The Project Gutenberg eBook, Kalevala nyttmll: II sarja (of 3), Edited
by Eino Leino


This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.




Title: Kalevala nyttmll: II sarja (of 3)


Editor: Eino Leino

Release Date: July 8, 2016  [eBook #52526]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1


***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA NYTTMLL: II SARJA (OF
3)***


E-text prepared by Jari Koivisto



KALEVALA NYTTMLL: II SARJA

Sovittanut

EINO LEINO






Helsingiss,
Yrj Weilin & Kumpp. Osakeyhti,
1911.





          "Sit kuusta kuuleminen,
          jonka juurella asunto."



 SISLLYS

 KYLLIKKI.
 LEMMINKINEN TUONELASSA.
 POHJOLAN HT.



NYTTM

kuvaa _helkanurmea_, jonka vasemmalla puolen on mets, oikealla
jrvenranta. Taustassa laululehto, jonka muodostaa perll kasvava
_uhrikuusi_ ja kaksi sen kahden puolen, hiukan etualalla siit,
kukkivaa pihlajaa. Puiden alla puoli-ympyrss _laulupaadet_.
Laululehdon takana synkk _vainajien karsikko_, jonne tiet kahden
puolen laululehtoa.

_Puvusto_ kalevalainen, lausujilla nykyaikainen karjalainen.
_Valaistus_ vaihteleva eri nytelmien hengen mukaisesti.




KYLLIKKI.


HENKILT.

 KYLLIKKI.
 LEMMINKINEN.
 ITI.
 AINIKKI.
 SAAREN NEIET.
 KUORO.

(_Kuoro_ paikallaan laululehdossa. Valaistus: kirkas aamupiv.)

ESILAUSUJA

    Aika on Ahtia sanoa,
    veitikkt vieretell.

    Ahti poika Saarelainen,
    tuo on lieto Lemmin poika,
    kasvoi koissa korkeassa,
    luona armahan emonsa
    laajimman lahen perll.
    Kaukoniemen kainalossa.

    Kaloin siin Kauko kasvoi,
    Ahti ahvenin yleni,
    tuli mies mit parahin,
    puhkesi punaverinen,
    joka pstns ptevi,
    koirastansa kelpoavi;
    vaan tuli vhn vialle,
    tavoiltansa turmiolle:
    ain oli naisissa elj,
    yli it itsiliss,
    noien impien iloissa,
    kassapien karkeloissa.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Kylli oli Saaren neiti,
    Saaren neiti, Saaren kukka,
    kasvoi koissa korkeassa,
    yleni ylen ehossa,
    istuen ison majoilla,
    perpenkin notkumilla.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kauan kasvoi, kauas kuului,
    kaukoa tuli kosijat
    neien kuuluhun kotihin,
    kaunoisehen kartanohon.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Kosi Piv poiallehen,
    eip' on mennyt Pivlhn
    Pivn luona paistamahan
    kesisill kiirehill.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kosi Kuuhut poiallehen,
    eip' on mennyt Kuutolahan
    kuun luona kumottamahan,
    keht ilman kiertmhn.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Kosi Thti poiallehen,
    eip' on mennyt Thtelehn
    pitkin it pilkkimhn
    talvisilla taivahilla.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Tulevi Virosta sulhot,
    toiset tuolta Inkerelt,
    eip' on neiti mennytkn.

(_Kyllikki_ neitoineen nkyy vasemmalta taustasta. Lhestyy
tasaisessa tanhujuoksussa, kdet itsetietoisesti lanteillaan.)

KYLLIKKI

    Suotta kultanne kuluvi,
    hopeanne hoikkenevi!
    En lhe min Virohon,
    en lhe, lupoakana,
    Viron vett soutamahan,
    saarellista sauvomahan,
    symhn Viron kaloja,
    Viron lient lippomahan.

    Enk lhe Inkerelle,
    penkerelle, pnkerelle,
    siell' on nlk kaiken nlk,
    puun nlk, prehen nlk,
    ve'en nlk, vehnn nlk,
    rukihisen leivn nlk.

ESILAUSUJA

    Tuop' on lieto Lemminkinen,
    itse kaunis Kaukomieli
    lhteksens lupasi
    Saaren kukkoa kosihin,
    tuota mointa morsianta,
    kaunokaista kassapt.

(_Lemminkinen_ nkyy taustassa, laululehdon oikealla puolen.
_iti_ hnen takanaan.)

ITI

    Ells menk, poikaseni,
    parempihin itsesi,
    ei suattane sinua
    Saaren suurehen sukuhun.

LEMMINKINEN

    Jos en ole koiltani korea,
    suvultani aivan suuri,
    mie valitsen varrellani,
    otan muilla muo'oillani!

ITI

    Siell piiat pilkkoavat,
    naiset nauravat sinua.

LEMMINKINEN (kehastellen)

    Kyll h'n naisten naurut,
    soppityrskyt tyttrien,
    potkaisen pojan povehen,
    ksikannon kainalohon,
    siin' on p hyvnki pilkan,
    parahanki parjauksen.

ITI

    Voi, poloinen, pivini!
    Nauraisitko Saaren naiset,
    pitisit pyhiset piiat,
    niin siit tora tulisi,
    sota suuri lankeaisi,
    saisi kaikki Saaren sulhot,
    sata miest miekkoinensa,
    pllesi sinun, poloisen,
    yksinisen ymprille.

(_Lemminkinen_ tekee torjuvan liikkeen. _iti_ palajaa murheellisena
taustaan. _Lemminkinen_ tulee keskinyttmlle, kk immet, vijyy,
yritt syksy komeasti heidn kimppuunsa, kompastuu ja lankeaakin
keskelle karkeloa. _Neiet_ nauravat, _Kyllikki_ enin heist.
_Lemminkinen_ nousee suuttuneena.)

LEMMINKINEN (murtaen haiventaan)

    En ole tuota ennen nhnyt,
    en ole nhnyt enk kuullut,
    naisen nauravan minulle,
    piian pilkkoja suannut!

          (Neiet nauravat yh enemmn.)

    Onko Saarella sijoa,
    maata Saaren manterella,
    minun leikki lykseni,
    tanner tanhuellakseni
    Saaren impien iloissa,
    kassapien karkeloissa?

KYLLIKKI

    Onp' on Saarella sijoa,
    maata Saaren manterella,
    sinun leikki lyksesi,
    tanner tanhuellaksesi,
    karjalaisna kaskimailla,
    paimenpoikana palolla;
    lapset on laihat Saaren mailla,
    lihavat hevosten varsat.

(_Lemminkinen_ poistuu kell liikkeell taustaan vasemmalle.
_Neiet_ seuraavat nauraen hnt.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Mit huoli Lemminkinen,
    palkkasihe paimeneksi,
    kvi pivt paimenessa,
    yt on impien iloissa,
    noien neitojen kisoissa,
    kassapien karkeloissa.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Sill lieto Lemminkinen,
    itse kaunis Kaukomieli
    jopa hti naisen naurun,
    pitteli piian pilkan;
    ei ollut sit tytrt,
    piikoa pyhintkn,
    kuta hn ei kosketellut,
    jonk' ei vieress venynyt.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Yksi oli impi kaikkinensa
    Saaren suuressa suvussa,
    jok' ei suostu sulhasihin,
    mielly miehi'in hyvihin,
    se oli Kyllikki korea,
    Saaren kukka kaunokainen.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Tuop' on lieto Lemminkinen,
    itse kaunis Kaukomieli,
    sa'at saappahat kulutti,
    sa'at airot poikki souti
    tuota neitt saa'essansa,
    Kyllikki pyytessns.

(_Kyllikki_ nkyy taustasta oikealta, _Lemminkinen_ vijyen hnen
jljessn. Tulevat keskinyttmlle. _Kyllikki_ knnht,
_Lemminkinen_ pyshtyy ja painaa kden sydmelleen.)

KYLLIKKI (kesti)

    Mit, kehno, kierteletki,
    rannan raukea ajelet,
    tlt tyttj kyselet,
    tinavit tieustelet?
    En ma tst ennen joua
    kuin kiven kuluksi jauhan,
    pieksn petkelen periksi,
    huhmaren sukuksi survon.

    Enk huoli huitukoille,
    huitukoille, haitukoille,
    mie tahon tasaisen varren
    tasaiselle varrelleni,
    tahon muo'on muhkeamman
    muhkeille muo'oilleni,
    sek kasvon kaunihimman
    kaunihille kasvoilleni!

