The Project Gutenberg eBook of Synti
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Synti
        Nelinäytöksinen draama

Author: Lauri Haarla

Release date: December 9, 2025 [eBook #77433]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1923

Credits: Juhani Kärkkäinen, Johanna Kankaanpää, and Tapio Riikonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYNTI ***
language: Finnish




SYNTI

Nelinäytöksinen draama


Kirj.

LAURI HAARLA





Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1923.




HENKILÖT:

Elias Kålk, kirkkoherra.
Agnes, orpo.
Leena Pirjetantytär
Ismael, äpärä, edellisen poika.
Taneli Öhrn, köyhäinhuoneen hoitaja.
Geila, kirkkoherra-vainajan tytär.
Laukkus, kirkkoväärti.
Vänrikki Seidenberg, kuninkaan vouti.
Jere, riivattu. Kyläläisiä,
Veijareita ja teinejä.


Tapahtuu Suomessa noitavainojen aikana Valpurin-messun ja helluntain
välillä.




Ensimmäinen näytös.


Köyhäinhuoneen yhteistupa. Oikealta taka-alalta vie ovi pihamaalle
ja oikealla seinävieruspenkki sekä kaksi rinnakkaista ikkuna-aukkoa.
Takaseinässä kaksi lähekkäin olevaa koppia — riivatun koppi lähellä
ulko-ovea ja rangaistuskoppi vasemmanpuolisena — joiden ovissa on
luukut sekä rautakanget ja teljet. Taka-alan vasemmanpuolisessa
nurkassa harmaakivinen liesikiuas, jonka perustana on pari hirsikertaa
ja jonka tulisijan päällys on laakeilla kivillä holvattu sekä
mukulakivillä kateltu. Lähellä kiuasta matala jakkara. Vasemmalla on
ovi köyhäinhuoneen hoitajan puolelle ja samalla seinällä etualalla
pöytä penkkeineen. — Tuvan katto on pyöreähkön holvin muotoinen, joten
sivuseinät ovat matalahkoja ja kiukaan yläpuolella olevasta räppänästä
tulee valo viistosti tupaan. Uuninnurkalla törröttää karstainen päre.
Pöydällä puisessa jalassa puoleksi palanut talikynttilä, koverrettu,
lamppuna käytetty nauris sekä kaljatuoppi.

On lempeän kirkas Valpurin-messun aattoilta. Räppänästä ja ikkunoista
tulvii runsaasti ilta-auringon punertavaa valoa.


ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

_Leena_ istuu rahilla lähellä oikeanpuolista seinäpenkkiä ja kehrää.
Vieressä on kopassa lepeitä. Hän on heikkosilmäinen vanhahko nainen.
Otsa on kurttuinen ja kovat kärsimysjuonteet suun ympärillä. Mutta
tummanruskeat hiukset ovat vielä täydet ja puhtaat ja muistuttavat
nuoruudenajan kiharaisesta tukasta. — Hänen yllään on sininen väljä
röijy ja ruskehtava rynkkyhame.

_Ismael_, edellisen poika, on hintelä, pitkähkö nuorukainen,
kasvoiltaan kalpea, silmänaluset tummat ja riutuneet. Mutta silmät ovat
suuret ja puhtaat. Niiden ujo pelonalaisuus luo niihin alati väreilevän
eloisuuden. Samaa todistavat herkät huulet ja nenän hieno muoto.
Hänen hiuksensa ovat vaaleanruskeat ja pehmeänuntuvaiset, kuin kauan
vuoteessa maanneen sairaan hiukset. Oikea jalka on nilkasta lievästi
vaivainen, joten hän kulkee hieman onnahtaen ja käy ilman keppiä vain
kotosalla liikkuessaan. — Pukuna on hänellä sinertävät, karkeasta
kankaasta tehdyt housut ja punertava, haljastunut takki, joka on
melkein kaulukseton, joten nuortea kaula on näkyvissä. Takissa on rivi
tinanappeja kaulaan asti.

Ismael istuu oikeanpuolisella seinäpenkillä. Hänen vasemmalla
puolellaan on hänen keppinsä penkkiä vastaan nojallaan ja penkillä
juuri valmistuneet kehlo ja pieni pytty. Parhaillaan hän viimeistelee
puukolla silitellen kauhaa. Hetken vaitiolo.

_Ismael_ (nostaen kauhaa, ihastellen). Äiti, katso, äiti, kevyt kuin
lintu! Ja kuin västäräkin häntä sen keikkuu varsi.

_Leena_ (synkän väsyneesti). Aherrat turhaan, poika parka.

_Ismael_ (iloiten yhä omaa iloaan). Ja pytty ja kehlo! (Ottaa kehlon
molemmin käsin.) Silkkaa katajapuuta! Sen pohja paistaa kuin kuutamon
naama. Katso, äiti — — kuin keltainen kulta!

_Leena_ Vie kultasi piiloon, poloinen poika, tai itaroitsevat sen
herrat itsellensä.

(Ismael vie kalut kiukaan taakse. Hetken vaitiolo.)

_Leena_ (Ismaelin hommatessa kiukaan luona). Ei ruunun vaivaisten pidä
kerjäämän eikä hyötymän kättensä töistä, niin ovat vääräneuvoiset lain
tehneet ja säänneet.

_Ismael_ (tullen äitinsä luo, iloisena). Sinne piilotin kiukaan koloon.
Ja sitten — — riihen alle ne vien. (Salaperäisen innostuneesti.) On
mulla siellä varpuluudat ja vispilät valmiit, on kavetta ja kapinetta
monta, on kätkössä lujassa. — Ja sitten — — kun lauvantaina sairaista
ja maahanpantavista pappilaan vien sanaa, nöyrästi kumarran ja anon,
että saisin ne kaupata kylällä. Sittenkös sinulle ostan — — rohtoja
ostan ja — —

_Leena_ (keskeyttäen). Kirkkoherran käskystä on meidän herra kieltänyt
vaivaistalolaiset kylää kiertämästä. Ano mitä anot, lupaa et saa.

_Ismael_ Sapatinaatto jok'ainoa sinne vienyt olen viikkoiset
sanomat, ja alavainen on ollut kirkkoherra aina. Hopeakannusta
kerran herraskaljoja juotti! Ruokaa on antanut Geila-mamselli monet
kerrat, eikä ole siitä kirkkoherra sanalla moittinut — —. Miksikäs ei
sallisi minun, vaivaisen pojan, moniaita äyrinlantteja ansaita äitini
avitteeksi?

_Leena_ (syvällä katkeruudella). Minä tunnen Kolkit — — ne on ilvesten
sukua.


TOINEN KOHTAUS.

_Riivattu_ takoo raivokkaasti nyrkillään koppinsa ovea.

_Leena_ (koko hahmoltaan kamalammaksi muuttuen, taaksensa katsomatta).
Kuule, riivattu herää, kun kuulee Kolkista sanan. Aukaise luukku! Se
taitaa virren ilveksistä.

(Ismael painuu pelästyneenä kiukaan luo.)

_Leena_ Avaa, poika!

_Ismael_ (kiukaan luota). Olet kamala, äiti!

_Riivattu_ (alkaa jälleen takoa oveen, epäselvästi jollottaen). Kolkin
herra, kolkko miesi.

(Leena nousee, menee luukkua kohti ja tempaa sen auki.)

_Riivattu_ (käheästi nauraen). Kolkin herra, kolkko miesi — —

_Leena_ (astuu takaisin luukun luota pari askelta, uhmaten ja kovana).
Anna, riivattu, palsamin valua!

_Riivattu_

    Ilvesturkki, ilvesrinta,
    Peto ilvestä isompi.

_Leena_ (säkeissä edelle kiirehtien.) Tallasi pyhimmät tarhat — —


_Riivattu_

     Tallasi pyhimmät tarhat,
     tahrasi tytärten aitat,
      hanhet Maarian halasi.

_Leena_ Vietteli viattomimmat — —

_Riivattu_ Vietteli viattomimmat. (Katoaa luukusta, joten ääni kuuluu
seuraavassa kauempaa, mutta kaikuvasti.) Papin saatanat tulevat!

_Ismael_ (kauhuissaan). Kristuksen tähden! (Menee nopeasti ja lyö
luukun kiinni; äitiänsä lähestyen.) On riivattu raivossa kamala.
(Istuutuu penkille.)

_Leena_ Olkoon. Se on lääkettä katkeralle sielulle. — — Ja se
riivaus on kirkkoherran synti ja syy! Joka saarna sen on synkkä kuin
tuomionaatto. Lain moukarilla särkee järjet ja aivot. Ja kauhulla
köyhien sydämet nääntää. Siitäkö lupia saisit — —

_Ismael_ Mutta eihän ole se laulu kirkkoherrasta tehty.

_Leena_ Ei, vaan sen isävainajasta, kuninkaan voudista. Mutta ilves se
on poikakin luonnoltaan, jos liekin kaulassa liperit. (Vaitiolo.) Vai
eikös ole minunkin päälleni tuomiota huutanut? — — Sinullekin lie omaa
äitiäsi manannut, vaikka olet karttanut sitä minulle sanomasta? Sanopas
suoraan.

_Ismael_ (väristen, säikähtäneenä). Älä kysy, älä kysy!

_Leena_ Kysyn mitä kysymän pitää. Noita-akaksi on äitiäsi syyttänyt,
noidaksi on huutanut, katala. Poika, älä totuutta peitä.

_Ismael_ (yhä kiusaantuneempana). Se sana on katkerampi kuolemata — —
Sitä älä haudasta kaiva!

_Leena_ Mutta manannut on kaikkinaista noituutta pelkäämään ja minuakin
sillä tarkoittanut? Onko?

_Ismael_ (kuin tuskaisena huokauksena). On.

_Leena_ Siinä sekin kuultiin. Mutta turhaan pelkäät — — ei ne sellaiset
maineet minua roviolla polta.


KOLMAS KOHTAUS.

_I teini_ (tulee reppu selässä oikealta). Rauha taloon. (Katselee
hakevasti ympärilleen.)

_Ismael_ Rauha itsellesi.

_Leena_ Mistä vieras on?

_I teini_ (veijarimaisesti). Muusain kukkulalta tullaan, teinejä toiset
ollaan, veijareita ja rakkareita ollaan toiset. Mutta Jerusalemin
suutareita kaikki — — Onkos talossa Valpurin-kaljoja pantu?

_Leena_ Tämä on vaivaisten huone — —

_I teini_ (liioittelevin elein). Jota myös hospitaaliksi kutsua
taitaan! (Menee vasemmalle pöydän hio ja ottaa käteensä kaljatuopin.)
Oikein, pojat. Tuoppi on tyhjä kuin teinillä maha. Mutta —
suojelusapostolimme Hazazelin kautta sen vannon — vielä tänäpänä olen
minä ynnä veljeini kanssa viettävä Kaanaan häitä. Ergo?

_Leena_ Mitä villitty riekut ja raakut?

_I teini_ Ergo? (Osottaen vasemmanpuolista ovea.) Eikös kysyä sovi,
mihin vie tämä ovi?

_Leena_ (ryhtyen kehräämään, välinpitämättömästi). Sinne ei sinun ole
menemistä.

_I teini_ Niinmuodoin — — siis: Hospitaalin edesseisojan kamari?

_Ismael_ (nousten penkiltä, hätääntyneenä). Se on Taneli-herran huone —
— ei ole kotosalla.

_I teini_ Vai Tanelin huone! Taneli? Mikäs sillä on liikanimi?

_Leena_ Öhrniksihän sitä sanovat.

_I teini_ Se Öhrnin Taneli? Se peruukkimaakari, käräjäniekka ja
välskärinsälli, se Renttu-Taneli Turusta? Ergo! On talossa oltta ja
viinaa. (Menee takaisin ulko-ovelle ja huijaa tovereilleen.) Hazazel!

_Äänet ulkoa_ Hazazel! Hazazel!

_I teini_ Silentium! (Tulee ovelta ja menee vasemmalle, ottaa pöydällä
tuopin ja kumartaa pilaillen.) Cum permissu diaboli. (Poistuu
vasemmalle.)

_Ismael_ (hätääntyneenä). Mitä se aikoo? Juoksenko hakemaan herraa
tänne?

_Leena_ Ei kuulu meille. Ne on teinien metkut. Ja mistäpäs sen nyt
löytäisit. Valpurin-messuja touhunnee — — lie Vappu-morsianta herrojen
syötiksi hakemassa.

_Ismael_ (joka on edellisen repliikin aikana istuutunut, hetken
vaitiolon jälkeen yhä levottomana.) Mutta sillä on aikeita pahoja. Se
ottaa sieltä olutta ilman lupaa ja — —

_Leena_ Ottakoon. Eipähän meiltä ota. Ei nytkään ole koko päivänä
kaljan tippaa tuoppiin pantu. Koko elämä vettä ja leipää, ei särvintä
muuta kuin vaiva ja katkera mieli — —

_Ismael_ Miksi saan minä peljätä alati. Joka kulkuria pelkään — —
riivatun raivo on minulle jokapäiväinen kauhu ja kammo, ja kylällä
herjaavat meitä.

_Leena_ (liikutettuna, synkästi). Minun tähteni, poika parka — —

_Ismael_ (nousten ja syöksyen polvilleen äitinsä luo). Ei, ei!
Kaikki ne kestän — — mutta lupaa, äiti, lupaa minulle: älä kalliisti
lunastettua sieluasi vihalla katkeroita, vaan siunauksin se vihan alta
virvota pois.

_Leena_ (puristaen poikaa syliinsä; hellän ja katkeran mielialan
keskenään kamppaillessa). Sinua siunaan, poika! Joka hengenvedollani
siunaan sinua. Itseäni kiroan, siitä synnistä kiroan, jonka tähden
äpäränä synnyit tänne — — ja joka sinun hentoisan nilkkasi vaivaiseksi
väänsi. Häpeän kauhusta sen väänsin syntymäsi hetkellä. Sinun edessäsi
kaikki ovat syntiä tehneet. Mutta sinun ja minun se on yksin kärsittävä.

_Ismael_ (taistellen hellällä riemulla vastaan). Ihana, äiti, on itkun
pikarista juopua meidän, kun yhdessä juoda saamme.

_Leena_ (Ismaelin hiuksia hyväillen). Se on ainoa lohtu, että sinun
sielussasi ei virhettä ole — — Mutta puhtaan sydämesi tähden, ja äitisi
tähden, he tulevat yhäti sinua lyömään ja tallaamaan.

_Ismael_ (nousten seisalleen). Herjatkoot, mutta eivät tallaa meitä.
Minä tiedän: me lähdemme kauaksi pois ja unohdamme nämä nurjat nurmet.
Olen nikkari taitava kyllä. Tehdä taidan kalua kaikenlaista. Maailmalle
mennään ja herroiksi eletään.

_Leena_ Tulethan sinä sen puolesta toimeen vaikka maailmalla, sittenkun
minussa, raihnaassa, ei enää taluttamista. Kyllin liekin jo kuoleman
kouko sydänalassa kommerrellut — —

_Ismael_ Et kuolla saa — — yksin on kauheata olla.

_Leena_ Milläpäs tässä tervehtyisi. Ei ole sydämentipat eikä tinktuurat
köyhän varalta välskärillä — —

_Ismael_ (äänessä tuskaa). Älä jatka, äiti! Usko minua. Rohtoja hankin,
kaupatuksi saan tavarat kaikki. (Kuin varman pelastuksen löytäen.)
Mansikat kypsyvät kohta. Niitä kun tuokkosin kannan, niin tottapa
paranet — —


NELJÄS KOHTAUS.

_I teini_ (tulee vasemmalta, toisessa kädessä katajainen viina-ankkuri,
jonka laskee penkille kädestään, ja toisessa äskeinen tuoppi,
nokkelasti.) Tulipas kerran taas näpsän verran. Bibemus in nomine
Jesu! (Juo; kääntyen Leenan puoleen.) Tässähän tätä olisi muillekin
vaivaisille. (Lähestyy Leenaa.)

_Ismael_ (hätäisenä). Älä juo, äiti! (Teinille.) Olet varastanut, mies.

_I teini_ Minä viinoja varastan ja viinalla kurkkua karastan! Tänä yönä
noita-akatkin saatanan sapattia ryyppää. Älä viinaa karta, maitoparta
— — (Tunkien lähelle Ismaelia.) Juo! Tai vievät sun noita-akat
Valpurin-yönä, vievät luudanvarrella Kyöpeliin. Ja sielläkös pojan
viinaan syljetään, sammakon päistä öylätti koreasti leivotaan ja sitten
sakramentti nurinpäin pojalle juotetaan. Jaa, kuulepas, poika! Ihan
munsööri pelsepuupin tapaan ne siellä suuta suikkaavat pakaraan ja
napaan. Ja sitten vasta — kuulepas, tiitiäisen poika — sitten vasta
nahkasi helvetin peräseinään naulitaan. Ja tävyksistä — — pienen pojan
pikkaraisista tävyksistä siellä noitasalvat keitetään, joilla Luciferus
kavionsa rasvaa ja voitaa ja muutkin sorkkansa paikkaa ja hoitaa, kuten
»Malleus Maleficarum» oikein opettaa ja sanoo — — juo, ipatilli, juo
Marjanpojan maksun päälle. (Tyrkyttää tuoppia Ismaelille.)

_Leena_ Herkeä jo siitä räkättämästä.

