The Project Gutenberg eBook of Metsän satuja ja muita runoja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Metsän satuja ja muita runoja Author: Lauri Henrik Pohjanpää Release date: July 31, 2022 [eBook #68660] Language: Finnish Original publication: Finland: WSOY, 1924 Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄN SATUJA JA MUITA RUNOJA *** METSÄN SATUJA JA MUITA RUNOJA Kirj. Lauri Pohjanpää Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924. Vaimolleni SISÄLLYS I METSÄN SATUJA Muurahaisen neuvo Peni ja harakat Kurki ja joutsen Harakanpesä Pohjatuuli Käräjillä Viisi jyvää Yksimielisyys on voimaa Lahorastas ja räkättirastas Hautajaiset Kiurun tupa Peltosirkku Heinä Syksy Marjatan käki Palokärki II PISARAN LAULU Sadepilvet riippuvat ylitse maan Sa sano, haapa, miksi väriset Ensin kultaa unten, taruin Veli kuolema Kun kerran hetkeni mun tullut on Suvi-yönä Saladdin Mont Blanc'illa Pisaran laulu Merenkävijä Heinäkuussa Rantapetäjä Ille faciet Joulukellot III JOULUVIRSI Neljäs tietäjä Jouluvirsi Tähdet Vanha tapuli Pyhä Pietari ja soittoniekka Kultainen lanka I. METSÄN SATUJA MUURAHAISEN NEUVO Oli tullut aurinko, tullut kesä, piti sirkkojen laittaa pesä. Oli maistraatit käyty ja saatu luvat ja pitkin ja poikin tuvat paperill' oli valmiina kattohon hamaan. Mitäs muuta kuin rakentamaan! Isä sirkka sylkäisi kouraan: »Tuosta läks hirsi jo, — emo, ala juosta!» Ja niin sitä vietihin heinänkortta, oman kartanon ensi ortta. Ja niin sitä tehtihin täyttä ja totta, hiki virtana vuoti jotta! »Mut maltas», puuskutti emo, »jos vaikka talon katsottaisiin jo paikka!» — »Se on katsottu», tokaisi isä, »no tiemmä kiven rakohon tuonne sen viemmä!» — »Ehei», sanoi emo, »ei siitä mitään — näköala se olla pitää!» Ja niin oli kaukana perhesopu ja niin tuli kova suukopu. Ja isä veti sinne ja emo veti tänne, kireällä jok'ainoa jänne. Tuli tuoksahti siihen muurahainen. »No, jopa nyt, katsohan vainen», se sanoi, »jo kaikki nyt urheilla alkaa, kun vallatkin vetää jo malkaa!» — »Hm», hymähti isä ja helpotti, »tässä vähän ollaan pykäämässä.» — »Vai sitä se on», virkkoi vieras, »voinen kai neuvoa, tapa ihan toinen on meillä: me vedämme suuntaan samaan kun käymme rakentamaan. Se keino vois kelvata mietittäväksi.» Päin kekoa viittas ja läksi. Ei sirkkojen päätä käynyt kääntää, eri suuntiin vaan ne vääntää. Mut muurahaiskeko se kasvaa, karttuu, kuin linna ikään varttuu. Ne vetävät, veitikat, suuntaan samaan kun käyvät rakentamaan. Mut sirkoilla vieläkään ei ole pesää. Ja siitä on monta kesää. PENI JA HARAKAT Tuli mereltä miehet ja raikuivat torvet ja vastahan kaikuivat vaarat ja korvet syysaamuna raikkaana. Pullolla pussit ne harteilla heilui ja pusseissa jussit. Tuli joukon jatkona valuvin kielin Peni huohottain, mutta hyvillä mielin. Ja mikäs on olla, kun saa mitä halaa: se kohta jo parhainta paistinpalaa pihamaalla — häntä heiluen — haukkaa; ah, makeat luut ne vaan ruskaa ja paukkaa! Mut annas, kun harakan-heittiöt huomaa Penin syömässä saalista metsän suomaa, heti pyrstöjä häilähtää epäluku, on paikalla pian koko ahmatti-suku. Käy aitan katolla meno ja melu, paha nauru ja juonikas neuvottelu. Salatuumin ne luovivat aitan päältä pihamaalle noin vähän sieltä, täältä, kuka solasta tullen ja kujasta kuka, omin aikoinsa, ihan eri miehinä muka. Ne viekkaina kaukaa kiertää ja kaartaa, Penin ympäri silmukan tiukan saartaa. Yks antaa jo merkin ja hännästä noukkaa, ihan eestä yks ilkimys ilmaan poukkaa. Vähemmästäkin toki jo toinen suuttuu, Penin karvat nousee ja muoto muuttuu. Se karkaa kohti ja hammasta näyttää, mut heti joku veijari hetkeä käyttää ja — voi maailman pahuutta! — lentää varas pois suussa jo paistinpaloista paras. Näin käy: Peni vaan kun päätään kääntää, joku heti lihapalasta viedä vääntää. Peni keikkuu ja kieppuu vimmassa vihan, piha niskavilloja pölisee ihan. Peni väsyy viimein ja makuulle heittää, käpälillään paistinsa tähteet peittää. Ja miettii: annanpa olla tuosta! Toki toista ois sentään metsiä juosta. Tämä rikkaan osa, se on nolo ja polo. Oli parempi köyhänä olo! KURKI JA JOUTSEN Kulki kurki arvokkaana suolla, päällä harmaa, vanha lievetakki, nukkavieru, vanhanmallinenkin. Mutta mitäs takista! Se astui – kurki näätsen – ylen juhlallisna, kallellansa pää kuin esteetikon, siristeli väliin silmiänsä niinkuin taidenäyttelyissä tehdään, katsoi joskus ylös ympärilleen, sitten jälleen maahan mietteissänsä; pää ja kaula keikkui käynnin tahtiin. Joskus hypähti se poikki mättään niinkuin vähän varkain arvoltansa, palas sentään juhlatyyliin