The Project Gutenberg eBook of Valkea morsian: Runoja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Valkea morsian: Runoja Author: Aarni Kouta Release date: November 30, 2019 [eBook #60818] Language: Finnish Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKEA MORSIAN: RUNOJA *** E-text prepared by Tapio Riikonen VALKEA MORSIAN Runoja Kirj. AARNI KOUTA Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Ahjo, 1919. SISÄLLYS: I. VALKEA MORSIAN 1. Odotus. 2. Autuaille kentille. 3. Kirkastus. 4. Hymni. Korkea veisu. Kevätruusu. Sinun muistosi. Äänettömyys. II. KOHTALON-LAULUJA 1. Sanokaa, Ikivallat. 2. Elon korkeimman kauneuden. 3. Kovin kohtalo löi. 4. Ma vavisten tunnen on tulossa turmani. 5. Epiloogi. Pyhäinpäivänä. III. ELO-AIKANA Elo-aikana. Elämän laulu. IV. Kevät. Kesä. Syksy. Talvi. 1. Luminen tienoo. 2. Kimaltavat hanget. 3. Talviseen korpeen. V. Äkseli Gallén-Kallela. Kasimir Leino. In memoriam. VI. KUOLEVA ARMEIJA Tuomitut. Kuoleva armeija. Virolle. Narva. VII. JOULUSÄVELEITÄ 1. Kunnia korkeuden Jumalalle. 2. Maassa rauha. Rauhan yö. I VALKEA MORSIAN "Ylistetty, ah muistelit sydämesi ylkää, tulit luokseni tuikkeessa tähtösien. En koskaan, ah koskaan ma sinua hylkää surun, syysyön morsian valkoinen." Uhriliekki. 1. ODOTUS. Kangastaa kaukaa utuvalkeen kevään kirkastus, uneksien vihannoivat kasteiset viidat, hymnit heleet soivat kohoten korkeuteen säteilevään. Kaikk' kevätvirteen yhtyy helisevään, hartaammin tummat metsät huminoivat, riemuiten purot pulppuu, nousee loivat maat korkeemmiksi. Tähdet himmenevään vahvuuteen pisaroina hukkuu, haipuu. Nyt valtaa sielun ikuisuuden kaipuu. Oudoille ulapoille soluu pursi. Ahdasta tääll' on, polku liian kaita. Käy aatos kohti kirkastuksen maita, luo morsiamen, mi kaikki kahleet mursi. 2. AUTUAILLE KENTILLE. Ulappaa heljää liitää hento haaksi veen-viileen, vitivalkeen morsiamen. Kuun säteet kuultaa puhki purjeitten, maa himmentyy kuin hopee-usvan taaksi. Avartuu öiset aavat autuaaksi kentäksi valtain ikivalkeiden, syvyydet seijastuvat tähtien siunaavain siintäväksi utu-maaksi. Nyt rajat raukee hengen sekä aineen, aurinko-taivaat aukee loistavat. Väristen kulkee pyhän, luovan laineen. Iäinen laulu maiden, merten yli. Yön ääret säveltulvaa toistavat, aarteensa avaa kaikkeuden syli. 3. KIRKASTUS. Yö kuulas hopeevirit vetää vesiin, valkeina viidat, vaarat unelmoi. Siimeessä salon outo sävel soi, puhkeevat kukkain kultalehdet mesiin. Kuljemme niinkuin onnen ikikesiin, huikaisten päivän kilo karkeloi. Syleilee toistaan illan, aamun koi, tulvahtaa tuoksut suven suuren esiin. Kuin kulta-usvaan uppoo ääret taivaan, kentillä autuailla aatos harhaa, mi vangittu ol' outoon tuskaan, vaivaan. Yö valkene ei aamuruskon myötä, ei päivää näy, ei kuuta, tähtitarhaa, Kaikk' kirkastuksen korkeaa vain yötä. 4. HYMNI. Tulit ääneti niinkuin kuoleman yö elon paahtavan päivän päästä, tulit niinkuin tuomion miekka, mi lyö, sydänverta ei syyllistä säästä. Tulit kuin ikitähtien valtava vyö, koru kiiluva kuurasta, jäästä, jumalan