The Project Gutenberg eBook of Parasken runot
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Parasken runot

Author: Larin Paraske

Editor: Adolf Neovius

Release date: July 17, 2022 [eBook #68543]

Language: Finnish

Original publication: Finland: Werner Söderström, 1893

Credits: Tuula Temonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PARASKEN RUNOT ***





PARASKEN RUNOT

Kokoeli ja toimitti

Ad. Neovius





Porvoossa,
Werner Söderström,
1893.




Paraskovia Mikitina on syntynyt 4/1 1833? Pietarin kuvernementin
Lempaalan pitäjän Miskunmäen kylässä, joka sijaitsee 5:n virstan päässä
Suomen (Raudun pitäjän) rajasta. Hänen isänsä oli Kuussowan hovin orja
eli elinomainen Iknattalan Mikiitta (k. noin 1849), ja hänen äitinsä
Mikkolan Tatjana (k. noin 1847) oli kotoisin Sakkulan pitäjän Waskelan
eli Arkuntanhuan kylästä. Parasken vanhemmat olivat siis molemmat
kreikanuskoisia karjalaisia (tahi inkerikkoja, ishoreja). V. 1854 meni
Paraske naimisiin lampuoti Larilan Kaurilalle (Gauril Stepanowalle;
k. 1888) hänen äitinsä kotikylän, Waskelan, Larilan talosta, jonka
talonnimestä kylän keskuudessa laulajaa kutsutaan lyhyesti Larin
(= Hilarionin) Paraskeksi. V:sta 1854 on Paraske asunut Sakkulassa
ja v:sta 1891 Porvoossa. Runonsa on hän kuullut enimmäksi osaksi
nuoruutensa aikana "korvakuullolla ja päämuistilla olen kaikki oppinut
mitä osaan" sanoi hän. Pastori Neovius alkoi Sakkulassa ollessaan 1887
kerätä hänen runojansa, jota työtä edelleen jatketaan, ja on runojen
luku kasvanut siinä määrässä, että nykyään on kirjaan pantuna yhteensä
1,152 runoa (eepillisiä, lyyrillisiä ja häärunoja sekä loitsuja ja
itkuja), 1,750 sananlaskua ja 336 arvoitusta, — joiden säeluku yhteensä
on 32,676, josta luvusta kuitenki on poisluettava toisinnukset.

Parasken kuva, tehty Edelfeltin taulun mukaan, on nähtävänä
teoksessa "Suomi 19:lla Vuosisadalla" siv. 53.



Lyhennyksiä:

kl = kuuluu laulussa; Knt = Kanteletar; EK = Etelä-Karjala; P =
Paraske, jonka suusta selitykset enimmäksi osaksi suorastansa ovat
lähteneet.






Kalevalan I Runo




1. Tantsu-virsi.


       Mielein on minun tekeepi, (Kalev. I: 1.)
       aivoin on ajattelevat, (I: 2.)
       mitäs käynen laulamahan,
       ja kuta kujertamahan,
    5  kuin ei mitään miitittynä,
       ei oo kutaan kuin sanella;
       millä lailla mie nyt laulan,
       kulla lailla kuikuttelen?
       pannaan nyt parempi nuotti,
    10 luuaan nuotti notkeampi,
       tasaisillen tantsijoille,
       kepiöillen keikkujille;
       tuossa tantsivat tasaiset,
       tuossa lystit lyyhäjävät;
    15 ei oo porkat polvi-luissa,
       kannukset jalan-terissä,
       seiväs selkään ei siottu,
       havu-vars' ei hartioihin;
       voi, nuo herjat, kuin on sorjat!
    20 voi, kuin herjat heitteleivät!
       yhen muotoiset molemmat,
       yhtä kahtaa kumpaisetkin;
       noill' on Luoja varren luonut,
       Jumala kuvan kyhännyt,
    25 luonut Luoja luokin varren,
       antan't on tajun tasaisen.



Toisinnuksia ja selityksiä: 1.

_Tantsuvirret_ laulettiin tanssissa pyhä-iltoina, taikka kun olivat
häät "tupakat" (tupakkaiset = kihlajaiset) häät taikka talkoot, Noin 40
vuotta takaperin oli tapana Etelä-Karjalassa ja Inkereenmaalla, ett'ei
tanssittu ringissä, niinkuin myöhemmin, vaan naiset lauloivat tuvan
"perämaalla" ja miehet "ovensuussa" tahi tuvan ovenpuolella. Ainoasti
kaksi nuorikkoa, poika ja tyttö, tanssivat vastakkaisin keskellä
"siltaa" eli lattiaa (vrt. säk. 11—21). — Tantsuvirsillä on jok'ainoan
säkeen perästä _"laaritus"_. Näillä lauluilla on monenlaatuisia
nuottia (vrt. säk. 9-10), joita _"kannatuksen"_ (eli laarituksen)
mukaan kutsutaan "laari-illa-laare-joo-" "tulla-alle-laari-",
"hei-loo-liira-laila-", "luuri-alla-lei-", "hoi-liitu-lilla" -nuotiksi
j.n.e. Tantsuvirsien nuottia sanotaan _pieneksi_, jota vastaan
liekkulauluilla on _"suuri nuotti"_.

    Tois.:
     3 mitäs miitin kuin mie laulan
     4 ja kuta kuin mie sanelen
     7 millä lailla lauletahan
     8 ja kulla kujerretahan
    18 havu vars' ei hartioissa

Säkeestä 22 haarautuu tämä runo toisannepäin, ja virren"-jatkos" eli
"-eisto" kuuluu: "siint' tunnet pojan pohatan..."

1-2 _Mielein on — aivoin on_ säilytetään tekstissä, sillä jos
kirjakielen mukaan pantaisiin "mieleni" — "aivoni", niin tulisi
suffiksin lyhyelle ni-tavulle runokorko, jota Paraske runoissaan ei
kärsi. — _Aivoin_ on monikkomuoto, jonkatähden tekosana laulussa
kuuluu: _ajattellooti_ (= ajattelevat) — Tekeepi kl tekkööpi.

3-4 laula_mahan_ — kujerta_mahan_ ja kaikki 3:nen Infinitivin
Illativit kuuluvat laulussa _-maani_ ja kerrotessa (kun laulaja
toisen kerran lausuu säkeen): _-maane_. Etelä-Karjalan laulaja
noudattaa laulussa sitä sääntöä, että melkein _jok'ainoa runonsäe
lopetetaan vokaalilla_, joten siis sellaiset muodot kuin: laulamahan
(s. 3), laulan (7), tasaiset (13) lyyhäjävät (14), hartioihin (18),
heitteleivät (20), molemmat (21), luonut (23), kyhännyt (24), varren
(25) ja tasaisen (26) kuuluvat laulussa: laulamaani (-ne), laului
(-la), tasaisii (-se), lyyhääjäti (-te), hartioihi (-he), heittelöötö,
mollooto, luontu, kyhännty, varrii (-re) ja tasaisii (-se); viimeksi
mainitut sulkumerkkien sisässä olevat muodot melkein kaikki ovat ihan
paikkakunnan murteen-omaiset.

5 miititty_nä_ kl miitity_nnä_; Essiivin pääte on aina _-nna_, _-nnä_.

10 luuaan = luodaan.

11 tasaisi_llen_; Allativin pääten on _llen,_ mutta _n_ kuuluu ainoasti
_k, t_ ja _p:n_ edellä.

14 _lyyhätä_ = niiata, hetkailla, lynkistellä.

15 _porkka_ = sasu, kihtikuhmu.

18 _havuvarsi_ = havuseiväs kuuluva havuluutaan, millä uunia havutaan.

20 _heitteleivät_ on refeksiivinen muoto

22 _yhtä kahtaa_ = yhdenvertaiset (vrt. Lönnrotin Sanak.); kenties
sopisi myös lukea: yhtä kättä.

24 _kuva_; kuvaksi sanotaan haloista muodostettua uunin lestiä eli
mallia, jonka ympärille kovasti alustettiin savea, jonka perästä kuva
poltettiin niinkuin miilu, jotta savi koventui niin sanoakseni yhdeksi
suunnattomaksi tiiliksi, uuninsuu hakattiin auki, ja uuni oli valmis.
Näin tehtiin vielä noin 40 vuotta takaperin Etelä-Karjalan savutupien
(pirttien) uunit. — _Kuva_ näkyy 24 säk. olevan käytetyn tässä lestin
eli mallin merkityksessä.

25 _luokki_ = mukaisa, kaunis, muotoisa




2. Liekku-virsi.


       Veli-kulta, veikkoseni (I: 11.)
       kaunis kasvin-kumppalini, (I: 12.)
       lähe kanssa laulamahan, (I: 13.)
       lähe kanssa, käy kerralla!
     5 lauletaan on laatuisasti,
       ve'etään virttä viisahasti; —
       mie kuin laula'a alotan,
       harvat käyvät nauramahan,
       useammat itkemähän,
    10 minun lapsen lauluillani,
       hupeloisen huuoillani;
       kuin mie lapsi liioin laulan,
       paljon mieletön mekuitsen.



Toisinnuksia ja selityksiä: 2.

_Liekkuvirret_ ovat saaneet nimensä siitä, että ne lauletaan
_liekussa_. Vanhanaikaiset Karjalan ja Inkereenmaan liekut tehtiin
nuorasta eikä puusta, niinkuin länsisuomalaiset _kiikut_ ja _keinut_,
joita Karjalassa sanotaan "sääriliekuiksi". Nuora köytettiin kujamaan
tahi pirtin orteen niin että nuorasta muodostui ikäänkuin neljä
säärtä; sen alapuoliin liitettiin "pitkuus-" ja joskus myöskin
"poikkuuslauta", joten liekulle mahtui noin toistakymmentä henkeä.
Tavallisesti oli pojilla ja tytöillä eri liekku, vaikka myöskin
joku poika retkalehteli tyttöjen liekulle. Kello 10 aikana illalla
lopetettiin liekkuminen, ja kun ei enään liekkua tarvittu, otettiin
pois nuorat ja laudat. Paitsi "pääsiäisliekussa" laulettiin liekulla
myöskin "neljin' pyhinä" (helluntaina) sekä kesä-aikana sunnuntaina.
Talvella ei liekkua käytetty. Ylipäätään laulettiin liekulla eepilliset
eli kertomarunot, joten _eepilinen runo_ melkein vastaa _liekkuvirttä_.
Kaikki liekkuvirret laulettiin _"suurella"_ ja hitaalla eli "korkealla"
nuotilla, eikä niissä ole sitä laaritus-refrängiä, kuin on usealla
"pienellä" nuotilla.

Runo 2 lauletaan myöskin "yksinpäisiäisnä."

    Tois.:
    3 lähetään me laulamahan.
    2 myös: kasvoin-kumppalini.

5-6 _laatuisasti — viisahasti_; -sti -päätteet kuuluvat laulussa
_-ste_, (niin aina keskellä säettä), mutta niin sanottu "ees-laulaja"
vetää ensikertaisessa laulussaan _-sti_, mikä pääte siis on pidettävä
runollisena sivumuotona Etelä-Karjalan runokielessä. Samoin on
translativin pääte runoissa aina keskellä säettä _-kse_ (vaan
eeslaulajan ensikertaisessa laulussa säkeen lopussa on sivumuoto
_-ksi_); on kuitenkin tekstiin otettu muodot _-sti_ ja _-ksi_, koska ne
ovat kirjakielen mukaan.

(Vrt. Kanteletar II: 270.)




3. Liekkuvirsi.


       Lauloin ennen, taisin ennen,
       muulloin muitai mie opetin;
       nyt en taia itsekänä,
       tai' en oikein mie osata,
     5 enkä taiten tarkkaella;
       kaikk' on virret vienonnehet,
       ja laulut lakastunehet, (XXI: 269.)
       ilo-kielet kirvonnehet, (XXI: 270.)
       istuiss' on ison kotona,
    10 vierress' vellon vainiolla,
       maatess' on emon majoilla,
       sukiiss' on suruista päätä,
       huolellista harjatessa,
       kaihollista kammatessa;
    15 jos en laulella osaile,
       laulan laulajan jälestä;
       jos en itse laulakana,
       laulaa lakki pää-laella;
       hot en itse huuakana,
    20 huutaa huopa lääpässäni;
       jos en itse tantsikana,
       tantsiit tallat kengissäni;
       jos en tantsii mie osaile,
       tantsin tantsijan takana.



Toisinnuksia ja selityksiä: 3.

"Lauletaan myöskin tietä myöten käydessään, yksin oltuaisna tahi
yksinpäisiäisnä, ei vaan sovi reessä (_'liukulauluksi'_, kun reessä
ajetaan eli 'livutaan'), ei myöskään tantsuvirreksi, sillä suurella
nuotilla lauletaan." Virren on Paraske kuullut Pitkälän Mauralta
Metsäpirtin Lapanaisien kylästä. — Runo on tähän sovitettu, koska
siinä puhutaan "jälest' laulamisesta", niinkuin Kal. I: 13-14 puhutaan
laulu-tavasta.

    Tois.:
    2 muulloin muita'i opetin
    6 kaikk' on virret viipynehet.

2 muitai = muitakin.

3 itse_känä_ kl itse_kääni_ (_-kääne_).

6-8 vienon_nehet_, lakastu_nehet_, kirvon_nehet_; päätteet kuuluvat
laulussa: -_neeti_ (_-te_).

10 _sukiiss'_ = sukiessa, harjatessa.

17 _hot_ eli _hoit_ (ven. хоть [hot] = vaikka) jos, vaikka; sanaa
käytetään ainakin Venäjän Karjalassa ja Inkereellä.

22 _talla_ = heinästä tahi oljesta tehty irtonainen pohja kengän
sisässä.




4. Liekkuvirsi.


      Lauletaan me lasta kaksi,
      pojan kolmen koitellahan,
      kuin yhen emon tekemät,
      yhen varpuisen valamat,
    5 yhen kyyhkyisen kyhäämät,
      yhen pyyn pesosta luomat.



Selityksiä: 4.

Lauletaan myöskin metsässä tahi missä hyvänsä, ei vaan häissä.

6 peso = pesä.




5. Liekkuvirsi.


      Lauletaan me lasta kaksi,
      kuin kaks' on kanan pojoista,
      suusta kuin sulan-nenästä,
      päästä kuin päivän-kakkarasta;
    5 mulla on muhakka muoto,
      sana suussain on sulava.



Toisinnuksia ja selityksiä: 5.

Tässä niinkuin edellisessä runossa puhutaan laulutavasta, jonkatähden
ne tavallansa sopivat Kal. I: 16 toisinnusrunoiksi.

    Tois.:
    1 Lauletaan lasta on kaksi
    5 on mulla muhakka muoto

1 me kl myö.

2 pojoista; nominnatiivi: poikonen (vrt. Kalevalan partitivi-muodot:
kauaista, linnuista, rauaista, seläistä ja viikoista); Parasken
runoissa esiintyy myöskin: _ennistä_ (entinen), _tuvaista_ (tupanen),
_v(i)eoista_ (vetonen) y.m.

5 _muhakka_ = tyyni mieleltään, hyvä, masia luonnoltaan.




6. Liekkuvirsi.


       Lähtään langot laulamahan,
       vellokset vetelemähän,
       langot laulavat hyvästi,
       vellokset hyvin vetävät;
     5 lyyähän käsi kätehen, (I: 21.)
       laulamakseen on hyviä, (I: 23.)
       lauletaan on laatuisasti,
       ve'etään virttä viisahasti,
       jottei ilmiset ivaisi,
    10 eikä naurais' nuoret naiset;
       älkää te kyläiset naiset,
       älkää naiset naapuriset,
       älkää naiset naurakana,
       ilmiset ivehtikänä;
    15 älkää ouoks' te otelka,
       älkää virheeksi ve'elkä,
       minun lapsen laulujani,
       hupeloisen huutojani; —
       laulaisin mie, taitaisin mie,
    20 kuin ei ois kumma kuulijoista,
       ihme ilman istujista,
       seinän-vieren seisojista;
       kuin on ihme — istukohot!
       kuin on kumma — kuunnelkohot!
    25 lapsen liioin laulujani,
       mun hupelon huutojani,
       pienen piipatuksiani,
       mekujani mielettömän;
       jos mie lapsi liioin laulan, (L: 549.)
    30 paljon mieletön pakajan,
       hupeloinen äijä huuan,
       ei oo hullun kieltäjäistä,
       ankaran asettajaista,
       ken kieltäis' kylältä hullun,
    35 asettais' ken armottoman,
       Jumalalt' on armot saisi,
       Luojalt' on hyvät sanomat;
       kiven all' on kieltäjäni,
       maan all' on asettajani,
    40 kiven all' on kiinteästi,
       maan all' on ani syvässä;
       muill' on turvat, muill' on armot,
       muill' on turvaiset tuvassa,
       armoiset katoksen alla;
    45 mull' on turva turpehessa,
       armo arkussa lepääpi,
       armo kirkon aian alla,
       mull' on tuulet turvanani,
       ahavaiset armonani.



Toisinnuksia ja selityksiä: 6.

    Tois.:
    15 älkää ouoksi otelko
    26 hupeloisen huutojani
    29 vaikk' mie lapsi liioin laulan
    30 paljon mieletön mekuitsen
    35 asettais' on armottoman
    48 mun on tuulet turvanani.

1 _lanko_ = sukulainen EK:ssa.

2 _vello_ = veli; _vellos_ = molemmat veljet, veljes.

3, 4 laulavat, vetävät kl laula'at, vetäätä.

5 koko se laulutapa, että käsikkäisin lauletaan on peräti tuntematon
EK:ssa niinkuin Venäjän Karjalassakin; sitä vastoin on se ollut tapana
ainakin Pohjois-Savossa ja ehkä muuallakin; — lyyähän = lyödähän.

6 laulamakseen = laulamaksemme; hyviä kl hyyvvi'i.

9 _ilmiset_ = ihmiset.

20 Ensimäisessä säkeen-jalassa on kaksi kaksoisääntä, jotka laulussa
kuuluvat: _kuei ois_...; ensimäisessä sanassa on siis triftongi.
[Paraske kutsuu säkeen-jalkaa kanta-nimellä; "joka sanassa (= säkeessä)
on neljä kantaa".]

21 _ilman_ = ilman työtä olevia (ihmisiä); vrt. kuitenkin run: _katson
ilman_ (maailman?) _ihmisiä_.

22 _seinänvieren seisoja_, samalla tavoin kuin voi sanoa lattianistuja,
pihanseisoja y.m.

23, 24 kuunnelkohot, istukohot kl kuunnelkooto, istukooto.

28 _meku_ = huuto, äänenmökinä.

31 _äijä_ = paljo.

33 _ankara_ tarkoittaa Etelä-Karjalassa aina samaa kuin jalo, reipas,
ylpeä.

36 _armot_ = hyvyydet, turvat, apu.

(Vrt. Kant. 11: 2609).