kohta käynnissänsä vakaan verkkaisessa. Peilautui niinkuin ohimennen lähteen silmässä ja suoristihe. Arvokkaamp' ei ole totisesti luokan eessä koulutarkastaja. Mitäs, kun on luonnon luomat lahjat! Arvokkuus on kurjen toinen luonto. Totta puhuin oli arkitöissään kurki kesken elämänsä proosaa: etsimässä suosta sammakoita. Annas olla, silloin joutsen siihen tulla lennähti kuin poutapilvi olis lehahtanut taivahalta. – Päivää, kuomakulta; kaunis ilma! Vastaisko tuolle? mietti kurki; heitti olan takaa ylpeästi: – Anna sinä kauniin ilman olla, mitäs siitä minulle sa haastat! Eipäs mennyt joutsen hämillensä. Laukas vastaan sanan voimallisen, jotta melkein mykäks meni kurki: – Terveisiä, veli, taivahasta! – Taivahasta... tuota, mitä se on? kysymys se ihan huomaamatta varastihe kurjen kielen alta. Joutsen, itseksensä silmää iskein, alkoi mielevästi tarinoida: – Ettäs kysytkin! Se vast' on jotain! Se on paikka paljon kaunihimpi kuin on suo ja maa ja metsä tuossa. Pilvein päällä, päivän tuolla puolla, yläpuolla vipajavain tähtein iki-ihanainen maa on taivaan. Kaikk' on siellä paljon parempata... – Mutta... onkos siellä sammakoita? tarttui tosi-innostunut kurki. – Mitä? Sammakoita? Eihän toki! Kurki kaarsi halveksuen kaulaa. – Sitä minäkin! Ei sammakoita! Pidä sitten itse taivahasi! HARAKANPESÄ Piti harakka puhetta vierailleen: »Tilapäinen ihan on pesä, — älä putoa, varis! — tein kiireiseen... mut annas, kun on kesä, niin, vannon, kartano korskehin, hyvät herrat, tässä löytään, ei metsässä mointa, sen näättekin! Hoi muori, pötyä pöytään!» Mut ennenkuin harakka huomaskaan, jo putos syksyn lehti, ja kesken hurskaita aikeitaan se itse kuolla ehti. Älä hymyile! Tarina totta on! Pian ohi on päivät kesän. Moni aikoi ja aikoi kartanon – sai valmiiks harakanpesän! POHJATUULI Mikä liekin lykky lennättäynyt, mut somasti vaan oli käynyt: oli tullut teeri karhun kitaan, kuin mihin ikään ritaan, oli pudonnut puusta pyrisevänä, ihan ehjän elävänä. Oli pulannut karhu vaan muka muussa, ja niin on teeri suussa! Tuli päivänpaistavaks karhun tuuli, meni messingille huuli. »Eri pelit ne on», mietti, »ja miehet sentään, joille paistit suuhun lentää.» Ja siinäkös se ihan pöyhistäytyi. Tää muille näyttää täytyi. Ja ei niin murenta syö, ei haukkaa. Päin naapuria laukkaa. Ja eikös tullut vastaan kettu kuin ikään kuulutettu! Mut kas, ei teerestä kettu minään, ei sitten näkevinään! Se ilmoja vaan muka tutkii, vahtaa: »Mikä tuuli tuulla mahtaa?» — »Voi pahus sen konsteja», karhu mietti, »nyt konstistas tuli pietti.» »Hm», pani vaan karhu kuin valtioviisas. — Ketun tiedonjanoa piisas, sitä tuulta se tärkeenä tietää penäs — ja teertä katsoa tenäs. »Hm», karhu vaan teertä ravisteli, »on tää soma teerenpeli!» Taas kettu: »Voi, mistä nyt tuulee, kuoma?» — »No, _pohjasta_, Jumalan luoma», jo ärjäs karhu vallassa vihan, pääs paisti samassa ihan. Läpi oksien se jo mennä läiski, niin että siivet räiski. Ja karhu se nolona suutaan aukoo ja sadatusta laukoo: »Sen vietävä, veit multa varman paistin.» — »Vai minä, kun tuulta vain haistin», se siihen kettu, »on syyttää somaa, kun on syy ja tyhmyys omaa. Kuka käskikin veräjäks aukoa suuta, olis viisas tehnyt muuta: olis henkeä vetäin ihan sydämestä vain virkkanut: _iitäisestä_!» KÄRÄJILLÄ Oli kilua, kalua pihamaa taas käräjäpaikan täynnä, meni sisälle toiset synkkinä ja toiset jo oli käynnä. Ja toiset portaissa tupakoi ja vuoroa vaiti vuotti, ja nurkan takana supattain joku advokaattiaan juotti. Sudet, asianajajat, salkkuineen eestaas ne tärkeinä kulki, ja närhi, käräjäpukari, taas oli juopunut julki. Se rentona olla terhenti koko pihan sankarina, kun juuri esille huudettiin se ketun ja karhun kina. Ovi aukes: pöllö-laamanni näkyi tuomaripöydän takaa, lakikirjat ja kynttilät edessään. Mies muuten viisas ja vakaa, sadesäällä vaan kovin kärttyisä, kun vaivas se vanha leini. Oli kriivariks viereen kivunnut — jopa jotain! — jo varpus-teini Ja lautamiehet, varikset, ne nuokkui penkkejä pitkin, väsyneinä seistä nuuhotti jo korpit, viskaalitkin. Niin kettu esihin viipotti ja vilhui lautakuntaan; tuli tassutti perässä karhu, kuin heränneenä kesken untaan. Rykäs tuomari, korjas pänsneitään, »no», sanoi, »no kuulla antaa, mite teille on, vanhat skurkit, taas, mite kantaja peelle-kantaa?!» — »Sitä vaan, hyvä laki ja oikeus, sitä vaan», sanoi nöyränä kettu, »täss' anoisin, että kuoma tää olis sakkoon langetettu. Se herjas mua, paki paraastaan minut rosvoks ja ryöväriks pani, ketun leikkas kansalaiskunniaa, niin rehellistä ani.» Oven suussa karhu hämillään käsissänsä lakkia käänsi. Jo suuttui: »Ja varas sinä oletkin.» Se lähemmäs astua väänsi. »Jo lyö, hyvät miehet auttakaa», huus kettu ja tieltä väisti — »Veit muorin kesävoin», nyrkillään jo karhu sanoja säisti. »Suu poikki», kiljaisi tuomari, »sinull' ollako vierastamiestä?» Mut karhu vihelsi halveksuin: »Koko oikeus pitäis piestä.» — »Mite sano sinä lurjus, hunsvotti, ja mite se on kieltä, sinä keyte», ihan sähisi tuomari, — »fiskaali, pane kiinni se, kyllä minä näytä.» Ne panivat karhun rautoihin ja kettu sai kannetta ajaa, ja ketulla oli monta myös valan päältä todistajaa. Ne muistivat kaikki kuin eilisen saman tapauksen: sanaharkan ja loukatun kansalaiskunnian, selon tehden tiukan, tarkan. Tuli tuomio: varojen puutteessa pääs karhu kärsimähän, ketun kunnia maksoi paljon näät ja oikeudenkin vähän. Ja niin oli vedelle ja leivälle siks karhu langetettu, kun karhun muorilta kesävoin vei petoksella kettu. VIISI JYVÄÄ »Niin, tervetultua vierahaks! Olis meille se suureks kunniaks — jos muuten tulla passaa.» Kana-emo vieraaks joutsenen pyys nöyrästi, syvään niiaten, kädet esiliinan alla. Oli pidot nähkääs. Mitämaks, tuli joutsen kanan vierahaks. Kanat tervehti hymyin makein — ja siinäkös sitten niiattiin ja kaarreltiin ja kursailtiin, emot vilkas tyttärihinsä. Mut kana se vast' oli olevinaan — aiai! — ja pöyhkeä vieraastaan »Sukulainen!» suhkas se muille. Ja kukko löi olalle joutsenen: » Veli, saatpas herkut herkkujen — tuo meidän muija se osaa!» Oli lasten nenät niistetyt. Kana raapaisi jalkaa: »Pöytään nyt, hyvät vieraat, joutsen ensin!» Mitkä kestit luona purtilon ja konverseeraus kohta on! On ruokaakin monta jyvää. »Ja olkaa hyvät ja vassakuu!» kana pyytelee ja punastuu omanarvon tärkeyttään. »Ei kiitos, söin jo kylliksein, ihan koko jyvästä selvän tein», kananeidit hienostelee. Mut silloin sattuu jotakin. Kaikk' katsovat vaiti toisihin: syö joutsen — viisi jyvää. Pojat tyrskii ja tyrkkii toisiaan. Kana-emäntä katsoo kauhuissaan: kokonaista viisi jyvää! Mikä riettaus, puolet ateriaa! No onkos kuultu mokomaa — se on häpeäks koko perheen! Mikä tahdittomuus! Mikä nolaus! Mikä hienojen tapojen kolaus! Tämä ihan vatsahan koskee! »Sukulainen!» nauraa naapurit. »Syö muutamat niinkuin ryövärit», kana ähkyy... »en tarkoita ketään!» Mut joutsen ei ole tietääkseen: »Miks syö ei toiset? Ma parhaani teen, tässä juuri aioin alkaa.» » Voi taivas!» kana kiljahtaa... »niin tietysti... alkakaa, alkakaa!» Kana katsoo tiukasti kukkoon. Mut kukko väistää katsehen. Muut kaikki vaihtavat silmäyksen. Kana pahoin voi ja poistuu. Syö, juo ja lähtee joutsenkin. Muut katsein viilein ja säälivin sen vastaa kumarrukseen. Mikä kaakatus, mikä kotkotus, kun vihdoin päättyy surkeus ja joutsen on varmasti poissa! »Tuo ukkokin niitä ystäviään — Ei sukua ole se ensinkään!» huus parantunut kana. Kaikk' käyvät lähemmä toisiaan Ei nouse joutsen kunniaan. Ajatelkaa, viisi jyvää! Mikä hyvien tapojen häväistys! Mikä rakkaan nuorison villitys! Kokonaista viisi jyvää! Koko päivän kanat kaakattaa: ihan vaarassa on isänmaa, ajatelkaa — viisi jyvää! YKSIMIELISYYS ON VOIMAA Oli susien puoluekokous. »Pois karhu asemastaan!» oli tehty jo ponsi ja huudettu koko harvainvaltaa vastaan. Vai karhu se vaan tässä mettä jois ja karhun vaan olis valta! Ja sudet sais rehkiä yksinään — työn orjat, sorron alta! Vai karhu se vaan tässä yksin sais koko talven vetää unta! On laiskuus kunnallistettava! Pois, alas koko yhteiskunta! Tämä huutoäänin päätettiin. Soraääntä ei ollut väärää. Ain' eläköön yksimielisyys! — »Mutta kuka se sitten määrää?» huus joku, »ja kuka saa hunajan?» huus siihen heti joku toinen. Puheenjohtaja koputti nuijallaan — Oli melu ihan hurjanmoinen. Ja yhä vaan alkoi sakeammat sanat sinkoilla ja soida... Sitä kaikkea oikein hävettää näin lehtiin referoida. Ja siitä on paras ihan vaieta, mitä tehtiin vielä muuta. Vaan totuushan ei pala! — paikalle jäi monta leukaluuta. LAHORASTAS JA RÄKÄTTIRASTAS Lahorastas metsässä laulupuullaan se lauloi Jumalan suomalla suullaan. Koko kuulaan keväisen yön ja ehtoon sen sävelet soi ja satoi lehtoon. Mut ottipas parvessa kuulijakuoron nuor' räkättirastas myös suunvuoron. Ja arvostelunsa se juoksutti julki, näin viisaina, vuolaina sen sanat kulki: »No jaa, miksei! Kyllä serkkukin laulaa! Kukin tietysti laulaa kuinka on kaulaa! On heleänlainen jo pianissimo, mut vahveta paljon saa fortissimo. On sijoitus heikko ja tukea puuttuu, taka-äänet ne vielä kurkkuhun juuttuu. Yhä kurkku siis kaipaa koulutusta, alaleuan käyttökin ohjausta. Suru sanoa, lisäks ei persoonallinen ole oikein laulu, vaan muiden mallinen: sehän soi kuin soikin riemua mielen, haa! — selvästi aihe myös satakielen! Pahin viimeiseks, hyvät herrasväet! Miten sanoisinkaan, mutta minusta, näet, kovin pitkään serkku lauleskeli, ihan liian hyvä oli kielen keli! Jos ei niin leikiten laulu soisi, tosi konstia vasta silloin se oisi!» HAUTAJAISET Oli kaste viel' yli kukkien, kun kuoli päiväperhonen, joka lensi tuokion vain... Niin niin Ja se aamulla haudattiin. Koko ihanan päivän se elänyt ois... jo aamulla sen piti pois. On murhe saleissa ruohiston. Surutaloon ystävät tulleet on. Ja ne katsovat pientä vainajaa ja sen siipien kultaa koskettaa ne hiljaa, hellävaroin, ja kuiskaa äänin aroin, päät nyökkyen, silmin kostehin: »Miten kaunis vieläkin!» Surusaatto lähtee verkalleen läpi heinien metsän matkalleen. Vaikk' aurinko juuri koittaa, niin murheinen on taivas, maa, sinikellot hiljaa humajaa, surumarssia sirkat soittaa. Tien varsilla vaiti on naapurit. Kaikk' kasteen kirkkaat timantit kukat koruiksi arkulle antaa. Sitä muurahaiset kantaa. Havuneuloin peitetty on tie, joka vainajain viitaan vie. Kas, pappi, suruperhonen, jo vartoo ja vaihtaa jalkaa, ja kuoro leppäkerttujen veräjällä virren alkaa. Se aamunsuuhun _väräjää_; joku saattojoukossa nyyhkyttää. ja heinät murhein huhuu... Sh! hiljaa! pappi puhuu — Kaikk' katsoo ääneti hautahan... Ja turilaan, haudankaivajan, — joka karski ja paljon nähnyt on — käsi pyyhkii selkäpuolla pois salaa kyynelkarpalon: »On kovaa niin aamulla kuolla!» KIURUN TUPA Suviyö oli valkea, hiljainen. Jo vaikeni laulut lintujen. Sadat aarteet kukkain aarnion ne kasteen hopeahelmiss' on. Vähän häilyy metsä heinien, joku käy ohi kiurun tupasen. Joku kulkee kautta kesäyön. Ihan säikkyin lyö emo kiurun syön. Emo kiuru raotti oveaan: »Kuka siellä? — meillä jo nukutaan.» Kävi polkua neito ja onneaan hän lauloi yöhön valkeaan. Kukat taipui alla askelen ja laulun onnenkylläisen. Sydän pienen kiurun värähtää sitä kuullen laulun helinää... kunis sävelet hiljaa häipyy pois kuin hopeiset tiu'ut soineet ois. »Hän laulaa laulua armaalleen», hymys kiuru tupaansa pienoiseen. Yli sinisen salmen rantahan joku souti neitoa vastahan. Ja yö oli vaiti ja valkea niin. Taas kiurun tuvassa nukuttiin. PELTOSIRKKU – Miks maantien tomussa laulatkaan? Mikäs kylän arkiseen pauhinaan sa säveles soida annat? Miks vaihdoit peltoon harmaaseen sinimetsät runon-saleineen ja ihanat ilmain rannat? – Tomu maantien, pelto harmahin runon-sali on mulle armahin, siks sävelten soida annan! Liki sen ma majani pienen tein – ja miss' on majani, ylitsein nään ihanan ilmain rannan! HEINÄ Sua, Tahdon laulain kiittää, ettäs olemahan loit sa mun. Vaikka viikate mun kohta niittää, näinhän sentään, tunsin sentään sun aamutuuli, kiuru taivahalla, suven sade — mikä kohtalo! Laulan vielä viikattehen alla: ylistetty olkoon aurinko! SYKSY Kaksi vanhaa, vanhaa varista nuokkuu hiljaa pellon aidalla. Ruskea on rinta kaisliston, taivas harmaa. Sataa. Syksy on. »Kurkikin jo lähti», veljelleen toinen virkkaa niinkuin itsekseen. Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin »niin maar; lähti», sanoo takaisin. Sitten vanhukset taas vaikenee. Järven pintaan sade soittelee. Sukii siivenselkää toisen pää. Toinen joskus silmää siristää. Höyhenihin niskat kyyristyy. Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy yli pellon mustan kynnöksen. Tuntuu riihen tuoksu etäinen. Kaksi märkää, vanhaa varista nuokkuu aatoksissaan aidalla. »Täytyy tästä...», toinen havahtuu, lentoon verkkaisesti valmistuu. »Käyhän taaskin tarinoimassa. Oli oikein hauskaa tavata.» MARJATAN KÄKI Yli metsän tuoksu-raskahan, kun yö on tyyni Marjatan, kun rannat haihtuvat terheneen ja ruskot teräksen-siniseen, kun yksinäistä polkuaan kuu kulkee ylitse aution maan, niin kukunta kaukaa soi ja soi — Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä. Läpi metsien käy kuin huokaus, kuin syksyn ensi aavistus. Kuun sirppi salmet hopeoi. Käen kukunta salolta soi ja soi, se soi kuin ainaista kaipuutaan, mi täyttyä voi ei milloinkaan. Se soi kuin itkien, uhmaten. Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä. Yön hämyssä nukkuvat kuhilaat. Pian syksyn keltaa jo hohtaa haat. Pian saapuu syksyn ja surman kuu, suvi kuolee pois, suvi lakastuu. Pian katoo suven unelmat kuin lehdet puista lankeevat. Käen kukunta salolta yltyy vain. Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä Käen kukunta yltyy, soi ja soi. Se kohta enää ei soida voi. Pian lankee syksyn autio yö, käen siivet vihaisin iskuin lyö, pian vastaa se haukkain kirskunaan ja täyttymätöntä kaipuutaan sen rinta tuskahan pakahtuu. Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä. PALOKÄRKI Kuka metsissä illoin huutaa? kenen valitus kaukaa soi? Se soi kuin naisen itku. Kuka siellä vaikeroi? * * * Oli Herra ja Pietari jälleen maan päällä matkallaan ja tulivat illansuussa niin taloon muutamaan. Oli kulkeneet jo pitkään he jaloin väsynehin. Pyys vettä janohonsa he sanoin sävyisin. Talon emäntä paistaa leipää — ei tervehdystä suo, tyly katse silmän mustan vain sinkoo oven luo. »Vai vettä! Ja paistia kenties kera jouluoluen! Kun mustalainen saa lihaa, se tahtoo paistaa sen. Pois talosta, kaikenlaiset! Kas niin, mars tiellepäin!» — nous leipilapio, — »taikka vähän vauhtia tästä näin!» Viha syttyy silloin Herran, jolla kaikki valta on. »Voi sinuas, kurja vaimo, voi sinuas, onneton!» hän sanoo, »koskas meille tämän teet sa pahantyön ja koskas tylysti vieraas ajat janossa selkään yön, saat itse janon tuta, jota et saa sammumaan. Teen linnuks sun, joka huutaa iankaiken janoaan!» Pyhä Pietari lausui: »Amen.» Suu parkas emännän, pois lintuna kohta karkas savupiipun kautta hän. Ja piisin noessa mustaks tuli lintu kokonaan. Pahan emännän punainen liina jäi päähän paistamaan. * * * Kuka metsissä illoin huutaa? Kenen valitus kaukaa soi? Se soi kuin naisen itku. Kuka siellä vaikeroi? Palokärki huutaa ja huutaa yhä vettä janohon. Ja tuomiopäivään hamaan sen huuto kuuluva on. II PISARAN LAULU SADEPILVET RIIPPUVAT YLITSE MAAN... Sadepilvet riippuvat ylitse maan, mut eivät sada vettä. Mun on rintani itkua tulvillaan, mut en saa kyynelettä. Oi vuotaos, kaste korkeuden, ja maan janon-tuskaan lankee! Oi aukene, kaivo kyynelten, ja virvoita mieleni ankee! SA SANO, HAAPA, MIKSI VÄRISET... Sa sano, haapa, miksi väriset, miks iät kaiket olet rauhaa vailla? Miks et sä tyynny muiden puiden lailla, miks lepoon koskaan hiljene sa et? Kun yöhön nukkuu päivän sävelet, kun suviyön on kirkas rauha mailla, kuin onnen-hymyisillä, autuailla, viel' yksin murhettas sa haviset... Ei kauneus sulle maan, ei taivahan tuo lievitystä sielus vaivahan ja itkuun kaipaukses sanattoman. Kaikk' onnenhiljaiseks kun tyvenee, niin kaipaukses sun vain syvenee. Ah, tunnen sinuss' sydämeni oman. ENSIN KULTAA UNTEN, TARUIN... Ensin kultaa unten, taruin, sitten korpitaival karuin. Ensin höyhenkevyt taakka, sitten raskas kuoloon saakka. Ensin veren uhma, voima, sitten rinnan riita, soima. Ensin riemuss' ystävyksin, sitten yksin, ypöyksin. Ensin loppumatta matkaa alla päivän kullan jatkaa. Sitten, ennenkuin sen tiesi, päässä tien jo matkamiesi. VELI KUOLEMA VELI KUOLEMA sanoi: »Olet minun, sua kuljetan ja vien. Mistä tulet — olen takana sinun, mihin menet — olen päässä tien» Näin kerran sydämelleni, veli kuolema, kuiskasit mun. Yli tuskaini, riemujeni siit' asti nään varjos sun. Veli kuolema, siitä asti näen elämän kauniimmin. Näen valot kirkkahasti ja varjot syvemmin. KUN KERRAN HETKENI MUN TULLUT ON... Kun kerran hetkeni mun tullut on ja äänet maan mun korvissani raukee, kun tuntemattomahan portit aukee ja edessäni tie on paluuton, — mik' onni silloin syömmessäni lie, mi kutsuneekin rauha ihanasti, niin varmaan viipyen ja verkkaisasti mun tieni täältä viime kerran vie. Ja varmaan niinkuin kaukaa hyväillen mun viime katseheni silloin kohtaa sen tienoon, joka kirkkautta hohtaa mun muistoissani unten etäisten, ja kohtaa — siunauksin, kiitoksin — sen talon, joka kukkain lumeen hukkuu, ja vanhan puiston, joka yössä nukkuu, miss' itki kerran onni ihanin. SUVI-YÖNÄ Jo yli maan ja vetten siinnon päilyy kuin sinisillat illan terhenen ja puunto pilvein, kuulto koivujen kuin unet armaat vetten vyössä väilyy. Kuin aroin aavistuksin kaislat häilyy, kun raukee rantaan viri viimeinen, viel' yli kaukaisinten salmien kuin kultavana päivänpurren säilyy. Mun on kuin hetkeks vaikeneis ja nukkuis mun sydämein. Ja on kuin haipuis, hukkuis se kuultoon, sineen, iäisyytehen... kuin kanssa iäisen jo yhtä oisin. Mun on kuin kaikesta nyt kiittää voisin, ma mitä sain ja mitä saanut en. SALADDIN Lepäs kuolevana teltassaan jo suuri Saladdin, joka taiston ja voiton hekkumaan vei joukot Allahin. Joka Egyptin löi ja Syyrian, oli sodassa voittamaton, jonka nimen ja sankarikunnian runo vie tarun loistohon. Lepäs kuolevana teltassaan jo suuri Saladdin ja taisteli viime taisteluaan yön katsoin tähtihin. Ja kun kalpeni tähdet, tullehen tuns hetkensä valtias, luo aseenkantajan murheisen käsi viittoi kalvakas. »Minä lähden; käärinliinani mun», soi ääni hiljaisin, »veli, hulmuamaan pane peitsees sun ja huuda leirihin: »Tämän kaikesta loistosta, voitoistaan ja aarteist' Egyptin, tämän yksin hautaan kerallaan vie suuri Saladdin» MONT BLANC'ILLA Pään päällä taivas kylmä, iäinen. Vain huippuja ja vuoren jyrkänteitä, jääkenttäin kuiluun-syökseviä teitä, vain kimallusta lumi-aavojen. Vuostuhat tääll' on hetken rahtunen. Ain tuuli samoja soi säveleitä. Te ootte olleet ammoin ennen meitä, viel' ootte, vuoret, jälkeen ihmisen. Miss' ovat ihmistyöt — ne tänne tuokaa! Ne hukkuvat, kun vuoret kerran huokaa, ne särkyvät kuin kupla haurahin. Maan riemu, tuska vain on vuorten unta. Ne katoaa, kun päättyy uneksunta ja vuorten-päivä paistaa huippuihin. PISARAN LAULU Olin hetken. Pois olin tuokiossa — meren helmaan heityin mitattomaan. Minä onnellinen! Sain auringossa ma hetken kuvastaa taivaan ja maan. MERENKÄVIJÄ Vaahtojen pärskyvä, valkea vyö purtesi laitaan rytmiä lyö. Eespäin! Voita! — tai meri sun surmaa. Purjeet vapisevat taistelun hurmaa. Eespäin kuohujen kamppailuun, ahmaa aalto jo purtes puun peittäen kuiluun vihrein vuorin! Terästä on ranteet rattaassa ruorin! Veikö sun aalto ja alleen kaas? Hei, sotaratsuna nousevi taas purtesi harjalle villin vahdon! Voima sun rantees teräksisen tahdon kuohut ja kurimot voittaa voi. Voittaja, virttäsi raikuin soi tuulten ja kuohujen kannel raikas. Eespäin! vuorenvahva on taikas. HEINÄKUUSSA Päivä aarteitansa tuhlaa. Päivät päästään yhtä juhlaa loistoss' suven auringon. Päivä siunaa luomistyötä. Ei oo iltaa eikä yötä, valon siunaus vain on. Heinäkuu on heleimmillään. Päiväin hurmaa sävelillään kiurun virsi ylistää. Kesä antaa armahintaan. Tuoksuansa suvisintaan ruis ja heinä hengittää. Loistaa lehti maassa, puussa. Loiskuu laine salmensuussa välkähtäen hopeiseen. Taivas lupaa pitkää poutaa. Ruohon kuumaan rintaan soutaa rivi sorsapoikueen. Suven ihanuutta hohtaa kaikki, mitä silmä kohtaa: tuvan pääty punainen liekehtivä päivän tulta, pääskyn siipi, rukiin kulta, siinto vetten, vaarojen. Suuri, lämmin sydänsuvi! Kaikki kukkii, tuleentuvi, kaikki kypsyy korjuuseen! Päivä hehkuu, päivä tuhlaa! Päivät päästään yhtä juhlaa kirkkaudesta kirkkauteen! Pellolla käy vilske vilkkain, huiske helmusten ja hilkkain — heinänteon kiire on! Työn ja laulun riemu kirkkain kilvalla soi heinäsirkkain alla suven auringon. Keinuu heinää humajavaa niinkuin merta. Väylää avaa siihen suihke viikatteen. Kaatuu heinän aallonharjaa. Apilasta, mesimarjaa tuoksuu ilmaan suviseen. Haravoita naisten vilkkaa. Kovasinten kuoro kilkkaa kilvan päissä sarkojen. Paistaa ruskeata pintaa. Vilvoittaapi otsaa, rintaa lempeänä läntinen. Karhokoitten karttuu alaa. Leikki lentää, päivä palaa — elää kuink' on ihanaa! Veri suloisesti soutaa! Elämä on juhlaa, poutaa! Ihanaa on ponnistaa! Sa, ken annat vaivaa, työtä hedelmien riemun myötä, sulle kiitos humajaa, kiitos kiurun säveleissä, suven tuoksuissa ja meissä, sulle, sulle, Äiti Maa! RANTAPETÄJÄ Putos koivun lehti keltainen, käy aavalta syksyn tuuli. Jo riitteen helinän hiljaisen sun yöllä korvas kuuli. Ikinuoreen oksais vihantaan niin myrskyn raivo ryntää, mi järven ärjyhyn valkeaan ja lakkapäähän kyntää. Sinä seisot, petäjä, paikallas, sinä suoristat vain selkää kuin lausuen tyynnä: tulkaapas! Et köyristäy, et pelkää. Sinä rannan paatten rakoihin yhä syvemmälle juurrut, sinä käydess' syksyn vihurin vain suoristut, vain suurrut. Olet kaunis, petäjä, voimas sun kun voitonhurmaa maistaa, kun niinkuin hymyät, jälleen kun punakylkees päivä paistaa. ILLE FACIET Vanha kuningas hän suruisissa aatoksissa nojas käteen pään, katsoin kuinka illan auterissa viime ruskot löivät leikkiään. Painui päivä vitkaan merehen niinkuin tulehen ja verehen. Pilvet ryntäs niinkuin sotaratsaat, taivahilla niinkuin tulenpatsaat vainovalkeoitten väräjöi, niinkuin miekat ilmain alla löi. Kuningas hän miellä murtuvalla oman kohtalonsa tarinan näki kuvastuvan taivahalla, onnensa kuin yöhön painuvan: maan, min päivään tahtoi nostaa hän, vereen, tuleen näki syöksyvän, kylvi rauhaa, niitti sotaa, murhaa — taistelu ja työ ol' ollut turhaa! Valtakunnan yli liekit lyö! Pettää päivä, voittaa kaaos, yö! Samassapa nuori prinssi juoksi — lapsi kaunis, kultakutrinen — silmät säihkyin kuninkahan luoksi innoissansa iltaan viittoen: »Isä, katso, onnen kaukomaa pilviportin alta aukeaa!» Kirkas kuulto päilyi maassa, veessä. Vanhus niinkuin heräs, mieli seessä katsoi lasta, viimein hymyillen: Ille faciet, hän tekee sen! Ille faciet. Hän tehdä voipi minä mit' en enää voi, en tee. Mitä sydämein vaan unelmoipi, kaiken sen hän todeks taistelee. Ilta mun on hälle aamun maa, sen hän valtakunnaks valloittaa. Ilta uupuu, aamu aina jatkaa yhä eespäin aurinkohon matkaa! Yö ja kaaos, sentään voita et! Päivä jatkuu! Ille faciet! JOULUKELLOT Joulukellot kumajaa huurtehisten metsäin taa, vuoret värjyin kaiun toistaa, valot kirkon kaukaa loistaa, sataa lunta lempeää, kirkkoteillä heläjää tiu'ut helkkyvänä vyönä aamun suussa, jouluyönä. Sydäntemme määränpää, luokses matka kiirehtää, joulukellos tietä johtaa, valos yöstä vastaan hohtaa, vaikka matka pitkä on tähtein joulukirkkohon — sentään et sä ole unta! Kellot soivat, sataa lunta. III JOULUVIRSI 1. NELJÄS TIETÄJÄ Tuli joulun tähtiteltan alla, outo uusi tähti päällä pään, Betlehemiin kolme tietäjätä löytäin lapsen siellä seimessään. Idän viisaat lahjoinensa lasta kumarsivat niinkuin kuningasta. Neljäs tietäjistä erämaissa jäi ja eksyi karavaanistaan, perille niin vihdoin hänkin saapui, lasta Joulun löytänyt ei vaan. Poissa oli lapsi, poissa tähti, viitta, jonka johdolla hän lähti. Neljäs tietäjistä tutki, kysyi turhaan lasta, murhe mielessään, kuulla sai ja tietää ainoastaan: hän on siellä missä kärsitään, missä suru sydämiä sulkee, siellä lapsi kuninkaana kulkee. Neljäs tietäjistä muille maille lähti kauas lasta etsien, veljenä hän kanssa kärsivien kulki teitä kärsimyksien, hoivas, auttoi, kylvi lohdutusta, askeleensa tiukkui siunausta. Aikain päästä pyhään kaupunkihin saapui vihdoin vanhuksena hän, pois hän antanut ol' aartehensa, jättänyt jo taakseen elämän, jäänyt oli joulutähden usko riutuvana niinkuin iltarusko. Mikä itku, mikä voihke täytti kadut, torit pyhän kaupungin? Tiedä: häntä, joka ihmisistä oli ihanaisin, ylevin, murtuvana tuskantaakan alle vietiin kuolemahan Golgatalle. Totisesti hänen kuninkaansa, myöhästyneen, vanhan tietäjän! Mitä voi hän, köyhä, enää tehdä hyväks kuninkaansa kärsivän? Turha tuoda hälle myrrhaa, kultaa, jolle kaikki maallinen on multaa! Neljäs tietäjistä kuolevana sanan sai kuin ylimaallisen: mitä tehnyt olet kärsivälle, mulle itselleni teit sa sen! Asuinsijas sun on autuudessa! kuninkaasi löysit rakkaudessa! 2. JOULUVIRSI Saapui maailmahan uudestansa Herra monen vuosisadan jälkeen. Joulu-yönä tähti-kirkkahana vaelsi hän yksinänsä maata hiljaisna kuin kerran kauan sitten. Missä kulki, hiljentyivät rauhaan Herran ympärillä maa ja metsä, meren aallon loppumaton kaipuu. Onnen häive kulki kaiken yli niinkuin henkäys käy suviehtoon yli kumartuvain viljapeltoin. Missä kulki, kukat kinoksista nousi hänen jalan-jäljissänsä, tuulet humahtivat leppeämmin, kirkkahammin kimalsivat tähdet. Saapui asunnoille ihmislasten. Maassa oli silloin suuri sota. Tuhansien peninkulmain takaa ihmiset, jotk' eivät elämässään olleet koskaan toisiansa nähneet eikä tienneet toinen toisistansa, oli — jättäin kodin, vaimot, lapset — tulleet surmaamahan toisiansa. Ilmivalkeassa kylät paloi, kodit, kirkot oli autioina, hautuumaina sadat viljapellot. Ilmat täytti tykkein surmavirsi, itku, voihke, vihan kiroukset. Äänetönnä katsoi vihan työtä Herra, päänsä hiljaa alas painain. Golgatankin tuskaa katkerampi suru hänen sydäntänsä raastoi. Lausui huulin valkein: miksi, miksi? Niinkuin kaiku huokas metsä: miksi? Silloin, katso, tapahtui kuin ihme! Tykit vaikenivat hiljaisiksi. Savupilvet väistyi, kirkkahina katsoi tähdet yli kuolon kenttäin. Aavistuksen outo rauha kulki yli eläväin ja kuollehien. Juoksuhaudoista soi jouluvirsi. Juoksuhaudoista soi jouluvirsi, ensin arkana kuin nuori lintu ensi kertaa lentoon lähtiessään kokeileepi siipiensä voimaa, sitten nousten aina rohkeammin täyteen lentoon kohti korkeutta. Juoksuhaudasta niin juoksuhautaan vyöryi virsi aina voimakkaampi. Kotvan päästä samaan säveleeseen viholliset toisin kielin yhtyi. Hiljaisessa, autiossa yössä hävityksen keskeltä ja kuolon, kärsimyksen, tuskan, vihan yli kohti ikuisien tähtein rauhaa nousi säveleitten siivin virsi, niinkuin nousee maasta ihmiskaipuu. Poispäin kääntyi silloin Vapahtaja. Hartiansa niinkuin vavahtivat. Käsiin kätki kasvot hän ja itki. 3. TÄHDET Tuli Joulun tähti ja Mars, sodan tähti, ja kohtasi toisensa matkallaan sini-ilmojen alla, kun taivahalla Pyhä Yö oli syttynyt loistamaan. Oli valkea toinen ja verinen toinen ja kumpikin kohtalon-tähtiä Maan Ja vallasta heidän Maan lapsien, meidän, ah rinnoissa iäti taistellaan. Ja Mars, sodan tähti, se verinen tähti, se virkkoi valkeelle veljelleen: »Sa nähnetkö valot — kuin uhrien palot Maan päältä nousevat korkeuteen. Ne on uhreja mulle ja lahjoja mulle! Ne on loimuja palavain kaupunkein Olen miekkojen terin ja kyynelin, verin Maan vihkinyt iäksi itsellein. Miss' on kynttilät Joulun, hyvä tahto Joulun? Jo mun on valta ja mun on Maa! Väkivallan voima ja riita ja soima mun voittoain Maassa kuuluttaa!» Mut Joulun tähti, se valkea tähti, se vastas hiljaa hymyten: »Valo Joulun palaa, vaikk' kätkössä, salaa yhä syvällä povessa ihmisten. Sitä vaivansa alla ja tuskansa alla yhä etsivät ihmiset itsessään. Maan kärsiä täytyy, kun se hämärtäytyy, — se kirkastuu, missä kärsitään. Siell' on kynttilät Joulun, hyvä tahto Joulun! Laps itkee kaikilla rinnassaan. Siks saapuu kerran Pyhä Joulu Herran ja miekat auroiks taotaan. Vain vaivasta syntyy ja tuskasta syntyy uus valo ja elämä maailmaan. Ah kärsimyksitse Laps Joulun itse kävi tietään kerran kunniaan!» 4. VANHA TAPULI Olen muisto aikojen mennehitten Mun kelloni vaikeni kauan sitten. On kirkko kaatunut viereltäin, ma jälelle yksinäni jäin. On metsä kasvanut umpehen jo yli kirkon jälkien; sen paikan ties vielä entissuku, sen yli on humissut vuosien luku, uus polvi ei sijaa löytää voi, miss' ennen isien virsi soi; jotk' kerran soitin ma kirkkohon, miespolvia mullassa maanneet on. Vuoskymmenihin ei kutsuneet ole kirkkoon kelloni säveleet. Olen mykkä muisto jo entisaikain, olen ympäröimä jo tarun-taikain, on ylläni vuotten hopeaa. Niin outona mulle vaeltaa jo uusi polvi mun ohitseni, olen unhoitettu ma kummulleni — ah, kellot vaikeni rinnassain! On multa murtunut kellonkieli, on multa murheiseks mennyt mieli — olen vanha ja hyljätty tapuli vain! Ei helkähdä ilmahan malmin ääni, mun pitkään ikävään painuu pääni — Ah, kellot vaikeni rinnassain! Ja kuitenkin! Yhä vieläkin minä tunnen ja hengitän sävelin —! Yhä rinnassani soi ja soi, vaikk' enää en ääntä saada voi! Ei! Joskus vielä mun kelloni lyö! Ne lyö kun on tullut jouluyö. Kun käy yli maan pyhä aavistus, mun täyttyy mieleni kaipaus. Kun hetkeks kahlehet kirpoaa, mun lauluni silloin sävelet saa. Kun yhtyvät aika ja ikuisuus, on kellojen kielissä voima uus. Kun aukenee portit korkeuteen, sävel mykkä pakahtuu kiitokseen. Ja ma laulan yössä yksinäni mun kaipaukseni, ikäväni. Miten riemuiten malmi raikahtaa! Ja ma tuntea voin ja aavistaa: ain alta mun raskaimman murheeni paineen sävel riemukkain lyö lauluni laineen! Ja vaikk' olen hyljätty tapuli vain — sadat, tuhannet yhtyvät laulussain: Sukupolvien kaipuu iäinen soi tähtiin kieliltä kellojen! 5. PYHÄ PIETARI JA SOITTONIEKKA Löi portille Pyhän Pietarin joku arkana, käsin vapisevin. Avas Pietari portin kultaisen, valo virtasi yöhön tulvien. Ja käsin varjoten silmiään Pyhä Pietari katsoi pimeään. Joku värjötti siellä vilussaan — joku uupunut kulkija päältä Maan. Sillä viulu ol' alla kainalon — se köyhä soittoniekka on. — Oli matka pitkä ja raskas tie, joku soppi sulla mun levätä lie? Pyhä Pietari alta kulmien yhä katsoi tulijaa tutkien. — On selvät ja puhtaat paperis kait? Mitä teit ja mitä sä aikaan sait? — Mitä tein ja mitä mä aikaan sain! Sitä tiedä en. Näin unta vain. — Unet unia on! Työt painavat vaan! Jo kiertyi avain lukossaan. Suli sentään sydän Pietarin. — Sun vilu on! tulehan kuitenkin, ota viittani, veli — tähän istuos sun kunnes ratkee kohtalos. Kävi sisään soittoniekka Maan. Hän katsoi ympäri kummissaan. — Pyhä Pietari, äänsi hän, loppumaton tää valo niin tuttua jostain on! Mut missä sen ihanuuden näin ...? Nyt muistan: unissain, sydämessäin! Ja mikä on laulu, mi helisten soi — mitä kaukaista mulle se mieleen toi? Nyt tiedän: kaunein kaipauksein sitä helisi omalle sydämellein, sitä aavistin, sitä etsin, hain, oli tuska ja riemu se sielussain — sille koskaan säveltä löytänyt en... Nyt vihdoin, oi vihdoin ma kuulen sen! Hymys Pietari hymyin valoisin. — Ole tervetullut kotihin! Jos kuulit laulun korkeuden, käy sisälle maahan kirkkauden! Jos kaipaukses oli loppumaton, tule, täyttymys sen sun osasi on! 6. KULTAINEN LANKA Oli maailma ollut. Ja kansat ja kielet oli tuomion eessä. Oli avattu kirjat ja luettu synnit kuin merien hiekka. Niin lausui Herra: »Siit' eikö siis mitään, mikä aluksi oli, ole aikojen loppuun ihan tahratta jäänyt läpi rikosten, syntein?» Pääenkeli vastas: »Luin turhaan. Mut katso, jo vihdoin ma löysin! Vuossadasta toiseen läpi miljoonain polvein näen kultaisen langan. Se alust' on ollut. Läpi rikosten, rutsain, verisyntien, murhain se loppuhun säilyy ja hehkuu ja loistaa. Se on äidinrakkaus!» *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄN SATUJA JA MUITA RUNOJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.