vapauttava, valkea työ, pois johtaen itsekkäästä elon kierrosta uupuneen, unhoitetun, Ylös yön avaruuksia kohti valoväyläsi välkkyvä ohjasi mun. Kadotettukin katsoa tohti iki-aamujen auringonleimuhun, yön tähdet miss' sammuen hohti. KORKEA VEISU. Ma valtasi tunnen, ma voimasi tiedän, kovimmankin nurkumatta ma siedän. Tylymmin vain lyö, lyö säälimättä, ma siunaten suutelen valkeaa kättä, min iskut ovat niin kovat, ah kovat. Polo rintani tuskan taakkahan nääntyy, anoen sinun puoleesi silmäni kääntyy, sanat sitten kun ilmoille vihdoin ääntyy, ne kuiskivat vain, miten huumaat ja hurmaat, syyllisen surmaat, yläpuolella ain olet moitteen ja nuhteen. Näen huomenkoitteen ja pitkän puhteen sinun silmissäsi, mut kaiken suhteen niin korkean kuin ovat korkeimmat tähdet, iki-auringot yön, jost' tullut oot, lähdet ratojas vitivalkeita vaeltamaan. Ma sinuhun katson kuin katsotaan vavisten pyhimpään sekä korkeimpaan. Ylennän sydämein sinun luoksesi vaan kuin luo Isän kaikkivaltiaan. Ei alkua sulla, ei loppua lie, olet mulle iäisen elämän tie. Tie, totuus oot mulle ja elämän usko, säde illan ja alkavan aamun rusko. Elämän sekä kuoleman kangastusko olet? Et, elo oot sekä kuolema itse. Olet synti ja syntien Vapahtaja, Rajaton olemuksesi on sekä raja, min yli en astua tohdi, en saata. Sua lemmin, en lempimästä voi laata. Olen niinkuin lapseksi jälleen tullut, rukoukseen voin kädet yhtehen liittää, ylistää sua mielin heläjöivin, valtavin kanteleen kielin, ylistää sekä kiittää. Ah, lapsen korpehen eksyneen toit taasen päivän valkeuteen. Runot heljät sielussa synnytit soimaan, ma uskon rakkauden ikivoimaan. Ehyt itse oot. Kokonaista sa vaadit, lait järkähtämättömät, iäiset laadit. Sa miehuutta vaadit, sa tahdot tarmoa, tunne et armoa. Lakis syyn sekä seurauksen on lakia, kukin kärsiä saa sydän-syittensä takia. Olemuksessain ihanuutesi janoa herättää, mut voi sinult' en sitä anoa. Janotessani sua kuten aurinko merta ma juon, imen, hengitän heljintä verta. Joka soluni juo, juon aistein ja vaistoin. Sulouttasi huumaavaa kun maistoin, palavampi vain jano syttyi yhä, ikisammumaton, ylin, korkea, pyhä. Olemukseni sun olemustasi halaa, unelmissani luoksesi saavun salaa, sinuss' etsivät henkeni siivet alaa. Sydänpäiväsi päälleni paahteensa valaa, tulessas tulenpatsaana sieluni palaa, iankaikkinen lieska, sa valtavin, ylin, säde siintävien avaruuksien sylin. 7 p:nä maalisk. 1918. KEVÄTRUUSU. Tulvii tuoksut, aukee ummut, tummumistas, ruusu, tummut. Puhkeet' kohta täyteen kukkaan, Elonmahlasi ei hukkaan mennyt. Heleänä heilit. Heijastavat hetteen peilit hopeaiset punertavaa ruusua, mi terän avaa kesken kevätkirttä, jäätä kantain, sorja, seppelpäätä. Viettää elon nuorta juhlaa. Elinnesteitänsä tuhlaa, tuoksuu syksyyn suven yli, kukka kuuma, sulo-syli. Lempeästi elo kantaa sitä, joka kaiken antaa elämälle. Turha säästää, pakoon hetket parhaat päästää! Rikas riemuaan ei salaa, hehkuu, syksyyn saakka palaa! Sinun muistosi sieluni kallein on muisto. Sävel lakkasi lintujen, ah kesäpuisto kävi autioks, kaiu ei