(Menee taustaan vasemmalle. _Lemminkinen_ miettii hetkisen ja
vistyy sitten vijyen oikealle. _Kyllikki_ neitoineen tulee tanhuten
asemmalta. _Lemminkinen_ syksyy esille ja tempaa Kyllikin
kainaloonsa. _Naiset_ pakenevat parkaisten. _Kuoro_ on yls
kavahtanut.)

LEMMINKINEN

    Elktte minua, immet,
    ilmi antako ikn,
    minun tll kyneheni,
    tlt neien vieneheni!

KYLLIKKI

    Pst jo minua poies,
    laske lasta vallallensa,
    kotihinsa kulkemahan,
    luoksi itkevn emonsa!

          (Pyrkii pois pstkseen.)

LEMMINKINEN

    Kyllikki, synkpyni,
    minun maire marjueni,
    ells olko millkn,
    en sua pahoin pitne,
    sylissni syessni,
    ksissni kyessni,
    sivullani seistessni,
    vieress venyessni.

KYLLIKKI (uhaten)

    Jos et laskea luvanne
    kotihini kulkemahan,
    viel' on viisi veljeni,
    seitsemn setni lasta
    jnn jlen polkijaksi,
    neien pn perilliseksi.

LEMMINKINEN (ylenkatseellisesti)

    Laulan sulhonne sotahan,
    nuoret miehet miekan alle,
    ettei kuulla kuuna pn,
    nh ilmoisna ikn
    kujasilla kulkemassa,
    ahoilla ajelemassa.

(Vet Kyllikin mukanaan oikeallepuolen nyttm.
_Kyllikki_ itkee ja ponnistelee vastaan.)

KYLLIKKI

    Joutenpa, poloinen, synnyin,
    jouten synnyin, jouten kasvoin,
    jouten aikani elelin,
    jo nyt sainki joutavalle,
    miehelle mitttmlle,
    suojihin soankvijn,
    aina tuiman tappelijan.

(_Lemminkinen_ istuu ahon laidalle oikealla ja vet Kyllikin
syliins tmn vastustelemisesta huolimatta.)

LEMMINKINEN (mairitellen)

    Tuotako sin sureksit,
    tuota huolien huokaelet:
    lehmityytt, leivtyytt
    ja kaiken elon vhyytt?

    Ells olko millkn,
    mont' on lehme minulla,
    monta maion antajata,
    yks on suolla Muurikkinen,
    toinen mell Mansikkinen.
    kolmas Puolukka palolla,
    ne on symtt soreat,
    katsomatta kaunokaiset,
    ei ole illoin kytkemist
    eik aamuin laskemista,
    heinvihkon heittmist,
    suolan, suuruksen surua.

    Vaiko tuotaki surisit,
    tuota huolien huokoaisit,
    ettei oo sukuni suuri,
    kovin korkea kotini?

    Jos en oo suvulta suuri,
    enk korkea ko'ilta,
    on mulla tulinen miekka,
    skenev silrauta,
    se ompi sukua suurta,
    laajoa lajipere,
    onp' on Hiiess hiottu,
    jumaloissa kirkastettu;
    sill suurennan sukuni,
    laajennan lajini kaiken,
    miekalla tuliterll,
    silll skenevll.

(_Kyllikki_ kuuntelee hnt ja tyyntyy vhitellen. _Lemminkinen_
suutelee kisti hnt. _Kyllikki_ vastaa hnen suudelmaansa ja
kietoo ksivartensa hnen kaulaansa. Katsoo hnt silmiin
surullisesti:)

KYLLIKKI

    Oi on Ahti, Lemmin poika,
    jos tahot minuista neitt
    ikuiseksi puolisoksi,
    kainaloiseksi kanaksi,
    sie vanno valat ikuiset
    et sotia kyksesi
    kullankana tarpehella,
    hopeankana halulla.

LEMMINKINEN

    Vannon mie valat ikuiset
    en sotia kykseni
    kullankana tarpehella,
    hopeankana halulla!
    Sie itse valasi vanno
    et kyli kyksesi
    hyvnki hypyn halulla,
    tanhujuoksun tarpehella.

(_Kyllikki_ kohottaa ktens juhlallisena ja painaa sitten pns
luottavaisesti hnen povelleen. _Kuoron_ jsenet kohottavat
ktens kuin siunaukseen.)

KUORO

    Siin vannoivat valansa,
    laativat ikilupansa
    eess julkisen Jumalan,
    alla kasvon Kaikkivallan,
    ei Ahin sotia ky
    eik Kyllikin kyle.

(Istuvat. _Lemminkinen ja Kyllikki_ nousevat yls. _Lemminkinen_
tekee leikillisen liikkeen vasemmalle.)

LEMMINKINEN (hymyillen)

    J hyvsti, Saaren nurmet,
    kuusen juuret, tervaskannot,
    joit' olen kesn kvellyt,
    talvet kaiket tallaellut,
    piileskellen pilvi-ill,
    paeten pahalla sll,
    tt pyyt pyytessni,
    allia ajellessani!

(Astuvat pari askelta taustaa kohti. _Kyllikki_
pyshtyy ja viittaa oikealle taka-alalle.)

KYLLIKKI

    Tupa tuolla tuulottavi,
    nlkraunio nkyvi.
    kenen ompi tuo tupanen,
    kenen koti kunnottoman?

LEMMINKINEN (peitt hnen silmns)

    El sie sure tuvista,
    huokaele huonehista!

    Tuvat toiset tehtnehe,
    paremmaiset pantanehe,
    kirveist hirsikist,
    parahista parsikoista.

(_iti_ tulee taustasta. _Lemminkinen_ rient riemuiten vastaan
hnelle. _Kyllikki_ j nyren taemma seisomaan.)

ITI

    Viikon viivyit, poikaseni,
    viikon mailla vierahilla.

LEMMINKINEN (Kyllikki osoittaen)

    Oi emoni, kantajani,
    itini, ylentjni!
    Mit lksin, senp sainki,
    kuta pyysin, sen tapasin.
    pane nyt patjasi parahat,
    pehmeimmt pn-alaiset,
    maatani omalla maalla
    nuoren neiteni keralla.

(Tarttuu Kyllikki kteen ja johdattaa hnet idin luo. _iti_
tervehtii hnt sydmellisesti, syleilee ja silittelee vuoroin
kumpiakin.)

ITI (iki-ihastuneena)

    Ole nyt kiitetty, Jumala,
    ylistetty, luoja, yksin,
    kun annoit minin mulle,
    toit hyvn tulen puhujan,
    oivan kankahan kutojan,
    aivan kenstin kehrejn,
    pulskin poukkujen pesijn,
    vaattehien valkasijan.
    Itse kiit onneasi,
    hyvn sait, hyvn tapasit,
    hyvn luojasi lupasi,
    hyvn antoi armollinen;
    puhas on pulmonen lumella,
    puhtahampi puolellasi,
    valkea merell vaahti,
    valkeampi vallassasi;
    sorea merell sorsa,
    soreampi suojassasi;
    kirkas thti taivahalla,
    kirkkahampi kihloissasi.
    Laai nyt lattiat laveat,
    hanki ikkunat isommat,
    seisottele seint uuet,
    tee koko tupa parempi,
    kynnykset tuvan etehen,
    uuet ukset kynnykselle,
    nuoren neien saatuasi,
    kaunihin katsottuasi,
    paremmaisen itsesi,
    sukuasi suuremmaisen.

(_Lemminkinen_ nykk hymyillen pt hnelle. _Kyllikki_ yhtyy
hnen hymyyns. _iti_ ojentaa ktens hnelle ja johdattaa hnet
karsikkoon oikealle. _Lemminkinen_ seuraa heit. Pitk vaitiolo.)

ESILAUSUJA

    Siit Ahti Lemminkinen,
    tuo on kaunis Kaukolainen
    aina aikoja eleli
    nuoren neitosen keralla
    ei itse sotia kynyt
    eik Kyllikki kyle.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Niin pivn muutamana,
    huomenna moniahana
    itse Ahti Lemminkinen
    lhtevi kalankutuhun,
    tullut ei illaksi kotihin,
    ensi yksi ennttnyt.

(_Neiet_ vasemmalta taustasta nkyvt lhestyvn tasaisessa
tanhujuoksussa. _Kyllikki_ oikealta karsikosta pujahtaa nopeasti
heidn piiriins ja otetaan vastaan riemulla. _Ainikki_ nkyy
vijyvn hnen jljessn.)

