The Project Gutenberg eBook of Kasvikon oppisanoja

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

Title: Kasvikon oppisanoja

Author: Elias Lönnrot

Release date: March 29, 2017 [eBook #54457]

Language: Finnish

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KASVIKON OPPISANOJA ***

Produced by Jari Koivisto

KASVIKON OPPISANOJA

Kirj.

Elias Lönnrot

SUOMI, tidskrift i fosterländska ämnen, 1858.

Adertonde årgången

Helsingfors, Finska Litteratur-Sällskapets tryckeri, 1859.

Imprimatur: L. Heimbürger.

Kuusi eri osaa on kasveissa merkittävä ja ne ovat: juuri, varsi, lehdet, silmikot, kukka, hedelmä. Itsekullaki näillä osilla on monta ominaisuutta, jotka tekevat ne eri kasveissa erilaisiksi. Semmoisten ominaisuutten selittämiseksi tarvitaan asianomaisia oppisanoja.

Pintansa vuoksi on itsekuki osa:

kierä (glaber, glatt), jolla ei ole karvoja. sileä (laevis, slät), kun ei ole kuoppia, uurtoja, naarmuja, nyyliä eikä muita epätasaisuuksia. karkea (asper, skarp) pienillä kyhmyillä, nyhillä ja nystyröillä. karhea (scaber, sträf) melkein näkymättömillä kankeilla karvoilla. lienteä (pubescens, småluden) lyhyellä, hienolla, tiheällä karvalla. sametti-nukkainen (velutinus, sammetshårig) lienteällä, ulottavalla, tav. erivärisellä karvalla. silkkimäinen (sericeus, silkesluden), pitkästä, hienosta, pintamyötäisestä, kiiltävästä karvasta. höyteä (villosus, luden), pitkästä, laheasta, tiheästä karvasta. karvainen (pilosus, hårig), pehmeästä, ei ylen lyhyestä eikä tiheästä karvasta. hatuinen (hirsutus, sträfluden), karkea-, pitkä- ja tihukarvainen. takkuinen (hispidus, sträfhårig), karkea-, paksu- ja harvakarvainen. kalsea (hirtus, kort sträfhårig), lyhytkarvaisempi edellistä. villainen (lanatus l. lanuginosus, ullhårig); villaksi (lana l. lanugo) sanotaan tiheätä, kiemuraista, vähän sekasortoista karvaa. nutturainen (floccosus, flockullig); nutturoilla (flocci, flockull) ymmärretään tukkupäistä villaa. vanukkeinen (tomentosus, filthårig); vanuke (tomentum, filtludd) s.o. vanuksissa oleva villa. seittinen l. lukinverkkoinen (araneosus l. arachnoideus, spindelvässhårig); seitiksi (aranea, spindelvässhår) sanotaan pitkiä, hienoisia, hämähäkin verkon tapaan yhteen kutoutuneita villakarvoja. ripsikarvainen l. ripsinen (ciliatus, hårbräddad); ripset (cilia, kanthår) ovat yhtäpitkät karvat jonkun osan (esm. lehden) reunassa. parrakas (barbatus, skäggig), kun karvat ovat vihkona tav. jonkun osan päässä; semmoista vihkoa sanotaan parraksi (barba, skägg). sukainen l. sukasinen (setosus, borstbärande); su'iksi l. sukasiksi (setae, borster) sanotaan kankeita, liereitä karvoja. nojosukainen (strigosus, plattborstig); nojosukaset (strigae, plattborster) ovat kankeita, lyhempiä, litteämäisiä, alaspainuneita karvoja. koukkusukainen (setis hamosis, s. hamatis, s. aduncis, s. apice uncinatis, krokborstig); koukkusuat (hami l. unci, krokborster) ovat koukeropäisiä sukakarvoja. väkäsukainen (glochidatus, hullingbärande); väkäsu'illa (glochides, hullingborster) on päässä vastahakaisia karvoja. poltinsukainen l. polttava (urens, brännande) polttavilla sukakarvoilla l. poltinsu'illa (stimuli, brännborster) varustettu. Poltinsu'illa on sisässä polttavaa nestettä. pistinsukainen (aciculosus); pistinsuat (aciculi, nålborster) tarttuvat koskiessa ihoon ja heltiävät juuriltansa. piikkisukainen, piikillinen (aculeatus); piikeiksi (aculi, taggar) sanotaan pistimiä, jotka eivät lähde juuriltansa irti. pehmytpiikkinen l. hakarainen (muricatus, vektaggig) hakaroilla l. pehmeillä piikeillä (murices). kärheä l. takistava (adhaerens, snärjande) hienoilla koukeroilla tahi väkäpäisillä piikeillä (ruohoissa). Itsekuki piikki on myös joko yhtenäinen (simplex, enkel) tahi jaettu (fissus, delad), haarapäinen (furcatus, gaffellik), kaksi-, kolmihaarainen (bi-, trifurcatus), suora (rectus, rak), kovera (incurvus, inböjd), latvaan päin väärä, keikkeä (recurvus, tillbakaböjd), alaspäin väärä. Koveraa ja keikkeätä sanotaan myös yhteisellä sanalla koukeroiseksi (aduncus, klolik). nyhäinen, (verrucosus, vårtfull) on se pinta jolla on pieniä syyliä, nystyröitä eli nyhiä (verrucae). tahmea (viscosus, viscidus, klibbig) ja jäläinen (glutinosus, limaktig), kun pinnasta tihkuu iskuista, liimaista, tartuttavaista nestettä. pisakarvainen (pilis glandulosis, glandelhårig) nesteisellä nypyllä eli pisamalla karvan päässä. haarakarvainen (pilis furcatis, med gaffelformigt klufna hår). sulkakarvainen (p. plumosis, m. fjäderlika hår). tähtikarvainen (p. stellatis, m. stjernlikt delade hår). nivelkarvainen (p. septatis, m. ledade hår). kilseinen (p. lepidosis l. squamosis, m. fjällika hår). kehnäinen (farinosus, mjölig), kun pinnalla on vaksimaista ulos pihkunutta ainetta. härmäinen (pruinosus, daggblå), kun sama aine on vaalean sinertävää. paikullinen (maculatus, fläckig), pilkullinen, tähneellinen, kirpulainen. kaarnainen (suberosus, korkbarkig), pullokuorinen. juomuinen (striatus, strimmig), juovikas, juotikkoinen, viiruinen. pyköinen (rimosus, sprickfull), halkeimikas, siirtoileva, risoileva, pakoileva, rakoinen.

1) Juuri (radix, rot).

juurenniska l. niska (collum radicis, rothals), juuren ja varren raja eli välipaikka. lisäjuuri (radix adventitia, birot), maassa olevasta varresta tahi oksasta lähtevä uusi juuri. ilmajuuri (r. aërea, luftrot), yläällä maasta olevasta kasviosasta maahan lähtevä lisäjuuri. yksiperäinen (r. simplex, enkel), joka alkuansa niskasta lähtien on yhtenä juurena, jos sitte alempana jakauisiki. moniperäinen (r. multiplex, sammansatt), joka heti alusta on jakaunut useammaksi osaksi. haaraton (r. integra, odelad), yksiperäinen juuri, jolla ei ole varsinaisia haaroja, vaan ainoastaan hapsia (fibrillae, rottrådar). kokonainen (r. integerrima, helt och hållet odelad), yksiperäinen haaraton sekä hapsiton juuri. haarova (r. ramosa, grenig), kun yksiperäinen emäjuuri jakauu useammaksi haaraksi ja monasti haaratki uusiksi haaroiksi eli haarukoiksi. Niin hyvin haarat (rami, grenar) kuin haarukat (ramuli, smågrenar) voivat olla hapsilla tahi säikeillä (fibrae, rottågor) varustetut. emäjuuri (r. palaris, pålrot), haaraton pystöjuuri ja haarovanki juuren pystöinen pääosa. yksivartinen (r. unicaulis, enstjelkig), emäjuuri, josta nousee ainoastansa yksi varsi. monivartinen (r. multicaulis, mångstjelkig), josta lähtee useampaa vartta. rihmamainen (r. filiformis, trådlik), rihman tahi hienomman nauhan paksuinen haaraton juuri. suikea (r. fusiformis, tapplik), keskeltä paksumpi, pitkämäinen, haaraton. suippeneva l. suippo (r. conica kägellik), kun niskasta alkain vähitellen hoikkenee päähän asti. naurismoinen (r. napiformis, roflik), niskasta pullakka, alempata hoikalla hännällä eli navalla. hapsinen (r. fibrillosa l. capillacea, trådig), moniperäinen juuri hapsimaisilla eri säikeillä. tupastava (r. caespitosa, tufvig), kun moniperäisen juuren niskasilmikoista vuosittain kasvaa uusia varsia ja juuria, jotka entisten kuihtuneitten kanssa kutouvat tuppaaksi eli mättääksi. kimputtu (r. fasciculata, hopknippad), kun muutamat säikeet heti varren rajalla ovat myhkyröityneet yhteen tukkuun. vuosinainen (r. annua l. fugax, enårig), joka yhtenä vuotena kasvattaa varren, kukat ja siemenet, sitte kuihtuu. kaksivuotinen (r. biennis l. vivax, tvåårig), joka edellisenä vuotena tavallisesti ei tee kun varren, toisella kukkii ja siementyy, sen jälkeen katoaa e.m. nauris. monivuotinen (r. perennis, mångårig) monta vuotta kestävä joko vanhalla eli uudisvarrella, e.m. puut, koiruoho. mahero (r. perennans, öfvervintrande), joka kukkimisen ja siementymisen jälkeen vielä jonkun vuoden pitkittää kasvuansa. rönsyävä (r. stolonifera, skottalstrande), kun juuren niskasta kasvaa lehtivesoja eli rönsyjä (stolones, grenskott) varren ympäri. suomukaulainen (r. stipata, fjällkransad), kun juuren niskan ympäritse on suomumaisia hilseitä. karvaniskainen (r. comosa, topphårig), kun niskasta lähtee karvoja tahi sukasia varren alapään ympärille. pystöinen l. pytöpystö (r. perpendicularis l. verticalis, lodrät), suoraan alas maahan lähtevä haaraton juuri. alaskohtainen (r. descendens, nedstigande), pystöhaarainen juuri. uloskohtainen (r. horizontalis, vågrät), kun juurihaarat leviävät ulospäin maata pitkin. kallas (r. obliqua, sned), joka on kallellaan. ulottava (r. procurrens, utlöpande), pitkä uloskohtainen juuri. tihkeä (r. compacta, fast), jonka sisus yltä ylensä on yhtä ainetta. möyheä (r. carnosa, kottig), pehmeä, tursea, lihamainen; e.m. nauris. mehevä (r. succosa, saftig), tuore, nesteinen, mantoinen. maitias (r. lactescens, mjölksaftig), kun leikkaaman jäljestä tihkuu valkoista tahi muun väristä nestettä. puutava (r. lignosa, trädartad), sitkeää, puuntapaista ainetta. mahkurainen (r. tuberosa, knölig), kun juuren haarat tahi säikeet paikoittain ovat tursuneet pyöreiksi tahi muikulaisiksi kyhmyiksi. helminauhainen (r. moniliformis, perlbandslik), kun on joka haarassa useampaa pientä mahkuraa eli nyylää toinen toisensa perästä. rippunyyläinen (r. filipendula, trådhängande), kun juuren nyylät eli myhkyrät ovat harvemmassa, ikään kuin ripuksissa. Muistutus. Muutamilla harvalukuisilla kasveilla on juurensa ei maassa, vaan vedessä, ja monta kasvia löytyy, jotka ovat toisiin kasveihin juurtuna. Näitä sanotaan loiskasveiksi eli loisioiksi (plantae parasiticae, parasiter). Ne ovat kahta laatua, toiset varsinaisia, toiset epäperäisiä loisioita. Edelliset itävät ja juurtuvat niillä kasveilla, joista sitte elävätki, jälkimäiset nousevat ensin maasta ylös ja tarttuvat vasta myöhemmin pienillä syylämäisillä juurilla kiinni muihin kasveihin, jonka jälkeen niiden entinen juuri ja varsi kuoleuvat; elantonsa ne sitte saavat niiltä toisilta kasveilta.

2) Vartalo (cormus, stam).

Juuresta nousevaa kasviosaa sanotaan yhteisellä nimellä vartaloksi, joka tavallisesti on maan päällä, mutta muutamissa kasveissa kokonansa tahi osiksi maan sisälläki kokoon kasvettuneena, käpristyneenä. Maan-alaista vartaloa ennen arveltiin ja vieläki monasti sanotaan juureksi, vaikka se ylöspäin kasvamallansa, hilseisillä lehtien jäännöksillä ja silmikoillansa selvästi osottaa itsensä samaa laatua olevan, kun muuki tavallinen varsi.

Maanalaisia varsi-osia ovat sipuli, mukula ja juurakko.

a. Sipulista.

 sipuli (bulbus, lök), lyhyt, käpertynyt varren-osa päälitysten
     röyköttyneillä hilseisillä kuoruslehdeillä.
 sipulin sydän l. emys (discus bulbi, lecus, lökstock), joka
     ylöspäin lähettää kukkaperän ja toisesta päästään työntää
     juurihapsia maahan.
 hilseinen sipuli (b. tunicatus, hinnskalig), kun lehdet ovat
     muodostuneet leveiksi monikertaisiksi kalvokääreiksi.
 verkkosuoninen (b. reticulatus, nätskalig), kun sipulihilseillä
     on verkontapaisia ristisuonia.
 töyhtöinen (b. fimbriatus, fransig), kun vasta mainitut suonet
     yhdistyvät hepsupääksi.
 liistoinen (b. foliosus, bladig), lehtisellä eli liistoisella,
     ei kalvomaisella eikä limitetyllä kuorella.
 suomuinen (b. squamosus, fjällig), soukemmilla ja usein limikkäillä
     kuoruslehdeillä.
 moniperäinen (b. compositus, sammansatt), jossa on monta kynttä
     (bulbilli, smålökar) yhdessä.
 monikoloinen (b. nidulans, mångklyftig), kun kynsien ja sydänsipulin
     välissä on pieniä kaaloja eli kolosia.
 pahkasipuli (bulbotuber, b. solidus, lökknöl, tät lök),
     tihkeäaineinen sipuli, jossa sydän on voittopuolella.
 kalvosipuli (b. foliosus, bladig), jossa kuoruslehdet voittavat.
 sipulinen juuri (radix bulbosa, lökartad rot) y.k. sipuli.

b. Mukulasta.

 mukula (tuber, stjelkknök) kyhmistynyt, täyteinen, turpea tahi
     möyheämpi maanalainen varren-osa silmikoilla, joista sikiää
     uusia kasveja. Kun mukulaa ennen luettiin juureksi, niin siitä
     on juurelle seuraavia tunnussanoja saatu.
 mukulainen juuri (radix tuberosa, knölig) y.k. mukula.
 kämmekkäinen (r. palmata, handlik), sormentapaisesti haarova.
 kaksoismukulainen (r. didyma, tvåknölig), kun maanpäälisen varren
     päässä on kaksi mukulaa vieretysten.
 nysteröinen (r. granulata, grynig), kun monta pientä mukulaa on
     varren tyvessä yhteen nyhertynyt.

c. Juurakosta.

 juurakko (rhizoma, rotstock), erästen kasvien tavallisesti
     maanalainen varren-osa, joka ylipäästään vuosittain kasvaa ja
     työntää uuden varren maan päälle entisen kuihtuneen sijasta.
     Seki ennen juuren nimellä tuttu on saanut seuraavia erotussanoja.
 suikertava juuri (radix repens, krypande rot), maan pintaa myöten
     venyvä eli luikertava.
 nivelikäs (r. articulata, ledad), kun vuosilisäin välit ovat
     hoikempia.
 solmikas (r. nodosa, knutig), kun vuosilisät yhtyvät vahvemmilla
     välipaikoilla.
 typäkkä (r. praemorsa l. succisa, afstympad), kun juurakko on
     lyhyt ja ikään kuin katkaistu päästä.

Erilaatuisia maasta yleneviä vartaloita ovat runko, vali, korsi ja varsi.

 runko t. puuvarsi (truncus, kronstam), tyvestä latvaan hoikkeneva
     puinen vartalo erinäisellä sydän-, puu- ja kuorikerralla, haarova
     ja oksiva (puilla ja pensailla).
 vali t. palmuvarsi (cauloma l. caudex, palmstam), tasapaksu,
     puinen, tav. haaraton vartalo erottamattomalla sydän-, puu- ja
     kuorikerralla. Valivartaloisia ovat palmut ja eräät muut puut.
 korsi t. heinävarsi (culmus, strå), heinäkasvien vartalo, pillikäs,
     solmunivelinen, tuppilehtinen, yksinäinen, harv. haarova.
     Vahvempaa sanotaan oljeksi.
 ruoko (calamus, säfstrå), erilaatuinen, nivelitön, hohka-aineinen,
     ei pillikäs korsi.
 varsi (caulis, stjelk), semmoinen vartalo, joka ei kuulu yhteen
     eikä toiseen edelliseen laatuun (ruohoilla, kukkasilla j.n.e.)

Vartalo eli varsi sanotaan olevan:

ruohomainen (cormus l. caulis herbaceus), kun on pehmeä laatuansa ja vuosittain lakastuva. puinen (c. lignosus, trädartad), kiinteä, monivuotinen, vasta ylempätä haarova varsi puilla (arbores, träd). pensainen (c. fruticosus, buskartad), kiinteä, monivuotinen, juuresta alkain haarova varsi pensailla (frutices, buskar). pensastava (c. suffruticosus, nästan buskartad), kun haarat ainoastaan tyvestä ovat kiinteä-aineisia ja monivuotisia, mutta ylempätä ruohomaisia, vuosittain lakastuvia, pensastoilla (suffrutices, småbuskar). täyteinen (c. solidus, tät), ylensä yhtä lomatonta ainetta. pillikäs (c. fistulosus, pipig) pitkin pituuttaan tyhjä sisältä. pullakka (c. inflatus, uppblåst), pillikäs ja pöhökäs. runsasytyinen l. ytevä (c. medullosus, märgfull), tavallista vahvemmalla ytimellä. hohkamainen l. sienettävä (c. spongiosus, svampaktig), täynnä sienemäistä solukkoa. mehinen (c. succulentus, vattenaktig), runsaalla vehriällä tahi vedenkarvaisella nesteellä. maitias, edell. hentoinen (c. laxus, svag) ja hoikka (c. debilis, spenslig), niin nerkko ja kaihera, että tuskin pysyy pystössä. veltto l. hervoton (c. flaccidus, slak), joka ei kestä pystössä. tönkeä (c. rigidus, styf), joka taivuttaissa katkeaa. notkea (c. flexilis, böjlig), norea, katkeamatta taipuva. sitkeä (c. tenax, seg), notkistuva ja työläästi taittuva. hauras (c. fragilis, spröd), jäykkä ja helposti katkeava. solmikas l. solmunivelinen (c. nodosus l. nodoso-articulatus, knutig), jolla on useampaa solmuilla (nodi, knutar) erotettua jaksoa eli solmuväliä (internodium), e.m. oljella. nivelikäs l. hoikkanivelinen (c. articulatus l. constricto- articulatus, ledad), kun varren erijaksoin välit ovat pehmeämpiä, tav. sujuvia ja hoikempia. yhtenäinen (c. continuus l. contiguus, sammanhängande), jolla ei ole eri jaksoja, solmuja tahi niveliä. solmuton l. nivelitön (c. enodis l. exarticulatus, oledad), y.k. ed. liereä l. pyöreä (c. teres, trind), yhtä pyöreä ilman särmittä, kulmitta ja eri sivuitta. sivupuoli (c. semiteres, halftrind), puoli litteä, toinen pyöreä. litteämäinen (c. compressus, hoptryckt), littenevillä sivuilla, särmitön. litteä (c. complanatus, platt), ohuempi edellistä. kaksiteräinen (c. anceps, tvåäggad), litteä kahdella terävällä vastapäisellä syrjällä. kulmikas (c. angulatus, kantig), harjumaisesti kohonneilla sivuilla. nulokulmainen (c. obtusangulus, trubbkantig), tylppämäisillä harjuilla. särmikäs (c. acutangulus, hvasskantig), terävillä kulmilla. ohutsärmäinen (c. acutissangulus, skarpkantig), vieläki terävämpikulmainen. kolmi-, kuusi-, monikantainen (c. tri-, hexa-, polygonus, 3-, 6-, flerkantig) 3:lla, 6:lla, monella kehkerällä kulmain välisellä sivulla. kolmi- — kymmentahkoinen (c. tri- — decemqueter, 3—10-sidig), niin monella tasaisella sivulla. kolmi-, kuusi-, moniteräinen (c. tri-, sex-, multangularis, 3-, 6-, flereggad), niin monella kouruisella sivulla ja ohuella terämäisellä särmällä eli syrjällä. nauhamainen (c. fasciatus, bandformig), useammasta varresta yhteen kasvettunut. lehtinen (c. foliatus, bladig). lehvakka l. lehtevä (c. foliosus), jolla on paljo lehtejä. lehdetön (c. aphyllus, bladlös). tupillinen l. tuppikäärinen (c. vaginatus, slidad), kun varren ympäri on tuppimaisia, usein lehdestyviä kääreitä. suomuinen (c. squamosus, fjällig), suomumaisilla lehti-käperöillä ympäri vartta. suomukkainen (c. squamulosus, småfjällig), y.k. ed. hyvin pienoisilla suomuilla. paanuttu (c. imbricatus, täckt), päälitysten limitetyillä suomuilla tahi lehdeillä niin peitetty, ettei itseä vartta näykkään. sulitettu (c. alatus, vingad), kun kaksi vastakkaista syrjää ovat lehtimäisesti levenneitä. apulehtinen (c. stipulatus, försedd med stipler). apulehdetön (c. exstipulatus, stipellös). paljas (c. nudus, bar), jolla ei ole minkäänlaista lehdetystä. uurtoinen (c. sulcatus, fårad), pitkinäisillä syvemmillä juovilla eli uurteilla. juomuinen, pyköinen, karvainen, höyteä, piikillinen, kierä, kehnäinen, paikullinen, sileä, karkea, nyhäinen, kaarnainen y.m. ovat jo edellä mainitut. pysty (c. erectus, upprätt), suoraan ylös maasta nouseva. kallas (c. obliquus, sned), k. ed. suora (rectus, rak), mutkiton. piukka (c. strictus, upprätt och styf l. rak och styf), pysty ja jäykkä tahi suora ja jäykkä. mutkiva (c. flexuosus, krokig), sinne tänne väärä. polviva (c. geniculatus, knäböjd), solmunivelinen varsi eri suuntaisilla solmuväleillä. koheneva (c. adscendens, uppstigande), tyvipuoli vartta maassa tahi kallellaan, latvapuoli pysty. kaareva (c. incurvatus, uppböjd), kaaressa ylöspäin. lenko (c. declinatus, nedböjd), tyveltä pystössä, latvempata alaskaareva. nuokkuva (c. nutans, lutande), pysty varsi pää kallellaan. nuokahtava (c. cernuus), vähemmin kallellaan päästä. rippuva (c. pendulus, hängande), toisiin kasveihin, kalliovieriin tahi muihin aineisiin juurtunut ja varrellaan alas roikottava. rento (c. procumbens, nedliggande), maassa makaava ilman juuria tekemättä. lama (c. prostratus l. humifusus), haaroinensaki maassa. laiehtiva (c. fluitans, flytande), veden kalvolla makaava. suikertava (c. repens, krypande), juuria maahan lähettävä rento varsi. longertava (c. sarmentosus, refvig), kun varsi pitemmillä väleillä lähettää juuria maahan ja välijaksot eivät makaa aivan maassa kiinni. loikertava (c. reptans), y.k. ed. kiiveksivä l. juurrehtiva (c. radicans, rotslående), kun varsi pienoisilla ilmajuurilla tarttuu muihin aineisiin ja niitä myöten kohotteleikse, e.m. verhamo. väänneliäs (c. scandens, klängande), samalla tavalla muiden kasvien tahi ainetten varassa nouseva ja niihin kärheillään (cirrhi) tahi hakaroillaan takistuva. köynneliäs (c. volubilis, slingrande), kun varsi kasvaissaan kiertyy jonkun muun kasvin tahi aineen ympäri joko vastoin päivää (c. volubilis dextrorsum, från venster åt höger) e.m. humala, tahi myöten päivää (c. vol. sinistrorsum, från höger åt venster) e.m. salkopapu.

 ihkayhtenäinen (c. simplicissimus, helt och hållet enkel), jolla
     ei ole varsi- eikä kukkahaarukoita.
 yhtenäinen (c. simplex, enkel), varsi haaraton, kukat haarovia.
 haarova (c. ramosus, grenig), haarallinen, haarakas.
 monihaarainen (c. ramosissimus, mycket grenig), kun on paljo ja
     uudelleen haarottavia haaroja.
 yltävä l. läpituntuva (c. excurrens l. integer, fortlöpande),
     jonka pitkin pituuttaan aina latvaan asti voipi selvästi erottaa
     haaroista, e.m. havupuissa.
 haihtuva l. sortuva (c. deliquescens, söndergrenad), kun emävarsi
     sortuu eli jakauu haaroiksi, joista sitä ei taida erottaa,
     e.m. lehtipuissa.
 latvavarainen (c. prolifer, toppalstrande), kun uusia haaroja ja
     lehtejä ei lähde varren sivuilta, vaan ainoastansa latvasta.
 kaksitteleva (c. dichotomus, klynnedeld), kun varsi jakauu kahdeksi
     haaraksi ja haarat eteenpäin yhä kahdeksi.
 kolmitteleva (c. trichotomus, upprepadt tregrenig), kun samalla
     tavalla kerroten jakauu kolmeksi haaraksi.
 ristihaarainen (c. brachiatus, armgrenig), haarat paritellen
     vastakkaisia ja likimäiset haaraparit ristissä toinen toisensa
     kanssa.
 pitkittävä l. rajaton (c. indeterminatus, obegränsad), kun varsi
     sivulta kukkiessaan latvasta pitkittää kasvuansa.
 rajattu l. rajauva (c. determinatus, begränsad), latvasta kukkiva
     ja siihen kasvunsa päättävä varsi.

Erittäin merkittäviä varressa ovat ydin (medulla, märg), puuaine (lignum, ved), kuori (cortex, bark). Puuaineessa on kaksi erikertaa, sisämäinen kovempi sydänpuu (duramen, kärnved) ja ulkomainen pehmeämpi ja tavallisesti valkeampi manto eli pintapuu (alburnum, splint l. hvitved).

Kuoressa samoin on useampaa erikertaa, ensin puuta vasten nila l. niini (liber, bast), sitte välikuori (periderma, barkhud) ja päälimmäisnä närvi l. ketto (epidermis, öfverhud).

Varteen eli vartaloon kuuluvia ovat myös haarat (rami, grenar) ja oksat eli haarukat (ramuli, qvistar l. smågrenar), lehdet (folia, blad), perälehdet (bracteae, skärmblad l. blomskärmar), apulehdet (stipulae, stipler), silmät eli silmikot (gemmae, knoppar), (kukka flos, blomma), siittimet (partes fructificationis, fröredningsdelar) ja hedelmä (fructus, frukt).

Haaroista.

 Vastakkaisia (rami oppositi, motsatta), ovat haarat, kun ovat
     vastapäätä, toinen toisella, toinen toisella puolella vartta.
 vuorottaisia (r. alterni, skiftevisa), kun lähtevät varren ympäriltä
     toinen toistansa ylempätä.
 ristikkäisiä (r. brachiati, armgreniga), ristittäin vastakkaisia.
 kahtaallisia l. kahdappäisiä (r. distichi, tvåsidiga), juurillansa
     ympäri vartta, mutta päillänsä ei kun kahta suuntaa.
 härkiläisiä (r. verticillati, kranssittande), kun kolme tahi
     useampaa haaraa lähtee yhtä korkealta kuki suunnallensa.
 erinäisiä (r. sparsi, strödda l. aflägsnade), kun haarat lähtevät
     sieltä täältä kierteisesti ympäri vartta.
 harvinaisia (r. remoti, åtskiljda), kauvempana toisistaan.
 lähinäisiä (r. conferti l. approximati, tättsittande), tiheässä
     ja liketysten.
 sisäpäisiä (r. coarctati, hopträngda), kun latvoillaan kääntyvät
     vartta vasten.
 tasalatvaisia (r. fastigiati, jemntoppade), kun eri paikoista
     lähteneitten haarain latvat ovat yhtä korkealla, jolloin myös
     itseä vartta sanotaan tasalatvaiseksi.
 vitsamaisia (r. virgati, vidjelika), kun ovat hoikkia, pitkiä ja
     melkein haarattomia.
 pystönäisiä (r. erecti, upprätta), kun nousevat ylös melkein vartta
     seuraten.
 ulostyvisiä (r. parallelo-patentes, frånstående), alusta ulospäisiä,
     sitte pystönäisiä.
 varsimyötäisiä (r. adpressi, tilltryckta), tyvestä alkain vartta
     myöten kasvavia.
 siirottavia (r. patentes, utstående), ylöspäisiä soukalla
     varsihangalla eli kulmalla.
 ulospäisiä (r. divergentes l. horizontales, utböjda), kun seisoa
     sojottavat suoraan varresta ulos. Toisia latinalaisia nimityksiä
     semmoisille haaroille ovat divaricati ja patentissimi.
 leveneviä l. ulottavia (r. diffusi, utspridda), y.k. ed. tahi
     vähän ylöspäisiä.
 alaskaarevia (r. deflexi, nedböjda), kaaressa alaspäin.
 alaspäisiä (r. reflexi l. refracti, tillbakaböjda), kun enemmin
     eli vähemmin kääntyvät alaspäin vartta vasten.
 taaspäisiä (r. retroflexi, återböjda), mutkitellen alaspäin
     kääntyneitä.
 rippuvia (r. penduli, hängande), kun ovat velttoja ja suoraan
     alaspäin.
 haarahanka (ala, grenvinkel l. grenveck) on haaran ja varren
     välikulma.
 haarahankainen (alaris), haarahangassa oleva.

Erilaatuisia haaroja ovat:

 lonkero (sarmentum, örtrefva), aluslehden hangasta lähtevä, maata
     myöten kulkeva, lehdetön, usein koukeroinen hyötöhaara, joka
     päästänsä kasvattaa lehtejä ja uusia juuria.
 rönsy (stolo l. flagellum, grenskott), aluslehden hangasta lähtevä,
     maasta kohoamaton lehdekäs haara, joka alapuoleltansa paikoittain
     työntää juuria maahan ja päästänsä lehtejä, välistä kukkiaki.
 kasvanto (turio, årsskott), itsekunki haaran tahi varren vuotuinen
     lisä.
 ora (spina, torn), kesken kasvettunut jäykkä oksan käperö kovalla,
     pistävällä päällä. Jos on vaan yksi kärki oralla, sanotaan sitä
     yhtenäiseksi l. yksikärkiseksi (sp. simplex, enkel), muuten
     haarapäiseksi (sp. divisa, delad). Orilla varustettua vartta
     sanotaan oraiseksi (c. spinosus, tornbärande), ja varulliseksi
     (armatus, beväpnad) mainitaan yhteisesti kasviosaa, jolla on oria,
     piikkejä tahi poltinsukia, varuttomaksi (inermis, obeväpnad)
     sitä, jolla niitä ei ole. Orat samoin kuin muutki oksat lähtevät
     varren puuaineesta, piikit (aculei, taggar) ainoastaan kuoresta.
 kärhi (cirrhus, klänge), rihmamainen ja usein kierteinen oksan
     pidennys, jolla kasvi tarttuu muihin aineisiin. Vartta, jolla on
     semmoisia, sanotaan kärhiseksi (cirrhosus, klängegrenig).
     Toisinaan kärhet lähtevät lehden ruodista tahi keskisuonesta,
     välistä kukkaperästäki. Kärhet ovat tavallisesti yhtenäisiä,
     välistä haaroviaki (c. ramosi, greniga).

Lehdeistä.

 sirkkalehdet (cotyledones, hjertblad), ensimmäiset itulehdet.
 aluslehdet (folia radicalia, rotblad), jotka lähtevät varren
     alimmaisesta päästä juuren niskassa.
 varsilehdet (f. caulina, stjelkblad), varresta lähtevät.
 haaralehdet, oksalehdet (f. ramea, grenblad), haaroista tahi
     oksista.
 kukkalehdet (f. floralia, blomblad), jotka ovat lähellä kukkia.
     Vähän erilaatuisia ovat perälehdet.
 lehtihanka (axillum, bladveck), lehden ja varren välikulma.
 lehtihankainen (axillaris), lehtihangassa oleva.
 lehtiruoti l. ruoti (petiolus, bladskaft), se osa, joka yhdistää
     emälehden ja varren.
 emälehti (lamina l. limbus, bladskifva), lehden lapa eli levy.
 lehden päälystä (pagina superior, öfra sida), se puoli, joka
     varsimyötäisissä lehdeissä on vartta vasten.
 lehden alusta (pagina inferior, undra sida), joka on vastapäin
     päälystää, nurja puoli.
 lehden kanta (basis folii, bladbas), emälehden varren tahi ruodin
     puolinen laita.
 lehden pää (apex folii, bladspets), kantaa vastapäinen laita.
 lehden laita (margo, bladkant), ympärys, reuna, ääri eli syrjä.

Tavallisia ruodin erotuksia ovat liereä, sivupuoli, kolmikulmainen, litteä, litteähkä, pullakka j.n.e.

