The Project Gutenberg eBook of Henkimaailman salaisuuksia This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Henkimaailman salaisuuksia Author: Birger Schöldström Release date: August 22, 2017 [eBook #55410] Language: Finnish *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HENKIMAAILMAN SALAISUUKSIA *** E-text prepared by Jari Koivisto HENKIMAAILMAN SALAISUUKSIA Julkaissut BIRGER SCHÖLDSTRÖM Suomennos Tampereella, Isak Julin'in Kustannusliike ja Kirjakauppa. 1905. Kirjapaino Osakeyhtiö "Sanoma" Tampereella. Sensuurin hywäksymä 20 p. huhtikuuta 1905, Tampereella. Mitä waltioneuwoksetar kertoi salaperäisestä maailmasta. Minulle ei tuo wanha ylhäissäätyinen ja hienosti siwistynyt nainen jättänyt tässä julaistuja muistiinpanoja; ne on minulle antanut mies, jonka pyynnöstä waltioneuwoksetar 1870 wuosiluwun lopulla, muutamia wuosia ennen poismenoaan, ne kirjotti. Silloin kuin nämä muistiinpanot kitjoitettiin ja ensi kerran ilmestyiwät, arwosteltiin ne kokonaan toisin kuin meidän päiwinämme; mitä silloin pidettiin taikauskoisuutena, pidetään nyt tutkimista ja miettimistä ansaitsewana. Tässä seuraawat kysymyksessä olewat muistiinpanot. Kadonnut nuorukainen. Naituna asuin minä eräässä etelä-Ruotsin läänin pääkaupungissa, missä mieheni oli yliopettajana eräässä koulussa. Syksyllä 1837 tuli kaupunkiin eräs nuorukainen nimeltä akseli A--a Upsalasta. Hänellä oli suosituskirjeitä miehelleni, joka wastaanotti hänet ystäwällisesti ja pyysi häntä käymään luonaan. Kohta alkoivat oppikurssin luennot, jotka kestiwät lokakuusta seuraawan wuoden toukokuuhun. Eräänä myrskyisenä yönä, kewäällä, heräsin minä hiljaisesta naputuksesta sängyn laitaan. Hämmästyneenä nousin istualleni sängyssä, kysyen kuka se oli, ja sain silloin kuulla surkeata walitusta, niin surkeata, että se sywästi liikutti minua. Kuka sinä olet? -- kysyin jälleen. Ei mitään wastausta, samaa walitusta wain. Hämmästyneenä herätin mieheni, sanoen: Joku ystäwistäni lienee suuressa waarassa ja ajattelee meitä. Etkö kuule kuinka joku walittaa ja waikeroi? En kuule wähintäkään -- wastasi hän. Tuo kolkko naputus lakkasi. Mieheni koetti rauhoittaa minua, että kaikki oli unta, mutta minä olin lewoton mitä oli tapahtuwa. Seuraawana päiwänä tulee miehelleni tieto, että A--a edellisenä päiwänä, myrskyssä ja lumipyryssä oli lähtenyt purjeweneessä purjehtitimaan järwelle. Kaatunut wene oli löydetty, mutta ei jälkeäkään hukkuneesta. Monta yritystä tehtiin kuolleen ruumiin löytämiseksi mutta kaikki turhaan. Ei keksitty wähintäkään johtoa sen löytämiseen. Monta wiikkoa sen jälkeen uneksin minä että A--a seisoo edessäni, pyytäen puhutella miestäni. Eikö se ollut herra A--a, jonka he sanoiwat hukkuneen? -- olin kuulewinani kysyttäwän. Kyllä -- wastaa hän; -- mutta minä en ole hukkunut, minä olen ollut pienellä saarella lähellä kaupunkia ja olen niin onnellinen, niin onnellinen! Minusta näytti että hän oli onnellinen. Hänen pukunsa oli kuitenkin kehno, sillä hän oli ilman sekä takkia että liiwiä; toisessa jalassaan oli hänellä risanen sukka, toinen oli aiwan paljas. Seuraawana aamuna pukeutuessani, koputtaa joku eteisen owelle. Minä tunnen saman naputuksen, minkä unessa olin kuullut edellisenä yönä. Palwelijani tulee sisään, sanoen, että eräs kaupunginpalwelija pyytää puhutella herraa. Nyt saat nähdä että he owat löytäneet A--an, lausuin minä, -- sillä minä olen uneksinut hänestä yöllä. Mieheni sisääntultua, kertoi hän, että A--a oli löydetty ja että hän toimittaisi hautajaiset y.m. Minä kerroin nyt uneni, lisäten: mitta kummallisinta oli, että hän sanoi ei hukkuneensa. Ei hän olekkaan hukkunut -- wastasi mieheni -- hän on uinut maihin. Luultawasti on hän kuollut nälkään ja wiluun kaupungin lähellä olewalla saarella, missä hänen ruumiinsa nyt löydettiin kahden wuorenonkalon wälistä. Hänet löysi eräs kalastaja, joka sattumalta käwi saarella, missä harwoin kukaan käy. Kuolleen pukukin oli sellainen kuin minä sen näin unessa. Warmasti oli hän riisunut takin, liiwit ja saappaat woidakseen helpommin uida, sekä kuluttanut rikki sukat saarella kulkiessaan. Tulupalo Wexiössä. Yöllä helmikuun 10 päiwää wastaan 1838, uneksin minä, että olin aiwan oudolla paikalla, missä joukko huoneita oli ilmiwalkeassa. Minä olin seisowinani mäellä, josta katselin tuota hirwittäwää tulipaloa. Ainoa paikka, johonka nuo tulipalossa kärsineet ihmiset woiwat wiedä tawaransa, oli kirkkomaa, jota ympäröitsi korkea kiwiaitaus. Minä heräsin kowin kauhistuneena, luullen tulen olewan irti talossamme, sillä wanhalla anopillani, joka asui luonamme, oli joukko pellawia säilytettynä waatekomerossa. Minä en uskaltanut itse mennä ylös hänen luoksensa, waan herätin