The Project Gutenberg EBook of Erämaan ritarit, by Arvi A. Seppälä This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Erämaan ritarit 5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta Author: Arvi A. Seppälä Release Date: September 11, 2020 [EBook #63177] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN RITARIT *** Produced by Jari Koivisto ERÄMAAN RITARIT 5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta Kirj. ARVI A. SEPPÄLÄ Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1917. HENKILÖT: ERNST ELIS LÖVENBORG, kruununmetsien ylihoitaja. ELVIRA, hänen vaimonsa. HELLA, heidän tyttärensä. AARNE HIRVIKANGAS, nimismies. HILDA, hänen vaimonsa, EEVA, heidän tyttärensä. YRJÖ TYNJÄLÄ, metsäherra. HÄRMÄ, lauttausyhtiön päällikkö. KUNNAS, maanmittari-insinööri. KARMALA, | NÄRVÄNEN, | RAHKONEN, | tukkilaisia. KAUHAVAN KALLE, | TUNTEMATON. | VIKKI-KALLE, hirvenmetsästäjä. SOTKAMON IISAKKI, salaviinankauppias. SANNA, viinankauppias. VAPPU, emännöitsijä. SALAMETSÄSTÄJÄ. POLIISEJA. Tapahtuu Peräpohjolassa. Toinen näytös Lövenborgin asunnossa, muut tukkisavotalla erämaassa. ENSIMÄINEN NÄYTÖS. (Tukkiyhtiön pirtti erämaassa, suuri, karkeatekoinen, hongista rakennettu huone. Perällä avara ovi, vasemmalla toinen ovi sivuhuoneeseen ja oikealla akkuna. Vasemmassa ovinurkassa suuri kivistä ja tiilistä rakennettu uuni helloineen. Uunissa on kaksi pesää, joista toinen suuren kiinteäksi muuratun padan alla, suu lattialle päin ja toinen ovenpuoleisessa sivussa hellan alla. Ulko-oven pielessä uunin puolella on suuri karkeatekoinen arkku ja sen ja uunin välissä vesisaavi. Vasemman oven ja uunin välillä on toinen arkku ja pienoinen tynnyri. Oikeassa peränurkassa on suuri jykevätekoinen honkapöytä ja vasemmalla etualalla toinen pienempi pöytä. Ympäri pitkin seiniä on leveät honkaiset penkit. Penkeillä olevista vaatteista ja hirventaljoista näkyy, että näitä penkkejä käytetään makaamiseen. Sitäpaitsi ympäri pöytiä on mittavat lavitsat. Penkeillä ja niiden alla on pusseja ja kontteja sekä seinillä ja nurkissa sahoja y.m. työkaluja.) I:nen kohtaus. Vappu, Sanna, Iisakki. SANNA (35-vuotias, hoikka ja ovelannäköinen nainen, tulee hengästyneenä vankka kantamus selässään.) Pilvi nousee! VAPPU (noin 40-vuotias, lihava ja komeannäköinen nainen, käytökseltään tarmokas ja häikäilemätön, suora puheissaan, puuhailee uunin luona, riuskaa kiukkuisesti.) No, mikä nyt taas on hätänä? SANNA Vallesmanni tulee tännepäin... Tulin oikoteitä, että kerkisin ajoissa. VAPPU Kato nyt raatoa! Mikä sitä taas tänne lennättää! SANNA (päästellen kantamustaan selästään pois) On kai tullut metsäherran mukana... Hän on tullut mittauksille ja siellä se näkyy nokastelevan päällikkökin... Siellä on frouvia ja mapsellia, että oikein hirvittää. Huh, kun riensin, että henki oli mennä ja tuo kantamuskin painoi kuin synti hartioitani! Onko sinulla kahvia? VAPPU Aina tulimmaisia tässä! (Menee herättämään Iisakkia.) Iskä, nouse ylös! Kuulitko, sinä senkin nahjus! IISAKKI (unisesti) No, no, pidähän vähempää ääntä ämmä! VAPPU Pääsetkö siitä tolpillesi iankaikkinen haaska! Vai pitääkö sinut kiskoa korvista ylös!.. Vallesmanni on tuossa paikassa täällä ja sinä vain makaat, että kyljet homeessa! IISAKKI (murahtaen, ylös kömpiessään) No kun tuli niin tuli! Mitä tuossa meluat! VAPPU Siinä on mies! Makaa kuin lieko suossa, eikä välitä vaikka vallesmanni veisi mällin poskesta! SANNA Joko omat viinat ovat loppuneet? IISAKKI Lieneekö sillä hurtalla haisseet hirvenlihat nenässä, kun Vikki-Kalle kertoi päässeensä hirven jäljille. VAPPU (pontevasti) Otakin sukset koipiisi ja luista kiireimmän kautta Kallea varottamaan! IISAKKI No, hyvinkös Sannaa luonnisti? SANNA Miksei luonnistanut. Täytyy vain saada piiloon, etteivät joudu herrain kynsiin! IISAKKI (viekkaasti silmää iskien) No, saisikohan tota niinkuin tulijaistäräyksen? SANNA Juo vettä ja syö lunta, niin ei henkesikään haise! Ne juomat; ovat parempia varten. VAPPU Työnnä ryyppy sen irviin! Näethän ettei siihen raatoon ilman eloa tule. SANNA (ottaen pullon ja kaataen) Tuossa on ja ala laputtaa, senkin kilpikonna! IISAKKI (ryypäten) Aah! Hyvää Ruottin konjakkia! Lieneekö toi jäänyt vahingossa tullaamatta? VAPPU Joko pääset matkaan... vai... IISAKKI No, no, pääsenhän minä, kun asiat toimitetaan oikeassa järjestyksessä. (Menee ulos.) 2:nen kohtaus. Sanna, Vappu. SANNA Tulehan nostamaan tätä kistua, että saamme luukun auki. Me emme saa hukata aikaa. VAPPU (nostaen arkkua) Saas nähdä, saammeko sen nyt auki. SANNA Sanos muuta... Se on tiukka! VAPPU (koettaen avata luukkua) Ei pentele, ei se hievahdakaan! SANNA Ja senkin ainoan miehisen ihmisen lähetimme pois! VAPPU Niinhän se on: lainaa aseensa kylälle ja sohii itse sormin. SANNA (ottaen kirveen) Annahan kun väännän tällä... se antaa perää... (Luukku aukenee) Mutta lujassa oli! VAPPU Sitähän ei ole sitten avattu, kun viime talvena. (Vikki-Kalle ja Iisakki tulevat kantaen kumpikin raskasta säkkiä selässään.) 3:mas kohtaus. Vappu, Sanna, Iisakki, Vikki-Kalle. SANNA Kas, siinähän nuo jo ovat! VIKKI-KALLE Niin ja paistia on vaikka ruhtinaille! VAPPU No, millä välillä sen taas sieppasit? VIKKI-KALLE Aivan ruununmiesten nenän edessä kellistin! Ja pulska oli otus, kymmenhaaraiset sarvet! Toisen puolen lihoista hautasin korpeen lumikinoksiin ja osa niistä on tässä. VAPPU Sinä olet kultanen mies Kalle! Oikein tekisi mieleni hiukan likistää sinua. VIKKI-KALLE Noo, likistä vain? En minä käsiin hajoo! VAPPU No, en minäkään! (Syleilee hurjasti Kallea). VIKKI-KALLE (henkäisten) Sinä olet hiton kovakourainen henttu. Vappu! Taisitpa rutistaa kyljistäni muutamia seiväsparia poikki. SANNA Joutuun nyt tavarat piiloon! Tässä ei ole aikaa likistellä. VIKKI-KALLE Heti lemmessä? (Hyppää luukusta alas.) No antakaahan nyt tulla tänne! IISAKKI (nostellen lihoja alas) Vahinko, ettei näitä saa syödä heti yhdeltä kuumalta. SANNA Niin kyllä, se onkin ainoa, johon sinä kelpaat! VAPPU Nostakaa tuo minun purakkonikin! VIKKI-KALLE Älkää nyt vain unohtako mitään "kuumia" tavaroita ylös, etteivät pääse tutkintoa pitämään. SANNA Selvä on! Tule ylös nyt jo, että saamme luukun kiinni... (Kalle nousee ylös, sulkevat luukun ja nostavat kistun päälle.) IISAKKI Kas niin, nyt saavat herrat tulla! VAPPU Mutta sinun pyssysi jäi. Kalle. VIKKI-KALLE Niin oli tarkoituskin... Täytyyhän sitä miehellä olla jotain kättä pitempää. IISAKKI Minä puolestani turvaudun mieluimmin siveellisiin keinoihin. SANNA Kuulkaahan tuota vanhaa syntisäkkiä! VIKKI-KALLE (katsellen ympärilleen) Oletteko nyt vannoja, ettei näissä nurkissa ole mitään tuulettamista? Kuinka on sinun laitasi naapuri? IISAKKI Minun kohdaltani on asia selvä. VIKKI-KALLE (istuutuen arkulle, pyssy polvillaan ja pyyhkien hikeä otsaltaan) Se piti hyvin läheltä! Ripeämmin en ole koskaan elämässäni toiminut! (Hirvikangas, Eeva, Hella ja poliisi tulevat). 4:jäs kohtaus. Hirvikangas. Hella. Eeva. Vappu, Sanna, Iisakki, Vikki-Kalle. Poliisi. HIRVIKANGAS (keski-ikäinen, hyvinvoipa ja pikemmin hyväntahtoinen kuin ankara mies, käytös enemmän leikillinen kuin virallinen, vaikkei hänen toiminnastaan suinkaan puutu tarpeellista vakavuutta.) Hyvää päivää! VIKKI-KALLE Jumala antakoon! HIRVIKANGAS Jaaha!... Vanhoja tuttuja!... Tulin katsomaan kuinka viinakaupat vetelevät täällä nykyään. IISAKKI No, mikäpäs niiden... Onhan sillä vielä vanha hyvä makunsa. SANNA Siunatkoon tuon rontin puheita! Mistä otti viinat täällä erämaassa? HIRVIKANGAS (ivallisesti) Niinpä näytte olevan viattomia kuin pulmuset!... Mutta hirvenlihasta ei kai ole ollut puutetta täällä erämaassa? Vai mitä sanot sinä vanha hirvenkellistäjä? VIKKI-KALLE No, enpä osaa sanoa. Hirvistä ei ole ollut hajuakaan tänä talvena. Herrat kai ne syyskuussa niin lopen hävittivät. Vallesmannikin kuuluu kaataneen useita. HIRVIKANGAS Äähs, sinä veijari!... Koristuksenako sinä tuota kannat? VIKKI-KALLE Onpahan vain turvana. HIRVIKANGAS Saanko minäkin katsoa sitä? VIKKI-KALLE Kyllä katsoa saa, mutta ei kajota... Se voisi laueta ja kuka sen sitten vastaa? HIRVIKANGAS Älähän huoli rohkeilla! Minullakin on mukanani jotain, joka saattaisi laueta. VIKKI-KALLE No, katsellaan sitten kumpikin vain omiamme. Omillaan on niin hyvä elää, sanoi entinen kerjäläinen! HIRVIKANGAS Sanoppas kuka kaatoi hirven tuolla korvessa tänään? VIKKI-KALLE Kai se oli semmoinen mies, joka pystyi siihen. HIRVIKANGAS Se olit sinä? Jäljet osoittavat tänne päin. VIKKI-KALLE Jäljissä ei ole puumerkkiä. HIRVIKANGAS Mitataanpa herran pieksut, niin saadaan nähdä eikö jäljissä ole puumerkkiä. VIKKI-KALLE Aikooko vallesmanni lahjoittaa minulle parin pieksuja, kun mittaa ottaa. HIRVIKANGAS Kyllä, ja vieläpä oikoraitaisen puvunkin. VlKKI-KALLE Siitä ei tule mitään, minä seison itse päällä. HIRVIKANGAS Saamme nähdä! Käykää toimeen! EEVA (21-vuotias, vaalea ja solakka tyttö, naisellinen ja puoleensavetävä, mutta hieman arka.) Ei, ei, anna olla, isä! Minua niin pelottaa! HELLA (20-vuotias, tumma, komearakenteinen ja kaunis, romanttinen, haaveileva luonne, käytös rohkea, melkein poikamainen.) Älä ole lapsellinen, Eeva! Tämä on hyvin mieltäkiinnittävää! HIRVIKANGAS Miksi lähditkään tänne, kun olet noin arka? VIKKI-KALLE No, tuossa on käpälä, koska teitä lapsettaa. Mutta onhan niitä paljon samanlaisia pieksuja. HIRVIKANGAS Tuo heittiö on oikeassa!... Tarkastakaa tuo toinen huone! (Poliisi menee.) Te olette kaikki samanlaisia! IISAKKI Kaikkihan me olemme puuttuvaisia, syntisiä, syntisiä ihmisiä HIRVIKANGAS Siinä toinen maailman pylväs! Missä ovat viinat? IISAKKI No, eihän se niin paljon olisi, vaikka vallesmannille olisikin vähän suunavausta. HIRVIKANGAS En ole tullut sitä varten, vaan tutkimaan hiukan teidän elämäänne. (Poliisi tulee takaisin.) No, näkyikö siellä mitään? POLIISI Ei mitään. HIRVIKANGAS Ehkä pistäydytte nyt hetkeksi raittiiseen ilmaan, että saamme hiukan tuulettaa tätä ja tarkastaa täällä. VIKKI-KALLE Kyllähän tämän palatsin nähtävyyksiä katsella saa... IISAKKI Niin, ei silmä osaa vie! (Poistuu myöskin.) HIRVIKANGAS Ei ole sanottu, mitä se vielä vie! (Poliisille.) Nuo heittiöt ovat liian varmoja. Kaikesta huomaa, että niitä on ennakolta varoitettu. Te tytöt jäätte hetkeksi tänne, minä menen silmäilemään vähän ulkoa. Ja te, muistakaa tarkastaa oikein kunnollisesti! (Menee ulos.) 5:des kohtaus. Hella, Eeva, Poliisi. EEVA Huh, kun minua peloittaa! HELLA Pikku raukka!... Mitä sinä pelkäät? EEVA Täällä on niin kolkkoa ja yksinäistä! Ja herra tiesi, mitä ovat nämä ihmisetkään. HELLA Isä sanoo, että nämä ihmiset ovat pohjaltaan parempia kuin heidän maineensa. EEVA Mutta ajatteles... täällä kymmenien peninkulmien päässä asutusta maailmasta. Ympärillä ääretön ja synkkä erämaa. Ush! HELLA Minä pidän tästä! Jylhiä, salaperäisiä metsiä, korkeita tuntureita ja ääretön yksinäisyys! Se on jotain suurta ja voimakasta! Ajatteles, kun myrsky lennättää lunta ja ryskyy korven puissa... tai pakkanen paukkuu metsässä ja revontulet loimuavat taivaalla! Se on suurenmoista! EEVA Ihailetko näitä ihmisiäkin? Näitä yhteiskunnasta sysättyjä kulkureita. HELLA Miksen ihailisi? He ovat kyllä karkeita ja häikäilemättömiä. Mutta he ovat lujia ja rohkeita sekä luottavat omiin voimiinsa. He eivät ole mitään hemmoteltuja raukkoja, sillä erämaa ei lellittele ketään! EEVA Kylläpä sinä osaat olla suurenmoinen! HELLA Minua on aina tämä korpien yksinäisyys miellyttänyt. Siinä on jotain salaperäistä ja viettelevää, jotain pelottavaa ja hurmaavaa samalla. Oo, kun saa suksilla viiletellä loppumattomia lumihankia, sinisen taivaan kaartuessa ylhäällä ja ikivanhojen honkien kohotessa korkeuteen kuin satumaiset pylväskäytävät! Silloin voi ihminen oikein hengittää ja olla vapaa. Ja sitten vaara, ajatteles... vaara hautautua jäljettömiin noihin kinoksiin, kimaltelevien tähtien koristamien lumipuhtaiden kääriliinojen alle, niin ettei yksikään elävä sielu saa konsanaan tietää... EEVA (kauhistuen) Huh, kuinka kauheita sinä kuvittelet! Sinä saat minut aivan pelkäämään, Hella! HELLA Eikö se ole suurenmoista, Eeva? EEVA Ennen kaikkea se on mieletöntä! HELLA (nauraen) Sinä kai pidät enemmän höyhenpatjoista ja matoilla liitetyistä lattioista! EEVA Niin pidänkin. Minulla ei ole sinun hurjaa mielikuvituksesi lentoa. -- Mitä te etsitte? POLIISI Näiden sällien viinoja. Mutta ne ovat kätkeneet ne johonkin muualle. (Menee ulos.) HELLA Näillä ihmisillä on rohkeutta elää omaa elämäänsä. EEVA Minua ahdistaa täällä, eikö mennä ulos. Hella? HELLA Ei mennä vielä, Eeva! Täällä on niin lämmintä ja mieltäkiinnittävää. EEVA Minä ainakin menen vähän kävelemään. (Härmä tulee.) Kas, siinähän te olettekin luutnantti! Pitäkäähän nyt Hellalle seuraa. (Poistuu ulos.) 6:des kohtaus. Härmä, Hella. HÄRMÄ (noin 30-vuotias, ylpeän ja tarmokkaannäköinen mies, tottunut ajamaan tahtonsa läpi hyvällä tai pahalla ja halveksimaan ihmisiä.) Mielelläni, neiti! -- Olen onnellinen saadessani puhua kanssanne kahdenkesken, neiti Lövenborg. HELLA Olkaa niin hyvä. (Menee akkunaan ja katselee ulos.) HÄRMÄ Olen jo kauan ihaillut teitä, neiti, ja olen ikävöinyt tilaisuutta sanoa sen teille. HELLA Ja nyt luulette olevan sopivan tilaisuuden? HÄRMÄ Oikea rakkaus ei valitse tilaisuuksia. HELLA Ooh, vaietkaa! En halua kuulla mitään sellaisesta! HÄRMÄ Ettehän aina ole ollut niin haluton siihen... Te olette vain ylpeä ja oikkuileva, kuten kaikki kauniit naiset! HELLA (kylmästi) En ymmärrä mitä te tarkoitatte. Jos olen joskus ollut hiukan vallaton, en ole tarkoittanut sillä mitään. HÄRMÄ Sitten minä tunnen teidät paremmin, kuin te itse. Teidänlaiset luonteet voitetaan väkirynnäköllä. HELLA Älkää olko siitä niin varma! HÄRMÄ Kyllä sieluni!... Taikka jos olette leikkinyt minulla... niin... sitä pahempi teille! HELLA Te uhkaatte! HÄRMÄ En missään nimessä! Tehdään sovinto. HELLA Minulla ei ole mitään sovittavaa! HÄRMÄ Syyttäkää sitten itseänne! Jos olette leikkinyt minulla, niin minä kostan sen nyt suudelmalla! HELLA (kiivaasti) Ei koskaan! Sellaiset eivät ole hienon miehen tapoja. HÄRMÄ (kiihtyneesti) Sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia!... (Uhkaavasti.) Te ette tunne minua! Minun kanssani eivät saa rankaisematta leikkiä edes kauniit naisetkaan! (Lähestyy hitaasti Hellaa.) HELLA (peräytyen) Pysykää kauempana! HÄRMÄ Varokaa ärsyttämästä minua, neiti! Me olemme erämaassa ja minä voisin seurata erämaiden oikeutta! HELLA Ja mikä se sitten on? HÄRMÄ Väkevämmän oikeus! (Tarttuu häneen kiinni.) HELLA (yrittäen vapautua) Laskekaa minut! Tehän käyttäydytte kuin konna! HÄRMÄ Minä kyllä tiedän kuinka teidänlaisianne enkeleitä kesytetään! HELLA Väistykää, inhoittava ihminen! (Lyö häntä kasvoille.) HÄRMÄ (hellittäen hämmästyneenä) Ooh, vai niinkö!... Tiedättekö kuinka täällä erämaassa tällaiset loukkaukset kostetaan? HELLA (kiihtyneenä) Antakaa minun olla rauhassa! HÄRMÄ (kuohuissaan) Miehet maksavat iskun iskulla ja naiset suudelmalla! Ja minä, minä vaadin sen nyt. HELLA Jos lähestytte, minä huudan. HÄRMÄ (intohimoisesti) Sen saamme nähdä! (Kiertää kätensä rajusti hänen ympärilleen.) HELLA Auttakaa!... (Tuntematon tulee sisään.) 7:mäs kohtaus. Hella, Härmä, Tuntematon. TUNTEMATON (noin 25-vuotias, pitkä komeannäköinen mies, rohkea, avonainen katse, käytös osoittaa voimaa, varmuutta ja ylikuohuvaa elintarmoa, tulee reippaasti, tarttuu lujasti Härmän olkapäihin ja pyöräyttää hänet yhdellä nykäyksellä ympäri) Herra, teidän ihailunne on liian kouraantuntuvaa! HELLA (hätäytyneenä) Vapauttakaa minut tuosta kauheasta ihmisestä! HÄRMÄ Millä oikeudella te sotkeudutte tähän? HELLA Väkevämmän oikeudella! Senhän te sanoitte olevan täällä erämaassa lakina. TUNTEMATON (katsoen häntä ällistyneenä) Mitä!... Oletteko tekin täällä...? HÄRMÄ (ylpeästi) En halua tuntea teitä. Menkää tiehenne! TUNTEMATON Liian suuri kunnia se olisikin teille! HÄRMÄ Kurja, te uskallatte! (Kohottaa vimmoissaan keppiään lyödäkseen häntä.) TUNTEMATON (sieppaa kepin, taittaa sen kappaleiksi ja heittää palaset nurkkaan) Hillitkää itsenne! Nyt ollaan Pohjolassa ja täällä tulee kysymykseen vain mies ja mies! HÄRMÄ (vimmoissaan) Te astuitte minun tielleni ja saatte sitä vielä katua! (Menee kiireesti ulos.) TUNTEMATON (katsoen ajatuksissaan hänen jälkeensä) Onko hänkin täällä Peräpohjolassa? HELLÄ Tulitte hyvään aikaan! Minä kiitän teitä! (Eeva tulee sisään.) 8:sas kohtaus. Hella, Eeva, Tuntematon. TUNTEMATON Mitä näen! Kasvihuonekukkasia keskellä erämaata. HELLA Onko se tukkilaisen kohteliaisuutta? TUNTEMATON Ei, vaan erämaiden totuutta! HELLA Onko se niin varmaa? TUNTEMATON On!... Jalostetut ruusut eivät ole näitä viimoja varten... Tässä maaperässä menestyvät vain sellaiset, joilla on himmeät värit, lakastuneet lehdet ja paljon okaita! HELLA Olettepa tekin uskaltanut tänne, vaikka ette liene tämän maaperän kasvattama. TUNTEMATON Juuriltaan reväisty puu jää siihen, mihin myrsky sen viskaa. HELLA (Eevalle) Kummallinen mies!... Hänessä on jotain omituista! EEVA Kysy häneltä, kuka hän on! HELLA (katsoen tutkivasti häntä) Puhutte niin oudosti vieras. Kuka te olette? TUNTEMATON Kulkija olen arvoltani ja tuntematon on nimeni. HELLA Se on kummallinen nimi ja ilmaisee niin vähän. TUNTEMATON. Se on parhain nimi. Enemmän antaa kuin lupaa ja ja enemmän sisältää kuin ilmaisee! HELLA Olette oikeassa! Se ei todellakaan lupaa liikoja, vaan pikemmin liian vähän. TUNTEMATON Miltä kannalta asian ottaa. HELLA Mitä sillä tarkoitatte? TUNTEMATON Mitä enemmän rakastetaan, enemmän peljätään kuin tuntemattomuutta? Mihin enemmän toiveita kiinnitetään ja pettymyksiä haudataan kuin tuntemattomuuteen? HELLA (Eevalle) Käsittämätön mies! EEVA Hän on todellakin mieltäkiinnittävä! HELLA Te ette ole täällä... Mistä te olette? TUNTEMATON Etelästä. HELLA Ja mihin aijotte? TUNTEMATON Pohjolaan. HELLA Mitä te oikeastaan etsitte täältä? TUNTEMATON Vapautta. HELLA Niinkö? Se on suuri päämäärä! TUNTEMATON Ainoa etsimisen arvoinen. Sitä etsivät kaikki, vaikka useat itsetiedottomasti. HELLA (ajattelevaisesti) Mahdollista kyllä... Mutta luuletteko löytävänne sen täältä erämaasta? TUNTEMATON Niin luulen. Jylhä ja karu luonto suojelee sitä täällä ihmisten vallanhimoa vastaan. Se voi elää vain täällä, missä rannaton erämaa kaikkialla ympäröi, missä taivas kaartuu kuulakkana pään yli ja ikuiset tunturit nostavat huippujaan. EEVA Aivan kuin sinäkin. Hella!... Mutta emmekö mene jo toisten luokse? HELLA. Mennään vain... Sinä kai ikävöit nähdä Yrjöäsi... (Tuntemattomalle.)