kuorot hartaat, mykistyi pyhän virran välkkyvät partaat. Kimaltaa kinos kylmä kuin käärinliina yli onnemme hautojen, riemu ja piina povest' on paennut, joka sointu pois kuoli, jäi jäljelle vain elon arki ja huoli. Hämärtyi pyhät temppeliholvit, ei kaiu sen korkea kellojen soitto, ei raiu runot valtavat, jotka vuodatti kerran mun henkeeni hehkuvaa henkeä Herran. Pyhä malmi on mykkänä, kanteleen kielet ei helky, ei puhkea ilmojen pielet kera päivän koittavan purppuraan, kultaan, viritä yön ylhäiset tähdet ei tultaan. Ah, katkesi Kuuttaren kultainen rihma, sada ei alas auringon välkkyvä vihma. Pimentyi avaruus, näen kuolemaa, yötä ylt' ympäri vain, valo valtava vyötä runon tannerta ei, pyhät puhkeevat myrtit vain murheen, yli hautojen hehkuvat yrtit ylenee, surun suurina loistoa valain, sädekehinä kentillä kuoleman palain. ÄÄNETTÖMYYS. Oudompi olit arvoitusta elon, korkeempi kuolemaa, mi kutsuu pois keskeltä karkelon, mi ollut ois elosi kaunein. Hohtokiven helon heijastus sua saarti, oudon pelon herätti olentos. On niinkuin sois yhäti sointus sisin, siintäin lois säteensä sieluus, on kuin saisin selon salasta henkes nyt, kun mustaa, mykkää kaikk' ympärillä on, syän sammuin sykkää. Arvoitus sielusi ol' äänettyys. Yö yllä maailman sa olit lauha, ah, templin marmorisen valkee rauha, suur, syvä, seijastuva iäisyys. 28 p:n& huhtik. 1919. II. KOHTALON-LAULUJA 1. Sanokaa, Ikivallat, sanokaa minun syyni. Mikä toi tuhohallat, miks tappava, tyyni tuli talvi, min kahleissa henkeni hyytyy? Pian tahtoni talttunut kaikkeen tyytyy. Sanokaa, elon Herrat, mitä tein minä väärin, lukemattomat kerrat kun mielinmäärin minut syösseet olette kuilusta kuiluun? Miks tarttua en elon saa ilohuiluun? Sanokaa, Ikivoimat, miten kauan kestää mun sieluni soimat? Ikipäivätkö estää mun tarttumasta ne toimeen ja työhön, -- iäks vangittu oonko ma varjoon ja yöhön? Ovat kahleeni jäästä, olo ainaista yötä, en koskaan ma päästä voi muiden myötä elämään, mitä elämä muille antaa, -- ei särkynyt siipi voi kauaksi kantaa. Muut eivätkö koskaan eloss' eksyneet ole? Pyrin korkeelle, joskaan ei alati pole jalat oikeeta polkua yössä, oi harhaan useasti ma kuljin, pois tuhlasin parhaan. Ei tullut armo osaksein, ei hyvyys. Minut pettikö tarmo, kun aukesi syvyys jalan alla, vailla äärtä ja pohjaa? Mua yksikään tähti ei oikeaan ohjaa. Kovan kohtalon arvan ma tunnen, mi lankee. Sydän silloin harvan sykähtää. Miel' ankee on miehen, mi eessä on oudon uksen. Tulevaisuuden kolkon kangastuksen, 2. Elon korkeimman kauneuden ihanuutesi äänetön voittaa, sisin sielusi naisellisuus pyhempään yhä puhkeevi kukkaan. Syvin sallimus oot elämäin, sua huutaako henkeni hukkaan, sano armonko suot tahi tahdotko jo ikiretkelle sieluni soittaa? Pyhä mulle tahtosi on, sitä vastahan en kapinoi ma, elon mulle sa antaa voit, myös piilevi käissäsi surma, elo kanssasi autuas on, sua vailla kuolo kuin hurma. Ylin tähti tielläni ain ikirakkauden ylhäinen voima. Elon liekin sulta jos saan, sinun vuoksesi yksin se palaa, kipinää pane pienintä en oman itseni vuoksi ma säästöön. Minut täältä jos päästät sa pois, käyn niinkuin syntien päästöön. Iäks sieluni, armahin, nyt sinun sieluusi yhtyä halaa. 