7. Liekkuvirsi.


       Ei virret Viroista puutu
       laulut puut' ei Puntuksesta; —
       ennen puuttuut metsät puita,
       metsät puita, maat kiviä,
     5 tykin-vallit luotiloja,
       Suomen turkki suutaria,
       kaupunt' on käveliöitä,
       ennenkuin me sisot sanoja
       eukon lapset lausehia; —
    10 ennenkuin virret Viroista,
       laulut puuttuit Puntuksesta,
       ennen puuttuit pohja-tuulet,
       loppuit tuulet lounahista,
       muuttuit tuulet murkinoista,
    15 ennenkuin loppuit mun loruni,
       ennenkuin loppuit loilotukset; —
       ei lopu lorina multa,
       lopu ei multa loilotukset; —
       vielähän mull' on virkkamista
    20 vielähän mull on viisi virttä,
       kokonaista kolme virttä,
       viis' on virttä laulamatta,
       kolme ilman koskematta;
       niinhän mull' on virtosia,
    25 niinkuin seinä-hirtosia;
       mie kuin säännyn laulamahan
       laulan päivän päästä päähän,
       laulan sutkin suorastansa,
       kohastaan mie kolme yötä,
    30 laulan sutkin syömättäkin,
       toisen sutkin juomattakin,
       päivän päälle määrästäni,
       mie laulan yheksän yötä,
       päivän päälle kymmenettä,
    35 yhen paiain mie panolla,
       yhen vatsan syönnöksellä,
       yhen vyön vyötännällä.



Toisinnuksia ja selityksiä: 7.

Lauletaan myös yksinpäisiäisnä sekä tanssissa, kun ei suurella nuotilla
lauleta; — ei vaan sovi häissä eikä reessä. Runo on tähän pantu, koska
sen alku-osassa sanotaan että virsiä löytyy viljalti; vrt. Kalev. I: 45.

    Tois.:
    9 lapset eukon lausehia
    14 muuttuut tuulet murkinoihin
    15 ennenkuin loppuit mun lojuni
    22 viis' on virttä virkkamatta
    30 laulan sutkin suorastansa (kl suoras_teese_)
    34 laulan päivät päällekkäisin.

I _Viroista_; _oi_-muoto näkyy olevan alkuperäinen; myöskin Suomeksi
käännetyissä vanhoissa kuninkaallisissa asetuksissa v. 1647 alkaen
kirjoitetaan Ruotsin kuninkaan epiteetien joukossa muun muassa:
"Viroin maan Herttua" eli "Herttua Virois". — Sisällyksen puolesta on
huomattava, että tässä on viittaus Vironmaan runo-rikkauteen.

2 _Puntuksesta_; tarkoitetaan varmaan tunnettua Jaakko Puntuksenpoikaa
Delagardie'ta, synt. 1583, k. 1652. "Jalo herra Jaakko Puntus" on
useasti mainittu Etelä-Karjalan ja Inkereenmaan runoissa, niin puhutaan
esim. hänen sodistansa Wolmarissa (1601), Käkisalmessa ("Suomen
linnassa" v. 1610 ja 1611) sekä Riiassa (1621).

6 ymmärrettävä: ennenkuin Suomen turkki puuttuu suutaria. Kenties on
alkuperäinen säe kuulunut: _Suomen Turku suutaria;_ kuten tiedetään
kutsuttiin Turun kaupunkia ennen _Suomen Turuksi_ (esim. jo Agrikolan
kielessä). Tämä selitys on sitä luonnollisempi kuin paralleli-säkeessä
sanotaan: _kaupunti_ käveliöitä.

8 _k_ sisko-sanassa katoaa EK:ssa, niinkuin myöskin sanotaan _nisan,
laisan, lasen, kosen, posen, vasen_ y. m. (eikä: niskan, laiskan,
lasken, kosken, posken, vasken).

9 _eukko_ = äiti (esim. Pyhäjärven murteessa).

12-14 ilmansuunnat ovat P:n kielessä: _Päivän nousu_ (itä), aamupäivä
(itäkaakkonen), _murkinapäivä_ (kaakkonen) _lounat_ (louna), sitten
_allaisissa lounaissa, keski-illoillaan, päivänlasku_ (länsi) ja
_päivätön pohjainen_ (luoteesta koilliseen); pääsuunnat ovat siis:
murkina, lounat ja pohjanen.

28 sutki (ven. monikk. сутки [sutki]) = vuorokausi; — suorastansa kl
suorasteese.

29 kohastaan kl kohasteen.

35 paiain = paitani. EK:n runokielessä ja joskus puhekielessäkin saa
kuulla sellaisia muotoja kuin: (minun) poj(j)ain, jal(l)ain, (hänen)
poj(j)aase, jal(l)aase; runoissa esiintyy usein sellaisia muotoja kuin
linnuis (lintusi), tu(uv)vain (tupani), virrein (virteni) y.m.




8. Liekkuvirsi.


      Ei sanat puhellen puuttu, (I: 45.)
      virret laulain ei vähene;
      sanat puuttuut saamatuutta,
      virret viikon laulamatta; —
    5 eihän leipä syyen puutu,
      leipä puuttuu saamatuutta,
      raha saamatt' ei sikiä,
      leipä ei kasva kyntämättä,
      kylvämätt' ei touko kasva.



Toisinnuksia ja selityksiä: 8.

    Tois.:
    7 raha saamatta ei sikii.

3 _saamattuutta_ = pyytämättyyttä, saamattomuutta, "kun ei oo saatuja
sanoja, eikä tuotu tuoniloita."

4 _viikon_ = kauvan.

5 _syyen_ = syöden.

Tähän virteen on yhden kirjaanpanon mukaan lisätty seuraavat,
Etelä-Karjalan taloudellisiin oloihin nyky-aikoina hyvin sopivat säkeet:

    leipä kulkee on kulissa,
    pehmyt jauho Pietäristä.




9. Liekkuvirsi.


       Mie toin virret tullessani,
       mitä laulan ollessani,
       mull' on virret tiellä tehty,
       tie-puolista tempomani, (I: 53.)
     5 risuloista riuhtomani, (I: 55.)
       kantaloista kaapimani,
       kanervista katkomani, (I: 54.)
       mie vaan oksista otelin; —
       meill' ei virttä viikon tehhä,
    10 tehhä ei kuuta eikä kahta,
       tuleet tunniss' on parissa,
       seitsemässä selkiääpi; —
       mie en oo opissa ollut,
       käyn't en kielen koululoissa,
    15 en oo seissut seppälässä,
       takojiin en tanhuvalla,
       syön't en rauan suurumia,
       likkin't en teräksen lientä,
       vaalin't en vasaran vartta,
    20 sepän pihtii en pitänyt,
       sepän liettä liekuttanut,
       painan't en sepän paletta;
       omat on virret oppimani,
       omat saamain on sanani,
    25 otin tuumat otsastani,
       nenästäni neuvot keksin,
       suustain on sanat suloiset; —
       muut lapset oliit opissa,
       muut he seisoit seppälässä,
    30 seisoit seppiin on pajassa,
       takojien tauhuvalla,
       söivät rauan suurumia,
       sepän piihtii he pitivät,
       likkivät teräksen lientä,
    35 vaalivat vasaran vartta,
       painoit on sepän paletta,
       sepän liettä liekuttivat;
       mie seisoin selän takana,
       seisoin seinän-vieroisessa;
    40 muut kuin olivat opissa,
       mie olin oven takana.



Toisinnuksia ja selityksiä: 9.

    Tois.:
     1 Mie tein virret tullessani
    13 enhän mie opissa ollut.

17 _suuruma_ = ryyni; tarkoittanee niitä pavun näköisiä rauta-aineita,
jotka tavataan rautamudassa ja välistä hiekassakin.

18 _likkiä_ = juoda latkia, litkiä.

39 _vieroinen_ = vieri.

(Vrt. Knt. II: 280).




10. Liekkuvirsi.


       Opp' on teitä, opp' on meitä,
       opp' on poikia omia,
       opissa on ollehia,
       koulussa on käynehiä; —
     5 ei oo virret tiellä tehty,
       kanervist' ei katkomani, (I: 54.)
       mie toin virret tullessani,
       mitä laulan ollessani;
       ei oo virret eklen tehty,
    10 virret on teht' jo viisi vuotta
       teht' on touko-torstakina.



Selityksiä: 10.

Säkeitä 1-2 ei P. voi selittää; ehkä on luettava: oppoon teitä &c =
open, opastan teitä; myös lauletaan: Oppo teille, oppo meille.

9 eklen = eilen.

II _Toukotorstakina;_ jossain toisessa P:n runossa mainitaan: toissa
touko-vuonna, ja eräässä P:n häävirressä sanotaan: virret on tehty
viisi vuotta, teht' on toissa torstakina. Kenties on toukotorstaki
= helatorstai, joka on tou'onpanon aikana sekä Toukokuussa (mutta
Karjalaisten vanhan ajanlaskun mukaan on se Sulamaakuussa, joka alkaa
kuun synnystä Huhtikuussa, kun on Hank'kuu loppunut). Vanhempina
aikoina olivat rukoussunnuntai (dominica Rogate) sekä seuraava
maanantai ja tiistai n.k. mustan ristin päivät (ruots. svarta korsets
eller gångdagarna), joina maamiehet kävivät pitkin peltojansa
rukouksia lukien vuoden sadon edestä. Keskiviikkona alkoi lauluviikko
("kanttausviikko"), jolloin kouluteinit kävivät maaseuduilla
laulamassa. Torstaina alkoivat Sääksmäen "Helan-huutamiset". V. 1684
mainitaan, että Loimaalla sanottuna vuoden aikana siunattiin pellot
polttamalla tulta ja ehkä lukemisellakin. Edellä on mainittu, että
etenkin Helluntaina eli "Neljin' pyhinä" laulettiin virsiä liekulla.




11. Liekkuvirsi.


       Lennä lintu, kiiä korppi,
       hoitamaan mun huoliani,
       kantamaan mun kaihojani;
       enemmän on mulla huolta,
     5 kuin on huolen-hoitajilla,
       suuren kaihon kantajilla,
       ison huolet, eukon huolet,
       mun on viien vellon huolet,
       seitsemän sisären huolet,
    10 viel' on huoleni omani;
       jos mie huolin täänkin huolen,
       täänkin murhe'en murennan,
       täänkin kaihon kannattelen,
       kyll'hän tuulet toista tuovat, (1 67.)
    15 ahavaiset antelevat,
       meren aaltoset ajavat,
       meren tyrskyt työntelevät.



Toisinnuksia ja selityksiä: 11.

    Tois.:
    8 mull on viien vellon huolet

10 mull' on huoleni omani; huomattava on että suffiksi esiintyy
kahdesti, _oma_-sanan yhteydessä.

16 aalto, Eteläkarjalan murteessa _alto_.

17 tyrsky = aalto, maininki.

(Vrt. Knt. II: 273)




12. Liekku- ja tantsuvirsi.


       Mitä miitin kuin mie laulan,
       ja kuta kuin mie sanelen?
       eikös näin hyvä olisi,
       näin pätösin kelpajaisi? —
     5 mie kuin mietin mielelleni,
       ajattelen aivoilleni:
       eikös näin hyvä olisi,
       näin pätösin kelpajaisi? —
       näinkös virret virketahan,
    10 näink' se laulut laitetahan,
       näinkös pannaan paikoillensa,
       laitetaan latuisillensa? —
       eikös näin soma sopisi,
       näin pätösin kelpajaisi? —
    15 tulkaa virrein mun tupahan,
       ikkunoist ja reppänistä,
       suuremmat tuvan ovesta!
       niin on mulla virtosia,
       niinkuin seinä-hirtosia;
    15 virret luoksein virratkahan,
       niinkuin virtaava vetonen,
       poikk' on puolin polvilleni,
       kääntykööt kätösihini! —
       kerin virrein mie kerälle, (I: 71.)
    25 sykkyrälle synnyttelen,
       panen virret palmikolle,
       panen aitan parren päähän; (I. 77.)
       niit' ei laula kaikki lapset,
       ei lajua lapset kaikki,
    30 virsiäin ei virkettuini,
       latusiin ei laitettuini; —
       mie en joua laulamahan,
       itse laulan konsa jouan,
       kun on pantu palmikolle,
    35 sykkyrälle synnytetty; —
       siit' mie jouan laulamahan,
       kons' ei ruke'et rutaja,
       karise ei kakran-ripsit,
       kons' ei taitu otran-tähkä,
    40 eikä heinikko heläjä; —
       kons' on kakrat kaappunalla,
       otrat oivo-närttehellä,
       kons' on ruke'et rutussa:
       siit' mie jouan laulamahan,
    45 siit' laulan yheksän yötä,
       yhen vatsan syönnöksellä,
       yhen paian mie panolla,
       yhen vyön vyötännällä.



Toisinnuksia ja selityksiä: 12.

    Tois.:
    2 ja kuta kuin mie kujerran
    20 virret luoksein virtajavat
    23 kätehein on käänteleivät
    28 siit ei laula kaikki lapset
    30 laulujain ei laitettuini
    33 silloin laulan konsa jouan.

1 _miit_in allitereeraa _mitä_-sanaan, jonka tähden sanan karjalainen
muoto (eikä: mietin) säilytetään (vrt. s. 5).

3 eikös kl eiköis.

5 _mietin_ allitereeraa _mielelleni_-sanaan, jonkatähden
länsisuomalainen muoto on tähän pantu, vaikka laulussa sana kuuluu:
miitin.

15 _virrein_ = monikon genit. ynnä 1:sen pers. suff.

27 kl mie paan aitan parren päähä.

30, 31 virket_tuini_, laitet_tuini_, = -ettujani.

31 _latusiin_ laitettu = hyvään järjestykseen, peräkkäin laitettu.

41 _kaappuna_ = pieni ympyriläinen närte, mihin ei ole pantu seipäitä,
jota vastoin _närte_ on pitkä ja suikulainen.

(Vrt. Knt. II: 273, 280.)




13. Liekkuvirsi.


       Mie kuin lauluille lasei ni,
       virren työlle työnteleini,
       niin on mulla virtosia,
       niin kuin seinä-hirtosia,
     5 mutta paikass' on pahassa,
       hatun all' on hangen päällä; —
       tulkaa virrein mun tupahan,
       ikkunoist' ja reppänistä,
       poikk' on puolin polvilleni; —
    10 kerin virrein mie kerälle, (I: 71.)
       synnyttelen sykkyrälle,
       mie paan aitan parren päähän; —
       ei ne laula kaikki lapset,
       pojat ei laula puoletkana,
    15 ymmärr' ei yheksänkänä,
       minun lapsen laulujani,
       hupeloisen huutojani.



Toisinnuksia ja selityksiä: 13.

    Tois.:
    2 virren töille työnteleini.

1, 2 _laseini, työnteleini_, refleksiviset muodot laske- ja
työntelen-sanoista; vartalon kova kerake pehmenee, esim. annaipi =
antaupi. (Vrt. Knt. II: 280.)




14. Tantsuvirsi.


       Täss' on virsien vetäjä,
       täss' on laulujen latoja; —
       nyt mie virsii on vetelen,
       nyt mie laitan laululoini;
     5 niinhän mie viritän virttä,
       niinkuin virviä vetehen,
       niinhän mie puran puhetta,
       kuin puran puna-kerätä; (I: 71.)
       sitä lähtee kuin läkistä,
    10 lähtee kuin läkin sisästä,
       sitä tulee kuin tupesta,
       kuin lavesta laukeaapi.



Toisinnuksia ja selityksiä: 14.

    Tois.:
    4 nyt mie laului latelen.

3 virsii = virsiä.

4 laululoini = laululoitani = laulujani.

5 _virittää_ = viskata, mättää.

6 _virvi_ = virpi, pikilanka.

9-10 _läkki_ = ruots. bleck-käril.

12 _lavi_ = lehmänlavin.

Tätä runoa voi myöskin laulaa mojostaa yksinpäisiäisnä. P. on runon
kuullut enonsa tyttäreltä Jerolan Vaslen Outelta.




15. Liekkuvirsi.


       Ajo kaksi Karjalaista
       ja pari Parikkalaista,
       vetiit saanill' on sanoja, (I: 73—76.)
       puhehia puu-re'ellä:
     5 kuin käi saani salvamehen,
       reko vieruhun virahti,
       saani kaatu kallellensa,
       sysähysi syrjällensä,
       putosivat puolet virret,
    10 virret tielle virtasivat,
       virret juoksivat joelle,
       virret juoksiit Jortikkahan; —
       nuo ol? varmat Vaintkan lapset,
       nuo ol' varmat vahtimahan;
    15 pois he poimiit puolet virret,
       sysäsiit syen-vetäjän
       kanavahan Karjalaisen,
       pitkä-tukan turvallensa; —
       kalju pohjass' on kanavan,
    20 sielä kalju Karjalainen,
       pitkä-tukka turvallansa:
       "kuin ois tuojaa on tupinan,
       asun-antajaa käteeni,
       pään mie halki hakkajaisin!"



Toisinnuksia ja selityksiä: 15.

Ei lauleta reessä eikä häissä, mutta saa mu'ittaa tantsulauluksi. —
Virren on P. kuullut pienopäivistänsä.

    Tois.:
    3 vetiit virsii he re'ellä
      vet' on virsii on reellä
    4 käi on saani salvamihin
    9 putosiit on puolet virret
    13 ne on varmat Vaintkan lapset
    14 he oot varmat vahtimahan.

1 _Karjala_ luetaan (Eteläkarjalassa) Hiitolan pitäjästä
pohjaiseenpäin. Merkillistä on, että Laatukan rantuemailla (Viipurista
Käkisalmeen ja sieltä Nevajoen toiselle puolelle) ei ole omaa nimeä,
sillä Inkereenmaa luetaan vasta Nevan toiselta puolelta "Valkiaan
kiveen".

2 Ainakin v. 1743 mainitaan _Parikkalan_ pitäjä; sitä ennen kutsuttiin
tätä pitäjää Joukion ja Koitsanlahden pitäjäksi. Eräässä Sakkulan
toisinnuksessa liitetään säkeet: "Kurkijoesta kumpaisetkin, ärmäkkinen
tankk' oli päällä" &c; tästä käy selville, että tarkoitetaan Parikkalan
pitäjäläistä. [Leinbergin tieto, (Finl. Territ. förs. siv. 95) on
väärä.]

3 _saani_ (ven. сани [sani]) = umpilaitanen reki, saahka; "reki joka ei
ole rokkoreki eikä puureki".

6 _reko_ = reki; myös voi olla mahdollista, että on laulettu _rek'
o_(n).

12 _Jortikka_ on eräs kaaletuksenpaikka, sukunimi ja talo Metsäpirtin
Viisjoella.

Virret juoksivat jokea myöten Jortikan kaaletuksenpaikalle, missä oli
matala vesi. (Patriarkkaalisista oloista näissä seuduissa mainittakoon
ohimennen, että Jortikan talossa Kaarnajoen kylässä muutamia vuosia
sitten eli yhdessä tuvassa perhe, jossa oli 42 henkeä.)

13 _Vaintkan lapset_ (ven. Ванька [Vanka], demin. Иванъ [Ivan]) =
Iiwanan lapset, se on: venäläiset, Venäjän-uskoiset karjalaiset,
ishorit, inkerikot, sukkapellit. Kenties on runon tarkoitus, että
kreikan-uskoiset karjalaiset ovat oppineet laulunsa Laatukan
pohjoispuolisilta karjalaisilta.

14 _varma_ = kelvollinen, oiva, uhkea.

17 _kanava_ = maantien oja.

22 _tupina_ = (v. дубина [dubina]) puu-ase, kanki, seiväs, aidas.

23 _asu_ = ase.