... Te olette... No niin, joka tapauksessa te olette kummallinen mies! TUNTEMATON Älkää viipykö kauan täällä erämaassa, neidit. Kotkain pesimäpaikat eivät sovi kanarialinnuille! HELLA (leikillisesti) Se ei tee mitään, kun ei pelkää! Jääkää hyvästi, herra kummallinen!... Ja... kiitos! TUNTEMATON Näkemiin! (Hella ja Eeva poistuvat, Hella ja tuntematon katsovat pitkään toisiaan.) 9:säs kohtaus. Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Tuntematon. IISAKKI Huh, kun siellä on ruvennut tuulemaan! Taitaa nousta aika ryöppy yöksi. SANNA Pitkän nenän saivat, hurtat! VIKKI-KALLE Niin, niin, mutta pilvi ei ole vielä ohitse! IISAKKI Ne yöpyvät tänne, parasta on varoa. VIKKI-KALLE (Heittäen epäluuloisen katseen tuntemattomaan) Hst!... Suu poikki! IISAKKI (ottaen esille korttinsa) Jos yrittäisi syödä hiukan, mitähän olisi. TUNTEMATON Sallitteko, että lämmittelen vähän? VAPPU Miksei? Yhteistähän se on lämmin. TUNTEMATON Mitä tuo luutnantti Härmä täällä toimittaa? VAPPU Hän on uusi lauttausyhtiön päällikkö. Tiedä mikä sekin on oikein ollakseen. On niin kopeakin kuin Porin kerjäläinen koko mies. TUNTEMATON No, hän ei siis ole juuri suosiossa täällä? IISAKKI Kaikkia vielä! Alensi heti miesten palkkoja. Sanoi pääkonttorista saaneensa sellaisen määräyksen. Mene sitten ja ota selvä. TUNTEMATON No, ettekö ole valittaneet asiasta? VIKKI-KALLE Mitä se hyödyttää? Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen!... Puski vain kunnes hongan juurelle oikenee ja otti vastaan, mitä armosta annettiin... (Alkaa kuulua tukkilaisten laulua.) Sieltähän ne miehetkin jo tulevat... (Ulkona kuuluu laulu.) Tukkipoijan vilja se kasvaa, ei sitä hukkaa halla. Kulta on halla kaunoisin, koti korkean hongan alla. Tukkipoika se laihoansa kesät ja talvet korjaa. Vapaa hän on, oma herransa, ei tunne toisen orjaa. Hei! Tukkipoikaa ei ole luotu matalan orren alle, ikävä jos on ja iloton, hän kulkee maailmalle. (Viimeisen värssyn ajalla tulevat tukkilaiset sisälle.) 10:nes kohtaus. Tuntematon, Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Karmala, Rahkonen, Närvänen, Kalle y.m., Tukkilaisia. KALLE (lyöden kintaansa pöytään) Nyt on taas yksi päivä lähempänä naimista! NÄRVÄNEN Hei Vappu, lihaa ja perunoita pataan, kyllä minä takaan, että maistuu! VAPPU No, älähän nyt suutasi halkase! Niin ovat taas nälkäisiä kuin korven sudet! (Rupeaa puuhailemaan uunin luona.) RAHKONEN No, Sanna, heruikos mitään, vai pitääkö lähettää toinen? SANNA Tietysti; mutta pitääkö sitä heti olla nokan edessä? VAPPU Pitäkää vain vähempää suuta. Ei siitä ole kauan, kun vallesmanni kävi täällä kuonoilemassa. KALLE Kävikö vallesmanni täällä? IISAKKI Kävipä niinkin... ja oli niin koreita mampsellia mukana, että mahtoivatko noi omalla suullaan syödäkään. (Naurua.) VAPPU Ja sinä nyt mampselleista mitään ymmärrät, karilas! NÄRVÄNEN Kuules, Iisakki, jo minä suuttuisin! KALLE Olisitte vähän pyörittäneet sitä vallesmannia yksin häpein! KARMALA Ei tätä vallesmannia ole niinkään hyvä pyörittää. Eikä hän toisekseen niin hullumpi mies olekaan. RAHKONEN Niin, täytyyhän sitä jotain tehdä leivän eteen hänenkin! NÄRVÄNEN No niin, mitäs niistä! Tuo Sanna viinasi esille vain! Kun ne ovat miesten käsissä, ei niitä voi vallesmanni enää pois ottaa. SANNA No, ottakaa sitten ylös! Siellähän ne ovat entisessä paikassa. (Miehet avaavat luukun ja ottavat ylös pulloja.) RAHKONEN (laulaa) Niin kauan minä tallaan tämän kylän raittia, kun anturan pohjat kestää. Ja minä poika riijaan yhtä ja toista, eikä ämmät voi mua estää. Liinukka varsa ja raudasta valjaat, ja itse pidän ohjista kiinni. Kun vertaistansa rakastaa ei tarvitse olla fiini. NÄRVÄNEN (lyöden kortit pöytään) Hei miehet, pelataan pois vanhat rahat! Kohta saamme uusia! KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen vinhasti pöytään) Ja tällä jaetaan oikeutta, jos kuka pakkaa vilpistelemään. (Miehet asettuvat pelaamaan.) RAHKONEN Hei Iisakki, tule pelaamaan! Älä aina syö! VIKKI-KALLE Saat pian rasvasydämen, niinkuin Vapullakin on. VAPPU Mitä horiset! Oletko sinä minun sydämessäni käynyt? IISAKKI Kun hyvin syö ja lujaa puhuu, ei ole koskaan kipeä... Olinkin tässä ruokaheitolla monta päivää! VIKKI-KALLE Ja monta yötä vallan puhumatonna. Lopun merkki! NÄRVÄNEN Kuinka monennetta leipää jo pyörittelet? IISAKKI He, vastahan tämä on toinen. NÄRVÄNEN Ai, ai, se tietää yleistä heikkoutta! IISAKKI Ja ovatkos nämä sitten leipiä? Ovat kuin kymmenen pennin lantteja. (Huokaa.) Tämä maailma huononee päivä päivältä... Eiväthän ne ämmät enää osaa leipoa, vain tyhjänpäiväisiä napertelevat! (On ruvennut vinhasti tuulemaan.) KARMALA (istuen pölkylle hiomaan kirvestään) Siitä taitaa tulla myrsky yöksi. SANNA Myrskyäpä kai se kaivelee, kun hartioitani niin repii. VAPPU (tiuskaisten Tuntemattomalle) Menisi tuosta jo miesten joukkoon, eikä ämmäin liepeissä venyisi! Könöttää uunin edessä kuin rieska! TUNTEMATON Pyydän anteeksi. VAPPU (ihmeissään) Mi-mitä te sanoitte?... "Anteeksi"... Sellaiset sanantavat te saatte jättää pois! Ei niitä täällä ymmärretä! (Ärjäsee.) Kirota teidän pitää, jos tahdotte, että teitä pidetään täällä miehenä. TUNTEMATON Minä kyllä pidän huolen siitä, että se uskotaan ilmankin. VAPPU Tokkohan uskotaan, jollette heitä pois herrastapoja. Ja sen minä sanon teille, että minä en ole mikään heikkohermoinen fröökinä, jota puhutellaan kuin vauvaa vakussa! TUNTEMATON Sen minä kyllä uskon! VAPPU No niin, mitäs sitten?... Ja jos tahdotte tietää, niin olen kunniallinen amerikanleski ja Vappu on nimeni. TUNTEMATON Minä kiitän. VAPPU Mistä hyvästä? Ei mitään kiittämistä. Ruuasta minä otan maksun. SANNA Ja minä olen elävänleski ja minua voitte sanoa Sannaksi. Jos haluatte virkistystä, niin kyllä minulta heltii, jos olette luotettava ja kunniallinen mies. TUNTEMATON Niinpä ainakin luulisin. KARMALA Mikäs se on vieraan nimi? TUNTEMATON Sen olen unohtanut. KARMALA Hm!... Ajattelin vain, että on täällä muitakin, joilla eivät ole paperit niin aivan selvillä... niin ettei täällä tarvitse ujostella. TUNTEMATON Minulla on siihen omat syyni. KARMALA No, sehän on kunkin oma asia... Mistä olette ja mihin aijotte? TUNTEMATON Kysykää sitä erämaan tuulelta. KARMALA No, eihän siihen ole kaikistellen niinkään helppoa vastata. Tulin vain ajatelleeksi, että aijotteko tätä kautta Ruotsin puolelle. TUNTEMATON Eipä ole matkan määrästä tietoa. KALLE Mikähän tuokin mies on oikein ollakseen? NÄRVÄNEN Näyttää olevan sellainen puoli villanen. RAHKONEN Kuka tietää, vaikka olisi joku tilivapautta etsimään lähtenyt rahastonhoitaja. NÄRVÄNEN Olisi viisainta kääntää herran turkit nurin! KALLE Minä menen ja tunnustelen vähän sen valtimoa. (Menee kädet housun taskussa tuntemattoman luo ja lyö häntä röyhkeästi olkapäälle.) Hei mies, saisikohan syrjäinen tietää, mistä noin korea mies on pois? TUNTEMATON (jäykästi) Ei... Se riittää kyllä, että minä sen tiedän. KALLE Ooho mies! Täällä, ei ole hyvä nostaa nenäänsä lakeista ylemmäksi. Siihen pian näpähytetään. TUNTEMATON En ole tullut tänne pelkäämään. KALLE Pidähän hiukan soukempaa suuta. Täällä on kyllä paljon miehiä, joille kotiseutu on käynyt kuumaksi, mutta täällä ei ole tapana unohtaa kotipaikkaansa. TUNTEMATON Se on yksin minun asiani. KALLE Vai niin, mutta jos minä niistän nokkasi, sinä maankiertäjä, mitä sanot siitä? Häh? Onko sekin sinun asiasi, mitä? TUNTEMATON (uhkaavasti) Ei, silloin se on meidän molempain asia! Ja syyttäkää itseänne, jos se käy teille epämiellyttäväksi. NÄRVÄNEN Hei Kalle, älä lörpöttele! Panepas toimeksi, että päästään peliä jatkamaan! KALLE Koetan minä, vaikka terveys menisi. (Aikoo iskeä tuntematonta, mutta tämä tarttuu hänen käteensä ja vastustamattomalla voimailla painaa polvilleen lattialle.) RAHKONEN Katos pirua, kun teki Kallesta nelijalkaisen! NÄRVÄNEN Niin teki, mutta on täällä muitakin! (Sieppaa pullon ja hyökkää muiden mukana Kallea auttamaan.) Hei tuleen pojat! Antakaa paukkua! (Syntyy hurja mellakka, miehet sieppaavat aseita; Vappu kekäleen ja Sanna puntarin.) TUNTEMATON (nojaten selkäänsä uuniin ja heiluttaen uhkaavasti jykevää jakkaraa ilmassa) Tulkaa ketä haluttaa! Minä en ole ainakaan arkalasta kotoisin! (Miehet epäröivät.) KALLE (kiljaisten) Mitä te nahjastelette! Tomuttakaa perhanaa! KARMALA (jyrisevällä äänellä) Seis miehet! NÄRVÄNEN Mitä? Pitääkö meidän joutua yhden miehen pilkaksi? KAIKKI Ei! Ei! Selkään vaan! Selkään! KARMALA Kehtaatteko käydä joukolla yhden miehen kimppuun? NÄRVÄNEN Me emme kärsi röyhkeilijöitä! Johan meille nauraisivat ämmätkin! KARMALA No mene sitten ja löylytä häntä. Mutta joukolla ei sitä tehdä, siitä vastaan minä. KALLE Sinä pidät hänen puoltaan! KARMALA (lujasti) Niin. Ja jos te kehtaatte käydä joukolla yhden kimppuun niin minä asetun hänen puolelleni! (Uhkaavasti.) Ja te muistatte vanhastaan, kuka silloin viimeksi tupaan jää! (Iskee hurjalla voimalla kirveensä pölkkyyn.) KALLE Antakaa olla, pojat! Olkoon kuka tahansa, mutta koko piru hän on mieheksi! Kun väänsi käteni melkein sijoiltaan! KARMALA Jos hän tahtoo pitää nimensä omana tietonaan, on se hänen asiansa. Hän näyttää olevan mies ja se riittää meille. TUNTEMATON (ojentaen Karmalalle kätensä) Hyvin puhuttu ja vielä paremmin toimittu! Kiitos! KARMALA (jurosti) Ooh, eikö mitä. TUNTEMATON Olisinhan minä yksinkin heistä suoriutunut, mutta parempi näin. KARMALA (katsellen häntä terävästi silmiin) Näytte luottavan itseenne, vieras?! TUNTEMATON No mihinkä sitten? KARMALA Se on totta!... Sitä täällä juuri tarvitaankin. RAHKONEN Hän on sakkiin otettava mies!... Tule pelaamaan! TUNTEMATON No, olkoon menneeksi. Mutta sen minä sanon heti, että velaksi en pelaa! (Menee muiden joukkoon.) SANNA Voi sun syötävä, kun oli luja mies! VAPPU Niin seisoi järkkymättä kuin korven silko petäjä! Pitäneekö tässä vanhoilla päivillään ihan rakastua?! SANNA Ne marjat riippuvat liian korkealla. VAPPU No, sinäkös sitten, ylimmäinen juomanlaskija! Eihän täällä korvessa ole varaa valita. SANNA Minnekäs sinä Iisakkisi heittäisit? VAPPU Se rontti hyväilköön vain eväskonttiaan. Sehän sille on rakkaampi. TUNTEMATON (osoittaen puukkoa) Mikä tunnusmerkki tämä on? KALLE Se on sakin tunnusmerkki ja merkitsee sitä, ettei pelissä saa kenkkuilla. TUNTEMATON (heittäen veitsen pois) Minun rehellisyyttäni ei valvota teurastajan työkaluilla. NÄRVÄNEN (kiukkuisesti) Viskele miestä, mutta älä miehen puukkoa! TUNTEMATON Kyllä, niin pitkälle kuin seinät myöntävät! (Kääntyy uhkaavana häneen, mutta Närvänen epäröi.) RAHKONEN Sinähän haastat riitaa, toveri. TUNTEMATON En suinkaan, mutta rosvojen rehellisyyttä tuollaisilla keinoilla ylläpidetään eikä vapaitten miesten. KARMALA Kas, siinä oli sana paikalleen sanottu! IISAKKI Niin sopi kuin pieksu rapakkoon! RAHKONEN No olkoon sitten vaikka niinkin, ettei riitaa tule. Mutta aletaan jo!... (Hirvikangas ja Härmä tulevat sisään.) 11:des kohtaus. Edelliset; Hirvikangas, Härmä. HIRVIKANGAS No, täällähän on peli käynnissä ja pullot pöydässä! Kylläpä löytyi viinat! KALLE Mikäs oli omasta pussista löytyissä. Haluaako vallesmannikin? Kyllähän tätä on pikkutarpeeseen. HIRVIKANGAS Haluan vain nähdä papereitanne. Löytyvätköhän nekin yhtä helposti? KARMALA Pitääkö niitä aina näyttää? Tiedä missä ovatkaan. (Miehet näyttävät passejaan huomattavan vastenmielisesti.) IISAKKI Tässä on minun. Kyllä minä johonkin määrin kunniallinen mies olen, vaikka siellä onkin yksi niksi... VIKKI-KALLE Istunut vain kerran salaviinanpoltosta linnassa ihan suotta aikojaan! HIRVIKANGAS Rasvannut te ainakin olette tämän. IISAKKI Että kestää, kun vallesmannikin niin usein tahtoo sitä nähdäkseen. HIRVIKANGAS Kauniita poikia! (Tuntemattomalle): Kukas te olette? TUNTEMATON Kulkija, niinkuin näette. HIRVIKANGAS Seis herraseni, se ei ole mikään nimi! TUNTEMATON Muuta en voi sanoa teille. HIRVIKANGAS Sepä nähdään. Näyttäkää paperinne. TUNTEMATON Niitä minulla ei ole. HIRVIKANGAS Siinä tapauksessa saatte kantaa itse huolimattomuutenne seuraukset. Minä pidätän teidät. TUNTEMATON Onko täällä tapana vangita rehellisiä ihmisiä?! HIRVIKANGAS Ei, mutta kirjattomia kylläkin. TUNTEMATON Ja te uskotte kirjoitettua paperia enemmän kuin miehen sanaa. Jos minulla olisi passi, niin kuka takaisi, että se olisi minun omani?... Mutta sitä te ette voi ainakaan epäillä, että minä en olisi minä. -- HIRVIKANGAS Viisasteluja! Minä täytän velvollisuuteni. TUNTEMATON On rikoksia, joita ei koskaan merkitä papereihin. On myöskin kunnollisuutta, joka voi saattaa vankilaan. HÄRMÄ (Ilkeästi) On parasta pidättää tämä herra Tuntematon. Hänellä lienee syytä salata nimensä. TUNTEMATON (painavasti) Mutta minkälaiset syyt?... HIRVIKANGAS Olen pakoitettu toimittamaan teidät kuvernööriin. Ehkä siellä selvenee. VIKKI-KALLE Nyt jouduit kaveri körökärryille! KALLE (matalasti) Mikset hitossa hankkinut jonkun passia? Kuinka monella täällä on omat paperit?! TUNTEMATON Olette oikeassa: Eihän täällä olekaan kysymys miehestä, vaan passista... (Eeva, Lövenborg ja Tynjälä tulevat hyvin lumisina.) 12:des kohtaus. Edelliset, Lövenborg, Eeva, Tynjälä. LÖVENBORG Huhhuh, sitä ilmaa! Oli vähällä, ettemme jääneet tielle. TYNJÄLÄ Nyt se hautaa kaikki tukit! EEVA Mutta missä Hella on? HIRVIKANGAS Eikö hän sitten ollutkaan teidän luonanne? LÖVENBORG Kyllä, mutta hän lähti jo ajat sitten hiihtämään tänne päin. HÄRMÄ Ei häntä ainakaan täällä ole näkynyt. EEVA Hyvä Jumala, jos hän olisi sittenkin lähtenyt Ilvesvaaralle mäkeä laskemaan! Hän tahtoi välttämättömästi laskea tuon tunturin alas. TYNJÄLÄ Sepä oli ikävä juttu! Sitten hän on eksynyt erämaahan. LÖVENBORG (kovasti säikähtäen) Herran nimessä, mitä sanottekaan! Silloin hän on hukassa! (Vaipuu istumaan.) VIKKI-KALLE Ei siellä nyt pitkälle potki vaimoihminen tällä ilmalla! LÖVENBORG Lapsi raukkani yksin erämaassa tällaisena yönä! Sehän on hirmuista ajatella! TYNJÄLÄ Oli varomatonta laskea häntä. Nämä maat eivät ole tottumattomien kuljettavia. EEVA Voi, Yrjö, eikö kukaan voi lähteä häntä etsimään? TYNJÄLÄ Hei, miehet! Eikö teistä kenelläkään ole rohkeutta lähteä etsimään? LÖVENBORG Sitä ei tarvitse kenenkään ilmaiseksi tehdä! (Kiusallinen äänettömyys. Myrsky ulvoo ja myllertää yhä rajummin) KARMALA Rohkeutta ehkä kyllä olisi, mutta mitä se auttaa. Tällä ilmalla ei näe eikä kuule mitään ja jäljet peittyvät silmänräpäyksessä. Minä tunnen nämä myrskyt. TUNTEMATON (astuen esiin, varmalla äänellä Lövenborgille) Kyllä minä lähden. LÖVENBORG (ylös hypähtäen) Te uskallatte lähteä, nuori mies?! TUNTEMATON Kyllä... jos herra nimismies sallii, kun minulla ei ole passia... Tulin tuon Ilvesvaaran kautta ja luulen tuntevani tienoon. HIRVIKANGAS (matalasti) Olette vapaa!.. Menkää, nuori mies! LÖVENBORG (puristaen liikutettuna hänen kättään) Te olette rohkea mies! Menkää herran nimessä ja tehkää mitä voitte. En tunne teitä, mutta olen varma, että olette kunnian mies. EEVA (tarttuen hänen käteensä) Voi, pelastakaa ystävätär-raukkani! TUNTEMATON (varmasti) Ennen en tule, kun olen löytänyt hänet! Koettakaa olla rauhallinen, neiti! (Menee kiireesti ulos, tuuli paiskaa lujasti oven kiinni.) HIRVIKANGAS Hän näytti tarmokkaalta mieheltä! TYNJÄLÄ Kuka hän on? HIRVIKANGAS Häntä ei kukaan tunne. TOINEN NÄYTÖS. (Vierashuone ylimetsäherra Lövenborgilla, hyvin sisustettu ja hauska huone. Perällä ja oikealla ovi, vasemmalla akkuna, jonka edessä on pöytä ja pari tuolia. Vasemmassa peränurkassa on pianino ja oikeassa uuni, jossa on tulta. Oikealla etualalla on sohva pöytineen ja tuoleineen. On ilta.) 1:nen kohtaus. HÄRMÄ (tullen Kunnaksen kanssa perältä.) Kas niin, täällä ei ole ketään... Täällä voimme rauhassa puhella. KUNNAS No niin, ilman pitkiä puheita: me menimme sinun puolestasi takaukseen, kun sinulla oli tuo vajaus kassassa... HÄRMÄ (levottomasti) Niin, niin, minä muistan sen kyllä, mutta... KUNNAS Sillä kertaa oli sinun vähällä käydä ohrasesti, mutta onneksi saatiin asia painetuksi sikseen. HÄRMÄ (käyden rauhattomasi oven luona kuuntelemassa) Niin, niin, mutta ei puhuta nyt siitä. KUNNAS Olkoon minun puolestani! Tahdoin vain hiukan muistuttaa sinulle, että sinulla on jonkinlaisia velvollisuuksia meitä takausmiehiä kohtaan nyt kun meitä aletaan ahdistella. HÄRMÄ Mutta enhän ole sitä milloinkaan unohtanutkaan! KUNNAS Maksu on liiaksi viivähtänyt. HÄRMÄ En ole voinut ennemmin. Menetinhän silloin virkani ja kului aikaa ennenkuin sain uuden toimen. Mutta nyt minulla sitä vastoin on hyviä toiveita. KUNNAS Se on kaikissa tapauksissa kunniavelka. Älä unohda sitä. HÄRMÄ Ei missään nimessä, kuinka sen unohtaisin!... Muuten minulla on yksi keino. KUNNAS Ja mikä se on? HÄRMÄ (alentaen ääntään) Tuo "Lapin kuningas" on rikas ja hänellä on vain yksi tytär... Ymmärrätkö? KUNNAS Mitä?... Aijotko tavotella "Lapin prinsessaa?" HÄRMÄ Varmasti! Ja kun minulla kerran on ukko Lövenborgin kassakaapin avain, niin silloin ei ole heikkoa. KUNNAS No, ei, ei, se on selvää!... Mutta minusta tuntuu kuin et olisi vielä kovinkaan pitkällä asiassa. HÄRMÄ Eikö mitä! Tyttö on vain hiton oikkuileva. Mutta kyllä minä hänet vielä kesytän, saat nähdä! (Tarmokkaasti.) Hänen täytyy taipua. KUNNAS No niin, ehkä! Kovin varma ei tuo keinosi ole. Naisen mieli on vaihteleva kuin huhtikuun ilma. HÄRMÄ Odotahan vain rauhassa! Kyllä niinä sen asian hoidan ja muut asiani myöskin. KUNNAS Täytynee kai sitten, mutta älä aikaile kauan. HÄRMÄ En, sen vuoksi voit olla rauhallinen. (Kuuluu lähestyviä ääniä.) Mutta... Hst!... Ei sanaakaan enää! 2:nen kohtaus. Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Hella, Eeva. HILDA Sinä voit hiukan soittaa meille, Eeva! LÖVENBORG Hyvä! hyvä! Istuhan pianon ääreen, tyttöseni, ja annahan kuulua, kyllä me kuuntelemme! (Eeva asettuu hiukan ujostellen pianon ääreen ja Härmä menee hänen vierelleen kääntelemään nuottilehtiä, Hilda ja Elvira asettuvat sohvalle sekä Lövenborg nojatuoliin pöydän luo. Hirvikangas ja Kunnas jäävät tupakoimaan ja keskustelemaan uunin luokse, ja Hella menee vasemmalle akkunan viereen istumaan, missä pöytään nojaten katselee ajatuksissaan ulos. Eeva soittaa jotain sävellystä.) LÖVENBORG (soiton tauottua, taputtaen käsiään) Hyvä! hyvä! Sinustahan on tullut taiteilija... todellinen taiteilija, lapsi! EEVA (kääntyen tuolillaan) Setä imartelee vain! LÖVENBORG Ähs, mitä vielä! Minä puhun suoraan ja katson silmiin. ELVIRA Eeva on musikaalinen. Meidän Hella sitävastoin on kokonaan toista maata. LÖVENBORG Hirvenkaataja hän on! On vain vahingossa syntynyt hameisiin. (Hellalle.) Kunpa sinäkin päästäisit noin hyvin, Hella... Mitä?... (Hella ei vastaa.) ELVIRA Hän on taas omissa ajatuksissaan. LÖVENBORG Parasta onkin puhua vain itsensä kanssa! Saa ainakin mieleisiään vastauksia. EEVA Mitä sinä ajattelet oikein, Hella? HELLA (koneellisesti) Odotan. EEVA Ja ketä? HELLA (nousten) Ooh, ei mitään... Sinä soitat kauniisti. Eeva. (Poistuu hitaasti oikealle.) 3:mas kohtaus. Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Härmä. Kunnas, Eeva. ELVIRA Hella on ollut hiukan kummallinen sen jälkeen, kun hän eksyi erämaahan. HILDA Onko se ihme. Niin järkyttävä tapaus! LÖVENBORG En ymmärrä mikä tyttöä oikein nivaa. Mutta hän ei ole enää ollut kaltaisensa sen jälkeen. KUNNAS Se on vaikuttanut kai hiukan hermostoon. HIRVIKANGAS Niin luulen minäkin. Nuo tukkityömaat eivät ole juuri sopivia paikkoja nuorille naisille. Ja minuakin alkaa tämä elämä jo painostaa. LÖVENBORG Sinun alallasi ainakin pitäisi olla jännitystä ja vaihtelua. Siitä nuo vekkulit kyllä pitävät huolen. HIRVIKANGAS Liiaksikin, hyvä ystävä, liiaksikin! KUNNAS Kyllä ne ovat kai sitä viimeisintä joukkoa. LÖVENBORG Ja perhanoita! ELVIRA No, Elis! LÖVENBORG Niin, niin, minä pidän noista jätkistä. Heissä on kumminkin jonkinlaista sydänmaan rehellisyyttä ja kunniantuntoa... (Hella tulee oikealta.) 4:jäs kohtaus. Edelliset, Hella. HELLA Liisa sanoo, että siellä on eräs mies, joka kysyy luutnanttia. HÄRMÄ Varmaankin joku tukkileiriltä... Pyydän anteeksi! (Kumartaa ja poistuu.) 5:des kohtaus. Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Lövenborg, Hirvikangas, Kunnas. KUNNAS Mitäs te, neiti, sanotte noista erämaan pojista? HELLA Minä ihailen heidän villiä vapauttaan! Silloin voi ihminen tuntea itsensä joksikin ja tehdä jotain. Minusta ei ole mitään suurta elää kunnollisesti kahleisiin sidottuna. ELVIRA No, mutta Hella! Sinähän ihannoit noita kulkureita aivankuin isäsikin. LÖVENBORG Ja miksei? He ovat reippaita miehiä, jotka eivät saivartele elämää. Ja sen vuoksi ei pidä myöskään saivarrella heidän tekojaan. HIRVIKANGAS Entäs salakapakoitsijat? Ne saavat aikaan riitoja ja tappeluja. HILDA Niin, eikö se ole kauheata! Minä aina pelkään, kun hän lähtee noille tukkityömaille. LÖVENBORG No, vähän nyrkkioikeutta toisinaan, mutta sellaisille pitää ummistaa hieman vasenta silmäänsä. Antaa koirain nuolla haavansa. HIRVIKANGAS Mutta kiusallista se on sille, jonka on vastattava järjestyksestä. LÖVENBORG Heistä ei voi vastata taivaan herrakaan! Jos sinä otat sen tehdäksesi, niin silloin saat liian suuren kuorman niskoillesi... (Härmä tulee perältä.) 6:des kohtaus. Edelliset. Härmä. HÄRMÄ Se on tuo seikkaileva sydänmaan ritari. HELLÄ (säpsähtäen) Ah!... (Kääntyy liikutustaan salaten akkunaan.) LÖVENBORG Tuo herra tuntematonko? (Nousee.) HÄRMÄ Niin. LÖVENBORG Sitten hänet täytyy kutsua tänne. HÄRMÄ (kuivasti) Älkää vaivautuko turhaan! Neuvoin jo hänet palvelijain puolelle. LÖVENBORG Ei sinne, vaan tänne! Sen arvoinen hän ainakin on. Minä menen hakemaan hänet. (Poistuu perälle.) 7:mäs kohtaus. Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Härmä, Hirvikangas, Kunnas. HÄRMÄ Se nyt on liikaa kohteliaisuutta kulkureille! HELLA Mutta hyvä Jumala, tarvitseehan miesparka vähän lämmitystäkin tällaisen matkan jälkeen! HILDA Mitä hän oikein on miehiään tuo tuntematon? HIRVIKANGAS Täydellinen arvoitus. Kaikesta päättäen nähnyt joskus parempiakin päiviä. HÄRMÄ Nähtävästi yksi niitä, joilla on syytä peittää jälkensä. Sellaisia on paljon täällä Peräpohjolassa. HELLA (terävästi) Oletteko ihan varma siitä? HÄRMÄ Oo, minä unohdin, että te olette hänen puolellaan, neiti. EEVA Mutta minusta nähden on hänellä siihen syytäkin. ELVIRA Niin, pelastihan tuo tuntematon kaikissa tapauksissa hänen henkensä. HELLA Ja minä olen varma, että hän ei ole mikään huono mies. HÄRMÄ (terävästi) Mitä te hänestä tiedätte? HELLA (jäykästi) Minä tiedän vain, että hän uhrautui vaaraan, johon antautuakseen eräät toiset olivat liian kunnollisia. Ja ne jäljet, jotka hän silloin jätti, eivät ainakaan kaipaa peittämistä. HÄRMÄ (painavasti) No, kunhan ei. HIRVIKANGAS Kunnon mieheltä hän ainakin minusta näyttää. Ja minulla on myöskin hiukan kokemusta näissä asioissa. HILDA Miksi hän sitten salaa nimensä? EEVA Ehkä hänellä on siihen omat syynsä. HÄRMÄ Aivan niin... muuta en ole väittänytkään. KUNNAS Voihan sitä nimensä salata kunniallisistakin syistä. ELVIRA Kaikissa tapauksissa olen utelias näkemään tuota merkillistä miestä. HIRVIKANGAS Hän kyllä osaa esiintyä edukseen... (Lövenborg ja tuntematon tulevat sisään.) 8:sas kohtaus. Elvira, Hilda, Hirvikangas, Lövenborg. Hella, Eeva, Härmä; Kunnas, Tuntematon. LÖVENBORG Kas niin, astukaa sisään, nuorimies. Ja olkaa kuin kotonanne. Teidänlaisille miehille ovat minun oveni aina avoinna. TUNTEMATON Oo, te olette liian ystävällinen, ylimetsäherra. Minä kiitän! (Kumartaa oikein maailmanmiehen tapaan kaikille läsnäolijoille.) LÖVENBORG Kas niin, ei mitään kursailua, nuori herra! Tässä on talon rouva. ELVIRA (puristaen liikutettuna hänen kättään) Sallikaa minun kiittää teitä, herra, että säästitte äidiltä katkeran surun. TUNTEMATON Te aivan liioittelette, rouva. Sehän oli minulle vain mieluinen velvollisuus. LÖVENBORG No niin, ja nyt te saatte luvan viihtyä tässä seurassa! (Menee paikalleen istumaan.) Ajatelkaapa vain, että tämä reima mies on hiihtänyt lähes seitsemänkymmentä kilometriä yhteen menoon. Mitä sanotte siitä? HILDA Herra Jumala, sellaisen matkan! ELVIRA Sehän on kauheata! Sitten te varmaankin olette kovin väsynyt? TUNTEMATON Enpä juuri paljoa, rouva. LÖVENBORG Näyttääkö hän sellaiselta, joka vetää jalkoja perässään? TUNTEMATON Voisin pienen levähdyksen jälkeen palata takaisin saman tien. HIRVIKANGAS Se on uskomatonta. HÄRMÄ (pilkallisesti) No, eihän se niin ihmeellistä ole, että mies kunnostautuu omalla alallaan. KUNNAS Mitä sillä tarkoitat? HÄRMÄ Kukapa sellaiseen paremmin pystyisi kuin kilometritehtailija. ELVIRA (nuhdellen) Herra luutnantti! LÖVENBORG (pahoillaan) En voi juuri sanoa, että sukkeluutenne oli hyvin valittu! TUNTEMATON (hymyillen) Älkää olko pahoillanne, rouva! Antakaamme herra luutnantin myöskin kunnostautua omalla alallaan. LÖVENBORG Oikein nuorimies! Hyvin maksettu. (Nauraa hyväntahtoisesti. Elvira poistuu.) TUNTEMATON (lähestyen Hellaa, kysyy matalasti) Onko tunkeilevaa kysyä, kuinka voitte, neiti? HELLA Kiitos, minä voin hyvin, erittäin hyvin! TUNTEMATON Minua ilahduttaa, ettei teidän terveytenne kärsinyt siitä. Se oli todellakin hiukan kolkko yö. HELLA Ooh, te pidätte minua kai arkana lapsena! Minä olen syntynyt ja kasvanut täällä Pohjolassa!... TUNTEMATON Niin karaistuneeksi en teitä kuitenkaan uskonut. HILDA (matalasti) Hän näyttää olevan sangen merkillinen mies. HIRVIKANGAS Hän suoriutuu erinomaisesti kaikkialla! LÖVENBORG Kerrassaan suurenmoisesti! HILDA Eikö mitenkään voisi saada selville, kuka hän on? LÖVENBORG Minä epäilen sitä suuresti... Mutta voinhan koettaa. HELLA Mutta teillähän olisi ollut suurempi syy vilustua, kun luovutitte minulle palttoonne. TUNTEMATON (hymyillen) Minähän olen syntynyt ja kasvanut Etelässä. HELLA Ja mitä se todistaa? TUNTEMATON Että me molemmat tuotamme syntymäseudullemme kunniaa. HELLA Tosiaankin!... Ja minun täytyy tunnustaa, että te olette voittanut kilpailun. TUNTEMATON Minä luovutan voittoni teille, neiti. HÄRMÄ (matalasti Eevalle) Tuo maankiertäjä yrittää näytellä sivistynyttä miestä! EEVA Mutta mitä teillä oikeastaan on häntä vastaan? HÄRMÄ Ei mitään, neiti! Ei kerrassaan mitään! Minä vain en pidä arvoituksellisista ihmisistä. HELLA Mutta sanokaa minulle suoraan, mitä syytä teillä on salata nimenne? TUNTEMATON Jos voisin sanoa syyn, niin voisin sanoa nimenikin... HELLA Tämä on käsittämätöntä! Miksi te ette voi sanoa, kuka te olette? TUNTEMATON Onko se niin käsittämätöntä tässä maassa?... Muuten, sitä en todellakaan voi sanoa, eikä se ole välttämätöntäkään! HELLA Minä ymmärrän! Te tahdotte olla mieltäkiinnittävä ja tekeydytte salaperäiseksi. TUNTEMATON Miksei? Se on tarkoitettukin ihmisille, jotka mukavuudenrakkaudessaan tahtovat oppia kaiken tuntemaan vain paketin syrjästä lukemalla. HELLA No niin, syyttäkää sitten itseänne, jos teitä kohdellaankin vain kulkijana! TUNTEMATON Niinkuin neiti suvaitsee. Minä en syytä ketään. (Etääntyy hänestä pois.) LÖVENBORG Te ette varmaankaan ole kotoisin näillä mailta? TUNTEMATON En, ylimetsäherra... Minä olen Etelästä. LÖVENBORG Te olette herättänyt täällä naisväen uteliaisuuden. TUNTEMATON (hymyillen) Naistenko vain? LÖVENBORG Hitto soikoon, meidän miesten myöskin!.. Saanko olla törkeä ja kysyä, miksi olette tullut tänne Peräpohjolaan? Paljas petäjänkuoren kiskominen ei teitä suinkaan tänne houkutellut. TUNTEMATON Olen syvästi pahoillani ja pyydän anteeksi, mutta siihen on minun mahdotonta vastata. LÖVENBORG Ja minkätähden? TUNTEMATON Yhtähyvin voisin selittää olemassaolon tarkoituksen. Ja sitä pitävät filosofit pulmallisimpana kysymyksenä. LÖVENBORG (menee hänen eteensä ja katselee häntä tutkivasti) Kuka hitossa te oikein olette? TUNTEMATON Kulkija, niinkuin näette. LÖVENBORG Sen minä kyllä näen, saakeli soikoon! Mutta on kai teillä joku kotopaikka, suku tai nimi. Miksi salaatte ne muilta? TUNTEMATON Että oppisitte kerrankin ennakkoluulottomasti ottamaan ihmisen, sellaisena kuin hän on. Ilman tuota tavanmukaista tavaramerkkiä, jolla leimattuna ihminen saa kehdosta hautaan saakka ajelehtia maailman markkinoilla. LÖVENBORG Niinkö! TUNTEMATON Minä säilytän teidän mielikuvituksellenne rajattoman vapauden! Te voitte kuvitella mitä tahansa, mutta minua te ette voi ottaa muuna kuin mikä minä olen tai tahdon olla. LÖVENBORG Teillä on hieman omituiset periaatteet, nuorimies! TUNTEMATON Toverini siellä erämaassa mukautuivat helposti niihin... Maistettuaan kerran nyrkkiäni tulivat he täysin vakuutetuiksi, että olin se, miksi luulottelinkin, nimittäin mies. Mutta ylemmillä asteilla nähtävästi uskotaan enemmän muilta saatuun päällekirjoitukseen kuin omaan turmeltuneeseen makuun. LÖVENBORG No, olittepa kuka tahansa! Minä ainakin luotan omaan makuuni! Tuossa on käteni! TUNTEMATON (puristaen ojennettua kättä) Kiitos, ylimetsäherra! LÖVENBORG Mutta asiasta toiseen... Osaatteko laulaa oikein tukkilaisen tapaan? TUNTEMATON No; jonkun verran. LÖVENBORG Laulakaa meille joku laulu! Minä pidän noista luonnontuoreista lauluista. HILDA Ja sinä Eeva voit säestää. Osaathan sinäkin niitä. TUNTEMATON No, olkoon menneeksi! Kulkian laulu. (Menee pianon luo ja laulaa Eevan säestäissä.) En rauhaa löydä mä päällä maan, ei kotia missään mulle; mun kohtalo määräsi kulkemaan vain suruksi itselle -- sulle. Ma kuljen ja kuljen yhäti vain ja kannan kaihoa rinnassain -- tie kunne kulkijan päättyy? En lieden lämpöhön syntynyt, kotisirkka ei soitellut mulle; siks' mieron polkuja kuljen nyt, sen kylmyyttä kerron sulle. Ma kuljen ja kuljen yhäti vain ja kannan kaihoa rinnassain -- niin lienee tähdissä säätty. Ei tyynnä virrannut eloni vuo, mua mainingit heitteli huimat; siks' laulun synkkänä kaikua suo ja viihtää tuskani tuimat. Ma kuljen ja kuljen yhäti vain ja kannan kaihoa rinnassain -- tie kunnes kulkijan päättyy. (Laulun vaiettua seuraa hiljaisuus. Hella nousee paikaltaan kyyneleitä silmissään ja kääntyy liikutustaan salaten akkunaan.) LÖVENBORG Kiitos, nuori mies! Te olette laulaja. Tuolla laululla ilmaisitte enemmän kuin tahdoittekaan. TUNTEMATON Kuinka niin? LÖVENBORG Noin ei laula tukkilainen. TUNTEMATON (hymyillen) Minkälainen tukkilainenkin on. (Elvira tulee oikealta.) 9:säs kohtaus. Edelliset, Elvira. ELVIRA Täällä toisessa huoneessa on teetä, jos herrasväki haluaa. LÖVENBORG No, Aarne, lähde liikkeelle. Iltatoti odottaa. HIRVIKANGAS (tarjoten käsivartensa Elviralle) Saanko luvan? (Menevät oikealle.) LÖVENBORG Teidän luvallanne, rouva, minä maksan samalla mitalla... (Tarjoo käsivartensa Hildalle ja menevät.) HÄRMÄ (tehden samoin Hellalle) Teemmekö nyt välirauhan, neiti? (Hella tarttuu aikaillen hänen käsivarteensa ja luo mennessään viipyvän katseen tuntemattomaan.) 10:nes kohtaus. Eeva, Tuntematon. EEVA (leikillisesti) Nyt aikailitte liiaksi ja jäitte kuivalle istumaan! Semmoista se on. TUNTEMATON Se vastoinkäyminen on hyvin helppo jakaa teidän kanssanne, neiti. EEVA Oo, kylläpä te olette kohtelias. TUNTEMATON Saanko sanoa terveisiä? EEVA Terveisiä!... Keneltä? TUNTEMATON Eräältä, joka siellä erämaassa muistelee teitä. EEVA En tunne ketään sellaista. TUNTEMATON Sitten tunnen minä enemmän kuin te. EEVA Lähettikö tuo tuntematon todellakin terveisiä? TUNTEMATON Lähetti, ja tässä on todistus siitä. (Antaa kirjeen Eevalle.) EEVA (ottaen kirjeen) Kiitos!... Miksei hän tullut itse tänne? TUNTEMATON Hänellä lienee ollut esteitä? EEVA Milloinka te palaatte takaisia? TUNTEMATON Luultavasti huomenna. EEVA. No, koska te olette hänen uskottunsa, niin... TUNTEMATON Niin... Mitä sitten? EEVA Voitte kai viedä kirjeen tuolle eräälle toiselle tuntemattomalle? TUNTEMATON Suurimmalla mielihyvällä, neiti. (Hella tulee oikealta) 11:des kohtaus. Hella, Tuntematon, Eeva. HELLA Oo, häiritsenkö ehkä? TUNTEMATON Ette enää, neiti. HELLA Te ette ehkä huoli ensinkään teestä? TUNTEMATON Kyllä varmasti! Kiitoksia kaikissa tapauksissa. HELLA Viivyttelynne siis aiheutuu ujoudesta kai... (Menee akkunan luo istumaan.) TUNTEMATON Ei, vaan omanarvontunnosta. (Tarjoo Eevalle käsivartensa.) Teemmekö mekin välirauhan, neiti? EEVA (nauraen) Kiitoksia!... mutta minä en juo milloinkaan illalla teetä. TUNTEMATON Siis, periaatteita. Silloin on ihmisellä aina jotain, jota vastaan voi rikkoa. (Kumartaa ja menee.) 12:des kohtaus. Eeva, Hella. EEVA (lyhyen äänettömyyden jälkeen) Mitä sinä katselet, Hella? HELLA (havahtuen) Siellä on revontulet. EEVA (lähestyen) Ne ovat loimunneet usein viime aikoina. Vanhat sanovat niiden tietävän kovia pakkasia. (Laskeutuu pöydän nojalle.) Ei, mutta kauniisti ne palavatkin tänä iltana! Katsos tuota, joka nousee noin korkealle! Nyt se sammui. Kylläpä ne ovat kauniit! HELLA (innostuen) Olisitpa nähnyt ne revontulet silloin yöllä erämaassa! Ne leimusivat yli taivaan monivärisinä kuin raketit. Se oli kauheata ja kaunista samalla kertaa. EEVA Minuun ne aina tekevät ahdistavan vaikutuksen. HELLA (intohimoisesti) Ja minua ne hurmaavat mahtavalla ja salaperäisellä kauneudellaan. Ne ovat yhtä ylhäisen tutkimattomat ja valtavan houkuttelevat kuin erämaa. EEVA (istuen pöydän päähän) Mutta sanoppas minulle, mitä sinulle tapahtui silloin erämaassa? HELLA (muuttuneella äänellä) Miksi sitä kysyt? EEVA Sinä olet muuttunut, Hella. Olet käynyt niin omituiseksi ja umpimieliseksi. HELLA Ei minulle mitään tapahtunut. EEVA (leikillisesti) Ethän vain ole rakastunut tuohon salomaiden ritariin? HELLA (nousten kärsimättömästi) Mutta Eeva!... Jollet lakkaa niin minä suutun. EEVA Varo vain. Hän on komea mies. HELLA (kävellen hermostuneesti) Kauhea hän on! EEVA Sitä myöskin... Ja niin vaarallinen! HELLA Oo, minua hän ärsyttää ja kiihoittaa, tuo tuntematon! Hänessä on jotain salaperäistä ja suurenmoista, joka kiduttaa minua. Kun hän esittää ajatuksiaan, tapahtuu se tavalla, joka saa itse tunturitkin vavahtelemaan. Ja mikä on ihmeellisintä, hän saa väkisinkin uskomaan, mitä hän sanoo... Mikä oikeus hänellä on olla noin ylpeä ja suuri? EEVA Mitä hän sanoi sinulle, kun löysi sinut silloin yöllä? HELLA (vieden hänet sohvalle istumaan) Istuhan tänne, niin kerron sinulle. EEVA No niin, annahan kuulua. HELLA Oikeastaan minun pitäisi olla hyvin suuttunut hänelle. Hän sanoi minulle jotain niin epäkohteliasta. EEVA Mitä hän sitten sanoi sinulle? HELLA Kun istuin lumihangessa niin uupuneena ja kangistuneena, että vaivoin sain vastatuksi hänen huutoonsa, niin hän iski nuo ylpeät silmänsä minuun ja sanoi kuin pahantapaiselle lapselle: "Neiti, te olette käyttäytynyt kuin kuriton ja ajattelematon lapsi!"... Oo, se kauhea mies! (Eeva naurahtaa.) Mitä sinä oikein naurat? EEVA Minusta tuo nyt ei ollut niinkään väärin sanottu. HELLA Oo, vai niin sinusta. Mikä oikeus hänellä oli nuhdella minua kuin lasta? EEVA Ehkä hän katsoi itsellään olevan sen oikeuden. -- No niin, entäs sitten? HELLA Sitten nosti hän minut käsivarrelleen ja etsi erään suojaisen kallion onkalon. Poljettuaan lumeen kuopan, karsi hän sen pohjalle havuja ja asetti minut niille istumaan. Sitten peitti hän minut palttoollaan. EEVA Sehän oli kauniisti häneltä. HELLA Sen jälkeen etsi hän kuivia oksia ja sytytti tulen, että saimme lämmitellä. EEVA Ja sitten...? HELLA Sitten puhui hän minulle niin kauniisti kaikenlaisia kummallisia asioita... Luulen, että hän puhui vain rauhoittaakseen minua. EEVA Sehän oli jännittävää! HELLA Se oli kamalaa, Eeva! Myrsky ärjyi, ryskyi ja valitti puissa... Lumipilvet tanssivat ympärillä hurjaa vauhtia, niin ettei eteensä nähnyt. Myöhemmin tyyntyi kumminkin tuuli ja revontulet syttyivät leimuamaan. Se oli kauniimpaa! EEVA Ja sitten te lähditte kotimatkalle? HELLA Niin, sitten kuin olimme tarpeeksi levänneet. Hän hiihti edellä ja minä jälkiä myöten perässä. Ja kun väsyin, niin kantoi hän minua ja jatkoi matkaansa voimakkaana ja uupumattomana. Hänellä täytyy olla jättiläisvoimat! EEVA Miltä sinusta oikein tuntui tuo seikkailu? HELLA Se oli kummallinen yö, Eeva!... Me kaksi, toisillemme vierasta ihmistä keskellä ääretöntä, jylhää erämaata. Saman tulen ääressä, ympärillä yö ja yksinäisyys. Hurjasti loimuavat revontulet, jotka loivat sinertävän heijastuksen häikäisevän valkealle lumelle. Hiljaa huokailevien puiden salaperäiset varjot ja kylmästä napsahtelevien oksien luomat kuviot lumella. Oo, se oli niin kummallista, etten koskaan,voi sitä unohtaa!... En koskaan, en koskaan, en koskaan! EEVA Eikö sinua pelottanut tuo tuntematon mies? HELLA Ei ensinkään! Hän käyttäytyi niin hienosti ja varmasti aivankuin olisi ollut kysymyksessä vain huviretki. Hän on ihailtava mies! (Nousee äkkiä.) Ja tiedätkö, mitä hän sanoi minulle? EEVA En luonnollisestikaan! HELLA Hän sanoi, että se on sivistys ja sen tuhannet turhuudet, jotka luovat rajoja ja esteitä ihmisten välille, ja että siellä, missä kaikki keinotekoinen lakkaa, voivat erilaisetkin ihmiset lähestyä toisiaan ihmisinä. Ja siinä hän oli oikeassa! EEVA Kaikesta päättäen on hän sivistynyt mies. HELLA (kävellen jännittyneenä edestakaisin) Hän on niin erilainen kuin muut miehet! Hän on sittenkin hieno mies! EEVA Tuohan on jo täyttä rakkautta! HELLA (intohimoisesti) Minusta tuntuu kuin vihaisin häntä! Hänen ylimielistä vanhuuttaan ja puuttumatonta voimaansa. Hän hurmaa, viettelee ja peloittaa kuin synti ja katumus! EEVA Mutta, Hella! Sinähän olet hermostunut! HELLA Hän on ärsyttänyt minun uteliaisuuteni äärimmilleen! Ja minä tahtoisin loukata häntä! (Menee kuohuissaan akkunan luo ja heittäytyy tuolille sekä katselee ulos.) EEVA (myöskin nousten) Minkä nimessä? HELLA Miksei hän sitten sano, kuka hän on? Minä puristan häneltä vielä sen ulos! EEVA Oo, sinä suuri lapsi! Sinä etsit juhannuksen aikuista lunta! -- -- On kuitenkin parasta, että rauhoitut. Tuolla tulisuudellasi et hänen kanssaan pitkälle pääse... (Tuntematon tulee.) 