The Project Gutenberg eBook of Kuningas René'n tytär This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Kuningas René'n tytär Lyrillinen drama yhdessä näytöksessä Author: Henrik Hertz Translator: J. Enlund Release date: January 20, 2024 [eBook #72762] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878 Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS RENÉ'N TYTÄR *** KUNINGAS RENÉ'N TYTÄR Lyyrillinen drama yhdessä näytöksessä Kirj. HENRIK HERTZ Suomentanut J. Enlund Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1878. Henkilöt: Kuningas René, Provence'n kreivi. Jolantha, hänen tyttärensä. Tristan, Vaudemont'in kreivi. Ritari Jauffred Orangelainen. Ritari Almerik. Ebn Jahia, maurilainen lääkäri. Bertrand. Martha, hänen vaimonsa. Kreivi Tristanin seura. Asia tapahtuu Provence'ssa eräässä Vaucluse'n laaksossa, ja kestää jälestä puolenpäivää auringon laskuun asti. Aika: 15:unen vuosisadan keskikohta. Vasemmalla puolella (näytteliöistä katsoen) on soma ykskerroksinen huoneus, jonka seiniä myöden kasvaa muratteja ja ruusuja, ja akkunoissa on alaslasketut akkunapeitteet. Huoneuksen ja lähimmän perä-alan välissä kasvitarhan osa, jossa runsas, etelämainen kasvuisuus vihannoi; lähellä huoneusta muutamia taatelipalmuja. Kasvitarhan takana jotenkin korkea, metsäpensaita kasvava vuorenrinne, jossa on sala-ovi sammalien ja kivien peitossa, joka tulee vaan silloin näkyviin, kuin se avataan. Vuorenrinteen takaa näkyy vielä korkeampia, kaukaisempia vuoria. ENSIMÄINEN KOHTAUS. BERTRAND. Kohta sen jälkeen Ritari ALMERIK. Sitte MARTHA. BERTRAND (tulee ulos huoneesta, puhuen hiljennetyllä äänellä jollekulle sisäpuolella). Ma kuulin kellon soivan. Kuninkaalta Tuleepi sana. (Alenee näyttämön poikki sala-ovelle ja avaa sen, tulee kohta takaisin, Almerik muassaan, mutta seisauttaa hänet oven suuhun.) Herra Almerik! Te? Teköhän se ootte? Vartokaa! Hei, pysätkää! — Ei tänne pääse kenkään. ALMERIK. Mut minä pääsen. BERTRAND (estää häntä tulemasta). Herra ritari! Todesti niin. Ei tänne pääse kenkään. Te minut petitte kun soititten. Kun merkin annoitte. Ma luulin teitä Raouliks'. ALMERIK. Ei Raoul voi tulla. — Suo mun Sanoa, Bertrand! Kuningas on minut Lähettänyt. Kas, täss' on sormuksensa Ja täss' on kirje, joku sana sullo. BERTRAND. Hänenkö sormuksensa? Näyttäkääs — Niin oikein, sormus kuninkaan. Ja kirje — Anteeksi suokaa, lukea mun täytyy. (Lukee.) Vakaasti luota ritar' Almerikiin, "Ja tarpeelliset tiedot hälle anna." -- No, se on toista... älkää paheksiko! Jos, herra, paikka tää on teille tuttu, Niin tiedätten te: olla varovainen Velvollisuuten' on. ALMERIK (astuessaan esille Bertrandin kanssa). Jos paikka tää On mulle tultu? Ei, ei suinkaan. Opas, Jon kuningas mun mukahani antoi, Vuorille näille minut kaimas', saatti Luo portin, joka rotkoin piiloss' on, Toi myöten himmeätä käytävää, Mi kalliohon kaivettuna on, Luo oven tään; ja kummastuksella Välissä vuorten, joita umpinaisiks' Ma luulin, näen mä viljeltyä maata, Näin kauniin kasvitarhan, huoneuksen — Kuink' oivasti, kuink' ihanasti kaikk' On laitettu! Ma aivan hämmästyn! Sä selitäppä mulle pulma tää. BERTRAND (pahaa varoen) Siis kuningas René ei sanonut — ALMERIK. Ei, eihän mitäkään. BERTRAND. Sep' oli paha. Sen ymmärrätte itse, että vielä Vähemmin voitte multa odottaa... ALMERIK. Hei, oiva Bertrand! leikkiä sa puhut. BERTRAND. Ei, täyttä totta. (Martha tulee ulos huoneuksesta.) MARTHA (ovessa vielä). Kenen kanssa puhut... Vaan mitä näen mä! Herra Almerik! BERTRAND (Marthalle). Häll' ompi sormus kuninkaan, ja merkin Hän tietää tänne päästäksensä, mut Ei tiedä muuton mistäkään. Ei käy Se päinsä — hänen täytyy poijes taas. ALMERIK. Pois? Kuningas kun minut lähettää? BERTRAND. Kuin sanoin. MARTHA. Bertrand, annas minä — (Almerikille.) Mikäs On asianne? ALMERIK. Tulen sanomaan, Ett' tuokiossa tulee kuningas, Ett' Ebn Jahia, lääkäri — MARTHA. Mä tiedän, Tuo ylistetty maurilainen. ALMERIK. Tulee Muassa kuninkaan: ja että teidän Tuleepi muistaa, — juuri niin hän lausui — Valmiina ett' on kaikki niinkuin lääkär' On määrännyt. BERTRAND. No hyvä! Meihin voipi Kuningas luottaa. Muuten Ebn Jahia Ol' äsken tääll'. MARTHA. Eik' ole teille muuten Kuningas mitään vihkaa antanut? ALMERIK. Häll' oli kiire, aivan liikutettu Hän oli. Juur' ol' Ebn Jahia tullut, Raoul on sairasna. Siis mua kutsui Kuningas puheillensa kahden kesken. "Ma uskon sua — lausui hän — ma luotan Vait'-olohos. Sa seuraa johtajaa, Jonk' annan oppaakses, ja toimita Mun asian'." MARTHA. Ja siinä kaikki, mitä Kuningas teille sanoi? ALMERIK. Siinä melkein. Se, mitä lisäksi hän lausui, oli Minusta hämärää. Hän viiväht' ensin, Ja vitkan sitte sanoi: "muista tarkoin, Uskollisuutehes ma luotan. Siellä, Johonka sinut lähetän, sa kohtaat Mun tyttäreni" — tähän juuri hänen Puheensa katkaistiin ja kiiruin vaan hän Kirjotti kirjeen, jonka teille toin, Ja laski minut lähtemään. MARTHA. Kuink', kirjeen? BERTRAND (muistuttaen mieleensä). Niin kirjeen, kirjeen! MARTHA (luettuansa kirjeen). Kuinka saattaisimme Epäillä? Kuninkaan käsialaa tää on. BERTRAND. Niin oikein, — kirjeen unhotin ma. ALMERIK. Siispä, Kirjeestä näette kuninkahan tahdon, Ett' tarpeelliset tiedot mulle suotte, Tarpeelliset sit' enemmän, kun ompi Poloisen ystävän Raoulin eestä Mun tekeminen hänen virkatointaan, Jok' aivan oudonlainen mulle on. — Mist' tyttärestä puhui kuningas? Margretha Englannissa on, Jolantha — MARTHA. On täällä. ALMERIK. On Espanjassa, sen tiedän. Siell' on hän pienest' asti kasvatettu Eräässä luostariss'. BERTRAND. Ei, herra, täällä Jolantha elelee. Se ompi pulma, 'Kuin juuri sanoitten; ja kummanlainen. Mut salassa maailman silmiltä Kosk' on, ett' onkaan moista pulmaa, niin Sen selitystä huolien odotamme. ALMERIK. Oi, kaikki kertokaa. BERTRAND. Niin teen, se kosk' On tahto kuninkaan. — Kas, herra, hyvin Kai muistatten te, että kuningas René ja Vaudemont'in kreivi Anton Kovassa ovat olleet riidassa Lothringista. ALMERIK. Mä tiedän sen. Mut nyt Tuo vanha riita on jo unhotettu. Sovinnon johdosta, jonk' aikaan saatti Burgnnd, se liitto tehtiin, että poika Kreiv' Antonin — sen kaikki tietää — nai René-kuuinkaan tyttären — ja juuri Jolanthan. Näinpä sovittiin, kun tyttö Ol' aivan pieni vielä. BERTRAND. Amen, niin Tapahtukoon! — Siis, herra ritar', ehk On sekin muistossanne, että vähän Tuon sopimuksen jälkeen valkea Pääs' irti linnassa. Yht'äkkiä Se ilmi leimahti, ja sydän-yöllä. Palossa tuossa kuninkahan tytär Jolantha — vuoden vanha silloin — aivan Vähältä oli, ett' ei palanut. Ylt' ympär' pienokaisen kammion Jo liekki oli levinnynnä. Tässä Hädässä hirveässä tarjona Ol' yksi keino vaan: hän ikkunasta Pihalle lasketettiin, jossa vastaan Patjoilla, peittehillä varoen Hän otettiin. Hän hengiss' sieltä, pääsi. Mut, paratkoon! — hän peljästyikö tulta, Vai tuskansako hänen pudotessaan Lie syynä ollut — vähä tämän jälkeen Me huomasimme, että kadonnut Hält' oli näkö. ALMERIK. Näkö kadonnut! MARTHA. Niin, ritari! Te tajuatte meidän Tuskamme, isän epätoivon. Lapsi, Noin kaunoinen, noin säyseä ja armas, Kadottanunna näkönsä! Tuo toivo, Mi hänen elämääns' ol' liittynyt, Nyt tyhjiin rauenneena! Uudelleen Taas riehumaan tuo vanha kova riita Lothringista — ja uudistettuna Kai vielä kovemmaksi entistänsä. Sill' eihän suinkaan ollut Vaudemont Itselleen valitseva miniää, Jok' oli sokea. Hän saattoi, sen Kyll' arvas', epäellä kuningasta Petollisesta sovinnosta, väittää, Ett' tyttö ol' jo ennen sokea. ALMERIK. Se Vaudemont'in kaltaist' ollut ois. — Mut kuningas, hän kuinka tästä selkes'? BERTRAND. No, ensiksi hän piti salassa, Ett' tyttö oli sokea, jot' ei Yksvuotisesta kenkään juuri huoman; Ja sitte tuotti hän Cordovasta Tuon kuulun parantajan, Ebn Jahian, Jon taito käypi melkein ilmiöisin. Hän tuli, käytti keinoj' useoita. Hän määräs' erityisen menetyksen Käytettäväksi tytön kasvaessa. Ja päätteheksi on hän tutkinut Jolanthan syntyhetken tähtiä. ALMERIK. Ja niin? BERTRAND. Sen toivon antoi, että tyttö Näentävoiman taasen saa, kun hän Kuustoista vuott' on täyttänyt. Siks' on Jo silmäin heikot hermot jällen saaneet Sen voiman, jota ovat puuttuneet. Kuustoista näinä päivinä hän täyttää. Taas Ebn Jahia kuninkaan on luona. Käytettäväksi lääkkeitä hän määrää, — Mut mikä hyöty niistä on, en tiedä. Hän sanoo: aika viel' ei ole tullut. Jumala ties', se tulleneeko! ALMERIK. Mut Jolantha, sokeudessaan kuink' on Hän mielin? MARTHA. Hän