The Project Gutenberg eBook of Kanervakukkia This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Kanervakukkia Runokiehkura Author: Hanna Stenvall Contributor: J. H. Erkko Aukusti Valdemar Koskimies Hilja Liinamaa-Pärssinen Release date: April 13, 2024 [eBook #73387] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Yrjö Weilin, 1905 Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANERVAKUKKIA *** KANERVAKUKKIA Runokiehkura Solmiellut HANNA STENVALL (Kivi) Helsingissä Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag, 1905. Runoutta mieleen rientää itsestänsä ilman vaan, jahka Luonnon äidinhelmaan pääsee vienoon vaipumaan. Luonto haavelahjojansa antaa lempilapselleen; lapsi haaveet ilmi haastaa, kutoo runokukkaseen. SISÄLLYS: Nämä runot, kirj. J.H.E. Hanna Stenvall, kirj. Hilja Liinamaa Lukijalle, kirj. A.V.F. I. USKONTO JA ISÄNMAA. Runoilija Aleksis Kivi Matkalainen Veneessä Kallis — kalliimpi Joulukuusi Iltakello Eloni aika Taivahan joulu Mielikuvitus Hiljaa! Kouluoppilaan huokaus Isäin maalle Kaikuos kannel! Väinämöisen soitto Kevätruno Aamurusko Laula Isänmaan laulu II. LUONTO JA ELÄMÄ. Aleksis Kivi itselleen Kevät Kevätiltana Kesän tuliaisiksi Kesäruno Kesäyön laulu Kasteen helmeitä Kukan kuiske Kukan hoito Sydämeni laatu Kukkanurmi Ihanteet Kosken kuohu Salolampi Iltalaulu Iltatähti Auringon lasku III. LEMMEN MUISTOJA JA TARINOITA Valitus Pois, pois! Hiljaa Keinussa Kultaansa ikävöivä rannalla Petetty poika Lempiväiset Nämä runot Elämää syvästi tuntevan sydämen tunnelmat, siinä muodossa, johon ne tri A.V. Forsman on kohennellut, ansaitsevat, minun ymmärtääkseni, julkisuutta ja onnistuneimmat niistä kohoavat maamme parhaimman laulelmarunouden tasalle samalla kuin ne, ilman liikatunteisuutta, lämpimästi likenevät kansanlasten sydämenväreitä, raivaten syvissä riveissä runoudelle tietä. Tuusulassa 10/1 1905 J.H.E. Hanna Stenvall (Kivi). Huvittavaa on tutustua Aleksis Kiven veljentyttäreen, jonka sielussa luonto on säilyttänyt kipinän sitä suurta neronsoihtua, joka hänen sedässään sammui kaihoksi kansallemme. Hanna Stenvall on syntynyt tammik. 10 pnä 1860 Siuntiossa, ja on hänen isänsä, Juhani Stenvall, Aleksin vanhin veli. Hanna tuli 12-vuotiaana vanhempainsa mukana Nurmijärven Palojoen kylään, jossa vielä vanhan isänsä kanssa asuu. Nuorena oppi hän neulomista äidiltään ja tällä hän nyt isäänsä ja itseään elättää. — Siinä Hannan vähäiset elämänvaiheet. Vuoden sai hän käydä kansakoulua, senkin säännöttömästi. Täällä heräsi hänessä lukuhalu ja oppi hän kirjoittamaan. Hän on käsiinsä saamiaan kirjoja lukemalla kokenut rikastuttaa henkeään. Ulkonaisia edistäviä vaikutuksia on hän saanut tuskin nimeksikään. Hanna itse puhuu vuosistaan elämästään, kuinka hän lasna leikki huoletonna luona lempeän äidin. Mutta auennut nuoruus toi mielikuvituksen lennon. Tuli ahtaaksi kotimökki. Mutta pois ei päässyt. Ei ollut hälle siipiä suotu. Mihin ikävissään uskoa, mihin toivoa! Ja silloin turvautui runollisen tytön mieli lohdutuksiin tähtitarhain iki-ilosta. Hannan sydän sykkii isänmaalle, jaloille aatteille, joitten maininki sattui hälle kuultaviin. Siksi hän laulelee, kiitellen isänmaata, jonka nurmikon helmassa, kukkarantaisten purojen loisketta kuullen kului aika. Hälle lauloi luonto kehtolaulut, aamutuulahdus toi kummat kuvitukset, ja niin nousi rinnasta laulun vieno ääni, jonka hän tuntee sointuvan Suomen soittoon. — Tämä ei ole mitään uutta. Mutta mitäpä