The Project Gutenberg eBook of Laulu vaakalinnusta This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Laulu vaakalinnusta Runoja Author: Martti Haavio Release date: November 29, 2023 [eBook #72259] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY, 1927 *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULU VAAKALINNUSTA *** LAULU VAAKALINNUSTA Runoja Kirj. P. MUSTAPÄÄ [Martti Haavio] Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1927. SISÄLLYS: I Laulu vaakalinnusta Ruissalo Kuuvannokassa Tapaaminen Haapsalun valkea nainen Punaista ja kultaa Viimeisestä illasta II Atlantis Piilipuitten alla Luuranko metsässä puhuu Vainaja III Kaunas 1. 2. (Hämärä metsä) Tivoli Fürstenhof Wintergarten IV Tripolis 1. Miss Annabel 2. Fatiman kuolo Lasisesta silmästä Yxi walitettava wirsi Suomalainen ryijy Puer natus in Betlehem Vaatimattomasta hautauksesta Legenda väsyneistä naisista Sotamiehen hautauksesta Mikko Puhtisesta V Dominus Krabbe 1. Pappilan nuorenherran kertomus 2. Piika Amandan kertomus 3. Renki Epramin kertomus 4. Kirkonvartija Optaatuksen kertomus 5. Pappilan neitien kertomus 6. Vanhan haudankaivajan kertomus VI Laulu esi-isilleni, laukunkantajille Daidalos ja Ikaros 1. Ikaros 2. Daidalos ja Ikaros Suvinen ilta 1. Laulu esi-isille 2. Työn laulu 3. Suvivirsi 4. Laulu isänmaasta 5. Kuoleman laulu I Se on eriskummallinen lintu, joka ei ole kokonaan lintu. Mutta se istuu kaukaisessa viheriäisessä metsässä kaukaisen vaskivuoren takana ja vartioitsee aarteita. Sinä et voi nähdä sitä, oi Duryodhana, mutta sen äänen kuulet hiljaisina iltoina. Mutta kun _vaakalinnun_ äänen kuulet, vyötä silloin kupeesi, oi Duryodhana, ja kätkeydy, sillä onni on saita. _Intialainen satu_. LAULU VAAKALINNUSTA Vanhanaikainen runo Ruissalo Armas, sun kiharoissasi liehtoi suvinen tuuli, kun sinut tapasin viileessä toukokuussa vuokkojen kukkimisaikaan, sunnuntaina auringonläikkeessä Ruissalon rantatiellä. Armas, näin, miten korvies pienet helmet mustien hiustesi varjoon piiloittuivat, sitten näin sinun silmäs, ja niitten kaivoon upposi äkkiä sieluni jääden sinne. Tammien alla me kuljimme iltaan asti. Kuulimme peipposlintujen suloisen laulun. Nousimme vuorille. Toukomettisen huilu helähti laaksosta, miltei jalkaimme alta. Poimimme alhosta vuokkoja silloin tällöin ujoina, arkoina toistemme silmiä etsein. Olimme hartaita. Turusta kuljetti tuuli tuomiokirkosta suurien kellojen pauhun. Itkimme melkein. Olimme onnellisia. Silloin me kuulimme metsästä tumman soinnun: kaukana jossain, oksien holviston alla outo lintu valitti kummallisesti... Kuuvannokassa Katso me pakenimme, ja Kuuvannokkaan, kiville, joita vaaleat laineet huuhtoo, päädyimme viimein. Kahden, onnellisina seisoimme katsoen kauaksi Airistolle. Näimme harmaitten lokkien kiirivän yllä vaahtoharjaisten. Näimme hanhien aurat, näimme jahtien myötätuulessa-lennon ohitse aution Viitakarin ja Kuuvan. Meidän selkämme takana, hongistossa Japhyx-tuuli helkytti kanteletta. Kuuntelimme, kun Juhana herttua ajoi raudikko-orhilla ylitse samettiketoin. Kauriitten hengitys kuului arkana silloin mättäitten takaa ja saksanpeurojen laumat kavahti säikkyen pähkinäpensaikosta hurjien koirien innosta läähättäessä. Nihdit ja huovit syöksivät koirien jälkeen. Katariina! Ja ehtoossa kellastuvassa kutsui Juhana herttuatarta ja sitten suutelivat he hellästi mäntyjen alla. Mutta rannalla syöksivät mustat laineet jalkoihis asti, armas. Ja kuule, kuule! Hongan latvassa valitti outo lintu. Miten se huusi ehtoossa himmentyvässä. Tapaaminen Odotin vanhan majurin haudan luona, heisipensaan katveessa kirkkomaalla. Naakat hymyili kirkon harjalla, jota puolipäivän kiihkeä aurinko paahtoi. Alhaalla suitsusi kasteheinissä tuuli. Jumala saarnasi kirkossa syntisille milloin tuomiten heitä, milloin armoa jakain, vihdoin keräten kaikki helmainsa turviin. Urut syttyivät. Lukkarin ankara basso nosti taivaitten luojalle ylistysvirren. Sitten vaikeni kaikki, kun rahvas vaipui siunaten itsensä syvälle penkkien ylle. Isännät tulivat ensiksi kankein jaloin suuresta ovesta, sitten emännät myöskin hitaasti, jutellen, liinoja tiukalle solmein, jollakin poskella vielä kyynelen uurto... Ja kun ma nousin, näin sinun tulevan sieltä. Silloin äkkiä kirkon perustus järkkyi. Tanner hypähti. Vihreä valkeus syttyi. Tornin huipussa veisasi viirikukko. Haapsalun valkea nainen. Me tulemme Ristin metsistä lävitse Läänemaan. Me istumme Haapsalun valleille hetkeksi huoahtamaan. Me kuulemme äänien sorinaa. Me näemme yllämme kuun, joka sarvilyhdyllä vilkuttaa vanhaan Haapsaluun. Ja pienet neidit vaeltavat teitä puistikon, joka rauniolinnan ympärillä syyssuven-vehmas on. Ja kun me nostamme katseemme, me näemme hämmästyen linnan tuuliviirin päässä oudon linnun sen... Oi, kuule, nuori neiti, luen selvästi kohtalos: tulet onnelliseks, jos kuolet, ja onnettomaks, jos elät rinnallani, sillä olen Poika Onneton! Minun sydämessäni kaipuu tuntematon on. Ja me lähdemme ääneti valleilta ja liitymme vaeltaviin. Minä tunnen käsivarrestasi, että nyyhkytät niin kuin elämäs olisit kadottanut. — Nainen valkoinen on noussut kappelin ikkunaan armoa rukoillen. Ja laaksossa huilu valittaa. Niin yksin se valittaa ja kertoo Haapsalun valkean naisen kauhutarinaa. Hän rakasti munkki-ritaria. Hänet kiinni muurattiin ihan säälimättä linnankirkon Maarian-kappeliin. Punaista ja kultaa Tulipunainen aurinko vavahti äkkiä palamaan. Minä unestani havahduin enkä noussut kumminkaan. Minun ikkunani edessä oli koivu kultainen. Sen oksalta kuulin linnun alakuloisen. Minä uneksin hetken vielä: näin prinsessan kumartuvan ja suovan kerjuripojalle jäähyväissuudelman. Minun herätyskelloni soitti. Minun oli mentävä nyt. Tätä syksyaamua ajatellen olin monesti värissyt. Viimeisestä illasta Istuimme kahden tanssilavan luona. Ja sinä olit kalpea ja kaunis. Ja hehkui pihlajissa lyhdyt tanssilavan luona. Ja viulu yksin soitti, viulu