The Project Gutenberg EBook of Nimettmi lauluja, by Aaro Hellaakoski

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Nimettmi lauluja

Author: Aaro Hellaakoski

Release Date: September 10, 2004 [EBook #13429]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTMI LAULUJA ***




Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders







NIMETTMI LAULUJA

Kirj.

AARO HELLAAKOSKI


1918


_Tmn kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta
1918, enimmkseen syksyn 1917 merkeiss.

Myhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat
alkuun liitetyt._




SISLLYS:


Huhtikuun y
Runo kaatuneille


I

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14


II

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17


III

Rococo
Syyskuva
Sisjrven hyrylaiva
Kesinen mieliala


IV

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12


V

Vanha kallio
Fariseus
Raittiuslaulu
Helkavirsi
Lastu





HUHTIKUUN Y

(TAMPEREELLA.)


Yn hetki on, mut yhtenns
vain tykkein raskas laulu soi.
Taas taivaankannen purppuroi
ytulipalot valtavat
ja korkealle heittin liekkins
ky tykkein suusta salamat.

Ma hiljaa akkunani avaan.--
Nyt kaiken vasta kuulenkin!
Kuin meren kuohu rantoihin
niin pauhu siel' on loputon,
kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan
taas kilvan yhtynehet on.

Mut ihanaa se nhd, kuulla
on kuitenkin kun kautta sen
tie kulkee vapautehen.--
Mun lvitsein ky vavistus
kun, sydn kuumana, mut hymysuulla
nyt opettelen sanaa--vapaus.




RUNO KAATUNEILLE

(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)


Ei ty lie suuri nitten vainajain
--he vapauden eest kuoli vain.
Ken tuntee heidt kaikki!--Jokaiselle meist
lie sentn kallis ollut joku heist.

Kun vuosi sitte viel kohdattiin,
ei tietty kuinka meist moni niin,
niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
vain vartoin pivns ja tuntiansa.

He poissa on. Ja ylle hautojen
pian elm luo unhon kattehen.
Niin ky. Niin tytyy kyd. Hauta kuollehille,
mut elon kutsut jlkeenjnehille.

Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
ne astua mys Suomen kamaraa--
maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
tie vapauteen on verin lunastettu.

Ja siit kiitos teille, toverit,
te verin seppelidyt sankarit!--
Mut hn, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
hn jatkakohon elontoimianne.





I




1

(SFINKSI)


Selin elmn. Pin hieta-aavikkoon,
nettmn, kuolleeseen ja autioon.

Niinkuin umpisokko toista sokeaa,
kohtalotar ihmislasta johdattaa.

Kuiva hiekka lent kautta aavikon.
Vuori rautaisinkin kerta hietaa on.

l kysy mitn. Sfinksi vaikenee.
Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee.

Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen.
Ontto, kylm hymy sfinksin kivisen.




2


Tee tysi, iske iskusi,
ky tyynn kuolemaan.
Ne aamut, joita kaipasit,
ei koita konsanaan.

Ei koita koskaan aamut ne,
jos kuinka kaivannet.
On palkkasi vain pettymys
ja tuskat tuliset.

Mut olkoon niinkin. El se
viel ksky rinnassas.
Sen eest elo juhlas on
ja kuolo kunnias.

Tys kerran kesken katketen
sun kyns putoaa.
Sua maasta syntynytt taas
suur syleileepi maa.

Ne aamut, joita kaipasit,
ei koita konsanaan.
Tee tysi, iske iskusi.
Ky tyynn kuolemaan.




3


Sun, elm, ma tahdon pusertaa
mun vasten sydntni palavaa.
Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi.
Vain mykk y on ulkopuolellasi.

Sun antis tuskako vai riemu on,
se yht kallis mulle olkohon.
Mun sydnvereni se vuotakohon
ja kultamaljas partaat punatkohon.




4

(KUVANVEISTJ)


Kaikki ruma, kaikki kaunis
hakattakoon marmoriin.
Yhtykht viha, lempi
saman patsaan jseniin.

Kaikki, mit on ihmissydn
pienen pieni tuntenut,
kykn esiin, antakohon
aartehensa salatut.

Kaikki esiin. Taltan krkeen
sydnveri vuotakoon.
Ihmiselon kirjavuuden
kivi kylm puhukoon.

Lmmin ihmisveri tuokoon
sanat huuliin kivisiin.
--Min eln, min eln--
marmorpatsas, lausu niin!




5


Nyt kirja kiinni, loukkoon
se piviks joutanee.
On vieras tullut mulle.
Jo tiuvut helisee.

Nyt ylle juhlavaate.
Ja tulta akkunaan.
Nyt jokahinen lamppu
kuin juhlaan palamaan.

Ne palakohot loppuun
kuin tyhmin neitsyein.
Jo kyllikseni taasen
ma arkityt tein.

Hei tuleen joka lamppu.
Auk' ovet raskahat.
Se jumalainen vieras
sa harvoin poikkeat.




6

(INSPIRATIO)


Ne soivat. Ne nousee, ne laskee.
Kuin vkevt aallot vyryvt taas.
Nin vaihtuvat rytmit.

Ja selvin alkavat piirty kuvat,
vrikyllisin
ja luomistuoreina,
liittyen toinen toisehen
pitkn hopeisen ketjun lailla.




7


Lmpimsti, kaikin vaistoin,
suo mun el aikani.
Enhn tahdo tutkistella
mit tuosta seurasi.

Tm piv kallihimpi
mulle on kuin huominen.
Yksi tytelinen hetki!
Huomen vaikka kontaten.




8


Tyhmt neitseet, oli heill
ljy kallehin lampuissaan.
Tyhmt neitseet, laittoivat he
lamppunsa tyten palamaan.

Tyhmt neitseet rikkahiksi
tunsivat itsens jokainen,
tulisimmalla liekillns
antoivat loistaa lamppujen.

Tyhmt neitseet, polttivat he
lamppunsa aikaisin loppuhun.
Tyhmt neitseet, rikkaat neitseet,
teidn laulunne on mun.




9


Oli liian kuumat ne pivt.
Nyt on kaikki kuin palanut ois.
Vain muistot armahat jivt.
Muu kaikki on ijksi pois.