kupuva (petiolus ventricosus, bukig), keskeltä tursea eli pöyheä. tuppimainen (p. vaginans, slidformig), kun ruoti on varren puolelta laajennut ja tupenmoisesti varren ympäri kääriytynyt. sulitettu (p. alatus, vingad), kahdella lehtimäisellä syrjällä. kärhikäs (p. cirrhiferus, klängebärande), kärheksi jatkuva. lehdentö (phyllodium, bladlikt bladskaft), lehtimäisesti laajennut ruoti puuttuvalla emälehdellä. ruodikas (fol. petiolatum, skaftadt blad), jolla on ruoti. Tuppimaisilla lehdeillä (folia vaginantia, slidomfattande blad) on tuppi (vagina, slida), joko halkinainen (v. fissa l. divisa, öppen l. klufven), taikka kokonainen (v. integra l. indivisa, hel). Jos tuppi muuttuu lehdeksi, sanotaan sitä lehdestäväksi (v. foliifera, bladbärande), muuten lehdestymättömäksi (v. aphylla, bladlös). ruoditon (fol. sessile, oskaftad), kun emälehti on suorastaan varressa kiinni. johteinen (f. decurrens, nedlöpande), kun lehti kannastaan jatkuu ja juoksee vartta myöten alas seuraavaan lehteen asti. puolijohteinen (f. semidecurrens, halftnedlöpande), kun juoksee vaan puoliväliin. sepokantainen (f. amplexicaule l. amplectens, stjelkomfattande), kun lehden kanta kiertää varren ympäri. puolisepoinen (f. semiamplexicaule, halftomfattande), kun kiertää vaan puolen vartta. läpikantainen (f. perfoliatum, genomborrad), kun varsi käypi lehden kannan läpi. yhtynyt (f. connatum, sammanvext); yhtyneiksi sanotaan kahta vastakkaista lehteä, joiden kannat ovat niin yhteen kasvaneet, että näyttää kun olisi vaan yksi varren keskeä lävistämä lehti. silposuoninen (f. simplicinerve l. nervosum, enkelt nervig), jonka suonet ei haarau. haarasuoninen (f. ramosinerve l. venosum, grenigt nervig), kun suonet tekevät haaroja. verkkosuoninen (f. reticulato-venosum, nätådrig), kun suonihaarat juoksevat ristin rastin toisiinsa yhtyen. tasasuoninen (f. rectinerve, rätnervig), kun silposuonisen lehden suonet juoksevat suoraan ja tasasuuntaisesti pitkin lehteä. kaarisuoninen (f. converginerve, bågnervig), kun juoksevat kaarevasti. tukkusuoninen (f. diverginerve, divergerande nervig), kun useampia silposuonia on tyvestä yhdessä tukussa, josta ne sitte vähitellen erouvat, juosten kuki tasasuuntaisesti lehden laitaan. sulkasuoninen (f. penni- l. pinninerve, fjädernervig), kun keskisuonesta lähtee kummallenki puolelle sulantapaisesti haarauneita eli sulkamaisia suonia (nervi pennati l. pinnati, fjäderlika nerver). kourasuoninen (f. palminerve, handnervig), kun lehtikannasta lähtee suonia ympärinsä lehden laitaan. Itsiä suonia sanotaan tässä tilassa kouramaisiksi (nervi palmati, handlika), lehti tavallisesti on pyöreähkä. kilpisuoninen (f. pelti- l. stellinerve, sköld- l. stjernnervig), kun lähtee poikkimaisesti ruotia vasten säteemäisiä suonia yltä ympärinsä. Ruoti näissä ei ole lehden laidassa, vaan keskellä emälehden alla puolen, kuin varsi männässä. Tämmöistä lehteä sanotaan myös kilpimäiseksi (f. peltatum, sköldlik). kantasuoninen (f. pedatinerve, fotnervig), kun lehtikannasta lähtee kaksi hyvin haarottavaa suonta ja niistä uusia suonihaarukoita lehden päähän. Toisinaan on niiden välissä kolmas pienempi emähaara. yksivarainen (f. simplex, enkel), on lehti, jos ruodilla on vaan yksi lehti. monipuolinen l. liittoinen (f. compositum, sammansatt), kun ruodilla on monta pientä erinäistä lehteä eli lehdykkää (foliolum, småblad), jotka ovat taikka ruodittomasti taikka eri ruodeillansa eli ruodukoilla (petioluli l. petioli partiales, småbladskaft) emäruodissa (petiolus communis l. rachis folii, allmänt bladskaft) kiinni. ehytlaitainen (f. integerrimum, helbräddad), kun lehden laidassa ei ole mitään lovia, pykäliä tahi muita koloja. kokonainen (f. integrum l. indivisum), kun on vaan pienempiä koloja laidassa. lohkottu (f. divisum, delad), syvemmillä koloilla. kololaitainen (f. incisum, inskuren), kun kolot (incisurae, inskärningar) eivät ulotu puolitiehenkään lehden keskustaa. halkoinen (f. fissum, klufven), kun kolot ulottuvat puolitiehen keskilehteä taikka runsaamminki ja ovat yhtä leveitä eli suoralaitaisia. kaksi-, kolmi-, neli-, viisi- … monihalkoinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque- … multifidum, två-, tre-, fyra-, fem- … mångklufven). liuskainen (f. lobatum, flikig), puolitiehen lehden keskipaikkaa ulottuvilla koloilla, ja niiden välissä kehkerälaitaisilla liuskoilla (lobi, flikar). kaksi-, kolmi-, neli- … moniliuskainen (f. bi-, tri-, quadri- … multilobum, två-, tre-, fyra- … mångflikig). mutkalaitainen (f. sinuatum, bugtig), kaarteisilla tuskin puolitiehen lehden keskustaa ulottuvilla mutkilla (sinus, bugter). lohkoinen (f. partitum, delad), melkein lehden keskipaikoille ulottuvilla koloilla. kaksi-, kolmi-, neli-, viisi- … monilohkoinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque- … multipartitum, tu-, tre-, fyr-, fem- … mångdelad). jakoinen (f. sectum, helt och hållet delad), kun kolot ulottuvat lehden keski- tahi kantasuoneen asti. parihalkoinen (f. pinnatifidum, parklufven l. pinntandad), kun halkoisen lehden liuskat ovat vastakkaisia. kahdesti parihalkoinen (f. bipinnatifidum, dubbelt parklufven l. dubbelt pinntandad), kun parihalkoisen lehden liuskatkin ovat parihalkoisia. kolmesti parihalkoinen (f. tripinnatifidum, tredubbelt parklufven l. tredubbelt pinntandad), kun kahdesti parihalkoisen lehden liuskat vielä uudelleen ovat parihalkoisia. parikaarteinen l. lyyrymäinen (f. lyratum, lyrformig), kun tyvipuolella on vastakkaisin muutamia syviä kaarteita pyöreämäisillä väliliuskoilla ja latvapuoli lehteä tavallisesti yhtenä isompana pöyreähkänä liuskana. taasliuskainen (f. runcinatum, nedåt parflikig, rundtaggad), kun molemmin puolin keskisuonta on isompia kaarevia tahi suoralaitaisia taaspäin kääntyneitä kairamaisia liuskoja vastakkaisin. parilohkoinen (f. pinnatipartitum, pardelad), lohkoinen lehti vastapäisillä liuskoilla. kampalaitainen (f. pectinatum, kamflikad), parilohkoinen lehti pienillä tasasoukilla liuskoilla. parijakoinen (f. pinnatisectum = f. pinnatum, parbladigt delad), kun lehden vastakkaiset liuskat ovat aivan erillään toisistaan ja ainoastaan keskisuonessa kiinni. epätasaisesti parijakoinen (f. interrupte pinnatisectum, olikparigt delad), kun lehdykät eli oikeammin liuskat ovat eri suuria. epäliuskainen (f. laciniatum, ojemnt inskuren), sulkasuoninen lehti useammalla eri suurella liuskalla yhtä suuntausta emälehden kanssa. resaliuskainen (f. lacerum, fargad), epäliuskainen lehti repaleisilla liuskoilla. siirottavasti parihalkoinen (f. squarroso-pinnatifidum, tillbakaspärradt parklufven), kun parihalkoisen lehden liuskat eivät ole yhtä linjausta eli suuntausta emälehden kanssa. kouramainen (f. palmatum = f. palmatipartitum, handlik), kourasuoninen lehti koloilla suonten välissä. kourahalkoinen (f. palmatifidum = f. tri-, quadri-, quinque-, multifidum, handklufven), kourasuoninen halkoinen lehti. kouraliuskainen (f. palmatilobum = f. tri-, quadri-, quinque-, multilobum, handflikig), kourasuoninen liuskainen lehti. kouralohkoinen (f. palmatipartitum = f. palmatum, handdelad), kouramainen eli kourasuoninen lohkoinen lehti. kourajakoinen (f. palmatisectum = f. digitatum, fingerlik), kourasuoninen jakoinen lehti k. sormijakoinen. tähtiliuskainen (f. stellilobum l. stellato-laciniatum, stjerndelt), kilpisuoninen lehti suonivälisillä koloilla. kantamainen (f. pedatum = f. pedatisectum, fotlik), kantasuoninen lohkottu lehti. kantahalkoinen (f. pedatifidum = f. pedatum, fotklufven), kantasuoninen halkoinen lehti. kantalohkoinen (f. pedatipartitum = f. pedatum, fotdelad), kantasuoninen lohkoinen lehti. kantajakoinen (f. pedatisectum = f. pedatum, fotlikt delad), kantasuoninen jakoinen lehti. yhteisruotinen (f. simpliciter compositum, enkelt sammansatt), kun haarattomalla emäruodilla on useampia nivelkantaisia lehdyköitä. haararuotinen (f. decompositum, dubbelt sammansatt), kun varresta lähtevä tyviruoti (petiolus primarius, allmänt bladskaft) jakauu ruotihaaroiksi (petioli secundarii, bladskaft av andra ordningen), joilla kullakin on nivelkantaisia lehdyköitä. haarukkaruotinen (f. supradecompositum, mer än dubbelt sammansatt), kun haararuotisen lehden ruotihaarat uudelleen jakauvat ruotihaarukoiksi (petioli tertiarii, bladskaft af tredje ordningen), joihin lehdykät kantanivelillänsä ovat kiinnitetyt. parijakoinen, parittainen l. parilehtinen (f. pinnatum, parbladig, enkelt sammansatt fjädernervig), kun molemmin puolin emäruotia on lehdyköitä. vastaisparinen (f. opposite pinnatum, motsatt parbladig), vastakkaisilla lehdyköillä, joista kumpaakin erittäin sanotaan kaksoiseksi (pinna, parblad) ja molempia yhteisesti lehtipariksi (jugum, bladpar). yksiparinen (f. unijugum l. conjugatum, enparig), vastaparinen lehti yhdellä lehtiparilla. kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, moniparinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque-, multijugum, två-, tre-, fyr-, fem-, mångparig), vastaparinen lehti 2:lla, 3:lla, 4:llä, 5:llä, monella lehtiparilla. vuoroparinen (f. alterne pinnatum, skiftevis parbladig), vuorottelevilla lehdyköillä. tasaparinen (f. paripinnatum l. abrupte pinnatum, parbladig utan uddblad), kun parijakoisen lehden päässä ei ole yksinäistä lehteä l. päätöä (f. impar l. terminale, uddblad). Usein päätyy emäruoti kuitenki kärhellä. päätöparinen (f. impari-pinnatum l. pinnatum cum impari, parbladig med uddblad), kun parijakoisen lehden päässä on yksinäinen päätölehti. mukaparinen (f. aequaliter pinnatum, jemnt parbladig), kun kaikki lehtiparit ovat yhtä suuria. voittoparinen (f. crescenti-pinnatum, tilltagande parbladig), kun lehdykät isonevat latvaan päin. isopäätöisesti parijakoinen l. isopäätöinen (f. lyrato-pinnatum, lyrformigt parbladig), kun päätölehti on muita isompi. sortoparinen (f. decrescenti-pinnatum, aftagande parbladig), kun lehdykät pienenevät latvemmuuttansa. toisparinen (f. bipinnatum, dubbelt parbladig l. dubbelt sammansatt fjädernervig), kun yhteisruodista pitkin pituuttaan lähtee parijakoisia lehtejä. kolmisparinen (f. tripinnatum, tredubbelt parbladig l. tredubbelt sammansatt fjädernervig), kun yhteisruodilla on pitkin pituuttaan toisparisia lehtihaaroja. sormijakoinen l. kourajakoinen (f. digitatum l. palmatisectum, fingerlik), kun ruodin päästä lähtee useampia lehdyköitä nolokulmaisesti ruotia vasten. kaksisorminen (f. binatum l. geminatum, tvåfingrad); sekauupi usein yksiparisen lehden kanssa. kolmi-, neli-, viisi-, seitsensorminen (f. ternatum, quaternatum, quinatum, septenatum, tre-, fyr-, fem-, sjufingrad). toissorminen (f. bidigitatum, dubbelt fingerlik, dubbelt sammansatt handnervig), kun sormijakoisen emäruodin kullaki haaralla on sormijakoisia lehdyköitä. toistain kaksisorminen (f. bigeminatum l. geminato-binatum, dubbelt tvåfingrad), emävarsi kaksijakoinen ja kumpiki haara kaksisorminen. toistain kolmisorminen (f. biternatum l. duplicato-ternatum, dubbelt trefingrad), emävarsi kolmijakoinen ja kuki haara kolmisorminen. kaksisormisesti parijakoinen (f. binato- l. geminato-pinnatum, tvåfingradt parbladig), kun emäruodin päästä lähtee kaksi parijakoista lehteä. kolmi-, nelisormisesti parijakoinen (f. ternato-, quaternato- pinnatum, trefingradt, fyrfingradt parbladig), kun on kolme, neljä parijakoista lehteä emäruodin päässä. kolmissorminen (f. tridigitatum, tredubbelt fingerlik, flerdubbelt sammansatt handnervig), kun sormijakoisen emäruodin kuki haara on toissorminen. kolmesti kaksisorminen (f. tri- l. tergeminatum, tergeminum l. triplicato-geminatum, tredubbelt tvåfingrad), kun parijakoisen emäruodin jakauksessa on kaksi lehdykkää ja sitte kumpiki haara kaksisorminen. kolmesti kolmisorminen (f. triternatum l. triplicato-ternatum, tredubbelt trefingrad), kun kolmijakoisen emäruodin kuki haara on toistain kolmisorminen. ratasmainen (f. rotatum l. peltato-digitatum, hjullik, hjulformig, sköldformigt fingerlik), kun emäruodin päästä lähtee useampia lehdyköitä kuin rattaan värttinät yltä ympärinsä. Ratasmaisia lehtiä ei aina ole tarkoin erotettu viisi- ja seitsensormisista. Välistä on niitä myös nimitetty sarjamaisiksi (f. umbellatum, flocklik) ja tähtijakoisiksi (f. stellatum, stjerndelt). vastakkaisia, vuorottaisia, erinäisiä, harvinaisia, lähinäisiä, kahdappäisiä l. kahtaallisia, pystönäisiä, varsimyötäisiä, siirottavia, alaskaarevia ja alaspäisiä ovat lehdet sen selityksen mukaan, ku niistä sanoista jo ennen on annettu. ristikkäisiä (f. decussata, korsvis motsatta), kun vastakkaislehtiparit ovat ristissä toinen toisensa kanssa. säteettäisiä (f. verticillata l. stellata, kranssittande), kun varresta kolme tahi useampaa lehteä lähtee säteettäin kuki suunnallensa. kolmisäteisiä (f. terna, tre i krans), kolmella säteettäisellä lehdellä. nelisäteisiä (f. quaterna l. cruciata, fyra i krans). viisi-, kuusi-, kahdeksasäteisiä (f. quina, sena, octona, fem, sex, åtta i krans). limittäisiä (f. imbricata, tegellagda), kun alempi lehti latvallansa peittää lähimäisen ylemmän lehden tyvipuolen. Vartta sanotaan tässä tilassa limitetyksi eli paanutuksi. umpilimisiä (f. undique imbricata, helt och hållet betäckande), kun vartta ei näy ollenkaan. kaksi-, kolmi-, neli-, moniratisesti limittäisiä (f. bi-, tri-, quadri-, multifariam imbricata, två-, tre-, fyr-, mångradigt tegellagda), kun lehdet ovat eri rivissä. yksinäisiä (f. solitaria, enstaka), kun vaan yksi lehti on paikassansa. tukkuisia (f. fasciculata, knippevisa), kun yhdestä paikasta lähtee usiampia lehtejä. ruusukkeisia (f. rosulata, rosettlika), kun lehdet yhdestä kimpusta varren ympärillä lähtevät ylöspäin solmuruusun tapaisesti. erisuuntaisia (f. heteromalla, rigtade åt alla sidor), kun lehdet ilman erotuksetta kasvavat mille puolelle tahansa. yhtäällisiä l. yhdäppäisiä (f. unilateralia l. homomalla, ensidiga l. ensidigt böjda), kun ovat vaan yhdellä puolella. lähentyviä (f. conniventia, samstående), kun latvoin lähenevät toisiansa. ulospäinen (f. patentissimum l. horizontale, utspärrad), suoraan varresta ulos lähtevä lehti. harittava (f. squarrosum, spärrad), ulospäisellä latvalla. rippuva (f. pendens l. dependens, hängande), suoraan alaspäinen. kampela (f. obliquum, vind), puolikiertynyt kuin väkkärän siipi. kiertynyt (f. resupinatum l. inversum, omvriden), kun lehden aluspuoli on kääntynyt ylöspäin. syrjittäinen (f. verticale, lodrät), kun lehden ruoti tahi kanta on niin kiertynyt, että toinen laita emälehteä on suoraan ylös, toinen alaspäin. laiehtiva (f. natans, simmande), veden kalvolla makaava. vedenpäälinen (f. emersum, ofvan vattnet varande), kun ompi ylhäällä vedestä. vedenalainen (f. submersum l. demersum, under vattnet liggande), vedessä oleva kaitainen (f. lineare, jemnbred), pitkä ja soukka, ei keskeltä erittäin leveämpi, kuin päistäkin, e.m. heinillä. neulamainen (f. acerosum, barrlik), e.m. havupuilla. sukamainen (f. setaceum, borstlik), sukaisten eli harjasten kaltainen. hapsimainen (f. capillare, hårlik), hieno kuin hivus. soikea (f. ovale, oval), lähes kahden leveytensä pituinen, pyöreämäisillä sivuilla, suipoilla päillä. pitkänpyöreä (f. ellipticum, elliptisk), kahden leveytensä pituinen, pää ja kanta yhtä pyöreitä. pitkulainen (f. oblongum, aflång), 2-3 kertaa pitempi kuin leveä, pyöreämäisellä päällä ja kannalla. suikea (f. lanceolatum, lancettlik), päälle kolmen leveytensä pituinen nirkoilla eli terävillä päillä. puikea (f. ovatum, äggrund), kahden leveytensä pituinen, pyöreäkantainen, suippopäinen. herttamainen (f. cordatum, hjertlik), leveämpi edellistä, lovikantainen pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea. nelikulmainen (f. rhombeum, rutformig), kulma kantana, toinen päänä, kolmas ja neljäs sivuilla. epänelinen (f. deltoideum, deltaformig), neljällä suoralla sivulla, kantasivut lyhempiä ja nolokulmaisesti päästyksin. kairamainen (f. triangulare, triangelformig), melkein y.k. edell., mutta kantasivut vieläki nolommasti, melkein suoralinjaisesti toisistaan. miekkamainen (f. ensiforme, svärdlik), pitkä, vahva, tönkeä, suorasivuinen, teräväpäinen lehti. oramainen (f. subulatum, syllik), pitkämäinen, hoikka, huippupääksi vähittäin kapeneva lehti. kalpamainen (f. acinaciforme, sabelformig), kun toinen sivu on paksumpi ja suorempi, toinen ohuempi ja erittäinki päätä vasten kikkerämpi. sirppimäinen (f. falcatum, skärformig), ohut kiverä lehti. nalkkimainen (f. cuneatum, vigglik), hoikkakantainen ja vähittäin laajeneva melkein tasapäiseksi latvaksi. kieloinen (f. lingulatum, tunglik), nalkkimainen lehti pyöreällä päällä. lapiomainen (f. spathulatum, spadlik), pyöreähkä lehti pitkällä kaarevasti hoikkenevalla kannalla. vastopuikea (f. obovatum, omvändt äggrund), pyöreä lehti lyhyellä suipolla kannalla. vastoherttainen (f. obcordatum, omvändt hjertlik), suippokantainen, lovilatvainen lehti pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea. kehrämäinen (f. orbiculare, cirkelrund), yhtä leveä, kun pitkäki pyöreä lehti. pyöreä (f. rotundum, rund), melkein kehrämäinen. pyöreähkä (f. subrotundum, nästan rund), melkein pyöreä. pyöreämäinen (f. rotundatum, rundad), melkein pyöreähkä. munuamainen (f. reniforme, njurformig), pituuttansa leveämpi, pyöreähkä, lovikantainen lehti, pyöreämäisillä kantaliuskoilla. kuutava (f. lunatum, lunulatum l. semilunatum, månlik), kuun muotoinen ennen täytymistään. soukkakantainen (f. basi attenuatum, mot basen afsmalnande), soukkenevalla kannalla. kapeakantainen (f. basi angustatum, sammantryckt vid basen), kaventunut kannasta. pyörökantainen (f. basi rotundatum, afrundad vid basen). leveäkantainen (f. basi dilatatum, utvidgad vid basen). tasakantainen (f. basi aequale, lika på båda sidor om medelnerven), kun molemmat lehtipuolet ovat toisensa mukaisia kannalta. epäkantainen l. hantera (f. basi inaequale l. obliquum, ojemn vid basen), kun toinen lehtipuoli kannalta on isompi tahi pitemmältä ruotia seuraava kuin toinen. keihäskantainen (f. hastatum, spjutlik), kun kannasta lähtee kaksi vastakkaista ulospäistä liuskaletta. nuolikantainen (f. sagittatum, pillik), kun lehden sivut kantaa vasten jatkuvat kahdeksi kairamaiseksi liuskaksi. korvakantainen (f. auriculatum, öronflikad), kun lehdellä kannan alla on kaksi pyöreämäistä liuskaa. munuaiskantainen (f. basi reniforme, njurlik vid basen), kannalta munuamaisen lehden muotoinen pyöreämäisillä koloilla ja liuskoilla. herttakantainen (f. basi cordatum, hjertlik vid basen), pykäläisellä kololla ja pyöreillä liuskoilla kannassa. vinoherttainen (f. basi oblique cordatum, snedt hjertlik vid basen), kun kantaliuskat eivät ole yhtä isoja. herttapuoliskoinen (f. basi semicordatum, halft hjertlik vid basen), kun toista kantaliuskaa ei ole ollenkaan. suippo (f. acutum, spetsig), kun lehden sivut yhtyvät kaitakulmaiseksi pääksi. suipukka (f. acuminatum, tillspetsad), kun kulma on vieläki kaitaisempi, pitkäveteinen. nirkko (f. cuspidatum, smalspetsig), kun lehden pää on pitkän soukka ja tavallisesti tönkeämäinen. kärkevä (f. pungens, taggspetsig), y.k. ed. pistävällä, tönkeällä kärjellä. otapäinen (f. mucronatum, uddspetsig), kun lehden keskisuoni sojottaa päästä ulos. tylppäpäinen (f. obtusum, trubbig), nykerä, ei suippo eikä nirkko päästä. pyöröpäinen (f. apice rotundatum, afrundad i spetsen), pyöreämäisellä päällä. typäkkä (f. truncatum, afstympad), kuin poikki leikattu päästä. katkottu (f. praemorsum, afbiten), kuin poikki järsitty. lanttopäinen (f. retusum, intryckt), matalalla ontevalla kololla päässä. pykäläpäinen (f. emarginatum, urnupen), vähän syvemmällä teräväpohjaisella kololla. halkopäinen (f. bifidum, tvåklufven), kun syvempi kolo jakaa lehden pään kahdeksi suipoksi liuskaksi. lovipäinen (f. bilobum, tvåflikig), kahdella liuskalla päässä ja syvemmällä pyöreämäisellä kololla välissä. jakopäinen (f. bipartitum, tvådelad), kahdella nirkolla liuskalla ja yli puolen lehteä ulottuvalla kololla välissä. hammaspäinen (f. apice dentatum, tandad i spetsen), useammalla pienellä hampaamaisella yhtä suurella liuskalla pääsä. kolmi-, neli-, viisihampainen päästä (f. apice tri-, quadri-, quinquedentatum, tre-, fyr-, femtandad). nirhalaitainen (f. erosum, söndergnagad), kun laidassa on pieniä pyöreämäisiä, erisuuruisia koloja ja välissä pieniä teräväpäisiä hampaita. nyhälaitainen (f. crenatum, naggad), kun lehden laidassa on suoraan ulospäisiä nyhiä ja niiden välissä pieniä kulmapohjaisia koloja. toisnyhäinen (f. duplicato-crenatum, dubbelt naggad), kun lehden laidassa on ensin isompia nyhäreitä ja niiden laidassa toisia pienempiä. suipponyhäinen (f. acute crenatum, hvasst naggad), kun nyhät ovat suoralaitaisia, suippoja. tylppänyhäinen (f. obtuse crenatum, trubbnaggad), pyöreämäisillä nyhillä. hienonyhäinen (f. crenulatum, fint naggad), pienoisilla nyhillä. nyhähampainen (f. crenato-dentatum, naggtandad), kun laidassa on harvemmalta pieniä, suoraan ulospäisiä nyhämäisiä hampaita. hammaslaitainen (f. dentatum, tandad), erisuuruisilla, suoraan ulospäisillä, hampaamaisilla lisäyksillä laidassa. hienohampainen (f. denticulatum, småtandad), pienoisilla hampailla. sahalaitainen (f. serratum, sågad), kun laita on sahanterän näköinen. vastosahainen (f. retrorsum serratum, omvändt sågad), kun sahahampaat (serraturae) kääntyvät lehden kantaan päin (ovat vastasukaisia). toissahainen (f. duplicato-serratum, dubbelt sågad), kun on ensin isompia hampaita ja niiden laidassa pienempiä. hienosahainen (f. serrulatum, finsågad), pienoisilla hampailla. jurasahainen (f. grosse serratum, grofsågad), isoilla, leveillä hampailla. otasahainen (f. mucronato-serratum, uddsågad), hyvin huippuisilla hampailla. epäsahainen (f. inaequaliter serratum, ojemnt sågad), erisuuruisilla hampailla. mutkalaitainen (f. repandum, bugtbräddad), mutkaisilla laidoilla. oralaitainen (f. margine spinosum, tornbräddad), pistävillä orilla tahi kankeilla hampailla laidassa. ehytlaitainen (f. integerrimum, helbräddad), jolla ei ole nirhoja, nyhiä, hampaita, oria, eikä muita epätasuuksia laidassa. kierä, karvainen, höyteä j.n.e. k. ed. litteä (f. planum, platt), kun lehti on yltä ylensä yhtä tasainen. kovera (f. concavum, urholkad), kun keskilehti on alaspäin onteva eli kuopassa. kehkerä l. kupera (f. convexum, kullrig), kun keskus on ylöspäin pyöreämäisesti kohollaan. tuuttimainen (f. cucullatum, strutlik), kun laidat ovat torvemaisesti yhteen kiertyneet kannasta soukkapohjaiseksi latvaan päin laajenevaksi törröksi eli tötteröksi. kourumainen (f. canaliculatum, rännformig), kun lehti päältä päin on pitkin pituuttansa kuurnamaisesti kovertunut. venheemäinen (f. carinatum, kölad), kun lehtipuoliskot ovat keskisuonta myöten teräväpohjaisesti toinen toistansa vastaan kallistuneet. vastalaskuinen (f. conduplicatum, sammanviken), kun lehtipuoliskot ovat melkein yhteen laskeutuneet. poimuinen (f. plicatum, veckig), useammilla pienillä laskoksilla. pitkinpoimuinen (f. longitudinaliter plicatum, efter längden veckad), pitkittäisillä poimuilla. poikkipoimuinen (f. transversim plicatum, på tvären veckad), poikkipuolisesti poimuttu. sädepoimuinen (f. radiatim plicatum, strålformigt veckad), kun kannasta lähtee säteen tapaisia poimuja yltä ympäri lehden laitaan. aaltolaitainen (f. undulatum, vågig), aaltoilevalla laidalla. kurttuinen (f. rugosum, skrynklig), kun lehti on epätasainen, rypyliäs. kolea (f. lacunosum, gropig), kun suonten välissä varsinki aluspuolella lehteä on pieniä koloja ja painanteita. kiherä (f. crispum, krusig), kun lehdellä erittäinki laidassa on paljo erisuuruisia, mutkaisia poimuja. kalvomainen (f. membranaceum, hinnaktig), ohut hentukka lehti. kälpeä (f. scariosum, torrhinnig), ohut, kuiva, hilsumainen, käsissä hilisevä lehti. pehmeä (f. molle, mjuk), löysäaineinen, ohutläntä, norea lehti. nahkea (f. coriaceum, läderartad), notkea kuin edellinenki, mutta kiinteämpi ja paksumpi. tankea (f. rigidum, styf), nahkamainen, ei notkea lehti. mehuinen (f. pulposum, saftig), täynnä tuoretta, mehuista ainetta. möyheä l. lihava (f. carnosum, köttig), täynnä paksumaista, vähemmin mehevää sisusta. pillimäinen (f. fistulosum, pipig), kun laidat ovat niin yhteen kiertyneet ja kasvettuneet, että lehti on liereä, tyhjäsisuksinen. outovärinen (f. coloratum, färgad), joka ei ole vehriä. sinivihertävä (f. glaucum, blågrön). kehnäinen, k. ed. kaksivärinen (f. discolor, olikfärgad), kun lehden alus- ja päälyspuoli ovat erivärisiä. paikullinen l. tähneellinen, k.ed. kuultopilkkuinen (f. pellucide punctatum, genomskinligt punkterad), läpikuultavilla pilkuilla, joissa solut (cellulae) ovat öljyllä täytetyt, kun niissä muuten ja tavallisesti on lehtivehriää (chlorophyllum, bladgrönt). läpipisteinen (f. perforatum, genomstungen), y.k. ed. munanmoinen, nalkinmoinen j. n. e. (oviforme, cuneiforme…, äggformig, viggformig), paksu munan, nalkin j.n.e. muotoinen lehti. lyhytaikuinen (f. caducum, snart affallande), kun pian ilmestymisensä jälkeen varisee jo ennen syksyä. yksikesäinen (f. deciduum, årligen affallande), joka kestää vaan yhden kesän, syksyllä lakastuu ja varisee. monikesäinen (f. persistens, qvarsittande), joka ei varise syksyllä, vaan kestää talven yli, yhden eli useamman. surkastuva (f. marcescens, vissnande), joka nuutuu ja kuihtuu varrella ilman varisematta, niin kuin aluslehdeillä useinkin on tapana. ainavehriä (f. sempervirens, ständigt grönskande), y.k. monikesäinen.