soitti: Olet kaunis, Marguerita. Istuimme kahden tanssilavan luona. Elämä katsoi meitä silmin hämmentävin ja puhui meille rakkaudesta tanssilavan luona. Ja viulu yksin soitti, viulu soitti: Olet kaunis, Marguerita. Istuimme kahden tanssilavan luona. Yö takanamme oli niinkuin Suuri Murhe ja itki meitä molempia tanssilavan luona. Ja viulu yksin soitti, viulu soitti: Olet kaunis, Marguerita. Istuimme kahden tanssilavan luona. Me emme voineet auttaa toisiamme. Me nousimme ja vaelsimme tanssilavan luota ja viulu yksin soitti, viulu soitti: Olet kaunis, Marguerita. II ATLANTIS Tule, anna kätesi mulle, tule, älä vapise niin. Minä olen sua kauan odottanut. Saariin onnellisiin tänä päivänä lähtee laivani. Jos tahdot mukaan, on sinun varalles hankittu piletti ja hytti maksuton. Ja jos sinä pelkäät, katso, miten väkevä olen ma. Minä olen niin monta kertaa seilannut. Kuolema on minusta ollut hupsu ja naurettava mies, kun se on keikkunut märssykorissa. Ja, voi, sen, Herra ties, olen monta kertaa nähnyt, kun se on tarrannut tyyrihin ja ajanut laivan karille. Ja katso, kumminkin tänä päivänä seisoo edessäsi kippari Peloton, joka viidestä laivarikosta pelastunut on. Niin lienee Luojan tarkoitus, että sinäkin nähdä saat, mitä näkivät vuosisatoja sitten miehet onnekkaat: meren takana, tyrskyjen takana saaren Atlantiin. Se on viiniä täynnä ja hunajaa. Oi, älä vapise niin. Miks vedät nuoren kätes pois mun karkeesta kourastain? Minä lienen kyllä raaka mies ja kippariksi vain mua sanovat merimieheni. Vaan kippari Peloton kai hiukan toista sentään on kuin kippari Pelkuri on. Sinä olet nuori ja kiharapää ja suloinenkin oot minun mielestäni. Ja kernaasti nuo toiset sanokoot, ett' olet liikkuvaluontoinen ja sydämet miehien olet tottunut leikkien murskaamaan. Vaan, kuulehan, minä en ole oppinut merta pelkäämään. Miks naista pelkäisin siis? Olen yhdeksän merta kokenut ja laivarikkoa viis... PIILIPUITTEN ALLA (William Butler Yeatsin mukaan.) Ma piilipuitten alta löysin sydänystäväin. Hän kulki piilipuitten alla lumiliinapäin. Hän halas, ett' ois rakkautemme kevyt lehti vain. Vaan olin lapsellinen enkä käsittänyt lain. Ja kun me virran kaltaalla taas käytiin kahdestaan, hän koski lumikädellään mua olkaan kumaraan. Hän halas, ett' ois elämämme kevyt kukkanen. Vaan olin lapsellinen, kuljin sydän itkien. LUURANKO METSÄSSÄ PUHUU Oi kuule, Jumalan kasvot ovat meitä tähyilleet molemmin silmin terävin ja kauaskantavin. Ne näkivät minut tylyksi ja sinut lempeäks: ja kumminkin sinä et rakastanut, vaan minä rakastin. Oi kuule, Jumalan kädet ovat meihin tarttuneet: ne kuljetti sinut kauas keskelle erämaan ja minut aarniometsään, jossa oli kamalaa. Ja sitten hän käski meitä luo toistemme vaeltamaan. Oi kuule, Jumalan sanat ovat meidät tavoittaneet: ne olivat hirvittävät, kun ne kiisivät maailmaan: Te luulitte elämän helpoksi. Vaan kaikki on vaikeaa. Joka askel tuo joko itkun tai kuoleman mukanaan. Oi kuule, minä olin tyly ja kivisydäminen. Minä lähdin ja eksyin ja kaaduin ja tässä olen nyt. Ylt'ympärillä on metsä ja yö ja huuhkajat. Minä olen kai kuollut ja yksin. Olen hyvin hämmästynyt. Oi kuule, Jumala vaikeni ja istui synkistyen. Hän näki minut. Ja sinut. Hän näki molemmat. Minä toivoin, että hän tietäis, että olin väsynyt. Ja kun hän sen tietäis, hän salleis, että tänne vaellat. Oi, kuule, muttei hän sallinut, vaikka hän on hyvä mies, mun kohtaavan sua milloinkaan silmin näkevin. Hän huomas näet minut tylyks. Vaan sinut lempeäks. Ja kumminkin sinä et rakastanut. Vaan minä rakastin. VAINAJA (A. E. Housmanin mukaan.) »Sano, vieläkö orhini juoksee yhä kentällä kilpaillen ja heiluuko silojen hihnat, kuten ennen, välkkyen?» Oh, kyllä orhisi juoksee ja silat kirkkaat on... Vaan sinut on kannettu alle vihreän nurmikon. »Sano, jalkapallopeli yhä jatkuuko joukkueen, kun kaikki tietävät minun pois iäksi lähteneen?» Oh, tietysti pallo lentää ja tietysti kamppaillaan ja tietysti maalivahti on tiukkana maalissaan. »Miten voinee tyttöni armas, joka jäi mua suremaan? Hän vieläkö mahtaa kastaa yhä kyynelin patjojaan?» Hän nukkuu aivan hyvin ja niin onnellinen on. Sun tyttös on onnellinen, ole aivan huoleton. »Ja miten voi ystäväni? Hän on hyvissä voimissa kai? ja toki hän paremman vuoteen kuin minä, yöksi sai?» Hyvin nukkuvat ystäväs kaikki, vaan minä parhaiten: on minulla vaimona leski. Oh, älä kysy, ken... III KAUNAS 1. Sinä likainen juutalainen, sinä saastainen elukka. Joku ryssä istuu ja kiroaa Väinäjoen rannalla, jalat roikkuen vanhaan lotjaan, jota verkkaan lastataan. Hyvä päivä katsoo surullisesti suviseen Liettuaan. Pater Spielmanis ja minä — me kovasti hikoiltiin, kun ajoimme hitaassa pikajunassa Kaunasin kaupunkiin: me junassa tutustuimme; me tulimme Puolasta päin; pater Spielmanis kutsui minut ja minä tietysti jäin — me pohdimme probleemoita rannalla kulkien ja teemme välipäätöksen, että paha on ihminen... ja sitten me janoisina lähdemme kapakkaan. Pater Spielmanis maistaa ja ryhtyy minulle kertomaan. 2. (Hämärä metsä, pater Spielmaniksen tarina maailmansodasta.) Metsässä, metsässä oli hyvin hämärää. Veljeni, sanoin minä, vielä, vielä jää. Join hänen pullostansa, söin hänen rasiastaan, hymyilin ja nukuin metsään uudestaan. Enkä tuntenut häntä, unessa älysin sen. Hän puhui outoa kieltä, hän oli vihollinen. Heräsin valjuun aamuun, hyvin hämärään. Verinen pääni oli hänen sylissään. Ah, minä nousin hiljaa kipein sydämin. Hän näkyi nukkuvan vielä. Sitten pakenin. Ammuimme kivääreillämme sinne puitten taa. Metsässä, metsässä oli hyvin valoisaa. TIVOLI Yö. Kööpenhamina. Tuulee. Sataa. Ja Tivoli kylpee lyhdyissään. Vaan pitkin nauravaa liukurataa minä kauniin neidin ajavan nään. Joku porvaristyttö kai. Tanskalainen. Hän nauttii. Hän nauraa. Hän kaunis on. Hyvin kaukana täältä on toinen nainen. Miks muistin hänet, minä onneton? Nyt on loppu. Raketit. Punaista tulta. Tule. Mennään. Maailma unohtukoon. Jokin