Meni kaikki, jota ma sken
yli itseni rakastin.
Erojuhlaan muistot ma ksken
ja teen _In memoriam'in_.




10


Huh, saakelin lntys,
mene helvettiin!
Home kasvanut sulle
on hyppysiin.

Sun nyrkkisi nahka
on naarmuton.
Ja oudot sulle
ne hurmat on

kun kive kaksi
ly vastakkain
ja skene yhn
ky leimahtain.

Ah skene pienin
ja lyhkisin
on kylliksi mulle
tulenjuhlihin.

Kivi kive vastaan!
Tult' iskek!
Vihamiest ma kaipaan,
en ystv.




11


Pois veritahrat sormistani!
Ma avutonta miest lin.
Mun kurjan veljein ovilaudat
ma pilkallani sinetin.

Lin hnt, joka meit itki
ja itki omaa itsen.
Nyt sikhtyneet lapsensilmt
ma edessni aina nn.




12


En halua velkaa sulta
mun niskani painajaks.
Sua halveksin liioin. Ja maksan,
tuo maksoipa mit maks.

Ma vaikka jalkani sahaan.
Sen lihana torilla myn.
Mut kilahtavan kullan
sun kouraasi rentona lyn.




13


Vain yksi, yksi ainut
nyt tulkoon, lukekoon.
Se yksi, jonka kutsun,
se min itse oon.

Luen rampaa runoani,
puujaloin kyykkiv.
Sen tuleen heitn. Silloin
se laulaa, visert.




14


Erehdytte. En ole koskaan
teille lauluja laitellut.
--Joskus kyllkin pilkat lienen
vasten kasvoja viskannut.

Etll teist mun sydmeni
vilunsa, helteens tuntenee.
Portit sen ovat umpeen lydyt.
Siit en teille tili tee.

Teille en mitn, en mitn anna.
Teilt en kaipaa mitkn.
Lauluni teen kun sydn on tysi.
--Kelle?--En tied itsekkn.

Tiedn vain, min siksi laulan
kun on osani sellainen.
Tiedn, miss mun lauluni asuu,
siell teit ma nhnyt en.

Sun tekijs ken lienee ollutkin,
pien asumus, mun on kuin kuulisin
ma hnen puhelunsa viereltni,
sun viivojesi rytmin nhdessni.

Hn sielunsa on sinuun jttnyt.
Sun piirtehistsi ma tavaan nyt
sen laulun, joka ihmisess soittaa,
ken kerran itsens on voinut voittaa.

Lie ollut levottomin merimies.
Hn tulen voiman rinnassansa ties.
Mut yksin kuunnellessaan valtamerta
niin kaiken turhuuden hn huomas kerta.

Hn otti rinnastansa sydmen
ja siihenkin hn katsoi epillen.
Mut, kuinka olikaan, niin ksissns
hn tunsi suuren onnen pitvns.

Ja taloaan kun rakenteli hn,
taas tunsi sydmens sykinnn.
Ja oveen, akkunahan, seinpintaan
hn veisti unelmaansa kallehintaan.

Niin oppimaan hn tuli vhittin
mi riemu elm on luoda nin
kun kdenliikkehell harkitulla
voi kuumat tunnesarjat ilmi tulla.

Hn eli huomaamattaan uudestaan
koko elmns kirjavuudessaan.
Niin rauhallisten viivain rytmiin jnyt
on ihmissielua ja elm nyt.





II




1


Sama autio taivas vain
yli kalliomaisemain.

Et puuta, et pensasta n.
Kuloruohoa kellertv.

Ei elmn merkki ny.
Yks ainoa pilvi ky

yli taivaan purjehtien
kuin laiva valkoinen.

Sen varjo verkalleen
ky kunnaasta kunnaaseen.

Niin pilvi hipyy pois
kuin tlt sen kiire ois.

Ja sitte ei mitn taas
sun kolkkoon maisemaas.




2


Sinne miss kes kuluu nopeasti.
Sinne, pajujen ja lepikoitten taa,
miss ruostehiset rannat aukeaa
alastonna aina mereen asti.

Sinne, sinne miss luodon hieta antaa
vaivoin pajupensahalle ravinnon.
Sinne miss yll yksin pilvet on,
ymprill meri vailla rantaa.

Sinne kuuntelemaan aallon kohinata,
katselemaan sinimustaa ulappaa.
Saatat uhkas, katkeruutes unohtaa
kuullen, katsoin merta aukeata.

Saatat kaiken unohtaa kuin unen pahan.
Tunnet levollisen voiman suonissas.
Tuntuu niinkuin oisi pieneen rintahas
meri laaja kynyt laulamahan.




3


Valkeanaan pellot kaikki ovat jo.
Lakkaamatta uutta lunta sataa.
Musta, puolijykistynyt laine ly
sihinll rannan lumisohjuun.

Istuu lumisella vesikivelln
yksininen, kookas merimetso.
Knt ptn hitaasti ja huutelee.--
Ainut elonmerkki kuolleen seudun.

Merimetso, mist elonvoimas saat
kesken monen tylyn talvipivn?
Oman, oman rintas lmp, eik niin,
riitt sulle, ihmeellinen lintu!




4


Kimppu kukkia akkunalla.
Lunta ulkona kaikkialla,
lunta nuorta ja valkeaa.--
Valkea, luminen maa.

Punaiset kukkani akkunalla,
nurmi on kaikki jo hangen alla.
Rannasta rantaan aukeaa
valkea luminen maa.




5


Iltahmrss vasta
latu jrvenrantaan vie.
Aavan seln poikki kulkee
luotisuora viittatie.

Kurjat kuusennreet, siin
vakavina, vaijeten.
Niinkuin tietisivt jotain,
jota min tied en.

Kuusennreet, kuinka monta
heit siin lieneekn,
oksat alas painuneina,
jokainen kuin yksinn.

Tuolla rannan musta viiva.
Tllpuolla aava j.
Y ei ole viel tullut.
Viel' on hetki hmr.




6


Tuuli liehtoo lounahalta.
Pilvet taivaalla sinert.
Uhkuvesi kosken alta
jlle levi.