13:s kohtaus. Hella, Eeva, Tuntematon. TUNTEMATON Sallitteko... vai häiritsenkö? EEVA Oo, ette ensinkään! Olinkin juuri menossa kirjoittamaan. -- Saanen kai mennä sinun huoneeseesi, Hella? HELLA Tietysti. Siellä voit olla rauhassa. (Eeva poistuu.) 14:jäs kohtaus. Hella, Tuntematon. TUNTEMATON (lyhyen äänettömyyden jälkeen; hauskasti) Oletteko kuutamosairas, neiti? HELLA En... Ettekö tunne revontulia? TUNTEMATON Tunnenpa kai! Sehän on minun kotilieteni hehkua! HELLA (kiihkeästi) Mutta sanokaa minulle, missä on teidän kotinne? TUNTEMATON Kaikkialla, eikä missään. HELLA Suuria sanoja eivätkä sisällä mitään! TUNTEMATON Ne sisältävät niin sanomattoman paljon, neiti! HELLA Niin, ehkä... Kotinne ei ainakaan ole liian ahdas. TUNTEMATON Ei, eikä hemmoittele myöskään. HELLA (nousten kärsimättömästi) Te näyttelette salaperäistä, mutta luuletteko, etten tiedä mikä te olette. TUNTEMATON No, miksi sitten puhumme siitä? HELLA Te-te olette.... (Epäröi sanoa.) TUNTEMATON No niin, mikä minä olen? HELLA -- joko erinomainen ihminen tai suuruudenhullu, narri! Siinä sen kuulitte! TUNTEMATON Sitten tiedätte enemmän kuin minä! Valitettavasti en ole kumpaakaan. Olen vain tukkilainen, joka on sattumalta joutunut sivistyneeseen seuraan. HELLA Sattumaltako te jouduitte myöskin tuonne erämaahan? TUNTEMATON En, minut vei sinne erään rakastettavan lapsen oikku. (Matalasti) Tiedättekö, mitä olisin silloin tehnyt, jos olisin ollut isänne? HELLA Ja mitä, herra tuntematon? TUNTEMATON Olisin antanut teille hiukan koivunoksasta. HELLA (tavattomasti ällistyen) Tämä on kuulumatonta! Te uskallatte...! TUNTEMATON Se on juuri minun vahvin puoleni! HELLA Ja tuota kaikkea sanoaksenneko te tulitte tänne? TUNTEMATON En, vaan tukkiyhtiön asiain vuoksi ja myöskin näkemään teitä. HELLA Ehkä minä saan sanoa: minkätähden? TUNTEMATON Olen halukas kuulemaan sen. Te nyt näytte tuntevan minun vaikuttimeni paremmin kuin minä itse. HELLA Te tulitte loistamaan jonain merkillisyytenä ja ottamaan vastaan kiitoksia. TUNTEMATON (nuhdellen) Neiti!... Ehkä unohdamme tuon pikku jutun. Siten säästytte tekin olemasta ilkeä. HELLA (katuen) Suokaa anteeksi!... Olin todellakin ilkeä ja minua hävettää se! Mutta ette suinkaan te uskone, että minä tarkoitin sillä täyttä totta? TUNTEMATON En, niin pilaantuneeksi en teitä uskonut. Sitäpaitsi, tehän olette vanhempainne ainoa lapsi. HELLA Niin, mutta mitä se tähän kuuluu? TUNTEMATON Hyvin paljon. Nehän aina ennen muita oppivat tuntemaan, kuinka tärkeitä he ovat ihmiskunnan menestykselle. HELLA Nyt te saatte minut sanattomaksi. TUNTEMATON Ei, ei, neiti, älkää missään nimessä tulko sanattomaksi! Silloin luovutte kaikesta, mikä kuuluu nuorelle, kauniille ja nerokkaalle tytölle! HELLA Ja pilaantuneelle tytölle! TUNTEMATON (kumartaen) Ennen kaikkea juuri hänelle! HELLA (nauraen) Te olette kummallinen mies! Täytyyhän teidän myöntää, että olette viskellyt minulle muutakin kuin paljaita kohteliaisuuksia! TUNTEMATON Olen ainakin koettanut valita niitä. HELLA Sen minä kyllä uskon! (Istuutuu sohvalle.) TUNTEMATON (Istuutuen hänen viereensä.) Vakavasti puhuen... meidän kiistamme on vain ilmaan huitomista, niinkuin yleensä ne asiat, joita pidämme tärkeimpinä. HELLA Oo, vai niin! TUNTEMATON Te tahdotte tietää, kuka minä olen. Mutta uskokaa minua, te ette voittaisi sillä mitään. Te saisitte uuden nimen kokoelmaanne, mutta kadottaisitte mielenkiintonne henkilöön. HELLA Se riippuu henkilöstä. TUNTEMATON Taikka sanokaa nimestä! Sillä sitähän te juuri haluatte tietää. (Lämpimästi.) Neiti, onko teidän niin vaikea uskoa, että ihmisellä voi olla -- sillä kannalla kuin asiat nykyään vielä ovat täällä maailmassa -- vakavatkin syyt unohtaa nimensä? HELLA Ainoastaan huonot ihmiset salaavat nimensä! TUNTEMATON No niin, ehkä minä olen sitten huono ihminen, koska te sen niin varmasti sanotte. HELLA (hämillään) Oi, ei, sitä en tarkoittanut! Mutta ymmärrättehän, etten voi ajatella teidän tavallanne. Olen niin paljosta teille kiitollisuudenvelassa, enkä edes tiedä kenelle olen ja kuka te olette. Te olette kun ilmaa, jota hengitän, mutta jonka tavoittaminen on turhaa! TUNTEMATON Tuo oli tunnustus! HELLA Mitä? Älkää vain ymmärtäkö kovin mielivaltaisesti sanojani! (Nousee kiihoittuneena kävelemään.) TUNTEMATON En... Olkaa rauhassa!... No niin, Te tahtoisitte kaikin mokomin, että teillä olisi varastossanne nimi, jonka sitten sopivassa tilaisuudessa unohtaisitte. Mutta minä en sitä tahdo. Nyt kun teillä ei ole mitään sellaista, ette voi mitään unohtaakaan. HELLA Ei maksa vaivaa! Meidän on mahdoton ymmärtää toisiamme. TUNTEMATON Niin täällä... Mutta siellä erämaassa me ymmärsimme hyvin toisiamme. HELLA Siellä te olittekin kiltimpi. TUNTEMATON Siellä me olimme oikealla maaperällä. Te ette kysynyt nimeäni, teille riitti, että teillä oli luonanne ihminen. Mutta täällä höylätyllä lattialla tulee kysymykseen syntyperä, nimi, esi-isät sekä suoritetut että suorittamattomat oppiarvot. Se on sivuseikka mikä ihminen on ja mihin hän kykenee, kunhan hän vain kantaa hyvää tavaramerkkiä! Mutta sanokaa minulle, kummassa te olitte rehellisemmin oma itsenne, täällä vai siellä? HELLA (hiljaa) Siellä. TUNTEMATON Kas niin, me ymmärrämme siis kumminkin toisiamme! HELLA No niin, te tahdotte siis olla vain eräs herra maantieltä! TUNTEMATON (surumielisesti) Eräälle herralle maantieltä riittää hyvin, jos eräs neiti erämaasta muistelee häntä joskus myötätunnolla! (Hella menee kuohuissaan oikealle. Tuntematon katsoo pitkään hänen jälkeensä.) Hm! 15:des kohtaus. Tuntematon, Härmä. HÄRMÄ (tulee, kiivaasti tiuskaisten) Neiti oli kiihoittunut! Mitä täällä on tapahtunut? TUNTEMATON Ei mitään vaarallista. HÄRMÄ Vastatkaa suoraan, mitä te sanoitte hänelle! TUNTEMATON Vain sanoja, ei mitään muuta. HÄRMÄ (painavasti) Te olette rohkea, herra seikkailija! TUNTEMATON Se on synnynnäinen ominaisuus oikeassa miehessä. Mutta onko se vika? HÄRMÄ On teissä. Te unohdatte asemanne. TUNTEMATON (ylpeästi) Minä en unohda mitään. Minä vain hallitsen asemani! HÄRMÄ Te olette saanut vaikutusvaltaa tuohon kummalliseen tyttöön! Hän tietää olevansa teille kiitollisuudenvelassa pelastuksestaan ja kuvittelee ties mitä luonnottomuuksia! Ja tätä kaikkea te tahdotte käyttää hyväksenne! TUNTEMATON Teillä oli sama vapaus hankkia tuo kiitollisuudenvelka. Mutta jostain syystä ette tehnyt sitä. Teillä on myöskin enemmän tilaisuutta vaikuttaa häneen kuin minulla. Mutta käytöksenne ilmaisee, että te ette ole sitä käyttänyt ainakaan eduksenne. HÄRMÄ Se ei kuulu teihin! TUNTEMATON Olen jo alusta alkaen ollut siitä selvillä. Teidän esimerkkinne sotkeutua toisten asioihin, houkutteli vain minuakin. HÄRMÄ Mitä? Vertaatteko te itseänne minuun? Minä sanon teille kerta kaikkiaan, etten kärsi ketään tielläni! TUNTEMATON Jos teillä on entinen suuntanne, niin sillä tiellä ette minua tapaa, ettekä ketään muutakaan kunnon miestä. HÄRMÄ (raivostuen) Kurja! Sinä unohdat, että minä voisin raivata sinut tieltäni yhdellä ainoalla sanalla! TUNTEMATON (kylmästi) Se sana ei teitä paljoakaan auttaisi. Täällä Pohjolassa vetää ilmiantaja lyhimmän korren... Sellainen menettely tuskin olisi teille mikään suositus ylimetsäherra Lövenborgin perheessä. HÄRMÄ Sinä et tunne minua, onneton! TUNTEMATON Päinvastoin me tunnemme toisemme tarpeeksi jo pitemmältä ajalta. On viisainta, että muistatte sen tässä kilpailussa. HÄRMÄ En ryhdy kilpailemaan kulkurien kanssa! TUNTEMATON Tällä kertaa saatte sen tehdä, herra, tahdoittapa sitä eli ei, jollette tahdo väistyä. (Hella tulee ovelle.) HÄRMÄ Minä en koskaan väisty taistelutta! TUNTEMATON Enkä minä taistelua! HÄRMÄ Varokaa! Jos joku tunkeutuu minun tielleni, hänet minä muserran keinoista välittämättä! TUNTEMATON No, syyttäkää sitten itseänne, jos muserrutte omiin keinoihinne! HÄRMÄ (kohottaa kätensä kuin hyökätäkseen hänen kimppuunsa) Mitä sinä uskallat kurja maankiertäjä! TUNTEMATON (astuen askeleen lähemmäksi ja katsoo häntä tiukasti silmiin, Härmä peräytyy) Parasta se onkin... Se juttu voisi päättyä teille epätyydyttävästi. 16:des kohtaus. Tuntematon, Hella, Härmä. HELLA (tullen esiin) Mitä tämä on? Mitä te oikein ajattelette, herrat? TUNTEMATON Kysykää häneltä, neiti... Minusta tässä ei tunnu olevan paljoakaan ajatusta. HÄRMÄ Suokaa anteeksi, neiti! Tuo seikkailija ärsytti minua. HELLA (katkerasti) Sehän kuuluu hänen seurustelutapoihinsa. TUNTEMATON Minä en tiennyt teidän kaivanneen täällä salonkimiestä. Muuten pyydän anteeksi teiltä, neiti, että olen sellainen kuin olen. (Kumartaa.) HELLA Te olette oikeassa. Täällä on salonkimiehiä tarpeeksi. (Tarjoo Härmälle käsivartensa.) Tulkaa, herra luutnantti. HÄRMÄ Mielelläni, neiti. -- Ja te herra seikkailija, jääkää hyvästi. Toisella kertaa puhumme enemmän tästä. HELLA Keksikää itsellenne nimi. Te näette, että tavaramerkilläkin on etunsa. TUNTEMATON (hymyillen) Anteeksi, mutta sitä en ole vielä huomannut. HELLA (kiusoittavasti) Silloin teidän huomiokykynne on huonompi kuin älynne... Hyvästi, herra Tuntematon! (Eeva tulee sisään.) TUNTEMATON (kumartaa vaieten, mutta hiukan ylimielisesti hymyillen. Hella ja Härmä poistuvat.) 17:äs kohtaus. Tuntematon, Eeva. EEVA No, taas te jäitte kuivalle! Ai, ai, teitä! Se oli jo toinen kerta tänään.. TUNTEMATON Mutta minä säilytin aseman ja sekin on jo paljon. EEVA Te olette aika mestari. TUNTEMATON Vain kokemusta ja ihmistuntemusta, neiti. EEVA Ainakin te osaatte niittää tappioistannekin etua. -- Tässä on nyt se kirje. Tahdotteko olla niin ystävällinen? (Antaa hänelle kirjeen.) TUNTEMATON Mielelläni, neiti. Vienkö terveisiä myöskin? EEVA Jos tiedätte oikean henkilön, niin viekää. TUNTEMATON Siitä minä kyllä vastaan. Mutta sallitteko, että poistun? EEVA Nytkö jo...? Ja mihin? TUNTEMATON Lepäämään... Minun täytyy huomenna palata takaisin. EEVA Oo, minä ymmärrän... Kuuluuko sekin taktiikkaan? TUNTEMATON Taktiikkaan kuuluu aina sellainen vastasiirto, jota vastustaja kaikkein vähimmin toivoisi. -- Hyvästi neiti! Nukkukaa hyvin! (Poistuu perälle.) EEVA Samoin teille! (Itsekseen, hänen jälkeensä katsellen.) Kummallinen mies. KOLMAS NÄYTÖS. (Sama huone kuin ensimäisessä näytöksessä. On iltapuoli. Eeva seisoo akkunan luona katsellen ulos.) 1:nen kohtaus. Eeva, Hella. EEVA (matalasti itsekseen) Vihdoinkin! HELLA (tulee hiukan huonotuulisena) Terveisiä metsästä! EEVA Näitkö hänet? HELLA En... Koko mies on hävinnyt kuin olisi maa hänet niellyt. EEVA Etkö kysynyt? HELLA En kehdannut...Tulisi vielä itserakkaammaksi, jos saisi kuulla. EEVA Sen hän tekee tahallaan. Hänellä on oikein syntisen hieno maku ilmestyä ja hävitä juuri oikealla hetkellä. HELLA Mutta varroppas, sinä ylpeä mies! Vielä minä sinut kesytän! EEVA (vakavasti) Hella, sana minulle suoraan, oletko rakastunut häneen? HELLA (kärsimättömästi) Ähs! kaikkia sinäkin viitsit kysellä! EEVA Tahtoisin vain varoittaa sinua. Hänellä tuskin on minkäänlaista tulevaisuutta. Ja vaikka hän onkin -- niinkuin näkyy -- sivistynyt ja kaikin puolin kunnollinen mies, niin pelkäänpä, että olisi järjetöntä kiintyä häneen. HELLA Kuule Eeva... älä nyt rupea noin juhlalliseksi... Kaikki eivät osaa kiintyä yhtä järkevästi kuin sinä. EEVA Hän on kaikissa tapauksissa vain kulkija. HELLA Hän on kaikissa tapauksissa mies, joka kiinnittää mieltäni! EEVA Liiaksikin... sen olen huomannut. HELLA Hän ärsyttää minua. Tahtoisin kiertää hänet sormeni ympärille! EEVA Mielettömyyksiä! Parasta on, ettet leiki tulella. Korvennat siipesi. HELLÄ (suuttuen) Omanipa ovat! EEVA Usko minua... sinä et milloinkaan kierrä sitä miestä sormesi ympärille, vaan hän sinut. HELLA Kas vaan, kylläpä sinä osaat olla järkevä tänään! EEVA Miksi tahdot leikitellä hänen kanssaan? Jollei se parempaa ole, niin siihen hän on tosiaankin liian hyvä! HELLA Se on hauskaa! EEVA Mutta onko se viisasta? HELLA (kärsimättömästi) Ooh, sinä olet oikein inhoittavalla tuulella tänään! Parasta lähteä takaisin metsään! EEVA Näitkö siellä Yrjöä? HELLA Minä sanoin hänelle... Hyvästi nyt vaan! Älä nyt korvenna siipiäsi, kun hän tulee! (Menee kiireesti ulos.) EEVA Oo, sinä suuri uppiniskainen lapsi! 2:nen kohtaus. Eeva, Tynjälä. TYNJÄLÄ (tulee) Mistä Hella oli närkästynyt, kun ei ollut näkevinään? EEVA Taisin vähän liiaksi neuvoa häntä. TYNJÄLÄ Ja mistä te keskustelitte? EEVA Tuosta tuntemattomasta. TYNJÄLÄ Vai niin, onko Hella innostunut häneen? EEVA Pelkään niin olevan, vaikka hän sen kieltää... Ehkä se oli väärin minulta. Olenhan itsekin vielä neuvojen tarpeessa. TYNJÄLÄ Ei, se oli oikein! EEVA Niinkö sinäkin ajattelet? TYNJÄLÄ Hän on kyllä kunnon mies ja minä pidän hänestä paljon. Mutta siitä ei mihinkään pääse, että hän on vain tuntematon kulkija. EEVA Juuri samaa sanoin minäkin. Ikävä vain, hän olisi muuten erinomainen mies! TYNJÄLÄ Luistava! Mutta hänestä tuskin on Lövenborgin tyttärelle. EEVA Niin ajattelen minäkin! -- Mutta minun poikani sitävastoin? (Lähestyy häntä.) TYNJÄLÄ (vetäen hänet polvelleen) No olehan nyt! Ja sinä sitten tiedät mikä minä olen. EEVA Tiedän kai! -- Mutta sinä et näytä oikein iloiselta tänään. Mikä sinua vaivaa? TYNJÄLÄ Eräs kiusallinen juttu, mutta ehkä se selviää vähitellen. EEVA Kuule, sinun pitäisi päästä täältä erämaasta pois! TYNJÄLÄ Se on totta, minua alkaa jo painaa tämä elämä! Se on liian hermoja kuluttavaa. EEVA Sinun täytyy hakea johonkin toimeen Etelään! TYNJÄLÄ Sen olen jo tehnytkin. EEVA Niinkö, etkä ennen ole minulle siitä puhunut, sinä paha, paha poika! TYNJÄLÄ Minulla ei ennen ole ollut varmuutta, mutta nyt minulla on. EEVA (innostuen) Oi niin hauskaa!... Ja tietysti sinä pääset. Onhan sinulla niin paljon kokemusta. TYNJÄLÄ Niin... kiitos siitä näiden pitkien, pitkien vuosien! (Vilkkaammin.) Mutta minä en mene yksin. Minäpä vien sinutkin mukanani Etelään. EEVA (hiljaa) Tiedäthän, että tulen mielellänikin!... TYNJÄLÄ Niin, Eeva, minä tiedän sen! EEVA Minäkin olen kyllästynyt näihin lyhyihin päiviin, lyhyihin kesiin ja loppumattoman pitkiin öihin ja talviin! TYNJÄLÄ Ja sitten me lennämme kuin kaksi muuttolintua Etelään ja rakennamme sinne pienen pesämme, Eeva! EEVA (iloisesti) Niin, rakas! Ja silloin alkaa meidän kesämme! TYNJÄLÄ Niin, ajatteles!... Minusta onkin tuntunut kuin vallitsisi täällä ainainen talvi... Pohjolalla on kylää oma viehätyksensä... mutta raskasta se on sittenkin... (Karmala tulee. Eeva ja Tynjälä erkanevat.) 3:mas kohtaus. Eeva, Tynjälä, Karmala. KARMALA (juron leikkisästi) Noo, mitäs forstmestari turhia!... Kyllähän minäkin tuon konstin olen osannut joskus. EEVA (hämillään) Aijoimmekin juuri lähteä ulos.... Emmekö mene Hellaa tapaamaan? TYNJÄLÄ Lähdetään vain, ettei käy samoin kuin viime kerralla! (Menevät ulos. Karmala alkaa puhdistaa piippuaan.) 4:jäs kohtaus. Karmala, Salametsästäjä. SALAMETSÄSTÄJÄ (tulee hätääntyneenä sisään) Voiko tänne piiloutua? Poliisit ovat jäljissäni! KARMALA (katsellen häntä ällistyneenä) Mitä?... Oletko sinäkin täällä? SALAMETSÄSTÄJÄ (hämmästyen) Sinä täällä... KARMALA (vimmaisesti) Niin... täällä olen ollut aina siitä asti, kun ajoit minut torpastani, hylkiö! Sillä kertaa pääsit liian helpolla, lurjus! SALAMETSÄSTÄJÄ (epäröiden) Sitten on minun turhaa turvautua tänne! KARMALA No, mikä pakko on sitten kelpo talon isännän tulla erämaahan piileksimään ruunun kättä? SALAMETSÄSTÄJÄ Tulin petkutetuksi talonkaupassa ja menetin kaikki! KARMALA Omiaan olikin sinulle! SALAMETSÄSTÄJÄ Sitten hakkasin petkuttajan puolikuoliaaksi ja pakenin tänne. Sen jälkeen olen elänyt metsästyksellä. KARMALA (karkeasti) Sitten kai ymmärrät, hylkiö, miltä tuntuu lähteä isiensä turpeelta! SALAMETSÄSTÄJÄ Minä vain tiedän, että he ovat aivan jäljissäni! Yllättivät minut hirvenajossa! Jos nyt joudun kiinni, niin olen hukassa! KARMALA No ei olisi liiaksi! SALAMETSÄSTÄJÄ (toivottomasti), Niin, minä tiedän, että vihaat minua!... Nyt voit helposti kostaa. KARMALA (synkästi) Ei, niin kehnoon kostoon ei taivu mies! Minä en tarvitse siihen muiden kättä. Mutta jos nyt seisoisimme kahden korvessa, Jumalan vapaan taivaan alla, niin taitaisitpa olla kuumilla, mies! SALAMETSÄSTÄJÄ No anna minun sitten mennä. KARMALA Poliisien käsiinkö?... (Nostaa syrjään kirstun ja avaa lattia!nukun) Ryömi tuonne! Sen parempaa paikkaa ei täällä ole. SALAMETSÄSTÄJÄ Kiitos!... Sinä olet sentään kunnon mies! KARMALA (karkeasti) Älä lörpöttele vaan painu sinne! (Salametsästäjä menee luukusta, jonka Karmala huolellisesti sulkee ja menee toiselle puolen huonetta.) 5:des kohtaus. Karmala, Kaksi poliisia. POLIISI (tulee toverinsa kanssa sisään) Tänne tuli eräs salametsästäjä! KARMALA En ole huomannut ketään. POLIISI Se on mahdotonta! Hänen täytyy olla täällä! KARMALA Mikä pakko siihen on? Onhan sitä miehen tila muuallakin. POLIISI Te valehtelette. Olette piilottanut hänet johonkin! KARMALA Hakekaa...! POLIISI Sen teemmekin. Mene sinä ja tarkasta tuo toinen huone. (Toinen poliisi menee vasemmalle.) KARMALA Kyllä hän on jo luistanut, jos hän on oikea metsästäjä. POLIISI Hänen oli mahdoton mihinkään luistaa! (Tarkastelee ympäri huonetta. Vappu tulee puita sylissään.) 