The Project Gutenberg eBook of Hirsipuumies: Sydäntalven tarina, by Runar Schildt

Tapahtuu eräänä talviyönä v. 1840 eversti Tollin huoneessa
Ylä-Grindas nimisessä talossa Räfsbackan kylässä.

Huone on yksinkertaisesti kalustettu kömpelöillä mahonkihuonekaluilla, sänky ja yöpöytä oikealla, sohva, divaanipöytä ja nojatuoleja vasemmalla, shifonjeeri ja kaksi kirjakaappia perällä. Ovi perällä, kaksi ikkunaa, neljä pientä ruutua kussakin, molemmilla sivuilla. Kukikas kaakeliuuni oikeassa nurkassa.

EVERSTI tulee kolistellen sisään perältä, turkki yllä ja pitkävartiset saappaat jalassa, raskas säkki olkapäällä ja kivääri toisessa kädessä.

MARIA seuraa häntä näyttäen valoa talikynttilällä. Hän on unenpöpperöinen ja puolipukeissa.

EVERSTI (heittää säkin lattialle niin että jysähtää ja asettaa kiväärin nurkkaan oikealle). Piru vieköön, tässä minä olen seisonut puolen tuntia ja kolkuttanut turhaan omaa oveani. Aioin juuri lyödä ikkunan sisään, kun sinä tulit.

MARIA. Oli ikävä että minä nukuin niin sikeästi, mutta enhän osannut aavistaa —

MARIA (katselee häntä kummastellen). He ovat syntymäpäivillä kirkonkylässä ja viipyvät siellä koko yön. Tietäähän eversti sen.

EVERSTI. Mainiota, Suurenmoista. Minä palkkaan kahta piikaa, ja kun tahdon päästä sisälle omaan talooni, niin se on mahdotonta siksi että piiat ovat kemuissa.

MARIA (sävyisästi). Antoihan eversti itse heille luvan. Everstin piti olla yötä tuomarilla Staffansnäsissä. Niin oli puhe metsälle lähtiessä.

EVERSTI (heittää karvalakin pois: poimii taskuista ruutisarven, kuulapussin y.m. ja latoo tavarat sohvapöydälle). Auta turkki yltäni. (Maria vie sen porstuaan. Eversti istuu ja aikoo riisua saappaansa, mutta jättää sen tekemättä ja katselee Mariaa siristäen silmiään.) — Ja nyt saappaat. (Maria sävähtää, epäröi.) No, tuleeko siitä mitään? (Maria polvistuu ja kiskoo vaivalla saappaat everstin jaloista: eversti katselee häntä pilkallisesti hymyillen.) Ei taivu hevillä se ylväs niska. Mutta taipuu sittenkin.

EVERSTI. Mutta armollinen neiti ei mielellään palvele isäntäänsä tällä tavoin.

EVERSTI. Et tietenkään, sinä olet ansarikasvi. Onko totta mitä kerrotaan, että olet Rönnvikin vanhan kenraalin äpärätytär?

MARIA (vaivaantuneena, mutta arvokkaasti). Äitini oli kamarineitsyenä
Rönnvikissä, siinä kaikki mitä minä tiedän.

EVERSTI. Ja eräs kotiopettaja oli isäsi. Sanoo kenraalska. Ja sentähden sinä sait asua Rönnvikissä melkein talon tyttärenä, niin kauan kuin kenraali eli. Sait hyviä vaatteita ja hiukkasen sivistystä. Vain tuon kotiopettajan takia. Moitteetonta ja ylevämielistä, se täytyy myöntää. Niinpä niin — annahan kenkäni tänne. (Maria tottelee.) Mutta kun sitten kenraali eräänä kauniina päivänä kuolla kupsahti aivan odottamatta, niin sinusta tuli yht'äkkiä persona ingrata siinä talossa. Tiedätkös mitä se merkitsee?

EVERSTI. Niin niin, elämän latina, sitä ymmärtääkseen ei tarvitse olla oppinut.

MARIA. Mutta kaksi latinan sanaa minä ymmärrän oikein, paremmin kuin oppineimmatkaan oppineet.

EVERSTI (säpsähtää hänen äänensävyään). Älä sure sitä, Mari. Sinä olet puoliverinen kuten minäkin — niin niin, vihkiminen ja sen semmoinen ei mitään merkitse, veri vain. Minun isälläni oli niinsanottu huono maku, hän nai talonpoikaistytön. Mutta minusta tämmöinen puoliveri on hyvä, se antaa ihmiselle niin mainion levottomuuden. Etkö ole huomannut?

EVERSTI (tarkastaa julkeasti hänen vaillinaista pukuaan). Vai et. Sepä vahinko.

MARIA (ymmärtää hänen katseensa, peittää nopeasti povensa). Käskeekö eversti tuoda jotakin syötävää? Säilytyshuoneessa on kylmää ruokaa.

EVERSTI. Kylmää ruokaa? Vai sinä kehtaat tarjota minulle kylmää ruokaa? Oletko liian laiska sytyttämään tulta takkaan, kun minä tulen viluissani ja nälkäisenä metsältä?

MARIA. Ei, en minä laiskuuttani, en vain tullut sitä ajatelleeksi.
Kyllä minä heti —

EVERSTI. Anna olla. En minä tahdo mitään, en lämmintä enkä kylmää.
Yökättää kun ajattelenkin ruokaa.

MARIA. Mutta ehkä jotain juotavaa. Lasi iltamaitoa? Tai tuoppi jouluolutta? Tynnyri ei ole vielä aivan tyhjä.

EVERSTI (kärsimättömästi). Ei ei, minä en tahdo mitään. (Nousee.) En voi hyvin, minussa on jokin pirullinen vaiva toisinaan. Mutta tulta pitää saada uuniin, täällähän on kylmä kuin samojedien helvetissä. (Menee kaakeliuunin luo ja huomaa että siinä on puut valmiina sisällä.) Kas vaan, puut on jo pantu pesään. Se oli onneksi sinulle, nyt sinun ei tarvitse mennä ulos kylmään kyökinporstuaan.

MARIA. On vaarallista polttaa tulta juuri ennen maatamenoa. Kuuluvat jotkut tukehtuneen häkään.

EVERSTI (repäisee tuohenkappaleen irti, sytyttää sen kynttilänliekissä ja saa valkean syttymään). Ämmäin loruja. Enkä minä sitäpaitsi mene nukkumaan vielä pitkiin aikoihin, niin että voit olla aivan huoletta. Et sinä menetä talousmamsellinpaikkaasi sen tähden että isäntäsi kuoli häkään. Oletko iloinen siitä? Vai joko sinä alat kaivata pois täältä?