16. Tantsuvirsi.


       Mie kuin avaan arkun kannen, (I: 87.)
       laulun laatikon aloitan,
       sitä tulee kuin tupesta,
       lähtee kuin läkin sisästä,
     5 kuin lavesta laukeaapi; —
       mie kuin alan alkatella,
       kielelläni kelkatella,
       mie laulan larputtelen,
       kalkuttelen kannun suusta; —
    10 mull' on tuotu tuoni-kirja,
       mull' on annettu atesti; —
       mie en tauluista tavoita,
       umeroo en urkistele;
       mie kuin aapsesta alotan,
    15 kaikki laulan katkismuksen,
       kaikk' sanelen saarna-kirjan,
       kaikki virkan virsi-kirjan; —
       mull' on ulkona umero,
       mull' on taulu tanhualla; —
    20 jo mie sen sikälis lauloin,
       sen sikälis, tään täkälis, (III: 260.)
       Moskovan molemmin puolin,
       kahen puolen Kaahvetnitsan.



Toisinnuksia ja selityksiä: 16.

    Tois.:
     9 kannun suusta kalkuttelen
    12 mie en taulu'u [-taulua] tavoita.

6 _alkatella_ = laulaa äläjävällä äänellä, ääntää.

7 _kelkatella_ = kelkattaa, "yhä haastaa niinkuin rämppäkello".

8 _larputtaa_ = lärpättää, yhä pitää puhetta.

9 _kalkutella_ = "kun laulan niinkuin kahta puuta kalkutan".

10 tuoni-kirja = nuottikirja; tuoni — sävel.

12 _taulunen_ = numero-taulu luterilaisissa kirkoissa.

13 _umero_ = numero virsikirjassa tahi kirkon numerotaululla;
urkistella = urkkia, katsoa tarkasti.

14 aapsi = aapinen.

15 katkismuksen kl _katkelmuksen_; mutta P:n selityksestä selvenee,
että katk_is_musta tarkoitetaan — liikuttava todistus siitä, etteivät
kreikan-uskoiset Karjalaiset vielä nimeksikään tunne sitä kirjaa, jota
muut Suomalaiset jo vuosisatoja ovat osanneet ulkoapäin.

21 _sikälis — täkälis_ = sitä — tätä myöten.

22 kl Moskovan _molommin_ puolin.

23 _Kaahvetnitsa_; Inkereellä ja Kaakkois-Karjalassa on usean
paikannimen pääte _-itsa_; niinpä Raudussa (1728): Dudenitsa, Koskitsa
(Kostitsa) ja Usaditsa; Sakkulassa: Porovitsa, Valaits(ova) (nyk.
Volossula); Pyhäjärvellä löytyy niitä viljalti esim. Konnitsa,
Konovitsa (luostari), Mellitsa, Salitsan(ranta) ja Wernitsa. Vielä
viime vuosisadan loppupuolella mainitaan Kahvenitsa, jota nimeä
luultavaksi runossa tarkoitetaan. Pyhäjärvellä on muinaisruno pysynyt
elävämpänä kuin muualla Kaakkois-Karjalassa, vielä nytkin esim.
lauletaan Kalevalan-muotoisia häävirsiä "Pyhäjärvöisiin" häissä.




17. Liekkuvirsi.


       Miks' ei soi soria ääni,
       ääni ei kaunis kaljahtele,
       ääni ei herttainen heläjä,
       ääni ei kuuluisa kumaja? —
     5 soipis' on soria ääni,
       ääni kauno kaljakkoisi,
       kuin ois soria soittelija,
       kauno kaljakoittelija,
       kaunis äänen-kannattaja; —
    10 mutt ei soi soria ääni,
       ääni ei kaunis kaljahtele,
       kuin ei oo soria soittelija,
       kaunis kaljakoittelija,
       kaunis ei äänen-kannattaja; —
    15 ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.)
       vierr' ei rinta viertehetön,
       henk' ei rasvaton heläjä,
       kuin ei oo voilla voittajaista,
       vetäjäist' ei viertehellä,
    20 rasvall' ei rakentajaista; —
       kun olin ison kotona,
       kumaeli kulkkuseni,
       henk' on reikäin mun heläji;
       emo ennen voilla voisi,
    25 iso rasvoill' on rakensi,
       veti vello viertehellä,
       mun anto emoni voita,
       voita suolaellessansa;
       isoin on sian lihaista,
    30 sikaa on liho'issansa,
       palasiksi pannessansa;
       vello vierrettä punaista,
       puolikkohon pannessansa; —
       tulin toisehen talohon,
    35 yli kynnyksen kylähän,
       yli pellon naapurihin:
       ei anna emonen voita,
       voita ei suolaellessansa,
       isoin ei sian lihaista,
    40 sikaa ei liho'issansa,
       palasiks' ei pannessansa,
       vello ei vierrettä punaista,
       puolikkoon ei pannessansa.



Toisinnuksia ja selityksiä: 17.

    Tois.:
    7 kuin ois soittaja soria
    10 sill' ei soi soria ääni
    22 mun on kulkku'in [-kkuni] kumaji
    26 vois' on vello viertehellä
    29 isoin on sian liha'a (kl lih_aane_).

5 _soipis'_ on omituinen muoto; ettei se ole = soip[i] s[e] näkyy
siitä, että myöskin voi sanoa: jos kellot soipisiit (soipisivat).
Konditionalis kuuluu säännön mukaisesti: soisin; vrt. runoa: "Jos ne
soisiit kirkon kellot."

6 _kaljakkoia_ = kaljahtaa.

9 _äänen-kannattaja_ = jälest-laulaja, joka kannattaa äänen eli nuotin,
kun hän toisen kerran laulaa saman säkeen, jonka ees'-laulaja ensin on
laulanut; esim.:

    eeslaulaulaja: Miks' ei soi soria ääni
    jälestlaul. miks' ei soi soria ääni

    ees'laul. ääni ei kaunis kaljahtele
    jälestlaul. ääni ei kaunis kaljahtele j.n.e.

23 _henk'_ on _reikäin_ = henkireikäni (on...).

29 _liha(i)nen_ = liha; tälläisiä nominia tavataan usein runokielessä,
esim. poikonen (5:2), kieltäjäinen (6:32), asettajainen (6:33),
turvainen (6:43), armoinen (6:44), ahavainen (6:49), virtoinen (-virsi;
7:24), hirtoinen (-hirsi; 7:26), vieroinen (-vieri; 9:39), (a)altoinen
(10:16) j.n.e.




18. Sananlaskun tapainen virsi.


       Ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.)
       henk' ei rasvaton heläjä,
       rinta ei vierre viertehetön;
       juua tahtoo kuiva kulkku,
     5 laulella lipiä kieli,
       juossa jalkava hevonen;
       tupa on tehty miesten tulla,
       talli tantsivan orosen,
       läävä lehmän lämmitellä,
    10 sauna akkojen asua.



Toisinnuksia ja selityksiä: 18.

    Tois.:
    8 talli seisovan orosen.

4 _juua_ = juoda.

7-10 säkeet ovat "pantu virren jatkokseksi".

9 _lämmitellä_ refleksivisessä merkityksessä.

10 kl sauna akko'in a_su'u:_ eli _asuune_; — saunavaimo, sauna-akka
= lapsensynnyttäjä. EK:n asuntojen ahtaan tilan tähden muuttavat
lapsensynnyttäjät saunoihin asumaan päästö-ajaksensa.




19. Tantsuvirsi.


       Jok' teill' taiten tantsitahan?
       meill' jo laiten lauletahan;
       la mie laulan laarittelen,
       tasaisillen tantsioille,
     5 kepiöillen keikkujille,
       laulan laauilla sanoilla,
       puhehilla puhtahilla:
       kun ei muut lihavat laula,
       muut verevät vierettele,
    10 kun ei laula laaukkaammat,
       verevämmät vierettele,
       laihan laulaa on tuleepi,
       piian kuivan kuikutella,
       laulan laihast' on pos'esta, (I: 97.)
    15 kuivaisesta kuikuttelen,
       vetelen verettömästä; —
       sill' ei laula laaukkaammat,
       verevämmät vierettele,
       jott' se sorjiin suu kuluupi,
    20 kaunon varsi vaivahuupi;
       mie en huoli huulistani,
       enkä suutain mie sureksi,
       enkä kiellä kieloistani,
       suu on muillakin mukana,
    25 kiel' on muilla'i keralla; —
       passipo emoselleni!
       kaksi kantajaiselleni,
       tuhat tuutijaiselleni,
       anto mulle kelpo kellon,
    30 anto mulle sorian soitun,
       anto kaunon kalkkaloisen;
       tuota häissä häilyttelen,
       kulettelen kuokkimassa,
       taian käyä tantsuloissa,
    35 aina laulan laarittelen;
       tok' en huoli, enkä haali,
       kaikist? en kylän sanoista,
       puhehist? en kenenkänä;
       ketäs pelkään? — en ketäkään; —
    40 laulajaksi laaitahan,
       soittajaksi soimatahan; —
       en oo soittajan sukua,
       enkä laulajan lajia,
       sormet soittajan kuluvat,
    45 väki laulajan väsyypi,
       suu puhujan pullistuupi; —
       saan't ei ennen mun emoni,
       saan't ei lauluilla rahoja,
       kiallaan ei killinkiä,
    50 kulkullaan ei kunniata;
       niinkuin nyt nykyiset naiset,
       saavat lauluilla rahoja,
       kiallaan on kiitoksia,
       kulkullaan on kunniata; —
    55 enhän mie rahoitta laula,
       suuta kullatt' en kuluta,
       hopeoitt' en huokaele,
       sanaa en vas'etta vaiha; —
       en mie äijäistä anoisi,
    60 enkä tyyty'is' vähähän,
       polttinan joka pojalta,
       alttinan joka akalta,
       neljin riunin neitoloista,
       viisin riunin vierahilta;
    65 ruplan maksoi köyhän tyttö,
       polttinan pohatan poika,
       riunan vaan rikkahan tytär; —
       enemmän rahoja saisin,
       kuin herrat hevoisillansa,
    70 talon-pojat tammoillansa.



Toisinnuksia ja selityksiä: 19.

"Tantsu-, reki- ja häävirret sekä itkut eivät ole pätkäniekkoja —
se on, niissä ei ole määrättyä pituutta eikä järjestystä niinkuin
tavallisesti liekkuvirsissä, loitsuluvuissa sekä leikkilauluissa;
tantsu- reki- ja häävirret lauletaan niin, että niihin vedetään ja
mätetään ennenkuulluista virsistä mitä mieleen jolahtaa ja tilaisuuteen
sopii, ja sillä tavoin laulua eistetään", sanoi P. — Niinpä N:o 19 on
yhteen sovitettu kuudesta eri kirjaanpanosta: (n:o 21 v. 1891) säkeet
1-46; (n:o 1157 v. 1892) 47-62, 64, 66-70, 96-67; (n:o 1150 v. 1892)
47, 50, 49, 51-53, 55; (n:o 1154 v. 1892) 55-62, 64, 68—70, 65-67;
(n:o 1079 v. 1892) 59-70 ja (n:o 646 v. 1887) 40-58; viimeksi mainittu
kirjaanpano yhdistää edellisen osan, säkeet 146, jälkimmäiseen osaan
ss. 47—70.

    Tois.:
    32 mitä häissä häilyttelen
    55 en nyt mie rahoitta laula
    56 suuta kullatta kuluta
    61 polttinan joka pojasta
    62 alttinan joka akasta
    64 viisin riunin vierahista
    68 enemp' mie rahoja saisin.

1 _taiten_ = taitaen.

2 _laiten_ = hyvästi.

3 _la_ ynnä presens muodostavat optativin; tavallisesti seuraa sanan
perässä pronom. personale, joskus se jätetään pois, esim. _la panevat,
la sanovat_ (21:23). Sakkulan luterilaisten runoissa tavataan myöskin
muodot: _lahan_ ja _lapa_; sana näkyy merkitsevän: las(k)e, anna (vrt.
J. Krohnin tutkimus Suomi II. 8, s. 503—505).

6 _laatu_ = sopiva, järjestyksessä oleva.

10 _laaukas_ = sopiva, hyvä.

26 _passipo_ = (ven. спасибо [spasibo]) Jumala auttakoon, kiitos.

33 _kuokkimiseksi_ sanotaan kun ollaan "kuokkavieraana" häissä.

40 _laain_,-tia = puhua, sanoa (vrt. ven. ладить [ladit]).

46 _puhua_ = puhaltaa, EK:ssa.

49 Jos tämä runo on kotoisin Kaakkois-Karjalasta tahi Inkereenmaalta,
niin se seikka, että siinä mainitaan _killinkiä_ (ruots. skilling,
mikä sana jo Eddassa esiintyy), viittaa ainakin 1600-lukuun, sillä
jo ison-vihan alussa valloitettiin mainitut maakunnat, jonkatähden
tuli liikkeeseen ruplat, kopeekat ja riunat (= 10 kop.; ven. гривна
[grivna] main. jo 882); ennen luettiin myöskin alttinat (= 3 kop.; ven.
алтынъ [altyn], main. jo 1423), polttinat (= 1/2 rupl.; ven. полтина
[poltina]) ja tenkat (= 1/2, kop.; ven. деньга [denga]), vrt. säk.
61—67.

59 _äijäinen_ = äijä, paljo.

(Vrt. Knt. II: 278)




20. Liekkuvirsi.


       Munkos laula'a tuleepi,
       munkos vuoroin vieretellä?
       la mie laulan laiha poika, (XXI: 301.)
       poika kuiva kuikuttelen, (XXI: 302.)
     5 vetelen vähä-verinen;
       laihan laulella tuleepi,
       pojan kuivan kuikutella,
       ve'ellä vähä-verisen;
       kuin ei muut lihavat laula, (XXI: 298.)
    10 muut verevät vierettele,
       soriammat souattele,
       kaunehemmat kannattele,
       kuin ei läula laatuisammat,
       kuin ei viisaammat vetele,
    15 laulan laihasta pos'esta, (I: 97, XXI: 303.)
       kuivaisesta kuikuttelen,
       vetelen verettömästä;
       sitt' sanoot kyläiset naiset,
       sanoot naiset naapuriset
    20 — viisaat on akat kylällä,
       naiset nouvit naapurissa —:
       "laiha on luotu laulamahan,
       veretön vetelemähän"; —
       senhän mie visusti virkan,
    25 sen mie selvästi sanelen:
       ei ois laihan laulettava,
       laiska on luotu laulamahan,
       veltto vettä soutamahan;
       ei ois lais'an laulettava,
    30 velton vettä souettava,
       sorjat suutaan ei kuluta,
       kaunot vartt' ei vaivaele,
       jott' ei sorjan suu kuluisi,
       rannin vars' ei vaivahuisi;
    35 mie kuin oon laiha, mie vaan laulan,
       mie kuin oon veltto, vettä souan;
       niin mie laulan liirittelen,
       kuin vieoista vierettelen,
       suusta kuin sulan nenästä,
    40 pääst' kuin päivän-kakkarasta.



Toisinnuksia ja selityksiä: 20.

    Tois.:
     1 Munkos laulella tuleepi
     3 la mie laulan laiha piika
     4 piika kuiva kuikuttelen
     5 vetelen vähä-väkinen
     6 laihan laula'a tuleepi
     8 verettömän vieretellä
    10 verevämmät vierettele (XXI: 300.)
    13 kuin ei laula laaukkaammat
    17 pos'est' on verettömästä
    18 sano'ot kyläiset naiset
    24 sen mie virkan viisahasti
    33 jott' se sorjan suu kuluupi
    34 kaunon varsi vaivahuupi
    38 niin kuin vettä vierettelen.

2 _vuoroin_ laulettiin aina (vrt. siv. 3), paitsi silloin kun oltiin
"yksinpäisiäisnä", jolloin laulettiin joka säe kahdesti ikäänkuin
"jälest'laulaja" (= puoltaja, säistäjä, Lönnr. esip. Kalev. II §
17) olisi saapuvilla. Kun tällä tavoin lauletaan yksin, esiintyvät
selvimmällä tavalla säkeitten _loppusanojen päämuodot_, kun säe
kerrotaan eli toisen kerran lauletaan, niinkuin alla-olevasta taulusta
näkyy (vrt. myös siv. 42):

Parasken runojen loppusanat kuuluvat:

    1. suusanalla luettuina:
    2. [sivumuodot] ensikertaisessa laulussa:
    3. [päämuodot] kerrotessa:

    Nom.
    1. mies |2. miesi  |3. miesi
    1. piika |2. piikui |3. piika
    1. ihmeet |2. -meeti |3. -meete, -me'et
    1. palentuneet |2. -neeti |3. -neete

    Gen.
    1. hirre(n) |2. hirrii |3. hirre(n)
    1. katokse(n) |2. -toksii |3. -tokse(n)

    Part.
    1. kunniaa |2. -niaani |3. -niaane, (niaista)
    1. vettä|2. -vettui |3. -vettä
    1. lih(h)aa |2. -haani |3. -haane (-haista)
    1. san(n)aa |2. -naani |3. -naane (-naista)
    1. pojaista (poikanen) |2. -jaistu |3. -jaista
    1. ol'tta |2. ol'ttu |3. ol'tta
    1. mi(n)uista (minunen) |2. -minuuni |3. minuune
    1. hy(yv)vii (=hyviä) | 2. hyviihyi |3. hyviini, hyviä
    1. oppimii (=-mia) |2. -miihui |3. -miini, -mia
    1. vetelemii (=-miä) |2. -miihyi |3. -miini, miä
    1. run(n)oi (=runoja) |2. runoiui |3. runoja
    1. lausehii (=-hia) |2. -sehiihui, -hiiui |3. -sehiini, -hia
    1. ilmisii (=-misiä) |2. -misiini |3. -misiine

    Iness.
    1. viluss' |2. -lussui |3. -lussa
    1. jäless' |2. -lessi |3. -lessä

    Elat.
    1. pakkasest' |2. -sestui |3. -sesta

    Illat.
    1. päähä(n) |2. päähii, päähyy |3. päähä(n)
    1. kät(t)ee(n) |2. -teeni |3. -teene
    1. istuntaa(n) |2. -taani |3. -taane
    1. ko(t)tii(n) |2. -tiihi |3. -tiini, (-ne)
    1. kartanoo(n) |2. -nuuni |3. -noone

    Adess.
    1. laitumell' |2. -llui |3. -lla
    1. kunniall' |2. -llee (-llui) |3. -lla
    1. maill' |2. mailli |3. mailla
    1. mättähill' |2. -llyi |3. -llä
    1. kunnahill' |2. -lli |3. -lla

    Abl.
    1. keralt' |2. -lti |3. -lta
    1. tavalt' |2. -lti |3. lte

    Allat.
    1. sommelolle(n) |2. -lli |3. -lle(n)

    Transl.
    1. iloks' |2. iloksi |3. ilokse
    1. luoks' |2. luoksi |3. luokse

    Prol.
    1. alaits' |2. -tsi |3. -tse

    Suff.
    1. vakkasein |2. -siini |3. -seini
    1. varrellain |2. -laani |3. -llaini
    1. ik(k)äin (=ikäni) |2. -keini |3. -käini
    1. käyessäin |2. -ssääni |3. -ssäini
    1. m(i)un sukuhein (=sukuhuni)  |2. -kuhiini |3. -kuheini
    1. meiän neiossaa(n) (=neidossamme) |2. -ssaasi |3.- -ssaase
    1. si(n)un em(m)ois |2. -oosi |3. -oisi
    1. ollakseis' |2. -kseesi |3. -kseisi
    1. tultuais |2. -tuvaisi |3. -tuvansi
    1. teiän virsissää(n) (=virsissänne) |2. -sääsi |3. -ssääse
    1. lapsillee(n) |2.-lleesi |3. lleese
    1. kuollaksee(n) |2. -kseesi |3. -kseese
    1. paikoillee(n) |2. -lleesi |3. -lleese
    1. itsiää(n) |2. -siääsi |3. -siääse

    Adv.
    1. suorastee(n) (=-staan) |2. -teesi |3. -teese
    1. kohastee(n) (=kohdastaan) | 2. -eesi |3. -eese
    1. hyväst' |2. -västi |3. -väste
    1. somast' |2. -masti |3. -maste
    1. laatuisast' |2. -sasti |3. -saste
    1. itsekää(n) |2. -sekääni |3. -sekääne
    1. huomennai |2. -naaii |3. -nnak(k)i(n)(-na'i)

    Pres.
    1. viritän |2. -tyi |3. -tän
    1. kalkuttelen |2. -telii |3. -telen
    1. vak(k)oon |2. (vakoilui) |3. (vakoilen)
    1. tul(l)oo (=tulee) |2. -lo'o |3. -lloopi
    1. laittelei |2. -leevui |3. -leepi (-leipi)
    1. aj(j)aa |2. ajaavui |3. ajaane, -aapi
    1. aj(J)aat |2. aj(j)aati |3. aj(j)aata
    1. kerkiäät |2. -kiäävyi |3.-kiääti, -ääte
    1. näk(k)yyt |2. -yyty |3. -yytö
    1. tulloot (=tulevat) |2. -ooti |3. -ooto
    1. otteloot (ottelevat) |2. -ooti |3. -oote, -ooto

    Impf.
    1. virkko(i) |2. -kkui |3. -kko
    1. toivat |2. -vui |3. -vat
    1. aj(j)oit |2. -oivui |3. -oivat

    Konc.
    1. sotkenoo |2. -ooni |3. -oone
    1. kanittanee |2. -neeni |3. -neene

    Inf.
    1. maata|2. maatui, tuu |3. maata
    1. as(s)uu  (=asua) |2. asuuni |3. asuune, asu'u
    1. otella |2. -tellu |3. -tella
    1. vieretellä |2. -tellii |3. -tellä
    1. rykkii (=rykkiä) |2. -kkiini |3. -kkiini (-ne)
    1. laulamaa(n) |2. maani |3. -maane

    Pass.
    1. annetaa(n) |2. -aani |3. -aane
    1. ristitti(n) |2. -ttiini |3. -ttiini
    1. leikattaa |2. -kattaavui |3. -kattavan
       ("jos näkisin leikattaa")

(Vrt. Sel. 1-5 ja Sel. 24-25)

12 kaunn_e_h_e_mmat eroaa kirjakielestä; tässä muodossa tulee
komparativi näkyviin, jota vastoin länsisuomalaisissa murteissa
_"kauniimmat"_ voi olla sekä komparativi että superlativi.