kahvila. Madeira. Kahvi. Mä sulta suupieleeni naurun siepannut oon. Joku itkee sun takanas. Tjaener. Spriitä. Joku itkee sun takanas. Missä? Ken? Minä muistin jotakin. Jostakin. Siitä. Olen taas niin tavattoman murheellinen. Hei Tjaener. Maksamme. Mennään. Ulos. Käsikoukussa. Miksei. Sinä kaunis oot. Yö. Kööpenhamina. Tuulee. Tulos: tämä kaupunki, maailma hukkukoot. FÜRSTENHOF Ylen juhlallisesti kumarsi, kumarsi hän. Herra, saanko tuoda olutta enemmän. Kiitos, sanoin ja katsoin hänen kasvojaan, samalla toivottavasti laskuni maksaa saan. Taas hän kumarsi. Häntä tuijottamaan jäin. Aivan selvästi Kuoleman kyyppärinä näin. Poltin huolettomasti loppuun sikaarin. Nousin ja lähteissäni häntä hyvästelin. Tunsin kadulla vielä jäätävän henkäyksen. Potzdamer Platzilla tunsin vielä, vielä sen. Luin reklaameita silmin vapisevin: Iosty, Wintergarten punaisin kirjaimin... WINTERGARTEN Hei, Ganymedes, Zeus on kuollut, vaan sä kotkinesi elät ikuisesti. (Hätäinen syrjäkatse ohjelmaan: The Bermos, Catalani, Schöne Betsy.) ... Vai onko, sanoo Thompson itsekseen, Englannin politiikka aivan turhaa... Se Sovjetiin ei näytä tehonneen, ne siellä niinkuin puolihullut murhaa... ... En tainnut mainitakaan, että tää on Tanskanmaasta mulle juuri tullut. Ääneensä sanoo tämän Mustapää. Ne Tanskan lyyrikot on puolihullut... ... No, Bonnelykke... Junalyriikkaa... Ja illan valtaa sellon hautasoitto: Maa on niin musta, musta, musta maa ja taivas on niin etäinen ja loitto. Se ihmisien osaks annettiin: yks päivä elää, kuolla huomenna jo. ... Oi. Yö jo tuli Wintergarteniin, jo katos viimeinenkin päivänkajo. Oi Ganymedes. Thompson, Mustapää, kaks sälliä sun tykönäsi löytään. (He lähtee kohta. Silloin tähän jää kaks tyhjää olutseideliä pöytään.) IV TRIPOLIS 1. Miss Annabel Hei, kaksi nuorta: sälliä, Thompson ja Mustapää purjehtien saapuivat Tripoliin kaupunkiin. Vaan Tripolikseen saapuu ken, se on oma Tripoliin: hän täällä viihtyy vain isänmaansa unhoittain. _Hei, indigonvärinen taivas yllä palmujen, hullut, hullut tanssit neekerinaisien. Nauraa kultainen hiekka, soittaa haikea, haikea pilliniekka Tripoliissa._ Hei, kaksi nuorta sälliä, Thompson ja Mustapää, läksi kerran Tripoliissa katuja kulkemaan. He näkivät arabialaiset, jotka lakanat viittoinaan lensivät yli maan jaloilla ratsuillaan. _Hei, indigonvärinen taivas yllä palmujen, hullut, hullut tanssit neekerinaisien. Nauraa kultainen hiekka, soittaa haikea, haikea pilliniekka Tripoliissa._ Hei, kaksi nuorta sälliä, Thompson ja Mustapää, istui katukahvilassa mokkaa nauttien. He näkivät kahylineidet, joitten pitkien ripsien takana juoksivat kuin pienet valkeat. _Hei, indigonvärinen taivas yllä palmujen, hullut, hullut tanssit neekerinaisien. Nauraa kultainen hiekka, soittaa haikea, haikea pilliniekka Tripoliissa._ Hei, kaksi nuorta sälliä, Thompson ja Mustapää, sytytti vesipiippunsa ja vaipui uneksimaan. He havahti: kalpea dervishi löi suurta rumpuaan ja katos lyödessään taas kadun hämärään. _Hei, indigonvärinen taivas yllä palmujen, hullut, hullut tanssit neekerinaisien. Nauraa kultainen hiekka, soittaa haikea, haikea pilliniekka Tripoliissa._ Hei, kaksi nuorta sälliä, Thompson ja Mustapää, juutalaisten kadulla näki mattoja kutovan. Ja pienen muulin he näkivät ja kameelin ruskean: vaan selässä kameelin, ah, miss Annabelin. _Hei, indigonvärinen taivas yllä palmujen, hullut, hullut tanssit neekerinaisien. Nauraa kultainen hiekka, soittaa haikea, haikea pilliniekka Tripoliissa._ Hei, kaksi nuorta sälliä, Thompson ja Mustapää, nousi katukahvilasta palaten hotelliin. Ja Thompson kaipasi ihmeellisesti takaisin Englantiin kun siellä verraton kaupunki Lontoo on. _Hei, indigonvärinen taivas yllä palmujen, hullut, hullut tanssit neekerinaisien. Nauraa kultainen hiekka, soittaa haikea, haikea pilliniekka Tripoliissa._ 2. Fatiman kuolo. Me istuimme kabylimajassa ja poltimme tupakkaa, ja mieleemme muistui vienosti kaukainen isänmaa ja tyttö ja työt ja kaikki, vaan emme me tunnustaneet sitä toisillemme, vaan rauhassa me poltimme tupakkaa. Ja oli kuin varjot puista olis maahan varisseet. Kuu istui päämme päällä. Me poltimme tupakkaa, ja mieleemme muistui vienosti kaukainen isänmaa. Me kuulimme, miten pakenivat äänet eläimien. Ja me kuulimme, miten äkkiä Tripolis oli hiljainen. Ja silloin me lauloimme hiukan ja poltimme tupakkaa, ja mieleemme muistui vienosti kaukainen isänmaa. Ja vyöryi öinen lintu kuun yli, kadoten. Me kuulimme sen äänen, ja se oli ihmeellinen. Me värisimme hiukan, me, Thompson ja Mustapää: se oli vaakalintu, jota ihmissilmä ei nää. Ja Thompson raapaisi tulta ja sytytti piippumme taas ja kenttäpullosta kummallekin iltaryypyn kaas. Ja sitten me uneksimme ja poltimme tupakkaa ja mieleemme muistui vienosti kaukainen isänmaa. Vaan keskellä yötä kuulimme, kun joku valitti niin kuin suuressa tuskassa valitetaan. Ja sitten huudettiin hyvin monella kurkulla kamalasti. Se oli huuto, se, se karmi luita ja kävi todella lujasti hermoille. Ja Bimbo, neekeripoika, tuli kotiin ja tiedon toi: vain Fatiman, kauniin kabylitytön, kuoinhuuto soi. Me paljastimme päämme. Ja Thompson ääneti kaas hänen muistollensa kenttäpullosta pienen ryypyn taas. Koko yön me istuimme kabylimajassa. Kylä heräs jo ja nousi mustasta palmupensaasta punainen aurinko. Me kuulimme härkien mölyn ja kukkojen kieunnan ja mustien kerjuripoikien me näimme tulevan. Vaan kun me astuimme satulaan ja aloimme ratsastaa, niin mieleemme muistui vienosti kaukainen isänmaa. LASISESTA SILMÄSTÄ Hän oli ylen ruma. Hän katsoi mua toisella silmällään. Hänen toisen silmänsä kohdalla — se rumensi koko pään — oli hirveä sininen kupla vain, ja sen minä nytkin nään kun kirjoitan hänen haudalleen, joka näyttää muilta unohtuneen _vain hiekkaan: Birgitta_. Vaan hän oli hyvä. Hän paimensi mua hellällä kädellään. Hän leikki aina ja lohdutti mua kun rupesin itkemään. Hän juoksi kerran illalla Pyhäjärveen hämärään. Hänen