Pauhaa synkn uhkaavasti
rannalla kuusikko luminen.
Selvn kuuluu tnne asti
ryske oksien.

Lent raskaan ilman puhki
joutsenet nkymttmt.
Kuule! Viereltsi suhki
siivet ylpet.

Rantaa pitkin viel ajaa
laukaten htinen hevosmies.
Ei oo yli uskaltajaa
raukassa, sen ties.

Uhkuvesi kosken alta
jlle mustana levi.
Tuuli liehtoo lounahalta.
Pilvet sinert.




7


Kohoo jossain sinitaivahalla
kevn ensi kiuru, kuulen sen.
Kohoo yli kattoin mustan ryhmn,
yli rapakkoisten kivikatujen.

Lienee kyll tll maailmassa
kiuruselle laulut tehtyn,
useampi laulu kuin on kiuru
koskaan uinut taivaan sinimeress.

Mutta tulkoon viel lis yksi
vaikka tuhat entisi lie.
Pieni laulu, neljn skeen mitta,
pienen palasen vain paperia vie.--

Sydn antoi kskyn kielelleni:
Lausu kiitos kiurun helinn.
--Sydn, niin se tiet ehk jonkun
houkan viel epilevn kevttn.




8


Kuin lyty, seisomahan jin.
--Jo pihakoivut lehti!--
Nin kkik, yllttin
taas uusi kevt ehti?

Jos jnyt, kevt, oisit ees
sun pivs eiliseesi.
En valmis oo sun suuruutees,
sun kylmn kirkkauteesi.




9


Sydn tyhj niinkuin
huone kyhn miehen,
jolta velkojat on
kaiken vieneet tiehen.

Joku orpo riimi
siell tll hel
voimatonna kuolla,
voimatonna el.

Lienee ollut jotain.
Lienee jotain mennyt.
Mit lienee ollut,
muistaa jaksa en nyt.




10


Pois pakoon, pakohon kaupungista,
luo metsin, seutuhun syrjiseen.
Siel' on kuin unessa hyv olla
taas mielen kivuista sikkyneen.

Enskerran kerjn ma thdiltni--
Pois kalkki katkera ottakaa.
Maan mato pienin mun olla suokaa
ja kaikki ollehet unohtaa.

Niin kivensiruhun kaivertaisin
sen laulun, joka nyt tehty on,
ja multaan kaivaisin syvn, syvn,
pois itseltnikin piilohon.




11


Sua kipu tervehdin.

Oh, tiesi vanhat hyvin
jo tuntevankin nyt.
Taas nahkahani laihaan
kuin kotiasi kyt.

Sa puoliks tervetullut,
sun puoliks soisin pois.
Sua kirota en saata.
Se raskas rikos ois.

Sa lahja elmlt
liet muuan sinkin
ja lisin antajaasi
jos sinut kiroisin.

Sain lahjaa monta muuta.
Ja kukkuraksi sun.
Sun antajasi eteen
ma kiittin polvistun.

Jos katoat sa kelt,
ei enn mitn j.
Niin kauvan kun on kipu,
on myskin elm.

Sua kipu tervehdin.




12


Sinikallio rannassa taivaan.
Sen latvalla nuori puu.
Kuin holvina pilvet raskahat
sen ylitse kaareutuu.

Niin pilvet peittvt seudun.
Sade rankkana ky yli maan.
Kuin harmaja verkko on laskeunut
sun majasi akkunaan.

Mut aamuna muuanna eiks:
sinikallio kangastuu.
Ja vlkkyy pivn kullassa
sen latvalla nuori puu.




13


Ahon kivet, koko pitkn pivn
punaisina hehkuneet,
sinertyvt vhitellen.
Puitten varjot pitenee.

Kaksi turilasta yh kiert
koivunlatvaa korkeaa,
samaa iltalauluansa
yhtmittaa suristen.

Koko maailma nyt tuntuu uneen
sinisehen vaipuneen.
Taivahalle vhitellen
iltathdet syttyvt.




14


Sade yll on soinut ylitse kaupungin.
Nyt usmassa hopeankuultavassa
     kuuluu lhenevn vhitellen
     rmisev rattahitten ni.
Talot alkavat nky utuisin riviivoin.
     Ja maisema valkenee.

Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan
ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin.
     Tulimereen hevonen ja miesi
     ilmestyvt niinkuin varjokuvat.
Niin rettmn suurina. Suoraa tiet
     ne astuvat aurinkoon.




15


Niin tyhjn. Niin tytelisn sentn.

Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa.
Tie lokaa tysi. Jrven laine raskas.

Mut punaisina paistaa pihlajat
ja oksat ovat hedelmist raskaat.

Nyt riihet lmpi ja riihisaunat.
Niin savu pullahtelee valkeana.
Ja hr tyss miehet nokiset.

Ky sieraimihin kypsn viljan lemu.

On sato korjattu ja turvaan viety.
On touot tehty uutta kes varten.

Ty tehty on. Ja ihmissydmiss
on jlell vain hiljaisuus ja rauha.




16


Piv painuu vitkaan
lnnen puoleen.
Hetkeks viel
puitten latvaan jpi
omaa maailmatansa katsomaan.

Pitkn kotvan
lmmitteli taasen
multaa harmajata,
suurta mets,
kylke kovan granitikallion.

Niinkuin kuului ksky
ylhlt,
niin on taasen
yht rakkahasti
roiston ja hurskaan peltoa vaalinut.

Pieni yrtti,
koppiainen maassa
ei oo unohdettu.
Kaikki saakoot
el ja kiitt elmn antajaa.




17


Tuli lokakuun utuiset pivt
ja tihusatehet.
Ja loppumattomat pilvet
kuin rievut kosteat
niin matalalla ja verkalleen
puunlatvasta toiseen kulkee.

Sadat mrjt kynnkset vlkkyy.
Ja oja on vett tys.--
Ei ihmist ny ei kuulu.
--Kaik' verjt puretut on.
Vain aitojen aukot tyhjin
kuin katkenneina katsoo.

Lato harmaja yksin valvoo
yh keskell niittyjen
kuin vartija ankarin, lempein
ja lahjomattomin.
Ja metsikt hopeassa ui.
Ja sadepisarat soivat.