laulaa salon lapsi, jonka rinta on täysi käsittämättömiä unelmia, joihin elämä ei tuo selvikettä — salon lapsi, joka jää osattomaksi opista ja sivistyksen riennoista. Köyhyyden kieltäymystä ja yksinäisyyden kaihoa, — siinä on Hannan elämän oppi. Satuin hänen tuttavuuteensa matkaillessani paikkakunnalla. Hän näytteli minulle kyhäelmiään, joilla on huomattavan alkuperäinen väritys. Ne todistavat, että hänessä on runohenkeä. Muoto on paikottain odottamattoman sujuva, vaikka se on paikottain aivankin puutteellista. Hanna Kivi on kuin heikko kaiku Aleksin voimakkaammasta laulusta. Hän on semmoinen runottarensa ja unhotetun elämänsä tähden. Hilja Liinamaa. Tämä luonnekuvaus, joka tekijän luvalla tähän uudestaan painetaan, seuraa paria Hanna Stenvallin runoa, jotka Hilja Liinamaa on julkaissut Uudessa Kuvalehdessä 1898, N:o 24. — Hänen niihin tekemiään korjailuja on tässäkin osaksi noudatettu. Julkaisija LUKIJALLE. Sa kysyt runoilijaa. — Köyhä tyttö, laps kansan, kylä-ompelija vaan, mi neulallansa aamust' iltaan asti ahertaa ahkerassa toimestaan, niin kannikkansa hankkii kerraksensa ja puuhaa avuks isä-vanhallensa. Mut moni mielikuva ommeltuupi samassa ompelijan kankaaseen ja moni kyynel siihen vierii, vierii, ja helmittääpi halvan ompeleen: niin raskasta on ihanteita kantaa, kun niille ei voi elon lahjaa antaa. Te, siskot, veikot, runosiskoanne oi, hellin mielin halpaa vaalikaa, mi "Kanervansa" teille lahjaks kantaa, ja toivoo teistä niiden suosijaa, ja iloitkaa, ettei oo kukkaa vailla ees köyhä nummi Suomen salomailla. Helsingissä 9 p. Maaliskuuta 1903 A.V.F. Aleksis Kiven muistolle pyhittää "Kanervakukkansa" Tekijätär. I. USKONTO JA ISÄNMAA. RUNOILIJA ALEKSIS KIVI. Nuo Ilman immet, hengettäret hennot, ne laulun loivat surusointuisan: se tenhokkaat toi sulle aatteen lennot, sen sointu koski syämes pohjahan. Sa vastakaiun aloit viritellä: Oi, Ilman immet, teille laulelen! Jos alkaiskin tää ääni värähdellä, niin kuulkaa virttä särö-äänisen! Ja laulun ääni kauemmaksi kaikui, ja Immet loihti siihen tenhoaan; vaan laulu suvun syvät synnyt raikui ja siks sai laulajansa sortumaan. MATKALAINEN Oon outo matkalainen maan ma täällä maailmassa; tuoll' oikea on kotimaa ylhäällä taivahassa, miss' yhä Herraa kiittää voin ja uusin soittaa kanteloin. — Oi autuasta, ihanaa, kun kotiin mennä saa! Matkalla usein maistaa saan ma monta vaivaa, tuskaa, vaan jos ma Herraan turvaun, ei hylkää Hän mua koskaan. Hän tukee mua heikkoa, jok' oon niin huono, horjuva; taas vie hän tietään tasaista mua henkens' armolla. Ah, koska pääsen levolle? — Kun päättyy päivätyöni, ja uusi päivä koittaapi, kun poistunut on yöni. Se päivä kestää iäti, siin' itse Herra loistaapi tuoll' istuimellaan kirkkaalla valittuin seurassa. VENEESSÄ. Soutakaamme! — Vesi päilyy ja mun tunteheni väilyy. Poies kauas kaukomaille mieleni nyt samoaa: näköalat kaukaisuuden lumoovaisen ihanuuden minulle nyt heijastaa. Soutakaamme, ettei myrsky meitä kohtaa ja sen tyrsky venostamme kaataa saa! Viittanamme meill' on tähti, joka oppaaksemme lähti elontietä ohjaamaan. Viekäämme niin venhoamme, että rantaan seisahdamme, — elon rauhanvalkamaan! KALLIS — KALLIIMPI. Ma muistan ajan, muistan muinaisen, kun leikin löin mä kera siskojen. Kuink' aika silloin hupaisesti kulki ja äiti lempeä mun syliins' sulki ja huoletonna siinä lepäsin, siks taas kun äidin suukkoon havahdin! Mut aika yhä eespäin rientävi ja lapsuusaika kauas kaikkoopi. Nyt näköala käypi ahtaammaksi ja kotitupa varsin tukalaksi. Tuo muutos mulle mailman uuden luo, mi virvoitusta sieluhuni suo. Kun päivän heltehessä työtä teet ja käsivartes vaipuu uupuneet, kuink' antaa virkistystä raitis juoma! Sa arvelet, se onpi taivaan tuoma, kun lähtehestä kirkkaast' ammennat ja sillä janoasi sammutat. Yks lähde on, mi lähteen nimen kantaa ja sairahalle terveyttä antaa: Se Kristus on, tuo lähde elävä, mi jokaiselle tarjoo vetensä, ja jalostuttaa mielen, voiman tuo, sen janoissaan vaan tilkan siitä juo. JOULUKUUSI. Oi, kuusi, miten kaunoinen oot juhlapuvussasi, sun kynttilät ne tuikkivat sun tummill' oksillasi! Sä, lasten paras ystävä, suot heille lahjais ihmeitä. Vaan jos nyt sulta karsitaan kaikk' koreus ja valo ja kotiis taas sa vietäisiin, jok' onpi korven salo, ei kukaan silmääns' sinuun luo, ei kauneuttas tietoon tuo. Niin ihminenkin itsestään on valkeutta vailla, mut Herra kun vain valaisee, tuon puun hän loistaa lailla ja lähimmäisten hyväksi hän hedelmänsä tarjoopi. ILTAKELLO Iltakello hiljaa soipi, päiväntyö on päättynyt, ihmistenkin sydämihin lepo, lohtu valuu nyt. Herran rauhaa maille huokuu huokuu myöskin sydämiin, vapaina ne kohoavat avaruuksiin ylhäisiin. Elon huolet, jotka täällä oloamme synkistää, illoin soiton sävel hoivaa, rintaan sulo rauha jää! ELONI AIKA Niinkuin virta vierivä on elämäni juoksu. Sen ilo, onni pettävä on vain kuin kukan tuoksu. Se hetken pienen hajahtaa, vaan kohta jälleen katoaa; kun myrsky kukan murtaa. Oi, elo, miten muuttuva sa toki olet täällä! Ken todellista onnea on löytänyt maan päällä? Kun onni parhain hymyypi, sen alla toki lymyypi vain mielikarvautta. Äl', ihminen, siis maallisiin sun toivoasi heitä, vaan ylennä sun mielesi ja tutki Luojan teitä, niin mailman meno halpenee, sen riemut riutuu, kalpenee vuoks iäisyyden rauhan TAIVAHAN JOULU "Taivahass' on varmaan joulu”, mietti pieni poikanen, kun hän istuu ikkunassa tähtösiä katsellen. "Oi, jos minä oisin siellä, kussa on niin valoisaa! Siellä kai on joulukuusi, josta valot heijastaa.” "Äiti kulta, sano mulle, kussa kulkee taivaan tie! Oi, jos mull' ois siivet suuret, moiset, jotka sinne vie!” Äiti hymyilevi hälle: "Lapsi kulta, ole vaan aina kiltti, niin sä viimein pääset sinne asumaan!" — "Kuka viepi minut sinne? Vietkö sinä, äitini? Tuleeko myös taata sinne sekä kaikki siskoni?" — Rakas lapsi, se on Jeesus, lasten paras ystävä. Pyydä Häntä viemään. Hän on tie ja totuus, elämä.” MIELIKUVITUS Aatos liiteleepi yli ilmojen, sieltä tavatakseen kalliin aartehen. — Miksi lannistuu tuo raukka voimaton? — Siksi että siivet sillä heikot on. Mutta säde valon toisin välkähtää: vapahana halki ilmain kiidättää. Vapahana jälleen kahlehista maan tomun lapskin liitää valon valkamaan. HILJAA! Hiljaa, hiljaa! Nyt öisen henki valloittaapi jo sydämenki. Se rauhaa tuoko vai taistelon? Useinpa aaltoset siinä pauhaa, kun koko luonto jo nauttii rauhaa; mut sydän sykkivi rauhaton. Hiljaa, hiljaa! Niin kaikuu kerran, kun sulle kuuluvi kutsu Herran, ja sydän lepohon uinahtaa. Vaan elon uuden se taasen saapi: kun kuolon kahlehet kirpoaapi, se kukkaan uutehen puhkeaa. KOULUOPPILAAN HUOKAUS. Ah, Herra, mua auta, Sa, nyt vuodell' aljetulla! Suo Sinuss' saada turvani, kun täytyy minun olla vieraalla maalla outona, miss' onpi vaarat tarjona! — Niist' armos suojelkohon! Sun armohelmaas, Jumala, nyt kaikki tahdon kantaa. Sa onnea suo minulle, jok' aivon itsen antaa Sun tahtoasi tuntemaan; siin' yhä