ei arvaakaan, ett' on Hän sokea. ALMERIK. Ei arvaa? Leikkiä Te puhutten. MARTHA. Ei, herra ritari! Sen heti nähdä saatte, että totta Ma puhun. Mutta ennen sitä suokaa Mun tarkoin painaa mielellenne, ett' Ei sanaakaan, mi näkö-aistin kanssa On yhteydessä tai siihen koskee, Saa päästä hänen kuultens' suustanne. Se jokaiselle tänne tulevalle Ehdoksi pannaan. Mitäkään siis ette Saa mainita, mit' ainoasti silmän Näentävoimalla voi käsittää, Ei päiväkullan kirkkautta, yön Ei kuutamoa lempeätä, ei sen Iloloita tähtiä. Ah, yö tuo synkkä, Hän kussa vaeltaa, on tähditönnä. ALMERIK. Ja tuohon pakotitte itseänne? BERTRAND. Me tottuneet jo siihen oomme hänen Lapsuudestansa asti, jolloin haitta Ei suuri ollut, josko erhettyikin. ALMERIK. Mut miksi hält' on salattu, ett' on Hän sokea, ja kenen määräyksest'? MARTHA. Tuot' emme tarkoin tiedä, kuninkaanko Omasta määräyksestä, vai Ebn Jahian neuvostako. Syy kai siihen On tämä: hänen, niinkuin tiedätten, On määrä kerran tulla kreivinkruunun Osalliseksi. Iällä loistosa On vastaisuus, jos kaikki onnistuu. Peljätty ompi, että, jos hän tietäis' Sokea olevansa, tavallansa Merkitty virheell' ylen surkealla, Syvästi vaikuttais' se hänen nuoreen Miel'alahansa, nyreyttäis' sielun, Ja riistäis' hältä luonteen tasaisuuden Ja vilkkaan ilomielen, jotka ovat Valt'istuimella paras kaunistus, — Ja hänt' on koettu estää saamasta Tuot' tietoa. ALMERIK. Ja tää siis syy on, miksi Maailmasta ja kaikist' erillään Hän elää, jotka saattaisivat hälle Sen ilmottaa, mik' aisti hältä puuttuu? BERTRAND. Se syy on. Kenkään tätä laaksoa, Vaucluse'n vuorten keskellä, ei tunne. Sen tiedätten te, että kuninkaan On suurin huvi puita istuttaa Ja kasvatella kukkasia. Kaikki Nyt pantiin täällä toimeen, niinkuin näette. Tääll' yrttein, puiden kanssa kasvanut Jolantha on ja joka paikan tuntee. Tien, kumman vakavasti, omin päin Hän osaa. Hänen kasvatuksestaan On huolta pidetty. Hän kehrää, kutoo, On moneen käsityöhön pystyvä, Hän kasvitarhast' itse pitää huolen. Siis on hän aina askareissa, aina lloisna mielin. Joutohetkinä Hän joko soittavi tai runoilee. ALMERIK. Vai runoilee? BERTRAND. Niin oikein. Kuningas On itse trubadurin taitohon Jolant' ohjaellut. Päässään värsyjä Hän laatii, joit' ei minkään mestarinkaan Ois tarvis hävetä. ALMERIK. No, tuon ma juuri Voin käsittää. Mut ett'ei arvaakaan Hän itse, että sokea hän on, Sit' en mä usko; se on lumetta. MARTHA. Te siten puhutten, jonk' kaks on silmää Johdattamassa joka askeltanne. Ehdottomasti kohden joka ääntä, Jonk' kuuletten, te luotte katsantonne. Pimeydessäkin on luultu valo Petostamassa valoon tottunutta. — Ken sokea on synnyltään tai asti Lapsuudestaan on ollut sokea, Ei voi mun ymmärtääksen' käsittää, Mitenkä toinen hänen vieressään Voi nähdä. Mikä hänestä on näkö? Mik' ymmärrys on hällä silmäin varsin Kummallisesta voimasta? Sen, minkä Helposti näöllä me astaitsemme, Hän tuntehella huomaa, kuulennolla, Kautt' ilman painon, jopa vähimmänkin, Ja tuhansilla muilla keinoin, joit' On työläs käsittää. — Sen saatte nähdä, Kun tuokion Jolanthan seurass' ootte. ALMERIK. En kiellä, ett' tuot' ikävöin jo kovin. — Mut yhtä seikkaa viel' en ymmärrä. Pitääkö tätä laaksoa hän koko Maailmana? BERTRAND. Eip' olekaan hän täällä Niin ypö yksin, kuni luuletten. Useinpa Sankta Claran luostarista — Jok' on, kuin tietty, tuolla puolen vuorta — Käy abbedissa tääll' ja jotkut nunnat. Kuningas sallii jonkun vierahankin Välisti käydä täällä katsomassa. ALMERIK. Jolantha siis ei kaipaa mitäkään? On tyytyväinen, jokukin kun vaan Käy joskus luonanne? Hän kaikesta Maailman tavarasta, kaikesta Sen komeudesta ei mitäkään Siis tiedä? mitäkään ei kysy koskaan —? MAHTUA. No, herra ritari, ei hevin juur' Voi tuohon vastata. Hän takanaan Kentiesi pitää monta kysymystä. Hän portin tietää laaksoss' olevan. Hän kellon äänen kuulee, tulossa Kun joku on. Hän silloin ilahtuu, Hän odotellen hiljan kuuntelee. Mut hän ei kysy koskaan, missä laakson On portti, minne siitä pääsee. Mont' On asiaa, sen tietää hän, joist' ei Saa kysellä, vaan luottaa vanhempiin. — Ja niinhän lastenkin on laita. Heille Kun Jumalasta, hänen kaitselustaan, Toisesta elämästä kerrotaan, Niin huomatkaapas, kuinka ihmetellen He kuuntelevat silmin ällistellen; Mitenkä katsannossaan ilmestyypi Epäilys hiljainen, ja mitenkä Nyt vihdoin heltyneellä mielellä He iloisena kuuntelevat sitä, Mik' ymmärrykselle on tolkutonta. Mut mailmakin Jolanthalle on pulma, Hän jota useasti mietiskellee. Vaan abbedissa taikka kuningas Jos sanoo: "älä huoli lapsen'; tuota Tajuamaan sa liian nuori oot; Sä kerran kylki saat sen ymmärtää" — Niin siivosti hän uskoo sen, eik' arvaa Näentävoimaa hältä puuttuvan Maailman tämän ymmärtämiseen, Mi meille oikullinen on. — Lie, herra Ritari, mahdollista, että mekin, Kun toista elämätä aattelemme, Sokeudessa kaikki vaellamme Kuin hänkin, huomaamatta, että meiltä Näentävoima puuttuu oikea, Mut — uskomme on yössä tähtenämme. ALMERIK. Lienette oikeassa, oiva Martha! Miss' on Jolantha nyt? MARTHA. Hän nukkuu. ALMERIK. Tät' aikaa? Nukkuu? BERTRAND. Tunnin päivääns' on jo kauan, Neuvosta lääkärin, hän nukkunut. En oikein tiedä, mitä siitä luulla. Kun lääkär' muutamat on taiat tehnyt, On sanat sanonut, niin hiljalleen Jolantha vaipuu tainnoksiin. Sen jälkeen Paneepi lääkär' hänen rinnallensa Hijoiltun, kultaan vajotetun kiven, Mun luullakseni joku talismani, Pyhäinen amuletti. Vasta sitte, Kun pois se taas on otettu, hän tointuu. Mut, totta puhuin, mua huolettaa se. ALMERIK. No, voihan Ebn Jahian taitoon luottaa. BERTRAND. Huonosti laita muuten uisi. (Kelloa kuulee soitettavan.) MARTHA. Bertrand, Nyt soitetaan. BERTRAM. Se siis on kuningas. (Menee ulos sala-ovesta.) ALMERIK. Kuningas käy kai usein täällä. MARTHA. Käy; Alhaalla tuolla linnassaan kun on Hän olojansa, käy hän täällä usein. Välisti matkat pitkät, haitat muut. Kuukausiin ovat häntä estäneet Käymästä täällä. ALMERIK. Tietääkö Jolantha Maan hallitsian hänen olevan? MARTHA. Hyv' oli, että mua muistutitte. Ei, sitä hän ei tiedä. Isäkseen Hän häntä nimittää, me toiset herra Raimbaud'ksi; tämän niminen oi' yksi Vanhemman ajan trubadureista. ALMERIK. Kuningas tulee. TOINEN KOHTAUS. KUNINGAS RENÉ, EBN JAHIA ja BERTRAND tulevat sisuun sala-ovesta. ALMERIK. MARTHA. KUNINGAS. Tässä, Marthaseni, Ma tuon nyt lääkärin. Hän kerran tääll' tänään ollut jo, ma kuulin. Kuinka nyt käypi? MARTHA. Toivon mukaan tähän asti. KUNINGAS. Sä käskyt lääkärin kai muistat, etkä Unohda mitään? Onko joka yönä Jolantha maannut side silmillään? MARTHA. On oikein. KUNINGAS (Ebn Jahialle). Kyllä oli tuossa vastus. Ei ole haittoihin hän tottunut. Ol' onni, että pieni mehiläinen Hänt' otsakulmaan pisti; tuosta syyn Me saimme. Ah, tuo mehiläinen varmaan Ol' erhettynyt! Kukastossa tässä, Jolantha jossa viihtyvi ja kasvaa Kuin taimet tuossa, viehättyi se näyn Noin kauniin nähdessään, ja luuli ruusun Helmassa tuudittavan itseään. — Anteeksi suokaa! Synti ompi, että Omasta lapsestani puhun noin. — Nyt menkää! Tahdottenpa nähdä, mik' On hyöty ollut taidostanne. Siis Jolanthan luoksi. — Bertrand, Martha! Menkää Te myös, jos apuanne tarvitais. (Lääkäri ynnä Bertrand ja Martha menevät sisään huoneukseen.) No, Almerik, mik' on sun mieles tästä Erikko-laaksosesta rauhaisasta? Vähäinen paratiisi, eiköhän? ALMERIK. Niin aivan. KUNINGAS. Oi, jos ois mun suotu täällä Elellä, koota ympärillen' ne, Ma joita lemmin — elää kaunoisuuden Ja taiteen, tieteen etehen: kuink' oisin Halulla luopunut Neapelista, Lothringista ja riidast' ilkeästä Tuon Vaudemont'in kanssa... ALMERIK. Mut tuo riita... Sovittu ompi. Varrottenpa pian Jo kreivi Tristania tänne. Sitte Kai päättyy kaikki hyvin. KUNINGAS. Niin ma toivon. Ja taannoin juur' tuo toivo vahvistui. Puhuinko sulle, ett' Orange'n Jauffred Alun luoman' oli äsken? Tristanin On linnassa hän jonkun ajan ollut. On runot aitoon, kielten soitteloon Ja lauluun ollut häntä ohjaamassa. Nuorella tuolla kreivill' on, hän sanoo, Juur' aimo runolahja, tarkka tunto, Valistunein on miel', ja älyisyyttä Harvoisten ajatelmain juontehissa. Mun eessän' Jauffred lauloi muutaman Sirvente'n, jonka Tristan oli tehnyt; Se oli jalo, täynnä ihanuutta Ja miehekästä voimaa. Tuota sanon, Vaikk' oli vastaan mua itseä Se laadittu ja Lothringia koski, Jot' anastaa hän himoitseepi. — Hiljaa! Sisältä kuuluu puhe. [_Sirventes_ eli Sirvente on eräs provencelaiuen runoelma