MARIA (vältellen). Mistäpä minä saisin sopivamman palveluspaikan?
(Hiljaisemmin.) Ei minulle ole sijaa missään.

EVERSTI. Semmoista se on, kun on vähemmän kuin herrasneiti ja enemmän kuin piika. Sinä et saa näppäillä harpun kieliä etkä ommella ristipistokirjailua, ja astiainpesu, vuoteenteko ja siivous ei taas miellytä sinua.

EVERSTI (istuu sohvapöydän ääreen ja katselee hellittämättä Mariaa hänen laittaessaan kokoon päällys-peitettä). Jätä tuo, ehtii sen vielä sitten.

MARIA. Kello on paljon, minä tahtoisin mennä levolle. Jos eversti ei halua ruokaa eikä juotavaa, niin eihän minua enää tarvita täällä.

EVERSTI. Tarvitaan kyllä. Minä vaadin sinua jäämään. Istu tähän sohvalle juttelemaan kanssani vähäksi aikaa. Minä en kuitenkaan saa unta tänä yönä, sen tiedän. Tokko lie niin ollen liikaa, jos sinä valvot hiukan pitempään kuin tavallisesti.

EVERSTI (kärsimättömästi). Kas niin, istu tähän. Minulla on jotain sanottavaa sinulle.

MARIA. En käsitä mitä everstillä voi olla minulle niin tärkeää sanottavaa, että minun pitää saada kuulla se keskellä yötä.

EVERSTI (lyö kätensä pöytään). Sinä et tässä määrää milloin minä saan puhua palvelusväkeni kanssa.

MARIA. Minua ei ole pestattu piiaksi tähän taloon. Muuttopäiväni voi olla huomenna, jos niiksi tulee.

EVERSTI (hillitsee itsensä vaivoin. Katselee Mariaa synkästi, sitten äkkiä melkein rukoilevasti. Äänettömyys. Maria astuu hitaasti sohvan luo ja istuutuu). Älä välitä siitä, mitä minä sanoin äsken, ne olivat vain ajattelemattomia sanoja.

EVERSTI (pilkallisesti). Äläs! Vai sinä tunnet minut. Ruumiin ja sielun puolesta, perin pohjin?

EVERSTI (kuten äsken). Sapperment. Sitä ei kukaan toinen ole uskaltanut väittää koko elämäni aikana. Mutta etkö usko että minussa voi olla jokin pieni kellarinnurkka, johon sinun silmäsi ei ole päässyt kurkistamaan? Etkö usko että minä voisin tehdä jotain — yllättävää?

EVERSTI (siristellen silmiään). Saadaanpa nähdä. (Toisella äänellä.) Mutta täällä on aivan liian pimeä, emme voi nähdä toisiamme niin selvään kuin ehkä pitäisi. Enemmän valoa. (Maria aikoo nousta.) Ei ei, istu sinä hiljaa, minä kyllä hoidan tämän asian. (Sytyttää kaksi kynttilää lisää ja asettaa ne sohvapöydälle.) Nyt sinä olet ollut kolme kuukautta palveluksessani, ja minä olen tuskin vaihtanut kymmentä kunnon sanaa kanssasi. Kuinka se on käsitettävä?

EVERSTI. Ei, eihän se luonnollisesti ole sinun asiasi. Sen tietäminen eikä sen muuttaminen. Mutta kuinka sinä voit väittää tuntevasi minut niin hyvin?

EVERSTI. Juoruja. On ne mahtaneet olla juhlahetkiä kylän ämmille, kun ovat saaneet oikein soittaa suutaan. Sinun pääsi on kai ahdettu täyteen kamalia juttuja?

EVERSTI. Olet tietysti kuullut minun juopotteluseuroistani kaupungissa, ja tappelustani Nykullan vuokraajan kanssa, ja mustalaistytöstä, joka asui täällä minun luonani kuusi kuukautta?

EVERSTI. Ja markkinahullutuksesta, kun minä menin sirkustelttaan ja tein samat temput kuin ne miehet siellä, mutta paljon paremmin? Ja mylläristä, jonka minä heitin koskeen? Ja sysimiehen hevosesta? Ja siitä kuuluisasta pääsiäisyöstä, jolloin Kyöpeliämmä ja minä keitimme taikavoidetta?

EVERSTI. Kenties viihdyt hyvinkin tässä talossa? Saathan täällä hallita ja vallita mielin määrin.

MARIA. Minä olen hyvin kiitollinen, kun olen päässyt tänne palvelukseen. Mihin minä olisinkaan mennyt, kun en voinut enää olla Rönnvikissä. Minä en koskaan unohda, että eversti ajatteli minua.

EVERSTI. Joutavia. Vanha Kristiina otti ja kuoli sopimattomaan aikaan, minä aivan yksinkertaisesti tarvitsin sinua. Ei siinä mitään kiittämistä ole.

MARIA. Onko eversti ollut tyytyväinen minuun? Vai eikö minusta ole mihinkään?

EVERSTI. Jaa, totta puhuen minä en ole paljonkaan tullut ajatelleeksi sinua näinä kuukausina. Kai sinä olet oikein hyvä, koska minä en ole kiinnittänyt sinuun huomiota. Tuottaako väki sinulle vaikeuksia?

MARIA. Kyllä. Joskus tosin vitkastelevat, mutta lopuksi sentään käy minun käskyni mukaan.

MARIA. Että minä olen isätön ja kuitenkin tahdon olla muka — tahdon pitää itseni — "Suottaryökkynäksi" ja "Piikakamari-armoksi" he minua nimittelevät.

MARIA. Selkäni takana he vain niin sanovat. Mutta minä olen kumminkin saanut tietää sen.

EVERSTI. Mutta et Rönnvikissä, etpä tietenkään. Sinne häntä ei kutsuttu, ei ainakaan isän kuoltua. Isä kelpasi, hän, vaikka oli patajuoppo ja heittiö, joka olisi päättänyt päivänsä mieronkiertäjänä, ellei äiti olisi iskenyt silmiänsä häneen. Pidoissa isä joi paloviinaa juomalasista, mutta kättä, joka piteli lasia, koristi hieno sinettisormus, ja se hyvitti kaiken. Äiti oli selän takana "Maatiaislöntys" ja "Lautamiehen pikku lämpimäislimppu." Hän sai kyllä tavallaan kokea samaa kuin sinä omalla tavallasi.

MARIA. Hän kesti sen varmasti paremmin kuin minä. Hän olikin parempi.
Kaikessa.

EVERSTI (katsoo poispäin, puhuu kuin ajattelisi ääneen). Minä olin silloin Kaukaasiassa, kun hän kuoli. Sain kirjeen vasta kahta kuukautta myöhemmin. Kun minä sitä luin siellä savimajassani, olivat seppeleet jo aikoja sitten kuihtuneet hänen haudallaan.

MARIA (mietteissään). Miksi eversti pani kolme kynttilää pöydälle? Se tietää kuolemaa.

EVERSTI (nauraa väkinäisesti). Sinä se olet oikea sanakirja kaikessa mikä koskee taikauskoa, olen huomannut sen jo ennenkin.

MARIA. Aidinäitini. Hän eli minun viidenteentoista ikävuoteeni asti, ja minä kävin usein hänen luonaan. Hän asui metsämökissä kaukana pitäjän pohjoisrajalla, ei osannut lukea eikä kirjoittaa, ei ollut koskaan nähnyt kaupunkia, mutta yhdellä tapaa hän tiesi maasta ja taivaasta enemmän kuin kaikki herraskartanonherrat ja kaupungin maisterit yhteensä.

EVERSTI (tähyillen tutkivasti). Vai niin. Niinkö sanot. Kertoiko hän sinulle koskaan Hirsipuumiehestä?

EVERSTI. Eikö? Vai ei. Hän tunsi kaikki vanhat taiat ja salatemput, mutta ei koskaan maininnut mitään Hirsipuumiehestä. Sepä merkillistä.

EVERSTI. Sekä hyvä että paha, kuinka vain tahtoo. Niinkuin yleensä kaikki muukin tässä maailmassa.

EVERSTI. Oo, ei se ole mikään elävä olento, se on vain pikkuinen, puusta veistetty ukkeli, piru voisimme sanoa, joka tuottaa onnea omistajalleen.

EVERSTI. No niin, piru ei ehkä ole oikea sana. Lyhyesti, kuva joka on leikattu vanhasta hirsipuuaineesta. Se seuraa herraansa kaikkialle ja tuottaa hänelle menestystä jollakin määrätyllä alalla, ei kaikessa. Sitä ei voi lahjoittaa eikä heittää pois — väitetään — sitä ei voi koskaan hävittää, se voidaan ainoastaan myydä. Ja merkillisintä on, että se on joka kerta myytävä huokeampaan hintaan kuin edellisellä kerralla.

EVERSTI. Niin ainakin kerrotaan tässä sadussa. Seuraus on, että jos Hirsipuumies on kulkenut monien käsien kautta, niin sen voi saada hyvin halvalla. (Naurahtaa.) Melkein ilmaiseksi, hahahaa. (Maria katselee oudoksuen everstiä, jonka nauru käy yhä äänekkäämmäksi ja selittämättömämmäksi.) Miks'et naura, Mari? Eikö ole hauskaa, että maailmassa on jotain joka halpenee, hahahaa, kun kaikki muu kallistuu, niin ettei kohta tiedä miten saisi irti hyppysellisen nuuskaa.

MARIA (totisesti). Mutta miksi kukaan tahtoisi heittää pois tai myydä sellaista, mikä tuottaa onnea? Tai suorastaan hävittää sitä?

EVERSTI (luoden salavihkaisen silmäyksen, kevyellä äänellä). Katsos,
kerrotaan että Hirsipuumiehestä pitää päästä eroon ennen kuolemaansa.
Muuten ei saa rauhaa haudassaan. Jää vaille iankaikkista autuuttaan.
Niin kuuluu olevan.

MARIA. Minä vain ajattelin että eversti, joka on matkustanut niin monissa maissa ja kokenut sellaisia tavattomia asioita —

EVERSTI (jyrkästi). Johan minä olen sanonut sinulle etten ole koskaan nähnyt mitään Hirsipuumiestä. Jutun olen kuullut sotilailta nuotiolla. Sodassa pitää valvoa paljon, ja silloin tarinoidaan kaikenlaista hölynpölyä. (Nousee.) Onko kukaan hakenut minua poissaollessani?

EVERSTI. Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin että hän tuli karhuamaan. Ja sinä tiedät ettei minulla ole rahaa millä maksaa hänelle. Se roisto, kymmenen vuotta hän on minua puijannut ja nylkenyt, ja nyt hän aikoo saattaa minut pulaan. Mutta periköön saataviaan oikeuden kautta, laittakoon niin että Grindas joutuu vasaran alle, panettakoon minut velkavankeuteen, tehköön mitä ikinä haluaa — minä en vapaaehtoisesti anna hänelle kopeekkaakaan.

EVERSTI. Minä hankin luottoa joltakulta toiselta sillinhirttäjältä. On niitä kaupungissa riittämään asti.

EVERSTI (raivoten). Jos minä tahdon, niin saan koko sen kauppasaksa-roskaväen nuolemaan saappaankärkiäni, mutta minä vannoin kerran valan — (Hillitsee itsensä.) Me saamme tulla toimeen ilman kauppiaantavaroita.

MARIA. Huomispäivänä tarvitaan uusia posliineja. Ei ole edes yhtä ehyttä kahvikuppia, eversti on ampunut ne kaikki pirstoiksi.

EVERSTI. Tästedes minä juon aina tinatuopista ja syön puulautasilta. Niin on tässä talossa tehty satoja vuosia ennen meidän aikaamme, saa se kelvata meillekin. Kahvi on turha ja vahingollinen juoma, huomisesta lähtien minä en huoli aamulla muuta kuin maitoa.

MARIA (varovaisesti). Pian lakkaa viimeinen lehmä lypsämästä. Meillä kun ei ole heiniä.

EVERSTI. Se on Erikssonin asia eikä sinun. Eikä siitä muuten ole pelkoa, onhan meillä hyvät olkikatot ulkohuoneissamme. Niillä tulemme kesään asti toimeen. Ja jos oljet loppuvat, vastoin luuloani, niin teurastamme elukat ja syömme herkullisesti naudanpaistia joka ateriaksi.

EVERSTI. Sinä koetat kasata mahdollisimman paljon vaikeuksia minun eteeni. Sinä nautit kun saat näyttää, kuinka huonolla kannalla Grindaksen asiat ovat, sinä suorastaan hekumoit ikävyyksissä. Ihmettelen vain sitä, ettet ole jo kysynyt sudenpyynnistäni mitään, sinä kun niin tarkkaan vainuat minun vastoinkäymiseni.