III




ROCOCO


Nin nyttm--kukkiva nurmi.
Sen eess on aita kaunis
puuveistoksin, kiemuroin.
Ja katsojat tllpuolla
ois heinvke, jotka
nyt on ruokalevolla noin.

Ja toiminta alkaa sill
kun niittjn pieni tytt
luo aidan ky taapertaen
sek huutaa: "Katsokaahan
kuin kaunis valkea lammas,
punaryhel kaulassa sen."

Niin, totta, jo aidan rakoon
pien' karitsa pns tunkee
ja katsoa keikist.
"Kuin pehme sen on villa!"
"Lie silkki kaulanauha!"
Pien' karitsa lausuu: "b".

Mut silloin perlt hyppii
kaks herraa, he pitsihin hienoon
ylt'yleens puetut on.
He sormissa hattua kantaa
kuin kukkaa. Ja niskassa heill
voi huomata palmikon.

He tarttuvat hyppysilln
nyt karitsan kaulanauhaan
ja ryhyyn silkkiseen.
Kaks askelta kerrallansa
he kyvt ja nykivt sitten
taas kumpikin haaralleen.

Mut lopulta herroista toinen
kuin lytyn vaikeneepi
ja, kki, kiskaisten
helohelmisen hansikkaansa,
sen heitt ylpesti
tuon toisen etehen.

Tietysti nyt tartutahan
florettiin, mi auringossa
ui kultana kimaltain.
Noin alkavat kultapuikot
tutun, hilpen karkelonsa,
noin kilisten vastakkain.

Se leikki ei vaarallista
ole ensinkn, mut onhan
se vlttmtnt nyt.
Suu supussa liikehtivt
jalot herrat, ja ranteet pyrii.
(Kret silin on tylpistetyt.)

Pian kuitenkin tarttuvat taasen
he karitsan silkkinauhaan.
Taas sovussa taluttavat.
--Kas kolme daamia somaa
on esihin purjehtinut
kuin joutsenet valkeat.

Kavaljeerit he kumartavat
ja painavat sydntns
ja kyvt niin hempehiks.
Ah daamit ptns nykk
ja ktsens pienet
nyt antavat suudeltaviks.

Oi onnellinen seura,
nin luonnonhelmassa kauvan
se paimenta leikkinyt ois.
Ja kreivinlinnan, mi tuolla
yli kerityn puistikon hohtaa,
he, ah, unohtaisivat pois...

Mut kin yks daameista huutaa
ja kaatuu sen kaunehimman
kavaljeerin sylihin.
Kas, karitsa hdissns
teki jotakin somaa, ja sill
etiketti rikkoikin.

Ah, ah, mik kauhea hetki!
Mys toinen daami jo tuolla,
on nurmella seljlln.
Mut se kolmas, se lihavin, hitain
kavaljeeritta ji. Ja hnp
ei pyrtynyt ensinkn.

Tosin pahoinvoinnin tunteen
sai hnkin, mut kyynelsilmin
hnen nhtv on vision:
kavaljeerit onnelliset
jo virvoituspuuhissa liehuu,
ja tuoksuu Eau de Colon.

Se yksin jnyt daami
monologin pienen lausuu.
Hn huokaa: "J'ai mal au coeur!
Mon Dieu, Jean miss nyt viipyy?
Hn karitsan hakuhun lksi.
Mon Dieu, mon Dieu quel malheur!

Ois hn nyt lhell tss,
niin tottapa daamia kolme
mys pyrty taitaisi.
Kavaljeerit hempein kuiskein
pois pitkn heinikkohon
ah meidt kantaisi.

He virvoittaisivat meit
kuin taitaa miehiset miehet
ja niinkuin me kaivattais.
Oi ihana pyrtymishetki,
sun verhojes turvissa paljon
etiketti rikkoa sais.

Te katsojat, silloin tllin
sukan, seljn saisitte nhd
yli nurmikon kukkaisen.
Ja tyydytettyin kaikki
me lopuksi lausuisimme:
esirippu nyt etehen!"




SYYSKUVA


Hehkuu vrikyllisin puistot.
Lmmin tuoksurikas iltatuuli
huokuu pitkin puistokadun vartta
tyttin kepesti keuhkot,
tuoksullansa melkein huumaten.

Istun penkill ja katson kuinka
hr pienet pojantenavat
puitten kimpussa, kuin ammatikseen
pettin polisia pyylevt.
Nytkin suuren tuomen latvassa!
Ent eiks tuossa pihlajassa
vilku marjaterttuin vlitse
kintut ruskeat ja prrtukat.

Miss liekkin koko polisi.
Lemunaatin juontiin lienee mennyt
taikka jospa aivan kotiansa
kuivaa paitaa ylle vaihtamaan.

Eips ole hirimss nit
iloisia jtkmiehi,
hulikaaneja ja kuulingeita,
jotka ksikaulaa astelee
pitkin puistotiet julkista,
laulaa jollotellen harvakseltaan.

Kauvas nkyy naamat punaset.
Mutta kauniin naaman keskell
kiilt pikimusta suu.
--Niinkuin neekereit, joille Luoja
oisi erehtynyt naaman vrin
huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.

Mutta oikeastaan nm ovat
noita Suomen jtkmiehi,
joitten veress on kutsumus
palvelukseen pyhn Bakkuksen.

Ja nyt, totellakseen veren nt,
ovat juhlimaan he ryhtyneet
ainoalla nektarilla, mink
pahansuopa porvaryhteiskunta
heille jtti, kenkmusteella.
Siit vri huuliin, peukaloihin.

Mutta nyt he unohtaneet on
kaiken kaunansa ja kapinansa
porvareita, riistji kohtaan.
Anteeks antoivat he typerille
raittiusmiehille ja -naisille.
Jumalia palvelee he nyt.

Niinp istuu jtkt ruohikkoon,
puutarhurin kukkapenkkiin aivan.
Kuuluu kotva porinata, jonka
katkaseepi silloin tllin joku
laulunptk, riemunhihkasu
taikka liskys kun vahva ksi
iskee kaveria olalle.

Vhitellen vshtvt rentut,
keikahtavat kukin pitkkseen
keskeen annansilmin, iristen,
pelargonioitten helein,
varjoon suuren marjapihlajan,
jonka terttuin vlitse ma nn
monta prrpt kurkistavan
alas autuvihin nukkujiin.

Yksi istumaan on jnyt vain.
Muistamatta tovereitansa,
huomaamatta mitn ymprilln
tuijottaa hn kengnrippeisiins
raskain humalaisen katsein.
Hnell on silminnhtvsti
taipumusta filosofiaan,
elonkysymysten pohtimiseen.
Ja hn itseksens mutisee.

Ymprill kuuluu kuorsausta.
Pojat pihlajata puistelee
jotta marjat satehena kyvt
plle onnellisten hulikaanein.

Filosofi yksinns vain
mutisee. Ja nykhtelee p.
Sitte pyyhksee hn pitkn tukan
silmiltns pois ja taivaalle
jpi sumein silmin katsomaan.
Sumein aukirevhtnein silmin,
jotka eivt mitn silti ne.--
Enemp me nhnemmek kukaan?




SISJRVEN HYRYLAIVA


Pieni sisjrven hyrylaiva
kyd nytkyttelee hiljallensa.
Seln reunaan tulee silloin tllin,
mutta niinkuin sikhtnyt oisi
omaa suuremmoista rohkeuttaan,
painuu saarten suojiin uuestansa.
Pyrkii pitkiin lahdensopukoihin
kiertin varovasti niemenkrjet.

Niin se kypi hiljallensa yh
purren kulku, niinkuin monta vuotta
on jo kynyt. Yht ainoata
reittins kiertin joka piv.
Aina samat rannat nhden, samat
pienet laineet lipatellen kylkiin.
Laiska kuohu keulan eess, laulain
vanhat laulut yh toistamiseen.

Samat maitopnikt ne yh
aamupuolla yksi kerrallansa
laitureilta poimitaan ja illoin
tyhjennein paikallensa tuodaan,
tn vuonna useampi kuhmu
kyljissns vain kuin viime vuonna.
Samat matkustajatkin, vain vuotten
mukaan kasvot ryppyisemmiks tullen.

mmt tuossa kykkleukojansa
loukuttavat. Taas on heill murhe
apupapin vaimosta. T onhan
aivan liiaks' kiinni maailmassa.
Eik nyt edes ymmrtvn
hvetkkn tm papin vaimo.
Annastiinakin tuon oli kuullut
lemmenlaulujansa lurittavan.

Harvakseltaan miesten net kuuluu:
"...Jokos kuohitutit orivarsas?...
johan tuota ... talonpojan tihin
heilumulkku sovi ... sypi paljon ...

temuaa ... ei pysy pojan kiss ...
tekee tuhot ... ei se sovi orit
vetohevoseksi ... ruuna siivo ...
tyytyvinen ... niin on ruuna ... niin on..."

Niin ky puhe. Kone jytkyttpi
yh samaan verkkaisehen tahtiin.
Poiketaanpa joskus laitureihin.
Joku tulee, useampi menee.
Laiva tyhjeneepi vhitellen.
Matkamiehen, kaupungeista tulleen
nykhtelee p. Ja istualleen
siihen nukahtaa hn tyhjn laivaan.




KESINEN MIELIALA


Pois tlt. Tll liikkuvat
jo inhat kesvierahat,
nuo, jotka kosketuksellaan
saa koko seudun saastumaan.

Tn kiroan puolherrasnyn.
Pois jalkapatikassa kyn,
pois salotorppiin viimeisiin.
Kyn koirain luota ihmisiin.

Ja mustimman kun mkin nn,
ma siihen totisesti jn.
Kyn kalaa. Hein poikki lyn.
Ja torakoineen leivn syn.

Ma ukkoin kera juttuan.
Ma syljen plle lattian.
Ja kverst piipustain
ven vennnlehtein sauhut vain.

Mut emnt kun iltasin
taas kertoo nin kimein
kuin levipi riettaus
ja kuin on Herran rangaistus,

niin silloin kera tyttren
kyn suojaan neitsytaittasen.
Ah kauniin hetken rakastaa
saan torpan piikaa pulleaa.





IV




1


Kultainen, kultainen thti
sinisen pilven pll.
Ah, sin katsot meihin
Murheen Laaksossa tll.

Ah, olet nhnyt kaiken
ihmislapsien luvun
hamasta kun is Aadam
alotti apinan suvun.

Ah, olet nhnyt monen
sydmen aivoitukset.
Ah, olet kuullut monen
kielen jaaritukset.

Herrasta luomakunnan
paljo on muistissa sulla.
--Paljo kaunista mahtaa
viel lisksi tulla.

Mithn tytyneekn
viel sun nhd ja kuulla
ennenkuin enkeli saapuu
tuomiopasuna suulla?

Ah, sin kultainen thti
sinisen pilven pll,
suuresti sinua slii
Homo-hitunen tll.

Ah, mink aikanas tehnyt
lienet sa rikkomuksen
kun noin saanut olet
raskahan rangaistuksen?

Ennenp Juudaksen paikan
ottaisin Helvetiss
kuin sinun kultatuolis
pilviss sinisiss.




2


Puu uljain kankahalla
se kaatuu maahan. Lahoaa.
Sy kissa pskyn. Kaikki
on siihen hetkeen loppuvaa.

Se heidn kohtalonsa.
On toisin mr sun ja mun.
Jos ihminen nyt kuolee,
ei kuole silti loppuhun!

Oi ihme luonnon suurin.--
Vain tomumajan jtt hn.
Ja jossain kaukomailla
saa loputtoman elmn.

Sen uskon.--Miks auttaa
kun Raamattukin sanoo niin.
Mut tyytyisinp silti
ma piviin kotvaa lyhempiin.

Ma haluaisin el
elmn rikkaan, oikean
ja pit palkkanani
mys loppukuolon oikean.

Vain tyhj reik ilmaan
jis muistokseni miekkoisen.
Ja senkin vhitellen
lis ajan aallot umpehen.

Ma haluaisin kerta
pois kadotaksein nukahtaa.
Oi miks en porsas, pssi
tai kurja hiiri olla saa!




3


Niin katson lauluuni entiseen
kuin puolioutohon ihmiseen.
Kuin jossain luulisin nhneheni
nuo kasvot ja nen kuulleheni.

Mut milloin ja miss?--En muistakkaan.
Jn nolona tuotakin tuumimaan
mit varten laittelen laulunpit,
parin vuoden pst kun tunne en nit.

Lie sydn sykkinyt ennenkin.--
Kun tuhrasin tuonkin paperin,
sain paljon vertani lmmint kytt.
Ja paperiksi se jneen nytt.

Mut eiphn auta. On pakko niin.
Olen kahlittu kynn ja paperiin.
Oi taivas, kurjuutta kaikellaista
sin Aatamin lapsi aikanas maista.




4


Hei terve mieheen Don Quixote.
Nyt ksi ktehen.
Ja sitte kulkuhun, tappiot
ja voitot jakaen.

Sun veljiis, titteni thden, ma
kai lukeutua voin.--
Monet kerrat tiukkana taistella
kera tuulimyllyn koin.

Ja kirjoista jos alun sai
sun miekkasi heilutus
niin kirjallistapa laatua kai
mys mun oli turnaus.

Minut, surullisen hahmon mies,
ly ritarikuntahas.
Mihin vienee viiripinen ties,
min marssin matkassas.

Eron pienen meiss jos huomaiskin,
se ei kuulu asiaan--
kas kertapa viisaan, tuhmankin
sy mato kirkkomaan.

Yks vain on mrn: taivaltaa
kuin miesi kunnian,
hyvn, oikean puolesta uskaltaa
vaik' selksaunahan.

Siis terve, veljeni Don Quixote,
nyt ksi ktehen.
Hei riemukulkuhun, tappiot
ja voitot jakaen.

Min kynllin! Sin miekallas!
Hepo allamme molempain:
Sin lasketat Rocinantellas,
min runoratsullain.




5


Bakkus, istu pythmme,
viivy hetki vierellmme.
Oishan meill kutsumus
ottaa oiva heilaus.

Bakkus, tartu niskaan meit,
pienen pilven plle heit!
Siell maaten mahallaan
katsoisimme maailmaan.

Puoliks hymyisimme tlle
muurahaisenelmlle,
puoliks kaipaisimmekin
pallollemme takaisin.

Mut jos oikein onnestaisi
ehk sihtihins saisi
personan sen pikkuisen
Min Itse nimisen.

Siell pilven paltehella
saisi hetken naureskella
armahalle itselleen
trkehine puuhineen.

Useasti touhutessa
hengess ja totuudessa
ollaan aika narreja
vaikkei itse arvata.

Niinp hetken hymymme.
Bakkus, istu pythmme,
niskatukkaan tarttuen
heit plle pilvien.




6


Aamu kultaa oksat viinapuun.
Veljet, saamme lukkoon panna suun.
Sammuu taivaan lamput tuhannet.
Pohjaan pikarimme viimeiset.

Her tuuli. Usvat hajoaa.
Kastehesta kimmeltpi maa.
Kaunis valhe ymme ollut on.
Aamun tultua se kuolkohon.

Rakkaat veljet, viinapuusta pois.
Ollaan kuin ei tunnettukkaan ois
koskaan toisiamme pll maan.
Ktt lyyen, veljet, erotaan.




7


On ikvt kun sukulaiset
pois toisistansa noin vierautuu.
Ei villihanhi se enn tied
jos kesy ankkamme vilustuu.

Se villihanhi se siivin lent,
se meren rill asustaa.
On meille outo sen elonjuoksu.
Ja siit hyty emme saa.

Mut kotihanhi, se kunnon lintu,
sian kanssa jakaapi purtilon.
Se lihotetaan. Se pataan pannaan.
Oi hanhenmaksalla maku on!




8


Pois, pois rikkaruohot
puutarhasta tst
kaunoisilta kukiltamme
voimaa imemst.

Karun seudun kulttuurille
vaivoin raivasimme,
tunteelliset korukasvit
siihen istutimme.

Suomenmaa on aina ollut
arka kunniastaan.
Kulttuurkukkaa varjelemme
luontoakin vastaan.




9


Ntks, sikaa ajetaan.
Possu karkas pahnoiltaan,
juoksee kohti metsnrantaa,
lyd itsens antaa.

Kyllp ne lyvtkin.--
Possu, possu, takaisin
l kiusallakaan knny,
ennen vaikka tielle nnny.

Ensikerran elisss
vapaus on edesss.
Totta tuosta silloin jaksaa
jonkun seipniskun maksaa.




10


Ah mikhn lienee mullakin
tn eloni tarkotus viimeisin?
Ma kuvitellut oon kirjaimeksi
vain itseni, pieneksi, vhiseksi.

Olen pieni kirjasin tiedoton,
jolla Kohtalo kirjansa latova on.
Mut mihink sanaan saan kunnian tulla,
ei tietoa, aavistust' ole mulla.

Kova taivas yll ja yksinn
saan kyd elmn vilinn.
Saan hetkisen hyppi kartanolla.
Saan polkea muita, saan poljettu olla.

Jos osaton olen, niin itke saan.
Ei kiellet, mutta ei autetakkaan.
Jos nlkinen olen, saan syd rapaa.
Jos vkisin otan, saa piest ken tapaa.

Kuin nyttelij, mi nyttelee,
mi hetken itkee ja hymyilee.
Kun loppuu nyts, jo verhot harmaat
ijks peitt tuskat ja laulut armaat.

Miks liikun, puhun ja uurastan?
Sit tied en. Vain aavistan,
olen kirjain sanassa trkess,
ties kuinka ankara valttiss.

Mik tyydytys suuri kun aattelee!
Oi taivas, mun mieltni hivelee.
Taas tunnen minkin elvni.
Piru ptn nostaa mun sisssni.

En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen.
Min lankean maahan polvilleen.
Min, kirjain, rukoilen latojalta:
mun pyyntni tyt, sun onhan valta!

Paha painovirhe minusta tee,
joka sotkee ja haittaa ja hiritsee.
Ken kirjaasi sitten lukea saisi,
hn ptns puistais ja kiroaisi.




11


Kun saisin Aladin-lampun
niin tottapa tietisin
mik toivomus silloin mulle
ois sydnt lheisin.

Heit' auttaa tahtoisin, jotka
vain varjossa el saa
ja jotka nyt kurjuuttansa
ah, neen valittaa.

Siks tahtoisin itse olla
se suuri ja mahtava mies,
jonka loistosta, rikkaudesta,
joka lapsikin mainita ties.

Min tahtoisin ett ne riippuis
mun liepeiss ihmiset.
Min tahtoisin olla se miesi,
jolta kerj tuhannet.

Mun porttini avattaisi.
Ja ma istuisin tuolillain.
Ja mun saliini suureen tuotais
nyt lauma valittajain.

Ja ma kuuntelisin kun he kaikki
kuin kuorossa uikuttais.
Mys lomassa yksitellen
he tuskansa ulvoa sais.

Ja ma hymyten nykkisin heille:
"Hyv on, teit autetaan".
Ja he saisivat laulaa mulle
ylenpalttista kiitostaan.

Sata renki heidt sitten
pois yksitellen veis,
jotta jokainen sais edes kerran
mit kukin he tarvitseis.

Niin nlkiset pytn vietis.
Kipot myrkky kukkurat!
Ja viluiset ruoskaa saisi!
Ulos yhn sairahat!

Mut sen, joka viimeiseksi
mun ruhtinassaliini jis,
mun nhteni kieli kurja
sen suusta revstis.




12


Taas ihanteet on tuotu esihin
ja mritelln oikeaa ja vr.
Tuo suurta on, tuo pient taasenkin.--
Oi ihmismieli, kaikkea se hr.

Ne puhuvat, puun runko ylspin
noin kasvaa ilmamerten vapautehen
ja juurten janoissansa etsivin
on matka salatuimpaan syvyytehen.

Mut mit helvetti sinuhun
tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita,
jos juuret ryntis taivaan kimppuhun
ja ruoskis enkeleit autuaita

ja runko, oksat maahan tunkien
ne vaikka niinkuin juna joutuisasti
ja puhki kallioitten, kivien
sais alimmaiseen helvettihin asti.

Ei kuulu sinuun vaikka vaunuihis
mies pantais valjaisiin ja hepo ohjiin
tai veljes jos p maassa hyppelis
ja kirkas piv paistais jalkapohjiin.

Sy mahas tyteen kun sen kerta saat.
Tai niinkuin elin tuskissasi paru.--
Niin joskus kun on kesisin maat
sa nouse puuhun, taskussasi naru.

Sa katso, korkeus ja mataluus
jo taivaanrannass' toisiansa tapaa:
on vaakasuora viiva avaruus
ja taivaan thdet koskettavat rapaa.--

On yht sulle lintu pikkunen
sa miss livertelet laulujasi.
On yht sulle suuri ihminen
sa minne ripustelet nuoriasi.





V




VANHA KALLIO

(NUORELLE SUOMELLE.)


Yksininen kumpu soisen maan,
muistanetko merta milloinkaan?
Muistanetko kaukaa vuosituhansista
merta suolaista ja voimallista?

Vanha kallio, sa vapiset!
Muistat, muistat pivs entiset:
Merikotkan siivet kaartui ylitsesi.
Latvahasi meriloue pesi.--

Niinp silloin. Toisin, toisin nyt.
Meri luotasi on vistynyt
vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi
j vesjtt lehmin laitumeksi.

Huipultas kun katson eteln,
enn soukan sininauhan nn.
Varislaumat rintehills isnnivt,
joita ennen hykyaallot livt.

Vanha kallio, voi hpes!
Ved sammalpeitto yli ps.--
Ly ei koskaan enn kuohu ylitsesi.
Eik latvaas meriloue pesi.




FARISEUS

(NUORELLE SUOMELLE.)


Ly rintoihis fariseus!
--jos myntnee sen laki.
Taas pivn pesut suoritit
ja rukoukses rummutit.
Liet jaellut almujaki.

Voit kerskata, oot elnyt
lain kirjaimien mukaan.
Ja siit ethn epile,
oot otollinen Herralle
jos ylimalkaan kukaan.

Sa koskaan kylv mitn et,
et koskaan mitn niit.
Et tunne milt maistuukaan
se, jota synniks mainitaan.
Ja kiitt Herraa siit.

Niin tyynn hurskaudessa
sun mataa elmsi.
Jos milloin ktts oikeaa
sa kytt, vapahasti saa
sen tiet vasen ksi!

Kuin kulku kuun tai auringon
niin varma on sun retkes.
Ei koskaan eprinti.
Fariseus!--jo mrn
kun li sun synnyinhetkes.[1]

Nyt lihassasi kylmss
ei intohimot soita.
Saat el rauhaa matalaa.
Ei murhe, riemu kolkuttaa
sun sydntsi koita.

Sun sydnts!--No kieleni,
jo valehia puhut.--
Sun sydmesi paikalla
on lakikirja painava.
Niin haastelevat huhut.

Ja homeessa jos kirja on,
niin ethn liene sin!
Sun ktesi, sun kasvosi
jo kaukaa silm kksi
niin ihmeen kiiltvin.

Sa puleerattu pykl,
sa loistat yli maasi,
Ja aikakirjat ankarat
ne kerta viel kertovat
sun suurta kunniaasi.--

Ly rintoihisi Israel!
voit huutaa malliin thn:
--Me oomme mailman valkeus!
--On meill suur fariseus!
--Jos muuta liekkin vhn.


[1] Niit henkilit varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa tmn
Paikan kysymys- ja huutomerkeill (?!), otettakoon lisksi asian
valaisemiseksi pieni selitys:

Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysymtt mielt. Siks synnyttjn
luona soi jo sukulaisten ah! ja voi!--no kumpi tulee sielt?




RAITTIUSLAULU


Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
symbooli nuorten kevttoiveitten
ja aatteen korkean kuin sini taivaan.
Nyt vapahdus ly maailmoitten vaivaan.

Oi muistakaa, kuin lippuvaate t,
niin juopon nen saattaa sinert,
niin kertoin julki rasvasydmest
ja ijks hukatusta terveydest.