riidallista laatua.] (Menee huoneuksen puoleen ja katsoo ovesta, jota hän raottaa.) Ebn Jahia On herättänyt hänet... silmänsä Hän avaa. Kuuleppas, nyt puhelee Hän... juur' kuin unissaan, ja tarkoin Ebn Jahia hänen silmiänsä katsoo. Nyt laskee hänen rinnalleen hän taas Tuon amuletin... nytpä uinahtuu Hän jällen. ALMERIK. Sepä kumma! KUNINGAS. Niinpä, kumma! — Avuja lääkärillä tällä on, Joit' oikein kammoo. — Nyt hän tulee. Yksin Sä jätä meidät. (Almerikin lähtiessä huoneuksen taakse:) Varros! Kotihin Sä lähde linnaan; — jäädä täytyy mun, Mut kirjettä mä varron Tristanilta. Jos tulee sitä, tuo se mulle. Kai Sä merkin tiedät sekä soittopaikan. ALMERIK. Sen tiedän, kuninkaani! (Menee Ebn Jahian ulos tullessa.) KUNINGAS. Ebn Jahia! Ah, kyyhkysenä, lehdell' öljypuun sa Tuletko? Totinen on katsantos Ja umpinen, kuin laitos. Lukea Sen salamerkkejä en taida. Puhu! EBN JAHIA. Hyv' on mun toivon', jalo kuninkaani! KUNINGAS. Todella? Pelastuksen viesti oot sa! Sun kasvos,— synkät, kuin sen maurilaisen, Jok' eessä Kristus-lapsen polvistui — Suruni yössä tähden nousua Ne ennustavat. Sano, mihin siis Sun toivos perustuu. Mik' on sun aikees? Mit' oot nyt. päättänynnä? Kotona Mull' ompi muuan kirja, jossa seisoo, Ett' uskaliaalla leikkauksella, Aseella terävällä silmän virhe Välisti parataan. Sit' et sä tahdo? No hyvä, Ebn Jahian'! Jäsen kallis On silmä ihmisess', sen tiedät, etkä Jolanthan sulosilmiä sä henno Aseella vaarallisell' lähetä. Sua huolettaisi hämmennyttää niiden Siniä heleväistä, tuota tummaa, Vähäisen synkkämielistä, mut sentään Säteistä lähdettä. Oi silmiään! Sit' ymmärtää ei saata, kuinka silmät Niin kirkkahat yön peittehessä ovat! EBN JAHIA. Sen puolest' aivan huolet' olla saatte. Aseisin turvaaminen tässä sangon Vähäisen auttais'. KUNINGAS. Mikä siis on aikees? EBN JAHIA. Siit' älkää huoliko. Mun keinoni, Se taitohoni kuuluu salaiseen. Työläästi vaan sen voisin selittää. Sit' ompi kauan valmisteltu, ei Se ole tuote tämän hetken, vaan on Vähittäin saatu siihen, missä se, Jos Jumala sen suo, on onnistuva, Ja onnistuva on se vielä tänään, Jos tänään ei, ei milloinkaan. KUNINGAS. Jo tänään? EBN JAHIA. Kun päivä juur' on vuorten taakse mennyt, Mut vielä tänne laaksoon heittää vienon Hämärän tuon, jon hänen silmänsä, Viel' oudot valon valtaan, voivat sietää. Silloinpa aik' on mulle myötäinen. KUNINGAS. Siis nyt! — Ah Ebn Jahia! Levotonna Mä päivä päivältä ja hetki hetkelt' Odottanut tät' aikaa oon. Nyt, kun Se tulee, sydäntäni huolettaa, Ja viivytystä tahtoisin ma. — Mutta, Tapahtukoon se! Pian jo päivä laskee, Sen kanssa ehkä kalliin toivoni. — Tapahtukoon se! (Katselee häntä.) Miettiväisnä oot sa. Kadutko aiettasi? EBN JAHIA. Enpä suinkaan. KUNINGAS. Vai varoitelko? Etkö ole varma Tuost' asiasta? Neuvotellut oot Sa kanssa noiden vaiteljaitten tähtein, Joit' taitos puhumaan voi pakottaa; Ja vastaus, se oli myöntäinen — Ja tähtein asema hyv'-enteinen? EBN JAHIA Niin. Nuot jo teille ilmotin. Mut - astra Inclinant, non necessitanl. Ne voivat inehmolaisen onneen vaikuttaa, Mut pakkovoimin ei ne sitä muuta, Ei vastoin luonnon järjestystä. — Mut En mitäkään mä sieltä puolen pelkää. Mun taitoani toinen este hiiaa. KUNINGAS. Vai este? EBN JAHIA. Ja ma varon, kuninkaani, Ett' aatkela on teidän tuota poistaa. Jolanthan täytyy tietää, ennen kun Voin käydä toimeen, mitä hältä puuttuu. (Pontevasti:) Täytyypi tänään saada kuulla, että Hän ompi sokea. KUNINGAS. Kuink', Ebn Jahia! Ei, ei, sen sanon; sitä ei hän saa! EBN JAHIA. Se on se ehto, jota paitsi taiton On voimaton. KUNINGAS. Ei milloin, milloinkaan! Noin säälimättömäks' sä mua vaadit? Tuo tietämättömyys, jok' ompi hänen Onnensa, riistetään nyt kerrallaan; Ei vitkan, vähittäin, vaan kerrallaan On hirmuinen tuo totuus kouristava Sen raukan sielua! Ja jos tuo keino Nyt pettää? Unhottanut ootko, kuinka Vuos' vuodelt', arvaamattomalla huolell', Olemme varjelleet Jolanthaa tuota Totuutta surkeata tuntemasta? Se on sun omaa työtäs. Itse veit Sa mua tielle, tuolle vaikealle, Jot' olen kulkenut. Nyt kukistaa Sa tahdot, mitä rakentanut oot. Ja mistä syystä? EBN JAHIA. Syyn mä selitän, Jos halajatte tyynin mielin kuulla. — Te arvelette, että näkö-aisti On pantu silmään, välikappale Kun vaan se onkin. Näkö virtaa sielun Syvyydestä, ja silmän hienot hermot, Ne käyvät aivoin salakammioista. Jolantha tietäköhön kohtans' selvään. Sisäinen silmäns' avatkaamme ennen. Kuin ulkosilmään valo lasketaan. Jokainen tarve sielullansa tulkoon Ja valkeuden aavistus ja kaipuu. Sill' onhan huomattava, kuninkaani, Ett' ihmiselle mitäkään ei suoda, Joll' ei hän tunne siihen tarvetta Ja sielunpohjukkaista kaipausta, Mi vaatii tyydykettä, kaikkialta Esinettänsä etsiellen. Suokaa Mun selittää se esimerkillä, Mi teitä läsnä on. Tuo hauska tiede, Runollisuuden kaunis taide, josta Provence on kuulusa, se runotarten Avulla meille annetahan. Eikö? Mut annetaanko sitä kaikille? Ei! Niille vaan, jotk' ovat ennen jo, Kuin unissansa, runollisen mailman Rintaansa kätkeneet ja kohden tuota Nyt valpuisena ikävöivät. KUNINGAS. Ebn Jahia, riidellä en tahdo kanssas. Opissa sinun rinnalles en tule. Mut sydämessän' sääli kovin ääntää Ja perusteesi voiman hämmentää. — Sit' en mä voi — ei, mahdotonta on se! EBN JAHIA. Tahtonne mukahan. Mull' ompi valta Vaan neuvoa. Jos neuvohoni ette Voi luottaa, oon mä täällä tarpeeton. Hyvästi siis! Mä lähden luostariin; Mun sieltä voipi löytää, mielenne Jos muuttuvi. Mut muistakaatte vaan: Kun mailleen aurinko on mennyt pois, Ijäksi hukkui, mitä taiton' vois'. (Lähtee pois sala-ovesta.) KUNINGAS (yksin). Oi kauheaa! Noin kalliist' ostaisinko Tuon epävarman toivon, moisen toivon, Mi kuitenkin voi pettää? Kuinka voisin Suruttomuutens' nähdä kerrassansa Suruksi vaikeaksi muuttuvan, Nuoruutens' surkastuvan, riutuvan Tuon tiedon tähden? Jäykkä ompi Ebn Jahia; hänen täytyy myöntyä. En lepäjä mä ennen, kun hän on Mua kuunnellut ja myöden mulle antaa. (Menee ulos lääkärin jälestä. Vähän ennen ovat Bertrand ja Martha tulleet sisään.) MARTHA. Kuningas lähti pois ja, kuten kuului, Vihoissa mielin; enkä näe mä Ebn Jahiaa. Miten lienee täällä käynyt? BERTRAND Jumala ties, — mut huolestunut oon Mä tästä. Pelkään, että lääkär' meidät Lopuksi jättää pulahan. MARTHA. Sa luulet —? BERTRAND. Jumala suokoon, että hairahdun. Mut ihmiset noin umpimieliset, Noin harvapuheiset, kuin Ebn Jahia, Mua kammottavat. Suoraan sanoen, Mä pelkään moista, jolla mahti on Niin kauhea kuin hällä. Sijallansa Makaapi lapsi tuolla, kuin kuollut. Tän miehen yksi vihka vaan, — ja tyttö Kuin ihmeen kautta, hengetönnä taintuu. Ei kelpaa se. MARTHA. Tok' ole huoletonna. Äläkä kiusaa itseäsi tyhjän Pelolla! Unhottanut ootko, kuinka, Kun saatetaan hän jällen heralle... Ja amuletti rinnalt' otetaan, Hän hohtaa, kuin ois terveys halli' uusi? Ja onhan kummallista, että paljon Enemmän uni tää, kuin öinen huokuu, Virvottaa häntä, vahvistaa ja saapi Mielensä hilpeäksi. Silmissäänkin On joka kerta, kun hän heräjää, Sen näen mä usein, loisto heleämpi. On niin, kuin valon säde tien jo oisi Osannut niihin hänen uinaillessaan. Se hyvä merkki ompi, toivon ma. BERTRAND. No, ehk' oot oikeassa; saadaan nähdä! — Nyt. lähtekäämme. Niitull' ompi yht Ja toista toimimista väen kanssa. Ja tytön jättää saa: hän nukkuu, eikä Herätä voikaan ennen tuloamme. (Menevät huoneuksen taakse.) KOLMAS KOHTAUS. Vaudemont'in TRISTAN. Orange'n JAUFFRED, kummallakin kitara olalla. JAUFFRED (perällä, sala-oven takana). Kavahtakaatte. Pilkku pimeä Tääll' ompi. TRISTAN (myöskin sala-oven takana). Päisin vaan... Mut seiskaa! tääll' On ovi. JAUFFRED. Ovi? TRISTAN. Vartokaas... ja lukku. Se aukee. (Tulevat sisään.) Mitä nä'enkään! JAUFFRED. Oi taivas! Mi kukkain tuoksu! TRISTAN. Kasvitarha — täällä? Välissä vuorten autioin! Ja kas Tät' ihanuutta, — mikä järjestys! JAUFFRED. Ma aivan hämmästyn. TRISTAN. Ken paikan tään On omistaja? Tehän täällä seuduin Olette tuttu, lähell' asuttenkin. JAUFFRED. Jokapa tietäis! Tätä kasvitarhaa Unissakaan en olo nähnyt koskaan. Mi troopillinen kyllyys! Ontoin kasvein Vihanta! Palmuja kas korkeoita! TRISTAN. Ja asuinhuoneusta! Kuinka soma! Puoliksi murattein ja ruusuin peitoss'! — Entäspä asukkaat? JAUFFRED. En näe mä ketä; Tän huvipuiston luulen kokonansa Ilmaantuneeksi joskus kesäyönä, Jolloinka Luna suostui tulemaan Endymionin luo, ja kätki puhtaan Vuon onnensa Vaucluse'n vuoristoon. Näin ollen, asukkaat