vettävaluvan kätensä nytkin niin selvästi nään kun kirjoitan hänen haudalleen, joka näyttää muilta unohtuneen _vain hiekkaan: Birgitta_. He aamulla löysivät hukkuneen. Aurinko kultainen ilomielisnä leikki sillalla. Ja minä näin sen. (Joku kertoi minulle myöhemmin, kun olin jo aikuinen, hänen rakastuneen renkiimme, joka torjui hymyillen...) Mua kukaan ei tullut lohduttamaan, minä muistan vielä sen kun kirjoitan hänen haudalleen, joka näyttää muilta unohtuneen _vain hiekkaan: Birgitta, vain hiekkaan: Birgitta_. YXI WALITETTAWA WIRSI, KOSKA IHMINEN HELENA ERIKIN TYTÄR HALIKON PITÄJÄSTÄ ULWOS KÄWI MURHAN TÄHDEN SINÄ 11. PÄIWÄNÄ MARRAS KUUSA. WUONNA 1778. Ja kylmä, kostea selli hänelle annettiin, ja kylmä, kostea peite selliin kannettiin, ja puiselle lavitsalle hän putosi istumaan ja puisella lavitsalla hän muisti uudestaan koko eilisen päivän ja illan ja vielä iltayön, jolloin hän vaipui tekemään hirveän, hirveän työn. »Oi rakas, pieni Jeesus, joka olet niin kultainen, oi rakas, pieni Jeesus, minä tunnustan sulle sen, vaan noille tuomareille minä en sano sanaakaan, noille mustille tuomareille, jotka käy mua tutkimaan... Oi, rakas pieni Jeesus, se oli niin kamala mies, joka pienen pienistä synneistäni liian paljon ties. Minä rakastin toista miestä, minä häntä jumaloin, ah, pienet syntini häneltä kätkin, minkä voin. Minä olen niin kaunis, Jeesus, kai näet, kun katsot vain, vaikka tässä mustassa sellissä ei ole valoa lain... Ja se kuulutti kaduilla julki, se kamala, kamala mies minun pienistä synneistäni kaiken minkä ties. Ah, eilen iltayöstä — niin vaikea kertoa on, sillä kurkussani on kyyneleitä ja olen niin lohduton: Ah, eilen iltayöstä minä päätin tappaa sen. Hän oli niin rietas ja kamala, kamala ihminen... Ja muuta ei ole, Jeesus. Minä tapoin hänet siis. Oi auta, ota kaunis pääni väkeviin kämmeniis.» SUOMALAINEN RYIJY Kysymyksessä oleva ryijy on nyt myyty juutalaiselle. Siihen oli kudottu kokonainen elämäntarina: tarina onnellisesta avioliitosta, joka päättyi miehen uljaaseen kuolemaan. Se sisälsi myös elämänfilosofian, joka on mutkaton ja luterilainen. Tarinan eli minun isoäitini ja hän omisti myöskin tuon elämänkatsomuksen. Koko paikkakunta on keltainen. Joku kapea juova vain on vihreätä ja valkoista ja sinistä näillä main. Ja tuulimylly on kankaalla ja jauhaa ja pyörii ja soi. Ja poika seisoo sen vieressä ja nauraa minkä voi. Ja tyttö on miltei punainen, hän on aivan palavissaan. Ja poika on juuri kosinut ja tyttö on antanut jaa'n. MORAALI: Vaan taivaalla ovat symboolit. On ensiksi elämänpuu: joka siitä maistaa, hän elämästä ja onnesta huumautuu. Ja taivaalla on tuntilaseja — jonossa, rivittäin —: ajan hiekka tippuu laseista, käy nöyränä, kumarapäin luo hautas mustan, se määräsi on, se jokaisen määrä on. Ja Jumalan silmä on taivaalla: elämä on loputon. HISTORIA: Vaan keskellä ryijyä vuosiluku on vanha ja himmentynyt. Minun isoäitini rukouksia monia hymissyt on kutoessaan ja muistaessaan nuoren miehen sen, joka seilasi aavoja valtameriä tyyrissä Alicen. Minun isoäitini yksin jäi leskeksi ja puutteeseen kun Alice, uljas fregatti upposi lasteineen... PUER NATUS IN BETLEHEM Me istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten. Ja ikkunaholveissa tuikuttivat liekit kynttelien ja huurua tulvi ovesta, kun kansaa saapui. Ja soi papinkello tornissa levottomana. Urut jo huminoi kuin kaukainen syksyukkonen. Ja nyt jo veisattiin ja lukkarin basson kohina yhtyi vapiseviin ja valittaviin huiluihin vanhojen urkujen. Vaan kirkon yllä veisasivat parvet enkelien. Me istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten. Tänä aamuna tunsimme elävän rovastin sanojen: ne juoksivat saarnatuolista, luo ihmisten tulivat. Me näimme miltei kalveten: ne olivat ihanat, ne olivat hunajan pisarat tai Saaronin liljat tai pyhä manna Siionin korvessa, jota kerran syödä sai koko Juudan kansa nälissään. Ne täyttivät taivaan ja maan ja ihmeellisen lohdutuksen toivat tullessaan. Me istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten. Ja äkkiä näimme kedot ja laumat paimenten: ne olivat alttarin luona. Koko Juudean kalpea maa oli hitaasti alkanut kynttelin liekkien lomitse pilkoittaa. Se oli himmeä ensin, se oli kuin utuinen yö. Vaan nyt jo, katso, lammaskatras kedolla ruohoa syö ja purppuraviitta-paimenet sauvaansa nojaavat. Ja nyt jo, katso, enkeliparvet, suuret, valoisat koko taivaan täyttävät soitollaan. Ja nyt jo paimeniin on tarttunut onni ja riemahdus. He rientävät Betlehemiin. Oi, pieni piltti lepää keskellä eläinten. Hän on kuin lehdellä kaste, hän on aivan nnellinen, hän ei tiedä kalkista, orjanruususta, ristinpuusta. Hän on juuri taivaasta lähtenyt ja nähnyt elämän hyvin ihmettelevin silmin. Hän on lapsi viaton. Vaan tähti on hänen yllänsä. Se Kuoleman tähti on. Oi, hyvä Maaria, taudita hänet seimessä unehen, oi, hyvä Maaria, tuuditathan hänet syvään unehen. Me istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten. Me miltei itkimme kajahdellessa rovastin sanojen. Sitä pientä pilttiä paimenet suuresti ylistivät ja aamun tullen saapuneet itämaan tietäjät. Vaan myöhemmin hänet tylysti ristille ripustettiin. Me emme tätä käsittäneet, me vaivuimme kyyneliin: me olimme pieniä lapsia. Ja kynttiläin himmeitten me näimme kanssamme surevan kuolemaa Jeesuksen. Me istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten. Me kuulimme rovastin sanovan lempeän aamenen. Ja katosta lensi enkeli. Se purjehti valkoisin ja kirkkaanvärisin siivin ihmisten penkkeihin. Se veisasi riemulaulua meidän kanssamme. Sen me sitten näimme monesti keskellä unien. Puer natus in Betlehem, Cust' iloitze Jerusalem, Halle, Halleluja. VAATIMATTOMASTA HAUTAUKSESTA Kylän laidassa asui tyttö, jota lapsena ihailin. Hän kuoli sitten ja taivaassa sai morsiuskammarin, kuten kaikki pienet tytöt, jotka varhain kuolevat. Hänet pantiin arkkuun valkeaan ja surevat vanhemmat sen ottivat varoen