6:des kohtaus. Edelliset, Vappu. VAPPU (laskien puut lattialle) No, mikä nyt taas on hukassa? POLIISI Etsimme erästä salametsästäjää. VAPPU Ja häntä te haette kuin nuppineulaa! Ettette vähän häpeä, aika mies! Kas kun ette kouri taskujakin, yksin tein!... (Menee toiseen huoneeseen.) Ja täällä toinen karilas! Jo minun täytyy sanoa!... (Toinen poliisi, tulee.) POLIISI Ei löytynyt? TOINEN POLIISI Ei. POLIISI Sehän on kummallista! Ja minä olisin voinut vaikka vannoa, että hän tuli tänne. KARMALA (ivallisesti) Niin minäkin olisin voinut. POLIISI Parasta, että jatkamme matkaamme! (Poistuvat. Vappu tulee.) KARMALA Laske hänet ulos sieltä, kun tulee sopiva aika! (Osoittaa lattian alle. Tuntematon tulee.) 7:mäs kohtaus. Tuntematon, Karmala, Vappu. TUNTEMATON Mitä nuo poliisit asioivat täällä? VAPPU Erästä metsästäjää hakivat, mutta eivätpä löytäneet, hurtat. TUNTEMATON Siellä on siis kumminkin joku? KARMALA Onhan siellä eräs lurjus. TUNTEMATON (jäykästi) No niin, te nyt kerran olette, sotajalalla yhteiskuntajärjestyksen kanssa!... Mutta minä en pidä tuosta tavasta. KARMALA (terävästi) Mutta te pidätte kumminkin suojasta oman päänne päällä! TUNTEMATON (karskisti) Kyllä, ukko Karmala! Mutta olenko silti ryöminyt teidän lattioittenne alle? KARMALA Sitä ei kukaan ole sanonutkaan. TUNTEMATON Tuolla tavoin voi saada suojaa yhtähyvin roisto kuin kunnon mieskin! KARMALA (katkerasti) Se raja ei ole täällä erämaassa aina niin selvä! Muuten minulla oli tällä kertaa siihen omat syyni. TUNTEMATON Mitä sillä tarkoitatte? KARMALA Hän oli pahin vihamieheni. TUNTEMATON (hämmästyen) Niinkö,... Ja te ette luovuttanut häntä poliiseille sentähden! KARMALA Kehnoahan se olisi ollut miehen kostoksi! TUNTEMATON (ihmetellen) Minä ihmettelen teitä -- Mitä hän on tehnyt teille? KARMALA Hääti minut torpastani ja saattoi kulkurina tänne erämaahan hautautumaan. TUNTEMATON Se asiako teidät saattoi tänne? KARMALA Niin... Kiskoivat pois ovet ja akkunat ja särkivät uunit. En jaksanut sitä kestää, vaan annoin ruununmiehille selkään... Ja silloin sitä sai katsoa eteensä. TUNTEMATON Se oli siis pakosta? KARMALA Niin oli... Ja kuinkahan moni tänne ihan syyttä lähtee. TUNTEMATON Ja siitä asti olette ollut täällä? KARMALA Onhan tuota tullut oltua jo kymmenisen vuotta. TUNTEMATON Kuinka te sentään niin hurjistuitte? KARMALA Eihän se tainnut minultakaan niin oikein olla. Mutta eihän sitä silloin joudu katsomaan, kun luonto nousee ... Ja eihän se ollut niin helppoa minullekaan. TUNTEMATON Ei; ei tietystikään. Minä ymmärrän sen niin hyvin... Oletteko koskaan ajatellut palata täältä pois? KARMALA (jyrkästi) En... Olen parhaimmat vuoteni täällä korvessa kuluttanut ja tänne hongan juurelle saan kylmetäkin... Nehän ovat niin tahtoneet! TUNTEMATON Huomaan, että olette oppinut liiaksi vihaamaan ihmisiä! KARMALA Rakastaako heitä pitäisi?... Täällä erämaassa ei jaksa muu elää kuin viha. Se on ainoa, joka antaa elintarmoa ja lievittää yksinäisyyttä! Se ruokkii hengen niinkuin työ ruumiin! TUNTEMATON Se johtuu liiaksi sisäänpäin keskittyneestä sielunelämästä. KARMALA Se johtuu ankaroista elinehdoista. Tämä erämaa ei lellittele ketään. Täällä oppii vastaamaan iskua iskuilla. TUNTEMATON Eikö teillä ole omaisia? KARMALA Pari vuotta sitten hautasin äitini... toiset ovat kai Amerikassa. TUNTEMATON Olette siis yksin maailmassa, kuten minäkin. KARMALA Olihan minulla morsionkin -- tulkoon sekin sanotuksi yksin tein -- vaan sinne se jäi. Enhän voinut ottaa häntä selkääni... kun ei ollut kattoa omankaan pääni päällä. TUNTEMATON Teillä on siis vain synkkiä kokemuksia. Mutta minä uskon kuitenkin, että täällä voivat elää jalommatkin vaikuttimet. KARMALA (katkerasti naurahtaen). Uskokaa vaan, ette siinä paljoakaan väsy! Mutta sen minä sanon teille, voimakkain vaikutin täällä on viha. Kunhan täällä olette, niin opitte sen tuntemaan. TUNTEMATON Minusta te itse olette juuri paras todistus sitä vastaan! KARMALA Älkää luottako siihen liiaksi! (Menee kiihtyneenä ulos.) TUNTEMATON Kelvottomat... ovat turmelleet kunnon miehen elämän! VAPPU Sanokaas muuta!... Ja nyt hän lähettelee rahoja entiselle morsiamelleen, joka sattui saamaan kaikenlaisen miehen. Ei sitäkään vaan kaikki tekisi! TUNTEMATON Niinkö?... Mutta sehän on suurenmoista! VAPPU En tiedä, mitä se on, mutta niin on asia! (Poistuu vasemmalle.) TUNTEMATON (oltuaan hetken ajatuksissaan) Hm!... (Laulaa:) Kulkijan elämä on tuulta ja tyyntä, myötä- ja vastamaata. Odotella tuulella tyyventä ei kulkijapoika saata. Kulkijapoika se huikeissansa näki aukeevan ruusunkukan. Rakastaa, vaan ei omistaa on kulkijapojallakin lupa. Kukapa sen kulkijan korjaisi, jos se vaipuisi maantien ojaan? Ruusut ei kuki eikä immyt itke haudalla kulkijapojan. 8:sas kohtaus. Tuntematon, Hella. Eeva. EEVA Tässä me nyt taas olemme! TUNTEMATON (tervehtien) Erittäin rakastettavasti teiltä! Tervetuloa vain! HELLA Tulimme katsomaan, oletteko nyt kiltimpi kuin viimein! TUNTEMATON Tuskin!... Virheistään ei voi ihminen niin helposti päästä! -- Muuten minä kiitän viimeisistä! HELLA Oliko se joku piikkaus? TUNTEMATON Kuinka niin? HELLA Te tiedätte hyvin, että minä käyttäydyin hyvin epäkohteliaasti silloin. TUNTEMATON No, eikö se sitten kuulunut ohjelmaan? HELLA Minä en todellakaan tiedä, mitä teille vastaisin! EEVA Kas niin, nyt te alatte taas kiistellä! Parasta, että menen toiseen huoneeseen, niin, saatte rauhassa riidellä! (Menee vasemmalle.) 9:säs kohtaus. Tuntematon, Hella. HELLA (mennen akkunaan) Te lähditte kovin äkkiä silloin! TUNTEMATON (istuen pöydän luo.) Minun oli lähdettävä takaisin seuraavana aamuna. HELLA Se ei ollut oikein kauniisti teiltä... En saanut teitä enää tavata. TUNTEMATON No, oliko se sitten tarkoitus? Suokaa anteeksi, en ymmärtänyt teidän jäähyväisiänne siltä kannalta. HELLA (kääntyen) Mitenkä te ne käsititte? TUNTEMATON Että olin tarpeeksi vieraillut sivistyneessä perheessä ja sain luvan mennä. HELLA Ooh, kylläpä te osaatte olla ilkeä!... (Lähestyen häntä) ... Myönnän, että vika oli minun. Mutta en luullut teidän ottavan sitä niin vakavalta kannalta! TUNTEMATON Minä otan aina ihmiset vakavalta kannalta! HELLA Olisin tahtonut valmistaa teille jotain hauskaa. Mutta se kävi, ikävä kyllä, toisin. TUNTEMATON Minulla oli kyllä tarpeeksi hauskaa. HELLA Sitä en usko! Te sanotte vain. TUNTEMATON Minä ajattelen aina niinkuin sanon. Sitäpaitsi minulla ei ole siinä suhteessa mitään vaatimuksia. Kaikkein vähimmin vieraana ollessani. HELLA (mennen hermostuneena yli lattian) Me emme sovi yhteen! TUNTEMATON Kyllä neiti... kuin kaksi raakaa timanttia, joita hiotaan vastakkain. Ne kuluttavat toisiaan. HELLA (jäykästi) Te olette ylpeä luonne! TUNTEMATON (mennen toiselle puolen) Te ette siis pidä siitä ominaisuudesta muissa kyin itsessänne? HELLA (kuohahtaen) Te-te olette... itserakas! TUNTEMATON Aivan niin, se on toinen laji itseluottamusta ja siemen suuriin ajatuksiin, suuriin tekoihin! HELLA Täällä erämaassa on kai paljon tilaisuutta sellaisiin? TUNTEMATON Kaikkialla, neiti! Täälläkin voi ihminen olla persoonallisuus. HELLA Onko se niin välttämätöntä tukkilaiselle? TUNTEMATON On, sieluni! Jotenkin yhtä paljon kuin "Lapin prinsessalle!" HELLA (tulisesti) Mitä te sanoitte? TUNTEMATON Sanoin, että se, mikä teissä itsessänne on ansio, on teidän mielestänne tukkilaisessa virhe. Mutta kummaltakohan elämä vaatii enemmän luonnetta? HELLA Luonnollisesti teiltä! Kuinkas muuten. TUNTEMATON Niin ehkä!... On ihmisiä, joita maailma hioo, mutta sellaiset ihmiset eivät koskaan hio maailmaa. Sillä he eivät ole persoonallisuuksia! HELLA (ivallisesti) Haluaisinpa nähdä, mitenkä te hiotte maailmaa! TUNTEMATON Olen sen joskus tehnyt. (Hiljaa). Ja siksipä juuri olenkin nyt täällä... (Matalasti) Huomaan ettette pidä minusta, neiti! HELLA (tukahtuneesti, mennen pöydän luokse) Minä vihaan teitä! TUNTEMATON (rauhallisesti) Jumalan kiitos! Pelkäsin jo asian olevan päinvastoin!... Te vihaatte minua siksi, että olen suora teitä kohtaan enkä jumaloi teidän vikojanne! HELLA Te loukkaatte minua! (Vaipuu pöydän nojalle ja puhkee hermostuneeseen itkuun.) TUNTEMATON. (lähestyen; tavattoman pehmeästi) Neiti, valitan syvästi, jos tulin tahtomattani loukanneeksi teitä... Kas niin, älkäähän itkekö, neiti! En voi kestää sitä. Ylpeyttä vastaan olen karaistuneempi kuin kyyneleitä. Ehkä juuri siksi, että niin paljon... paljon enemmän olen saanut osakseni edellisiä kuin jälkimäisiä... Jos ette voi kärsiä minua, niin onhan maailma laaja. Eihän teidän tarvitse tavata minua, eikä edes ajatellakaan, minua! HELLA Ei, ei, en niinä sitä tarkoittanut! TUNTEMATON Mitä te sitten tarkoititte? HELLA Miksi te kohtelette minua kuin lasta? TUNTEMATON Siksi kai, että olen niin paljon vanhempi teitä, joskaan en vuosiltani, niin kokemuksiltani. Katsokaas, minut on elämä muodostanut sellaiseksi kuin olen! Ja uskokaa minua, se koulu ei ole ollut helppoa! Te sitävastoin olette kasvanut onnen ja päivänpaisteen ympäröimänä... HELLA Luuletteko, että minä sen vuoksi olen onnellinen? TUNTEMATON En... Oikein käsittääkseen onnea, täytyy joskus olla onnettomuuttakin. Voidakseen nauttia rauhasta täytyy ensin taistella. HELLA (matalasti) Se on totta... täytyy taistella. TUNTEMATON Ja juuri siksi on teidän vaikea käsittää sitä terästä, joka minun päätäni kohottaa. HELLA (kääntyen) Miksi te ette luota minuun? Se on juuri se, joka loukkaa minua. TUNTEMATON Luotan teihin rajattomasti, neiti. Jos olisi kysymyksessä henkeni... vieläpä kunnianikin, niin uskoisin ne empimättä teidän käsiinne. HELLA Mutta ette kuitenkaan nimeänne. TUNTEMATON (istuen hänen viereensä) Uskokaa minua, neiti, se ei ole mikään oikku. Minulla on vakavat syyt olla sitä tekemättä. Se ei ole itse tähteni, vaan juuri teidän ja muidenkin. Minulla ei ole oikeutta sotkea toisia ihmisiä kohtalooni, jonka päätöksestä en itsekään tiedä, ja sen tekisin ilmaistessani teille, mitä nyt pyydätte. Ehkä kerran tulee aika, jolloin voin sen tehdä, mutta se aika ei ole nyt.... (Tarttuu hänen käteensä.) Ettekö voi luottaa minuun ilman? HELLA. Voin!... Luotan teihin... Teidän täytyy olla kunniallinen mies. TUNTEMATON (lämpimästi) Kas niin, nyt olette oikein hyvä. En maailman hinnasta tahtoisi tuottaa teille mielipahaa. HELLA Olen kai mielestänne hyvin lapsellinen? TUNTEMATON (intohimoisesti) Te olette rohkea ja reipas! Teissä on Pohjolan erämaiden jylhää romantiikkaa! Teidän silmissänne on näiden pitkien talviöiden kaihomielistä revontulihehkua! Pidän teistä sanomattomasti juuri sellaisena kuin olette! HELLA Te olette kummallinen mies. Te vedätte puoleenne kuin magneetti ja torjutte luotanne samalla. TUNTEMATON Jos voisin sanoa teille kaiken, mitä tunnen ja ilmaista teille sen, mitä tiedän, niin laulaisin teille laulun niin suuren ja kauniin kuin itse vapaus... HELLA (tulisesti) Oi laulakaa se... laulakaa kaikissa tapauksissa! TUNTEMATON Ne laulut eivät soi tässä maassa vielä. Mutta ne soivat kerran!... (Tarttuen Hellan käsiin, intohimon voimalla.) Tahtoisin niin sydämestäni uskoa teille itseni! Tahtoisin ainaiseksi kiinnittää teidät myrskyiseen seikkailijaelämääni... EEVA (tulee sisään) Ooh, anteeksi, että häiritsen. TUNTEMATON (hätäisesti) Ette ensinkään, neiti. Tulitte oikeaan aikaan. Olkaa niin hyvä vain. (Hiljaa; mennen toiselle puolelle huonetta.) Jumalan kiitos, kauemmin en olisi ollut varma itsestäni. EEVA Sieltä tulevat jo miehet työstä. HELLA Ja me olemme vain kiistelleet koko ajan!... (Menee kiihtymystään salaten akkunaan ja katselee ulos.) TUNTEMATON Sehän on myöskin yksi tapa kuluttaa aikaa, eikä suinkaan huonoimpia. (Vappu tulee sisälle ja alkaa puuhailla uunin luona.) 10:nes kohtaus. Lövenborg, Tynjälä, Karmala, Närvänen, Rahkonen, Vikki-Kalle, Iisakki y.m., Tukkilaisia. LÖVENBORG (reippaasti) Kas niin, täällä on ainakin nuoruutta ja lämmintä! Siellä olikin vähällä tulla kylmä. TYNJÄLÄ Nyt ei tosiaan kahvi tekisi pahaa. LÖVENBORG Aivan niin. Nyt iso pannu tulelle, emäntä! Ja kuka teistä on soittaja, niin antakoon soida. Täällä täytyy järjestää olonsa niin mukavaksi kuin mahdollista. VAPPU Pianhan se kahvi joutuu, tervaksilla keittäen. (Asettaa pannun tulelle.) NÄRVÄNEN Vedä viulusi esille, Niku, ja anna tulla! Nyt pistetään tanssiksi! (Eräs tukkilaisista ottaa esille viulunsa ja alkaa näppäillä sitä.) LÖVENBORG No, kuinkas sinä olet kuluttanut aikaasi, Hella? EEVA Kiistellen, kuten tavallista. LÖVENBORG Siihen hän kyllä kykenee. Et kai halua tällä kertaa lähteä hiihtämään... Mitä? HELLA En, kiitos. Nyt minä haluan vain tanssia! (Aletaan soittaa valssia. Tuntematon tanssii Hellan kanssa ja Tynjälä Eevan.) 11:des kohtaus. Edelliset, Hirvikangas, Härmä, Poliisi. HÄRMÄ (pirullisesti) Kas, täällähän iloitaan. No, sittenpä tulee sitä karvaampaa jälessä. LÖVENBORG Mitä nyt? Mistä on sitten kysymys? HÄRMÄ Pian se nähdään. -- Tehkää tehtävänne, nimismies. HIRVIKANGAS (tuntemattomalle) Olen saanut määräyksen vangita teidät. TUNTEMATON (hämmästyen) Ja niistä syystä? HÄRMÄ Varkaudesta. HELLA Ooh! (Vaipuu jakkaralle istumaan.) LÖVENBORG Mutta sehän on mahdotonta! ÄÄNIÄ Se ei ole totta! -- Se on erehdys! -- Tämä on hävytöntä mielivaltaa! (Melua.) HÄRMÄ Hiljaa! Täällä puhuu vain yksi kerrallaan! LÖVENBORG No, selittäkää sitten edes. HIRVIKANGAS Minä vangitsen teidät luutnantti Härmän ilmiannon johdosta. Teitä syytetään yhtiölle kuuluvan rahalähetyksen avaamisesta ja 500 markan anastamisesta. HÄRMÄ Herra Tynjälä voi todistaa, että niin on tapahtunut. TYNJÄLÄ (hämillään) Se on kyllä totta... mutta... HÄRMÄ Ei mitään muttaa! Asiahan on selvä. Pistäkää helyt miehen käsiin. HIRVIKANGAS (viittaa poliisille, joka asettaa käsiraudat tuntemattoman käsiin. Kaikki karkkoutuvat hänen ympäriltään.) NÄRVÄNEN No jo meni mies piloille. KARMALA (päätään pudistaen) Täällä ymmärretään kyllä kaikenlaisia koiruuksia, muttei varkautta... EEVA (Tynjälälle) Voi, Yrjö, onko se mahdollista? TYNJÄLÄ (pudistaa synkännäköisenä päätään.) HELLA Ei, ei, tämä on hirveä erehdys! TUNTEMATON (kirkkaasti) Saan kai minäkin puhua? HIRVIKANGAS Tietysti. TUNTEMATON Ensiksikin kiellän jyrkästi tehneeni mitään sellaista. HÄRMÄ Todistakaa se. TUNTEMATON Todistamisvelvollisuus on teidän eikä minun. HIRVIKANGAS Sitähän ei kukaan kielläkään. TUNTEMATON No, todistakaa sitten, että tuo kadonnut summa oli lähetyksessä saadessani sen. HÄRMÄ (ilkeästi) Ei niin nopeasti herrani. Mitäs todistavat murretut sinetit? TUNTEMATON Tässä tapauksessa sitä, etteivät ne ole ehjiä olleetkaan. HÄRMÄ Heittiö! Tahdotteko te uskotella, että kukaan sulkee lähetyksen sinetillä välittämättä kulkeeko se eheänä vai ei. TUNTEMATON (painavasti) Niin... jos se oli tarkoitettukaan lähettää eheänä. HELLA (äkkiä älyten asian) Minä aavistan jotain. Oo, niin kurjaa! HIRVIKANGAS Tämä väittely on turhaa. Tutkintohan sen selvittää. HELLA (isälleen) Minä uskon, että hän on syytön. Älä anna heidän vangita häntä. LÖVENBORG Käsittämätöntä tämä minustakin on. Noin ei seiso syyllinen. HELLA Maksa heille tuo summa ja sano, että he laskevat hänet vapaaksi. Olemmehan hänelle kiitollisuudenvelassa niin paljosta. LÖVENBORG Se on totta. -- Kuulkaahan herrat, jos minä maksan hänen puolestaan kaikki, niin voittehan laskea hänet vapaaksi? HIRVIKANGAS Kyllä, jos ilmiantaja luopuu kanteestaan. LÖVENBORG Tietysti hän luopuu. Mitä sanoo luutnantti? HÄRMÄ Olen pahoillani, mutta pelkään, ettei minulla ole siihen oikeutta. LÖVENBORG Miksei ole? Suoritanhan minä kaiken. HÄRMÄ Ei, minä en voi. Katsokaas, yksi viisisatanen ei paljoakaan merkitse yhtiölle. Mutta asian periaatteellinen puoli, nähkääs. LÖVENBORG Hiiteen kaikki periaatteet! Juuri viisisataset muodostavat teidän yhtiön periaatteet. Mitään muita ei sillä ole... Suostutteko vai ette? HELLA Suostukaa minun tähteni! Hänhän pelasti henkeni ja tahtoisimme sen jollain tavalla hänelle palkita. Ottakaa korvaus kaikesta ja laskekaa hänet vapauteen. HÄRMÄ (tekopyhästi) Teidän jalomielisyytenne on kyllä kaunista, mutta onko se viisasta? Te saatte minut vain tuskalliseen asemaan, neiti... Minä en todellakaan voi. LÖVENBORG (suuttuneesti) Tuntuapa siltä kuin olisi teistä hyvin tähdellistä saada tuo mies vankilaan. HÄRMÄ Mutta mitä te ajattelette minusta? LÖVENBORG Niin, sitä minä, hitto soikoon, ajattelen enkä voi muuta! TUNTEMATON (lujasti) Älkää tuhlatko enemmän sanoja tuolle miehelle! Hän ei ole sen arvoinen. HELLA Mutta kuinka käy sitten teidän? TUNTEMATON Minä kiitän teitä hyvästä tarkoituksestanne. Mutta tätä miestä vastaan taistellaan toisilla keinoilla. HÄRMÄ Kylliksi jo suunsoittoa! Viekää mies säilyyn. HIRVIKANGAS Asiasta on ensin laadittava pöytäkirja. Te, konstaapeli, pidätte silmällä vangittua. Ja ehkä me menemme tuonne toiseen huoneeseen. (Lövenborg. Hella, Eeva ja Härmä, poistuvat vasemmalle.) 12:des kohtaus. Tuntematon, Tynjälä, Vikki-Kalle y.m. TUNTEMATON (istuen etualalle) Vai niin... tuo mies toimii ripeämmin kuin luulinkaan. TYNJÄLÄ (lähestyen) Tahtoisin hiukan puhua kanssanne. TUNTEMATON Niin minäkin. TYNJÄLÄ En tunne teitä, mutta olen pitänyt teitä rehellisenä miehenä. TUNTEMATON Siinä ette ole erehtynytkään. TYNJÄLÄ (katsellen häntä terävästi) Kumminkin on tapahtunut asioita, jotka todistavat aivan toista. TUNTEMATON (on kestänyt katseen) Siltä todellakin näyttää. TYNJÄLÄ Mitenkä selitätte tämän? TUNTEMATON Minusta tämä tapaus olisi jonkun muun selvitettävä kuin minun. Toin teille lähetyksen sellaisena kuin sain sen, edes tuntematta sen sisällystä! TYNJÄLÄ Mitenkä tämä on sitten tapahtunut? TUNTEMATON Se on viholliseni työtä. TYNJÄLÄ Hyvä Luoja, sehän on kamalaa! TUNTEMATON Minut tahdotaan raivata pois tieltä. TYNJÄLÄ Minä aavistin sitä!... Mutta kuinka voitte todistaa sen? TUNTEMATON Se käy vaikeaksi. Tuo konna on punonut juonensa liiankin hyvin. Ja tämän kaiken sain siitä, etten uskonut ihmistä tarpeeksi huonoksi... Mutta täytynee kai koettaa. TYNJÄLÄ Voinko auttaa teitä? TUNTEMATON Kyllä. Minun on sidottuna vaikea toimia puolestani... Voitteko antaa minulle valtakirjan, jolla voin teidän nimessänne hankkia eräitä todistuskappaleita? TYNJÄLÄ Kyllä, jos se on tarpeellista! TUNTEMATON Se on välttämätöntä. -- Haluaisin myöskin puhutella Vikki-Kallea. TYNJÄLÄ Minä sanon hänelle... (Menee pöydän luo kirjoittamaan ja sanoo jotain Vikki-Kallelle. Kalle lähestyy tuntematonta.) TUNTEMATON Tahdotteko tehdä matkan kaupunkiin? VIKKI-KALLE No, miksei... hienolla maksulla. TUNTEMATON Hankitte postikonttorin kirjoista todistetut otteet, joista näkyy viimeisten kolmen kuukauden aikana yhtiölle tänne toimitetut rahalähetykset. VIKKI-KALLE Mutta jos ne eivät anna. TUNTEMATON Esitätte valtakirjan ja sanotte, että ne tulevat oikeudenkäyntiä varten. VIKKI-KALLE No sillä tavalla? TUNTEMATON Tuokaa sitten paperit herra Tynjälälle. Ymmärrättekö? VIKKI-KALLE Kyllä vaan! TUNTEMATON Hyvä on. Lähtekää heti ja tulkaa mahdollisimman pian takaisin! VIKKI-KALLE No, en minä kilometrillä paljon vanhene, kun hyvät sukset saan! (Ottaa lyhyen palttoon päälleen.) TYNJÄLÄ (tulee paperi kädessään) Tässä on tuo paperi! TUNTEMATON Antakaa se hänelle. (Tynjälä antaa paperin Kallelle.) NÄRVÄNEN Hei, Vikki, mihin sinä lähdet? VIKKI-KALLE Asioille vaan! (Menee ulos.) TUNTEMATON Nyt olen paljon levollisempi! Nyt herra luutnantti, voin tehdä vastasiirtoni! TYNJÄLÄ Luuletteko sen onnistuvan? TUNTEMATON On pienen pieni mahdollisuus! Voin ainakin lyödä korttini,, kun olen varma, että saan ne käsiini. Tuo konna ei ehdi sekottamaan jälkiään. (Tynjälä menee vasemmalle.) 