kyll' ovat menneet. TRISTAN. Ei, kyllä tääll' on niitä, jotka aina Tääll' ovat, asuvat, ja liikkuvat. Kas tuoss' on käytävällä jäljet tuoreet. JAUFFRED. Niin oikein, pienten sieväin jalkain. Tulkaa! Nuot johtanevat, meitä tolalle. Ne vievät tuonne alas huoneen taakse. TRISTAN. Ei, vartokaamme, kunnes joku tulee. Älkäämme rohjetko. Jo paha kyll', Ett' omin valloin tänne tunkeilimme. JAUFFRED. No, olkoon. Niin jos onni meitä noutaa. Kuin tähän asti, olen tyytyväinen. — Sill' ompahan tää onneks' sanottava: Viel' emme kauhan' olleet luostarista, Hilpeinä kulkein, vuoroin lauleskellen, Kun vilkaselta kuningas René'n Mä näin; hän miettiväisnä astui haussa Cordovalaisen lääkärin. Te välttää Tahdoitte kuningasta, kanssanne Mua veditten, ja yli puitten, pölkkyin Pakoillessamme, vuoren juurella Yht'äkkiä me huomaitsemme aukon, Jok' ilmeisesti oli tehty. Tuota Me tutkimme ja, ensin pimeässä Hapuillen, tänne vihdoin jouduimme. — Mut sanokaas yks seikka mulle: miksi Tahdoitte karttaa kuningas René'tä? Hänenpä tähtensä te tulittenkin; Mua pyysitten te luoksi hänen käymään Myötänne huomenna: ja olettenpa — Niin, kaikkihan sen tietää — olettenpa Kihlattu hänen tyttärensä kanssa. TRISTAN. Kihlattu? Niinpä sanotaan. Ma tuskin Yhdeksän vuoden vanha olin, kun Ma kihlattiin. Mun isän' ja Burgund Niin saivat päätetyksi, silloin kuin tuo Sovinto tehtiin kanssa kuninkaan. Mut, Jauffred, nyt ma olen vanhempi. Ja niinkuin moinen sovinto, mi kesken Paraimman voiton oikeuten' alttiiks' On pannut, niinkuin tuo mua suututtaa, Niin suututtaa myös naittaminen moinen. Mä ylemnielin tänne tullut oon; Ja ylemnielin hieman vaan ma aion Täss' asiassa tehdä. JAUFFRED. Kuningasta Mun sääli on. Mä tiedän, että kauan Iloinnut on hän tuosta sovinnosta, Mi vahvistettiin tällä liitolla. TRISTAN. Niin, hällä siitä hyöty lie sen uskon. — Te tämän tyttären kai tunnetten? JAUFFRED. En: hänt' on muutamassa luostarissa Espanjan sydänmailla kasvatettu. Hän sieltä tuodaan teidän tullessanne. Mut älkää unhottako, missä oomme. Sisälle tänne kyllä pääsimme, Ja paikan ihanuutta ei voi kieltää. Mut pääsemmekö yhtä hyvin pois, On toinen seikka. TRISTAN. Hoo, ei ole vaaraa. JAUFFRED. Te ette kolkuta ja kuulustele, Ovatko väet kotona? Ma saanko —? TRISTAN Ei, suokaa mun. Jos joku kalman henki Tai velho täällä hallitsee, niin onhan Se soveljasta, että vaara ensin Mua kohtaa, joka teidät viettelin. (Kolkuttaa ovea.) Ei ketään. JAUFFRED. Ovi aukaiskaa. TRISTAN. Ei käy Se laatuun. JAUFFRED. Koettakaa; kyll' laatuun käy. TRISTAN. No siis! (Aukaisee oven.) Oi taivas, Jauffred, mikä näky! JAUFFRED. Siis henki? TRISTAN. Kuinka? Henki? — niin, ma luulen... Mut joku valkeuden kirkas henki. Oi kas! kas! JAUFFRED (katsoo sisään). Kaunis tyttö vuotehella! Hän nukkuu. TRISTAN. Niin, hän nukkuu. Rinta nousee Ja laskee hiljan hänen hengitessään. Kas kuinka suunsa luontuu hymyhyn, Juur' kuin hän huomais' ihastuksemme. JAUFFRED. Mä pyydän, Tristan, paetkaamme pois. Mua huolettaapi kaunis näkö tuo. Niin ylen viehättävä, ylen kaunis. Tää ompi unilinna. Jalkamme Jo salapauloiss' ovat, — paetkaamme! — Mi teitä vaivaa, Tristan? Taivas! hän jo Lumottu ompi. Seisoo tuijottaa, Kuin maahan kiintynynnä. — Tristan, tulkaa! TRISTAN (innostuneena katsoen sisään). Oi hiljaa, Jauffred! herätä hän saattais'. Oi hiljaa! Synti on tät' tyyneyttä Ja rauhaa häiritä, mi leviää Tuost' unen huopeest' yli kaiken luonnon. JAUFFRED. Oi kuulkaa! TRISTAN. Hiljaa, hiljaa! Pyhäinen On paikka tää. (Lankee polvillensa ja kurottaa käsiänsä avonaista oven kohden.) Oi, ällös suuttuko, Pyhyyttömällä katsehella että Mä lähenen sun lepovuodettas! JAUFFRED (nostaa häntä ylös). Voi nouskaa! Huolissani oon mä teistä. Te noiduksihin ootte joutuneet. Tuo näkö valhenäkö ompi. Tulkaa! TRISTAN. En saata. JAUFFRED. Älkää toki kuvapatsaan Tavalla seisoko! Nyt päätös tehkää! Jos ette tule, mieltä rohkaiskaatte — Tiedustakaamme, ken tuo impi on, Herättäkäämme hän. TRISTAN. Ei — synti ois se. JAUFFRED. Jos ette te, niin minä. (Menee sisään.) TRISTAN. Tuota hurjaa! — Hän kutsuu häntä, — kuule! Kätehen Hän tohtii häntä tarttua... JAUFFRED (hämillänsä ulos tullen). Nyt pois! Ei voi hän herätä; — hän ompi jonkun Salaisen loihtuvoiman vallassa. Oi tulkaa! Hyvää en mä ennusta. Olemme tunkenehet pyhyyteen, Mik' uhkaa meitä kuolemalla. TOISTAN. Niin, Pyhyyteen; ootte oikeassa. Mutta Eloa — eikä kuoloa — se tarjoo. Vaan — jättäkäämme tämä pyhä paikka, Johonka tulemalla väärin teimme. Hän nukkuu; — jalosti ei ole tehty. Jos jäämme. JAUFFRED. Siispä tulkaa! TRISTAN. Vartokaas, Oi Jauffred! Kerta silmäillä mun suokaa! Vaan kerran häntä lähemmältä katson, Ja sitte tulen. JAUFFRED. Kas, hän polvistuu... Hän hiljan hänen kättäns' suutelee. Ja häntä katsoo!... Hänen kaulastaan Hän rihman irrottaa, ja ottaa sen. No, kiitos Jumalan, tuoss' on hän jällen. TRISTAN (tullen ulos). Syvälle sydämeeni painanut Nyt oon tuon kauniin muodon, haihtua Ei voi se sieltä. Niin, nyt lähtekäämme, Ja peljätkäämme paikan jumaluutta. Mut palata ma olen luvannut, Ja joll'en pety, kuuntel' unissaan hän Suloisin hymysuin mun lupaustan'? Kas tämän kannehen ma otin. Jauffred. Hijoiltun kiven, hänen rinnaltaan Jok' oli. Niinkuin David leikkas' Saulin Hameesta tilkan hänen nukkuissansa. Merkiksi, että Saulin henki hänen Ol' ollut kädessänsä, niin tää kanne Todistakoon mun täällä ollehen, Mut että minun henken' joutui hänen Käteensä, vaikkapa hän nukkui. Jauffred. Tulkaatte! (Menevät sala-ovea kohden, jolloin Jolantha tulee näkyviin huoneen ovessa.) NELJÄS KOHTAUS. EDELLISET. JOLANTHA. (Vaikka Jolantha on sokea, ovat hänen liikuntonsa vapaat ja tarkat. Ainoasti kuuntelevan asentonsa kautta silloin tällöin ja käsien ikäänkuin hapuilevista liikkeistä havaitsee, että häneltä näkö puuttuu. Silmät ovat auki, mutta usein alaspäin ja liikkuvat varsin vähän.) JOLANTHA (ovessa). Martha! Bertrand! TRISTAN. Ah, tuoss' on hän! JOLANTHA. Puhuihan joku. (Menee äänen johdolla suoraan Tristania kohden.) Ken on siellä? TRISTAN Outo, Jok' anoo anteeks', ett' on huimapäänä Hän paikan rauhaa häirinnyt ja teitä. JOLANTHA Sä kättä anna! (Tristan antaa kättä.) Et sä ole käynyt Meill' ennen. Ääntäs en mä tunne. Kai Sa Bertrandin tai Marthan kohtasit, Kun tulit? TRISTAN. Ketäkään en kohdannut. Mun saatti tänne muuan sattumus. JAUFFRED (erikseen Tristanille). Vähäisen Bertrandista tiedustelkaa! JOLANTHA (kuunnellen). Ken on sun mukanas? TRISTAN. Mun ystäväni, Ritari, trubaduri näiltä seuduin. JOLANTHA. Olette tervetulleet kumpikin. Käykäätte sisään, siell' on viileämpi. JAUFFRED (kiireesti). Jos suvaitsette sen, niin tänne jäämme. (Erikseen Tristanille:) Se kyll' on paras. JOLANTHA (joka vielä pitää Tristania kädestä). Kätesi on lämmin: Ma suonen tykkimisen huomaitsen. Sa varmaan palavoitsit matkalla. Sun eikö ole jano? Maltappas, Ma tarjoon sulle maljan viiniä. (Menee sisälle huoneesen.) TRISTAN. Kuink' armas olento! ja jalot kasvot! Mi lempeä ja hellä hiljaisuus Niiss' on! Ja äänensä kuink' ihanainen! JAUFFRED. Olette oikeassa. Kun hän puhuu. Vastustamatta mieli viehättyy Ja Herran haltuun heittäyy ja hänen. Jaloa sukua hän varmaan on. Mut — olla vähän varoillaan ei haita: Kun viini tulee, Tristan, älkää juoko! TRISTAN. Halulla juon mä hänen kädestään Vaikk' kuoleman. (Jolantha palaa tuoden kannua ja pikaria.) JOLANTHA. Täss' ompi viiniä, Jot' isäni on tapa juoda. Liian On väkevää se mulle. Maistakaatte! (Kaataa pikariin ja kohottaa sitä Tristanille.) TRISTAN (juodessaan). Ihana, nuori neiti, — onneksenne! JOLANTHA. Otappa kannu, jos sun ystäväskin Halaisi juoda. Hedelmiä poimin Mä teille muutamia — viinamarjoj' Ja taateleit', tai mitä parhain maistuu. (Poimii viiniköynnöksistä huoneen läheltä ja muista puista hedelmiä koriin, jonka hän ottaa pöydältä.) TRISTAN (tarjoo pikaria Jauffredille). Juokaatte, Jauffred! JAUFFRED. Ette mitäkään Siis huomaa? teit' ei lainkaan rasita? TRISTAN. Ei, huolet' olkaa vaan. JAUFFRED. Siis onkohan Se viiniä? (Maistaa.) Malvasiaa, kautt' taivaan! Parempaa kuningas René'll' ei lie. No, Tristan, minä juon, mut teidän siit' On vastaaminen. (Juo.) Haa! Kuink' oivallisia! Miss' semmoist' annetaan, ei siellä suinkaan Vallitse mikään kalman henki. JOLANTHA (lähenee taasen). Täss' On hedelmät, jos teidän haluttaa. Mä pöydälle ne lasken. JAUFFRED. Kaunis neiti! Jop' oletten te meitä virvotelleet. Maljaamme viiniä jo laskeneet Niin elävyyttävää ja harvinaista, Ett' aivan syystä arvelemme, jotta Talossa rikkaassa ja arvoisessa Olemme vieraisilla. Ihanuus Ja viini luopi laulun: suosiolla Siis kuunnelkaatte pari sanaa, jotka Värsyinä polvikkaina ilmi tuovat Kiitollisuutemme ja mielemme. (Ottaa käsille kitaransa ja laususkelee, pari kertaa kieliä näpättyänsä, seuraavaa, jota hän säisfää yksinkertaisilla akordeilla anapestisessä tahdissa.) Jo vauhdistaan Se tunnetaan, Tuo jahtihaukka lennossaan: Ja laulustaan Ja riemustaan Tunteepi kertun oksallaan. Miehuudestaan Ja toimestaan Ritari uljas huomataan; Mut soitostaan, Runoilustaan Tuo trubaduri tunnetaan. (Muuttaa tahtia.) Mut linnaan jos outohon astuilet, Miss' urhoj' ja naisia viihtyy, Sa suosion saavasi toivoilet, Kun soittosi, laulusi kiihtyy; Ja maljan kun hempeä poikanen tuo Trubadurin terveydeksi, Niin huomavi, huulille viinin kun luo, Tämän paikan oivalliseksi. (Lopettaa kovalla pääte-akordilla.) JOLANTHA. Suloinen laulus on ja mainiosti Edistynyttä taitoa se näyttää. TRISTAN. Provence'n nuoremmista trubadureist⁵ On ystäväni suurimaineinen. JOLANTHA (Tristanille). Myös sulle annettiinko laulun mahti? TRISTAN. Ma olen hänen oppilaansa vaan. Suvaitkaa sentään, — lempeisyytenne Suo mulle rohkeutta lauleloon. Mut hyvään tahtohoni tyytykää. (Älottaa joka jakson seuraajasta parilla kitaran näppäämisellä.) Ma mailman puuhaa pakenin, Läpitse vuoren astelin Hapuillen vaivoin pimeässä. Ma vihdoin jouduin laaksohon, Miss' aimo, vilvas puisto on, Ma kauniit kasvit näin ja huoneen tässä. Mut tääll' on hiljaa; mitäkään En kuulo, linnun ääntäkään; Miss' onkaan uurasteljat, kansa missä? Kuhunka vaan mä silmän' luon, On hilja kautta laakson tuon; Juhlaista on, kuin illoin temppelissä. Ma huoneen oven auki saan, — Ja ah! kuin ruusu nukkuissaan, Jon mailmalt' Untamo on kätkenynnä... Ma sun näin uinuksissa noin, Ja kaikki, minne silmän' loin, Ol' lepohon sun kanssas viettynynnä. Niin lieden liekkikin, ja kas! Niin ilmakin sun poskillas, Ja latva palmun nyykkäs' nukkuissansa. Sun henkes kaiken elon soi, Sun kauttas kaikki vihannoi, Kaikk' kiinni silmäns' loi sun silmäs kanssa. Nyt heräsit — ja kerrassaan Myös luonto heräs' unestaan. Kuin aamun koitost' ois se herännynnä. Oi, ota, ruusu ontoin, Nyt vastaan mielisuosioin Tää aamutervehdys, mi heräs' ynnä! JOLANTHA (Tristanille vähän ajan mietittyään, käsi otsallaan.) Annappa mulle kitaras. (Soittelee johdatusta ja säistää parilla tahdilla seuraavia jaksoja.) Kunnian suuren Se vieras on saava, Mi herttaisen mielen Tuo mukanaan, 'Tuo tarinoita Ja lauluja, joita Me mielusat oomme kuuntelemaan. Mut suurimman kaikist' On kunnian saava Se vieras, mi voipi Kielien soinnun Lauluhan liittää, Ja värsyjen polviin Aatteita tuopi, Ja lauseille lentimet luopi. Myös pyhät voimat Laulajan kanssa Käy tupahan: Ja laulaessansa Käy ilma vienommin, Hiljallansa On kukkaskansa, Miettivi, kuulevi, tuoksuvi hienommin. Teitä, vierahat, Tänne kun tullen Ja lausuen, laulain Mielenne innon Mullekin soitte, Teitä mä kiitän! Mi, laulua tuota En kaikkia voinut Ma oivaltaa. Niin outona, unten', Kuin itsekin ootte, Se lens' ohi kuuloni, Vieritse luuloni, Jäänyt ei jälkeäkään. Laaksohon tänne, Puiden latvahan Laskevi joskus Outonen lintu. Ja illan tullen, Kaikk' kun on hiljoin, Käy satakielisen liiretys viljoin. Sen kummaa tahtia Kielien soitoll' Ei kenkään ennä. Sen kilvalla laulaa Huokuvin rinnoin Ei kenkään voi; Sulokaunoisesti sen ääni soi. Siell' onko, vierahat, Laulunne synty, Miss' surumieli Ja kaipuu — arvelen — Yöhyen tyynessä Uhkuvi ilmi? Ootteko ilmojen Liiteliöiltä Sävelet saaneet? Sävelet vilkkaat, Kummaiset, oivat; Kuink' unehessan' Ne korviini soivat! Sävelet lempeät, Juur' ihastuttavat, Minne jos kuuluvat, Kaikk' jalostuttavat. JAUFFRED. Oi, kuinka runollista! TRISTAN (Jolanthalle). Lauluamme Te vertailette satakielen lauluun. Oi, jospa oisin joku, vaikka pienin, Vaikk' köyhin noista lintusista, jotk on Luonanne täällä, saadakseni kuulla Yhäti noita sulosäveleitä, Joit' teidän rinnassanne heräjää. JAUFFRED. Oi jalo neiti, anteeks' antakaa, Ett' teen mä yhden kysymyksen, jonka ihailuksemme huulillemme saattaa. Maailmast' erillään te ootte täällä. Oivallisista noista lahjoistanne Ei mitäkään Provence'n ritarit Ja jalot naiset tiedä. Kenpä ootte Te syntyänne? Kenp' on isänne? JOLANTHA. Vai et sä sitä tiedä? Sep' on kumma. Tääll' ei käy kenkään, jok' ei häntä tunne. JAUFFRED. Mi hänen nimens' on? JOLANTHA. Raimbaud'ksi häntä Nimitetään. JAUFFRED. Raimbaud'ksi? Ritari Hän onko? JOLANTHA. Ritar'? JAUFFRED. Eli sotilas. Kypärä, kilpi, kultakannukset Häll' onko? Mikä hänen virkans' on? JOLANTHA. En koskaan ole tuota kysynyt. JAUFFRED. Mintähden teitä pidetähän täällä Niin tarkoin? JOLANTHA (kummastellen). Tarkoin? JAUFFRED. Niinpähän, niin yksin. JOLANTHA Ei yksin. Siinä aivan erhetyt. JAUFFRED. Mut tääll' ei ole ketäkään. JOLANTHA. Niin tääll' Ei ole... siinä oikeassa oot... En tiedä, mistähän se tulee. Muuten En yksin ole täällä milloinkaan. Mut varroppas, ma kutsun... Bertrand kyll' On ilostuva teidän tulostanne. (Menee huoneesen.) JAUFFRED. Nyt nähdä saamme, kenen on tää laakso. Mut kovin mua aavistaa, ett' on täss' Sekassa jotain salaisuutta, jot' Ei minkään laakson herra kenenkään Ois suonut vainustavan. (Osottaa ovea perällä.) Huomatkaas, Kuink' ovi tuolla taidokkaasti ompi Kivillä, sammalilla peitetty, Niin ett' ei, kun se suljetaan, voi vuoren Rinteestä sitä erottaa. Nyt kuulkaa Mun neuvoan' ja oven luona olkaa. Ma varron, kunnes joku tulee. Sitte Mä menon vuoren käytävähän, ett' Ei voida estää palaustamme. Kenties mä kohtaan jonkun väestämme. Jos huomaan jonkun vaaran, palajan Ma kohta. — Kai jo ymmärrätte, Tristan? TRISTAN (omissa ajatuksissaan). Niin, menkää vaan! JAUFFRED. Ah, huolissa te ootte; Tuo kaunonen on viehättänyt teidät. TRISTAN. Kipeä oon ma. Hurmoksiss' on pääni. Minusta on, kuin hiljainen tää laakso Se määrä oisi, johon tähän asti Oon pyrkinyt, kuin voitonhimoinen Uljuuten' oikean sais levon täällä. JAUFFRED (totisesti). Tok' ette ole unhottanut, että Teit' odottaapi kuningas René? TRISTAN. Niin, kuningas René! Oi, mitä huolin Mä hänestä? Maakunnan, joka lailla Ja oikeudella on meidän, jok' On meidän miekoillamme valloitettu, — Pitäiskö eestä sen mun kiinnittämän Nuoruuten' hänen tyttäreensä, jot' Ei kenkään tunne, kenkään ole nähnyt... Kun mulla tääll' on... JAUFFRED. Älkää jatkako! Te haaveksitte! Itse tiedätten Te, mitä tulevainen aika teilt' On vaativa. Mut hurmattu te ootte. Tuo liekki rinnastanne riistäkää. TRISTAN. Oisinko hurmattu, jos tuota voisin? JAUFFRED. Nyt tullaan: — hiljaa! (Jolantha tulee ulos jällen.) JOLANTHA. Olettenko täällä? JAUFFRED. Varromme teidän tuovan huoneen herran. JOLANTHA (vähän alakuloisena). Kaikk' on he kaukana. Ma kutsuin, vaan Ei kenkään tullut. Miksi jättäneet Mun ovat? TRISTAN. Tulevat kai pian. JOLANTHA. Niin, He kyllä tulevat. He viinamarjain Korjuussa varmaan ovat. Siell' on mun Myös tapa olla. Muuten joku heistä Mun luonan' on. JAUFFRED (hiljaa Tristanille). Te jäätte tänne? TRISTAN. Jään. JAUFFRED. No niin, mä teon siis niin kuin lupasin. (Menee kumartaen Jolanthaa, johon tämä ei vastaa.) JOLANTHA (kuunnellen). Sun ystäväs jo läksi. TRISTAN. Kohta taas Hän palajaa. Mut, anteeks' antakaatte, — Erääsen rikokseen mä syypää oon, Jon sovittaa mä jällen tahdon. Teidän Uinaillessanne äsken, pienen kanneen Ma otin teiltä, muistoksenne vaan. Täss' on se. JOLANTHA. Missä? (Tristan antaa hänelle amuletin, jonka hän kolmannessa kohtauksessa otti hänen rinnaltansa.) Kanne? Mun se onko? TRISTAN. Niin, niinpä luulen. JOLANTHA. Mun ei ole se, Mut Marthalta mä kysyn. (Laskee amuletin pöydälle.) TRISTAN. Mulle suokaa Sen sijaan joku punaruusu tuolta, Mi nostaa teidän kuvananne latvans' Ylitse muiden kukkain vähempäin. JOLANTHA. Vai ruusu? Mielellän'. (Poimii ja antaa hänelle valkoisen ruusun.) TRISTAN. Ah, valkoinenp' On tämä! Antakaatte punainen, Mi kaunis on kuin tekin. JOLANTHA. Punainen? Mitäpä tarkotat? TRISTAN (osottaen). No, joku noista. JOLANTHA. Otappa itse se. TRISTAN. Ei, ennemmin Mä pidän tään, jon valitsitte te, Jon poimi teidän kätenne. Ja oikein Kun mietin, kiitänkin mä valintaanne. Valkoinen ruusu, jonka helmass' uinuu Noin raskasmielinen ja vaalas puna, Tän puiston haaveellisen kaunoisuuden Vertainen on. Yks ruusu antakaa Nyt viel', ja valkoinen. Ma hattuhuni Ne panen molemmat, ja tahdon