EVERSTI (kiivaasti). Minkätähden! Niin, piru ja hänen enkelinsä, minkätähden! Sano se. Miksi kaikki menee minulta pirstoiksi tähän aikaan? Sää oli kuin tilattu sudenhoukuttelua varten. Täysikuu, ei pilvenhattaraa taivaalla, hiljainen tuuli. Minä lähden liikkeelle oikeaan aikaan. Jo Myllymäellä kuulen susien ulvontaa. Puolta tuntia myöhemmin olemme jäällä. Minä poljen ja nipistän porsasta, kunnes se kiljuu täyttä kurkkua. Ajelemme edestakaisin vanhoilla paikoilla. Ei yksikään häntyri suvaitse näyttäytyä: hiljaa ne myöskin pysyivät. Minä poljen enemmän, ja nassu panee parastaan: se oli surkea ääni, jonka olisi pitänyt kuulua peninkulman päähän joka taholle. Mutta ei. Sudet olivat kuin poispuhalletut — näytti meistä, kunnes yhtäkkiä näimme niitä viisi tai kuusi kappaletta aivan kintereillämme. Olimme lähellä rantaa, ja puiden alla oli hämärää, mutta joka tapauksessa minä sain yhden niistä kirotuista pedoista varmasti tähtäimeeni. Silloin — (Jyskyttää kiivaasti tuoliaan.) Juuri kun minun piti laukaista, tuli pimeä. Niinkuin kynttilä olisi puhallettu sammuksiin. Pilvi oli noussut ja peitti kuun.

MARIA (kuin lapselle, mutta ilman ylimielisyyttä). Oi, kuinka ikävää.
Ehkä huomenna on parempi onni.

EVERSTI (nauraa katkerasti). Susista minä viis, piru soikoon. Yksi sinne tai tänne, ei se minua liikuta, olen minä tarpeeksi niitä ampunut eläissäni. Mutta mistä se pilvi tuli, Mari, sen minä tahtoisin tietää. Hetkistä aikaisemmin taivas oli kirkas, sen minä näin.

EVERSTI. Minä en erehtynyt. Enkä minä puhu vain tästä kerrasta — kaikessa mitä minä nykyään teen, tai oikeammin sanoen aion tehdä, tulee tuommoinen musta pilvenkokka väliin. Kuka ne lähettää, Mari? Minä en aio tyytyä siihen, minä olen sotilas ja tahdon puolustaa itseäni. Minä tahdon tapella, tapella ketä vastaan hyvänsä, joka hyökkää aina kimppuuni väijyksistä, olipa se sitten perkele tai —

EVERSTI. Kuinka kävi? Mainiosti, se on tietty. Pimeys pysyi. Minä odotin uhallakin tunnin, sillä ajattelin, että jos nyt keskeytän pyynnin, niin taivas selkenee oitis kun olen ehtinyt sisälle huoneeseen. Ja jos susi olisi tullut ja asettunut suoraan pyssynsuun eteen, olisin kai saanut sen joka tapauksessa. Mutta kun ei tullut sutta, niin minä pamautin karjua päähän. Se on tuossa säkissä.

MARIA. Se oli pahasti tehty ja aivan suotta. Täällä ei totisesti ole liiaksi kotieläimiä talossa.

MARIA (arasti). Ja miksi eversti tahtoi tulla kotiin? Miksei eversti ajanut Staffansnäsiin niinkuin puhe oli?

EVERSTI. Mitä minulla on Staffansnäsissä tekemistä? Minä en mene sinne enää ikinä.

MARIA. Tuomarihan on nykyään everstin lähin ystävä, sen jälkeen kuin eversti riitaantui Sjöön kartanon paronien kanssa.

EVERSTI. Ystävä… Sanoitpas sanan. (Äänettömyys. Oikeanpuolisten ikkunain takana valkenee, kuuvalo virtaa huoneeseen.)

EVERSTI. Tee minulle palvelus, Mari. Mene ja katso ulos ikkunasta.
(Maria tekee niin.) Mitä näet?

EVERSTI. Ja täysikuu paistaa, eikö totta? Sopiva sudenpyynti-ilma. Ei pilvenhattaraa. (Pui nyrkkiään. Menee ja asettuu aivan Marian taakse. He katsovat kauan ulos yöhön.)

EVERSTI. Tottahan toki. Sinun iässäsi ihmisellä on aina yltäkyllin kaikenlaisia toivomuksia.

EVERSTI (katsahtaen häneen). Aikanaan saat sen kyllä tietää. (Äänettömyys.) Mistä se johtuu että sinä, joka olet nuori ja kaunis, et kaipaa pois tästä valkoisesta haudasta?

EVERSTI. Eikö sinulla ole ketään jota ajattelet ja kaipaat? Ei ketään johon olet rakastunut?

EVERSTI. Sitten olet jäänyt paljoa vaille. Mistä se johtuu? Taipumuksen puutteestako?

MARIA (ylenkatseella, jota hän tuskin huolii salata). Taipumus rakkauteen? Sitä minä en ymmärrä.

EVERSTI. Etkö edes kaipaa seuraa? Talvi-iltoina täällä — sinähän olet kauhean yksin. Minun kanssani et uskalla puhua, piikain kanssa et tahdo. Etkö sinä tuskaannu yksinäisyydestä?

MARIA. En ole täällä koskaan yksin. Katsokaahan, tuolla alhaalla on riihiä ja latoja kuin karjaa laitumella. Tuolla häämöttää Nissaksen lystikäs katto, joka tekee minut aina iloiseksi, ja tuolla loistaa vielä valoa Ala-Grindaksen päätyikkunasta.

EVERSTI (kiivaasti). Kuolemaisillaan? Juovat ne siellä tai harjoittavat haureutta, sitä ne tekevät. Minä kyllä ne tunnen, minä. Mutta nyt minä olen saanut tarpeekseni kauniista kuutamosta, riittäköön jo. (Menee nopeasti porstuaan. Nähdään kuinka ikkunaluukut suljetaan ulkoapäin ja kuullaan kuinka ne ruuvataan kiinni. Maria seisoo ajatuksiinsa vaipuneena; alkaa sitten konemaisesti ja kömpelösti tehdä vuodetta.)

EVERSTI (tulee sisään, hoputtaa lumen jaloistaan porstuassa; istuutuu nojatuoliin ja katselee itsepintaisesti Mariaa). Oikein. Mari. Tee sinä pehmoinen vuode. Oman morsiusvuoteesi teet siitä. (Maria suoristautuu äkkiä, jää seisomaan liikkumattomana selin everstiin. Tämä menee ovelle, lukitsee sen huolellisesti ja pistää avaimen taskuunsa.)

EVERSTI. No, sinä joka tunnet minut niin hyvin, tätä et kai ollut sentään osannut ajatella. (Maria vaiti.) Myönnätkö että minä tuotin yllätyksen?

EVERSTI. Kenties suorastaan toivonut. Ja minä nauta ja pölkkypää kun en ole hoksannut sitä ennenkuin tänä iltana.

MARIA (vaientaa hänet katseellaan). Koko viime ajat olen sitä odottanut. Olen nähnyt teidän häijyytenne kasvavan päivästä päivään, nähnyt kuinka levottomuus ajoi teitä pahemmasta pahimpaan. Teidän sydämenne on niin täynnä myrkkyä että sen täytyi vuotaa ylitse.

EVERSTI. Vaan minun käytöksestäni. Mainiota. On kuin lukisi hartauskirjaa. (Vaiti hetkisen.) Luuletko sinä niinkuin kylän talonpojat, että minä olen hullu?

EVERSTI. Peloittaako sinua, kun minä satun sille päälle että tuon oriini isoon saliin ja ratsastan ympäri pitkin seiniä? Ja kun minä ammun posliinitavaroita karbiinillani?

EVERSTI. Hoo. Tuo on kai olevinaan sääliä. Mutta etkö tosiaan ole koskaan pelännyt omasta puolestasi, että jotakin voisi tapahtua sinulle itsellesi?

EVERSTI (nauraen). Hohoo. Draamallinen pelastus itsemurhan avulla.
Kuinka sen pitäisi tapahtua? Pyssy on lataamaton, sen sanon etukäteen.
Kuula on syvällä karjun kallossa.

MARIA (katsoo häntä lujasti silmiin). Jos eversti tekee minulle väkivaltaa, niin minä pidätän hengitystäni kunnes kuolen.

EVERSTI. Yksinkertainen keino ja sinänsä vallan mainio. Mutta niin lujaa tahtoa ei ole kellään ihmisellä ollut maailman luomisesta saakka.

EVERSTI (katselee häntä epävarmasti, naurahtelee hämillään). Se ei ollut hullummin sanottu, tuo viimeinen. Jumaliste, kolme kuukautta minä olen asunut saman katon alla Jeanne d'Arc'in tai Charlotte Cordayn kanssa älyämättä tuon taivaallista. Muuten, minä laskin leikkiä äsken. Ei minun tarvitse käyttää semmoisia keinoja. Tästä saat avaimen. (Heittää sen hänelle; se jää lattialle Marian jalkain juureen.) Jos haluat, niin minä menen ulos ja avaan ikkunaluukutkin. On aivan turhaa että sinä tunnet itsesi vangituksi. Minä olen yhtä kaikki varma asiastani. (Istuutuu nojatuoliin.)

(Äänettömyys. Eversti nousee ja astelee levottomana huoneessa edestakaisin. Höllentää kaulahuivin solmua.)

MARIA (ottaa tyhjän karahvin yöpöydältä). Onko tämä täytettävä yöksi?

EVERSTI (pysähtyy, mielenkiinto uudelleen heränneenä). Aiotko täyttää sen keittiössä?

EVERSTI (hetken epäröityään). Tietysti se on täytettävä. (Ottaa lattialta avaimen, aukaisee oven raolleen. Maria lähestyy.) Adolfista sinä et saa turvaa, oletko ajatellut sitä? Hän tottelee minua sokeasti.

EVERSTI (vaanien). Vai tiedät. Hyvä on. Mutta jos aiot mennä kylään, niin älä unohda pukea jotain lämmintä yllesi. Pakkanen kiihtyy.

EVERSTI. Ei, ei, mitäpä sinä sinne. (Avaa oven selko selälleen.) Olkaa niin hyvä, teidän armonne. (Maria ulos. Eversti seuraa häntä silmillään. Kävelee edestakaisin huoneessa, vaipuu yhä syvemmälle ajatuksiinsa. Tyhjentää konemaisesti kuulapussin ja laskee puoliääneen kuulat, kerran toisensa perästä. Penkoo umpimähkään kirjakaappeja, vetää auki shifonjeerin laatikoita. Hiipii äkkiä ovelle ja kuulostaa innokkaasti. Takaisin shifonjeerin luo, ottaa yhden laatikoista ja nostaa sen sohvapöydälle. Se on täynnä ritarimerkkejä, mitaleja, solkia, ruusukkeita ja nauhoja, joita hän tarkastelee miettiväisenä, vaihtelevin kaihon ja ylenkatseen ilmein. Pitkä äänettömyys.)

MARIA (tulee sisään täytetty karahvi kädessä: hän on mustassa puvussa ja hyvin kalpea).

EVERSTI (säpsähtää, vetää syvään henkeä, mutta katsomatta ylös). Sinä viivyit kauan, Mari. Eihän sinun vain pitänyt mennä kaivolle asti?

MARIA. En minä veden takia viipynyt. Minun täytyi ottaa ylleni sopivampi puku.

EVERSTI (nostaa silmänsä, huutaa kiivaasti). Oletko tullut hulluksi vai minkätähden pukeudut yht'äkkiä hautajaisvaatteisiin!

MARIA. Mielestäni se ei sopinut tänä yönä. Enhän minä valvo täällä emännöitsijänä.

EVERSTI (katselee häntä valittelevin ilmein: sitten). Musta ja valkea kuin Venetsian naiset. Ei ole paha. Katsoitko peiliin? Tiedätkö että olet kauniimpi nyt kuin ennen? Jumaliste, sinussa on jotain kuninkaallista. Sinulla on oikeus odottaa minulta kuninkaallista lahjaa (Ottaa kahmalollisen ritarimerkkejä ja koristeita, pudottaa ne takaisin laatikkoon niin että kilisee.) Nämä kaikki ovat sinun.

EVERSTI (hitaasti) Mitä ne ovat… Leluja… Tässä on solki… sain sen kerran eräältä suuriruhtinattarelta… Ja nämä… Tähtiä taivaalta niin sanoakseni. (Naurahtaa.) Varisseita hedelmiä Meidän Herramme puutarhasta… Katsos tätä pellinpalasta, se on vaarallinen kappale. Kun kolmikymmenvuotias sen saa, niin hän tulee hulluksi ja kuvittelee olevansa Jumalan vertainen… Ota kaikki, Mari, kulta ja jalokivet ovat vielä arvossaan. (Tyhjentää laatikon, muutamia silkkinauhalla sidottuja kirjepinkkoja putoaa ulos.) Kirjeitä… (Selailee niitä. Nousee ja heittää ne tuleen. Maria astuu hiljaa ja istuutuu sohvalle, ottaa korut yksitellen käteensä ja tarkastelee niitä surullisesti hymyillen, pudottaa ne takaisin. Äänettömyys.)

EVERSTI (kertoen, ei kerskaavasti). Tiedätkö että minä olen palvellut eräässä tämän maailman loistavimmassa kaartissa, että olin hovin suuressa suosiossa ja mahtava mies Venäjällä?

MARIA. Olen kuullut. Teistä puhuttiin paljon lapsuudessani, jo ennenkuin palasitte kotiin.

EVERSTI. Tiedätkö että jätin kaiken omasta vapaasta tahdostani? Ja niin äkkiä, etten huolinut edes pyytää eroa virastani?

MARIA. Sitä en tietänyt. Täällä kulki paljon ihmeellisiä huhuja paluunne syistä.

MARIA. Että jokin kai ajoi teidät kotiin, jokin voimakkaampi kuin kaikki kaartinjoukot ja keisarinhovit maan päällä.

EVERSTI (kamppailee yltyvää levottomuutta vastaan). Jos minä herätän Adolfin ja lähetän hänet kaupunkiin reellä, luuletko että tohtori lähtisi hänen mukanaan tänne — meidän luoksemme?

EVERSTI (kärsimättömästi). Niin niin, tohtori, onko se niin käsittämätöntä?

MARIA. Eversti ei ole koskaan ollut sairaana, sanotaan. Sen täytyy olla jotain hyvin vakavaa —

EVERSTI (keskeyttäen). Mitä siitä, luuletko hänen tulevan? — se on pääasia.

MARIA. Kaiken sen jälkeen, mitä eversti on sanonut ja tehnyt hänelle tämän viimeisen vuoden aikana, hän voi tuskin olla erikoisen suopea everstille. Mieluimmin hän kai vastaisi kieltävästi, mutta hänen täytynee noudattaa lääkäri valaansa.

EVERSTI. Valaansa! Valaansa! Senkö perhanaa minä hänen valastaan — en minä häntä tarvitse. En ole koskaan ennenkään antautunut lääkärin kynsiin, niin että tulen kai toimeen ilman puoskareita nytkin? (Miettii, käy yhä levottomammaksi.) Mutta Adolf voisi ajaa tuomaria hakemaan… niin niin, se on parasta. Pyydän sinua, Mari, juokse heti kuskinkamariin ja herätä hänet. Hän saa ottaa oriin eikä tarvitse sitä säästää. Päinvastoin, sano hänelle erityisesti, että ori saa maata kuoliaana portaitteni vieressä, kunhan vain tuomari on pian täällä.

MARIA (katsoo salatun tuskaisesti hänen levottomuuttaan). Staffansnäsiin on kahden tunnin matka ja sama takaisin. Tuomari ei voi olla täällä ennen kuin päivänkoitteessa.

EVERSTI. Sinä olet hullu! Päivänkoitteessa! Kuinka sinä tiedät että tulee päivä tämän yön jälkeen!

MARIA (vapisevalla äänellä). Laskuni pitää kyllä paikkansa: tuomari ei voi ehtiä tänne aikaisemmin.

EVERSTI. Mutta ei suinkaan hän ole ainoa ihminen maan päällä. Lähetä hakemaan Sjöön paroneja, tai rovastia — ei, ei rovastia — — tai miks'ei, yhdentekevä, olkoon pappi, tai lukkari, tai urkujenpolkija, tai hulluinhuoneelainen, mutta minun täytyy saada tänne ihminen.

MARIA (seisoo ja katselee häntä katselemistaan, kirkaisten). Sinulla on
Hirsipuumies ja sinä tiedät kuoleman tulevan…

EVERSTI (horjahtaa ja on kaatumaisillaan, saa kiinni tuolinselustasta, pyyhkäisee kädellä kasvojaan, suoristautuu ankaralla ponnistuksella: naurahtaa, alkaa puhua, käheästi ja katkonaisesti). Mitä hullutuksia… Hirsipuumies… ja milloinka minä… olen antanut piioilleni luvan sinutella minua…

MARIA (vääntelee levottomasti käsiään, mutisee tukahdutettujen nyyhkytysten lomassa). Hänellä on Hirsipuumies… hänellä on Hirsipuumies…

MARIA (rientää luo). Tässä, tässä. (Eversti juo, sipaisee tukkaansa, oikoo kaulaliinaansa. Maria koskettaa kevyesti hänen otsaansa, hän ei näytä huomaavan sitä, mutta rauhoittuu taas vähitellen. Pitkä äänettömyys.)

MARIA. Jos everstillä on tarvis vain ihmistä jolle uskoutua — enkö minä voi olla kuulijana?

EVERSTI (katselee häntä katkerasti hymyillen). Eversti Toll kävi heikoksi ja etsi apua tyttöletukalta.

MARIA (ottaa jakkaran ja istuutuu hänen jalkainsa juureen). Älkää katsoko minua, uskokaa että tässä on joku toinen, joku joka — jolla on suurempi oikeus istua tässä.

EVERSTI. Ei ole ketään sellaista. Minä en ole kenellekään tilivelvollinen, eikä kellään ole oikeutta vaatia minua edesvastuuseen. Itse olen ollut lakini ja tuomarini siitä asti kuin isäni kuoli ja minä jouduin maailmalle. Se kävi äkkiä ja välinpitämättömästi kuin veden kaato tynnyristä, eikä ollut hansikkaita niissä käsissä, jotka minuun tarttuivat ja pistivät minut Venäjän sotaväkeen. Kun reki ajoi tuonne portaiden eteen ja minun täytyi astua siihen, niin olin kuin nurinkäännetty kinnas. Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin mieleni muuttui ja minä olisin melkein suudellut sitä kovaa kättä. (Lämpenee, innostuu muistoistaan.) Kun sain ensimmäisen kornetin-univormuni, silloin Napoleon ryntäsi Venäjälle suurine armeijoineen. Olimme Pietarissa, varroimme ja kuulostimme. Sydän pysähtyi rinnassa, me tiesimme että maailman suurin sotavoima hyökkäsi meitä kohti. — Luulimme näkevämme Euroopan lattian notkuvan sen saappaiden alla. Kaikki alkoi keinua, kaikki oli irrallaan. Se oli aikaa, Mari, verevien ihmisten aikaa. Ei mikään ollut mahdotonta, ei mikään liian korkeaa tavoiteltavaksi, ei mikään toive liian rohkea. Kunniaa ja arvonimiä, naisia ja rahaa, maata, valtaa, kuningaskruunuja, kaikkea oli jossakin siellä ulkona rajumyrskyssä, tuli vain käydä käsiksi oikealla tavalla ja pitää kovasti kiinni. Ja sitten se alkoi.

EVERSTI. Minä heittäydyin sotaan niinkuin saukko pulahtaa mereen. Mutta kaikki kävi aivan toisin kuin olin ajatellut. Minä yritin kunnostautua, nousta muiden yläpuolelle, löytää suuren tilaisuuden — mutta oli kuin huono onni itse olisi istunut edessäni satulassa. Saavuin liian myöhään perille tai läksin liian aikaisin, minä olin urhoollinen ja kestävä, mutta en saanut tehdyksi mitään jota tuhannet muut eivät tehneet yhtä hyvin. Moskova paloi, suuri armeija lähti pakoon, me voitimme taisteluissa ja taisteluitta, voitimme perin pohjin, mutta minusta se tuntui kirvelevältä tappiolta. Minä en ollut voittanut mitään tai kyllä sentään hiukan, ylenin yhden asteen ja sain ristin rintaani, ensimmäisen noista. (Osoittaa ritarimerkkejä.) Sitten majailimme pitkän aikaa Puolassa, ja siellä — — (Vaikenee.)

EVERSTI. Sinä tuomitset. Se on helppoa, sinulle. Et tunne kunnianjanoa, ei mikään polta niinkuin se. Ostin Hirsipuumiehen eräältä kuolemaantuomitulta juutalaiselta, köyhältä rabbiinilta, joka oli nuoruudessaan ostanut sen oppiakseen ymmärtämään heidän pyhien kirjojensa hämärät kohdat, joita ei kukaan osannut enää selittää. Nyt hän vapisi tuskasta peläten kuolevansa Hirsipuumiehen omistajana ja rukoili minua ostamaan sen. Enkä minä epäröinyt kauaa.

EVERSTI (voimakkaasti). En epäröinyt kauaa. Vain hinta tuotti vaikeuksia, sillä kaikki maailman rahalajit olivat jo aikoja sitten käyneet liian suuriksi. Rabbiini oli suorittanut siitä kulauksen likaista Weichselin vettä, ja minä keksin antaa hänelle hiekkajyväsen, jonka poimin maantieltä ja jonka hän kätki huolellisesti kauhtanansa taskuun. Sitten ojensin käteni ottaakseni Hirsipuumiehen, mutta hän pidätti minua ja sanoi, että toivomus oli ensin lausuttava.

EVERSTI. Oikein, mitäpä muuta. Valtaa hallita ihmisiä. Ja sen sanottuani hän antoi minulle Hirsipuumiehen. (Pistää kätensä povitaskuun ja ottaa sieltä Hirsipuumiehen, katselee sitä kauan ja laskee sen sitten pöydälle. Maria katsoo sitä tuskaisin silmin.) Kun ratsastin kotiin sinä iltana, niin juutalainen riippui jo eräässä tienvarren poppelissa. Voin nähdä hänet vieläkin edessäni: rasvaiset kiharat liehuivat ja väljä kauhtana lepatti tuulessa. (Tutisee kuin vilutaudissa.) Kieli pisti mustana ulos suusta: oli kuin hän olisi näyttänyt sitä minulle.

EVERSTI. Olin synkällä tuulella, kun saavuin perille herraskartanoon, jossa asuimme. Mutta sitä ei kestänyt kauan, sillä Hirsipuumies alkoi pian näyttää voimaansa.

Rykmentinpäällikköni vaimo oli tullut miestänsä tervehtimään. Olin usein tavannut hänet Pietarissa, hän oli ehkä kaunein nainen mitä olen koskaan nähnyt, ja minä rakastin häntä kuin mielipuoli. Hän tiesi sen hyvin ja nauroi aina ilkkuen minulle — kuinkas muuten, minähän olin ruma ja köyhä niin moniin muihin upseereihin verrattuna. Mutta sinä iltana, jolloin tulin kotiin Hirsipuumiehen omistajana, sinä iltana tapahtui jotain ihmeellistä. Minä istuin ja ajattelin häntä… himoitsin häntä… ja hän tuli minun luokseni huoneeseeni, tuli kuin unissakävijä, ohi miehensä ja tovereitteni huoneiden, vaaroista huolimatta. Minä lankesin polvilleni hänen eteensä ja itkin. Ja kun pidin kädessäni hänen valkoista rintaansa, silloin ajattelin: tähän ympyrään on koko elämän salaisuus kirjoitettu.

Mutta en minä kauaksi aikaa jäänyt sellaisiin ajatuksiin. Tuli hetkiä, jolloin Hirsipuumies sai veren kuohumaan vielä kiihkeämmin suonissani, ja se tapahtui silloin kun minä taistelukentällä voitin sotilaitteni kuolemanpelon ja katseellani pakotin heidät tekemään mahdottomia. Olin mukana kaikilla Venäjän sotaretkillä, kaikissa rajakahakoissa, minä tappelin Saksan lakeuksilla ja Kaukasuksen vuorisolissa, ja nyt minulla ei enää ollut vihollista edessäni satulassa. Sotilaiden ruumiit ja naisten lempi, kaikki muodostui minulle porras-astimiksi, ja minä ylenin. — Yhdeksänkolmatta ikäisenä olin eversti, kolmenkymmenenviiden vuoden iässä oli kenraaliksi-nimitykseni päätetty asia — mutta silloin —

EVERSTI (keskeyttäen). Ei mitään se ollut. Ei mitään nimeltä mainittavaa. On olemassa tauti, joka saa lihan häviämään ihmisen jäsenistä, ne kuihtuvat ja surkastuvat, kunnes lopuksi on vain kova luu jäljellä kuivan nahan alla. Kuihtumus nousee nousemistaan, kunnes se jonakin päivänä ulottuu liian lähelle sydäntä — silloin on loppu käsissä. Sellainen tauti voi olla ihmisessä muullakin tavoin, näkymättömänä. Se on yhtä kamala ja yhtä vaarallinen.

EVERSTI. Sitä parannusta minä olen etsinyt monesta maasta. En säästänyt itseäni enkä rikkauksiani. Turhaa kaikki. Sitten eräänä päivänä otin itse hevoseni tallista, valjastin sen ja ajoin yksinäni pohjoiseen, pohjoiseen, Suomea kohti, Ylä-Grindasta kohti. Päivä päivältä, viikko viikolta, kunnes vihdoin kirkonkylän kellotapuli pisti esiin metsänreunan yläpuolella. Hautausmaan ahteessa hevoseni kaatui, ja viimeisen peninkulman sain käydä jalkaisin. Oli sunnuntaiaamu ja kellot soivat, kuulin niiden äänen jo kauas tielle.

MARIA. Sinä pyhänä minäkin olin kirkossa — Rönnvikin herrasväen kanssa. Kirkkoväki puhui kaatuneesta hevosesta ja vieraasta herrasta, joka jätti rekensä tielle ja käveli eteenpäin. Kovin sitä ihmeteltiin kaikissa penkeissä.

EVERSTI. Ei kukaan tuntenut minua. He tuijottivat minua kuin mitäkin — niinkuin tuijottavat vielä tänä päivänä.

EVERSTI. Niin, ja kuitenkin se saattaisi hyvin olla tapahtunut eilispäivänä. Minusta nähden ei mikään ole muuttunut. Jos minä jotakin etsin — sitä ei ollut täällä. Kaikki on niinkuin silloinkin. (Naurahtaa.) Olemme täällä vain me kaksi, Hirsipuumies ja minä.

MARIA (arasti). Eikö eversti ole koskaan koettanut päästä eroon
Hirsipuumiehestä?

EVERSTI. Olen koettanut murskata sitä moukarilla, olen ampunut sitä karbiinilla. Se on ollut masuunissa ja uinut alas monet kosket. Kaikki oli turhaa, niinkuin rabbiini oli ennustanut.

MARIA. Entä eikö ole koskaan ilmestynyt ketään, joka olisi olisi halunnut ostaa sen?

EVERSTI. Sanoppa minulle sinä, joka olet niin varhaisviisas, mikä on ihmisten kesken halvemmassa hinnassa kuin maantieltä poimittu hiekkajyvä?

MARIA (nousee, menee pöydän ääreen ja katselee miettiväisesti
Hirsipuumiestä). Sitä ei tosiaan ole helppo keksiä.

EVERSTI (nousee, yhä kiihtyen). Minä en saa lepoa elämässä Hirsipuumiehen takia, ja jos kuolen sen omistajana, en saa rauhaa toisessakaan maailmassa (Kävelee kiivaasti edestakaisin.) Mutta niin ollen, Mari, minä otankin osani viimeiseen kolikkoon asti. Minä olen kirottu ja tahdon ansaita sen. Lattiapalkit ovat liian valkoisia minulle! (Sieppaa mustepullon shifonjeesilta ja viskaa sen lattiaan.) Ja sinä, Mari, en voi säästää sinua, olet ehkä viimeinen ilo, joka minun on maksettava iankaikkisella tuskalla. Silloin kymmenen vuotta sitten minä vannoin, etten enää milloinkaan käytä hyväkseni Hirsipuumiehen voimaa, mutta nyt tahdon tulla valapatoksikin. Ei mitään pidä puuttuman syntiluettelostani. Sinä et ole niin kaunis kuin hän, se ensimmäinen nainen, jonka Hirsipuumies antoi minun valtaani, mutta olet kuitenkin siksi kaunis, ettet pilaa pitkää riviä. Älä yritä paeta, älä huuda apua, se on turhaa. Minä en säästä sinua.

MARIA (astuu askelen taaksepäin, seisoo jäykkänä silmät ummessa). Minulla ei ole muuta elämässä kuin puhtauteni ja rakkauteni. Raiskaa ne, minä annan sinulle luvan siihen. Vastineeksi sinun on annettava minulle Hirsipuumies.

EVERSTI (järkytettynä). Ja tarkoitat että tekosi on ihmisten silmissä vähemmänarvoinen kuin maantien pienin hiekkajyvä?

MARIA. Ja nyt, kun toivomus on lausuttu, nyt se kuuluu minulle. (Ottaa Hirsipuumiehen. Eversti rientää esiin sitä estääkseen, mutta Maria pitelee jo taikaesinettä molemmin käsin ja painaa sitä rintaansa vasten.)

MARIA (kummissaan). Katso. (Riemuiten.) Hirsipuumies on hajonnut tomuksi. (Antaa tomun valua sormiensa välitse maahan.)

EVERSTI (tulee tuntoihinsa). Ei ei, älä yritä, se on liian raskasta sinulle. Annahan minulle päänalus, lapsi. (Maria asettaa tyynyjä hänen päänsä alle, istuutuu lattialle hänen viereensä, ottaa hänen kätensä molempien käsiensä väliin. Äänettömyys.)

EVERSTI (hiljaa). Kuuletko kuinka on hiljaista. Täällä on maailman loppu, tänne kaikki tiet päättyvät. Sentähden minä tulin tänne. On hyvä kuolla äitinsä talossa. (Maria pyyhkii hänen kosteata otsaansa. Äänettömyys.) Kuinka sinä voitkaan antaa minulle anteeksi, Mari?

MARIA (kumartuu hänen puoleensa, kuiskaa). Minä rakastan sinua,
Christoffer. Minun täytyy saada sanoa se nyt, ennenkuin sinä kuolet.

EVERSTI. Kätesi, Mari. Pane kätesi otsalleni, kun vaikein tulee. (Hiljaisuus.) Minä kuulen vinninportaiden narisevan äidin askelista, kuulen kuinka avain kiertyy lukossa. Hän tulee herättämään minua, nythän on jo valoisa päivä ja vellikello soi… Ei, ei, se ei ole… vellikello… se on… jotain muuta…

MARIA (hiljaa itkien). Christoffer! (Hän nousee hitaasti, ottaa pöydältä kaksi kynttilää ja asettaa ne molemmille puolille everstin päätä. Kumartuu ja suutelee hänen otsaansa.) Jää hyvästi, Christoffer.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HIRSIPUUMIES: SYDÄNTALVEN TARINA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Hirsipuumies: Sydäntalven tarina

HIRSIPUUMIES

RUNAR SCHILDT

HENKILÖT:

EVERSTI CHRISTOFFER TOLL. MARIA.

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE