The Project Gutenberg eBook of Uhri, by Kaarle Halme

OTTO HIRVOLA, kauppias.
ALMA, hänen vaimonsa.
AUNE, heidän tyttärensä.
MARTTI MAJANIEMI, lääkäri.
SAMU KOLKKO, kartanonomistaja.
HAAPALA, talollinen.
MAIJU, palvelustyttö.

OHJEITA ESITTÄJILLE.

HIRVOLA on vilkas ja hyvätuulinen eikä suinkaan luonteeltaan rikollinen, mutta hän on heikkoa ainesta, suunnittelematon, liian vähän harkitseva ja aina toivorikas. Hänen mielestään on kaikki mahdollista ja kovin helppoa. Siksi hän on tullut tehneeksi rikollisia tekoja, joitten arvoa hän ei täysin ymmärrä. Eikä hän tunne rikollisuuden tai katumuksen tunnetta. Vain kiinnijoutumisen ja vankilan pelko häntä ahdistaa. Vuosikymmeniä on hänelle kaikki onnistunut. Siksi hän aina heti ärtyy pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Ratkaiseva isku tekee hänet herpautuneeksi ja veltoksi, herättämättä erityistä myötätuntoa tai traagillista mielialaa.

ROUVA on hieno, sävyisä luonne, suljettu ja alistuva. Ei raukkamaisuudesta tai yksinkertaisuudesta hän ole antanut miehelleen kaikkea valtaa, vaan sentähden, että hän on korkeammalla ja niin eri tavalla ajatteleva, että harvoin heille sattuisi yhtymäkohtia. Tästä alistumisesta ja itsensä kieltämisestä on hänen terveytensä kärsinyt.

AUNE on syvästi tunteva ja miettivä, mutta ei yhtään hempeämielinen. Hänen vapaa iloisuutensa ja reippautensa ei saa esittäjää erehdyttää pintapuoliseen ilakoimiseen.

KOLKKO on älykäs ja itsekäs. On tottunut aina esiintymään mahtavimpana ja viisaimpana. Hänen röyhkeä käytöksensä olisi sietämätöntä, ellei hänen luonteessaan olisi sitä hyväntuulisuutta, mikä pehmentää ja herättää mielenkiintoa. Naurullaan hän on tottunut peittämään ajatuksiaan, joista ei aina tiedä tarkoittavatta ne totta vai leikkiä. Hän sanoo mielellään kaikki asiansa töykeinä äkkiyllätyksinä, joilla on tottunut hämmentämään ympäristöään, nauttien niistä itse sydämettömällä tavallaan. Puhuessaan joskus vakavasti hän vaikuttaa pelottavasti ja epämiellyttävästi. Silloin kun hän saa sattumalta tietoonsa jotakin tärkeätä kuten esim. Haapalan rahajutun, ovat hänen kasvonsa aivan elottomat, ainoastaan silmissä näkyy viekas väike.. Näin aina tällaisissa tapauksissa. Silloin kun hän näyttää välinpitämättömältä tai uniselta, Valmistaa hän vaarallisimpia hyökkäyksiään. On koko ikänsä seurustellut kaikenkarvaisten ihmisten kanssa ja saavuttanut kokolailla pintapuolisia tietoja ja käyttäytymistapoja, joita viimemainittuja hän ei ylimielisyydessään aina viitsi noudattaa.

HAAPALA on yksinkertainen ja hyväntahtoinen, ilman erikoista luonteenpiirrettä, minkä näyttäytymiseen ei ole tilaisuuttakaan.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Hirvolan arkisali. Vanhanaikainen sisustus, ilman erityistä huolellisuutta tai tyyliä. Sateinen kesäpäivä. Rouva istuu ompelupöydän ääressä työskentelemässä. Aune sohvalla, puolittain loikoen, lueskelee jotakin kirjaa.

MAIJU (tulee oikealta). Sinne tuli keittiöön muuan mies, jolla on koira mukanaan. Sanoo, että kauppias on luvannut ostaa sen.

MAIJU. Sanoi, että hän kernaammin lepää ja kuivaa vaatteitansa — on tullut korpimaasta asti —

ROUVA. Ei minkäänlaisista — asioista. (Pitkäveteisesti ja vähän terävällä äänellä.) Ja tämä on kai myöskin — jonkinlainen asia, ja jonkinlainen tarkoitus kai sillä myöskin on.

AUNE (nauraa ja nousee). Minäpä käyn katsomassa — tuota »asiaa». (Menee oikealle. Maiju tulee.)

ROUVA. Kuulehan, Maiju! Minä luulen, että ne ovat nälkäisiä kumpainenkin. Tarjoo miehelle ruokaa.

ROUVA. Kun huomaat hänen palaavan, niin pane kahvi tulelle — ja käy kutsumassa tohtoria tänne! — Ihan siellä vilustuu — tuollaisessa ilmassa.

AUNE (tulee hetken kuluttua oikealta). Olihan se soman näköinen epeli — mutta niin likomärkä, ettei sitä edes silittää voinut.

AUNE (on ottanut kirjansa ja yrittää lukea, mutta kirja vaipuu polvelle; ajatuksissaan). Isäin pahat teot —

AUNE. Tässä kirjassa puhutaan sellaisista — murhanhimosta, varastamistaudista ja muusta, joka voi kulkea perintönä — lapsille ja lastenlapsille — huh!

ROUVA. Miksi luet sellaisista epämiellyttävistä asioista? Etsi jokin hauskempi kirja!

AUNE (kuulematta). Ja ne sitten useinkin määräävät ihmiskohtaloita — sellaiset seikat, joihin ei ole ollenkaan syyllinen — perii vain viat — ne syntyvät ruumiin mukana, kuten ulkomuoto, samannäköisyys ja — ja — aivan kuin hyveetkin. — Kummallista.

AUNE. Niin, niin! Silloin ehkä sitä ei voi parantaa itsessään — mutta voi ainakin estää sen jatkumisen.

AUNE. Minä ainakaan en menisi naimisiin, jos olisin perinyt jotakin tuollaista — en!

AUNE. No, niin! Silloin voi tehdä muita tyhmyyksiä — mitä tahansa — mutta ei tätä. Ei tätä!

AUNE (hymyillen). Ei, äiti kulta! Minä vain tunnustan tässä lausutun ajatuksen: jos yksilöt estävät paheitten jatkumisen perinnöt, niin syntyy terve rotu. — Minä en haluaisi viedä rikollisuutta eteenpäin.

AUNE (vallattomasti). Viisasko? Kun en haluaisi lyödä päätäni seinään
—! (Alkaa taas lukea. Äkkiä.) Kuule, äiti!

ROUVA (katsoo Auneen, hymyilee sitten). Sentähden kai, että sinulla olisi jokin työala — jos tulevaisuudessa tarvitsisit.

AUNE (selailee kirjanlehtiä). Minusta vain on tuntunut, että siinä on ollut jokin muu tarkoitus.

ROUVA (hieman katkeralla sävyllä). Eihän minulla mitään tarkoituksia ole. (Hetken kuluttua kevyemmin.) Mutta tähän toimenpiteeseen olin tyytyväinen. — Nyt olen levollinen sinun suhteesi. — Jos jotakin tapahtuisi — niin voisit elättää itsesi —

AUNE. Olen ollut jo iso tyttö viettäessäni koululomiani kotona — ja nyt vasta huomaan, millainen ilma on kodissa.

AUNE (vakavasti). Että kaikki täällä on vain asioita — joista minä en tiedä yhtään mitään.

ROUVA (hiljaisesti, kuin puolustaen). No — mitäpä naiset niistä —
(Puolustaen). No — mitäpä naiset niistä —

ROUVA (vältellen). Näethän itse, kuinka hän on herttainen — ja aina hyvällä tuulella —

AUNE. Niin on — minä olen sen nähnyt — jos kaikki käy tasaisesti tasaisesti hänen mielikseen. Mutta jos sattuu esteitä?

AUNE. Ei nyt mihinkään! — Muistatko kun minut lähetettiin sairashoitokursseille?

ROUVA (helpottuneesti). Sanoinhan jo, että se oli minunkin mielestäni hyvä. — Etkö itse ole tyytyväinen?

AUNE (hymähtäen). Olenhan yhtä hyvin tyytyväinen tähän kuin mihin tahansa muuhunkin — kun en kerran päässyt musiikki-opinnoille. — Se oli vain se minun lähtöni — niin omituinen.

AUNE (hymyillen). Samassa kun tohtori Majaniemi oli tullut meille asumaan — lähetettiin minut opettelemaan — sairaanhoitoa.

AUNE (naputtelee kirjalla pöytään). Tällaisesta asioitten yhtymästä minä voisin olla aivan raivoissani — minä tunnen sen — jos tuo tohtori olisi sattunut olemaan joku vähemmän miellyttävä henkilö — kuin Martti.

ROUVA (iloisesti). Minä olen iloinen — että pidät hänestä. Hän on hyvin kunnon mies — ja pitää paljon sinusta.

ROUVA. Ei hän sitä tehnyt. — Minä luulen, että hän lähetti sinut ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan — pois tohtorin läheisyydestä — ajattelematta muuta sen enempää.

AUNE (sivelee otsaansa). Minä en ymmärrä —; kun kurssi päättyi — mikä tässä sitten —

AUNE. Köyhistä? (Purskahtaa nauramaan.) Ei köyhistä! (Nousee.) Onpa sekin syy! (Iloisesti.) Tiedätkö mitä, äiti? (Menee ja ottaa äitiään kaulasta.) Nyt minä vasta oikein pidän Martista — kun tiedän, että asiaa ei ole suunniteltu. Sinä et usko, kuinka tuo pelko tarkoituksista vaivasi minua! (Riemuiten.) Nyt minä olen siitä vapaa — ja Martti tulee ihastumaan —

AUNE (yhä iloiten). Niin — juuri Martti. Hän kosi minua eilen — (vakavasti) — ja minua alkoi vaivata tuo inhoittava tunne sovitteluista — (taputtaen ilosta käsiään) — mutta nyt hän saa minut. Hän saa sairaanhoitajattaren sairailleen ihan aavistamatta.

MAIJU (tulee oikealta). Tohtori tuli äsken kotia — ja kahvi kyllä on valmista. (Aune tasaantuu ja menee sohvaan.)

AUNE (estää äitiään). Äiti! Älä vaivaa itseäsi! Kyllä minä menen laittamaan kuntoon. (Taputtaa äitiään olalle.) Minulla on sitäpaitsi Martille vastaus velkaa.

AUNE (veitikkamaisesti). Minä olen kuten äitikin. Minä en sekaannu asioihin. Miehet saavat hoitaa. (Menee naureskellen oikealle.)

HIRVOLA (tulee perältä iloisena). Kuulehan, Alma! Ovatko vierashuoneet kunnossa?

HIRVOLA. Niin, niin! Mutta varmuuden vuoksi niitä voi vielä tuuletella — ja muuta sellaista —

HIRVOLA (istuu sohvapöydän ääreen ja alkaa sytytellä savuketta). Eihän nyt joka päivä — siitähän on vasta pari viikkoa —

HIRVOLA (hyvätuulisesti). No, no! Älähän nyt lennä! Eihän sillä nyt niin hengenhätää —

HIRVOLA. Ei hänellä suotta ole »metsäkuninkaan» nimi. — On se ollut ihmeellinen talo, se Metsäperä. Näyttää olevan loppumaton — sen metsä — Kolkko on myynyt sieltä jo kai nelisellä sadalla tuhannella — ja myy vain yhä. Hän on paikkakunnan varakkain mies — ei kenelläkään ole ainakaan irtonaista rahaa niin paljon kuin hänellä — ja yhä hän saa uutta — (tyytyväisenä) — vaikka voi tässä muutkin saada kohta — isomman läjän yhdellä iskulla — (Rouva katsoo miestään. Hirvola jatkaa naureskellen.) Katso vain — mutta totta se on.

HIRVOLA. Niin, niin — se on sellaista arki-pirinää — mitäs siitä!
Ei! Tässä on vain toinen juttu ratkeamassa — (vilkkaammin) — mutta
puhunpahan siitä sitten toiste. (Vitkaan, aivan kuin ajattelisi muuta.)
Mitä sinä pidät Samu Kolkosta?

HIRVOLA (katsoo rouvaa, puoliääneen halveksivasti ja moittivasti). Ole vaiti! (Ratkaisevasti.) Se on mies, jota pitää kohdella ansioittensa mukaan. (Polttelee — sitten aivan kuin sivumennen.) Hän on ihastunut meidän Auneen — ja senvuoksi hän tulee.

HIRVOLA. Niin luulen. (Nousee.) Eikä Aune sen parempaa naimatarjousta saa ikinä. Häntä kohtaa erinomainen onni —

ROUVA (kääntyy mieheensä). Mutta ajattelehan nyt! Aune on saanut vallan toisenlaisen kasvatuksen — ja koulutuksen —

ROUVA (paheksuvasti). Ainakin jonkun verran ymmärtämystä — jos ei muuta —

HIRVOLA (istuu ihmetellen). Luuletko sinä, että Samu ei ymmärrä — siinä kuin joku toinenkin —?

ROUVA. Ehkä asioita — mutta — (pää painuu ompelusta kohti) — on tässä maailmassa muutakin —

HIRVOLA. Niin — sinä olit toisella tavalla sivistynyt kuin minä — (Iloisesti) — ja kuitenkin me olemme pärjänneet aivan erinomaisesti — (matalammin ja aivan kuin ajattelisi taas jotakin muuta) ainakin — tähän päivään asti.

ROUVA (tukahuttaen puoliksi ivallisen huokauksen). Hm. (Lempeästi.)
Minä pyytäisin sinulta yhtä asiaa.

HIRVOLA (vähän hermostuneesti). Ole vaiti! (Nousee, ratkaisevasti.) Jos »Metsäkuningas» kosii — niin se asia on sitä myöten selvä. (Aikoo perälle, mutta pysähtyy ja kääntyy.) Tosiaankin se koiranpenikka! Tuoja kai on keittiössä?

HIRVOLA (avaa oikeanpuoleisen oven, huutaa). Maiju! — Käske se koirantuoja tänne! (Sulkee oven ja tulee alas, rouvalle.) Sinäkin teet viisaasti, jos puolustat Samu Kolkkoa.

HIRVOLA (kiivastuen). — mikä on meidän perheelle edullista ja välttämätöntä? Et tietysti, sitä sinä et voi tehdä —

ROUVA (tyynesti). Minä en ole koskaan sekaantunut sinun asioihisi — mutta eihän tämä ole mikään tavallinen asiatoimi — (Haapala tulee oikealta.)

HIRVOLA (vilkaisee tulijaan, sitten nopeasti rouvalle). Menehän nyt katsomaan niitä vierashuoneita!

HIRVOLA (hiljaa, mutta käskevästi). Ei! Jääkää ruokasaliin! (Rouva menee oikealle. Hirvola menee sohvapöydän ääreen ja sytyttää hermostuneesti tupakan. Haapala yskii herättääkseen huomiota. Hirvola kääntyy ympäri.) Kas ihmettä! Onko se Haapala itse? (Menee tervehtimään.) Minä luulin, että te olitte sen pennun lähettänyt jonkun muun mukana —

HAAPALA (tulee pöydän ääreen). Kiitos! Eihän sitä hevosella viitsi kierrellä taakattomana kulkijana.

HIRVOLA. Jos olisin tietänyt, että isäntä itse — tässä olisi tupakkaa.
(Menee sohvalle.)

HAAPALA. Oli sitä pankkiasiaa tänne — kiitos vain — (Ottaa tupakan.) — niin lähdin itse tuomaan pentua — mutta ei siitä tule kalua.

HAAPALA. En minä usko, että se paraneekaan — mikä lie sisäinen vamma — mutta kun kauppias siihen taannoin ihastui ja sanoi, että täällä voisi eläinlääkäri —

HIRVOLA. Niin — pitää ainakin yrittää. Ellei onnistu, niin pääseehän siitä.

HAAPALA. No — pianpa siitä. Mutta en minä siitä mitään maksua ota — kun sitä ei kerran terveeksi saatu. Päiviltään se meillä kuitenkin olisi päästetty. Jos eläjän saatte, niin — onneksi olkoon!

HAAPALA. Se vävy kun vaatii sitä tyttärensä perintöä — äitivainajan jälkeen —

HAAPALA (hymyilee). Niin; mitäpäs kauppias sellaisia kaiken maailman perheasioita —

HIRVOLA (ajatuksettomasti). Ei, ei — tietysti, ei — eihän. (Kauhulla, jota koettaa peittää.) No, tuliko Haapala nyt noutamaan rahoja?

HIRVOLA (pakottaa itsensä levolliseksi, istuu). Ei — muistin vain erään asian, mutta ei se ollut tärkeä. — Haapala oli siis ajatellut, että nyt nostaisi?

HAAPALA (huomaamatta Hirvolan hermostumista) — sattui semmoinen lykky sille vävymiehelle, että sai perillisten rahat metsästä — melkein kaikki —

HAAPALA. Siitähän juuri tahtoisin puhua. Sopisikohan se, että rahat saisivat jäädä paikoilleen? Tarvitsisin vain neljä tuhatta.

HIRVOLA (ottaa pankkikirjan hätäisenä ja iloisena). Katsotaan, katsotaan — pitäähän koettaa — hm! Täällä on yli neljäkymmentä tuhatta —

HAAPALA. Niin — mutta minä nostaisin vain ne neljätuhatta — muut saisi jäädä, jos passaisi.

HIRVOLA. Sopiihan se — huonoina aikoina on kyllä menekkiä — johtokunnan hyväksymiä lainoja odottaa suuri joukko.

HIRVOLA. Tietysti, tietysti — ilomielellä. (Nousee.) Odottaako Haapala täällä, niin minä käyn konttorissa — järjestämässä asian.

HIRVOLA (menee nopeasti oikealle ovelle, huutaa), Maiju! — Tuoppas tänne Haapalalle kahvia — heti — vai niin, sinullahan onkin taakka kunnossa — tule sitten tämän kautta —

MAIJU (tulee hymyillen, täysi kahvitarjotin käsissä). Olin juuri menossa ruokasaliin.

HIRVOLA (iloisesti). Annappas nyt — isäntä ensin tullaa siitä. (Menee perälle.)

HAAPALA (hymyilee). Johan minä siellä sain keittiössä sekä ruokaa että kahvia.

MAIJU (naureskelee). Ei se auta — meillä tehdään kuten isäntä käskee. —
Leipää myös!

MAIJU. No, minkäs sille sitten mahtaa! — Odotanko, että kaadan toisen kupin?

MAIJU. Minä tulen sitten hakemaan. (Menu oikealle. Haapala kiirehtii juontiaan, yrittää sanoa jotakin ja katsoo taakseen, mutta Maiju on jo ehtinyt mennä, juo rauhallisesti ja laskee kuppinsa pöydälle. Maiju tulee heti takaisin.) En minä koskaan pääse perille.

KOLKKO (riisuutuu eteisessä). Hyvää päivää! Onko isäntäväkeä kotosalla?

MAIJU. Kauppias tulee kai aivan heti — ja rouvasväki on ruokasalissa.
(Menee ottamaan kupit pöydältä.)

KOLKKO. No, minä täällä sitten —. (Haapala on noussut. Kolkko Maijulle.)
Sano, että Samu Kolkko tuli taloon!

KOLKKO (ottaa tupakan kotelostaan, leveästi). Nythän minä muistankin. Te olette täällä pankkia tyhjentämässä! — teette suuren loven — aikamoisen suoneniskun —

KOLKKO. Vai niin — vai niin. (Nousee.) Minäpä pistäyn tuolla naisten puolella. (Menee oikealle, välittämättä sen enempää Haapalasta. Haapala rykii, katselee ympärilleen, nousee sitten ja siirtyy hitaasti perälle. Maiju tulee oikealta.)

HIRVOLA (tulee perältä). Isäntä tulee tänne konttoriin, niin saamme asian reilaan.

HIRVOLA (tyytymättömänä). Niin, niin — vanha juttu! Ei minulla ole aikaa. Onhan siellä lääkäri. Tulkaa, Haapala! On vähän kiire. (Menee perälle.)

HAAPALA (seuraa). No, ei kai tämä pitkiä aikoja. (Kääntyy ympäri,
Maijulle.) Oikeinko pahasti se rouva —?

HAAPALA. Jaah! (Menee perälle. Maiju aikoo oikealle, mutta kun hän avaa oven, tulee Aune vastaan.)

KOLKKO. Kiitos, kiitos! (Istuu tuolille sohvapöydän ääreen.) Mahtoiko olla vaarallinenkin tapaus?

KOLKKO. Vai niin, vai niin! No, suotta sitten pelätä. Ja onhan siellä lääkäri. Mehän voimme täällä istua — (naureskellen) — istua ja jutella, kunnes isänne tulee.

AUNE (katsoo aivan kuin apua etsien ovelle). Niin. (Istuu ompelupöydän ääreen.) Mutta ehkä minä sentään ilmoitan isälle —

KOLKKO (viittaa kädellään). Mitä hulluja! Minä istun kovin mielelläni teidän seurassanne. Isänne kanssa meillä on kylliksi aikaa, Oli onni, että näin heti jouduin teidän pariinne — tai — (nauraa leveästi) — eikös se sentään ole hassua, että minä teitittelen! Olenhan nähnyt Aunen tuollaisesta — (osoittaa kädellään) — vai kuinka?

KOLKKO (nauraa tyytyväisenä). Niin minustakin, Ja olenhan minä. ennenkin Aunea sinutellut — vielä pari vuotta takaperin — mutta sitten — sitten se tahtoi aina takertua kurkkuun.

AUNE (alkaa tulla huvitetuksi). No, mikäs siihen sitten tuli — siihen kurkkuun?

KOLKKO, Kurkkuunko? (Iskee silmää, tyytyväisenä keksinnöstään.) Siihen tuli vain se, minkä siihen pitikin tulla.

KOLKKO. Eevan antaman omenan puolikas siihen tarttui. (Nauraa.) Se se tenäsi vastaan. Huomasin, etten puhutellut enää lasta — vaan — vain —

KOLKKO. Ha, ha, ha! Te olette niin saamarin älykäs, Te tiesitte heti, mikä minua vaivasi.

AUNE (on tyytymätön itseensä, kun otti osaa leikinlaskuun). Minä en tiedä muuta kuin mitä nyt sanotte.

AUNE (aikoo nousta, katsoo tyytymättömänä perälle, mutta huomaa samassa, mitä kohteliaisuus vaatii, naurahtaa aseettomana). Upotkoon sitten!

KOLKKO (kevyesti). Ei sitä vain niin — kun kerran jo on toinen laita rakennettu — niin tehdään toinenkin.

KOLKKO (ottaa hymyillen tupakan). Niin — me rakentelemme. Siitä on olemassa hauska satu.

AUNE (nauraa vasten tahtoaan). Aika lapsellinen temppu! (Ivallisesti.)
Paljon käytetty kai — ja aina hyvin tepsinyt?

KOLKKO (tyytyväisesti). Aina. Poikkeuksen tekevät ainoastaan tyhmät ja hidasjärkiset. (Hymyillen kohteliaasti.) Kaikkein parhaat tarttuvat heti ensi otteeseen. Mutta kaikkein nopeimmin sinä. Sinä olet parhaista ensimmäinen. (Äkkiä ja rohkeasti.) Enkä minä muuten olisi sinua valinnutkaan.

AUNE (ei tiedä nauraisiko vai suuttuisiko, mutta sitten häntä alkaa naurattaa). Minne sitten mentäisiin?

HIRVOLA (tulee perältä). Kas, kas! Kolkko! (Menee tervehtimään.) Terve, terve! Terve tultua!

KOLKKO (nauraa). Me kökötämme karilla. (Aune menee oikealle. Kolkko istuu, nauraa vastahakoista naurua.) Soma on — soma on —

HIRVOLA. Puhuitko hänen kanssaan — tarkoitan — noin vakavasti — tuosta —

KOLKKO. Vakavasti? (Halveksien.) Tyhmyrit puhuvat naisille vakavasti! (Nauraa rehentelevästi.) Ja sitten he väittävät, että naisesta ei saa selvää — naista ei voi ymmärtää —

KOLKKO. En. Leikinlaskulla naiset pitää ottaa. — (Tyytymättömästi) — ja ellei ota, niin saa ainakin lukea heidän ajatuksiaan kuin avonaista almanakkaa.

HIRVOLA (aivan kuin puollustellen). Mistä tyttö sitten olisi ymmärtänyt — ellet käynyt suoraan asiaan! — Kukapa sitä sitten sen paremmin —

KOLKKO (katkaisten kylmästi). Sinä naitat tyttäresi kenelle tahdot — tai olet naittamatta.

HIRVOLA (tuskallisesti). Mutta enhän minä yksin voi — ellet sinä saa suostutelluksi —

KOLKKO (nousee, toimekkaasti ja äänekkäästi). Mahtaakohan pankin esimies olla kotona?

KOLKKO (nauraa). Niin, Savinenhan se on ollut. (Katsoo kelloaan.
Nousee.) On vähän asioita.

HIRVOLA (nousee, innokkaasti). Mitä sinä nyt sinne — täällähän nyt on tärkeämpää.

KOLKKO (seisoo leveänä, kädet taskuissa). Paljonko sen Jussilan laina taas olikaan?

KOLKKO. Mutta hän sai vain kaksituhatta. Ja koska Haapala jätti jäljelle nelisenkymmentä, niin voimme kai auttaa niitä Kinttusen alustalaisia omille palstoilleen —

HIRVOLA (tuijottaa Kolkon jälkeen, lysähtää sitten sohvalle, pää käsiin. Käsi pusertuu nyrkkiin ja putoaa voimakkaasti pöytään. Tuijottaa eteensä, nousee sitten tarmokkaasti ja menee nopeasti ulko-ovelle, kuuntelee, sitten puhelimeen.) Keskusasemalle — Kamreeri Saviselle — halloo — onko kamreeri kotona — matkustanutko — Helsinkiin, vai niin — ja viipyy — kuinka — pari kolme päivää — jahah — hyvästi! (Kääntyy tyytyväisenä puhelimesta, myhäilee.) Hm! (Tulee pöydän luo.) Hm!

MAJANIEMI (tulee oikealta, reippaasti ja hyväntuulisesti). Ei mitään vaaraa — sen suurempaa —

MAJANIEMI. Nyt on kohtaus jo oikeastaan ohi — mutta vastaisen varalta — vähän lääkkeitä ja hoitoa —

AUNE (tulee oikealta). Minä lähetin Maijun apteekkiin. — Ajatteles, isä! Äiti tuli ihan kalpeaksi —

AUNE (iloisesti). Mainiota! Sellaisen me järjestämmekin äidille — ja laitamme hänet oikein terveeksi — eikö niin, isä?

HIRVOLA. Ajatellaan — ajatellaan — (vähän kärsimättömästi) — mutta ei nyt niin lentämällä. Minulla on nyt juuri — on tärkeitä asioita —

AUNE (rauhoittavasti). Ei tietysti — ei tässä heti. (Nauraa.) Eikä ainakaan näin seisovalta jalalta. Istu nyt, isä! Martilla ja minulla on vähän asiaa.

MAIJU (tulee oikealta, arasti). Minä luulen, ettei tuon pennun laita ole ihan oikein. Tulisiko joku —?

HIRVOLA. Mene sinä, Aune! Jos teillä on kummallakin asiaa, niin — yksi kerrallaan —

AUNE (Martille). Minä tulen. (Maiju menee oikealle. Aune hymyillen.) Se on meidän yhteistä —

HIRVOLA (tyytymättömästi). Yksi asiamies riittää! — Katso, mikä sitä pikku lappalaista vaivaa! (Aune nyökkää Majaniemelle ja mene oikealle.) Minä en usko, että siitä tulee mitään.

HIRVOLA. Anteeksi! (Menee nopeasti puhelimeen.) Jos Kolkko tulee sinne konttoriin, niin soittakaa heti minulle! Niin. (Tulee takaisin.) Tuosta pentupahasesta.

HIRVOLA (yhä tyytyväisemmin). No, sitten olisi paras tosiaankin — ja niinhän se Haapalakin arveli. (Yhä iloisemmin.) Tässä olisi tupakkaa. (Majaniemi kiittää.) Ai niin — sehän on totta — tohtori ei polta.

HIRVOLA (keskeyttää). Pitäisi vain keksiä lyhyt ja hyvä tapa. (Ystävällisesti.) Tohtori kirjoittaa voimakasta, tepsivää myrkkyä — sellaista, joka tappaa heti ja tuskattomasti. (Innostuneesti.) Sehän on selvin keino, sillä siitä päästään. (Ottaa taskustaan paperiliuskakannan, josta repäisee lehden.) Tässä! Tehkää se palvelus! (Ottaa liivintaskustaan kynän.) Tässä on mustekynä. (Nauraa hermostuneesti.) Samalla saatte itse nähdä — ja me muutkin, miten se vaikuttaa. Se olisi — se olisi ikäänkuin oppitunti — meille kaikille.

HIRVOLA (pysähtyy äkkiä liikkeissään, vilkaisee nopeasti tohtoria, sitten levollisemmin). Noo — ei! Vain harmittaa, kun ollenkaan tuli se hankituksi.

MAJANIEMI. Kyllä minä tallirengin kanssa järjestän asian metsämiehen tapaan — susipyssyllä —

HIRVOLA (nopeasti). Ei! (Aivankuin ajattelisi muuta.) Voisihan sitä, mutta (ratkaisevasti) — minä en siedä pyssyjä.

HIRVOLA (ystävällisesti). Minä pidän tästä tavasta. (Osoittaa paperia.) Tehkää hyvin! (Nauraa.) Parilla kynänvedolla on sentään ihmeellinen voimat (Ystävällisesti pakottaen.) No! Olisi vähän kiire. (Iloisesti.) Ja teillähän myöskin on asiaa. (Majaniemi ottaa kynän ja alkaa kirjoittaa. Hirvola katselee intohimoisesti.) Varmaa ja nopeata! (Majaniemi pysähtyy, katsoo Hirvolaa. Hirvola huomaamatta tohtorin katsetta.) Nopeasti vain! Kaikkein voimakkainta! (Majaniemi pistää nopeasti paperin liivintaskuun. Hirvola hämmästyy.) No?

HIRVOLA (on valmis kuohahtamaan tyytymättömyydestä, mutta hallitsee itsensä; tiukasti). Soo? (Ottaa kynän hitaasti.)

MAJANIEMI. Teen mielelläni sen palveluksen. (Hirvola huulet puristettuina, pistää kynän taskuunsa.) Jos nyt sallitte, niin — (Nousten.) — Aune ja minä pidämme toisistamme — ja olemme jo keskenämme suostuneet —

HIRVOLA (katsoo tohtoria aivan kuin nyt vasta kuulisi, hymyilee väkinäisesti). Katsotaan nyt — jos tarvitaan — niin — kyllähän sen pyssylläkin voi tehdä. (Menee nopeasti perältä ulos. Majaniemi jää seisomaan hämmästyneenä.)

TOINEN NÄYTÖS.

AUNE (taluttaa äitiään oikealta). Täällä on sentään koko joukon viileämpi.

AUNE. Ei, ei! Sinne sinä et saa mennä. (Hymyillen) — ei työhön! Tuonne sohvaan äiti istuu kiltisti — eikä tee mitään.

ROUVA (menee sohvaan). Voinhan istua missä vain — mutta en minä ilman käsityötäni voi olla. Anna se minulle!

AUNE (pahoitellen). Vaikka Martti sanoi, että pitää levätä — ei saa rasittua.

ROUVA.(hymyillen). Oletkos nyt vaiti! Enhän minä enää ole sen kummemmin sairas kuin ennenkään. Ja toimettomuus vasta oikein rasittaisikin. Anna tänne vain!

AUNE (antaa ompeluksen vastahakoisesti). Mutta jos sinä vain tunnet väsymystä —

ROUVA. No, ei suinkaan tämä sitä lisää. Levollinen nypelöiminen rauhoittaa.

AUNE (tyytymättömänä). No, sellaisella kiireellä, etten ehtinyt sanaa vaihtaa senjälkeen; kun hän oli täällä isän kanssa.

HIRVOLA (tulee perältä iloisena). No, kas, sinä! — Tässä se nyt on!
(Ojentaa kädessään olevan sähkösanoman.)

HIRVOLA (nauraa ja istuu pöydän ääreen). Niin — ethän sinä tästä mitään tiedä.

HIRVOLA (selittäen vilkkaasti). Katsohan — muuan norjalainen yhtiö halusi ostaa hyvän kosken — ja alkoi kuulustella Kalliokoskea — sain sen kuulla — tein muutamia nopeita liikkeitä — (nauraen) — aivan kuin tohtori shakkilaudallansa. — Tiedätkös — ja arvaatkos, mitä minä tein?

HIRVOLA (nauraa makeasti). En. Ainoastaan hintaa panin kysymään omistajilta. Tarjosin vain kuten omaani. Ja tein kaupan.

HIRVOLA (viekkaasti). Kosken omistajat kyllä aikoivat nylkeä minulta satatuhatta — se muuten on tuskin puolenkaan arvoinen — mutta tässä näet — minä sain sen kahdeksallakymmenellä. (Heittää sähkösanoman pöydälle.)

HIRVOLA (tyytymättömästi). Ja nyt — (Iloisesti.) Minä olen ostanut kosken — ja myynyt kosken — mutta huikealla hinta-erolla — ja pistän taskuuni satatuhatta puhdasta — (sivumennen) — loput — parikymmentä — meni välityspuuhiin —

HIRVOLA (kärsimättömästi). Lopullisesti! — No! Rahat nyt eivät vielä ole tässä pöydällä — kuten näet. (Rouva painautuu ompelemaan. Hirvola hymyilee.) No, eikö se ilahuta sinua?

ROUVA. Ylipäänsä vain. Jos sinä ajattelet itseksesi jotakin, on se jo silloin — aivan kuin tapahtunut — etkä ollenkaan muista, että on muitakin tekijöitä —

HIRVOLA (nousee nopeasti). Mutta siihen on suostuminen! Siitä minä olen antanut sanani.