3. Kovin kohtalo löi, -- iäks tiemmekö erille? Sydän, tuskien raastama, nääntyvi verille -- mies eikö jo joudu matkansa perille? Lyhyt taival lie, mi tyhjään vie. Suur tyhjästä tyhjään ei matkan muutos, ei paina kaiken puutteessa puutos. Ylin henkesi hekkuma kun on poistunut, ei autuutes ainoa enää oo toistunut. Ken maistanut on elon suurimman sulon, kenen rinnassa jäljet on kuoleman kulon, hän tuntevi tappavan talvensa tulon. Ei aurinko paista, pyhät marjat ei maista, kimalaistenkin on mesi kultainen karvasta, simatuoppisi saat sinä paikasta harvasta. Osalles jos kohtalo ainoan sääsi, pian soi ikikellot päällä sun pääsi. Pyhin kulje ei, kussa on polku lokainen, tie puhtainta varten ei tehty oo jokainen -- siks kruunus on orjantappuran-okainen. Elämälläsi maksa pyhin, ellet sa jaksa sinut maahan lyö tuhon, tuomion vallat, on eessäsi vain elon hyisimmät hallat. Olen valmis, ma kohtalon käskyhyn taivun -- ma maahan sun jalkojes juureen vaivun. 4. Ma vavisten tunnen, on tulossa turmani. Olen kärsinyt, nauttinut myös elon hurmani pyhän, korkeimman; kohta on saapuva surmani. En vaalinvaltaa, en armahdusta ole saanut milloinkaan, koputusta käden kolkon ma varron vain ovelleni. Pää painuvi sairaalle povelleni. Ypö-yksin ma istun ja aattelen kammoin, miten kärsin, ja kärsinyt olen jo ammoin, sydän raadeltuna ja jäsenin rammoin elon autiudessa. Niin kulkevat kuvat, ne kätköstä sieluni kangastuvat, ei rauhaan päästä ne päivällä, yöllä, en tappaa voi niitä laululla, työllä. Näen, kuinka ma astuin nuoruuden innoin elämään, miten lauloin ma rohkein rinnoin, lumos mun elo loistavin pilvilinnoin. Menemään kera pilvien linnani lakaisin, tule koskaan ei kultaiset kartanot takaisin. Totisinta ja parhainta konsa jos tarkoitin, heti luotani onnen ja ystävät karkoitin. Sitonut olen itseni silkkisin sitein, monen pauloin ma neidon polttavin nitein, tapas tappava talvi vain kiiluvin kitein, Ylt'ympäri henkäili hyinen halla, ikityhjyys yllä, ja autius alla. Suven, lempemme sulosta missään ei merkkiä, elämään lie olleet ne liiaksi herkkiä. En voi valittaa, en huojennusta saa mistään, ei pienintä pilkahdusta näy toivon, yö ympäri on sysimusta. Ei tuiki taivaalla yhtäkään tähteä, en paikaltani voi minnekään lähteä. On niinkuin oisin ma kuuro ja sokea, kovempaa joka hetkikö saan yhä kokea? Elo kaiken antoi ja otti, en kiitä, en kiittää voi elämää edes siitä, en kerjätäkään, murut mulle ei riitä. Typötyhjänä taivalla loppuun tiesi -- vai lienet jo vainaja, valkea miesi? sukupolvia sitten kuollut ja kaatunut, kera muiden maaksi ja mullaksi maatunut? 5. EPILOOGI. Pyhäinpäivänä. Syys, äänetön matkamies, läpi luonnon on kulkenut tuima ties, Ylt'ympärilläsi henkii halla, verenpunaiset askelet kaikkialla näkyvät, miss' oot vain polkenut jalkaa. Nyt saatto raskain taas kulkea alkaa. Käy veretön, valju ja synkeä saatto -- on koittanut kuoleman korkea aatto. Näen kulkueen, tuttuja kasvoja tapaan, monen ystävän nään, ajan kahleista vapaan, Mua viittovat he, miks en yli rajan käy? Oon elon orja, oon vankina ajan. Moni kutsun sai pois, monet itse lähti, -- joka kiireellä sentään on siunaava tähti. Ei tunneta tuollapuolen eroa, ei ruhtinasta, ei maailman neroa, kukin maksoi vain elonsa kallista veroa. Kun auennut on pyhä, äänetön puisto, jää jäljelle pelkkä siunaava muisto. Jää jäljelle muisto hiljainen, hyvä. Pois pieni on kulunut, suuri, syvä vain kuultaa alta kadonneen kuoren; elon nään ikivehreän vain sekä nuoren. En katsele kukkia kuihtuvaisia, elon erheitä muista en pieniä, maisia, en hautoja aattele, hautajaisia. On kaikella leima nyt iäisempi, pois kaikki on, pois viha, katkeruus, lempi, Ikitähdet illan suurina palaa, valo niiden meille kuin lohtua valaa, iankaikkisuuteen mielemme halaa. Rajat kaikki siirtyy, tulikirjat tummat yöhön piirtyy. Nyt aika ja iäinen lähentyvät, nyt kaikki sitehet vähentyvät, ne, jotka meitä tänne sitoi, ajan orjiksi mielemme, sielumme nitoi. Käy tuulahdus hiljainen valkeilta mailta, ikikentiltä oudon autuailta. Pyhäinpäivänä 1916. III. ELO-AIKANA ELO-AIKANA. Elo-ajan täysikuu lahden pintaan kuvastuu. Lahden rannall' loiva töyry, josta ilmaan nousee höyry kylyn kylpy-valmihin. Kuudan kirkas hopeoita siroittelee salmihin, joissa uinuu ulpukoita. Liki rantaa valkolumpeen terät painuneet on umpeen, Vesitoukkain tanssi laannut. Uupuneena kauan maannut on jo aalto aukeen aavan. Vapisee vain lehdet haavan, kiiluu taivaan tähtivyö. Elää ympärillä yö. Heelmät maan nyt tuleentuvat. Ääni outo yössä soi, Pinnall' lahden tähtikuvat kipenöiden karkeloi. Viidassa soi virsi rastaan, huutaa jostain huuhkain vastaan. Maata hellii yö kuin lastaan emo. Tummuu varjot ehtoon, kuudan kurkistavi lehtoon. Aukee silloin kylyn ovi, ulos yöhön astuu miesi, iho höyryää, ja povi hehkuu vielä niinkuin liesi, jäähdyttelee, katsoo eteen kotvan, syöksyy sitten veteen, joka poreilee ja päilyy, keveästi kohta häilyy aallokossa valkoruumis. Lepää. Katse tähtiin kiintyy, on kuin aivot jotain tuumis, ajais aatosta tai kuvaa. Kaikki sinerväksi siintyy. Muistaa maata tuleentuvaa, katsoo tähtiä ja kuuta, miettii liekö mitään muuta elämää kuin elo täällä. Välkkyy vahvuus päänsä päällä, syttyy elämään ja elon siemeniä kantaa, loistaa. Kaikkialta kuolon pelon, kauhun sädehtien poistaa. Paistaa elon täysikuu, heelmät yössä tuleentuu, Hämeenlinna 10.1.1917. ELÄMÄN LAULU. Rata jälleen kierretty on, rata valtava ympäri auringon myriaadien muiden pallojen saatossa, palavain sekä jääksi jäähmettyneiden läpi kirkkaiden, kylmien hiutaleiden. Elon, kuoleman aina me kuljemme aatossa: salamoiden uusia syttyy paloon, viriää epätoivossa toiset valoon vain tuokioks, säihkyen, sammuen pois, iankaiken jäätä kuin olleet ne ois. Iankaikkinen on avaruuksien yö, lopu yössä ei koskaan luomisen työ. Elo iäinen on, se kuolossakin on kuolematon. Elon siemenet sammumiseenkin liittyy, elo uusi ja ylväs taas siitä siittyy. Ei koskaan vajaa ole se, sill' ei ole äärtä, ei rajaa, läpi yön tulivaljakoin valkein se ajaa. Joka solun se täyttää, joka polun se näyttää pimeässäkin tuntevan. Haihtuen, vaihtuen se muotoa muuttaa, se juurensa jälleen uutehen juuttaa. Näin pallolta pallolle siemenet siirtyy, tulikirjat kirkkahat yöhön piirtyy. Kipenöiden kierretty on rata jälleen ympäri auringon. Täten kierrämme vuosmyriaadien mennen, kuten kierretty ammoin jo meitä on ennen. Näin syttyen, sammuen hehkumme lyhven hetken, iankaikkinen on ura elämän ainaisen retken. Uudenvuodenyönä 1911. IV. KEVÄT. Taivasta öistä vasten oksin paljain kuin herkin hermosäikein kohoo puu. Aavistus outo mieless' uneksuu kaikk' olevainen, Aika riemun, naljain viel' lyönyt ei, ei aja tuli valjain vahvuuden vöissä päivä, punertuu vienosti koissa vasta. Kalvas kuu taivailla täyttyy lailla kultamaljain. Kuin kukka valkee kinoksien alta ilmoille kevään henki kerkiää. Puoleksi viel' on talven tyly valta, viel' aamuin maassa kiiluu kuura, jää, syänpäivä paahtava kun taivahalta siipensä kultalentoon levittää. KESÄ. Katoo taivaan kulta-kiilut, himmentyvät hopeehiilut, Saloss' soivat salvospiilut, savuavat sysimiilut. Päivä huikaiseva, paista! Lämmitä maan karun kaista asunnoistas autuaista. Ihmislapsi, heelmät maista hyvät, pahat, konsa kerkee kesäs! Väleen virret herkee, lankee päivänsäteet vinoon. Kerää muistot kultapinoon, kohta Hallan maille lähdet, syttyy vilun valkeet tähdet. SYKSY. Kultainen syksy yllä nummien, laskussa päivän lepää autius lakee, rannoilla rämeen leijuu sumu sakee. Kultaiset tähdet puiden tummien latvoissa, kiertää varjot kummien käärmeiden lailla maassa, marja makee mättäällä puuntaa, suojaa hirvi hakee peitosta soiden usvain summien. Kuu ypö-yksin kiertää kehiänsä, jokainen yksin elää elämänsä, Kimaltain kyynel kylmä puusta putoo. Kuin kohtalo yö mykkä maille lankee. Ahdistus hiipii rintaan outo, ankee, kuu korkeudessa kultarihmaa kutoo. TALVI. 1. Luminen tienoo. Pitkät, harmaat pilvet sataa valkeata vitilunta. Luonto nukkuu iki-unta, unisina aavaa rataa pitkät, raskaat pilvet mataa. Kohta uupuu ihmiskunta. Haihtuu lempi, halveksunta, jotka kiihko mieliin lataa. Valkeata hautuumaata, haudat ristejä vain vailla, -- muut' ei silmä nähdä saata. Tähdet hyisen tienoon päällä. Kuolo elävitten mailla haudat hiljaa kattaa jäällä. 2. Kimaltavat hanget. Välkehtii valkoisena hangen pinta, petäjät nukkuu lumipeitteen alla, syänpäivän kylmä kuulto taivahalla, timanttivöissä vuoren jäinen rinta. Väräjää metsä virttä salaisinta, sinervät varjot peittää tummemmalla hehkulla hanget. Väleen vaipuvalla päivällä silmässään kuin palavinta paahdetta. Syntyy aamuruskon myötä hämärä; kaikki hehkuu lyhven hetken. Kultaiset tähdet kuuluttavat yötä. Kuun sirppi uhkaavana yllä kiiltää, alottaa oudon, yöllisen jo retken. Ytimiin saakka vilun teräs viiltää. 3. Talviseen korpeen. Kuin tarulinnaan äänettömään liukuin timanttipintaa teiden rientää reet, kuurassa kiiluu korkeet harjanteet, heleinä helkkyy hopeesoinnut tiukuin. Jalaksen alla vaikertaa kuin kiukuin viluinen lumi, Korpilammen veet hopealevyksi on hyytyneet, ruskossa ehtoon lailla kultariukuin puut kohoo. Ääretön on korven lepo, ei hiiskahdusta maassa eikä puussa, Keveesti, äänetönnä kiitää repo varjossa viitain, sappikehä kuussa karvaana kiiluu. Niinkuin siivin hepo kiirehtää kuurahelmi-suitset suussa, 1 p:nä huhtik. 1919. V. AKSELI GALLÉN-KALLELA. 26.4.1915. Suomen luonnon suuri satu. Yksinäisen suksen latu käyvä korpeen, vaara-maille, asunnoille autuaille; poikkee Pimentolan pihaan. Lietsoo lempeen, loihtii vihaan, lähtee jälleen, kulkee harhaan lieskoin valkein tähtitarhaan nousee, painuu Tuonen lehtoon, hiipii halki iki-ehtoon. Astuu urhot yöstä esiin. Hopeevirit piirtyy vesiin, herkkyy miesten mielet mesiin, kumpuu käen kullat kesiin, käyvät karhut korven pesiin. Purret puhuu, linnut laulaa, yö ja päivä toistaan kaulaa Pohjan pimeen tanterilla, kuun ja päivän paistamilla. Kuljet kankahilta Hämeen. Tiedät seudut suon ja rämeen. Tunnet Immet, Impivaarat, vedet suuret, seitsenhaarat, linnanherrat, vuorenpeikot, Kiven korvenkäyjä-veikot. Kaikki esille toit yöstä. Maine mahtajalle työstä! KASIMIR LEINO. In nemorian 8.3.1919. Vesiltä väljemmiltä, joilla kulta auringon kiiltää, myrskyt suuret soi, purjeesi vapauden laulut toi, -- ei tartu niihin tahrat maan, ei multa. Säkeesi suitsi sarkasodan tulta, kalvastas kuulsi uuden aamun koi, kauneimmat muodot sointus kieleen loi, taiteeseen hengen taiat saimme sulta. Mestari olit sävelten ja sanan, suur oli taituruutes, muotos mahti. Ulappaan purtes piirsi kultavanan, säteili selkä, läikkyi, lauloi lahti. Ei suistu sointus koskaan yöhön Manan, se aamun-kultain ain on kuulas vahti. VI. KUOLEVA ARMEIJA TUOMITUT. Kumarassa ei nähty oo kulkevan meitä. Karu polkumme on, kukat ei sitä peitä; pimentoon pyhä auringon kehrä ei heitä valoaan, ikihalla vain hyytävi teitä, joit' taivaltamaan kova kohtalo sääti iäks tuomitut. Ah, poven polttavan jääti tylyt lait elämän, min uhmaamme painoa, ylenkatsoen vuosien vaikeiden vainoa! On rotumme ylhäinen, ankara rotu, se tahtohon toisten ei taivu, ei totu. On heimomme heltymätön sekä ylväs, avaruuksihin pystyinä kuin pyhä pylväs kohoamme me kylminä. Hammasta purren me kätkemme tuskamme, -- itkien, surren karitsaa kadonnutta me emme voi kaivata, ratans' saa jokamies ypö-yksln vain raivata. Ei joukoksi liittyen, vaan kukin puolestaan mies miehenä vastata saa elon-huolestaan. Kukin yksin seisonut on tähän saakka, ole heltynyt ei elon paatinen taakka. Mitä voimme me antaa, se ottakaa vastaan, ei hellinyt lie emo liiaksi lastaan. Kova meillä on taisto, karu miehillä vaisto, ylen runsas ei myöskään lie leivän maisto. Me uhmaamme, muilta vain saaden uhkaa, tovin kamppailu käy, pivon täysi jää tuhkaa. KUOLEVA ARMEIJA. (Norjaa tuntureilla 1719). On iskut isketyt, jo raukee rauta, on suoritettu sodan sankartyö, Ylt'ympärillä saartaa jää ja yö armeijaa, aukee hyinen hankihauta. Ain auttoi kalpas ennen, nyt ei auta. Teit työsi, levon, palkan hetki lyö, nyt tuntureiden hyyn ja lumen vyö sun peittää. Sulkeutuu silmälauta. Kotoista ympärillä kaikki. Koti on sulle paikka, kussa voimas soti nälässä, tuiskussa ja kesken jään. Kuss' soitti kilpaa kera myrskyn luoti, hurmeesi kussa kuumimpana vuoti, siell' löysit kinoksissa suvisään, Helsinki, tammik. 1919. VIROLLE. On, veljeskansa, hetkes korkein lyönyt! Käy urhot yhden rodun käsi käissä nyt kalvan-karkeloon kuin ylkä häissä. Ei yllä, sua suuri, enää yö nyt. Yhdessä ensi kerran tehdään työ nyt. Näin kauan kohtaloiden rajusäissä seisoimme yksin, yhtyy tasapäissä taistoissa tiet. Maa kumpikaan ei myönyt vapauttansa. Suomenlahden laineet nyt laulain yhtyy, kiertää kansan maineet meriä, maita. Sorto suistukoon! Verinkin voimme vapauden ostaa, nyt hetki loi, mi pitkät pillat kostaa. Me emme Kullervon käy kohtaloon! NARVA. 20.11.1700-18.1.1919. Säilämme toisen kerran salamoi jo täällä, idältä se riisti Narvan, kahdesti elämän ja kuolon arvan heitimme, kummatkin ne voiton soi. Aseemme aina orjuutuksen loi yltämme, kammottanut kalman karvan ei näkö meitä, iskut joukon harvan vapautuksen Pohjolalle toi. Kuninkaan kera kerran ottelimme, nyt veljeskansan, voittohon vei kalpa. Veremme ääntä aina tottelimme. Ei muutu määrä, vaikka muodot muuttuu; tasalle maan nyt joka sulku, salpa, min suojass' sorron juuret maahan juuttuu. VII. JOULUSÄVELEITÄ JOULU. 1. Kunnia korkeuden Jumalalle... Kultaiset kielet kunniata soivat maan, taivaan, korkeuden kuninkaan. Sävelet paisuu, vyöryy valkeaan sovinnon sointuun huolet, huolten hoivat. Kohoovat kukkuloiksi kunnaat loivat, yö synkkä syttyy valoon valtavaan. Ikuista juhlii henki vapauttaan, -- taivaiset airuet sen alas toivat. Yön halki käymme kirkastusta kohti. Päivällä pilvi, tulenpatsas yöllä vaivamme korpivaellusta johti. Kädessä kannel, kirkas kalpa vyöllä seuraamme tähteä, mi säihkyin hohti, ylistäin Luojaa aatteella ja työllä. 2. Maassa rauha. Soi kauhun sävelin ei enää sota, vallitsee maassa rauha, tahto hyvä, levenee leipä, tallaamatta jyvä saa maata maassa, murrettu on ota nyt kuoleman, niin palatsi kuin kota halvinkin seistä saa, on tyventyvä henkemme myrsky. Suuri, syventyvä lähestyy lepo öistä vartiota. Kristuksen yö, yö ihmeen, kirkastuksen poloa hellii raastettua maata. Aukaisee tähtisilmä lapsi uksen. Nyt aika ristiriitojen on laata, on täyttyvä nyt hetki kaipauksen -- iäiseen rauhaan, Luoja, lapses saata! Jouluna 1918. RAUHAN YÖ. Ylhäinen yö, ah äänetönnä tummut! Rakkauden, rauhan työhön henget herää, ei vaino, viha tahkoo tuhon terää, ei kalska kalvat, räiky sotarummut. Valkeiden, arkain kukkain aukee ummut. Joukkonsa hajonneet taas yhteen kerää jaloimmat henget, yhdellä nyt erää kangastaa yössä kirkastuksen kummut. Oi ihmishenki, kuljit kautta harhain, käy kasvattamaan iki-aatelias, on aineen tappiosi voittos parhain. Yö valkenee, taas aika uusi koittaa jälestä kärsimysten vakaa, vaatelias. Voi niitä, jotka vainon teillä voittaa! 13 p:nä marrask. 1913. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKEA MORSIAN: RUNOJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.