_I teini_ Ho-hoo — — siinä se taitaakin olla tämän kylän noita-akka
paras — —

_Ismael_ (on siepannut keppinsä penkiltä, tällä kaikin voimin uhaten).
Ihminen, älä kiusaa meitä! Etkö tiedä! Se sana on katkerampi kuolemaa —
— Mene pois täältä!

_I teini_ (ikkunoihin päin hoilaten). Hazazel! (Jättää tuopin pöydälle,
mutta vie mukanaan viina-ankkurin. Lähtee.)

_Äänet ulkoa_ (teinin avatessa ovea). Hazazel! (Ulkoa hetken
meluamista.)

_Ismael_ (on jäänyt seisomaan tuohtuneessa mielentilassa ja nyt teinin
mentyä istuutuu penkille, rukousta hokien). Ole kiitetty Jumala — — ole
kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu Jesus, pyhitetty Pyhä Henki — — (Jää
katsomaan rauhoittuneempana. Vaitiolo.)

_Leena_ Missä on Agnes? (Ismaelin katse kirkastuu.) Hän vielä sinulle
tänä iltana ilon hetket laittaa.

_Ismael_ (nousee, riemastuneena). Agnes! Agnes on varmaan jo lähteelle
juossut. (Kuuluu kaukaa raikuva torventoitotus, ensin yhden, sitten
yhdessä useamman torven. Ismael jännittyy joka jäseneltään.) Kuule,
kuule! Voudin kartanosta ne soittavat Valpurin-torvet. Nyt on
Vappu-morsian löytty. Ja nuoret herrat ja junkkarit sen sanoman
kaikille toitottavat. (Jälleen kuuluvat raikuvat torvet.) Se on
soitto kuin urkujen helinä — — nyt nuoret neitseet ja rouvat kauniit
rastisiljit ja silkkiharsot harteille heittää ja Valpurin-kulkue alkaa.
— Onpas tässä lentimin lentänyt aika. Kukaties on Agnes jo vuotellut
kauan. Meidän lähteen se tyttö on koristellut varmaan, on sinisin
vuokoin ja valkoisinkin, ja itse vierellä istuu. Sieltä me yhdessä
katselemme kokkoa kaukaa ja ympäri maailma seisoo kuin Herran kaupunki
tyynine virtoinensa.

_Leena_ (hymyillen). Mutta kiiruusti matkaan, poika. Keppi on penkillä.

_Ismael_ (tehden lähtöä). Nyt ei keppiä tarpeen. Helmassansa Agnes
jalkaani lämmittää, lähteestä terveyttä juon, ja silloin en ole
nilkasta rampa. (Salaperäisesti.) Siinä lähteessä taika on varma — —

_Leena_ Taitaapa olla. Ilostapa ihmiselle voimia kertyy.

_Ismael_ Se on pyhä lähde. Kun siitä sanaa sanomatta ja riemulla juo,
niin ihmeitä tekee. Agneksen kädestä juon. Hyvästi, äiti. (Lähtee ovea
kohti.)


VIIDES KOHTAUS.

_Geila_ tulee ulko-ovesta Ismaelia vastaan Hän on lähes 30-vuotias
kaunisvartaloinen nainen. Mutta hänen kasvonsa: tarmokas leuka ja
varsinkin korkea otsa, joka on kelmeästi päilyvä kuin öitä valvoneen
ja paljon rukoilleen, eivät ole viehkeästi naiselliset, vaan ennen
muuta selkeästi päättäväiset. — Hänen pukunsa on vaaleahko, mutta
yksinkertainen. Hame on kupeilta vain lievästi pöyhistyvä.

_Geila_ Jumalan siunausta teille.

_Ismael_ (kumartaen ja Leenan nyökätessä mukana). Nöyrä siunaus
itsellenne, mamselli Geila. (Poistuu oikealle.)

_Geila_ (menee Leenan luo). Tulin ilmoittamaan raskaasta
koettelemuksesta, joka nyt on sälytetty meidän harteillemme.

(Leena katsoo säikähtyneenä.)

_Geila_ Mihin oli Isma menossa?

_Leena_ Kolminaisuuden lähteellehän se — — Agnes kun siellä jo
toveriksi vuotteli.

_Geila_ Agnes ei ole siellä. Voudin kartanosta saattaa häntä
parhaillansa tänne Taneli Öhrn, vaatettaakseen tytön Vappu-morsiameksi,
kaikkien tanssitettavaksi. Ja se on voudin ja kirkkoherran työtä.

_Leena_ Voi heitänsä, minkä tekivät! Mitä on Ismael sanova?

_Geila_ Minä aavistan: Tämän kaiken pohja ja lähde on papin itsensä
syntinen himo.

_Leena_ (synkeästi). Polvesta polveen tekevät syntiä Kolkit. (Panee
kopan penkin alle ja aikoo liikuttaa rukkia, Geila tulee avuksi ja
vie sen kiukaan luo.) Kylläpäs ne nyt kuoleman pistokset kylkiluita
repivätkin. (Istuutuu rahille.)

_Geila_ (palaten kiukaan luola). Kun Herran armopöytään valmistui Agnes
ja kävi pappilassa moniaat kerrat, silloin näin minä Kålkin silmien
palavan.— — Mutta tämän pahennuksen olen minä paljastava ja Elias
Kålkin on minulle viimeinkin tehtävä tiliä. (Istuutuu peräpenkille.
Kirkonkellot alkavat soida. Vaitiolo.)

_Leena_ (muistojensa vallassa). Pienellä kellolla aljetaan, mutta
hätäkellolla päätetään. Kaksikymmentä ajastaikaa sitten olin
Vappu-porttona minä ja synnytin voudille äpärän — —

_Geila_ Ne soittavat Vappukulkuetta lähtöön.

_Leena_ (nousee lähtöä tehden). Menen ja vuottelen Ismaa. En päästä
poikaa tällaista kuulemaan. Ei tulisi ennenaikaista surua, jos hyvinkin
saisitte vielä pannuksi esteen tytölle eteen.


KUUDES KOHTAUS.

_Agnes_ tulee vasemmalta. Hän on nuori tyttö, mutta muodoiltaan kypsä
ja hekumallinen. Hänellä on pehmeä, ruskea tukka, ja kuperan otsan
ohauksilla se kiertää heleinä kiharoina. Silmät, hiilakansiniset ja
aurinkoiset, katsovat tahtomattaankin houkutellen, ovat ne sitten
iloiset tai pelosta säikähtyneet. Ja hänen jäsentensä hipiä on
kellervän ruskea. — Hänen sininen pukunsa on väriltään haalistunut ja
kehno. Nyt on rinnan kohdalta pari nappia poissa, joten puku on kuin
reväisty auki ja kaulalla näkyy helminen ketju.

Hän tulee ovesta hätäisenä, kuin jotakuta paeten, ja kiirehtii, vasen
käsi rinnan suojaksi nostettuna, kohti oikeanpuolista ovea, mutta
pelästyy vastassa seisovaa Leenaa, pakenee jälleen vasemmalle etualalle
ja jää siihen värjymään. — Kirkonkellojen soitto lakkaa. Ilta alkaa
hämärtyä.

_Leena_ Mihinkäs portolla kiire? Osaatpas hävetä!

_Geila_ (nousee). Etkö sinä tiedä, kurja, että yhden yön kestää
Vappuheilakan he taleissa prameus, sen jälkeen ne syö äitelän
katumuksen koi, sen jälkeen ne riekaleiksi revitään ylenkatsein ja
pilkoin.

_Agnes_ Mikä olen minä vastaan seisomaan kuninkaan voutia, kirkkoherraa
ja ylähäisiä muita — —

_Leena_ Etkö sinä muista, valehtelija, että Ismael sinua lähteellä
vuottaa.

(Agnes painuu kuin iskusta kokoon.)

_Geila_ Kiertolaisten ja renkien kanssa saat tanssia helvetin polskaa,
tulen yli renttujen kanssa käsikkäin hypellä, kunnes sitten — — sinun
ruumiistasi juopuneet junkkarit heittävät arpaa.

_Agnes_ En ole arvottavissa. Huomisaamusta menen kirkkoherralle
palvelukseen ja täältä hornan loukosta pois.

_Geila_ Enkös arvannutkin! Vielä suurempaan häpeään.

_Agnes_ Piika kuin piika — —

_Geila_ Ja jalkavaimo! (Istuutuu oikeanpuoliselle penkille lähelle
ovea.)

_Agnes_(melkein itkien). Miksi te ruoskitte minua? — Kauniiksi sanoivat
ja pyysivät — — kuningattareksi.

_Leena_ (katkeralla ivalla). Vai kuningattareksi! Uhri sinä olet!
Uhraavat köyhän, kun eivät muita saa. Ja ensi juhannusyönä pojat tuovat
risut ja raaskut sen kuningattaren ikkunalaudalle.


SEITSEMÄS KOHTAUS.

_Taneli Öhrn_ tulee vasemmalta. Hän on keski-ikäinen, ränsistynyt mies.
Naama parraton ja rokonarpinen, ennen aikojansa vanhentunut. Tukka ohut
ja ruosteenkarvainen. — Yllä säätyläispuku ja paidankaulus röyhellelty.
Multa koko puku on nukkavieru ja kulunut, kotoisin jonkun aatelisen
vanhasta vaatevarastosta. Päässä on suuri hattu.

_Taneli Öhrn_ (ovesta tullessaan). Isaacaron et Lucifer! Akkakos täällä
noituu. Hamua siitä hornan tuuttiin!

_Leena_ Mitäpäs minä tässä. Mutta itsellensä papille olen minä totuuden
sanova. (Poistuu oikealle.)

_Taneli Öhrn_ (panee hattunsa pöydälle, palavissaan puhkuen). Huh —
huh — — Satanim — — satanim — kylläpäs sinä juoksutit. Sopiikos se
kuningattarelle? Harakka nauroi ja pienet pirut aidanseipäissä yski,
kun variksensaappaissa — häh-häh — — kuningatar lippas. Sopiikos se
semmoinen? — — Ja sopiikos tämä tämmöinen Egyptin pimeys, kun on ylkä
jo tulossa. (Ryhtyy sytyttämään valoja.) Ja nyt ei polteta pärettä,
vaan sytytettiinpä naurislamppu. (Viedessään sytytettyä naurislamppua
uuninkorvalle.) He-he — — nyt suitsuta kupuas ja napaas — —. (Pieni
vaitiolo.) Kun minun morsiameni kerran voudin hempukaksi puetettiin,
niin sepäs oli toista maata. Kuin paholaisnainen, kuin Haeresis Dea —
— se suoliansa väänteli ja heitteli häntää; se laahusta nosti, kenossa
kaula ja kiilussa silmät se asteli tietä. Minä maantien varrella ojassa
ja raivosta itkin. (Vaitiolo. Tuoksahtaa lähelle Agnesta.) Onko sulia
tietoa, tyttö, mitä on raivosta itkeä? Se on nuoren ihmisen parku
siitä, että oikeus kaikki on valhetta väärää, että on raiskattu sydän
ja murhattu sielu. Se on nuoren ihmisen haaksirikko, se on iankaikkisen
kadotuksen alku. — Soh-soh — — älä pelkää, tyttö. Tämä on hienoin
näytös, mitä olen konsa maailmalla nähnyt. Ja katsos, juhlavaloja lisää
— — (Sytyttää kynttilän.) Talikynttilä taivaan! — — Se on kainolle
morsiamelle. Mitäs sanot? Hääsali hieno kuin Babylonin palatsi! — Mutta
alta vaivaisryysyt pois! Ne on tämän talon omaa. Kaikki pois, apposen
alasti. (Agneksen paetessa taka-alalle.) So-soh, so-soh, älä pelkää,
sulhasen lahjat päälle pannaan, kuningatar-vaatteet. Käyn hakemassa.

(Agnes lyyhistyy jakkaralle.)

_Geila_ (nousten penkiltä). Onko vaivaisten hoitaja Taneli Öhrn
ryhtynyt kirjurin ja välskärin ammatin lisäksi myöskin parittajaksi?

_Taneli Öhrn_ (hetken hämmästyneenä, mutta nokkelasti selviten). Jaha,
jaha — — säätyläisvieraita — — kunnia meille — —

_Geila_ Etkö häpeä aiettasi?

_Taneli Öhrn_ Eikös mamselli Geila häpeä sairastaa mustasukkaisuutta?
Tosin on perin kummallista, että nuori kirkkoherra ei nai pappivainajan
ainoata tytärtä, vaikka tapa senkaltainen on polvesta polveen ollut
järki luonnollinen ja luonnolle sopiva.

_Geila_ Minä olen paljastava tämän pahennuksen.

_Taneli Öhrn_ Satanim — — sepäs sattui. Ja aatelkaas, jos seurakunta
nousee rietasta pappia vastaan, voi teidän viraton veljenne herra
pastori saada papinpaikan tässä jalossa pitäjässä, ja te pääsette
kyyristelemästä liian kauniin Elias Kålkin kynnyksellä. Jos sitä
haluatte — —?

_Geila_ Minä haluan Elias Kålkin puhtaana elävän. Kuitenkin: turha
puhua, minä lähden. Mutta muista, että tytöstä sinun on tili tehtävä
tämän talon kaitsijalle kirkkoväärti Laukkukselle.

_Taneli Öhrn_ Ja tämän talon ylimmäiselle kaitsijalle kirkkoherra
Kålkille.

_Geila_ (lähtiessään, pilotiksi itselleen). Niin, kirkkoväärtin luokse
lähden.

_Agnes_ (ottaa helmet kaulastansa ja ojentaa niitä Öhrnille). Herra
ottakaa nämä, herra päästäkää minut. — — Ismael on lähteellä yksin.
Sillä on itku ja hätä — — minut päästäkää.

_Taneli Öhrn_ (lähelle mennen, houkutellen). Entäs nuori kirkkoherra?
Se on kaunis ja komea — — kuin ruhtinas — —

_Agnes_ Kirkkoherra — — se on kaiken herra. Sen on harteilla hopeainen
risti. Kun kasvonsa kääntää pois hän alttaritauluun, on ylpeä olka — —
ja seurakunta kuin karitsain joukko. Sen rintaristi on kultaa silkkaa,
sitä ei silmillä katsoa saata — —

_Taneli Öhrn_ Ja sen silmät — — ne on taivasta ja tulta — —

_Agnes_ Ne polttavat alinomaa. Mutta unessa vain ne nähnyt olen.

_Taneli Öhrn_ Hä-häh — — vai jo vieressä makasi! (Tapulista alkaa
suurikello soida.) Se on suuri kello! Pappi on tulossa. Riisu, tyttö!
Haen morsiusvaatteet. (Poistuu vasemmalle.)

_Agnes_ (yksin hädässä). Mitä teen minä, mitä teen minä? (Avaa
riipaisten pari nappia. Kauhistuu, painaa käsivartensa rinnoilleen ja
lyyhistyy jakkaralle jälleen.) Mitä on minun tekeminen?


KAHDEKSAS KOHTAUS.

_Elias Kålk_ tulee oikealta. Hän on noin 30-vuotias mies. Kasvoilta
kalpea, silmillä tumma ja kulmilta musta. Ruskea tukka aaltoaa pitkinä
kiharoina. — Korkea näädännahkalakki on hänellä päässä. Hartioilla
on hieno samettipäärmeinen kauhtana, jonka vuori on ilveksennahasta.
Komeasti röyhelletty hollantilainen paidankaulus pursuaa liiveistä.
Koko vaatetus eroaa ylimyspuvusta vain siinä, että se on papillisen
tumma.

_Elias Kålk_ (katsoen lähellä Agnesta, tämän kasvoja ja olkaa, jolta
hänen ohjaava kätensä on vetänyt vaatteita alemmaksi, hurmautuen). Minä
tahdon nähdä sinut. Ja nyt minä näen — — Nyt minä näen sinun rintasi
hipiän! (Painaa Agneksen syliinsä.) Ensi kerran, sinä öitteni tuska ja
vaiva. (Suutelee, sen jälkeen hieman loitontuen.) Mitä aavistin, sen
näen minä ihanampana vielä. (Lähestyy Agnesta, joka kuin haparoiden
painuu pöydänviereiselle penkille.) Älä pakene multa! Olet rieska ja
hunaja — —

_Agnes_ Herra, tämä on synti — —

_Elias Kålk_ (suoristaa itsensä, kuin totuutena singoten). Sinä olet
synti, jonka Herra on sallinut minulle. (Kääntyen jälleen Agneksen
puoleen.) Hän nosti sinut ryysyjen alta minun silmäini eteen, kun olin
ruoskinut turhaan tätä ruumista kauan. — Kun olin turhaan valvonut yöt
ja rukoellut Herran nasiirin puhdasta voimaa, silloin kun olin matona
maassa, tulit noustessa päivän Pyhälle ehtoolliselle valmistaumaan.
Olit silmiltä puhdas, olit hipiältä kuin kellervä aamu ja ohimollasi
sininen suoni kuin lapsella viattomalla. Ja kuitenkin, kuin vaimo, kuin
Bathseba itseänsä pesevä, niin olit ihana nähdä ja vietteleväinen. —
Sen aamun jälkeen vieläkin kiduin epäilyksen tähden. Mutta kun viime
juhannuksena sinulle sakramentin annoin, silloin — — oman ruumiini
sinulle syötin ja oman vereni juotin.

_Agnes_ (kuin pyhän pilkkaa kauhistuen). Se oli Herran Jesuksen totista
ruumista ja pyhää verta korkeassa alttarin sakramentissa!