kantaa Ne teidän Iempivärinänne. JOLANTHA (poimii ja antaa hänelle ruusun, mutta punaisen). Täss' On ruusu. Tätäkö sä tarkotit? TRISTAN (hämmästyy). Mä pyysin valkoista. JOLANTHA. Minlainen tää on? TRISTAN. Tää — tää... (Erikseen:) Haa, mikä mun aavistaa! (Ääneen:) Hei, sanokaas — (Pitää Jolanthan edessä noita kahta ruusua ja muutamia muita, joita hän itse poimii lisäksi.) kuin mont' on ruusua Mun kädessän'? JOLANTHA (kurottaa kättänsä niitä saadakseen, silmiänsä avaamatta). No annappa ne tänne. TRISTAN. Ei, koskematta. JOLANTHA. Kuinka voin ma muuten? TRISTAN (syrjään). Ah, sokea hän raukka on. (Ääneen ja vitkastellen.) Ma luulen. Ett' toki voipi. JOLANTHA. Ei, sä erhetyt. Kun tietoa ma tahdon jostakin, Minkaltaista se ompi, kuinka monta Niit' on, niin tuntelen ma. Sehän selvää. TRISTAN (hämillänsä). Niin — oikeassa ootte — mutta väliin... JOLANTHA. Mut väliin? Puhuppa! TRISTAN. Ma tarkotan, Ett'.. että löytyy kappaleita, joita Vaan väristänsä erottaapi, niin Kuin monet kukkaslajit, monet aineet. JOLANTHA. Niin laadun, kaavan suhteen, arvelet Sa. Eikö niin? TRISTAN. Ei, sit' en tarketa. JOLANTHA. Ja onkos kukkaa työläs tuntea? Juur' hento, pehmyt, uhkea on ruusu, Niin hieno tuntea, kuin ilman henki, Ja lämpöinen kuin sekin kesä-illoin. Neilikka onko ruusun kaltainen? Sen tuoksu päätä huumaa, kuin tuo viini. Jot' annoin sulle. Entäs kaktus? Eikö Sen piikit tunnu niin, kuin vastatuuleen Jää-siitehessä astuisit? TRISTAN (erikseen). Oi kummaa! (Ääneen.) Sanottu eikö ole teille, että Kaikk' kappalehet voipi erottaa Etäältä kautta... näön, näkemällä? JOLANTHA. Etäältä? Kyllä. Pikku lintusen, Jok' istuu huoneen harjalla, ma tunnen Sen viserryksestä, ja ihmiset Ma tunnen kaikki heidän puheestansa. Heponi vilkkaan, jolla joka päivä Ma ratsastan, ma hirnunnasta tunnen Etäältä, käynnistään. — Mut näöllä? Ei ole tuota mulle sanottu. Se onko jotain, jolla tutkitaan? Jokuinen konstillinen kapine, Vai yksinkertainenko? Näköä En tunne. Taidatko sa opettaa Minulle näön käytöksen ja hyödyn? TRISTAN (erikseen). Oi Jumalani! Hän ei itse tiedä Sokea olevansa. JOLANTHA (vähän viivähyksen perästä). Mistä maasta Sa oot? Sull' lauseit' ompi, joita kenkään Ei täällä tunne; paljon, kuin jo sanoin, Puheessas on semmoista, joka mulle On outoa ja uutta. Onkohan Se laakso, jost' oot sinä kotoisin, Niin aivan toisen kaltainen kuin tää? Siis tänne jää, jos voit, ja sitä mulle Opeta, mitä tiedostani puuttuu. TRISTAN. Oi kaunis neito nuor', en voi, en taida Opettaa teille, mitä teiltä puuttuu. JOLANTHA. Jos tahdot, niin ma luulen, että taidat. Mua herkkäoppiseksi sanotaan. Ja moni noista täällä käynehistä Opetti mulle monta tointa, joita Mä hyvin ymmärsin. Nyt koetappas. En pety suinkaan: hyvä oot sa mulle: Sun äänes hellä on ja lempeä, Et tuota multa kiellä, kun mä pyydän. Puhuppa; tarkoin puhettas ma kuulen. TRISTAN. Ah, vähän tarkka kuulunta teit' auttaa. Mut — sanokaas: sen huomanneet kai ootte, Ett' ilman erinäistä tarkotusta Ja hyötyä ei ole yksikään Ruumiinne kauniin jäsenistä. Sormin Ja käsin tartutten te esineisin; Jalkanne, vaikka pienet kyllä, vievät Helposti teitä, minne halajatte. Ja korvan koukeroisen kautta lauseen, Sävelten ääni sieluhunne saapuu. Puheenne käypi huuliltanne. Rinta On suojus kevykäisen hengen tuon, Mi huoletonna nousevi ja laskee. JOLANTHA. Sen kyll' oon huomannut. Mut jatkaa vaan. TRISTAN. Siis sanokaatte: mihin tarkotukseen On Luoja teille suonut — silmänne? Mi hyöty teill' on noista tähtilöistä, Joill' itse on niin kumman kirkas loiste, Ett'eivät päivän säteistä ne huoli —? JOLANTHA (koskettaa silmiänsä, vähän miettien). Mi hyöty, kysyt sä... Voi, kuinka kysyt! Vaikk' — aatellut en ole tuota koskaan. No, silmäni — sen helpost' ymmärtää... Kun illoin oon mä väsyneenä, raskaast' Unonen laskee silmillen', ja sieltä Se valuu koko ruumiin yli, melkein Kuin tunto sormen päästä leviää. Siis tiedän silmän mua hyödyttävän. Pait sitä, etkö itse usein huomaa, Ett' on sun silmäs hyödyks' sulle? Kerran, Kun maahan pientä ruusupensasta Ma istuttuiin, juoksi muuan eläin Ja puri sormeen'; tuosta kivusta Ma itkin. Kerran taas, kun huolissan' Ma kauan olin ollut, siksi että Isäni poissa viipyili, mä itkin Ilosta kun hän tuli. Kyyneleistä Mä sydämellen', jok' ol' liian täynnä, Sain huojennusta, silmäin kautta huoli Ylitse tulvas'. Siis ei kysellä Sun sovi, mihin tarkotukseen Luoja On silmät unille suonut. Niiden kautta Minulle lepo tuodaan, väsynyt Kun oon ma. Niiden kautta lievitystä Ma murheeseni saan ja niiden kautta Iloni puhdistuu. TRISTAN. Oi anteeks' suokaa Mun kysymyksen' oli julma. Moinen Sisäinen sielun kirkkaus on teillä, Ett'ette kaipaa tuota, jot' on meidän Valosta lainaaminen silmäin kautta. Tulisko aatella, ett' alkuperää Oudoista olennoista ootte, joill on Avuja toisenlaisia kuin meillä? Tääll' yksin elätten; tää laakso näyttää. Kuin loihdituksi vuorten lomihin. Idästä, Peri-parvi kerallanne Te tulittenko? Tyttäriä Brahman Te lietto, jonkun Magin tänne tuoma Luot' Induksen? Oi kaunis tuntematon! Jos syntyisin te ootte ihmisistä, Kut maata äidiksensä mainivat, Jos ootte mieltyväinen tään maailman Katoavaiseen riemuhun kuin minä, Niin lempeästi ottakaatte vastaan Ritarin suosittelu: kuulkaa hänen Lupaustansa, ett' ei nainen ykskään, Vaikk' ihanuuden, synnyn kautta kuinka Etevä ois se, poista tuota kuvaa, Jonk' ootte te mun sieluun' painaneet. JOLANTHA (vähän viivähyksen perästä). Kuink' kauheasti puhua sa taidat. Milt¹ oot sa mestarilta taidon saanut Noin viehätellä lauseill' oudoilla? Minusta on, kuin yksin astuisin Mä tietä, joll' en ollut ennen koskaan. Mut kaikki, kaikki, mitä lausut, sentään Taivaalliselta, herttaiselta kuuluu. — Puhuppa taas. Ei, ällös puhuko! Suo ennen mielessän' mun kuuleskella Sanoja noita, joita lausuit, joista Yht' aikaa riemastun ja huolestun. (Jauffred tulee äkisti sisään.) JAUFFRED (erikseen Tristanille). Miesjoukko, näin mä, kaukaa lähenee. Ja huomatkaas, ett' yksin oomme vaan. TRISTAN (Jolanthalle). Nyt, jalo neiti, lähteä mun täytyy. JOLANTHA. Voi! Miksi lähdet pois? TRISTAN. Ma tulen jällen, Ja pian — tulen tänäpänä vielä. Ettenkö tahdo käsin tunnustella, Kuin pitkä oon, ett' taas, kuin yhdymme, Te huokeammin minut tunnetten? JOLANTHA. Oi, miksi hyödyks'? Enkö tiedä, että Niin korkea sa oot, kuin harva on? Ylhäältä puhees mulle tulee, niin Kuin kaikk', jok' ylhäist' on ja ihmeellistä. Ja enköhän sun ääntäs tunne? Niin, Kuin sä, ei puhu kenkään. Koko luonnoss' Ei ole millään sävelell', ei äänell', Ei millään soittimella, jota tunnen, Niin vieno, helevä ja herttainen, Niin raikas sointi, kuin sun äänelläs. — Oi usko, sinut tuhansista tunnen. TRISTAN. Hyvästi siis, siks kuin taas yhdymme. JOLANTHA. Mun anna kättä. — Hyvästi! — Siis tulet. Ja tulet pian? Ma odotan, sen tiedät. TRISTAN (suutelee polvistuen hänen kättänsä). Oi, ällös epäelkö, pian ma tulen. Mun mielen' tänne hehkuu. Vaikka lähden, Jää aatosteni paras puoli tänne, Ja mitä viel' on mulla henkeä, Luo teidän levotonna halajaa se. Hyvästi! (Menee sala-ovesta Jauffredin kanssa, joka jo ennen on lähestynyt ovea.) JOLANTHA (yksin, kuunnellen). Nyt hän lähti! Läpi vuoren, Jost' usein kuulin jalan oudon, nyt mä Keveät kuulen askeleet. — Oi hiljaa — En kuulo enää, kuulin, kerran vielä... Mut nyt ne haihtui. Tuleeko hän jällen? Jos hän, kuin moni muukin outo ennen, Tul' ainoan tän kerran vaan? Ah, ei! Sanoipa hän, hän lupas', että tänään Tuleepi hän. Mut kaste lankeaa, Jo ilta joutuvi. Ei, eihän tänään, Sit.' ei hän voi. Mut ehkä huomenna... Kuink' on nyt yksinäistä tääll' — — VIIDES KOHTAUS. JOLANTHA. MARTHA. Sitte Kuningas RENÉ ja EBN JAHIA. Viimeiseksi ALMERIK. MARTHA (tulee huoneuksen takaa ja lähenee kiireesti Jolanthan huomattuaan). Laps' armas! Mitäpä näen mä! Herällä... oot täällä! JOLANTHA. Oi Martha! vihdoinkin! Miss' oot sa ollut? MARTHA. Luon' niittulaisten. Mutta sanos, ken... Ken on sun herättänyt? JOLANTHA. Omin päin mä heräsin. MARTHA. Kuink', omin päin? JOLANTHA. Niin, muust' En tiedä. Mutta kuules, etpä tiedä Sä mitään, tääll' on ollut vieraita — MARTHA. Kuin, vieraita? Nyt pilailet sa. Keitä? JOLANTHA. Kaks outoa, joit' en mä tuntenut, Jotk' eivät ennen ole täällä olleet. Ikävä oli, että olit poissa. MARTHA. Voi lapsi, puhu toki järjin! Vierait'? Oi mistä... miten, tarkotan ma — JOLANTHA. Mistä He olivat, sit' en mä kysynyt. Sanonut oot, ett'ei saa kysymällä Vieraita