2:NEN VUOROLAUSUJA (spshten)

    Jo meni Kyllikki kylhn,
    noien neitojen kisahan!

1:NEN VUOROLAUSUJA (kuiskaten)

    Kenp saattavi sanoman,
    kenp kielen kantelevi?

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Ainikki sisar Ahilla,
    sep' on saattavi sanoman,
    sep kielen kantelevi.

(_Neiet_ vierivt pois vasemmalle karsikkoon vieden Kyllikin
kerallaan. _Lemminkinen_ tulee oikealta taustasta. _Ainikki_
rient hnt vastaan.)

AINIKKI

    Jo kvi Kyllikki kylss,
    verjill vierahilla,
    kyln neitojen kisassa,
    kassapien karkelossa!

(_Lemminkinen_ katsoo hneen tyrmistyneen. _Ainikki_ tekee
vakuuttavia liikkeit hnelle. _Kyllikki_ tulee vasemmalta taustasta,
hiipii heidn ohitseen ja pujahtaa nopeasti oikealle. _Lemminkinen_
huomaa hnet. Seisoo hetken sanattomassa tuskassaan. _iti_ tulee
oikealta taustasta. _Kyllikki_ arkana hnen takanaan.)

LEMMINKINEN (hurjasti)

    Oi emoni, vaimo vanha,
    jospa paitani pesisit
    mustan krmehen mujuissa,
    kiirehesti kuivoaisit,
    mun sotahan mennkseni
    Pohjan poikien tulille,
    Lapin lasten tanterille!
    Jo kvi Kyllikki kylss,
    verjill vierahilla,
    noien neitojen kisassa,
    kassapien karkelossa!

KYLLIKKI

    Ohoh, armas Ahtiseni,
    ells lhtek sotahan!
    Nin ma unta maatessani,
    sikein levtessni:
    tuli ahjona ajeli,
    valkea vlhtelihe
    aivan ikkunan alatse,
    periseinn penkeretse,
    siit tuiskahti tupahan,
    koskena kohahtelihe
    siltalauoista lakehen,
    ikkunasta akkunahan.

(Yritt mielinkielin hnt lhesty. _Lemminkinen_
sys tuimasti syrjn hnet.)

LEMMINKINEN

    En usko unia naisten
    enk vaimojen valoja!
    Oi emoni, kantajani,
    tuo tnne sotisopani,
    kanna vainovaatteheni,
    mieleni minun tekevi
    juomahan soan olutta,
    soan mett maistamahan.

(_Kyllikki_ on hyrhtnyt itkuun ja poistuu vitkalleen
oikealle karsikkoon. _Ainikki_ pelstyneen seuraa hnt.)

ITI (murheellisena)

    Oi on Ahti poikaseni,
    ells lhtek sotahan!
    On meill oloista koissa,
    tuon sinulle juoaksesi,
    josp' on joisit kaiken pivn.

LEMMINKINEN

    En huoli koto-oloista!
    Ennen juon joesta vett
    melan tervaisen terlt,
    makeamp' on juoakseni
    kuin kaikki kotoiset kaljat.
    Tuo tnne sotisopani,
    kanna vainovaatteheni!
    Mieleni minun tekevi
    nh nill silmillni,
    onko neitt Pohjolassa.

ITI (kuten edell)

    Sull' on Kyllikki koissa,
    kotinainen korkeampi.

LEMMINKINEN (raivokkaasti)

    Kyllikki on kylnkvij,
    juoskohon joka kisassa,
    maatkohon joka majassa!
    Tuo tnne sotisopani,
    kanna vainovaatteheni!

(_iti_ menee allapin taustaan ja palajaa tuoden pyydetyt sotakalut.
_Lemminkinen_ ihastelee riemuiten niiden kimmellyst.)

ITI

    Ells vainen, poikueni,
    menk Pohjolan tuville
    ilman tieon tietmtt,
    ilman taion taitamatta.

LEMMINKINEN (kalpaansa vlytellen)

    Jo minua noiat noitui,
    noiat noitui, kyyt kiroili,
    koki kolme Lappalaista
    viiten kesisn yn,
    alasti alakivell,
    ilman vytt, vaattehitta,
    rikorihman kiertmtt;
    senp hytyivt minusta
    sen verran katalat saivat,
    min kirves kivest saapi,
    napakaira kalliosta,
    jrky jst iljanesta,
    Tuoni tyhjst tuvasta.

ITI

    Ei sinussa laulajata
    Pohjan poikien sekahan,
    etk tunne kielt Turjan,
    maha et lausua lapiksi.

(Auttaa kuitenkin Lemminkist sotisovan kiinnittmisess.
_Lemminkinen_ ei kuuntele hnt en, vaan hymyilee, ihantelee
itsen ja aseitaan tydess sota-innossa.)

LEMMINKINEN

    Mies on luustossa lujempi,
    rautapaiassa parempi,
    tersvyss tenhoisampi
    noien noitien sekahan,
    jott' ei huoli huonommista,
    htile hyvikn.

(Panee kyprn phns, kytt kilpe peilinn, sukii
suortuviaan harjalla, jonka iti on hnelle ojentanut.)

ITI (kyynelsilmin)

    Ells vainen menkkn
    tuonne kylmhn kylhn,
    pimehn Pohjolahan!
    Tuho ainaki tulevi,
    tuho poikoa ptist,
    hukka lieto Lemminkist.

LEMMINKINEN (ylpesti)

    Silloin on hukka Lemminkist,
    tuho poikoa ptist,
    kun suka verin valuvi,
    harja hurmehin loruvi.

(Ojentaa harjan komealla liikkeell hnelle._iti_ pillahtaa neen
itkemn. Lemminkinen lohduttelee hnt. _Kuoro_ on seurannut
jnnityksell Lemminkisen sotavalmisteluja.)

ESILAUSUJA (kumealla nell)

    Miss mies varaeleikse,
    uros tuima turveleikse?

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Oven suussa, orren alla,
    pirtin pihtipuolisessa.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Siin mies varaeleikse
    vaimollisesta vest.

ESILAUSUJA

    Ei ole ne varat vkevt,
    eik turvat luotettavat.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Niin viel varoitteleikse
    urohoisesta vest.

2:NEN VUOROLAUSUJA (salaperisesti)

    Tien kahen jakaimessa,
    sinisen kiven selss.

        (_iti_ menee murhemielisen oikealle taustaan.)

LEMMINKINEN (miekkansa tempaisten)

    Yls maasta, miekkamiehet,
    Mannun aikaiset urohot,
    kaivoloista, kalpamiehet,
    jokiloista, jousimiehet!
    Nouse, mets, miehinesi,
    korpi kaikki kansoinesi,
    vuoren ukko voiminesi,
    vesihiisi hirmuinesi,
    vkinesi, veen emnt,
    ve'en vanhin, valtoinesi,
    neitoset, joka norosta,
    hienohelmat, hettehist,
    miehen ainoan avuksi,
    pojan kuulun kumppaliksi,
    jott' ei pysty noian nuolet,
    eik tietjn terkset,
    eik velhon veitsirauat,
    ei asehet ampumiehen.

ESILAUSUJA

    Ne ovat varat vkevt,
    ne on turvat luotettavat.

(_Vuorolausujat_ kertaavat mumisten kaksi viimeist sett.
_Lemminkinen_ kohottaa pns ja astuu pttvsti vasemmalle.)

    ESIRIPPU.




LEMMINKINEN TUONELASSA.


HENKILT:

 LEMMINKINEN.
 ITI.
 KYLLIKKI.
 LOUHI.
 POHJAN PAIMEN.
 KUORO.

(_Kuoro_ paikallaan uhrikuusen alla. Valaistus: pilvinen keskipiv.
_Lemminkinen_ seisoo oikealla ksi miekankahvassa.)

ESILAUSUJA

    Lksi lieto Lemminkinen
    pimehn Pohjolahan
    vasten kieltoa emonsa,
    varoitusta vanhempansa.

    Kuuli ulkoa runoja,
    lpi sammalen sanoja,
    katsahti tupahan tuosta,
    pilkisteli piilokkali.

    Tupa oli tynn tuntijoita,
    lautsat tynn laulajoita,
    sivuseint soittajoita,
    ovensuu osoavia,
    peripenkki tietji,
    karsina karehtijoita.
    Lauloivat Lapin runoja,
    Hiien virtt vinguttivat.