_Elias Kålk_ Olet Herralta armo. Sen tunsin silloin, hetkessä pyhässä.
(Riemullisesti katsoen Agnekseen.) Ja nyt tiedän: sinut itseeni
vihkinyt jo olen, sinä synneistä puhtain.

_Agnes_ Olen halpa ja taitamaton, senkaltaista en taida ymmärtää — —

_Elias Kålk_ Olet ymmärtävä. Nyt kuin uskovainen usko. Ja olen vievä
riemuun sinut, mun itse vihkimäni.

_Agnes_ He sanovat sitä lankeemukseksi. Ja he peljättivät vihaisin
sanoin.

_Elias Kålk_ Ketkä peljättivät?

_Agnes_ Leena Pirjetantytär ja mamselli Geila.

_Elias Kålk_ Heitä älä pelkää. Heidän vihansa ja kaiken vihan alta olen
minä sinut virvoittava. (Levittäen käsivartensa.) Tule käsivartteni
suojaan! Minä tahdon: tule itse kuin karitsa paimenen turviin — —

_Agnes_ (nousee penkiltä, mutta tuska hänet pidättää). Herra — — niin
on vaikea olo — — niin on pyörryttävää — — (Varjostaa silmiä kädellään,
katsoo kuin häikäistyneenä.) En katsoa saata, en nähdä voi — —

_Elias Kålk_ Ja kuitenkin: noin sopertamalla sen selkeästi sanot. Nyt
tiedän sen: olet minulle, Agnes, olet minulle Herran verellä valettu.
(Aikoo lähestyä Agnesta.)


YHDEKSÄS KOHTAUS.

_Taneli Öhrn_ (vasemmalta, oikealla käsivarrellaan värikkäitä
juhlavaatteita ja vasemmassa kädessä morsiuskruunu). Ja lisäksi
herrain kruunulla kruunattava. Se tosin on katinkultaa. Mutta jalot
Böömin kivet sen vanteessa kiiltää — — teidän autuaasti nukkuneen
isävainajanne lahjoittamat. Nähkääs — — esikoisoikeus syntiin-miten
sanoisin — jus primae noctis — oli siihen aikaan kuninkaan voudilla,
vaan ei papilla, joka saarnasi Valpurin-messuja vastaan — —

_Elias Kålk_ Kiirehdi. Mene tyttö vaatettamaan. (Kävellen
kärsimättömänä oikealle.)

_Taneli Öhrn_ Katsokaas — jos sallitte jatkoa sanan — kirkkaitten
kivien luku: se on kaksi kertaa kolmetoista. Niin monta Valpurinheilaa
— nähkääs — hän armonajassa ennätti halata ja kunkin kunniaksi liitti
kiven. Mikä harmonia! (Vavahtaa, tulee kasvoiltaan kamalan näköiseksi,
käheästi.) Ja tuo yhdeksäs kivi. Se on silmä saatanan päästä! Kun se
kiinni juotettiin, minä läksin muille maille. Tulin parturiksi, tulin
välskäriksi, sitä ennen parittajaksi ja sen jälkeen — — parittajaksi.

_Elias Kålk_ Vaikene! Tee tehtäväsi.

_Taneli Öhrn_ (Agnekselle). Katsos, morsian, Hollannin kangasta
kauhtana hieno, Intian silkkiä punainen vuori. Ja entäs:
kärpännahkapäärmeet — — (Katsoo Kålkiin ja lisää kiirehtien.)
Käydäänpäs tänne.

_Agnes_ (torjuen). En tahdo niitä! He sanovat: saan tanssia kaikkien
kanssa ja kaikki he koskevat minuun.

_Elias Kålk_ Kenkään ei ole koskeva sinuun. Et askelta tanssi. Vain
kunniapaikalla istut. Nyt on muuttuva juhlan vietto. Mene, älä pelkää.
(Itsekseen.) Kuin sadussa kuningatar olet sinä minulle tuleva.


KYMMENES KOHTAUS.

Oikeanpuolisen oven takaa alkaa kuulua ääniä.

_Ismael_ Missä on Agnes?

_Agnes_ (kauhistuen.) Ismael — — (Pakenee vasemmalle Taneli Öhrnin
ohjaamana.)

_Leena_ (Ismaelin avatessa ovea). Älä mene sinne — — älä mene!

_Ismael_ Älä estele, äiti — — (Tullessaan sisään.) Missä on Agnes?

Elias Kålk (istuutuen penkille vasemmalle). Mitä Agneksesta, poika?

_Ismael_ Ei lähteellä ollutkaan — — en juoda voinut — — se ei tautiin
auta, kun ei Agnesta lähellä. Ja sitten — — harakka nauroi ja ennusti
surua — —

_Elias Kålk_ (tyynesti). Poika, pakanainko lähteestä parannusta etsit?

_Ismael_ Se on pyhä lähde, Pyhän Kolminaisuuden lähde. Se taatusti
auttaa, kun sanaa sanomatta ja riemulla juo — — Mutta — — Agnesta
olen haussa — — jos lie mitä askareita tullut herran luona — — (Aikoo
kiireesti vasemmalle.)

_Elias Kålk_ Sinne älä mene. Kuka on sinulle senkaltaista opettanut,
että on lähteessä taika?

_Ismael_ Sen on sanonut äiti — — kaikki sen sanovat. Ja vuodesta
vuoteen on jalka sen voimasta vahvistunut.

_Elias Kålk_ Etkö tiedä, että kaikkinainen noituus on pahasta hengestä?

_Ismael_ (käyden hämilleen ja pelästyen). Tiedän — — se on saarnassa
sanottu.


YHDESTOISTA KOHTAUS.

_Leena_ (tulee vasemmalta, jää oven luo seisomaan). Kuulin oven taakse,
mitä kirkkoherra puhui, ja tulin sanomaan, että poika on jätettävä
rauhaan syytöksiltä ja manauksilta. (Ismaelille.) Hae kotvan aikaa
Agnesta vielä — — jos olisi riihen luona tai kaivolla näkyisi.

(Ismael poistuu oikealle.)

_Elias Kålk_ Vaimo, sinussa on riivauksen henki.

_Leena_ Ja tuolla kopissa on riivattu, jonka teki mielipuoleksi
kirkkoherran alinomainen saarna tuomiosta ja helvetin piinasta. Niin,
täällä ollaan riivatuita, mutta muissa on riivauksen syy.

_Elias Kålk_ Älä etsiskele muiden vikoja, vaan omiasi katsele ja muista.

_Leena_ (synkkänä ja uhkaavasti). Sairaaksi olen silmäni katsonut
niihin. Mutta voi niitä, jotka pahentavat yhden näistä pienemmistä. Ja
voi sitä sananpalvelijaa, joka päivällä Jerusalemia rakentaa, mutta
yöllä Babylonin pitoja pitää, neitseet raiskaa ja himojansa palvelee — —

_Elias Kålk_ (nousten, tuimasti vihastuneena). Vaimo, sido kielesi
kiinni. Se on hornan henki, se on messua mustaa. Mene pois täältä!

_Leena_ (avaten lähtiessään riivatun luukun). Saman on riivattu
sanova. Jere! Herää ja nouse. Lain nuijalla pappi rusikoitse. (Poistuu
oikealle.)

_Riivattu_ (painaen kasvonsa luukusta näkyviin). Rusikoitse — —
rusikoitse. Tallasi pyhimmät tarhat, tahrasi tytärten aitat, hanhet
Maarian halasi — — hahhahhah — —

_Elias Kålk_ (yhä seisoen vasemmalla etualalla). Sinä haudasta lähtenyt
mies, mene hautaasi takaisin!

_Riivattu_ On saatana Jumalan apina — — pappi on apinan apina. — —
hähhäh.

_Elias Kålk_ (syöksyy kohti luukkua ja lyö sen kiinni. Hetken vaitiolo.
Kävelee synkkänä pöydänviereisen penkin luo ja lyyhistyy polvilleen
sen viereen). Herra, sinä tiedät, että olen nääntyä kieltäymykseen,
että olen pätsissä palanut. Sinä tiedät, että rakkauteni on hurja kuin
Kalman pyörre ja sieluni totinen kuin kuoleman edessä. Muserra minut,
jos väärin teen, nosta minut, jos olet sallinut riemua minulle.


KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Vappukulkue tulee. Kuuluu läheltä raikuvia torven toitotuksia. Kålk
vavahtaa, nousee vapautuneempana seisaalleen. Kulkueen esilaulaja
laulaa ulkona, muun joukon toistaessa loppusäkeet:

    Jo Jumala talven ja pimeän löi,
    ja maailma viheriöi.
    Nyt on Valpurin yö, nyt on riemujen yö
     ja riemuisa kristityn sielu.

    Hei, humala kiertävi riukuaan,
    juo mettinen hunajataan.
    Nyt on Valpurin yö, nyt on riemujen yö
    ja riemuisa kristityn sielu.

    Tulenpatsahat kummuilla hulmuaa
    ja ympäri tanssia saa.
    Nyt on Valpurin yö, nyt on riemujen yö
     ja riemuisa kristityn sielu.

    Oi, kuningatar, tule kunniaan,
    tule, morsian, riemuitsemaan.
    Nyt on Valpurin yö, nyt on sulhasten yö
     ja riemuisa kristityn sielu.

_Elias Kålk_ (avaa laulun aikana vasemmanpuolista ovea.) Kiirehtikää.
(Liikehtii laulun loputtua oikealle etualalle, riemukkaana lausuillen.)
Nyt on Valpurin yö, nyt on riemujen yö — —


KOLMASTOISTA KOHTAUS.

_Agnes_ tulee vasemmalta Vappu-morsiameksi puettuna: päässä kruunu,
yllä helakkavuorinen turkiskauhtana ja uumilta pöyhistyvä juhlahame.

_Taneli Öhrn_ (kiirehtii Agneksen jäljessä keskinäyttämölle, hänen
ympärillään häärien.) Myskiä ja hajuvettä on priiskoitettava vielä.
(Kaataen pullosta.) Noin — — noin — — Ja manteliöljyä sormille
hienoisille. (Kaataa toisesta pullosta hänen käsilleen. Katsellen
työtään elehtien ja ihaillen.) Noin — noin — satanim — satanim — —! Oi,
nainen, sinä toivottava onnettomuus — — oi, Haeresis Dea!

_Elias Kålk_ (ihaillen katseltuaan, vaimennetuin äänin, mutta
intohimoisesti). Olet ihana nähdä.

_Agnes_ siirtyy vasemmalle.


NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

_Vänrikki Seidenberg_, kuninkaanvuoti, suurikokoinen ja värikkään
komeasti puettu mies tulee oikealla ja ovesta kurkistelee uteliaita
kasvoja. Ulkoa remuamisia.

_Seidenberg_ (käyden rehevänä keskinäyttämölle). He — hei, kuulkaapas,
mikä riemu ja remu! (Huomaa Agneksen, etääntyy oikealle, käsiään
rennosti levittäen.) Ahaa — — tjaa — — totta jumaliste! Koko
voutikauteni mehevin morsian siinä on pyntättynä. (Elias Kålkille.)
Heheh, sinä herranpoika! Pannaanpas veikkaa sata sarkkaa olutta ja
viinaa!

_Ääni ulkoa_ Morsian ulos! Morsian ulos! (Huuto sekaantuu remuun.)

_Seidenberg_ Morsian ulos! Kiire on pojilla. (Katsahdettuaan
ikkunasta.) No, pentele, juhlariuku on nostettu pystyyn, ja samassa
syttyy kummulla huikea kokko. (Viittaa Agnesta lähtemään.) Mars, mars!
(Siirtyy vasemmalle.)

(Agnes lähtee Kålkiin katsoen ovea kohti.)


VIIDESTOISTA KOHTAUS.

_Ismael_ tulee vastaan ovesta. _Agnes_ perääntyy askelen säikähtyneenä.

_Ismael_ Agnes! (Painautuen ovipieleen, hiljaisesti.) Mitä ovat he
sinulle tehneet?

_Agnes_ (katsomalla Ismaeliin, teennäisen iloisesti). He ovat minut — —
vaatettaneet — —

_Ismael_ (siirtyen taka-alalle). Mihin vievät he sinua?

_Agnes_ Kokolle vain — — on kiire Valpurin-kokolle meillä. (Aikoo
lähteä.)

_Ismael_ (asettuen ovelle Agneksen lähelle). Älä lähde! Älä lähde,
Agnes.

_Seidenberg_ Mitäs se poika — — Pois tieltä!

_Ismael_ (suuressa hädässä). Älä lähde! Agnes!

_Seidenberg_ (kovasti ja raa'asti). Ovelta pois!

(Ismael painuu taka-alalle.)

(Agnes poistuu oikealle.)

_Seidenberg_ (lähtiessään jäljessä). Koppiin se penikka. (Poistuu.
Ulkoa kuuluu tervehdyshuutoja morsiamelle.)

(Elias Kålk poistuu heti Seidenbergin jäljessä. Taneli Öhrn avaa
rautatelkiä kolistellen rangaistuskopin ovea. Ulkoa kuuluu pari
torventörähdystä. Kulkue lähtee.)


KUUDESTOISTA KOHTAUS.

_Leena_ (tulee oikealta, menee Ismaelin luo). Tule nukkumaan, poika — —
tule siitä nukkumaan.

_Ismael_ Agnes — — Mitä he ovat hänelle tehneet?

_Leena_ Mikä lie Vappu-morsian — — kukaties piankin palannee — — (Jää
kauhistuneena tuijottamaan kopin avattuun oveen.)

_Ismael_ Vappu-morsian? Minä tiedän, minä tiedän mitä se on. Se on
synti! (Syöksähtää keskinäyttämölle päätänsä pidellen.) Tämä on synti
Pyhää Henkeä vastaan! (Jää tuijottamaan.)

    Väliverho.




Toinen näytös.


Kirkkoherran työhuone pappilassa. Oikealla seinämällä, etualalla,
jäykkätekoinen, matalahko kirjoituspulpetti, jossa on laatikko ja
pari lokeroa. Sen kannella on kirjoitusneuvoja. Ja sitä korkeampi
kynttiläjalusta on sen vasemmalla puolella. Korkea selustainen,
päällystetty nojatuoli on pulpetin edessä. Samalla seinällä,
taka-alalla, on ovi, joka vie toisiin huoneisiin. Huoneen perällä on
kirjavin peittein peitelty kokoonlykättävä vuode ja sen lähettyvillä
raudoitettu, maalattu arkku sekä pari matkavakkaa. Taka-alan
oikeanpuolisessa nurkassa on harmaakivinen uuni, jonka takka
suippenee yläosaltaan ulkoilmaan johtavaksi savutorveksi. Taka-alan
vasemmassa nurkassa on seinään korkeahkolle lyöty nurkkakaappi,
josta ovea avatessa näkyy joukko kirjoja. Vasemmalla etualalla on
seinävieruspenkki seinää peittävine ryijyineen. Taempana samalla
seinällä on ovi eteiseen. Takaseinässä, lähellä katon rajaa, on
lasi-ikkuna, joka on jaettu pieniin lyijypuitteisiin ikkunaruutuihin.
Seiniä koristaa kaksi vaskipiirrosta, jotka kuvaavat Davidia ja Kustaa
II Adolfia, sekä muotokuvamaalaus Geilan isästä: lempeäsilmäisestä
harmaahapsisesta vanhuksesta. Ovet ovat matalia ja kynnykset korkeita.
Lattialla raitaisia mattoja.

On kulunut Valpurin-messusta muutama päivä ja nyt on lauantai.
Huoneessa on kirkkaan kevätiltapäivän valaistus. Mutta pieniruutuisen
ikkunan tähden on vasemmanpuolisella seinällä ja nurkkapaikoissa
varjoisa katve. Sensijaan on kirjoituspöytä nojatuoleineen ja vuoteen
edusta sangen voimakkaasti valaistu.


ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

_Elias Kålk_ istuu nojatuolissa polvillaan suurikokoinen postilla. Hän
on liivisillään, peräseinällä vuoteen pääpuolessa naulassa on hänen
takkinsa.

_Elias Kålk_ (lukee). Niinkuin myös Pyhästä ehtoollisesta puhuu Armon
Apostoli Paavali, joka Corinthiläisille näin sanoo: Minä olen sen
Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin — — (Lakkaa, lukemasta,
lyhyen vaitiolon jälkeen kuin muistellen.) Niin — — Herralta sain
minä vereni viinin ja voiman — — ja hänelle sen annoin. Hän otti sen
vavisten kuin kyynelejuoman — — ja kuin pilvestä pisaroivan armon,
niin otti hän sen — — niin nöyrästi autuaana. (Lukee edelleen, yhä
riemullisempana.) Pyhä Bernhardus neuvoo meitä seuraavaisilla sanoilla:
Ihminen, jos sinä tahdot jo maan päällä autuas olla, niin aina
mielessäs pidä ne katkerat ja haikiat asiat, jotka sinun Lunastajas
on kärsinyt sinunkin tähtes, ettäs sen hengellisen morsiamen kanssa
taitaisit sanoa: Minun ystäväni on minun Mirrhami-Kimppuni, joka minun
rinnoillani riippuu — — (Hetken vaitiolo; miettiväsi!) Jo maan päällä
autuas olla — — (Innostuen.) Nyt senkin ymmärrän! Hän on minulle
minun sydämeni sinetti, joka kaikki pahat aivoitukset lukitsee pois.
(Nousten.) Sinä mirrhami-kimppu! Lujasti sinut rintaani painan ja
sinut, koko seurakuntani Herralle hoidan. (Menee taka-alalle ja panee
kirjan nurkkakaappiin.)