vaivata. MARTHA (toimentuen). Mut, lapsi, keitä No oli siis? JOLANTHA. Sit' en mä tiedä, mutta — MARTHA. Ja yksin olit sa? JOLANTHA. Ma sua huusin, Mut et sä kuullut. MARTHA (erikseen). Jumalani, eihän Lie kenkään vaan!.. (Ääneen.) Mut kerroppas — JOLANTHA. Oi Martha, Ei niiden vertaist' olo täällä yhtään Viel' ollut, toisen niist' ei ainakaan. Niin laita varmaan lie, ett' on hän jostain Ihmeitten maasta, erilaisest' aivan, Kuin meidän maamme. Sillä voimakas Hän oli puheissaan, ja kuitenkin Niin hellä, herttainen, kuin sinäkin. (Kuningas René ja Ebn Jahia tulevat toisten huomaamatta sisään sala-ovesta ja viipyvät kuuleskellen perällä.) Mua tervehti hän runolla — oi Martha! Juur' eriskummaisella runolla, Mi kyyneleet toi silmihini, vaikka Osaksi vaan ma tuota ymmärsin. MARTHA. Toimennu, armas! (Erikseen:) Mitä saan ma kuulla? (Ääneen:) Mut sano, mistä puhui hän sun kanssas. JOLANTHA. Monesta — monest' oudost' asiasta. Hän monta tiesi seikkaa, joit' en kuullut Ma ole milloinkaan. Hän sanoi — vaan En tajunnut mä häntä — sanoi, että Juur' monta kappaletta erottaapi Etäältä silmän kautt'. MARTHA (erikseen). Oi Jumala! JOLANTHA. Tajuutko sinä hänen tarkotustaan? MARTHA (huomaa äsken tulleet). Kuningas tääll'! Oi taivas! KUNINGAS (erikseen Ebn Jahialle). Mitä kuulen! Jo ilmotettu mulle on! (Astuu esiin lääkärin kanssa.) Mun lapsen'! JOLANTHA (lankee hänen kaulaansa). Isäni armas, joko oot sa tullut! KUNINGAS Opettajasi tuon ma, Ebn Jahian. JOLANTHA. Vai hänkin. Suo mun sua tervehtää! (Ebn Jahia kurottaa hälle kättänsä.) KUNINGAS (vie Marihan syrjäpuoleen, joll'aikaa Ebn Jahia puhuttelee Jolanthaa ja tarkastaa salaa hänen silmiänsä). Mi tapaus on tääll' —? MARTHA. Oi, sit' en tiedä. Kun nukkui hän, me siihen luotimme, Ett' ei hän ennen heräjä, kuin häntä Herätetään, ja poijes lähdimme. Sill'aikaa — sanoo hän, mut mahdollist' Ei lie se — joku outo tääll' on käynyt. KUNINGAS. Varomatonta mua! Ebn Jahiaa Kun seurasin, ov' auki unhottui. — No, Martha, outo tuo? MARTHA. Sen verran kuin Voin päättää, kun hän viel' on hämillään, Se hänen sokeudestansa puhui. KUNINGAS. Vai siitä! Siis on Luojan tahto, kaikk' Ett' eeltäpäin on hänen tietäminen. No niin! (Viittaa lääkäriä.) Oi Ebn Jahia! kuulitko? EBN JAHIA. Ma kuulin; sattumus on auttanut. Ja eräs outo hänet herätti. Ma tuolta pöydält' amuletin löysin. — Tilansa himmeästi vaan hän tuntee. Mun täytyy vaatia, ett' toki, niin Kuin lupasitte, ilmotatte hälle — KUNINGAS. Niin oon jo aikonut. (Lähestyy Jolanthaa, joka tällä aikaa on puhunut Marthan kanssa.) Mun tyttären'! Nyt huomaavasti korvas kallista! Salata kauemmin en saa, ett' elos Eräässä käännekohdass' on, mi vaatii Levollisuutta. Voitko maltilla Sa mua kuulla, voitko maltilla, Jos huoli sua kohtais' äkkiä, Sa tuota kestää? JOLANTHA. Isä, puhu vaan! Mun huolen' huojentuu, sun suustas kun Sen kuulen. KUNINGAS. Kuulo siis, Jolanthani. — Mit' outo tuo on sullo sanonut, En tiedä. Luulen tok', ett' ilmaissut Hän on, mit' aivan tarkoin salanneet Sinulta oomme tähän asti: että Sun sielus puuttuu mahdikasta lahjaa Käsittämään maailmaa ympärilläs. Niin on. Sa puutut näön aistia. JOLANTHA. Hän sanoi niin, mut en tuot' ymmärtänyt. KUNINGAS. Siis tiedä, että löytyy valon voima. Ylhäältä, tuulen, raju-ilman lailla Se tulevi ja yhtä ripsahasti. Kaikk' esineet, se joihin koskee, saavat Silt' eri tunnusmerkin, uuden arvon. Ja lämpymään se liittynyt on usein. Tien meihin saavuttaa se kautta silmän. Ja vasta silmän näkövoiman kautta Maailman rakennuksest' oikean Me saamme käsitteen, minlaisena Se lähti Luojan kädestä, ja hänen Hyvyydestään ja viisaudestansa. Mit' oot sa vaivoin arvata nyt saanut, Sit' ohjaa silmä meidät näkemään, Lajilta, muodost' oitis tuntemaan. (Mielenliikutuksella.) Huolemme kaikki korvas' vähän vaan sen Vahingon, jonka lapsena jo kärseit. Kaikk', jonka voimme, oli: surun taakkaa Nuorilla hartioiltas huojentaa, Ja katkeraa sen juurta sulta peittää. JOLANTHA. Oi isä! sanat kummat, mulle oudot. Maailman rakennus, minlaisena Se lähti Luojan kädestä, vai tuot' en Ois tuntenut? se mult' on suljettu? Kuin niin sa sanot? Enkö siis ma tunne Luojaani mailman rakennuksest'? Ei! Siis tuulen väkevyys, sen vieno löyhkä Ja lämpö, kautta maan kun leviää se, Ja luonto maan, sen voima kukat, kasvit Hedelminensä kasvatella, eikö Metalli, kivi, eikö virran vyöry Ja lintuin kuorilaulu tuonut ilmi Luojaani mailman rakennuksessa? Ja enkö ole sulta, kaikilta, Jotk' ovat mulle kalliit, saanut tietää Luojamme tarkotusta mailman suhteen? Hänenpä tahtons' ilme itsekin Ma oon. Jos minne käännyn: koko luonnoss', Omassa itsessän' ja muiden lauseiss', Äärettömissä jaksoiss' aatteiden, Kaikissa kohtaa mua sama ääni. Julistain Jumalaa ja maailmaa. KUNINGAS (erikseen lääkärille). Ah, Ebn Jahia! sulo-uskon tuon Me oomme häirinneet! JOLANTHA. Ja selko mulle Nyt tehkää: silmän näkövoimall' oon Mä ymmärtävä mailman. Äskeinen Tuo outo, jonka puhe syvälle Mun mieleheni painui, näöstä Myös hänkin puhui. Mitä siis saan nähdä? Oi, isä! voinko nähdä hänen äänens', Mi riemuin, huolin sydämeeni koski? Mä silmin näenkö satakielen laulun, Jot' usein miettinyt ma oon ja turhaan Koetellut aatteissani seurata? Sen laulu onko kukka, jonka tuoksun Ma tunnen vaan, mut en sen kasvua, Ei lehdykkää, ei kantaa? KUNINGAS. Lapsi armas! Mua surettaa jok'aino kysymykses. Sa tietäös: mull' ompi toivo. On toivo, joka, piti tähän asti Isääsi voimass', että näkö voidaan Sinulle antaa, että silmäs taas Voi aukeentua valon sätehille. Opettajas, sun ystäväsi Ebn Jahia, lääkärinä kauan on Jo valniistaunut siksi hetkeks', jonka Hän myöteljääksi ennusti. Nyt on. Laps' armaisin, se tullut. Hänen haltuun Hä itses anna. Hänen kanssaan käyt sä sisään. Marthan myötänne mä lasken. Sä ensin menet tainnoksiin... ja sitte, Jos taivas sallii, heräjät sä, lapsen' — (Keskeytyy.) JOLANTHA. Mik' on sun? Miksi kätes vapisee? Oi isä, etkö riemuitse, ett' on nyt hetki tullut, jota kauan varroit? Pelkäätkö, ett' ei tämä onnistu? Mut enkö sentään jää mä ainiaaksi Sun tyttärekses, jota rakastat, Jok' iloitsee sun rakkaudestas, Osaansa tyytyväisnä —? Laske siis Nyt mua menemään. KUNINGAS. Jolanthani! JOLANTHA. Oi, älä pelkää! Minkä mietti viisas opettajan', se onnistuupi; — niin, Sen tiedän, mull' on tunne, moinen juur'. Kuin nyt jo tuntisin tuon kumman voiman, Valoksi jota sanot, juur' kuin tänään Jo minuhun se entäis'. Ah, kun hän, Tuo kumma outo oli täällä, tunteen Havaitsin, jot' en onnen havainnut; Ja joka sana, jon hän lausui, kaikuu Mun sielussan', kuin kanteleessa, uusin, Ei koskaan ajateltuni sävelein. — Sanoitpa äsken, että valon voima On ripsas, että kaikki, johonka Se koskee, uuden arvon saa, ett' usein Se liittyy lämpymään — niin, eikö totta, Sydämen lämpymään? — oi, sen mä tiedän. Jos tuo se on, jon sanot valoksi, Niin aavistaapi mua, että tänään Se mulle ilmestyy. Mut yhdessä Sä petyt: silmällä ei suinkaan näe. Vaan täällä, luona sydämen on näkö. Sisässä tääll' on, sulo-muistelona, Tuo valon kajastus, mi mua kohtas', Tuo valo, jota kohden nyt mä lähden. (Menee sisään Marthan kanssa, joka tällä välin oli lähestynyt.) KUNINGAS (lääkärille, kun hän on sisään menemäisillänsä). Oi, varro, Ebn Jahia! — Käsitätkö Sa tuota? Kenpä lie tuo vieras, joka Häiritsi hänen sydämensä rauhaa? Mit' aatella mun tulee puheestaan Noin innokkaasta? Mitä arvelet? EBN JAHIA. Ei olo nuoren mielenkääntehistä Juur helppo päättää. Tämän ehkäisee Mun tuumani, sen myönnän. KUNINGAS. Selitäppäs — EBN JAHIA. Niin, levon jos hän saapi aatellessaan Tuot' outoansa — tämä aatos näyttää Hänessä vallitsevan — niin mä pelkään, Ett onni taitoan' ei kaunista. Se puuttuu siten alustaa. Mut ehkä Tuleepi tässä kohden tarpeen vaihdos, Jotk' yhdessä, ja yhtä halukkaasti Kaipaavat tyydykettä. Ollen niin, On mulla toivoa, mut — vähän vaan. (Menee sisään.) KUNINGAS. Oi Jumala! Ken on tääll' ollut? Bertrand Sit' eikö tienne — (Almerik tulee sala-ovesta.) Almerik! sä täällä? ALMERIK. Tuon teille kirjeen. KUNINGAS. Kirjeen? Tristanilta? (Aukaisee kirjeen.) Niin, hältä on se. (Lukee.) Mitä näen mä! — Kuule! Hän rauhan rikkoo... tekemämme liiton Hän purkaa tahtoo — ALMERIK. Tahtoo liiton purkaa? KUNINGAS (lukien). Mi kumma! Myöntää väärin tekevänsä. Ja senvuoks' asian mun haltuun' jättää: Mut — epää liiton tyttäreni kanssa! ALMERIK. Sit' ylpeää! KUNINGAS. Ah, Almerik! Mua noutaa Mun vanha kova onneni. Mä