13:mas kohtaus. Edelliset; Tuntematon. Hella. HELLA (tulee hänen luokseen) Hyvä Jumala, mitä tämä oikein merkitsee? TUNTEMATON Että minulla on tunnoton vihollinen. HELLA (kauhistuen) Sehän on hirmuista! Miksi ette sano sitten, että hän vainoo teitä? TUNTEMATON Sitä en tee! HELLA Minkätähden? Eihän teidän tarvitse säästää häntä! TUNTEMATON Ei häntä, vaan toista! HELLÄ Teidän täytyy sanoa heille totuus! TUNTEMATON (katsoen häntä pitkään) Lapsi!... Silloinhan minun täytyisi sanoa myöskin; miksi hän vainoo minua... Ja sitä ette kai tahtone. HELLÄ Hyvä Jumala!... Siis minun tähteni! TUNTEMATON Tämä maailma tahtoo niin mielellään nähdä pahaa kaikessa. Se vahingoittaisi mainettanne. HELLA Ja te kantaisitte ennemmin kahleita kuin antaisitte minua alttiiksi sellaisille. Oi, te olette liian jalomielinen! TUNTEMATON Ei puhuta siitä enää. HELLA Mutta kuinka... kuinka käy sitten teidän? TUNTEMATON Minulla on eräs pieni toive. Ja voin ainakin taistella puolestani! HELLA (liikutettuna) Te olette niin hyvä! Ja minä olen ollut teille niin kiittämätön!... (Härmä ja toiset tulevat sisään.) 14:jäs kohtaus. Edelliset, Härmä, Hirvikangas, y.m. HÄRMÄ No, näyttää siltä kuin pysyisitte kiinni! TUNTEMATON (kylmästi) Se vain näyttää siltä. HIRVIKANGAS No niin, te seuraatte nyt minua. TUNTEMATON Seis! Minä en ole vielä puhunut kaikkea. HÄRMÄ Mitä! tahdotte sitten? TUNTEMATON Vielä kerran kysyä, että aijotteko edelleenkin pysyä keksityssä syytteessänne? HÄRMÄ Te kuulitte sen jo. TUNTEMATON No, hyvä! Nyt puhumme sitten eräistä toisista viisisatasista, joita te ette tyhmyydessänne osannut vierittää muiden niskoille. HÄRMÄ (vimmastuneena) Mitä sinä uskallat, konna! TUNTEMATON (hiljaa jäätävän kylmästi) Puhumme nyt eräistä laskuista. Mutta on ehkä viisainta tehdä se kahdenkesken. HÄRMÄ (säpsähtäen) Sitä te ette voi! TUNTEMATON Varmasti. HÄRMÄ (masentuneena) Saanko pyytää läsnäolevia poistumaan ja jättämään meidät kahdenkesken. Hänellä on jotain puhuttavaa. (Toiset poistuvat hyvin ällistyneinä.) 15:des kohtaus. Härmä, Tuntematon. HÄRMÄ (menee ja tarkastaa onko ovi kiinni) No, puhukaa, te kiusankappale. TUNTEMATON Te iskette nopeasti, herra. Mutta olkoon menneeksi. Olen ryhtynyt vastaiskuun. HÄRMÄ Ja luulette keksineenne sellaisen? TUNTEMATON (painavasti) Se putoaa nyt. HÄRMÄ (tulisesti) Sitä ette uskalla. TUNTEMATON Minun asemassani uskaltaa ihminen mitä tahansa. Vai luuletteko kenties, että säästän teitä? HÄRMÄ Hornanhenkien nimessä, mitä te tarkoitatte? TUNTEMATON Nuo murretut sinetit tuskin riittävät todistamaan syylliseksi puhdasmaineista miestä... varsinkin, jos ilmiantaja on ollut pidätettynä kavalluksesta. HÄRMÄ (suunniltaan vihasta ja pelosta) Se on kirottu valhe! TUNTEMATON (kylmästi) On turhaa väitellä asiasta, joka voidaan koska tahansa todistaa. HÄRMÄ Mitä te sitten tahdotte? TUNTEMATON Kysyä, mitä siitä seuraisi, jos nuo menneet asiat kaivetaan kätköistään? HÄRMÄ (koettaen tyyntyä) No niin, nuo asiat ovat jo vanhentuneet ja sovitetut. Niillä ette pitkälle pääse, hyvä herra. TUNTEMATON Mutta ne ovat joka tapauksessa haitallisia miehelle, joka tavoittelee ylimetsäherra Lövenborgin tytärtä. Te menetätte toimenne. HÄRMÄ Ennenkuin niin pitkälle tullaan, olette te virunut kuukausia tutkintovankeudessa. Ja silloin on myöskin saatu selvyys herra tuntemattomasta. Te menetätte jotain muuta. TUNTEMATON (raudankylmästi) No niin, me pelaamme korkeata peliä... Ehkä on parasta, että lyön viimeisen valttini. HÄRMÄ (levottomasti.) Ja mikä se sitten on? TUNTEMATON Eräs salaisuus, joka ei ole vanhentunut eikä sovitettu. Jos minä nyt ilmoittaisin näille miehille, jotka ovat tottuneet sovelluttamaan erämaan lakia niin uskomattoman helposti, että... (Kuiskaa jotain hänen korvaansa.) HÄRMÄ (kuin ukkosen iskemänä) Perkele!... Sitä te ette voi! TUNTEMATON En... Tällä kertaa tyydyn vain ostamaan sillä vapauteni. HÄRMÄ (mittaillen kuohuissaan lattiaa) Te ette voi sitä näyttää toteen. TUNTEMATON Varmasti. Ja teen sen myöskin. Siis ratkaiskaa, kumpi meistä silloin tulee raivatuksi pois. Mutta tehkää se pian! HÄRMÄ Odottakaa... (Menee ovelle.) Nyt voitte tulla, (Kaikki tulevat sisään.) 16:des kohtaus. Edelliset. Hirvikangas, Lövenborg y.m. HÄRMÄ (hämillään) Olen tullut toisiin ajatuksiin ja olen päättänyt sovinnollista tietä ratkaista tämän asian. HIRVIKANGAS Niinkö...? HÄRMÄ. Asia ei ole kumminkaan niin selvä. Enkä viitsi ruveta oikeudessa rimpuilemaan. HIRVIKANGAS Laskemmeko hänet sitten vapaaksi? HÄRMÄ Tehkää niin, kumminkin sillä ehdolla; että hän poistuu näiltä mailta. HIRVIKANGAS Luonnollisesti hän suostuu siihen. (Viittaa poliisille, joka menee irroittamaan käsirautoja.) TUNTEMATON (temmaten kätensä pois) Ei niin kiireesti! Minä en luovu näistä koristuksista, ennenkuin tämä herra on juhlallisesti selittänyt minut syyttömäksi! HÄRMÄ (vimmoissaan) Te Vaaditte liikoja! Varokaa! TUNTEMATON (lujasti) Sen minä järkähtämättä vaadin ja oleskelen myöskin missä minua miellyttää. HÄRMÄ (vastenmielisesti) No, olkoon sitten! Minä uskon, että on tapahtunut erehdys... ja että hän on syytön. TUNTEMATON No niin, nyt saatte ottaa nämä pois. Nämä eivät sovi, todellakaan rehelliselle ihmiselle! (Poliisi irroittaa kahleet.) KARMALA Näyttääpä siltä kuin syytetystä olisi tullut tuomari. LÖVENBORG Te, herra Härmä, vaihdatte kovin nopeasti periaatteita. HÄRMÄ (myrkyllisenä) En luullut teillä olevan syytä valittaa sitä. LÖVENBORG Eipä olekaan. Parempi vain, että kunnon mies pelastui ikävyyksistä. (Pudistaa epäilevästi päätään.) HÄRMÄ (kiukkuisesti tuntemattomalle) Meidän välimme ei ole vielä lopussa. TUNTEMATON (jäykästi) Ei. Se on vasta alussa. TYNJÄLÄ Olipa hyvä, että asia päättyi näin. TUNTEMATON Se ei päättynyt vielä... Pelkäänpä, että tästä tulee vieläkin pahempaa. HELLA (puristaen tuntemattoman kättä) Olen niin sanomattoman iloinen, että, pelastuitte... . Minä kiitän teitä! LÖVENBORG Ja nyt emännät, joko iso pannu on valmis? Minä tarjoan kahvit koko joukolle! KAIKKI Hyvä! Hyvä! LÖVENBORG Siirtykäämme siis tuonne toiseen huoneeseen joka sorkka! (Kaikki poistuvat vasemmalle, jonne Vappu vie rison kahvipannun.) HÄRMÄ (istuen jakkaralle; synkästi) Tuo mies syöksee minut turmioon... Hän tietää liian paljon... Hänet täytyy raivata pois keinoilla millä tahansa... (Kuuluu liikettä lattian alta; säpsähtää.) Mitä se on? (Menee kirstun luo ja kuuntelee.) Ahaa! Siellä on joku. (Ottaa revolverin taskustaan ja avaa luukun.) Ahaa, te käytätte myyrän teitä, huomaan minä! Tulkaapas ylös sieltä. 17:mäs kohtaus. Härmä, Salametsästäjä. SALAMETSÄSTÄJÄ (kömpien esille viluissaan; pyssy kädessä) Joutuivat koirat jäljilleni!... Ja unohtivat minut tuonne. HÄRMÄ (silmäillen häntä terävästi) Hirvenkaataja... vai mitä? SALAMETSÄSTÄJÄ Kuinka paikalle sattuu! HÄRMÄ Ja salaviinakauppias ehkä? Tunnustakaa pois vaan, älkää yhtään ujostelko. SALAMETSÄSTÄJÄ (irvistellen) No? vähän kutakin... Eihän sitä auta köyhän. HÄRMÄ Eikä teillä taida olla erikoista halua tavata poliisia? SALAMETSÄSTÄJÄ Miksi hitossa muuten olisin ryöminyt tuonne palelemaan. HÄRMÄ No, ei ole hullummaksi! Taidatte käsitellä hyvin tuota pyssyänne? SALAMETSÄSTÄJÄ No, auttavasti. -- Mutta ette suinkaan te ole ruununmiehiä? HÄRMÄ Miltä kannalta asian ottaa. -- Älkää sentään pelästykö... minä en ole vaarallinen! SALAMETSÄSTÄJÄ En minä yhtä miestä pelkääkään. HÄRMÄ (menee ovelle, kuuntelee ja palaa sitten takaisin) Taidatte olla sellainen mies kuin tarvitsen... mitä? SALAMETSÄSTÄJÄ Se riippuu tehtävästä. HÄRMÄ Se ei ole vaikeata lujahermoiselle miehelle.... Ja te voisitte ansaita paljon. SALAMETSÄSTÄJÄ Kuinka paljon? HÄRMÄ Vähintäinkin viisisataa. SALAMETSÄSTÄJÄ Ja mikä se tehtävä sitten on? HÄRMÄ (katsoen häntä terävästi) Vain onnistunut vahingonlaukaus. SALAMETSÄSTÄJÄ (säpsähtäen) Laukaus!... Ei, ei, se voisi olla liian vaarallista! HÄRMÄ En luullut teidänlaiselle erämaankävijälle mitään liian vaaralliseksi, kun vain on kysymyksessä raha. SALAMETSÄSTÄJÄ Summa on liian pieni niin vaikeasta tehtävästä. HÄRMÄ No, tuhat sitten. Riittääkö se? SALAMETSÄSTÄJÄ Eikö sentään enemmän? HÄRMÄ Tulimmaista! Pidätkö huutokauppaa kanssani, mies! Sinulle olisi terveellistä muistaa, että voisin toimittaa sinut nimismiehen käsiin! Hän on tuolla sisällä. SALAMETSÄSTÄJÄ (levottomasti) Älkää hitossa tehkö sitä! HÄRMÄ Miettikää. Teitä uhkaa vähimmässä mitassa viidensadan markan sakko tai vankila, jos nyt joudutte kiinni. Toisessa tapauksessa ansaitsette kaksi kertaa niin paljon. Saadaksenne sen muulla tavoin, saatte aika paljon heilua ja palella... Onko vaikeata valita? SALAMETSÄSTÄJÄ No, olkoon. Missä minua sitten tarvitaan? HÄRMÄ Minä tapaan teidät huomenaamulla kello kuusi tässä lähistöllä. Silloin kuulette. Mutta menkää nyt joutuen! (Salametsästäjä poistuu kiireesti.) -- -- No, nyt herra tuntematon! NELJÄS NÄYTÖS. (Näyttämö sama. On iltapuoli päivää.) 1:nen kohtaus. Hella, Vappu, Sanna. HELLA (istuu pöydän luona ja nousee huoaten) Ei vieläkään... ei vieläkään kuulu! Ja kello on jo kuusi. (Menee akkunaan.) VAPPU No, ovathan nuo saattaneet yöpyäkin sinne Korpiselkään. SANNA Usko sinä sellaista! Tämä viipyminen ei ole tavallista, sanokaa minun sanoneeni. HELLA (kääntyen) Te siis luulette siellä tapahtuneen jotain? SANNA (vakuuttavasti) Mikä sen tiesi, mitä piru hullulla teettää. Eihän siitä ole pitkä aika, kun täällä eräs kaupustelija hävisi samalla tavalla. HELLA Eikö hänestä sittemmin mitään kuulunut? SANNA Keväällä löydettiin ruumis joesta. Sanovat, ettei se sinne kädettä joutunut. HELLA Ush, niin kauheata! VAPPU (kärsimättömästi) No, kaakota nyt siinä, vanha kana! Peloitat lapsen ryövärijutuillasi. SANNA Enhän minä tahdo sanoa päälliköstä sellaista. Onhan hän hieno herra. HELLA (kiivaasti) Roisto hän on! Minä kyllä tunnen hänet! SANNA Voi olla, voi olla. Enhän minä tiedä. HELLA Miksi hän sitten otti hänet mukaansa? VAPPU Olisi parasta puhua herra Tynjälälle. HELLA Niin, missä viipyy hänkin? Miksei hän jo tule? SANNA Lähti morsiamensa kanssa hiihtämään. Mutta kai hän jo pian tulee, kun on jo pimeä. VAPPU (matalasti). Tekisit viisaammin, jos menisit hakemaan. Kenties hänen levottomuutensa ei olekaan niin aiheetonta. SANNA Saatanhan tästä lähteäkin. (Nousee paikaltaan.) HELLA Oi, olkaa niin ystävällinen! SANNA Kauanko minä siinä viivyn. (Menee ulos.) 2:nen kohtaus. Hella; Vappu. HELLA Ette aavista kuinka levottomaksi tulin kuultuani heidän lähteneen yhdessä. VAPPU Ymmärtäähän sen. HELLA Mistä sellainen sovinto näin äkkiä tuli? VAPPU Kummastuttaa se minuakin. Parempi rehellinen vihakin kuin noin äkkinäinen ystävyys. HELLA Ja Härmä viritti hänelle jo yhden ansan. VAPPU Niinkö neiti arvelee siitä eilisiltaisesta? HELLA Niin, siinä oli jotain... jota me muut emme tiedä! VAPPU Kyllä se niin on. HELLA He ovat ennestään tuttuja ja vihaavat toisiaan. VAPPU Se on teidän tähtenne. HELLA Minun tähteni...? VAPPU Niin, eivätkä nuo turhasta kiistelekään. HELLA Kuka sen tietää? (Kävelee hermostuneena hiukan aikaa.) Mutta eikö täällä elämä tule hiukan kolkoksi ajan pitkään? VAPPU No, eihän tämä niin kaksista ole... Mutta meneehän se, kun ei mitään ajattele. HELLA Kuinka te oikein jouduitte tänne? VAPPU Hm!... Niinkuin monet muutkin, joille kotinurkat ovat käyneet kuumiksi. HELLA En ymmärrä teitä. VAPPU Ette suinkaan... Syyttivät viinanmyynnistä ja taisi siinä olla hiukan perääkin. HELLA Ja sitten te pakenitte tänne? VAPPU Niinpä tuli tultua... Vaikka niinhän se on kuin sakkoansa maksamassa täälläkin. Mutta on ainakin vapaus. HELLA Niin, vapaus! VAPPU Ja yksi pää kuin lanttu! Onko sillä lukua, mihin se kaatuu? HELLA Mutta eikö se sentään ole vaikeata yksinäiselle naiselle? VAPPU No, eiväthän nuo purematta niele sentään täälläkään! HELLA Ja voihan sitä kunniallisesti elää täälläkin. VAPPU Minä ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Mutta se meikäläisen kunnia on siksi tervattua, ettei siinä pienet pilkut tunnu. HELLA (mennen akkunaan) Eikö teillä ole ollut miestä? VAPPU Onhan se joskus ollut senkin tapainen. Mutta mikä lie ollut kaikenlainen turjake. HELLA Hän siis jätti teidät. VAPPU Imi kuin pesusieni ja sitä tietä meni palstatilat ja tavarat. Sovintoa ei ollut ja sinnepä tuo hävisi Amerikkaan. HELLA Eikö hänestä ole mitään kuulunut? VAPPU Ei ole kuulunut. (Tynjälä ja Eeva tulevat.) 3:mas kohtaus. Edelliset, Tynjälä, Eeva. HELLA Kas, jopa viimeinkin tulette! Olen ollut aivan nääntyä levottomuudesta! TYNJÄLÄ Meidän tähtemmekö? VAPPU Eikö mitä, tuon toisen, joka lähti aamulla päällikön kanssa Korpiselkään. TYNJÄLÄ Niinkö?... Ja mitä te pelkäätte? HELLA Että sillä matkalla on tapahtunut jotain... EEVA Sinulla on mielikuvitusta, Hella! HELLA (varmasti) Se ei ole mielikuvitusta, Eeva! TYNJÄLÄ No, en voi juuri sanoa, että se oli viisaasti. He voivat helposti kuohahtaa kumpikin. EEVA Mutta miksi sitten laskit heidät yhdessä? TYNJÄLÄ En ollut saapuvilla silloin. HELLA Minulla on erityiset syyt uskoa, että siinä on jotain pahaa takana... (Vikki-Kalle tulee.) 4:jäs kohtaus. Edelliset; Vikki-Kalle, Karmala. TYNJÄLÄ Kas, siinähän tulee Vikki! Pianhan te kävittekin! VIKKI-KALLE Pianhan se taival katkeaa hyvillä suksilla... Tässä ovat paperit... Hän käski ne jättämään teille. (Antaa paperit Tynjälälle.) EEVA Mitä papereita ne ovat? TYNJÄLÄ Katsotaanpa.... (Katsellen papereita: levottomasti.) Hm!... vai niin... Nyt minä ymmärrän kaikki! Olette oikeassa, neiti, se oli todellakin hullusti! EEVA Hyvä Jumala, mikä niin? (Karmala tulee sisään.) TYNJÄLÄ Noiden miesten matka. HELLA (kuohuissaan) Kas niin, enkö sitä jo sanonut! TYNJÄLÄ (Karmalalle) Miksi te oikeastaan laskitte heidät yhdessä matkalle? KARMALA Päällikkö määräsi hänet mukaansa. TYNJÄLÄ Miksi juuri hänet? Olisihan niitä ollut muitakin. KARMALA Olisiko siinä jotain hullusti sitten? TYNJÄLÄ (kuohuissaan) Mitä sanoisitte, jollei tuo mies palaisikaan siltä matkalta? En uskalla sanoa enempää! HELLA (vaipuen istumaan) Jumalani!... Niin kurjaa! VIKKI-KALLE Pelkäättekö, että päälliköllä on jotain pahaa mielessä? TYNJÄLÄ Miksi hän otti juuri hänet mukaansa sitten? KARMALA Minä en ymmärrä, mitä kostettavaa hänellä olisi. TYNJÄLÄ Kyllä minä ymmärrän! Hänellä on liiankin pätevät syyt koettaa vapautua tuosta miehestä... Nyt käsitän myöskin, millä tuo Tuntematon sai hänet eilisiltana peruuttamaan syytöksensä. VAPPU (mennen Iisakin luokse) Nouseppas sinäkin Iskä pienimään puita, jotta saan padan alle! Toin jo viimeiset aikoja sitten. IISAKKI (unisesti) No, no... Sehän nyt on hosumista! Kun juuri sain unen päästä kiinni. VAPPU Kyllä kai, kun ei ole koko pitkänä päivänä muuta tehnytkään kuin syönyt ja maannut!... Ei luulisi kylkienkään kestävän. HELLA (nousten hermostuneena) Mutta hyvä luoja... eikö nyt mitään voida tehdä? TYNJÄLÄ Eihän sitä osaa ryhtyä vielä mihinkään. HELLA Tämä epätietoisuus on sietämätöntä! EEVA Olisiko Härmä niin kehno mies? VAPPU Kuka tietää, kun eilenillalla oli niin käärmeissään! KARMALA (tuimasti) Jos hän on sellainen roisto, niin sitten se on myöskin hänen viimeinen pahatekonsa! IISAKKI (nousten haukotellen) Niin että... siitä päälliköstäkö tässä on puhe? VIKKI-KALLE Siitähän me tässä juuri puhuimme. IISAKKI Kyllä sillä miehellä on pirut mielessä! VAPPU Mitä sinä horiset!.. Mitä sinä siitä tiedät? IISAKKI Tiedänpä vain, että hän hautoo jotain koiranjuonta. Ja pahaa se pelkäsi tuntematonkin. TYNJÄLÄ Kuinka niin? VAPPU Puhu hitossa! Sitäkös tuossa heruttelet! IISAKKI (rauhallisesti.) Kuinkahan paljon nyt on kello? TYNJÄLÄ (katsoen kelloa) Se on yli kuuden. IISAKKI (ällistyen) Ku-kuuden! Sepä nyt oli perhanaa!... Ja se tuntematon pyysi sanomaan, että jollei hän tuossa viiden korvilla ole takaisin, niin on parasta lähteä etsimään. TYNJÄLÄ (säikähtäen) Siinä oltiin! Ja sen sinä sanot nyt vasta, onneton! VAPPU Siinä on mies, kun makaa kuin raato, eikä välitä mistään! Silläkö Javalla sinä toisen asian toimitat? IISAKKI Ajattelin siinä hiukan kurvahtaa... ja kuinka tulin nukahtaneeksi. KARMALA (kiukkuisesti) Tarvitsisitpa housuillesi mies! Niinkuin sinulla olisi niin paljon tehtävää tai muistettavaa! TYNJÄLÄ (synkästi) Sitten ei saa aikailla! Täytyy heti lähettää miehet heidän jäljilleen. VAPPU Minä menen soittamaan kelloa!... (Menee ulos ja alkaa kiivaasti lyödä ratakiskon kappaleeseen.) 5:des kohtaus. Hella. Eeva, Tynjälä, Karmala, Vikki-Kalle. TYNJÄLÄ (huolestuneesti) Asia näyttää yhä vain rumemmalta. Hän pelkäsi siis itsekin pahaa! EEVA Mutta miksi hän sitten ollenkaan lähti tuolle matkalle. HELLA Ooh, minä tunnen hänen uhmailevan ja ylpeän luonteensa! Hän ei tahtonut osoittaa mitään heikkoutta, vaikka tiesi, kuinka vaaralliseen leikkiin hän antautui! EEVA Kylläpä ihmiset saattavat olla kurjia! TYNJÄLÄ Hänellä on omat syynsä siihen!.... Kunpa vain olisin aamulla ollut yhtä viisas kuin nyt. VIKKI-KALLE Ilta on aina aamua viisaampi. HELLA (pontevasti) No, mutta eikö sitten mitään voida tehdä? Olisi ikuinen häpeä, jos tuo musta juoni menestyisi. TYNJÄLÄ Kaikki mitä voidaan, se tehdään myöskin. Enempää en voi luvata. KARMALA Kenties hätäillään turhaa. Sitä miestä ei kukisteta niinkään helpolla! HELLA Mutta jos hän on aseeton ja toinen on varustettu... (Vappu ja tukkilaiset tulevat sisään.) 6:des kohtaus. Edelliset; Tukkilaisia. KALLE Onko tulipalo, kun kello soi? TYNJÄLÄ Pahempaa... Pelkään, että päällikölle ja hänen toverilleen on tapahtunut jotain. NÄRVÄNEN Luuletteko, että veljekset ovat iskeneet yhteen? TYNJÄLÄ ... En voi vielä sanoa luulojani... Nyt on vain koetettava päästä heidän jäljilleen. KALLE No, eipä olisi liiaksi, vaikka tuo reima mies hiukan pudistelisi tuota pystynokkaa herraa! RAHKONEN Samat sanat, vaikka vähän hiljempää! Tietäisi olleensa korven poikain kanssa asioissa. TYNJÄLÄ Yksi osa lähtee minun kanssani etsimään. Toiset jäävät tänne ja tulevat ilmoittamaan, jos he saapuvat tänne. Te Karmala olette täällä vanhimpana. KARMALA Olisin mieluimmin työntynyt taipaleelle. TYNJÄLÄ Ei, ei, jonkun täytyy jäädä tänne pitämään komentoa... No niin, eteenpäin, miehet! (Menevät ulos.) EEVA (Hellalle) Sinä olet hermostunut, Hella! Emmekö mene tuonne toiseen huoneeseen? (Poistuvat vasemmalle.) 7:mäs kohtaus. Vappu, Karmala, Kalle, Närvänen, Rahkonen, Iisakki. KALLE Mitä tulimmaista tämä oikein merkitsee? Lähdetään aikamiehiä etsimään! RAHKONEN Minä en ymmärrä tästä rahtuakaan! Tiedätkö sinä Oku? NÄRVÄNEN. En, mutta eiköhän Vappu tiedä. VAPPU (kartellen) Kyllä tiedetään, jos tässä uskaltaisi kaikki tietonsa sanoa. KALLE No, sepä nyt on hittoa, kun Vappukin pelkää! IISAKKI Tahtovat vain ottaa selville, oliko se rakkaudesta, kun päällikkö otti tuon tuntemattoman mukaansa tänä aamuna! NÄRVÄNEN (viheltäen) A-haa!. KALLE Ettäkö päälliköllä olisi jotain pahoja aikeita? VAPPU Eipä taida toisinkaan olla. RAHKONEN Minä ajattelin sitä juuri! KARMALA On ennenaikaista puhua siitä vielä. Sittenhän nähdään! IISAKKI Niin, sitten se nähdään, kun sinne tullaan, sanoi entinen mies taivasta! -- Mitä jos yrittäisi hiukan syödä. (Ottaa konttinsa ja rupeaa syömään.) KALLE Siinä vangitsemisessa oli myöskin jokin koira haudattuna. NÄRVÄNEN Ei sitäkään voi käsittää tavallinen työmies. VAPPU Siitäpä kai se päällikkö onkin niin käärmeissään, kun huomasi iskeneensä kätensä poroon. RAHKONEN No, mitäs maallisista, ruvetaan pojat pelaamaan. NÄRVÄNEN Se onkin paras keino tappaa aikaa! (Rupeavat pelaamaan.) 8:sas kohtaus. Edelliset; Hella. Eeva. HELLA Eikö heitä vieläkään kuulu? VAPPU Vastahan nuo juuri lähtivätkin! HELLA Ja minusta tuntuu kuin siitä olisi jo iankaikkisuus! EEVA Sinä olet ylenmäärin levoton, Hella. VAPPU Pitkä on odottavan aika! Ja kannattaa sitä noin sorjan pojan tähden olla hiukan kipeissäänkin. HELLA (tullen Eevan kanssa aivan etualalle) Me erosimme illalla epäsovussa... Ajatteles, jollei hän palaakaan. EEVA Minä ymmärrän kyllä sinun levottomuutesi. Mutta etköhän sinä kuvittele liian pahaa. HELLA (huoaten) Niin, kunpa niin olisi! EEVA Hänenlaisensa mies selviytyy, vaikka mistä! HELLA Niinkö luulet? EEVA Aivan varmasti! Onhan hän niin luja, älykäs ja voimakas... (Terävästi.) Sinä rakastat häntä, Hella. HELLA (tukahtuneesti) En voi sille mitään, Eeva... Hän vetää minua puoleensa kummallisella voimalla kuin itse kohtalo. Se mies on minun kohtaloni, vaikken edes tunne häntä... Tai ehkä juuri siksi. EEVA Ja kumminkin te kiistelette aina. HELLA Aina kun häntä sorretaan, minun tekisi mieleni juosta hänen kaulaansa. Mutta kun hän taas on vapaa ja voimakas, silloin nousee minussa paha uhma... Ja minun tekee mieleni ärsyttää häntä. EEVA Sinä olet kummallinen luonne. Hella. Oletko ajatellut tuota asiaa pitemmältä? HELLA (kiihkeästi) Minä kärsin, Eeva! Kärsin niin sanomattomasti... me kärsimme molemmat! Me tiedämme hyvin, kuinka toivotonta ja järjetöntä se on... EEVA Hella raukka! (Härmä tulee synkännäköisenä.) 9:säs kohtaus. Edelliset; Härmä. HELLA (epätoivoisesti) Oi, taivas, hän palasi yksinään! (Miehet lakkaavat pelaamasta ja katselevat kummastuneina toisiaan. On jonkun aikaa kiusallinen äänettömyys.) HELLA (rohkaistuen, tulisen pontevasti Karmalalle.) Jos olette miehiä, niin te vedätte hänet tilille toveristaan. Taikka jollette sitä tee, niin sitten teen sen minä, niin nainen kuin oleillein. EEVA (peloissaan) Tule pois, Hella! Täällä voi tapahtua kauheita! (Vetää Hellan mukanansa vasemmalle.) KARMALA (terävästi) Mihin teidän matkakumppaninne jäi? HÄRMÄ (ärtyneesti) Meidän kimppuumme karkasi rosvoja. En tiedä kuinka sieltä itsekään selvisin. KARMALA Onko se totta? HÄRMÄ Mitä te tarkoitatte oikein? KARMALA (jäykästi) Täällä ei ole tapana heittää toveria tielle! HÄRMÄ Mitä? Luulenpa, että te uskallatte tutkia minua! KARMALA Kyllä me uskallamme! (Lähestyy.) HÄRMÄ Mitä sinä tahdot, mies? Pysy etäällä! KARMALA Vetää teidät tilille siitä, mihin toverinne on hävinnyt. Ja jos hänelle on tapahtunut jotain pahaa, niin varokaa nahkojanne! HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin) Uskalletaanko täällä minua ahdistaa? KARMALA (siepaten kirveen) Kyllä, ja meistä ette selviäkään yhtä helposti kuin matkatoveristanne! HÄRMÄ Joka askeleenkin lähestyy, hän kuolee! (Miehet ympäröivät uhkaavina hänet.) KARMALA Tokkohan! Tuollainen lelu voi pettää, mutta tämä tekee valmista jälkeä! HÄRMÄ Syyttäkää sitten itseänne, jos laukee! NÄRVÄNEN Pistäkää tuo taskuunne. Te ette ehdi sitä kauan käyttämään, jos siihen turvaudutte. KARMALA Meitä kaikkia ette voi kumminkaan kaataa yhdellä laukauksella. Ja minä, vannon, että useampaa ette ennätä. HÄRMÄ (epäröiden) Mitä te sitten minusta oikein tahdotte? (Laskee aseen.) KARMALA Olen sen jo sanonut HÄRMÄ Enhän voi muuta sanoa kuin jo ilmoitin. Ottakaa itse selvä! KARMALA Sepä nähdään! Te istutte tuohon ja siitä ette lähde, ennenkuin asia on selvä! Siitä vastaan minä! HÄRMÄ (pistäen aseen taskuunsa) Te uskallatte! (Istuu raivosta kuohuen.) (Tukkilaiset tulevat tuoden mukanaan tuntemattoman, jolla on nenäliina kierretty vasemman käsivarren ympärille.) 10:nes kohtaus. Edelliset, Hella, Eeva, Tuntematon. HELLA (tullen; riemuiten) Taivaalle kiitos! Hän palasi kumminkin! TUNTEMATON (reippaasti) No, herra! Tässä minä nyt olen! HÄRMÄ (kylmästi) Minä näen sen. TUNTEMATON Mutta missähän minä olisin nyt, jos teidän tahtonne olisi tapahtunut? HÄRMÄ (hampaittensa välistä) Mistä minä tiedän? Ehkä helvetissä! TUNTEMATON Sellainen paikka on vain teidänlaisianne, roistoja varten! HELLA (tarttuen hänen käteensä) Te tulitte kuitenkin. Emme enää uskaltaneet sitä toivoa. TUNTEMATON (puristaen hänen kättään) Niin, minä tulin... Mutta toisinkin olisi voinut käydä. KARMALA Mitä siellä sitten tapahtui? TUNTEMATON Tulomatkalla minua ammuttiin pensaikosta olkapäähän. HELLA Hyvä Jumala, oletteko haavoittunut?! TUNTEMATON Ainoastaan naarmu vain! Pahinta oli, että sukseni särkyivät ampujan kanssa otellessa. Ja niin jäin korpeen metrin paksuisessa lumessa jalan matelemaan. KARMALA Ja kuinka kävi ampujan? TUNTEMATON En antanut hänelle aikaa uusia yritystään... Ja luulenpa hänen saaneen kyllikseen. TYNJÄLÄ Miltä teki sitten luutnantti? TUNTEMATON (ivallisesti) Luikki matkoihinsa minkä ennätti. KARMALA Raukka! TUNTEMATON Hänen sotilashyveisiinsä kuuluu virittää vastustajalleen vain ansoja. HÄRMÄ (vimmaisesti) Todistakaa se! TUNTEMATON Voin ainakin todistaa jotain muuta. HÄRMÄ Ja mitä sitten? TUNTEMATON Ettei teillä olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikken olisikaan palannut tuolta matkalta. HÄRMÄ Turha vaiva. Myönnänhän sen ilmankin. TUNTEMATON No, tuo on ainakin rehellistä puhetta. HELLA (inholla) Konnamaista se on! TUNTEMATON Sitä myöskin. -- Teidän olisi pitänyt palkata lujahermoisempi mies väjymään, kun itse ette uskalla. HÄRMÄ (ylös hypähtäen) Te uskallatte syyttää minua! (Vilkuilee levottomasti ovea.) TUNTEMATON (rajusti) Istukaa alas! Nyt puhumme asiat selviksi! -- Te yrititte saada minut vankilaan, kun tunsin teidän mustan entisyytenne... Te tahdoitte raivata minut tieltänne, kun tiesin teidän väärennetyillä palkkauslistoilla varastavan työmiesten palkkoja... Onko teillä nyt rohkeutta vastata teoistanne? (Syntyy hälinää.) NÄRVÄNEN (kiivaasti). Mitä tämä merkitsee? HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin ja uhaten) Kaikkien hornanhenkien nimessä, vaikene onneton! TUNTEMATON Kysykää, mihin hän on käyttänyt rahat, jotka hän on palkkoja alentamalla pidättänyt itselleen? Herra Tynjälällä on hallussaan todistukset siitä. TYNJÄLÄ (vetäen esiin paperit) Tässä ovat paperit, joista selvenee kaikki. (Härmä vaipuu masentuneena alas.) TUNTEMATON (vieden Hellan ja Eevan kiireestä vasemmalle) Poistukaa joutuun täältä. Tämä ei ole sopiva paikka naisille. Nyt nousee myrsky... (Sulkee oven.) NÄRVÄNEN (kiukkuisesti) Ahaa, nyt ymmärrän! Se oli siis tuo palkkojen alennus. No, sitten pojat teemme valmista! Luemme hänelle hiukan korpien lakia! (Syntyy hurja melu, miehet heiluttavat aseitaan ja aikovat hyökätä Hännän kimppuun.) ÄÄNIÄ Konna! -- Anna takaisin rahat! -- Lyökää roisto maahan! -- Eteenpäin! TUNTEMATON (heittäytyen väliin, huutaen jyrisevällä äänellä) Seis miehet! Takaisin kaikki! Ei askeltakaan, sanon niinä! (Tynjälä koettaa myöskin hillitä heitä.) KALLE Mitä, asetutko sinä meidän tiellemme? RAHKONEN Työntäkää syrjään hänet ja antakaa paukkua pojat! TUNTEMATON Ei niin kiivaasti miehet! Kuulkaa yksi järkevä sana! NÄRVÄNEN Me emme kuule ketään, emmekä anna itseämme komentaa! Tulimmaista, käykää käsiksi miehet! (Melu yltyy uhkaavaksi.) TUNTEMATON (survaisten heitä takaisin) Vain minun ruumiini yli te pääsette häneen käsiksi! Sen vannon! Ja minä muserran jokaisen, joka lähestyy! (Miehet hämmästyvät ja melu hiljenee.) VIKKI-KALLE Oletko hullu! Tuommoista roistoa viitsit suojella! TUNTEMATON Te tahdotte oikeutta ja kumminkin te itse ensimäisinä poljette sitä! Hävetkää! KARMALA Kiittääkö häntä pitäisi? TUNTEMATON Ei!... Te saatte oikeutta, minä lupaan sen! Mutta ei sillä lavalla! Ettekö ymmärrä, että siten turmelette vain asianne. KARMALA (järeästi) Hän on oikeassa... Parasta, että annamme hänen järjestää asian. Eihän sillä nyrkkioikeudellakaan pitkälle pääse. NÄRVÄNEN No, olkoon. Pääsee vain liian helpolla, lurjus. RAHKONEN Samahan se minusta on. Mutta asiasta täytyy tulla täysi selvyys. Ennen hän ei jätä tätä huonetta. TUNTEMATON Sehän on tarkoituskin. TYNJÄLÄ Voihan hän sen sopia hyvällä. KALLE (vihaisesti) Vielä sopia mokoman kanssa! Selkään! (Kuuluu uhkaavaa murinaa miesjoukosta.) KARMALA (karkeasti) Suu kiinni! Ei tässä voida jokaisen mieltä noudattaa! Ryhtykää toimeen! TUNTEMATON Jos päällikkö kirjallisesti sitoutuu korvaamaan kaiken, mitä on teiltä pidättänyt ja lupaa siirtyä täältä pois johonkin muualle, niin riittääkö se? NÄRVÄNEN No, olkoon minun puolestani. KAIKKI Hyvä! Hyvä! (Myöntävää mutinaa.) TUNTEMATON Ehkä herra Tynjälä kirjoittaa paperin? TYNJÄLÄ Mielelläni. (Menee; pöydän ääreen kirjoittamaan.) HÄRMÄ (vimmaisesti) Te teette sitoumuksia minun nimessäni! TUNTEMATON Niin. HÄRMÄ Millä oikeudella? Minä en ole mitään luvannut! TUNTEMATON (lujasti) Minun nähdäkseni teillä ei ole muuta mahdollisuutta. Jos te ehkä tiedätte sellaisen, niin se on toinen asia. HÄRMÄ Se on yksin minun asiani. TUNTEMATON No, olkoon sitten. Mutta minä en astu toista kerta: sovittajaksi, olkaa varma siitä. HÄRMÄ Olenko sitten pyytänyt? ÄÄNIÄ Hän niskoittelee! -- Hän ei suostu! -- (Uhkaavaa melua.) TUNTEMATON Niinpä jätämme hänet nimismiehen käsiin! KALLE Ja pehmitämme hänet ensin! (Uhkaavaa melua, tuntematon vetäytyy syrjään.) HÄRMÄ (masentuneena) Seis!... Minä suostun... koska minun täytyy. KARMALA Parasta on, ettette hangottele liian kauan! HÄRMÄ No niin, missä on tuo paperi? TYNJÄLÄ (nousten) Tässä... Siinä on mainittuna kysymyksenalaiset ehdot. (Poistuu pöydästä.) HÄRMÄ (menee pöydän luo, tarttuu kynään, mutta lukee paperin ja viskaa kynän pois.) Tuohon paperiin minä en kirjoita! KARMALA (jäykästi) On kirjoittaminen! KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen rajulla voimalla pöytään) Lähtikö se nimi luistamaan, vai kutitetaanko tällä? HÄRMÄ (säikähtäen) No, no, minä kirjoitan! (Kirjoittaa nopeasti ja poistuu pöydästä.) Saanko nyt mennä? KARMALA Saatte. -- Herra Tynjälä ottaa paperin haltuunsa. (Tynjälä, pistää paperin taskuunsa. -- Hella, Eeva, Vappu ja Sanna tulevat vasemmalta.) 11:des kohtaus. Edelliset; Hella, Eeva, Vappu, Sanna. HELLA (kiihtyneenä) Mitä täällä oikein tapahtuu? En jaksanut odottaa kauemmin! TUNTEMATON Ei mitään enää. Kaikki on jo selvänä. HÄRMÄ (seisahtaen hänen eteensä ja katsellen häntä rajattomalla vihalla) Ei vielä kaikki!... Tomppeli! TUNTEMATON Mitä vielä puuttuu? HÄRMÄ Kosto!... Meidän pelimme ei ole vieläkään lopussa! Nyt saat varoa, onneton! TUNTEMATON (ylpeästi) Olen valmis jatkamaan! HÄRMÄ Oletkohan?... Sinä löit viimeisen valttisi, mutta minulle jäi vielä yksi ja nyt olet hukassa! TUNTEMATON Tiesin mitä tein. Minua ette sillä peluita! HÄRMÄ Saamme nähdä!... Olet kehnompi pelaaja kuin luulinkaan. Heitit älyttömästi viimeisen turvan käsistäsi ja syöksit itsesi perikatoon! Nyt olet minun vallassani ja saat sitä karvaasti katua. Tavottele vain Hella Lövenborgin kättä, kunnes tavataan! (Menee kiireesti ulos.) 12:des kohtaus. Entiset. TYNJÄLÄ Nyt siitä pahasta päästiin! TUNTEMATON Niin te... mutta en minä! HELLA Mitä hän tarkoitti noilla viimeisillä sanoillaan? TUNTEMATON (hiukan huolestuneesti) Tuo roisto on oikeassa. Nyt hän on minulle vaarallisempi kuin koskaan ennen! TYNJÄLÄ, Mitä sillä tarkoitatte? TUNTEMATON Ilmaistessani hänen petoksensa menetin ainoan keinoni, jolla saatoin tehdä hänet vaarattomaksi. Nyt häntä ei pidätä enää mikään, nyt hän on vapaa kostamaan. KARMALA Se oli varomattomasti teiltä! TUNTEMATON En tahtonut ostaa turvallisuuttani kunniani kustannuksella. Ja sen olisin tehnyt, jos olisin vaieten katsellut köyhiä työmiehiä petettävän! VIKKI-KALLE (pontevasti) Se on miehen puhetta! Lakit päästä, jätkät! Ja rehellinen kiitos! KAIKKI (kohottaen lakkiaan) Hyvä! Hyvä! Kiitos! HELLA (liikutettuna) Te olette aina suurenmoinen! Antakaa minunkin kiittää teitä! (Ojentaa hänelle kätensä). TYNJÄLÄ Yhdyn sydämeni pohjasta toisten kiitoksiin! -- Mutta minä en ymmärrä, mitä valtaa tuolla miehellä on teidän ylitsenne? TUNTEMATON (ylväästi) Niin... jos seisoisimme mies miestä vastaan, niinkuin me kaksi nyt, niin nauraisin hänelle vasten naamaa. Mutta... TYNJÄLÄ Mutta...? TUNTEMATON Olenhan nimetön ja kirjaton kulkija, ja sillä seikalla on oma historiansa. Hänen takanaan on valtiollinen järjestelmä... ja minun takanani on vain... särkynyt, toteutumaton aate... josta en edes saa puhua, en edes sanoa sitä... Jospa te tietäisitte... VIIDES NÄYTÖS. (Näyttämö sama kuin edellisessä näytöksessä. On iItapuoli. Vappu askaroi uunin luona, Sanna istuu arkun kannella ja kutoo sukkaa, ja Iisakki istuu konttineen entisellä paikallaan ja syö hyvin vinhasti.) 1:nen kohtaus. Vappu, Sanna, Iisakki. VAPPU (tiuskaten Iisakille) Herkeisi tuossa jo märehtimästä! Kun ei enää muuta teekään! IISAKKI (sävyisästi). Terveyttä se vain tietää ja pitkää ikää. VAPPU Kyllä kai... Sitä nähdessäkin jo tulee aivan kipeäksi! IISAKKI Niin minäkin tulisin paljaasta näkemisestä. Mutta kun syö hiukan välillä. SANNA Merkilliset sisukset sillä miehellä! Aivanhan tuollainen rupeaa ellottamaan! IISAKKI Sukkela mies se viime talvinen maanmittari. Sanoi, että täällä pohjoisessa tarvitsee ihminen runnemmin polttoainetta... Ja se oli hiton viisas mies niin lukeneeksi mieheksi! VAPPU. Nimittikö ruoja jumalanviljaa polttoaineeksi?... No, jo oli viisas! IISAKKI Niin sanoi, ja se oli paikalle sanottu. SANNA Mitähän tuo sillä tarkoitti? IISAKKI Hän puhui tieteelliseltä näkökannalta tietysti! Mutta sen kun te ämmät käsitätte. VAPPU Ja sinä sitten ymmärrät paremmin mukamas! IISAKKI Onhan se järkeen menevä asia! Nähkääs, se on sillä tavalla että ihmisruumiissa tapahtuu palaminen... (Vikki-Kalle tulee.). 2:nen kohtaus. Edelliset; Vikki-Kalle. VAPPU No, nousiko tie pystyyn? VIKKI-KALLE Taitaa olla paha merrassa! Poliisit ovat varpaillaan tänään. Lieneekö vallesmanni tulossa tänne päin. VAPPU Ja mitä minä nyt syötän miehille? IISAKKI Ruokaa vaan, niinkuin ennenkin. VAPPU (karjaisten) Rintaako minä niille annan, kun liha loppui, senkin turjake? Vai omat lihaniko tässä nyt pataan pistän? VIKKI-KALLE (istuen pyssy polvillaan) Ja siellä se näkyi vaaniskelevan entinen päällikkökin. Eipä taida olla hyvät mielessä! SANNA Onko hän taas täällä? Eihän siitä ole kauan, kun hänet potkaistiin täältä pois! VAPPU Sinä näit hänet? VIKKI-KALLE Tapasin metsässä ja teki mieleni antaa sille lurjukselle pienen muistutuksen kuolevaisuudesta. VAPPU Sitten sillä on pahat mielessä. SANNA Ettäkö hautoisi kostoa? VAPPU Ole varma siitä! Mitä hän muuten teki täällä enää. IISAKKI Eiköhän tuo kesyyntynyt jo viime kerrasta. VIKKI-KALLE Sitä miestä ei kesytä muu kuin hyvä pamaus kunnon pyssystä. Tuntematon saa varoa nahkojaan! SANNA Niin, kuka tietää, vaikka vielä ajaisi lyijyä kalloon, kun siellä metsässä ovat. VIKKI-KALLE (uhkaavasti) Se olisi hänen viimeinen pahatekonsa! En ole koskaan ajanut hirven jälestä sillä tarmolla, kuin minä ajaisin häntä. VAPPU (ärjäisten) Vöyriläinen perästä päin puhuu! Menet heti varottamaan häntä, niin säästyt enemmästä vaivasta. VIKKI-KALLE Se on kai parasta. (Nousee lähteäkseen.) IISAKKI Odotas.... Minä tulen mukaan. (Ottaa lekkerin mukaansa ja menevät ulos.) 3:mas kohtaus. Sanna. Vappu. SANNA Mitä tuo tuntematon on oikein tehnyt, kun se niin kuumasti vihaa häntä? VAPPU Vaimoväki noussut päähän. Se ne miehet hulluiksi tekee. SANNA Ihankohan tuo tuntematon tavoittelee "Lapin prinsessaa?" VAPPU Näkeehän sen. Ja tyttö pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä. SANNA Onhan hän komea mies, ja kaikesta näkyy, että hän on parempain ihmisten lapsia. VAPPU Mutta siihen sanoo "Lapin kuningas" ei, ja sillä hyvä! Tukkilainen ei saa "Lapin prinsessaa", vaikka hän olisikin korttelia korkeampi ja plootua parempi muita ihmisiä. (Katsoo akkunasta ulos.) Kas, siellähän tuo prinsessa tuleekin. 