TOINEN KOHTAUS

_Agnes_, jonka yllä on nyt soma keltainen kotipuku, tulee ovesta
oikealta ja kiirehtii Elias Kålkin luo, joka on juuri kääntyneenä
kaappiin päin.

_Agnes_ (tarttuu Kålkin käsivarteen). Minä pelkään siellä — — sinne
tuli teinejä meluava joukko.

(Elias Kålk ottaa Agneksen käsivarsiensa väliin.)

_Agnes_ Ja mamselli Geila vartioi joka askeltani ja silmillänsä vainoo.

_Elias Kålk_ (vieden Agneksen keskinäyttämölle). Yhäkö pelkäät? Ja
minun sieluni on taivaan holvi! Käy sateenkaari ja liitonmerkki sen
rannasta rantaan ja alla on viherjä maa. (Vetää Agneksen puoleensa ja
vie hänet nojatuolin luo polviensa eteen.) Sinä olet se viherjä maa — —
Ken sinun kumpujasi aikoo häväistä, sen minä poroksi poltan.

_Agnes_ Mutta ethän Ismaelille pahaa tahdo? Nyt on lauantai ja tänään
tulee hän talolta tietoja tuomaan. Ole hänelle hyvä.

_Elias Kålk_ Agnes, ne huolet minulle heitä. (Vetää Agneksen jälleen
puoleensa.) Koko itsesi minulle heitä.

_Agnes_ (antautuvana). Kuin yrttikartanossa nämä päivät olen elänyt
täällä. Tämä on ihmettä minulle. Ja sinä olet minulle herra. — —

_Elias Kålk_ (hyväillen). Noin — — noin voivu ja vaivu — — sinut
suutelen hukkumaan. Sinun hipiäsi alla on siniset virrat — — ne tahdon
jälleen nähdä! Noin, noin — — varjosta olkapään käy siniset virrat — —
päin elämän kumpuja juoksevat harhaillen — — ja ympäri hämärä yö.

_Agnes_ (melkein ilakoiden). Sinä mahtava herra, miksi suu teletkin
niin korkealta. Näin maasta ja alahalta ei vastustella voi — —
(Suutelevat.)

_Elias Kålk_ Sinut nostan ja kannan! (Nousee ja kantaa Agneksen
käsivarsillaan vuoteelle, vuoteen yli kumartuen ja aikoen suudella.)
Agnes.

_Agnes_ (nousten istualleen). Ei, ei, he tulevat tänne! Siellä on
silmiä pahoja — —

_Elias Kålk_ Pelko pois. Sinut suutelen lepoon ja tyyneyteen. (Kumartuu
suutelemaan Agnesta otsalle.)


KOLMAS KOHTAUS.

_Geila_ tulee oikealta, pysähtyy ovelle. Kålk suoristautuu. Agnes
nousee istualleen sängyssä, peittää käsillään kasvonsa ja painuu kokoon
häpeästä ja pelosta. Vaitiolo, jolloin Kålk ottaa takkinsa naulasta ja
vetää sen yllensä.

_Geila_ (etääntyen ovella, Agnekselle). Pois täältä! (Kålkille.) Elias
Kålk, saata forsiasi ulos.

(Agnes on päässyt ylös ja pakenee oikealle.)

_Geila_ Näinkö kirkkoherra Kålk puhdistaa seurakuntansa tuomiopäivän
tulemiseksi?

_Elias Kålk_ (itseänsä vaivoin hilliten). Minkä teit, se saattoi
tapahtua vain siksi, että olemme kerran leikkineet voutilan ja pappilan
pihamailla yhdessä.

_Geila_ Ja siksi on nyt meidän välillämme tehtävä tiliä. Muistatko, kun
nuorukaisena läksit Turkuun, tahdoit tulla tämän kansan Gideoniksi,
joka oli lyövä jumalattomat. Ja sinä inhosit isäsi elämää. Mutta nyt
sinä harjoitat samaa jumalatonta haureutta.

_Elias Kålk_ Olen tekevä tiliä Jumalani kanssa, en sinun, joka kuohut
vihaa. — Minäkin voisin muistella, että pappilan nuori Geila suuteli
minua lähteissäni. Miten voivat nyt nuo samat huulet vääntyä vihasta?

_Geila_ (istuutuu vasemmalle seinäpenkille). Minä saatoin sinua
matkalle kuin nuorta sankaria, ja minun oli suloista rukoilla sinun
puolestasi. Mutta Turusta et käynyt kertaakaan kotona. Ja tietoa mitään
antamatta matkasit yliopistoihin Saksanmaalle. Silloin minun sydämeni
liekki lepatti tyhjää ilmaa, riutui vuosikaudet, kunnes kuulin, että
olit astunut sotapapiksi kuninkaamme armeijaan. Silloin minä rukoilin
itselleni vain sielun rauhaa ja sinulle iankaikkista elämää. Oliko
tämäkin rukoukseni turha, vai myötkö senkin hekumaan?

_Elias Kålk_ (on istuutunut edellisen repliikin aikana nojatuoliin).
Sen kaiken ajan sinä asuit minun rintani vuoren alla kuin pieni
elävä siemen, joka vuotti itämisaikaa, ja sinä painoit paljon siinä
päätöksessäni, että otin tuomiokapitulilta vastaan tämän seurakunnan.
Mutta kun tulin, olit muuttunut ja kutistunut yhtä pieneksi kuin
ympärilläsi nämä lukkarinlesket ja kartanoitten neitseet. Olit
muuttunut liian paljon.

_Geila_ (syvästi loukattuna). Sinun tähtesi oli murheen myrsky minun
kasvoni rusikoinut! Isket väärin! Miksi et antanut itsestäsi tietoa
mitään?

_Elias Kålk_ Se siemen oli heikko. Ei ollut se elämään luotu. Nyt sen
tiedän. Toisin on tahtonut elämä, ja toista, ihanampaa ja hurjempaa, on
minun luontoni vaatinut aina.

_Geila_ (masentuen). Lienet oikeassa — — Tullessasi tänne en enää
mitään itselleni toivonut enkä toivo. (Nousten penkiltä.) Mutta yhtä
vaadin! En salli sitä nisupeltoa, jonka isäni (viitaten seinälle
kuvaan), tämä lempeäsilmäinen vanhus, raivasi korpeen, en salli
sitä rumennettavan riettauden ohdakkeilla, sillä tiedä: olen ollut
vähäiseltä osaltani mukana sitä istuttamassa; se on minulle kallis ja
ainoa perintö.

_Elias Kålk_ (terävästi). Tahdotko siis, että puetan itseni
lammasnahkaliiviin ja sarkatakkiin, tarjoan pitäjän juopoille ryypyn
kerrallaan ja kerään mielistellen lempeyden mainetta. Vai onko minun
yökuntien isänniltä kerjättävä oravannahkoja puolen timperiä talolta,
tynnyri olutta ja viljaa karpio kerrallaan. Sitten saarnastuolista
kiiteltävä ja manttaalin mukaan siroteltava ruumissaarnaan koreita
sanoja? Silloin kai olisin rahvaan mies, kuin oli arvoisa isäsi?

_Geila_ Luuletko tuhoavasi minulta uskon isäni työhön kuin tuhosit
elämäni? Erehdyt!

_Elias Kålk_ Ryyppy paloviinaa ja annos löyhäpäistä evankeliumia
särpimeksi — se on ollut tämän seurakunnan sielunhoitoa. Ja se oli
kaikille mukava. Mutta nyt pitää tämän kansan pois kääntymän hengen
velttoudesta ja laiskuudesta, sen tahdon.


NELJÄS KOHTAUS.

_Ismael_ tulee vasemmalta keppi kädessä, vaivalloisesti ja yhä
riutuneempana.

_Geila_ (pidättäen vastauksensa Kålkille menee Ismaelia vastaan).
Ismael, menepäs vielä kotvan ajaksi eteisen puolelle. — Onko äitisi
mukana?

_Ismael_ On. Aitan portailla istuu.

_Geila_ (saattaessaan Ismaelia). Pian haen sinut sisään sieltä. (Tulee
takaisin etualalle.) Nyt on minulla vain viimeinen kysymys: Lähetätkö
Agneksen palvelukseen kirkkoväärtille, joka on valmis ottamaan hänet
taloonsa, muuten on seurakunta nouseva sinua vastaan?

_Elias Kålk_ Siis salaliitto! Sitäkö varten, että sinun viraton veljesi
saataisiin tänne vanhaa pappissukua ja vanhaa unimessua jatkamaan.

_Geila_ Hän on ottava takaisin perintönsä ja esikoisoikeutensa, jos
Elias Kålk sen myö porton hekumasta. Mitä vastaat?

_Elias Kålk_ Sinun veljesi voi löytää papinpaikan Karjalan erämaista,
ei täältä, hengen viljelyksen rintamailta.

_Geila_ Lähteekö Agnes tästä talosta vai ei?

_Elias Kålk_ (osoittaen ovea). Tästä talosta lähtee mamselli Geila ja
ottaa muistoksi isänsä kuvan.

_Geila_ Näin irroittaa Herra sydämeni viimeisetkin juuret sinusta ja
synnistä. (Poistuu vasemmalle.)


VIIDES KOHTAUS.

_Ismael_ tulee vasemmalta, Kålkin mennessä nojatuoliin ja jäädessä
synkkänä tuijottamaan.

_Elias Kålk_ (Ismaelille, tämän jäädessä ovensuuhun). Käy tännemmäksi —
— ja istumaan. (Nousee, menee oikealle ja kutsuu ovea avaten.) Agnes,
Agnes.


KUUDES KOHTAUS.

_Agnes_ (oikealta, Kålkille). Hän pihan yli kulki kuin vainaja hiljaa.
Hän jonnekin läksi?

_Elias Kålk_ Hän läksi tästä talosta pois.

_Agnes_ Jumalan kiitos. — — Ja Isma on tullut! (Ismaelia läheten.)
Isma, rauha sinulle.

(Ismael avaa huulensa kuin vastatervehdystä sanoakseen, mutta sanoja ei
kuulu.)

_Elias Kålk_ (Agnekselle). Hae juomista pojalle ja pane ruokaa tuvan
puolelle.

_Agnes_ Ne teinit siellä tuvassa remuavat ja rettelöivät. Väen-väkisten
tahtovat kirkkoherran puheille, vaikka sanoin, että oli odoteltava.
(Ismaelille.) Istu, Isma, nopsasti juomat haen.


SEITSEMÄS KOHTAUS.

I teini tulee oikealla kumarrellen. Agnes poistun oikealle. Elias Kålk
siirtyy olkapäitä kohauttaen nojatuoliin.

_I teini_ (lähestyen, Kålkille). Virtuksen nimeen, arvon herra.
Kuin nälkäkurjet erämaan santaa, niin saavat tätä pitäjätä kiertää
Heliconin pojat. Nämä Jussit ja Junnut — paitsi kirkkoväärti ja moniaat
syrjäkyläläiset — eivät niin kapakalan päätä pistä teinille pussiin,
vaan vaativat kirkkoherran kerjuulupaa.

_Elias Kålk_ Sitä ette saa. Te vedätte mukananne silmänkääntäjiä,
tempuntekijöitä ja veijareita ja alennatte kansan silmissä koko hengen
työn ja hengenmiesten arvon. Kukin teistä lähteköön kotopitäjäänsä
takaisin.

_I teini_ Mutta mitäs kotomatkalla maaruun pannaan, kun on aprakka
lopussa?

_Elias Kålk_ Ja viime Valpurin-yönä oli teidän menonne villitty: Se oli
viinan löyhkä ja rähinä. Pitäjästä pois tai jalkapuuhun häpeämään.

_I teini_ Ahaa, ei ole luultu, vaikka on paljonkin kuultu. On kuultu
Kålkin herrasta korea veisu, ja nyt, nyt tehdään toinenkin veisu — —
oikea arkkiveisu pitää kohta tästä papista laulettaman ympäri pitäjää —
— _Agnes_ tulee oikealta hopeakannu kädessä, aikoo kohti Ismaelia.

_I teini_ (harppaa oikeanpuoliselle ovelle, Agnesta osoittaen). Ja
papin Patseepasta! (Loilottaen.) Paapelin pappi ja Patseepa! (Katoo
oikealle, josta alkaa samassa, kuulua hoilaamista ja meluamista.)

_Elias Kålk_ (natisee, vihan vimmassa). Ne rentut ja koirat! (Syöksyy
oikealle, jossa lyhyen hetken kuluttua melu vaikenee.)

_Agnes_ (joka on painautunut taka-alalle, hiljaisuuden tultua
Ismaelille). Isma, tässä on simaa — — oikein kyllälti juo.

_Ismael_ En tahdo juoda.

_Agnes_ (sisäistä hätäänsä peitellen). Mutta tupaan tulet? Yhdessä
atrioimme!

_Ismael_ En tahdo syödä.

_Agnes_ (hädässä). Isma, oletko sinäkin vihainen? — — Hyvä olin sinulle
sisar. Ja nyt olen parempi vielä! (Ottaa Ismaelia kädestä ja vetää
häntä mukanaan etualalle.) Tule istumaan kanssani ja haastelemaan —

_Ismael_ (jääden seisomaan Agneksen istuessa seinäpenkillä.) Älä
revittyä sydäntä paikkaa. Makeat simat ja kielesi hunaja ei ole
lääkettä minulle, sillä minun rakkauteni on ristille lyöty. Koko
Valpurin-yön ja Valpurin-päivän olen minä istunut pimeässä kopissa
rautatelkien takana ja nähnyt pahan hengen. Se oli musta, siniset
siivet sen harteilla lepatti ja vyöllä oli käyrät viikattimet. Se tuli
kuin rosvo ja kavioilla ruhtoi maahan. Sitten — — se veti terävin
kynsin selkärankaa pitkin edes ja takaisin — — se irvisti hampain. Ja
sen naama oli kirkkoherran naama. Ja sinä — —

_Agnes_ (kauhistuneena). Se oli painajaisunta, ei valveilla nähty!

_Ismael_ (melkein huutaen). Se oli helvetin ruhtinas. Ja sinä itse!
Sinä vieressä hekotit ja nauroit — —

_Agnes_ (nousee). Älä — — älä, älä jatka!

_Ismael_ Älä kiellä! Sen näin — — olit pahan hengen portto ja aljo! Ja
minä olin uhriteuras — — (Astuu Agnesta kohti.)

_Agnes_ (paeten taka-alalle kauhussa). Kristuksen tähden! Hän on
mielipuoli — —

_Ismael_ (lysähtää penkille). Minä olen kiusattu poika, jonka ytimistä
lemmenjuomia keitellään. (Jää tuijottamaan eteensä.)

_I teini_ (taustalta). Paapelin pappi ja Patseepa! (Melua. Pari kolme
kiveä heitetään peräseinään ja yksi niistä särkee ikkunan.)


KAHDEKSAS KOHTAUS.

_Elias Kålk_ tulee oikealta melun vielä kuuluessa, mutta vähitellen
hiljetessä.

_Agnes_ (itku kurkussa). Ne heittivät kivillä seinään ja ikkunankin
rikki!

_Elias Kålk_ (puoliksi itsekseen). Minä aavistan: ne nousevat meitä
vastaan kaikki. Tämä on vasta kielten myrkkyisten kähinä — — (Yltyen
raivoon.) Mutta — sen vannon, te ulkokullatut — omaan myrkkyynne pitää
teidän kuoleman.

_Agnes_ Minä pelkään — — minä pelkään. Isma on kuin vainaja kalvas. Sen
on silmissä syytös! Ja sinulla — — sinä vannot kuolemaa.

_Elias Kålk_ (lempeästi). Sinä heikkouskoinen! Ymmärrä, tyttö, sinut
tahdon pitää. Minä tahdon elää! Siksi on taistelu tarpeen. Ja sinä,
sinä rauhassa emännöitse. Ennenkuin on yö, on ympäri hiljaisuus ja
riemu meillä. Tule, sinut askareillesi saatan.

_Agnes_ (kuiskaten). Lupaa minulle: mitä ikänä pyytää Isma, salli
hänelle. (Poistuvat oikealle.)

_Ismael_ (kavahtaa seisaalleen, katsellen pelokkaana ympärilleen ). He
kuiskivat täällä — — he kiertävät varkain. (Istuutuu jälleen rahille.
Vaitiolo.) On kuin olisi kiirastorstai-ilta. Niin on raskaan äänetöntä.
Ei rukki pyöri, ei mylly käy, ei kierrä mikään ratas, ettei lisääntyisi
Kristuksen piina. (Joutuu tuskaan, käsiään ojentaen.) Ja älköön
kiertäkö konsaan, ettei liikahtaisi tuskien lähde minun rinnassani.


YHDEKSÄS KOHTAUS.

_Taneli Öhrn_ tulee vasemmalla, kurkkailtuaan ympärilleen lähestyy
Ismaelia.

_Ismael_ (ponnahtaa pystyyn, huomaamatta vielä Öhrniä) Minun tuskaini
verinen lähde! Se oli päilyvä kerran — — nyt on se verinen kuoppa ja
rannalla rutaa.

_Taneli Öhrn_ (koskettaa Ismaelia olkaan). Missä on pappi?

_Ismael_ (äkkiä). Mene pois minun tyköäni; syyttömästi minä pimeässä
istuin. Minä lähden täältä. (Aikoo Öhrnin ohi.)

_Taneli Öhrn_ (painaa Ismaelia rahille istumaan). Soh-soh, syyttömästi
ihan. Herrat sen tekivät. Minä olen ystävä paras. Kukas sinulle
kirkkoväärtiltä hankki luvan kapineita myödä? Oletko sen jo papille
sanonut?

_Ismael_ Miksi pitää minun se kirkkoherralle sanoman? En uskalla
sanoa! — — Se on helvetin kuningas — — se ruhtoo ja silpoo — — (Yhä
kauhistuneempana.) Tai äitini roviolle lyöttää!

_Taneli Öhrn_ Sanottavaksi sen tahtoo äitisikin. Ja poika, älä totuutta
pelkää. Eikös ole sitä äitisi alati opettanut?

_Ismael_ (kirkastuen). Niin, et peljätä saa, vaan totuutta pitää sinun
puhuman — —. Niin on sanonut äiti — —

_Taneli Öhrn_ Niin on sanonut — — ja sinuun, poika, pappi ei hevillä
koske, kun saa kuulla, mitä olet sukua.

_Ismael_ (itsekseen, valoisasti). Nyt tunnen tien. Niinkuin Jumala
sanat antaa, niin tahdon haastaa.

_Taneli Öhrn_ (liikehtien ja käsiään hykerrellen). Satanim — — satanim
— —


KYMMENES KOHTAUS.

_Elias Kålk_ tulee oikealta.

_Taneli Öhrn_ (kumarrellen). Kunnian herra, nöyrimmästi — —

_Elias Kålk_ (mennen nojatuoliin). Asioitako?

_Taneli Öhrn_ Tulin kirkkoväärtin kautta, ja siellä seisoi
suolapatsaana neitsyt Geila, ja nurkasta nurkkaan mittasi kirkkoväärti
lattiaa. Löi viimein romuluisen nyrkkinsä pöytään ja lähti
sonnustautumaan — luulen — vieraisille — — häh-häh — —

_Elias Kålk_ kääntyy Ismaelin puoleen.


YHDESTOISTA KOHTAUS.

Kirkkoväärti _Laukkus_ tulee seuraavan repliikin aikana vasemmalta.
Hän on vanhus, hiuksilta karkea hakoniska ja harmaa. Harmaa on myös
leukaperiä kiertävä parta. Mutta ylähuulessa ei ole partaa lainkaan,
joten leveä ohuthuulinen suu ja jykevä leuka tulevat ilmeikkäästi
näkyviin. Ruumiiltaan hän on jykevä. Puku talonpoikainen. — Hän astuu
pari askelta keskemmälle. Mutta kun ei Kålk katsahdakaan tulijaan, jää
hän paikalleen uhkaavana seisomaan.

_Elias Kålk_ (Ismaelille). Niin, kuolema ei liene tällä viikolla käynyt
taloja. Mutta mitä on sairautta ollut, siitä nyt olisi sinun tieto
annettava.

_Ismael_ (jääden se isälleen). Viime Valpurin-aamuna varhain täältä
pois temmattiin Maalina Laurintytär, vanha vaimo, joka halusi sielunsa
lunastukseksi viimeistä rippiä ja Pyhää ehtoollista, mutta ei saanut,
koska kirkkoherra vietti Valpurin-juhlaa.

_Elias Kålk_ (kavahtaa seisalleen, mutta hillitsee itsensä ja istuutuu
jälleen, lyhyesti). Mitä muuta?

_Ismael_ Jere, riivattu, on ennestäänkin raivokkaampi. Väänsi
toissapäivänä hoitajan käden, joka ojensi luukusta ruokaa — —
väänsi sen sijoiltaan. Ja sitten — — se on yötä päivää henkien
riivaama, huutaa useasti kirkkoherran nimeä ja manaa (ikäänkuin omana
syytöksenään singoten) iankaikkiseen kadotukseen.

_Elias Kålk_ Se pitää lyötämän rautoihin ja kytkettämän seinään kiinni.

_Ismael_ Minun äitini on sairaana valvoskellut. Mutta kun möin
nikkaroimani kapistukset — — kirkkoväärtin luvalla — —

_Elias Kålk_ Kirkkoväärtin luvalla?

_Laukkus_ (jäykästi). Niin, minun luvallani.

_Ismael_ Ja ostin prinssin keltaisia tippoja ja pyysin kirkkoväärtin
emännältä rieskaleipää, on vaiva lievittynyt.

_Elias Kålk_ Etkö tietänyt, että minun käskystäni olisi Taneli-herra
antanut lääkkeet?

_Ismael_ (katsoen Öhrniin). Sitä en tietänyt. (Siirtyy seuraavan
keskustelun aikana lähelle ulko-ovea.)

_Taneli Öhrn_ (johon Kålk katsoo kysyvästi). Ei ole ollut sellaista
tapana näihin asti.

_Elias Kålk_ Se on ja on oleva tapana. Armollisen kuninkaamme asetukset
tässä suhteessa olen lukenut köyhäinhuoneen hoitajalle ja teille,
kirkkoväärti. Tonttiäyreillä ja kolehtituloilla on kaikkinainen
ylläpito ja hoito annettava vaivaisille. Mutta — se teidän on
tiedettävä — kerjuu, ihmisen alennus ja häpeä, kuin myöskin kaupustelu
on ankarasti kielletty. Kirkkoväärti on sallinut kerjuuta omassa
talossaan ja antanut lupia, jotka kuuluvat yksin kirkkoherralle.

_Laukkus_ (järeästi). Ei ole tämän pitäjän yhteinen kansa nostanut
vielä ketään kirkkoherrakseen.

_Elias Kålk_ (katsoo kummastuneena). Tämä on öykkärin kieltä! Te
tiedätte, että tuomiokapitulin virkakirjan ovat pitäjän miehet vanhan
kristillisen tavan mukaan oikeaksi tunnustaneet.

_Laukkus_ Niin tekivät siinä uskossa, että naimisliiton kautta olisi
jatkuva meidän keskuudessamme vaikuttanut pappissuku. Mutta pianpa
paljasti karvansa Ilves-Kolkin poika: Petti nuoruudenkihlattunsa ja
potki talostaan kuin kulkukoiran.

_Elias Kålk_ (ylpeästi). Talonpoika ei ole minun sydämeni herra.

_Laukkus_ Mutta meillä on tapa, että vasta sitten on pappi oikeaksi
kirkkoherraksemme tunnustettu, kun kirkkoväärti ja kuudennusmiehet
ovat hänet kättä lyömällä ja Pyhän kolminaisuuden nimeen keskuuteemme
ottaneet. Minä olen kirkkoväärti ja kuudennusmiehistä vanhin, mutta en
ole kuorissa Elias Kålkille kättäni tarjonnut. Eikä ole anottukaan.

_Elias Kålk_ (nousten jäntevästä paikaltaan). Eikä anota vastakaan,
vaan hengen ruoska minun kädessäni on teidät nöyryyttävä.

_Laukkus_ Oikein. Ruoska oli isäsikin herruuden merkki. Niin istukin
istuimellasi, istu kuin ruhtinas koreissa vaatteissa vääryyden
kukkulalla. Mutta tiedä: kohta riepoitamme sinut istuimeltasi alas!
Rikoksen ryönää on kertynytkin jo karpio täyteen.

_Elias Kålk_ (hurjistuu, mittaa pitkin askelin huonetta oikealle ja
sieltä jälleen vasemmalle). Vai niin! Niinkö mittaa talonpoika minun
henkeäni karpiolla ja kapalla. (Tulee Ismaelin eteen, töykeästi.) Mitä
seisot, poika, täällä?

_Ismael_ (sanoja haparoiden). Piti pyytämäni — — huomispäiväksi äitiäni
Pyhälle ehtoolliselle — —

_Elias Kålk_ (lyhyesti). Siitä puhun erikseen äitisi kanssa.
(Öhrnille.) Vie poika kotiin ja katso, että minun tahtoni talossa
tapahtuu.

_Taneli Öhrn_ (kumarrellen). Lähdetään, lähdetään. (Teeskennellen
liikutusta.) Nöyrät terveiseni rakkaalle tyttärelleni, neitsyt
Agnekselle — — hehheh.

_Elias Kålk_ Mene. (Tulee Laukkuksen eteen; rintaansa lyöden.) Tämä
kestää. Käykää kiinni miestä rinnuksiin.

_Laukkus_ Polvesta polveen ovat tämän pitäjän papit saarnanneet
Valpurin saatanan-messuja vastaan. Sinä renttuilit mukana.

_Elias Kålk_ Ovat saarnanneet, mutta turhaan. Minä, minä astun
juhlijain joukkoon ja puhdistan heidän menonsa. Minä tahdon näyttää
teille, te riemulle saidat, että taivaan perillisten pitää jo täällä
ajassa heleästi riemuitseman.

_Laukkus_ Muille tuomiota, itsellesi evankeliumia.

_Elias Kålk_ Evankeliumi on vain nöyrille luotu — Muuten: Viime
Valpurin-yönä ainoastaan teinit ja eräät aateliset junkkarit herättivät
pahennusta. Mitä muuta?

_Laukkus_ (astuu ulko-ovelle, sinkoo sieltä hetken vaitiolon jälkeen).
Olet huorintekijä! Se riittää.

_Elias Kålk_ (harvakseen, kylmästi). Ja riitti keskustelu. Nyt alkaa
teko. Huomisaamuna astuessanne kirkkoväärtin penkkiin olette näkevä,
että paavillinen epäjumalan kuva, Neitsyt Maarian kuva, jonka eteen
ukot ja akat kumarrellen ja niiaten uhrilahjoja kantavat, on poissa — —

_Laukkus_ Se kuva on kansalle pyhä!

_Elias Kålk_ Tänä iltana minä sen murskaan. Niin on paavillinen
villitys lopussa. Samoin myöskin kaikki taikurit ja noidat joutuvat
oitis tilille minun edessäni. Ja varokaa astumasta tielleni, sillä
maallinen esivalta, kuninkaan vouti, on minun rinnallani.

_Laukkus_ Herrojen huovit eivät ole ennenkään meidän niskojamme
taivuttaneet. (Lähtee vasemmalle.)

_Elias Kålk_ (Laukkuksen jälkeen). Mutta ovat taittaneet!


KAHDESTOISTA KOHTAUS.

_Agnes_ (tulee oikealta, rientäen Kålkin luo). Kuulin kaikki — — Minne
minä menen ja minne minä vaivun!

_Elias Kålk_ (painaa Agneksen hurjana syliinsä). Minun syliini vaivu.
Mitä tuimempi pään päällä helle ja salama, sitä huimempi vereni kierto.
(Suutelee.) Hullunruohoa syönyt olen sinun parmailtasi — — joka yö
tulen hullummaksi. (Vähän loitoten, hellästi.) Ja joka päivä tulet
minulle kalliimmaksi.

_Agnes_ Miksi he vainoovat meitä!

_Elias Kålk_ Minä voitan heidät. Ja tiedä. Kun sitten anteeksiantoni
virran heidän ylitsensä vuodatan, silloin sinut kaikkien kuullen
kuulutan vaimokseni. Eikä kukaan ole sinua vähäksyvä.


KOLMASTOISTA KOHTAUS

_Leena_ tulee vasemmalta.

_Leena_ (ovelta, ankarasti). Kielletäänkö minua astumasta Herran
armopöytään?

(Agnes väistyy oikeanpuoliselle ovelle.)

_Elias Kålk_ (kävelee oikealle etualalle, kärsimättömänä puuskahtaen ).
Täällä ollaanko markkinoilla! (Agnekselle.) Hae viittani tänne, lähden
voudin luo.

(Agnes poistuu oikealle.)

_Leena_ Vai tehdäänkö minulle kuin tehtiin Maalina Laurintyttärelle?

_Elias Kålk_ Vaimo! Noidat naulitsevat itsellensä tuomion. Siksi on
sinulta ollut kiellettynä jo ennen minua Pyhä ehtoollinen.

(Agnes tuo Kålkin viitan ja hatun ja auttaa viittaa hänen harteillensa.)

_Leena_ (Kålkin itseänsä hitaasti vaatehtiessa). Ei ollut minulla
maksaa viinirahoja kirkon säkkiin, siksi se minulta kiellettiin. Nyt on
köyhälläkin ropo, vieläpä äyrinlantti lukkarille kouraan.

_Elias Kålk_ Myönnän sinulle armonvälineet vasta sitten, jos tutkinto
osoittaa sinut syyttömäksi noituuteen.

_Leena_ (kamalan raivoisasti). Voi teitänne, herjaajat! Eikö ole
sinulla, Kolkin poika, jo kylliksi päälläsi rikosta. Sinä murhasit
poikani sielun ja oman rippilapsesi veit Herran ehtoollisella
huoruuteen.

(Agnes pakenee pois oikealle.)

_Elias Kålk_ Lähde pois, ettet enempi Herran kalkkia häpäise!

_Leena_ Syljen minä sinun kalkkiisi, sioille heitän minä sinun
öylättisi. Itse olet ne tahrannut.

_Elias Kålk_ Oma suusi ryöhää julki, ettäs olet noita ja noidista
kamalin!

_Leena_ Mutta tiedätkö, kenen sielun sinä murhasit? — Et tietävän näy —
— Miesparka ja raiska, nyt sen kuulet: Oman veljesi löit! Hoh — — jokos
vapiset? Niin, se poika on sinun isäsi äpärä — — äpärä, ja sitä sinä
tallaat. Vieläkös jatkat?

_Elias Kålk_ (painettuaan hatun päähänsä, polkaisten jalkaa). Ja vaikka
tuot ympäri pitäjää Kålkin äpärät kaikki, nyt tieltä pois!

(Leena poistuu vasemmalle.)

(Elias Kålk syöksyy ovea kohti, muita kääntyy vielä katsomaan
näyttämölle kuin Agnesta etsien. Sitten poistuu vasemmalle.)

    Väliverho.




Kolmas näytös.


Näyttämö sama kuin ensimmäisessä näytöksessä. On helluntain aatto ja
aamupäivä. Mutta köyhäinhuoneen tuvassa on valaistus koleata kuin
kellarissa, sillä ikkuna-aukoista ja räppänästä tulee sisään vain
pilvisen päivän valo. Kuitenkin: joskus kun aurinko pääsee paistamaan
pilvien lomitse, valahtaa sisään täysi keväisen auringon tulva.

Vasemmalla pöydän luona, joka nyt on päittäin seinäpenkkiä vastassa,
istuu meluava joukko: pöydän takana _Taneli Öhrn_ ja pitkin penkkiä
muutama _teini_ ja _veijari_. Pöydällä on tinapullo, tuoppi ja muutamia
tinaisia kannuja.

Peräseinän luona, aivan rangaistuskopin oven luona, kyyröttää
jakkaralla _Ismael_, istuu liikahtamatta ja nojaa kuin nukkunut päätään
kopin oveen.


ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

_II teini_ (joka istuu seinäpenkillä, kääntyy kannua nostaen I teinin
puoleen humalaisen tavoin kangerrellen.) Kuulepas, sinä suupaltti
Ruutpaltin poika, humautapas taas vähän löylyä sinne ylimmäiseen
akanahuoneesees, jottas sillä kurin sitä ylenpalttista ruumenta ja
törkyä siellä vähän kuivattaisit.

_I teini_ (loilottaen). He-he, viinapuuhun hirtettynä Korpin Jussi
roikkuu, alas maahan mulkoilee ja tuuliss', pilviss' koikkuu — — he-heh
— —

_II teini_ Minä olen suora — — ja selvä kuin talikynttilä, mutta
Ruutpaltin poika on humalassa.

_I teini_ (loiskauttaa itsensä penkin yli seisaalleen). Tämä poika
on kirkkaassa latinassa! Mutta Hazazelin nimeen: veljellemme Taneli
Öhrnille, joka kumppaninsa viinapuunsa ja viikunapuunsa alle kutsunut
on, nyt juodaan kunnian ja kiitoksen malja. (Nostaen kannua.) Heh,
naturalia medica!

_Taneli Öhrn_ (kaikkien juotua). Ja nyt kannu kiinni nokkanne eestä,
kiinni kuin taivahan portti. Ei yhtä naukkua enää. (Menee ja katsahtaa
ikkuna-aukosta.) Käräjärahvasta alkaa vähitellen tulla. — — Viekää
kannut ja pullot kamarin kaappiin. (Pari kolme seurasta kantaa pöydältä
kannut ja pullot, vieden ne vasemmalle.) Mutta koettakaapas, juupelit,
yhtä kannua varastaa. Senkin peevelit, koko ankkurin tullasitte viinaa
Valpurin-yönä.

_I teini_ Äläst' poika! Se on maksettu komiasti. Kukas lauloi sen
lystillisen veisun siitä kauhiasta pelsepuupin sapatista eli Paapelin
papista ja Patseepasta — — häh?

_Taneli Öhrn_ (lyöden teiniä olalle). Sinä vekkuli kekkulin poika!
Eihän siitä kaakinpuuhun panna. Mutta laulatapas sitä samaa laulua taas
tuolla nurkkien takana käräjärahvaalle, se jotain tehdä taitaa.

_I teini_ Oikein, pojat! Menepäs, sinä Kekkoisen sälli, mene portaille
vahtiin ja tuo sana, kun näet papin tai voudin tulevan. Ja silloin:
me pojat takatietä rahvaan joukkoon ja kielet kannasta irti, jotta
pappi muistaa Muusain poikia jalkapuulla uhanneensa. — Heh, mars, sinä
paakarin sälli, tai naamallas on tälli!

(I veijari poistuu oikealle.)

_I teini_ (retkahtaa pöydän hio, jonne muutkin teinit jo ovat
istuutuneet). Ja jos se mamsellin veli tähän pitäjään papiksi pääsee,
niin antakoonkin meille kerjuukirjan, joka pätee, pätee Jerusalemista
aina Peputsan kaupunkiin asti. Eik's niin, pojat? (Myöntymyksen rähinää
teinien joukosta.)

_Taneli Öhrn_ (lähestyy Ismaelia). Mitäs tämä lillipoika? Älä sure,
kyllä se äitimuori siellä kopissa kestää. Eikä ole vielä tuomiota
loppuun luettu ja lukematta on vielä Taneli-herran kommervenkit.
(Kääntyy teinien puoleen, kuohahtaen.) Ette taida, Hazazelin pienet
pirut, tietääkään, miksi minä pappia vihaan?

_I teini_ Piruuttasi vihaat!

_Taneli Öhrn_ Vihaan sieluni tähden! (Istuutuu oikealle seinäpenkille.)
Kun Kålkin herra vei minulta minun rakkaimpani, niinkuin nyt vei Kålkin
pappi pojalta tuossa, silloin minäkin — kuin nyt poikanen tuossa —
Getsemanessa makasin. (Hiljaisemmin.) Kunnes sitten — — minä puulla
päähän lyöty, minä rääsy ja raiska, läksin maantietä pitkin, kylästä
kylään ja Turkuun saakka — — oppipojaksi.

_I teini_ Ja siellä sinä olit silloinkin, kun tämä poika astui
keltanokkain säätyyn! Ne taisivat sanoa sinua Renttu-Taneliksi, sillä
alinomaa sinä katuvierillä humalassa nikottelit ja seiniä halasit. Ja
tappelija! Sinä olit sällien puolella jehu.

_Taneli Öhrn_ Olin ja renttukin olin. Itseäni ryötin ja ryvetin, sillä
pilattu oli elämä multa! Ja monessa maassa ja sakissa olin jo niellyt
maailman lokaa. (Hetken vaitiolo.) Niin, olin Ranskojen maassakin
vuosia elänyt. Ja siellä oli siihen aikaan salaseuraisia lahkolaisia,
Luciferiaaneiksi niitä nimitettiin, sillä he manasivat pahoja henkiä ja
heillä oli samankaltaiset salaiset menot kuin temppeliherroilla kerran
linnoissansa. — Heihin minä liityin, sillä tahdoin löytää ihmekeinot
tullakseni kostamaan Kålkin herralle. Ja heidän seremonioissansa olen
minä ristiä polkenut ja tallannut, kaikki nurinpäin kääntänyt, mikä on
pyhää, päästäkseni Luciferin suosioon. Minä olen varastanut öylätit
ja kalkit ja ne kourassa istunut verellä täytetyn kuopan reunalla — —
tehdäkseni sieluni hinnalla sopimuksen, kirjan tarkan ja kamalan — —

_I teini_ Pactum cum diabolo!

_Taneli Öhrn_ Niin — — mutta se paktumi jäi tekemättä, sillä saatanaa
ei tullut. Ja siitä minä tiedän, että puhe noituudesta on munkkien
valhe ja noitavainot — narrinpeliä kaikki. Pojan äiti on noituuteen
viaton! (Nousee, liikehtii Ismaelin luo ja ikäänkuin merkillistä
aarretta hellästi silitellen, kiihkomielisesti.) Ja tämä poika, tämä
Ismael poika! Kaikkien edesmenneitten polvien synnit hän kantaa. Eikä
hän suutansa avaa — —

_I teini_ Älä lallata, Taneli, poika kun poika!

_Taneli Öhrn_ (yhä intohimoisemmin). Mitä tiedätte te, tolvanat,
kärsimyksestä siitä. Minä tiedän, mutta en häntä pelastanut pimeästä
kopista, sillä minä tahdoin kuulla hänen raivosta itkevän kuin itkin
minäkin kerran. Mutta hän! Hän rukoili, sylissä kauhun hän rukoili. Tuo
poika kesti siinä, missä minä murruin. Hän on ihanin narri ja viisain
hullu!

_I teini_ Ja Taneli-herra on pähkähullu ja juoppohullu! — — Mutta
mitenkäs sinä sitten tulit kotopitäjääsi takaisin?

_Taneli Öhrn_ (istuutuu oikealle). Olin rääsynä lähtenyt täältä, tulin
takaisin riekaleena. Ja nöyränä selkä. Tulin voudin kirjuriksikin ja
jotain aioin — — kostoa kai. Mutta minun sieluni oli hervonnut, en
kyennyt enää muuhun kuin yhä syvemmälle syntiin vajottamaan sen miehen
sielun ja lopulta riemuitsemaan niistä omantunnon tuskista, jotka
riepoittivat kuolinvuoteella Kålkin herraa. — Kuitenkin: ei ollut
täysi sekään riemu, sillä en uskonut enää, en saatanaan, en Jumalaan,
en tuonpuoleiseen tuomioon. Ja kun se hautaan pantiin, oli kuin
olisin kuollut sen miehen mukana. Olin sielulta tyhjä — — (Ponnahtaa
seisaalleen.) Silloin, silloin tuli Kålkin poika! Minä näin hänen
silmiensä palavan kuin oli isänkin palanut. Hänen himonsa syttyi. Minä
näin koko kohtaloni syntyvän uudestaan. Minä autoin häntä. Ja nyt,
nyt olemme me jyrkänteellä kaikki! (Eteensä tuijottaen.) Jos Leena
Pirjetantytär palaa ja hänen poikansa murtuu pois, silloin on helvetti
tyhjä ja taivas ja minun sieluni tyhjyys kamalampi kadotusta. Silloin
on elämä vääryyden voitto, ja minä olen narriuttani kärsinyt vääryyden
tähden. Mutta: jos sortuu synnintekijä maahan, silloin on Jumala ja
Jumalan laki, että isäin pahat teot pitää kostettaman kolmanteen ja
neljänteen polveen. (Istuutuu penkille, hiljaa lisäten.) Silloin on
minun tyhjä sieluni täyttyvä elämällä — —

_I teini_ (nousten). Ahaamen sano Kankaisten pappi. (Menee ja katsoo
ikkuna-aukosta.) Ei näy tulevan käräjäherroja, mutta rahvasta nuhajaa
nurkat täynnä. (Rähähtäen nauramaan.) Ja Kekkoisen poika tyttöparvessa
nurkan takana — — virnuu poika ja liinannurkasta piiantumppua nykii —
— hihih. Pojat, takatietä sakkiin ja kaikki kielet ja mielet pappia
vastaan. (Teinit poistuvat vasemmalle.)

_Taneli Öhrn_ jää hetkeksi penkilleen tuijottamaan. Nousee sitten ja
poistuu vasemmalle.

_Ismael_ (joka teinien mennessä on katsonut ympärilleen ja nyt
jälleen Öhrnin jälkeen, vaipuu polvilleen rangaistuskopin oven eteen,
valittaen). Äiti, äiti! Rukoile minun kanssani, äiti! (Kääntää,
polvilleen jääden, kasvonsa näyttämöön päin.) Kuin talvella lintu olen
sysätty viluun ja vaivaan. Tuolta tarjentelee pelko ja hätä, täältä
kauhu ja pimeys. Tule, Jumala ja Pyhä Henki, tule hädän ahtaan alta
auttajaksi. Sinun henkesi vuodatuksen päivä on läsnä. Mutta katso, me
elämme kuitenkin pitkääperjantaita, olemme koko elinkautemme eläneet.
Oi, tule ja auta meitä! Sytytä tuliset kielet, ja humahtakoon taivas,
niin että rautaiset teljet ja kahleet meidän käsistämme pois kirpoavat.
Synnytä ihme ja Helluntai, näytä kasvosi meille, anna pilvien pisaroida
armoa meille. (Hetken vaitiolon jälkeen, suljetuin silmin, nopeasti
hokien.) Ole kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu Jesus, pyhitetty
Pyhä Henki. (Avaa silmänsä, katsoo räppänää kohti, josta tulvahtaa
koleaan huoneeseen täysi auringon valo, ponnahtaa seisaalleen, riemua
täynnä.) Aurinko paistaa! Se on Jumalan merkki — — (Katsoo räppänästä
taivaalle.) Noin näyttää hän kasvonsa meille ja loistaa armoa täynnä.
(Tulee keskinäyttämölle.) Olen virvoitettu. (Valo räppänästä katoaa.)


TOINEN KOHTAUS.

_Agnes_ (tulee kiireisesti oikealta, lähestyy Ismaelia). Ismael.

_Ismael_ väistyy oikealle ja jää tuijottamaan valottomaan
räppänäaukkoon.

_Agnes_ (tullen aivan lähelle Ismaelia, koskien tätä arasti olkaan).
Tulin sinua lohduttamaan — —

_Ismael_ (värähtää, katsomatta Agnekseen). Älä koske minuun! (Menee
kiireesti räppänän alle, kääntyy sieltä kuin tuomiten Agneksen
puoleen.) Jumalan kasvot sinä peitit minulta!

_Agnes_ Meni aurinko pilveen — — siellä on pilvinen ilma.

_Ismael_ (kuin vapautuneena, tullen keskinäyttämölle, yhä katsomatta
Agnekseen). Nyt tiedän — — minulle yksin ne paistavat tänne — — ja
minun äidilleni, ei teistä kenellekään. Se _oli_ armon merkki.

_Agnes_ (parahtaen ). Isma, älä soimaa minua! Vain nöyrä olen hänelle
— — niinkuin sydämeni sanoo. Voi, miksi te ette ole nöyriä hänelle!
Nyt on hän ankara myrsky ja hänen kätensä rankaisee, kun ette itseänne
nöyryyttäneet — — (Odottaa turhaan vastausta Ismaelilta.) Älä vaikene,
Isma! Lupaa, että taivut anomaan armoa äitisi keralla. Sitä tahtoo
hän vain. Ja silloin! Hän huomenna saarnaa anteeksiantoa hyvää. Oi,
lupaa! — — (Tullen aivan lähelle ja lopulta innoissaan koskien Ismaelia
olkaan.) Tiedätkös, hän on minulle päivät päästään kuin lempeä aamu,
kun olen mieleltäni nöyrä — —

_Ismael_ (tuskaisesti, ääntänsä koroittaen). Älä koske minuun! Olet
minulle vaiva.

_Agnes_ (joka on loitonnut taemmaksi, epätoivoissaan). Voi, mikä
surkeuden valju sää!


KOLMAS KOHTAUS.

_Elias Kålk_ (tulee oikealta, lyhyesti). Agnes, mitä täällä teet?
— Rahvaan naama on synkeätä kyräilyä täynnä. Mene oitis pappilaan
takaisin.

_Agnes_ (pyytävästi). Tahtoisin olla lähempänä — — tähän naapuriin
menisin, lukkarinlesken mökkiin.

_Elias Kålk_ (levottoman kiireisesti). Niin — — sinne voit mennä. Mutta
kiiruusti — — vouti on jo tulossa, käräjät alkavat. (Saattaa viimeisiä
sanoja sanoessaan Agnesta ovelle.)

(Agnes poistuu oikealle.)

_Elias Kålk_ (Ismaelille). Miksi seisot, poika, täällä?

_Ismael_ (katsoen yhä katsomoon). Seison odottamassa Jumalan tuomiota.

_Elias Kålk_ (raivostuen, jalkaa polkien). Älä raivostuta minua!
(Osoittaa vasemmalle ovea.) Mene tuonne ja tule kun käsketään.

(Ismael poistuu vasemmalle.)

(Riivattu jyskäyttää samassa koppinsa ovea pari kertaa raivokkaasti.)

(Elias Kålk astuu vasemmalle etualalle, jää tuijottamaan, pöytään päin
seisoen selin.)


NELJÄS KOHTAUS.

(Taneli Öhrn vasemmalta, käsissä kirjurin välineitä, jotka asettaa
pöydälle alapäähän.)

(Riivattu jyskäyttää jälleen Öhrnin tullessa.)

_Taneli Öhrn_ He-heh — — sitä Jere-poikaa, sekin on juhlatuulella tänään

_Elias Kålk_ Se piti kytkettämän, kaularaudalla lyötämän seinään
kiinni. Miksi ei niin ole tehty?

_Taneli Öhrn_ Katsokaas, se sepän rakkari on kirkkoväärtin töissä. Se
takoo kirkkoaitaan uutta portinlukkoa ja avainta ankaran suurta. Ei ole
ollut aikaa — —

_Elias Kålk_ (ärtyneesti). Riittää!


VIIDES KOHTAUS.

_Vänrikki Seidenberg_ oikealta.

_Seidenberg_ (Öhrnille, asteessaan Kålkia kohti). Käske lautamiehet
sisään. (Kålkille.) Nyt on tuomio tarmolla lyötävä lukkoon. Rahvas
rehentelee. Ja kirkkoväärti on uhannut nousta langettavaa tuomiota
vastaan. Jos muut käräjämiehet kulkevat sen vanhan jäärän perässä ja
jos syytetty ei nytkään tunnusta, silloin sinun on astuttava jyrkästi
esiin, kirkon kaikella arvovallalla.

_Elias Kålk_ Tiedän tehtäväni. Kuitenkin: en tule vaatimaan kuolemalla
rankaisemista.

_Seidenberg_ Rangaistuksen määrään nähden tee tahtosi mukaan. Mutta
syytetty on rangaistukseen langetettava varoitukseksi niille, jotka
napisevat kirkkoa ja kruununmiehiä vastaan. Ilman sitä on esivallan
arvo mennyttä tässä pitäjässä. — Maarian kuvan repiminen oli tyhmä
teko, se ärsytti kaikki.

_Elias Kålk_ Se oli oikea teko!


KUUDES KOHTAUS.

_Taneli Öhrn_ tulee takaisin oikealla ja siirtyy vasemmalle. Hänen
jäljessänsä kirkkoväärti _Laukkus_ sekä viisi muuta käräjämiestä, jotka
istuutuvat oikeanpuoliselle penkille. Auki jätetystä ovesta näkyy
käräjärahvasta.

_Seidenberg_ Äsh — — tyhmä teko ei ole oikea teko. Tämä kansa on
kömpelö karhu, mutta ärsytettynä kamala. (Katsahtaa käräjämiehiin
päin.) On aika alkaa. (Istuutuu pöydän päähän.)

(Elias Kålk istuutuu voudin oikealle puolelle.)

_Seidenberg_ Syytetty asetettakoon oikeuden eteen.

_Taneli Öhrn_ avaa rangaistuskopin oven, päästää sieltä Leenan ja
antaa, tultuaan pöydän luo, eräitä papereita Seidenbergille.


SEITSEMÄS KOHTAUS.

_Leena_ tulee kopista, astuu keskinäyttämölle. Kohinaa ja levottomuutta
oven suussa rahvaan joukossa.

_Seidenberg_ (osaksi paperista lukien). Kruunun vaivainen Leena
Pirjetantytär, joka on oikeuden eteen asetettu, syytettynä vikapääksi
eriseuraisuuteen ja noituuteen, kuulkoot vielä kerran mitä todistajain
kautta on ilmikäynyt. — Kylän vaimot ovat yhtäpitävästi kertoneet,
että viime Kiirastorstai-iltana hämärissä on syytetyn ikkuna-aukosta
nähty siniliekkinen soihtu, samankalttainen kummallinen virvaliekki,
jollaisilla oppineet Jumalan miehet kertovat noitain Kyöpelinvuorella
ylistävän pimeyden ruhtinasta ja pilkkaavan Kristuksen piinaa. Lisäksi:
kaksi vuotta sitten pääsiäisaikaan on kylässä nähty, kuinka syytetty
pimeän tullen on kulkenut poikansa Ismaelin kanssa Kirovuorta kohti,
jossa rumain henkien tiedetään asuntoansa pitävän. Silloin olivat
ympäri kylää harakat kamalasti nauraneet ja varikset maata laahaten
lentäneet. Mutta musta koira oli kulkenut heidän edellänsä, ja syytetyn
kasvot olivat olleet kuin petolinnun eli vampyyrin, josta kirjoissa
luetaan. Tällä mainitulla helvetinkoiralla oli syytetty poikineen
ratsastanut Hornaan viettämään saatanan sapattia, jossa seljittäin
rinkiä tanssitaan, ristiä poljetaan ja alttarin sakramentti häväistään.
Tämän todistaa se, että kenkään ei nähnyt syytetyn palaavan, mutta
kuitenkin hän ja hänen poikansa olivat kotona aamun valjetessa. Ja
samaa todistaa sekin, että syytetty on itse sielunpaimenen, tämän
pitäjän kirkkoherran edessä, unohtaen hengellisen alamaisuutensa ja
luottaen auttajansa pahanhengen voimaan, häväissyt imettäisin sanoin
Herran Pyhää ehtoollista, öylättiä ja kalkkia, näin tehden itsensä
syypääksi samaan rienaukseen kuin noitain sapatissakin tapahtuvan
tietään. Niinmuodoin: syytetty on Hornan hengelle vihkinyt myös
poikansa Ismaelin, jonka hän samoin, saatanan tahtoa totellen,
on jo synnyttämisen hetkellä noitunut vaivaiseksi, mutta jota ei
voida mistään syyttää nuoruutensa tähden. Ja vielä: Pojan kokonaan
langettaakseen pois oikeasta uskosta on syytetty häntä vienyt öisin
lähteitten reunalle pakanuutta ja noituutta harjoittamaan, ja on
lähteitten luona odoteltu rumien henkien tulemista. Onpa pojalta
löydetty noitakivi, eriskummainen, vaaleanharmaa, jonka syytetty on
hankkinut hänelle merkiksi helvetin kuninkaan suosiosta. — Siis vielä
kerran: Käsken sinua, Leena Pirjetantytär, vastaamaan, tunnustatko
itsesi syypääksi näihin tekoihin, ja vannotan sinua kaikessa totuutta
peittelemättä puhumaan. Vastaa.

_Leena_ Niin totta kuin toivon autuasta kuolemaa, olen viaton kaikkeen
siihen, mitä minusta on väärin todistettu.

_Seidenberg_ Väitätkö siis kirkkoherra Kålkin väärin todistaneen, mitä
on kuullut omin korvin?

_Leena_ Kirkkoherra on väärin ymmärtänyt minun sanani. Olen sanonut
sylkeväni siihen kalkkiin ja öylättiin, jolla vihitään nuoret tytöt
huoruuteen, sillä se ehtoollinen ei ole Jumalasta, vaan juuri sitä
pahanhengen palvelusta.

_I teini_ (loilottaa lähellä ovea). Paapelin pappi ja Patseepa! (Hetken
melua.)

_Seidenberg_ Täällä älköön häirittäkö julkisen oikeuden istuntoa!
Jahtivouti pitäköön siellä parempaa huolta järjestyksestä. (Istuutuu,
Leenalle.) Siis: kiellätkö yhä sen kaiken, mistä naapurisi sinua
syyttävät?

_Leena_ (katkerasti). Kiellän. Meidän kurjuutemme syyttää heitä, siksi
he pelkäävät meitä ja kohtelevat vihalla. Niin, siitä on syntynyt tämä
parjaus katala.

_Seidenberg_ Tämä on kovakorvaisuutta ja paatumusta! Se on raskauttava
sinun tuomiotasi, jonka langettamiseksi vain käräjämiesten on vielä
ajatuksensa julkilausuttava.

_Laukkus_ (nousee). On kyllä nähty meidänkin pitäjässä, että saatanan
valta on suuri, mutta se on tähän asti riehunut juuri niissä
virkaherroissa, jotka kiskovat veroja väärällä punnuksella ja mitalla,
ja jotka viettelevät tyttäriämme synnin tekoon. Nyt tahdotaan riivata
tätä yhteistäkin kansaa, riivata isoilla ja pienillä piruilla. Mutta
tämä ei käy kontoon. Minä ja muutkin tässä istuvat käräjämiehet
seisomme sen kaltaista menoa vastaan. (Myöntymyksen sorinaa
käräjämiesten joukosta.) Ja ilman tätä: minun on ihmeteltävä, miksi ei
tuoda kuultavaksi syytetyn poikaa, jonka on väitetty joutuneen myöskin
noituuden uhriksi.

_Seidenberg_ Käräjämies Laukkuksen pitäisi tietämän vanha lain ja
kansan käsitys, että veri on vettä sakeampaa, ja ettei siis pojan puhe
syytetyn puolestakaan voi vaikuttaa oikeuden päätökseen.

_Laukkus_ Tämä tietään kyllä, mutta se ei estä poikaa kuulemasta,
jollei kenkään täällä pelkää viattoman pojan puhetta. Vaadimme syytetyn
poikaa heti kuultavaksi.

(_Seidenberg_ nyökkää Öhrnille, joka lähtee vasemmalle. Seuraa
jännittävä odotus, jonka kuluessa Seidenberg ja Kålk keskustelevat
hiljaa keskenään, samoin käräjämiehet.)

(Leena siirtyy taemmalle ja katsoo odottavana oveen.)


YHDESTOISTA KOHTAUS.

_Ismael_ tulee vasemmalta _Öhrnin_ seuraamana.

_Seidenberg_ Ismael, sinun on nyt kerrottava omantuntosi ja oikeuden
edessä, millä keinoin on sinun äitisi vietellyt sinua pahuutta ja
pahoja henkiä palvelemaan.

_Ismael_ (kirkkaasti). Joka päivä, joka hengenvedollansa on äiti minut
siunannut Jumalan nimeen.

_Seidenberg_ Mitäs varten sitten olet äidiltäsi saanut sen noitakiven,
jonka hospitaalin edesseisoja on sinun kätköstäsi löytänyt?

_Ismael_ Sen ihmekiven — — sen sain Agnekselta, kun kerran — —
kauan sitten — istuimme lähteen luona kokkoa katselemassa. (Sorinaa
käräjämiesten ja rahvaan puolelta.)

_Seidenberg_ Mitä muuta olet lähteellä tehnyt?

_Ismael_ Join Agneksen kädestä vettä — — sain siitä — silloin — —
voimaa ja virvoitusta.

_Laukkus_ Se letukkahan se näkyykin olevan tässä noita ja viettelijä.
Me vaadimme jyrkästi, että Leena Pirjetantytär on oitis syyttömänä
vapauteen päästettävä.

_Elias Kålk_ (nousten, kaikuvalla äänellä). Minä vaadin Jumalan
tuomiota! (Ympäri hämmästyneitä ilmeitä ja ihmetystä.)

(Riivattu jyskäyttää oveen pari kertaa.)

_Elias Kålk_ Tämän pitäjän rahvas, vieläpä sen johtajat, ovat öykkärin
tavoin asettuneet minua vastaan, kun olen laumani tahtonut erhetyksistä
puhdistaa ja varjella — —

_Laukkus_ (keskeyttäen). Joka puhdistaa, hän älköön itse riehuko
synnissä petona.

_Ääni_ (oven suusta). Oikein, oikein! (Melua.)

(_Seidenberg_ nousee, jolloin melu nopeasti lakkaa.)

_Elias Kålk_ Jumalan tuomio todistakoon teitä kaikkia ja syytettyjä
vastaan.

_Laukkus_ Ja mikä on tämä tuomio?

_Elias Kålk_ Syytetty vietäköön rannalle, sidottakoon ja heitettäköön
veteen. Jos oitis uppoaa, on syytön. Jos ei, on syyllinen ja noita,
sillä puhdas vesi ei pidä saastaista sisällänsä. (Istuutuu.)

_Leena_ (on edellisen repliikin aikana horjahtanut Ismaelin
tuettavaksi, tälle). Olen heikoksi tullut, en kestä sitä!

_Laukkus_ Sellainen teko on ihmisen rääkkäämistä. Se on sairaalle
vaimolle kuoleman tuomio, vaan ei Jumalan todistus.

_Elias Kålk_ Se on vanha tapa, sen pitäisi tapojen patriarkalle kelvata.

_Laukkus_ Lie muualla tapa, ei meillä. Emmekä hyväksy sitä.

(Riivattu jyskäyttää jälleen. Syntyy täysi hiljaisuus. Kaikkien
kasvoilla neuvoton ilme.)

_Ismael_ (jonka katse on ollut kiintyneenä kopin oveen, Leenalle).
Nyt tiedän! (Irtautuu äidistään.) Sen lähetti Jumala. Älä pelkää, nyt
tiedän — — (Astuu esille, intomielisesti.) Antakaa minun se tehdä! Minä
noudan totuuden ilmi! (Kaikki katsovat Ismaelia ihmeissään.) Minä astun
riivatun koppiin, ja jos olen noidasta syntynyt poika, hän minut maahan
lyököön ja tallatkoon. Tämä sallikaa!

_Taneli Öhrn_ (ponnahtaa ylös, haltioituneena). Sallikaa!

_I teini_ (joka on tunkeutunut ovesta näkyville, huijaa korkealla
äänellä). Se sallitaan! Pojat, sallitaan.

_Äänet_ (oven luota). Se sallitaan — — sallitaan!

_Laukkus_ (nousee ja vaatii hiljaisuutta; Ismaelille). Tahdotko tämän
vapaasta tahdostasi tehdä?

_Ismael_ Tahdon. Ja siihen on oikeus minulla! Sillä koko elämäni olen
minä kärsinyt siitä sanasta, joka on katkerampi kuolemata. Jos takaisin
tulen ilman virhettä ja vikaa, on Jumala tahtonut meidät sen alta
vapahtaa. (Räppänästä alkaa aurinko paistaa tulvien takaa päin Ismaelia
kohti.)

_Laukkus_ Oikein puhuttu, poika. Ja niin on se oleva. (Kålkille ja
Seidenbergille.) Kirkolla ja esivallalla ei voi olla mitään tätä
käräjämiesten ja käräjärahvaan tahtoa vastaan.

_Elias Kålk_ (hetken vaitiolon jälkeen, katkonaisesti ja synkästi).
Syytetyn ruumiillisen raihnauden tähden myönnyn siihen. (Jälleen hetken
vaitiolo.)

_Seidenberg_ (Öhrnille). Avatkaa ovi.

(Taneli Öhrn lähtee käskyä täyttämään.)

_Leena_ (tarttuen hädässä Ismaeliin). Älä lähde, älä lähde, Ismael, se
on raivohullu ja kamala.

_Ismael_ (on kääntyessään äitinsä puoleen äkännyt räppänästä
auringonvalon, iloisena). Katso, tuolla Jumalan kasvot on jälleen! —
Koko elämäni peljännyt olen — — nyt ei pelkoa mitään! Nyt on armo ja
rauha — — (Lähtee puoliksi avattua ovea kohti, hokien:) Armo ja rauha
— — armo ja rauha-(Astuu koppiin, jonka oven Öhrn lyö kiinni. Pitkä
vaitiolo ja täysi hiljaisuus. Käräjämiehet ja Kålk ovat nousseet ja
kuuntelevat jännittyneinä.)

_Seidenberg_ (Kålkin taas istuutuessa, jännityksestä kumealla äänellä).
Avatkaa — — luukku.

(Taneli Öhrn avaa sen hitaasti. Jälleen vaitiolo ja hiljaisuus.)

_Riivattu_ (korkealla ja väräjävällä äänellä). Armo ja rauha!
(Vaitiolo.) Ja taivaan kristallikruunu on sinulla päässä!

_Ismael_ Sinulle armo ja rauha — —

_Riivattu_ (vaitiolon jälkeen yhä korkeammalla äänellä). Tuhatvuotiset
synnit on poissa! (Jälleen vaitiolo.)

_Ismael_ (avaa oven ja astuu esiin jääden seisomaan aurinkojuovan
kohdalle; kuin lapsellisesti ihmetellen) Hän polvistui ja otti
siunauksen minulta — —

_Taneli Öhrn_ (kuin ilmestystä katsoen). Jumala on ja Jumalan laki. —
Pappi tuomitsi väärin!

_Ääniä_ (ensin käräjämiesten ja sitten kuin lyhyenä kaikuna rahvaan
joukosta). Väärin — — väärin!

_Elias Kålk_ (nousee, kääntyy katsomoa kohti, itsekseen). Jumalani — —
tämä ei ole totta. Sinun tahdostasi en voinut erehtyä. (Muiden puoleen
kääntyen.) Tämä ei ole totta! Kuka tahansa voi sinne mennä. Sen näytän
teille! ( Syöksyessään kohti koppia.) Avatkaa!

(Taneli Öhrn avaa oven ja — Kålkin mentyä — lyö sen sekä luukun lujasti
kiinni. Hetken vaitiolo. Sitten alkaa kuulua kumea melske: jysähdyksiä
seinään, jymähdyksiä lattiaan ja raivokkaan kamppailun tuoksinaa.
Kunnes äkkiä ovi sinkoaa auki ja kuuluu kamala karjahdus.)

(Elias Kålk syöstään runneltuna esiin, käy hoiperrellen pari askelta ja
kaatuu keskinäyttämölle maahan.)

_Taneli Öhrn_ on heti lyönyt oven takaisin kiinni ja teljet eteen.
Hetken kammo ja vaitiolo.

_Seidenberg_ (poistuessaan kiireisesti oikealle). Syytetty on vapaa.

(Käräjämiehet poistuvat samoin, Laukkus viimeisenä.)

_Seidenberg_ (ulkona). Käräjärahvaan on hajottava. Syytetty on vapaa!

_I teini_ (läheltä ovea). Pojat, tulkaa tänne. (Kurkaten ja tullen
sisään, mutta ovenpuolelle jääden.) Pappi on matkalla helvettiin! Ja
lähtövirsi, nyt se laulettiin! (Teinit, ryhmänä ovesta näkyen, laulavat
kuorossa räikein äänin.)

    Ja kun alkoi se pelsepuupin sapatti,
     hän Kyöpelin kissoja kauhiast' tapatti.
    Ne patahan heitti ja niitä näitä
    myös sisiliskon ja sammakon päitä,
    näät Kyöpeliin oli tulossa häitä.
    — Tuli vieraita luudanvarrella, vuohella,
     mut ensinnä Paapelin pappi ja Patseepa.

_Elias Kålk_ (makaa maassa vavahdellen, alkaa laulun kuuluessa
nousta ja katselee harhaillen ympärilleen, kunnes ponnahtaa pystyyn
loppusäettä laulettaessa ja hyökkää ovelle). Te teette saatanan
minusta! Ulos, ulos! (Teinit pakenevat, mutta jatkavat ulkona
loppusäkeiden laulamista, joka kuitenkin kuuluu nopeasti loittonevan.
Kålk horjuu takaisin, lysähtää pöydän viereen penkille.)


KYMMENES KOHTAUS.

_Agnes_ (oikealta, rientäessään Kålkia kohti). Ne sulkivat tien, en
päässyt sisään! (Polvistuen, kuin hakien Kålkin maahan tuijottavaa
katsetta.) Mitä ovat he sinulle tehneet?

_Elias Kålk_ He tekivät saatanan minusta ja pakenivat pois — —

_Agnes_ Mutta minä ole luonasi alati.

_Elias Kålk_ (painaa Agneksen pään ohimoitansa vastaan). Tunnusta näitä
ohimoita! Ne lyövät häpeästä. — — Minun aivoni valuvat pois! Ja päässä
on helvetin tyhjyys — —.

_Agnes_ (suudellen Kålkin kasvoja). Minä suutelen — — suutelen, kunnes
sun otsasi kirkastuu — —

_Elias Kålk_ (painaa Agneksen rintaansa vasten). Lähemmäksi — — tule
lähemmäksi! (Vaitiolo.) Ja ihanan itsesi voima mun vuodata rintani
lävitse. Sen tunnen taas: Olet ihme ja terveys minulle — — (Nousee
voimakkaana.) Olet sallittu mulle. Ja juuri siksi olen voittava
kuitenkin.


YHDESTOISTA KOHTAUS.

_Laukkus_ (oikealta). Lie tarpeen tulla sekin sanomaan, että meillä
on nyt uusi seurakunnan paimen. Kirkkoherran poika on ollut tykönäni
jo pari päivää ja saarnaa kirkossa huomenna, helluntaina, jolloin
tunnustamme hänet oikeaksi kirkkoherraksemme. Elias Kålkin on parasta
lähteä tästä pitäjästä.

_Elias Kålk_ Huomenna, helluntaina, minä aioin evankeliumia saarnata
teille. Mutta nyt! Se on oleva tuomiopäivä, tulella ja hengellä olen
minä kurittava teidät. Ja te! Varokaa nousemasta tuomiokapitulia
vastaan — — Minä tulen ja virkani hoidan.

_Laukkus_ Sopii tulla, mutta meillä on tapana kirkon aidan yli heittää
hyljätty pappi.

_Elias Kålk_ (voittoisasti). Tiedättekö, että siitä teosta voidaan
tuomita kuolemaan.

_Laukkus_ Ja kuitenkin heitetään. (Poistuu oikealle.)

_Elias Kålk_ Ja minä saarnaan kuitenkin.

    Väliverho.




Neljäs näytös.


Kirkkoaidan portinedusta. Matala, sammaltunut kiviaita kulkee
vasemmalta etualalta lähtien näyttämön vasenta puolta, joten vasemman
taka-alan nurkkaus on jo kirkon piiriä. Oikealta etualalta taas kulkee
tie kirkkomäkeä ylös. Tien kohdalla on muurissa kulmaus ja tässä
portti, kohtisuorasti katsomoon. Kirkkoaidan ja tien takana on metsää:
ylempänä heleätä koivikkoa, alempana petäjäistä ja synkempää. Koko
näyttämö viettää jyrkänpuoleisesti oikeata etualaa kohti. On synkästi
pilvinen helluntaiaamu.


ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

(I teini seisoo portin pylväskivellä ja puhuu, nuoranpätkää käsissään
heiluttain, vasemmalle päin kääntyneenä kirkkorahvaalle, josta
muutama mies näkyy aidan takaa. Muut teinit ja veijarit ovat oikealla
taka-alalla, mikä kivellä istumassa mikä loikoilemassa.)

_I teini_ (rahvaan sorinan vaiettua). Ja vieläkin kuulkaa, sillä tämä
poika se taluttaa taitaa, jos tarpeen lie laviata tietä tai kaitaa.
Minä se vasta olen saarnaniekka, kieli on mulla kuin hengenmiekka ja —
— kourassa ojennusnuora. (Rähisevää naurua vasemmalla.) Ja juur' tällä
nuoralla hirtetään nyt Paapelin pappi ja Patseepa — —

_II teini_ Apulaisen liperit taitaa tienata Ruutpaltin poika.

_I teini_ Ettekö ole kuulleet, miten hän eilen itsestänsä huusi:
minä olen saatana, minä olen antikristus! Niin hän huusi. Ja nyt te
kyselette itse tykönänne: Mitä merkitsee tämä kauhia huuto? Te kysytte,
ettekä ymmärrä. Mutta minä sanon sen teille. Kontrahti! Kontrahtikirjan
on tehnyt pappi Luciferuksen kanssa. Ja tämä merkitsee: Pappi aikoo
murhata kuninkaan, polttaa kristityt roviolla ja jokikisen sielun
tästä pitäjästä — niin, jok'ainoan, lukkarin sielusta loiseen saakka
— hän aikoo langettaa pahan hengen uskoon ja helvettiin. Tämän hän on
luvannut siinä kamalassa kirjassa ja saanut siltä vanhalta kehnolta
rikkautta ja valtaa ja Kyöpelin vuorelta noidista hekumallisimman, sen,
jonka kanssa hän nyt pahennusta herättää. Ja yhdessä he — — niin pappi
kuin noita — ovat kiusatun Ismaelin ytimistä keitelleet lemmenjuomaa ja
noitasalvaa ja pyhää poikaa pimeässä kopissa piinanneet — kuten tämä
marttyyri on itse unessa huutanut julki monet kerrat.


TOINEN KOHTAUS.

_Laukkus_ tulee oikealta.

_I teini_ (jatkaa ). Turhaanko teki tämä David ja Daniel — turhaanko
teki hän suuren ihmeen? Ei! Vaan siksi, että noita pitää roviolla
poltettaman ja Koljatti lyötämän maahan.— — (Rahvas meluaa.)

_Laukkus_ (menee portin luo). Lopeta, poika, äläkä kirkonmenoa häiritse.

(I teini hyppää alas ja menee oikealle.)

_Laukkus_ Pitäjän miehet ja vaimot menkööt kirkkoon, sillä meidän oikea
kirkkoherramme on sakastissa sisarensa keralla. Vain käräjämiehet
jäävät minun kanssani tänne, ja meille vain on tuleva vastuu siitä,
mitä tapahtuu. Kun pahentaja on pois karkoitettu, annan kellotapuliin
merkin ja jumalanpalvelus alkaa. Niinpä on parasta kunkin teistä lähteä
kirkkoon. (Rahvas kuuluu poistuvan. Laukkus astuu portista ja kääntyy
nojaamaan siihen. Käräjämiehet kokoontuvat hänen taaksensa.)

_Laukkus_ Ja luulenpa miehen lannistuneen, jos on itseensä mennyt ja
tekojansa muistanut.

_I käräjämies_ Eipä taida sellainen nenä lähteä miehestä hevillä.

_Laukkus_ Jos ei hevillä, niin kovalla lähtee. Se on nyt yksin meitä
vastaan, sillä vouti on luopunut papin asiaa ajamasta.

_I teini_ (juoksee kiireesti oikealta, kuiskaavalla äänellä). Ne
tulevat, mäessä tulevat. (Teinit ja veijarit katoavat oikealle
taka-alalle.)

_Laukkus_ (vääntää kirahtaen portin lukkoon ja ottaa avaimen käteensä).
Pannaanpa portti lukkoon, niin ymmärtänee kääntyä takaisin. Jos ei,
tulemme näkyville. (Katoaa vasemmalle, samoin käräjämiehet.)


KOLMAS KOHTAUS.

_Kålk_ ja _Agnes_ oikealta.

_Elias Kålk_ Miksi eivät vieläkään soita papinkelloja?

_Agnes_ (surumielisesti). Niitä eivät meille soita.

_Elias Kålk_ Mutta niiden soittaman pitää. (Äänessä ärtyvä ja syyttävä
sävy.) Vai pelkäätkö kulkea rinnallani?

_Agnes_ Minne sinä menet, sinne minäkin tulen, vaikka kadotuksen
pohjaan veisit minut. (Äkkiä irtautuen, kuin parahtaen.) Mutta heitä
minut pois, sillä minä olen sinulle risti.

_Elias Kålk_ Sinä olet minulle koettelemus. Ja kun sinut alttarille
kannan, silloin suo Herra minulle voiton.

_Agnes_ (katsellen ympärilleen, äänessä kammo). Miksi on näin hiljaista
täällä? Ei ihmistä ketään — —

_Elias Kålk_ (synkän tarmokkaasti). He pelkäävät minua. Ne elukat — —
ne lymyyvät ukkosen edellä, sillä he tuntevat minun saarnani tulon, sen
myrskyn ja jylinän. Nyt on maahan nöyrryttävä! He tuntevat sen. Tule!
(Astuu portille ja koettaa sitä turhaan avata. Palaa etualalle Agneksen
luo; hiljaisella äänellä, mutta raivokkaasti.) Se oli sittenkin
lukossa. (Suuttuen ilmiliekkiin, karjahtaen.) Mutta — — sen aueta
täytyy! (Astuu taas portin luo, vihan vimmassa huutaen.) Esiin! Esiin
te, jotka väijytte salassa!


NELJÄS KOHTAUS.

_Laukkus_ tulee vasemmalta käräjämiehet mukana.

_Laukkus_ (portin takaa avainta kohottaen). Takaisin sinä, joka
häiritset helluntairauhaa!

_Elias Kålk_ Tuo avain tänne tai vastuusi on oleva ankara.

_Laukkus_ Tämä ei tästä kourasta lähde, sillä kirkko on pitäjän, ei
sinun eikä kapituliherrain.

_Elias Kålk_ Avain tänne! (Syöksyy samalla vasemmalle kirkkoaidan yli.)

_Laukkus_ (jääden yhä portin taakse seisomaan, käräjämiehille). Miehet,
heittäkää takaisin! (Käräjämiehet katoavat. Ja samassa alkaa kuulua
ankaraa rytyä ja painiskelua. Agnes on heti kamppailun vasemmalla
alettua siirtynyt pelästyneenä oikealle. Mutta silloin hyökkäävät
teinit ja veijarit sekä oikealta että taka-alalta hänen kimppuunsa,
raahaavat hänet nopeasti taka-alalle ja sitovat hänet nuoren koivun
kylkeen kiinni.)

_Agnes_ Auttakaa, auttakaa!

_I teini_ (sidottuaan Agneksen). Risuja, pojat, risuja tänne! (Pari
teiniä juoksee oikealle, tuoden pian sylyksen risuja.) Puntti ruutia
rinnan päälle ja lähtöryyppy kurkkuun! Ja sitten, sinä herranterttu — —
sitten tulisissa vaunuissa helvettiin.

(Elias Kålk tulee vasemmalta lyötynä ja hoiperrellen ja hänen perässään
raivostuneet käräjämiehet. Teinit rientävät sulkemaan Kålkilta tien, ja
tämä huomaa samassa Agneksen.)

_Elias Kålk_ (syöksyessään Agneksen luo). Agnes.

_I teini_ (juosten joukkoineen Kålkin perässä, käräjämiehille:)
Tänne, miehet! (Teinit ja käräjämiehet muodostavat raivokkaan ryhmän
Kålkin ja Agneksen ympärille, niin että näistä ei paljoa näy. Teinit
taempana, jotta niistäkin tuskin muuta näkyy kuin huitovat käsivarret.
Käräjämiehet edessä.)

_I teini_ Lyökää pappi maahan! (Koko joukon nyrkit nousevat iskuun.)
Lyökää, lyökää, jotta pienet pirut ympäri sinkoo!

_Elias Kålk_ kaatuu nyrkkien alla maahan.

_Agnes_ (näkymättömissä). Kristuksen tähden, he surmaavat hänet!

_Laukkus_ (portin luota). Miehet, malttakaa! Mitä tehtävä on, sen kohta
sanon.

_I teini_ No sitten lauletaan! Pojat, arkkiveisusta toinen värssy!
Kuulepas, sinä Patseepa, tätä. (Teinit laulavat kuorossa, räikeästi ja
rähisevästi.)

    Ja siell' oli luiden liikunto, kähinä,
     oli liekkien räiske ja tulikiven sähinä.
    Ja hornan kalliot kaikui ja jyski,
    kun helvetin kuningas kavioillansa ryski.
    Mut pienet pirut ne nurkassa yski.
    Ja helvetin polskaa synnin vuorella
     nyt tanssivat Paapelin pappi ja Patseepa.


VIIDES KOHTAUS.

_Taneli Öhrn_ ja _Ismael_ äitiänsä taluttaen tulevat laulun aikana
oikealta. Pysähtyvät.

_Taneli Öhrn_ (laulun loputtua). Mikä on tämä meteli? (Miesten ryhmä
tulee lähemmäksi ja hajoaa siten, että tulee näkyviin sidottu Agnes ja
kivelle lyyhistyneenä Kålk.)

_I teini_ (Ismaelille). Tuomitse antikristus ja noita! (Myöntymyksen
sorinaa teinien ja käräjämiesten joukosta.) Katso, siellä se makaa,
joka piinasi sinua, ja haaskana roikkuu se kavala nainen — —

_Agnes_ (kuin kaukaa pyytäen). Ismael!

_Ismael_ (vavahtaa, siirtyy vasemmalle etualalle). Jumalani, mitä
tahtovat he minulta. (Voimakas auringonvalo alkaa ja lisääntyy
vasemmalla tulvien. Miesten joukko vetäytyy taemmaksi, joten Kålk ja
Agnes peittyvät näkyvistä.)

_Taneli Öhrn_ (haltioituen). Tuli toinen ihme. Ensi kerran, nyt ensi
kerran on muuttunut maailma tämä. Heikko on mahtavampi mahtavaa — — ja
viaton tuomitsee! (Toisiin kääntyen.) Hän yksin voi tuomita oikein, hän
tuomitkoon.

_Laukkus_ (portin luota). Ismael, sido tai päästä, olet vastuusta vapaa
sen olen yksin ottava harteilleni.

_Ismael_ (läheten äitiään). Äiti, mitä on minun tehtävä nyt?

_Leena_ (katkerasti). Ruoskikoot heitä, kyllä ovat muillekin tuskia
tuoneet — —

_Ismael_ (etääntyy erilleen). Ei, ei! Mikä olen minä tuomitsemaan.
On kirkkoon kiire, menemme Pyhälle ehtoolliselle — —. (Ottaa äitiään
kädestä ja aikoo portille, mutta pysähtyy ja jää katsomaan kohti
kirkasta auringon juovaa.)

_Laukkus_ (tulee portista Ismaelin luo). Ismael, kuule mitä puhun
sinulle vielä. Kun tulit, kamppailin itseni kanssa, sillä en tietänyt
mitä oli tehtävä. He löivät papin maahan, mutta kielsin surmaamasta,
en kestänyt sitä. Tosin pappi ja nainen ovat häväisseet tämän
seurakunnan, ja senkaltaisesta rienauksesta, mitä Kolkin poika on
täällä harjoittanut, ovat seurakunnat pappinsa tapattaneetkin. Ja minun
oikeuteni laki sanoo, että he ovat vikapäät rangaistukseen. Mutta mikä
tässä on meidän kaikkien sielulle hyväksi, sitä olen itseltäni kysellyt
turhaan. Minun vanha sydämeni on käynyt heikoksi, enkä löydä oikeata
vaakaa. Mutta sinä, Ismael-poika, sinä olet lähellä Jumalaa. Niinpä
sinä, sinä punnitse ja mittaa, sinä nouda meille oikea neuvo.

_Ismael_ (kuin pyhää näkyä katsoen). Näen auringosta sen — — näen sen,
että yksi vain on tuomio oleva. (Oikealle miesten puoleen kääntyen.)
Hakekaa lähteestä vettä ja virvoittakaa lyötyä miestä.

(II teini rientää oikealle ja palaa nopeasti lakillaan vettä tuoden.)

_Ismael_ (kirkkoväärtille). Vain yksi on tuomio. Minut, joka olen
koko elämäni kärsimysten paareilla maannut, minut nosti keskeltä
hätää ihmeellinen armo ja poisti kaiken hädän. Minulla ei voi olla
muuta kuin yksi tuomio ja totuus. (Kaikille.) Tahdotteko sen täyttää?
(Myöntymyksen sorinaa.) Minä olen saanut peljätä ikäni kaiken, mutta
taivaallinen voima nosti minut eilen rauhaan ja pelottomuuteen. Armon
kautta on minulla tämä rauha. — Muistakaa: Minä olen ollut piinattu
ihmiselämän rumuuden tähden: eilen ensi kerran oli ikuinen kauneus
läsnä. Se yksin on sielujen pelastus. — Ja katsokaa! Olen taluttamassa
äitiäni Herran armopöytään, jonka ääressä hänen sydämensä katkeruus on
kyyneleinä vuotava pois. Kuinka olisi minulla muuta kuin yksi tuomio ja
totuus? Se on se sama, joka kirkasti hetkeksi riivatunkin sielun: se
on armo ja rauha. (KäräjämiehiIle ja teineille.) Siirtykää pois! Minä
tahdon nostaa, kenet olette lyöneet maahan. (Käräjämiehet ja teinit
siirtyvät syrjään, teinit taka-alalle, josta he yksitellen kokonaan
katoavat.)

_Ismael_ (Kålkille). Tule, veljeni, sinuun ei kenkään koske.

(_Elias Kålk_ tulee syvästi mietteissään oikealle etualalle, josta Öhrn
ja Leena siirtyvät keskemmälle ja vähitellen vasemmalle.)


KUUDES KOHTAUS.

_Geila_ (tulee vasemmalta portista, lähestyy Laukkasta). En voinut
jäädä sinne. Mitä on tapahtunut? (Keskustelevat.)

_Ismael_ Ja minä tahdon Agneksen päästää! (Menee Agneksen luo, päästää
tämän siteistä ja johtaa esiin.)

_Taneli Öhrn_ (puoliksi itsekseen, puoliksi Leenalle). Tämä on kurjan
elämäni ensimmäinen kevät.

_Leena_ Ja katkeruuden kouran hän kirvoitti pois minun sydämeni
ympäriltä. (Ismaelille, tämän tullessa; käsiään ojentaen.) Poikani,
sinä vuodatit lievityksen palsamin minun sydämeeni jälleen.

_Ismael_ (iloisesti). Se syntyi, äiti, uudestaan ja sen mukana koko
meidän elämämme. Koko maailma muuttuu sydämien kautta!

_Elias Kålk_ (puoliksi itsekseen, mutta paikoitellen Ismaelille ja
kaikille tarkoittaen). Veljeni, sinun henkesi on minun henkeäni
korkeampi. Nyt ymmärrän: en tehnyt siinä väärin, että tahdoin puhdistaa
tämän seurakunnan, en siinä, että Jumalalta riemua rukoilin. Siinä
synnin tein, että loukkasin viattomuutta, loukkasin sinua. — Nyt
tiedän, miten on minun syntini tuomittava. Sen itse teen! Lähden
papiksi Karjalan erämaihin. Siellä minut puhdistakoon yksinäisyys ja
korpi — — ja kärsimys — — siitä, että sinä, Agnes, olet — — luotani
poissa.

_Agnes_ (kauhistuneena ). En tahdo jäädä tänne! Täällä on vastassa
häpeä — —

_Elias Kålk_ Odota pääsinpäivää. Kun on täytetty omassatunnossani laki:
kärsimyksestä kärsimys, kun olen rakkautemme kirkastanut, silloin sinut
Herra antaa ilman murhetta minulle. Sinut haen ja sinne kauaksi vien — —

_Agnes_ Nyt minut vie! Ennemmin kadotus kuin sinusta ero.

_Elias Kålk_ Ero ja yksinäisen ikävä on tarpeen meille molemmille.

_Geila_ (tulee Agneksen luo). Agnes, suostu siihen. Ei kenkään ole
sinua täällä sormella osoittava. Minä tahdon sinua suojella. — Minunkin
sieluni rukoili kerran väärin: se kuivui ja kuoli. Mutta nyt, nyt herää
se jälleen! Usko minua, tahdon hyvää. Tule minun luokseni, pappilaan.
Ja nyt, tule kerallani kirkkoon. (Vetää lievästi vastustelevan Agneksen
vasemmalle porttia kohti.)

_Elias Kålk_ (Agnekselle, joka taistelee yhä tuskan ja nöyrtymyksen
välillä). Niin, lähde, Agnes. Pääsinpäivä on tuleva.

_Laukkus_ (viitaten vasemmalle tapuliin päin). Jumalanpalvelus alkaa!

_Elias Kålk_ Hyvästi, Agnes, ja kaikille rauha. (Viittaa Agnekselle
viipyvin katsein hyvästiksi ja poistuu oikealle.)

_Geila_ Lähtekäämme, Agnes. (Johtaa Agnesta porttia kohti.)

_Ismael_ (etualalla, yksin). Ole kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu
Jesus, pyhitetty Pyhä Henki. (Väliverhon hitaasti sulkeutuessa kaikki
kääntyvät porttia kohti, ja kuuluu pari kirkonkellon kumahdusta.)

    Väliverho.






*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYNTI ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.