pelkään, Ett' enne tää on paha tämän hetken Tapahtumalle. Tämän naimisen, Jost' unelmat niin kauniit näin, mä liitin Keveämielisesti tuohon toivoon, Ett' taas Jolanthani sais näkönsä. Mun toinen toivon' petti, toinen lie jo Perästä tuokion — mut ei! en tahdo Nureella itseäni halventaa. Tapahtukoonpa, mitä Luoja sallii. — Ken kirjoen toi? ALMERIK. Yks miesi Jauffredin. Jauffredin luona Tristan on, hän sanoi. KUNINGAS. Jauffredin luon'? No siis on ehkä toivo — Kenties voi hän — Mut hiljaa! kuulen häikkää Ja miekkain kalskeen — tuolla käytävässä... ALMERIK (joka lähenee salakäytävää). Väkisten ryntävät ne — KUNINGAS. Väkisten? Voi kelvotonta! ALMERIK. Väkeämme siell' On joku vaan. KUNINGAS. Nyt miekkaan. Kostamatta Ei herjaa kenkään kuningas René'tä. KUUDES KOHTAUS. Kuningas RENÉ. ALMERIK. TRISTAN välkkyvässä asepuvussa seuroinensa. Sitte JAUFFRED seuroinensa. (Tässä kohtauksessa kajastaa iltarusko laaksossa, ja kaukaisilla vuorilla, jota kestää näytelmän loppuun asti.) TRISTAN. Takaisin! Joukkionne vuoren juurell' On voitettuna. Vangiks' antaukaatte! KUNINGAS. Ken oot sa, hurja, jonka julkeus Aseilla riivoaapi paikan tään? Nyt herkee! kostoan' jos tahdot välttää. TRISTAN. Sa sanojasi säästä. Min' en pelkää. Mä kyllä luulen tätä paikkaa jonkun Pahaisen vallan alaiseksi. Mut Mua innostaapi valta moinen, jok' Ei tuota pelkää. Vuoren peikot jos Sua puoltavat; jos loitsia sa oot, Mi luotat voimiin salaisiin, niin tiedä: Mun miekkan' pyhä isä vihki. Vyöni Marian luostarissa Avignoniss' On hurskas priorinna ommellut. Tää asu kätkee aikeen sua häätää, Kuin pyhä Yrjö lohikäärmettä. KUNINGAS. Sä mieletön! Mi tänne sinut saattaa? TRISTAN. Sa vastaa! Laakson hallitsia ootko? KUNINGAS. Mä kyll' oon hallitsia laakson tään, Ja enemmänkin; mut ken sinä oot? (Jauffred tulee sisään seuroineen.) JAUFFRED. Mitäpä näen mä! Kuningas René! (Lankea polvilleen.) Oi kuninkaani! TRISTAN (erikseen). Kuningas René! KUNINGAS. Sa, Jauffred, yksin vehkein kanssa moisen. Mi rikkoo kuninkahan rauhaa? JAUFFRED. Anteeksi Edellä riensi hän — mä myöhästyin. KUNINGAS (Tristanille). No, kenpä oot sa? TRISTAN. Vaudemont'in Tristan Ma oon; sen nimen varmaan tunnetten. KUNINGAS. Kuin? Tristan? (Jauffredille:) Onko totta? JAUFFRED. Totta on se. KUNINGAS (muistelIen). Ja tekohan se täällä kerran tänään Jo olitten? TRISTAN. Niin, minä, kuninkaani! Mun saatti tänne sattumus, ei hurjuus. En luullut teitä paikan haltiaksi. KUNINGAS. Ja nyt, — mik' uudestaan tuo teidät tänne? TRISTAN. Sen tiedätten. KUNINGAS. En tiedä. Puhukaa! TRISTAN. Ivaatte; sillä kukkalaakso tää, Niin kumma kaikin puolin, tallettaapi, Parhaana ihmeenänsä, kaunokaisen, Jot' arvoisesti laulull' ylistää Ei voi Provence'n kaikki trubadurit. KUNINGAS. Ja tämä kauno? Jatkakaa! TRISTAN. Mun mieltän Niin liikutti, ett' en voi hallita Sit' enää. KUNINGAS. Tiedättenkö, ken hän on? TRISTAN. En, mutta sanansa ja kasvons' suurta Sukua, jaloutta kuvastaa. KUNINGAS. Ettenkä huomannehet, että, vaikka Kyll¹ luonto hänt' on muuten suositellut, Hall' yks on puute — TRISTAN. Sokea hän on! Mut sieluhuns' on sytytetty valo, Mi kirkkaamp' on kuin tuo, mi hältä puuttuu! KUNINGAS. Tiedätte hänet sokeaks' ja sentään —? TRISTAN. Ja sentään kultaisen mä kreivin-kruunun Ilolla lasken hänen jalkains' juureen. KUNINGAS. No, kautta kuvan pyhäisen Clairvaux'ssa! Te suurin ihme täällä laaksoss' ootte. Aseissa käsin tänne tungetten Te tuota voittamaan, jok' ol' jo teidän, Mut jonka ylpeästi hylkäsitte. TRISTAN. Mitenkä, kuninkaani? KUNINGAS. No, tuo kauno, Mi teidät viehätti, on — tyttäreni. TRISTAN. On tyttärenne? KUNINGAS. Niinpä, nuori kreivi! On sama, josta kirjeess' ilmotatte, Ett' ette millään muotoa voi ottaa Avioksenne: sama, jota niin te Kamootte, että melkein heitätten Lothringin, hänestä vaan päästäksenne; Ja vielä sama, jonka lumonneet Niin ootte, jotta pelkään, ett' ei voi Hän raukka teitä heittää. TRISTAN. Kuninkaani! Tuo onko totta? Sananne, ne hurmaa — KUNINGAS. Niin on, kuin sanoin. TRISTAN. Mut mist' on hän syystä —? KUNINGAS. Tääll' laaksossa! Sen saatte kohta tietää. Te ette arvaa, herra kreivi, että Juur' kummaisella hetkell' ootte tulleet. Jolantha, armas lapsen', alituiseen Pimeyteen, kentiesi, tällä haavaa On heitetty, tai valon ihanuuteen Hän ehkä heräjääpi. TRISTAN. Kuninkaani! Oi, mitä sanotten? KUNINGAS. Juur¹ tällä haavaa Cordovalainen lääkär', Ebn Jahia, On koettaa päättänyt — (Lähenee ovea.) Oi hiljaa! kuulen Sisällä liikuttavan. Kuunnelkaamme! Hän puhuu... Tristan! mun Jolanthan' puhuu! Oi, riemun sanojako, vaiko huolen Nyt hiipii hurskahilta huuliltaan? — Nyt joku tulee — SEITSEMÄS KOHTAUS. Edelliset. BERTRAND. Sitte MARTHA. JOLANTHA ja EBN JAHIA. KUNINGAS (Bertrandille, joka tulee ulos huoneesta). Sano, Bertrand, joutuun. Mitenkä käy? BERTRAND (hämillään). Ah, en mä tiedä. Nyt Hän heräsi, ja temppu on jo tehty. Ma ulos riensin pelosta. (Martha tulee kiireesti ulos.) MARTHA. Hän näkee. KUNINGAS. Hän näkee —? TRISTAN. Onko mahdollista? MARTHA. Hiljaa! Tuoss' on hän. (Ebn Jahia tulee ensin ovesta, kädestä taluttaen Jolanthaa ja viittaa toisille, että he vetäytyvät takaisin. Nämät osottavat äänettömällä näyttelyllä osanottoansa lähinnä seuraavaan.) JOLANTHA. Minne mua viet? Miss' oon Ma? Tue — pidä kiinni! EBN JAHIA. Toinnu, lapsen'! JOLANTHA. Ei, pidä kiinni — seisatu! Oi, tääll' En ole koskaan ollut... mitä teen näin Oudossa paikkaa?... Mik' on tuo? — Äl' laske! Se lähenee... se mua pelottaa. EBN JAHIA. Jolantha! toimennu! Luo silmäs maahan, Jok' ain' on ollut armas ystäväs ja Tutusti vielä sua tervehtii. Näet tässä hoitamasi kasvitarhan. JOLANTHA. Mun kasvitarhan'? Enhän tunne tuota... Noin hirmuisia kasveja — oi varo! Ne laukee päällemme. EBN JAHIA. Oi, älä pelkää! Ne ovat taatel'-palmuja, jon lehdet Ja hedelmät sä hyvin tunnet. JOLANTHA. Noit' En tunne, en — (Luo silmänsä ylöspäin.) ja tämä kirkkaus, Mi kaikiss' ympärillän' on — tuo kaarros Jok' yli kaiken käy — kuin korkealta! Mik' on se? Jumalako? Hänen henkens' Se onko, josta ootte sanoneet, Maanpiirin täyttää? EBN JAHIA. Tämä kirkkaus. Jon näet, on valon kirkkaus, ja Jumal' On siinä, niin kuin hän on kaikissa. Ylhäinen sinilaki tuo on taivas, Ja Jumala on sinne, arvelemme, Majansa asettanut. Lapsi armas, Notkista polves, kiitos nosta taivaan Lakea kohden, kohden Jumalaa. Ja rukoile! JOLANTHA. Ah, neuvo mua oikein Rukoilemaan. En tiedä vielä, kuinka Rukoilla tämän mailman Jumalaa. EBN JAHIA. Oi lapsen', lankee polvilles ja lausu: Ylhäinen henki, joka puhuit mulle, Kun yö mun peitti silmän', mua johda Sua etsimään tän mailman loisteess', suo mun Pysyä sinussa maailmassa! JOLANTHA (polvisillaan). "Ylhäinen henki, joka puhuit mulle, Kun yö mun peitti silmän¹, mua johda Sua etsimään tän mailman loisteess', suo mun Pysyä sinussa maailmassa!" - Ah niin, hän mua kuuli — sen ma huomaan. Vakuutuksensa, rauhans' suo hän mulle. Hän ompi ainoinen, mi mulle puhuu Näkymätönnä, tutusti, kuin ennen. EBN JAHIA. Nyt nouse ylös, laps', ja tänne käänny! JOLANTHA. Oi sano, mitk' on olennot nuot suuret? EBN JAHIA. Sa tunnet ne. JOLANTHA. Oi, mitäkään en tunne. KUNINGAS (lähenee liikutetulla mielellä). Jolantha, tunne minut, tunne isäs! JOLANTHA (hänen sylissään). Mun isän'! — Oi, sa oot mun isäni! Niin sinut, äänes, syleilys mä tunnen. Jää tänne, tuekseni, turvakseni! Juur' outo oon ma valon maailmassa. Otettu mult' on kaikk', jon tunsin, kaikki, Jok' ennen oli lapses onnena. KUNINGAS. Käennyt oon ma sulle turvan antaa. JOLANTHA. Ket' aattelet? KUNINGAS (osottaen Tristania). Kas, tuoll' on yks, ku vartoo. JOLANTHA. Tuo vieras tuolla? Onkohan se muuan Kerubi, puhuneet joist' ootte ennen? Niin, valkeuden kerub', jok' on tullut? KUNINGAS. Sen tunnet. Puhutellut oot hänt' äsken. JOLANTHA. Kuin, häntä? hänt'? (Pitää kätensä silmillään.) Oi, isä! ymmärrän. Uljaassa olennossa tuossa lie Se ääni, jonka kuulin, raikas, vieno, Tuo ainokainen koko luonnossa. (Tristanille, joka lähenee.) Oi, puhu! Sana vaan noist' äskeisistä. TRISTAN. Nuor¹ ihanaiseni! JOLANTHA. Oi kuule! kuule! Sanoilla noilla valon ensi säde Sieluuni osasi, tuo sulo puhe Mun sydämeni lämpymähän liittyi. TRISTAN (likistää häntä rintaansa). Jolantha! Jalo! KUNINGAS (pitää kätensä heidän ylitsensä). Teitä siunatkoon Se Jumala, jonk' ihmeit¹ ihailemme! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS RENÉ'N TYTÄR *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.