17 _nouvi_ = selvä, ymmärtäväinen.

34 _ranni_ = (ehkä: ruots. grann) korea, kaunis.

38 _vieoista_, vetonen-sanasta (vrt. selitys 5: 2). Sakkulan
kielessä diftongiseerataan tai pitennetään vokaali kun _k_ tahi _t_
on hävinnyt sellaisissa sanoissa kuin: keko, _kieon_; joki, _juoen_;
noki, _nuoen_; lato, _loaon_; laki, _loaon_; mato, _moaon_; nato,
_noaon_; käki, _keäen_ (niinkuin myös sanotaan käsi, _keäen_; vesi
_vie'en_); kyty, _kyy'yn_; hiki, _hiien_; suku, _suu'un_ j.n.e. Tämä
murteenomituisuus on tekstissä säilytetty, sillä jos kirjakielen
mukaan kirjoitettaisiin _veoista_, niin se ei täysin allitereeraa
_vierettelen_-sanaan.




21. Tantsu- ja liekkuvirsi.


       Mitä varten tänne läksin?
       mie en ilman istuntahan,
       pihk' en puolisen pitohon,
       seinän-vieren en seisontahan; —
     5 ilo siinä, missä nuoret,
       vaka siinä, missä vanhat; —
       sitä varten tänne läksin,
       virsiäni virkkamahan,
       laulujani laskemahan,
    10 leikkiä leventämähän;
       tulin ilmisiin iloksi,
       tulin rahvahan ratoksi; —
       taas meitä moni sanovat,
       muutomannet muistelevat,
    15 tämän iltaisen ilosta (I: 99.)
       tämän päivän pään perästi; —
       ilotaan me tääkin ilta,
       muien iltojen mukahan,
       remutaan me tääkin retki,
    20 muien retkien mukahan; —
       mitäs minä sanoista huolin,
       ketäs pelkään? — en ketäkään! —
       la sanovat, la panevat,
       viel'hän viimein herkiävät,
    25 ennen kuin kuolla kerkiävät;
       en mie pannessa pahene,
       enkä lauhu laatiessa,
       kiintii en kirottaessa;
       minkä saavat, hot sanovat
    30 sen saavat sanottuansa,
       minkä ilman oltuansa,
       pahan mielen palkastansa,
       pahan mielen, paksun huulen,
       kun kirves kivestä saapi, (XII: 153.)
    35 napa-koira kalliosta. (XII: 154.)



Selityksiä: 21.

2-4 viimeiset sanat kuuluvat laulussa: istun_taane_, pi_toone_,
seison_taane_, mitkä muodot yhtähyvin voivat olla partitivin kuin
illativin.

3 _pihk' en puolisen_ = pihk'puolisen (pihtipuolisen) en.

6 _vaka_ = vakavuus.

13 Omituista on, että kun subjektina on sana, jolla on kollektivinen
merkitys, esim. _kansa, kyläkunta, jokainen, moni, muutama_ y.m., niin
käyttää P. laulussaan _monikon muotoja_ tekosanassa.

14 _muutomannet_; ehkä = muutomat ne(t).

19 _remuitset_ = riemuitsen.

27 _lauhtua_ = läyhkää.

28 _kiintii_; kiintiin (-tiän), kiinnitä = tulla kiintiäksi; jos
joku esim. nostamisesta sydänalasta on hellä, niin sanotaan että se
on _kiintiinty_ (= kiintiinnyt) ja luullaan että nahka on kiintynyt
ruumiiseen liian lujasti, jonkatähden hierotaan.

32 kl palkas_teese_; niin myöskin palkastein (-stani), suorasteese,
kohasteen; adverbissa käytetään aina _-ste_-muotoja (kts. selitys
2: 5-6.)




22. Loppu-virsi liekussa.


       Kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,
       kyll' on täysi tästä päästä,
       tästä tyhjäst' on tytöstä,
       lapsest' on emottomasta,
     5 täys' on täst' sanelijasta;
       älkää te kyläiset naiset,
       älkää naiset naapuriset,
       älkää äijäistä anoka,
       tästä tyhjästä tytöstä,
    10 natukasta laulajasta; —
       kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,
       pian piisaa on minusta,
       tämän iltasen iloksi, (I: 99, XXI: 305.)
       tämän päivän päätteheksi.



Selityksiä: 22.

Koska tämä runo on loppuvirsi liekussa, niin P. sanoi kun hän oli sen
laulanut: "Se olkoon virsi viimeinen minun hurjan laulakseni" — eipä
vaan ollut!

8 _äijäinen_ = paljo.

10 _natukka_ = kuivavartaloinen, pieni.




23. Piina-luku.


       Tule tänne Herra Ieesus,
       saa tänne hyvä Jumala,
       piika-lapsen piinasihin; —
       päästä piika pintehistä, [I: 173
     5 vaimo vatsan vääntehistä, [I. 174
       ava'a lihainen lukko,
       luinen lukko longottele; — [I: 321
       mehiläinen kanna mettä,
       suussasi sima sulaapi,
    10 kipiöille voitehiksi, (XV: 487.)
       haavoillen pareneville;
       keitä mettä kielelläsi,
       joka kukkasen nenästä,
       joka heinän helpehestä,
    15 tuo ol'tta Topiolasta,
       tuo mettä Mielolasta,
       voia niillä voitehilla,
       niillä rasvoilla rakenna,
       millä Ieesus voiettihin,
    20 Maariainen maasittihin,
       sisäst' on kivuttomaksi,
       alt' on aivan terveheksi,
       päältä tuntumattomaksi; —
       Jumala on parantaja,
    25 Ieesus on terveen-tekijä.



Selityksiä: 23.

Piina-luku eli luku synnytystuskissa.

8:sta säkeestä alkaa se lisäys, joka aina luetaan loitsulukujen
perästä. Loitsut eli "luvut" luetaan, "sopotetaan, lomitetaan"
matalalla äänellä, eikä niitä koskaan laulettu; kun loitsuluvut
ja loitsutemput olivat toimitetut luettiin "Isä-meidän" tahi
"uskontunnustus". Tavallisesti on runomitta loitsuissa huonompi kuin
muissa runoissa, mutta jos loitsut lauletaan, niin helposti runomitta
korjaantuu, niinkuin tässäkin luvussa.

15-16 _Topiola_ (ja _Mielola_); väännetyt Tapiola- ja Metsola-sanoista.
— Mainittakoon, että v. 1687 nostettiin kihlakunnan oikeudessa kanne
erästä Lapinlahden (Sakkulan pitäjästä) miestä vastaan; hän oli
muka lukenut käärmeenluvun, jossa muun muassa oli seuraavat säkeet:
[Lapinlahden kylä oli naapurikylä Vaskelaan, missä P. asuu.]

    Tule tänne Herra Kiesus
    saa tänne sula Jumala
    — — — —

ja edelleen:

    ota mette[-tä] Mettolasta
    tima Tapiolasta
    mesi keitä kielelläs
    sima suussas sula[a] j.n.e.,

ja kertoi mies oikeudessa, että kun sanat olivat luetut oli luettava
"Isä-meidän"; vielä hän lisäsi että tämä oli "maakunnan tarve", ja tätä
lukua hän oli lukenut 20 vuotta (vrt. Hertzberg, Bidrag till Finlands
kulturhistoria på 1600-talet, Vidskepelse, s. 59-60; — erehdystä
vaan on, että mies olisi ollut kotisin Raudusta). Tästä näkyy, miten
suomalaisten runous aikojen kuluessa muuttuu pienessä määrässä, kun 6
säettä melkein muuttumattomina on pysynyt paikkakunnalla ainakin 225
vuotta. Vast'edes saamme nähdä, että toisetkin säkeet siinä vanhassa
luvussa (joka löytyy kirjaanpantuna Valtionarkiston Tuomiokirjoissa v.
1687) löytyvät P:n "maon luvussa".

(Vrt. Loitsurunoja siv. 238, 239, 271: h—273.)




24. Liekkuvirsi.


       Kuin mie tehnen, kuin ruvennen
       kuin se lienee on parempi,
       kuin se lienee kunniampi?
       liekos kuolla, vain elä'ä
     5 vain paremp' pakoon lie männä? —
       paremp' on pakeneminen,
       ennenk' nuorra kuoleminen; —
       mitäs tehhä, kuin elä'ä,
       tämän suuren huolen kanssa,
    10 tään suuren surun keralla,
       kaihon kauhean keralla;
       synny ei syyä leivän kanssa,
       painaa ei palan keralla; —
       mitäs tehnen kuin ruvennen,
    15 kuin se lienee on parempi,
       kuin se lienee kuuluisampi,
       tehnenkos tuvan tulehen, (I: 191.)
       vain vestän vetehen lastut? —
       mie jos teen tuvan tulehen,
    20 tul'han polttaa mun tuvaini,
       jos vestän vetehen lastut,
       ves'han viep' mun vestokseni.



Toisinnuksia ja selityksiä: 24.

    Tois.:
    19 jos mie teen tuvan tulehen
    20 tul' on polttaa mun tuvaini
    22 ves' on viepi vestokseni.

3 _kunnia_ komparativissa = kunniallisempi.

4 vai_n_ eikä: vai, niinkuin se on kirjakielessä ja Ahlqvist olettaa
(vrt. Ahlqvist, Tutkim. Kalev. tekst. siv. 36); säe kl "liekö kuolla
vain elääne"; (_-ni_ ja) _-ne_ liitetään säkeen lopussa 1:0 _yksikön
partitiviin_, esim. siiaane, majaane, kylääne, kaupuntiine, kalaane,
kutsuntaane, lihaane, lyllyyne, minuune, karsinaane, matoone, emoone,
kunniaane, sanaane, palmikkoone, iloone, värttinääne; 2:0 _monikon
partitiviin_, esim. ilmisiine, tuomisiine; 3:0 _yksikön illativiin_,
esim. eteene, mukaane, sisääne, perääne, päähkeneene, kalaane, minuune,
nojaane, kitaane, tappeluune, taivoseene, lumeene, rakoone, tupaane,
veroone, pakoone, etsinkoone, etsimääne, liukkumaane, katsomaane,
kuulemaane; 4:0 _yksikön 3 pers. pres._ esim. ajaane; myöskin
kieltomuodossa, esim. ei sikiine; 5:0 _yksikön 3 pers. koncessivissä_,
esim. saattaneene, tehtäneene, kanittaneene, vietäneene, unohtaneene,
masentaneene, polkeneene; 6:0 _optativiin_, esim. painukoone; 7:0
_infinitiviin_, esim. elääne, pitääne, kytööne: 8:0 _passiviin_, esim.
pantaneene, saattaneene, ristittiine ja 9:0 samassa merkityksessä
kuin suffiksi _-kana_ Kalevalassa, esim. puoletkaane, millenkääne,
kulloinkaane, hauton'tkaane, havainnutkaane, (en) laulakaane j.n.e.

(Vrt. selitys 20: 2, taulu.)

12 _syntyy_ = sopii.

17 omituista on, että Kalevalassa puhutaan _tuuleen_ rakentamisesta, ja
Kantelettaressa sekä P:lla _tuleen_ rakentamisesta.

18, 21 _vestän_ = veistän.

20 tuvaini = tupani; murteessa kuuluu tämä sana: tuuvvaini (vrt. ed.
Runo 7, Sel. 35).

(Vrt. Knt. I: 199: 23—30.)




25. Liekkuvirsi.


       Pääsky-lintu, päivä-lintu, (I: 201).
       yö-lintu, lepakko-lintu
       lentel' on kesoiset päivät,
       sykyetkin yö-syämet;
     5 etsi maata maataksensa,
       lehtoa levätäksensä,
       pesoa muni'iksensa;
       saan't ei maata maataksensa,
       lehtoo ei levätäksensä
    10 pesoo ei muni'iksensa;
       muni kultaisen munaisen, [I: 210
       valo vaskisen pesoisen,
       soti-laivan kannen päälle; —
       toi Jumala suuren tuulen,
    15 suuren tuulen, ves'-satehen,
       kaato pesän kallallensa,
       sysähytti syrjällensä,
       munat vieri'it vetehen; — [I: 225
       pääsky-lintu, päivä-lintu,
    20 yö-lintu, lepakko-lintu,
       hän lentel' kesoisen päivän,
       sykyenkin yö-pimiän,
       hän sai rautaa on palaisen,
       pikkaraisen pihjalata;
    25 hän vei rauan seppälähän:
       "seppyein oot selvyeni,
       taitaja takojaiseni,
       taoit eklen, taoit ennen,
       nyt tao tänä'i päinnä,
    30 tao rautanen harava!"
       teetti rautaisen haravan,
       pihjalaiset piit panetti,
       vas'est' on valatti varren,
       teräksestä naaklat teetti,
    35 haravoi meret kokohon,
       meren ruuot ruopusteli,
       meren kaislat kaaputteli,
       meren hiekat helsytteli;
       löys' hän puolen valkulaista, (1: 239.)
    40 tuon lähätti taivosehen,
       sen on kuuks' kumottamahan; (1: 240.)
       löys' on puolen ruskulaista,
       sen lähetti taivosehen,
       sen täheksi taivosehen.



Toisinnuksia ja selityksiä: 25.

Tähän on verrattava J. Krohn'in Kalevalan Toisinnot I: N:o 155 ja siv.
160.

    Tois.:
     5 ets' hän maata maataksensa
     6 pesoo on muni'iksensa
     8 ei saan't maata maataksensa
    40 sen lähätti taivosehen (lähättää = lähettää)
    40 toisen puolen valkulaista.

15 kl sateene (-teeni).

26 _oot_; omituista on, että tässä 2:nen pers. käytetään runollisena
lisäkkeenä.

34 _naaklat_ = naulat.

36 _ruuot_; ruoko-sanasta.

(Vrt Knt. I: 200 ja 3:as pain. III: 1.)




26. Tantsuvirsi.


       Ei ilo ilollen tunnu,
       ei remullen millenkänä,
       kuin ei vanha Väinämöinen,
       entinen ilon-tekijä,
     5 lihojaan ei liikuttele,
       väkiään ei väännettele,
       järkyt' ei jäseniänsä; — (I: 294.)
       kuin ei vanha virren-seppä,
       vanha laulujen latoja,
    10 vanha virsien vetäjä,
       kuin ei virka virsiänsä,
       eikä las'e laulujansa; —
       täss' on entinen evesti,
       entinen ilon-tekijä;
    15 antakaapas! — mie aloitan,
       mie aloitan aika nuotin,
       tehhähän leviä leikki,
       kierretään kiperä leikki;
       kaikki lapset lattialle,
    20 kaikki kansa katsomahan,
       ilmiset iloitsemahan,
       akat meitä auttakaa,
       tah' sanalla, tah' kahella,
       tah'ka puolell' on puhetta
    25 tytöt nuoret nuotiohon;
       ilotaan nyt tääkin ilta,
       muien iltojen mukahan.



Toisinnuksia ja selityksiä: 26.

    Tois.:
    16 mie aloitan aika leikin
    22 akat kaikki arttelihin
    23 (25) tytöt nuoret työn-tekohon
    26 iloitaan on tääkin ilta.

3 P:n runoissa ei mainita _Väinämöisen_ nimeä kuin tässä ja kahdessa
toisessa runossa. Sitä paitsi hän laulaa "Sokeasta pojasta" (= Kalev.
Väinämöisestä).

13 _evesti_ = keikkeä, vurtti, kaikin puolin riski ihminen.

25 _nuotio_ = kun on paljo ihmisiä tukussa, niin sanotaan: "niin on
suuri nuotio".




27. Liekkuvirsi.


       Kun olin ison kotona,
       mie käin ulkona use'in
       uutta kuuta katsomassa, (I: 311.)
       ilmaa on ihailemassa, (I: 312.)
     5 otavaista oppimassa; (I: 313.)
       taivas tantsi, kuu iloitsi,
       tähet löivät leikaria;
       mie kuin istuin — maa iloitsi,
       mie kuin seisoin — seinä paisto,
    10 mie kuin käin — kämärät läikkyit,
       mie kuin tantsin — taivas läikky.



Selityksiä: 27.

2 kl usein_i_; _-i_ on joko runomitan täydentämiseksi tahi = -kin.

3 uudesta kuusta eli kuun synnystä laskevat vielä nytkin EK:n
kreikanuskoiset ajanlukunsa. _"Taivaallisia kuita"_ luetaan, niin että
1:0 _Ensimäinen sy[d]änkuu_ alkaa kuun synnystä Joulukuussa, sitten
tulee 2:0 _Toinen sy[d]änkuu_, 3:0 _Vaahtokuu_, 4:0 _Hank'kuu_, 5:0
_Sulama(a)kuu_, 6:0 _Kesäkuu_, 7:0 _Ensimäinen heinäkuu_, 8:0 _Toinen
heinäkuu_, 9—13:0 _Elo—Joulukuu_.

4 _otavainen_ = otava; vrt. sananlaskua: "otavass' on nuoren nousu, kun
on pursto pohjoisessa, päin sarvet suliin maihin".