    Siit lieto Lemminkinen
    tohti toisiksi ruveta,
    meni nurkasta tupahan,
    sai sishn salvoimesta.

LEMMINKINEN (astahtaen askeleen eteenpin)

    Hyv on laulu loppuvasta,
    lyhyest virsi kaunis,
    miel' on jmhn parempi
    kuin on kesken katkemahan.

          (Louhi tulee vasemmalta taustasta.)

LOUHI

    Olipa tss ennen koira,
    rakki rauan karvallinen,
    lihan syj, luun purija,
    veren uuelta vetj;
    mi lienetki miehisi,
    ku ollet uroinasi,
    kun tulit thn tupahan
    ilman koiran kuulematta?

LEMMINKINEN (uhkaavasti)

    En ma tnne tullutkana
    taioittani, tieoittani,
    koiriesi sytvksi;
    pesip emo minua
    kolmasti kesisn yn,
    joka tielle tietjksi,
    joka maalle malttajaksi.

(Kohottaa ktens mahtipontisesti. _Louhi_ lyykistyy
hnen edessn.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Siit lieto Lemminkinen,
    itse kaunis Kaukomieli
    jop' on loihe loitsijaksi,
    laikahtihe laulajaksi;
    tulta iski turkin helmat,
    valoi silmt valkeata
    Lemminkisen laulaessa,
    laulaessa, lausiessa.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Lauloi laulajat parahat
    pahimmiksi laulajiksi,
    kivet suuhun syrjin systi,
    paaet lappehin lateli
    paratulle laulajille,
    taitavimmille runoille.

MOLEMMAT

    Niin lauloi mokomat miehet
    mink minne, kunka kunne:
    ahoille vesattomille,
    maille kyntmttmille,
    lampihin kalattomihin,
    aivan ahvenettomihin,
    Rutjan koskehen kovahan,
    palavahan pyrtehesen,
    virran alle vaahtipiksi,
    kosken keskelle kiviksi,
    tulena palelemahan,
    skenin sykkymhn.

ESILAUSUJA (harvakseen)

    Lauloi nuoret, lauloi vanhat,
    lauloi kerran keskilaaun,
    yhen heitti laulamatta
    karjan paimenen pahaisen,
    Ukko-vanhan umpisilmn.

(Pohjolan _sokea paimen_ tulee vasemmalla salaillen aseita povellaan.)

PAIMEN

    Oi sie lieto Lemmin poika,
    niin miks et minua laula?

LEMMINKINEN (ylenkatseellisesti)

    Siksi en sinuhun koske,
    kun olet katsoa katala,
    kurja koskemaisittani!

PAIMEN (jupisten)

    Juoksen Tuonelan joelle,
    pyhn virran pyrtehelle,
    siell katson Kaukomielt
    Pohjasta paloavaksi.

(Viist yli nyttmn ja hvi rantavesakkoon oikealla.
_Lemminkinen_ astuu upeasti Louhen luo ja tarttuu hnt
ksivarteen.)

LEMMINKINEN

    Anna nyt, akka, piikojasi,
    tuopa tnne tyttjsi,
    paras parvesta minulle,
    pisin piikajoukostasi!

LOUHI (kesti)

    Anna en sulle piikojani
    enk tynn tyttjni,
    sull' on ennen naitu nainen.

LEMMINKINEN

    Kytken Kyllikin kylhn,
    kyln kynnysportahille,
    verjille vierahille;
    tlt saan paremman naisen
    Tuo nyt tnne tyttresi,
    impiparvesta ihanin,
    kassapist kaunokaisin!

LOUHI

    Enp anna tyttni
    miehille mitttmille,
    urohille joutaville.
    sken tyttj anele,
    kuulustele kukkapit,
    kun ammut joutsenen joesta,
    virrasta vihannan linnun,
    Tuonen mustasta joesta,
    pyhn virran pyrtehest,
    yhell yrittmll,
    yhen nuolen nostamalta!

(_Lemminkinen_ pst _Louhen_, joka livahtaa nopeasti vasemmalle.
Astuu mietteissn yli nyttmn oikealle. Kuoro seuraa jnnitettyn
hnen liikkeitn.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Siit lieto Lemminkinen
    lksi joutsenen joruhun
    Tuonen mustasta joesta,
    Manalan alantehesta.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Mrkhattu karjan paimen
    tuop' on Tuonelan joella
    katselevi, kntelevi
    tulevaksi Lemminkist.

ESILAUSUJA

    Vesikyyn ve'est nosti,
    umpiputken lainehista,
    syksi miehen symmen kautta,
    lpi maksan Lemminkisen!

(_Lemminkinen_ horjahtaa kki, huudahtaa ja vaipuu maahan.
_Kuoro_ karkaa yls. _Paimen_ nkyy vesakossa.)

LEMMINKINEN (kohoten kyynrpns varaan)

    Oi emoni, kantajani,
    vaivan nhnyt vaalijani!
    Tietisitk, tuntisitko,
    miss' on poikasi poloinen,
    tokipa rienten tulisit,
    avukseni ennttisit,
    pstisit pojan poloisen
    tlt tielt kuolemasta,
    nuorena nukahtamasta,
    verevn vieremst!

             (Kaatuu rantavesakkoon.)

PAIMEN (pns kohottaen)

    Viru siin se iksi,
    ammu joutsenet joelta,
    vesilinnut viertehilt!

                      (Hvi.)

KUORO

    Se oli loppu Lemminkisen,
    kuolo ankaran kosijan
    Tuonen mustassa joessa,
    Manalan alantehessa.

(Istuvat pt ksiins vaipuneina. Pitk vaitiolo.
_iti_ tulee oikealta karsikosta.)

ITI

    Minne on saanut Lemminkinen,
    kunne Kaukoni kaonnut,
    kun ei kuulu jo tulevan
    matkoiltansa maailmassa?

(_Kyllikki_ rient htisesti hnen jljestn,
verist sukaa kdessn osoittaen.)

KYLLIKKI (itkien)

    Jo nyt on mennyt mies minulta,
    kaunis Kaukoni kaonnut
    matkoille majattomille,
    teille tietmttmille:
    veri jo vuotavi suasta,
    hurme harjasta noruvi.

ITI (vilkaisten sukaan)

    Voi poloisen pivini,
    angervoisen aikojani!
    Jo nyt on poikani poloisen,
    jopa laiton lapsueni
    saanut piville pahoille,
    tuho on poikoa ptist,
    hukka lieto Lemminkist:
    jo suka verin valuvi,
    harja hurmehin noruvi.

(_Kyllikki_ kntyy itkien takaisin oikealle taustaan.
_iti_ astuu pttvsti vasemmalle keskinyttmlle.)

ESILAUSUJA

    Kourin helmansa kokosi,
    ksivarsin vaattehensa,
    pian juoksi matkan pitkn,
    sek juoksi jotta joutui;
    met mtkyi mennessns,
    norot nousi, vaarat vaipui,
    ylhiset maat aleni,
    alahaiset maat yleni,
    tuli Pohjolan tuville,
    kysytteli poikoansa.

(_Louhi_ tulee vasemmalta, _iti_ rient hnt vastaan.)

ITI

    Oi sie Pohjolan emnt,
    kunne saatoit Lemminkisen,
    minne poikani menetit.

LOUHI (nopeasti)

    Enp tie poikoasi,
    kunne kulki ja katosi;
    istutin oron rekehen,
    korjahan kovan tulisen;
    oisko uhkuhun uponnut,
    meren jlle jhmettynyt,
    vai saanut sutosen suuhun,
    karhun kauhean kitahan?

ITI

    Jo vainen valehtelitki!
    Susi ei sy minun sukua,
    karhu ei kaa'a Lemminkist,
    sormin sortavi sutoset,
    ksin karhut kaatelevi;
    kunp' on et sanone tuota,
    kunne saatoit Lemminkisen,
    rikon uksen uuen riihen,
    taitan Sampuen saranat.

LOUHI

    Sytin miehen syneheksi,
    juotin miehen juoneheksi,
    apatin alanenksi,
    istutin venon perhn,
    laitoin kosket laskemahan,
    enk tuota tunnekana,
    kunne sai katala raukka,
    koskihinko kuohuvihin,
    virtoihin vipajavihin.

ITI (katsoo hneen)

    Jo vainen valehtelitki!
    Sano tarkkoja tosia,
    valehia viimeisi,
    kunne saatoit Lemminkisen,
    kaotit Kalevalaisen,
    taikka surmasi tulevi,
    kuolemasi kohtoavi.

LOUHI

    Jospa jo toen sanonki:
    laitoin joutsenen hakuhun,
    pyhn linnun pyynthn;
    nyt en tuota tunnekana,
    mi on tullunna tuhoksi,
    esteheksi ennttnn,
    kun ei kuulu jo tulevan
    morsianta pyytmhn,
    tytt anelemahan.

(_iti_ jtt heti hnet ja lhtee ympri nyttm Lemminkist
etsimn. _Louhi_ katsoo hetkisen hnen hommiaan ja palajaa ptn
pudistaen vasemmalle.)

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Emo etsi eksynytt,
    kaonnutta kaipoavi,
    juoksi suuret suot sutena,
    kulki korret kontiona,
    ve'et saukkona samosi,
    maat kveli mauriaisna,
    neuliaisna niemen reunat,
    jniksen jrven rannat;
    kivet syrjhn sytsi,
    kannot knti kallellehen,
    risut siirti tien sivuhun,
    haot potki portahiksi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Viikon etsi eksynytt,
    viikon etsi, eip ly;
    kysyi puilta poikoansa,
    kaipasi kaonnuttansa,
    puu puheli, honka huokui,
    tammi taiten vastaeli:
    "On huolta itsestniki,
    huolimatta pojastasi,
    kun olen koville luotu,
    pantu piville pahoille,
    pinopuiksi pilkkumahan,
    haloiksi hakattamahan,
    riutumahan riihipuiksi,
    kaskipuiksi kaatumahan."

ITI (maassa mataen)

    Oi tiehyt, Jumalan luoma,
    etk nhnyt poikoani,
    kullaista omenatani,
    hopeaista sauvoani?

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Tiell on huoli itsestns,
    huolimatta poiastasi,
    kun ompi koville luotu,
    pantu piville pahoille,
    joka koiran juostavaksi,
    ratsahan ajeltavaksi,
    kovan kengn kytvksi,
    kannan karskuteltavaksi.

ITI (polvillaan, ktens kohottaen)

    Kuu-kulta, Jumalan luoma,
    etk nhnyt poikoani?

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kuulla on huoli itsestns
    huolimatta poiastasi,
    kun ompi koville luotu,
    pantu piville pahoille,
    yksin it kulkemahan,
    pakkasella paistamahan,
    talvet tarkoin valvomahan,
    kesksi katoamahan.

ITI (kohoten seisomaan)

    Oi pivyt, Jumalan luoma,
    etk nhnyt poikoani?

ESILAUSUJA

    Jo on poikasi, poloisen,
    kaotettu, kuoletettu
    Tuonen mustahan jokehen,
    Manalan ikivetehen,
    mennyt koskia kolisten,
    mytvirtoja vilisten,
    tuonne Tuonelan perille,
    Manalan alantehille.

(_iti_ rient oikealle. Lyt Lemminkisen ruumiin ja
vaipuu sen reen itkemn. Pitk vaitiolo.)

ITI (hiljaa)

    Vielk tst mies tulisi,
    uros uusi toimeaisi?

    Suonetar, sorea vaimo,
    soma suonten kehrej
    sorealla kehrinpuulla,
    vaskisella vrttinll,
    tule tnne tarvittaissa,
    ky tnne kutsuttaessa
    suonia sitelemhn,
    pit suonten solmimahan!

    Mehilinen, mein lintu,
    metsn kukkien kuningas,
    lhe nyt mett noutamahan,
    simoa tavottamahan,
    yli kuun, alatse pivn,
    taivon thtien vlitse,
    perille pyhn Jumalan,
    asunnoille autuahan;
    siell' on viljalta simoa,
    siell mett mielin mrin,
    joilla ennen luoja loitsi,
    puheli puhas Jumala,
    voiti luoja lapsiansa,
    pahan vallan vammaksissa!

    Nouse pois makoamasta,
    ylene uneksimasta
    nilt paikoilta pahoilta,
    kovan onnen vuotehelta!

(_Lemminkinen_ kohoaa ryntilleen. Kuoro nousee hmmstyneen.)

KUORO

    Nousi mies makoamasta,
    hersi uneksimasta!

LEMMINKINEN (hymyillen)

    Viikon, utra uinaelin,
    kauan, malkio, makasin,
    makasin unen makean,
    sikeisen siuvattelin.

ITI

    Oisit maannut kauemminki,
    viel viikomman venynyt,
    ilman ititt pahatta,
    katalatta kantajatta.

    Sano nyt, poikani poloinen,
    kerro korvin kuullakseni:
    mi sinut Manalle saattoi,
    tynti Tuonelan jokehen?

LEMMINKINEN

    Mrkhattu karjan paimen,
    Untamolan umpisilm
    se minun Manalle saattoi,
    vesikyyn ve'est nosti.

ITI

    Voipa miest mieletint!
    Kehuit noiat noituvasi,
    lappalaiset laulavasi,
    et tie vesun vihoa,
    umpiputken ailuhia:
    sylki Syjtr vesille,
    vesi sen pitkksi venytti,
    piv paistoi pehmeksi.

            (Kohottaa yls hnet.)

LEMMINKINEN

    Viel' olen ije vajoa:
    tuollapa symmykseni,
    tuolla tuntoni makaapi
    noissa Pohjan neitosissa,
    kaunoisissa kassapiss:
    homekorva Pohjan eukko
    eip' on anna tyttns
    ilman allin ampumatta,
    joutsenen osoamatta
    tuosta Tuonelan joesta.

ITI

    Heit herjat joutsenesi,
    anna allien asua
    Tuonen mustassa joessa,
    palavissa pyrtehiss;
    sie lhe kotiperille
    kanssa itisi katalan,
    viel kiit onneasi,
    julkista Jumalatasi,
    kun antoi avun totisen,
    viel henkihin hertti,
    Tuonen tielt tiettvlt,
    Manalan majan perilt;
    en min mitn voisi,
    en mitn itsestni
    ilman armotta Jumalan,
    toimetta totisen luojan.

(Menee oikealle taustaan. _Lemminkinen_ seuraa horjuen hnt.)

    ESIRIPPU.




POHJOLAN HT.


HENKILT.

    VINMINEN.
    ILMARINEN.
    LEMMINKINEN.
    ANNIKKI.
    LEMMINKISEN ITI.
    POHJOLAN ISNT.
    LOUHI.
    POHJAN NEITI.
    PIIKA PIKKARAINEN
    ASKARVAIMO.
    HKANSAA.
    KUORO.

(_Kuoro_ paikallaan uhrikuusen alla.
Kirkas keskipivn valaistus.)

ESILAUSUJA

    Vaka vanha Vinminen
    arveli, ajattelihe
    menn neitt kosjomahan
    pimest Pohjolasta,
    Pohjan kuulua tytrt,
    Pohjan mointa morsianta.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Annikki hyvniminen,
    joutui sotkut sotkemassa,
    vaattehet viruttamassa,
    pss portahan punaisen,
    nenss utuisen niemen;
    ylhll piv paistoi,
    alahalla aallot vlkkyi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Katselevi, kntelevi
    ympri ihalat ilmat,
    pns plle taivahalle,
    rannatse meri myten,
    nki purren Vinmisen,
    laivan laulajan ikuisen,
    jo luoksi lhentelihe,
    pakinoille painatteli.

(_Annikki_ on tullut oikealta karsikosta ja katselee oikealle.
Osoittaa kki vilkkaan uteliaisuuden ja mielenkiinnon merkkej.)

ANNIKKI (huutaa oikealle)

    Kunne lksit Vinminen,
    suorihit, Suvannon sulho?

VINMINEN (oikealta)

    Lksin hanhien hakuhun,
    kirjasiipien kisahan;
    Saksan salmilta syvilt,
    ulapoilta aukeoilta.

ANNIKKI (kevesti ktens ojentaen)

    Tunnen mie toen puhujan
    sek keksin kielastajan,
    sano totta Vinminen,
    kunne kuitenki kkesit.

VINMINEN

    Tule, tytti, purteheni,
    neitonen, venoseheni,
    niin sanon toet totiset,
    valehettomat vakaiset.

ANNIKKI

    Tuuli sulle purtehesi,
    ahava venosehesi!
    Knnn purtesi kumohon,
    jos en saa tosia kuulla.

VINMINEN

    Toki ma sanon toetki,
    jos vhn valehtelinki:
    lksin neitt kosjomahan
    pimest Pohjolasta.

(_Ilmarinen_ tulee oikealta karsikosta.
_Annikki_ rient hnt vastaan.)

ANNIKKI

    Veli, seppo Ilmarinen,
    takoja in-ikuinen!
    Taos mulle sukkulainen,
    niin sanon teot totiset.

ILMARINEN (hymyillen)

    Kun sanot hyvt sanomat,
    taon sulle sukkulaisen,
    sanonet pahat sanomat,
    rikki murran muinaisetki.

ANNIKKI

    Ohoh seppo Ilmarinen!
    Muistat sa mokomin naia,
    jonka muinen kihlaelit,
    varoittelit vaimoksesi!
    Jo nyt vievt viekkahammat,
    etevmmt ennttvt,
    ottavat sinun omasi;
    jo menevi Vinminen
    melan vaskisen varassa
    pimehn Pohjolahan.

(_Ilmarinen_ spsht ja katsoo hmmstyneen hneen.
_Annikki_ nyykytt ptn hnelle ja osoittaa oikealle.)

ILMARINEN (huutaa oikealle)

    Oi on vanha Vinminen!
    Tehkmme sula sovinto,
    jos on kiistoin kihlonemme.

VINMINEN

    Teen min sulan sovinnon:
    ei neitt vell vie,
    vastoin mielt miehelhn.

(Tulee oikealta. _Vinminen ja Ilmarinen_ puhelevat keskenn.
_Annikki_ menee oikealle taustaan. _Louhi ja Pohjan neiti_
tulevat vasemmalta.)

LOUHI

    Kummallenp' on mieli menn,
    kun tulevat tahtomahan
    ikuiseksi ystvksi,
    kainaloiseksi kanaksi?

POHJAN NEITI (jyrksti)

    Mene en Vinln ukolle,
    ikivanhalle varaksi,
    vaiva vanhasta tulisi,
    ikv illisest.

LOUHI

    Hn tuo haahella hyvyytt,
    aluksella aartehia.

POHJAN NEITI

    Oi emo, ylentjni!
    En mene osan hyvyylle,
    enk miehen mielevyylle,
    menenp' on otsan hyvyylle,
    varren kaiken kauneuulle;
    neiti on ilman antaminen
    Ilmariselle sepolle,
    ku on Sampuen takonut,
    kirjokannen kalkutellut.

LOUHI (ylenkatseellisesti)

    Ohoh lasta lampahutta!
    Menet seppo Ilmarille,
    vaahti-otsalle varaksi,
    sepon hurstin huuhtojaksi.

(Menee tyytymttmn taustaan. _Vinminen ja Ilmarinen_ astuvat
oikealta ja lhestyvt _Pohjan neiti_, joka mielihyvll kiinnitt
silmns jlkimmiseen. _Ilmarinen_ on jnyt jlemmksi ja
silmilee neitoa yht suurella ihastuksella.)

VINMINEN

    Tuletko minulle, neiti,
    ikuiseksi ystvksi
    kainaloiseksi kanaksi?

POHJAN NEITI

    En taia sinulle tulla
    ikuiseksi ystvksi,
    kainaloiseksi kanaksi.

(_Louhi_ oikealta taustasta tulee tuoppi kdessn ja tarjoaa sen
Vinmiselle. Juttelevat keskenn. _Ilmarinen_ lhestyy sill
aikaa Pohjan neiti ja tarttuu hnen kteens.)

ILMARINEN

    Yn tytt, hmrn neito!
    Muistatko ajan mokoman,
    kun kuvasin uuen Sammon,
    kirjokannen kalkuttelin,
    sie vannoit ikivalasi
    eess julkisen Jumalan,
    alla kasvon kaikkivallan,
    tullaksesi toivottelit
    mulle miehelle hyvlle
    ikuiseksi ystvksi,
    kainaloiseksi kanaksi?

(Jatkavat keskustelua. _Louhi_ huomaa sen ja tuiskauttaa
tuopin tykesti Ilmariselle.)

ILMARINEN

    Onko valmis valvattini,
    valmis valvateltavani?

LOUHI (kesti)

    sken on valmis valvattisi,
    kun sa kynnt kyisen pellon.

(_Ilmarinen_ hmmstyy ja j sanattomaksi. _Pohjan neiti_
kuiskaa hnelle jotakin. _Ilmarinen_ hyrht hyville mielin.)

ILMARINEN

    Auran kultaisen kuvailen,
    sill kynnn kyisen pellon.

LOUHI

    sken neiti annetahan,
    kun sa tuonet Tuonen karhun.

            (Sama mykk nyttely kuin edell.)

ILMARINEN (hymyilleni)

    Pitset rauasta rakennan,
    niill tuonen Tuonen karhut.

LOUHI

    sken alli annetahan,
    sinisotka suoritahan,
    kun saat suuren suomuhau'in
    Manalan alentehesta.

            (Sama mykk nyttely kuin edell.)

ILMARINEN

    Taonpa tulisen kokon,
    vaakalinnun valkeisen,
    sill saanen suuren hau'in
    Tuonen mustasta joesta.

LOUHI (turhaan etsien vastavitett en)

    Jo on valmis valvattisi,
    valmis valvateltavaksi!
    Annettava on alliseni
    Ilmariselle sepolle
    polviseksi puolisoksi,
    kainaloiseksi kanaksi.

(_Vinminen_ kntyy pois ja peitt kasvonsa murhemielin.
_Ilmarinen_ on ilahtuen tarttunut _Pohjan neidon_ ksiin.
_Kuoro_ nousee.)

ESILAUSUJA

    Jo tuli tuville nille
    liika lintu linnahamme,
    iski parvesta parahan,
    sorsajoukosta somimman,
    heleimmn, hempeimmn,
    verevimmn, valkeimman;
    senp iski ilman lintu,
    kynsi pitk piirrllytti,
    ku oli pysty pn piolta
    sek varrelta valittu,
    sulkasiltahan sulavin,
    hienokaisin hyhenilt.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Mist tiesit, teltamoinen,
    kuulit, kultainen omena,
    tmn neien kasvavaksi,
    tukan liina liikkuvaksi?
    Huohtiko hopeat neien,
    neien kullat sinne kuului,
    sinne paistoi mein pivt,
    mein kuuhuet kumotti?

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Siit tiesi teltamoinen,
    onnen myyr tien osasi
    neien kuuluhun kotihin,
    kaunihisen kartanohon:
    hyv oli isosta huuto
    laivan suuren laskennalta,
    emosta siti parempi
    leivn paksun paistannalta,
    vehn leivn leivonnalta,
    vierahan ravitsennalta.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Siit tiesi teltamoinen
    neien nuoren nousneheksi,
    kun kvi pihatse kerran
    varsin aamulla varahin,
    noki nousi nuoraisesti,
    savu paksusti pakeni
    neien kuulusta koista,
    kasvavaisen kartanosta;
    neiti oli itse jauhamassa,
    kivenpuussa kiikkumassa,
    kivenpuu kken kukkui,
    laklana kiven lapatta,
    kiven siili sirkkusena,
    kivi helmen helasi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Kvi siit toisen kerran,
    astui pellon pientaretse,
    neiti oli mataramaalla,
    keikkui keltakankahilla,
    paineli punapatoja,
    keitti keltakattiloita.

MOLEMMAT

    Kvi kerran kolmannenki
    neien akkunan alatse,
    kuuli neitosen kutovan,
    pirta kess piukkoavan;
    sukkulainen suikahteli
    kuin krpp kiven kolossa,
    pirkaeli pirran pii'it
    kuin on tikka puun kyless,
    krilauta knnhteli
    kuin orava oksapuussa.

LOUHI (tarjoten tuopin lausujille)

    Kutti, kutti, neitoseni!
    Enk jo sanonut aina:
    el kuusissa kukahu,
    el laula laaksoloissa,
    nyt kaulan kaarevuutta,
    ksivarren valkeutta,
    ripeytt rinnan nuoren,
    muun on muo'on muhkeutta!

ESILAUSUJA

    Helppo on hepo salata,
    sorajouhi suojaella,
    paha on neitonen salata,
    hivus pitk piilotella;
    laatisit kivisen linnan
    keskelle meren selst
    siell piikoja piell,
    kanojasi kasvatella,
    eip' on piile piiat siell,
    eip impyet ylene,
    ettei pse suuret sulhot,
    suuret sulhot, maan kosijat,
    miehet pystyisin kyprin,
    hevoset terskapein.

VINMINEN (kasvonsa paljastaen)

    Voi minua mies-kuluista,
    kun en tuota tuntenunna
    naia nuorella ill,
    etsi elon ajalla!

    Kaikkiansa se katuvi,
    joka nuorta naimistansa,
    lasna lapsen saamistansa,
    pienen perehtimist.

(_Louhi_ koettaa hnt lohdutella. _Ilmarinen ja Pohjan neiti_
menevt ksi kdess vasemmalle karsikkoon. _Louhi ja Vinminen_
seuraavat heit. _Kuoro_ istuu. Pitk vaitiolo.)

ESILAUSUJA

    Mit nyt laulamme lajia,
    mit virtt vieretmme?

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Tuota laulamme lajia,
    tuota virtt vieretmme:
    noita Pohjolan pitoja,
    jumalisten juominkia.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Viikon hit hankittihin,
    valmistettihin varoja
    noilla Pohjolan tuvilla,
    Sariolan salvoksilla.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Kuut kivi kuumettihin,
    kest vett keitettihin,
    salot puita poltettihin,
    kaivot vett kannettihin;
    jo salot saristui puista,
    veet vheni lhtehist
    olosia pantaessa,
    kaljoja kyhttess
    Pohjan pitkiksi pioiksi,
    hyvn joukon juomingiksi.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Savu saarella palavi,
    tuli niemen tutkaimella,
    nousipa savu sakea,
    auer ilmahan ajoihe
    tuimilta tulisijoilta,
    varavilta valkeilta,
    tytti puolen Pohjan maata,
    kaiken Karjalan sokisti.

        (_Lemminkinen ja iti_ tulevat oikealta taustalta.)

LEMMINKINEN

    Mistp savunen saapi,
    auer ilmahan ajaikse?
    Pienik soan savuksi,
    suuri paimosen paloksi.

ITI

    Nen min savun sakean
    pohjaisilla maailmoilla;
    nuo ompi soan savuja,
    varsin vainovalkeita.

LEMMINKINEN

    Josp' on kaalan katsomahan,
    likelt thystmhn,
    mist tuo savunen saapi,
    auer ilman tyttelevi.

(Tulee keskinyttmlle. iti thysten hnen jljessn.)

ITI

    Eivt lie soan tulia,
    eik vainovalkeita,
    ollevat oluttulia,
    kaljankeitto-valkeita
    Sariolan salmen suulla,
    niemen kaiskun kainalossa.

LEMMINKINEN (nyrkkin puristuen)

    Oi armas anoppiseni,
    Pohjan ehtoisa emnt!
    Laitapa oluet oivat,
    keit kaljat kelvolliset
    juotavaksi joukon suuren,
    Lemminkisen liiatenki
    noissa hissns omissa
    kera nuoren tyttresi!

(_iti_ ohjaa hnet pois takaisin oikealle. _Louhi ja
Piika pikkarainen_ tulevat hetken perst vasemmalta.)

LOUHI (kiireisesti)

    Ohoh piika pikkarainen,
    orjani alinomainen!
    Kutsu rahvasta kokohon,
    miesten joukko juominkihin,
    kutsu kaikki Pohjan kansa
    ja kaikki Kalevan kansa,
    el kutsu Kaukomielt,
    tuota Ahti Saarelaista!

PIIKA PIKKARAINEN

    Miks en kutsu Kaukomielt,
    yht Ahti Saarelaista?

LOUHI

    Siks et kutsu Kaukomielt,
    kun on kaikitse toraisa,
    tehnyt on hisski hpet,
    pitoloissa pillat suuret,
    nauranut pyhiset naiset
    pyhisiss vaattehissa!

PIIKA PIKKARAINEN (nokkelasti)

    Mist tien Kaukomielen,
    jotta heitn kutsumatta?
    En tunne Ahin kotia,
    Kaukomielen kartanoa.

LOUHI

    Ahti saarella asuvi,
    veitikka vesien luona,
    laajimman lahen sivulla.
    Kaukoniemen kainalossa.

(Tynt hnet menemn ja palajaa itse takaisin vasemmalle.
_Piika pikkarainen_ juosten pois oikealle taustaan.)

ESILAUSUJA

    Siit Pohjolan emnt
    sytti, juotti vierahia.
    sytti suin sulassa voissa,
    kourin kuorekokkaroissa,
    noita kutsuvieraina,
    vvyns liiatenki.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Olipa lohta luotasella,
    sivulla sian lihoa,
    kupit kukkuraisillansa,
    va'it varpelaitehilla,
    sy kutsuvierahien
    ja vvysen liiatenki.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Antoi tuopin totta teh,
    viisivantehen vikoa,
    huuhtoa humalan parrat,
    vaahen parrat valkoella
    noilta kutsuvierahilta
    ja vvylt liiatenki

(Hetken perst vasemmalta taustasta _Pohjan neiti_ morsiuspuvussa,
vanha _Askarvaimo_ hnen takanaan.)

POHJAN NEITI (itkien)

    Miten lieki mieli muien,
    mieli muien morsianten,
    tok' ei muut muretta tunne,
    kanna kaihoista synt
    kuin kannan min katala,
    kannan mustoa muretta,
    synt syen nkist,
    huolta hiilen karvallista.

ASKARVAIMO

    Kunis huiskit hunnutoinna,
    sinis huiskit huoletoinna;
    kunis liikuit liinatoinna,
    liikuit liioitta suruitta;
    sken huntu huolta tuopi,
    palttina pahoa mielt,
    liina liikoja suruja,
    pellava perttmi.

POHJAN NEITI (kuten edell)

    Noinpa tiesin, noinpa luulin,
    noinpa arvelin ikni:
    et s, neiti, neiti olle
    oman vanhemman varassa,
    skenp olisit neiti
    miehelhn mennesssi;
    kun oisi jalka kynnyksell,
    toinen korjassa kosijan,
    oisit ptsi pitempi,
    korvallista korkeampi.

ASKARVAIMO

    Kuules, neiti, kuin sanelen,
    kuin sanelen, kuin puhelen!
    Olit kukkana kotona,
    ilona ison pihoilla,
    iso kutsui kuutamaksi,
    emo pivn paisteheksi,
    veikkosi vesivaloksi,
    siskosi siniveraksi;
    menet toisehen talohon,
    appi haukkuvi havuiksi,
    anoppisi ahkioksi,
    kyty kynnysportahiksi,
    nato naisien pahoiksi.

(_Pohjan neiti_ itkee kahta katkerammin.
_Joukko hneitoja_ tulee vasemmalta.)

POHJAN NEITI

    Hoi sisaret, sirkkuseni,
    entiset iktoverit,
    kaikki kasvinkumppalini!
    Olen kuin alli aallokossa,
    tavi laajalla lahella,
    uiessa vilua vett,
    vett jist jrkyttiss.

(Kaikki itkevt. _Jouhi ja Pohjolan_ isnt y.m.
hvke tulee vasemmalta.)

    Voi isoni, voi emoni,
    voi on valtavanhempani!

          (Rient heit syleilemn)

    Mill maksan maammon maion,
    mill taattoni hyvyyen?

(_Ilmarinen_ tulee ja ojentaa ktens hnelle.
_Pohjan neiti_ koettaa kuivata kyyneleitn.)

    Paistanevi luojan piv,
    kuu luojan kumottanevi,
    thet taivon vlkkynevi,
    otavat ojentunevi
    ilmassa etempnki,
    maailmassa muuallaki
    ei yksin ison pihoilla,
    nill kasvinkartanoilla.

(_Ilmarinen_ osoittaa krsimttmyyden merkkej.)

    J nyt pirtti terveheksi,
    pirtti lautakattoinesi,
    sintsi lautasiltoinesi,
    piha pihlajaisinesi!
    Jtn kaikki terveheksi,
    maat ja metst marjoinensa,
    kujavieret kukkinensa,
    kankahat kanervinensa,
    jrvet saoin saarinensa,
    syvt salmet siikoinensa,
    hyvt kummut kuusinensa,
    korpinotkot koivuinensa!