polvilleen rekeen istuessaan ja ajoivat kiviportille lumisen hautausmaan. Minä olin niin pieni poika. En paljon ymmärtänyt. Minä kuulin, kun kulkuset helisivät. Marjatta, Marjatta nyt on tulossa, sanoin äidilleni, nyt mennään tervehtimään. Vaan sitten näin itkevän Miettiskän ja Miettisen kumaran pään. Ja äkkiä olin ääneti. Ja valtavan onneton. Ja minä en tiennyt ollenkaan, mikä kuolema on. Ja kirkonkellot läppäsivät vanhassa tornissa... Ja isäni, joka on pappi, tuli portille paljain päin: hänen kainalossansa käsikirjan mustat kannet näin. Ja lukkari tuli myöskin. Ja sitten he veisasivat ja kääntyivät hitaasti takaisin menemään molemmat. Ja Miettisen vanhemmat pojat, ja Kasper ja Heinonen ja Miettinen itse ja Kalle kulkivat laahustaen ja kantoivat pientä arkkua. Oi, äiti, sano, oi, miks kirkon tornissa iso-kello noin taukoamatta soi? Ja äitini puristi kättäni ja me joukkoon liityttiin ja mentiin ääneti lumista tietä. Pieniin kämmeniin kävi tammipakkanen kovasti. Missä siis Marjatta on? minä kysyin hiljaa äidiltäni ja olin onneton. Ja kirkonkellot läppäsivät vanhassa tornissa. Hän on mennyt taivaan saleihin. Hänen ruumiinsa haudataan: hänen valkoinen arkkunsa lasketaan juuri helmaan maan. Minun äitini itki myöskin ja silitti päätäni. Niin minä silloin hyrähdin minäkin katkeriin kyyneliin. Minä tiesin äkkiä jotakin, jonka kaikki toiset jo ties. On Kuolema ollut minulle sitten niin tuttu mies... LEGENDA VÄSYNEISTÄ NAISISTA On kolme köyryä niskaa, kolme naista ahkeraa. Tämän päivän ehtooksi kitketty on koko naurismaa. Olen uupunut, sanoo Malviina, olen kaamean uupunut, minun niskaani polttaa ja sydäntäni on kummasti vihlaissut. Ja Sanna: Lähden täältä, menen pojua imettämään, hän on siellä hirveän janoissaan. Vaan Miina: Minä jään tähän viime minuutille, vaikka loppuni sitten ois: saa kartanon rengit kuljettaa minun ruumiini kauniisti pois. On kolme köyryä niskaa, kolme naista kalpeaa, jotka kankein jaloin piennarta pitkin kotiinsa vaeltaa. Tuli Jumalan kääsit vastaan. Ja pieni enkelikin on kiivennyt hymyillen Jumalan rinnalle Jumalan kääseihin. Ja Jumala katsoo heitä ja viittaa kädellään. Ja raudikko-orhi karahduttaa koivikon hämärään. On kolme köyryä niskaa, kolme naista ihanaa, he naurispellon pientareella nauraen vilkuttaa. SOTAMIEHEN HAUTAUKSESTA _Rummut, rummut: Tararam, tararam._ Me olimme kunniakomppania, me tiesimme: juhlallisesti joka ainoa askel ja jäykkien kasvojen eljet niinkauankuin marssia kaupungin kaduilla kesti. Me olimme ennen kuin veljet, kun elimme keskellä rauhanaikaa. Nyt rummut raikaa: Tararam, tararam. _Rummut, rummut: tararam, tararam._ Me marssimme hitaasti, kiväärit olalla, kasvot jäässä, hyvin hitaasti marssimme ruumisvaunujen jäljessä, joissa meidän veljemme arkussa makas, granaatinsirpale päässä, ja järki aivoista, sielu rinnasta poissa. Hän kuoli keskellä rauhanaikaa. Ja rummut raikaa: Tararam, tararam. _Rummut, rummut: tararam, tararam._ Ah, veljemme oli nyt ruumis. Hän oli jo mätä. Hänen nimensä oli jo sisällyksetön sana. Me ääneti mietimme jokainen kaikkea, kaikkea tätä kun marssimme jäykkänä kunniakomppaniana. Me elämme keskellä rauhanaikaa. Ja rummut raikaa: Tararam, tararam. MIKKO PUHTISESTA Olin tutkinut puoleen yöhön. Olin löytänyt viimein sen jota kaipasin dokumenteista. Mikko Puhtinen oli von der Buchtien kantaisä, ukonkarilas: toden totta, jo laski hiukan, oi kreivitär, kunnias! Minä aukaisin uudinta hiukan ja katselin yöhön ja näin, miten Otavan kyöpelivaunu oli vierinyt länteen päin. Näin, kuinka puistossa kaikki oli himmeän hiljaista. Niin tulin vihdoin silmäni ohjanneeksi flyygelin ikkuniin. Kuka valvoo siellä? mä huusin. Joku vastasi: Puhtinen. _Meren äärellä, kuutamossa, minä tapasin neidon sen, meren äärellä._ Otin liinan ja shaalin ja lähdin ja kolkutin voimakkain ja rohkein iskuin. Ja flyygelin pariovet auki sain. Koko porstua tuoksui homeelle. Näin valuvan kynttilän suurpirtin honkapöydällä. Peräpenkillä istui hän, toden totta, Mikko Puhtinen, hyvin vakavin naamoin. Ja pää oli hänellä jalo. Ja ilmeessä oli jotakin viehättävää. Oi, hyvää iltaa, mä sanoin, oi, Mikko Puhtinen. _Meren äärellä, kuutamossa, minä tapasin neidon sen, meren äärellä._ Minä niiasin hänelle syvään. Vaan jäykkänä istui hän. Minun rohkea tuloni häntä ei näyttänyt häiritsevän. On ihana yö, minä sanoin. Hän tuijotti, tuijotti vain. Tänä yönä, jatkoin, meidän sukupuumme selville sain. Koko Buchtien, Liewencronain, von Birckendahlien suvut juontuvat teistä, teistä, oi Mikko Puhtinen. Miten onnellinen te olette, oi Mikko Puhtinen... _Meren äärellä, kuutamossa, minä tapasin neidon sen, meren äärellä._ Hän syöksähti kiivaasti ylös. Hänen silmänsä vavahtivat. Hän iski honkapöytään teräsnyrkkinsä molemmat. Se on valhe, hän huusi. Sitten hän itsensä hilliten taas lysähti raskaasti penkille. Olen Mikko Puhtinen, joka syntyi suomalaiseks, joka eli kuin Suomen mies, joka milloinkaan ei tietänyt, miten painaa juhdan ies, joka iski pirulta parran, joka ruotsilta listitsi pään, joka hirtettiin kuin suomalainen ja karsikon hämärään pääs isäinsä luokse nukkumaan. Olet kumminkin sanonut, että poikani poika on Birckendahl tai kreivi von der Bucht? Mene, huuda: Mikko Puhtinen, joka ammoin hirtettiin, on kirouksensa singonnut joka ainoaan petturiin! Olen suomalainen, hän sanoi, olen Mikko Puhtinen. _Meren äärellä, kuutamossa minä tapasin neidon sen, meren äärellä._ * * * _Meren äärellä, kuutamossa minä tapasin neidon sen, meren äärellä kulki hän autiolla laulua hyräillen. Minä otin häneltä laulun hänen kantaisästään ja kirjoitin sen kirjaan herra Mustapään._ V DOMINUS KRABBE 1. Pappilan nuorenherran kertomus Hän vaelsi alakuloisena, kuten nuoret miehet aina, vaikka sydäntä ei suinkaan vielä maailman huolet paina, hän vaelsi tukka liehuen ja mieli jossain poissa. Hän kuuli, kuinka lasikellot soivat vaahteroissa. Hän kulki kotipihalla ja samalla maailmalla. Hän