7 _leikari_ = leikkisä ihminen; lyödä l. = peuhata, pauhaa.

10 kämärä = märännyt eli laho kanto, matala kanto.

(Vrt. Loits. run. 3. 241: l.)






Kalevalan II Runo.




28. Sananlasku


    Minkä niitin, sen kokosin (Kalev. II: 65.)



Selityksiä: 28.

Vrt. Loitsr. s. 332: a, säe 9.




29. Liekkuvirsi.


       Mie laulan tähän talohon,
       tähän täytehen talohon,
       tässä täyttä tarvitahan,
       täss' on aina annetahan,
     5 koko-leivin kuollehille,
       kannikoin kävelijöille,
       puolin leivin puistajille,
       vakoin antaat vaivaisille; —
       mie laulan tähän talohon, (XXI: 40.)
    10 tähän täytehen talohon,
       isännälle uuen turkin, (XXI: 411.)
       emännällen kaattuvaisen, (XXI: 412.)
       pojallesi miel'-miniän, (XXI: 414.)
       tyttärelle mieli-sulhon; — (XXI: 413.)
    15 mie laulan tähän talohon, (XXIX: 153.)
       tähän täytehen talohon,
       tammen keski-tanhualle, (XXIX: 154, XLIV: 183.)
       tammellen tasaiset oksat, — (XXIX: 155, XLIV: 185.)
       oksat ol'tta vuotamahan,
    20 viinaa on vilajamahan, —
       joka oksalle omenan, (XXIX: 156, XLIV: 186.)
       omenallen kulta-pyörän, (XXIX: 157, XLIV:187.)
       kulta-pyörällen käköisen; — (XXIX: 158, XLIV: 188.)
       kuin käki kukahteleepi, (IV: 509, XXIX:159.)
    25 niin syän pakahteleepi, (IV: 510.)
       syän sytty'y tulelle,
       pää palollen paukahtaapi; —
       sitä mieheks' mie sanoisin,
       urohoksi uskaltaisin,
    30 ken tuon tammen taittelisi, (II: 91.)
       puun pitkän piroittelisi, (II: 92.)
       tekis' tyven tynnyriksi,
       latvan laivan mastiloiksi,
       kesk' on paikan kelleriksi,
    35 pikariksi pienet oksat,
       tuopiks' on tomiat oksat; —
       onhan mulla oimo vello, —
       syötett' on sian lihoilla,
       kamaroill' on kasvatettu,
    40 joka tammen taitteleepi,
       puun pitkän piroitteleepi,
       tekee tyven tynnyriksi,
       latvan laivan mastiloiksi,
       kesk' on paikan kelleriksi,
    45 pikariksi pienet oksat,
       tuopiks' on tomiat oksat; —
       tytöt juovat tynnyristä,
       pikarista piiat juovat,
       pojat juovat puolikosta,
    50 ämmät juovat ämpäristä,
       miehet juovat mistä saavat,
       ukkoloille annetahan.



Toisinnuksia ja selityksiä: 29.

    Tois.:
    26 syän syyttyy on tulelle
    30 ken sen tammen taittelisi
       ken tään tammen taittelisi
       joka tammen taittelisi
    31 pitkän puun piroittelisi
    40 jott' on tammen taitteleepi
    52 akat mistä annetahan.

2 kl tähän täyte'en taloone.

5 näkyy olleen tapana, että kuolleita varten varustettiin leipiä.

7 _puistaja_ = kerjäläinen.

8 _vakka_ on EK:n mitta, = 1/6 osa tynnyriä eli 5 kappaa (niin
ainakin jo 1684 Sakkulassa); jonkatähden myöskin puhutaan esim. 6 n
vakan-maasta j.n.e. EK:n häissä pidetään "lahjukset" vakassa.

12 _kaattuvainen_ (P:n selityksen mukaan) = kate-nuttu, päällysniekka
turkki; EK:n sekä miehet että naiset pitävät tavallisesti turkkia ilman
päällyksettä.

34 _kelleri_ = kellari; kesk' on paikan = keskipaikan on.

36 _tomia_ = vahva, paksu.

37 _oimo_ = oivo; vrt. ati_mo_, ati_vo_; myöskin nimeissä, esim.
Anterm(v)o, Istermo(va), Joukamo(va)inen, Kalermo(va), Pellerm(v)o,
Väinämö(vä)inen, Äyrämö(vä)inen &c; — _vello_ = veli.

39 _kamara_ = sianlihan pinta.

Runo loppu-osa (28-52) on luettava Kal. II (Krohn, Suom. Kirj. Hist.
Kal., s. 410) (Vrt. Knt. I: 10 III: 3 kolm. pain.)




30. Liekkuvirsi.


       Turun tyttö, Saaren neito,
       Turun morsian mokoma,
       Turun Helka, helmi-kakla,
       istui Saaren sillan päässä,
     5 vuoroin itki, vuoroin nakroi,
       vuoroin päätään hän sukiipi,
       vuoroin sipuu silmiänsä,
       vuoroin panee paklojansa,
       kiinnitti hän kenkiänsä;
    10 ootteli miestä mielellistä,
       sulhaist' on sima-suloista,
       joka ei riuhtois' rististänsä,
       katkois' ei kakla-ketjyistänsä; —
       mies merestä näytteleipi (II: 111.)
    15 kulta-suinen, kulta-päinen,
       kulta-hattu hartioilla, (II; 117.)
       kulta-kinta'at käessä, (II: 119.)
       kulta-kihlat kormannossa;
       alkoi neittä laaitella,
    20 alkoi neiolta kysellä:
       "tulets' neitonen minulle?
       yhen lehmän lypsäjäksi,
       yheksän heruttajaksi,
       kymmen-kunnan kytkijäksi,
    25 saa'an lehmän saattajaksi,
       ja lavesta laskijaksi?" —
       neito vasten vastaeli:
       "minkä annat palkastani?"
       sulho vasten vastaeli:
    30 "ilo-viikon ensimäisen,
       itkun kaikeks' on iäksi!" —
       neito vasten vastaeli:
       "ei oo suotu, ei oo luotu, (II: 146.)
       eik' oo eukko toivottanut,
    35 saunan maass' ei maatessansa,
       ollessaan ei olkiloilla,
       pehuill' ei levätessänsä"! —
       Turun tyttö, saaren neito,
       Turun morsian mokoma,
    40 Turun Helka, helmi-kakla,
       istui saaren sillan päässä,
       vuoroin itki, vuoroin nakroi,
       vuoroin päätään hän sukiipi,
       vuoroin sipuu silmiänsä,
    45 vuoroin panee paklojansa,
       kenkiänsä kiinnittääpi,
       ootteli miestä mielellistä,
       sulhaista sima-suloista;
       mies merestä näyttele'i,
    50 multa-suinen, multa-päinen,
       multa-hattu hartioilla,
       multa-kinta'at käessä,
       multa-kihlat kormannossa;
       alkoi neittä laaitella,
    55 alkoi neiolta kysellä:
       "tulets' neitonen minulle,
       yhen lehmän lypsäjäksi,
       saa'an lehmän saattajaksi,
       kymmen-kunnan kytkijäksi,
    60 yheksän heruttajaksi,
       ja lavesta laskijaksi?" —
       neito vasten vastaeli:
       "mitäs sie minulle annat,
       minkä annat palkastani?"
    65 sulho vasten vastaeli:
       "itku-viikon ensimäisen,
       ilon kaikeksi iäksi!"
       neito vasten vastaeli:
       "se on suotu, se on luotu,
    70 sen on eukko toivottanut,
       saunan maassa maatessansa.
       ollessansa olkiloilla,
       pehuloill' levätessänsä"; —
       hän sai miehen mielellisen,
    75 sulhaisen sima-suloisen.



Toisinnuksia ja selityksiä: 30.

    Tois.:
     6 vuoroin päätä'än suki'i
     9 kenkiänsä kiinnittääpi
    23 tuh(h)annen heruttajaksi
    36 olkiloill' ei ollessansa
       ruis-olill' ei ollessansa
    69 tuo on suotu, tuo on luotu.

3 _kakla_ = kaula. — 5 _nakroi_ = nauroi; imperfektin 3 pers. _-i_ ei
kuulu murteessa, esim. ajo, laitto, alko.

7 _sivun,_ sipua — pyyhkiä.

8 _pakla_ = paula; virsun nauha.

12, 13 koska tässä puhutaan Turusta ja Helka-morsiamesta, niin
ehkä voi varmuudella päättää, että runo on Länsi-Suomesta, ja kun
puhutaan ristisistä ja kaulaketjyisistä niin voi päättää, että se on
katooliselta ajalta.

14 kl näytte_leihi_, näytte_leipi_ ja näytte_le'i_.

19 _laaitella_ = puhutella. — 21 _tulets'_ = tulet sie.

27 _saa'_an = sadan (siv. 42). — 30 kl _ei_simäisen. 37 pehuti —
pehkut, oljen rikat.

(Vrt. Knt. 3 pain. III: 77.)




31. Liekkuvirsi.


       Läksi poika päähkenehen,
       toinen poika tuorehesen,
       kolma'is keso-kalahan,
       neljä'is jänön-jälille,
     5 viies on su'en-vihoille;
       tuli poika päähkenestä,
       toinen poika tuorehesta,
       kolma'is keso-kalasta,
       neljä'is jänön-jäliltä,
    10 ei tullut su'en-vihoilta;
       kenen poikaa on ikävä,
       se on mänköön etsimähän!
       ison poikaa tul' ikävä,
       iso läksi etsimähän;
    15 nousi suurelle mäelle,
       korkeallen kukkulalle,
       huusi kerran huisahutti:
       "tule poisi, poikueni!"
       poika vasten vastaeli:
    20 "en pääse, — isosueni, —
       pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.)
       hattarat hapeniani"; —
       kenen poikaa on ikävä,
       se on mänköön etsimähän!
    25 emon poikaa tul' ikävä,
       emo läksi etsimähän,
       nousi suurelle mäelle,
       korkeallen kukkulalle;
       huusi kerran huisahutti:
    30 "tule pois, mun poikueni!"
       poika vasten vastaeli:
       "en pääse emosueni,
       pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.)
       hattarat hapeniani;
    35 ota olkii sie kuponen,
       pärehii sie vihkeroinen,
       mill' sie poltat pilven reunat,
       pilven hattarat hajotat"!
       emo läksi etsimähän,
    40 otti olkii hän kuposen,
       pärehii hän vihkeroisen,
       mill' hän poltti pilven reunat,
       pilven hattarat hajotti; —
       hän toi poisi poikasensa.



Toisinnuksia ja selityksiä: 31

    Tois.:
    37 kolmas on keso-kalahan
       neljäs on jänis-jälille
    18 tule pois mun poikaseni
    21 pilvet päätäin mun peittävät (-ttääte)
    35 ota olkii on kuponen
    36 pärehii on vihkeroinen
    42 hän [kl. heä(n)] sitt' poltti pilven reunat.
    44 hän toi pois oman poj'ansa [kl poj(j)aase].

1-2 kl pääh_keneene_ — tuo_reheene_; _tuores_,-een tarkoittanee
kalastamista; supistun. sanoisssa on illat. EK:ssa: .._h.(n)_.

3 _keso-kala_ = (kesäkala) sieni; tätä lausetta saa kuulla myöskin
puheessa.

5 _suen-viha_ = loitsuluku susia vastaan; tässä on luultavaksi vihat
= vainominen, josta ehkä viha = _loitsuluku_ on saanut merkityksensä;
löytyy esim. maon-, tulen- ja veden-vihoja y.m.

12 m_ä_nee (männöö EK:n murteessa) = menee, on säilytetty niinkuin sana
kuuluu Karjalassa ja osittain Savossakin.

18-20-32 _poikueni — isosueni — emosueni_; poiut, harjut, -uen;
isosut, emosut, orosut, -suen; tälläisia deminutiviä P. tuskin käyttää
runokielessään muutoin kuin nomin. ynnä suffiksin kanssa. — 31 kl
män_köö_.

22 _hattara_ = 1) rätti, kehno repale, 2) vähäinen ja hatara lumi, 3)
pilvi (ei ole tässä merkityksessä EK:ssa tunnettu); — hapenet = huonot
hiukset.

36 _vihkeroinen_ = vihko.

(Vrt. Knt. III: 18)




32. Liekkuvirsi.


       Mikä tu'olla näkyypi?
       talo tu'olla näkyypi;
       mikä tuon talon takana?
       tammi tuon talon takana;
     5 mikä tammen latvaisessa?
       kätkyt tammen latvaisessa;
       mikä kätkyen sisässä?
       hurst' on kätkyen sisässä;
       mikä hurstin hulpelossa?
    10 vello hurstin hulpelossa;
       mikä vellon olka-päällä?
       kirves vellon olka-päällä;
       mikä kirve'en-kasassa?
       lastu kirve'en-kasassa;
    15 mihin lastu sinkahtaapi,
       siihen kirkko tehtänehen,
       kappal' on kanittanehen;
       kuka kirkon kirjottaapi,
       kuka kappalin kaniipi?
    20 vello seinät vesteleepi,
       iso ikkunat koloopi;
       kuka lattian lakaisi?
       siso lattian lakaisi;
       kuka penkin-päät peseepi?
    25 emo penkin-päät peseepi,
       emo pöyän pyyhkäiseepi.



Toisinnuksia ja selityksiä: 32.

Virsi lauletaan kun lapset ovat liekussa.

    Tois.:
    20 vello seinät vestäneepi
    21 iso ikkunat tekeepi.

1-2 tu'olla kuuluu laulussa ja murteen mukaan _tuuvalla_.

9-10 _hulpelo_ (myös: hulp_i_lo ja hu_r_pelo) = vaatteen reuna
kankaassa.

13 _kirveen-kasa_ = kirveenterä (_yläkasa_ = kirveenterän ulko- ja
_alakasa_ = sen sisäpuoli).

16-17 tehtä_nehen_, kanitta_nehen_ kl _-neene_ (_-neeni_); _kania_ =
koristaa.

18 kl ja murteessa: kirj_u_ttaapi.

Tämä runo kuuluu tavallaan Kal. II Run. toiseen osaan (säk. 59-224;
vrt. Krohn, l. c. siv. 403).

(Vrt. Knt. I: 215.)






Kalevalan III Runo.




33. Tantsuvirsi, kun uhmallaan lauletaan.


       Ei oo teiän virsistähän,
       ei teiän sanaisistahan,
       ei oo laulut laaukkaita,
       ei oo virret viisahia,
     5 eik' oo muitenkaan mukaisat:
       teill' on virret telkka-päitä;
       mie kun laula'a alotan,
       laulan päivät pääksekkäisin; (III: 7.)
       laulan viikot vierekkäisin,
    10 harvat käyvät nauramahan,
       useammat itkemähän;
       ei ne laula lapset kaikki, (III: 11, 290.)
       pojat ei laula puoletkana, (III: 291.)
       ei se tiiä yksikänä,
    15 ymmärr' ei yheksänkänä, (III: 12.)
       minun lapsen laulujani,
       mekujain ei mielettömän;
       ei iloo iloitsijoille,
       ei remuu remuitsijoille,
    20 ilo ilman istujille,
       remu reunan-katsojille.



Toisinnuksia ja selityksiä: 33.

Lauletaan _"uhmallaan"_ eli kiistaan sillä tavoin, että kun toinen
heittää laulamasta, niin toinen ottaa kiinni ja edistää; sellaiset
virret ovat sisällyksen puolesta _konkkavirsiä_, joissa laulajat
toisiaan soimaavat.

Tois.: 8 laulan päivät päällekkäisin 12 ei lajua kaikki lapset

1-2 kl teiän virsis_tääse_ — sanaisis_taase_ = kirjakielen -_sistansa_;
omituista on, että _yksikön 3 pers._ ja _monikon 1-3 perss. suffiksit_
kuuluvat — suusanalla luettuina: _.(h).(n)_ laulussa: ... se (vrt. ed.
Runo 20, Sel. 2, taulun loppuosa, Impf.).

6 _telkka-pää_ = este, vastus; kun esim. häissä lauletaan, niin on
tärkeä, että ees'laulaja koskettelee eri kohtia morsiusparin elämässä
(vrt. selit. N:o 19), vaan jos ei ees'laulaja ole selvä, niin hän
ainoastaan laulaa jonkun korvankuulolla saadun virren loppuun saakka,
joten on vaikeaa milt'ei mahdotontakin eistää (= jatkaa) sellaista
virttä; telkka-pää virsi = lyhyt virsi.

14 _tiiä_ = tiedä.

18,19 il(l)oo — rem(m)uu = iloa — remua.




34. Liekkuvirsi.


       Lupa orjon annettihin,
       lupa orjon, valta vangin,
       juossa jouluna kotihin,
       päässä päähän pääsiäisnä,
     5 pääsiäisnä, pää-pyhinä;
       orjo-parka laitettiihin,
       suin sulahan, päin lumehen, (III: 47.)
       koprin ilmahan kovahan; — (III: 48.)
       ajoi kolm' pyhäistä miestä,
    10 kolme Herran enkeliä,;
       oli orjo tiellen kuollut,
       otettiin on orjon sielu,
       suin sulasta, päin lumesta,
       koprin ilmast' on kovasta,
    15 talutettiin taivoisehen,
       ilo-sielujen sekahan,
       avattiin hopea-portti,
       tuohon tuolit tuotettihin,
       tuotihin hopea-tuoli:
    20 "istu tuohon, orjo-parka!
       jo oot saanut seissaksesi,
       orjuuessa ollessasi,
       käyessäsi käskyläisnä";
       tuotihin hopea-tuopit,
    25 mettä, hunajaa sisässä:
       "ota tuosta orjo-parka,
       saan't oot vettä juuaksesi,
       orjuuessa ollessasi,
       käskyläisnä käyessäsi"; —
    30 ajoi kolm' pyhäistä miestä,
       kolme kerran enkeliä,
       ol' isäntä tiellen kuollut,
       otettiin isännän sielu,
       talutettiin taivoisehen,
    35 suru-sielujen sekahan,
       avattiin tulinen portti,
       tuohon tuolit tuotettihin,
       tuotihin tulinen tuoli:
       "istu tuoss”, ilo-isäntä!
    40 jo oot saanut istuuksesi,
       isäntänä ollessasi";
       tuotihin tulinen tuoppi,
       tulta, terva'a sisässä,
       tuoll' on käärme kääntele'i,
    45 siso-liesku siertele'i:
       "juo tuost' ilo-isäntä,
       saan't oot ol'tta juuaksesi,
       isäntänä ollessasi,
       orjo'in olottajana";
    50 siit' sanoi ilo-isäntä:
       "minkätähen tää minulle?"
       orjo vasten vastaeli:
       "sentähen tämä sinulle,
       olit paha orjoillesi,
    55 pahoin maksoit orjon palkan,
       veralla virunehella,
       saralla märännehellä";
       niin sanoi ilo-isäntä:
       "ota, ota, — orjo parka! —
    60 ota palkka'is paraten!"
       orjo vasten vastaeli:
       "en taho — ilo-isäntä! —
       kuin et maksanut majoilla,
       kostan't et ison kotona".



Toisinnuksia ja selityksiä: 34.

    Tois.:
     4 männä päähän pääsiäisnä [kl -siäissä]
     7 suin sulaan on, päin lumehen
    20 istu tuossa! orjo-parka
    28 ollessais on orjuuessa
    38 tuotiin on tuliset tuolit
    39 istu tuoho(n) isäntä-parka
    44 tuoll' kärme käänteleipi [suusanalla sanottuna]
    46 ota tuost' isäntä-parka
    50 hän sitt' vasten vastaeli
    54 olit paha palveljoille.

1 _orjo_ = orja.

4 _päässä_ = päästä.

8 _kopra_ = koura.

21 EK:ssa sanotaan esim. "konsa mie _saan tulleeks tänne_", "_saan_
huomenna _kuullaksein_" j.n.e. (vrt. myös säk. 27, 40 ja 47); — seison,
EK:ssa infin.: _seissa_ (= seista).

25 kl mettä, hun(n)a'aa sisässä.

27 juua = juoda.

45 _sisoliesku_ = sisiliska.

49 _olottaa_ = ajaa menemään; esim. o. lehmät laitumelle, o. laulua
(=dirigeerata).

51 minkä_tähen_ — sen_tähen_, kl -täh_t_en; tavallisesti kuuluu sana
P:n suussa: _tähen_. — _tää_ = tämä. (Vrt. Knt. III: 26.)




35. Hää-virsi.


      Laulan laulajat mokomat, (III: 59.)
      metsähän maka'amahan,
      suet suuhun [likaa]mahan,
      korpit suuhun [kasta]mahan,
    5 varikset vatustamahan,
      kukon kanssa kornitsahan,
      kanan kanssa kammarihin.



Selityksiä: 35.

3-4 sanat ovat niin ilkeitä, ettei sovi panna niitä tekstiin.

6 kornitsa (ven. горнича [gornitsa]) — sali, kamari, tupa. Tämän virren
lauloi nuoteessa Pitkälän Jaakko kerran hääväelle sulhasen talossa
(Lempaalassa) kun P. oli 4:n vuoden vanha, ja virsi on siitä päivästä
pysynyt P:n muistissa. Tästä näkyy miten tarkkamuistinen P. on. Jaakko
tuli kipeäksi omasta laulustaan ja meni kuolioksi, hampaat kiristi hän
kiinni, kieli jäi väliin ja mies vaan löi viehkuroi pyntää; Vaintkalan
ämmä oli popanniekka ja luki jotta hän sitten tuli taas terveeks. —
"Niin pahat ja haltiaakkaat hääväki ja nuoteet voivat olla" sanoi P.




36. Liekkuvirsi.


       Tuli vanha Väinämöinen,
       ja nuori Joukamoinen, (III: 91.)
       puuttuit tiellä vastakkaisin, (III: 92.)
       käi on vemmel vempeleesen, (III: 96.)
     5 aisa aisaan on tapasi, (III: 93.)
       rahe rahkehen nenähän, (III: 94.)
       käivät länget länkilöihin; (III: 95.)
       alkoit tiellä haastatella:
       "ken on vanhin veljeksistä,
    10 onkos vanha Väinämöinen,
       vain on nuori Joukamoinen?"
       sanoi vanha Väinämöinen:
       "mull' on paljon työtä tehty,
       paljon pantu on kokohon,
    15 kaikk' on kivet kyntämäni,
       saaret samain on kokohon";
       sanoi nuori Joukamoinen:
       »mun on vie'et viskomani, (III: 221.)
       mun on meret mittomani» (III: 218.)



Toisinnuksia ja selityksiä: 36.

    Tois.:
     1 Tuo vanha Väinämöinen
     2 tul' on nuori Koukamoinen
     3 tuliit tiellä vastakkaisin
     4 käi on aisa aisan päähän
     6 rahe rahkeesen [kl rahkeehen] tapasi
     7 käivät länget länki-puihin [kl puihen]
    15 mull' on kivet kyntämäni.

Virsi on kuultu Anttilan Palakka-vainaalta Vaskelasta ja Juhana
Kiurulta Vilakkalan Koveralt'ojalta, eikä P. ole kuullut tätä runoa
lapsuudessaan.

19 _mittomani_ = mittaamani; vrt. tall_o_n, N:o 52: 30; temp_o_matta
N:o 43: 8.




37. Häävirsi.


      Sen mie tiiän selvällehen, (III: 149.)
      timmin-taiten tarkoillehen, (III: 150.)
      sen mie tiiän timmin-taiten:
      reppänä liki lakea, (III: 151.)
    5 lik' on lieska kiukuvata, (III: 152.)
      lässä on lehmä lähtemäistä,
      vävy lässä läksiäntä;
      väleen pois vävy talosta, —
      osa-miest' ei outokana.



Selityksiä: 37.

Lauletaan "tulo-" eli "tuliais-häissä", se on: sulhasen kotona, mutta
myöskin — vähän toisin vännettynä — "läksiäis-häissä" eli morsiamen
kotona.

1-2 kuuluu: selväll_eene_, tarkoill_eene_, ja -ll_eese_ (-ll_eesi_).

5 _lieska_ = uunin suun yläpuolella oleva kiukoan-osa (niinpä ainakin
Säkkijärvellä, Kurkjoella ja koko Etelä-Karjalassa). Koska Kalev.
säkeet III: 149-152 luultavaksi ovat kotoisin Sakkulasta (vrt. Krohn,
Suom. kirj. Hist. Kal. siv. 537), niin voinee päättää, että tämän sanan
merkitys ei ole _liekki_, kuten tavallisesti oletetaan, vaan niin kuin
edellä on sanottu, — _kiukuva_ = kiukoa.

6 _lässä_ = läsnä, — _lähtemäinen_ — lähte(ö)mä = hieho.

7 _läksiäin_, -men = loismies, itsellinen.

8 _väleen_ = pian.




38. Sananlasku.


    Hylkeen' on hyvää elä'ä: (III: 153.)
    vie'en juopi vierestänsä,
    kalan syöpi kaikellaisen. (III: 155.)


Toisinnuksia ja selityksiä: 38.

Tois.: 7 Hylkeen' on hyvä meressä.

1 hylkeen' = hylkeenä.

2 vie'en, vrt. N:o 36: 18 ja selitys 20: 38]




39. Sananlaskun tapainen virsi.


      Silloin siikanen kuteepi, (III: 157.)
      lohen-poika pousuttaapi:
      kons' on jäässä järven rannat,
      meren rannat riittehessä;
    5 ei silloin sika makaile,
      sian toisen tonkiessa.



Toisinnuksia ja selityksiä: 39.

    Tois.:
    4 ei silloin sika maka'a.

2 pousuttaa = loiskuttaa, uida niin että vesi pouskaa.

4 riite, -tteen = hieno jää veden pinnalla.




40. Liekkuvirsi

(Sananlaskun tapainen).


      Kolme synkkää on saloa,
      kolm' on vuorta korkeata, (III: 177.)
      kolm' on koskea kova'a, (III: 175.)
      ei oo Vuoksen voittanutta, (III: 181.)
    5 ylikäynyttä Imatran; — (III: 182.)
      melkein on meressä vettä,
      sitä kaksi kauhallista,
      kuin ois' oike'in mitata,
      osa kolmatta tulisi.



Toisinnuksia ja selityksiä: 40.

    Tois.:
    4 ylikäynyttä Imaran.

4; 5 selitettävä: ei ole (löydy) Vuoksen voittavaa eikä Imatran
ylikäyvää; perf. partic. käytetään joskus samassa merkityksessä kuin
pres. partic.

Virren on P. kuullut emoltansa.




41. Reki-virsi.


       Nuu, nuu! — mun orosueni,
       liiku liina-harjueni,
       liiku liioitta sanoitta,
       puhehitta puhtahitta,
     5 ilman ruos'an roiskamatta,
       nahka-siiman naukumatta;
       oro, oro! — piä varasi!
       musta-harja haltiaasi;
       älä veä ylen veresi!
    10 tähän pääll' on paljo pantu,
       tähän liiaks' on lisätty:
       kaksin hengin kaplahille,
       liioin hengin liistehille; —
       senhän kieletön vetääpi,
    15 minkä mieletön paneepi; —
       oro, oro! — piä varasi!
       musta-harja haltiaasi,
       etsi luontois sie lumesta,
       haon alta haltiaasi,
    20 synty'is syvästä maasta,
       kuin määt maalle vierahalle,
       jott' ei pistyis noian nuolet,
       noian nuolet, verhan veitset,
       eikä tietäjän teräkset;
    25 tuoll' on maalla vierahalla,
       siel' on notkot noitii täynnä,
       verhoi on joka veräjät,
       perä-penkit tietäjiä; —
       mie syön noiat nuolinensa, (XII: 169.)
    30 tietäjät teräksinensä, (XII: 172.)
       verhot veitsi-rautoinensa, (XII: 171.)
       mie oon noian nuorimpainen,
       mie oon tietäjän tekemä,
       tietäjän teräs-palanen; —
    35 mull' on hiekkanen hipiä,
       rauan-karvanen kamara,
       ei minuhun piikit pisty,
       terä-rauat tee mitäkään; —
       se oro, joka sinulle,
    40 ruplan makso häntä-rusto,
       joka jouhonen kopekan;
       se oro, joka sinulle,
       rie'en päält' on riisuttava,
       aialt' on satuloittava,
    45 ve'en pilvestä vetääpi,
       kakrat syöpi räystähältä;
       se oro, joka sinulle,
       sill' on lampi lautaisissa, (III: 404.)
       kolo keski selkä-piissä, (III: 403.)
    50 lähe länkien välissä; —
       ei ole joka orolla,
       ei oo lampi lautaisissa,
       lähe länkiin ei välissä,
       kolo keski selkä-piissä; —
    55 ei juokse joka oronen,
       jok' ei tamma tallaele,
       jok' ei liiku liina-harja,
       jok' ei ruuna rumpoittele,
       kuin juoksee tämä oronen,
    60 tämä tamma tallajaapi,
       tämä liikkuu liina-harja; —
       sie oot vaalinut vasiten,
       vaalin't vasten itseäsi,
       sie oot syöttänyt orosi,
    65 lestyin leivin, pestyin kauroin,
       heinät syötit helmastasi,
       hatullasi kakrat kannoit;
       sie oot syöttänyt orosi,
       jaloilellut jaarikkasi;
    70 sie oot juottanut orosi,
       Jorttanaisella joella,
       heraisista lähtehistä; —
       juokse, juokse! — musta ruuna!
       kolkuta kova-kapia!



Toisinnuksia ja selityksiä: 41.

Rekivirsiä lauletaan kun ajetaan re'ellä eli "livutaan", jonkatähden
niitä myöskin sanotaan "liuku-virsiksi" (vrt. myös selityksiä N:ot
3 ja 19).

    Tois.:
     6 nahka-ruos'an naukumatta
    70 tähän on paljo päälle pantu
    71 kovin kuorma on lisätty
    25 siel on maalla vierahalla
    41 joka jouhenen kopekan
    48 (52) sil' on lampi [kl lammi] lautaisilla.

5 _ruoska_, ruos'an = (v. розга [rozga] = vitsa) piiska.

8 _haltias_, -aan = haltia; P:n mukaan löytyy mies- ja nais-haltiaita;
ne ovat erilaatuisia, niinkuin maan-, veden-, kartanon-, saunan- ja
raha-aarre-haltiaita; kaikista pahimmat ovat kirkkomaan-haltiaat; kaksi
haltiasta oli P:n kotitalossa.

13 _liisteet_ = irtonainen liistepohja työ-re'essä.

19 kl hoa'on alta haltiaasi; hako, hoa'on; sata, soa'an (saa'an
30: 25); reki, rie'en (41: 43, 42: 4).

21 _määt_ = menet. — 22 pistyy = pystyy.

23 verha = "uhri", esim. lepän-oksia ja vettä, joka viskataan uhriksi,
jotta ilman, veden tahi maan haltiaat lepytettäisiin (vrt. toim. kirj.
Suomi, III jakso, 4 osa s. 113—115).

27 _verhoi_ = velhoja; joka veräjä_t_, (vrt. selitys N:o 23).

35 _hipiä_ = iho, pinta.

41 _jouhonen_ = jouhi.

49 kolo keski = keski-kolo.

62 _vaalia_ = hoitaa; vasiten = hyvästi.

65 _lestyin_; lesen, lestä; kun otraa tahi kauraa puidaan katkeavat
ensin oljet, jotka otetaan pois; sitten "lessään" eli puidaan tähkät
uudestaan niin, että ripsit ja tähkänkannat karisevat pois. Kl lessyin
leivin, pessyin kauroin.

69 _jaloitella_ = juoksutella, — _jaarikka_ = pötkö.

71 kl Juorttanaisella juoella; vrt. siv. 42.

72 _heranen_ = tyyni ja kirkas, jotta läikkyy niinkuin hera eli sulattu
rasva; sanotaan myöskin puhekielessä että vedenpinta on "hera-tyyni". —
74 _kapia_ = kavio.

Tämä runo näkyy olevan kolmesta eri pätkästä kokoonpantu: 1-15,
16-38 ja 39-74, mutta ne ovat lauletut yhdistettynä. — Säkeet 21-37
esiintyvät myöskin eräässä häävirressä, joka lauletaan tuliaishäissä.




42. Rekivirsi.


       Sutte-lutte, suotta laulan,
       suotta laulan suuren virren,
       pitkän virren pilkallani; —
       mie suotta rikoin rie'eini, (III: 495.)
     5 kiusen katkoin kaplahani;
       leppänen minun rekeni,
       syän-puiset kaplahani; —
       suitin-luitin, suotta poltin,
       suotta poltin porstuvani,
    10 eestäin on esi-tuvaini,
       jos tuo olkinen olikin,
       katajain' oli katto päällä,
       havu-katto kartanoni; —
       tulkaa nyt suku tukkuhun,
    15 ak' viel' saatais' sammumahan; —
       pahoin tein, poloinen poika,
       pahoin tein, pahoin käkesin,
       löin isoni, löin emoni,
       särin sänky-vuoteheni,
    20 kannoin rannalle kaluni,
       möin ma'ani, söin rahani,
       itse rengiksi rupesin.



    Toisinnuksia ja selityksiä: 42.

    Tois.:
     7 syän-puist' oli kaplahani
     8 sutte-lutte, soltin poltin
    72 katajainen katto päällä
    73 havu-katt' oli kartanoni
    15 ak'se (eli: a kuin) saatais' sammumahan
    21 join ma'ani [kl maa'aini] söin rahani.

1 _sutte-lulte, suitin-luitin_ (säk. 8) ovat n.k. hätävaran sanoja;
sellaisia ovat myöskin; _suitin-luilin_, (säk. 8) _soltin-poltin,
tyylen-lyylen, hoiten-toiten, hoile-loile, viltin-valtin_ j.n.e.

2 _suuri virsi_ = eepillinen ja suurella eli valta-nuotilla laulettava
virsi eli "mökälaulu" (vrt. siv. 26, 28).

7 _syän-puinen_ pehmytpuinen kaplas; joka on tehty puun sydämestä eikä
pinnasta.

10 _esi-tupa_ = tupanen eli "elo-tuvan" vastapäässä ja porstuvan
toisella puolella oleva tupa, jossa ei asuta vaan ruoka-aineita
säilytetään; sitäpaitsi pidetään "es'tupaa" pitoja ja häitä varten.

15 _ak'_ = a kuin (ven. a) mutta kuin.

17 _käkeän_ (kä(k)kiin), k(e)äetä = luvata, aikoa.

Runon P. kuullut Vetkan Oleksantralta Raudusta.




43. Häävirsi.


       Kysyin tietä tullehilta,
       maata matkan käynehiltä:
       »käittäk' tiehen tervehenä,
       matkahan ani vapaana?
     5 risuloien riuhtomatta,
       kantoloien kaapimatta,
       oksien otelematta,
       tervas-kannon tempomatta,
       vesojen vetelemättä;
    10 eik' ne oksat ottanehet,
       eik' ne kannot kaapinehet,
       tervas-kannot temponehet?» —
       mie kyselin velloltani,
       lausuin lapselta emoni:
    15 »mit' olet pahoilla mielin, (III: 501.)
       asut alaalla kypärän, (III: 502.)
       mit' olet vesissä silmin?
       jokos tiellä tessittihin,
       jokos maalla massittihin,
    20 jok' he virsillä vetivät,
       jokos lauluill' lakkasivat,
       moitittiink' sinuista siellä,
       soimasiitkos suu-sanoilla?
       virka, virka — meiän vello!
    25 jos lie suotta soimannehet,
       jos he kielin kelläsivät,
       jos he virsillä vetivät,
       jos he lauluill' lakkasivat,
       suu-sanoilla soimasivat, —
    20 kyll' kotona kostetahan,
       maksetaan ison majoilla, —
       kuin he suotta soimasivat,
       kiusen kielin kelläsivät,
       kuin he massiit maan parasta,
    35 kuin rikasta rienasivat»; —
       mie en tiiä itsekänä,
       moittinenkos morsianta,
       vain on sulhaista silitän,
       käynenk' muita moittimahan,
       vain ivannenk' itseäni,
       ensin itsein mie ivailen,
       sitte vasten muita moitin,
       sitt' ei pisty muien moitos;
       oma nuokkain on nokinen,
    45 oma tohkoin on tohunen.



Toisinnuksia ja selityksiä: 43.

    Tois.:
    16 asut alla kulmiesi [k kulmiheisi]
    18 (19) jok' se tiellä tessettiin
    20 jokos virsillä vetivät
    23 suu-sanoilla soimasivat
    25 jos he suotta soimasivat
    30 meill' on kostajat kotona
       kyll' on kostajat kotona
       sitt' kotona kostetahan
    31 maksajat emon majoilla
       meill' on maksajat majoilla.

3,4 kl _tii'een — matka'an_ = tiensä, matkansa; voi myöskin olla illat.
— käittäk' = kävittekö.

5, 6, 7 ensimäiset sanat kl risul_oihen_, kantol_oihen_, oks_i'in_;
nämä muodot vastaavat monikon sekä genit. että illativin muotoja;
mutta koska säk. 8-9 on selvä genetivi: kann_on_ — ves_o'in_ (eikä:
vesoihen), niin ovat edellisetkin genitiviä.

15 lukemalla lausuttu: mitä _oot_ p.m.; kun säe laulettiin niin
murteellisuus katosi, niinkuin tekstistä näkyy.

28 _lakata_ — (vrt. ruots. (be)lacka) tessiä (säk. 18), massia (19),
moittia (22, 39), soimata (23), kellätä (26), rienata (35) ja ivata
(40).

39 kl muita _muil_timahan, alkusoinnun tähden.

41 kl _ei_sin itsein.

45 _lohko_ = etutohko = veneen nokka.

Virsi lauletaan kun tulohäissä "kysellään sulhaselta".




44. Häävirsi.


      Annoin ainoan sisoni, (III: 519.)
      silmiksi Sokialahan,
      näkemiksi Nälkälähän;
      ois oll't meiän neitosensa, (XXXVIII: 108.)
    5 paremmankin paikan väärtti, (XXXVIII: 104.)
      paremman talon miniä,
      paremmallen paian-saaja,
      housun-huolija paremman.



Toisinnuksia ja selityksiä: 44.

    Tois.:
    4 paremmankin miehen väärtti.

2 _Sokiala_ ehkä = "sokian pojan" (Väinämöisen) koti.

3 _Nälkälä_, vrt. Kal. XXX: 327.

4 kl _neitoseese_ tahi _-seense_, luettuna: _neitosee_(n). Murteessa
kuuluu monikon sekä 1:n että 2:n pers. suffiksi _-nna, -nnä_, vaikka
tämä suffiksi tuskin runoissa esiintyy.

Nuoteet laulavat tämän virren sulhasen kotona.

(Knt. II: 16, 24.)




