The Project Gutenberg eBook of Synti, by Lauri Haarla

Elias Kålk, kirkkoherra.
Agnes, orpo.
Leena Pirjetantytär
Ismael, äpärä, edellisen poika.
Taneli Öhrn, köyhäinhuoneen hoitaja.
Geila, kirkkoherra-vainajan tytär.
Laukkus, kirkkoväärti.
Vänrikki Seidenberg, kuninkaan vouti.
Jere, riivattu. Kyläläisiä,
Veijareita ja teinejä.

Köyhäinhuoneen yhteistupa. Oikealta taka-alalta vie ovi pihamaalle ja oikealla seinävieruspenkki sekä kaksi rinnakkaista ikkuna-aukkoa. Takaseinässä kaksi lähekkäin olevaa koppia — riivatun koppi lähellä ulko-ovea ja rangaistuskoppi vasemmanpuolisena — joiden ovissa on luukut sekä rautakanget ja teljet. Taka-alan vasemmanpuolisessa nurkassa harmaakivinen liesikiuas, jonka perustana on pari hirsikertaa ja jonka tulisijan päällys on laakeilla kivillä holvattu sekä mukulakivillä kateltu. Lähellä kiuasta matala jakkara. Vasemmalla on ovi köyhäinhuoneen hoitajan puolelle ja samalla seinällä etualalla pöytä penkkeineen. — Tuvan katto on pyöreähkön holvin muotoinen, joten sivuseinät ovat matalahkoja ja kiukaan yläpuolella olevasta räppänästä tulee valo viistosti tupaan. Uuninnurkalla törröttää karstainen päre. Pöydällä puisessa jalassa puoleksi palanut talikynttilä, koverrettu, lamppuna käytetty nauris sekä kaljatuoppi.

On lempeän kirkas Valpurin-messun aattoilta. Räppänästä ja ikkunoista tulvii runsaasti ilta-auringon punertavaa valoa.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Leena istuu rahilla lähellä oikeanpuolista seinäpenkkiä ja kehrää. Vieressä on kopassa lepeitä. Hän on heikkosilmäinen vanhahko nainen. Otsa on kurttuinen ja kovat kärsimysjuonteet suun ympärillä. Mutta tummanruskeat hiukset ovat vielä täydet ja puhtaat ja muistuttavat nuoruudenajan kiharaisesta tukasta. — Hänen yllään on sininen väljä röijy ja ruskehtava rynkkyhame.

Ismael, edellisen poika, on hintelä, pitkähkö nuorukainen, kasvoiltaan kalpea, silmänaluset tummat ja riutuneet. Mutta silmät ovat suuret ja puhtaat. Niiden ujo pelonalaisuus luo niihin alati väreilevän eloisuuden. Samaa todistavat herkät huulet ja nenän hieno muoto. Hänen hiuksensa ovat vaaleanruskeat ja pehmeänuntuvaiset, kuin kauan vuoteessa maanneen sairaan hiukset. Oikea jalka on nilkasta lievästi vaivainen, joten hän kulkee hieman onnahtaen ja käy ilman keppiä vain kotosalla liikkuessaan. — Pukuna on hänellä sinertävät, karkeasta kankaasta tehdyt housut ja punertava, haljastunut takki, joka on melkein kaulukseton, joten nuortea kaula on näkyvissä. Takissa on rivi tinanappeja kaulaan asti.

Ismael istuu oikeanpuolisella seinäpenkillä. Hänen vasemmalla puolellaan on hänen keppinsä penkkiä vastaan nojallaan ja penkillä juuri valmistuneet kehlo ja pieni pytty. Parhaillaan hän viimeistelee puukolla silitellen kauhaa. Hetken vaitiolo.

Ismael (nostaen kauhaa, ihastellen). Äiti, katso, äiti, kevyt kuin lintu! Ja kuin västäräkin häntä sen keikkuu varsi.

Ismael (iloiten yhä omaa iloaan). Ja pytty ja kehlo! (Ottaa kehlon molemmin käsin.) Silkkaa katajapuuta! Sen pohja paistaa kuin kuutamon naama. Katso, äiti — — kuin keltainen kulta!

Leena Vie kultasi piiloon, poloinen poika, tai itaroitsevat sen herrat itsellensä.

Leena (Ismaelin hommatessa kiukaan luona). Ei ruunun vaivaisten pidä kerjäämän eikä hyötymän kättensä töistä, niin ovat vääräneuvoiset lain tehneet ja säänneet.

Ismael (tullen äitinsä luo, iloisena). Sinne piilotin kiukaan koloon. Ja sitten — — riihen alle ne vien. (Salaperäisen innostuneesti.) On mulla siellä varpuluudat ja vispilät valmiit, on kavetta ja kapinetta monta, on kätkössä lujassa. — Ja sitten — — kun lauvantaina sairaista ja maahanpantavista pappilaan vien sanaa, nöyrästi kumarran ja anon, että saisin ne kaupata kylällä. Sittenkös sinulle ostan — — rohtoja ostan ja — —

Leena (keskeyttäen). Kirkkoherran käskystä on meidän herra kieltänyt vaivaistalolaiset kylää kiertämästä. Ano mitä anot, lupaa et saa.

Ismael Sapatinaatto jok'ainoa sinne vienyt olen viikkoiset sanomat, ja alavainen on ollut kirkkoherra aina. Hopeakannusta kerran herraskaljoja juotti! Ruokaa on antanut Geila-mamselli monet kerrat, eikä ole siitä kirkkoherra sanalla moittinut — —. Miksikäs ei sallisi minun, vaivaisen pojan, moniaita äyrinlantteja ansaita äitini avitteeksi?

Leena (syvällä katkeruudella). Minä tunnen Kolkit — — ne on ilvesten sukua.

TOINEN KOHTAUS.

Leena (koko hahmoltaan kamalammaksi muuttuen, taaksensa katsomatta). Kuule, riivattu herää, kun kuulee Kolkista sanan. Aukaise luukku! Se taitaa virren ilveksistä.

Riivattu (alkaa jälleen takoa oveen, epäselvästi jollottaen). Kolkin herra, kolkko miesi.

Leena (astuu takaisin luukun luota pari askelta, uhmaten ja kovana). Anna, riivattu, palsamin valua!

     Tallasi pyhimmät tarhat,
     tahrasi tytärten aitat,
      hanhet Maarian halasi.

Riivattu Vietteli viattomimmat. (Katoaa luukusta, joten ääni kuuluu seuraavassa kauempaa, mutta kaikuvasti.) Papin saatanat tulevat!

Ismael (kauhuissaan). Kristuksen tähden! (Menee nopeasti ja lyö luukun kiinni; äitiänsä lähestyen.) On riivattu raivossa kamala. (Istuutuu penkille.)

Leena Olkoon. Se on lääkettä katkeralle sielulle. — — Ja se riivaus on kirkkoherran synti ja syy! Joka saarna sen on synkkä kuin tuomionaatto. Lain moukarilla särkee järjet ja aivot. Ja kauhulla köyhien sydämet nääntää. Siitäkö lupia saisit — —

Leena Ei, vaan sen isävainajasta, kuninkaan voudista. Mutta ilves se on poikakin luonnoltaan, jos liekin kaulassa liperit. (Vaitiolo.) Vai eikös ole minunkin päälleni tuomiota huutanut? — — Sinullekin lie omaa äitiäsi manannut, vaikka olet karttanut sitä minulle sanomasta? Sanopas suoraan.

Leena Kysyn mitä kysymän pitää. Noita-akaksi on äitiäsi syyttänyt, noidaksi on huutanut, katala. Poika, älä totuutta peitä.

Ismael (yhä kiusaantuneempana). Se sana on katkerampi kuolemata — — Sitä älä haudasta kaiva!

Leena Mutta manannut on kaikkinaista noituutta pelkäämään ja minuakin sillä tarkoittanut? Onko?

Leena Siinä sekin kuultiin. Mutta turhaan pelkäät — — ei ne sellaiset maineet minua roviolla polta.

KOLMAS KOHTAUS.

I teini (tulee reppu selässä oikealta). Rauha taloon. (Katselee hakevasti ympärilleen.)

I teini (veijarimaisesti). Muusain kukkulalta tullaan, teinejä toiset ollaan, veijareita ja rakkareita ollaan toiset. Mutta Jerusalemin suutareita kaikki — — Onkos talossa Valpurin-kaljoja pantu?

I teini (liioittelevin elein). Jota myös hospitaaliksi kutsua taitaan! (Menee vasemmalle pöydän hio ja ottaa käteensä kaljatuopin.) Oikein, pojat. Tuoppi on tyhjä kuin teinillä maha. Mutta — suojelusapostolimme Hazazelin kautta sen vannon — vielä tänäpänä olen minä ynnä veljeini kanssa viettävä Kaanaan häitä. Ergo?

I teini Ergo? (Osottaen vasemmanpuolista ovea.) Eikös kysyä sovi, mihin vie tämä ovi?

Leena (ryhtyen kehräämään, välinpitämättömästi). Sinne ei sinun ole menemistä.

Ismael (nousten penkiltä, hätääntyneenä). Se on Taneli-herran huone — — ei ole kotosalla.

I teini Se Öhrnin Taneli? Se peruukkimaakari, käräjäniekka ja välskärinsälli, se Renttu-Taneli Turusta? Ergo! On talossa oltta ja viinaa. (Menee takaisin ulko-ovelle ja huijaa tovereilleen.) Hazazel!

I teini Silentium! (Tulee ovelta ja menee vasemmalle, ottaa pöydällä tuopin ja kumartaa pilaillen.) Cum permissu diaboli. (Poistuu vasemmalle.)

Leena Ei kuulu meille. Ne on teinien metkut. Ja mistäpäs sen nyt löytäisit. Valpurin-messuja touhunnee — — lie Vappu-morsianta herrojen syötiksi hakemassa.

Ismael (joka on edellisen repliikin aikana istuutunut, hetken vaitiolon jälkeen yhä levottomana.) Mutta sillä on aikeita pahoja. Se ottaa sieltä olutta ilman lupaa ja — —

Leena Ottakoon. Eipähän meiltä ota. Ei nytkään ole koko päivänä kaljan tippaa tuoppiin pantu. Koko elämä vettä ja leipää, ei särvintä muuta kuin vaiva ja katkera mieli — —

Ismael Miksi saan minä peljätä alati. Joka kulkuria pelkään — — riivatun raivo on minulle jokapäiväinen kauhu ja kammo, ja kylällä herjaavat meitä.

Ismael (nousten ja syöksyen polvilleen äitinsä luo). Ei, ei! Kaikki ne kestän — — mutta lupaa, äiti, lupaa minulle: älä kalliisti lunastettua sieluasi vihalla katkeroita, vaan siunauksin se vihan alta virvota pois.

Leena (puristaen poikaa syliinsä; hellän ja katkeran mielialan keskenään kamppaillessa). Sinua siunaan, poika! Joka hengenvedollani siunaan sinua. Itseäni kiroan, siitä synnistä kiroan, jonka tähden äpäränä synnyit tänne — — ja joka sinun hentoisan nilkkasi vaivaiseksi väänsi. Häpeän kauhusta sen väänsin syntymäsi hetkellä. Sinun edessäsi kaikki ovat syntiä tehneet. Mutta sinun ja minun se on yksin kärsittävä.

Ismael (taistellen hellällä riemulla vastaan). Ihana, äiti, on itkun pikarista juopua meidän, kun yhdessä juoda saamme.

Leena (Ismaelin hiuksia hyväillen). Se on ainoa lohtu, että sinun sielussasi ei virhettä ole — — Mutta puhtaan sydämesi tähden, ja äitisi tähden, he tulevat yhäti sinua lyömään ja tallaamaan.

Ismael (nousten seisalleen). Herjatkoot, mutta eivät tallaa meitä. Minä tiedän: me lähdemme kauaksi pois ja unohdamme nämä nurjat nurmet. Olen nikkari taitava kyllä. Tehdä taidan kalua kaikenlaista. Maailmalle mennään ja herroiksi eletään.

Leena Tulethan sinä sen puolesta toimeen vaikka maailmalla, sittenkun minussa, raihnaassa, ei enää taluttamista. Kyllin liekin jo kuoleman kouko sydänalassa kommerrellut — —

Leena Milläpäs tässä tervehtyisi. Ei ole sydämentipat eikä tinktuurat köyhän varalta välskärillä — —

Ismael (äänessä tuskaa). Älä jatka, äiti! Usko minua. Rohtoja hankin, kaupatuksi saan tavarat kaikki. (Kuin varman pelastuksen löytäen.) Mansikat kypsyvät kohta. Niitä kun tuokkosin kannan, niin tottapa paranet — —

NELJÄS KOHTAUS.

I teini (tulee vasemmalta, toisessa kädessä katajainen viina-ankkuri, jonka laskee penkille kädestään, ja toisessa äskeinen tuoppi, nokkelasti.) Tulipas kerran taas näpsän verran. Bibemus in nomine Jesu! (Juo; kääntyen Leenan puoleen.) Tässähän tätä olisi muillekin vaivaisille. (Lähestyy Leenaa.)

I teini Minä viinoja varastan ja viinalla kurkkua karastan! Tänä yönä noita-akatkin saatanan sapattia ryyppää. Älä viinaa karta, maitoparta — — (Tunkien lähelle Ismaelia.) Juo! Tai vievät sun noita-akat Valpurin-yönä, vievät luudanvarrella Kyöpeliin. Ja sielläkös pojan viinaan syljetään, sammakon päistä öylätti koreasti leivotaan ja sitten sakramentti nurinpäin pojalle juotetaan. Jaa, kuulepas, poika! Ihan munsööri pelsepuupin tapaan ne siellä suuta suikkaavat pakaraan ja napaan. Ja sitten vasta — kuulepas, tiitiäisen poika — sitten vasta nahkasi helvetin peräseinään naulitaan. Ja tävyksistä — — pienen pojan pikkaraisista tävyksistä siellä noitasalvat keitetään, joilla Luciferus kavionsa rasvaa ja voitaa ja muutkin sorkkansa paikkaa ja hoitaa, kuten »Malleus Maleficarum» oikein opettaa ja sanoo — — juo, ipatilli, juo Marjanpojan maksun päälle. (Tyrkyttää tuoppia Ismaelille.)

I teini Ho-hoo — — siinä se taitaakin olla tämän kylän noita-akka paras — —

Ismael (on siepannut keppinsä penkiltä, tällä kaikin voimin uhaten). Ihminen, älä kiusaa meitä! Etkö tiedä! Se sana on katkerampi kuolemaa — — Mene pois täältä!

I teini (ikkunoihin päin hoilaten). Hazazel! (Jättää tuopin pöydälle, mutta vie mukanaan viina-ankkurin. Lähtee.)

Ismael (on jäänyt seisomaan tuohtuneessa mielentilassa ja nyt teinin mentyä istuutuu penkille, rukousta hokien). Ole kiitetty Jumala — — ole kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu Jesus, pyhitetty Pyhä Henki — — (Jää katsomaan rauhoittuneempana. Vaitiolo.)