Oi muistakaa, tn lipun lailla mys
sun sinertvt raittiit jrvivys
oi Suomenmaa, maa itein, isiemme,
maa, jonka pintaa mekin kyskelemme.

Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
symbooli Suomen tuhatjrvisen.
On isnmaamme vett tulvillansa.
Oi juokaa vett Suomen nuori kansa.




HELKAVIRSI


Leimahti sininen shk
Turjan tunturin laella
Lapin yss synkess.

Lapin lapset tuon nkivt.

Kvivt imehtimhn.
Pelko mielihin mateli.
--Kusta liekki Lapin yss
Turjan tunturin laella?--
Kysyi nuoret, kysyi vanhat,
kummaa ei kukana tiennyt.

Kvit tuosta tietjihin,
outojen osoajihin.
--Kusta liekki Lapin yss
tuiman tunturin laella?--

Eip tietty tietjiss,
arvattu osoajissa.
Yksi luuli lemmon tiksi,
toinen taikavalkeiksi,
kolmas partaansa puhisi,
neljs ei mitn tiennyt.

Yks oli kuulu kuulematta,
tietoniekka tietmtt
Lapin suuren suon takana,
meren mahtavan tykn,
mustaprskyn prmehill,
niemess nimettmss,
portahassa puuttomassa,
mainittu isomahiksi
kaikkitiioksi Revoksi.

Kvit tuota kuulemahan.

Ajoit pivn, ajoit toisen,
viikoin vierit viisin, kuusin.
Ajoit suuren suon nenitse,
virran valkean ylitse,
kosken kuuen kuulumitse.

Porot juoksi, sorkat paukkui,
tierat lenteli tuliset.
Hiiet nostatti nkyj,
pahat pahoja kuvia.
Korpit koikkuivat perss,
eell lenti lemmottaret,
suolta kuului suuri huuto,
metsst paha meteli.--

Tulit he ukon tuvalle
valkehina ja vapisten.
Haastoit ankaran asian,
lausuit ouon lausehensa.
Kysyit oppia ukolta.

Nousi ukko uunin plt,
ikloppu lautehilta,
jorahutti jouhistansa,
pamahutti parrastansa:
"Tuon isoni ennen tiesi,
vaarivainaja opetti,
asui ennen suku suuri,
suku suuri ja sotaisa
Pohjan raukoilla rajoilla,
laulut lauloi, tiiot tiesi.

Kukki silloin kuuset meill,
omena kypsy osasi.
Louhi Pohjolan emnt,
Pohjan ylpe emnt,
loipa kuun, taotti pivn
Ilmarisella sepolla.
Pivn telki kalliohon,
kuun on kahlitsi kivehen
Pohjan yhn paistajaksi
viljapellon vaalijaksi.--
Nousi tuosta sota suuri.--
Katalat Kalevan miehet
pivn vohki, kuun varasti
itsellens vain iloksi,
peltojensa paistajaksi.
Eip saaneet srkymtt
kultatauluja kivest.
Jlkeen ji moni murunen
kovan kallion sishn.
Tuost' on merkit kuun kyless,
aukot mustat auringossa.

Tmn tiesin. Nytp tiin
tmn tietoni lisksi,
Turjan on ollut tunturissa
emon auringon asunto
ennenkuin Kalevan miehet
pivkultamme varasti.
Siell tunturin sisss
pivn kullat, kuun hopiat
monet on jlell viel.
Siitp sininen shk
tuiman tunturin laella."

Lausuit kurjat lappalaiset:
"Oi on ukko, kaunis ukko,
Repo, tietj tosien,
tule meille tuntijaksi,
py pivn pstjksi.
Pieni pivyen murunen,
kuun on vlkett vhsen
laula Lapin taivahalle.
Tyhjn tyytyy kivi keolla,
laihempahan lappalainen."

Tuopa tietj tosien,
Repo tietj tosien,
valjasteli varsojansa.

Itse pulkkahan rupesi,
asetaikse ahkiohon,
ajoi pivss yhess
Turjan tunturin laelle.
Raksahutti rumpuansa
poronkoivella kovalla,
kalahutti kalliohon
miekalla tuliterll.
Loihe tuosta laulamahan,
sanakytt suoltamahan.

Lauloi hetken, maa jrhti,
lauloi toisen, vuori vonkui,
kalliot kaheksi lenti,
thet keikkui taivahalla.
Tuli tuiski kalliosta,
shk vuoresta sihisi
talviselle taivoselle
Lapin yhn loistajaksi
pivttmn paistajaksi,
iloksi ihalan illan
kansan kurjan kaitsijaksi.

Lapinmaassa mainittihin
tulia Revon tuliksi.




LASTU


Tuuli kvi selltpin ja rannan koivut huojuivat kovasti. Oli niitten
joukossa muuan, jonka latvus kohosi puolta ylemms toisia. Aina kun uusi
tuulenpuuska lennhti shisten avoimelta seljlt, nytti se iknkuin
tarttuvan kiinni puun laajaan lehvistn. Ja kun tuuli, jolla oli kiire,
koetti hdissn tempautua irti tst odottamattomasta esteest,
huojuivat oksat kovasti ja koko runko notkahteli.

Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistss kvi kova kohina.

Mutta koivu piti puolensa.

Silloin tllin irtautui kuitenkin joku yksininen kellastunut lehti. Ja
tmn onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt uhrikseen. Se heitti sen
korkealle ilmaan ja paiskeli sit lennossa voimakkailla kplilln
iknkuin kissa haavoitettua avutonta hiirenpoikasta.

Sinne katosi lehti, minne lie mennyt, metsikn taakse, kunnes tuuli,
tyydytettyn petomaisen kostonhimonsa, heitti sen johonkin ltkkn ja
istahti itsekkin, vsyneen ja kyllstyneen, jonkun talon tuuliviirin
nenn tai kkkyrpetjn punaselle oksalle.








End of the Project Gutenberg EBook of Nimettmi lauluja, by Aaro Hellaakoski

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTMI LAULUJA ***

***** This file should be named 13429-8.txt or 13429-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        https://www.gutenberg.org/1/3/4/2/13429/

Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders


Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     https://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