45. Hää- ja liekkuvirsi.


       Niin se lauloi meiän neito,
       niin hän lauloi liiritteli,
       likkana lipatessansa,
       paimenessa käyessänsä,
     5 kannon päässä seissessansa,
       sinisen salon sisässä,
       kaian korven kainalossa:
       "tuota toivon tuon iäini, (III: 531.)
       tuon iäini, taan ajaini,
    10 kaiken kasvanta-ajaini,
       kuin mie saisin, minkä soisin,
       mitä mielein mun tekeepi, (I: 1.)
       aivoin on ajattelevat: (I: 2.)
       sulhon suuren ja sorean,
    15 sulhon valkea-verisen,
       ruunan ruskean hevoisen;
       kuin saisin mitä halajan:
       sukuhuni suurta miestä, (III: 533, 30.)
       lajihini laativaista; —
    20 olkoon kiitelty Jumala,
       ylistelty yksin Luoja!
       sen sain mie, mitä halajin,
       mitä mielein mun tekikin,
       minkä Luojani lupasi,
    25 sen mull' anto Armollinen:
       sukuhuin sain suuren miehen,
       lajihin sain miehen laaun,
       miehen laaun, laativaisen,
       sulhon suuren ja sorean,
    30 musta-kulman jä korean; —
       mie sain miehen mielellisen,
       toveritsan toimellisen,
       se on viisas vierus-miesi,
       se on viisas, ei oo villi,
    35 se on hurskas, ei oo hullu,
       miehen mitta, miehen varsi,
       sekä miehen mieli päässään,
       miehen hattu hartioilla,
       miehen kinta'at käessä; —
    40 ei se rieho ristiäni,
       katko ei kaula-ketjujani,
       ei sysi sykeröäni; —
       ei se vingu viinan päällä,
       ei huua humalan päällä,
    45 silt' ei hattu jääne jäälle;
       itse katsoo kintahansa,
       itse hallitsee hattunsa."



Toisinnuksia ja selityksiä: 45.

    Tois.:
    17 kuin mie saisin Sakkulasta
    20 olkoon kiitetty Jumala
    27 ylistetty yksin Luoja
    23 mitä miele'in teki'i [= tekikin]
    26 sukuhuin [kl sukuhein] on suuren miehen
    29 miehen suuren ja sorean.

3 _likka_ = lapsenhoitaja tyttö (EK:ssa); likoittaa = olla
lapsenkatsojana.

8, 9 iäini — ajaini = ikäni — aikani; (vrt. selitys N:o 9: 4).

18, 19 kl suku_heini_, laji_heini_. — _laativainen_ = puhelias.

29 _sulho_ ja _morsia(in)_ tarkoittaa EK:ssa aviopuolisot myöskin
sitten kuin avioliitto on solmittu, ja niin heitä kutsutaan siksi kun
ensimäinen lapsi on heille syntynyt.

40 _riuhtoa_ = repiä; vrt. N:o 30: 12-13.

42 kl sykerö_j_äini; -j- on murteen mukaan liitetty vokaalien väliin,
vaikka sana on yksikön muodossa.

Häävirsi, joka lauletaan läksiäishäissä eli morsiamen kodissa; myöskin
se lauletaan liekussa kun "morsiain" eli nuori vaimo käy vanhempainsa
kotona "oljamissa", kun hän on ollut naituna noin 2 kuukautta.

(Knt. II: 75.)




46. Liekkuvirsi.


    Onhan maata muuallakin (III: 572.)
    ilma'a etempänäkin,
    ei iso'in ikkunalla, (III: 573.)
    eikä vellon pellon päässä.



Selityksiä: 46.

1, 2 luettuina kuuluvat viimeiset sanat: muualla_i_, etämpä(n)nä_i_.

3 _ikkunalla_ = ikkunan alla; tarkoitus on: ei (yksistään) isän ikkunan
alla &c.

Lauletaan kun ollaan liekussa ja paimenessa.

(Knt. II: 88.)






Kalevalan IV Runo.




47. Liekkuvirsi.


       Mänin suurelle merelle,
       mänin merell' kylpömahän;
       jo oli meri kylvöttynä,
       mänin toiselle merelle,
     5 jo oli sekin kylvöttynä;
       mänin kohta kolmannelle,
       se ol vielä kylpömättä;
       panin pai'ain mie pajulle,
       hameheni haavan päälle,
    10 koivun päälle kostolini,
       sukkain mie sulalle maalle,
       helmet hiekka-rantaiselle,
       sormukset somerikolle, (IV: 32.)
       riisuin ristin kaklastani; — (IV: 31.)
    15 tuli varas varvikosta,
       mies vihainen vitsikosta,
       pojan-luntti Luu-mäeltä,
       akka laiska lampahista;
       otti pai'ain mun pajulta,
    20 hamehein on haavan päältä,
       koivun päältä kostolini,
       sukkain on sulalta maalta,
       helmet hiekka-rantaiselta,
       sormukset somerikolta,
    25 pois on ristini ripusti; —
       mänin itkien kotihin, (IV: 37.)
       kaaloitellen kartanohon; (IV: 38.)
       iso aitassa asuupi,
       emo aitan rappuisilla;
    30 iso ensinkin kysyypi,
       emo olka-pään ylitsen:
       »mitäs itket piikueni, (III: 507, IV: 41.)
       nuorin lapsein on nurajat?" (III: 508.)
       mie sanoin emoselleni:
    35 »mänin merell' kylpömähän,
       tuli varas varvikosta,
       mies vihainen vitsikosta,
       akka laiskä lampahista,
       pojan-luntti Luu-mäeltä,
    40 otti pai'ain mun pajulta,
       otti soreat sormukseni,
       sukkain on sulalta maalta,
       helmein hiekka-rantaiselta,
       pois on ristini ripusti,
    45 hamehein on haavan päältä,
       pois on kantoi kauläa-huilit;» —
       emo vasten vastaeli:
       »älä itke! piikueni, (IV: 119.)
       nuorimpaiseni nureksi, (III: 508.)
    50 mäne aittaan sie mäelle, — (IV: 127.)
       siel' on kirstu kirstun päällä, — (IV: 129.)
       pane päällesi parasta,
       valkeaista varrellesi,
       hienoista hipiällesi;
    55 sitt' mää kirkkohon kukaksi, (IV: 185.)
       kaunihiksi kappalihin;
       siit' on kaikki katselevat:
       'kuin miekin mokoman saisin,
       sylissäni syöttelisin,
    60 käsissäni käyttelisin,
       suussain mie palan purisin,
       joka päivä pään pesisin,
       joka kuuru kuurajaisin,
       joka päivä uuen paian,
    65 joka viikko uuen viitan'».



Toisinnuksia ja selityksiä: 47.

    Tois.:
     3 jo oli meret kylvöttynä
     7 se ol' meri kylpömättä
     9 hamehein on haon [kl haaon] päälle
    11 sukka'in sulille maille
    17 tuli luntti Luu-mäeltä
    25 pois on risti'in ripusti
    50 mää sie aitta'an mäelle
    52 paa sie päälle'is parasta.

1 _Suuri meri_ = Suomen lahti (jota vastoin Laatukka on "meri").

6 kl ja murteessa: kolmann_ee_lle.

8 _pai'ain_ = paitani; vrt. selitystä 7: 35].

10 _kostoli_, kostuli = pitkä, väliä ja valkoinen päällysnuttu
liina-vaatteesta, ilman nappia; luterilaisilla on "sepalukset"
koristetut, ja naisten kostulien kaulus on usein "kirsilangoilla
tehty"; ylipäätään pitävät kreikkalaiset toimikkaisia (= neljällä
niidellä kudottuja), jota vastaan luterilaiset pitävät murteikkaisia
(= kahdeksalla niidellä kudottuja) ja "kuvaniekkoja kostoliloita".
Pyhäjärven perukirjoissa mainitaan 1753 _kåstol_, Raudussa 1757 ja
Sakkulassa 1769-1770 _kåståli_ ja murteikkainen kostel ("mordicka
_costel_"). Hiitolan perukirjoissa v. 1749 mainitaan: pitkä Puolalainen
päällyspaita ("lång Pålsk öfverskjorta"), luultavasti = kostoli.

17 luultavaksi ei tarkoiteta Luumäen pitäjää, jota vasta 1642 mainitaan.

28 _asua_ = oleskella, pysyä (EK:ssa).

30 kl iso _ei_sinkin kysyypi (alliterationi: _iso eis-_).

32 _piikut_, -uen = piikanen.

54 _hipiä_ = iho.

55 _mää_ = mäne (52 tois. paa = pane).

56 kl kaun_e_heksi; — _kappali_ = kappeli.

57 kl siit' on kaikki katsel(l)ooto.

63 _kuuru_ = aika.

65 _viitta_ = sarkanen puolipitkä, napiton nuttu sekä miehiä että
naisia varten; se on helmoista liehki ja on "kirsitetty" (roihkan päät,
sepalukset ja hihansuut ommeltuina eli kirjoiteltuina kirsilangoilla
säämyskän päällä) ja kaulus on punaisesta verasta; viitat ovat
yhdennäköiset niin luterilaisilla kuin kreikkalaisillakin. Ennen
olivat viitat joko valkeat tahi "vesiharmaat" tahi harmahtavat (=
hopeaharmaat); nykyäksi miehet pitävät "syvätharmaita" (= tummempia)
viittoja. Sakkulassa mainitaan 1685 valmarsjacka eli _vijtta_ ja
Ruokolahdella 1696 _qvinfolkshvita_, Pyhäjärvellä 1745 valmarshvita_,
Raudussa 1760 mans- och gvinfolks-hvitor j.n.e.

(Knt. III: 86—89.)




48. Liekkuvirsi.


       Mie käin pilven piitä myöten, (XLVI: 365.)
       taiva'an rajoja myöten, (XLVI: 366.)
       mie sain silkit silmilleni,
       kulta-langat kulmilleni, (IV: 161.)
     5 päähäin on hyvät hopeat; — (IV: 156, 162.)
       tuli varas varvikosta,
       mies vihainen vitsikosta,
       pojan-luntti Luu-mäeltä,
       akka laiska lampahista,
    10 otti silkit silmiltäni,
       kulta-langat kulmiltani,
       päästäin on hyvät hopeat,

(jatk. = N:o 47 säk. 26—65 mutatis mutandis.)



Toisinnuksia ja selityksiä: 48.

    Tois.:
    2 taiva'an raja'a myöten
    3 sielt sain silkit silmilleni.

4, 5 (12) _kultalangat_ ja _hyvät hopeat_ tarkoittanee niitä
päänkoristuksia, joita T:ri Th. Schvindt mainitsee Kajalan Rautakaud.
siv. 124—125 ja kuv. 185 ja 343—340. (Knt. III: 86-89.)




49. Liekkuvirsi.


       Paremp' ois' oll't mun poloisen (IV: 218.)
       olla ilman syntymättä,
       syntymättä, kasvamatta; (IV: 219.)
       kuin ois' ehtonen emoni,
     5 kuin ois maire maammoseni,
       kuin ois' kaunis kantajani
       veteen ois' vivun vis 'annut,
       vaarun keski-valkeahan,
       pann't ois' tuutusen tulehen,
    10 tyttö tuutusen sisässä:
       sitt' ei ois' emosellani,
       ei ois' mieli mettä tehnyt,
       syän synnyttän't olutta;
       mieli terva'a tekisi,
    15 syän syttä polttelisi;
       paremp' ois' tänä'i päinnä,
       huokeamp' ois' huomennakin,
       kuin ei ois' ehtonen emoni,
       kuin ei ois' synnyttän't minuista,
    20 näillen päivillen pahoille, (IV: 221.)
       mokomille miel' aloille,
       ilkiöille istuimille,
       kaikkien sanottavaksi,
       kielin kelläeltäväksi; —
    25 osael'han mun emoni
       osas' hän omenat tehhä,
       tarkkas' taimet kasvatella;
       ei osann't omenillehen,
       osann't ei osa'a luua,
    30 ei hän tarkann't taimillehen,
       taitan't ei tajuista panna,
       osann't ei minun emoni,
       ei osann't omeniansa,
       eikä tarkann't taimiansa,
    35 ei osannut istutella,
       pan' hän puillen pyöriville,
       veräjille viereville,
       varvoille vapiseville,
       lehtilöille liekkuville;
    40 mihin varpa vaarahtaapi —
       mie vaan vierähän keralla;
       mihin viere'e veräjä —
       mie vaan vierähän keralla;
       mihin lehti liekahtaapi
    45 mie vaan liekahan keralla;
       mihin puu sitt' pyörähtääpi —
       mie vaan pyörähän keralla; —
       pani ehtonen emoni,
       pani paikoillen pahoille,
    50 ilkiöille istumille,
       kaikkien sanottavaksi,
       kielin kelläeltäväksi,
       joka pane'e pahempi,
       joka kehno kelläjääpi,
    55 kehnommaks' mun kenkiäni,
       pahemmaksi paklojani.



Toisinnuksia ja selityksiä: 49.

    Tois.:
     4 kuin ois, se minun emoni
       mahtoi ennen maammoseni
       mahoit ennen mun emoni
     7 vipu vete'en vis'ata [= viskata]
     8 panna vaaru valkeahan
       pann't ois' vaarun valkeahan
     9 panna tuutunen tulehen
    12 ei ois mieli mettä tehhä
       sitt' ei mieli mettä keitä
    13 syän synnyttää olutta
    18 kuin ei ois emosueni
    19 synnytti minun emoni
    31 tarkann't ei taju'u panna
    36 jätti puille pyöriville
       heitti puille pyöriville
    53 joka [ro]skanen paneepi.

5 _maire_ = hyvä, masealuontonen; semmoisia attributia käyttää P.
usein laulussaan, esim. ilmoinen iso; ehtonen emo; kaunis kantaja;
maire (mairehoinen, itk.) maammo; vietre (vietrehoinen, itk.) vello,
siityinen sisär; valkeainen, vakahainen vaalittu, itk. (= lapsi) j.n.e.

7 _vipu_ = pussin-näköinen liinavaatteesta tehty lapsenkätkyt, joka
seipääseen eli "vipupuuhun" ripustetaan; — vis'annut — viskannut.

8, 9 _vaaru_ — tuutunen = vipu, kätkyt.

19 minunen — minä; niin myöskin sinunen, -sen; sanat esiintyvät vaan
partitivissa: minuista, sinuista.

29 _osa- = hyvä osa, onni (osakas = onnellinen; vrt. myöskin lausetta:
"antakoon Jumala osaa ja onnea!"); luua — luoda.

Lauletaan myöskin yksinpäisiäisnä metsässä ja tietä myöten käydessään.




50. Liekkuvirsi.


       Kuin oisin kuollut, koito piika,
       piika kalkinen kaonnut;
       kuin ois't ehtonen emoni,
       kuin ois't maire maammoseni,
     5 kuin ois't kaunis kantajani,
       kolmi-öiss' ois't kuolettanut,
       kaksi-öiss' ois't — mun katalan —
       kaksi-öiss' ois't kaottanut;
       kuin oisin kuollut kolmi-öissä (IV: 223.)
    10 ja kaonnut kaksi-öissä: (IV: 224.)
       vaaksa vaatett' ois' pitänyt, (IV: 226.)
       kaks' ois lauan kappaletta,
       kyynär' ois' pyhäistä maata, (IV: 227.)
       ja pari papin sanaista,
    15 luku lukkarin puhetta,
       kerran kellon kilkahusta; —
       mitä henkii ois' vähempi,
       sitä huolta huokeampi.



Toisinnuksia ja selityksiä: 50.

    Tois:
     1 Kuin oisin kuollut koito poika
     2 poika kalkinen kaonnut
    11 vaaks' ois vaatetta pitänyt
    13 kyynäre pyhäistä maata
    14 ja pari papin sana'a
    17 mitä henkii ois' vähemmän.

1 _koito_ = heikko, kellä ei ole mitään olopaikkaa.

2 _kalkinen- = onneton.

3 _ois't_ = olisit.

6 myöskin kl kolme-öiss'; -öiss' = -öisnä, -yön vanhana.

(Knt. I: 46, II: 225.)




51. Tantsuvirsi.


       Kas ne on pojat, mitkä meillä:
       käyvät Saksan saappahassa,
       kahen ruplan kaula-huili,
       kolmen ruplan korva-rengas,
     5 viien ruplan viitta päällä,
       kuuen ruplan kussakkoinen,
       kymmenen kypärä päässä,
       saa'an saappa'at jalassa,
       silmät maksavat sinisen,
    10 pos'et puhta'an punaisen,
       varsi valkean paperin;
       nuo viitsiit kylähän männä,
       tohtiit toiseen he talohon,
       viitsiit männä vierahaisiin,
    15 näkyisällä nääöllänsä,
       mukaisalla muuollansa,
       valkealla varrellansa; —
       nuo vaan viere'et verassa,
       siitäät käyä sitsevoissa,
    20 noill' on tankki taiten tehty,
       verka miittiin on mitattu,
       ei oo tankki maalla tehty,
       tankk' on tehty taivosessa,
       sen on kukkaro kutonut,
    25 vask' on rihman valmistanut,
       hopeainen helsyttänyt,
       kuu kulki kue-keränä, [IV: 135.)
       kaaret muina kangas-puina,
       pilvet pitkät pelsiminä,
    30 tähet suihkiit sukkulaisna.



Toisinnuksia ja selityksiä: 51.

    Tois.:
    4 viien ruplan viitat päällä.

2 kl käv(v)yyt.

3 _huili_ = miesten kaula-riepu, "kaula-sarhvi".

6 _kussakkoinen_, kussakko — (ven. кушакъ [kušak]) lankainen vyö.

8 tarkoitetaan : sadan(ruplan) saappaat.

9-11 sininen (paperi) = viiden ruplan seteli; punainen (paperi) =
kymmenen ruplan seteli; valkea paperi = kahdenkymmenenviiden ruplan
seteli.

15 kl neäöllänsä; näkö-sanasta; vrt. selitysten N:o 20 loppuosaa].

16 muuollansa = muodollansa.

19 _siitäät_ = sietävät; — _sitseva_ = (ven. ситецъ [sitets], ситцевый
[sittsevyj]) sitsi- eli karttunikangas.

20 _tankki_ EK:ssa = takki. — 21 _miittiin_ = miettien.

24-26 tarkoitetaan, että vaatteet ovat kukkarorahoilla ostetut. — Myös:
_nuo_ on kukkaro kutonut.

27 _kue_-kerä = viipsenpuille vyyhitään ja kuteet keritään
"ku(v)e-kerälle".

29 _pelsimet_ = vanhanaikaiset kangaspuut, joilla on vaan kaksi
haarajalkaa; niitä vielä paljon saa nähdä EK:ssa (vrt. kuva N:o 27,
Kalev. III pain. 1887).

30 _sukkulainen_, sukkula = syöstävä.

Virren on P. kuullut Siiterin Sohvilta Palkeelasta.




52. Liekkuvirsi.


       Olin ennen kuin olinkin,
       aika tyttö aikoinani,
       suotta piin pos'en punaisen,
       käsi-varren valkeaisen,
     5 mull' oli lello leuan alla,
       mun' ol' leuka'in leviä,
       mull' oliit pos'et punaiset,
       käs' ol' varret valkeaiset;
       tulin toiseen mie talohon:
    10 putos' on punaa pos'esta,
       hävis' lello leuan alta,
       ei oo leuka'in leviä,
       käsi ei varret valkeaiset; —
       kun olin ison kotona,
    15 kasvoin luona kantajani,
       olin luona luojaseni,
       ja elin emoni luona,
       mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.)
       kajavan' käin kaivo-tiellä;
    20 tiiett' ei tytön nimeä:
       iso kutsui kuu-valoksi,
       emo päivän-nousunnaksi,
       velloin on ve'en kalaksi,
       sisoni sini-keräksi; —
    25 maall' on marja paljon maksoi,
       kannollaan ol' aivon kallis,
       kukillaan ol' aivon kuulu;
       maksa ei maalla vierahalla,
       ei marja mitä'än maksa,
    30 maks' ei maallista matoa,
       itikaist' ei lentäväistä,
       riihen-eellist' ei rikaista,
       jonka tallon tanhualla;
       ei maksa sitä vieoista,
    35 minkä join janohuvani,
       maksa ei niitä jauholoja,
       mitkä syönen leipänäni; —
       kun olin ison kotona,
       mie vaan kuuluin kuuluisalle,
    40 ja heläjin heiluvalle;
       tulin toisehen talohon,
       yli kynnyksen kylähän,
       yli pellon naapurihin,
       muutuin mustaksi siaksi,
    45 käännyn kärsän-kantajaksi.



Toisinnuksia ja selityksiä: 52.

    Tois.:
     2 aika likka aikoinani
    21 iso kutsui kukkaiseksi
    22 emo ehto-lapseksensa
    27 kukillaan ol' kuuluisampi
    37 minkä syönen leivässäni.

5 _lello_ = hyvä, makea (lasten kielessä); lello leuan alla = kaksi
leukaa.

19 _kajava_ = lokki (Larus argentatus).

20 _tiiett'_ = tiedetty.

23 on myöskin laulettu ve_t_en; vrt. täh_t_en, selityksiä N:o 34:51].

26 tarkoitetaan: marja oli kallis kun se vielä oli kiinni varressaan
tahi kannollaan.

31, 32 itikkainen — rikkanen; part -_ikaista_, vit. siv. 29, 30. — r.
eell. rikka = roiska, joka on riihen edellä

33 _tallon_ = tallaan ; vrt. mitt_o_mani, selityksiä N:o 36:19].

35 janohuvani = janouvani, janoovani; kl jano(h)huuv(v)aini.

(Vrt. A.W. Forsman: Suom. person. nim. I: siv. 57 ja Knt. II: 157.)




53. Liekkuvirsi.


       Olin yksi eukollani,
       olin yksi, maksoin kaksi;
       mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.)
       kajavana kaivo-tiellä,
     5 maksoin kaksi kassarissa,
       kaksi kassarin-ranissa,
       viis' on heinä-viikatteessa,
       kuusi sirpin-kuoliossa,
       mie käin kuuesta kujassa,
    10 seitsemästä siellä täällä,
       kaheksast' käin kaivo-tiellä,
       mie käin ympäri yheksän,
       kysyttiin ain' kymmenestä,
       kaheksasta katsottihin.



Toisinnuksia ja selityksiä: 53.

    Tois.:
    3 mie käin kukkana kujalla
    7 maksoin viisi viikatteessa.

5 _kassari_ = vesuri, kassar_a:, kirves oksia varten.

6 tarkoitus: vaikka olipa kuinka kehnokkainen kassarin-rani minulla,
niin minä tein yhtä paljon työtä kuin kaksi muuta.

13 kl kymmen_ä_stä; EK:ssa kymmen_ä_ = kymmenen (niin kl myöskin N:o 7:
34: päivän päälle kymmen_ä_ttä).




54. Liekkuvirsi.


       Eihän sys' syäntä murra,
       eikä terva mieltä käännä;
       sulho murta'a syämen,
       miesi mielen käänteleepi:
     5 mieli terva'a tekeepi,
       syän syttä poltteleepi;
       miks' on mulla musta mieli?
       miks' on mull' syän sysinen?
       syän sytt' ei valkeampi, (IV: 216.)
    10 miel ei terva'a parempi, (IV: 215.)
       miel' on mettä karkeampi.



Toisinnuksia ja selityksiä: 54.

    Tois.:
    1 Sys' ei syytele syäntä.

1 _sysi_ = hiili

4 _mielen kääntää_ = oksennuttaa, läylee.

5, 6 tarkoittaa: "kun on mieli paha, on yhentekemä vaikka tervaa otat
suuhus tahi syöt ("sydän polttelee" = mieli tekee) sysiä".




55. Liekkuvirsi.


      Syän tietää äijä syitä,
      pää-parka paha'a mieltä,
      syän täynn' on syömättäkin,
      pää kipeä lyömättäkin,
    5 syäntäni syyteleepi, (IV: 273.)
      päätäin on pahoin paneepi, (IV: 274.)
      syäntäni syyessäni,
      päätäin on kävelessäni.



Selityksiä: 55.

5 _syytelee_ = vaivaloittaa, pakoittaa.

7 _syyessä_ = syödessä.

(Knt. II: 225.)




56. Liekkuvirsi.


       Helpo hellä varsahansa,
       vaimo vaalittuisehensa,
       laps' on kylmähän kivehen;
       ei itke iso minuista, (IV: 285.)
     5 vuua ei vettä vellon silmät, (IV: 288.)
       sisären sin' ei ikänä,
       itkee mun imettäjäni,
       kaihoaa se kantajani,
       sitä itkee kuin imetti,
    10 kaihoaa siit' kuin hän kantoi,
       imett' hän ihalat rinnat,
       syöttel' hän makeat maiot,
       minun kurjan kulkkuhuni,
       kaian kaula-varrelleni,
    15 itke'et ihanat silmät,
       pos'et potrat vierettävät,
       emo näh't on suuren vaivan,
       nähnyt vaivan vaaliessa,
       kärsin't on kivun kipeän,
    20 vaivan näh't varain on noussut,
       monet yöt, minun emoni,
       monet yöt unetta jäivät,
       monet illat iltasetta,
       monet aamut murkinatta,
    25 tämän tyttösen takehen,
       tämän piian pään perästä,
       vaaliiss' on vaa'aista lasta,
       katsoiss' on kapalokaista.



Toisinnuksia ja selityksiä: 56.

    Tois.:
     2 vaimo vatsahan [kl -sa'an] väkehen
     4 ei itke iso minu'u
    14 piian kaian kaulalleni
    18 näh't on vaivan vaalijani
    22 monet yöt unetta jäänyt
    27 vaaliiss' on tätä tytöistä.

5 vuua = vuoda; myös kl: vuu(v)' ei...

8, 10 kl kaiho_v_aa.

11 _ihala_ = suloinen, hyvä.

13 kl kulkkuh_ei_ni.

15, 16 _ihana, potra_ = kaunis.

17 näh't, murteessa: näh'ty = nähnyt.

19 kl käärsin't.

20 kl varra'in.

27, 28 vakainen (= vakahainen = vasta syntynyt), tyttönen,
kapalokkainen; part. v(o)aa'aista, tytöistä, kapalokaista.




57. Liekkuvirsi.


       Mie kuin etsin velloistani,
       kysyin kirkon kipparilta,
       lausuin laivan kannen päältä:
       "näittäk' te mun velloistani?"
     5 "täss' oli eklen vellosesi,
       täss' oli eklen näill' ajoilla,
       näill' ajoilla, näillä päivin,
       tään päivän nimellisellä,
       täss' ol' puilla pyörivillä,
    10 veräjill' ol' vierevillä,
       varvoilla vapisevilla,
       lehtilöillä liekkuvilla;
       puu kuin vierahti vetehen,
       vello vierahti keralla";
    15 jäi mun viitta velloltani,
       viittä viljoin itkuloiksi,
       jäi mun hattu velloltani, (XV: 256.)
       hattu mieli-harmiloiksi, (XV: 258.)
       jäi mun paita velloltani, (XV: 253)
    20 paita mieliksi pahoiksi, (XV: 254.)
       jäivät sukat velloltani, (XV: 256.)
       sukat suureksi suruksi; — (XV: 257.)
       mie sain rauta'a palaisen,
       pikkaraisen pihjalata,
    25 mie vein rauan seppälähän,
       teetin rautaisen haravan,
       piit panetin pihjalaiset:
       "seppyeni, selvyeni,
       taitaja takojaseni!
    30 taoit eklen, taoit ennen, (XV: 199.)
       nyt tao tänä'i päinnä, (XV: 200.)
       tao rautanen harava,
       pane piit on pihlajasta, (XV: 202.)
       vas'est' on valata varsi, (XV: 201.)
    35 teräksestä naaklat teetä";
       mie sain rautaisen haravan, (XV: 240.)
       haravoin meret kokohon, (XV: 241.)
       meren ruuvot ruopustelin,
       meren kaislat kaaputtelin,
    40 meren hiekat helsyttelin;
       löysin viimein velloseni,
       jo oli siika silmät syönyt, (XV: 289.)
       hauki hartiat kalunut; — (XV: 290.)
       sanoi vietre velloseni:
    45 "älköön ehtonen emoni, (IV: 343.)
       älköön maire maammoseni,
       ottakoo merestä vettä,
       pankoo vettä taikinahan, (IV: 345)
       sinä ilmoisna ikänä, (IV: 344.)
    50 kuun' ei kulla päivänähän,
       mikäl's on meressä vettä, (IV: 363.)
       se on kaikk' minun vereni; (IV: 364.)
       älköön ilmoinen isoni,
       hevoistansa juottakoho;
    55 älköön siityinen sisoni,
       juoko'o merestä vettä,
       mikälis meressä vettä,
       se on kaikki vellon vertä;
       älköön vietre velloseni,
    60 syökö'ö meren kaloja,
       sinä ilmoisna ikänä,
       kuuna kulla päivänänsä,
       mikälis meren kaloja, (IV: 365.)
       ne on kaikki mun lihaani". (IV: 366.)



Toisinnuksia ja selityksiä: 57.

    Tois.:
    1 Mie vaan etsin velloistani.

2 _kirkon-kippari_ ehkä = suntio; vanhassa ruotsalaisessa kielessä
löytyy verbi _kippa_ = nytkiä, tuustia, suntia (vrt. ruots.
_kyrkostöt_). Kuopion provastintarkastus-pöytäkirjassa v. 10/3 1678
mainitaan, että kyläkunnittain oli asetettava järestysmiehiä eli
_"kirkon kijcaria"_ (ehkä alkuaan kirjoitettu kipari). Mahdollista on
myöskin, että on luettava _Kirkin_ kippari = Kirkin laivuri (Kirkin-maa
on joko Riian maakunta eli Liivinmaa, tahi "joku pakanamaa", ehkä
Kirgisinmaa tahi Itä-India).

4 näittäk' = näittekö.

16 _itku_ ehkä = itkuluku.

23-40 vrt. N:o 25: 23—38.

35 _naakla_ = naula.

46 _maammo_ = äiti; sana esiintyy vaan kreikkalaisten runoissa.

48 _taikina_ = tiinu eli pytty, jossa tahdasta valmistetaan (EK:ssa on
tahas = ruots. deg, taikin = degtina).

54 kl hevoistaase juottak_oone_.

Virsi on kuultu Pitkälän Palakalta Vaskelasta.

(Knt. III: 115 ja vanh. pain. III: 43.)




58. Liekkuvirsi.


       Ei se tiiä yksikänä
       ei us'o useakana
       mieloistain ei mun poloisen, (IV: 203.)
       mitä mun on mielessäni,
     5 kuta pää-kulusessani,
       mitä allin miel'-alassa, (IV: 204.)
       pääsky-linnun pään sisässä;
       mie kuin mietin mielelleni,
       ajattelen aivoilleni
    10 ennistä elämätäni:
       viereet vie'et silmihini,
       kalkkeammat karpaloja,
       tippuut tilkat silmistäni,
       helkkeämmät hernehiä, (IV: 513.)
    15 paksummat pavun jyviä; — (IV: 514.)
       sitä minä iäin itken,
       ajan kaiken kaikattelen:
       ei oll't mulla milloinkana,
       kulloinkaan ei kurjaisella,
    20 ei oo mulla niinkuin muilla,
       niinkuin ilman ilmisillä,
       vetäjäist' ei vierahiksi,
       oppijaist' ei oljamihin,
       niinkuin veivät muien vellot,
    25 veivät siityiset sisonsa,
       he vaan veivät vierahiksi,
       he vaan oppiit oljamihin; —
       kuinhan mie katala katson,
       katson ilman ilmisiä:
    30 iloin ilmiset elävät,
       nakratellen muien naiset,
       muhoitellen muien muorit.



Toisinnuksia ja selityksiä: 58.

    Tois.:
     2 arvaa ei useakana
     5 kuta alla kulmieni [kl kulmiheini]
     6 tämän allin miel'-alaista
       armottoman miel'-alaista
    7 m itä päässä pääsky-linnun
       pääsky-linnun pään-sisusta
    21 niinkuin muilla ilmisillä
    22 ei vie'etty [= vedetty] vierahiksi
    23 ei opittu oljamihin
    27 sekä oppiit oljamihin.
    33 meill on aina urrin-ärrin.

2 ei us'o = ei usko.

10 ennistä = entistä, vrt. siv. 30; kl ja murteessa: elämäj(j)äin(i).

23, 27 _oppimiseksi_ sanotaan, kun äsken naitu "morsiain" on kotona
käymässä; morsiamen veli _"oppii oljamiin"_ (siv. 75), ja morsiamen
siellä oltua jonku viikon, tulee hänen miehensä ("sulhasensa") appensa
taloon (tavallisesti paastonaikana) _"oppimaan pois oljamista_ eli
_oljanta"_, saattaaksensa "morsiamensa" taasen omaan kotiinsa. Sitä
sanotaan myöskin: (ei vaan EK:ssa) _käydä ativoissa_ eli _apperoissa_.

31 nakratella = nauratella.

32 _muhoitella_ = nauraa iloisesti.




59. Liekkuvirsi.


       La mie koittelen äänöistäni,
       kiusaelen kieloistani,
       onkos äänein ennellähän,
       kielueni ponnellahan;
     5 ei oo äänein ennellähän,
       kieluein ei ponnellahan;
       äijä on ääntäin mun kulunut,
       vaaksa varttain on valunut, (IV: 516.)
       kyynär' on kupe'itani, (IV: 515.)
    10 kahen verran kasvojani,
       siintä männe'en kesosen,
       siint' on toisen touko-vuuen,
       kesosta kulunehesta; — —
       välehen vähä väsyypi,
    15 vähän kuin ol', välein loppui,
       pian heikko hengestyypi; —
       vieläk' laulan, vain onk' kyllä,
       vieläk' tarkemmin tahotta,
       vieläk' virttä jatketahan,
    20 ja enemmän eistetähän? —
       nää on laulut laaukkaita,
       nää on virret viisahia.



Selityksiä: 59.

3 kl onkos _e_änein ennelleäne. — Paitsi _ii_, _uu_ ja _yy_
diftongiserataan Sakkulan murteessa aina pitkät vokaalit: aa = _oa_, ee
=_ie_, oo = _uo_, ää = _eä_ ja öö = _yö_ esim. v_oa_liiss' v_oa_'aista
(N:o 56: 27), laulet_oa_n l_oa_tuisaste (2: 5), tok' en huoli enkä
h_oa_li (19: 36), soa'an lehmän s_oa_tta.




Parasken runot.


Kun Elias Lönnrot pani kokoon ikikuulun Kalevalan, oli hänellä
käytettävänä ne kansan runot, joita Venäjän ja Suomen Karjalassa
laulettiin. Kolmannesta runoalueesta, Inkeristä, sai hän vasta viime
hetkellä aineksia ja nekin varsin vaillinaisina käytettäväkseen.
Kalevalan ilmestyttyä on runon keräystä jatkettu etupäässä tällä
alueella, _joka runojen paljoudessa ja monipuolisuudessa voittaa kaikki
muut runojen löytöpaikat_. Nykyisin on Inkeri ainoa maakunta, jossa
vanha runoutemme on elinvoimainen.

Loistavana todistuksena siitä runotaidosta, joka Suomen kansalla
vielä on, ilmestyvät Parasken Runot. Laulaja, ijäkäs nainen,
on pohjois-inkeriläisen laulutavan, jota myöskin muutamissa
Kaakkois-Karjalan pitäjissä noudatetaan, etevin edustaja. Hänen
tiedossaan on melkein kaikki, mitä molemmin puolin Rajajokea runoja
tunnetaan. On siis täysi syy julkaista; hänen laulamansa runot
erikoisena kokoelmana.

Näiden runojen kokoilija ja toimittaja pastori Neovius on seurannut
Kalevalan järjestystä. Siten lukija vaivatta löytää ne alkuperäiset
aiheet, joista Kalevalan runot pohjois-karjalaisten laulajain
lisäileminä ja Lönnrotin viimeistäminä ovat kehittyneet. Eroitus
yksinkertaisemman ja kehittyneemmän muodon välillä on kuitenkin siksi
suuri, että Parasken runoilla on arvonsa ei ainoastaan Kalevalan
toisintoina, vaan _itsenäisinä runollisina tuotteina_. Monta uutta ja
ennen tuntematonta kaunista kohtaa on lukija löytävä tässä kokoelmassa.
Runollinen ajatuksen juoksu ja soinnukas runonmitta osoittavat, kuinka
luonnon-omainen käsitys ja herkkä kielikorva laulajalla on.

Muistutukset ja selitykset, jotka toimittaja on runoihin liittänyt,
helpoittavat suuressa määrin niiden käsitystä. Kansanrunoutemme
tutkijalle on huomautuksia tärkeistä seikoista, erittäin runojen
esittämistavasta, joista tähän saakka ei ole ollut täyttä selkoa.
Tieteelliseltäkin kannalta on pastori Neoviusen julkaisu erityisesti
arvokas. Olisi sen vuoksi hyvin suotava, että tämä suurikokoinen teos
voisi piakkoin valmistua, ja arvattavasti suomalainen yleisö ei saata
olla tilauksillaan kannattamatta sitä.

                                 A.W. Forsman     Kaarle Krohn


Kuten jo yllämainitut herrat huomauttavat, niin tulee tämä teos
tarjoamaan kaikille, jotka harrastavat Kalevalan tutkimista,
paljon uutta, sillä runolaulajaa niin arvokkailla ja rikkailla
runovarastoilla, jotka sitä paitse vielä ovat säilyneet vain muistin
avulla (sillä lukea ja kirjoittaa hän ei osaa), — ei ennen ole tavattu.
Kun nyt Kalevala on kansamme suurin ja kalliin kirjallinen aarre, niin
lieneepä syytä olettaa, että Paraskenkin runot saavat maassamme monta
harrasta lukijaa. Niin toivon, ja sen vuoksi olen päättänyt ottaa
julkaistakseni ainakin 1:sen vihon. Jatkovihkojen ilmestyminen riippuu
kumminkin siitä, antaako yleisö kyllin arvoa ja kannatusta yritykselle
teosta tilaamalla. Tavattoman paljon työtä on näiden runojen kokoilija
ja toimittaja jo nähnyt, mutta paljon on vielä vaivaa ja puuhaa
ennenkuin teos on valmiina. Kun se sitten vielä tulee täyttämään noin
15 vihkoa, on selvää, että kustannukset sen julkaisemisesta käyvät
suurenmoisiksi. Kesäkuussa ilmoitetaan, voidaanko teoksen painattamista
jatkaa, vai ei. Ilmestyminen riippuu etupäässä tilaajien lukumäärästä.

                                   Porvoossa 6 p. Toukok. 1893
                                       Werner Söderström






*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PARASKEN RUNOT ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.