The Project Gutenberg eBook of Valkeat tunnit This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Valkeat tunnit Runoja Author: Antero Kajanto Release date: December 21, 2025 [eBook #77520] Language: Finnish Original publication: Jyväskylä: K. J. Gummerus O.Y, 1923 Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKEAT TUNNIT *** language: Finnish VALKEAT TUNNIT Runoja Kirj. ANTERO KAJANTO Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1923. SISÄLLYS: Valkeat tunnit I Niin silloin Nuori kevät Maaliskuu Huhtikuu Pieniä pirstoja Kutsu juhlaan Myöhäiskevään onni Hiirenkorvalla lehdet Helluntaisointuja Juhannuksen laulu Rantakalliolla Uimarannassa Kesäpäivä Hippaa leikkivi lasten piiri Kesäilta Kesää Keskikesän laulu On kypsä puolain Lintu puussa II Syysakordi Kuolleet ulpukat Hiljaisia sanoja Siipirikkona Talvea Soivat talven taikakellot Jäähileitä Sylvesterin yönä III Pegasus Totuus minusta Lukinverkko Ihmisen osa Katkelma Sydän Joulukellot Sydämen haudalla Elegia korkeimmalle Runo VALKEAT TUNNIT. Valkeat tunnit valkean kevään, syntymishumalaan syleilevään päihtyvät värit ja veret. Syttyvät nurmikot, lehtipuut lehtii, vuokot ja orvokit onneensa ehtii, — juhlivat Jumalaa meret. Valkeat tunnit, — hääilomaljaan tarttuvat kädet ja triumfivaljaan tuloa vartovi väki. Tunne ei ihminen ikävää toviin, ripisee riemua poloisiin poviin; — kukahtaa kuusikon käki. Valkeat tunnit valkean kevään, minäkin sieluni syleilevään hukutan nuoreen huumaan. Minäkin kannustan orhini juoksuun, runomaan ylpeiden yrttien tuoksuun ja kevätyön karkeloon kuumaan. I. NIIN SILLOIN. On poissa vielä ne päivän pälvet, ja poissa suvien sulot muut. Maa talven tai'an on kahlevanki, ei lehtiverhossa pihapuut. On aatos arka niin paljon vailla, yön pilvet tummat käy päällä pään. Soi tuulet tuskaansa korpimailla, ja luonto kuolla on ikävään. Mutt' konsa koivuihin urvut puhkee, ja metsät tuoksuvat mäntypuin, kun rantakaisloja laine lempii, ja kukat kuiskivat kummeksuin, on niinkuin siivet ma silloin saisin ja sinne siirtyisin, aurinkoon, kuin todet uusimmat unhottaisin, ja rinta laukeisi lauleloon... Kun valkoteränsä tuomet saavat, ja heinät helpeiset heräjää, kun ilman kansi on sinikirkas, ja niityt nuorteat vihertää, on niinkuin elämä itse veisi, uus usko unihin ulvut lois, kuin onnen orvokit aukeneisi, ja tuuli toiveista tarinois'... NUORI KEVÄT. Vasta äsken on rajaton avaruus puhdistunut pimeänvärisistä pilvistä. Sijaan on sijoittunut vaaleansinistä valoa ja sen keskelle on päivä pannut uuden uunintäytensä palamaan. Maahan, kaduille ja talojen katoille on ilmestynyt ikäänkuin ihania tuttavia, jotka puoliarkoina tepastellen tappavat aikaa. Kevätkiireen ajamia ajatuksia on jokainen nurkka ja soppi täynnä. — Niitä on istahtanut ikkunalaseille ihmisten asuntoihin armautta tuomaan, huonekasveille hassuttelemaan ja seinillä oleville kultakehyksisille kuvatauluille tuttavallisesti tarinoimaan. Aivan vajoavat kimaltelevaan kirkkauteen vaivat ja valitukset. Silmä näkee ihmeellisiä näkyjä, nuoria ja terveitä, korva kuulee pelkkää naurua ja ihastelua ympärillään, aivan kuin olisi parvi pyhiä neitseitä kiehkurarihmat kepeästi riipuksissa huhuilemassa ja karkelohyppyjään pitämässä. — Tähän piipauttaa tuuli pillistään pienen säveleen. Nuori kevät kurkkaa piilopaikastaan jonkun kivimuurin kattoharjan takaa, katsoo puoleen ja toiseen, viskaa viattoman silmäyksen — toisen sinne — toisen tänne — ja itsekseen hyvillämielin hymähtää. Katujen kirkastuneilla kivillä mennä hipsuttelee hiljaisia askeleita omissa onnenmietteissään, ja niiden edellä ja takana vaeltaa ryhmä varjoja — Jumalankuviksi