ROUVA (nojautuu sohvaan, ompelus sylissä). Minä vakuutan sinulle, että tässä sinä erehdyt.

HIRVOLA (hetken vaitiolon jälkeen, tuskallisesti). On aivan välttämätöntä, että Aune antaa suostumuksensa. Aivan välttämätöntä.

ROUVA (hienolla ivalla), Asioistasi sinä et ole koskaan puhunut — enkä minä ole niihin tahtonut tunkeutua. Eivätkä ne kuulu tähän. Tämä ei ole mikään — tavallinen asia.

ROUVA (nostaa vähän kättään). Älä vaivaa itseäsi! Kiivastuminen ei auta yhtään.

HIRVOLA (purren huuliaan, naurahtaa hermostuneesti ja alkaa kävellä, pysähtyy, pakottaa itsensä levolliseksi). Mutta jos minä sanon sinulle, että tämä on välttämätöntä — aivan välttämätöntä.

ROUVA (surunvoittoisesti). Sinä olet kahdenkymmenen vuoden ajan sanonut minulle: tämä on välttämätöntä — tuo on välttämätöntä — enkä minä ole koskaan kysynyt — miksi. Olen vain — menetellyt sen mukaan. Mutta nyt on edessämme suurempi — niin, kaikkein suurin ratkaisu —

HIRVOLA (tuijottaen eteensä, raskaasti hengittäen). Niin on — välttämättömyyskin — suurin —

ROUVA.(vakavasti). Mikään välttämättömyys ei ole niin suuri, että Aunen onni olisi uhrattava.

HIRVOLA. Ja sinun — ja minun — meidän kaikkien onni — tuo välttämättömyys — joka ehdottomasti vaatii tämän hinnan.

HIRVOLA (tuskaisesti muristen). Muuten — on kai sitten — välttämätöntä —

ROUVA (nojaa kyynärpäällään pöytään). Kuule, Otto! Äsken sanoin, etten ole koskaan turhia kysellyt. Nyt minä kysyn. — Miksi pitäisi Aunen mennä naimisiin Kolkon kanssa?

HIRVOLA (katsoo vaimoaan, vitkaan). Hm! — Minä tarvitsisin rahallista tukea —

ROUVA. No, mutta — sinähän äsken sanoit saavasi koskikaupasta — eikö se riitä?

HIRVOLA (matalasti, kiihkeästi). Niin — nähtävästi — kaikesta päättäen — aivan heti.

HIRVOLA. Niin, tai ei oikeastaan — ei rahoja tarvittaisikaan — eihän olisi mitään kiirettä — voisin odottaa norjalaisilta — jos vain Aune suostuisi.

ROUVA (pudistaa päätään). En minä ollenkaan pääse perille. (Ajattelee.)
Aune? (Keksii.) Sinä olet velkaa Kolkolle?

HIRVOLA (vapautuvasti, aivan kuin puhdistuisi kaikesta ikävästä). En!
En penniäkään.

HIRVOLA. Ei, ei! (Pulpahtaa aivan kuin huomaamatta.) Mutta hän on — pankintarkastaja!

HIRVOLA (pyyhkii hikeä otsaltaan, hermostuneesti). Älä sellaisia kysele! En minä niin tarkalleen tiedä. Ja summahan on tässä sivuseikka —

ROUVA (tuijottaa mieheensä, nousee hitaasti, puhuen käheästi). Sinä olet kavaltanut — ja väärentänyt papereita? Niinkö? (Hirvola nojaa päätään käsiin ja naputtelee kenkänsä kärjellä permantoon.) Sinä olet tahallasi kavaltanut — olet tieten tahtoen väärentänyt — (voiden tuskin puhua) — syössyt itsesi ja perheesi onnettomuuteen. (Lähtee pöydän editse.)

ROUVA (nojaa ompelupöydän kulmaan tukeakseen itseään, selkä Hirvolaan päin). En tiedä.

HIRVOLA (nostaa hitaasti päätään). Näetkös nyt! On välttämätöntä — eikö niin? Onnettomuus täytyy estää.

ROUVA (liikahtamatta). Jos Aune uhraa itsensä — on se hänen onnettomuutensa. Ellei uhraa, on se kaikkien onnettomuus. (Vaipuu itkien tuolille.)

HIRVOLA (nousee ärtyneenä). Älä rupea parkumaan — sitä en voi sietää. (Kävelee kiivaasti.) Jos vaara uhkaa, niin vaaditaan tointa — jotakin tointa — ei asioita auteta vetisillä silmillä. (Pysähtyy keskilattialle, kuiskaavalla ankaralla äänellä.) Älä itke! Kuuletko! En voi sietää sitä. — Olisi tässä muutakin tehtävää. Menisit heti puhumaan Aunelle —

ROUVA (voimalla, vaikka kuiskaten). Sinulle minä huudan — ja se on tuskanhuuto kahdelta vuosikymmeneltä — mies, joka tekee kuten sinä — ja on vielä valmis uhraamaan tyttärensä onnen — se mies on katala — enkä minä sellaista miestä tunnusta puolisoksi enkä isäksi — en koskaan — koskaan — (vaipuen uudestaan pöydän ääreen ja hermostuneesti itkien) — koskaan — koskaan —

HIRVOLA (hämmästyneenä ja sanattomana, tekee toivottomuutta osoittavan liikkeen, kävelee, pysähtyy sohvapöydän ääreen ja sytyttää tupakan, vilkaisten joskus vaimoonsa, sitten rauhallisesti ja hiljaisesti). Sinä saat ajatella minusta mitä tahdot — ja sanoa mitä haluat — joskus — toisen kerran. Mutta nyt ei ole aikaa asioitten punnitsemiseen — eikä tuomitsemiseen. (Rouva kuivaa silmiänsä ja aikoo nousta. Hirvola menee ja painaa häntä olkapäistä kevyesti.) Ei! Älä lähde! Sinun täytyy kuulla mitä nyt sanon. Minä en vaadi Aunea naimisiin — mutta minä ehdotan jotakin muuta —

HIRVOLA (tarmolla). Ei ole! Kuule minua! — Koskivoittoni sinä tunnet. Sillä voin pelastaa aseman — jos nyt saan muutaman päivän hengähdysajan — ja sen saan — jos Aune ei ole turhan kärkäs heti antamaan rukkasia Kolkolle. — Jos todella tahdot estää Aunea onnettomuudesta, niin kehoitat häntä toimimaan näin —

HIRVOLA. Sanomme Aunelle esimerkiksi, että minun asioilleni olisi hyvin epäedullista, jos hän heti hylkää Kolkon. Hän ei siitä pahene, jos pitää asiaa ratkaisemattomana muutamia päiviä. Naiset ovat sellaisessa hyvin taitavia. — Ja silloin on kaikki pelastettu.

ROUVA (koettelee päätään aivan kuin sitä kivistäisi, hiljaisesti)! Ja kieltäytyisi vasta milloin?

AUNE (tarjotin kädessä, tulee oikealta, pahoitellen). Anna nyt anteeksi, kun viivyin näin kauhean kauan. Tässä on mehua ja — lääkkeesi. (Asettaa tarjottimen pöydälle, katsoo äitiinsä, hämmästyy.) Mikä sinua vaivaa, äiti? Joko sinä taas saat takaisin sen kohtauksen?

AUNE (nauraa). Niinkuin näkyy, mutta sitä annetaan vain tipoittain. (Kaataa jonkun tipan lasiin.) Kas tässä! Ole hyvä! Tämä rauhoittaa hermoja.

AUNE (hymyilee). No, no! Minä olen sairaanhoitajatar — vastustaminen ei auta.

HIRVOLA, Mitäpä tuollaiset tipat! Mahtaisiko auttaa, jos joisi koko pullon —

AUNE (naureskelee ja panee pullon pöytälaatikkoon). Varmasti auttaisi — elämäniäksi —

AUNE. Kuolisi tietysti. Tässä on sinulla epämukavaa — tule sohvaan. (Taluttaa äidin sohvaan.) Miksi sinä olet lähtenyt sieltä — vaikka minä sinut sinne jätin?

AUNE. Minä istun tähän sinulle seuraksi — kirjani kera. (Istuu pöydän ääreen.)

HIRVOLA (on koko ajan tuijottanut laatikkoa, johon lääkepullo pantiin). Hm — hm!

HIRVOLA (kuin heräten pahanteosta). Minäkö? En mitään. (Pyyhkii kädellään tukkaansa. Telefoni soi. Hirvola menee nopeasti kuulemaan.) Halloo — Mitä? — Jahah — Kolkko on tullut — hyvä on. (Tulee takaisin.) Kuule, Aune! Äidillä on sinulle tärkeätä asiaa — sangen tärkeätä — minun täytyy nyt mennä — mutta minä pyydän sinua tekemään — niinkuin äitisi sanoo — hän selittää — minun täytyy heti — (Menee nopeasti perälle.)

AUNE (ihmetellen). Mitä ihmettä nyt? Isä oli aivan kiihkoissaan.
(Katsoo äitiä.) Mikä asia se on?

AUNE. Äiti! Sinähän olet itkenyt! Nyt vasta sen huomaan. Mitä on tapahtunut?

ROUVA (ponnistaen voimiaan). Isäsi kertoi äsken ikävistä — huonoista asioista —

ROUVA. Isä toivoo voittavansa näinä päivinä suuren — hyvin suuren summan — mutta ennenkuin hän sen saa — niin — Kolkko voisi vahingoittaa häntä — sangen pahasti — jos ei isä saa apua —

AUNE (terävästi). Apua? (Ajattelee, sitten äkkiä.) Minuako siihen?
(Hypähtää ylös.) Naimisiinko?

ROUVA. Ettet sinä heti jyrkästi kiellä — hylkää Kolkon tarjousta — vaan lupaat miettiä — tahdot ajatella —

ROUVA. Ei isällä tietysti ole mitään sitä vastaan — jos sinä nyt autat häntä —

AUNE (viekkaasti hymyillen). Sitten minä ilomielellä — paistatan särkiä hänellä. (Nauraa.) Sehän sopii hyvin — välityöksi — näin sateisella säällä.

ROUVA (nousee raskaasti). Jos tämä ei isää pelasta, niin eipä siinä ketään vahingoitetakaan —

ROUVA (hymyillen). Pitäähän toki katsoa, mitä keittiössä aiotaan päivälliseksi —

AUNE (äkkiä). Ai! Siihen päivällispöytään en minä tule. Kolkko heti aavistaisi Martista ja minusta —

ROUVA (taputtaa Aunea kevyesti olalle). Nainen voi selviytyä pahemmastakin — luulisin.

AUNE (saa äkillisen päähänpiston). Asioita — niin! Ja asiatoimista on palkkio.

AUNE (purskahtaa nauramaan). Minä ostin itselleni Martin. Oi, oi, jos Martti tietäisi! (Hypähtää ylös.) Minun täytyy heti mennä katsomaan, onko Martti jo tullut, ja kertoa hänelle —

KOLKKO (tulee perältä). Hyvän kaupan olet sitten tehnyt. Niin, niin!
Kosket ovat meidän kultakaivoksiamme.

HIRVOLA (on seurannut Kolkkoa, katselee ihmetellen, kun huone on tyhjä). Kas! Naiset ovat pistäytyneet jonnekin. Ole hyvä ja istu!

HIRVOLA. Tuollainen iso kauppa jännittää sentään aikalailla. Minä odotan joka hetki sähkösanomaa — (Hymyilee ja istuu pöydän ääreen.) — viimeisestä voitelusta. — Tupakkaa — ole hyvä!

KOLKKO (alkaa sytytellä tupakkaa, välinpitämättömästi). Taisi ollakin tarpeen tuollainen — isompi summa —

HIRVOLA (nauraa väkinäisesti). Mikäs siinä! Ainahan ne summat ovat tarpeen —

KOLKKO (unisesti). Niin, niin — mutta joskus ne ovat aivan erityisesti — välttämättömiä —

HIRVOLA (kartellen). Tietysti — tietysti! (Katselee ympärilleen.)
Mihinkähän se Aune nyt?

KOLKKO. Noo — nainen tulee aina — jos häntä haluttaa. (Katsoo
Hirvolaan.) Ja sinähän sanoit luulevasi, että häntä haluttaa?

HIRVOLA (mietiskellen). Kuka ei haluaisi "metsäkuninkaalle!" Mutta tunnethan sinä naiset! (Yrittää naureskella.) Ensin pitää vähän leikkiä piilosilla — olla olevinaan — miettivinään ja —

KOLKKO (keskeyttää äkkiä). Kuulehan, Hirvola! Paljonko sinä olet käyttänyt pankin rahoja?

KOLKKO (iskee silmää). Minä ainakaan en olisi ollut käyttämättä sinun sijassasi — siitä minä sen tiedän —

KOLKKO (hymyillen). Minä autan sinua ymmärryksen alulle. (Vakavasti.) Jos Aune ja minä menemme naimisiin, niin sinä peität heti jälkesi pankissa — ja eroat rahastonhoitajan toimesta, sillä — (naureskellen) — en minä halua sellaista appea, joka ehkä joutuisi kiikkiin — kömpelyytensä vuoksi —

KOLKKO (korotta vähän ääntään). Mutta jos me emme mene naimisiin — (venyttää) — niin —

KOLKKO (kevyesti). Eihän se sitten minua liikuta. (Hirvola tuijottaa
Kolkkoa voimatta sanoa sanaakaan.)

AUNE (tulee oikealta hymyilevänä ja veitikkamaisena). Ooh! Häiritsenkö?
Onko asioita?

KOLKKO (kohteliaasti). Oikeat asiat ovat — naisasiat. Miesten kesken on vain — lörpötystä.

HIRVOLA (mutisee). Minä pistäyn — pistäyn vähän — (Menee hermostuneena ja epävarmoin askelin oikealle.)

AUNE (hymyillen). Vai niini (Panee kädet selän taakse, huojutellen hiljaa vartaloaan.) Te kai olette kosinut minua — isältä?

KOLKKO (ihastuen). Ai, ai! Sitä oveluutta! Sinä olet ihana nainen.
(Aikoo nousta.)

KOLKKO. Ha, ha, ha! (Häristää sormellaan.) Jos sinä olisit yksinkertainen letukka, niin minä olisin tehnyt tämän tempun vähän toisin — mutta meidän kesken pidin sen tarpeettomana. (Vakavasti.) Tiedät kyllä mitä tarkoitan. Ja odotan vastausta.

KOLKKO (räjähtää nauramaan). Peijakas! Onpas tämä monimutkaista! — No, sano nyt sitten! (Odottaa vastausta.) Miksi et sano!

KOLKKO (päättävästi). Kuules tyttö! Sinut minä otan. Sinä olet minun maatani — minun kylkiluustani. (Puhelin soi. Tyytymättömänä.) No, mikä siellä nyt kilisee?

AUNE (nauraa). Se pelästyi teitä. (Nousee.) »Asioissa» pitää aina kysyä toisenkin mielipidettä. (Hirvola tulee oikealta.)

HIRVOLA (puhelimeen). Halloo! — Sähkösanoma! Tuokaa heti tänne! (Iloisena toisille.) Nyt se on tullut! (Rouva tulee oikealta. Hirvola riemuitsevana.) Kuuletko, Alma! Nyt se on tullut!

KOLKKO (katsoo Aunea, nousee): No, ellei — (tyytyväisesti) — niin ei sitten —

AUNE (herttaisesti). Minä tiesin sen jo äsken, mutta en tahtonut sanoa sinulle.

HIRVOLA (ovella, viittaa kädellään). Antaa rakin kuolla! Mitäs siitä! Eihän sitä nyt enää tarvitakaan! (Astuu hetkeksi näkymättömiin, palaa heti, sähkösanoma kädessä, menee pöydän ääreen.) Tässä se on! Tässä se on! (Avaa kiihkoissaan.) Kohta näemme. (Lukee, hämmästyy, lukee uudelleen, huudahtaa heikosti, painaa vapaalla kädellään sydänalaansa, horjuu istumaan tuolille.)

KOLKKO (sieppaa sähkösanoman, joka on pudonnut pöydälle, lukee, heittää sanoman pöydälle). Norjalainen yhtiö — kosken ostaja — on tehnyt vararikon.

HIRVOLA (pää painuu käsivarrelle, pöydälle). Niin — niin —. (Rouva vaipuu toivottomana istumaan. Aune katselee ihmetellen ympärilleen.)

KOLMAS NÄYTÖS.

HIRVOLA (hätäisesti). En. (Levollisemmin.) Taskukirjani olen kai hukannut jonnekin. (Menee hitaasti sohvaan istumaan.)

AUNE (seuraa häntä katseellaan). Äiti kertoi minulle tuon koskikaupan.
Tuliko siinä niin suuri vahinko, ettei sitä voi millään auttaa?

HIRVOLA. Onko se ihan mahdotonta? (Pyytäen.) Etkö sinä voisi suostua häneen?

AUNE. Minä suostuin laskemaan hänen kanssaan viatonta pilaa — (vähän hermostuneesti) — ja sekin oli ehkä paha — mutta en minä sen enempää voi. Tiedäthän, että minä rakastan Marttia.

HIRVOLA (hypähtää ylös, kähisten vihasta). Tietysti rakastat — tietysti et voi — ei kukaan voi mitään — minun vain pitää voida — ei kukaan välitä häpeästä, joka kolkuttaa ovelle — ei kukaan —

AUNE (nousee). Kaikkiin meihin tämä koskee — mutta ellei asemaa voi pelastaa rehellisesti, niin — tee sitten vararikko! Kerranko sellaista sattuu! Ainoastaan epärehellisyys olisi —

AUNE (lempeästi). Sinä kai parhaiten tiedät, mitä liikemiehelle merkitsee epärehellisyys —

HIRVOLA (huutaen käheästi). Minä tiedän parhaiten — että sinä et tiedä mitään — et yhtään mitään. (Menee kiivaasti perälle. Aune on seurannut kummastelevalla katseella isäänsä, sivelee otsaansa ja istuu ihmeissään. Majaniemi avaa kiireesti ulko-oven, heittää nopealla liikkeellä päällysvaatteensa eteiseen ja tulee sisään.)

AUNE (hypähtää ylös, menee iloisena vastaan). No, vihdoinkin tulit!
Olen sinua niin kauheasti odottanut. — Miksi tulit ulkotietä?

MAJANIEMI (hengästyneenä). Juoksin suoraan kärryistä. Olen kiirehtinyt hengen edestä —

MAJANIEMI. Lääke, jonka annoin äidillesi! Minulla on ollut kauhea tuska — ettei se joutuisi vieraisiin käsiin — minulla oli syytä pelätä —

AUNE (juoksee nopeasti ompelupöydän luo, kiskaisee laatikon auki, etsii sieltä hermostuneesti, tuskassa). Herra varjele! (Löytää myrkkypullon, vaipuu voimattomana istumaan, huojentuneena.) Tässä! Tässä se on!

MAJANIEMI (menee nopeasti ottamaan pullon, tarkastaa sitä tyytyväisenä). Hyvä on — hyvä on! (Pistää pullon taskuunsa.) Olipa onni. (Menee Aunen luo, silittää päätä.) Mitä? Sinähän ihan vapiset — Aune rakas — (nostaa häntä) — tule tänne sohvaan — eihän enää ole mitään pelättävää — ei mitään vaaraa ole enää tämän tähden —

AUNE (istuen sohvaan). Minä pelästyin — kun — sinä niin kiihkeästi kysyit.

MAJANIEMI (istuu Aunen viereen). Anna anteeksi — se oli tyhmästi — etten tullut ajatelleeksi —

AUNE (hiljaa). Minä luulen, että isä haki tuota pulloa äsken, vaikka en sitä silloin älynnyt. Nyt vasta, kun sinä kysyit —

MAJANIEMI (vitkastellen). Isäsi pyysi minulta varmasti tappavaa myrkkyä — koiraa varten — mutta minä en antanut —

MAJANIEMI (pyyhkii tukkaansa). Niin — sitä varten — tietysti. (Vilkastuen.) Mutta minä ajattelin — jos jokin onnettomuus — jos se joutuisi vääriin käsiin —

AUNE. Äsken tuli sähkötieto jonkun suuren liikkeen vararikosta. Se kai se kaataa isänkin.

MAJANIEMI (nojaa pöytään pää käden varassa). Vai niin! (Mutisee.)
Pelkoni ei siis ollutkaan turha.

MAJANIEMI (yrittää vilkkaasti korjata). Matkalla — pelkoni — tai aavistukseni, että jotakin oli tapahtunut.

AUNE (hypistellen hermostuneesti nenäliinaansa, katkerasti). Niin — jotakin — kyllä. Koko perheelle ikävää, mutta minulle erittäin.

MAJANIEMI (herttaisesti). Aune — rakas — (ottaa Aunea kädestä) — älä sellaista sure! (Iloisesti.). Me olemme nuoria ja onnellisia — tulemme mainiosti toimeen minun tuloillani — vieläpä autamme äitiä ja isääkin.

MAJANIEMI (reippaasti). Mitä halveksimista siinä on, jos rehellinen liikemies joutuu epäsuotuisaan asemaan! Onni on joskus nurja — minkäs sille mahtaa!

MAJANIEMI (iloisesti). Pettynytkö? (Ottaa Aunea päästä ja katsoo silmiin.) Olenko minä pettynyt? Sinunko suhteesi? (Pudistaa hellästi Aunen päätä.) En! Enhän?

MAJANIEMI (nauraa). Minä vain vastasin. Luulin, että te sillä tavalla tervehditte.

MAJANIEMI (hymyillen). Etsikää hauskaa seuraa — se voi pehmentää luonnetta —

MAJANIEMI. Vai niin! Anteeksi! — Noo — eihän nimi aina tulkitse sielun tilaa.

KOLKKO (katsoo pitkään Majaniemeä, rupeaa sitten leveästi nauramaan). Mainiota! Sukkeluus on kyllä paljon käytetty — mutta eihän se ole sen vika, joka on myöhään syntynyt. (Viekkaasti hymyillen.) Oletteko hyvä ja poistutte hetkeksi. — Joskus toiste meillä voi olla hyvinkin lystiä, nyt ei ole aikaa —

AUNE (loukkaantuneena). Se merkitsee sitä, että herra Kolkko on kosinut minua — ja että hän nyt sulhaseni läsnäollessa saa kieltävän vastauksen — koska ei ole sitä ennen ymmärtänyt. (Rouva tulee oikealta. Aune lähtee sohvalta pöydän editse.) Pyydän, ettette enää vaivaa itseänne tällä asialla!

AUNE. Vaikka mitä tapahtuisi, en minä huoli teistä. Tule, Martti!
(Lähtee perälle, sanoo jonkun sanan äidille.)

MAJANIEMI (kumartaa ivallisesti Kolkolle). Näkemiin! Toisella kerralla meillä voi olla hyvinkin lystiä. Nyt minulla ei ole aikaa. (Menee Aunen kanssa oikealle. Kolkko rypistää kulmiaan, huulet puristettuina, ottaa tupakan ja istuu pöydän ääreen.)

ROUVA (tulee hitaasti ompelupöydän ääreen, surullisena ja toivottomana). Pyytäisin — ettette ole loukkaantunut — tyttäreni sanoista — tai käytöksestä.

ROUVA (pudistaa hiljaa päätään). Ei hän sentähden muuttaisi mielipidettään.

ROUVA.(jäykästi). En usko, että hän omalla onnellaan pelastaisi — sellaista isää.

KOLKKO (nousee). Joka tapauksessa on häneltä kysyttävä — hänelle sanottava —

ROUVA (matalalla, pyytävällä äänellä). Mutta te voisitte pelastaa tämän kauhean aseman — torjua onnettomuuden —

ROUVA (kiihkeästi). Te olette pankintarkastaja — olette rikas — auttakaa te meitä!

ROUVA. Niin — no minkä sille voi — eihän tunteita voi pakottaa — eihän voi vaatia, että nuori tyttö uhrautuu eliniäkseen — sellaiseen ei meidän valtamme ulotu — mutta teidän valtanne ulottuu hyvin helposti — te voitte sanallanne ja lainalla —

ROUVA.(tyrehtyy, ottaa päästään, nojaa toisella kädellään pöytään).
Niin — kai se on hullua — nähtävästi —

KOLKKO (kylmästi hymyillen). Rupeaisin muka heittämään suuria summia hunningolle — ilman syytä — ilman korvausta — saadakseni ehkä hyväntekeväisen ihmisen — narrin nimen! — Kiitän kunniasta! (Miettien.) Mutta — jos tahdotte yrittää — hm! — siihen suostun — kutsukaa Aune tänne — ja pelataan selvää peliä! Minä pidän hänestä ja olen saanut päähäni — noh, lyhyesti — hänestä on syytä maksaa lunnaat. Tahdotteko?

KOLKKO (ratkaisevasti). Me kysymme häneltä. Hän sen tietää. Kutsukaa
Aune tänne!

ROUVA (kuin unessa). Kyllä — kyllä. (Menee hitaasti oikealle ovelle, huutaa.) Pyytäkää Aunea tänne! (Palaa entiselle paikalleen, istuu pää käsissä.)

KOLKKO (melkein itsekseen). Taitavasti menetellen voidaan — luultavasti — päästä pulasta vähilläkin uhrauksilla. (Kävelee perälle.)

AUNE (tulee oikealta). Äiti! Sinäkö kutsuit? (Huomaa Kolkon, tyytymättömästi). No?

KOLKKO (tulee lähemmäs). Me tiedämme, että isäsi asiat ovat auttamattomasti hukassa.

AUNE (kääntyy kylmästi ja arvokkaasti Kolkkoon päin). Me tiedämme sen — ja se —

KOLKKO. Odotahan! — Pankin asiat ovat niin sotkuiset, ettei isäsi voi niitä selvittää — ilman apua. Hän on tehnyt —

AUNE (hämmästyen). Mitä? Äiti! Eihän? (Rouva nyyhkyttää hiljaa. Aune kauhistuneena.) Mitä on tapahtunut? Mitä isä on tehnyt?

KOLKKO. Niin. — Sinun tähtesi minä uhraan tarvittavat summat — ja pelastan isäsi — jos suostut. Niin me äitisi kanssa päätimme. (Rouva purskahtaa äänekkääseen itkuun.) Ajattele äitisi surua — ja isäsi häpeätä —

KOLKKO. Tietysti häpeätä. Heti kun minä täältä lähden — tullaan hänet vangitsemaan. Mutta jos lupaudut naimisiin —

AUNE (hiljaa valittaen). En koskaan — en koskaan — minä en koskaan mene naimisiin! (Purskahtaa itkemään ja syöksyy oikealle.)

ROUVA (on kuivannut kyyneleensä ja noussut hitaasti). Ei olisi pitänyt — ehkä ei olisi pitänyt hänelle sanoa —

KOLKKO (yrmeästi). Tietysti! Tämä oli minulle välttämätöntä. Asia oli ajettava loppuun. — Ja hänelle myöskin.

KOLKKO (naurahtaa pilkallisesti). Tuntia aikaisemmin tai myöhemmin — mikä ero siinä on. — Paha — jos on tullakseen — tulkoon heti! Sitä pikemmin siitä pääsee.

ROUVA (harkitsemattomalla ja tuskaisella kiihkolla). Mutta tästä ei pääse. Jos me muut pääsemme, niin Aune ei pääse — armahtakaa häntä, jos häntä rakastatte. Hän on minun ainoa onneni — se sortuu nyt — jotakin tavatonta täytyy tapahtua — muuten se sortuu. Lainatkaa Otolle — järjestäkää asia — sanoitte, että se on teille niin helppoa. (Panee kätensä ristiin ja astuu askeleen Kolkkoa kohti.) Minä rukoilen teitä — me ponnistelemme sitten yötä päivää — minä rukoilen —

KOLKKO (halveksien). Ainoastaan tyhmyrit tekevät — (pieni viittaus kädellä rouvalle) — hyödyttömiä tekoja. (Menee nopeasti taka-ovesta. Rouva vääntelee käsiään, ei tiedä mitä tekisi, kävelee perälle. Hirvola tulee hitaasti, mietteissään, pysähtyy keskilattialle, katse sattuu ompelupöytään, tuijottaa hetken, aikoo sitten mennä sen luo, mutta pysähtyy kun kuulee jonkun liikkuvan huoneessa, kääntyy. Rouva tulee perältä.)

HIRVOLA (kauhun valtaamana, kohottaa kätensä kuin hukkuva, haparoiden ilmaa, kähisten). Siis — siis — (Syöksyy ompelupöydän luo, riuhtaisee laatikon auki, alkaa etsiä.)

ROUVA (aavistaa äkkiä Mitä Hirvola etsii, parkaisee) Otto! (Syöksyy estämään.) Mitä sinä etsit?

HIRVOLA (hurjana). Vaiti — tai tapan sinut! (Ottaa kiinni rouvan käsistä ja työntää pöydän ääreen.) Vaiti — kuuletko!

ROUVA (horjahtaa tuolille). Jumalan tähden! (Hirvola syöksyy laatikon ääreen, heittää sisällön hujan hajan lattialle.)

ROUVA.(tuijottaa liikkumattomana Hirvolan työtä; kun näkee, ettei
Hirvola löydä, huoahtaa helpotuksesta). Ooh!

MAJANIEMI (Hirvolan takana). Mikä? (Hirvola kääntyy hämmästyneenä ympäri.)

HIRVOLA (vihassa). Mitä se teille kuuluu! Mitä teillä on täällä tekemistä?

MAJANIEMI (levollisesti). Ei mitään — mutta minä kuulin täältä. avunhuudon —

MAJANIEMI. Ehkä oli onneksi, että kuulin. Yritin Aunen luo — mutta Aune on sulkeutunut huoneeseensa eikä avaa —

MAJANIEMI. Niin. Minä, otin pullon haltuuni — estääkseni sen joutumasta — vääriin käsiin.

HIRVOLA (hiljaa ja arasti). Jos menette Aunen kanssa naimisiin — niin pelastakaa nyt —

HIRVOLA (hieman toivoen). Jos sanon teille totuuden — no niin, minä puhun suoraan. Kassassa on väärennyksiä — rahoja puuttuu —

HIRVOLA. Minulla ei ole muuta keinoa — auttakaa minua! Antakaa minulle tuo pullo!

MAJANIEMI (ankarasti). Ei, ei! Turhaa puhetta! (Lohduttaen.) Olkaa järkevä! Eihän maailma tähän lopu.

HIRVOLA (katsoo harhaillen ympärilleen kuin apua etsien). Ei lopu — maailma — (Menee hitaasti, painunein päin perältä.)

ROUVA (on seurannut jännittyneenä hänen lähtöään, kiihkeästi). Hän voi tehdä itselleen jotakin konttorissa!

ROUVA (istuu herpaantuneena). Kiitos! — Ja kiitos teille ystävällisyydestänne — meitä onnettomia kohtaan —

MAJANIEMI (herttaisesti). Tietysti minä muutenkin — mutta tiedättehän, että erityisesti Aunen tähden —

ROUVA.(arasti). Eikö tämä tapaus — ole muuttanut — teidän mieltänne? —
(Ei voi jatkaa.)

MAJANIEMI (iloisesti ja lohduttavasti). Ei. Päinvastoin! Nythän on vielä enemmän syytä — tarkoitan, että enemmän tukea te nyt tarvitsette. Eihän Aune ole mitään rikkonut…

ROUVA (ojentaa kätensä). Kiitos teille — minun ainoa onneni — Aunen puolesta! (Perältä kuuluu kova-äänistä puhetta. Rouva hypähtää ylös.) Mitä se on?

MAJANIEMI (kuuntelee). Minä katson. (Kiiruhtaa peräovesta. Rouva seisoo paikallaan, kuunnellen suurin silmin.)

ROUVA. Melua konttorista. — Tohtori meni sinne. — Ajatteles — millainen sydämellinen ihminen — hän ei hylkää meitä onnettomuudessamme.

MAJANIEMI (tulee peräovelle). Siellä on viranomaisia — ja —
(Keskeyttää, kun huomaa Aunen.)

MAJANIEMI (alakuloisesti). Niin vangitsivat. (Kuuluu voimakas ovensulkeminen.) Nyt he lukitsivat tuon oven.

AUNE (työläästi ja katkonaisesti). Minä en voi tahrata — sinua — ja — en voi tehdä sinua — onnettomaksi —

MAJANIEMI (hellästi). Sinä olet kiihtynyt ja sairas. Rakastanhan minä sinua — ja sinä rakastat —

AUNE. En, äiti! Minä en koskaan — voi mennä naimisiin. Minulla on epärehellisyyden perintö — isältä — sentähden en voi — mahdotonta. — Marttikin ymmärtää, etten voi —

ROUVA (tukee itseään pöytään, hiljaa ja silmät kiinni). Voit — sillä — minun mieheni — ei ole — sinun isäsi.

MAJANIEMI (seisoo hetken hämmästyneenä, katsoo kumpaakin, kirkastuu, menee nopeasti rouvan luo, suutelee kädelle, hiljaa). Rakas — kultainen — äiti! — Tällainen tunnustus on — on —

AUNE (seisoo liikkumattomana, panee kädet korvilleen). Ei, ei! Se on uhri — se on — se on —. Äiti on sen keksinyt — ei, ei, äiti, älä petä — se on —

ROUVA (liikahtamatta ja avaamatta silmiään). Se on — totta. Minun mieheni ei ole sinun isäsi.

ROUVA (vetää Aunen syliinsä, hiljaa, tuskin kuuluvasti). Sinä toki minulle jäit — sinut pelastin — sinut, sinut — (Suutelee otsalle, katsoo sitten Aunen pään yli rukoilevasti Majaniemeä.) Aunen tähden —

MAJANIEMI. Niin — niin —. (Ojentaa kätensä Aunelle.) Aune — minun — meidän Aunemme —! (Aune, nostamatta päätään, ojentaa kätensä Majaniemelle. Majaniemi suutelee Aunen kättä.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UHRI ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.