Perälehdeistä.

Perälehti (bractea, skärmblad l. blomskärm), yhteinen nimi semmoisille lehtimäisille kasviosille, jotka ovat kukkaperällä tahi lähellä kukkaa ja muodollansa sekä värillänsä eroavat muista lehdeistä. Perälehtiä on eri nimillänsä: suojuslehti, varus, lisäverho, kotelo ja kehto.

 suojus (bractea, blomskärm), tavallisesti yksinäinen, välistä perään
     kiinni kasvettunut lehti lähellä kukkaa.
 joutosuojus (bractea vacua, tom blomskärm), jolla ei ole kukkaa,
     tahikka vaan joku kukan käperö.
 latvasuojus (coma, toppskärm); latvasuojuksiksi sanotaan useampia
     perän latvaan ryhmistyneitä joutosuojuksia.
 suojukseton (ebracteatus, skärmlös), kun perällä ei ole mitään
     suojuslehteä.
 varus (involucrum, svepe); varukseksi eli varuslehdeiksi
     (f. involucralia, svepeblad) sanotaan niitä perälehtiä, jotka
     alapäässä perää tavallisesti ovat säteettäin ja useampia.
     Erinäisten lehtiensä mukaan ovat ne yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-,
     viisi-, monilehtisiä
(mono-, di-, tri-, tetra-, penta-,
     polyphylla, en-, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladiga).
 sarjavarus (involucrum universale l. involucrum, allmänt svepe),
     sarjakukissa yhteisen sarjan päässä.
 sarjukkavarus (inv. partiale l. involucellum, enskildt svepe),
     erinäisten sarjain eli sarjukkain alapäässä.

Kumpiki niin sarja- kuin sarjukkavarus taitaa olla: pysyvä (inv. persistens, qvarsittande), kun pysyy paikallaan kukkimisen jälkeen; lyhytaikuinen (inv. caducum, snart affallande), kun jo kukkimisen alussa varisee; täysinäinen (inv. completum, fullständig), kun varuslehtiä lähtee säteettäin yltä ympäritse; puolinainen l. vajanainen (inv. dimidiatum l. unilaterale, half), kun varuslehtiä ei ole kun toisella puolella; parihalkoinen (inv. pinnatifidum, parklufven), kun on parittain jakaunut tasasoukiksi liuskoiksi.

 lisäverho (calyculus l. calyx exterior, foderholk l. yttre
     blomfoder); siksi sanotaan pienoisia perälehtiä, jotka ovat
     verhossa kiinni ikään kuin toinen ulkopuolinen eli ulkoverho.
 kotelo (spatha, blomhölster), tuppimainen perälehti, joka eräissä
     kasveissa peittää kukan ennen valmistumistansa ja sitte kukan
     ilmestyessä halkeaa kyljestä. Välistä on kotelossa useampaaki
     yhteen kasvettunutta lehteä. Sitä sanotaan yksikukkasiseksi
     (sp. uniflora) kun sillä on vaan yksi, ja monikukkasiseksi
     (sp. multiflora), kun sillä on useampaa kukkaa.
 kehto (periclinium, anthodium, calyx communis, involucrum,
svepefoder l. blomholk), monta verhomaiseksi kiehkuraksi
     ryhmistynyttä perälehtiä kukastollisten eli yhdyskukkain ympäri
     e.m. ohdakkeissa. Kehdon eri lehtiä sanotaan kehtolehdeiksi
     (foliola, småblad), jos ovat vehriöitä, lehtimäisiä, ja
     suomuiksi (squamae, fjäll), jos ovat kuivia, kalvomaisia. Paitsi
     tätä yhteistä kehtoa on muutamissa yhdyskukissa itsekunkin eri
     kukan välissä pienoisia perälehtiä omalla nimellänsä vareet
     (paleae, fästefjäll l. agnblad).
Erittäin nimitettäviä kehdon ja kehtolehtien tunnussanoja ovat
yksirivinen (uniserialis, enradig), kaksirivinen (biserialis,
tvåradig), kun ovat yhdessä tahi kahdessa rivissä, paanuttu l.
limitetty
(imbricatus, tegellagd) k. ed., lisäverhoinen
(calyculatus, försedd med en foderholk), haritettu (squarrosus,
spärrbladig), kun lehdet ovat harittavia, säteettäinen (radiatus,
strållik), kun ylemmäiset lehdet ovat alemmaisia pitemmät, säteettäin
ulospäiset ja tavallisesti toisväriset. Kehtokannaksi (cupula, skål
l. bägarfoder) sanotaan hedelmän pohjalla olevaa maljamaista kehtoa,
jonka suomut ovat kovettuneet ja yhteen kasvettuneet e.m. pähkinöissä,
terhoissa.

Apulehdeistä.

Apulehdet (stipulæ, stipler) ovat lehtimäisiä osia, jotka muutamissa kasviheimoissa peittävät ja suojaavat varsilehden ennen sen puhkeamista ja sitte joko menehtyvät tahi jäävät lehden vaiheilla kasvamaan. Niitä on kolme erilajia: korvake, tupeke, kieleke.

 korvakkeet (stipulae, stipler), parittain lehden tahi ruodin
     alapäässä olevat apulehdet seuraavilla erotuksilla.
 sivukorvakkeet (stipulae laterales, sidostipler), yksi kummallaki
     puolella lehden juurta.
 hankakorvakkeet (st. axillares l. intrafoliaceae, bladveckstipler),
     lehtihangassa.
 aluskorvakkeet (st. extrafoliaceae, ryggstipler), lehtijuuren alla.
 vastaiskorvakkeet (st. oppositifoliae, motstipler), vastatusten
     kummallaki puolella vartta lehtijuurella.
 ruotikorvakkeet (st. petiolares, bladskaftsstipler), kun ovat
     ainoastaan ruodissa kiinni.
 lehdykkäkorvakkeet (stipellae, småbladsstipler), lehdykkäin juuressa
     moniyhteisissä lehdeissä.
 erinäiset (st. liberae l. solutae, fria) ovat ne korvakkeet, jotka
     ovat vaan kannastaan kiinni.
 ruotivaraiset (st. marginales l. petiolo adnatae, randstipler l. med
     sidorna fastväxta vid bladskaftet), kun ovat sivuillaan ruotiin
     kiinnettyneet.
 varsivaraiset (st. cauli adnatae, med sidorna fastväxta vid
     stjelken), varressa sivusta kiinni.
 kaksivaraiset (st. ambigue adnatae, med sidorna fastväxta vid både
     stjelken och bladskaftet), sekä ruodissa että varressa kiinni.
 yhtyneet (st. connatae, sinsemellan sammanväxta), kun ovat toinen
     toiseensa kiinni kasvettuneet.
 puikeapuolikas (st. semiovata, halft äggrund), herttapuolikas
     (st. semicordata, halft hjertlik), munuaispuolikas (st.
     semireniformis, halft njurlik), keihopuolikas (st. semihastata,
     halft spjutlik), nuolipuolikas (st. semisagittata, halft pillik)
     j.n.e. osottavat puikean, herttamaisen, manuamaisen j.n.e.
     puoliskoita.
 tupeke (ochrea, stipelslida), kaksi lehdestä ylöspäin solmuisen
     varren ympärille solmuväliin tuppimaisesti yhteen kasvettunutta
     apulehteä.
 kieleke (ligula, bladsnärp), hieno, läpipaistava kalvo
     heinäkasveilla tuppimaisten lehtiensä aukeamassa. Sitäkin
     erotetaan sanoilla pykäläpäinen, kaksihalkoinen, kaksikorvainen
     (l. biaurita, tvåörad) j.n.e.
 apulehdetön (exstipulatus, stipellös) ja apulehtinen (stipulatus,
     stipelbärande) ovat itsestänsä ymmärrettäviä.

Silmikoista.

Silmikko l. silmä (gemma, knopp) on kaikenlaisten varsien, varsikasvainten, haarain j.n.e. ensialku, jonka ensin lehtiaihos (praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) ja päälliseksi tavallisesti suomukat (perulae, knoppfjäll) peittävät.

 latvasilmikko (gemma terminalis, ändknopp, terminalknopp), joka on
     varren tahi haaran päässä.
 sivusilmikko (g. lateralis, sidoknopp), sivulla eli kyljessä haarain
     alkuna oleva.
 paljas (g. nuda, naken,) on se silmikko, jolla ei ole suomukoita
     peitteenä.
 katteinen (g. tecta, täckt), suomukoilla katettu.
 lehtisilmikko (g. foliifera, bladknopp), josta ei tule muuta kun
     lehtiä.
 kukkasilmikko (g. florifera, blomknopp), josta vaan kukkia lähtee.
 sekasilmikko (g. folio-florifera l. mixta, blandad knopp), jossa
     on sekä lehden että kukan alkuja.
 lehtiaihos (praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) on se
     silmikossa lehdiksi muuttuva osa, joka tarkemmin määrätään
     seuraavilla sanoilla.
 vierettäinen (praefoliatio l. folia in gemmis adplicata, lagda platt
     intill hvarandra), kun lehdenalut ovat vieretysten suorana.
 poimuinen (p. plicata, veckad), pitkittäisillä poimuilla.
 vastalaskuinen (p. conduplicata, mot öfre sidan dubbelviken), kun
     lehdenalut ovat vastalaskuisia.
 taaskääntöinen (p. reclinata, tillbakaviken), kun lehden alkuin
     pää on taaspäin kantaa vasten kääntynyt.
 käppyräinen (p. circinalis, snäckformigt hoprullad), päästä alkain,
     kuin tuohen käppyrä, itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla.
 hakalaitainen (p. obvoluta, inneflutande hvarandras kanter), kun
     lehdenalut kääntyneistä laidoistansa ovat hakamaisesti toisissaan
     kiinni.
 käärimäinen (p. convoluta, sammanrullad), laidasta lähtein
     itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla.
 vastakierteinen (p. involuta, inrullad), kun lehdenalun kumpiki
     laita on ylöspäin toinen toistansa vastaan itsesisäänsä kiertynyt.
 alaskierteinen (p. revoluta, tillbakarullad), kun ovat samalla
     tavalla k. ed. alaspäin kiertyneet.
 paanuttu (p. imbricata, tegellagd), kun kaksi sisämäistä lehdenalkua
     ovat kulmamaisesti kääntyneet laidoillansa vastatuksin, ja niiden
     päällä on toisia samalla tavalla kääntyneitä niin, että
     päälimäisten keskipaikat lehteä vastaavat alimaisten laidoille.
 kaksittain limilaskuinen (p. equitans anceps, tvåsidigt omfattande
     hvarandra), kun useampia vastalaskuisia lehtiä on toinen toisensa
     sisässä, sisämäisten laidat ulkomaisten laskoskulmaa vasten.
 kolmittain limilaskuinen (p. equitans triquetra, tresidigt
     omfattande hvarandra), kun useammista venheemäisistä tahi
     vastalaskuisista, toinen toisensa sisässä olevista lehdenaluista
     sisämäisen toinen laita on päälimäisen laskukulmassa, ja
     keskikohta päälimäisen toisen laidan alla, toinen laita taas
     juoksee ulkopuolelle päälimäisen lehdenalun laskukulmaan j.n.e.
 siemensilmikko (bulbogemma, knopplök), on erilaatuinen silmikko
     joka valmiina eriää emäkasvista ja siittää uuden itsepäällisen,
     kun tavalliset silmikot vaan lisäävät emäkasvia.
 siemensilmikkoinen (bulbifer l. bulbiger, lökbärande); siksi
     sanotaan sitä lehtihankaa tahi muuta kohtaa, jolla on
     siemensilmikko.

Kukista.

Kukkaperä l. perä (pedunculus, blomskaft) on se kukkasilmikosta lähtevä varren jatko, joka kannattaa kukan, ja joka taitaa olla joko yksinäinen ja yksikukallinen tahi haarova, monikukallinen j.n.e.

 vana (scapus, stängel), maanalaisen varren päästä lähtevä kukkaperä,
     jota itseänsäki ennen tavallisesti on vartena pidetty.
 juurisperä (pedunculus radicalis, rotblomskaft), joka lähtee
     maanalaisen varren sivulta, ei päästä.
 kukkavarsi l. lapakko (rachis, blomfäste l. blomspindel), se varren
     osa tahi haarovan perän runko, josta lähtee useampia kukallisia
     perähaaruksia (pedicelli, småskaft).
 terttu (racemus, blomklase) on semmoinen kukostus, jossa
     pitkäveteinen kukkavarsi sieltä täältä työntää melkein
     yhdenpituisia kukkaperiä pitkin pituuttansa, e.m. tuomella.
 röyhy (panicula, blomvippa), kun pitkäveteisestä kukkavarresta
     sieltä täältä lähtee useampia siirottavia tahi ulospäisiä pitempiä
     kukkahaaruksia, jotka uudelleen haarauvat, e.m. kasteheinällä.
 harkko (thyrsus, blomspira), kun latvasta kukkimaton, pitkäveteinen
     kukkavarsi lähettää monihaaraisia viuhkaisia periä, joista
     alemmaiset kukkivat ennen ylemmäisiä ja keskimäiset ennen
     vierimäisiä, e.m. sirenillä.
 huiskilo (corymbus, blomqvast), kun kukkahaarukset lähtevät eri
     paikoilta pitkäveteistä lapakkoa, ja alemmaiset nousevat
     tasapäähän ylemmäisten kanssa. Se on joko haaromaton, kun perät
     ei enempi haarau, tahi haarova, e.m. kärsäkukalla.
 mykerö (capitulum, blomhufvud), kun eriverhoiset perättömät kukat
     ovat palleromaisesti kiinni ryhmistyneet lyhytvartiseen lapakkoon,
     e.m. apilaassa.
 kiehkura (verticillus, blomkrans), kun kukat ovat kiehkurassa varren
     ympäri joko perättöminä (vertic. sessilis, oskaftad) tahi
     peräkkäinä (v. pedunculatus, skaftad). Tavallisesti sanotaan
     myös kiehkuraksi sitä kukostusta lehtihangassa tahi latvassa, kun
     kaksi pientä viuhkamaista tahi sarjamaista kukostusta ovat
     vastatuksin ja levenevät varren ympäri toinen toisensa lähelle,
     e.m. mintussa.
 tähkä (spica, ax), kun kukat melkein perättöminä lähtevät
     pitkänhoikasta lapakosta, e.m. rukiissa ja sarassa.

Tähkä saattaa olla joko yksikertainen (simplex, enkel) yksittäisillä kukilla, tahi toiskertainen (composita, sammansatt), kun yksityisten kukkain sijasta on pieniä tähkylöitä (spiculae, småax), yhtenäinen (aequalis l. continua, jemnt blombärande), jolla ei ole suurempia välipaikkoja, tahi välikköinen (interrupta, afbruten), kun kukat ovat eri kihermissä, yksipuolinen (uni-lateralis, enradig), kun ovat vaan yhdellä puolella, yhdäppäinen (secunda, ensidig), kun kääntyvät yhdelle suunnalle, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusiratinen (bi-, tri-, quadri-, quinque-, sexfaria, två-, tre-, fyr-, fem-, sexradig) taikka kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusitahkoinen (di-, tri-, tetra-, penta-, hexasticha, två-, tre-, fyr-, fem-, sexsidig).

norkko l. palmu (amentum, julus, hänge), kun hienolla, tavallisesti notkealla, kukkiessaan tahi hedelmöityään varisevalla pitkulaisella lapakolla on perättömiä, vaillinaisia kukkia, katetut ennen puhkeamistaan limisuomuisilla, ei tuppimaisilla suojuksilla, e.m. koivussa, lepässä, pajussa, haavassa.

Norkon määrä-ajallansa variseminen erottaa sen tähkästä, ja heinäin tähkästä sekin, että suojukset eivät ole tuppimaisia.

Norkot ovat joko hedenorkkoja (amentum masculum, hankönadt hänge), joilla on paljaita hedekukkia, tahi eminorkkoja (am. femineum, honkönadt hänge) paljailla emikukilla, yhdessä tahi eri kasveissa. Edelliset varisevat kukassaan, jälkimäiset hedelmöinä.

Mikäli norkko ilmaantuu lehtimisen edellä, yhtaikaa tahi perästä, on se varhainen (am. praecox, tidig) yhtaikainen (am. coaetaneum, liktidig) tahi myöhäinen (am. serotinum, sen).

 käpy (strobilus, conus, kotte) on eminorkko, jonka suomut kukkimisen
     jälkeen ovat paisuneet ja kovettuneet nahkeamaiseksi aineeksi,
     e.m. kuusessa ja männyssä. Katajassa ja eräissä muissa ovat
     kukkasuojukset yhteen kasvettuneet marjakuoreksi, jota marjaa
     nimitetään marjakävyksi (galbulus, bärkotte).
 puikelo (spadix, blomkolf), pitkänomainen kukostus, jossa
     kukkavarren pää on paksuksi turvonnut ja kukat siihen kuin sisään
     painuneet, e.m. suovehkassa. Puikelo on milloin koteloinen
     (spathaceus, försedd med blomhölster), milloin koteloton
     (espathatus, saknande blomhölster).
 viuhko (cyma, blomknippe), kun yhtä korkealta varren päästä lähtee
     kaksi tahi useampaa kukkahaarusta, jotka epätasaisesti haarauvat
     ja kasvavat tasapäisiksi, e.m. heisipensaassa. Kuoperoviuhkoksi
     (anthela) sanotaan viuhkoa, jos latvakukka on lyhempi vierimäisiä
     ja varsinki äärimäisiä.
 tupsu (fasciculus, blomtofs), on viuhkomainen kukostus varsin
     lyhyillä kukkahaaruksilla ja liketysten olevilla täydemmillä
     kukilla, joka ulkomuotoansa on mykerömäinen tahi kapeasarjainen,
     e.m. tervakolla.
 pallero (glomerulus, blomnystan), vieläki lyhemmillä haaruksilla
     ja kerämäisesti yhteen tukutuilla kukilla tavallisesti lehti- tahi
     haarahangassa.
 sykerö (anthurus, blomsvans), tähkä-, tahi norkkomainen kukostus
     kukkapalleroilla pitkin lapakkoa.
 sarja (umbella, blomflock), kun yhdestä kohti varren tahi
     varsihaaran päästä lähtee säteettäin useampia periä, joista kuki
     joko kantaa kukan, tahi lähettää päästänsä samantapaisia uusia
     sädeperiä. Edellisessä tapauksessa sanotaan sarjaa yksinäiseksi
     (umb. simplex, enkel), jälkimäisessä toiskertaiseksi (umb.
     composita, sammansatt).

Toiskertaisia sarjoja sanotaan myös sarjastoiksi, ja niissä erotetaan emäsarja (umb. universalis, allmän blomflock) sarjukoista (umbellae partiales l. umbellulae, enskilda blomflockar), jotka lähtevät emäsarjan perien päästä. Näitä emäsarjan periä sanotaan säteiksi eli sarjaperiksi (radii, strålar) ja sarjukkain periä peryköiksi eli sarjukkaperiksi (pedicelli, småstrålar l. småskaft).

 tasakukkahinen (umb. similiflora, likblommig), on se sarjasto,
     jonka kaikki kukat ovat yhtäsuuria.
 sädekukkahinen (umb. radiata, strålblommig), kun laitakukat eli
     terälehdet sarjan äärimäisissä kukissa ovat isompia, kuin
     keskisarjassa.
 kehkerä (umb. convexa, kullrig), yhtäpitkillä säteillä.
 tasapäinen (umb. plana, jemn), kun äärimäiset säteet ovat pitempiä
     ja yhtä korkealla keskimäisten kanssa.
 onteva (umb. concava, fördjupad), kun keskimäiset säteet ovat paljo
     lyhemmät äärimäisiä ja sarja keskeltä kuopassa.
 koppilo (calathium, anthodium l. calithidium, blomkorg l. blomster)
     on semmoinen kukostus, jossa useampaa pientä kukkaa seisoo
     vieretysten kukkaperän päältä laajenneessa päässä ja yhteisen
     suojuskehdon sisässä. Koppiloa osotetaan myös sanoilla kukasto,
     yhdyskukka
(flores compositi, sammansatta blommor) ja
     kukkaryhmä (flores adgregati, gyttrade blommor), joista
     edellinen merkitsee sitä, että kunkin erikukkasen heteet ovat
     ponsistaan yhdessä. Koppilossa on erotettava erikukkaset
     (flosculi, småblommor), lava l. marto (receptaculum l.
     anthoclinium, blomsterfäste), kukkaperän laajennut pää, jossa
     erikukkaset seisovat, ja kehto (periclinium l. anthodium,
     svepefoder). Kehdosta on jo ennen mainittu, muilla osilla on
     seuraavia selityssanoja.
 kieloiskukkahinen (calathium lingulatum l. semiflosculosum,
     tungblomstrig), on koppilo kieloisilla erikukilla. Sanotaan myös
     lyhemmästi semmoista koppiloa kieloiskukastoksi (flos compositus
     lingulatus l. semiflosculosus, tungblomster).
 pillikukkahinen (c. tubulosum, rörblomster), kun kaikki erikukat
     ovat pillimäisiä. Sanotaan myös pillikukastoksi (flos compositus
     tubulosus l. flosculosus l. discoideus, rörblomster).
 kehrämäinen (c. discoideum, disklik), pillikukasto yhtäsuurilla
     kukilla.
 säteehtivä (c. radians, strålformig), pillikukasto vähän isommilla,
     epätasaisilla laitakukilla.
 sädekukkahinen (c. radiatum, strålblomstrig) ja sädekukasto (flos
     compositus radiatus, strålblomster), kun kukat keskellä ovat
     pystöisiä, pillimäisiä, laidalla ulospäisiä, kielekkeisiä. Se
     keskikohta koppiloa pillimäisillä kukillansa sanotaan erinimellä
     kehräksi (discus, disk) ja kielekkeiset laitakukat säteiksi
     (radii, strålar).
 tasaneuvoinen (c. homogamum, likkönad) on se koppilo, jonka erikukat
     ovat täysineuvoisia.
 sekaneuvoinen (c. heterogamum, olikkönad), kun saman koppilon
     erikukilla on millä vaan heteitä, millä emiä.
 erineuvoinen (c. heterocephalum l. c. homogamum diclinum,
     skiljdkönad), kun saman lajin erikoppiloilla on millä vaan
     hede-, millä emikukkia.

Lavaa eli martoa erotetaan seuraavilla selityssanoilla: litteä (receptaculum planum, platt), onteva (concavum, hvälfd), palleroinen (globosum, klotrund), keilamainen (conicum, kägelformig), liereä (cylindricum, cylindrisk), täyteinen (solidum, tät), onsi l. tyhjäsisuinen (cavum, ihålig), pilkullinen (punctatum, punkterad), kuopurainen (scrobiculatum l. foveolatum, smågropig), lokeroinen (favosum, bikakslik), vareinen (paleaceum, fjällig), kalsea (hirtum, sträfhårig), karvainen, sukahinen, paljas j.n.e.

Yksinäisiä (solitaria, ensamma), ovat ne koppilot, jotka ovat yksikukkahisella varrella. hajallisia (sparsa, spridda), lehtihankaisia (axillaria, fästade i bladvecken), röyhymäisiä (paniculata l. in paniculam disposita, förenade i blomvippa), harkkomaisia (thyrsoidea l. in thyrsum disp., förenade i blomspira), huiskilomaisia (corymbosa, förenade i blomqvast), palleromaisia (glomerulosa, förenade i blomnystan), mykerömäisiä (in capitulum disposita, förenade i blomhufvud) ovat koppilot, mikäli itse sanat osottavat ja samoin sanotaan muitaki kukostuksia välistä terttumaiseksi (racemosus, klaselik), tähkämäiseksi (spiciformis, axlik), j.n.e. jotka eivät tarvinne erityistä selitystä.

Siittimistä.

Ilmisiittiö (planta phanerogama, fanerogam), kukallinen kasvi selvästi erotettavilla siittimillä. salasiittiö (pl. cryptogama, kryptogam), kukaton kasvi puuttuvilla tahi epäselvillä siittimillä. kukka (flos, blomma), se kasvin osa, joka tekeyy siittimistä ja niiden katteista ennen puhkeamista. kukanalku (flos virgineus, outvecklad blomma), puhkeamaton. luomet (perianthium, blomhylle), ne lehtimäiset osat, jotka ovat siitinten kattamista varten, ja jotka, kun niillä ei ole varsinaista siittämisen tointa, monessa kasvissa puuttuvat; ne ovat verho ja terä. verho (calyx, blomfoder), ulkopuolinen, lehtimäinen, tavallisesti vehreä luomiosa. terä (corolla, blomkrona), sisämäinen, hennompi, erivärinen luomiosa. hede (stamen, ståndare), siitinten uros- eli koiraspuoli, siittämisen eli hetimisen jälkeen menehtyvä. emi (pistilla, pistill), siitinten naaraspuoli, siitämisen jälkeen, ainakin tyvipuolellansa, pysyvä hedelmän valmistumiseen saakka. täysinäinen kukka (flos completus, fullständig blomma), jolla on kahdenkertainen luomi (perianthium duplex, dubbelt blomhylle) s.o. sekä verho että terä. vaillinainen kukka (flos incompletus, ofullständig blomma), jolla on vaan yksinäinen luomi (perianthium simplex, enkelt blomhylle). terätön (flos apetalus, kronlös), vaillinainen kukka vehreällä luomella. Sanotaan myös semmoisella kukalla olevan yksinäinen verhomainen luomi (perianthium simplex calycinum, enkelt blomfoderlikt hylle). verhoton (flos acalycinus, blomfoderlös), vaillinainen kukka terämäisellä väriluomella, ja sanotaan senlaisella kukalla olevan yksinäinen terämäinen luomi (perianthium simplex corollinum, enkelt kronlikt hylle). Verhottomalla kukalla ja täysinäiselläki, jos sen verho ei ole vehreä, on myös toinen tavallinen nimi: kupu (perigonium, blomkalk). luometon l. alaston (flos nudus, naken) on se kukka, jolla ei ole verhoa eikä terää, vaan paljaat siittimet. täysineuvoinen (flos hermaphroditus l. bisexualis, samkönad l. tvåkönad), jolla on sekä heteet että emit, kuin kaikissa tavillisissa kukissa. erineuvoinen l. yksineuvoinen (flos diclinus l. unisexualis, skiljdkönad l. enkönad), kun eri kukissa on, missä vaan heteitä, missä emiä, s.o. ne ovat taikka hedekukkia (flores masculi, hanblommor) taikka emikukkia (flores feminei, honblommor). neuvoton l. tyhjä (flos neuter, könlös l. gallblomma), kun kukassa ei ole emiä eikä hedettä. yksisopuinen (planta monoclina, samkönad) on se kasvi, jolla on kaikki kukkansa täysineuvoisia. erisopuinen (pl. diclina, skiljdkönad), erineuvoisilla kukilla. yksikotinen (pl. monoica, sambyggare), kun yksi ja sama kasvi on erisijainen, s.t.s. muutamissa kukostuksissa tavataan vaan hedekukkia, toisissa emikukkia. Jos sillä samassa kukostuksessa on hede- ja emikukkansa erillään, sanotaan sitä sekaneuvoiseksi (pl. androgyna, androgynsk). kaksikotinen (pl. dioica, tvåbyggare), kun saman lajin yhdessä kasvissa ei tavata kun emikukkia, toisessa ei kun hedekukkia. sekasopuinen (pl. polygama, mångbyggare), kun yhdellä kasvilla on muutamat kukkansa täysineuvoisia, toiset erineuvoisia. erilehtinen (calyx eleuterosepalus, fribladig) on verho, kun sillä on useampaa erinäistä lehteä. Niitä itsekutaki silloin sanotaan verholehdeksi (sepalum, blomfoderblad) ja mikäli niitä on, sanotaan verhoa kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtiseksi (c. di-, tri-, tetra-, penta-, polysepalus, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladig). yhdislehtinen l. yksilehtinen (c. gamosepalus l. monosepalus, sambladig) on verho, jonka lehdet ovat kasvettuneet yhtenäiseksi lehdeksi. Yhdislehtistä verhoa sanotaan myös yhdisverhoksi. torvi (tubus, pip), yhdislehtisen verhon kokonaan yhteen kasvettunut alimainen, tavallisesti soukempi osa. laide (limbus, bräm), yhdislehtisen verhon ylempi erinäisempi, tavallisesti leveämpi osa. nielu (faux, svalg l. pipöppning), torven ja laiteen välikohta. ehytlaitainen (calyx integer, helbräddad) on yhdislehtinen verho päähän asti yhteen kasvettuneilla lehdeillä. hammaslaitainen, halkoinen, liuskainen, lohkoinen j.n.e. on sillä erotuksella, kun sanat osottavat, yhdislehtinen verho, jonka erilehdet eivät ole päähän asti yhdessä. huulimainen (c. labiatus, läppformig) on yhdislehtinen verho kahdella eripitkällä huulten tapaisesti toinen toistansa vastaan asettuneella liuskalla, joilla samoin kuin nielullakin on erotussanansa yhteisiä niiden kanssa, joita terästä vastapäin selitetään. kahdenkertainen (c. duplex, dubbel), lisäverhoinen verho. Kahdenkertaisena varsinaista verhoa sanotaan sisäverhoksi (c. interior, inre) ja lisäverhoa ulkoverhoksi (c. exterior, yttre). kiinteisiä (sepala clausa, tillslutna) ovat verholehdet, kun makaavat kiinni terässä ja laidoilla toisissansa. ylöspäisiä (s. erecta, upprätta), kun erillään terästä ovat pystössä. ulospäisiä (s. patentia, utstående), kun enemmin eli vähemmin ulottavat terästä. alaspäisiä (s. reflexa, tillbakaböjda), kun kukkiessa ovat kääntyneet terästä peräänpäin. lisäkkeisiä (s. appendiculata, försedda med bihang), kun verholehdet juureltansa lähettävät ulottavaisia eriliuskoja. kannustettuja (s. calcarata, försedda med sporrar), kun joka verholehti on kasvettunut oramaiseksi, tyhjäsisuiseksi niin kutsutuksi kannukseksi. yhdislehtinen l. yksilehtinen (corolla gamopetala, sambladig), erilehtinen (c. eleuteropetala, fribladig); torvi, laide, nielu ovat merkintönsä vuoksi, kuin edellä verhossa. terälehti (petalum, kronblad) erilehtisen terän kukin eri lehti. kanta (unguis, klo), terälehden soukempi tyviosa. lapa (lamina, skifva), terälehden leveämpi osa, joka saattaa olla ehytlaitainen, halkoinen, liuskainen, hammaslaitainen, nyhälaitainen, ripsinen j.n.e. ripsuinen (lamina fimbriata, fransad) on terälapa, kun on jaettu pitkiin varsin soukkiin siekaleisiin, yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtinen (corolla mono-, di-, tri-, tetra-, penta-, polypetala, en-, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladig) on terä erilehtiensä mukaan. epäyhtinen (c. heteropetala, till en del fribladig, till en del sambladig) on se terä, joka osiksi on eriosiksi yhdislehtinen. tasamukainen (c. aequalis, likformig) kun terän liuskoista, koloista tahi lehdeistä toinen ei ole toistaan suurempi. epämukainen (c. inaequalis, olikformig), vastahakaan edellistä. suunnallinen (c. regularis, regelbunden) on itsekuki tasamukainen terä ja epämukainenki terä, jos sen laidekolot tahi lehdet ovat yhdenmuotoisia ja jossain suunnallisessa järjestyksessä välillään. epäsuuntainen (c. irregularis, oregelbunden), terä joka ei ole suunnallinen. torvimainen (c. tubulosa, rörformig), yhdislehtinen terä, jonka laide on melkein erottamaton torvesta. pikarimainen (c. cyathiformis l. cylindrico-campanulata, bägarlik), vähän avarammalla laiteella, k. ed. suppilomainen (c. infundibuliformis, trattlik), vieläki väljempi laiteelta k. ed. kellomainen (c. campanulata, klocklik), palleroinen (globosa, klotrund). munapyöreä (c. urceolata l. ovata, omvändt bägarlik). hattumainen (c. hypocrateriformis, tallricksformig), kun terän torvi on lyhyt ja laide litteämäisesti levennyt. ratasmainen (c. rotata, hjulformig), vielä lyhemmällä torvella k. ed. ja erinäisemmillä lehdeillä. kielekkeinen (c. lingulata, tunglik), kun yhdislehtisen epäsuuntaisen terän torvi on pillimäinen, siitä litteämäiseksi laidepuoliskoksi muodostuva. huulimainen l. kaksihuulinen (c. labiata l. bilabiata, läppformig), kahdella huuliksi (labia, läppar) verratulla liuskalla vastatusten, toisella ylempänä toisella alempana. ylihuuli (labium superius, öfre läppen l. öfverläpp) on usein kaarimaisesti kuverrettu (fornicatum, hvälfd) hedetten päälle ja sanotaan silloin kypäriksi (galea, hjelm). alahuuli (labium inferius, nedre läppen l. underläpp). ammottava (corolla ringens, gapande), huulimainen terä siirottavilla huulilla ja avonaisella nielulla. naamattava (c. personata, maskerad), kun alahuuli on kuverrettu ylihuulta vasten niin että sen kautta torven nieluki tulee suljetuksi (faux clausa, tillsluten). laki (palatum, gom), alahuulen ylihuulta vasten kuverrettu laita. ruusumainen (corolla rosacea, rosartad), suunnallinen terä viidellä levytlapaisella, lyhytkantaisella erilehdellä renkaamaisessa teräluotteessa verhon aukeamassa. yhdiskantainen l. malvamainen (c. malvacea, malvaartad), suunnallinen viisilehtinen terä lyhyillä toinen toiseensa ja heteisiin kiinni kasvettuneilla kannoilla. ristimäinen (c. cruciata, korsformig), suunnallinen nelilehtinen terä selvästi erotetuilla kannoilla. neilikkämäinen (c. caryophyllacea, neglikeartad), suunnallinen viisilehtinen terä pitkulaisilla kannoilla tuppimaisessa verhossa. huulikkeinen (c. labiosa, läpplik) ja vastohuulikkeinen (inverse labiosa, ovändt läpplik), epäsuuntaisista teristä viidellä erilehdellä; vähän tavalliset. perhomainen l. hernekukkahinen (papilionacea, fjärillik l. ärtblomma), viidellä epäyhtisellä terälehdellä, kolme päälläpuolen erinäistä ja kaksi alempana yhteen kasvettunutta. Erinäisistä lehdeistä sanotaan päälimmäistä, joka on toisia leveämpi, purjeeksi (vexillum, segel), sivulehtejä siiviksi (alae, vingar) ja kahta yhteen kasvanutta alimaista venheeksi (carina, köl), jonka sisässä heteet ovat ja joka on kaksikantainen (biunguiculata). Välistä venhelehdet eivät olekkaan yhteen kasvaneet, jossa tapauksessa niitä sanotaan laitalehdeiksi (petala carinalia, kölblad) ja koko terää perhottavaksi (subpapilionacea, nästan fjärillik). liljamainen (perigonium liliaceum, corolla liliacea l. flos liliaceus, liljeartad blomkalk) on kupu kuudella suunnallisella erilehdellä kahdessa kerrassa taikka kannoista yhdessä, jotka yhtenänsä tekevät kellomaisen, suppilomaisen, pallomaisen, tähtimäisen, tahi muun muotoisen kukan. epäsuuntainen (perig. orchideum, orchisartad) on kupu kuudella epäsuuntaisella lehdellä kahdessa kerassa, joista sisäkerran yhtä paljon erimuotoista lehteä sanotaan huuleksi (labellum, läpp), ja kaikkia toisia siitinten ympärillä olevia kypäriksi (galea, hjelm). Tavallisesti on huulella myös kannus (calcar, sporre). heinäkukka (flos gramineus, gräsblomma) e.m. rukiilla, ohralla, kauralla, heinäkasveilla. kale l. suojus-akana (gluma, yttre agnbetäckning), heinäkukan ulkosuojus (bractea). Kaleet ovat ylen harvoin yksittäin, tavallisesti on niitä peräsukaan kaksi erisuurta kuperaa nirkkoa akanaa (valva, agn), jotka eivät suoraan peitä siittimiä. Kun muutamat ovat kaleita verhoksi verranneet, niin siitä on niillä nimensä verhoakanat (valvulae calycinae, blomfoderskal), ja vielä on niillä kolmantenaki nimityksenä ulkoluomet (perianthium externum, yttre blomhylle). helve l. kukka-akana (glumella, inre agnbetäckning), heinäkukan sisämäinen suojus (bracteola), jossa samoin on kaksi kuperaa akanaista (valvula) peräkkäin siitinten ympärillä. Alimainen niistä on aina isompi ja usein varustettu vihneellä (arista, agnborst), lähtevä helpeen selkäsuonesta. Helpeitä on muutamat pitäneet heinäkukan teränä ja nimittäneet niitä teräakanoiksi (valvulae corollinae, kronskal) tahi sisäluomiksi (perianthium internum, inre blomhylle). Myös on niitä ynnä sisällisten siitintensä kanssa sanottu heinäkukaksi (flosculus, gräsblomma), ja mikäli niitä yksien kaleitten sisällä on enemmin eli vähemmin sanotaan heinätähkää (spicula, småax) yksi-, kaksi-, … monikukkahiseksi (uni-, bi- … multiflora, en-, två- … mångblommig).

Vihneet lähtevät milloin tyveltä akanaa, milloin keskeltä, niskalta tahi päästä ja ovat sikäli tyvivihneitä (arista basillaris, vid agnens basis), selkävihne (ar. dorsalis, högre upp på agnens rygg), niskavihne (ar. infraapicularis, under agnens topp), latvavihne (ar. terminalis l. apicularis, i sjelfva toppen af agnen), ja itsekuki vihne on miten milloinki suora, polviva, kierteinen (tortilis, vriden), ulottava (exserta, utskjutande), tähkäsisäinen (inclusa, innesluten) j.n.e.

vihneellinen (aristata, försedd med agnborst) ja vihneetön (mutica l. exaristata, saknande agnborst). kauna l. teräakana (glumellula l. lodicula, kronfjäll), pari kolme pienoista, läpikuultavaa akanaa siitinten juuressa; ovat heinäkukkain teränaiheita, joita ei kuitenkaan kaikissa tavata. Ennen arveltiin niitä mesipiteiksi (nectarium, honingsgömme) ja nimitettiin myös mesivareiksi (squamae nectariferae, honungsfjäll). sukainen kupu (perigonium setosum, borstlik blomkalk) ja kupusukaset (setae perigoniales, blomkalksborster) kuuluvat heinäketten selitykseen. Niillä tavallisesti on kuusi tahi useampaa hapsimaista sukaa siitinten ympäri. Mitenkä nämät suat peittävät tahi ei peitä siementä, sanotaan sitä sukapeitteiseksi (setis perigonii stipatum l. cinctum, omgifven af borster) tahi suattomaksi (nudum l. setis orbatum, saknande borster). pullakkomainen (perig. utriculare l. urceolatum, flasklik) on heinäketten kupu, kun se kukkimisen jäljestä muuttuu pullakon (utriculus) näköiseksi siemenkotiksi. Mesipiteeksi tahi verhoksi arveltuna on seki ennen saanut toisen nimen mesipullakko (nectarium urceolatum), tahi verhopullakko (calyx utriculatus). lyhytaikuinen, menehtyvä (deciduus, senare affallande), pysyvä, kuihtuva (emarcidus l. marcescens, förvissnande) ovat terä ja verho, mikäli varisevat jo kukkimisen alussa, heti jälkeen, myöhemmin kukkimisen perästä taikka jo varrella kuihtuneina. siemenlatvainen (epigynus l. superus, fästad öfver frukten), siemenvartinen (amphigynus, fästad omkring frukten), siemenjuurinen (hypogynus l. inferus, fästad under frukten) ovat terä ja kupu, mikäli lähtevät siemenen eli hedelmän päältä, keskeltä tahi alta. kukanaihos (aestivatio l. praefloratio, blomfodrets och blomkronans knoppläge) on kukkasilmikossa (alabastrum, blomknopp) tavattava kukan ensialku, joka samoin kuin lehtiaihoskin edellä saattaa olla paanuttu, poimuinen, vastakierteinen, tahi: laitavierinen (aestivatio valvata, kantlagd), kun verhon tahi terän lehtialut ovat laidoittain toisensa vieressä, ei limitysten. limikierteinen (ae. contorta, vriden), kun joka lehdenalku laidallansa peittää vierellisen lehden, toiselta puolen itse samoin peitetty. kurttuinen (ae. corrugativa, hopskrynklad), kun lehdenalut ovat sekä pitkin että poikkipäin ilman järjestyksettä rypystyneet. Itseä terälehteä tässä tilassa sanotaan kurtistuneeksi (petalum corrugatum, sammanskrynklad i knoppen). purjepeitteinen (ae. vexillaris, segeltäckt), hernekukkain lehtiaihos, jossa purje peittää siivet, siivet venheen. kypäripeitteinen (ae. galearis l. cochlearis, hjelmtäckt), huulikukan lehtiaihos, jossa kaikki muut laideliuskat ovat kypärin sisään kääriytyneet. hede (stamen, ståndare), kasvien urospuolinen siitin kolmella eri osalla palho, ponsi ja siitepöly. palho (filamentum, sträng), heteen varsi eli ponnen alainen osa. Välistä palhoa ei olekkaan ja silloin sanotaan pontta palhottomaksi (sessilis, oskaftad). rihmamainen ja oramainen palho. nuijamainen (f. clavatum, klubblik), liereä, paksulatvainen. leveäkantainen (f. basi dilatatum, plattadt vidgad nedtill) ja leveälatvainen (f. apice dilatatum, plattadt vidgad upptill), ala- tahi ylipäästä levennyt. terämäinen (f. petaloideum, kronbladslik), leveä ylempätä. kaksipäinen (f. bifurcum, gaffellikt tvåklufven) ja kolmipäinen (f. tricuspidatum, treuddig) on palho harvoin, eikä silloinkaan kun ainoastaan yhdessä päässä ponnellinen. ponsi (anthera, knapp), heteen päässä oleva, usein nyhämäinen eri osa, jossa siitepöly valmistuu. Sillä on tavallisesti kaksi pikkuruista lokeroa (loculamentum, rum), joiden välissä on ponsikalvo (connecticulum, knappband). Tavallista pontta sentähden sanotaanki kaksilokeroiseksi (a. bilocularis, tvårummig). Ylen harvassa tavataan yksilokeroisia (a. unilocularis, enrummig) ja vieläki harvemmassa nelilokeroisia (a. quadrilocularis, fyrrummig) ponsia. sivuluomainen (a. lateraliter dehiscens, öppnande sig på sidan) on se ponsi, joka avauu ja laskee siitepölynsä sivusta tahi sivuluomasta (rima, längdöppning) ulos. Sen se tekee milloin ulospäin (extrorsum, utåt), milloin sisäänpäin (introrsum, inåt). latvaluomainen (a. apice dehiscens, öppnande sig i spetsen), kun ponsi avauu ja luopi siitepölynsä päästä joko poikkitelaisesta halkeamasta tahi yhdestä eli useammasta reiästä. poikkitelainen (a. horizontalis l. incumbens, tvärliggande) on ponsi, kun keskikohdasta on poikkipuolin palhon päässä kiinni, ja silloin on se usein myös keikkuva (a. versatilis rörlig). Muuten saattaa ponsi olla pystönäinen ja kallas. kaksisarvinen (a. bicornis, tvåhornig) ja kaksipäinen (a. bicuspidata, tvåuddig) on ponsi, kun sillä on kaksi sarven tahi tutkaimen muotoista erinäistä lisäkettä (appendix, bihang). siiteponsinen (stamen fertile l. perfectum, fruktbar) on hede täysinäisellä, siitepölyisellä ponnella. joutoponsinen (st. sterile l. imperfectum, ofruktbar), se hede jonka ponsi ei tee siitepölyä. vajaponsinen (st. abortivum l. castratum, felslagen), hede jolla pontta ei ole ollenkaan. siitepöly (pollen, frömjöl) on hienukkaisia pölähtäviä rakkoja n.k. siitehiukkoja (grana pollinis, frömjölskorn), joiden sisässä on siitinneste (fovilla, befruktningsvätska). pohjus (torus), hedetten tahi hedetten ja terän aluspaikka, josta ne lähtevät. Vaillinaisissa kukissa on se ainoastaan hedepohjus (ståndarfäste), täysinäisissä myös teräpohjus (kronfäste). verhovarainen (sammanväxt med blomfodret), kun pohjus on yhteen kasvettunut verhon kanssa, verhoheteisten (calyciflorae) kasvien jaksossa. itsevarainen (fri) on pohjus, joka ei ole yhdistyksessä verhon eikä terän kanssa pohjaheteisissä (thalamiflorae) kasveissa. terävavainen (sammanväxt med blomkronan), kun pohjus on yhdessä terän kanssa, teräheteisissä (corolliflorae). siemenlatvainen (stamen epigynum, fästad ofvanpå fruktämnet) on hede, joka lähtee siemenen päältä. siemenvartinen (st. amphigynum, fästad omkring fruktämnet), keskipaikalta siementä lähtevä hede. siemenympärinen (st. perigynum); siemenympärisiksi sanotaan heteitä, kun ovat kiinni verhossa siemenen ympärillä. siemenpohjainen (st. hypogynum, fästad under fruktämnet), siemenen alta lähtevä hede. määrälukuisia (stamina definita, till antalet bestämda) ovat heteet, joita aina on yhtä monta yhdessä lajissa, eikä yli kahdenkymmenen. epälukuisia (st. indefinita, till antalet obestämda), kun heteitä on yli kahdenkymmenen. yksirivisiä (st. uniserialia, fästade i en rad), kun kaikki heteet lähtevät yhdessä rivissä. kaksi-, kolmi-, monirivisiä (st. bi-, tri-, multiserialia, fästade i två, tre, flere rader), kun heteet useammissa riveissä lähtevät pohjuksestansa. erinäisiä (st. libera, sinsemellan fria), kun sekä palhollaan että ponnellaan heteet ovat erin toisistaan. yhtyneitä (st. connata, sammanväxta), kun heteet jollain tavalla ovat yhdistyksessä keskenänsä. yhdispalhoisia (st. filamentis connata, sammanväxta med strängarne), yhteen kasvaneilla palhoilla. yksi-, kaksi-, kolmi-, monikuntaisia (st. mon-, di-, tri-, polyadelpha, sammanväxta med strängarne i en, två, tre, flere stammar), kun yhdispalhoiset heteet ovat yhdessä, kahdessa, kolmessa tahi useammassa kimpussa. yhdispontisia (st. antheris connata, sammanväxta med knapparne), kun hedetten ponnet ovat yhteen kasvettuneet kuin torveksi, joka aukeaa ja luopi siitepölyn sisäänpäin. liitepontisia (st. antheris cohaerentia, sammanhängande med knapparne), kun ponnet ovat kiinni toisissansa ilman yhteen kasvamatta. tasapitkiä (st. aequalia, lika höga) ovat heteet, kun toinen ei ole toistaan pidempi, muuten eripitkiä (inaequalia, olika höga). kaksivaltiaita (st. didynama, tvåväldige), kun kukan neljästä heteestä kaksi on pidempää, kaksi lyhempää. kolmivaltiaita (st. tridynama, treväldige), kun kuudesta heteestä kolme on pidempää, kolme lyhempää. nelivaltiaita (st. tetradynama, fyrväldige), kun kuudesta heteestä neljä on pidempää, kaksi lyhempää. viisivaltiaita (st. pentadynama, femväldige), kun kymmenestä heteestä viisi on pidempää, viisi lyhempää. parivaltiaita (st. diplodidynama, dubbelt tvåväldige), kun kukan viidestä heteestä kaksi ylimäistä ovat pisimmät, kaksi keskimäistä vähä lyhemmät ja alimainen yksinäinen hede lyhin. torvisisäisiä (st. inclusa, inneflutna) ovat heteet kun eivät ulotu terän torvesta esille, muuten ulottavia. emi (pistillum, pistill) kasvien naaraspuolinen siitin hedetten ja koko kukan keskellä. Sillä on kolme eriosaa: hedelmys, vartalo ja luotti. sikiäinen (germen, fruktämne) on emin alusosa, joka sitte siittyneenä valmistuu hedelmäksi. Siinä on päälimmäisnä yksi eli useampaa sikiäislehteä (carpophyllum, fruktblad) ja niiden sisällä siemenaiheet (ovula, obefruktade frön) napasuonestaan (funiculus umbilicaris, frösträng) istukassa (placenta, fröfäste) kiinni. kukanalainen (germen inferum, sittande under blomman) on sikiäinen siemenlatvaisessa kukassa, ja kukanpäälinen (superum, sittande öfver blomman) siemenjuurisissa. vartalo (stylus, stift) emin keskimäinen osa sikiäisen ja luotin välillä. latvaperäinen (stylus terminalis, utgående från spetsen af fruktämnet) sikiäisen päästä lähtevä vartalo. sivuperäinen (st. lateralis, utgående från sidan af fruktämnet) ja pohjaperäinen (st. basilaris, utgående från basen af fruktämnet) on vartalo, kun lähtee sikiäisen sivulta tahi pohjasta. luotti (stigma, märke), emin latvaosa, joka vastaan ottaa auvenneesta ponnesta lähtevän siitepölyn. hapsimainen (stigma filiforme, trådlik) on heinäkukan luotti, ei merkittävästi erouva sen pitkulaisesta vartalosta, jonka pää, s.o. luotti, ja usein tyvikin on sekasortoisesti pehmytkarvainen ja kukan latvaa ulompana. hahtuvamainen (st. aspergilliforme, penselformig), heinäkukan luotti tiheillä pitkillä karvoilla ja ulottava kukan keskipaikalta tahi niskasta, muuten samallainen, kun edellinenki. töyhtöinen (st. penicellatum l. penicelliforme, pensellik), heinäkukan luotti latvatöyhdöllä. sulkamainen (st. plumosum, fjäderlik), vartaloton tahi lyhytvartinen heinäkukan luotti, lyhyillä yksi- tahi kaksirivisillä karvoilla, ulottava kukan alapäästä tahi kokonaan ulottamaton. palleroinen, ponsimainen (knapplik) pallopuoliskoinen (st. hemisphaericum, halfrund), nuijamainen, tuuttimainen, munapyöreä, ovat ennen selitettyjä tahi itseselviä luotin erotussanoja. läpipäinen (st. perforatum, genomborrad) on luotti epäselvällä aukolla päässänsä. tahkulainen (st. lamellatum, skiflik), yhdeksi tahi useammaksi tahkulaksi (lamella, skifva) litteynyt luotti, ja sikäli yksi-, kaksitahkulainen j.n.e. (st. uni-, bilamellatum etc, en-, tvåskifvig o.s.v.) ristimäinen (st. cruciatum, korslik), ristimäisesti neljäksi jakaunut luotti. Sanotaan myös nelihalkoiseksi, nelilohkoiseksi j.n.e. sädejakoinen (st. radiatum, strållik), vartaloton, tähtimäinen luotti kohdastaan sikiäisen päässä. latvaperäinen ja sivuperäinen on luotti, mikäli istuu vartalon päässä tahi kyljessä. johteinen on luotti joka juoksee alaspäin kahdenpuolen vartaloa. vartaloton (st. sessile, oskaftad), kohdastaan sikiäisen latvasta lähtevä luotti. vajounut (st. immersum, insänkt), sikiäisen sisään painunut vartaloton luotti. siitintukku (androstylium, könpelare), kun heteen palhot ovat emin vartalon kanssa kasvettuneet yhteen tukkuun, jossa sekä ponnet että luotti istuvat. siitinlakka (stylostegium l. gynostegium, slifttäcke), kun ponnet ovat kiinni kasvettuneet kukan kahteen vartaloon, ja levennyt kilpimäinen luotti peittää ne.

Hedelmästä.

Hedelmä (fructus, frukt), siittyneestä sikiäisestä valmistunut siemenholho, jolla on kolme eriosaa: kota, istukka ja siemenet. epähedelmä (fructus spurius, falsk l. oäkta frukt), johon on yhteen kasvettunut hedelmään kuulumatonta lisäkettä lähellisistä kukka- tahi pohjus-osista. Semmoinen epähedelmä tahi epämarja (bacca spuria, oäkta bär) on e.m. mansikka. Sen mehevä aine ei ole muuta kun tursistunutta pohjusta, johon varsinaiset hedelmät ovat vajouneet. siemenkota l. kota (pericarpium, fröhus l. frögömme), sikiäislehdeistä kasvettunut ja muodostunut kuori siementen suojaksi. Eri lehtien yhdyntäpaikkaa sanotaan liitteeksi (sutura, söm l. fog) ja itsiä yhtyneitä lehtejä laidoiksi (valvae l. valvulae, skal l. sidoväggar), joiden mukaan kota on yksi-, kaksi-, kolmi- … monilaitainen (uni-, bi-, tri … multivalve, en-, två-, tre- … mångskalig l. -väggig). pesä (loculamentum, rum); pesiksi sanotaan siemenlokeroita. Ne ovat syntyneet sädejakoisista sikiäislehdeistä, joiden reunat ovat vastatusten kiertyneet ja niin yhteen kasvettuneet. Hedelmät semmoisten sikiäislehtien mukaan ovat kaksi-, kolmi-, nelipesäisiä j.n.e. (bi-, tri-, quadriloculares etc., två-, tre-, fyrrummiga o.s.v.), ja itsekukin eri pesä saattaa olla joko siemeninen (loculamentum fertile, fruktbar) tahi siemenetön l. tyhjä (sterile, tom). välikelmu (dissepimentum, skiljevägg), pesäin erotuskalvo eli välikuori, sikiäislehtien sisään kiertyneistä laidoista muodostunut. istukka (placenta, trophospermium, spermophorum, sporophorum etc., fröfäste) se osa, jossa siemenet ovat kiinni istumassa. Se on joko keski-istukka (pl. centralis, i midten af frögömmet) tahi laita-istukka (pl. valvaris, på sidorna af frögömmets valvler). itsenäinen (pl. libera, pl. centralis libera l. columella, fri) on istukka joka erin laidoista on keskellä kotaa. kelmusäteinen (pl. centralis radians l. dissepimentalis, strålvis delad i utskott) on keski-istukka, kun siitä yltä ympärinsä lähtee välikelmuja laitoihin. Keskipieleksi (columna l. axis centralis) sanotaan itseä runkoa. laitavierinen (pl. valvaris haud dissepimentalis, fastväxt vid valvlerna utan utskott), kun istukka on suorastaan kodan laidassa. keskilaitainen (pl. parietalis, fästad på midten af frögömmets valvler), keskelle laitaa kiinnitetty istukka. liiteperäinen (pl. marginalis l. suturalis, fästad längs efter valvlernas kanter vid frögömmets fogar), pitkin liitteitä kinnitetty istukka. laitakelmuinen (pl. valvaris dissepimentalis, utväxt uti skifvor eller strålar från valvlerna), kun laidasta lähtee sisään päin säteisiä välikelmuja, joissa siemenistukat ovat. keskilaitaiskelmuinen (pl. parietalis radians, från midten af valvlernas väggar utväxt i strålar mot centern), kun vasta mainitut kelmut lähtevät keskilaidoilta. väliseinäinen (pl. intervalvularis, mellan de motsatta frögömmevalvlernas kanter utväxt till ett skiljeväggsformigt fröfäste), kun kahden vastakkaisen laidan liitteistä kaksi sikiäislehteä ovat sisään päin halki kodan kasvaneet väliseinän tapaiseksi kelmuksi, jossa siemenistukat ovat. Toisinaan on tämä väliseinä keskeltä halki jäänyt, jolloin sitä sanotaan rakoväliseksi (pl. fenestrata). yksikotainen (fructus holocarpus, enkelgömmig), hedelmä jolla ei ole useampaa erinäistä tahi yhteen kasvettunutta kotaa, vaan ainoastaan yksi komero (paracarpum), syntynyt sikiäislehtien vieretysten yhteen kasvettumisesta. Komerossa kuitenki taitaa olla istukasta lähteneitä sädejakoisia, välistä muitaki, välikelmuja, jotka tekevät sen pesitteleväksi (sublocularis, nästan flerrummig) tahi monipesäiseksi. keskisiemenisesti yksikotainen (fr. holocarpus centrispermus, enkelgömmig med centralt fröfäste, centralfröig), yksikotainen hedelmä keski-istukalla. Jos istukka on itsenäinen, niin hedelmä on yksipesäinen; kelmusäteisenä istukan ollessa, hedelmä tekeyy monipesäiseksi. laitasiemenisesti yksikotainen (fr. holocarpus pleurospermus, enkelgömmig och sidofröig l. med sidofästade frön), yksikotainen hedelmä laita-istukalla, joka istukka miten milloinki saattaa olla joko laitavierinen, keskilaitainen, liiteperäinen, laitakelmuinen tahi väliseinäinen ja hedelmä sikäli yksipesäinen, pesittelevä tahi monipesäinen. erikotainen (fr. schizocarpus, skiljdgömmig), kun hedelmässä on useampaa eri hedelmystä (carpellum, carpidium, småfrukt l. karpell), jotka itsekukin ovat syntyneet istukan ympäri käpristyneestä ja reunoistaan vastatusten yhteen kasvettuneesta sikiäislehdestä. Kun sikiäislehdet aina ovat sisään päin sillä tavoin kiertyneet ja yhtyneet, niin ne siementen valmistuttua sisään päin aukeavatki. Tavallisesti hedelmykset erikotaisessa hedelmässä ovat kierteisesti ja erin toisistaan, mutta jos ovat kiehkuraisesti, niin välistä kasvavat yhteenki toinen toisihinsa, kuitenki niin löyhästi, että hedelmän valmistuessa jälleen eriävät. monikotainen (fr. syncarpus, flergömmig), useammasta kiehkuraisesta hedelmyksestä eriämättömästi yhteen kasvettunut hedelmä. yhdiskotainen (fr. gamocarpus, samgömmig), monikotainen hedelmä, jonka pohjus on lihavaksi, nahkeaksi tahi puutavaksi peitteeksi hedelmän päälle kasvettunut. Sen siemenet tavallisesti ovat rippuvia (semina pendula, hängande). yksinäinen (fr. simplex, enkel) on itsekukin yksikotainen hedelmä. moniosainen (fr. compositus, sammansatt), eri-, moni-, tahi yhdiskotainen hedelmä. kotelo (capsula, kapsel), monisiemeninen ja monilaitainen siemenkota eli hedelmä, syntynyt kiehkuraisista vierettäin yhteen liittyneistä sikiäislehdeistä. Kotelo ennenkun itse putoaa maahan luopi siemenensä mikä milläki tavalla aukeamasta (dehiscentia, öppnande), kuin kohta tarkemmin selitetään. liiteluomainen (capsula valvis dehiscens, uppspringande längs efter hela sömmarne af dess valvler från kapselns ena ända till den andra), kun kotelon laidat liitteistään lähtevät erin toisistaan joko latvasta tyveen tahi tyvestä latvaan päin. rakoluomainen (c. rimis dehiscens, uppspringande med remnor), kun ilmautuu erinäisiä rakoja kotelon liitteisiin keskikohdalta molemmin puolin auveten. Laidat muuten jäävät toisiinsa kiinni. hammasluomainen (c. dentibus dehiscens, uppspringande med tänder), kun kotelon laidat vaan latvasta eriävät ei ainoastaan liitepaikoista vaan keskisuontaki myöten. läpiluomainen (c. poris dehiscens, uppspringande med små runda öppningar eller porer), kun kotelo saapi pieniä pyöreitä reikiä eli huokoja latvaan tahi sivuihin, joista siemenet lähtevät. kansiluomainen (c. operculo dehiscens, uppspringande med lock), kun kotelo latvapäästä puhkeaa poikkitelaisesti niin, että päälimäinen osa, kuin kantena, putoaa pois. Semmoista koteloa sanotaan poikkipiirtoiseksi (c. circumscissa, kringskuren). sisäluomainen (c. septicida, uppspringande längs efter väggarne), kun monipesäisen kotelon välikelmut eriävät kahdeksi, jolla tavoin ne yhteen kasvettuneet hedelmykset ensin lähtevät toisistaan irti ja vasta sitte puhkeavat sisään päin. On muistettava, että välikelmut alkusin olivat kahdesta sikiäislehdestä yhteen kasvettuneet, jonka tähden ne nyt taitavatki kahdeksi eritä. Hedelmykset välistä puhkeavat jo pudottuansa. laitaluomainen (c. loculicida, uppspringande längs efter valvlernas midt), kun monipesäisen kotelon laidat puhkeavat keskisuonesta ulkopuolitse. laitalähtöinen (c. septifraga, uppspringande genom lösryckning från skiljeväggarne), kun kotelon laidat eriävät keskipieleen kiinnijäävistä välikelmuista ja putoavat maahan. tuppilo (conceptaculum, folliculus, fröhölsa l. baljkapsel), yksilaitainen ja yksipesäinen, pitkin sivua puhkeava pöyheämäinen siemenkota itsenäisellä istukalla. tuppihedelmys (carpellum capsulare, kapsellik karpell), erikotaisen hedelmän kukin erinäinen osa muodostunut yhdestä sikiäislehdestä ja puhkeava sisäpuolelta liitteestä yksi- eli useampi-rivisillä siemenillä kodan laidassa. pähkylähedelmys (carpellum nucamentaceum, nötartad l. nötlik karpell), yksisiemeninen, kovakuorinen, puhkeamatta putoava kierteisen erikotaisen hedelmän erinäinen osa. otahedelmys (carp. rostratum, försedd med spröt), kun emi on hedelmyksen päässä jälillä. Odaksi (rostrum, spröt) ylettäin sanotaan oramaista tahi neulamaista, suoraa sekä väärää lisäkettä jonkun osan päässä ja odattomaksi (erostris l. muticus, saknande spröt) sitä osaa, jolla ei ole sellaista lisäkettä. hillukka (acinus, stenbär l. småbär), pähkylähedelmä mehevällä päälyställä. Jos hillukoita on useampaa yhteen kasvettunut, sanotaan hedelmää yhdysmarjaksi (bacca composita, sammansatt bär), e.m. vaarain. palko (legumen, fröbalja l. ärtbalja), yksipesäinen, kaksilaitainen kota siemenistukalla ylimäisessä liitteessä, e.m. herneenpalko. Se puhkeaa molemmista liitteistänsä ja on toisinaan pesäjakoinen (subbilocularis, nästan tvårummig), kun alimainen liite on väliseinän tapaisesti sisään kääntynyt. kiekurainen (leg. cochleatum, snäckvriden), kahteen eli useampaan kiekuraan kiertynyt palko. Muut palon erotussanat ovat ilmanki tavallisia jo ennestään tuttuja. nivelpalko (lomentum, ledbalja), jolla tavallisesti joka siemenen välillä on nivel tahi kannas (isthmus, vägg) ja joka ei puhkea liitteistä, vaan katkeaa nivelistä poikki. litu l. litukka (siliqua, skida), kaksilaitainen ja tavallisesti kaksipesäinen pitkä kota, jolla on siemenet kahdessa rivissä vastakkain pitkin väliseinän tapaisen siemenistukan reunoja, ja jonka liitteet puhkeavat tyvestä latvaan päin. Auvettuansa laidat putoavat pois ja ohut kalvomainen istukka jääpi jälille tavallisesti emillä päässänsä. lisko (silicula, kort skida), yhtä pitkä kun leveäki, tahi ei kuitenkaan paljoa pitempi litu. Se on leveävälinen (silic. latisepta, med bred skiljevägg), kun väliseinä on yhtä leveä palon kanssa, ja kaitavälinen (sil. angustisepta, med smal skiljevägg), kun väliseinä käypi aivan poikkiteloin palon leveyden suuntaa. Edellisessä ovat laidat litteitä ja leveitä, jälkimäisessä ne ovat venheemäisiä. pähkylälisko (nucamentum l. silicula nucamentacea, nötskida), yksisiemeninen pyöreä, litteähkä, litteä tahi ohut lisko, joka putoaa aukeamatta. Leveäksi litistyneenä sitä myös sanotaan siipiliskoksi (sil. samariformis l. alata, vingfruktslik). nivellitukka (siliqua nucamentacea articulata, ledad nötskida l. ledbaljslik skida), kun litukka samoin kuin nivelpalkoki on jakaunut yksisiemenisiin pesiin, jotka kukin aukeamatta putoavat. marja (bacca, bär) itsekukin aukeamatta putoava hedelmä, jonka siemenet ovat peitetyt mehevällä, tursealla aineella, ja istukat sekä välikelmut pehmeänlaisia, e.m. mustikka, karpalo, viinamarja. Marjamaiseksi (fructus baccatus, bärlik) sanotaan erilaisia hedelmiä pehmeällä, mehevällä sisusaineella. kurkka (pepo, gurkfrukt), marjamainen hedelmä 3-5:llä sisään kääntyneellä, yhteen kasvettuneella sikiäislehdellä ja useammalla laita-istukkaisella siemenellä, peitetyt mehevällä turpealla aineella. Muuta erotusta kurkan ja marjan välillä tuskin löytynee, kun se, että kurkka on laita-istukkaisilla, marja tavallisesti keski-istukkaisilla siemenillä. omena (pomum, äpple) aukeamatta putoava monisiemeninen ja monipesäinen kota, jonka meheväksi päälysaineeksi verho kukkimisen jälkeen on turpunut ja kiinni kasvettunut. Välikelmut, tavallisesti ohuita, kalvomaisia tahi nahkeita, muutamissa lajeissa kasvavat kovaksi kuin luu, jolloin sen siementä sanotaan kivekseksi (pyrene) ja hedelmää niiden mukaan yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monikiveksiseksi (mono-, di-, tri-, tetra-, penta-, plejopyrenus). Muuten omena ulkomuotoansa on palleroinen, pitkulainen, perunamainen (pom. pyriforme, päronlik), napaniekka (p. umbilicatum, naflad) j.n.e. kivi- eli luumarja (drupa, stenfrukt), aukeamatta putoava luutava kota mehevällä turpealla päälysaineella, enimmästi yhdellä, mutta välistä useammallaki pesällä ja siemenellä. Itseä kodan kuorta sanotaan luuksi (putamen, sten) ja sen sisässä olevaa siementä tumaksi eli sydämmeksi (nucleus, kärna). Päälys muutamissa lajeissa on nahkea tahi kuivankälpeä, välistä suoninenki. Luumarjoja ovat e.m. kirsin ja tuomen marjat. pähkinä (nux, nöt), aukeamatta putoava luukuorinen hedelmä tavallisesti yhdellä täyteläisellä siemenellä, e.m. pähkinäpuussa. Tammen ja erästen muiden puiden nahkeakuorista pähkinää sanotaan terhoksi (glans, ollon). Erikotaisen hedelmän pähkinöitä sanotaan, miten jo edellä osotettiin, pähkylöiksi. siipisiemen (samara l. semen alatum, vingfrukt), aukeamatta putoava, kälpeä, rutistunut, yksi- tahi harvasiemeninen hedelmä, jonka kota on yhdeltä taikka joka puolelta laajennut ja ohennut kalvomaiseksi tahi lehtimäisiksi lisäkkeiksi, e.m. vahteressa, saarnessa, jalavassa. jyväsiemen (caryopsis, hinnfrukt), kuivankälpeä, yksisiemeninen, sileä, taikka pitkin sisäpuolta uurtoinen hedelmä, jonka ohut, kalvomainen, sikiäislehdestä muodostunut kuori kiinteästi peittää itsen siemenen, e.m. rukiissa, ohrassa, kaurassa ja heinäkasveissa yhteisesti. jyväke l. kuorusjyvä (achenium, skalfrukt), kuivankälpeä yksi- tahi harvasiemeninen hedelmä yhteen kasvettuneella verholla kuorena, e.m. ohdakkeessa, putkessa, kuminassa. kehäpäinen (achenium coronatum, fructus coronatus, semen coronatum l. sem. marginatum, försedd med frökrona), on jyväke, kun sen latvapäähän on yhteen kasvettuneesta verhosta jäänyt pieni ympyräinen palle eli kehä (corona, rand l. frökrona). haivenpäinen (achen. papposum, fructus papposus l. semen papposum, försedd med fruktfjun), kun verhokuori jyväkkeen latvasta jakauu hienoiksi haiveniksi (pappus, fruktfjun l. fröfjun). paljaspäinen (achen. calvum l. semen calvum, naken), kun verho on niin jyväkettä myöten kasvettunut, että päässä ei ole kehää eikä haivenia. varreton (pappus sessilis, oskaftad), on haiven, joka ei millään lailla haarau, varrellinen (stipitatus, skaftad), kun tyveltä yhdessä ylempänä haarauu; vareinen, vihneinen l. kovasukainen (aristatus, styfborstig), pehmytsukainen (setiformis, mjukborstig), hapsimainen, sulkajakoinen (plumosus, fjäderlik), yksi-, kaksi-, kolmi-, monikehäinen (uni-, bi-, tri-, multiserialis, en-, två-, tre-, flerradig), kun on yhdessä kehässä, tahi useammassa sisätysten, lähtevä (deciduus, snart affallande), kun pian lähtee jyväkkeestä ja pysyvä, kun pysyy vielä varisneessaki jyväkkeessä. kaksoisjyväke (diachenium, achenium bipartibile, polachenium, cremocarpium, dubbel skalfrukt), sarjakukkaisien verhokuorinen jyväke, joka valmistuessa halkeaa kahdeksi jyväpuolikkaaksi (mericarpium, carpidium, carpellum, semen, delfrukt) yhdellä latvaan asti halkeavalla istukalla (columna l. carpophorum). liite (commissura, fröfog), puolikasten yhdistyspaikka. maha (latusculum, insida), liitesivu. selkä (dorsum, rygg), ulkopuolinen sivu. harju (costa l. jugum, ås), korkeampi pitkin selkää päästä päähän kulkeva naarmu. Harjuja on tavallisesti viisi kummallaki puolikkaalla, nimittäin keskiharju (costa centralis, midtås), kaksi väliharjua (costa intermedia, mellanås) ja kaksi sivuharjua (c. lateralis, sidoås), jotka viimeiset saattavat olla joko kulmaharjuja (costae marginales, kantåsar) taikka vieriharjuja (c. intramarginales) kulman vieressä. Välistä on näiden emäharjujen (juga primaria) välissä toisia pienempiä väliharjuja (juga secundaria), jotka arvellaan olevan jäännöksiä sen kuoreksi kasvettuneen verholehden keskisuonesta, kun emäharjut ovat eri lehtien liitepaikkoihin ilmauneet. Harjut välistä ovat piikkisukaisia ja välistä ovat ne levenneet ohuiksi lehtimäisiksi kalvoiksi, siipiharjuiksi (c. alatae, vingade). Kun harjua ei tunnu ollenkaan sanotaan jyväpuolikasta sileäksi eli harjuttomaksi (mericarp. ecostatum l. ejugatum). vako (vallecula, åsdäld), kahden harjun välipaikka. litteämahainen (orthosperma) on se sarjakasvi, jonka jyväpuolikkailla on litteä, tasainen maha. uurtomahainen (campylosperma), sarjakasvi, jonka jyväpuolikas mahasivulta on pitkin uurrettu (latusculum longitudinaliter sulcatum, längs efter fårad). onsimahainen (coelosperma), kun sarjakasvin maha on onteva (latusc. saccato-concavum, säcklikt urhålkad). öljysuoni (vitta, oljerand), musta, päältä päin usein näkymätön juova jyväpuolikkaassa kulkeva pitkin vaon pohjaa, sisältävä eri makuista ja hajuista haihtoöljyä. Välistä on useampia öljysuonia yhdessä vaossa, jonka jälkeen vakoa sanotaan yksi-, kaksi-, kolmi-, monisuoniseksi (uni-, bi-, tri-, multivittata). Toisinaan taas ei olekkaan öljysuonta s.o. vako on öljysuoneton (vallecula evittata). siemen (semen, frö), se hedelmän osa, joka sikiyneestä siemenaiheesta on valmistunut uutta samanlaista kasvia kantamaan. Sillä on kaksi eri osaa: sydän ja kuori. kuori (integumentum, omklädnad) jakaaupi kahteen osaan, jotka ovat pinta (testa l. membrana externa, yttre skalet) tummempi näköänsä, ja aluskuori (tunica, tegmen l. membrana interior, kärnhud), pinnan alla ja sydämmen ympärillä oleva vaalea kuorikalvo. Näiden välillä tavataan toisinaan erinäistä ainetta, välikerta (mesospermium, mellanlager), ja muutamat luulevat pinnassakin olevan kaksi kuorikertaa, varsinaisen pinnan ja sen päällä keden (epidermis, öfverhud). paljas (semen nudum, naken); paljaaksi on yksinäistä siementä kutsuttu, kun sen kota on niin likinäisesti siihen yhdistynyt, että on kuin kuorena sen päällä. kehrämäinen (s. discoideum, kakformig) on siemen pyöreänä ja litteänä, virnamainen (lenticulare, linsformig) pyöreänä tahi soikeana ja litteähkänä, pallistettu (marginatum, kantad), kun sillä on erilainen viiru ympärillään, nöhtämäinen (scobiforme, filspånlik), kun se on hyvin pieni, pitkulainen, hilpainen j.n.e. sydän (nucleus, frökärna) on joko kokonansa siitinaihetta tahi siitinaihetta valkuaisen kanssa. valkuainen (albumen, fröhvita) on siemen-sydämmen eriosa, jota ei kuitenkaan kaikissa tavata, ja aineensa vuoksi on se tavallisesti valkea ja milloin turpea eli lihava, milloin rustomainen (corneum, hornartad), milloin jauhomainen (farinosum, mjölgrynig) j.n.e. Sijansa vuoksi siitinaihetta suhteen on se joko yltäympärinen (alb. periphericum, omslutande växtämnet), keskellinen (centrale, liggande i midten af växtämnet) tahi vierellinen (laterale, liggande vid sidan af växtämnet). Yltäympärisessä valkuaisessa on siitinaihe keskellinen ja keskellisessä yltäympärinen; vierellisenä ollessa on siitinaihetki vierellinen. valkuallinen (semen albuminosum) on se siemen eli sydän, jolla on valkuaista, valkuaton (exalbuminosum), jolla ei ole. siitinaine (embryo, växtämne), siemenen pääosa, josta uusi kasvi itäessä ilmaantuu. Siinä on kolme erittäin tarkastettavaa osaa: ide, sirkus ja silmä. ide (corculum, brodd), johonka kuuluu juuriaine eli juurukka (radicula l. rostellum, rotämne) ja sirkkaruoti (cauliculus l. scapellus, hjertbladsstängel), jotka siemenessä yhdistettynä itäessä eriävät, toinen alaspäin juuren, toinen ylös varren aluksi. suuntamukainen (embryo orthotropus l. erectus, upprätt) on siitinaine, jos on suora ja siemenen mukaan, juurukka siemenen kantaa päin. vastasuuntainen l. takaperoinen (antitropus l. inversus, omvänd), kun siitinaineen juurukka on siemenen latvaa päin. kaltto (heterotropus, sned), siitinaine, joka ei ole siemenen mukaan. taaskääntöinen (amphitropus, nedböjd), kun siitinaine on luokkamaisesti kaaristunut ja sen molemmat päät ovat siemenen kantaa päin. sirkus (cotyledo, hjertblad), kasvin jo siemenessä perustettu itäessä ilmaantuva sirkkalehti. sirkkalehtinen (planta cotyledonea, hjertbladsväxt) on se kasvi, jolle itäessä ilmaantuu sirkkalehti. kaksisirkkainen (pl. dicotyledonea, dikotyledon), joka itää kahdella vastataisella, tahi niinkuin havupuut useammalla säteettäisellä sirkkalehdellä. Jälkimäisiä saattaisi myös sanoa monisirkkaisiksi (pl. polycotyledoneae, polykotyledoner). yksisirkkainen (pl. monocotyledonea, monokotyledon), se kasvi jolla on vaan yksi sirkkalehti, ylen harvoin kaksi, ei vastatusten, vaan perätysten. nouseva (cotyledo epigaea) on se sirkkalehti, joka itäessä nousee maan päälle näkyviin, n.k. tavallisesti kaikkien kaksisirkkaisten. nousematon (c. hypogaea), sirkkalehti, joka jääpi maahan ja muutenki vaillinaiseksi, n.k. tavallisesti yksisirkkaisissa. laitajuuruinen (embryo pleurorhizeus) on siitinaine, jonka sirkukset, laidoin siemenen leveyttä myöten, ovat päälystöillänsä (sisäpuolillansa) vastatusten eli vastapuoliset (cotyledones adcumbentes, liggande bredvid hvarandra) ja juurukka taaskääntöisenä (reflexa, tillbakaböjd) makaava pitkin molempain sirkusten laitaa eli laidallinen (radicula marginalis l. lateralis, kantliggande). selkäjuuruinen (notorhizeus) on siitinaine, kun sirkukset poikkiteloin siemenen leveyttä ovat päälitysten eli päälittäiset (incumbentes, liggande ofvan hvarandra) ja taaskääntöinen juurukka makaa toisen sirkuksen selällä eli on selällinen (dorsalis, ryggliggande). suoralaskuinen (orthoploceus), kun sirkukset ovat vastalaskuisia (conduplicatae, hopvikna), ja juurukka ulkomaisen kulmassa s.o. kulmallinen (angularis, vinkelliggande). poikkilaskuinen (diplecolobeus), keskeltä taaspäin kääntyneillä s.o. taaskääntöisillä (medio replicatae, på midten tillbakaböjda) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla. kiertosirkkainen (spirilobeus), sisään kiertyneillä (spirales l. spiraliter involutae, spiralformigt inrullade) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla. silmä (gemmula, cauliculus l. plumula, stamknopp l. bålämne), siitinaineen kolmas osa, josta kasvin varsi lähtee, ja jolla kaksisirkkaisissa on sijansa sirkusten välissä, yksisirkkaisissa sirkustupekkeen sisässä. esikkolehti (folium primigenum l. primordiale, första örtbladet), se suoraan silmästä ilmaantuva ensimäinen kasvilehti. napa (hilum, fröärr l. nafvelgrop), se paikka siementä, josta se kodassa on kiinni ollut. Napapuolta sanotaan siemenen mahaksi (venter, buk) ja toista puolta seläksi (dorsum, rygg), välikohtia sivuiksi (latera, sidor). napalappu (strophiolum l. caruncula, nafveltäcke), nystyrämäinen tahi käsnämäinen lisäke, joka lähtevä napasuonesta tahi istukasta erästen kasvien siemenissä peittää navan. siitereikä (micropyle l. foramen germinationis, rothål), pienukainen, usein näkymätön reikä siemenen kuorikalvoissa, navan päässä, jäännöksenä siitä reiästä, josta siitinneste kulki siemenaiheesen. napapilkku (chalaza, nafvelfläck), se paikka siemenen aluskuorta, josta napasuoni käypi sisään, muutamissa siemenissä kohdastaan navan alla, toisissa vähän syrjässä, ja tavallisesti kiinteämpi, vehreä, keltainen tahi ruskea. napaviiva (raphe, nafvellinie), napasuonen saattama tavallisesti vieripaikkoja korkeampi viiru navan ja napapilkun välillä niissä siemenissä, joissa ovat erillään. Se lähtee aina toiselta puolen napaa, kun siitereikä on toisella. siemenvaippa (arillus, coma, desma, fröhylle), muutamissa siemenissä tavattava napasuonen ulkopuolinen leveäminen siementä vasten. Siemenen valmistuessa vaippa toisinaan muuttuu tukaksi (coma, fröhår) ja siementä sanotaan siitä tukkaiseksi (semen comosum l. crinitum).

Kukkain lisäosista.

Lisäosat (partes aceessoriae, bidelar), joita ainoastaan eräissä kukissa tavataan.

 lisäterä (paracorolla, bikrona), melkein terän muotoinen
     kukkalisäke, joka taitaa olla joko yhdislehtinen (corona
     gamophylla) tahi erilehtinen (c. eleutherophylla l. polyphylla).
     Itsekutakin erinäistä lehteä sanotaan lisälehdeksi (parapetalum,
     bikronblad).
 lisälehtinen (petala coronata, försedd med bikrona l. bikronblad) on
     erilehtinen terä pienillä suomumaisilla lehtikalvoilla terälehtien
     juuressa kukan sisällä.
 kupurasulkuinen (faux fornicibus clausa, pipöppningen tillsluten af
     knölar) on yhdislehtisen terän nielu, kun siinä on paksumpia
     kuperia kyhmyjä eli kupuroita (fornices, hvälfda knölar), ja
     nystysulkuinen (faux fornicibus subulatis clausa), kun kyhmyt
     ovat oramaisia.
 sulettu (faux clausa, sluten) ja avoin (f. pervia l. nuda) osottavat
     yhteisesti nielussa jotain sulkua olevan tahi ei olevan.
 valhehede (parastemon, falsk ståndare), heteen kaltainen lisäke.
 mesinystyrä (glandula nectarifera, honingsglandel).
 mesihuokonen (porus nectariferus, honingspor).
 mesikolo (fovea nectarifera, honingsgrop), joka on milloin paljas,
     milloin suomukatteinen (fovea squama tecta, täckt med ett
     fjäll).
 mesijuova (plica l. stria nectarifera, honingsfåll), pitkin terää
     tahi kupulehteä.
 mesikannus (calcar nectariferum, honingssporre), kun joku kukkaosa
     on venynyt pitkämäiseksi onneksi mesipiteeksi.

Kasvien väreistä.

Valkea (albus, hvit). valkeanhohtava (candidus, glänsande hvit). lumivalkea (niveus, snöhvit). luuvalkea (eburneus, elfenbenshvit), kiiltävä ja valkea kuin elefantin luu, vähän kellahtava. maidonkarvainen (lacteus, mjölkhvit), hiukan sinehtävä. hopeankarvainen (argenteus, silfverhvit), kiiltävä ja vähän sinettävä. vaalea l. vaalakka (albidus l. albicans, hvitaktig), vaalean hallava, vähän harmaahtava. harmaa (cinereus, grå), tuhkankarvainen. mustanharmaa (griseus, mörkgrå). vaaleanharmaa l. vesiharmaa (canus l. incanus, ljusgrå), tavallisesti hienokarvaisista pinnoista. vehreänhallava (glaucus, grågrön), harmaanvehreä. jäänkarvainen l. lyjynkarvainen (plumbeus, blygrå). hiirenkarvainen (murinus, gråbrun), ruskealle vivahtava. likaharmaa (sordidus, smutsgrå), vaalahtava. musta (niger, svart), sysimusta. nokimusta (ater, kolsvart l. sammetssvart), kuin sametti. mustankiuhtava (coracinus, korpsvart), mustanviherä kuin korpin sulka. pikimusta (piceus, becksvart), ruskealle vivahtava. palomusta (sphacelatus, svartbränd), ikäänkuin poltettu. tumpura (brunneus, mörkbrun). ruskea (badius l. castaneus, kastaniebrun). mustanruskea (spadiceus, glänsande brun), kiiltävä. ruskeanmuseva (fuscus, mellanbrun), mustalle ja harmaalle vivahtava. rusettava (cinnamomeus, kanelbrun), punottava kuin kanelin kuori. ruosteenkarvainen (ferrugineus, rostbrun). maksankarvainen (hepaticus, lefverbrun), keltaiselle ja vehreälle vivahtava. mustanrusappa (fuligineus l. fuliginosus, fotbrun), kuin noenkarsta. likaruskea (luridus, smutsbrun), kellertävä. punainen (ruber, röd), mansikan karvainen. ehtapunainen l. turkinpunainen (coccineus, puniceus l. phoeniceus, skarlakansröd l. högröd). ruusunpunainen (roseus, rosenröd), helakan punainen. veripunainen l. veriruskea (sanguineus, blodröd), tummempi edellistä. lihankarvainen (carneus, köttröd). vaaleanpunainen (incarnatus, blekröd). tiilenkarvainen (lateritius, tegelröd). ruskeanpunainen (miniatus, mönjeröd), vähän keltaiselle vivahtava ehtapunainen. tulipunainen (flammeus, eldröd), vielä kellahtavampi, kun edellinen. punakellervä (cinnamomeus, kanelbrun, cinnoberröd), kuin kanelin kuori. ruskea (rufus, rödbrun). tummanpunainen l. purpurainen (purpureus, purpurröd), sinelle vivahtava. mustanpunainen (atropurpureus, dunkelt purpurröd). keltainen (luteus, gul). kullankarvainen (aureus, guldgul), heleän keltainen. tummankeltainen (citrinus, citrongul). vahankarvainen (cerinus, vaxgul). rikinkarvainen (sulphureus, svafvelgul), kuin tulikivi viheränpuuhuva. vaaleankeltainen (flavus, ljusgul), voilakka, voinkarvainen. olenkarvainen (stramineus, halmgul), vähän vaaleampi edellistä. kellervä (fulvus, mörkt guldgul), punaiselle vivahtava. ruskeankeltainen (ochraceus, brungul). ruskeanhallava (helvolus, grått brungul). punakellervä (aurantiacus, pomeransgul l. orangegul). keltapunainen (vitellinus, rödgul), kuin munan ruskuainen. tummanruskea (croceus, saffransgul), kuin saframi. kulonkarvainen (lividus, gulblå), vivahtava keltaiselle, harmaalle ja sinelle. likakeltainen (ochroleucus, blekt smutsgul), vaalahtava. vehreä (viridis, grön). ruohonpäinen (prasinus, gräsgrön). vehreänsinervä l. siniviherä (aeruginosus, blågrön). sapenkarvainen (olivaceus, olivgrön), viherä ja kellertävä. mustanviherä (atrovirens, svartgrön). sininen l. keskisininen (caerulaeus, blå, mellanblå). mustansininen (cyaneus, mörkblå). vaaleansininen (azureus, himmelsblå), taivaan sininen. sinipunerva l. punasinervä (violaceus, violett). sinikiuhtava (lilacinus, ljust violett), vaaleampi edellistä. sinihallava (caesius, blågrå), hauvinkarvainen. kahdenkarvainen (discolor, tvåfärgad), joka ei ole yhdenvärinen molemmilta puolilta. yhdenvärinen (concolor, likafärgad l. enfärgad), kummaltaki puolelta yhdenkarvainen eli samanvärinen. paikullinen l. kirjava (variegatus, fläckig l. brokig), erivärisillä paikuilla, pilkuilla eli tähneillä. muuttovärinen (versicolor, ombytande färg), joka oikeastansa kasvaessa muuttaa värinsä. lähtövärinen (decolorans, mistande sin färg), josta alkuperäinen väri aikaa myöten lähtee. värivanteinen (zonatus, ringformigt tecknad), kun on vaaleampia tahi tummempia erivärisiä vanteita tahi vannepuoliskoita ympäri jonkun osan. sumea l. raukea (opacus, matt färgad). loistava l. kiiltävä (lucidus l. nitidus, glänsande). kiuhtava l. läikkivä (micans, skiftande). läpihohtava l. kuultava (pellucidus l. diaphanus, färgad och genomskinlig), kun värilliset osat ovat läpikuultavia. lasinvärinen (hyalinus, saknande allt färgämne l. hvitaktigt genomskinlig).

Mausta ja hajusta.

 Haiseva l. pahahajuinen (foetidus, illa luktande).
 hajahtava, imanne l. maikava (fragrans, starkt välluktande).
 hapahka, kilappa l. kilpeä (subacidus l. acidulus, syrlig).
 hapan l. muikea (acidus, sur).
 huumaava, myrkeä l. tympäisevä (narcoticus, narkotisk, döfvande
     l. rusgifvande, vanl. giftig).
 hyvähajuinen (suaveolens, välluktande).
 hyvämakuinen, makea (dulcis, söt).
 imelä l. rievä (subdulcis l. dulciculus, sötaktig).
 iskuinen l. tahmea (viscidus, klibbig).
 karkea l. karmea (acerbus, kärf).
 karvas, katkera l. kitkerä (amarus, bäsk).
 kimpura l. vinkerä (adstringens l. stypticus, sammandragande).
 kirmakka, kirpeä, tuikea l. äikeä (acris, bitter l. skarp).
 kirpaiseva, kirveltävä, polttava l. vihava (urens, brännande).
 kisumainen (hircinus, frän, luktande bock).
 kynsilaukan hajuinen l. -makuinen (alliaceus, lökartad till
     lukt l. smak).
 lemaava, löyhkävä l. väkevähajuinen (graveolens, starkt, mindre
     behagligt luktande).
 luteenhajuinen (cimicinus, vägglusluktande).
 läätevä, tylkeä l. tympeä (nauseosus, äcklig l. vämjelig).
 mauton, tuima l. äitelä (insipidus, fadd l. smaklös).
 maikea k. naukea (mitis, mild).
 pahamakuinen (ingrati saporis, illa smakande).
 ruusuhajuinen (rosaceus, luktande af törnrosor).
 ryytimäinen, ryytihajuinen, ryytimakuinen (aromaticus,
     aromatisk l. kryddaktig, -lik).
 suolainen (salsus, saltaktig).
 vetinen (aquosus, vattenaktig).

Samoin kuin edellisissä sanoissa on hajua ja makua kynsilaukkaan, luteisiin, ruusuun j.n.e. verrattu, verrataan niitä välistä muihinki tuttuihin aineisiin, aneksiin, kamferttiin, kaneliin, minttuun, myskiin, pihkaan j.n.e.

Kasvipaikoista.

Tunturit (alpes, fjäll), joiden kukkuloilta lumi ei koskaan sula. tunturialusta, tunturiliepeet (regio subsylvatica, skogsregionen), metsäinen piirikunta tunturien juurilla, joissa alempana kasvaa petäjiä, ylempänä koivuja. tunturilaide (r. subalpina, subalpina regionen), vähitellen kohoava tunturin sivu, jossa parhaasta päästä kasvaa pensaita, vaivaiskoivuja, sammalia j.n.e. tunturiselkä l. -selkämä l. -laki (r. alpina, fjällregionen), puut ja pensaat katoavat, maa kovenee. Tässä piirissä tavataan enin tunturikasveja. vilupiiri (r. frigida, köldregionen), kivinen, kallioinen ja rotkoinen tunturin niska vähän ylempänä edellistä piiriä, harvinaisilla kasveilla. lumipiiri (r. nivalis, snöregionen), ikuisten lumien laiteet. vuoret l. vaarat (montes, bergshöjder). maanselät, selänteet, harjut, särkät (juga saxosa et arenosa, landtåsar). mäet, töykämät (colles, mindre bergshöjder). kalliot (rupes, rupestria, klippor). vierikot, kalliovierut, jyrkylät (praerupta, branter). mäkirinteet, ahteet (declivia, bergsluttningar, backar). louhikot, kivikot, röyteiköt (lapidosa, petrosa, saxosa, stenhölster). hietamaa, santamaa, hiesukko (arenosa, sandjord). somerikko (glareosa, grus). sorahiekka (sabulosa, gröfre sand). rauniot (ruderata, ruiner). kiviseinät (muri, murar). seinävieret (parietes, plank och väggar). katot, turvekatot, olkikatot (tecta, tak). kylätienoot, asuntopaikat (vici, pagi, hyar). pihat (aulae l. arae, gårdar). ryytimaat (oleracea, kryddgårdar). omenatarhat (pometa l. pomaria, äplegårdar). puutarhat, puistot (horti, trädgårdar). lehtokujat (ambulacra, gångar, alléer). tiet, tievarret (viae, vägar). viljelömaat (culta, odlade ställen). pellot (arva, åkrar). toukopellot (segetes, sädesåkrar). kesantopellot (vervacta, trädesåkrar). pientaret (versurae, åkerrenar). aitovieret (sepes, gärden, häckar). vainiot (agri, åkerfält). niitut, nurmet (prata, ängar). laitumet, karjamaat (pascua, betesmarker). ahot, lakeat, aukot, kankaat (campi, planities, fält och slätter). kanarvikot (ericeta, ljunghedar). laksot, lantot, notkot (valles, dalar). arot, alhot, alangot (loca humilia, dälder). lehdot (luci, lundar). kalve-, siimes-, pimento- l. varjopaikat (umbrosa, skugga). päiväpaikat, päivänalaiset paikat (aprica, solsken). viidat, vesakot, pensaistot, vehmastot (virgulta, fruticeta, dumeta, busksnår, ungskogar). metsät (silvae, skogar); korvet (deserta, öknar). salot, pimentolehdot, lehtimetsät (nemora, mörka löfskogar). aarniometsät (silvae vetustae, urskogar). havumetsät, havikot, kuusistot, petäjistöt, hongistot (pineta, barrskogar). pajustot (saliceta, videsnår, videskogar). haavistot (populeta, aspskogar). vetiset, kosteat paikat (uda, fuktiga ställen). vesiperät (uliginosa, sanka ställen). luhdat, tulvapaikat (inundata, öfversvämmande ställen). nevat, levät, jängät (paludes, kärr). suot, rämeet, rämeiköt (paludes caespitosae, tufviga kärr). lamperot, lammikot, kuljut, liejut, liemot (stagna, piscinae, träsk, vattenpölar). lähteet, hetteet, vesihuovut (fontes, källor). purot, ojat, nivat (rivuli, bäckar, diken). joet, virrat (fluvii, floder). jokivarret, jokirannat (ripae, flodstränder). vesi (aqua, vatten). järvet (lacus, sjöar). meri (mare, haf). merenrannat (littora marina, hafsstränder).

Pituuden ja leveyden mitoista.

 linjan pituinen tahi levyinen (lineam longus vel latus, af en linies
     längd eller bredd), 1/12 tuumaa.
 kynnen pituinen l. levyinen (unguicularis, semuncialis, half tum
     lång eller bred), 1/2 tuumaa.
 tuuman pituinen l. levyinen (uncialis l. pollicaris, tumslång
     l. bred), 1 tuuma.
 sormen pituinen (digitalis, fingerslång), 3 tuumaa.
 syrjäkämmenen levyinen (palmaris, af handens bredd), 3 tuumaa.
 vaaksan pituinen l. levyinen (spithameus, qvarterslång), 7 tuumaa.
 isovaaksan pituinen (dodrantalis, spannlång), 9 tuumaa.
 jalan pituinen (pedalis, fotslång), 12 tuumaa.
 kolmikorttelinen (cubitalis, halfannan fot), 18 tuumaa.
 kyynäräinen (ulnaris l. brachialis, alnslång), 24 tuumaa.
 miehen l. sylenpituinen (orgyalis, manslång, samnslång), 3 kyynärää.

Jälkisananen.

Työni päätteeksi sopinee mainita, että olen parhaan taitoni jälkeen jo vuosikauden ja runsaamminki näitä edellisiä kasviopin sanoja puolet aikojani miettinyt ja työssäni seurannut Haynen, Bischoffin, Hartmanin ja varsinkin Arrhenius'en kasvien tutkioille hyvin tuttuja sama-aineisia laitoksia muilla kielillä. Missä minullen ei ole onnistunut oikein somia ja sopivia suomenkielisiä sanoja saada, siinä jälkeisilleni onnistukoon paremmin. Olkoonki miten tahansa, toki toivon tällä työllä näyttäneeni suomenkielen yltävän ja taipuvan tämmöisiinkin yrityksiin, Ruotsalaiset vanhan tapansa mukaan arvelkoot sen varoista ja sopivaisuudesta, mitä milloinki tahtovat. Eipähän ole ollut pakko semmoisia muukalaisia sanoja, kun esimerkiksi androgynus, cellula, dicotyledo, concavus, cryptogamus, ovalis, phyllodium, pistilla, stipula y.m. sillä tavoin suomenkieleen sekoittaa, kun Ruotsalaiset niistä — epäilemättä kyllä suureksi hyödyksi ja kielensä kunniaksi — ovat saaneet sanansa androgynsk, cellul, dikotyledon, konkav, kryptogam, oval, phyllodium, pistill, stipel, jotka arvattavasti ynnä monen muun kumppalinsa kanssa ovat Ruotsin kansan hyvin helpot ymmärtää ja muistossa pitää. Eikä myös ole tarvinnut, niinkuin ruotsinkielessä usein tapahtuu, 3:lla, 4:llä tahi useammalla sanalla sanoa, mitä latinan tahi kreikan kielessä sanotaan yhdellä.

Yhdyssanain edellisistä puolista vastaavat eri kielissä toisillensa:

suom. yksi- kaksi- kolmi- neli- viisi- kuusi- seitsen- latin. uni- bi- tri- quadri- quinque- sex- septem- kreik. mono- di- tri- tetra- penta- hexa- hepta- ruots. en- två- tre- fyr- fem- sex- sju-.

Semmoisten sanain jälkimäinen puoli nimittää itsen asian eli aineen ja edellinen puoli vaan sanoo, jos niitä on yksi eli useampi. Enimmät sanat sitä laatua, joiden alkuna on yksi-, uni-, mono-, en-, tavataan siis myöskin aluilla kaksi-, bi-, di-, två- j.n.e. Se on sitä varten muistutettava, että jos semmoisia yhdyssanoja ei aina löydettäisi yhdellä, niitä silloin taidetaan jolla kulla toisella alulla etsiä.

Tarkoitukseni on ollut saada vaan ne sanat suomennetuksi, joita tavallisesti käytetään ilmisiittiöisten kasvien muodon selittämiseksi, taikka niiden toinen toisestaan erottamiseksi; niillä, jotka erittäin kuuluvat salasiittiöisiin kasveihin taikka kasvielon eli sisällisen laadun ja luonnon esittämiseksi, en ole tahtonut tätä työtäni laajentaa.

Se joka lähtee virheitä ja puuttuvaisuuksia urkkimaan, löytää niitä kyllinki tässä kokeessani, mutta olkoonpa niitä miten hyvänsä, tavattakoon siinä jos paljonki sopimattomia sanoja ja muuta moittimista, niin kuitenki, kaikitenki

    Ladun laitoin, latvat taitoin,
    Oksat karsein, tien osotin,
    Somemmille suorijoille,
    Tarkemmille taitajille,
    Nuorisossa nousevassa,
    Polvessa ylenevessä.

Helsingistä 1 joulukuuta 1858.

E. L.