luotujen ihmisten varjoja — ikään kuin ilman tarkoitusta ja päämäärää, ikäänkuin joidenkin tuntemattomien ajamina ja ahdistamina. Nuori kevät kepsahtaa piilopaikastansa esille. Uutta aurinkotulta tupsahtaa kaduille ja katoille. MAALISKUU. Arkoina hipaisee maaliskuun hankia auringon lylyt, pihojen valvoo vanhat töllit ja navettahylyt. Kapse kuuluu ja reenjalan napse kaukaa tieltä, aisassa vaski vavisten tavaa tuttua kieltä. Ovien pieliin aurinko-ihme väriä heittää, lattiapalkkien raotkin kaikki riemulla peittää, Sipsuttain, hipsuttain ikkunaruuduilla sätehet hiipii, heleä päivä sinistä sähköä seinille riipii. — — — Pisara tippuu pisaran jälkeen räystähän suulta, — kaunis on kuunnella kulkijan pienen kevähän tuulta. Sulaa lumi, solisten juoksee ojissa vesi. Riutuvi, taittuvi, talvi, sun ylpeytesi! HUHTIKUU. Huhtikuu! Avaruus ajatuksia täynnä; — sini soutaa ja sinessä soudetaan. Kuin hurskas silmä on aurinko, lempeä ja leppoinen. Liuta tuulia lentää siipiauroillaan halkoen arvoituksellista tyhjyyttä, missä juoksee joukottain tuoksuja ikäänkuin sydämestä lähteneitä laupeita lupauksia. Huhtikuun huumaavaa ainetta humahtaa jokaiseen soluun ja suoneen, veressä tuntuu tuhannen ääntä, rinnassa ravaavat kuin ratsut ja aivoissa askartelee kimppu kirkkaita ajatuksia aivan kuin juovuttavien juhlapitojen puuhassa. Toimii kuin totinen ystävä sydän. Lyönneissä on lempeää kaikua, hopeaista kuin täysin kypsyneen naisen naurussa. Valtimo on vavahtelevasta riemusta rikas. — Sanotaan sielläkin sanoja, helliä ja herttaisia, ihan kuin kaikesta ihmisitsekkyydestä vapaita. Maa on kuin odottava äiti, kantaa kohdussaan siunattua siementä, edeltäkäsin itsekseen ihastelee, tulevien tuntien tuskia siunaa, pyhälle Jumalalle puhelee kuin nöyryys itse. Huhtikuu! Ilmassa lentää ihania säveleitä kuin lyyrasoittimen näppäimiltä pudonneita. Räystäiltä kuuluu kuherruksen ja kevätkisailun kirkkaita ääniä. Siipisulkien sametti värähtelee ja välkkyy ja auringon liekeissä kaulahöyhenien kirjavat värit hohtavat ja hehkuvat. Alhaalla katuojissa solisee ja soi, ja veden mukana mennä viilettää viri kuin kevytjalkainen kärppä. Huhtikuu! Ihan tahtoo humaltua ihminen! — Kevät kätkyessään soutaa, pieniä kätösiään onnellisena ojentelee, peittonsa alta paljasta jalkateräänsä vilkuttaa, sopottaa suullaan jotakin käsittämätöntä puoliääneen ja niin hymyilee kuin hyvä Jumala itse. PIENIÄ PIRSTOJA. Sen muistan, kun aikana pienuutein minä rannan pajusta pillin tein, kun kivelle istahdin paljain päin kesävirnat ja kaunokit ympärilläin. Löi lainehet leikkiä keskenään, — kivi ymmärsi kiveä vierellään. Sydän tykytti nuorena rinnassain. — Minä itkinkö ihminen huomentain? — En itkenyt, — en... vain kaipailin elon tunteja kitsaita kyynelin... Niin kivellä istuin ma paljahin päin kesävirnat ja kaunokit ystävinäin. Joen toisella rannalla metsäinen vyö, helapunainen tupa ja hupina työ. Pien' sauna ja kota ja kodassa lies', puunpilkontapuuhassa töllin mies... Jokilautturi, sidottu aineeseen, ulos soutavi vesille venheineen, — ja naiset vaaleissa hatuissaan, kimonoissa ja harvoissa harsoissaan ne tuhdoilla istuvat, — mielissä yöt, — kesän kihlajaismaljat... ja keittiötyöt... Niin kivellä istuin mä paljahin päin kesävirnat ja kaunokit ympärilläin. — KUTSU JUHLAAN. Tule ystävä — aikana kevään, tule iltojen hymyilyyn! Sydän saava on uuden evään ja antava anteeks' syyn. — Tule ystävä, — nuortumis-riemun joka solu jo tunteva on! Veri voimakas valtimon vie mun ulos muistojen karsikkohon. Tule ystävä tuoksujen juhlaan — maan mullan ja vihreän veen! — Tule — Askeltes tallata tuhlaan ma toiveeni havahtuneen. — — — Tule ystävä — aikana kevään, tule iltojen hymyilyyn! Sydän saava on uuden evään ja antava anteeks' syyn. — MYÖHÄISKEVÄÄN ONNI. Olennon on ympäröinyt onni, myöhäiskevään onni. Elämän arkipäiväisyyteen on sekoittunut juhlamieltä, kepeää ja kirkasta. — — — Metsissä helisee rytmikkäitä säveleitä, kuulaita ja kimmoisia. Kirjavakylkiset kalliot kylpevät auringossa, imevät ilmaa kivisiin kudoksiinsa ja antavat nuoren nurminousukkaan hyväillä karkeaa, vuosien vanhentamaa hipiäänsä. Ruskearunkoiset petäjävanhukset ovat ojentaneet rosoiset oksansa korkeaa sineä kohti. Nuoren sammalen sametilla hyppelehtii auringon hymy aivan kuin keimaileva alastomuus, ja jossain kauempana kallistaa heinän korsi kainoa päätään ja katsoo salavihkaa ikäänkuin ihailija ihannettaan. Kevätmultain tuoksu levittää lentimensä ja alkaa toiverikkaana taivasretkensä aurinkoa kohti. Tuuli antautuu avaruuden armoille ja uskaltautuu uimaan sähköiseen ilmaan. — — — Olennot vapisevat onnessaan, ja heidän sydämensä — kaikkien syntyneiden ja syntymistään odottavien kaipausten äidit — värisevät nekin onnessaan, myöhäiskevään onnessa. HIIRENKORVALLA LEHDET... Hiirenkorvalla lehdet puistikon puiden; kaduilla väkeä kirjavapukuista. Sinisen ilman alla nuoret nurmet tuoretta tuoksua täynnä. Silmissä eloisaa kiiltoa, poskipäillä tervettä punaa, askelissa keväisää kepeyttä. — — — Parvi valkealakkista ylioppilasnuorisoa, immet iloisakatseiset, harsohameissa, korkeakantaisissa kiiltokengissä, nilkat sirot piilossa silkkisten sukkain, vöillä soljet päivässä palavat, kulmilla kultaa keväisen säteen, palmikot hopeanauhoilla pantu. Miehet vaaleanharmaissaan, käsissä kepit kaartuvapäiset, leuat sileiksi ajetut. Minullakin takin rinnuksessa tuoksumassa napin läpeen pistettynä ruusu, — tulipunaruusu, saatu — keltä saatu? — — tytöltäpä tietenkin... — — — Pikarit täynnä kirkasta simaa, mahlaa kevään, suonihin käypää. Pöydillä valkean puhtaat liinat, kristallimaljakot, hopeaveitset, ruskeat, poimuiset toukokuun-leivät; kaikki kaunihin kevään vuoksi, nuorten vuoksi, naisten vuoksi. — — — Rinnassa riemu, lempi ja onni; huulilla hymy, äänessä nauru; jalkojen nousua, juoksua, tanssia, helskettä hilpeää monenmoista. HELLUNTAISOINTUJA Sini ilman yllä soutaa, kiurun huilu helää helkaa; puiston nuoret tuomet tuoksuu, tunti kuittaa tunnin velkaa. Palmikoissa impein hohtaa silkkirihmat, kirjonauha. Tahdin itkee vanha viulu, säestyksen tuuli lauha. Suven ruusut poskipäillä niin ne neidot karkeloipi; helmat heiluu, kengät kopsaa, alla rintain riemu soipi. Lipattavi järven laine, kuovit kutsuu rannikoilla, vettä lyövät venheen airot, umpuun puhkee pursut soilla. Voihkaa tuvan tuuliviiri, päivän sädelangat loistaa; kiikut keinuu, laulut raikaa, kaiku salaa äänet toistaa. Helää helkaa kiurun huilu, raitapuissa rastaat raksaa; puiston nuoret tuomet tuoksuu, ajan velkaa aika maksaa. JUHANNUKSEN LAULU. Sun sylinantoos, aurinko, taas päihtyy kadut, puistot, unelmat nuppuun puhjenneet ja haudan saaneet muistot. Sun ylpeässä mullassas', maa, oras onneen ehtii; häätanhujansa tuoksut käy, ja kaikki koivut lehtii. Sun allas, kaunis aurinko, lyö siipein iskut salaa. Sun tähtes meren rukous soi, sun tähtes nurmet palaa. Ja kitsas aika tunteineen sun allas tekee työtään; — niin sydän lyö kuin elo tää ois poutapäivää myötään. Taas aatos kesään kypsynyt se sieluansa tuhlaa; on verenkäynti valtimon kuin pyhäisintä juhlaa. Soi kiurun uskontunnustus kuin uljain uhma sineen, ja tuohustuleen keltanot käy kaunein unelmineen. Puut vanhat vanhan kaupungin näin päihtyy suven satuun; kuin nuortuneina askeleet lyö iäismykkään katuun. Näin muisteloista hurskaimmat nyt uudistua voivat, kun juhannuksen tanhut käy ja ylpeet riemut soivat. RANTAKALLIOLLA. On päivän valot länteen laskeneet. Mies, yksin seison rantakalliolla, nään kuinka loiskii alla vapaat veet ja kuinka kiiltää kaste kivikolla. Nään kuinka käyvät lokit lepäämään, kuin ajaa aalto armotonna toista, kuin illan sillat tummuu yllä pään, ja elo sammuu luodon ruohistoista. Puun lehvää tuuli hiljaa hyssyttää, yökehrääjän käy hyrräämähän rukki; päät maksaruohoin nukkumahan jää, veen pintaan piirtää vanan vanha tukki. Mies, yksin seison rantakalliolla, lyö sydän niinkuin jostain syyttäis' se. Käy kaste leikkiin kiiltäin kivikolla ja hopein helkkää käen kantele. UIMARANNASSA. Mikä on hälinä äärellä hietaisen rannan? — Immet siellä nuoret, uhkuvarinnat, hymysuut, ruusuposket, valkeat hipiät nurmen samettia vasten. Kainostelevat kukatkin näkyä tuota, hiirenherneet ja helakanpunaiset apilankukat. — Ihailevat siinä salasilmäyksin nuoret leppäpensaat, ja hyttyslapset survovat kaiken yllä suudelmahimosta syyhyten. — Ihopoimuja pitkin päivä sädesuksillaan suihkaa. Hento leppälintu jossain arkaa säveltään soittaa. Lahden vesi somasti solisee, ja rannan kellertävä hiekka sinisen ilman alla odottaa kepeän jalkaparin kosketusta. — Tyttö rantatietä astuu, auringossa hehkuu päivänvarjon helapunainen vaate, nuori jalka ketterästi kohoaa, — nuori jalka... silkkisukka... kiiltokenkä... Somasti hameenhelmat heilahtelevat. Istuutuu nurmen sametille tyttö, katsahtaa hymyillen ympärilleen... Punatäpläinen pusero lennähtää nuoren leppäpensaan oksalle, kohoaa ylös vartalo, suortuvat somasti alas kaulalle valahtavat, silmät säihkyvät sinen täyttämät, nousevat ja laskevat rinnat ikään kehittymisaikaansa päässeet. Somasti solisee vesi ja rannan hiekka helisten tervehtii. Pouta paahtaa ja itikat ympärillä ilakoivat. Jossain hento leppälintu kaihojaan tinnittää ja kainostelevat kukatkin näkyä tuota, hiirenherneet ja helakanpunaiset apilankukat. Sepä on hälinä äärellä hietaisen rannan. KESÄPÄIVÄ. Lahdella valkeain airojen loiske, rannalla telmiväin pienien parvet. Lokkien siivissä hopean välke, pilvien päärmeissä kirjavat arvet. Luotojen kivillä aaltojen juoksu, keulassa purren vaahtojen harjat. Lampien hetteissä vaanivat varjot, niityillä punaisten horsmien sarjat. Tuoksua puutarhan unikkokukkain, itkua valmiitten, kaatuvain heinäin. Varpusten virsiä tuulien alla. Askelten ääniä takana seinäin. HIPPAA LEIKKIVI LASTEN PIIRI... Hippaa leikkivi lasten piiri, niityllä varsat on valloillaan, kaivonvintti ja vihuriviiri hiljaa haastavat haaveitaan. Leiniköt nyökkäävät seppelepäitään, harakkaa aidalla naurattaa. Mettiset kukkien kennoista juovat, raidassa rastahat rallattaa. Purppura paistaa maalatun talon, pelto-ojasta kurnutus soi. Kohdussa koivujen nuorien lehväin kevään kerttuset karkeloi. Varpunen veisaa vanhaa virttään kattotikkailta katsellen. Kuistilla kertovat piika ja renki muistoja aikojen menneiden. KESÄILTA. Ruistähkät iltalepoon käydä halaa, on päivän viime säteet sammuneet, on ruskoruusut kukkaan puhjenneet, maan nurmivihreet kastettansa valaa. Käy hyttysparvi suvitanssiin salaa, on laululintuin äänet vaienneet; yö hämyharsoon kietoo autereet, ja lännen puolla ilmanpihat palaa. Kuu nousee kuni yötä siunaten. Luo villit tammet viileen siimeksen, ja onnen entein kukahtelee käki. Yöperhot ihmisääntä paeten ne lentää peittoon pensaan hopeisen, ja unen taikaan uupuu maalaisväki. KESÄÄ. Eilen syntyi kesä, ja tänään ovat jo uusien tuoksujen juhlapidot puolitiessään. — Sireenien oksilla palaa sinipunainen onni, pihlajien salaisuus on aukaissut nuppunsa ja angervoiden ihanat kukat ovat saaneet ihmeellistä seuraa, — surinaa ja supattelua. Meren laineet puhelevat alastomille kallioille kummallisia asioita, ja rannan kellertävä hiekka puhkeaa mykkään iloonsa miljoonia kertoja. Kesä temmeltää ja leikkii. — Pistäytyy pienten, pellavatukkaisten pojantenavien seuraan, heittäytyy hiekkakasaan huolettomaan asentoon, rakentaa laivoja ja linnoja ja paukuttaa käsiään ilosta yhteen kilpaa toisten, samanikäistensä kanssa. — Siirtyy siitä yksinistuvan ihmisentyttären luo rantapenkereen tuoreelle turpeelle, hypistelee hyppysillään auringon ruskettamaa jalanselkää, tunkeutuu tuulen mukana valkeiden vaatekertojen läpi ja ikäänkuin tietämättään puraisee puhdasta ihoa. Kesä kuppelehtii ja kujeilee. — Purjehtii puhdasväristen pursien mukana, istahtaa nuorien naurujen pariin, meluaa mielin määrin ja antaa raikkaiden tuulien ihastella itseään. — Saaret ja niemet heittävät salavihkaisia silmäyksiään, meren suolainen vesi värisee odotuksen onnesta, ja koko ilma on kuin ihanan Jumalan henkäyksiä täynnä. * * * Eilen syntyi kesä, ja tänään se kehittyi ja kypsyi. — Kun huomen tulee on jo onni poissa, — kukkien kirjavuus katoaa ja niittyjen ja nurmikkojen tuohukset ja tuliroihut sammuvat. — Ihmisentytär kokoaa kouransa täyteen rakkaita muistoja ja rakentaa niistä pyhäkön itselleen ja sydämelleen. KESKIKESÄN LAULU. Kesä on! Kesä on! Helpein hehkuu heinäpellot; liekit niittynätkelmäin lekkuu luona veräjäin, kalkkaa kyyttöin vaskikellot. Kesä on! Kesä on! Taivas pitää yllä poutaa. Katvehessa koivupuun paisuu sävel peipon suun. — Valkeet venheet vettä soutaa. Kesä on! Kesä on! Täyteläinä tähkät kaurain. Tuntuu tuoksut timotein, lapset mielin kevennein yli kenttäin käyvät naurain. Kesä on! Kesä on! Suloansa suvi antaa. Vettä ulpulammikon viiltää siipi sinikon, paahtaa pouta ruohorantaa. Kesä on! Kesä on! Kultaa päivä nuorta viljaa. Kietoo valkeus vangikseen onnentäyden orkideen; helää hellehymnit hiljaa. ON KYPSÄ PUOLAIN... On kypsä puolain, ja lakka kultaa jo rimpiniittyjen ylle luo. Niin kuulaan kirkas on ilman kansi, puun vihryt lehti jo kalvistuupi ja syksyn tuoksuja tuulet tuo. Soi pyssyin pauke, ja ruohorantaan ui sorsapoikueet piilohon. Käy viklat veisaten kivikoilla, lyö kuhankeittäjä kanneltansa, ja uunilintu soi uneton. Öin nousee sirppi kuun kellan-kalpeen, maa kastekiteissä kimmeltää. Veen laineen liplatus vieno lakkaa, suoheinät nyökkäävät nöyrät päitään, ja sivit surujaan hyräjää. On kypsä puolain, ja lakkamarjat luo ylle rimpien kultavyön. Mies riihtä puipi, soi varstan helske, ja oljet itkevät alla työn... LINTU PUUSSA. Piipii lintu puistikon puussa, toisille uskoo toiveensa pyhät, luontoa kiittää, Luojaa kiittää... Supattaa korvahan toiselle kaikki: — »laitamme pesän — sinä ja — minä... Sisälle käymme untuvakehtoon, ilona sopu soma»... — — — Päästään päivästä päivään toiseen, sininen taivas pesähän tirkkaa; — »Tip... tip... tip...», soi sirkutus pienten, ja rinnassa onni on oma. — — — — Piipii lintu puistikon puussa. Mennyt on kesä, mennyt on lempi... Täynnä on lakeus lehtien kultaa, vihurin vilu on siipehen lyönyt. Piipii lintu, itkee lintu, rinnassa raskaat huolet... II. SYYSAKORDI. Elohopea lasissa mittarin se soutaa syksyisin ennuksin. Pihatarhain on kukkaset kuihtuneet, värin vihreän vieneet on viljat veet. Pois kurjet jo mielivät etelähän; jää tilhit ja tiltaltit hyräämähän. Syys harmaja takana ikkunan kesälehdot kutovi kultahan, ja verta pihlajat lyödyt saa, — tomun, ihmisen, osa on odottaa. Elohopea lasissa mittarin se soutaa syksyisin ennuksin. KUOLLEET ULPUKAT. Kuoli ulvut kultakukat kylmyyteen, hyytyi lammen arka aalto riitteeseen. Jäätävän sai rannan hiekka hyväilyn, päättyi naisen nuori nauru nyyhkyhyn. — — — Poukamassa venherauska yksinään unta näkee kuollehesta kesästään: Yli lammen uimaan käypi hiljalleen... Kultapäiset ulvut nyökkää toisilleen... — Juhan-tulten räiskyessä viulut soi, — nuoret norjat, intomielet karkeloi... — — — Poukamassa venherauska yksinään... — Sadekuuroin kylmäin soitto yllä pään. Kuoli ulvut kultakukat kylmyyteen, hyytyi lammen arka aalto riitteeseen. Jäätävän sai rannan hiekka hyväilyn, päättyi naisen nuori nauru nyyhkyhyn. HILJAISIA SANOJA. On ilta, niinkuin usein ennenkin mä yksin istun haurain haavehin. Seinillä kuvat kultaraameissaan, pöydät ja tuolit vaiti paikoillaan; vain käynti kevyt ehtoon varjojen soi mykkää hiljaisuutta siunaten... Mies katson iltaan niinkuin ystävään ja painan kätten varaan sairaan pään. — Syän takoo alla kuni kiire ois', — kuin suuri kaikkeus kutsuis' täältä pois. Vyö tähtein paistaa ruutuun himmeään; — mies yhdyn itkettyhyn ikävään. Soi katutieltä takaa ikkunan vain käynti jonkun köyhän kulkijan. Niin katson iltaan niinkuin ystävään ja painan kätten varaan sairaan pään SIIPIRIKKONA. Viekas vieras tyyten tarpoi rinnastani riemut näin. Haaveen taittui hauras siipi, suru sydänsoppeen hiipi nureksuen, nyyhkyttäin. Poroks' paloi toiveen tupa, kaikki särkyi, mitä loin. Kuihtui kaunis lemmen lehti, ennen määrää ilta ehti, huolten sarkan pohjaan join. Kiertävät nyt viimat mailla, kohtalosta arpaa lyön. Kylmää pohtaa talven polut, voimatonna verisolut soutaa, vitkaan sykkii syön. Hoiperrellen, lohdutonna matkaa jatkan yksinäin linnun siipirikon lailla, lemmetönnä, hoivaa vailla, mennyttäni nyyhkyttäin. TALVEA. Alla kylmän lumikerran huokaa köyhä maa; puiston puussa varpusvaari hiljaa valittaa. Kinos kasvaa kadun varteen, naukuu jalas reen; vaskikellon vaisu ääni hukkuu huurteeseen. Hallit haukkuu käypäläistä, köyhää kulkijaa; pajun paljaan oksapuulla tilhit tiukuttaa. Lailla helmein hopeaisten kiiltää kiteet maan; talon mykät savupiiput pitää vahtiaan. SOIVAT TALVEN TAIKAKELLOT... Aavan alla kaikkialla maahan lumikukat putoo. Elon ratas käy ja soi, yössä kylmä karkeloi, seittejänsä hämy kutoo. Helmilukuun valkopukuun peittyy niityt, nevat, pellot. Korutonna koivupuu unelmiinsa unohtuu, soivat talven taikakellot. Viluvihmat, hiuderihmat lankeavat alas katuun. Kultaan syttyy pilvivyö, tuuli talon seinään lyö. Kuudan paistaa hiihtolatuun. JÄÄHILEITÄ. Peittää lumi tienoon karun, joikuu veri vanhan tarun. Kristalleihin räystästen siirtyy sähkö säteiden. Lasiruutuun huurre jään havaa tähkää tekemään. Huonerivi mykkä on, puiston koivu alaston. Punatulkku oksallaan miettii myöhäisonneaan. Hehkuu hanget, kipenöi, — laulaa sydän, ikävöi. Valtimoissa ihmisten yhtyy jäätä verehen. SYLVESTERIN YÖNÄ. Laukee lyönti malmirautaan, — herpoo vanhan viime voimat; vanhan vuoden viime hautaan hukkuu huolten hurjat soimat. Sammuu tähdet, — tuulet vaan vaikertavat vaivojaan. Hetken metsän valkee hanki on kuin valju sairaspaari, luonto muu kuin kahlevanki, yllä surman sirppikaari. Vanha vuosi taakse jää, uneen uupuu vanhan pää. Siipiratas ajan uuden vinhaan käyden tietä vakoo. Nostaa yöstä vastaisuuden, mustat mahdit maahan lakoo. Piirtää pilviin tähdet, muut; vaihtaa uusiin vanhat kuut. Lumikentät kera kitein hohtavat niin helmein lailla. Hengenheimot veljessitein suurta aikaan saavat mailla. Kellon lyönnit toistaa vaan kahdentoista sointujaan. Vuotta uutta alkaessa mieli onnen kuvat kutoo. Tulevaiseen tuutiessa aatos kaihoin kauas putoo. Lumilangat kietoo puun, kadun kultaa kimmel kuun. — Sentään siunaan entishetket, tunnit vainaan, vanhan vuoden. Aukee aavat aarniretket uniin uudet ulvut luoden. Satu vanha, — aika uus', vanha uuden vastaisuus. III PEGASUS. Isäsi, salaisuus, on hedelmöittänyt sinut, Pegasus; äitisi, aika, on sinut maailmaan tuonut, ainut ilo on sinulle annettu palvella ihmistä jokaisena uutena päivänä. Suuri jumaluus on vihkinyt sinut tehtävääsi, elämän juhlaan, ja mitannut vereesi kiihkon pyrkiä aurinkoon. Sinun kavioittesi ääntä haluaa kuulla maa, minkä asukkaita painaa rangaistus odottaa vuorokaudesta vuorokauteen onnea, joka ei koskaan saavu. Sinun nimesi maine, Pegasus, vaeltaa tähdestä tähteen, ja sinua itseäsi kumartavat ja kunnioittavat köyhät runoilijat, jotka ovat sinulle paljosta kiitollisia. Ainoa, minkä olet perinyt vanhemmiltasi, on ikävä, ja se sinua ohjaa ja kuljettaa, nostaa sinut pois maasta uuteen aurinkokuntaan aivan kuin hengen, jonka aineesta erkanemisen hetki kruunaa. Isäsi, salaisuus, on hedelmöittänyt sinut Pegasus; äitisi, aika, on sinut maailmaan tuonut, ainut ilo on sinulle annettu palvella ihmistä jokaisena uutena päivänä. TOTUUS MINUSTA. Keskellä ihmisten ihminen lienen pientäkin pienempi näin; rytmien tanssihin tuskani vienen — siunaten syntymätäin. Taivallan otsalla kalpeena vyönä kahlehet kaipauksen, tulevain tuntien sirpaletyönä etsintä tyhjyyden. Haurahat, huojuvat ilmalinnat kohotan korkeuteen, — mainiot maksaa maailma hinnat nöyrälle narrilleen. Siipeni nää, ah, liian on heikot pyrkiä päivähän päin; viekkahat ystävät, epäilyn peikot, piinaavat elämätäin. Varjona vaellan katujen juhlaan seurana äänetön syön. Ainoan onneni oudoille tuhlaan tullessa tuttavan yön. — — — Keskellä ihmisten ihminen lienen pientäkin pienempi vain; päivästä päivähän hautahan vienen verevää nuoruuttain. LUKINVERKKO Sydän, lemmen lukki kerran sisimpääsi pesi, kutoi hienot verkkorihmat yli ylpeytesi. Sydän, vangin lailla kannat yhä kahlettasi, ikävöiden illat itket vanhaa vapauttasi. IHMISEN OSA Kohtalon lapsena, osana orjuudet, ihminen yksin sa kuljet ja huokailet. Leipäsi edestä aamusta iltahan niin lyöt sinä vartesi askarin uuvuksiin. Joskus sa naurat, kun nauraen helpompi on kuunnella kutsua kevään ja nautinnon. Yksin sa itket, ihminen, ilonas työ; yksin sa kärsit, suojanas lemmetön yö. Kohtalon lapsena oot sinä keskellä sen maailman touhun, tuskan ja tyhjyyden. Niin sinä kuljet, ikeenäs itsekkyystaakka, kunniaan himo ja kultaan kuolohon saakka. KATKELMA — Synnyt, — kuolet... ihminen, laki Luojan säätää sen. Tuhlaat suotta hyvyyttä, — parhain pettää ystävä. Vieras vastaa hymyilyys'; — kaiken päättää iäisyys... — — — — Onneasi etsien kuljet suotta ihminen... — — — Lemmit, hellin hoitelet, — kaltaistasi syleilet. Huulten huumaa halajat, — hylkäät, kun sen saavutat... Aika vastaa kyselyysi — kaiken päättää iäisyys... — — — — Onneasi etsien kuljet, köyhä ihminen... SYDÄN. Sydän — Kaunis käsite valheen ja totuuden välimailta, hullu suurimmassakin viisaudessaan ja pelkuri rohkeimmassakin uhmassaan. Ajan nöyrä palkollinen, yhdessä tuokiossa rikkain rikkaimpia, ja jo toisessa itse kerjäläisten kuningas. Vanginvartija ja vangittava, isäntä ja renki. Sydän — Ylpeän kunnianhimon äiti ja pyhimyksen nimen ulkokullainen kantaja; sairas, joka ottaa lääkkeitä parantuakseen, ja laupeudensisar, joka valvoo ja odottaa tautiin masennetun tervehtymistä. Henki, jolle jumaluus on antanut pienoisonnen liekehtiä ja palaa, ja tomu, jonka saavutettavissa on ainoa yksi: kuolemisen ja sammumisen iltapäivä. Sydän — Kaunis käsite valheen ja totuuden välimailta, viisas, jolle hullut pudistavat päitään ja nauravat ja puolihassu, jota viisaat ylentävät arvoasteissa ja kantavat väkijoukkojen nähden käsillään ylenpalttisen ihastuksen hurmiossa. Sydän — Vain sydän, jolle suuri tuntemattomuus on antanut sydämen nimen. JOULUKELLOT. Niinkuin kylmät kuolinkirstut kadun vanhat talot makaa. — Joulukellot kumajavat, helää temppel'urku vakaa. Lunta vuotaa pilven palteet, lekkuu liekki katulyhdyn. — Minä onnen kerjäläinen, enkeleitten lauluun yhdyn. Juhlat näen seimen luona, kasvot neitsyen ja isän. — On kuin sydän saanut oisi ilon muruun uuden lisän. Tunnen tuoksut pyhän myrhan, paina enää vuodet eivät. Siunata jo heitä tahdon, jotka multa onnen veivät. Joulukellot kumajavat. — Johtuu lapsuusaika mieleen. — Helää hiljaa temppel'urut, takoo tuuli seinän pieleen. SYDÄMEN HAUDALLA. Sydän sydämen luokse ikävöi... Sydän sydämen tähden löi ja löi... Sydän kaipasi kaunista lapsuuttaan, sydän kaipasi ollutta onneaan. Sydän itki, kun helpompi itkien oli kulkea haudalla nuoruuden ja kummun kiveä kumartain yhä siunata hetkiä sunnuntain. Sydän sydämen luokse ikävöi... Sydän sydämen tähden löi ja löi... * * * Sydän itsensä uuvutti unehen niin saapuen kentille keväimen ja aikahan ammoin haudattuun, pihapuistohon alle pihlajapuun, luo sydämen sen, jota hellimään oli tottunut niinkuin itseään... Sydän vieläkö mielinyt muuta ois'...! Oli menneet jo harmajat harmit pois, oli osan kaunista nuoruuttaan sydän saanut sydäntä kuullessaan... * * * Ypöyksin haudalla sydämen sydän heräsi unesta, — kaivaten yhä niinkuin ennenkin lapsuuttaan, yhä niinkuin ennenkin onneaan. Sydän sydämen luokse ikävöi... Sydän sydämen tähden löi ja löi... ELEGIA KORKEIMMALLE. Sinua yksin suo minun kiittää kaikesta tästä: suruista syysajan näin, kauneista kevähän myös. Suo, pyhä kohtalotar, mun langeta jalkojes' juureen, katsella kasvoja Sun, koskea kutreja Sun. Yksin Sinulle suo sydänsalani lausua julki; vain Sinä tietää voit tuskat ja riemuni mun. Sun, pyhän, käskystä pilvet piirtävät taivahan kantta, tähdet ja kalpea kuu valtasi alla ne on. Ihmiset yksin me täällä kuljemme auringon alla, elämme tahdosta Sun, kuolemme tahdosta Sun. Vain Sinun neuvosta käymme yhtehen ystävän kanssa, — kärsien, toivoen näin aamut, päivät ja yöt. Suo, pyhä kohtalotar, minun kiittää vain Sua yksin puolesta sukuni mun, puolesta itseni mun. Suita mun pyytää suo elon tarpehet varttani varten, — tarmoa tahtohon mun, suuruutta sieluhun mun. Lyhyt tää aikani anna murheetkin miehenä kestää, siunaa mun kätteni työt, mieleni miettehet myös. Sun, pyhän, käskyjä kuulen tahtosi jälkehen käyden siks' kuni muuttua mun sallit Sa mullaksi maan. RUNO. Armoitettu yö kantoi sinut käsivarsillaan maailmaan, kääri avuttomuutesi kapaloihin ja soi sinulle elinajaksesi olemisen onnen. Maa otti vastaan hentoutesi kuin kevät kukintonsa, kuin rannan hiekka kuumehehkuisen auringon, tai niinkuin meri iltaruskon kuparikiiltoisen varjon. Työ, ihminen, omistamishalussaan sai vallan ylitsesi, vaihtoi sielusi rihkamaan ja ylpeytesi halpahintaiseen rahaan. Teiden hullut kulkijat myivät sydäntäsi enimmän tarjoaville, päihtyivät verenkäyntisi voimasta ja ikävöivät tyhjyyksien tyhjyyttä, elämää ja onnea, niinkuin narrit. Maailman rahvas tavoitti sinua ristiinnaulitakseen, typerät lankesivat polvilleen eteesi, rakastuivat sinuun ja syleilivät sinua; rikkaat ottivat sinut riemusaattojensa ylpeydeksi, köyhät itkivät ja säälivät sinua, mutta viisaat vaikenivat suuressa ymmärtäväisyydessään. Sinä itse vaelsit aurinkokunnasta toiseen ja vaikutit, — sinä runo, jonka yö kantoi. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKEAT TUNNIT *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.