The Project Gutenberg eBook of Uusi pirtti: 4-näytöksinen näytelmä, by Arvi Järventaus

TARVANTOVUOMAN KALLA, köyhä tunturimökin isäntä.
ELLI, hänen vaimonsa.
KAARINA, heidän tyttärensä.
NIMISMIES |
PAPPI | Muotkan virkamiehiä.
POLIISI |
OPETTAJA |
YLIOPPILAS.
KIRJAILIJA.
TIEVAN TOPI.
KIRKKOVÄÄRTI.
KATEKEETTA (kiertokoulunopettaja).
1:NEN RAJAMIES.
2:NEN RAJAMIES.
1:NEN LAPPALAINEN.
2:NEN LAPPALAINEN.
PAPIN ROUVA.
PALVELUSTYTTÖ.

Tarvantovuoman Kallan pirtti, matala ja musta sekä jokseenkin ahdas; seinät useasta kohti lahoneet ja pullistuneet sisään; katto niin matalalla, että juuri sopii suorana seisomaan. Peräseinällä kapea yksipuolinen ikkuna, kaksiruutuinen; alempi ruutu paikattu päreellä. Ikkunan alla penkki ja yläpuolella hylly, jolla on rykelmä erikoisia pulloja, toinen toistaan likaisempia; ikkunan vieressä naulassa almanakka. Oikealla perempänä matala ovi ja etualalla ruijalainen hellakamiini savutorvineen; kamiinin ja oven välissä penkki ja vesisaavi; viimemainitun vieressä soikea arkkunen, "kiisa". Seinällä vahvoja puutappeja nauloina, joissa riippuu pari vanhaa peskiä, lapinlakki, kintaspari y.m. Vasemmalla etualalla pöytä, seinustalla penkki ja perempänä seinä-sänky, pää katsomoa vasten; sängyn yläpuolella hylly, jossa on pari kolme mustunutta kirjaa, paksu raamattu sekä likaisia paperinpalasia. Vasemmalle vielä herättäjäkello sekä navettakiilu, jossa on tuli. Peräseinällä ovensuussa toinen sänky, jonka yläpuolella seinällä joitakuita poronvaljaita. Tuoleina puupölkkyjä. Talvi-ilta, joulun edellä.

Elli lapinpuvussa, tuhruinen takki päällä vastaa taikinaa, joka on pienessä kaukalossa pöydällä. Kalla vanha, laiha mies, ohut, harmaantunut täysi-parta, päällä sininen, kulunut lapintakki, jalassa paikkaiset sarkahousut ja vanhat poronnahkakengät (nutukkaat), jotka ovat pauloilla kierretyt nilkoista kiinni; makoilee sängyssä.

KALLA. Elli, antiapa se tupakkakukkaro siitä kiisalta. (Elli heittää taikinan vastaamisen ja vie kukkaron.)

KALLA (panee piippuun ja puhaltaa muutaman savun). Köyhyys on meillä, äiti. Ei ole venäjänlehtiäkään ollut moneen kuukauteen. Putkenjuuria on polteltu. Mutta odotahan, kun tulee se esivallan eläke, niin silloin me poltamme parasta Ruijan tupakkaa.

ELLI. Voi, voi, kun sinä houraat. Eihän se ollut kuin leikkiä vain polesalla [poliisi] ja papilla. Sinua hassuttaakseen sanoivat vain.

KALLA (nousee istumaan). Elä houraa, Elli. Kyllä minä tiedän. Totta se puhe oli.

ELLI. Sinä olet tullut lapseksi, kun uskot sellaista. Etkö jo tunne polesa-Simppaa sen vertaa?

KALLA. Tunnen kyllä ja tunsin isänsäkin. Isän poika hän on. Sen tiedän. — Enkä minä polesasta niinkään, mutta kun pappi lupasi kirjoittaa keisarille, niin uskon, että kirjoittaa. — Ja elinkeinoraha tulee, saat olla varma.

KALLA (on heittäytynyt jälleen sänkyyn pitkäkseen). Pappiko? Elä jo!
Papin minä tunnen paremmin kuin sinä. Kristitty mies, ei hän valehtele.
Vai vielä jo… huihai!

KALLA (hypähtää sängystä ja kävelee edestakaisin). Sinulla on suuri epäusko, Elli. Sinä et usko, että keisari antaa. Mutta saat nähdä, että se antaa. Ihan vissiin! Minulleko ei antaisi? (Pysähtyy keskelle lattiaa ja levittelee käsiään.) Minä olen puoliväliin viidettäkymmentä vuotta asunut tunturissa ja tehnyt työtä kuin karhu. Kiveliöstä raivannut pellot ja niityt — viiden lehmän heinän — rakentanut talon tyhjin käsin. (Menee Ellin luo.) Muistatko, siinä oli työtä kun porolla vedätimme rakennuspuita Kaikuvaaran alta? (Kävelee edestakaisin kädet selän takana.) Tässä ovat käyneet kruununherrat joka vuosi, lensmannit, papit ja polesat. On käynyt oman maan herroja ja ulkoriikin miehiä. Ja katto on ollut pään päällä heillä. (Pysähtyy keskelle lattiaa.) Mitä olisivat tehneet, jos ei täällä olisi taloa ollut? Kinoksessa olisivat saaneet nukkua… kruununherrat. Nyt saavat pirtissä pötköttää lämpimässä… heinävuoteilla. Kyllä esivalta tietää, että talo on ollut tarpeellinen täällä… tunturissa… pakkasen kynsissä. Kyllä on lensmanni puhunut maaherralle, että hyvä täällä on olla… Tarvantovuomassa. (Menee istumaan jälleen sängyn laidalle.) Kyllä ne kirjoittavat esivallalle, että antavat eläkkeen minulle, joka olen nuoruuteni voimat kiveliöön haaskannut. (Sytyttää piipun, joka on sillä välin sammunut.) Millä me elämme, jos ei esivalta astu apuun, nyt kun vanhuus on tullut? En jaksa enää paljon työtä tehdä. Ei ole minusta Ruijan rantaan raitojen kanssa. Eikä ole poikaakaan, joka lähtisi. (Huoaten.) Oli poika, mutta Herra korjasi pois… pahasta maailmasta.

ELLI. Niin, niin, millä eletään. Se on selvä, että nälkäkuolema tässä tulee, nyt kun me olemme vanhat. Mutta en minä usko siihen sinun eläkkeeseesikään. Narrinaan pitävät sinua… maailman herrat.

KALLA. Sinä olet aina itsepäinen. Vai suruton! Kyllä se raamatut osaa.
Kuultiinhan se.

ELLI. Osaa mitä osaa. (Pyhkii kämmeniään takkinsa helmaan.) Ei kuulu Kaarinaakaan riekoista. (Menee ikkunan ääreen.) Sinne jäi saura [heinäpieles] vielä vainiolle. Et saanut sitä navettalatoon.

KALLA. En minä jaksanut. Pannaan huomenna. Kun eläkerahat tulevat, otetaan renki ja ostetaan hevonen. (Nousee istumaan sängyn laidalle.) Sitten rakennetaan uusi pirtti ja eletään niinkuin herrat! (Nousee kävelemään.) Kolme hirsikertaa korkeampi, kuule, Elli, kolme hirsikertaa… Pirtti kuin pappila! Oi, voi!

(Kaarina tulee; lappalaispuvussa, päässä lapinmyssy ja hartioilla kirjava liina, vyöllä likainen kirjovyö sekä peskipuukko ja neulakolelo.)

KAARINA (heittää kaksi riekkoa penkille). Siinä on saalis. Kaksi vaivaista riekkoa. Ei niihin lankoihin riekko käy; ovat liian paksut.

KALLA (käy Kaarinan eteen). Älä huoli, ostetaan uudet. Poro-Mikkalalla on hienoa messinkilankaa. Ostetaan sitä ja jo käy riekko ansaan taas. Odotahan, kun saadaan eläkeraha.

KAARINA (naurahtaa). Vai on isä taas eläkerahassaan. Ei sieltä taida mitään tulla.

KALLA (nyökyttää päätään). Tulee, tulee, kyllä lensmanni tuo. Saat nähdä.

KALLA. Tuo se… kunnankuitin… ja rahat myös. Kyllä esivalta antaa minulle… kiveliön raatajalle.

ELLI (puhaltelee hellakamiiniin). Ei ole kuivaa puuta taas ollenkaan.
Ei saanut kahvipannua lämpenemään.

KALLA (ottaa lakkinsa ja kintaansa). Minä lähden noutamaan, niin saa
Kaarina lämmitellä. (Menee.)

KAARINA (on heittänyt peskin yltään; istuu pöydän päähän).
Eläkerahastaan se isä taas uneksii.

ELLI (nousee kamiinin edestä ja panee leipiä paistinuuniin). Siitähän, se. Minä en saata antaa anteeksi polesa-Simpalle, että hän äijää hourautti tuolla tavoin. — Mitä eläkerahoja niitä…

KAARINA. Mutta itse se isä sen alkuun pani. Sitä jo kuvitteli kesällä, kun oltiin Keläsvuopiossa heinänteossa. Sanoi hakevansa valtiolta eläkkeen, kun on vanhaksi tullut. Aikoi rakentaa uudet ladot… sellaiset kuin on Suvannon papilla.

ELLI. Mitäpä siitä, vaikka olisi äijä kuvitellutkin, mutta kun Muotkan herrat rupesivat lisää houruuttamaan, polesa etunenässä… ja sitten vielä pappi päälle.

KALLA (heittää puut kamiinin eteen). Sieltä tulee ajomiehiä. Joelta kuului huutoa.

KALLA (lämmittelee käsiään hellan edessä). Ei ne kruununherrat siitä välitä. Tulevat, milloin sopii.

ELLI (tuskaillen). Tulevat nyt, kun ei ole leipääkään kuin juuri omaksi tarpeeksi.

KAARINA. Rajamiehet ne ovat! Siellä molitti Tievan Topi törmän alla.
Tunsin äänestä.

(Ulkoa kuuluu kolinaa ja äänekästä puhetta. Porontiuku helähtelee väliin. Nimismies, pappi, poliisi, Tievan Topi ja kaksi rajamiestä työntyy sisään. Miehillä on peskit päällä, neljäntuulenlakit ja keltapunareunuksiset luhkat [peskin päällä oleva leveä suojus], joiden yli suopunki on heitetty.)

NIMISMIES (tervehtii Kailaa ja Elliä laskien kätensä heidän hartioilleen). Terve, terve! Terveisiä Muotkasta.

KALLA (toimessaan). Terve, Jumalan terve! (Tervehtii pappia.) Terve, terve, Jumalan terve! On pappikin lähtenyt taas mukaan. Käykää istumaan, hyvät vieraat. (Menee ulos).

(Miehet riisuvat peskejänsä, kopistelevat lunta poronnahkakengistään ja puhaltelevat käsiinsä. Nimismies ja pappi istuvat vasemmalle. Kalla palaa puusylystä kantaen.)

KALLA (polvillaan hellan edessä; pistää puita takkaan, joka välistä lyö savua sisään; papin puoleen kääntyen). Pappi se ei niin usein käy kuin tämä lensmanni. Joka vuosi kaksi kertaa ja aina kovilla asioilla. (Päätään kynsien.) Kruununkuitit… kunnankuitit… maantiemaksut, semmoisia ne on hänellä asiat. Ja meidän tunturi-ihmisten täytyy maksaa vain, ei auta. Ulosottaa muuten… armotta. Sillä on kova virka tällä lensmannilla.

PASTORI (joka on sytyttänyt piipun). Eikö Kalla ole lukenut, että lain virka on kuoleman ja puustavin, mutta evankeliumin virka elämän ja rauhan?

KALLA (hyppää pystyyn). Ja ilon ja riemun ja autuuden! Kyllä kuulee, että pappi on tullut taloon. Kuulee äänestä jo! (Papille.) Niin vain, veljeni, niin se on, kuin sanot: elämän ja rauhan ja autuuden. (Hykertelee käsiään ja kävelee edestakaisin, kunnes pysähtyy nimismiehen eteen, joka on avannut eväslaukkunsa.) Jaa, lensmanni, sinä se olet ollut alhaalla taas? Helsingissä?

KALLA. Niinkuin sinä et osaisi jo tätä ulosottoa… köyhiltä ihmisiltä.
Hah, hah!

KALLA. No mitä muuta? Eihän siinä lensmannin virassa muuta. Ota ulos… ja lähetä voudille. Syytä käräjissä… varasta… ja lähetä linnaan. Siinä se, hah, hah!

KALLA. Halpana? Älä jo… en minä, mutta se kun on sellaista. Ota ulos… lähetä voudille, hah, hah! — Toista se on tällä papilla. Sillä on sielut ruokittavina. Siitä on leikki poissa. Anna niille ruokaa, etteivät kuolisi ja vastaa kaikkivaltiaalle Jumalalle viimeisellä tuomiolla. Siitä on leikki poissa.

KALLA (istuen pöydän päähän). Tässä on jauhot vähissä. Ei ole saatu, kun ei ole Ruijaan päästy. Eukko on huolehtinut kovasti, mistä jauhoja saadaan.

PASTORI (joka on istahtanut penkille akkunan eteen). Muotkassa on jauhoja vaikka kuinka paljon.