ILMARINEN (leikillisesti)

    J hyvsti, jrven rannat,
    jrven rannat, pellon penkat,
    kaikki mntyset mell,
    puut pitkt petjikss,
    pajupehkot, kuusen juuret,
    lepn lehvt, koivun kuoret!

(Johdattaa _Pohjan neidin_ oikealle taustaan. Kalevalaiset
hvieraat, joiden joukossa _Vinminen_, seuraavat hnt.)

PIIKA PIKKARAINEN (itkien)

    Lenti tnne musta lintu,
    lpi korven koikutteli,
    suostutteli meilt sorsan,
    maanitteli meilt marjan,
    otti tuo omenan meilt,
    vietteli ve'en kalasen.

(Kaikki itkevt. Tarjotaan olutta, mieliala kohoaa jlleen, kaikki
palajavat meluten jo ryhten vasemmalle karsikkoon. Hetken perst
oikealta taustasta _Lemminkinen ja iti_.)

ITI

    Kunne lhet, poikueni,
    lhetk ilveksen ajohon
    vaiko hirven hiihnthn,
    vai oravan ammuntahan?

LEMMINKINEN

    Lhen Pohjolan pitoihin,
    salajoukon juominkihin.

ITI (surullisena)

    Ells menk, poikueni!
    Ei sua kutsuttu sinne,
    ei tarkoin tahotakana.

LEMMINKINEN

    Kurjat kutsuen menevi,
    hyv ilman hyppeleikse;
    tuoss' on kutsut kuun ikuiset,
    airuhut alinomaiset
    miekassa tuliterss,
    silss skenevss.

          (ly kdelln miekankahvaansa.)

ITI

    Ells menk, poikueni!
    Siell' on miehet miekka vyll,
    urohot sota-aseissa,
    humalassa hullut miehet,
    pahat paljo juotuansa,
    laulavat sinun poloisen
    miekkahan tuliterhn;
    jo on laulettu paremmat,
    jalommatki jaksettuna.

LEMMINKINEN

    Jo olen ennenki elellyt
    noilla Pohjolan tuvilla,
    ei minua laula Lappi
    eik tunge Turjalainen.

ITI

    Ohoh, poikani poloinen,
    viel muistat muinaistasi,
    kerskut ennen kynnistsi:
    jo olet ennenki elellyt
    noilla Pohjolan tuvilla,
    Tuonen kosket tunnustellut,
    mitannut Manalan virrat;
    siell' oisit tnki pn
    ilman ititt pahatta.

(_Lemminkinen_ syleilee hnt sanattomana ja
ohjaa hnet ystvllisesti oikealle karsikkoon.)

ESILAUSUJA

    Jo nyt Kaukoni kuletan,
    saatan Ahti Saarelaisen
    monen surman suun ohitse,
    kalman kielen kantimetse
    noille Pohjolan pihoille,
    salakansan kartanoille.

1:NEN VUOROLAUSUJA

    Nyt ompi saneltavana,
    kielin kertoeltavana,
    miten lieto Lemminkinen,
    tuo on kaunis Kaukomieli
    tuli Pohjolan tupihin,
    Sariolan salvoksihin,
    ilman kutsutta pitoihin,
    airuhitta juominkihin.

2:NEN VUOROLAUSUJA

    Tuop' on lieto Lemminkinen,
    poika-veitikka verev,
    heti kun tuli tupahan,
    astui keskilattialle,
    silta liekkui lehmuksinen,
    tupa kuusinen kumahti.

(_Lemminkinen_ on sill vlin astahtanut reippaasti vasemmalle.)

LEMMINKINEN (korkealla nell)

    Terve tnne tultuani,
    terve tervehyttjlle!
    Kuules, Pohjolan isnt,
    oisiko talossa tss
    ohria orosen purra,
    olutta urohon juoa?

(_Pohjolan isnt_ tulee sangen juovuksissa vasemmalta.)

POHJOLAN ISNT

    Ollevi talossa tss
    tannerta orosen olla,
    eik kiellet sinua,
    kun liet siivolla tuvassa.

          (_Louhi_ y.m. hvke tulee vasemmalta.)

LEMMINKINEN

    Enps liene lempivieras,
    kun ei tuotane olutta
    tulevalle vierahalle.

LOUHI (mielevsti)

    Ohoh poika Lemminkisen,
    mi sinusta vierahasta!
    Tulit pni polkemahan,
    aivoni alentamahan;
    ohrina oluet meill,
    makujuomat maltahina,
    leipomatta vehnleivt,
    lihakeitot keittmtt;
    oisit yt ennen tullut
    taikka pive jlest.

LEMMINKINEN

    Oi sie Pohjolan emnt,
    Pimentolan pitkhammas!
    Pi'it ht hjyn tavalla,
    kutsut koiran kunnialla,
    leipoelit leivt suuret,
    panit ohraiset oluet,
    muun on kutsuit kaiken kansan,
    minun heitit kutsumatta.

LOUHI (Piika pikkaraiselle)

    Tuo olutta vierahalle!

(Kuiskaa jotakin hnelle. _Piika pikkarainen_ pyrht pois
ja palajaa pian takaisin tuoppi kdessn.)

PIIKA PIKKARAINEN (Lemminkiselle)

    Tokko lie sinussa miest
    juojoa tmn oluen,
    tmn kannun kaatajata?

(Tarjoaa _Lemminkiselle_, joka luo pitkn katseen tuopin pohjaan.)

LEMMINKINEN (kuin itsekseen)

    Toukka on tuopin pohjukassa,
    krmehi keskimailla,
    rill maot matavi,
    sisiliskot liuahtavi.
    Tuopin tuojat Tuonelahan,
    kannun kantajat Manalle,
    ennen kuun ylenemist,
    tmn pivn ptymist!

        (Suuttumusta ja liikett hrahvaan seassa.)

POHJOLAN ISNT

    Mit sie tulitki tnne,
    ken sinua koolle kutsui?

LEMMINKINEN (kopeasti)

    Korea kutsuttu vieras,
    koreampi kutsumaton!
    Kuules, poika Pohjolaisen,
    itse Pohjolan isnt,
    anna ostoa olutta,
    juomoa rahan-alaista!

POHJOLAN ISNT (sylkisten)

    Tuoss' on joki juoaksesi,
    lampi laikutellaksesi.

LEMMINKINEN

    En ole vaimojen vasikka
    enk hrk hnnllinen
    juomahan jokivesi,
    lampivett lakkimahan.

POHJOLAN ISNT (aina suuttuneempana)

    Ei tss piot paranne,
    kun ei vierahat vhenne!
    Talo tylle, vieras tielle
    hyvistki juomingista!
    Lhe tst Hiien heitto,
    luota kaiken ihmiskansan,
    kotihisi, konna, koita,
    paha, maahasi pakene!

LEMMINKINEN

    Ei miest manaten saa'a,
    ei miest pahempatana
    sijaltansa siirtymhn,
    paikalta pakenemahan.

(_Pohjolan isnt_ viittaa erlle orjistaan, joka tuo miekan hnelle.)

POHJOLAN ISNT

    Oi sie Ahti Saarelainen
    mitelkmme miekkojamme,
    minunko parempi miekka,
    vainko Ahti Saarelaisen.

            (Mittaavat miekkojaan.)

LEMMINKINEN

    Sinunpa pitempi miekka,
    sinun eell iskeminen.
    Iske plt, Pohjan poika!

            (Pohjolan isnt iskee.)

    Annapas minki koitan,
    jo se on vuoroni minunki!

(Iskee. _Pohjolan isnt_ kaatuu. _Hvki_ pakenee parkaisten.
_Kuoro_ nousee kauhistuneena.)

LOUHI (ktens kohottaen).

    Laulan miest miekallista,
    asehellista urosta,
    sata miest miekallista,
    tuhat kalvan kantajata,
    pn varalle Lemminkisen,
    Kaukomielen kaulan plle!

                 (Pois vasemmalle.)

LEMMINKINEN

    Otanpa isoni purren,
    lhen tuonne piilemhn
    ylitse meren yheksn,
    saarehen selllisehen;
    siell' ennen isoni piili
    suurina sotakesin,
    siell piilen vuoden, toisen,
    kyn kotihin kolmannella
    tutuille ison tuville,
    vanhempani valkamoille.

                   (Pois oikealle.)

ESIRIPPU.



***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA NYTTMLL: II SARJA (OF
3)***


******* This file should be named 52526-8.txt or 52526-8.zip *******


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/5/2/5/2/52526


Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org 

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