mieheni, sanoen tulen warmaankin olewan irti anoppimuorin luona. Mieheni nousee ylös, kulkee ympäri talossa sekä palajaa tiedolla, ettei talossa eikä naapurissakaan olisi mitään waaraa. Kuunneltuamme hetkisen josko palopilliä kuuluisi, pyysi mieheni minun olemaan lewollisen, mutta minä pysyin wäitteessäni, että uni merkitsi jotakin. Seuraawana päiwänä palajaa mieheni puolen päiwän aikana postinhoitajan luota. Sinä oiet wiimeyönä ollut Wexiössä, ystäwäni, sanoo hän minulle. Minä olen äskettäin puhutellut erästä posteljoonia, joka wiime yönä tuli sieltä. Melkein koko kaupunki oli silloin tulessa; ainoa paikka, missä luultiin pelastettujen tawarain olewan suojattuna raiwoawalta tulelta, oli kirkkomaa, jonka muuriaidan yli wiskattiin joukko huonekaluja, waatteita ja muuta tawaraa. Tuo uni oli sitä kummallisempi kun en minä koskaan ollut käynyt Wexiössä elikkä kun ei minulla siellä ollut ketään, jonka kanssa minulla olisi ollut mitään tekemistä. Monta wuotta oli kulunut tuosta yöstä. Minä olin siirtynyt pois etelä-Ruotsista ja olin nyt leskenä asettunut Tukholmaan, kun minun 1863 sieltä piti matkustaman Wexiöön käydäkseni terwehtimässä siellä asuwaa naitua tytärtäni. No, tunteeko äiti jälleen unensa näyttämöä? kysyi eräänä päiwänä tyttäreni. En, lapsenti; mutta Wexiöhän on äsken uudestaan rakennettu, niin että se warmaankin on kokonaan muuttunut sitten tuon yön jälkeen kuin olin unissani täällä. Eikö löydy enään jälellä mitään osaa kaupungista ennen paloa Kyllä idän puolella -- wastasi tyttäreni. Eräänä päitoänä menin asialle tuohon kaupungin osaan. Tultuani eräälle waatimattomalle puurakennukselle, joka nyt on purjettu ja jonka sijalla on nykyaikainen kaksinkertainen rakennus, pysähdyin hämmästyneenä. Tässä seisoin unessa -- huudahtin minä; -- sellaisena kuin kaupunki näyttäytyy tältä paikalta, näin minä sen samana yönä kuin Wexiö paloi. Luutnantti T--kin kuolema. Nuorena uneksin minä usein asioita, jotka ihmeellisellä tawalla toteutuiwat. Usein oli näitten unien sisältönä henkilöt, joita en paljon ajatellut ja joista en juuri wälittänyt. Näin oli erään unen laita, jonka näin yöllä huhtikuun 30 ja toukokuun 1 päiwän wälillä 182?. Minä olin seisowinani ikkunani edessä ja näkewinäni kuinka wastapäätä olewassa talossa ripustettiin lakanoita ikkunain eteen sekä että minä kysymykseeni: "kuka on kuollut siellä?" sain wastaukseksi: "luutnantti T--k, joka on ollut ulkona purjehtimassa 7 muun herran kanssa; niistä kahdeksasta on 7 hukkunut." Minä heräsin, mutta nukuin pian jälleen, jolloin uneksin, että minä kadulla kohtasin ihmisiä, jotka kantoiwat ruumispaaria, joilla makasi kaksi nuorta miestä tuttawistani, sekä että minä, päästäkseni siwuuttamasta paaria, riensin erääseen kauppapuotiin, missä oli kaksi nuorta naista saaleja ostamassa, jotka kertoiwat kutka nuo kuolleet oliwat ja että he oliwat hukkuneet samalla kertaa kuin T--k. Minä heräsin kauhistuneena, makasin kauwan ja ajattelin tuota kamalaa unta, mutta nukuin wihdoin, jolloin olin olewinani oudolla paikalla, jossa minä puhuin erään nuoren surupukuisen naisen kanssa jostakin työstä, jota hänen piti suorittaa. Surupukuinen nainen pyysi minun anteeksi antamaan, että hän kuljetti minut keittiön kautta, "sillä minusta on niin raskasta kulkea jonkun wieraan kanssa huoneen läpitse, jossa mieheni on äskettäin ollut ruumiina." Toukokuun 1 päiwänä jälkeen puolen päiwän olin minä ulkona ajelemassa muutamien sukulaisteni kanssa, jolloin luutnantti T--k kulki ohitse ja terwehti meitä, ja minä lausuin silloin heille: "Jumalan kiitos että luutnantti T--k huwitteleikse tänään maalla eikä weneessä, minä uneksin hänen hukkuneen." Seuraawana aamuna wetäessäni ikkunan kaihtimet ylös, näen minä kuinka lakanoita ripustetaan naapurin ikkunan eteen. Oitis lähetin sinne tiedustelijan, ja sain pian wakuutuksen uneni ensimäisen osan todellisuudesta. Luutnantti T--k oli ehtoolla purjehtinut kotiin eräästä ulkorawintolasta, jonka läheisyydessä me kohtasimme hänet eilen. Seurassa oli 8 henkeä ja niistä oli T--k ja 6 muuta herraa hukkuneet. Jälkeen puolenpäiwän menen minä ulos ja kohtaan silloin niinkuin unessa näin kahdet ruumispaaret. Niitä wälttääkseni menen erääseen myymälään, näen siellä nuo unessa näkemäni kaksi naista ostamassa saaleja ja tulen wakuutetuksi kutka nuo kuolleet oliwat, sekä että he oliwat olleet luutnantti T--kin seurassa. Wähän ajan kuluttua sen jälkeen tarwitsin apua työhön. Minulle neuwottiin luutnantti T--kin leski. Minä menin hänen luokseen. Kuinka hämmästyinkään tuntiessani huoneen sellaisena kuin se esiintyi wiimeisessä uneni osassa. Nuori, surupukuinen nainen, jota tulee sisään, on sama, sanat, jotka hän sanoo