4:jäs kohtaus. Sanna, Vappu, Hella. HELLA (tulee hätäisesti) Eikö hän... tuo tuntematon ole täällä? VAPPU Ei. Lähti muiden mukana metsälle. HELLA Voi, kun olisin tahtonut tavata häntä heti! SANNA Niinkö on asia kiireellinen? HELLA Minun täytyy silmänräpäyksessä tavata häntä, muuten on kaikki myöhäistä! VAPPU Onko sillä nyt niin hengenhätä? HELLA (tuskallisesti) On, hän on hukassa, jollen pian saa puhua hänelle. SANNA Jos asia on sellainen, niin voinhan mennä hakemaan. HELLA Oi, tehkää niin! Häntä uhkaa vaara ja olen niin levoton hänen tähtensä! VAPPU No älä sitten vitkastele, vaan ota koivet selkääsi! SANNA (pukien) Kohta, kun vain saan päälleni. -- Mikä häntä nyt taas uhkaa? HELLA Saatte kuulla myöhemmin. Mutta menkää nyt! Kiirehtikää! SANNA Johan minä menenkin! (Menee kiireesti.) 5:des kohtaus. Hella, Vappu. VAPPU Onko se taas päällikön vehkeitä? HELLA On... Ja hyvin vaarallisia! VAPPU Arvasin sen... Mutta häntä mentiin jo varottamaan. HELLA Varottamaan...! Mistä sitten? VAPPU Iskä ja Vikki tästä juuri lähtivät ilmoittamaan, että päällikkö vaaniskelee näillä mailla. HELLA Ooh, he eivät kumminkaan tiedä pahimmasta! Se on jotain muuta! VAPPU Ja mitä se sitten on? HELLA (katsellen levottomasti akkunasta) Hänet aijotaan vangita. VAPPU Vai niin... Ja mistä syystä nuo hänet kahlehtisivat? HELLA (hermostuneesti) Siitä minä en tiedä... Minä saatan vain aavistaa... VAPPU Tarvitaanhan siihen syy, kun ihminen kiinni pannaan. Olisiko hänellä takanaan jotain sellaista. HELLA (kiivaasti) Luuletteko, että hän on... joku... konna? VAPPU Mistä minä tiedän! Sanoohan suomalainen sananlasku, ettei syyttömän ole hätää helvetissäkään. Ehkei se pidäkään paikkaansa enää nykyään. Mene ja tiedä. HELLA (jäykästi) Ei ainakaan tässä tapauksessa! (Katsoo ulos.) Tuolla hän tuleekin! Jumalan kiitos! VAPPU Menen pois, että saatte rauhassa puhua. (Poistuu vasemmalle.) 6:des kohtaus. Hella, Tuntematon. TUNTEMATON (tulee kiireesti) Sinä täällä, Hella! Miksi? HELLA (hätäisesti) Kuule, sinun on heti paettava! TUNTEMATON Minunko paettava! Ja minkätähden? HELLA. He tulevat vangitsemaan sinut! Sinä et saa hukata hetkeäkään! TUNTEMATON (synkästi) Minä aavistin sitä. HELLA Eeva kertoi, että Härmä on tehnyt ilmiannon ja nimismies on saanut vangitsemismääräyksen. Ja nyt on Härmä täällä vaaniskelemassa sinua! TUNTEMATON Haa, se konna! Hän etsii omaa perikatoaan! HELLA Voi, älä uhmaile, vaan pakene! TUNTEMATON En... Hän tulkoon! Minä en pelkää! HELLA (tuskallisesti) Minä pelkään, ettei se pääty hyvin! TUNTEMATON (uhkaavasti) Hän tahtoo siis vielä kerran iskeä yhteen kanssani! No, olkoon menneeksi! Minä lupaan, että se on viimeinen kerta! HELLA Mitä sinä aijot, onneton? TUNTEMATON (lujasti) Katsoa vielä kerran silmiin tuota miestä, joka on opettanut minut vihaamaan! HELLA Voi!, luovu siitä ja väisty ajoissa! Olenhan vartavasten tullut sinua varottamaan! TUNTEMATON Et tiedä mitä pyydät! Raskasta on väistyä... aina vain väistyä! HELLA Tee se minun tähteni! TUNTEMATON En, sitä en tee edes sinunkaan tähtesi! HELLA Ja miksi he sitten vainoovat sinua! Mistä syystä? TUNTEMATON Syistä mistä vain maailman huutavin konnuus voi vangita ihmisen! Syistä, joiden puolesta tahdon seisoa tai kaatua! HELLA Kuinka he sitten voivat vainota sinua, jos kerran olet syytön? TUNTEMATON (synkästi) Sinäkin... Sinäkin Hella siis epäilet minua! HELLA Oi, en suinkaan! Mutta ymmärräthän, että tämä tuntuu minusta kummalliselta. TUNTEMATON Näytönkö sitten mielestäsi rikolliselta? HELLA Et! Vaikka koko maailma sitä sanoisi, en sittenkään uskoisi sitä! TUNTEMATON (lämpimästi) Kiitos; Hella, luottamuksestasi! Se on kauneinta, mitä milloinkaan olen osakseni saanut! Jos sorrun, niin tapahtuu se asiain vuoksi, jotka kautta aikojen ja historian ovat olleet kunniaksi ihmiselle! HELLA Minä uskon sen, enkä kysy enää. TUNTEMATON (tuskallisesti) Ja kuitenkin... nyt kun ainaiseksi eroamme, tahtoisin poistaa sinulta jokaisen epäilyksen varjonkin. HELLA Minä luotan sinuun... TUNTEMATON Katsos, tämä maailma on niin laaja, että se, mitä yhdessä maassa kunnioitetaan, pidetään toisessa maassa rikoksena. Jo hyvin nuorena antauduin vapausliikkeen pyörteisiin, sillä katsoin sen ainoaksi päämääräksi, joka on miehen elämäntyön arvoinen... Ja luonnollisesti jouduin vallanpitäjien epäsuosioon. HELLA Ooh, nyt minä ymmärrän! Se on siis sentähden! TUNTEMATON Niin... Otin osaa Viaporin kapinaan, joka oli enemmän kaunis kuin järkevä yritys. Ja sen vuoksi se olikin jo alunpitäen tuomittu epäonnistumaan. Lyhyesti sanoen, minut vangittiin linnoitusalueella ase kädessä. Ja luutnantti Härmä, joka palveli silloin laivastossa, teki kaiken voitavansa saadakseen minut tuomituksi sotaoikeudessa... Ainoastaan rohkealla paolla vältin hirsipuun... HELLA Hän vihasi sinua siis jo silloin? TUNTEMATON Niin... meidän katkeruutemme johtuu jo kouluajoilta. Hän on aina ollut yksi niitä, joille ylöspäin kiipeäminen on pääasia ja keinot sivuseikka. Ja nyt meidän tiemme johti tänne Pohjolaan, mutta niin eri tavalla! Hän palveli poliisimestarina jossain, käytti mielivaltaisesti asemaansa ja yleisiä varoja ja sai eron. Siitä hän velkaantui ja tahtoi huonoja asioitaan auttaakseen saada sinut... HELLA Ooh, niin konnamaista! TUNTEMATON Astuin hänen tielleen ja se oli vähällä jo viedä elämäni, niinkuin se nyt maksaa vapauteni. HELLA (surullisesti) Voi, ystäväni, kuinka paljon oletkaan saanut kärsiä vapauden tähden! Olet koko elämäsi sille uhrannut! TUNTEMATON Niin, Hella, joka sille tielle antautuu, hän ei saa ajatella itseään. Jokainen rahtunen vapautta on maksanut verta ja uhreja ja niin tulee aina olemaan. Ja vaikka nuorukaisvuosieni kiihkeät pyrkimykset ovatkin joutuneet haaksirikkoon -- vaikka nyt harhailenkin isänmaattomana kulkurina omassa isänmaassani, niin en silti luule eläneeni turhaan! Sitä aatetta on vaalittava kaikissa olosuhteissa, kunnes tulee uusi päivä... (Rajulla intohimolla.) Ja se tulee kerran! HELLA Mutta mitä me nyt teemme? TUNTEMATON Käytämme hyväksemme niitä harvoja hetkiä, jotka meillä vielä on... Ja nyt iloisempiin asioihin, Hella! (Vetää hänet luokseen) HELLA (tukahtuneesti) Minä en voi enää olla iloinen. TUNTEMATON Ja miksi et voi? HELLA Sinä olet riistänyt rauhani ja rohkeuteni. En ole enää oma itseni. TUNTEMATON Sinä saavutat ne kerran takaisin, Hella! Ihminen, joka ei joskus ole itseänsä tyystin kadottanut, ei voi koskaan olla oma itsensä. (Hämärtyy yhä enemmän.) HELLA Sinä olet niin voimakas ja rohkea! TUNTEMATON Se tieto antaa minulle rohkeutta rakastaa sinua, ettemme koskaan voi kuulua toisillemme... HELLA Oi, älä sano niin... TUNTEMATON Mikä on totta, se on sanottava! Sitten olen sinun elämässäsi vain selittämätön, tuskallinen muisto, joka käy yhä kauniimmaksi, kuta kauemmaksi se häipyy. HELLA Ja minä... mikä olen minä sinulle? TUNTEMATON Kuin ihana kosteikko erämaan kulkijalle. Hänen täytyy jättää se, kun matkan päämäärä kutsuu. HELLA (kaihomielisesti) Miksi sen täytyy niin olla? Miksi se ei voi toisinkin olla. TUNTEMATON Siksi, ettei se, mikä on kauneinta elämässä, voi koskaan olla ikuista. HELLA (hiljaa) Miksei se voisi toisinkin olla? TUNTEMATON Se on parasta niin... Miksi hukuttaisimme elämän arkihuoliin nuoruuden kaunehimman juhlamme? Ne vain himmentäisivät sen. (Hämärtyy yhä enemmän.) HELLA (hellästi) Sinä olet rikastuttanut minun elämääni niin sanomattoman paljon! Sinä olet opettanut minut ajattelemaan. Sinä suuri haaveksija! TUNTEMATON (lämpimästi) Ja sinä olet minun parhain voittoni, sittenkuin nuoruuteni aate pirstoutui! Minäkin alotin maailman valloittamisella ja nyt maanpakolaisena valloitin "Lapin prinsessan." HELLA Oo, sinä suuri, uljas uneksija! (Vappu tulee ja sytyttää lamput sekä poistuu saman tien.) HELLA (mennen akkunaan) Kas, ulkona jo hämärtää... Lyhyt on talvinen päivä pohjolassa! TUNTEMATON (raskasmielisesti) Lyhyt kuin nuoruus, onni... ja koko elämä... Vain kaksi hämärää yhdessä ja loppumaton yö! HELLA (tuskallisesti) Ooh, se on niin raskasta! Ei, mutta laula rakas... laula jotain! TUNTEMATON Niinkuin tahdot. Hella... (Laulaa.) Vain harhaa on elo taustoineen, se muista, muista, oi kulta! Mi tänään suurta on toiveineen, on huomenna virvatulta... Ei nuoruus haihtuva palata voi. ei tuntehet rinnassa ijäti soi. Siis nauti onnesta, kulta, älä kiellä lempeäs multa! Vain harhaa on elo haaveineen, se muista, muista, oi kulta! Mi tänään näyttää jo täyttyneen, voi huomenna haihtua sulta... Mi mennyt on, et takaisin saa, siis ällös säästele riemuja maan, vaan nauti onnesta, kulta, en kiellä lempeäin sulta! HELLA (ylivoimaisten tunteittensa kuohussa, heittäytyen hurjalla kiihkolla hänen syliinsä) Ei, ei, sinä et saa jättää minua! Minä en laske sinua! En koskaan! En koskaan... koskaan! (Suutelee häntä tulisesti.) TUNTEMATON (kuohuissaan) Hella!.. Hella... HELLA Eroaisimmeko nyt, kuri juuri olemme löytäneet toisemme...? Ei ikinä, ei ikinä! Kuuletko! TUNTEMATON (epätoivoisesti) Voi, Hella! Hella! HELLA Minä en luovu sinusta, vaikka laahaisivat sinut hirsipuuhun. En koskaan! En koskaan! TUNTEMATON Sinä unohdat, että jokainen hetki vie meidät eroa kohden yhtä järkkymättömästi kuin tuulilasin hiekkajyväset juoksevat loppuun! HELLÄ Pakene, rakas! Pakene rajan yli Ruotsiin tai Norjaan! Ja minä seuraan sinua! TUNTEMATON Tiettömiin erämaihin... HELLA Olemme olleet siellä ennenkin! TUNTEMATON Kuvaamattomiin kärsimyksiin... HELLA Minä kestän ne sinun kanssasi! TUNTEMATON Sortumaan Pohjolan kinoksiin, rakas... HELLA Hautaudumme niihin yhdessä! Lumivalkeiden kääriliinojen alle! TUNTEMATON (hurjalla tuskalla) Miksi täytyy luopua kaikesta juuri silloin, kun elämällä on parhainta tarjottavana? Mitä olenkaan tehnyt, että minua näin vainotaan? HELLA Vain rakastanut, armas! Paljon, paljon rakastanut! TUNTEMATON Niin, Hella! Isänmaa ja sen vapaus oli ensimäinen intohimoni! Toinen ja viimeinen olet sinä, Hella! Sinä, vain yksin sinä! (Syleilee häntä hurjasti. Kuuluu askeleita ulkoa.) HELLA (hypähtäen) Kuuletko? Nyt he tulevat! (Koettaa voimakkaalla ponnistuksella tyyntyä.) 7:mäs kohtaus. Hella, Tuntematon, Härmä. HÄRMÄ (tulee kiireesti) Ahaa! Oletteko tekin täällä, neiti? HELLA (kylmästi) Niinkuin näette, herra. HÄRMÄ (ilkeästi) Jäähyväisillä varmaankin? HELLA Niin. (Kääntää hänelle selkänsä.) HÄRMÄ Jos isänne tuntisi teidän innostuksenne tänne erämaahan, ei teitä niin usein täällä näkyisi. HELLA Minulla on vapauteni olla missä tahdon. HÄRMÄ Epäilemättä. Teidän mieltymyksenne vain käy yli tavallisen ihmisjärjen. Te unohdatte oman arvonne, neiti. HELLA (ylpeästi) Minä en unohda mitään ja siksi juuri olenkin nyt täällä. Mutta minä tunnen miehen, joka on unohtanut kunnian ensimäiset alkeetkin! HÄRMÄ Olisi hauskaa kuulla, kuka tuo mies on? HELLA Olkaa hyvä! Hän seisoo juuri edessäni! (Kääntyy pois.) HÄRMÄ Kiitoksia! Vähempää en odottanutkaan teidän viimeaikaiselta kehitykseltänne! -- Mutta se ei hyödytä miltään... TUNTEMATON (jäykästi) Saanko kysyä, kummalle meistä teillä on asiaa? HÄRMÄ (kiukkuisesti) Teille, herra seikkailija! Olipa hyvä, että tapasin teidät! TUNTEMATON (synkästi) On ennenaikaista sanoa vielä, kuinka hyvä se oli. HÄRMÄ Kuinka niin? TUNTEMATON Meidän tapaamisemme ei ole vielä lopussa. HÄRMÄ Ainakin tämä on viimeinen kerta toivoakseni. TUNTEMATON (kolkosti) Niin luulen minäkin. Meidät on kohtalo määrännyt vihaamaan toisiamme... ja se on vaarallista! HÄRMÄ (kiehuvalla vihalla) Niin, onneton! Te olette askel askeleelta seisonut minun tielläni ja tehnyt tyhjäksi kaikki minun ponnistukseni... Minä sanoin teille, että tulen raivaamaan teidät tieltäni! Ja minä pidän sanani! Teidän olisi pitänyt uskoa se! TUNTEMATON Ja minä varoitin teitä! HÄRMÄ Mistä sitten? TUNTEMATON Käyttämästä noita keinojanne! HÄRMÄ Se on minun asiani! TUNTEMATON Mutta se on myöskin minun! Te olette taistellut keinoista välittämättä. Jos minä teen samoin, päättyy se teille onnettomasti! HÄRMÄ Sitä varten alen minä kyllä varustautunut. Eikä teidän aikanne täällä tule kovin pitkälliseksi. Siitä olen minä pitänyt huolen. TUNTEMATON Tiedän sen jo! HÄRMÄ Tuo nainenko sen sanoi teille? HELLA Niin... tämä nainen! HÄRMÄ Sen arvasinkin! TUNTEMATON (kuohahtaen) Pyydän teitä oman itsenne tähden puhumaan hänestä kauniimmin! HÄRMÄ En kaipaa teidän neuvojanne! TUNTEMATON (uhkaavasti) Vielä viimeisen kerran minä varoitan teitä! Teillä ei ole mitään oikeutta sotkea viatonta henkilöä meidän keskinäiseen kiistaamme! Kaikkein vähimmin loukata häntä. HÄRMÄ (ilkeästi) Te saatte luvan alistua siihen! TUNTEMATON (hurjasti) En koskaan! Silloin en olisi mies! HÄRMÄ Te olette arka rakastajattarestanne, herra seikkailija! Se on kaikkien uneksijoiden tapa. HELLA (kipeästi satutettuna) Ooh, tuota kurjaa! TUNTEMATON (suunniltaan raivosta) Konna! Se oli viimeinen solvauksesi! (Hyökkää hänen kimppuunsa.) HELLA (heittäytyen väliin) Seis! Älä koske siihen kurjaan! HÄRMÄ (ojentaen revolverin) Pysy alallasi, mies, tai kuolet! TUNTEMATON (hurjana) Mahdollista sekin, vaikkei niinkään varmaa! Mutta se ainakin on varmaa, että sinä kuolet nyt, roisto! (Ponnistelee vapautuakseen Hellasta.) HÄRMÄ (silminnähtävästi tahtoen viedä kohtauksen viimeiseen äärimmäisyyteen, saadakseen tilaisuuden ampua hänet) Hillitkää rakastajaanne, muuten minä en vastaa seurauksista! TUNTEMATON Enkä minä!... (Syöksyy kuin tiikeri Härmän kimppuun. Tämä laukaisee, mutta se menee yli. Hella vaipuu kiljahtaen tuolia vasten. Tuntematon työntää taistellen Härmän vasenta ovea vasten, vääntää häneltä aseen ja laukaisee kerran.) HÄRMÄ Apua! Apua!... Oh... oh... oh! (Vaipuu vasemmasta ovesta ulos ja jää liikkumattomana makaamaan.) 8:sas kohtaus. Tuntematon, Hella. Vappu. VAPPU (hyökäten kiireesti sisälle) Mitä hornan mellakkaa tämä on?! TUNTEMATON (astuen muutamia askelia kuin unessa, pudottaa revolverin lattialle ja vaipuu tuolille istumaan.) Se on jo ohi. HELLA (tuskallisesti) Oletko haavoittunut? TUNTEMATON En. HELLA Mutta hän ampui sinua! TUNTEMATON (kolkosti) Se meni ohi... mutta minun sattui... liiankin hyvin. VAPPU (tarkastellen kaatunutta) Siltä näyttää. Tuo mies on saanut osansa! HELLA Onnetonta! VAPPU No, sitäpä hän etsikin! Olisi osannut olla ihmisiksi! (Menee ulos.) 9:säs kohtaus. Hella, Tuntematon. HELLA (yrittäen katsoa kaatunutta, mutta heittäytyy väristen tuntemattoman syliin.) Onnetonta! Mitä oletkaan tehnyt! TUNTEMATON Sitä ei voinut välttää.... Kaikki johti kohtalokkaalla välttämättömyydellä siihen... Meidän vihamme oli siksi hyvä ja sovittamaton... Ja minä aavistin sitä jo edeltäpäin. HELLA Miksi hänen pitikään vainota sinua! TUNTEMATON Niin, miksi... miksi ihmiset vainoovat toisiaan? HELLA Ja mitä nyt aijot tehdä? TUNTEMATON En tiedä. Ensi kerran elämässäni olen epävarma. Sillä nyt minua painaa rikos. HELLA Pakene ennenkuin he tulevat! Pakene erämaahan. Sieltä ei sinua kukaan voi tavoittaa. TUNTEMATON Enhän ole rosvo! Minun täytyy selittää tekoni syyt. HELLA Mutta sinä joudut vankilaan! TUNTEMATON Silloin saa herran nimessä olla niinkuin on. Minä en pakene! (Tukkilaiset tulevat sisään.) 10:nes kohtaus. Edelliset; Tukkilaiset. TYNJÄLÄ Mitä täällä on tapahtunut? TUNTEMATON (viitaten vasemmalle) Viimeinen selvitys. TYNJÄLÄ Kuinka se oikein tapahtui? TUNTEMATON Hän tuli ilmoittamaan, että minut aijotaan vangita. Sitten hän pahasti solvasi neiti Lövenborgia... En voinut sietää sitä, vaan iskin häneen kiinni! HELLA Mutta hän ampui ensiksi! TUNTEMATON Sitten väänsin häneltä aseen ja... ja laukasin... Minä kärsin hänen konnuuttaan viimeiseen saakka! VAPPU Sen voin minäkin todistaa! TUNTEMATON (nousten, voimakkaasti) Olen tahtomattani tehnyt rikoksen, mutta miehen kunnia ei sallinut muuta! Menetelkää kanssani niinkuin parhaaksi näette. TYNJÄLÄ Me uskomme, että olette menetellyt kuin kunnon mies... (Vaikenee liikutettuna.) VIKKI-KALLE Varmasti! Hänellä oli liiankin pitkä kärsivällisyys! TYNJÄLÄ Mutta mitä me nyt teemme? Tämän jälkeen hän ei voi jäädä tänne. KARMALA (ottaen laukun seinältä ja ojentaen sen Tuntemattomalle) Tämä sisältää viikon ruokavarat... ja siellä nurkan raossa on hyvin voideltuja suksia... (Ojentaa hänelle kätensä.) Hyvästi? TUNTEMATON (puristaen hänen kättään) Kiitos!... Ja... hyvästi? TYNJÄLÄ Annammeko hänen mennä? KAIKKI Annamme! -- Hän menköön! -- Metsien vapaata poikaa ei kukaan saa pidättää! HELLA (painautuen häneen kiinni) Sinä lähdet pois?... Enkä koskaan... koskaan enää saa nähdä sinua! TUNTEMATON Nämä miehet panevat minun kohtaloni omiin käsiini... Ja minä otan sen heiltä vastaan. HELLA (valittaen) Ja mitä jää sitten minulle? TUNTEMATON Se, mitä ei kukaan voi sinulta riistää: muisto. HELLA Koskaan en tule sinua unohtamaan, sinä suuri ja tuntematon! TUNTEMATON (hellästi) Minä tiedän, että sinä tulet aina muistamaan nimetöntä erämaan kulkijaa. Enkä minä koskaan unohda sinua. Hella! HELLA (tuskallisesti) Sinä tulit minun elämääni suurena ja ylivoimaisena kuin myrsky. Ja pelkäänpä, ettei sinun lähdettyäsi ole minussa muuta jälellä kuin hävitystä ja sirpaleita. TUNTEMATON Rohkeutta, Hella!... Myrskyn jälkeen paistaa kirkkaimmin päivä!... (Suutelee häntä otsalle.) Voi hyvin, Hella!... Muistele joskus minuakin!... Hyvästi... armas lapsi! HELLA Hyvästi... rakas! Minä muistelen sinua ja elän sinun aatteellesi, kun en voinut elää sinulle!... Suokoon kohtalo sinulle rauhan! TUNTEMATON (kirkkaasti) Ja nyt pojat... vielä kerran "Erämaan laulu"... jäähyväisiksi! (Kuoro laulaa:) Miss' aukee Pohjolan metsien vyö, revontulten salamat taivaalle lyö, työ ankara heimon on huimapään, joka uhmaa viimoja talvisään. Elo hehkuva on, läpi nietosten, käy retki miesten parhaiden. Hei, telmettä karhujen lailla on taistelu Pohjolan mailla! Miss' alkaa ääretön yö erämaan, ikitunturit nostavat huippujaan, siell' kalskuu ja ryskää, luistaa työ, siks' kunnes koittaa viime yö. Elo hehkuva on, vaan hankihin voi päättyä retki parhainkin. Hei, nukkuvan karhun lailla, saa uinua Pohjolan mailla! (Ensimmäisen värssyn lopussa avaa Tuntematon oven, jolloin näkyy hämärä talvinen erämaa ja Pohjoisessa revontulten loimu.) TUNTEMATON (laulun vaiettua, melkein hurjalla riemulla) Se on minun kotilieteni hehkua! (Syöksyy kiireesti ulos.) HELLA (heikosti huudahtaen) Hän meni!... End of the Project Gutenberg EBook of Erämaan ritarit, by Arvi A. Seppälä *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ERÄMAAN RITARIT *** ***** This file should be named 63177-8.txt or 63177-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/6/3/1/7/63177/ Produced by Jari Koivisto Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.