seisoi hetken epäröiden kanslian ikkunan alla. Suviyössä valitti tuuli, lasikellot, lasikellot... Ja laiha liekki tuikutti, tuikutti ikkunasta. Hän hätkähti ja vaivoin välttyi takaisin juoksemasta. Se on isäni tietysti, mietti hän, hän valvoo poikaansa tänään. Oi, poika, poika, isälläsi on suruja nieltävänään: sinä etkö kadu viipymistäsi kylän karkeloissa — vain sielus mistaat ja sydämesi syntipaikoissa noissa. Hän tarrasi ikkunaluukkuihin ja keljuili ylös vähän ja miltei kauhusta kirkaisi kun katsoi sisään. Tähän hän totta ei ollut valmistunut keskellä nykyistä aikaa: suviyössä olis siis kaikitenkin hitonmoista taikaa! Hän käsitti salamannopeasti: kaamea menninkäinen oli kansliassa ja kirjoitti. Jokin uho, kalsea, jäinen kävi lasien lävitse pihalle kuin luurangon kostea hiki... Hän tunsi äkkiä Pappi Krabben. Se istui ruutua liki, se kohotti tyhjän katseensa, hän tunsi tuon saman saaliinhimon syttyvän siihen, jonka niin, oli sakaristossa maaliin ja kankaaseen joku mestari ennen siveltimellä luonut. Niin, tietysti se taaskin oli krouvissa viinoja juonut (se krouvi sijaitsi kirkolla, hänet erotti piispa siksi, kun hän möi viinaa ja joi hän viinaa henkensä pidättimiksi). Hän sisään kävi ja rohkaisten luontonsa rykäisi ovella lujaan ja arveli sillä saattaneensa haamun umpikujaan. Vaan se oli aivan rauhallinen, ei syöksynyt ilmaan lainkaan. »Oi iltaa poikani», sanoi se vain, »miten suuren kunnian sainkaan kun vaivauduit minun luokseni näin myöhään yöllä ja tahdoit minun mieltäni riemastuttaa, niin, oi poikani, mahdoit, mahdoit hyvin nukkua vain sinun vuoteellas. Vaan äläpäs, äläpäs huoli, jos sitten hieman juteltais, ota, istu, tuossa on tuoli...» Ja sitten hän haamulta tietää sai: se kirkossa saarnata halas. Se kylmeni harppujen huminalle ja taivaasta vaelsi alas, se hetkeksi vanhan pappilan kanslian pulpettipenkille palas ja sytytti haarakynttilän ja istuen myöhään yöhön koko palavan henkensä voimalla vaipui saarnanvalmistustyöhön. Sen sulka rapisi paperilla ja kirjainten jono musta kuin huusi jo lain ja evankeliumin sanoman julistusta... Suviyössä valitti tuuli. Lasikellot, lasikellot soivat vaahteroissa. Vaan sitten se haihtui kuin usma pois. Ei näkynyt enää häntä. Hän oli riuska ja kippura ja paksu ja pienenläntä ja yllä keltainen sortuukki ja jalassa pieksunhylyt, kuten sakariston taulussa, ja silmät jäiset ja tylyt. 2. Piika Amandan kertomus Ja meidän piika Amanda oli herännyt aamulla varhain, vaikka piikain uni, kuten tunnettua, on juuri amulla parhain. Hän oli kuullut nurkissa kolkutusta. Ja hissun kissun kulki jokin kaamea olento porstuassa ja ovia ryskien sulki, ja juoksi pihalla, puutarhassa ja anturat maahan iski kuin nuija-juntta, ja kumminkaan ei haukkunut Halli-piski. Ja Amanda kylmässä hiessä ui ja nousi ja ovelle juoksi ja raoitti varovaisesti ja palasi ikkunan luoksi kun mitään ei nähnyt eteisessä, ja aukaisi ikkunanverhot. Vaan ulkona värisi aurinko ja kedolla leikkivät perhot ja lehmät ynisi karjatarhassa. Lahdella sumu leijas... Mikä hitto häntä unien keskeltä turhaan ylös peijas? Vaan äkkiä kämmenin hamuilevin hän punaiset kasvonsa peitti: jokin valkoinen olento tallin edessä satulan selkään heitti pienvärisen korskuvan valakkahevosen, ja itse hyppäsi selkään. Oli haamulla liperit leuan alla ja jalassa pieksunhylyt, kuten sakariston taulussa, ja silmät jäiset ja tylyt... 3. Renki Epramin kertomus Ja meidän Eprami kuului olleen tulossa kotiin. Hän mietti, miten iloisen yön hän Nikulan Alman aitassa juuri vietti. Hänen ajatuksensa ruusunpunaiset kiersivät tuttuja maita, hänen huulensa vihelsi nuotteja villejä, drillejä onnekkaita. Hän astui rennosti Ripakon kujaa kun aurinko nousi. Hän saapui järvelle kimmeltävälle ja yli sen sousi ja katseli kuinka korsissa sipisi, aalloilla lipisi tuuli. Hän telkkien vitinän, ruislinnun haikean ritinän kuuli. Hän niitulla näki vilkkuvan keltaisten kurppien nokkien, hän pajuista äkkäsi kerttujen parvet ja ilmasta lokkien. Hänen venheensä kokka törmäsi suhisten kaislaan ja santaan ja notkein ja nuorin jäsenin hyppäs hän pappilan rantaan. Poissa on kulta... Ja aurinko heitteli pappilan laseihin punaista tulta. Ja Eprami lauloi haikeesti: Poissa on kulta... Hän mollissa lauloi ja asteli rennosti taloa kohti. Oi aikainen aamu! Se mutkikas polku läpi koivikon johti. Hän lauloi mollissa: Poissa on kulta. Ja koivikko hymys. Vaan äkkiä paukkui ja tantere soi. Ja Eprami lymys ikikokoisen koivun rungon turviin ja kalveten näki: oli liikkeellä valkeat menninkäiset ja hautojen väki. Pikimustalla ratsulla karkasi kelmeä vainaja ohi ja ruoskalla vinkuvasiimaisella sen kupeita sohi. Verenkarvainen liekki suitsusi ympäri hevosen suusta. Ja ratsastajalla naama lie ollut pelkästä luusta, pyhä piplia toisessa kainalossa ja jalassa pieksunhylyt, kuten sakariston taulussa, ja silmät jäiset ja tylyt... 4. Kirkonvartija Optaatuksen kertomus Ja kirkonvartija Optaatus, joka soittaa kelloja aamuin ja on, kuten kaikki kirkonvartijat, tarkka tuntija haamuin, meni aamulla varhain sakaristoon ja aikoi siivota siellä: näet on niin raskasta antaa rovastin liialti tomuja niellä, se tekee kurkun karkeaksi ja saarna ei oikein luista... Vaan semmoista suurta säikähdystä ei Optaatus toista muista: pikimusta ratsu on köytettynä lampetin lenkkiin ja kauraa se rouskii nuorilla hampaillaan. Ja nurkassa joku nauraa röhönaurua, paksua, karmivaa. Kun Optaatus sinne kääntyy, hänen hyvänsävyinen naamansa kauhusta vinoon vääntyy. Se on pappi Krabbe, se syntinen mies, jonka kuva on kaapin päällä. Mitä hittoja hänkin, vainaja, on näin päivällä vielä täällä: kuten tunnettua on vainajilla aikaa yhdestä viiteen ja sitten niitten on lähdettävä takaisin kiireesti hiiteen... Oli haamulla rillit nenänpäässä ja jalassa pieksunhylyt, kuten sakariston taulussa, ja silmät jäiset ja tylyt... 5. Pappilan neitien kertomus 1. Me menimme juhlapukuisina herkän-hartaalla miellä ja yhteen kartanon Mirjamin kanssa satuimme kirkkotiellä. Me hymyilimme ja tervehdimme. Ja Mittumaarian pellot oli kukkamerenä: päivänkukat ja apilaat ja kellot kuin laineet kohisi aidan takana. Väkevä koivujen haju ja kasteen tuoksu syöksyi vastaan kuin myrskytuuli raju. Ja helähti kirkon isokello, kun kellonsoittaja veti koko hartiavoimalla kellon nuoraa. Sitten pimpitti heti papinkello kimein kilinöin. Se viittasi meidän isään. Me tukkaamme hiukan sipaisimme ja marssimme rivissä sisään. Koko kirkkorahvas kahahti ja sitten suvivirsi soi holveissa ja sen soidessa kaikkosi sydänten kirsi. Se on kaikkein virtten suloisin, ah, siinä on jaloa voimaa, sen väristessä ja helistessä totisesti soi maa... Vaan se meni poikki. Me hämmästyimme. Virtemme jäi puoliin. Jokin peljättävä kummitus oli kiivennyt saarnastuoliin. Joku vaimo kirkaisi perällä. Joku pudotti kirjansa. Joku oli jäykistynyt ja huulille oli syöksynyt manaushoku. Ja isämme, hän oli sakaristosta tullut ovelle asti ja seisoi ja tuijotti saarnastuolia perin tuikeasti. Ja lukkari yritti virttä taas. Vaan sävel soristen kuoli... Ja sitten meillä ei enää ollut muuta kuin saarnastuoli ja kummitus saarnastuolissa. Se kohotti luurankonyrkin ja pauhasi meille lain sanoja lausein kiivain ja jyrkin. Sen kaljulla oli kalotti ja jalassa pieksunhylyt, kuten sakariston taulussa, ja silmät jäiset ja tylyt. 2. Me kuulimme, kuinka Herra teki armon Juudean maalle kun Johanneksen lahjoitti sille vanhalle Sakariaalle, me kuulimme, kuinka Herodias oli häijy ja jumalaton kun eli alla Herodeksen kuninkaallisen katon, me kuulimme, miten Salome tanssi Herodeksen nähden, me kuulimme, miten Herodes antoi Salomen tanssin tähden pyhän Johanneksen mestattavaksi aivan ilman syytä, me kirosimme Salomea, sitä kurjaa, kurjaa kyytä, me siunasimme Johannesta, hyvää Jumalanmiestä, joka edelläkävi ja Messiaalle tiedot antoi tiestä. — Vaan saarnattuaan tähän asti kummitus taukosi vähän. »Minä tahdon tähän lisätä, minä tahdon lisätä tähän että kaikki tietäis sen seurakunnassa: Olen kuin Herodes muinen, tämä käsivarsi ja nyrkki tässä, tämä nyrkki kalmanluinen on kuoleman miekkaa pidellyt ja tappanut miehen kerran, ja totisesti se mies oli myös, kuten Johannes, mies Herran. Oi ystävät, ystävät, kalvetkaa, sillä kenkään, kenkään teistä ei taida silmin synnittömin Herran edessä seistä. Te olette kaikki Herodeksia, joka ainoa miehen murhan _on tehnyt omassa sielussansa tähden himon turhan. Kuka luulee itsensä viattomaksi Seebaotin nähden? Joka ainoa oman itsensä on tappanut Salomen tähden_...» 3. Ja liikutus kävi seurakunnossa, itku nousi ja laski. Ja rahvas oli kuin vastakaadettu, vastakulottu kaski, ja vastakylvetty: odottaa sai milloin nousis oras. Joku akka huusi ja mylvi melkein, joku ukko manas ja poras, joku kimeä-ääninen pojan-nappula penkillä seisten huusi: »Oi taivaan profeetta, taivaan profeetta, Messias, Messias uusi.» Ja kaksi vanhaa-emäntää hihitti mieltä vailla, ja kaunis tyttö ristikongilla tanssi Salomen lailla... Ja kummitus vihdoin lopetti. Emme nähneet enää häntä. Hän oli riuska ja kippura ja paksu ja pienenläntä ja leuassa pieni piikkiparta ja jalassa pieksunhylyt, kuten sakariston taulussa, ja silmät jäiset ja tylyt. 6. Vanhan haudankaivajan kertomus Hän kuului juuri siirtäneen mädän hautalaudan pois kiviaidalle reunustalta vastaluodun haudan ja sitten ääneti istahtaneen. Ja hän hautarivit näki ja mietti, että siinä se nukkui pitäjän vanha väki: oli paroonia ja riiarinnaa ja rovastia ja muuta — vaan itseasiassa kuitenkin vain rapiata luuta, joka helponlaisesti murenee ja tomuks ja tuhkaks hajoo, kun kaivaessaan lapion terällä hiukkasenkin kajoo... Niin, sielu, sanovat, ikuisesti veisaa ilossa taivaan, vaan ruumis, miksi se katoaa, miks ruumiin madot sai vaan... Ja hän sytytti niveräpiippunsa. Niin, oli se kysymys vakaa. Hän hymähti lievästi itsekseen. Vaan silloin puitten takaa tuli hitaasti ratsu ja ratsumies. Mitä kummaa ne tekivät tässä pyhää kirkkorauhaa sunnuntaina noin julkeesti häiritsemässä? Ravas ratsu Krabben haudalle. Hävis ratsumies satulasta. Ja silloin hauturi äkkäsi, hän äkkäsi silloin vasta: oli miehellä piirteet kauheat, oli silmät jäiset ja tylyt, kuten sakariston taulussa, ja jalassa pieksunhylyt. VI. LAULU ESI-ISISTÄNI, LAUKUNKANTAJISTA Sinä hiukan ylpeänä suorasta nenästäsi ja vaakunasi kahdeksasta kentästä hyppäät silmilleni ystäväni, ja kysyt minulta, ääni väristen, kuka oli iso-isäni. Ja minä hyvin ylpeänä: kuningas. Hänelle olivat alamaisia kahdeksan kihlakunnan tiet, hiekkaiset, pitkät tiet, ja sateenkaariset unelmien sotajoukot. Ja hänen sukupuunsa haarat olivat täynnä tuskan hikihelmiä ja kuolema istui jokaisen lehvän päässä. Ja sinä naurahdat minulle. Mutta minä, minä käsken sinun itkeä ja paljastaa pääsi pitkien sarkofaagien edessä, joissa esi-isäni nukkuvat. Niistä nousee huokausten höyry. Ja reunoihin olen upottanut korkokuvia: kuninkaitten saaton, synkeän, synkeän saaton, jossa esi-isäni vaeltavat selässä haavoja, jalat palaen, silmät niin totisina, kuninkaitten saaton, ylpeän, ylpeän saaton. DAIDALOS JA IKAROS 1. Ikaros Olen vanki, tee mulle siivet. Mun rintaani ahdistaa nämä tylyt ja sumuiset rannat, koko autio Kreetanmaa, ja katkerat kreetalaiset ja Minoksen synkeä ies. Oi, isäni, tee mulle siivet. Olen vanki, ja vapaa mies minä voisin olla. Pois mennä yli meren aallokon. Toden totta. Ma tiedän: suuri sen takana elämä on. Toden totta. Kaupungeissa olet kertonut asunees ja pauhun ja jylinän kuullees joka päivä sun huoneesees. Ja kauppiaitten säädyn sinä rikkaaks kuvailit, maamiehet rauhallisiks ja viisaiks filosofit. Ja jalojen soturien sinä kerroit elävän näin: teräs silmissä, tanassa keihäs. Ja kuolevan pystyin päin. Sinä naiset kuvailit kauneiks: he on sisaret, morsiamet ja vaimot ja nuoret äidit. Vaan isäni, isäni, et mua milloinkaan ole vienyt pois sinne. Ja yksin sain joka päivä vain tuta kaipuun ja ikävän rinnassain. Hei, kuuntele, meri huutaa ja lokit kirkuvat, hei, Neptunuksen kasvot ovat vihreet ja ilkkuvat. Hei, kangastus on noussut meren ylle värisemään: ma sun kaupunkisi ja maasi niin hehkuvina nään... Oi, isäni, tee mulle siivet: meren yllä vapaus on, meren yllä nään lentävän tähtein ja kuun ja auringon ylen suurta ja tuntematonta ja kaunista kohti. Ja nään: ne kaikki sittenkin tietää kuin jonkin määränpään. 2. Daidalos ja Ikaros Me kohotamme katseemme. Ja siivet kimmeltävät on, nähkää, meille lahjoittanut suuri Kohtalo: maa, meri vaipuu allemme. Nyt meidät kauas kantaa yötaivas ja sen värisevä eetteri. Te valmistitte käsillänne köyhän ravintonne ja verhositte vartalonne kehnoin tappuroin. Oi, katsokaa te jälkeemme ja nähkää ihmetellen: on kuninkaitten rikkaudet meille annetut. Te vapisitte pimeässä kauhukuvain eessä ja itkitte ja pakenitte metsään pimeään. Me rintahaarniskoissa ja miekat hioittuina kuin sotauroot käymme yli aavain kenttien. Te kyynärpuulla mittasitte ajatusten polvet ja punnitsitte nauloin kaikki pienet sananne. On meidän mittanauhoinamme kiertotähtein radat ja punnuksina ovat itse kuu ja aurinko. Niin raivoisina kuin te joskus luojan kirositte ja kirositte elämänne vuodet kuluneet, niin hartaina me kumarramme luojan eteen päämme, me, joille hän on lahjoittanut suuren huomenen. Te ruikuttaen kerjäsitte kuolemattomuutta ja väsyitte kuin sylilapset haudan povehen. Me kerran putoamme. Vaan siivin liekehtivin ja ylpein otsin katoamme niinkuin sankarit. SUVINEN ILTA VUODEN 1927 PROMOTSIONIKANTAATTI Laulu esi-isille Miten kauneina nukkuvat lapses alla koivun vihreän. He nauravat maailmalle joka näyttää hymyilevän: näes, taivaalla on pilvi ihan, ihan punainen, ja vihreä niitty sen alla ja puro keskellä sen — ja kauneina nukkuvat lapses alla koivun vihreän ja nauravat maailmalle, joka näyttää hymyilevän. LAPSI: Älä säikähdä, rakas äiti, minä juuri heräsin. Minä kuljin unessa äsken minä unessa vaelsin. Ihan niinkuin sadussa kerroit isoisän siellä näin, ja isoäidin helmaan minä aivan hetkeks jäin. He oli niin köyhät ja nöyrät ja kovin surulliset. Et siitä koskaan, äiti, ole kertonutkaan, et. He olivat nähneet nälkää, ja vilua, huomasin sen. Ja huomasin: kova ja raskas oli hyväily molempien. Älä säikähdä, rakas äiti, minä juuri heräsin, minä kuljin unessa äsken, minä unessa vaelsin. Työn laulu Me kohotamme kätemme, ja raskain, tylyin iskuin maan pintaan vajoo kuokkamme ja multa vapisee. Me tiedämme: on edessämme aava halla-noro, vaan takanamme kellertää jo viljavainiot. Sun isäsi, mun isäni on synkän päivän jälkeen pois vaeltaneet kaskimaalta otsin vaipunein. Ja katso, veli, kuokka jäi ja halla-noro meille, vaan katso, veli, jäi myös nämä kädet väkevät. Sun isäsi, mun isäni on miekoin vyötettyinä yön hämäryyteen tehneet työtä käsin palavin. Ja katso, veli, miekan myös mä sidoin kupeelleni: sen teräksessä piirtyy jana ruosteenpunainen. Sun poikasi, mun poikani, kun kerran ehtoo saapuu ja meidät viedään väsyneinä hautaan kalpeaan, käy ylpeinä ja onnellisin käsin kuokan varteen ja katso, veli, miekan myös he sitoo kupeelleen. Suvivirsi. Ota, Herra, korviis lastes kiitos. Väkevänä kohoo ylitsemme keskisuves kaari, jota katsoin me, kun esikoises, iloitsemme. Katso, jyvistä ja ytimestä tiukkuu syksyyn kallistuva maailmas. Palvelijas, heinämiehet palaa pitkin kukkaspenkereistä tietä. Kellastuvan elopellon keskeen syttyy yksinäinen rääkkälintu raskain äänin valittamaan. Kuule! Kirkonkelloin malmi laulaa tuolta kaukaa, vehmaan koivukunnaan takaa. Kuule, kuule, ota lastes kiitos! Joku soutaa. Tuulen viri rientää kaislikossa solisten. Ja kuule! Äännähdellen, siivet vettä viistäin kavahtavat sorsat, lentoon nousten. Sadelintu helein huilunäänin huutaa leppäsuppaasta. Ja kuule! Kirkonkelloin malmi laulaa tuolta kaukaa, vehmaan koivukunnaan takaa. Esikoises, voimattomin äänin veisaa sulle, Herra, suvivirren. Kuule, kuule! Harmain, raskain soinnuin, kirkkaana, kuin hopeainen tiuku taikka värjyin, metsän huminana suvivirsi saapuu korkeuksiis. Katso, jyvistä ja ytimestä tiukkuu syksyyn kallistuva maailmas! Ota, Herra, korviis lastes kiitos! Laulu isänmaasta LAPSI: Tule, lähde, yö jo saapuu, minä olen jo viluinen. Kai kehrääjälintu lentää: minä kuulen laulun sen — kai varjo, en tiedä, mistä on niitylle vierähtänyt, ja sumu, katso jo hyppii ja haamut näen nyt, ja huuhkaja kamalin äänin on noussut huutamaan. Oi kuule, äiti, jouduin keskelle kauhujen maan. KUORO: Älä pelkää, rakas lapsi, ole aivan turvallinen. On lähellä äitis ja isäs ja parvi sisarien, ja koti on tuossa ja piha ja hevoshaka on tuo, ja kotilammelta tuuli kaislain huminan tuo, ja katso, tuolla on kylä, ja kylässä ihmiset — ne on sun kansaas kaikki. Miks vielä vapiset? Ne ottavat nuijansa raskaan, ne tarttuvat keihääseen sun puolestas taistellakseen mieheen viimeiseen. On yhtä verta he kanssas. Ja rakas Isänmaa on ympärilläs. Ja kaikki he sitä rakastaa. Kuoleman laulu Me istuimme rannalla kahden kuin odottaen jotakin ja silloin se tuli yksinään airoin äänettömin. Se souti tänne. Tunsin, miten kätesi kangistui. Se sukelsi hämystä esiin ja ohitsemme ui. Sinä nousit ja katsoit kauan ja puhkesit nyyhkytyksiin kun kaikki jo oli ohi. Ja minusta tuntui niin kuin jotakin olisit löynnyt ja heti hävittänyt. Vaan mitä se on? Minä istun ja kummastelen nyt. Veden kalvoon lehtiä halavain ja lehmusten pudonnut on. Ne kiitää vaahdossa ohitse. Surusiko on pohjaton? Sinä venheessä suvisen päivänkö näit soutavan sumuhun? Vai omanko nuoruutesi, oman nuoruutesi sun? Oi katso. Halavat on tummat. Ihan kaikki katoaa: sinä kuolet kerran itsekin, ja samoin kuolee maa. Vaan sittenkin, juuri siksi: sinä elät kuitenkin. Joka aamu aurinko palaa taas purjein liekehtivin. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULU VAAKALINNUSTA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.