aina kasvamaan! — O, Herra, mua auta! Ma heikko olen, voimaton hyvvyyteen itsestäni. Suo taitoa, Sun käskyjäs mun pitää mielessäni! Ja muisti mulle lahjoita, mun korvain pidä avoinna ett' opetuksen kätken! Myös opettajat vahvista Sun voimallasi täällä! He valistusta kansasi kohentavat maan päällä, — etteivät hukkaan kylväisi, vaan että siitä nousisi, hedelmä runsas, kallis! ISÄIN MAALLE. On maani, Suomi, armahin, en sitä vaihtaisi pois eteläisiin ilmoihin, ne miten lumovi. Tääll' aurinkoinen kirkkaampi, ja kesäöiset haastaapi syvimmän syämmen tunteita, joit' ei suo vieras maa. Tääll' yksin metsän suojassa saan rauhass' astella, Sen humina tuo muistiini noit' entisaikoja: kun esi-isät maamme tään ne raivasivat kirveellään ja nälän, vainon torjuivat, sen meille jättääkseen. Oi, Suomen lapsi, työtä tee sun maast etehen, niin kukoistaa se kauniina, maa esi-isien! Jonk' eestä henkens' antoivat ja päivän kuorman kantoivat, niin pojat majain matalain kuin linnain ylpeiden. Sa viimein hellään syliisi kuin äiti suljet mun, kun päiväntyöni päätteheks saan haudan siunatun. Ah, jos niin elää taitaisin, ett' onneks sulle olisin, pois poistain kaiken turmion mun synnyinmaastani! KAIKUOS KANNEL! Kaikuos kannel ja, soittosi soikoon, laulusi Suomeni saloille tuo, kaikuos kannel ja intoa loihdi, Sydämiin loihtios lämpöinen vuo! Kaikuos kannel, kun aamusen koitar Kunnaille pukee jo kultaisen vyön! Kaikuos kannel, kun kansamme herää, käynyt on työhön ja voittanut yön. Kaikuos kannel, ett' usvat ne haihtuu Kukka se umpunsa avata saa. Kaikuos kannel, ett' toivomme varttuu, vaalien kansamme onnea vaan. VÄINÄMÖISEN SOITTO. Kun Väinämöinen kanteloa soitti, niin luonto kummastellen kuunteli, ja Veden immyt lainehista nousi ja lintujenkin ääni vaikeni. Ja Väinön kansa tunsi soiton suuren: se veljesliittohon sen yhdisti, ja taistellessa eestä tiedon valon se korven kautta tiensä raivasi. * * * On autioita erämaita vielä, miss' ei saa valon säde soihdullaan niin sydänjuuriakin lämmitellä, ett' tiedon taimi kantais laihoaan. Vaan syämiss' elää kykkivissä toivo: kun Väinön kannel täyden kaiun saa, se valon työhön soinnuttaapi kaikki — työkenttä yhteinen on isänmaa. KEVÄTRUNO. Terve tullos taasen tänne, kevät kaunis, Pohjolaan! Elonvoimat taasen elpyy heräjämään uudestaan. Kuni luontoon virtaa valo, valos luo myös sydämiin; uutta voimaa vala meihin, valon tiellä taistajiin! Niinkuin talven vallan alle vaipui luonto kahleisiin, odotellen kesän aikaa kunnes kahle poistettiin, — vapahana elon nesteet valui jälleen soluissaan, tainnoksistaan taimi nousi kesää uutta alkamaan; Suomi samoin uinaeli tiedon, taidon tarpeessa, nytkin viel' on heikko taimi, kunnes saapi varttua, kunnes valo kaikkivallan sitäkin saa lämmittää: silloin kukkahan se puhkee, kukkimahan aina jää. AAMURUSKO. Kas kuinka kauniist' tuolla ruskottaa: se aamun koita kirkast' uskottaa. Jo idän ranne yhä laajenee ja valon voima kaikkivallallansa itsensä murtaa yöhyt-kahleistansa ja öisen haamut pakoon rientelee Kuin aamurusko onpi Suomen kansa: se herännyt on öisest' unestansa ja huomen kaunis sille hymyilee. Oi, Herra, suojele Sa Suomeamme! Sun sanas valossa kun vaellamme, meit' öiset vallat eivät vangiks tee. LAULA! Laula, laula, Suomen lapsi, anna äänes helkkää! Laulu poistaa murheen usmat: sydän suurna välkkää. Laula laulua puhtahimmat, suloks synnyinmaamme! Laulaissasi rintoihimme uutta voimaa saamme. Laula, että öisen