käskiessään minun käymään keittiön läpitse, owat samat. Kaiken tämän olin nähnyt ja kuullut unessani. Wanha täti. (Tämä näky ei ole waltioneuvoksettaren vaan hänen tyttärensä) Eräänä ehtoona, kun minä ja wanhempi siskoni, joka asui samassa huoneessa minun kanssani, olimme menneet lewolle ja sisareni luki ääneen minulle, näjin minä sängyn perällä kalpean pään, jota kirkas walo ympäröitsi. Wapautuakseni tästä, kuten luulin, sairaasta mielkuwituksesta, suljin minä silmäni, mutta huomasin itseni silloin ihmeellisellä tawalla, niinkuin unessa, siirretyksi wanhan tätini asuntoon Tukholmassa. Minä olin kulkewinani pimeän wierashuoneen läpitse sänkykamariin, jota yölamppu heikosti walaisi ja jonka walo lankesi päänalustalle, jolla tuo ennen näkemäni kalpea pää lepäsi, jonka minä nyt jälleen tunnen. Se on wanha tätini, neiti G--stjerna. Hänen palwelustyttönsä seisoi sängyn wieressä sanoen minulle: "neiti kuoli äsken." (Neiti G--Stjerna kuoli joulukuun 19 p:nä 1851 seitsemänkymmenen seitsemän wuoden wanhana.) Awatessani jälleen silmäni oli näky kadonnut. Minä tiedän, etten ollut nukkunut, sillä koko tämän ajan olin kuullut sisareni lukewan. Muutamia päiwiä sen jälkeen olin kutsuttu erääseen seuraan. Sisään astuessani kysyttiin minulta: "Onka neidin wanha täti kuollut?" Posti oli tuonut tiedon, että hän oli mainittuna ehtoona kuollut. Sopimus. Minulla -- kertoi waltioneuwoksetar taas itse -- oli weli, joka oli laiwaston upseeri. Minä rakastin paljon täta weljeä ja murehdin hänen milloin raiwoisesta milloin sywästi surumielisestä luonnosta. Kerran oli hän sanonut minulle, että hänen kuollessaan, saisin siitä tiedon samassa silmänräpäyksessä, waikka meret ja mantereet eroittaisiwat meidät. Hän pyysi minulta saman lupauksen ja minä annoinkin hänelle nuoruuden ymmärtämättömyydessä saman lupauksen. Wuodet wieriwät ja tuo nuori meriupseeri teki laweita matkoja. Hänen joka kerta matkustaessaan, uudistimme hywästijättöhetkellä sopimuksemme, kunnes hän kerran pitemmäksi ajaksi oli jättäwä kotipaikan. Minä epäsin silloin hänen pyyntönsä saada nähdä minut jos kuolisin hänen poissa ollessaan. Minä aawistin, että se oli wiimeinen kerta kuin me näjimme toisemme ja että weljeni olisi kuolewa oman kätensä kautta. Ellet sinä tahdo ilmoittaa itsesi minulle, niin tulen minä sinne luoksesi -- sanoi hän lewollisesti. Mutta ei näkywässä muodossa - pyysin minä. Ethän luule tappawan itseäni? Sitä en tosin tee, mutta jos minä, wastoin kaikkea luuloani kuolen, niin saat sinä tietää siitä. Minä olen sanonut waimolleni, että jos koko maailma wäittää minun kuolleeksi ja sisareni sanoo päinwastoin, olet sinä se, jota waimoni on uskominen. Siis, niin kauwan kuin et sinä ole kuullut kuolemastani taikka minä sinun kuolemastasi, pysyy lupauksemme lujana. Monta kuukautta oli kulunut eromme jälkeen kun minä uuden wuoden päiwänä istuin kotonani erään wanhemman sukulaisen, tätini rouwa R:n kanssa. Ystäwällinen tätini huwitteli mieheni kanssa pienokaisiamme, jotka äänekkäästi ilmaisiwat iloaan. Huolimatta iloisten lasten leikistä lankesin horroksiin. Minä olin wiime aikana ollut hywin lewoton weljestäni, joka silloin oleskeli Göteborgissa. Olin koko päiwän paljon ajatellut mitä tietoja odotettu posti toisi hänestä ja millainen tulewa wuosi olisi. Nyt olin olewinani wieraassa seudussa, jossa menin erääseen rawintolaan. Tultuani suureen saliin, näen minä ruumisarkun seisowan keskellä lattiata. "Kuka siinä lepää?" kysyin minä. Siihen wastaa eräs talonpoikaispiika; "Älkää katsoko sinne, se on rouwan weli, hän kuoli tuolla ulkona portailla". En kuitenkaan wälittänyt hänen kiellostaan, waan nostin ruumiswerhon ja näin -- weljeni katkaistulla kaulalla. Herättyäni horrostilastani tuntui minusta ikään kuin olisin nukahtanut wain minuutin. Mieheni ja tätini puheliwat yhä lasten kanssa, mutta minä olin ollut kaukana tiedustellakseni tulewan wuoden suruja. Göteborgin posti toi kirjeen miehelleni, joka sisälsi tuon odottamattoman, mutta iloisen tiedon, että weljeni taloudellinen tila ei ollut niin toiwoton kuin ensiksi luulimme ja että hänelle oli tarjottu hywä wirka Landskronasta. Kohta ryhtyi hän uuteen toimeen ja häneltä saatiin wain hywiä tietoja. Puoli wuotta sen jälkeen heräsin minä eräänä yönä siitä että jääkylmä, kostea käsi laskeusi raskaasti olkapäälleni. Aikoessani sysätä pois sen, jähmettyi käteni wierasta kättä koskettaessani. Nyt kauhistuin minä, nousin istumaan, katsellen ympärilleni, mutta ei ollut ketään huaneessa, ainoasti heikko kirkas walo, joka wähitellen katosi. Minä katsahdin kelloa, se oli neljänneksen wailla neljä. Kaksi päiwää myöhemmin tulee tätini luokseni walmistaakseen minua suurelle surulle. Hän pyysi minua nöyryydellä wastaanottamaan Jumalan koettelemuksen j.n.e. Minä keskeytin häntä kysymyksellä: "Onko miehelleni tapahtunut mitään?" Hän oli nimittäin silloin pois kotoa. "Ei, mutta onhan muitakin, joita rakastat". "Niin on sitten August kuollut toissapäiwänä lähellä 4 aamulla ja hän on itse sen tehnyt." Tätini kummasteli suuresti ja sanoi: Niin, hän on ampunut isensä. Ei, weitsellä on hän päiwänsä lopettanut. Sinä tiedät siis kaikki ennakolta -- sanoi hän, nyt täytyy sinun seurata mukana kälysi luokse walmistaaksesi häntä onnettomuudelle. Minä seurasin tätiäni, joka wielä wakuutti todeksi mitä ennen jo tiesin. Onneton weljeni oli samana yönä, jolloin hänen henkensä käwi luonani, istuen rawintolan portailla, raskasmielisyyden kohtauksessa, leikannut partaweitsellä kaulansa. (Tämä kolkko tapaus tapahtui Landskronassa 13 p:nä heinäk. 1841.) Tullessani kälyni luo, oli jo henkilöitä tullut ilmoittamaan hänelle tuota surullista uutista. Wasta kun minä sanoin olewani warma hänen miehensä kuolemasta, uskoi hän sen. Eräs tapaus Sipoon pitäjässä. Lähellä Porwoon kaupunkia, maatilallaan, Sipoon pitäjässä, asui ratsumestari T. Eräänä kylmänä syysaamuna piti hänen matkustaa Porwooseen. Hän nousi warhain ylös ja meni waatehuoneeseensa hakemaan matkaturkkiaan kun kuulin kowaa kolkutusta owelle. Astukaa sisään! -- huutaa hän ja hänen anoppinsa rouwa F. astuu sisään. Hywää huomenta! Niin warhain ulkona. Minä hankin kaupunkiin ja ajattelin ohi kulkeissani poiketa teillä. Terwe tultua perässä, poikani, terwetultua kohta, wastasi wanha rouwa ja katosi. Ratsumestari rientää keittiöön, missä palwelijat owat kokoontuneet ja kysyy onko joku nähnyt hänen anoppiaan? Ei, ei suinkaan tuo wanha rouwa, joka on niin sairaanlainen, ole niin warhain ja niin kowassa pakkasessa ulkona -- arweliwat palwelijat Hän kielsi heitä mitään sanomasta waimolleen ja lähti kotoa, ihmeissään tuosta kummallisesta tapauksesta. Ehtoolla istui rouwa T. lewottomana sänkykamarinsa ikkunan ääressä. Tuskallisena katseli hän tietä pitkin, josta hän odotti miestänsä, joka tänä ehtoona wiipyi tawattoman kauwan poissa. Sänkykamarin edustalla oli suuri sali, josta hän nyt kuuli kolinaa ikäänkuin siirrettäisiin huonekaluja edestakaisin. Onko kukaan salissa? Miksi siiwotaan näin myöhään? -- kysyi hän lapsenhoitajalta, joka tuuditti hänen pientä lastaan. -- Mene ulos katsomaan. Palwelustyttö palasi sanoen ettei salissa ollut ainoatakaan ihmistä ja että huonekalut oliwat paikoillaan. Tuskin oli owi suljettu, kuin sama kolina kuului uudelleen. Warmaankin on joku tuolla ulkona -- toisti rouwa. Sitten on se rouwan äiti. Ratsumestari näki hänet aamulla arkihuoneessa -- wastasi tyttö wastoin ratsumestarin kieltoa: Seikka selweni nyt odottawalle. Hänen äitinsä oli kuollut, sentähden wiipyi mies niin kauwan poissa. Wihdoin, kun ratsumestari myöhään palasi, toteutui hänen surullinen aawistuksensa. Rouwa de F. oli kuollut saman päiwän aamulla (Ewerstiluutnantin waimo de F. kuoli 8 p. lokak. 1800). Itse oli ratsumestari wilustunut, sairastui ankarasti eikä elänyt enään kauwan anoppinsa jälkeen, joka oli sanonut hänen terwetulleeksi kohta perästä päin. (Ratsumestari T. kuoli toukok. 19 p. 1801.) Sali, josta kolina kuului, tuli hänen ruumishuoneekseen. Lapsensa murhaaja. (Tämän kertomuksen on waltioneuwoksettarelle antanut kreiwi P. Sparre tunnettu kirjailija, joka oli itse kuullut sen tuomari U:lta.) Siihen aikaan kuin tuomari U. hoiti muutamaa tuomiokuntaa Smoolannissa, joutui hän kerran tuomitsemaan erään lapsensa murhaajan. Syytetty tuotiin esiin ja oli tuomarille jo hänen lapsuudestaan hywin tuttu henkilö. Rikos oli törkeä. Waimo, joka oli murhannut seitsemän wuotiaan lapsensa, oli tuomittawa kuolemaan. Hän pyysi yksityisesti puhutellakseen tuomaria ja rukoili häneltä armoa, jota ei hän kuitenkaan woinut antaa, sillä laki oli jyrkkä. Tuomio julistettiin ja oli joku aika myöhemmin pantawa täytäntöön. Tuomari näki aina edessään rikoksellisen waimon epätoiwon ja hänen kuolemankauhunsa. Hän oli syleillyt tuomarin polwia ja kerjännyt häneltä henkeään .. kurjinta henkeä, mieluummin kuin kuoleman. Tuomarin täytyy matkustaa muuanne toimilleen ja oli oikein iloinen siitä, sillä hän sai siten olla tietämätön päiwästä, jolloin murhaajan piti erota maailmasta, joka hänelle oli niin rakas. Muutamia kuukausia sen jälkeen matkusti tuomarimme seudun kautta, jossa hänellä oli kewäällä ollut tuomarin wirka. Nyt oli syksy ja pimeys oli jo tullut. Uninen kyytimies istui hänen wieressään rattailla. U. tuntee jonkun tarttuwan hänen kappansa kaulukseen. Hän katsoo taakseen ja huomaa, että joku pitää kiinni kauluksesta, se on tuo