KALLA (hypähtää ylös). Kuule, äiti, Muotkassa, kirkolla, on jauhoja! Ei ole hätää. Saamme mennä kuin Jaakopin pojat Egyptiin. Huihai! (Pysähtyy papin eteen). Minä olen sanonutkin eukolle, että älä huoli, kyllä jauhoja saadaan. Minä luotan sanaan, jossa veisataan:

En pelkää, vaikka piirittäis, mua monta tuhatt' miestä, ja juonens' kaikki virittäis mua Herra niistä tietää päästää.

KALLA (joka on kävellyt edestakaisin, on pysähtynyt 1:n rajamiehen luo). Miten isäsi jaksaa?

KALLA. En ole nähnyt häntä moneen vuoteen. En pääse kirkolle enää; hyvä jos Ruotsin puolelle, Suvantoon jaksan. Vanhuus on tullut.

TIEVAN TOPI. Älähän huoli, Kalla, kun eläkerahat tulevat. Silloin ei vanhuuskaan paina.

KALLA. Ole sinä vaiti! Saisit jo maksaa ne sivakat, jotka särit toissa talvena. Ei pääse metsäänkään enää, kun on sivakat tärvelty.

POLIISI. Älä huoli, Kalla, kun keisarin rahat tulevat, niin ostetaan uudet sivakat.

KALLA (innostuen). Jo vain! Ostetaan uudet, Amerikan malliset.
(Kääntyen papin puoleen.) Joko on pappi kirjoittanut esivallalle?

POLIISI (iskien silmää nimismiehelle). Kyllä se pappi kirjoittaa. Se kun se vain leikkiä puhuu.

ELLI (vihastuen). Vai ei! — Kyllä sinä olet kaunis poliisi! Viitsit vanhaa miestä kiusata. Et tiedä, millainen levottomuus meillä on, kun se tässä uneksii ja hokee niistä eläkerahoistaan, niin ettei puusylystä saa enää säretyksi.

KALLA. Kyllä pappi kirjoittaa… se on tietty ja lensmanni myös.
Keisari antaa kyllä… sillä on paljon rahaa.

POLIISI (nauraen). Papilla on niin paljon keisarille kirjoittamista, ettei tahdo joutaa.

KALLA. Älä sie puhu…kyllähän papilla työtä on. Mutta siinä samassa menee, samassa juuri.

TIEVAN TOPI. Jo vain… panee reunaan, että Tarvantovuoman Kallalle uusi pirtti ja heti. (Hämmentää pataa.) Kovin tämä onkin jo rähjä.

KALLA (innostuen). Jo vain! kolme hirsikertaa korkeampi, että mahtuu lensmannikin suorana seisomaan. Jo vain. Uusi pirtti… komea kuin pappila.

KALLA (innostuen yhä enemmän). Jo vain! Kelpaa siinä sitten maata papin ja lensmannin.

TIEVAN TOPI. Herra se olen minäkin… papin kokki! Hah, hah! — Nyt saisi olla ryynit.

KALLA. Jo vain. Minä olen ajatellut jo ruveta vedättämään hirsiä uutta pirttiä varten. Mitä herrat siitä arvelevat?

KALLA. Älä sie puhu. Niin minä teen. Minä palkkaan Morttasen Pieran työmieheksi ja sitten me rupeamme yhdessä rytkäämään. Kalkuvaaran alla on vielä sen verran rakennuspuuta, että uuden pirtin saamme. — Vai mitä lensmanni arvelee?

KALLA. Jo vain! Niin me teemme. Sieltä vedätämme, ja sittenkös tässä alkaa kirveiden kalkutus. Kiveliö kuuntelee ympärillä ja ihmettelee, että mitäs nyt Tarvannossa tehdään, kun niin kirveet kalkkaavat? (Kävelee edestakaisin.) Jo vain. Täällä alkaa elämä taas, kun uusi pirtti seisoo tässä enontörmällä. Kelpaa sitten tulla vaikka keisarin käymään.

TIEVAN TOPI (hellan luota). Ei se taida keisari joutaa…
Tarvantovuomaan, hahahah!

KALLA. Ja papin pitää kirjoittaa, että keisari lähettäisi rahat Suvannon konttooriin, Ruotsin puolelle. Sieltä koulun Valfriiti ne kyllä tulemaan panee.

KAARINA. Jo vain. (Kaataa maitoa läkkituoppiin ja antaa 2:lle rajamiehelle. Menee sitten hellan luo ja kaataa pataan maitoa.)

(Nimismies ja pappi menevät pöydän luo. Kalla seuraa heitä.
Elli, joka on häärinyt tuvan perällä, menee ulos.)

KALLA (kynsien päätään; leikkisänä). Vai ei ole. No kyllä minä tästä
Kaarinan annan… Kaarina se joutaa lensmannille vaimoksi. Kyllä me
äidin kanssa kahdenkin… kun tullevat ne eläkerahat… Otamme rengin.
Tiermesjärven Jussa se vei jo Maaritan tästä… Kaarinan saa lensmanni.

TIEVAN TOPI. Kaarina, kuule, sinua naitetaan. Pääset Muotkaan nimismiehen rouvaksi.

KALLA. Ei se ole herrastapoja oppinut, mutta lehmät se lypsää ja vellin keittää ja siinähän sitä on nokko [tarpeeksi].

KAARINA (joka on kuunnellut, punastuu korviaan myöten). No kyllä se on hassu tuo isä.

POLIISI. Mitäs muuta kuin lähdet Muotkaan vaan. — Taikka täällähän on pappi… vihitään täällä.

TIEVAN TOPI. Ei se pappi kuitenkaan ennen syöntiä rupea. Hei, puuro on valmis! Annapa, Kaarina, lautasta.

KALLA. Ka se, siinä on puuro… ja niin valkoinen puuro. Mitä ryyniä ne ovat?

TIEVAN TOPI. Johan sitä tälle ijälle on pitänyt oppia yhtä ja toista. (Ottaa laukkunsa ja rupeaa syömään.) Minä se olisin myöskin maitoa vailla.

(Kaarina kaataa maidon puukuppiin ja ojentaa Topille; laskee lypsinkiulun penkille ja menee ulos.)

TIEVAN TOPI (Ellille, joka on mennyt hellan luo). Myykää emäntä yksi leipä.

TIEVAN TOPI. Eipä, ei. Mutta kun tulevat ne keisarin rahat, niin sitten sopii antaa ilmankin.

KALLA (innostuen ja lyöden Topia olalle). Jo vain! Saat syödä, Topi, niin paljon kuin vatsasi vetää. En peri maksua.

KALLA. En peri maksua. Silloin on meillä leipää, äiti. Ei ole puute, niinkuin nyt.

PASTORI (heittää syönnin ja panee tupakaksi; tarjoaa Kallalle.)
Pannaanpa tupakka.

KALLA. Oikeita paperirossia. En olekaan pitkiin aikoihin polttanut oikeaa tupakkaa. (Huokaisten.) Putkenjuuria olen hakenut ja niitä kuivannut, äijä-riepu. — Tuollaisia. (Näyttää pastorille tupakkakukkaroansa.)

KALLA. Älä huoli. Savu niistä lähtee, niistäkin. (Hiljempaa huokaisten.) Karvaita tahtovat olla.

(Nimismies lopettaa syönnin ja menee ulos. Elli menee
pöydän luo korjaamaan ruokia pois.)

TIEVAN TOPI (lopettaa syöntinsä ja sitoo kiinni laukkunsa). Odotahan, Kalla, kun esivallan eläke tulee, niin saat poltella samanlaisia sikaareja kuin Treijarin patruuna Juukean pohjassa.

KALLA (joka on istunut penkille ikkunan eteen papin viereen). Älä sie puhu. Minä jo tässä Ellille sanoin, että kun esivallan eläke tulee, niin ostetaankin parasta Ruijan tupakkaa. (Pastorin puoleen kääntyen.) Kyllä se olisi, veljeni rakas, hyvä, kun tulisi se esivallan raha niin pian kuin suinkin. (Osoittaa seiniä.) Katsohan, veljeni, noita seiniä. Ne pullistuvat aivan sisään. Jonakin kauniina päivänä romahtaa koko pirtti yhteen kasaan ja me jäämme kuin hiiret loukkuun.

PASTORI (katsellen huonetta.) Huonohan tämä on kovasti. Saisihan täällä toki olla oikea talo matkamiesten tarpeeksi.

ELLI (kädessä puurolautanen, jossa on vähän puuroa). Syökö se pappi tämän puuronsa huomenna?

ELLI (pitelee kädessään puurolautasta ja katselee sitä kauan). Niin valkoista puuroa. (Asettaa lautasen hyllylle ja menee ulos.)

KALLA. Joo! Älä sie puhu! Matkamiesten tarpeeksi. Niin juuri. Täällä ajaa lensmanni rajoja ja tarvitsee yösijaa. Täällä jutaa [kulkee] lappi ympäriinsä ja lapsilla on koulupaikka Tarvantovuomassa. Kyllä olisi, pappi, koulumiehellä huono tulla toimeen, jos pitäisi lapinkodassa koulua pitää. Mutta nyt kootaan lapinlapset tähän meille joka vuosi ja tässä saa koulumies niiden kanssa raajia. Varsin minä kamarin luovutan koulumiehelle, kun hän tulee. — On niistä sikiöistä kyllä kärsimistä. Panevat Elliltä välistä viilit sekaisin. Mutta en minä siitä, huihai! Kunhan saavat tässä olla, se on pääasia.

TIEVAN TOPI (joka on istunut penkille ja pannut tupakaksi.) Näistä sopii papin juuri kirjoittaa keisarille, että täällä ovat Lensmanni ja muut kruunun herrat sisällä.

KALLA. Älä sie puhu! Kylmä on kiveliö nukkumapaikaksi! Jo vain, kyllä minä tiedän. Monesti olen markkinamatkoilla joutunut yötä taivasalla olemaan. Älä sie puhu. Toista on sentään pirtissä, vaikka pahasessakin. Vai mitä, pappi? Eikö ole niin?

KALLA (lämmöllä). Ja ajattele sitten, veljeni, kun saamme uuden pirtin, korkeamman ja tilavamman. Kuinka hyvä tässä sitten on olla. Jo kelpaa papin ja lensmannin tänne tulla. Eivät muistu mieleenkään matkan vaivat. Tuonne kauas joelle paistaa Ruijan lampun tuli uuden pirtin ikkunasta. Sitä kohti on hyvä ajaa. Se on kuin Betlehemin tähti, joka tietä näyttää. Ja kun perille pääsette, niin korkeasta ovesta astutte sisään kookkaaseen, puhtaaseen pirttiin ja pakkastuulessa kohmettunutta nenäänne hyväilee niin leppoisasti pirtin suloinen lämpö. (Lyö pappia polvelle.) Se on toista se, pappi! (Nousee kävelemään edestakaisin.)

KALLA (pysähtyen Topin eteen.) Sano muuta! Tuommoiset seinät. (Osoittaa nurkkaan.) Katsohan, nurkat kuurassa.

KALLA. Älä sie puhu… Jäkälää sitä kyllä on. Kun olisi leipää yhtä paljon, niin hätäkös tässä.

POLIISI. Kyllä sitä tulee leipääkin, kunhan tulee se esivallan eläke.
Saat lyödä raidon ja lähteä Muotkaan jauhoja noutamaan.

KALLA (innostuen). Niinkuin Jaakopin pojat Egyptiin! (Kävelee edestakaisin kädet selän takana). Niinkuin Jaakopin pojat Egyptiin!

KALLA (innostuen). Jo vain! Elli ei meinaa uskoa, mutta niin se käy.
Eikö niin, pappi?

KALLA (edelleenkin innostuksen vallassa). Niin se käy! Niinkuin
Jaakopin pojat Egyptiin! Oi, voi!

(Kaarina tulee heinäsylystä kantaen. Siirtää pöydän sängyn päähän ja levittää heinät pöydän paikalle. Noutaa ulkoa pitkän tyynyn ja risaisen raanun ja laittaa vuoteen valmiiksi.)

KALLA. Se on oikein, Kaarina. Laita vieraille vuodetta. Kyllä teitä jo väsyttää?

(Nimismies ja pastori riisuvat nutukkaansa, heittävät takit yltään, vetävät lapinlakit korvilleen ja paneutuvat maata.)

(Rajamiehet laittautuvat maata perälle, jonne Kaarina on kantanut heiniä ulkoa.)

(Poliisi ja rajamiehet nauravat hiljaa. Kalla on sillävälin heittäytynyt sänkyynsä pitkäkseen.)

KALLA (sängystä). Kyllä pappi huomenna pitää… raamatunselityksen. (Miehet nukkuvat. Elli heittää sukankutimen ja siirtää kahvipannun kamiinin alle. Kaarina heittäytyy ovisuusänkyyn vaatteet yllä.) (sängystä). Äiti, annapa se tupakkakukkaro sieltä penkiltä.

KALLA (panee piippuun ja raapaisee tulta). Nyt poltetaan putkenjuuria, mutta vielä tässä tupakat muuttuvat, kun tulee se esivallan eläke. Ensi viikolla minä rupean ajamaan hirsiä, äiti.