Leena Missä on Agnes? (Ismaelin katse kirkastuu.) Hän vielä sinulle tänä iltana ilon hetket laittaa.

Ismael (nousee, riemastuneena). Agnes! Agnes on varmaan jo lähteelle juossut. (Kuuluu kaukaa raikuva torventoitotus, ensin yhden, sitten yhdessä useamman torven. Ismael jännittyy joka jäseneltään.) Kuule, kuule! Voudin kartanosta ne soittavat Valpurin-torvet. Nyt on Vappu-morsian löytty. Ja nuoret herrat ja junkkarit sen sanoman kaikille toitottavat. (Jälleen kuuluvat raikuvat torvet.) Se on soitto kuin urkujen helinä — — nyt nuoret neitseet ja rouvat kauniit rastisiljit ja silkkiharsot harteille heittää ja Valpurin-kulkue alkaa. — Onpas tässä lentimin lentänyt aika. Kukaties on Agnes jo vuotellut kauan. Meidän lähteen se tyttö on koristellut varmaan, on sinisin vuokoin ja valkoisinkin, ja itse vierellä istuu. Sieltä me yhdessä katselemme kokkoa kaukaa ja ympäri maailma seisoo kuin Herran kaupunki tyynine virtoinensa.

Ismael (tehden lähtöä). Nyt ei keppiä tarpeen. Helmassansa Agnes jalkaani lämmittää, lähteestä terveyttä juon, ja silloin en ole nilkasta rampa. (Salaperäisesti.) Siinä lähteessä taika on varma — —

Ismael Se on pyhä lähde. Kun siitä sanaa sanomatta ja riemulla juo, niin ihmeitä tekee. Agneksen kädestä juon. Hyvästi, äiti. (Lähtee ovea kohti.)

VIIDES KOHTAUS.

Geila tulee ulko-ovesta Ismaelia vastaan Hän on lähes 30-vuotias kaunisvartaloinen nainen. Mutta hänen kasvonsa: tarmokas leuka ja varsinkin korkea otsa, joka on kelmeästi päilyvä kuin öitä valvoneen ja paljon rukoilleen, eivät ole viehkeästi naiselliset, vaan ennen muuta selkeästi päättäväiset. — Hänen pukunsa on vaaleahko, mutta yksinkertainen. Hame on kupeilta vain lievästi pöyhistyvä.

Ismael (kumartaen ja Leenan nyökätessä mukana). Nöyrä siunaus itsellenne, mamselli Geila. (Poistuu oikealle.)

Geila (menee Leenan luo). Tulin ilmoittamaan raskaasta koettelemuksesta, joka nyt on sälytetty meidän harteillemme.

Leena Kolminaisuuden lähteellehän se — — Agnes kun siellä jo toveriksi vuotteli.

Geila Agnes ei ole siellä. Voudin kartanosta saattaa häntä parhaillansa tänne Taneli Öhrn, vaatettaakseen tytön Vappu-morsiameksi, kaikkien tanssitettavaksi. Ja se on voudin ja kirkkoherran työtä.

Geila Minä aavistan: Tämän kaiken pohja ja lähde on papin itsensä syntinen himo.

Leena (synkeästi). Polvesta polveen tekevät syntiä Kolkit. (Panee kopan penkin alle ja aikoo liikuttaa rukkia, Geila tulee avuksi ja vie sen kiukaan luo.) Kylläpäs ne nyt kuoleman pistokset kylkiluita repivätkin. (Istuutuu rahille.)

Geila (palaten kiukaan luola). Kun Herran armopöytään valmistui Agnes ja kävi pappilassa moniaat kerrat, silloin näin minä Kålkin silmien palavan.— — Mutta tämän pahennuksen olen minä paljastava ja Elias Kålkin on minulle viimeinkin tehtävä tiliä. (Istuutuu peräpenkille. Kirkonkellot alkavat soida. Vaitiolo.)

Leena (muistojensa vallassa). Pienellä kellolla aljetaan, mutta hätäkellolla päätetään. Kaksikymmentä ajastaikaa sitten olin Vappu-porttona minä ja synnytin voudille äpärän — —

Leena (nousee lähtöä tehden). Menen ja vuottelen Ismaa. En päästä poikaa tällaista kuulemaan. Ei tulisi ennenaikaista surua, jos hyvinkin saisitte vielä pannuksi esteen tytölle eteen.

KUUDES KOHTAUS.

Agnes tulee vasemmalta. Hän on nuori tyttö, mutta muodoiltaan kypsä ja hekumallinen. Hänellä on pehmeä, ruskea tukka, ja kuperan otsan ohauksilla se kiertää heleinä kiharoina. Silmät, hiilakansiniset ja aurinkoiset, katsovat tahtomattaankin houkutellen, ovat ne sitten iloiset tai pelosta säikähtyneet. Ja hänen jäsentensä hipiä on kellervän ruskea. — Hänen sininen pukunsa on väriltään haalistunut ja kehno. Nyt on rinnan kohdalta pari nappia poissa, joten puku on kuin reväisty auki ja kaulalla näkyy helminen ketju.

Hän tulee ovesta hätäisenä, kuin jotakuta paeten, ja kiirehtii, vasen käsi rinnan suojaksi nostettuna, kohti oikeanpuolista ovea, mutta pelästyy vastassa seisovaa Leenaa, pakenee jälleen vasemmalle etualalle ja jää siihen värjymään. — Kirkonkellojen soitto lakkaa. Ilta alkaa hämärtyä.

Geila (nousee). Etkö sinä tiedä, kurja, että yhden yön kestää Vappuheilakan he taleissa prameus, sen jälkeen ne syö äitelän katumuksen koi, sen jälkeen ne riekaleiksi revitään ylenkatsein ja pilkoin.

Agnes Mikä olen minä vastaan seisomaan kuninkaan voutia, kirkkoherraa ja ylähäisiä muita — —

Leena Etkö sinä muista, valehtelija, että Ismael sinua lähteellä vuottaa.

Geila Kiertolaisten ja renkien kanssa saat tanssia helvetin polskaa, tulen yli renttujen kanssa käsikkäin hypellä, kunnes sitten — — sinun ruumiistasi juopuneet junkkarit heittävät arpaa.

Agnes En ole arvottavissa. Huomisaamusta menen kirkkoherralle palvelukseen ja täältä hornan loukosta pois.

Agnes(melkein itkien). Miksi te ruoskitte minua? — Kauniiksi sanoivat ja pyysivät — — kuningattareksi.

Leena (katkeralla ivalla). Vai kuningattareksi! Uhri sinä olet! Uhraavat köyhän, kun eivät muita saa. Ja ensi juhannusyönä pojat tuovat risut ja raaskut sen kuningattaren ikkunalaudalle.

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Taneli Öhrn tulee vasemmalta. Hän on keski-ikäinen, ränsistynyt mies. Naama parraton ja rokonarpinen, ennen aikojansa vanhentunut. Tukka ohut ja ruosteenkarvainen. — Yllä säätyläispuku ja paidankaulus röyhellelty. Multa koko puku on nukkavieru ja kulunut, kotoisin jonkun aatelisen vanhasta vaatevarastosta. Päässä on suuri hattu.

Taneli Öhrn (ovesta tullessaan). Isaacaron et Lucifer! Akkakos täällä noituu. Hamua siitä hornan tuuttiin!

Leena Mitäpäs minä tässä. Mutta itsellensä papille olen minä totuuden sanova. (Poistuu oikealle.)

Taneli Öhrn (panee hattunsa pöydälle, palavissaan puhkuen). Huh — huh — — Satanim — — satanim — kylläpäs sinä juoksutit. Sopiikos se kuningattarelle? Harakka nauroi ja pienet pirut aidanseipäissä yski, kun variksensaappaissa — häh-häh — — kuningatar lippas. Sopiikos se semmoinen? — — Ja sopiikos tämä tämmöinen Egyptin pimeys, kun on ylkä jo tulossa. (Ryhtyy sytyttämään valoja.) Ja nyt ei polteta pärettä, vaan sytytettiinpä naurislamppu. (Viedessään sytytettyä naurislamppua uuninkorvalle.) He-he — — nyt suitsuta kupuas ja napaas — —. (Pieni vaitiolo.) Kun minun morsiameni kerran voudin hempukaksi puetettiin, niin sepäs oli toista maata. Kuin paholaisnainen, kuin Haeresis Dea — — se suoliansa väänteli ja heitteli häntää; se laahusta nosti, kenossa kaula ja kiilussa silmät se asteli tietä. Minä maantien varrella ojassa ja raivosta itkin. (Vaitiolo. Tuoksahtaa lähelle Agnesta.) Onko sulia tietoa, tyttö, mitä on raivosta itkeä? Se on nuoren ihmisen parku siitä, että oikeus kaikki on valhetta väärää, että on raiskattu sydän ja murhattu sielu. Se on nuoren ihmisen haaksirikko, se on iankaikkisen kadotuksen alku. — Soh-soh — — älä pelkää, tyttö. Tämä on hienoin näytös, mitä olen konsa maailmalla nähnyt. Ja katsos, juhlavaloja lisää — — (Sytyttää kynttilän.) Talikynttilä taivaan! — — Se on kainolle morsiamelle. Mitäs sanot? Hääsali hieno kuin Babylonin palatsi! — Mutta alta vaivaisryysyt pois! Ne on tämän talon omaa. Kaikki pois, apposen alasti. (Agneksen paetessa taka-alalle.) So-soh, so-soh, älä pelkää, sulhasen lahjat päälle pannaan, kuningatar-vaatteet. Käyn hakemassa.

Geila (nousten penkiltä). Onko vaivaisten hoitaja Taneli Öhrn ryhtynyt kirjurin ja välskärin ammatin lisäksi myöskin parittajaksi?

Taneli Öhrn (hetken hämmästyneenä, mutta nokkelasti selviten). Jaha, jaha — — säätyläisvieraita — — kunnia meille — —

Taneli Öhrn Eikös mamselli Geila häpeä sairastaa mustasukkaisuutta? Tosin on perin kummallista, että nuori kirkkoherra ei nai pappivainajan ainoata tytärtä, vaikka tapa senkaltainen on polvesta polveen ollut järki luonnollinen ja luonnolle sopiva.

Taneli Öhrn Satanim — — sepäs sattui. Ja aatelkaas, jos seurakunta nousee rietasta pappia vastaan, voi teidän viraton veljenne herra pastori saada papinpaikan tässä jalossa pitäjässä, ja te pääsette kyyristelemästä liian kauniin Elias Kålkin kynnyksellä. Jos sitä haluatte — —?

Geila Minä haluan Elias Kålkin puhtaana elävän. Kuitenkin: turha puhua, minä lähden. Mutta muista, että tytöstä sinun on tili tehtävä tämän talon kaitsijalle kirkkoväärti Laukkukselle.

Taneli Öhrn Ja tämän talon ylimmäiselle kaitsijalle kirkkoherra Kålkille.

Geila (lähtiessään, pilotiksi itselleen). Niin, kirkkoväärtin luokse lähden.

Agnes (ottaa helmet kaulastansa ja ojentaa niitä Öhrnille). Herra ottakaa nämä, herra päästäkää minut. — — Ismael on lähteellä yksin. Sillä on itku ja hätä — — minut päästäkää.

Taneli Öhrn (lähelle mennen, houkutellen). Entäs nuori kirkkoherra? Se on kaunis ja komea — — kuin ruhtinas — —

Agnes Kirkkoherra — — se on kaiken herra. Sen on harteilla hopeainen risti. Kun kasvonsa kääntää pois hän alttaritauluun, on ylpeä olka — — ja seurakunta kuin karitsain joukko. Sen rintaristi on kultaa silkkaa, sitä ei silmillä katsoa saata — —

Taneli Öhrn Hä-häh — — vai jo vieressä makasi! (Tapulista alkaa suurikello soida.) Se on suuri kello! Pappi on tulossa. Riisu, tyttö! Haen morsiusvaatteet. (Poistuu vasemmalle.)

Agnes (yksin hädässä). Mitä teen minä, mitä teen minä? (Avaa riipaisten pari nappia. Kauhistuu, painaa käsivartensa rinnoilleen ja lyyhistyy jakkaralle jälleen.) Mitä on minun tekeminen?

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Elias Kålk tulee oikealta. Hän on noin 30-vuotias mies. Kasvoilta kalpea, silmillä tumma ja kulmilta musta. Ruskea tukka aaltoaa pitkinä kiharoina. — Korkea näädännahkalakki on hänellä päässä. Hartioilla on hieno samettipäärmeinen kauhtana, jonka vuori on ilveksennahasta. Komeasti röyhelletty hollantilainen paidankaulus pursuaa liiveistä. Koko vaatetus eroaa ylimyspuvusta vain siinä, että se on papillisen tumma.

Elias Kålk (katsoen lähellä Agnesta, tämän kasvoja ja olkaa, jolta hänen ohjaava kätensä on vetänyt vaatteita alemmaksi, hurmautuen). Minä tahdon nähdä sinut. Ja nyt minä näen — — Nyt minä näen sinun rintasi hipiän! (Painaa Agneksen syliinsä.) Ensi kerran, sinä öitteni tuska ja vaiva. (Suutelee, sen jälkeen hieman loitontuen.) Mitä aavistin, sen näen minä ihanampana vielä. (Lähestyy Agnesta, joka kuin haparoiden painuu pöydänviereiselle penkille.) Älä pakene multa! Olet rieska ja hunaja — —

Elias Kålk (suoristaa itsensä, kuin totuutena singoten). Sinä olet synti, jonka Herra on sallinut minulle. (Kääntyen jälleen Agneksen puoleen.) Hän nosti sinut ryysyjen alta minun silmäini eteen, kun olin ruoskinut turhaan tätä ruumista kauan. — Kun olin turhaan valvonut yöt ja rukoellut Herran nasiirin puhdasta voimaa, silloin kun olin matona maassa, tulit noustessa päivän Pyhälle ehtoolliselle valmistaumaan. Olit silmiltä puhdas, olit hipiältä kuin kellervä aamu ja ohimollasi sininen suoni kuin lapsella viattomalla. Ja kuitenkin, kuin vaimo, kuin Bathseba itseänsä pesevä, niin olit ihana nähdä ja vietteleväinen. — Sen aamun jälkeen vieläkin kiduin epäilyksen tähden. Mutta kun viime juhannuksena sinulle sakramentin annoin, silloin — — oman ruumiini sinulle syötin ja oman vereni juotin.

Agnes (kuin pyhän pilkkaa kauhistuen). Se oli Herran Jesuksen totista ruumista ja pyhää verta korkeassa alttarin sakramentissa!

Elias Kålk Olet Herralta armo. Sen tunsin silloin, hetkessä pyhässä. (Riemullisesti katsoen Agnekseen.) Ja nyt tiedän: sinut itseeni vihkinyt jo olen, sinä synneistä puhtain.

Elias Kålk Olet ymmärtävä. Nyt kuin uskovainen usko. Ja olen vievä riemuun sinut, mun itse vihkimäni.

Elias Kålk Heitä älä pelkää. Heidän vihansa ja kaiken vihan alta olen minä sinut virvoittava. (Levittäen käsivartensa.) Tule käsivartteni suojaan! Minä tahdon: tule itse kuin karitsa paimenen turviin — —

Agnes (nousee penkiltä, mutta tuska hänet pidättää). Herra — — niin on vaikea olo — — niin on pyörryttävää — — (Varjostaa silmiä kädellään, katsoo kuin häikäistyneenä.) En katsoa saata, en nähdä voi — —

Elias Kålk Ja kuitenkin: noin sopertamalla sen selkeästi sanot. Nyt tiedän sen: olet minulle, Agnes, olet minulle Herran verellä valettu. (Aikoo lähestyä Agnesta.)

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Taneli Öhrn (vasemmalta, oikealla käsivarrellaan värikkäitä juhlavaatteita ja vasemmassa kädessä morsiuskruunu). Ja lisäksi herrain kruunulla kruunattava. Se tosin on katinkultaa. Mutta jalot Böömin kivet sen vanteessa kiiltää — — teidän autuaasti nukkuneen isävainajanne lahjoittamat. Nähkääs — — esikoisoikeus syntiin-miten sanoisin — jus primae noctis — oli siihen aikaan kuninkaan voudilla, vaan ei papilla, joka saarnasi Valpurin-messuja vastaan — —

Elias Kålk Kiirehdi. Mene tyttö vaatettamaan. (Kävellen kärsimättömänä oikealle.)

Taneli Öhrn Katsokaas — jos sallitte jatkoa sanan — kirkkaitten kivien luku: se on kaksi kertaa kolmetoista. Niin monta Valpurinheilaa — nähkääs — hän armonajassa ennätti halata ja kunkin kunniaksi liitti kiven. Mikä harmonia! (Vavahtaa, tulee kasvoiltaan kamalan näköiseksi, käheästi.) Ja tuo yhdeksäs kivi. Se on silmä saatanan päästä! Kun se kiinni juotettiin, minä läksin muille maille. Tulin parturiksi, tulin välskäriksi, sitä ennen parittajaksi ja sen jälkeen — — parittajaksi.

Taneli Öhrn (Agnekselle). Katsos, morsian, Hollannin kangasta kauhtana hieno, Intian silkkiä punainen vuori. Ja entäs: kärpännahkapäärmeet — — (Katsoo Kålkiin ja lisää kiirehtien.) Käydäänpäs tänne.

Agnes (torjuen). En tahdo niitä! He sanovat: saan tanssia kaikkien kanssa ja kaikki he koskevat minuun.

Elias Kålk Kenkään ei ole koskeva sinuun. Et askelta tanssi. Vain kunniapaikalla istut. Nyt on muuttuva juhlan vietto. Mene, älä pelkää. (Itsekseen.) Kuin sadussa kuningatar olet sinä minulle tuleva.

KYMMENES KOHTAUS.

Agnes (kauhistuen.) Ismael — — (Pakenee vasemmalle Taneli Öhrnin ohjaamana.)

Ismael Ei lähteellä ollutkaan — — en juoda voinut — — se ei tautiin auta, kun ei Agnesta lähellä. Ja sitten — — harakka nauroi ja ennusti surua — —

Ismael Se on pyhä lähde, Pyhän Kolminaisuuden lähde. Se taatusti auttaa, kun sanaa sanomatta ja riemulla juo — — Mutta — — Agnesta olen haussa — — jos lie mitä askareita tullut herran luona — — (Aikoo kiireesti vasemmalle.)

Elias Kålk Sinne älä mene. Kuka on sinulle senkaltaista opettanut, että on lähteessä taika?

Ismael Sen on sanonut äiti — — kaikki sen sanovat. Ja vuodesta vuoteen on jalka sen voimasta vahvistunut.

Ismael (käyden hämilleen ja pelästyen). Tiedän — — se on saarnassa sanottu.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Leena (tulee vasemmalta, jää oven luo seisomaan). Kuulin oven taakse, mitä kirkkoherra puhui, ja tulin sanomaan, että poika on jätettävä rauhaan syytöksiltä ja manauksilta. (Ismaelille.) Hae kotvan aikaa Agnesta vielä — — jos olisi riihen luona tai kaivolla näkyisi.

Leena Ja tuolla kopissa on riivattu, jonka teki mielipuoleksi kirkkoherran alinomainen saarna tuomiosta ja helvetin piinasta. Niin, täällä ollaan riivatuita, mutta muissa on riivauksen syy.

Leena (synkkänä ja uhkaavasti). Sairaaksi olen silmäni katsonut niihin. Mutta voi niitä, jotka pahentavat yhden näistä pienemmistä. Ja voi sitä sananpalvelijaa, joka päivällä Jerusalemia rakentaa, mutta yöllä Babylonin pitoja pitää, neitseet raiskaa ja himojansa palvelee — —

Elias Kålk (nousten, tuimasti vihastuneena). Vaimo, sido kielesi kiinni. Se on hornan henki, se on messua mustaa. Mene pois täältä!

Leena (avaten lähtiessään riivatun luukun). Saman on riivattu sanova. Jere! Herää ja nouse. Lain nuijalla pappi rusikoitse. (Poistuu oikealle.)

Riivattu (painaen kasvonsa luukusta näkyviin). Rusikoitse — — rusikoitse. Tallasi pyhimmät tarhat, tahrasi tytärten aitat, hanhet Maarian halasi — — hahhahhah — —

Elias Kålk (yhä seisoen vasemmalla etualalla). Sinä haudasta lähtenyt mies, mene hautaasi takaisin!

Riivattu On saatana Jumalan apina — — pappi on apinan apina. — — hähhäh.

Elias Kålk (syöksyy kohti luukkua ja lyö sen kiinni. Hetken vaitiolo. Kävelee synkkänä pöydänviereisen penkin luo ja lyyhistyy polvilleen sen viereen). Herra, sinä tiedät, että olen nääntyä kieltäymykseen, että olen pätsissä palanut. Sinä tiedät, että rakkauteni on hurja kuin Kalman pyörre ja sieluni totinen kuin kuoleman edessä. Muserra minut, jos väärin teen, nosta minut, jos olet sallinut riemua minulle.

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Vappukulkue tulee. Kuuluu läheltä raikuvia torven toitotuksia. Kålk vavahtaa, nousee vapautuneempana seisaalleen. Kulkueen esilaulaja laulaa ulkona, muun joukon toistaessa loppusäkeet:

    Jo Jumala talven ja pimeän löi,
    ja maailma viheriöi.
    Nyt on Valpurin yö, nyt on riemujen yö
     ja riemuisa kristityn sielu.

    Hei, humala kiertävi riukuaan,
    juo mettinen hunajataan.
    Nyt on Valpurin yö, nyt on riemujen yö
    ja riemuisa kristityn sielu.

    Tulenpatsahat kummuilla hulmuaa
    ja ympäri tanssia saa.
    Nyt on Valpurin yö, nyt on riemujen yö
     ja riemuisa kristityn sielu.

    Oi, kuningatar, tule kunniaan,
    tule, morsian, riemuitsemaan.
    Nyt on Valpurin yö, nyt on sulhasten yö
     ja riemuisa kristityn sielu.

Elias Kålk (avaa laulun aikana vasemmanpuolista ovea.) Kiirehtikää. (Liikehtii laulun loputtua oikealle etualalle, riemukkaana lausuillen.) Nyt on Valpurin yö, nyt on riemujen yö — —

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

Agnes tulee vasemmalta Vappu-morsiameksi puettuna: päässä kruunu, yllä helakkavuorinen turkiskauhtana ja uumilta pöyhistyvä juhlahame.

Taneli Öhrn (kiirehtii Agneksen jäljessä keskinäyttämölle, hänen ympärillään häärien.) Myskiä ja hajuvettä on priiskoitettava vielä. (Kaataen pullosta.) Noin — — noin — — Ja manteliöljyä sormille hienoisille. (Kaataa toisesta pullosta hänen käsilleen. Katsellen työtään elehtien ja ihaillen.) Noin — noin — satanim — satanim — —! Oi, nainen, sinä toivottava onnettomuus — — oi, Haeresis Dea!

Elias Kålk (ihaillen katseltuaan, vaimennetuin äänin, mutta intohimoisesti). Olet ihana nähdä.

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

Vänrikki Seidenberg, kuninkaanvuoti, suurikokoinen ja värikkään komeasti puettu mies tulee oikealla ja ovesta kurkistelee uteliaita kasvoja. Ulkoa remuamisia.

Seidenberg (käyden rehevänä keskinäyttämölle). He — hei, kuulkaapas, mikä riemu ja remu! (Huomaa Agneksen, etääntyy oikealle, käsiään rennosti levittäen.) Ahaa — — tjaa — — totta jumaliste! Koko voutikauteni mehevin morsian siinä on pyntättynä. (Elias Kålkille.) Heheh, sinä herranpoika! Pannaanpas veikkaa sata sarkkaa olutta ja viinaa!

Seidenberg Morsian ulos! Kiire on pojilla. (Katsahdettuaan ikkunasta.) No, pentele, juhlariuku on nostettu pystyyn, ja samassa syttyy kummulla huikea kokko. (Viittaa Agnesta lähtemään.) Mars, mars! (Siirtyy vasemmalle.)

VIIDESTOISTA KOHTAUS.

Ismael Agnes! (Painautuen ovipieleen, hiljaisesti.) Mitä ovat he sinulle tehneet?

Agnes (katsomalla Ismaeliin, teennäisen iloisesti). He ovat minut — — vaatettaneet — —

Agnes Kokolle vain — — on kiire Valpurin-kokolle meillä. (Aikoo lähteä.)

Ismael (asettuen ovelle Agneksen lähelle). Älä lähde! Älä lähde, Agnes.

Seidenberg (lähtiessään jäljessä). Koppiin se penikka. (Poistuu. Ulkoa kuuluu tervehdyshuutoja morsiamelle.)

(Elias Kålk poistuu heti Seidenbergin jäljessä. Taneli Öhrn avaa rautatelkiä kolistellen rangaistuskopin ovea. Ulkoa kuuluu pari torventörähdystä. Kulkue lähtee.)

KUUDESTOISTA KOHTAUS.

Leena (tulee oikealta, menee Ismaelin luo). Tule nukkumaan, poika — — tule siitä nukkumaan.

Leena Mikä lie Vappu-morsian — — kukaties piankin palannee — — (Jää kauhistuneena tuijottamaan kopin avattuun oveen.)

Ismael Vappu-morsian? Minä tiedän, minä tiedän mitä se on. Se on synti! (Syöksähtää keskinäyttämölle päätänsä pidellen.) Tämä on synti Pyhää Henkeä vastaan! (Jää tuijottamaan.)

Kirkkoherran työhuone pappilassa. Oikealla seinämällä, etualalla, jäykkätekoinen, matalahko kirjoituspulpetti, jossa on laatikko ja pari lokeroa. Sen kannella on kirjoitusneuvoja. Ja sitä korkeampi kynttiläjalusta on sen vasemmalla puolella. Korkea selustainen, päällystetty nojatuoli on pulpetin edessä. Samalla seinällä, taka-alalla, on ovi, joka vie toisiin huoneisiin. Huoneen perällä on kirjavin peittein peitelty kokoonlykättävä vuode ja sen lähettyvillä raudoitettu, maalattu arkku sekä pari matkavakkaa. Taka-alan oikeanpuolisessa nurkassa on harmaakivinen uuni, jonka takka suippenee yläosaltaan ulkoilmaan johtavaksi savutorveksi. Taka-alan vasemmassa nurkassa on seinään korkeahkolle lyöty nurkkakaappi, josta ovea avatessa näkyy joukko kirjoja. Vasemmalla etualalla on seinävieruspenkki seinää peittävine ryijyineen. Taempana samalla seinällä on ovi eteiseen. Takaseinässä, lähellä katon rajaa, on lasi-ikkuna, joka on jaettu pieniin lyijypuitteisiin ikkunaruutuihin. Seiniä koristaa kaksi vaskipiirrosta, jotka kuvaavat Davidia ja Kustaa II Adolfia, sekä muotokuvamaalaus Geilan isästä: lempeäsilmäisestä harmaahapsisesta vanhuksesta. Ovet ovat matalia ja kynnykset korkeita. Lattialla raitaisia mattoja.

On kulunut Valpurin-messusta muutama päivä ja nyt on lauantai. Huoneessa on kirkkaan kevätiltapäivän valaistus. Mutta pieniruutuisen ikkunan tähden on vasemmanpuolisella seinällä ja nurkkapaikoissa varjoisa katve. Sensijaan on kirjoituspöytä nojatuoleineen ja vuoteen edusta sangen voimakkaasti valaistu.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Elias Kålk istuu nojatuolissa polvillaan suurikokoinen postilla. Hän on liivisillään, peräseinällä vuoteen pääpuolessa naulassa on hänen takkinsa.

Elias Kålk (lukee). Niinkuin myös Pyhästä ehtoollisesta puhuu Armon Apostoli Paavali, joka Corinthiläisille näin sanoo: Minä olen sen Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin — — (Lakkaa, lukemasta, lyhyen vaitiolon jälkeen kuin muistellen.) Niin — — Herralta sain minä vereni viinin ja voiman — — ja hänelle sen annoin. Hän otti sen vavisten kuin kyynelejuoman — — ja kuin pilvestä pisaroivan armon, niin otti hän sen — — niin nöyrästi autuaana. (Lukee edelleen, yhä riemullisempana.) Pyhä Bernhardus neuvoo meitä seuraavaisilla sanoilla: Ihminen, jos sinä tahdot jo maan päällä autuas olla, niin aina mielessäs pidä ne katkerat ja haikiat asiat, jotka sinun Lunastajas on kärsinyt sinunkin tähtes, ettäs sen hengellisen morsiamen kanssa taitaisit sanoa: Minun ystäväni on minun Mirrhami-Kimppuni, joka minun rinnoillani riippuu — — (Hetken vaitiolo; miettiväsi!) Jo maan päällä autuas olla — — (Innostuen.) Nyt senkin ymmärrän! Hän on minulle minun sydämeni sinetti, joka kaikki pahat aivoitukset lukitsee pois. (Nousten.) Sinä mirrhami-kimppu! Lujasti sinut rintaani painan ja sinut, koko seurakuntani Herralle hoidan. (Menee taka-alalle ja panee kirjan nurkkakaappiin.)

TOINEN KOHTAUS

Agnes, jonka yllä on nyt soma keltainen kotipuku, tulee ovesta oikealta ja kiirehtii Elias Kålkin luo, joka on juuri kääntyneenä kaappiin päin.

Agnes (tarttuu Kålkin käsivarteen). Minä pelkään siellä — — sinne tuli teinejä meluava joukko.

Elias Kålk (vieden Agneksen keskinäyttämölle). Yhäkö pelkäät? Ja minun sieluni on taivaan holvi! Käy sateenkaari ja liitonmerkki sen rannasta rantaan ja alla on viherjä maa. (Vetää Agneksen puoleensa ja vie hänet nojatuolin luo polviensa eteen.) Sinä olet se viherjä maa — — Ken sinun kumpujasi aikoo häväistä, sen minä poroksi poltan.

Agnes Mutta ethän Ismaelille pahaa tahdo? Nyt on lauantai ja tänään tulee hän talolta tietoja tuomaan. Ole hänelle hyvä.

Elias Kålk Agnes, ne huolet minulle heitä. (Vetää Agneksen jälleen puoleensa.) Koko itsesi minulle heitä.

Agnes (antautuvana). Kuin yrttikartanossa nämä päivät olen elänyt täällä. Tämä on ihmettä minulle. Ja sinä olet minulle herra. — —

Elias Kålk (hyväillen). Noin — — noin voivu ja vaivu — — sinut suutelen hukkumaan. Sinun hipiäsi alla on siniset virrat — — ne tahdon jälleen nähdä! Noin, noin — — varjosta olkapään käy siniset virrat — — päin elämän kumpuja juoksevat harhaillen — — ja ympäri hämärä yö.

Agnes (melkein ilakoiden). Sinä mahtava herra, miksi suu teletkin niin korkealta. Näin maasta ja alahalta ei vastustella voi — — (Suutelevat.)

Elias Kålk Sinut nostan ja kannan! (Nousee ja kantaa Agneksen käsivarsillaan vuoteelle, vuoteen yli kumartuen ja aikoen suudella.) Agnes.

Agnes (nousten istualleen). Ei, ei, he tulevat tänne! Siellä on silmiä pahoja — —

Elias Kålk Pelko pois. Sinut suutelen lepoon ja tyyneyteen. (Kumartuu suutelemaan Agnesta otsalle.)

KOLMAS KOHTAUS.

Geila tulee oikealta, pysähtyy ovelle. Kålk suoristautuu. Agnes nousee istualleen sängyssä, peittää käsillään kasvonsa ja painuu kokoon häpeästä ja pelosta. Vaitiolo, jolloin Kålk ottaa takkinsa naulasta ja vetää sen yllensä.

Geila (etääntyen ovella, Agnekselle). Pois täältä! (Kålkille.) Elias Kålk, saata forsiasi ulos.

Geila Näinkö kirkkoherra Kålk puhdistaa seurakuntansa tuomiopäivän tulemiseksi?

Elias Kålk (itseänsä vaivoin hilliten). Minkä teit, se saattoi tapahtua vain siksi, että olemme kerran leikkineet voutilan ja pappilan pihamailla yhdessä.

Geila Ja siksi on nyt meidän välillämme tehtävä tiliä. Muistatko, kun nuorukaisena läksit Turkuun, tahdoit tulla tämän kansan Gideoniksi, joka oli lyövä jumalattomat. Ja sinä inhosit isäsi elämää. Mutta nyt sinä harjoitat samaa jumalatonta haureutta.

Elias Kålk Olen tekevä tiliä Jumalani kanssa, en sinun, joka kuohut vihaa. — Minäkin voisin muistella, että pappilan nuori Geila suuteli minua lähteissäni. Miten voivat nyt nuo samat huulet vääntyä vihasta?

Geila (istuutuu vasemmalle seinäpenkille). Minä saatoin sinua matkalle kuin nuorta sankaria, ja minun oli suloista rukoilla sinun puolestasi. Mutta Turusta et käynyt kertaakaan kotona. Ja tietoa mitään antamatta matkasit yliopistoihin Saksanmaalle. Silloin minun sydämeni liekki lepatti tyhjää ilmaa, riutui vuosikaudet, kunnes kuulin, että olit astunut sotapapiksi kuninkaamme armeijaan. Silloin minä rukoilin itselleni vain sielun rauhaa ja sinulle iankaikkista elämää. Oliko tämäkin rukoukseni turha, vai myötkö senkin hekumaan?

Elias Kålk (on istuutunut edellisen repliikin aikana nojatuoliin). Sen kaiken ajan sinä asuit minun rintani vuoren alla kuin pieni elävä siemen, joka vuotti itämisaikaa, ja sinä painoit paljon siinä päätöksessäni, että otin tuomiokapitulilta vastaan tämän seurakunnan. Mutta kun tulin, olit muuttunut ja kutistunut yhtä pieneksi kuin ympärilläsi nämä lukkarinlesket ja kartanoitten neitseet. Olit muuttunut liian paljon.

Geila (syvästi loukattuna). Sinun tähtesi oli murheen myrsky minun kasvoni rusikoinut! Isket väärin! Miksi et antanut itsestäsi tietoa mitään?

Elias Kålk Se siemen oli heikko. Ei ollut se elämään luotu. Nyt sen tiedän. Toisin on tahtonut elämä, ja toista, ihanampaa ja hurjempaa, on minun luontoni vaatinut aina.

Geila (masentuen). Lienet oikeassa — — Tullessasi tänne en enää mitään itselleni toivonut enkä toivo. (Nousten penkiltä.) Mutta yhtä vaadin! En salli sitä nisupeltoa, jonka isäni (viitaten seinälle kuvaan), tämä lempeäsilmäinen vanhus, raivasi korpeen, en salli sitä rumennettavan riettauden ohdakkeilla, sillä tiedä: olen ollut vähäiseltä osaltani mukana sitä istuttamassa; se on minulle kallis ja ainoa perintö.

Elias Kålk (terävästi). Tahdotko siis, että puetan itseni lammasnahkaliiviin ja sarkatakkiin, tarjoan pitäjän juopoille ryypyn kerrallaan ja kerään mielistellen lempeyden mainetta. Vai onko minun yökuntien isänniltä kerjättävä oravannahkoja puolen timperiä talolta, tynnyri olutta ja viljaa karpio kerrallaan. Sitten saarnastuolista kiiteltävä ja manttaalin mukaan siroteltava ruumissaarnaan koreita sanoja? Silloin kai olisin rahvaan mies, kuin oli arvoisa isäsi?

Geila Luuletko tuhoavasi minulta uskon isäni työhön kuin tuhosit elämäni? Erehdyt!

Elias Kålk Ryyppy paloviinaa ja annos löyhäpäistä evankeliumia särpimeksi — se on ollut tämän seurakunnan sielunhoitoa. Ja se oli kaikille mukava. Mutta nyt pitää tämän kansan pois kääntymän hengen velttoudesta ja laiskuudesta, sen tahdon.

NELJÄS KOHTAUS.

Ismael tulee vasemmalta keppi kädessä, vaivalloisesti ja yhä riutuneempana.

Geila (pidättäen vastauksensa Kålkille menee Ismaelia vastaan). Ismael, menepäs vielä kotvan ajaksi eteisen puolelle. — Onko äitisi mukana?

Geila (saattaessaan Ismaelia). Pian haen sinut sisään sieltä. (Tulee takaisin etualalle.) Nyt on minulla vain viimeinen kysymys: Lähetätkö Agneksen palvelukseen kirkkoväärtille, joka on valmis ottamaan hänet taloonsa, muuten on seurakunta nouseva sinua vastaan?

Elias Kålk Siis salaliitto! Sitäkö varten, että sinun viraton veljesi saataisiin tänne vanhaa pappissukua ja vanhaa unimessua jatkamaan.

Geila Hän on ottava takaisin perintönsä ja esikoisoikeutensa, jos Elias Kålk sen myö porton hekumasta. Mitä vastaat?

Elias Kålk Sinun veljesi voi löytää papinpaikan Karjalan erämaista, ei täältä, hengen viljelyksen rintamailta.

Elias Kålk (osoittaen ovea). Tästä talosta lähtee mamselli Geila ja ottaa muistoksi isänsä kuvan.

Geila Näin irroittaa Herra sydämeni viimeisetkin juuret sinusta ja synnistä. (Poistuu vasemmalle.)

VIIDES KOHTAUS.

Ismael tulee vasemmalta, Kålkin mennessä nojatuoliin ja jäädessä synkkänä tuijottamaan.

Elias Kålk (Ismaelille, tämän jäädessä ovensuuhun). Käy tännemmäksi — — ja istumaan. (Nousee, menee oikealle ja kutsuu ovea avaten.) Agnes, Agnes.

KUUDES KOHTAUS.

Agnes (oikealta, Kålkille). Hän pihan yli kulki kuin vainaja hiljaa. Hän jonnekin läksi?

Agnes Jumalan kiitos. — — Ja Isma on tullut! (Ismaelia läheten.) Isma, rauha sinulle.

(Ismael avaa huulensa kuin vastatervehdystä sanoakseen, mutta sanoja ei kuulu.)

Agnes Ne teinit siellä tuvassa remuavat ja rettelöivät. Väen-väkisten tahtovat kirkkoherran puheille, vaikka sanoin, että oli odoteltava. (Ismaelille.) Istu, Isma, nopsasti juomat haen.

SEITSEMÄS KOHTAUS.

I teini tulee oikealla kumarrellen. Agnes poistun oikealle. Elias Kålk siirtyy olkapäitä kohauttaen nojatuoliin.

I teini (lähestyen, Kålkille). Virtuksen nimeen, arvon herra. Kuin nälkäkurjet erämaan santaa, niin saavat tätä pitäjätä kiertää Heliconin pojat. Nämä Jussit ja Junnut — paitsi kirkkoväärti ja moniaat syrjäkyläläiset — eivät niin kapakalan päätä pistä teinille pussiin, vaan vaativat kirkkoherran kerjuulupaa.

Elias Kålk Sitä ette saa. Te vedätte mukananne silmänkääntäjiä, tempuntekijöitä ja veijareita ja alennatte kansan silmissä koko hengen työn ja hengenmiesten arvon. Kukin teistä lähteköön kotopitäjäänsä takaisin.

Elias Kålk Ja viime Valpurin-yönä oli teidän menonne villitty: Se oli viinan löyhkä ja rähinä. Pitäjästä pois tai jalkapuuhun häpeämään.

I teini Ahaa, ei ole luultu, vaikka on paljonkin kuultu. On kuultu Kålkin herrasta korea veisu, ja nyt, nyt tehdään toinenkin veisu — — oikea arkkiveisu pitää kohta tästä papista laulettaman ympäri pitäjää — — Agnes tulee oikealta hopeakannu kädessä, aikoo kohti Ismaelia.

I teini (harppaa oikeanpuoliselle ovelle, Agnesta osoittaen). Ja papin Patseepasta! (Loilottaen.) Paapelin pappi ja Patseepa! (Katoo oikealle, josta alkaa samassa, kuulua hoilaamista ja meluamista.)

Elias Kålk (natisee, vihan vimmassa). Ne rentut ja koirat! (Syöksyy oikealle, jossa lyhyen hetken kuluttua melu vaikenee.)

Agnes (joka on painautunut taka-alalle, hiljaisuuden tultua Ismaelille). Isma, tässä on simaa — — oikein kyllälti juo.

Agnes (sisäistä hätäänsä peitellen). Mutta tupaan tulet? Yhdessä atrioimme!

Agnes (hädässä). Isma, oletko sinäkin vihainen? — — Hyvä olin sinulle sisar. Ja nyt olen parempi vielä! (Ottaa Ismaelia kädestä ja vetää häntä mukanaan etualalle.) Tule istumaan kanssani ja haastelemaan —

Ismael (jääden seisomaan Agneksen istuessa seinäpenkillä.) Älä revittyä sydäntä paikkaa. Makeat simat ja kielesi hunaja ei ole lääkettä minulle, sillä minun rakkauteni on ristille lyöty. Koko Valpurin-yön ja Valpurin-päivän olen minä istunut pimeässä kopissa rautatelkien takana ja nähnyt pahan hengen. Se oli musta, siniset siivet sen harteilla lepatti ja vyöllä oli käyrät viikattimet. Se tuli kuin rosvo ja kavioilla ruhtoi maahan. Sitten — — se veti terävin kynsin selkärankaa pitkin edes ja takaisin — — se irvisti hampain. Ja sen naama oli kirkkoherran naama. Ja sinä — —

Ismael (melkein huutaen). Se oli helvetin ruhtinas. Ja sinä itse! Sinä vieressä hekotit ja nauroit — —

Ismael Älä kiellä! Sen näin — — olit pahan hengen portto ja aljo! Ja minä olin uhriteuras — — (Astuu Agnesta kohti.)

Agnes (paeten taka-alalle kauhussa). Kristuksen tähden! Hän on mielipuoli — —

Ismael (lysähtää penkille). Minä olen kiusattu poika, jonka ytimistä lemmenjuomia keitellään. (Jää tuijottamaan eteensä.)

I teini (taustalta). Paapelin pappi ja Patseepa! (Melua. Pari kolme kiveä heitetään peräseinään ja yksi niistä särkee ikkunan.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Elias Kålk tulee oikealta melun vielä kuuluessa, mutta vähitellen hiljetessä.

Elias Kålk (puoliksi itsekseen). Minä aavistan: ne nousevat meitä vastaan kaikki. Tämä on vasta kielten myrkkyisten kähinä — — (Yltyen raivoon.) Mutta — sen vannon, te ulkokullatut — omaan myrkkyynne pitää teidän kuoleman.

Agnes Minä pelkään — — minä pelkään. Isma on kuin vainaja kalvas. Sen on silmissä syytös! Ja sinulla — — sinä vannot kuolemaa.

Elias Kålk (lempeästi). Sinä heikkouskoinen! Ymmärrä, tyttö, sinut tahdon pitää. Minä tahdon elää! Siksi on taistelu tarpeen. Ja sinä, sinä rauhassa emännöitse. Ennenkuin on yö, on ympäri hiljaisuus ja riemu meillä. Tule, sinut askareillesi saatan.

Agnes (kuiskaten). Lupaa minulle: mitä ikänä pyytää Isma, salli hänelle. (Poistuvat oikealle.)

Ismael (kavahtaa seisaalleen, katsellen pelokkaana ympärilleen ). He kuiskivat täällä — — he kiertävät varkain. (Istuutuu jälleen rahille. Vaitiolo.) On kuin olisi kiirastorstai-ilta. Niin on raskaan äänetöntä. Ei rukki pyöri, ei mylly käy, ei kierrä mikään ratas, ettei lisääntyisi Kristuksen piina. (Joutuu tuskaan, käsiään ojentaen.) Ja älköön kiertäkö konsaan, ettei liikahtaisi tuskien lähde minun rinnassani.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Ismael (ponnahtaa pystyyn, huomaamatta vielä Öhrniä) Minun tuskaini verinen lähde! Se oli päilyvä kerran — — nyt on se verinen kuoppa ja rannalla rutaa.

Ismael (äkkiä). Mene pois minun tyköäni; syyttömästi minä pimeässä istuin. Minä lähden täältä. (Aikoo Öhrnin ohi.)

Taneli Öhrn (painaa Ismaelia rahille istumaan). Soh-soh, syyttömästi ihan. Herrat sen tekivät. Minä olen ystävä paras. Kukas sinulle kirkkoväärtiltä hankki luvan kapineita myödä? Oletko sen jo papille sanonut?

Ismael Miksi pitää minun se kirkkoherralle sanoman? En uskalla sanoa! — — Se on helvetin kuningas — — se ruhtoo ja silpoo — — (Yhä kauhistuneempana.) Tai äitini roviolle lyöttää!

Taneli Öhrn Sanottavaksi sen tahtoo äitisikin. Ja poika, älä totuutta pelkää. Eikös ole sitä äitisi alati opettanut?

Ismael (kirkastuen). Niin, et peljätä saa, vaan totuutta pitää sinun puhuman — —. Niin on sanonut äiti — —

Taneli Öhrn Niin on sanonut — — ja sinuun, poika, pappi ei hevillä koske, kun saa kuulla, mitä olet sukua.

Ismael (itsekseen, valoisasti). Nyt tunnen tien. Niinkuin Jumala sanat antaa, niin tahdon haastaa.

Taneli Öhrn (liikehtien ja käsiään hykerrellen). Satanim — — satanim — —

KYMMENES KOHTAUS.

Taneli Öhrn Tulin kirkkoväärtin kautta, ja siellä seisoi suolapatsaana neitsyt Geila, ja nurkasta nurkkaan mittasi kirkkoväärti lattiaa. Löi viimein romuluisen nyrkkinsä pöytään ja lähti sonnustautumaan — luulen — vieraisille — — häh-häh — —

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Kirkkoväärti Laukkus tulee seuraavan repliikin aikana vasemmalta. Hän on vanhus, hiuksilta karkea hakoniska ja harmaa. Harmaa on myös leukaperiä kiertävä parta. Mutta ylähuulessa ei ole partaa lainkaan, joten leveä ohuthuulinen suu ja jykevä leuka tulevat ilmeikkäästi näkyviin. Ruumiiltaan hän on jykevä. Puku talonpoikainen. — Hän astuu pari askelta keskemmälle. Mutta kun ei Kålk katsahdakaan tulijaan, jää hän paikalleen uhkaavana seisomaan.

Elias Kålk (Ismaelille). Niin, kuolema ei liene tällä viikolla käynyt taloja. Mutta mitä on sairautta ollut, siitä nyt olisi sinun tieto annettava.

Ismael (jääden se isälleen). Viime Valpurin-aamuna varhain täältä pois temmattiin Maalina Laurintytär, vanha vaimo, joka halusi sielunsa lunastukseksi viimeistä rippiä ja Pyhää ehtoollista, mutta ei saanut, koska kirkkoherra vietti Valpurin-juhlaa.

Elias Kålk (kavahtaa seisalleen, mutta hillitsee itsensä ja istuutuu jälleen, lyhyesti). Mitä muuta?

Ismael Jere, riivattu, on ennestäänkin raivokkaampi. Väänsi toissapäivänä hoitajan käden, joka ojensi luukusta ruokaa — — väänsi sen sijoiltaan. Ja sitten — — se on yötä päivää henkien riivaama, huutaa useasti kirkkoherran nimeä ja manaa (ikäänkuin omana syytöksenään singoten) iankaikkiseen kadotukseen.

Elias Kålk Se pitää lyötämän rautoihin ja kytkettämän seinään kiinni.

Ismael Minun äitini on sairaana valvoskellut. Mutta kun möin nikkaroimani kapistukset — — kirkkoväärtin luvalla — —

Ismael Ja ostin prinssin keltaisia tippoja ja pyysin kirkkoväärtin emännältä rieskaleipää, on vaiva lievittynyt.

Elias Kålk Etkö tietänyt, että minun käskystäni olisi Taneli-herra antanut lääkkeet?

Ismael (katsoen Öhrniin). Sitä en tietänyt. (Siirtyy seuraavan keskustelun aikana lähelle ulko-ovea.)

Taneli Öhrn (johon Kålk katsoo kysyvästi). Ei ole ollut sellaista tapana näihin asti.

Elias Kålk Se on ja on oleva tapana. Armollisen kuninkaamme asetukset tässä suhteessa olen lukenut köyhäinhuoneen hoitajalle ja teille, kirkkoväärti. Tonttiäyreillä ja kolehtituloilla on kaikkinainen ylläpito ja hoito annettava vaivaisille. Mutta — se teidän on tiedettävä — kerjuu, ihmisen alennus ja häpeä, kuin myöskin kaupustelu on ankarasti kielletty. Kirkkoväärti on sallinut kerjuuta omassa talossaan ja antanut lupia, jotka kuuluvat yksin kirkkoherralle.

Laukkus (järeästi). Ei ole tämän pitäjän yhteinen kansa nostanut vielä ketään kirkkoherrakseen.

Elias Kålk (katsoo kummastuneena). Tämä on öykkärin kieltä! Te tiedätte, että tuomiokapitulin virkakirjan ovat pitäjän miehet vanhan kristillisen tavan mukaan oikeaksi tunnustaneet.

Laukkus Niin tekivät siinä uskossa, että naimisliiton kautta olisi jatkuva meidän keskuudessamme vaikuttanut pappissuku. Mutta pianpa paljasti karvansa Ilves-Kolkin poika: Petti nuoruudenkihlattunsa ja potki talostaan kuin kulkukoiran.

Laukkus Mutta meillä on tapa, että vasta sitten on pappi oikeaksi kirkkoherraksemme tunnustettu, kun kirkkoväärti ja kuudennusmiehet ovat hänet kättä lyömällä ja Pyhän kolminaisuuden nimeen keskuuteemme ottaneet. Minä olen kirkkoväärti ja kuudennusmiehistä vanhin, mutta en ole kuorissa Elias Kålkille kättäni tarjonnut. Eikä ole anottukaan.

Elias Kålk (nousten jäntevästä paikaltaan). Eikä anota vastakaan, vaan hengen ruoska minun kädessäni on teidät nöyryyttävä.

Laukkus Oikein. Ruoska oli isäsikin herruuden merkki. Niin istukin istuimellasi, istu kuin ruhtinas koreissa vaatteissa vääryyden kukkulalla. Mutta tiedä: kohta riepoitamme sinut istuimeltasi alas! Rikoksen ryönää on kertynytkin jo karpio täyteen.

Elias Kålk (hurjistuu, mittaa pitkin askelin huonetta oikealle ja sieltä jälleen vasemmalle). Vai niin! Niinkö mittaa talonpoika minun henkeäni karpiolla ja kapalla. (Tulee Ismaelin eteen, töykeästi.) Mitä seisot, poika, täällä?

Ismael (sanoja haparoiden). Piti pyytämäni — — huomispäiväksi äitiäni Pyhälle ehtoolliselle — —

Elias Kålk (lyhyesti). Siitä puhun erikseen äitisi kanssa. (Öhrnille.) Vie poika kotiin ja katso, että minun tahtoni talossa tapahtuu.

Taneli Öhrn (kumarrellen). Lähdetään, lähdetään. (Teeskennellen liikutusta.) Nöyrät terveiseni rakkaalle tyttärelleni, neitsyt Agnekselle — — hehheh.

Elias Kålk Mene. (Tulee Laukkuksen eteen; rintaansa lyöden.) Tämä kestää. Käykää kiinni miestä rinnuksiin.

Laukkus Polvesta polveen ovat tämän pitäjän papit saarnanneet Valpurin saatanan-messuja vastaan. Sinä renttuilit mukana.

Elias Kålk Ovat saarnanneet, mutta turhaan. Minä, minä astun juhlijain joukkoon ja puhdistan heidän menonsa. Minä tahdon näyttää teille, te riemulle saidat, että taivaan perillisten pitää jo täällä ajassa heleästi riemuitseman.

Elias Kålk Evankeliumi on vain nöyrille luotu — Muuten: Viime Valpurin-yönä ainoastaan teinit ja eräät aateliset junkkarit herättivät pahennusta. Mitä muuta?

Laukkus (astuu ulko-ovelle, sinkoo sieltä hetken vaitiolon jälkeen). Olet huorintekijä! Se riittää.

Elias Kålk (harvakseen, kylmästi). Ja riitti keskustelu. Nyt alkaa teko. Huomisaamuna astuessanne kirkkoväärtin penkkiin olette näkevä, että paavillinen epäjumalan kuva, Neitsyt Maarian kuva, jonka eteen ukot ja akat kumarrellen ja niiaten uhrilahjoja kantavat, on poissa — —

Elias Kålk Tänä iltana minä sen murskaan. Niin on paavillinen villitys lopussa. Samoin myöskin kaikki taikurit ja noidat joutuvat oitis tilille minun edessäni. Ja varokaa astumasta tielleni, sillä maallinen esivalta, kuninkaan vouti, on minun rinnallani.

Laukkus Herrojen huovit eivät ole ennenkään meidän niskojamme taivuttaneet. (Lähtee vasemmalle.)

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Agnes (tulee oikealta, rientäen Kålkin luo). Kuulin kaikki — — Minne minä menen ja minne minä vaivun!

Elias Kålk (painaa Agneksen hurjana syliinsä). Minun syliini vaivu. Mitä tuimempi pään päällä helle ja salama, sitä huimempi vereni kierto. (Suutelee.) Hullunruohoa syönyt olen sinun parmailtasi — — joka yö tulen hullummaksi. (Vähän loitoten, hellästi.) Ja joka päivä tulet minulle kalliimmaksi.

Elias Kålk Minä voitan heidät. Ja tiedä. Kun sitten anteeksiantoni virran heidän ylitsensä vuodatan, silloin sinut kaikkien kuullen kuulutan vaimokseni. Eikä kukaan ole sinua vähäksyvä.

KOLMASTOISTA KOHTAUS

Leena (ovelta, ankarasti). Kielletäänkö minua astumasta Herran armopöytään?

Elias Kålk (kävelee oikealle etualalle, kärsimättömänä puuskahtaen ). Täällä ollaanko markkinoilla! (Agnekselle.) Hae viittani tänne, lähden voudin luo.

Elias Kålk Vaimo! Noidat naulitsevat itsellensä tuomion. Siksi on sinulta ollut kiellettynä jo ennen minua Pyhä ehtoollinen.

Leena (Kålkin itseänsä hitaasti vaatehtiessa). Ei ollut minulla maksaa viinirahoja kirkon säkkiin, siksi se minulta kiellettiin. Nyt on köyhälläkin ropo, vieläpä äyrinlantti lukkarille kouraan.

Elias Kålk Myönnän sinulle armonvälineet vasta sitten, jos tutkinto osoittaa sinut syyttömäksi noituuteen.

Leena (kamalan raivoisasti). Voi teitänne, herjaajat! Eikö ole sinulla, Kolkin poika, jo kylliksi päälläsi rikosta. Sinä murhasit poikani sielun ja oman rippilapsesi veit Herran ehtoollisella huoruuteen.

Leena Syljen minä sinun kalkkiisi, sioille heitän minä sinun öylättisi. Itse olet ne tahrannut.

Leena Mutta tiedätkö, kenen sielun sinä murhasit? — Et tietävän näy — — Miesparka ja raiska, nyt sen kuulet: Oman veljesi löit! Hoh — — jokos vapiset? Niin, se poika on sinun isäsi äpärä — — äpärä, ja sitä sinä tallaat. Vieläkös jatkat?

Elias Kålk (painettuaan hatun päähänsä, polkaisten jalkaa). Ja vaikka tuot ympäri pitäjää Kålkin äpärät kaikki, nyt tieltä pois!

(Elias Kålk syöksyy ovea kohti, muita kääntyy vielä katsomaan näyttämölle kuin Agnesta etsien. Sitten poistuu vasemmalle.)

Näyttämö sama kuin ensimmäisessä näytöksessä. On helluntain aatto ja aamupäivä. Mutta köyhäinhuoneen tuvassa on valaistus koleata kuin kellarissa, sillä ikkuna-aukoista ja räppänästä tulee sisään vain pilvisen päivän valo. Kuitenkin: joskus kun aurinko pääsee paistamaan pilvien lomitse, valahtaa sisään täysi keväisen auringon tulva.

Vasemmalla pöydän luona, joka nyt on päittäin seinäpenkkiä vastassa, istuu meluava joukko: pöydän takana Taneli Öhrn ja pitkin penkkiä muutama teini ja veijari. Pöydällä on tinapullo, tuoppi ja muutamia tinaisia kannuja.

Peräseinän luona, aivan rangaistuskopin oven luona, kyyröttää jakkaralla Ismael, istuu liikahtamatta ja nojaa kuin nukkunut päätään kopin oveen.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

II teini (joka istuu seinäpenkillä, kääntyy kannua nostaen I teinin puoleen humalaisen tavoin kangerrellen.) Kuulepas, sinä suupaltti Ruutpaltin poika, humautapas taas vähän löylyä sinne ylimmäiseen akanahuoneesees, jottas sillä kurin sitä ylenpalttista ruumenta ja törkyä siellä vähän kuivattaisit.

I teini (loilottaen). He-he, viinapuuhun hirtettynä Korpin Jussi roikkuu, alas maahan mulkoilee ja tuuliss', pilviss' koikkuu — — he-heh — —

II teini Minä olen suora — — ja selvä kuin talikynttilä, mutta Ruutpaltin poika on humalassa.

I teini (loiskauttaa itsensä penkin yli seisaalleen). Tämä poika on kirkkaassa latinassa! Mutta Hazazelin nimeen: veljellemme Taneli Öhrnille, joka kumppaninsa viinapuunsa ja viikunapuunsa alle kutsunut on, nyt juodaan kunnian ja kiitoksen malja. (Nostaen kannua.) Heh, naturalia medica!

Taneli Öhrn (kaikkien juotua). Ja nyt kannu kiinni nokkanne eestä, kiinni kuin taivahan portti. Ei yhtä naukkua enää. (Menee ja katsahtaa ikkuna-aukosta.) Käräjärahvasta alkaa vähitellen tulla. — — Viekää kannut ja pullot kamarin kaappiin. (Pari kolme seurasta kantaa pöydältä kannut ja pullot, vieden ne vasemmalle.) Mutta koettakaapas, juupelit, yhtä kannua varastaa. Senkin peevelit, koko ankkurin tullasitte viinaa Valpurin-yönä.

I teini Äläst' poika! Se on maksettu komiasti. Kukas lauloi sen lystillisen veisun siitä kauhiasta pelsepuupin sapatista eli Paapelin papista ja Patseepasta — — häh?

Taneli Öhrn (lyöden teiniä olalle). Sinä vekkuli kekkulin poika! Eihän siitä kaakinpuuhun panna. Mutta laulatapas sitä samaa laulua taas tuolla nurkkien takana käräjärahvaalle, se jotain tehdä taitaa.

I teini Oikein, pojat! Menepäs, sinä Kekkoisen sälli, mene portaille vahtiin ja tuo sana, kun näet papin tai voudin tulevan. Ja silloin: me pojat takatietä rahvaan joukkoon ja kielet kannasta irti, jotta pappi muistaa Muusain poikia jalkapuulla uhanneensa. — Heh, mars, sinä paakarin sälli, tai naamallas on tälli!

I teini (retkahtaa pöydän hio, jonne muutkin teinit jo ovat istuutuneet). Ja jos se mamsellin veli tähän pitäjään papiksi pääsee, niin antakoonkin meille kerjuukirjan, joka pätee, pätee Jerusalemista aina Peputsan kaupunkiin asti. Eik's niin, pojat? (Myöntymyksen rähinää teinien joukosta.)

Taneli Öhrn (lähestyy Ismaelia). Mitäs tämä lillipoika? Älä sure, kyllä se äitimuori siellä kopissa kestää. Eikä ole vielä tuomiota loppuun luettu ja lukematta on vielä Taneli-herran kommervenkit. (Kääntyy teinien puoleen, kuohahtaen.) Ette taida, Hazazelin pienet pirut, tietääkään, miksi minä pappia vihaan?

Taneli Öhrn Vihaan sieluni tähden! (Istuutuu oikealle seinäpenkille.) Kun Kålkin herra vei minulta minun rakkaimpani, niinkuin nyt vei Kålkin pappi pojalta tuossa, silloin minäkin — kuin nyt poikanen tuossa — Getsemanessa makasin. (Hiljaisemmin.) Kunnes sitten — — minä puulla päähän lyöty, minä rääsy ja raiska, läksin maantietä pitkin, kylästä kylään ja Turkuun saakka — — oppipojaksi.

I teini Ja siellä sinä olit silloinkin, kun tämä poika astui keltanokkain säätyyn! Ne taisivat sanoa sinua Renttu-Taneliksi, sillä alinomaa sinä katuvierillä humalassa nikottelit ja seiniä halasit. Ja tappelija! Sinä olit sällien puolella jehu.

Taneli Öhrn Olin ja renttukin olin. Itseäni ryötin ja ryvetin, sillä pilattu oli elämä multa! Ja monessa maassa ja sakissa olin jo niellyt maailman lokaa. (Hetken vaitiolo.) Niin, olin Ranskojen maassakin vuosia elänyt. Ja siellä oli siihen aikaan salaseuraisia lahkolaisia, Luciferiaaneiksi niitä nimitettiin, sillä he manasivat pahoja henkiä ja heillä oli samankaltaiset salaiset menot kuin temppeliherroilla kerran linnoissansa. — Heihin minä liityin, sillä tahdoin löytää ihmekeinot tullakseni kostamaan Kålkin herralle. Ja heidän seremonioissansa olen minä ristiä polkenut ja tallannut, kaikki nurinpäin kääntänyt, mikä on pyhää, päästäkseni Luciferin suosioon. Minä olen varastanut öylätit ja kalkit ja ne kourassa istunut verellä täytetyn kuopan reunalla — — tehdäkseni sieluni hinnalla sopimuksen, kirjan tarkan ja kamalan — —

Taneli Öhrn Niin — — mutta se paktumi jäi tekemättä, sillä saatanaa ei tullut. Ja siitä minä tiedän, että puhe noituudesta on munkkien valhe ja noitavainot — narrinpeliä kaikki. Pojan äiti on noituuteen viaton! (Nousee, liikehtii Ismaelin luo ja ikäänkuin merkillistä aarretta hellästi silitellen, kiihkomielisesti.) Ja tämä poika, tämä Ismael poika! Kaikkien edesmenneitten polvien synnit hän kantaa. Eikä hän suutansa avaa — —

Taneli Öhrn (yhä intohimoisemmin). Mitä tiedätte te, tolvanat, kärsimyksestä siitä. Minä tiedän, mutta en häntä pelastanut pimeästä kopista, sillä minä tahdoin kuulla hänen raivosta itkevän kuin itkin minäkin kerran. Mutta hän! Hän rukoili, sylissä kauhun hän rukoili. Tuo poika kesti siinä, missä minä murruin. Hän on ihanin narri ja viisain hullu!

I teini Ja Taneli-herra on pähkähullu ja juoppohullu! — — Mutta mitenkäs sinä sitten tulit kotopitäjääsi takaisin?

Taneli Öhrn (istuutuu oikealle). Olin rääsynä lähtenyt täältä, tulin takaisin riekaleena. Ja nöyränä selkä. Tulin voudin kirjuriksikin ja jotain aioin — — kostoa kai. Mutta minun sieluni oli hervonnut, en kyennyt enää muuhun kuin yhä syvemmälle syntiin vajottamaan sen miehen sielun ja lopulta riemuitsemaan niistä omantunnon tuskista, jotka riepoittivat kuolinvuoteella Kålkin herraa. — Kuitenkin: ei ollut täysi sekään riemu, sillä en uskonut enää, en saatanaan, en Jumalaan, en tuonpuoleiseen tuomioon. Ja kun se hautaan pantiin, oli kuin olisin kuollut sen miehen mukana. Olin sielulta tyhjä — — (Ponnahtaa seisaalleen.) Silloin, silloin tuli Kålkin poika! Minä näin hänen silmiensä palavan kuin oli isänkin palanut. Hänen himonsa syttyi. Minä näin koko kohtaloni syntyvän uudestaan. Minä autoin häntä. Ja nyt, nyt olemme me jyrkänteellä kaikki! (Eteensä tuijottaen.) Jos Leena Pirjetantytär palaa ja hänen poikansa murtuu pois, silloin on helvetti tyhjä ja taivas ja minun sieluni tyhjyys kamalampi kadotusta. Silloin on elämä vääryyden voitto, ja minä olen narriuttani kärsinyt vääryyden tähden. Mutta: jos sortuu synnintekijä maahan, silloin on Jumala ja Jumalan laki, että isäin pahat teot pitää kostettaman kolmanteen ja neljänteen polveen. (Istuutuu penkille, hiljaa lisäten.) Silloin on minun tyhjä sieluni täyttyvä elämällä — —

I teini (nousten). Ahaamen sano Kankaisten pappi. (Menee ja katsoo ikkuna-aukosta.) Ei näy tulevan käräjäherroja, mutta rahvasta nuhajaa nurkat täynnä. (Rähähtäen nauramaan.) Ja Kekkoisen poika tyttöparvessa nurkan takana — — virnuu poika ja liinannurkasta piiantumppua nykii — — hihih. Pojat, takatietä sakkiin ja kaikki kielet ja mielet pappia vastaan. (Teinit poistuvat vasemmalle.)

Taneli Öhrn jää hetkeksi penkilleen tuijottamaan. Nousee sitten ja poistuu vasemmalle.

Ismael (joka teinien mennessä on katsonut ympärilleen ja nyt jälleen Öhrnin jälkeen, vaipuu polvilleen rangaistuskopin oven eteen, valittaen). Äiti, äiti! Rukoile minun kanssani, äiti! (Kääntää, polvilleen jääden, kasvonsa näyttämöön päin.) Kuin talvella lintu olen sysätty viluun ja vaivaan. Tuolta tarjentelee pelko ja hätä, täältä kauhu ja pimeys. Tule, Jumala ja Pyhä Henki, tule hädän ahtaan alta auttajaksi. Sinun henkesi vuodatuksen päivä on läsnä. Mutta katso, me elämme kuitenkin pitkääperjantaita, olemme koko elinkautemme eläneet. Oi, tule ja auta meitä! Sytytä tuliset kielet, ja humahtakoon taivas, niin että rautaiset teljet ja kahleet meidän käsistämme pois kirpoavat. Synnytä ihme ja Helluntai, näytä kasvosi meille, anna pilvien pisaroida armoa meille. (Hetken vaitiolon jälkeen, suljetuin silmin, nopeasti hokien.) Ole kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu Jesus, pyhitetty Pyhä Henki. (Avaa silmänsä, katsoo räppänää kohti, josta tulvahtaa koleaan huoneeseen täysi auringon valo, ponnahtaa seisaalleen, riemua täynnä.) Aurinko paistaa! Se on Jumalan merkki — — (Katsoo räppänästä taivaalle.) Noin näyttää hän kasvonsa meille ja loistaa armoa täynnä. (Tulee keskinäyttämölle.) Olen virvoitettu. (Valo räppänästä katoaa.)

TOINEN KOHTAUS.

Agnes (tullen aivan lähelle Ismaelia, koskien tätä arasti olkaan). Tulin sinua lohduttamaan — —

Ismael (värähtää, katsomatta Agnekseen). Älä koske minuun! (Menee kiireesti räppänän alle, kääntyy sieltä kuin tuomiten Agneksen puoleen.) Jumalan kasvot sinä peitit minulta!

Ismael (kuin vapautuneena, tullen keskinäyttämölle, yhä katsomatta Agnekseen). Nyt tiedän — — minulle yksin ne paistavat tänne — — ja minun äidilleni, ei teistä kenellekään. Se oli armon merkki.

Agnes (parahtaen ). Isma, älä soimaa minua! Vain nöyrä olen hänelle — — niinkuin sydämeni sanoo. Voi, miksi te ette ole nöyriä hänelle! Nyt on hän ankara myrsky ja hänen kätensä rankaisee, kun ette itseänne nöyryyttäneet — — (Odottaa turhaan vastausta Ismaelilta.) Älä vaikene, Isma! Lupaa, että taivut anomaan armoa äitisi keralla. Sitä tahtoo hän vain. Ja silloin! Hän huomenna saarnaa anteeksiantoa hyvää. Oi, lupaa! — — (Tullen aivan lähelle ja lopulta innoissaan koskien Ismaelia olkaan.) Tiedätkös, hän on minulle päivät päästään kuin lempeä aamu, kun olen mieleltäni nöyrä — —

Ismael (tuskaisesti, ääntänsä koroittaen). Älä koske minuun! Olet minulle vaiva.

Agnes (joka on loitonnut taemmaksi, epätoivoissaan). Voi, mikä surkeuden valju sää!

KOLMAS KOHTAUS.

Elias Kålk (tulee oikealta, lyhyesti). Agnes, mitä täällä teet? — Rahvaan naama on synkeätä kyräilyä täynnä. Mene oitis pappilaan takaisin.

Agnes (pyytävästi). Tahtoisin olla lähempänä — — tähän naapuriin menisin, lukkarinlesken mökkiin.

Elias Kålk (levottoman kiireisesti). Niin — — sinne voit mennä. Mutta kiiruusti — — vouti on jo tulossa, käräjät alkavat. (Saattaa viimeisiä sanoja sanoessaan Agnesta ovelle.)

Elias Kålk (raivostuen, jalkaa polkien). Älä raivostuta minua! (Osoittaa vasemmalle ovea.) Mene tuonne ja tule kun käsketään.

(Elias Kålk astuu vasemmalle etualalle, jää tuijottamaan, pöytään päin seisoen selin.)

NELJÄS KOHTAUS.

(Taneli Öhrn vasemmalta, käsissä kirjurin välineitä, jotka asettaa pöydälle alapäähän.)

Taneli Öhrn He-heh — — sitä Jere-poikaa, sekin on juhlatuulella tänään

Elias Kålk Se piti kytkettämän, kaularaudalla lyötämän seinään kiinni. Miksi ei niin ole tehty?

Taneli Öhrn Katsokaas, se sepän rakkari on kirkkoväärtin töissä. Se takoo kirkkoaitaan uutta portinlukkoa ja avainta ankaran suurta. Ei ole ollut aikaa — —

VIIDES KOHTAUS.

Seidenberg (Öhrnille, asteessaan Kålkia kohti). Käske lautamiehet sisään. (Kålkille.) Nyt on tuomio tarmolla lyötävä lukkoon. Rahvas rehentelee. Ja kirkkoväärti on uhannut nousta langettavaa tuomiota vastaan. Jos muut käräjämiehet kulkevat sen vanhan jäärän perässä ja jos syytetty ei nytkään tunnusta, silloin sinun on astuttava jyrkästi esiin, kirkon kaikella arvovallalla.

Elias Kålk Tiedän tehtäväni. Kuitenkin: en tule vaatimaan kuolemalla rankaisemista.

Seidenberg Rangaistuksen määrään nähden tee tahtosi mukaan. Mutta syytetty on rangaistukseen langetettava varoitukseksi niille, jotka napisevat kirkkoa ja kruununmiehiä vastaan. Ilman sitä on esivallan arvo mennyttä tässä pitäjässä. — Maarian kuvan repiminen oli tyhmä teko, se ärsytti kaikki.

KUUDES KOHTAUS.

Taneli Öhrn tulee takaisin oikealla ja siirtyy vasemmalle. Hänen jäljessänsä kirkkoväärti Laukkus sekä viisi muuta käräjämiestä, jotka istuutuvat oikeanpuoliselle penkille. Auki jätetystä ovesta näkyy käräjärahvasta.

Seidenberg Äsh — — tyhmä teko ei ole oikea teko. Tämä kansa on kömpelö karhu, mutta ärsytettynä kamala. (Katsahtaa käräjämiehiin päin.) On aika alkaa. (Istuutuu pöydän päähän.)

Taneli Öhrn avaa rangaistuskopin oven, päästää sieltä Leenan ja antaa, tultuaan pöydän luo, eräitä papereita Seidenbergille.

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Leena tulee kopista, astuu keskinäyttämölle. Kohinaa ja levottomuutta oven suussa rahvaan joukossa.

Seidenberg (osaksi paperista lukien). Kruunun vaivainen Leena Pirjetantytär, joka on oikeuden eteen asetettu, syytettynä vikapääksi eriseuraisuuteen ja noituuteen, kuulkoot vielä kerran mitä todistajain kautta on ilmikäynyt. — Kylän vaimot ovat yhtäpitävästi kertoneet, että viime Kiirastorstai-iltana hämärissä on syytetyn ikkuna-aukosta nähty siniliekkinen soihtu, samankalttainen kummallinen virvaliekki, jollaisilla oppineet Jumalan miehet kertovat noitain Kyöpelinvuorella ylistävän pimeyden ruhtinasta ja pilkkaavan Kristuksen piinaa. Lisäksi: kaksi vuotta sitten pääsiäisaikaan on kylässä nähty, kuinka syytetty pimeän tullen on kulkenut poikansa Ismaelin kanssa Kirovuorta kohti, jossa rumain henkien tiedetään asuntoansa pitävän. Silloin olivat ympäri kylää harakat kamalasti nauraneet ja varikset maata laahaten lentäneet. Mutta musta koira oli kulkenut heidän edellänsä, ja syytetyn kasvot olivat olleet kuin petolinnun eli vampyyrin, josta kirjoissa luetaan. Tällä mainitulla helvetinkoiralla oli syytetty poikineen ratsastanut Hornaan viettämään saatanan sapattia, jossa seljittäin rinkiä tanssitaan, ristiä poljetaan ja alttarin sakramentti häväistään. Tämän todistaa se, että kenkään ei nähnyt syytetyn palaavan, mutta kuitenkin hän ja hänen poikansa olivat kotona aamun valjetessa. Ja samaa todistaa sekin, että syytetty on itse sielunpaimenen, tämän pitäjän kirkkoherran edessä, unohtaen hengellisen alamaisuutensa ja luottaen auttajansa pahanhengen voimaan, häväissyt imettäisin sanoin Herran Pyhää ehtoollista, öylättiä ja kalkkia, näin tehden itsensä syypääksi samaan rienaukseen kuin noitain sapatissakin tapahtuvan tietään. Niinmuodoin: syytetty on Hornan hengelle vihkinyt myös poikansa Ismaelin, jonka hän samoin, saatanan tahtoa totellen, on jo synnyttämisen hetkellä noitunut vaivaiseksi, mutta jota ei voida mistään syyttää nuoruutensa tähden. Ja vielä: Pojan kokonaan langettaakseen pois oikeasta uskosta on syytetty häntä vienyt öisin lähteitten reunalle pakanuutta ja noituutta harjoittamaan, ja on lähteitten luona odoteltu rumien henkien tulemista. Onpa pojalta löydetty noitakivi, eriskummainen, vaaleanharmaa, jonka syytetty on hankkinut hänelle merkiksi helvetin kuninkaan suosiosta. — Siis vielä kerran: Käsken sinua, Leena Pirjetantytär, vastaamaan, tunnustatko itsesi syypääksi näihin tekoihin, ja vannotan sinua kaikessa totuutta peittelemättä puhumaan. Vastaa.

Leena Niin totta kuin toivon autuasta kuolemaa, olen viaton kaikkeen siihen, mitä minusta on väärin todistettu.

Seidenberg Väitätkö siis kirkkoherra Kålkin väärin todistaneen, mitä on kuullut omin korvin?

Leena Kirkkoherra on väärin ymmärtänyt minun sanani. Olen sanonut sylkeväni siihen kalkkiin ja öylättiin, jolla vihitään nuoret tytöt huoruuteen, sillä se ehtoollinen ei ole Jumalasta, vaan juuri sitä pahanhengen palvelusta.

I teini (loilottaa lähellä ovea). Paapelin pappi ja Patseepa! (Hetken melua.)

Seidenberg Täällä älköön häirittäkö julkisen oikeuden istuntoa! Jahtivouti pitäköön siellä parempaa huolta järjestyksestä. (Istuutuu, Leenalle.) Siis: kiellätkö yhä sen kaiken, mistä naapurisi sinua syyttävät?

Leena (katkerasti). Kiellän. Meidän kurjuutemme syyttää heitä, siksi he pelkäävät meitä ja kohtelevat vihalla. Niin, siitä on syntynyt tämä parjaus katala.

Seidenberg Tämä on kovakorvaisuutta ja paatumusta! Se on raskauttava sinun tuomiotasi, jonka langettamiseksi vain käräjämiesten on vielä ajatuksensa julkilausuttava.

Laukkus (nousee). On kyllä nähty meidänkin pitäjässä, että saatanan valta on suuri, mutta se on tähän asti riehunut juuri niissä virkaherroissa, jotka kiskovat veroja väärällä punnuksella ja mitalla, ja jotka viettelevät tyttäriämme synnin tekoon. Nyt tahdotaan riivata tätä yhteistäkin kansaa, riivata isoilla ja pienillä piruilla. Mutta tämä ei käy kontoon. Minä ja muutkin tässä istuvat käräjämiehet seisomme sen kaltaista menoa vastaan. (Myöntymyksen sorinaa käräjämiesten joukosta.) Ja ilman tätä: minun on ihmeteltävä, miksi ei tuoda kuultavaksi syytetyn poikaa, jonka on väitetty joutuneen myöskin noituuden uhriksi.

Seidenberg Käräjämies Laukkuksen pitäisi tietämän vanha lain ja kansan käsitys, että veri on vettä sakeampaa, ja ettei siis pojan puhe syytetyn puolestakaan voi vaikuttaa oikeuden päätökseen.

Laukkus Tämä tietään kyllä, mutta se ei estä poikaa kuulemasta, jollei kenkään täällä pelkää viattoman pojan puhetta. Vaadimme syytetyn poikaa heti kuultavaksi.

(Seidenberg nyökkää Öhrnille, joka lähtee vasemmalle. Seuraa jännittävä odotus, jonka kuluessa Seidenberg ja Kålk keskustelevat hiljaa keskenään, samoin käräjämiehet.)

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Seidenberg Ismael, sinun on nyt kerrottava omantuntosi ja oikeuden edessä, millä keinoin on sinun äitisi vietellyt sinua pahuutta ja pahoja henkiä palvelemaan.

Ismael (kirkkaasti). Joka päivä, joka hengenvedollansa on äiti minut siunannut Jumalan nimeen.

Seidenberg Mitäs varten sitten olet äidiltäsi saanut sen noitakiven, jonka hospitaalin edesseisoja on sinun kätköstäsi löytänyt?

Ismael Sen ihmekiven — — sen sain Agnekselta, kun kerran — — kauan sitten — istuimme lähteen luona kokkoa katselemassa. (Sorinaa käräjämiesten ja rahvaan puolelta.)

Ismael Join Agneksen kädestä vettä — — sain siitä — silloin — — voimaa ja virvoitusta.

Laukkus Se letukkahan se näkyykin olevan tässä noita ja viettelijä. Me vaadimme jyrkästi, että Leena Pirjetantytär on oitis syyttömänä vapauteen päästettävä.

Elias Kålk (nousten, kaikuvalla äänellä). Minä vaadin Jumalan tuomiota! (Ympäri hämmästyneitä ilmeitä ja ihmetystä.)

Elias Kålk Tämän pitäjän rahvas, vieläpä sen johtajat, ovat öykkärin tavoin asettuneet minua vastaan, kun olen laumani tahtonut erhetyksistä puhdistaa ja varjella — —

Laukkus (keskeyttäen). Joka puhdistaa, hän älköön itse riehuko synnissä petona.

Elias Kålk Syytetty vietäköön rannalle, sidottakoon ja heitettäköön veteen. Jos oitis uppoaa, on syytön. Jos ei, on syyllinen ja noita, sillä puhdas vesi ei pidä saastaista sisällänsä. (Istuutuu.)

Leena (on edellisen repliikin aikana horjahtanut Ismaelin tuettavaksi, tälle). Olen heikoksi tullut, en kestä sitä!

Laukkus Sellainen teko on ihmisen rääkkäämistä. Se on sairaalle vaimolle kuoleman tuomio, vaan ei Jumalan todistus.

(Riivattu jyskäyttää jälleen. Syntyy täysi hiljaisuus. Kaikkien kasvoilla neuvoton ilme.)

Ismael (jonka katse on ollut kiintyneenä kopin oveen, Leenalle). Nyt tiedän! (Irtautuu äidistään.) Sen lähetti Jumala. Älä pelkää, nyt tiedän — — (Astuu esille, intomielisesti.) Antakaa minun se tehdä! Minä noudan totuuden ilmi! (Kaikki katsovat Ismaelia ihmeissään.) Minä astun riivatun koppiin, ja jos olen noidasta syntynyt poika, hän minut maahan lyököön ja tallatkoon. Tämä sallikaa!

I teini (joka on tunkeutunut ovesta näkyville, huijaa korkealla äänellä). Se sallitaan! Pojat, sallitaan.

Laukkus (nousee ja vaatii hiljaisuutta; Ismaelille). Tahdotko tämän vapaasta tahdostasi tehdä?

Ismael Tahdon. Ja siihen on oikeus minulla! Sillä koko elämäni olen minä kärsinyt siitä sanasta, joka on katkerampi kuolemata. Jos takaisin tulen ilman virhettä ja vikaa, on Jumala tahtonut meidät sen alta vapahtaa. (Räppänästä alkaa aurinko paistaa tulvien takaa päin Ismaelia kohti.)

Laukkus Oikein puhuttu, poika. Ja niin on se oleva. (Kålkille ja Seidenbergille.) Kirkolla ja esivallalla ei voi olla mitään tätä käräjämiesten ja käräjärahvaan tahtoa vastaan.

Elias Kålk (hetken vaitiolon jälkeen, katkonaisesti ja synkästi). Syytetyn ruumiillisen raihnauden tähden myönnyn siihen. (Jälleen hetken vaitiolo.)

Leena (tarttuen hädässä Ismaeliin). Älä lähde, älä lähde, Ismael, se on raivohullu ja kamala.

Ismael (on kääntyessään äitinsä puoleen äkännyt räppänästä auringonvalon, iloisena). Katso, tuolla Jumalan kasvot on jälleen! — Koko elämäni peljännyt olen — — nyt ei pelkoa mitään! Nyt on armo ja rauha — — (Lähtee puoliksi avattua ovea kohti, hokien:) Armo ja rauha — — armo ja rauha-(Astuu koppiin, jonka oven Öhrn lyö kiinni. Pitkä vaitiolo ja täysi hiljaisuus. Käräjämiehet ja Kålk ovat nousseet ja kuuntelevat jännittyneinä.)

Seidenberg (Kålkin taas istuutuessa, jännityksestä kumealla äänellä). Avatkaa — — luukku.

Riivattu (korkealla ja väräjävällä äänellä). Armo ja rauha! (Vaitiolo.) Ja taivaan kristallikruunu on sinulla päässä!

Riivattu (vaitiolon jälkeen yhä korkeammalla äänellä). Tuhatvuotiset synnit on poissa! (Jälleen vaitiolo.)

Ismael (avaa oven ja astuu esiin jääden seisomaan aurinkojuovan kohdalle; kuin lapsellisesti ihmetellen) Hän polvistui ja otti siunauksen minulta — —

Taneli Öhrn (kuin ilmestystä katsoen). Jumala on ja Jumalan laki. — Pappi tuomitsi väärin!

Ääniä (ensin käräjämiesten ja sitten kuin lyhyenä kaikuna rahvaan joukosta). Väärin — — väärin!

Elias Kålk (nousee, kääntyy katsomoa kohti, itsekseen). Jumalani — — tämä ei ole totta. Sinun tahdostasi en voinut erehtyä. (Muiden puoleen kääntyen.) Tämä ei ole totta! Kuka tahansa voi sinne mennä. Sen näytän teille! ( Syöksyessään kohti koppia.) Avatkaa!

(Taneli Öhrn avaa oven ja — Kålkin mentyä — lyö sen sekä luukun lujasti kiinni. Hetken vaitiolo. Sitten alkaa kuulua kumea melske: jysähdyksiä seinään, jymähdyksiä lattiaan ja raivokkaan kamppailun tuoksinaa. Kunnes äkkiä ovi sinkoaa auki ja kuuluu kamala karjahdus.)

(Elias Kålk syöstään runneltuna esiin, käy hoiperrellen pari askelta ja kaatuu keskinäyttämölle maahan.)

Taneli Öhrn on heti lyönyt oven takaisin kiinni ja teljet eteen. Hetken kammo ja vaitiolo.

I teini (läheltä ovea). Pojat, tulkaa tänne. (Kurkaten ja tullen sisään, mutta ovenpuolelle jääden.) Pappi on matkalla helvettiin! Ja lähtövirsi, nyt se laulettiin! (Teinit, ryhmänä ovesta näkyen, laulavat kuorossa räikein äänin.)

    Ja kun alkoi se pelsepuupin sapatti,
     hän Kyöpelin kissoja kauhiast' tapatti.
    Ne patahan heitti ja niitä näitä
    myös sisiliskon ja sammakon päitä,
    näät Kyöpeliin oli tulossa häitä.
    — Tuli vieraita luudanvarrella, vuohella,
     mut ensinnä Paapelin pappi ja Patseepa.

Elias Kålk (makaa maassa vavahdellen, alkaa laulun kuuluessa nousta ja katselee harhaillen ympärilleen, kunnes ponnahtaa pystyyn loppusäettä laulettaessa ja hyökkää ovelle). Te teette saatanan minusta! Ulos, ulos! (Teinit pakenevat, mutta jatkavat ulkona loppusäkeiden laulamista, joka kuitenkin kuuluu nopeasti loittonevan. Kålk horjuu takaisin, lysähtää pöydän viereen penkille.)

KYMMENES KOHTAUS.

Agnes (oikealta, rientäessään Kålkia kohti). Ne sulkivat tien, en päässyt sisään! (Polvistuen, kuin hakien Kålkin maahan tuijottavaa katsetta.) Mitä ovat he sinulle tehneet?

Elias Kålk (painaa Agneksen pään ohimoitansa vastaan). Tunnusta näitä ohimoita! Ne lyövät häpeästä. — — Minun aivoni valuvat pois! Ja päässä on helvetin tyhjyys — —.

Agnes (suudellen Kålkin kasvoja). Minä suutelen — — suutelen, kunnes sun otsasi kirkastuu — —

Elias Kålk (painaa Agneksen rintaansa vasten). Lähemmäksi — — tule lähemmäksi! (Vaitiolo.) Ja ihanan itsesi voima mun vuodata rintani lävitse. Sen tunnen taas: Olet ihme ja terveys minulle — — (Nousee voimakkaana.) Olet sallittu mulle. Ja juuri siksi olen voittava kuitenkin.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Laukkus (oikealta). Lie tarpeen tulla sekin sanomaan, että meillä on nyt uusi seurakunnan paimen. Kirkkoherran poika on ollut tykönäni jo pari päivää ja saarnaa kirkossa huomenna, helluntaina, jolloin tunnustamme hänet oikeaksi kirkkoherraksemme. Elias Kålkin on parasta lähteä tästä pitäjästä.

Elias Kålk Huomenna, helluntaina, minä aioin evankeliumia saarnata teille. Mutta nyt! Se on oleva tuomiopäivä, tulella ja hengellä olen minä kurittava teidät. Ja te! Varokaa nousemasta tuomiokapitulia vastaan — — Minä tulen ja virkani hoidan.

Laukkus Sopii tulla, mutta meillä on tapana kirkon aidan yli heittää hyljätty pappi.

Elias Kålk (voittoisasti). Tiedättekö, että siitä teosta voidaan tuomita kuolemaan.

Kirkkoaidan portinedusta. Matala, sammaltunut kiviaita kulkee vasemmalta etualalta lähtien näyttämön vasenta puolta, joten vasemman taka-alan nurkkaus on jo kirkon piiriä. Oikealta etualalta taas kulkee tie kirkkomäkeä ylös. Tien kohdalla on muurissa kulmaus ja tässä portti, kohtisuorasti katsomoon. Kirkkoaidan ja tien takana on metsää: ylempänä heleätä koivikkoa, alempana petäjäistä ja synkempää. Koko näyttämö viettää jyrkänpuoleisesti oikeata etualaa kohti. On synkästi pilvinen helluntaiaamu.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

(I teini seisoo portin pylväskivellä ja puhuu, nuoranpätkää käsissään heiluttain, vasemmalle päin kääntyneenä kirkkorahvaalle, josta muutama mies näkyy aidan takaa. Muut teinit ja veijarit ovat oikealla taka-alalla, mikä kivellä istumassa mikä loikoilemassa.)

I teini (rahvaan sorinan vaiettua). Ja vieläkin kuulkaa, sillä tämä poika se taluttaa taitaa, jos tarpeen lie laviata tietä tai kaitaa. Minä se vasta olen saarnaniekka, kieli on mulla kuin hengenmiekka ja — — kourassa ojennusnuora. (Rähisevää naurua vasemmalla.) Ja juur' tällä nuoralla hirtetään nyt Paapelin pappi ja Patseepa — —

I teini Ettekö ole kuulleet, miten hän eilen itsestänsä huusi: minä olen saatana, minä olen antikristus! Niin hän huusi. Ja nyt te kyselette itse tykönänne: Mitä merkitsee tämä kauhia huuto? Te kysytte, ettekä ymmärrä. Mutta minä sanon sen teille. Kontrahti! Kontrahtikirjan on tehnyt pappi Luciferuksen kanssa. Ja tämä merkitsee: Pappi aikoo murhata kuninkaan, polttaa kristityt roviolla ja jokikisen sielun tästä pitäjästä — niin, jok'ainoan, lukkarin sielusta loiseen saakka — hän aikoo langettaa pahan hengen uskoon ja helvettiin. Tämän hän on luvannut siinä kamalassa kirjassa ja saanut siltä vanhalta kehnolta rikkautta ja valtaa ja Kyöpelin vuorelta noidista hekumallisimman, sen, jonka kanssa hän nyt pahennusta herättää. Ja yhdessä he — — niin pappi kuin noita — ovat kiusatun Ismaelin ytimistä keitelleet lemmenjuomaa ja noitasalvaa ja pyhää poikaa pimeässä kopissa piinanneet — kuten tämä marttyyri on itse unessa huutanut julki monet kerrat.

TOINEN KOHTAUS.

I teini (jatkaa ). Turhaanko teki tämä David ja Daniel — turhaanko teki hän suuren ihmeen? Ei! Vaan siksi, että noita pitää roviolla poltettaman ja Koljatti lyötämän maahan.— — (Rahvas meluaa.)

Laukkus Pitäjän miehet ja vaimot menkööt kirkkoon, sillä meidän oikea kirkkoherramme on sakastissa sisarensa keralla. Vain käräjämiehet jäävät minun kanssani tänne, ja meille vain on tuleva vastuu siitä, mitä tapahtuu. Kun pahentaja on pois karkoitettu, annan kellotapuliin merkin ja jumalanpalvelus alkaa. Niinpä on parasta kunkin teistä lähteä kirkkoon. (Rahvas kuuluu poistuvan. Laukkus astuu portista ja kääntyy nojaamaan siihen. Käräjämiehet kokoontuvat hänen taaksensa.)

Laukkus Ja luulenpa miehen lannistuneen, jos on itseensä mennyt ja tekojansa muistanut.

Laukkus Jos ei hevillä, niin kovalla lähtee. Se on nyt yksin meitä vastaan, sillä vouti on luopunut papin asiaa ajamasta.

I teini (juoksee kiireesti oikealta, kuiskaavalla äänellä). Ne tulevat, mäessä tulevat. (Teinit ja veijarit katoavat oikealle taka-alalle.)

Laukkus (vääntää kirahtaen portin lukkoon ja ottaa avaimen käteensä). Pannaanpa portti lukkoon, niin ymmärtänee kääntyä takaisin. Jos ei, tulemme näkyville. (Katoaa vasemmalle, samoin käräjämiehet.)

KOLMAS KOHTAUS.

Elias Kålk Mutta niiden soittaman pitää. (Äänessä ärtyvä ja syyttävä sävy.) Vai pelkäätkö kulkea rinnallani?

Agnes Minne sinä menet, sinne minäkin tulen, vaikka kadotuksen pohjaan veisit minut. (Äkkiä irtautuen, kuin parahtaen.) Mutta heitä minut pois, sillä minä olen sinulle risti.

Elias Kålk Sinä olet minulle koettelemus. Ja kun sinut alttarille kannan, silloin suo Herra minulle voiton.

Agnes (katsellen ympärilleen, äänessä kammo). Miksi on näin hiljaista täällä? Ei ihmistä ketään — —

Elias Kålk (synkän tarmokkaasti). He pelkäävät minua. Ne elukat — — ne lymyyvät ukkosen edellä, sillä he tuntevat minun saarnani tulon, sen myrskyn ja jylinän. Nyt on maahan nöyrryttävä! He tuntevat sen. Tule! (Astuu portille ja koettaa sitä turhaan avata. Palaa etualalle Agneksen luo; hiljaisella äänellä, mutta raivokkaasti.) Se oli sittenkin lukossa. (Suuttuen ilmiliekkiin, karjahtaen.) Mutta — — sen aueta täytyy! (Astuu taas portin luo, vihan vimmassa huutaen.) Esiin! Esiin te, jotka väijytte salassa!

NELJÄS KOHTAUS.

Laukkus (portin takaa avainta kohottaen). Takaisin sinä, joka häiritset helluntairauhaa!

Laukkus Tämä ei tästä kourasta lähde, sillä kirkko on pitäjän, ei sinun eikä kapituliherrain.

Laukkus (jääden yhä portin taakse seisomaan, käräjämiehille). Miehet, heittäkää takaisin! (Käräjämiehet katoavat. Ja samassa alkaa kuulua ankaraa rytyä ja painiskelua. Agnes on heti kamppailun vasemmalla alettua siirtynyt pelästyneenä oikealle. Mutta silloin hyökkäävät teinit ja veijarit sekä oikealta että taka-alalta hänen kimppuunsa, raahaavat hänet nopeasti taka-alalle ja sitovat hänet nuoren koivun kylkeen kiinni.)

I teini (sidottuaan Agneksen). Risuja, pojat, risuja tänne! (Pari teiniä juoksee oikealle, tuoden pian sylyksen risuja.) Puntti ruutia rinnan päälle ja lähtöryyppy kurkkuun! Ja sitten, sinä herranterttu — — sitten tulisissa vaunuissa helvettiin.

(Elias Kålk tulee vasemmalta lyötynä ja hoiperrellen ja hänen perässään raivostuneet käräjämiehet. Teinit rientävät sulkemaan Kålkilta tien, ja tämä huomaa samassa Agneksen.)

I teini (juosten joukkoineen Kålkin perässä, käräjämiehille:) Tänne, miehet! (Teinit ja käräjämiehet muodostavat raivokkaan ryhmän Kålkin ja Agneksen ympärille, niin että näistä ei paljoa näy. Teinit taempana, jotta niistäkin tuskin muuta näkyy kuin huitovat käsivarret. Käräjämiehet edessä.)

I teini Lyökää pappi maahan! (Koko joukon nyrkit nousevat iskuun.) Lyökää, lyökää, jotta pienet pirut ympäri sinkoo!

Laukkus (portin luota). Miehet, malttakaa! Mitä tehtävä on, sen kohta sanon.

I teini No sitten lauletaan! Pojat, arkkiveisusta toinen värssy! Kuulepas, sinä Patseepa, tätä. (Teinit laulavat kuorossa, räikeästi ja rähisevästi.)

    Ja siell' oli luiden liikunto, kähinä,
     oli liekkien räiske ja tulikiven sähinä.
    Ja hornan kalliot kaikui ja jyski,
    kun helvetin kuningas kavioillansa ryski.
    Mut pienet pirut ne nurkassa yski.
    Ja helvetin polskaa synnin vuorella
     nyt tanssivat Paapelin pappi ja Patseepa.

VIIDES KOHTAUS.

Taneli Öhrn ja Ismael äitiänsä taluttaen tulevat laulun aikana oikealta. Pysähtyvät.

Taneli Öhrn (laulun loputtua). Mikä on tämä meteli? (Miesten ryhmä tulee lähemmäksi ja hajoaa siten, että tulee näkyviin sidottu Agnes ja kivelle lyyhistyneenä Kålk.)

I teini (Ismaelille). Tuomitse antikristus ja noita! (Myöntymyksen sorinaa teinien ja käräjämiesten joukosta.) Katso, siellä se makaa, joka piinasi sinua, ja haaskana roikkuu se kavala nainen — —

Ismael (vavahtaa, siirtyy vasemmalle etualalle). Jumalani, mitä tahtovat he minulta. (Voimakas auringonvalo alkaa ja lisääntyy vasemmalla tulvien. Miesten joukko vetäytyy taemmaksi, joten Kålk ja Agnes peittyvät näkyvistä.)

Taneli Öhrn (haltioituen). Tuli toinen ihme. Ensi kerran, nyt ensi kerran on muuttunut maailma tämä. Heikko on mahtavampi mahtavaa — — ja viaton tuomitsee! (Toisiin kääntyen.) Hän yksin voi tuomita oikein, hän tuomitkoon.

Laukkus (portin luota). Ismael, sido tai päästä, olet vastuusta vapaa sen olen yksin ottava harteilleni.

Leena (katkerasti). Ruoskikoot heitä, kyllä ovat muillekin tuskia tuoneet — —

Ismael (etääntyy erilleen). Ei, ei! Mikä olen minä tuomitsemaan. On kirkkoon kiire, menemme Pyhälle ehtoolliselle — —. (Ottaa äitiään kädestä ja aikoo portille, mutta pysähtyy ja jää katsomaan kohti kirkasta auringon juovaa.)

Laukkus (tulee portista Ismaelin luo). Ismael, kuule mitä puhun sinulle vielä. Kun tulit, kamppailin itseni kanssa, sillä en tietänyt mitä oli tehtävä. He löivät papin maahan, mutta kielsin surmaamasta, en kestänyt sitä. Tosin pappi ja nainen ovat häväisseet tämän seurakunnan, ja senkaltaisesta rienauksesta, mitä Kolkin poika on täällä harjoittanut, ovat seurakunnat pappinsa tapattaneetkin. Ja minun oikeuteni laki sanoo, että he ovat vikapäät rangaistukseen. Mutta mikä tässä on meidän kaikkien sielulle hyväksi, sitä olen itseltäni kysellyt turhaan. Minun vanha sydämeni on käynyt heikoksi, enkä löydä oikeata vaakaa. Mutta sinä, Ismael-poika, sinä olet lähellä Jumalaa. Niinpä sinä, sinä punnitse ja mittaa, sinä nouda meille oikea neuvo.

Ismael (kuin pyhää näkyä katsoen). Näen auringosta sen — — näen sen, että yksi vain on tuomio oleva. (Oikealle miesten puoleen kääntyen.) Hakekaa lähteestä vettä ja virvoittakaa lyötyä miestä.

Ismael (kirkkoväärtille). Vain yksi on tuomio. Minut, joka olen koko elämäni kärsimysten paareilla maannut, minut nosti keskeltä hätää ihmeellinen armo ja poisti kaiken hädän. Minulla ei voi olla muuta kuin yksi tuomio ja totuus. (Kaikille.) Tahdotteko sen täyttää? (Myöntymyksen sorinaa.) Minä olen saanut peljätä ikäni kaiken, mutta taivaallinen voima nosti minut eilen rauhaan ja pelottomuuteen. Armon kautta on minulla tämä rauha. — Muistakaa: Minä olen ollut piinattu ihmiselämän rumuuden tähden: eilen ensi kerran oli ikuinen kauneus läsnä. Se yksin on sielujen pelastus. — Ja katsokaa! Olen taluttamassa äitiäni Herran armopöytään, jonka ääressä hänen sydämensä katkeruus on kyyneleinä vuotava pois. Kuinka olisi minulla muuta kuin yksi tuomio ja totuus? Se on se sama, joka kirkasti hetkeksi riivatunkin sielun: se on armo ja rauha. (KäräjämiehiIle ja teineille.) Siirtykää pois! Minä tahdon nostaa, kenet olette lyöneet maahan. (Käräjämiehet ja teinit siirtyvät syrjään, teinit taka-alalle, josta he yksitellen kokonaan katoavat.)

(Elias Kålk tulee syvästi mietteissään oikealle etualalle, josta Öhrn ja Leena siirtyvät keskemmälle ja vähitellen vasemmalle.)

KUUDES KOHTAUS.

Geila (tulee vasemmalta portista, lähestyy Laukkasta). En voinut jäädä sinne. Mitä on tapahtunut? (Keskustelevat.)

Ismael Ja minä tahdon Agneksen päästää! (Menee Agneksen luo, päästää tämän siteistä ja johtaa esiin.)

Taneli Öhrn (puoliksi itsekseen, puoliksi Leenalle). Tämä on kurjan elämäni ensimmäinen kevät.

Leena Ja katkeruuden kouran hän kirvoitti pois minun sydämeni ympäriltä. (Ismaelille, tämän tullessa; käsiään ojentaen.) Poikani, sinä vuodatit lievityksen palsamin minun sydämeeni jälleen.

Ismael (iloisesti). Se syntyi, äiti, uudestaan ja sen mukana koko meidän elämämme. Koko maailma muuttuu sydämien kautta!

Elias Kålk (puoliksi itsekseen, mutta paikoitellen Ismaelille ja kaikille tarkoittaen). Veljeni, sinun henkesi on minun henkeäni korkeampi. Nyt ymmärrän: en tehnyt siinä väärin, että tahdoin puhdistaa tämän seurakunnan, en siinä, että Jumalalta riemua rukoilin. Siinä synnin tein, että loukkasin viattomuutta, loukkasin sinua. — Nyt tiedän, miten on minun syntini tuomittava. Sen itse teen! Lähden papiksi Karjalan erämaihin. Siellä minut puhdistakoon yksinäisyys ja korpi — — ja kärsimys — — siitä, että sinä, Agnes, olet — — luotani poissa.

Agnes (kauhistuneena ). En tahdo jäädä tänne! Täällä on vastassa häpeä — —

Elias Kålk Odota pääsinpäivää. Kun on täytetty omassatunnossani laki: kärsimyksestä kärsimys, kun olen rakkautemme kirkastanut, silloin sinut Herra antaa ilman murhetta minulle. Sinut haen ja sinne kauaksi vien — —

Geila (tulee Agneksen luo). Agnes, suostu siihen. Ei kenkään ole sinua täällä sormella osoittava. Minä tahdon sinua suojella. — Minunkin sieluni rukoili kerran väärin: se kuivui ja kuoli. Mutta nyt, nyt herää se jälleen! Usko minua, tahdon hyvää. Tule minun luokseni, pappilaan. Ja nyt, tule kerallani kirkkoon. (Vetää lievästi vastustelevan Agneksen vasemmalle porttia kohti.)

Elias Kålk (Agnekselle, joka taistelee yhä tuskan ja nöyrtymyksen välillä). Niin, lähde, Agnes. Pääsinpäivä on tuleva.

Elias Kålk Hyvästi, Agnes, ja kaikille rauha. (Viittaa Agnekselle viipyvin katsein hyvästiksi ja poistuu oikealle.)

Ismael (etualalla, yksin). Ole kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu Jesus, pyhitetty Pyhä Henki. (Väliverhon hitaasti sulkeutuessa kaikki kääntyvät porttia kohti, ja kuuluu pari kirkonkellon kumahdusta.)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYNTI ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.