onneton lapsensa murhaaja, joka istuu waunujen takapuolella ja kolkosti tuijottaa häneen. Anna! -- huudahtaa tuomari. Kyytimies kääntyy silloin taaksepäin ja huutaa: "Woi, sehän on Anna, joka kadotti henkensä tuolla mestausmäellä." Samassa rupesiwat hewoset juoksemaan winhaa wauhtia ja kun tuomari katsahti taakseen, ei aawetta enään näkynytkään. Molemmat hukkuneet. Karlskronasta meni kaksi nuorukaista L:m ja F:r, purjehtimaan. Wene kaatui ja he hukkuiwat. (Wuonna 1832 toukokuun 16 p:nä hukkuiwat kunink. laiwaston perämies parooni Kaarle L:m ja nuorukainen F.F. F:r. purjehdusmatkalla Karlskronasta Skansiin). Edellisettä päiwänä oli toinen näistä molemmista ystäwistä ollut käymässä erään esimiehensä, nimittäin mieheni, luona. Hywästijättäessä pyysin häntä pian palajamaan. Palweluksessani oli minulla silloin hywin kaunis tyttö, jonka kanssa L:m usein tapasi lawerrella. Hänen wiimeisen käyntinsä jälkeisenä päiwänä piti tytön mennä alas järwelle waatteita pesemään. Sill'aikaa tulee wieraita, jotka minulle puhuwat onnettomuuden tapauksesta, mikä tapahtui noille molemmille nuorille miehille L:mlle ja F:rille. Minä kuulen palwelustyttöni palajawan ja näen kuinka hän suurimmassa kiireessä rientää keittiöön waateastian kanssa. Minä kysyn häneltä: Mitä hätänä? Tietäkää rouwa, että minä äsken kuulin niin kummallisen äänen. En woi sanoa kuuluiko se pilwistä taikka järwestä, mutta kamalalta se kuului. Minä, joka olin nähnyt hänen monasti puhelewan L:mn kanssa, kysyin oliko se hänen äänensä? Hänen äänensäkö? Miksi olisi se hänen äänensä? -- wastasi hän ihmetellen. Etkö sinä ole kuullut hänen hukkuneen puolen päiwän aikaan? Tämän kuultuaan kauhistui hän niin, että minä luulin hänen pyörtywän. Wihdoin sanoi hän: Niin se oli hänen äänensä. Nyt tunnen minä jälleen sen. Selwästi oli se hänen äänensä. Monta yritystä tehtiin hukkuneiden löytämiseksi, mutta toistaiseksi turhaan. Joku aika sen jälkeen lähetän minä eräänä ehtoona palwelustyttöni lihaa hakemaan teurastajalta. Minä kohtaan hänen eteisessä ja pyydän hänen näyttämään minulle lihan. Liha on pilaantunutta. Huh, kuinka se haisee -- sanon minä. Menkäämme sisään -- pyytää hän. -- portailla on perässäni joku. Liha ei ole pilaantunutta. Keittiöön tultuamme, katselen minä häntä. Hän on kuoleman kalpea ja wapisee. Minä katselen ulos eteiseen. Haju tuntuu hirwittäwältä, mutta en näe ketään. Kuka kulki perässäsi portailla? Se oli L:m. Minä näjin hänen selwästi tullessani portin läwitse ja sitten on hän minua seurannut. Se oli hän, joka haisi niin kauhiasti. Minä wakuutan rouwalle, että liha on aiwan tuoretta. Niin se todella olikin. Awattuamme taas owen eteiseen tunsimme samaa hirwittäwää ruumiin katkua. Mene jumalan nimessä! -- pyysi tyttö ja kohta ei tuntunut enään ruumiin katkua, mutta kuului ikäänkuin joku olisi raskain askelin poistunut. Wähän aikaa sen jälkeen herään minä warhain eräänä aamuna huutoon ja walitukseen palwelijain huoneesta. Minä menen sinne jo saan nähdä mainitun tytön nukkumassa ristiinpannuilla käsillä, jotka hän kohotti ylös ikäänkuin awuksihuutaakseen jotakuta. Minä tahdon puhua siitä, jahka te wain tahdotte mennä pois tyköäni -- pyysi hän unessa. -- Mene pois, mene pois! Waikeata oli saada hänet herätetyksi. Awattuaan silmänsä, sanoi hän iloisesti: Hywä oli, että rouwa herätti minut. Minä en ole unessa saanut olla rauhassa L:mltä ja F:riltä. He owat pyytäneet minua sanomaan että he lepääwät ------ niemen luona ja että minun on meneminen F:rin äidin luo tätä ilmoittamaan. Hän meni rouwa F:rin luo ja kertoi unensa, äidistä oli asia kummallinen ja hän epäili, mutta antoi wihdoin naarata niemen kohdalla, löydettiin wain F:rin hattu ja äyskäri. Naarattiin uudelleen muutaman päiwän kuluttua, jolloin tytön osoittamalla paikalla löydettiin L:min ruumis sekä wähän matkaa siitä F:rin. Palwelustyttö eli wielä 1879 ja muisti kauhistuksella nämä tapaukset nuoruuden ajaltaan. Eräs anteeksianomus. Nuoruudessani oli minun kowin ikäwä kaswatusäitini talossa. Nämä ikäwät hetket matkaansaaatti eninmäkseen emäntäneitsyt, joka palweli kaswatusäitiäni. Hän oli kowin epärehellinen ja petti kaswatusäitiäni kaikella tawalla. Jo lapsena näjin hänen wehkeensä, ja huomattuaan, että minä ilmoitin ne kaswatusäidilleni, wihastui hän minuun ja kosti siten että hän walehteli ja puhui alituisesti pahaa minusta, Hän oli kaswatusäitini suosikki, mitä teki asemani tukalammaksi. Niin kuluiwat wuodet hänen lakkaamattaan paheestaan ja näpistelemästä. Hän ei koskaan woinut anteeksi antaa minulle, minä kun häntä tarkastelin, waikken minä ilmoittanut kaswatusäidilleni mitään. Silläwälin olin joutunut kihloihin ja minun piti matkustaa pääkaupunkiin ollakseni pitemmän ajan tulewien appiwanhempaini tykönä. Emäntäneitsyt makasi kurkkutaudissa kun minun piti matkustaa. Antakaa anteeksi minulle, neiti, kaiken teille tekemäni pahan -- pyysi hän, matkapuwussa astuessani hänen huoueesensa. "Rukoilkaa Jumalalta anteeksi, neitsyt, olkaa uskollinen kaswatusäidilleni. Minä toiwon ettemme enään näe toisiamme" -- wastaan minä. Muistaessani mitä hän oli minulle tehnyt ja ollen nuoruuden kewytmielisyydessä, unohdin minä jumalallisen käskyn sowinnollisuudesta lähimmäistäni kohtaan. Puoli wuotta tulostani Tukholmaan olin eräänä yönä tuntewinani jonkun hiljaa koskettawan kättäni. Minä heräsin ja näin edessäni kaksi laihaa, ristiin pantua kättä, jotka epätoiwoisesti wäänteliwät. "Oi Jumala, mitä se on? Auta! auta!" huusin minä tuskassani, jonka jälkeen näky katosi, Seuraawana päiwänä tuli luokseni eräs ystäwä kotiseudultani. Hänelle kerroin minä tuon kamalan näyn, jonka näin edellisenä yönä. Silloin hän sanoi: "Sinä saat luultawasti pian kuulla että kaswatusäitisi emäntäneitsyt on kuollut, sillä sellaiset kuin näkemäsi kädet owat hänenkin." Kohta tuli kirje sukulaiseltani, jossa hän kertoo, että emantäneitsyt oli kuollut ja että hän wiimeisenä yönä oli lakkaamatta wäännellyt laihtuneita käsiään ja epätoiwossa puhunut kuinka pahoin hän oli kohdellut minua koko ajan kuin minä olin ollut kaswatusäitini luona. Majuri M:n kuolinwuoteen ääressä. Kaikki majuuri M:n läheiset sukulaiset oliwat kuolleet, niin ettei hän enään wiihtynyt seudussa, missä hän oli monta wuotta asunut, waan muutti Tukholmaan. Hän wuokrasi pari wähäistä huonetta erään syrjäkadun warrella, pohjoispuolella kaupunkia, ja eli siellä hywin säästeliäästi. Ukko sairastui ja kutsuttu lääkäri hankki sairashoitajan, erittäin luotettawan ja hywän ihmisen, joka istui kuolewan sängyn ääressä. Eräänä ehtoona istui tuo palkattu hoitajatar ja katseli kuinka kuolema yhä sywenpään painoi leimansa sairaan welttoihin kaswoin juonteisiin, sekä ajatteli kuinka yksinäinen ukko oli. Yksinäinen oli todellakin tuo wanha ukko, jonka ärtyinen luonto oli karkoittanut nuo harwat tuttawat ja sukulaiset, jotka hänellä enään oli jälellä. Ei yksikään ystäwällinen käsi ojentaisi hänelle wiimeistä wirkistäwää juomaa ja sulkisi wäsyneet silmät; ei yksikään hellä ääni puhuisi rakkauden ja toiwon kieltä taistelewalle hengelle; ainoastaan wieras, palkattu hoitajatar olisi hänen wiimeisen taistelunsa todistajana. Sängyn yläpuolella, seinällä, riippui erään wanhan wirkatakkiin ja kunniamerkkeihin puetun miehen kuwa. Hoitajatar ajatteli olisiko se ehkä majuuri itse taikka hänen isänsä. Joku tarttuu kiiwaasti ulommaisen huoneen owenlukkoon, eräs wanhempi herra astuu sisään, menee sängyn luokse ja kumartuu kuolewan yli. Hoitajatar tuntee hänessä sängyn yläpuolella riippuwan kuwan alkuperän. Ettei häiritsisi heitä, meni hän toiseen huoneesen, missä hän aiwan tyynesti istahti sukkaa kutomaan. Hetken kuluttua meni hän sairaan huoneesen katsoakseen puuttuisiko sairaalta mitään. Huone oli tyhjä. Ei ollut kukaan woinut mennä ulos muuta kuin ulommaisen huoneen kautta, jonka owella sairaanhoitajatar oli istunut. Hän meni sängyn luo... kaikki oli loppunut. Kaswojen piirteet oliwat jo jähmettyneet kuoleman kylmän käden koskettamisesta, mutta kellastuneilla kaswoilla, jotka niin usein oliwat ilmaisseet tyytymättömyyttä ja suuttumusta, kuwastui nyt hiljainen rauha. Wainajan eräältä omaiselta, joka tuli perimään jälkeen jääneet tawarat, kuuli hän, että sängyn yläpuolella olewa kuwa oli wainajan isän kuwa. LIITE. Otteita Camille Flammarion Uraniasta. Helsinki 1891. K. G. Holm. Tapahtuuko henkinäkyjä hywin harwoin? Ei näytä siltä. Muistelen muun muassa tapahtuman, jonka minulle kertoi wanha nuoruuteni ystäwä Jean Best, joka yhdessä kuuluisan ystäwäni Edouard Charton'in kanssa, wuonna 1833 perusti Magasin pittoresque nimisen lehden, ja joka kuoli muutama wuosi sitten. Hän oli luonteeltaan totinen, kylmä, perusteellinen mies, mainio käytännöllinen kyky: kaikki, jotka tunsiwat hänet, tietäwät kuinka wähän hermostunut hän oli luonteeltaan, ja että hänen henkensä pysyi aiwan erillään kaikista sellaisista asioista, jotka osat mielikuwituksen kanssa jonkinlaisessa yhteydessä. Niinpä niin, seuraawa tapahtuma sattui hänelle itselleen, kun hän oli wiiden eli kuuden wuoden wanha lapsi. I. Se oli Toul'issa, hänen syntymäseudullaan. Hän makasi eräänä iltana pienessä sängyssään, mutta wielä hereillä, silloin näki hän äitinsä tulewan kamariinsa, kulkewan sen läpi ja suuntaawan askeleensa wiereiseen salonkiin, jonka owi oli auki, salongissa istui hänen isänsä erään ystäwän seurassa korttia lyöden. Hän nousi heti wuoteeltaan ja riensi äitinsä jälkeen, aina salonkiin saakka, josta hän kuitenkin etsi häntä turhaan. Isänsä joka oli tullut lewottomaksi torui häntä ja toimitti hänet jälleen makaamaan; wakuuttaen että hän oli nähnyt unta. Lapsi, joka silloin todellakin luuli nähneensä unta, laskihe uudelleen lewolle ja koetti nukkua. Mutta muutamia minuuttia myöhemmin, hänellä oli wieläkin silmät auki, näki hän toistamiseen hywin selwästi äitinsä, joka tälläkin kertaa kulki aiwan lähellä häntä, ja nyt syöksyi hän äitiänsä wastaan syleilläksensä häntä. Mutta samassa katosi hän. Lapsi ei enään tahtonut mennä lewolle, waan jäi salonkiin missä isänsä jatkoi peliä. Samana päiwänä ja samalla hetkellä kuoli hänen äitinsä Pau'ssa. Tämän on herra Best itsa minulle kertonut, sywälle oli tämä tapahtuma painunut hänen mieleensä. II. -- Kun Jaakko kuningas, Englantiin saapuneena ruton raiwotessa Lontoossa, wanhan Cambden'in seurassa oleskeli sir Robert Cotton'in luona maalla, näki hän unissaan wanhimman poikansa, joka wielä oli lapsi ja sillä hetkellä oleskeli Lontoossa; pojalla oli werinen risti otsassaan ikäänkuin hän olisi miekalla haawoitettu. Tästä unesta kauhistuneena alkoi kuningas rukoilla ja meni aamulla sir Cambdenin huoneeseen, kertoen hänelle mimmoisen näyn hän yöllä oli nähnyt; sir Cambden lohdutti häntä sillä, että se ainoastaan oli ollut unennäkö, jonka johdosta ei tarwinnut olla lewoton. Samana päiwänä sai kuningas kuningattarelta kirjeen, missä ilmoitettiin hänen kadottaneen poikansa, joka oli kuollut ruttoon. Kun lapsi näyttäytyi isälleen unessa oli hän muodoltaan ja warreltaan täysi-ikäisen miehen kokoinen. III. -- Neiti R... erinomaisella päättämiskywyllä warustettu nainen, hurskas, olematta tekopyhä, asui, ennen awioliittoaan enonsa, kuuluisan lääkäri D...n luona, joka oli Tiedeseuran jäsen, hän asui erillään äidistään, joka maaseudulla makasi kowin sairaana. Eräänä yönä uneksi nuori nainen että hän näki äitinsä edessään kalpeana ja kowasti surewana sen johdosta ettei hän ollut lastensa parissa; poika, joka oli ollut erään Parisilaisen seurakunnan pastorina oli nimittäin siirtynyt Espanjaan ja tytär oli Parisissa. Pian kuuli hän äitinsä useamman kerran huutawan häntä nimeltä; hän näki unessa niiden henkilöjen, jotka oliwat äitinsä seurassa ja jotka luuliwat hänen tarkoittaneen poikansa tytärtä, joka oli saman nimellinen, menewän wiereiseen huoneeseen häntä noutamaan; sairaan antama merkki osoitti, ettei hän tahtonut tawata häntä, waan Parisissa oleskelewata tytärtään. Hänen kaswonsa ilmaisiwat tuskaa, jota hän tunsi tyttärensä poissaolosta; äkkiä muuttuiwat hänen kaswojensa juonteet ja kuolonkalpeus peitti kaswot; tämän jälkeen waipui kuolewa wuoteelleen hengetönnä. Seuraawana päiwänä tapasi D... neiti R...n erittäin synkkämielisenä ja tiedusteli häneltä syytä suruunsa; neiti D... kertoi silloin enolleen unelmansa kaikkine yksityiskohtineen, joka oli saattanut hänet niin lewottomaksi. D..., joka tapasi hänet tässä mielentilassa, painoi häntä rintaansa wastaan ja tunnusti, että äitinsä kuolema oli liiaksi todellinen; muihin selityksiin ei hän ryhtynyt. Muutamia kuukausia myöhemmin kun neiti R... enonsa poissa ollessa, järjesteli hänen paperiaan, joita tämä, samoinkuin usea muu, ei mielellään sallinut kajota, löysi hän kirjeen, joka hänen enolleen kertoi äitinsä eri kuoleman-kohdista. Suuri oli hänen kummastuksensa, kun hän siinä luki unelmansa yksityis-kohtineen. IV. Seuraawassa aiwan hiljakkoin huomatussa tapauksessa oli tarkastaja aiwan hereillä kuten te ja minä tällä hetkellä. Kysymyksessä olewa henkilö Robert Bee asuu Wiganissa Englannissa. Seuraawan kummallisen ilmiön on tarkastaja itse merkinnyt paperille. "Joulukuun 18 päiwänä 1873 läksimme, waimoni ja minä, waimoni wanhempien luokse Soutportiin, minun wanhempani oliwat silloin, ainakin sen mukaan kuin me tiesimme, aiwan terweet. Ehtoopäiwällä seuraawana paiwänä käwelimme meren rantaa pitkin, yhtäkkiä tulin niin tawattoman alakuloiseksi, ettei mikään ollut minulle mieleen, seuraus olikin, että pian palasimme kotipuolelle. "Äkkiä walitti waimoni pahoinwointia ja sanoi menewänsä äitinsä huoneeseen muutamaksi minuutiksi. Silmänräpäys tämän jälkeen nousin nojatuolistani ja läksin salonkiin. "Nainen, puettu siten, kun hän olisi ulos lähtemäisillään, siwutti minut, tullen wiereisestä makuuhuoneesta. En woinut eroittaa hänen kaswojensa piirteitä, koska hän käänsi kaswonsa pois minusta; kuitenkin terwehdin häntä heti, lausuen muutamia sanoja, mutta en enään muista, mitä lausuin. "Samassa silmänräpäyksessä, hänen kulkiessa minun ohitseni, tuli waimoni äitinsä huoneesta ja kulki juuri sen paikan ohi, missä huomasin naisen, jota waimoni ei kuitenkaan näkynyt huomaawan. Minä huudahdin heti suuresti kummastellen: 'Mutta kuka se nainen sitten oli, jonka juuri kohtasit?' -- 'En minä ole ketään kohdannut', wastasi waimoni wielä enemmän kummastuneena kuin minä. -- 'Kuinka', wastasin minä, 'etkö juuri nyt huomannut naista, joka kulki juuri sen paikan ohi, missä sinä nyt seisot ja joka luultawasti tuli äitisi luota; tällä hetkellä hän lienee kuistilla'." "'Se on mahdotonta', wastasi hän, 'tällä hetkellä ei löydy muita ihmisiä koko talosta, kuin äitini ja me'." "Wieraita ei myöskään silloin ollut käynyt talossa, tutkimme talon tyystin, mutta turhaan." "Kello oli silloin kymmenen minuuttia wailla kahdeksan. Seuraawana päiwänä saimme sähkösanoman, jossa ilmoitettiin, että äitini samana tuntina oli kuollut sydänhalwaukseen. Halwaus kohtasi häntä kadulla ja hän oli puettuna juuri samalla tawalla, kuin outo nainen, joka oli kulkenut siwutseni." V. Herra Fredrik Wingfeltd, asuwa Belle-Isle en Terressä (Gotes du Nord) kirjoittaa että hän maaliskuun 25 päiwänä 1880, kun hän meni lewolle, luettuaan jonkun werran illalla, näki unissaan weljensä joka asui Essexin kreiwikunnassa Englannissa, luonansa; tämä ei wastannut hänelle tehtyyn kysymykseen, waan pudisti päätänsä, nousi tuolilta ja meni tiehensä. Tapaus waikutti niin eläwästi kertojaan, että hän unenhorroksissa hyppäsi sänkystään ja heräsi, kun hän laski jalkansa lattialle, huutaen weljeään. Kolme päiwää tämän jälkeen kuuli hän weljensä kuolleen pudottuaan hewosen selästä, 25 p:nä maaliskuuta 1880 kello yhdeksän illalla pari tuntia aikaisemmin hänen unennäköään. Tutkimus on osoittanut tämän kuolontapauksen päiwämäärän oikeaksi ja kertomuksen tekijän merkinneen unelmansa muistikirjaansa samana päiwänä, kuin hänen weljensä kuoli, eikä myöhemmin. "Herra S... ja hra L..., jotka molemmat palweliwat samassa wirastossa, oliwat jo kahdeksan wuotta olleet erittäin hywiä ystäwiä. Maanantaina 19 päiwä maaliskuuta 1883 sai L... mennessään wirastoonsa ankaran watsakohtauksen; hän poikkesi sentähden muutamaan apteekkiin, missä hänelle annettiin muutamia rohtoja. Seuraawana päiwänä oli hän yhä wielä sairaana; lauantaipäiwänä samalla wiikolla oli hän poissa wirastostaan. "Lauantai-iltana 24 päiwä maaliskuuta oli S... kotona, hänellä oli päänkiwistys; hän sanoi waimollensa, että hänellä oli liian kuuma, jotain sellaista ei hän ollut tuntenut kahteen kuukauteen; tehtyänsä tämän muistutuksen meni hän lewolle ja minuutti myöhemmin näki hän ystäwänsä L...n seisowan edessään, puettuna tawallisiin waatteisiinsa. S... huomasi senkin yksityiskohdan L...n puwussa, että hänellä oli suruharso hatussaan, että hänen päällystakkinsa oli auki ja että hänellä oli keppi kädessään. L... katseli häneen teräwästi ja poistui. S... tuli ajatelleeksi seuraawata lausetta Jobin kirjasta: 'Henki kulki kaswojen edessä ja hiukset lihassani kohosi pystyyn'. Tällä silmänräpäyksellä tunsi hän kylmän wäreen selkärankaa pitkin ja hänen hiuksensa nousiwat pystyyn, hän kysyi waimoltaan, paljonko kello oli. Waimo wastasi kellon olewan kaksitoista minuuttia wailla yhdeksän. Hän lausui: 'Kyselen sitä sentähden että L... on kuollut; näin hänet äsken'. Waimo koetti wakuuttaa, että se oli sula mielenkuwitus; mutta hän wakuutti kiwenkowaan, ettei mikään perustelu saattanut häntä muuttamaan wakuutustaan." Näin kuuluwa oli herra S...:n antama kertomus. Hän ei saanut tietää ystäwänsä kuolemasta ennenkuin seuraawana päiwäna sunnuntaina kello kolme jälkeen puolen päiwän. L... todellakin kuoli lauwautai-iltana, kun kello oli noin kymmenen minuuttia wailla yhdeksän. VI. "Kuninkaan oleskellessa Awignonissa 23 päiwä joulukuuta 1574, kuoli siellä Lothringin kardinaali Charles. Kuningatar (Katatrina de Medicis) oli mennyt tawallista aikaisemmin lewolle, ja hänen wuoteensa ympärillä seisoi, muitten merkillisten henkilöitten ohessa, Nawarran kuningas, Lyonin arkkipiispa, rouwat de Retz, de Lignerolles ja de Saunes, josta kaksi owat todistaneet tapahtuman todeksi. Koska hän kiiruhti lausumaan hywää yötä, heittäytyi hän yhdellä hypyllä päänälustalleen, yht'äkkiä peitti hän käsillään kaswojaan, kirasi kowasti, huutaen awuksi läsnäolijoita, joille hän tahtoi osoittaa kardinaalia, joka istui sängyn jaloissa, ojentaen kuningattarelle kätensä. Hän huudahti useamman kerran: 'Herra kardinaali, minulla ei ole mitään teidän kanssa tekemistä'. Nawarran kuningas lähettää samassa silmänräpäyksessä erään howiherran kardinaalin luokse, ja tämä palattuansa kertoo että kardinaali samalla hetkellä oli kuollut." *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HENKIMAAILMAN SALAISUUKSIA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.