varjot maasta häviääpi, että aamunkoitto armas työmme elvyttääpi! ISÄNMAAN LAULU Suomi, armas isänmaani, sulle soikoon lauluni! Mua hellit, niinkuin äiti lapsiansa hellivi; annat nurmet kukkapinnat, kuni linnan lattiat, annat virrat kuohurinnat, kukkarannat rauhaisat. Mua varten onpi nämät, annetut mun nautita: Enkö sitten kiitteleisi, ylistäisi Suomea! Kehtohos ma illoin nukun, hellästi mua tuuditat; aamulla kun herään jälleen, käsilläs mua kannatat. Koska aalto sinertävä hiljaa muistaa rantoja, nousee väreet sieluhuni, joita en voi kertoa. Sun, oi Suomi, nämät ovat lahjas, joit' en oivalla, koska eteheni annat näköjä niin armaita! Näitä nähdessäni povi huokaukseen puhkeaa, tunteitani tulvivia sanaverhoon en mä saa. Mutta laulun vieno ääni nousten raukan rinnasta lintuin ääneen säveltyypi: oi, sa Suomi suloisa! II. LUONTO JA ELÄMÄ. ALEKSIS KIVI ITSELLEEN. Kun osattaret muille ne kehräsi säikehen, sen mulle vain, oi mulle ne kehräsi lyhyen. Kun kohtalon koura kova sen katkaisi irralleen, niin surun niin syvän, niin syvän se jätti sydämeen. Oi osattaret, miksi mua ette te säälineet! — Jos ette koskaan, koskaan ois rihmaanne kehräilleet! KEVÄT Jo luonto eloon virkoaa, sen kasvit heräjää, jo puihin lehti puhkeaa, ja maa jo vihertää, ja silmäns auki järvi luo, iloisna kohden rantaa tuo se vaahtovaisen aaltonsa, mi välkkyy kirkasna. Ja linnut kilvan palajaa taas Suomen saloihin, ja salot kaikuu laulantaa myös läpi öisetkin, ja kesäyöt nuo ihanat, ne tunteitamme puhuvat, kun kaikki hiljaa hengähtää, ja luonto lepäjää. Vaan idänranne-purppura jo hohtain punertaa, ja säteet aurinkoisesta ne maille sinkoaa, ja kukka silmäns' aukaisee, ja aamukaste helmeilee, ja lehdon lintu visertää, ja aamu heräjää. KEVÄTILTANA Jo nietos sulaa maasta, ja kesä lähenee, ja koko luontoon taasen eloa virtailee. Jo nurmen nukka vertyy, kun päivyt lämmön suo, ja kukka päänsä nostaa, ja välkkyy virran vuo. Pois valkoharson heittää nuo neidot Vellamon, ja Ahti aallokoissa virittää kantelon. Ma venhossani soudan ja katson, kuultelen: oi suloutta suurta mun maani keväisen! Yön varjot tumman väreen luo kalvoon järvyen, ja kevätilta uinuu, vaan herää suvehen. KESÄN TULIAISIKSI Kesä kaunis Pohjolassa, meitä taasen tervehdät, suloisella suudelmallas kaikki kasvit herätät. Kuollehena mik' on ollut, taasen virkoo elämään, linnut pienet puistikossa säätelevät säveltään. Kukan hoikkaa vartaloa hellästi sä suojoat, aamukasteen kirkkahilla helmill' yhä kostutat. Ihanuuttas ihaella onpi lyhyt aika vaan: täältä muutat; sitten syksy pitää kaikki kahleissaan. Helleyttä ei oo sillä: kukat kauniit kaatelee, vihoitellen viima käypi, luonnon sulon raatelee. Kolkoks' käypi sydämeni, näitä katsellessani. — Viivy, viihdy, kesä kaunis, virkistytä mieltäni! KESÄRUNO Nyt uinuva luonto taas herää ja kahleista irrottuu maa, ja kukka se nuppunsa avaa, kun auringon suutelon saa. Nuo järvenkin välkkyvät laineet jo hopeahohteessa ui, ja puroset syliinsä liittää. — Taas luonto jo vapautui. Sa huminaa honkien kuulet — se tuutti sun unelmihin — ja henkien kuiskeita luulet myös kuulevas luonnossakin. Ne kuiskaa: nyt ylös työhön käy innolla, tarmolla vaan; työ kansasi eestä on kallis, et jouda sa uinailemaan. Koko luonto se huokuvi rauhaa, ei riitaa, ei vainoa sois, ja ihminen luonnon on herra, — miks rauhaa ei rakastaa vois? miks vaino on ihmisten kesken? miks' ei rakkaus vallita saa? — Siks' hongatkin suruisna huokaa elon kiistaa raastelevaa. KESÄYÖN LAULU Nyt kesän kauneutta ma tahdon laulella: kuink' ilman henk' on raitis ja nurmi vihanta, kuin valoisat on öiset, nuo lietoherttaiset, ja tuovat mieleen haaveet, niin armaat, kaunoiset! Ma istun tyynehessä tään lahden varjossa, yön kuiskehia kuulen ja lintuin laulua. Ne visertäen viuhuu mun pääni päällitse, ja kukat kastehiset tuo tuoksun minulle. Ja aurinkoisen kehä se kultaa hohtaapi, jäähyvästit se meiltä jo pian ottaapi: Se kultaileepi seudun, sen pukee purppuraan ja veden lainehisin luo helohohdettaan. Vaan kunnahilla hiljaa yön henki kohoaa ja tummaan terheneensä maat, vedet verhostaa, ja kuutamoisen kruunu sen päässä kimmeltää, ja hartioillaan vienot nuo tähdet välkkyää. Sä Pohjan kesäyöhyt, valollas vakaalla tuot tuntehia sieluun, tuot rintaan kaihoja. Mun lauluni on heikko sun suloa kerrontaan, mut sydämeni sulkee sun muistoa aarteenaan. KASTEEN HELMEITÄ Aamusella astuelin tuolla kukkanurmella, uinaileva luonto siinä henkäili niin hiljaisna. Lintuin äänet yksin raikui elon tointa ilmaisten, ne kun lauloi laulujansa Herraa hyvää kiitellen. Aamun kirkas valo voitti, öisen sumut karkoitti, aurinkoisen säde koitti, kaiki eloon heräsi. Kukka kaunis päätään nosti, kyynel sillä silmästään, kirkkahana helmiellen alas maahan vierähtää: Miksi itket, kaunis kukka? Suutelonhan hellän soi sulle armas aurinkoinen ja sun umpus auki loi. Sulo-tuoksullasi sitten hurmaat meidät ihmiset. Etkö tuota nähdessäsi iloitse? Oi, etpä, et. — Ah, jo tiedän, miksi itket: onhan luonto turmeltu; viatonta siin' ei löydy, hyv' on pahaks muutettu. Eikä ihme, että sulla kyyneleet käy vuotamaan; — paremp' ois sun, ettet enää silmääs auki loisikaan! KUKAN KUISKE Kukka ihanainen kasvoi metsässä, siinä valittaen yksin jääneensä: "Sisko mulla tuossa oli vieressäin, nyt on hänkin poissa, ainut ystäväin". Neito hiljallensa astui metsässä, kuuli kukan kuiskeen, otti käteensä, armahalleen antoi kotiin tullessaan: nuorukainen painoi vasten poveaan. KUKAN HOITO Kukkaa kaunokaista hoida hellästi; varo, ettei helle häntä kuivaisi, vesain juuret hennot kätke multahan, mutta latvat nosta ylös ilmahan. Ja kun maahan juuret syvään tunkeutuu, näet, miten niistä nousee kukkapuu. Toivos täyttyneeksi vasta silloin näät, edessäs kun näet kukat täyteläät. Niinkuin kukka auringosta kasvun saa, ihminenkin valon lahjaa kaipajaa. Valon lahjan Luoja hälle parhaan suo, kun hän maansa eteen työnsä uhriks tuo. SYDÄMENI LAATU Ah, jo tunnen sydämeni laadun: niinkuin virtaa tuuli velloaa, sydämeni samoin kuohahtaapi, sen kun tunteen tuuli liikuttaa. Tai kuin aurinkoisen valo taittaa sätehiään veden kalvossa, sydän onnen-kuviaan myös luopi, jotka särkyvät taas samassa. Ja kun myrskyn sauhu pauhinalla vettä kohden rantaa kuohuttaa, niin myös rinnastani myrskyn aallot huokauksiin ilmi puhkeaa. KUKKANURMI Kukat nurmella loistavat hohdossaan, kesäpäivyt kun lämpöä suo; vaan kumma, kun katselen tarkemmin, miks sulkemat nuppunsa nuo? Yön usma ja viima niin kylmästi kävi hienoihin helpeisiin, siks painuvi runko ja peittyvi pää suruharsosen suojuksiin. Vaan toivoni onpi, nietos ei voi sen juuria jäädyttää: Maa, josta se elonsa nesteen joi, sen uudesti synnyttää. IHANTEET Kuu heitti valoansa ja tähdet kirkkahat ne veteen kuvastuivat, "kuin siin' ois taivahat". — Niin mietti pieni tyttö, mi lähteen reunalla siin' ihmetellen seisoi, ihaillen taivasta. "Oi onko taivas tuossa, tuon veden pohjassa, ja onko siellä maata ja puita, kukkia? Oi, kuinka haluaisin ma nähdä näitäkin! Nyt äidille mä kerron: on taivas toinenkin." Vaan vieno tuulen henki veen pintaan värähtää, ja kuva-taivahasta et mitään silmään jää. Ei ollutkaan se totta: tuo lähde vietteli, ja tosi-taivas yksin tuoll' ylhääll' yleni. Monesti ihminenkin luo luulo-onnelan, luo siihen ihanteensa, tuon sarjan kirjavan, vaan onnettaren oikku ne pian runtelee, ja kauniit unelmamme niin tyhjään raukenee. KOSKEN KUOHU Oi, kosken kuohu vaahteva, sa miten liet niin raivoisa, mi yhä riehut, rauhaton, kun luonto muuten tyyni on? Ah, jopa tiedänkin mä sen: sa olet kuva sydämen, kenenkä sydän rauhaton, kuin kuuma koski on. Oi, sydän, miksi saanutkaan oot lailla kosken pauhaamaan, mi aaltos aina kuohuun luot ja tuntees suotta ilmi tuot? Vaan viimein Luojan käskien tuo koski talttuu kuohuinen, kun taisteluista vapaana on sydän löynnyt lepoa. SALOLAMPI Vuoren jylhäkön kupehella salolampi niin tyynenä on, sen kalvoa tuulosen henki vain tuutinut on lepohon. Ja taivahan sinervä laki sen pintahan loistoa luo; sitä tuuhea lehvikkö suojaa, kukat rannalla tuoksuaan tuo. Ma mietin: ah lammen jos lailla muin sydän myös rauhaisa ois, johon vihurin viima ei koskis, ja taivaskin loistoa lois! ILTALAULU Hymyellen lempeänä aurinkoinen laskeuu lännen rantaan, sille siinä kehto vieno valmistuu. Illan hohde kukkulamme pukee punapurppuraan, vieno tuuli tuutielee kaikki kasvit nukkumaan. Linnun laulu sointuvainen lehdossa jo lakkasi, öisen henki helmahansa luonnon kaiken anasti, kunnes taasen valon voima pimeyden poistaapi, kuolleet eloon herättääpi, — aamu nuori loistaapi. ILTATÄHTI Kun iltasella istun ja tähtiä katselen, niin johtuu mieleheni tuo aika entinen: kuin moni onnen tähti sen taivaan valaisi — vaan virvatulta ollen, pian tyhjään hälveni. Sa iltatähti kaunis ja kaikist' ihanin, tien osote oot varmaan, mi viittaat kotihin. Siis sammukoot muut tähdet, nuo harhavalot, vaan! Sun valos armahaisin ei sammu konsanaan! AURINGON LASKU Aurinkoinen armahainen, länteen olet lähtevä, jäähyväiset olet meille jälkehesi jättävä. Matka sull' on edessäsi, vaikka toivot lepoa, lännen piirto purppurainen peittää sinut vaippaansa. Kultakehdoss' et sä viihdy, unen luotas karkoitat, aamuruskon kultasiivin ylöspäin taas kohoat. III. LEMMEN MUISTOJA JA TARINOITA VALITUS Sammu, valo aurinkoisen, piile pilven taakse vaan! Öisen usma, levittele varjosi nyt maailmaan! Siinä sydämeni tunteet ehkä uneen nukkuvi, vaan tuo kaunis kesäilta säilyy muistiss' iäti. Ilta kaunis nyt kuin silloin, koska kultain erosi: aurinko se lähti mailleen, vuorten kupeet kultaili. Nyt on kaikki autiota, poissa sulo entinen; kussa ennen onnen löysin, vaivun valtaan kaihojen! POIS, POIS! Pois, pois! Näin rinnassani soi. Mi kumma tunne minut valtioi! Pois, pois! Ma täältä toivoisin yön ikikeston tummaisiin tupihin. Pois, pois! — Ei ollut ennen niin, sun vaivuin minä onnen unelmiin. Pois, pois! — Voi, ettei vienyt ois, mun armast' ystäväistäni Tuoni, pois! Pois, pois! — On lempi viehkeä, mut ystävä nyt lepää kylmänä, Pois, pois! Sen silmä suloinen nyt vaipunut on iäks unehen. Pois, pois! Mun salli kanssasi nyt jättää elon levoton maininki! Pois, pois! Jo kutsuu kuolo tuo, se levätä mun luonas jälleen suo. HILJAA Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu tuolta laakson helmasta. — Lemmen jumalatar siellä soittaneeko kannelta? Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu, kuuluu yhä hiljempään: impi siinä istui nuori, — mitä mietti mielessään? Hiljaa, Hiljaa soitto kuuluu; immen poski kalpenee, ja hän nurmikolle vaipuu viereen vienon kanteleen. Hiljaa, hiljaa soitto kuuluu, kuuluu vain kuin valitus. — Nousee mulla'i rinnastani, hiljaa tumma huokaus. KEINUSSA Ma keinussa yksinäin istun näin illalla kuutamoyön. — Oi, annanko keinua hiljaa ja mieleni mietteihin lyön? Ei, vaan korkeelle nouskohon keinu, kuin ennenkin muinoisin vaan, kun impeni kanssa ma kiidin, ja unholaan jätimme maan! Vaan hervonnut käteni vaipuu, pois, poissa mun impeni on; unelmoissa nyt viihtyä tahdon: seis, keinuni malttamaton! viel' impeni valkean liinan toki kerran heiluvan näin, mut lyhyt oli lempeni muisto, — ja yksinpä taasen ma jäin. KULTAANSA IKÄVÖIVÄ RANNALLA Mä rannalle käyskelen yksinäin vaan, kun ilta jo varjonsa luopi. Ah, tokkopa sieltä mä lohtua saan, vai tuskanko mulle se tuopi? Oi, aalto, sa sääliös sydäntäni! — Vaan huoaten virkat sa viestejäsi. Sä sanoman saatat tuon murheellisen: täss' armaani hauta nyt luodaan. Ma rannalla istun ja itkien ma katson kuin luitasi tuodaan, ne rannalle lainehet lakaisee ja muistoksi minulle heittelee. Ja meri se synkän katseensa luo ja surusta ain' yhä pauhaa, ja hoivaksi mulle taivaalta suo kuu himmeä hymyään lauhaa, ja tähdet mua vienosti katselevat, vaan kaikk' ovat lohdut tenhottomat. Ma nimesi rakkahan kirjoittaa nyt santahan tahdon, oi kulta, ja kukan myös tahdon ma istuttaa: se lemmen muisto on multa. Taas rannalle sitten mä käyskellä saan, mun kukkaani itkulla kostuttamaan. PETETTY POIKA Ulapalla aallokossa vene nopsaan liitääpi; venehessä istuu poika, kullan luo mi kiitääpi. Lemmestä kun sydän sykkii, rinta riemuin aaltoaa, odotellen onnen rantaa silmä ahnas katsastaa. Määräpäähän päästyänsä. toivoi saavans' sulkea rakkahansa rinnoillehen, iki-siteen solmita; vaan — oi, horna! — petettynä poika maahan vaipuupi; tyhjä virvatuli oli onnensa, min kuvaili. "Laine, mulle lempes anna, viihdytä mun tunteeni! Raivoava olet sinä, niinkuin oma rintani. Lemmestä se ennen sykki, uskollisna alati, vaan mun kultain minut petti: turha siis on eloni." LEMPIVÄISET Jo öisen huntu nyt hulmahtaapi ja lepoon luonto jo uinahtaa, vaan aatoksissansa impi yksin tuoll' asteleepi päin rantamaa. Mi hänet valtaa nyt surun kauhu? — Ah, suoko lepoa aallon pauhu? Ja Aallotarten luo tultuansa Hän niiden kuuntelee laulantaa ja näkee Vellamon tuutivana: se häntä luokseen nyt viittoaa, — "Jos syliin Vellamon tuonne vaipuis, niin silloin huoletkin kaikki haipuis!” "Jää hyvästi, sinä isän koti! Kenties en näe sua konsanaan. Ma sulo-muistona rintaan suljen tuon lapsuus-onnelan ainiaan. Oi, lempi, onni, ne elon luovat; vaan miksi mulle ne tuskan tuovat?" Näin impi istuvi hetken vielä ja aallon loisketta kuuntelee ja odotellen hän katsoo, katsoo: jo vene verkkahan lähenee. Se sulhons' onpi, mi siellä rientää ja hänet noutaa ja tuskat lientää. "Oi armahin, sinut kerran omaan!" Näin nuorukainen nyt huudahtaa ja povellensa hän immen painaa: "Ei meitä kukaan voi erottaa! Sun lempes kautta voin kaikki voittaa, viel' onnen tähtikin meille koittaa!" "Oi sinne rietkäämme, missä myrskyt ei lemmen kukkia riistää voi, miss' armahainen on iki-kesä ja linnut kauniisti lauleloi! Ja Onnetar se nyt meitä johtaa, siks kunne ruusujen nurmi hohtaa." *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANERVAKUKKIA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.