Korkea jokitörmä-niitty. Joen toisella puolen avara vuoma, jonka laidalla kasvaa vaivaiskoivu-risukkoa. Taampana näkyy tuntureita. Oikealla ränsistynyt, puoleksi sortunut lato, josta osa kattoakin poissa. Sen vieressä uusi lato tekeillä, kolme puukerrosta jo valmiina; ympärillä tarvepuita ja lastuja. Vasemmalla pajupensas, jonka juurella on eväslaukku, kahvipannu ja kirjava vaateriepu. Aurinkoinen, kirkas Lapin päivä heinäkuun lopulla.

Kalla ja Kaarina kahden. Kalla veistää latopuuta kyökkäisten kasvot hiessä ja Kaarina haravoi heiniä vasemmalla. Molemmilla päässä, paitsi tavallisia päähineitä, sääskilakit; vyöllä puukko ja pikiöljypullo.

KALLA (keskeyttää veistonsa ja pyyhkii hikeä otsaltaan). Lämmin päivä. Jumalan aurinko paistaa meille, Kaarina. Olisi hyvä työtä tehdä, mutta minua väsyttää.

KALLA. Levähdetään. (Istuu latopuulle ja voitelee pikiöljyllä poskiaan.) Muuten olisi hyvä, mutta sääskiä on paljon. Tuntuu, kuin olisivat tänä vuonna vihaisemmat kuin ennen.

KALLA. Eivätkö? — No se on hyvä, lapsi, etteivät ahdistele. (Huokaa, katsellen ränsistynyttä latoa.) Lato kaatuu pian. Se on jo vanha. (Katselee uutta latoa.) Uusi lato kohoaa. Se on jo hyvällä alulla. (Osoittaen oikealle, etelää kohti.) Tuolta kaukaa Kalkuvaaran alta, missä kasvavat viimeiset männyt, kiskotimme Morttasen Pieran kanssa puut. Oli siinä porolla työtä, sillä korkea on tämä törmä. — Sieltä vedätimme äidin kanssa vanhan ladonkin puut.

KALLA. Neljäkymmentä vuotta. (Huokaa.) Silloin olimme me nuoria, äiti ja minä. (Vilkastuen.) Me emme pelänneet tunturia, vaikka moni varoitteli, ettei juuri kiveliöön pitäisi taloa tehdä. Mutta täällä oli rauha… ja me rakastimme rauhaa. Emme viihtyneet kyläisessä kylässä. Täällä oli kalaa ja riekkoa yllin kyllin… ja paljon me saimmekin. Äiti oli taitava ansojen panija. Semmoisen kaarteen laittoi, että meni siihen lintu, meni kuin itsestään aivan. (Katselee latoa.) Tuollainen se nyt on, vanha ja ränsistynyt. (Vilkastuen.) Mutta odotahan, Kaarina, kun uusi lato valmistuu. Saat nähdä, kuinka komea siitä tulee. (Vilkastuu enemmän ja nousee seisomaan, viitaten pohjoista hohti.) Tuonne kauas Jänissuvannolle se näkyy. Siellä pohottaa jo kulkijoita vastaan. Saavatpa sitä rajamiehetkin katsella sitten ja ihmetellä: "Siinäpä on Tarvantovuoman Kallalla uusi lato, komea kuin kirkko!" Saapi lensmannikin nähdä, mitä vaikuttaa kruunun raha, kun se oikeaan paikkaan kiveliössä pannaan. (Nauraen. Vakavammin.) Kunhan nyt tulee se esivallan eläke, että saan Morttasen Pieralle velkani maksaa. (Hykertelee käsiään.) Oi, voi! Nyt me työskentelemme taas. Ajattelemme, Kaarina, että on meillä jo uusi lato valmiina. (Tarttuu kirveeseensä ja veistää reippaasti, Kaarinan haravoidessa heiniä.)

ELLI. No ei tule heinänteosta taas mitään, kun sinä sen latosi kanssa houruat. Voi hyvänen aika, mihinkä pulaan sinä meidät vielä saatat. Velkaa teet tuon uskosi päälle vain. Millä maksat sitten?

KALLA (keskeyttäen työnsä). Älä huolehdi, äiti. Kyllä velka maksetaan, kun eläkerahat tulevat. Morttasen Piera on luvannut odottaa.

ELLI (kiivastuen). Odottaa! Odottaa se aikansa, mutta kun ei kuulu niin hakee ulos. Lensmanni tulee ja myy avisuunissa kaiken ja sitten… mihin sitten joudutaan? — Paljon parempi olisi, että auttaisit Kaarinaa heinänteossa. Olisihan lehmille ruokaa talveksi. (Tarttuu haravaan ja haravoi kiivaasti.)

ELLI. On, on, mutta sadekin voi tulla yhtäkkiä. (Heittää haravansa.) En minä jouda. Minulla on siellä taikina nousemassa. (Menee.)

KALLA (tarttuu viikatteeseen ja niittää tuokion; heittää sitten ja oikaisee itseään.) Ohhoh! Selkä on jo huonoksi käynyt. Pitää taulalla polttaa, kun kotiin päästään. Se auttaa. (Haukotellen.) Kovinpa raukaisee. Minä panen pitkäkseni tuokioksi. Haravoihan sinä, Kaarina, sillä aikaa. (Heittäytyy pitkäkseen pensaan kupeelle ja levittää rievun silmilleen.) Äiti oli huonolla tuulella. (Nukkuu.)

KAARINA (haravoi hetken, mutta pysähtyy sitten; hätistellen sääskiä pois silmiltään). Onpa niitä nyt. (Sivelee pikiöljyä poskipäihinsä ja katselee nukkuvaa isäänsä.) Vanhaksi on isä tullut. Ei jaksa enää paljoa. Täällä tunturin kolossa on aikansa kulunut, miehuutensa mennyt. Tunturi veti häntä nuorena puoleensa äidin kanssa. Loihti esiin ihanan rauhan… ja tänne tulivat vanhukset. Nyt on isän tunturi lumonnut kokonaan. Ei laske enää kynsistään, kun on kerran saaliikseen saanut. Taikonut on isä-vanhan mielen aivan. Kummia taikanäkyjään hänen silmissään kuvasteluttaa… uusista, kauneista ladoista, uudesta pirtistä ja navetasta. Semmoinenko on tunturi? (Katselee tunturivyöhykettä.) Minäkin tunnen toisinaan sen kumman tenhovoiman. Niin omituisella tunteella se väliin rintani täyttää. Kun olen talvella riekonansoja kokemassa Wirdnitunturin alla, on kuin olisin näkevinäni väkeä vuoreen painuvan. Silloin minä käsitän, kuinka tunturi vetää puoleensa eikä päästä sitä, jonka on omakseen ottanut. Ja silloin minä ymmärrän isän kohtalon: hänen henkensä on tunturin lumoissa. (Nostaa kätensä silmilleen ja tähystää etäisyyteen.) Mutta kun näin kesäisenä päivänä kuljen aurinkoista jänkää, missä suopursu kukkii ja Neitsyt Maarian sänkyheinä väkevänä tuoksuu, silloinpa ymmärrän, mikä isän tunturiin veti: se oli se leppoisa, raukaiseva rauha, jossa oma ajatuskin äänellisiksi sanoiksi muuttuu. Ja silloin tunnen, että olisin tehnyt samoin isän asemassa: muuttanut tunturien kätköön, pois levottomista väylänvarsikylistä… tänne hiljaisuuteen. — Mutta silti tunnen toisinaan kummallista pelkoa, kun ajattelen, että minäkin ehkä jään tänne… ainiaaksi näille rannoille, näitä jänkiä tarpomaan. Silloin pelkään, pelkään ja haluaisin kauas pois… ihmisten ilmoille… sinne, missä on muita nuoria, (Katselee haukkaa, joka lentää korkealla.) Haluaisin olla haukka, joka ilmoja leijaa. Silloinpa näkisin, mikä kirkkopaikka kaunein, minkä joen sillalla hauskimmat tanssit. (Nostoa kätensä ylös ja nauraa.) Voi minua! Mitä sanoisi äiti, jos kuulisi? Tanssit? Niin tanssit, tanssit! Muistanpa, kuinka kerran Suvannossa muutamana kesäisenä sunnuntai-iltana pojat ja tytöt tanssivat maantiensillalla. Siinä oli papin poika, valkolakki päässä, siinä koulun Sigurd, nimismiehen Agneta ja kylän tyttöjä. Koulu-Pekka soitti ja tytöt ja pojat tanssivat. Minä istuin aidalla koulun Ailen kanssa ja katsoin. Olisin voinut katsoa koko yön, mutta äiti tuli pois hakemaan. — Ja sekös oli paha! Silloin kapinoin hengessäni, että olin vain lappalaistyttö. Olisin halunnut olla herraslapsi, nimismiehen Agneeta. — Itkin ja nukahdin vihdoin koulumiehen kyökin lattialle… ja näin koko yön unta papin pojasta ja nimismiehen Agneetasta. Oi-voi! Oli sekin. (Nauraa.) Voi hyvänen! Heinät unohtuvat kokonaan. (Haravoi ja hyräilee:)

Kodalle Antras käy, palas [polku] on mutkikas, Mutt' keinon [tie] päässäpä jo Inker ikävöi…

(Huokaa ja pysähtyy mietteissään katselemaan vanhaa latoa. Tarttuen jälleen haravaansa laulaa kovemmin:)

KALLA (nousee seisomaan ja tarttuu kirveeseensä). Ihmeellistä! Minä näin juuri unta, että me olimme saaneet uuden ladon valimiksi. Täällä oli paljon ihmisiä, niiden joukossa nimismies ja pappi. Nimismies tuli luokseni, otti minua kädestä ja sanoi: "Kas niin, Kalla, nyt sinulla on uusi lato. Ole nyt iloinen, sillä sinä olet tämän hyvin ansainnut!" Mutta pappi sanoi: "Niin, meillä on syytä tästäkin Jumalaa kiittää. Ehkäpä veisaamme virren." Ja sitten hän aloitti isolla äänellä: "Sä kaunis kukoistava, Saaronin kukkanen." Siihen minä heräsin.

KAARINA (pysähtyy ja katsoo isäänsä hellästi). Ehkäpä se oli hyväksi se uni, isä.

KALLA (innostuen, silmät loistaen). Se oli! Jumala se lähettää unetkin, niinkuin ennen Jaakopille, joka näki taivaan tikapuut. Jumala lähetti minullekin tämän unen, että olisin hyvässä turvassa ja odottelisin kärsivällisenä… esivallan eläkettä. Oi-voi, Kaarina! Meille tulee vielä hauska.

KALLA (veistää latopuuta). Haravoihan sinä, Kaarina. Minä tässä vähän veistelen, että saamme nostaa tämän puun paikoilleen. Sitten rupean minäkin niittämään taas.

KAARINA (joka on tähystänyt oikealle, etelää kohti). Tuolta tulee vene… kaksi. Etumaisessa purje pystyssä, vaikka on aivan tyven. Ketähän ne mahtavat olla?

KALLA (tähystellen). Ei erota vanhan silmä paljoa. Veneitä sieltä tulee. — Jos lienevät kartta-insinöörejä, jotka tulevat tuntureita mittaamaan. Morttasen Piera kertoi Suvannossa kuulleensa, että sellaisia pitäisi tulla tänä kesänä. — Tiesi vain, outoja ne ovat. Mitä lienevät… vieraita.

(Sillä välin on vene laskenut rantaan törmän alle. Kaarina juoksee törmän reunalle katsomaan ja palaa hetken päästä hengästyneenä.)

KALLA (heittää kirveen; ottaa lakin päästään ja pyyhkii hikeä otsaltaan kyynärvarrella). Nimismies ja pappi?

(Nimismies, pappi, poliisi, ylioppilas ja kirjailija tulevat. Miehet ovat pieksusaappaissa ja helletakeissa, paitsi poliisi, jolla on tavallinen takki käsivarrella. Nimismiehellä housunpolvi revennyt. Hatuissa sääskiverkot, eväslaukut käsissä. Ylioppilaalla silmälasit.)

KALLA. Päivää! Jumal'antakoon! (Leikkisänä, kynsien päätään.) Jo on tainnut vihollinen tulla Muotkaan, kun on virkakunta lähtenyt tunturiin pakoon?

PASTORI (tervehtii Kallaa ja Kaarinaa). Onhan se selvä, että virastot täytyy pelastaa vihollisen kynsistä. Niitä ei saa alttiiksi jättää.

KALLA (edelleenkin leikkisänä). Älä sie puhu, veljeni, sepä tietty.
Hahhah!

NIMISMIES. Me jo tuolta kaukaa näimme… suvannon päästä… että täällä on Kalla heinänteossa. Poliisi se ensimäisenä tunsi Kallan.

POLIISI. Hyväpä, hyvä. Mutta kauas se näkyy. (Mennen syrjään.) Me keitämme tässä kahvit ja jatkamme sitten matkaa.

KALLA (ihmeissään). Kalastusretkelle? Eikö Muotkassa enää kaloja ole, kun on pitänyt lähteä tunturiin pyytämään?

KALLA. No älä jo! Vai kalastamaan. (Kynsii leikkisänä päätään.) Herra varjele niitä herrain päähänpistoja! Kalastamaan kahdenkymmenen penikulman päähän.

KALLA. Latoa, veljeni, uutta latoa. En saanut aikaani kulumaan muuten. Ajattelin, että panenpahan alulle ja lopettelen sitten, kun eläkeraha tulee.

POLIISI (iskien silmää nimismiehelle). Niin vain. Rakennahan sinä vain,
Kalla. Kyllä rahat tulevat.

KALLA (joka on tutkivasti katsellut ylioppilasta ja kirjailijaa). Joo, niin vain, veljeni. — Ketä nämä vieraat ovat?

KALLA (ihmeissään). Vai oikein jo tohtori… nuori mies.
(Osoittaa kirjailijaa.) No entä tämä toinen?

KALLA (vähän välinpitämättömänä). Vai sellainen. No kirjoita sinä menemään vaan. Kyllä me luemme.

(Poliisi tekee tulta ja puhelee vilkkaasti ylioppilaan
ja kirjailijan kanssa. Nauravat.)

POLIISI. No nythän sopii Kallankin syynäyttää itsensä, kun tuli tohtori juuri niittyrantaan. Eikö selkää ole kolottanut?

KALLA. No älä sie puhu! Sepä sattui, oikea Jumalan lykky. Kolottanut? Kyllä sitä kolottaa alituiseen. Äsken juuri Kaarinalle vaitelin, että pitää taas taulalla polttaa, kun kotiin päästään.

POLIISI (Kaarinalle). Katsohan sinä, Kaarina, tuota pannua. (Kallalle.)
Tulehan, mennään tuonne ladon taakse, niin saa tohtori katsoa.

KALLA. Älä sie puhu. Se onkin eri leikissä ollut se selkä. Ei olisi tullut mitään puiden vedätyksestä, jos ei olisi taulaa käytetty. Siellä olisivat latopuut vieläkin Kalkuvaaran alla.

KALLA (vetäessään paitaa yllensä, paidan sisästä). En minä anna suurta arvoa sille akatemian opille… paremmin lääkkeissä kuin uskossakaan. Ne eivät tiedä mitään… akatemian tohtorit.

KALLA. Meillä kävi kerran tyskäläinen tohtori ja minä käskin hänen katsoa akkaa vähän, kun tämä oli siukkana. Mutta sekös oli vastahakoista äijälle! Ei tahtonut millään ruveta. Soperteli vain: "Mine ole semmunen tohturi, joka ei tiedä mittä…" Katsoihan se viimein, kun minä uhkasin kovettua. Mutta ei hän tiennyt mitään. "Semmunen tohtori, joka ei tiennyt mittä."

KALLA. Täällä… puoliväliin viidettäkymmentä vuotta. — Ja mikäs on ollut asuessa nuorena, mutta nyt kun vanhuus on tullut, rapistuvat paikat. (Osoittaen vanhaa latoa.) Tuossa on lato, jonka nuorena tein.

KALLA. Niin on… ja uusi pitäisi saada. Mutta mistä rahat? Ei ole minulla, jollei esivalta astu väliin. Velkaa olen tehnyt, ei auta.

POLIISI (joka on Kaarinan kanssa kaatanut kahvin kuppeihin). Älä huolehdi, Kalla, lato siitä tulee ja komea, jahka esivallan eläke saapuu. Pappi on laittanut jo jouluna hakemuksen keisariin.

KALLA (innostuen ja nousten seisomaan). Älä sie puhu, veljeni! Niin tulee. Minä jo tässä Kaarinalle muistelin, että tehdään sellainen lato, joka näkyy jo Jänissuvannolle saakka. Kelpaa siihen sitten heiniä heittää! Oi, voi! Älä sie puhu, veljeni! (Papin puoleen.) Eivät ole vielä tulleet rahat?

NIMISMIES. Sillä on keisarilla niin paljon papereita pöydällä, ettei ole vielä joutanut sinun asiaasi tutkimaan.

KALLA. Älä sie puhu! Sepä tietty. Ovat sinne alimaiseksi sattuneet minun paperini, niin ei niiden vuoro heti tule. Mutta tulee, kun joutuu.

POLIISI. Tulee. Niin ottaa keisari kultapookaiset silmälasinsa ja katselee Kallan anomusta ja puhelee: "Jaha, Tarvantovuoman Kalla… eläke… asunut tunturissa puoliväliin viidettäkymmentä vuotta. Jaha, kyllä tunnetaan. Siellähän on Muotkan nimismies sisällä rajamatkoillaan." Soittaa ministerilleen: "Hei, Iivana Hospodipamilujanohvi! Tarvantovuoman Kallalle 500 ruplaa vuotuista eläkettä!" — Kas niin, niin se lähtee!

KALLA (juodessaan). Olipa se somaa, kun sattui vieraita näin odottamattomaan aikaan. Oikein tekee sydämelle hyvää nähdä taas pitkästä kotvasta almaihmisiä [todellisia, oikeita ihmisiä]. Ei täällä monesti näekään oikeita ihmisiä. Jonkun kinni-lappalaisen silloin tällöin. (Laskee kupin maahan ja pyyhkii hihalla suutaan.) Suur'kiitosta. Kosti Jumala. Hyvä kahvi.

POLIISI (kaataa kupit täyteen). Siinä, Kalla, juohan pois! Ja sinä,
Kaarina, otahan sinäkin.

KALLA (juodessaan). Kyllä on tainnut herroilla väliin kovallekin ottaa… koskipaikoissa… Saitsikoskessa… ja Kingerpuskassa?

POLIISI. Saitsikoskessa meinasi jo nousta tie pystyyn. Jos en olisi osannut niin hyvin valehdella, niin siihen olisi jääty… Nämä olisivat lyöneet sauvoimet koskeen ja sitten… hyvästi makea maailma!

KALLA (nauraen). Kyllähän sen arvaa… hurrikkaat sauvojat. Ottaa se tottuneellakin… hahhah!

KIRJAILIJA (laskien kupin viereensä maahan ja sytyttäen savukkeen). Hyvä se onkin tämä polesa valehtelemaan. Ei ilmaissut kosken pituutta, ennenkuin niskassa. Aina, kun uusi kähy näkyi edessäpäin, tuumi vain, että "kyllä se pian loppuu." — Piti läheltä, ettemme selkään antaneet, kun maihin päästiin.

POLIISI. Joo. Olisitte saaneetkin lähteä yksinänne jatkamaan matkaa, josta ei olisi tullut mitään. — (Nauraen.) Oli näitä soma katsoa, kun nuotiopaikalle päästiin. Selin istuivat toisiinsa eivätkä puhuneet halaistua sanaa. Istuivat vain ja äköttivät, purren vihassa kukin eväitään. Minua nauratti. Hahhah!

YLIOPPILAS (joka on myös pannut tupakan). Mutta sellaisissa paikoin se kahvin vaikutus oikein tuli näkyviin. Kun oli saatu pari kolme kuppia makoon, niin jopahan pehmeni paatunut sydän. Vähitellen käännyttiin päin… ja tarina kulki entiseen tapaan. — On se kahvi poikaa! Ei sen arvoa ole oikein kaupungissa tiennytkään.

KALLA. Älä sie puhu. Kahvi on sydämen lääke. (Papin puoleen kääntyen.)
Ja pappi sauvoi myös?

PASTORI (nauran). Äläs virka! Minulla on tuuman syvyinen ura olkapäässä. Hahhah!

KALLA (panee tupakaksi). Tietää se pappikin leikissä olleensa! Hahhah!
Onkin vähän toista kuin Muotkan kirkon saarnatuolissa. Hahhah!

NIMISMIES (palaten rannasta). Meidän on aika lähteä. (Kallan puoleen kääntyen.) Tässähän on talo lähellä?

(Miehet nousevat ja kokoilevat kapineitaan. Nimismies, pappi ja poliisi jättävät hyvästit laskemalla oikean kätensä hyvästeltävän harteille; kirjailija ja ylioppilas jättävät hyvästit kädestä. Heittävät laukut selkäänsä ja painuvat rantaan,)

NIMISMIES (joka on jäänyt vähän jälelle). No hyvästi nyt, Kalla! Me viemme terveisiä taloon.

KALLA. Menkää tervennä! (Palaa ladon kehän luo, Kaarinan jäädessä törmälle katsomaan.) Vieraita yhtäkkiä vaan… ja niin hyviä uutisia.

    Oi, Lappi, sä onnen ja rauhan maa!
    Niin tummina tunturis hohtaa.
    Tääll' lohtua inehmon rinta saa, —
    Tääll' maailmat toisensa kohtaa.

KALLA (on tarttunut kirveeseensä, mutta pysähtyy kuuntelemaan laulua).
Veisaavat.

Ken aavisti, että niin pauhata vois sen tunturikurkkiot, kosket. — Ken aavisti, että niin hehkua vois sen tunturityttöjen posket.

KAARINA (punaisena korviaan myöten; hämillään). Tiesi jo… mitä laulanevat.

(Vene on etääntynyt kauas, mutta yhä kuuluu laulu, johon ylioppilas nyt laulaa toista ääntä:)

    Oi, Lappi, sä onnen ja rauhan maa!
    Niin tummina tunturis hohtaa.
    Tääll' lohtua inehmon rinta saa. —
    Tääll' maailmat toisensa kohtaa…

(Laulu häipyy pois. Viimeisen säkeistön aikana ovat Kalla ja Kaarina ryhtyneet työhönsä.)

KALLA (taukoaa veistämästä). Kuulitko, Kaarina, mitä polesa puhui?
Pappi on kirjoittanut minun eläke-rahastani.

KALLA (kirveeseensä nojaten). On se! On se pappi siunattu mies. Entinen ei ruvennut millekään. Sanoi vain, ettei sitä saada. (Hymähtää halveksivasti.) Miks'ei saada, kun haetaan. Keisari on armollinen ja lempeä. Kyllä hän antaa. Mikä ettei… huihai! (Katselee ladon alkua mietteissään ja huulet liikkuvat hiljaa.)

KAARINA (pysähtyen työssään ja tähystäen vasempaan, pohjoista kohden).
Tuolla menevät… suvannolla. Siellä käy viri. Purje on pystyssä.

KALLA (katselee suvannolle päin). Siellä menevät. Yöksi pääsevät taloon. (Heittää kirveensä.) Oh, kun minua taas väsyttää. Panenpa vähän pitkälleni. (Heittäytyy pitkäkseen äskeiselle paikalleen.)

KAARINA (haravoi tuokion vaitiollen). Kirjailija. Mikähän virkamies se on…? (Naurahtaa itsekseen salaperäisenä.) Nuori mies… sinisilmäinen.. ja niin kauniisti lauloi. (Naurahtaa taas ja haravoi) Herra se kuitenkin on… näkee kasvoista. (Katsahtaa nukkuvaa isäänsä.) Isä-raukka. Ei hän enää paljoa jaksa. Hetkisen vain, kun innostuu mielikuvistaan, heilahtaa nuorekkaana, kunnes taas väsähtää. (Nojaa haravaansa.) En minä henno hänen lempiajatustaan riistää. Se on hänen vanhuutensa ilo, josta väsynyt mieli elää. Äiti vastustaa häntä, mutta siitä on seurauksena vain toraa ja eripuraisuutta. En minä saata sitä tehdä. Kuvitelkoon, miettiköön, haaveilkoon… esivallan eläkkeestä, jota tuskin tulee. Mutta kun hän siihen niin vahvasti uskoo, niin uskokoon. (Katselee hellästi nukkuvaa.) Isä-parka, tunturin lumoihin joutunut. (Tarttuu haravaansa ja hyräilee:)

Vei tunturinhaltija kerran satuvuoreen pienen lapsen ja näytteli aarteitansa: teki lapsesta hopeahapsen. Ei huomannut lapsonen laisinkaan kun haltija näytteli aarteitaan, että nuoruus haihtui ja vanhaksi vaihtui jo muoto, mi kerran kukkeudessaan elon onnea, armautta loisti.

Ulospääsyä etsien lapsi satuvuorta ympäri kulkee. Mutt' haltija vanha ja viisas joka tien hältä visusti sulkee. Käy vuoressa lapsi ja vaikeroi, ulospääsyä löytää ei hän voi: Sillä entinen lapsi on harmajahapsi. Ja muotonsa, kerran min aateloi elon aamu, nyt ryppyjä täynnä.

(Sillä välin on aurinko alennut. Tunturijono hohtaa punaisena.
Lapinsirkku virittää iltavirtensä.)

KAARINA (on pysähtynyt katselemaan vuorten punerrusta; hurmaantuneena.)
Satuvuori! (Nostaa torjuen kätensä.) Taikavuori!

KATEKEETTA. Olen lapinkyliä vähäni kierrellyt. (Huomaa Kallan.) Kallapa on vaipunut.

KALLA (herää). Koulumies! No nytpä vieraita kulkee. Äsken oli tässä
Muotkan herroja iso joukko.

KATEKEETTA. Vai Muotkan herroja ne olivat. Minä näin veneet tuolla suvannolla ja ajattelin, että ketähän matkailijoita ne mahtoivat olla. (Huomaa ladon teoksen.) Jaha. Kalla on ruvennut rakentamaan. Latoako sinä teet?

KALLA (nousee seisomaan). Latoa, uutta latoa. Kovin on ränsistynyt jo vanha. Tässä Muotkan herrat juuri kertoivat, että pappi on kirjoittanut jo jouluna keisariin. Pian tulevat rahat ja silloin on minullakin millä maksaa Morttasen Pieralle ja ruveta uutta pirttiä rytkäämään.

KATEKEETTA. Vai jouluna. Mutta kauanhan ne viipyvät. Olisipa niiden joulusta asti pitänyt ehtiä? Taitavat herrat sinua houruuttaa.

KALLA. Houruuttaa? Sinä et tunne pappia. Siellä ovat paperit keisarin pöydällä, mutta ei ole keisari vielä ehtinyt niitä tutkia.

KATEKEETTA (puistaen päätään). Kyllä sinä olisit saanut ne jo, jos tullakseen olisivat. Huihai! En minä saata uskoa koko juttua.

KALLA. Sinua vaivaa epäusko, koulumies. Sinä et tiedä, että keisarilla on paljon työtä. Siinä monet riikin asiat, siinä ministerit ja muut käskyläiset. Katso sinä: ei ole vielä kerinnyt.

KATEKEETTA. Kyllä se olisi kerinnyt, mutta minusta tuntuu koko juttu sangen epäilyttävältä.

KALLA (vakuuttavasti). Sinua vaivaa epäusko, koulumies. Saat nähdä sitten, kun eläkerahat tulevat. Saat nähdä sitten. Kun ensi talvena tulet koulunpitoon, ajat Tarvannon sivu, ole varma siitä. Et tunne paikkaa entiseksi enää. Ihmettelet vain, että kukahan on rakentanut noin komean pirtin Lätäs-enon rannalle? (Vilkastuen.) Sivu ajat, koulumies, ihan varmaan. (Hiljentäen ääntään.) Mutta minä sanon sinulle, koulumies: aja sinä kohti vain sitä uutta pirttiä, vaikka kuinka oudolta näyttäisi. Aja sinä kohti vain, sillä siellä asuu Tarvantovuoman Kalla. Hih, hih!

KATEKEETTA. No sittenpähän nähdään. (Katsahtaa aurinkoa.) Minä lähden nyt. Kyllä teille tietysti vielä yöksi mahtuu, vaikka on jo vieraita ennestäänkin?

KALLA. Mahtuu vain. Mene rauhassa, veljeni. Me tulemme Kaarinan kanssa kohta perässä.

KALLA (tarttuen kirveeseensä; Kaarinalle). Lähdepä nyt luhtaa niittämään lehmille, että pääsemme mekin tästä kotiin suorimaan.

(Kaarina, joka on Kallan ja katekeetan keskustelun aikana haravoinut, heittää haravansa, ottaa viikatteen ja menee rantaan.)

KALLA (yksin; veistää jonkun aikaa, mutta heittää sitten ja istahtaa latopuulle ja sivelee partaansa miettiväisenä). Niin…totta puhui koulumies, että kauan ne viipyvät. Olisihan niiden pitänyt jo joulusta asti ehtiä… Jokohan olisi pappi valehdellut minulle, vanhalle miehelle? Sillä varmasti olisi koulun Valfriiti rahat lähettänyt, jos olisi kirja Suvannon konttorissa. Onhan tästä tuontuostakin ollut kulkijoita… Krapin Jussa, joka meni Poro-enolle kalastamaan… ja Silmu-Heikki, joka meni Kaalaniittyyn… ja… Kyllä koulun Valfriiti olisi sanoman pannut, jos olisi rahakirja Suvannon konttorissa… (Katselee surullisena ladonalkua.) Millä minä maksan Morttasen Pieralle velkani, jos ei esivallan eläkettä tule? Herra Jumala! Elli on oikeassa. Nimismies tulee ja myy kaikki ja me saamme lähteä maailmalle… kerjäämään. Sitä minä en kestä. Minä kuolen, jos pitää minun näiltä rannoilta lähteä, missä olen miehuuteni päivät elänyt ja työtä tehnyt. Tämä paikka on minulle rakas… se on minun maallinen paratiisini. Täällä kukkui käki, kun tänne nuorina Ellin kanssa tulimme. Täällä kuhersi riekko ja polskahti joessa kala. Täällä olemme onnellisina eläneet. Oi, voi! (Painaa kädet silmilleen ja istuu vaieten hetken aikaa; nousee sitten ylös ja tarttuu kirveeseensä.) Ei, sitä minä en usko. Pappi on kristitty mies, sen minä uskon. Joka niin lämpimästi saarnaa ja raamattua selittää, ei saata toista pettää. Sillä pitäähän papin tietämän, että "jokaisesta turhasta sanasta jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luku tekemän tuomiopäivänä." (Veistää.)

KAARINA (keskeyttää työnsä ja katsoo isäänsä surullisena). Sitä olen minäkin toisinaan ajatellut.

KALLA (ääni väristen). Etkö sinäkään usko sitä, Kaarina? (Katselee
Kaarinaa kasvoillaan tuska ja epätoivo.)

KAARINA (astuu isänsä luo ja tarttuu hänen käteensä). Voi, isä, uskon minä sentään.

KALLA (liikutuksen vallassa; hellästi). Uskotko sinä, lapsi. (Taputtaa
Kaarinaa hiljaa olalle.) Sinä uskot, Kaarina. Minä uskon myös.

KALLA (kasvoilla kirkastuksen hohde; sivelee Kaarinan päätä). Älä itke,
Kaarina. Köyhyys loppuu ja uusi pirtti ottaa meidät avosylin vastaan.

Muotkan papin virkahuone, korkea, jokseenkin tilava. Peräseinällä kaksi ikkunaa; ikkunoiden välissä kirjoituspöytä. Oikealla sivuseinällä ovi ja matala kansliakaappi, jonka eteen on nostettu lyhkänen penkki; kansliakaapin vieressä tavallinen nurkkauuni; oven ja kirjoituspöydän välissä tuoleja perällä. Vasemmalla kirjahylly, jonka yläpuolella poronsarvet, joissa riippuu peskipuukko, muutamia pienempiä puukkoja ja viulunjousi. Kirjahyllyn näyttämön puoleisella kupeella riippuu viulu ja kirjahyllyn edessä on soututuoli. Vasemmalla ovi ja kaksi taulua seinällä: ylempänä Lutherin ja sen alla Napoleonin kuva. Oikealla seinällä Kyyhkysen "Lappalainen ja poronsa". Pöydällä palaa lamppu. Ilta.

Pastori päällä sarkatakki, jalassa säpäkkeet ja paulaiset vuotakengät; tukka epäjärjestyksessä. Kirjoittaa.

PASTORI (kirjoittaa jonkun hetken, mutta heittää sen sitten ja kynsii hermostuneena päätään). On se Lompolon pappi mahtavaksi tullut, kun niin koppavasti kirjoittaa. (Ottaa pöydältä virkakirjeen ja lukee.)… 'Jos ei vuosikertomus ole täällä ensi lauantaina, on surullinen ja samalla vastenmielinen velvollisuuteni ilmoittaa Tuomiokapitulille Teidän huolimattomuudestanne, joka viime aikoina on tullut näkyviin luvattomien ulkomaamatkain y.m. muodoissa…' (Heittää kirjeen harmistuneena takaisin pöydälle.) Ätsh, kun sattuikin unohtumaan koko vuosikertomus! Juuri kun oli aikomukseni ruveta sitä tekemään, tuli se pororetki sinne Norjaan. Sen perästä unohtui koko roska, enkä ole sitä muistanut ennenkuin "virkaveljen" kirje saapui. Ätsh! (Kynsii päätään ja tarkastelee edessään olevaa vuosikertomus-kaavaketta.) Onko yöjuoksua harjoitettu seurakunnassa? On siinäkin kysymys? "Yöjuoksua!" Eihän Lapissa kesällä yötä olekaan. Aurinko paistaa yötä päivää kuutisen viikkoa. (Kirjoittaa.) Ja tässä toinen: "Onko ylellisyyttä tavoissa?" Hm! Sopisi tulla piispanherrain katsomaan Tarvantovuomaan, millaisia herkkuja siellä syödään. Nahkapottua ja kalaa…. kalaa ja nahkapottua; sitä… i variation… ja desertiksi — nuollaan kynsiä. Ohhoh! Kirjoitetaan nyt sille jotakin. (Kirjoittaa hetken ja katsoo sitten kelloaan.) Oh, kello käy jo seitsemättä. Seitsemältä on kirkonkokous. Ätsh! ( Kirjoittaa.)

(Ulkoportailta kuuluu askeleita. Hetken päästä tömistellään
eteisessä varovasti. Sitten haparoi käsi ovea pitkän aikaa.)

PASTORI (hermostuneena). Nyt sieltä tulee joku pitkäpiimäinen asiamies.
Ei pitänyt saada kirjoitustaan loppuun… ja seitsemältä kirkonkokous.
— Eihän se pääse sisäänkään. Ätsh! (Menee ovelle ja avaa sen.)

KALLA (pyyhkäisee pari kertaa päätään kädellä). Päivää, taikka ilta se taitaa jo olla. Terveisiä Tarvantovuomasta. (Tervehtii pappia laskien oikean kätensä papin harteille.) Terve, Jumalan terve.

PASTORI (vähän ilostuen). Tulipa harvinainen vieras… oikea kaukalainen. Istu, istu, Kalla.

KALLA (istun viimeiselle tuolille oven suuhun; leikkisästi). Tulipa vieras todellakin… lapinäijä tunturista.

PASTORI (istuu tuolille pöytänsä taa). No älähän nyt; vieras kuin vieras. Et sinä ole minun aikanani käynytkään.

KALLA (tarkastelee huonetta joka suunnalta). Enpä ole. On papilla täällä vähän toisenlaista kuin entisellä. — Tuo kaappi on sama? (Osoittaa kansliakaappia.)

KALLA. Menee papilta toiselle… perintönä. Niin vain. (Koettelee kaappia.) Lompolon nikkarin tekemä taitaa olla? Mallista vähän tuntuu.

KALLA (katselee ympärilleen ihmetellen; huomaa poronsarvet). Onpa siinä kelosarvet… vanhan härän sarvet. (Huomaa taulut vasemmalla ja menee varovaisesti taulujen eteen.) Lutheerus!

KALLA (katsellen kuvaa hartaana). Joo, siinä on äijä itse. Lihava mies se oli. Kirkkopostillan kannessa on vähän laihempi kuva.

KALLA (katsellen yhä kuvaa). Joo, niin on. — Sitä äijää se paavi pelkäsi.

KALLA (vakuuttavasti). Pelkäsi. Se oli mies, joka sanoi totuuden kaikille… kuninkaille ja keisareille.

KALLA. Postillan esipuheesta olen lukenut. (Katselee alimaista kuvaa.)
Pastoriko tässä?

KALLA (tarkastellen kuvaa). Vai Franskan. — Morttasen isännän näköinen vähän.

KALLA. Jo vain. (Lähtee varovaisesti astumaan takaisin, mutta huomaa
Kyyhkysen taulun ja pysähtyy sen eteen katselemaan kuvaa; ilostuen.)
Siinäpä on karasjokelainen!

KALLA (katselee kuvaa). No tuosta lakista. Se on Karasjoen mallia. (Puoliääneen.) Suruttomia ne ovatkin… karasjokelaiset… alma varkaat…

KALLA. Jo vain. Helvettiin sillä pääsee. (Palaa paikalleen ja istuu katsellen miettiväisenä pappia, joka kirjoittaa.)

KALLA. Siinähän menee… köyhyydessä kituutellen. Terveinä olemme olleet sentään, Jumalan kiitos.

PASTORI. Kumma, että Kalla lähti näin pitkälle matkalle? — Vaikka hyvä kai nyt on keli.

KALLA. Piti lähteä. Niin huoleksi pakkasi. En saanut olluksi enää.
Koulumiehen kanssa tulimme yhdessä.

KALLA (katsoen pastoria vakavana). Rupesi huolettamaan… se eläkeraha, kun ei kuulukaan.

PAPIN ROUVA (huutaa viereisestä huoneesta). Alfred! (Pastori nousee ja menee viereiseen huoneeseen.)

KALLA (yksin). Kirjoittanut se on pappi. Ei hätää… Olisi heti sanonut… mutta ei puhunut mitään.

PASTORI (palaa takaisin huolestuneen näköisenä). Minulla on pikku poika sairaana. Lääkäri sanoo, että se on lapsihalvausta. Se on vaikea tauti ja sitä on täällä useassa paikassa. (Kooten ajatuksiaan.) Niin, mitä se Kalla? Siitä eläkerahastako? (Katselee Kallaa tuskaisa ilme kasvoillaan.)

KALLA (Pyöritellen lakkia kädessään). Niin, kun ei ruvennut kuulumaan, vaikka pappi sanoi jo toissa jouluna kirjoittaneensa… keisarille.

PASTORI (on käynyt kovin hämilleen; siirtelee pöydällä olevia papereita syrjään, eikä puhu mitään tovin). Niinhän minä taisin sanoa.

KALLA (innostuen). Joo, niin pappi sanoi, että kirjoitettu on, mutta ei ole keisari ehtinyt vielä asiaa tutkia.

PASTORI (yhä edelleenkin hämillään ja hermostuneena). Niin… se nyt oli… semmoista… että… että… (kynsäisee korvallistaan) että… on ollut niin paljon asioita ja toimia, että… tuota…

KALLA (keskeyttäen, kasvot loistaen). Älä sie puhu, veljeni. Kyllä minä käsitän, että ei se keisarin konttori ole juuri niinkuin nimismiehen taikka papin. Siellä on kaikki riikin asiat… ja niitä on nokko. Älä sie puhu! Jo minä tullessa ajattelinkin, että pappi, kristitty mies, ei valehtele. Kirjoittanut on, ja niinpä arvasin oikein. Sitä sanoi koulumieskin.

PASTORI (on punastunut korviaan myöten). Niin… katsohan… se asia on nyt sillä tavalla… että…

(Porstuasta kuuluu kolinaa. Ovi avautuu ja sisään astun kansakoulunopettaja, poliisi, kirkkoväärti, nimismies ja kaksi lappalaista. Opettaja pitkä mies, sarkapuvussa; kirkkoväärti, vanha mies, isonenäinen, ystävälliset silmät syvällä päässä, sileäksi ajeltu, paitsi että leuan alle on jäänyt partavihko.)

OPETTAJA (tervehtii ensiksi pastoria ja sitten Kallaa). Tjänare! Ka, Tervannon Kalla! Sinuapa ei ole näkynytkään moneen vuoteen. Terve, terve.

(Nimismies, kirkkoväärti, poliisi ja lappalaiset tervehtivät ensiksi pappia sitten Kallaa.)

KALLA. Joo. Pitihän sitä minunkin vielä ennen kuolemaani lähteä käymään oman suohkanan [pitäjä, seurakunta] kirkko-paikoilla.

KALLA (on vähitellen siirtynyt peremmäs huonetta). Tervennä, tervennä, veljeni. Terveisiä laittoivat.

(Kirkkoväärti, nimismies ja opettaja ovat istuneet tuoleille, poliisi ja lappalaiset penkille kaapin eteen, Kallan jäädessä seisomaan keskelle lattiaa.)

PASTORI (katsellen hermostuneena ympärilleen). Kallako jäi istuimetta?
Istu nyt tuohon soututuoliin.

POLIISI. Sellaisessa et saakaan istua Tarvannossa. (Kalla istuu varovaisesti soututuoliin.)

PASTORI. Niin… ja lapsihalvauksessa vielä. Tämä on jo kolmas päivä…
Saa nähdä, mitenkä käy… Olisi ikävää, jos se kuolisi.

PASTORI (hajamielisenä). Onhan se niinkin. (Selailee kookasta kirjaa.) Jaa, ne olisivat nämä tilit ensiksi. (Lukee.) Tili Muotkan seurakunnan kirkonkassan varoista kirkollisvuodelta 1/5 1911—1/5 1912. Säästöä: lainassa velkakirjain mukaan 1570 markkaa. Tulot: kollehtirahoja 12 markkaa 56 penniä. Lahjoituksia: tuntemattomalta lappalaiselta 2 kruunua = 2 markkaa 80 penniä…

PASTORI (jatkaa) … yhteensä 15 markkaa 36 penniä. Velkaa ensi vuoteen: viinikassalle 2600 markkaa…

PASTORI (jatkaa) … yhteensä 4185 markkaa 36 penniä. Sitten: velkaa viime vuodelta viinikassalle 2074 markkaa 96 penniä. Vuoden menot erityistilin mukaan 87 markkaa 19 penniä. Säästöä ensi vuoteen: Niila Proksin maksamaton korko 7 markkaa 16 penniä. Lainassa velkakirjain mukaan 1800 markkaa. Rahaa kassassa 212 markkaa 5 penniä. Yhteensä: 4185 markkaa 36 penniä. Muotkassa maaliskuun 15 p:nä 1912. Juhani Kalttopää, kirkonisäntä. Puumerkki. — Hyväksytäänkö?

PASTORI. Muiden kassojen tilit luettiin jo viime kirkonkokouksessa, jotenka ne ovat valmiit. Tämä oli keskessä ja siirrettiin sen vuoksi tähän kokoukseen. Se on kyllä vähän lakia vastaan, mutta…

PASTORI (palaa ja istahtaa pöydän ääreen). Sitten olisi toinen asia. Niinkuin tiedämme, on tämän seurakunnan ensimäinen kappalainen pastori Tornberg-vainaja haudattu Luusuajoen hautuumaahan. Hautaristi hänen haudallaan on niin huono, että se pian kaatuu ja lahoo siihen. Olen ajatellut pyytää kirkonkokoukselta viittä markkaa ristin uudistamista varten. Luusuajoen koulumies on luvannut laittaa viidellä markalla uuden. — Mitä kokous arvelee?

(Äänettömyys, jonka aikana kirkkoväärti panee tupakaksi ja
Kalla istuen soututuolissa katselee Lutherin kuvaa hartaana.)

1:n LAPPALAINEN. No eikö sillä ole sukulaisia Ruotsissa? Minusta ne joutaisivat hivin maksamaan.

KALLA (on tarkkaavaisena kuunnellut lappalaisten puhetta). Se oli hyvä pappi, Tumperi-vainaa. Minä muistan hänet hyvin. Sillä oli selvänä molemmat, laki ja evankeliumi. Laitetaan risti pois!

1:n LAPPALAINEN. Ei se ule pieni asia! Ilmankin uvat kunnan verut suuret. Siihen panpin tihunti ja muut maksut. Mie vastustan.

PASTORI. No se siis päätetään, että Luusuajoen koulumies tekee uuden ristin?

1:n LAPPALAINEN. Onpa siis Kallalla nyt rahaa, kun teettäisi hautaristitkin entisille papeille.

KALLA (nousee seisomaan). Älä sie puhu! Vaikka en saisikaan, niin viimeisen viisimarkkaseni minä uhraan Tumperin muistoksi. Se oli hyvä pappi!

1:n LAPPALAINEN. Kissa! Mie en rupea kuolleille maksamaan. Un sitä tekemista elavienkin kanssa. (Nousee, ottaa lakkinsa ja lähtee.)

KIRKKOVÄÄRTI (kopistaa porot piipustaan uunin suuhun). Turmeluksenpa kiskoi, hah, hah!

PASTORI. Minä kirjoitan tämän pöytäkirjan tässä samalla. Älkää menkö, että panette nimenne alle. (Kirjoittaa).

POLIISI. Ne ovat joka asiaa vastaan. (Kallan puoleen.) Lukkarissako
Kalla on majaa?

KALLA (joka on mennyt poliisin viereen istumaan) Minä lähdin siitä eläkerahasta. Tuntui, veljeni, niin pitkältä aika, kun ei kuulunut, että rupesin jo ajattelemaan kummia.

(Pastori katsahtaa poliisia hajamielisenä, tuskallinen ilme kasvoillaan ja jatkaa kirjoitustaan.)

KALLA (alakuloisella äänellä). Ajattelinpa jo, että pappi on unohtanut asian, taikka, ettei keisari välitä sellaisesta alinkokansasta kuin me olemme, jotka tunturin kolossa asumme.

PASTORI (hajamielisenä). Hyvästi… Niinkö oli kiire? Jää puumerkki pois pöytäkirjasta.

KALLA (opettajan puoleen kääntyneenä). Joo. Ajattele, opettaja rakas, millä minä elän nyt, kun olen vanhaksi tullut. Akka on kivulias… pitää olla metesiinit juuri alvaria. Ja ne maksavat. Sitten minä äijä-riepu. — En minä paljoakaan enää jaksa. Eikä ole minulla poikaakaan, kun Jumala korjasi sen piennä pois… pahasta maailmasta. Kaarina se auttaa kyllä, mutta Kaarinakin voi mennä naimisiin… kaunis päivä. Talo kaatuu päälle; kyllä lensmanni sen tietää. Hengenvaara siinä on. Ei ole varaa laittaa, ei ole kykyä. Suurella vaivalla vedätin Morttasen Pieran kanssa hirsiä ja latopuita toissa talvena. Ja arvaat sinä, että velkaa minulle tuli… seitsemänkymmentä kruunua. Millä minä ne maksan? Ei, Kuolema tulee meille äidin kanssa, jollei armollinen esivalta astu väliin. — Mutta nyt on pappi kirjoittanut keisarille ja pyytänyt minulle eläkettä vanhuuden päiviksi, minulle, joka olen koko ikäni tunturissa asunut ja majaa pitänyt… kulkijoille. Kievari minä olen ollut, vaikka en olekaan nimismiehen kirjoissa, mutta kievari sittenkin. (Pysähtyy hetkeksi). Missä olisivat kruununherrat olleet yötä ilman minun taloani? Sanopas, poliisi, missä olisit ollut?

PASTORI (keskeyttää kirjoituksensa; syrjään). Voi hyvänen! Sille pitäisi sanoa totuus.

KALLA. Kas niin, kinoksessa. Mutta olet pötköttänyt Tarvannon pirtissä… heinävuoteella. Kas niin. (Pastorin puoleen.) Onko pappi tästä kirjoittanut, että minä olen aina antanut kruununherroille yösijan ja suojan?

PASTORIN ROUVA (huutaa hätääntyneenä viereisestä huoneesta). Voi,
Alfred, Alfred! Tule, tule!

OPETTAJA (nimismiehelle). Jokohan siellä on huonosti asiat? (Yrittää viereiseen huoneeseen päin, mutta palaa takaisin.)

KALLA (kiivastuen). Virkamies! Aina yhtä hyvä virkamies kuin vanha poliisikin! Aina yhtä hyvä! Kruununtalon isäntä? Eikö siinä ole virkaa nokko?

KALLA (ääni väristen liikutuksesta; vähän hiljempaa). Älä sie puhu, veljeni! Kruununtalon isäntä! Aina maksanut ulosteot… ja maantiemaksut, vaikka tällä matkalla ensi kerran vasta maantien näin. (Ääni voimakkaammin värähdellen.) Sinulla on hyvä puhua, opettaja, joka kruununrahaa syöt. Mutta ajattele sinä minua, vanhaa miestä… lähes puolisataa vuotta kiveliössä asunut… sairas vaimo… eikä apua mistään… Elä siinä sitten… kymmenestä kynnestä… ja vielä… kun et enää jaksa… työtä tehdä. Sinne lahovat rakennuspuut, kun en jaksa työmiestä palkata. (Itkee.)

(Miehet ovat käyneet vakaviksi. Opettaja puistaa surullisena päätään. Hämmästyneen näköinen palvelustyttö tuo kahvia ja yrittää tarjota Kallalle ensin, mutta menee sitten nimismiehen ja opettajan luo ja tarjoaa näille, tarjoaa sitten poliisille, mutta tämä siirtää tarjottimen Kallan eteen.)

KALLA (pyyhkien silmiään; ääni vavahdellen). Suur' kiitosta. Kyllä minä olen aina nähnyt, että sinä minulle hyvää suot, veli rakas. Jumala palkitsee sinua viimeisellä tuomiolla. (Ottaa kahvia ja istuu penkille, niiskauttaen vähäväliä nenäänsä.)

POLIISI (laskee kahvikupin pöydälle). Joo, älä huolehdi, Kalla. Pastori kirjoittaa vielä kerran ja kiirehtii asiaa.

POLIISI (vähän epäröiden). Tuodaan eläkeraha ensi kerralla, kuni tullaan rajoille. (Puistaa nauraen päätään opettajalle.)

KALLA (vie kupin kirjoituspöydän nurkalle). Suur' kiitosta! (Poliisille.) Kyllä minä uskon, että sinä tarkoitat hyvää. Ja Jumala on sinua siunaava runsaasti. Ja vielä viimeisellä tuomiolla antaa sinulle… elämän kruunun. (Vakuuttavasti.) Niin minä uskon. (Ottaa lakkinsa ja tekee lähtöä.)

KALLA (hymyillen; hiukan surumielisenä). Lähden, veljeni, kun sain hyviä uutisia. Koulumies lupasi härän, sillä omani on vaipunut… livikkä kun oli. Aion vielä Keinojärveen yöksi. Onpahan jo sitten palanen kotia päin. (Hyvästelee poliisia.) Hyvästi, veljeni. Jumala sinua siunatkoon kaikesta rakkaudesta. (Iloisemmin.) Minä odottelen siellä kärsivällisesti. Hyvästi! Jumalan rauhaa. (Hyvästelee nimismiestä.) Hyvästi, veli rakas, ja kiitos sinulle myös siitä, mitä olet minun puolestani tehnyt. (Hyvästelee opettajaa.) Hyvästi, veli! Jumalan rauhaa.

(Viereisestä huoneesta kuuluu papin rouvan huuto; Voi| Alfred, se kuolee! Katso! Valittavaa itkua, johon yhtyy papin tyynnyttävä, vaikka hätäinen: Älä nyt, älä nyt!)

OPETTAJA (hätääntyneenä). Siellä taitaa olla hätä! (Lähtee viereiseen huoneeseen päin, mutta samassa ilmaantuu pastori ovelle.)

POLIISI. Taisi pikku poika kuolla. (Menee varovaisesti viereisen huoneen ovelle ja yrittää kurkistaa sisään, mutta perääntyy heti.)

PASTORI (hyökkää viereisestä huoneesta tukka aivan epäjärjestyksessä; katselee hätäisenä ympärilleen). Missä Kalla on? (Huomaa poliisin.) Missä Kalla on?

PASTORI (epätoivoisena). Lähti —? Sanoitteko hänelle totuuden? (Poliisi hämmästyneenä yrittää sanoa jotakin, mutta pastori ei malta kuunnella, vaan syöksyy ovelle. Huutaa). Kalla! (Rientää ulkoportaille, jossa huutaa epätoivoisena.) Kalla! (Palaa takaisin ja vaikeroi.) Voi hyvänen, voi hyvänen! (Muistaa samassa kuolleen poikansa.) Pikku Finn, pikku Finn! (Menee kiireesti viereiseen huoneeseen väännellen epätoivoisena käsiään.)

Kallan pirtti samassa asussa kuin ensimäisessä näytöksessä. Vasemmalla seinällä etualalla ollut pöytä on siirretty peremmäs sängyn päähän. Pöydän paikalla, päät seinää vasten nukkuvat nimismies ja pappi heinävuoteella lapinlakit päässä ja risainen raanu peitteenä. Oikealla sivuseinällä, hellakamiinin ja oven välissä riippuu puutapeissa yhteen sidotuista pauloistaan kuusi paria kuivamaan pantuja poronnahkakenkiä (nutukkaita); hellakamiinin tangossa niinikään pari nutukkaita kuivamassa. Kaarina nukkuu vaatteet yllä ja lapinmyssy päässä perällä oikealla ovensuu-sängyssä. Ikkunan alla heinävuoteilla nukkuvat 1:n ja 2:n rajamies, poliisi ja Tievan Topi, Viimeksimainitulla toinen polvi pystyssä, täysissä vaatteissa muuten, paitsi että ovat sukkasillaan. Kalla istuu sängyn laidalla sivellen miettiväisenä partaansa. Kiilussa tuli. Aamuvarhainen. Talvi.

KALLA (nousee varovaisesti ja kävelee hiljaa nimismiehen ja papin vuoteelle; pysähtyy kädet selän takana ja katselee nukkuvia; puoliääneen). Siinä nukkuu pappi lensmannin kanssa niin makeasti kuin kotonaan. Lattialla saavat vielä maata tämän kerran, mutta ensi kerralla taitaa olla jo parempi nukkumapaikka. (Sivelee partaansa, toinen käsi selän takana.) Minä teetän Morttasen isännällä uuden sängyn ja maalautan sen viheriäiseksi. Se sopii hyvin uuteen pirttiin. (Kävelee varovaisesti edestakaisin, kädet selän takana.) Aatamin-Aapo lupasi tulla muurmestariksi… ja Nierivaaran Iiskunas rengiksi… Tyyrispalkkainen se vähän on… 100 kruunua vuodessa ja peskinahat… ja kaksi paria sisnakoita [parkitusta poronnahasta tehdyt housut]… (Pysähtyy ja sivelee partaansa.) On siinä palkkaa… mutta nythän on valtion eläkekin tullut. Kyllä siitä riittää… hyvin riittää. (Pannen kätensä ristiin ja liikutellen niitä hiljaa ylös ja alas.) Oi, voi, sitä armollista keisaria, kuinka oli hyvä, kun lähetti minulle, köyhälle äijä-rievulle, eläke-rahan. Jumala palkitkoon häntä… viimeisellä tuomiolla. Nyt ei muuta kuin kirveet heilumaan ja uutta pirttiä tekemään. Minä tunnen itseni nuoreksi taas. (Menee papin ja nimismiehen vuoteen ääreen ja katselee hellästi nukkuvia.) Oi, voi, pappi, sinä olet siunattu mies, kun rahat hankit… ja olet niin mukavasti vielä järjestänyt, että olet säästänyt tämän riemullisen yllätyksen lähtöhetkeen. Jumala siunatkoon sinua… ja sinua nimismies veljeni myös. (Kävelee rajamiesten vuoteelle.) Ja sinua, Tievan Topi, sinuakin siunatkoon Jumala, taivaallinen Isä, vaikka oletkin paljon pahaa tehnyt ja sivakat minulta särkenyt. Sinä se ilmoitit eilen salaa, että papilla on rahat mukana. (Kävelee keskemmä huonetta.) Johan minä arvasin, että ennakolta se oli päätetty, että vasta lähtöhetken lyödessä rahat saan. Tahdoitte valmistaa minulle, vanhalle miehelle, riemullisen hetken, että saan täällä teidän mentyänne polvillani Jumalaa kiittää hänen suuresta armostaan. (Pyyhkii silmiään.) Minä itken ilosta tänä aamuna, sillä olenhan herännyt… vanhassa sängyssäni… aivankuin taivaalliseen iloon. Eivät murehduta minua nyt mustat seinät enää (katselee seiniä) eikä nokinen katto (katsoo kattoa) eikä tämä lattia (katselee lattiaa). Nyt tiedän saavani uuden pirtin, jossa on puhtaat seinät… ja katto korkeammalla. Kiitetty Herra olkoon! (Menee Kaarinan sängyn luo.) Kaarina, lapseni, sinä minun maallinen oikea käteni. Oi, voi, sinä et tiedä vielä… (Herättelee Kaarinaa.) Kaarina, nousepa riekon ansoja kokemaan.

KAARINA (herää ja nousee istumaan sängyn laidalle; hieroo silmiään).
Isä on jo noussut? Varhainenpa olet ollut. — Missä äiti on?

KAARINA (ottaa nutukkaansa hellakamiinin tangosta; istuu jakkaralle ja henkii). Paljonko nyt on kello?

KALLA. Tänään. (Menee Kaarinan luo ja laskee kätensä hänen olkapäälleen. Isällisesti.) Kaarina! Tiedätkö mitä tänäpäivänä tapahtuu?

KAARINA (kummissaan). Muistan… joulutekstistä… 'Minä ilmoitan teille suuren ilon…' Siitähän pappi puhui?

KALLA (edelleenkin salaperäisenä). Joo, siitä puhui… Mutta arvanpa, minkä vuoksi hän juuri siitä puhui?

KAARINA (neuvotonna, ihmeissään). En minä osaa arvata… Se kun on
Jumalan sanaa.

KALLA. Pappi on valmistanut meille täksipäiväksi suuren ilon.
(Valoisasti hymyillen.) Papilla on eläkerahat mukana!

KALLA. Jo vain. Tievan Topi kertoi, että herrat ovat päättäneet antaa ne lähtiessään.

KAARINA (kuin heräten). Siksi ne olivatkin eilen niin salaperäisen näköisiä… ja iskivät toisilleen silmää.

KAARINA (ilostuen). No voi hyvänen aika! Tämähän on aivan kuin satua.
Ja minä olen sitä aina pitänyt vain rajamiesten houruutuksena.

KAARINA (kuin anteeksipyytäen). Niin olen ollut. (Pukee peskin päällensä ja ottaa naulasta kintaat.) Tämä on kuin satua! (Menee ulos ja kopistelee sivakoita pirtinseinustalla; laulaa hillitysti:)

Kävi tunturinhaltijan viimein jo sääliksi hopeahasta. Vei linnaansa, kultaisen kiisan avas, lohdutti pientä lasta: "Ota aarre syliisi, lapsonen maan, ole onnekas, rikas ja riemukas vaan! Jopa murheesi haihtui. Ja muotosi vaihtui taas nuoreksi. Päivä on kirkkaimmillaan. Ota aarre: Kas vuori on auki!"

KALLA (kuunnellen Kaarinan laulua). Kaarina laulaa. Minä en osaa laulaa suullani, mutta minun sydämeni laulaa ja veisaa. (Menee sänkynsä luo ja ottaa hyllyltä paksun raamatun, jonka avaa.) En ole vielä lukenutkaan tänä aamuna. Ja jos milloinkaan, niin nyt on annettava Herralle kunnia. (Lukee hartaana.) "Ja Herran sana tuli hänen tygöns, sanoden: 'Mene tästä pois ja käännä sinus itään päin ja lymytä sinus Kerithin ojan tygö, joka on Jordanin kohdalla. Ja sinun pitää juoman ojasta ja minä olen käskenyt kaarnetten elättää sinua siellä'." (Katsoo ylös kirjasta.) Semmoinen se on Herran huolenpito. Profetalle lähetti Herra kaarneen Keritin ojalle… ja minun luokseni papin, jolla on mukanaan esivallan eläke. (Lukee.) "Hän meni ja teki Herran sanan jälkeen ja meni ja istui Kerithin ojan tygönä, joka on Jordanin kohdalla. Ja kaarneet toit hänelle leipää ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hän joi ojasta." (Nostaa kasvonsa kirjasta.) Ihmeelliset ovat Herran tiet! Kysyttiinpä siinä uskoa Elialta, kun Jumala sanoi lähettävänsä kaarneet häntä ruokkimaan… ja kysyttiinpä siinä uskoa minulta, kun keisarin eläkettä odottelin. Kaikki panivat vastaan ja sanoivat minua hulluksi… oma vaimo etupäässä. Mutta mitenkäs on käynyt? On tapahtunut jälleen Vanhan Testamentin ihme. Kaarneet ovat tuoneet kiveliöön, kuolevalle vanhukselle — leipää, ja lihaa. (Pyyhkii silmiään, lukee). "Niin tuli Herran sana hänen tygöns, sanoden: 'Nouse ja mene Sarpathiin, joka on Sidonin tykönä ja pysy siellä: katso, minä olen käskenyt leskivaimon sinua siellä elättää'." (Nimismies kääntää kylkeä.) "Ja hän nousi ja meni Sarpathiin. Ja koska hän kaupungin porttiin tuli, katso niin leskivaimo oli siellä ja haki puita. Ja hän puhui hänelle, sanoden: 'Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni'…" (Nostaa päänsä kirjasta ja katsoo mietteissään eteensä; lukee, ääni koveten). "Sillä niin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Ei jauhot vakkasesta pidä loppuman, ja öljyä astiasta ei pidä puuttuman, siihen päivään asti kuin Herra antaa sataa maan päälle'." (Nostaa kasvonsa kirjasta ja katsoo eteenpäin kirkastunut ilme kasvoilla.)

TIEVAN TOPI (on herännyt lukemisen aikana; hieroskelee polveansa vähän aikaa). Kalla se jo raamattua lukee ja me vedämme unta kuin tukit. (Haukottelee pitkään ja painelee kylkeään.) Heinät soluneet yöllä alta pois. On vähän kylki heltynyt. (Haukottelee.)

KALLA (on pannut raamatun hyllylle). Joo. Älä huoli, Topi, saat ensi vuonna nukkua höyhenpatjoilla.

TIEVAN TOPI (haukotellen). Joo, niin vain;.. (Vähän vilkkaammin.) Eipä se Elli luvannut minun nukkua.

KALLA (hymyillen valoisasti). Älä huoli, veljeni, Elli se kun vain sanoi… leikillään. Sinulle pitää olla yhtä hyvä paikka kuin muillekin. Olethan kuin taivaan sanansaattajana ensimäisenä tuonut tiedon eläkerahoista.

TIEVAN TOPI (kömpii pystyyn ja kävelee herättäjäkellon eteen). Mitä? Puoli seitsemän jo! Onpa sitä nukuttu. (Menee oikealle ja ottaa seinältä nutukkaansa ja kenkii. Ottaa sitten papin ja nimismiehen nutukkaat ja koettelee niiden sisustaa). Kuivat heinät. Ei näitä tarvitse uudestaan heinittää.

KALLA (on tullut hänen luoksensa). Eiköhän olisi varminta heinittää?
(Kalla ottaa nutukkaan ja keskustelee Topin kanssa.)

TIEVAN TOPI (yksin). Ihmeen rauhallisena se Kalla nyt onkin. Ei remua yhtään niinkuin ennen. Sitä ne herrat eilispäivän ihmettelivätkin. (Naurahtaa.) Mutta eivätpä tienneet, että se oli kaikki minun ansiotani. Kyllä siitä olisi remu noussut, jos minä olisin ilmoittanut äijälle asian todellisen laidan. Mutta kun kerroin, että oli päätetty yllättää hänet antamalla rahat aivan lähtöhetkenä, on ukkeli ollut kuin toinen mies. Odottelee muhoillen valtion eläkettä, joka papilla on lompakossa. (Nauraa).

KALLA (polvillaan kamiinan edessä; tekee tulta). Sydän, se kevenee, kun ihminen on iloinen. Jo on minullakin, veljeni, ollut kepeä olo.

KALLA (hartaana). Niin, veli, siitähän minä olen iloinnut ja Herraa kiittänyt. Nyt on minulle käynyt niinkuin Sarpatin leskelle, "ettei jauhot vakkasesta pidä loppuman eikä öljyä astiasta pidä puuttuman." Sattuikin niin mukavasti se paikka äsken eteeni aukenemaan. (Huokaa.) Joo, veljeni, suuri köyhyys meillä on ollutkin täällä kiveliön kätkössä. Ei ole ollut venäjänlehtiä moneen aikaan… putken juuria on poltettu. Ja jauhoistakin on ollut puutetta… suuresti. Kovin niitä on vaanasti [vähän] ollut. Jos ei Morttasen isäntä olisi lainannut, olisi pian tainnut nälkäkuolema tulla, veli rakas. (Ilostuen.) Mutta auttoi Jumala sentään meitä vielä, kun toimitti niin, että esivallan eläke tuli. Nyt on hätä Kalkuvaaran takana! Nyt me, veli, kiitämme ja riemuitsemme. Oi, voi sentään! (Hykertelee käsiään ja menee sängyn laidalle istumaan.)

TIEVAN TOPI (nauraa itsekseen ja puistaa päätään; syrjään). Kyllä taitaa äijä kiittää, kunhan me tästä lähdemme. (Katsoo kahvipannua. Syrjään, kuin itseään puolustellen.) Nimismies ja pappi olivat kovana, ettei saa enää Kallaa houruuttaa, mutta eihän tässä tahdo malttaa… (Kallalle.) Jo vain. Nierivaarassa kun Iiskon akka maksoi ristimärahaa, otti pappi erehdyksessä väärän lompakon, josta yritti vastata. Sellainen iso, ruskeankiiltävä lompakko olikin ja ihan täynnä seteleitä. Se oli se keisarin lompakko. Pappi pisti sen kiiruusti taskuunsa (vilkaisee papin ja nimismiehen makuupaikkaa kohden) ja otti omansa… likaisemman ja kuluneemman, josta vastasi Iiskon akalle. (Vilkaisee nimismiehen makuupaikkaa kohden uudelleen.)

KALLA (hengittäen syvään) "… Siihen päivään asti, kun Herra antaa sataa maan päälle." (Nousee kävelemään, kasvot loistaen.) Jo vain! Jumalan sade on ihmeellinen. Israel tarvitsi tavallista sadetta, kun maa oli kuiva. Meille sataa keisarin rahoja suureen köyhyyteemme. Nyt ei muuta kuin kirveet heilumaan vain! Minä palkkaan tusinan työmiehiä.

(Kävelee muutaman askelen ja menee sitten sängyn laidalle istumaan. Vaipuu mietteisiinsä ja sivelee silloin tällöin partaansa.)

TIEVAN TOPI (on saanut kahvin valmiiksi ja kaatanut sen kuppeihin ja asettanut tarjottimelle; menee nimismiehen ja papin makuupaikalle ja herättelee). Kahvia. (Nimismies ja pappi heräävät.)

NIMISMIES (ottaa lapinlakin päästään ja heittää syrjään). Huomenta!
Jaha. Topilla on kahvi valmis. Joko porot on haettu?

NIMISMIES (nuhtelevasti). Kylläpä te, kun ette ole poroja vielä hakeneet. Menee puoleenpäivään lähtö.

POLIISI (venyttelee, haukottelee ja hieroo silmiään; unisena).
Huomenta! Porot ovat lähellä. Ei siinä pitkää aikaa mene.
(Haukottelee.) Onpa tullut nukutuksi. (Nousee seisomaan.) Ei Topikaan
herätä.

KALLA (on noussut sängyn lautalta ja lähestynyt nimismiehen ja papin vuodetta.) Hyvää huomenta! Hyvinkö on nukuttu?

PASTORI (joka myös on heittänyt lakkinsa). Huomenta, huomenta! Mitäs tässä… Olen nukkunut kuin tukki. En ole herännyt kertaakaan koko yönä.

POLIISI (rajamiehille, kovemmin). So miehet! Poroja hakemaan, että päästään lähtemään.

(Rajamiehet nousevat unisina ja haukottelevat. Ottavat
nutukkaansa naulasta ja rupeavat kenkimään.)

POLIISI (1:lle rajamiehelle). Heitäpä ne minunkin nutukkaani. (1:n rajamies heittää.)

KALLA (on istahtanut pölkkytuolille; papille). Jo oli, veljeni, mieleni paha, kun jo niin lähdin pappilasta, etten hyvästiä muistanut sanoa… viime keväänä. Vasta lähellä Keinojärveä havahduin kuin unesta ja muistin, että olin hyvästeittä lähtenyt. Piti läheltä, etten takaisin ajastanut.

ELLI (laskee kiulun penkille kamiinin viereen; katsoo hellanpesään ja hellan eteen). Puut kaikki taas. Eikä rantteellakaan ollut säretyitä. Kyllä on kiusa! (Ottaa padan ja rupeaa sitä pesemään.)

KALLA (ystävällisen nöyränä). Minä menen raatteelle hakkaamaan. (Ottaa lakkinsa ja kintaansa ja menee.)

NIMISMIES (Topille, joka tarjoaa toiset kupit). Onko Kalla puhunut mitään eläkerahasta?

TIEVAN TOPI (varmana). Se on patentti! Ei mitään, (Panee tarjottimen pöydälle).

ELLI (on ruvennut kamiinin syrjällä maitoa siivilöimään). Syövätkö ne herrat ennen lähtöä?

ELLI (loukkaantuneena). On sitä viiliä meilläkin… vaikka eihän nämä paikat niin häävit.

PASTORI. Onpa hauskaa, että Kalla ei ole mitään puhunut eläkerahastaan.
Minä koko matkan pelkäsin, että täällä myrsky nousee, kun tulemme.
Nierivaarassa minulla oli oikein paha olo.

TIEVAN TOPI (nauraen). Minusta on täällä ollut hyvin kuivaa, kun ei ole saanut äijää houruuttaa. Paras ajankuluke Tarvannossa.

PASTORI. Kyllä on hyvä, että äijä on asian unohtanut. Minusta rupesikin tuntumaan hyvin ilkeälle koko juttu.

NIMISMIES. Pahin on sentään vielä jälellä. Kunnankuitti on perittävä ennen lähtöä… vanhan tavan mukaan.

TIEVAN TOPI (nauraa). Siitä se leikki nousee. Akka haukkuu silmät korvat täyteen.

TIEVAN TOPI (hörppii kahvia huulet pitkällä). Kuka se tietää nuorten tyttöjen reissut.

ELLI (äsähtäen). Ole siinä! (Asettelee pataa tulelle ja puuhaa hellan ääressä.)

KALLA. Siellä tulee myrsky. (Heittää puusylyksen lattialle.) Porotunturi on päänsä peittänyt. Se on paha merkki. (Istuu penkille huokasemaan.) Minä olen neljänkymmenen vuoden aikana merkinnyt, että silloin kun Porotunturi päänsä peittää, tulee ryöttä ilma. Siellä heittelee jo lumia. Teillä on hankala mennä.

NIMISMIES. Meidän pitäisi joutua. Kiekerövuoma on paha eksyttämään lumipyryssä.

KALLA. Jo vain. Sinne on moni poika eksynyt ja kiertänyt rengasta tuntikaudet. Entinen pappi, se Kipene, oli kerran jäädä sinne, kun lähti täältä iltamassa Nierivaaraan ajamaan. Minä varoittelin, kun näytti niin uhkaavalta, mutta ei auttanut. Pappi lähti… ja jollen minä olisi lähtenyt perään, niin sinne olisi jäänyt… pappi.

KALLA. Porot ovat tuossa lähellä. Heti ne ovat täällä, Eikö olisi paras jäädä huomiseen?

NIMISMIES (nousee ja menee ikkunaan). Joo, siellähän tulee lunta taivaan täydeltä. (Kallalle.) Ei meidän sovi jäädä. Asiat vaativat lähtemään.

KALLA (on noussut seisomaan). No niin, menkää sitten terveinä. Kyllä
Jumala lähettää enkelinsä teille tietä näyttämään.

POLIISI (lyö kintaitaan yhteen niin että lumi pölisee). Siellä tuli myrsky. — Nyt pitää panna toimeksi!

KALLA (innostuen). Kas, kun tuli riekkoja, vaikka on vanhat langat! (Hykertelee käsiään.) 'Ei jauhot vakkasesta pidä loppumaan eikä öljy astiasta.'

NIMISMIES (kädessä kunnankuitti; epävarmana). Tässä… tuota… olisi vähän maksettavaa… kunnan kuitti, 18 markkaa 17 penniä.

ELLI (kärsimättömänä). Sehän on aina sinun viimeinen työsi… ennen lähtöä.

TIEVAN TOPI (kaivaen esiin kukkaronsa). Älä huoli, Elli. Tästä saat rahaa. Minä maksan maitoni. — Paljonko se tekee?

KALLA (nostaen kätensä). Ei papin tarvitse maksaa! Eikä nimismiehen. Ei kenenkään tarvitse maksaa. Kyllä Herra siunaa meille moninkertaisesti takaisin.

NIMISMIES. Minä maksan omasta ja papin puolesta. Kymmenen kruunua tänne, niin ollaan selvät. Tuossa on kuitti.

ELLI (kärsimättömänä). Mistäpä niitä kymmenkruunusia meille tulee. Ei meille sada myntteijä taivaasta.

KALLA (suuren innostuksen vallassa). Sataa, sataa, äiti! (Pujottaa kätensä takin hihan läpi ja vetää esiin kukkaronsa, jonka tyhjentää nimismiehen kouraan.) Tuossa on kaikki mitä minulla on.

NIMISMIES (Laskee). Tässä on 3 markkaa 27 penniä. Ei tämä riitä, Kalla rakas.

ELLI (vetää vastahakoisesti esiin kukkaronsa; antaa nimismiehelle kymmemnarkkasen.) Joko riittää?

NIMISMIES. Me olemme valmiit. (Menee Kallan luo ja hyvästelee, sitten
Ellin ja Kaarinan.) Hyvästi, hyvästi! (Menee.)

PASTORI (viimeisenä; hyvästelee). Hyvästi nyt Elli! Kiitos nyt kaikesta. Tulkaa pian Muotkaan käymään.

PASTORI (hyvästelee Kaarinaa, joka ujosti niiaa; astuu sitten Kallan luo, joka kasvot kirkastuksen hohteessa katselee häntä autuas hymy huulilla; pysähtyy ja jää tuokioksi kummastuneena tuijottamaan Kallaa; menee sitten hänen luokseen ja hyvästelee). Hyvästi nyt, Kalla! Jumalan haltuun! (Laskee oikean kätensä Kallan harteille.)

KALLA (jonka kasvoja kirkastaa autuas hymy; riemullisena). Jumalan haltuun, veljeni, ja kaikki synnit anteeksi. Saarnaa sinä, veljeni, evankeliumia, niin että tunturit vapisevat!

PASTORI (pysähtyy ja kääntyy Kallan puoleen). Oliko Kallalla vielä jotakin sanomista?

PASTORI (kiusaantuneen ja epätietoisen näköisenä). Niin, mitä Kailalla oli…?

KALLA (lämpimästi, sydämellisesti, kyyneleet silmissä). Pappi, veljeni rakas… eläkeraha. Sinullahan on se nyt… mukanasi…

PASTORI (on käynyt aivan hämilleen; selvittää kurkkuaan eikä voi pitkään aikaan puhua mitään; sitten käheästi). Voi, Kalla rakas… (Ulkoa kuuluu myrskyn tohinan keskeltä nimismiehen huuto: Pappi, joudu jo!…) Kalla rakas… se on ollut leikkiä meillä…

(Kalla seisoo kalpeana eikä näytä tajuavan papin sanoja.
Hänen huulensa liikkuvat hiljaa.)

PASTORI (astuen lähemmäs Kallaa). Voi, veljeni rakas… anna anteeksi minulle! Se on ollut leikkiä alusta loppuun. Ei sellaisia eläkerahoja keisari anna… eikä niitä ole haettukaan… Se oli leikkiä meillä… anna anteeksi… Hyvästi nyt vaan! Jumalan haltuun jääkää! (Menee kiireesti.)

KALLA (seisoo liikkumattomana, kuin jähmettyneenä, kasvoillaan kuoleman kalpeus ja katselee ovea pitkän aikaa; astuu sitten askeleen taaksepäin ja nostaa kätensä hitaasti ylös ja tarttuu tukkaansa; äärimäisen epätoivoisena). Herra Jumala!… Leikkiä… alusta lappuun… Pappi on valehdellut, ei ole kirjoittanutkaan… keisarille… (Ulkoa kuuluu rajamiesten huutoa ja Tievan Topin joikkausta, joka vähitellen häipyy myrskyn tohinaan. Kalla kääntyen Ellin puoleen, joka lautanen kädessä seisoo hämmennyksissään.) Voi, äiti! Kuolema tulee meille! (Katselee seiniä.) Tänne jäämme kuolemaan nälkään… ja viluun… Ei astu esivalta väliin… (Kääntyy horjuen Kaarinan puoleen, joka on kyykähtänyt lattialle nimismiehen vuodeheinille ja peittänyt kasvonsa käsillään.) Voi, Kaarina, sinä minun oikea käteni!… Kuolema tulee meille… Tähän pirttiin jäämme… ja täältä löytävät kiveliön kulkijat… meidän ruumiimme. (Kouristaa kädellään rintaansa ja katsellen äärimäisen tuskan vallassa lahoneita seiniä parkaisee vihlovan epätoivoisesti.) Uusi pirtti!… Uusi pirtti…!

KAARINA (on hypähtänyt ylös ja juossut isänsä luo; tarttuu hänen käteensä ja vaikeroi). Isä, isä! (Peittää käsillä silmänsä ja jää rajusti nyyhkyttäen kyyhöttämään polvilleen isänsä viereen.)

ELLI (laskee nopeasti lautasen kädestään kamiinan nurkalle ja menee Kallan luo; kumartuen hänen puoleensa). Kalla! (Nousee äkkiä ja palaa kauhu kasvoillaan entiselle paikalleen. Murtuneella, kyynelten tummentamalla äänellä.) Isä on kuollut! (Kasvot saavat takaisin entistä ankaruutta, vaikka niillä nyt risteileekin liikutuksen väre.) Ei muista Muotkan pappikaan, että jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luku tekemän tuomiopäivänä. (Purskahtaa itkuun.)

(Myrsky on temmannut oven auki ja syytää lunta sisään raivokkaina ryöppyinä. Myrskyn seasta kuuluu hukan valittava huuto: Vuooaa!)

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI PIRTTI: 4-NÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Uusi pirtti: 4-näytöksinen näytelmä

UUSI PIRTTI

ARVI JÄRVENTAUS

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE