The Project Gutenberg eBook of Haapaniemen hanhenpoika: Huvi-näytelmä yhdessä näytöksessä, by Jean-François-Alfred Bayard et al.

Hämeenlinnassa, Hämäläisen Osake-yhtiön kirjapainossa ja kustannuksella, v. 1879.

JÄSENET:

STOOL, maanviljeliä, entinen kapteeni.
KLAARA, hänen rouvansa.
AINI, heidän tyttärensä-tytär.
SIRKKUNEN.
KEIKKANEN.
JAAKKO, Stoolin palvelia.

(Näyttämö kuvaa vanhanaikuista kamaria keski- ja sivu-ovineen. —
Vasemmalla ikkuna ja sohva, oikealla suuri noja-tuoli.)

JAAKKO. Anteeksi, herra kapteeni, — kirjeen tuoja tahtoisi mielellään tietää, vastataanko vanhan herra Keikkasen kirjeesen.

STOOL. Tiedänkö sen minä? — Sen päättäköön tyttäreni-tytär, se on hänen asiansa — ja rouvaltani pitää mun myöskin kysyä — — Missä hän on?

JAAKKO. Ei, herra kapteeni — suokaa anteeksi, siihen on hän melkein liian vanha. Minä tarkoitin Aini-neitiä, — rouvasta min'en tiedä mitään — hän ei ole sanonut, missä hän on; — vaan kaukana hän varmaankaan ei ole, sillä vanha Moppe tuli juuri äsken kotiin.

STOOL (kävellen edestakaisin). Mitä pitää mun Keikkaselle vastaaman? — Miten pitää mun sanani sovittaa? — Hm! Siinä taaskin uusi esitys Ainille. — Nuori-Keikkanen on sievä mies. — — — Niin — jos seuraisin povessani kaikuvaa ääntä, niin tietäisin vallan hyvin — — —

JAAKKO. Minä vain tarkoitin, että jos minun povessani kaikuvaa ääntä seuraisitte, niin tietäisitte vallan hyvin — — —

JAAKKO. No, sen voipi lapsikin ymmärtää. Mitäkö minä tekisin? — Herra Sirkkusen osoittaisin suorinta tietä talostani — ja sillä hyvä. — Hm, semmoinen pässinpää, — suokaa anteeksi, herra kapteeni, semmoinen sarveton pässinpää, ai'oin sanoa, jolla ei ole käytöstä eikä kuntoa — joka on ihan palveliainsa kaltainen! — Tuoss' on ovi; sanoisin minä, jos herra kapteeni olisin. Ja nuoren herra Keikkasen hyväksyisin suloisen Aini-neidin sulhoksi.

JAAKKO. Siten juuri tekisinkin, kuin tekisinkin. — Eihän tuo herja herra Sirkkunen paitsi sitä ollenkaan sovi meidän hyvälle, rakastettavalle Aini-neidolle — — —

STOOL. Vaan tiedätkös varmaan, että sinun valitsemasi hänelle paremmin sopii?

JAAKKO. Senhän te, herra kapteeni, tiedätte kuin viisi sormeanne. — Herra Keikkanen on suurta sukua. Hänen isänsä ei tosin ensin ollut mikään, vaan nyt hän on kuitenkin asioitsia Helsingissä ja Jumala tietää, miksi siellä saattaa päästä.

JAAKKO. Kuuluu olevan varsin nuori, kaunis, siisti herra. — Tietty se, kun on kasvanut Helsingin hienoissa seuroissa — — —

JAAKKO. Sirkkunenko!? — Hieno? — Hänellä on hattukin niin lujasti päässä, kuin nappa tuolla kellotapulimme huipussa. Ja hän on paitsi sitä niin hirveän jumalaton. Kolme pitkää päivää on hän nyt täällä vetelehtinyt — ja — — —

STOOL. Saatanko minä kieltää häntä meillä käymästä? Nuoruuteni ystävän veljen-poikaa?

JAAKKO. Nuoruuden ystävän? Sitä, jolla on senlainen veljen-poika, sitä ei saata nuoruuden-ystäväksi kutsua — — —

STOOL. Mitä nyt? — Mitä hiiden mölinää se on? — Ryntääkö vihollinen vallille?

KLAARA (tulee keski-ovesta). Voi kauheata, voi! — — Voi noita hirveitä ilkiöntöitä!

STOOL. Taaskin hän? — Haa — se ilkivaltainen! Hänen pitää heti paikalla talostani pois!

STOOL. Mitäkö hän on tehnyt? — Hän on — — — (Klaaralle) Mitä hän on tehnyt?

KLAARA. Hän on sen jo näyttänyt. Niin julmasti riisti hän vanhalta
Mopelta kaikki sen kauniit, kiharaiset karvat!

AINI (sivulle). Voi sitä ajattelematonta! (Ääneen). Mummo, kuuleppas!
Varmaankaan ei hän sitä pahassa aikeessa tehnyt. Ehkä hän vain — —

KLAARA. Vaiti! — Pois hänen pitää heti paikalla! Pois mokoma kummitus meidän talon tiluksilta!

AINI (veitikkamaisesti hymyillen). Jääpä kyllä, vaari-kulta, — täällä onkin vain suuria möhkäreitä.

AINI. Sen on varmaankin hänen palveliansa tehnyt. — Ja tiedäthän, vaari-kulta, kun omena on kypsä, putoaa se itsestäänkin.

STOOL. Niin vai, sinä pikku viisastelia. — Mutta, sanalla sanoen, lapseni: Herra Sirkkusen mitta on nyt täysi. — Hänen pitää heti pois! Eikä siitä vahinkoakaan. Vanha Keikkanen on minulle kirjoittanut poikansa aikeista. Hän on jo tulossa ja voipi tuossa tuokiossa olla täällä!

KLAARA. Niin, lapseni, siinä mies, rikas, sievä ja sorea! — Hän on nyt opettajana Helsingin realilyceossa ja on hyvissä kirjoissa korkeilla asianomaisilla, ja ne kyllä — — —

AINI. Sanovat tänäpänä sitä, huomenna tätä. — Mummokulta, antakaamme nuoren Keikkasen vain olla siellä, missä on. — Ja — — onhan herra Sirkkunen paitsi sitä täällä. Vaan kuitenkin — — — minä noudan kaikissa rakkaan vaarini ja mummoni tahtoa. — Ja koska te äsken sanoitte pitävänne paljon aatelisista, niin — olihan herra Sirkkusen äiti aatelia, ja — — —

AINI. Ei suinkaan muuta, kuin että hänellä, sanojenne mukaan, on etu-oikeus minun sydämeeni — eikö niin, vaari-kulta? — Ja olihan vanhan Sirkkusen veli sen lisäksi vaarin paras ystävä, eikö niin?

STOOL. Niinpä kyllä. Ja piti minua pöllönä — narrina, kiitellessään veljensä poikaa, mokomaa raju-päätä, koko senaatin koristukseksi ja kunniaksi. — Hm! Kyllä sitte senaatti varmaan on kaunis ja sen kunnia loistava, jos vain tuommoinenkin narrinhäntä sitä kaunistaa!

AINI. Ehkä me emme tajua sitä vissiin. Kenties senaatissa katsotaan semmoisia asioita vallan toiselta kannalta.

KLAARA. Senlainen armas kyyhkynen, kuin sinä, ansaitsee paljon paremman puolison…

AINI. Oi, kuinka minua mairittelette! — Vaan — minusta on yhdentekevä: Puoliso kuin puoliso — mitäpä niillä väliä. Ja minä olen vallan varma siitä, ett'ei herra Sirkkunen ollenkaan ole paha. — Hänessä on jotain — — niin iloista — — vilkasta — — ja elävätä — — —!

AINI. Hänen silmistään! — Te ette varmaankaan ole häntä tarkastanut — mutta sen olen minä tehnyt. — Vaariseni, — ennenkuin miehelle mennään, sitä tarkoin tarkastellaan. Kenties hän ei teidän läsnäollessanne saata olla — — noin — — "omillaan." Te olette ehkä hänessä liian paljon kunnioitusta herättäneet.

AINI. Vaarin käytöksessä on hyvin paljon tuommoista — — melkein peloittavaa jsloutta —

STOOL (rehennellen). Niin, niin! Soturin ryhti, soturin ryhti — hehehe — ai!

AINI. Niin — ja minä myöskin: Et sinä yksin ole sievä — ei sinun sitä vaivaa pidä nähdä.

AINI. Mummokulta — ei pidä suuttua Sirkkuseen. Meidän pitää häntä vain kärsiä, antaa hälle anteeksi. Ja vaikka hän nyt onkin vähän — — noin — — niin, kun hän vain tulee minun miehekseni, minä hänet kohta kyllä kohteliaaksi saan. Se on siis päätetty? — Hän on tervetullut — eikö niin, mummokulta?

AINI (syleillen häntä). Voi, sinä kaikkien mummojen esi-kuva! Minä koen myöskin aina noutaa sinun mieltäsi! — Ja nyt vain eineelle!

AINI. No, "kyllähän neuvo tuuleen tulee, kun vain veneen vesille saapi." — Vaari-kulta, olethan sinä hyvin kekseliäs ja viisas — kyllä sinä osaat hienosti sanasi solmitella, saadaksesi hänet ymmärtämään olevansa "viides pyörä vaunuissa." — Oi, siksipä minä sinua rakastankin — (Syleillen Stoolia) kaikesta, kaikesta sydämestäni!!

SIRKKUNEN (tulee selkä edellä, hattu päässä, puhuu ulos, nauraen). Puurohauteita! Puurohauteita, sanon minä! — Viheliäisille ja karvattomille rakki-koirille on puurohaude kaikkein paras lääke!

STOOL. Onko tuokin sivistyneen ihmisen tapaan, noin pitää hattuansa — — —

STOOL (puoli-ääneen). Vaan tuopa nyt vasta on emämoukari! Eipä liikahda hattu hänen päästänsä! Ei!

AINI. Sen tekee hajamielisyys (Yskähtää, viitaten Sirkkuselle, että ottaisi hatun päästään). Hm! Hm!

(Tervehtii kömpelösti; astuessaan takaperin kompastuu hän Jaakkoon, joka ruoka-tarjotin kädessä oli vähää ennen sisään tullut. Tarjotin putoo lattialle).

JAAKKO. Hä? Moukkako? Minä? — — Minä kysyn teitiltä: olenko minä moukka? — — Kumpi meist' on moukka? — — —

STOOL (suuttuneena). Ja siinä on hän vallan oikeassa. — Siveellisyys ei näy teidän pää-avujanne olevankaan.

SIRKKUNEN. Niin, mitäs minun vielä piti sanoman — — —? Oikein! —
Kuulkaapas, mamma — teidän rakki-koiranne on nyt kuin uudestisyntynyt.

SIRKKUNEN. Hihi! — Minä ensin käärein sen vallan tykkänään puuroon ja palveliani pesi sen sittemmin petroleumilla.

KLAARA. Petroleumilla?! — Voi Moppe-raukkaani! — Te — te — — hävityksen kauhistus!

STOOL (pitäen nenä-liinaa nenänsä edessä). Totta vie — — täällä haisee jo petroleumilta — phhrrr!

JAAKKO (korjatessaan posliini-muruja lattialta). Hm! — Palvelia-parka saapi sitte kauniisti kärsiä teidän ylevästä tyhmyydestänne — Häpeisin minä toki teidän sijassanne — sen minä tekisin!

AINI. Hän nauraa vain! Hän saattaa vielä nauraa. — Ohhoo! Saapa hänen kanssaan vielä nähdä monta vaivaa!

SIRKKUNEN. Jumalan kiitos, paasinpa helposti vanhuksista! Nyt on enää tuo nuori — — (kääntyy, huomaa Ainin). Oi, surma! — Hän ei suinkaan sääli! — Sauve, qui peut!

AINI. Empähän — — minä tahtoisin mielelläni vähäsen puhella kanssanne.

AINI (siv.) Ihmisrakkaus velvoittaa minua aukasemaan mies-paran silmät — — —

AINI. Herra Sirkkunen — — istukaahan toki! — — Nostakaa tuoli tänne — — tänne minun viereeni — — — lähemmäksi vain — — —. (Sirkkunen istuu aivan tuolin syrjälle). Herran tähden — — aivanhan te istutte tuolin syrjällä — — putoottehan te siitä — — —

AINI (tavoittaa pallon ja pistää sen taskuunsa). Kas niin! — Istukaa nyt vain rauhassa — — muuten ehkä särjette vielä jotakin.

AINI (siv.) Voi onnettomuutta! — Jos hän noin hiljainen saattaa olla, on hän kuitenkin alkujaan varsin kohtelias.

SIRKKUNEN (huomaa itseään tarkastettavan, tuijottaa ilmaan. —
Äänettömyys).

AINI. Katsokaapa minua silmiin ja vastatkaa vilpittömästi — miltä näytän minä teidän mielestänne?

SIRKKUNEN. Niin — oikein — — minä luulen, että setäni sentähden lähetti mun tänne.

AINI. Suokaa mun siis huomauttaa teitä, te olette kulkenut kokonaan väärää tietä.

SIRKKUNEN. Mahdotonta! — — Enkö minä olisikkaan Haapaniemessä? Totta kai?

AINI. Minä tarkoitan: Te olette kulkenut vallan väärää tietä, vaarin ja ison-äidin sydämeen päästäksenne — —

AINI. Kun aikoo nuorta tyttöä kosia, pitää aina pyrkiä hyviin kirjoihin sen sukulaisilla.

AINI. Sallikaa mun sanoa. — Jos vähänkin miettisitte tekojanne — — tarkemmin asiaanne aprikoisitte! — — Kaksi päivää sitte, kun tuskin vielä olitte tänne saapunut, pyysitte kamarin — — —

AINI. Hyvä. Mutta sitte! — Toisena ja seuraavina päivinä sai teitä nähdä vilauksessa vain ja kun teitä ruualle ai'ottiin pyytää — olitte näkymättömissä.

AINI. Hyvä kyllä, mutta moisiin kävelyretkiin pyydetään tilanomistajalta kauniisti lupaa — — — se on hänelle mieleen ja se on kohteliasta. — Vaan vähätpä siitä. — — Mutta iltasin, kun teetä juotiin — — —

AINI. Ette; vaan te nukuitte aina säännöllisesti viimeistä kuppia juodessanne.

AINI. No, ettekö todellakaan tiedä, että jok'ainoa ilta viimeisen tee-kupin ääressä hirveästi kuorsasitte? — Onko se kaunista?

SIRKKUNEN. Ei — ei suinkaan; ei se ainakaan minun korviini kauniilta kuulu. — Mutta silloin minua varmaankin nukutti — ja paitsi sitä — muut pelasivat korttia — kuinka niiden kanssa saattaa puhella? — — —

AINI. Eihän toki kaikki pelanneet. — Olihan vielä joku — joku ompelu-työn ääressä — ja ompelutyön ääressä sopii varsin hyvin puhella — — —

AINI. Suokaa — min'en vielä ole lopussa. — Tän'aamuna varhain — — mitä teitte tän'aamuna varhain?

SIRKKUNEN. Se teki sen vallan hyvää. Mutta uskotteko, että puurohaude — — —

AINI. Te saatatte vielä nauraa — — — hyi! (Nauraa vastoin tahtoansa). Hahaha!

AINI (hymyillen). Min'en tahtonut sanoa sitä niin suoraan. Vaan jos ajattelisitte, jos huomaisitte — eikä sitä paljon tarvitsisikkaan — mummoa ja vaaria on niin sanomattoman helppo hyvittelemisellä voittaa puolelleen, sillä he ovat niin vilpittömät, hyväntahtoiset, aina myöntyväiset. Ja heitä, noita hyviä, rakastettavia vanhuksia te olette suututtanut, (Sirkkunen tekee liikunnon) — se ei ole oikein! Ei siinä teitte aivan — aivan pahoin!

SIRKKUNEN (siv. heltyneenä). Lapsi-raukka! (Ääneen). Te rakastatte siis vaarianne ja mummoanne oikein sydämestänne?

AINI. Niin! Kaikesta sydämestäni! Ja onhan se aivan luonnollista: — He ovat minulle kaikki. Muutamat pitävät heitä vanhanaikuisina, vieläpä pikkuisen omituisinakin — pitäkööt — niin en minä; — — se koskee minuun kovasti, kun kuulen ihmisten heitä väärin tuomitsevan, heitä, joita minä niin sydämestäni kunnioitan, joita minä niin palavasti rakastan.

SIRKKUNEN (häveten). Huomatkaa te myöskin, neitini, että jos minä olisin tiennyt — — mutta tästälähin minä ihan varmaan — — —

AINI. Katsotte paremmin eteenne — — eikö niin? Te käytätte itseänne tästälähin vallan siivosti — niin varmaankin teette. Ja minä luulen, että te, jos vain tahdotte, sen voittekin. — — —

AINI. No, siinähän jo hyvä alku. — Ettekä enää nuku teepöydän ääreen?

AINI (hymyillen). Jos niin tahdotte. — (Totisena). Ja mitä muuhun, niinkuin käytökseen ja hyviin tapoihin tulee — älkäämme siitäkään epäilkö — minä otan sen huolekseni. — Minä teitä neuvon — — kenties se auttaa. Katsokaas — kun esimerkiksi tulee huoneesen, niinkuin te äsken — —

AINI (menee ovelle, panee hatun päähänsä ja tulee takaperin sisään).
Pitää kääntyä kauniisti ympäri ja nostaa kaikkien edessä hattuansa.

AINI. Sitte pitää astua kauniisti ja kohteliaasti esiin — näin esimerkiksi — ja kumartaa.

AINI. Sittekö? — Sitte menette naisien luo — vallan kainostelematta — ja kohtelette heitä sievästi ja säädyllisesti. — Vanhojen vaatimukset täytätte kunnioittamisella ja nuorten — —

AINI (siv.). Hän edistyy merkillisesti! — (Ääneen). Jo välttää, jo välttää. — — Levähtäkää nyt — jälestäpäin harjoittelemme mitä vielä puuttuu. Kun teillä vain on hyvä tahto, niin — — — olettehan te vielä vallan nuori. Te voitte varsin hyvin parantaa kaikki vajavaisuudet. Mutta hyvin tarkkaan teidän pitää kuunnella, mitä vanhemmat, kokeneet ihmiset sanovat. — Kuuletteko? Teidän pitää saattaa opettajattarellenne kunniaa, että hän voipi olla teistä ylpeä — — hyvin ylpeä.

SIRKKUNEN (siv.). Oi, niin suloinen tyttö! Onneni käkö kultarinta! —
Oi, hän on lumoova! Hän on minutkin lumonnut, ett'en pääse paikaltani:
Minä jään tänne, — se on päätetty.

KLAARA. Mikä melu täällä? — Onko sota julistettu? — Varmaankin herra
Sirkkusta vastaan.

AINI (pikaisesti). Ei, mummo — hän on täällä, ja onkin tullut suoraa tietä — — —

JAAKKO (säntäten mielettömänä sisään). Voivoivoivoi! — Nyt menee maailma mullin mallin — pelastakaa itsenne, hyvä herrasväki!!

JAAKKO. Herra Kaarle — tuon hienon herran siisti seuraaja — vakuuttaa, että hänen herransa on antanut hänelle luvan.

JAAKKO. Suokoon taivas, että hän pian itse makaisi siellä! — Vaan oi! — Kaikki meidän kauniit, lumivalkoset ankat — niin suuret ja lihavat — ja — pau! Siellä makasi ne kaikki kohta kellellään — — varmaankin koko tusina — läpi-ammuttuina!

JAAKKO. Voi, hyvä rouva, jos olisitte ollut siellä — uu, se oli sydäntä särkevä näkö!

JAAKKO. Ei siinä vielä kyllä: Aini-neidin valkoiset kyyhkyset saivat myöskin maistaa hauleja — —

JAAKKO. Yks' toisensa jälestä — siellä ne nyt uiskentelevat verissään ankkojen kanssa kilpaa.

JAAKKO. Se lemmon nieltävä vakuutti vain herransa antaneen hänelle yleisen metsästys-luvan.

SIRKKUNEN (läheten Ainia; aivan hellästi). Neitini, uskokaa, se surettaa minua enemmän, kuin te — — —

AINI (nauraa kyynel silmässä). Enhän minä olekkaan teille vihoissani — — en ollenkaan teille.

SIRKKUNEN. Ja sen konnamaisen kurjan, joka saattoi nämät kyyneleet vuotamaan, sen pitää — olkaa varma siitä — heti paikalla tästä talosta!

JAAKKO. Kun hän jo on puhdistanut talon eläimistä, niin tulee varmaankin nyt meidän vuoromne. — Ei täällä nykyään saata olla varma hengestänsäkään!

STOOL. Lapseni! Ainiseni! — — Ajatelkaapa! Hän on täällä! Hän on tullut!

STOOL. Lapseni! Se ei tosiaankaan ollut minun vikani. — (Jaakolle) No, menehän sinä pitämään huolta hevosista!

JAAKKO (mennessään). Minä saan kohta pitää huolta kaikesta meidän talossa.

STOOL (Ainille). Hän oli niin kärsimätön, ett'ei ehtinyt odottamaan minun vastaustanikaan.

AINI (aikoo mennä). Enkä minäkään tahdo odottaa häntä — minä olen myöskin kärsimätön.

KEIKKANEN. Mutta kapteeni, kapteeni — kuulkaahan, kapteeni! Minne te jäitte? — Voi teitä armotonta! Te luovuitte minusta ja saatoitte minut siten naisten seuraan — niin, aivan hienojen naisten seuraan — ja tämmöisessä matkapuvussa — silmät ja korvat tomua täynnä. — Kapteeni! Te olette minut paulaan houkutellut — ja minun pitää senvuoksi hävetä — — mutta miksikäs häpeänkään! Olemmehan me kaikki tomua. Hahaha! Te olette myöskin pelkkää tomua, kapteeni!

KEIKKANEN. Esittelisitte, ai'otte kai sanoa? Ei — sitä ei tarvis. — Minun sydämeni on hirveän maneitillinen. Se arvaa esineet, vaikka silmiäkin huikasee. (Klaaralle). Oi, mikä jumalallinen olento! — Oikein ylevä Jumalatar — — varsin hyvin säilynyt kylkikappale tästä rotevasta koti-jumalasta! Te olette varmaan rouva Stool — älkää kieltäkökkään, te olette ihan varmaan rouva Stool. — Ja minä olen nuori Keikkanen.

KEIKKANEN. Minä toinnun toki vähitellen. Te olette neiti Aini. — Minulle on tosin kerrottu teidän vallan erinomaisesta suloudestanne, mutta kertoja jäi vähintäänkin viisi kuudetta pykälää totuuden sata-pykäläisen määrän tälle puolelle, (kumartaa). Neiti Aini, minä olen Keikkanen — nuorempi tietysti — sitä mun ei tarvitse lisätäkkään; näkeehän sen jokainen itsekkin. Varmaan tekin sen huomasitte?

KEIKKANEN. Sit' en voi kielin kertoakkaan — mun täytyy vallan vai'eta.
(Itsekseen). Hän näkyy myöskin vaikenevan!

AINI (hiljaa). Minkätähden? Kylläpä hän yksinkin näkyy pitävän huolen puheesta.

KEIKKANEN (hiljaa). Ymmärrän — — ensimäiset vaikutukset. — Ne voittavat hänen kokonaan. Mutta minun pitää paikalla päästä parempaan pukuun. (Yskii). Hmh! Hmh! Voi tuota kauheata pölyä! Ciel! Mitä näen! Minä olen kokonaan unohtanut — jäänyt tänne tällaisessa puvussa! Mille excuses!

KLAARA (Stoolille). Sinisen kamarin tietysti, jossa vanhojen sukulaistemme kuvat ovat.

KEIKKANEN (riemuissaan). Niissä saan siis nähdä menneet alkuperäiset! — (Aikoo mennä; huomaten). No, kas kun olin juuri unhoittaa. Postiljooni pyysi minun Groom'ini [= palvelia] tuomaan nämät kirjeet teille, ihan omiin käsiin — me tapasimme hänet neljännestuntia sitte. — Mutta mitä mies miettikään? Kuinka olisin minä voinut sallia palveliani — en, en — sen toimitan itse —

KEIKKANEN. Voi tuota sallimuksen veitikkamaista peliä! Se on pikku veitikka, tuo sallimus, sattumus, kohtalo — tai miksi sitä sanoisin. Nytkin se pisti kouraani kirjeen teille, neiti — ja teki minusta siten Postillon d'a — — Postillon d'amour — — hahaha! (Siv.) Hän muuttui tosiaankin vallan mykäksi! — (Ääneen) Minä tottelen teitä, kapteeni. — (Menee hyräellen) "Kun salama lyö, Se hetken on työ — Vaan — — — — —"

AINI. Ja tuo on muka sievä ja rakastettava? — Ei, vaari-kulta, noista kahdesta pahasesta on sittenkin Sirkkunen monta kertaa parempi. — — Kun häntä vain ensin pikkuisen opetan, muuttuu hän hyvinkin kohteliaaksi — siitä olen varma. (Avaa kirjeen). No, mitähän nyt Elli kirjoittanee? — (Lukee). "Aini kultani! — — Nyt vain pari sanaa ainoastaan kuoreksi myötä-seuraavalle kirjeelle, jonka sattumalta näin veljeni kamarissa, ja jonka nyt lähetän, sillä se on sinulle hyvin tärkeä." (Kummastellen). Tärkeäkö, minulle — Ihmeellistä! — Keltähän tämä lieneekään? (Katselee allekirjoitusta). Kaarlo Sirkkunen. — Siis tuntee hän Ellin veljen. Nyt mun täytyy tunnustaa, että olen pikkuisen utelias! (Lukee). "Veikkoni Kustaa! — Nyt olen vihdoinkin päättänyt: Minä lähden. Minun täytyy matkustaa Haapaniemeen, jossa se hanhenpoikanen oleskelee, jonka minun täytyy naida." — — Taivas! — "Sinä tiedät kuinka hirveän vastoinmielistä se minulle on — vaan setäni tahtoo, ja minä olen päättänyt totella häntä — ainakin näöksi. — — Minä toivon toki törkeänä, siivottomana hölmönä — jona ai'on sinne mennä — heti saavani jäniksen passin in optima forma tuolta oivalta kapitolilaiselta kakatti-seurueelta ja eritenkin siltä nuorimmalta hupsulta — huomannethan minun tarkoittavan sitä narrimaista Ainia, jota minä jo entiseltä sydämestäni inhoon." — (Pyyhkii kyyneleen; lukee eteenpäin). "Minäkö — Kaarlo Sirkkunen — joka olen noin puoleksi aatelis-sukuakin, minäkö huolisin vähääkään moisesta yksinkertaisesta maan-tollikosta? — En — en koskaan!" — — (Vaipuu tuolille). Oi — —! Ja minä — minä rakastin häntä! — — Minä, lapsi-parka, neuvoin ja opetin häntä — — juuri kun hän halveksien piti minua pilkkanaan!! (Melkein tukehtuneella äänellä). Voi! Voi!! — Kuinka narrimaiselta minä hänen mielestänsä lien näyttänytkään! — Ja vaari — mummo-raukkani sitten! — — Hyi, minkälaisia lauseita hän heistäkin kirjoittaa! — Niin häpeällisiä! — — — Oi!

AINI (siv.). Ja hän — hän elää ainoastaan minulle — rakastaa mua niin tulisesti!

AINI. Ei — eihän minua vaivaa mikään — Te puhuitte, luulen ma, tuosta toisesta — — —

KLAARA. Se on vallan siisti ja sivistynyt nuori mies, joka juuri sinulle sopisi puolisoksi — — —

STOOL. Eikä semmoinen hölmö, kuin Sirkkunen — (Huomaa Sirkkusen; sivulle). No saakeli!

AINI (huomaa Sirkkusen; sivulle). Hän! (ääneen). No niin, rakas vaari-kultaseni, minä ymmärrän tarkoituksenne. — Hän on minunkin mielestäni vallan erinomaisen kelpo mies.

STOOL (yskien, sivulle). Hmhh! Hmhh! — Sanokaas vielä, ett'ei vanhoill' ole silmiä!

STOOL (hiljaa). Niinpä kyllä! Hän on kuullut kaikki. Ja vähätpä siitä!
— Sitä parempi vain: Pääsemme siitäkin selityksestä.

AINI (tarkastaen häntä). Nuorelle miehelle, jonka vaarini ja mummoni minulle on valinnut — ja joka ei pidä häpeänä, tarjota kättänsä semmoiselle "yksinkertaiselle", sivistymättömälle tyttöparalle, kuin minä olen — — —

AINI (kylmästi). Teidän setä-herranne ei saata vaatia niin "hienosti sivistynyttä" veljensä-poikaa — — —

AINI. — — tuota "puoleksi aatelissukuista" mainiota "Helsingin herraa" ottamaan "yksinkertaista maan-tollikkoa" puolisokseen — jota tekoa totinen itsetunto ei toki milloinkaan häpeäisi — —

STOOL (sivulle; osoittaen Sirkkuseen). Saapa naapurini tässä oivan ripityksen.

AINI. Sanalla sanoen, rakas vaarini. Jos se nuori mies vielä odottaa minun myöntymistäni — niin sanokaa hänelle, että minä menen hänelle — ja — että — että minä pidän sen onnenani!

AINI (kääntyy, kylmällä kumarruksella). Että minä tulen hyvin onnelliseksi!

SIRKKUNEN (hyvin nolona). Hm! — Rukkaset tuli! Ja oikein lapsikkaan tapaiset — vallan armotta — selityksettä — ja kuitenkin oli hän vielä tän'aamuna niin suloinen — — niin herttainen! — Mutta kylläpä ymmärrän — (Kääntyy Klaaraan) — ankarat asianomaiset — — ja kuuliaisuus heille vaati — — —

KLAARA. Te erehdytte, herrani. Aini on tämän huvilan itsevaltainen hallitsiatar — — ja me surkuttelemme teitä sydämestämme — — —

SIRKKUNEN. Minun tulee surkutella, että olen teitä niin usein läsnä-olollani kiusannut. Vaan — —

STOOL. No — jos niin kohdastaan tahdotte — — — Kyytimies, joka juuri meni toista herraa kyytiin, tulee pian takaisin.

SIRKKUNEN. Vai niin! — Jo niin pian? (Suuttuneena). Sepä hyvä — minä käytän hyväkseni tilaisuutta, jättääkseni tämän talon — — (malttaen) — tämän talon, jossa — kuten toivon — pian unhotetaan minun monet vikani ja tuhmuuteni, kun minä vakuutan, että niitä sydämeni pohjasta kadun ja — — —

SIRKKUNEN. Vieläkin kerran: Suokaatte anteeksi ja jääkää hyvästi! —
Sanokaa sisarenne tyttärelle — — sanokaa hänelle — — älkää toki! —
Jääkää vain hyvästi — — ikipäiviksi!

STOOL. Niinpä oli melkein minunkin laitani. Mutta väliäpä siitä! — Me olemme nyt saaneet hänet pois — ja se paras — — (Menee ikkunan ääreen). Hän nousee jo vaunuihin —

KEIKKANEN (loistavassa puvussa, its.). Minä en pettynyt. Se oli Sirkkunen, jonka näin — hän, jota minä suosin joka paikassa — pait täällä! — Onneksi hän kuitenkaan ei huomannut minua.

STOOL. Niin — kaikkine apu-kummituksineen — Onnea vain matkalle!
(Kääntyy). No, kappas vain!

STOOL. Noo — siit'ei maksa puhuakkaan; eräs nuori mies, jolle Aini — noin meidän kesken puhuttu — pisti rukkaset: — siinä kaikki, hehehe!

KEIKKANEN. Quel honneheure! Siis saatan minä Helsingille beau mond'ille esitellä sanomattoman kauniin, suloisen, näppärän puolison sillä oi, kuinka herttainen tuo Aini-neiti on!

JAAKKO (säntäten sisään). Herra kapteeni! Armollinen rouva! — Voi taivas — taivas — taivas!!!

JAAKKO. Meni? — Niinpä niinkin — — hän meni — — toiseen maailmaan — — päistikkaa! — — Hän on kuollut — kuin kivi!

JAAKKO. Ei paljon muutakaan! — Hän oli juuri noussut vaunuihin — ja palvelia kuskin-istuimelle — — (Ainille) tiedättehän, neiti — se siisti palvelia, jolle mun vihdoin täytyi pistää teidän kirjeenne ja jonka te sanoitte hänen herransa hyljänneen — — —

JAAKKO. Niin, juuri kun he olivat päässeet paikoilleen, niin — hei, Polle! Ja hevoset mennä vilistivät kuin tuulispää! — Mutta juuri kun heidän piti kääntyä tuolla alhaalla kulmassa, jossa se suuri kivipylväs on, niin — roiskis! Vaunut kumoon — ja hevoset ojaan! —

STOOL. Minä kuulin ääniä ulkoa — — (katselee ikkunasta ulos). Voi surkeus! Häntä kannetaan tänne!

KLAARA. Ja minä toimitan teille heti kamarin — — ja vuoteen — — täss'on pulloni, Jaakko. Tule lapseni!

SIRKKUNEN (entisessä asennossaan). En vielä — vaan rauhassa minä tahtoisin olla. — Mene palveliani luo — hän on myöskin haavoitettu — mene heti!

JAAKKO (mennessään). Hm! Tämä on hänelle ansaittu rangaistus. — Ankat on nyt kostettu! Kyyhkyset kostettu! Koira kostettu! Koko talo kostettu!

AINI (katselee häntä salaa). Nuori mies-parka! — Voi toki — jos hän nyt kuolee — — ja se olisi minun syyni! — — — Oi, sitä en voi kärsiä!! — —

SIRKKUNEN (salaa katsottuaan ympärilleen, hypähtää äkkiä ylös ja heittäikse Ainin jalkojen juureen). Neitini!

SIRKKUNEN (juoksee pidättämään häntä). Armoa! Aini! Armoa! — Voi — älkää rientäkö pois — kuulkaa mua — —!

AINI (vavisten). Kuinka, herrani? Ettehän te ollutkaan kuolemaisillanne — — ette edes haavoitettukaan?

SIRKKUNEN. Tehän itse minut lähetitte — ja minä tottelin, kuolema sydämessä. (Näyttäen hälle kirjeen). Ja silloin annettiin minulle tämä kirje teidän käskystänne — tämä onnettomuuden kirje, jonka minä mielettömässä kopeudessa kirjoitin — ja sen takaisin-lähettäminen selitti minulle arvoituksen teidän äkillisestä muutoksestanne. — Oi, nyt olen minä tullut katumukseen ja parantaa tahdon itseni vallan! Minä panin henkeni alttiiksi, saadakseni teiltä anteeksi rikokseni! — Minä huusin kyytimiehelle: 20 markkaa ja vahingon maksan, jos ajat nurin — ja se kunnon mies — — —

AINI (astuen takaperin). Vaan tämä kirje — — te ette kuitenkaan voi kieltää sitä. —

SIRKKUNEN. Oi, enhän minä vielä ollut teitä nähnytkään, kun sen kirjoitin! — Min'en tuntenut teitä. Eräs paha ihminen — vähämielinen, houkko, joka sanoi tarkoin tuntevansa teidät, kertoi minulle teistä ja teidän perheestänne. Hänen kertomuksensa poisti minusta kaikki ajatukset yhtyä teidän kanssanne. — Mutta setäni yhä vain sitä vaati. — Minun täytyi häntä totella. Mutta kuitenkin koetin kaikkia keinoja, saadakseni teidät hylkäämään esitykseni ja kun tämä kokeeni jo melkein onnistui, niin oi, millä rakastettavalla hyväntahtoisuudella te annoitte minulle anteeksi törkeyteni — ja millä viehättävällä peittäväisyydellä te tahdoitte salata erhetykseni! Sydämeni pohjasta kaduin pahaa-tekoani. — Sydämeni oli voitettu — — minä rakastin teitä!

SIRKKUNEN. Arvaatteko nyt epätoivoni tuskan, kun te minut hylkäsitte, kun huomasin, että toinen — vaan ei! — Ei! — — — Eikö niin — — nyt, kun tiedätte kaikki — — nyt suotte myöskin anteeksi?! — — Te ette voi rakastaa tuota toista niin syvästi, kuin minä teitä!

AINI (pakoittaen tunteitaan). Herra Sirkkunen! Kenties te taaskin harjoittelette komediaa?

SIRKKUNEN. Oi, älkää siten luulko! Aini, minä olen henkeni alttiiksi pannut, tunnustaakseni teille rakkauteni.

AINI. No, jospa tuo nyt olisi tottakin, olisitte turhaan uhrinne uskaltanut — sillä: Minä olen jo luvannut toiselle mennä — —

JAAKKO (huomaa polvillaan makaavan Sirkkusen). Sairas tuossa? —
Mitenkä — —? Mitä — — mi — — —?

JAAKKO. Mitä? Te voitte kävellä? — Te ette siis olekkaan — —?
(Huutaa). Herra kap. — —

SIRKKUNEN (seuraten häntä). Keikkanenko? Mitä näen! (Syösten takaisin).
Keikkanen täällä?

JAAKKO. No, onko se niin ihmeellistä, että hän, joka on meidän nuori sulhanen — — —

SIRKKUNEN. Tunnenko hänet? — Juuri hän tuon katalan ja peloittavan kertomuksen teistä ja teidän omaisistanne minulle kertoi. — Oi, sitä petturia! Hän aikoi itse — — —

SIRKKUNEN (tarttuen Jaakkoon; pitää hänet kiini kohtauksen loppuun). Ei askeltakaan! — — Minä tahdon itse häntä — —! Minun tai hänen henkensä — mutta — —

JAAKKO. Älkää, herran tähden, nipistäkö minulta henkeä — — — aiai!
— — Tepä vasta oiva otso olette: Nipistää niskaan, niin että — —!

AINI. Älkää riidelkö! — — Vaari on jo myöntänyt — — ja ellei hän vapaa-ehtoisesti peruuta sanaansa, — — —

SIRKKUNEN. Ääneti! — Neitini, menkää tuohon kamariin (osoittaa vasemmalle) — niin saatte itse kuulla.

AINI. Jos se olisi totta — —? (Viattomasti). Oi, sepä olisi sanomattoman suloista!

SIRKKUNEN (Jaakolle), Hiljaa! Ei sanaakaan tahi on henkesi vaarassa!
— — — Minä tapan hänet, itseni, sinut — — minä tapan kaikki!

KEIKKANEN (keski-ovesta hiljaa). Min'en voi häntä kauvemmin välttää. —
Nyt sitä pitäisi olla viisas ja kavala! (Jaakolle) Ystäväni! Tst! Tst!

SIRKKUNEN (ojentaa hänelle kätensä). Mikä onnellinen sattuma! — Te täällä — kokonaan peitettynä säälin vaippaan —

KEIKKANEN (sivulle). Hänellä ei näy vielä olevan vihan tunteita minua kohtaan.

JAAKKO (hieroen käsivarttaan, josta Sirkkunen häntä kiini piti). Ei pahemmin, kuin minun käsivarteni!

SIRKKUNEN (apinoiden häntä). Hahaha! Eipä ihme — minä lupasin kyytimiehelle kolmenkertaisen juomarahan, jotta hän aika vauhtia saattaisi minut tähän "Hanhelaan". Hahaha! "Hanhelaan" — siksihän te tätä kartanoa mainitsitte — — muistatteko vielä? — — Viime syksynä — — eräillä päivällisillä Kleineh'ssä?

SIRKKUNEN (kovaa). Ettekö enää muista, että kutsuitte tätä perhettä "kakatti-seurueeksi?" Hahaha!

SIRKKUNEN. Ei se ymmärrä muuta kuin merkkejä — — se on juuri sellainen pölkkypää, jonkalaisia jo silloin sanoitte täällä olevan. — —

SIRKKUNEN. Minä tahdoin varmoja tietoja! Mutta kuinka näen minä vielä teidät — — —

KEIKKANEN (hämillään). No — — min'en olisi tahtonut, — — Vaan isäni — — morsiameni kotoperun tähden — — —

SIRKKUNEN. Minulle on nyt aivan selvä — toden totta — — ei mitään — muuta, kuin että sain oivat rukkaset. — — Vaan ihmiset täällä ovat juuri semmoisia, kuin? — — —

STOOL. Lääkäri on tuossa tuokiossa täällä — iilitkin ovat jo pian paikalla.

STOOL (hiljaa Keikkaselle). Ja tässä on minun myöntymys-kirjeeni isä-herrallenno.

STOOL. Ja te nuori herrani — käykää vuoteelle — kaikki on jo järjestetty.

SIRKKUNEN (sivulle). Vuoteelle — — iiliä — — suonen-isku — —! Malttia! Aini on kuullut kaikki — — hän minut varmaankin pulasta pelastaa!

STOOL. Rohkeutta vain, nuori herrani! — Antakaa käsivartenne — — nojaukaa meihin.

SIRKKUNEN (jota toiset kannattavat ja vievät ulos). Oi — o — i! — En saata — oi! — Hiljaa — hiljaa!

KEIKKANEN (kääntyy ovesta takaisin). Oikein, ystäväiseni! — Isketä sinä vain suonta ja syö ohra-lientä, ystäväiseni! — Sill'aikaa vien minä kotiini morsiameni — enkä suinkaan hanhenpoikaista, niinkuin sinä turhan-uskon silmillä näit, — en, vaan, niinkuin isäni vakuuttikin, sulouden ja herttaisuuden esikuvan — hahaha! — — Pieni veitikka minä olen — se mun täytyy itsekkin tunnustaa: Pieni, onnellinen veitikka!

AINI (ulkona). Mutta suokaa mun toki — — — minä tahdon kerrankin leikkiä — — ja nyt juuri!

AINI (vasemmalta, leikiten pallolla; tahtomatta katsoa häneen). Minä olen jo tarpeeksi oppinut — leikitä minä tahdon!

AINI (yksinkertaisesti). Oioi! Ai'oitteko peloittaa minua? Siinä olisitte tehnyt hyvin yksinkertaisesti.

KEIKKANEN (sivulle). Mikä viehättävä viattomuus! (Ääneen, kumartaen).
Neitini — — —

KEIKKANEN (sivulle). Hänen suloutensa on loppumaton! (Ainille, joka yhä leikkii pallolla). Minä näin juuri äsken teidän vaarinnekin.

KEIKKANEN. Hän antoi minulle tämän kirjeen? (Aini leikkii pallolla aivan hänen nenänsä edessä; hän peräytyy). Oi, tätä kallista panttia! (Aini: kuin ennen). Se vakuuttaa minulle onneni: Teidän kätenne! (Aini: kuin ennen, sivulle). Kirottu pallo! (Ääneen). Se arvoisa mies — — —

KEIKKANEN. Niin — juuri hän! — Minä olen sydämestäni ihastunut — — —

KEIKKANEN (kärsimätönnä). Niin, juuri vaarille — niin, niin! (Sivulle) Hänen "vaarinsa" saattaa pian minun hermoni pilalle! (Ääneen) Ollen varma siitä, että minusta pidätte — — —

KEIKKANEN (peräytyy hämmästyneenä). Niin armaalle ja sievälle naiselle — — —

AINI. Minä olen vallan korkeamielinen — vaarikin sanoi sen juuri tänään eräälle suloiselle nuorelle miehelle, joka aikoi minua kosia. — Oi, kuinka sanomattoman suloinen hän oli!

AINI. Sen, jonka vaari antaa. — (Nappaa kärpäsen). Aha! Vihdoinkin! —
Katsokaas — noin suuri paarma!

KEIKKANEN (äkkiä peräytyen; sivulle). Mutta ainakin toinen meistä on väärällä tolalla.

KEIKKANEN. Noo — siitä ei huolta — — joidenka neroa korkeat
Helsingin herrat kiittävät kuin minun esimerkiksi, niin — —

AINI. No, sitte on paras tanssia! — Tulkaapa tänne — — minä taidan vallan hyvin polkkaa — — minä olen oppinut sitä aivan itsestäni.

AINI (kärsimätönnä). No, mutta eihän tuo nyt ole ensinkään oikein! — — Vaiti! — Näin se on:

(Laulaa jonkin vanhan-aikuisen valssin säveltä
ja tanssii kömpelösti sen jälkeen).

KEIKKANEN. Mutta suokaa anteeksi — hahaha! Te tanssitte aivan kuin vanhat esi-vauhempamme — —

(Laulaa polkkaa; tahtoo opettaa Ainiakin, vaan tämä puuttuu lauluun, loilottaen vanhanaikuista viisua. Tarttuu Keikkasen olkapäihin; he alkavat tanssia, Keikkanen, laulaen polkkaa, tanssii sitä — Aini, laulaen viisuaan, tanssii valssia).

KEIKKANEN. No no no no — älkäähän toki! Ei niin — ei niin, vaan — —!

(He ovat tulleet aivan tuolin viereen, jonka takana Sirkkunen on ollut piilossa. Sirkkunen suutelee salaa Ainin kättä).

KEIKKANEN. Pyydän nöyrimmästi — te ette ollenkaan pysynyt tahdissa.
— — Ja teitä sanottiin kuitenkin aivan tarkaksi soitannon tuntiaksi.

AINI. Minuako? — Herran tähden, enhän minä taida muuta kuin: "Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taidan tulla — — —". Ja "— — — kors på Idas graf!" Muita min'en taidakkaan. — — —

KEIKKANEN. Mutta sanoihan minun isäni, että te olette erinomaisen taitava soitannossa.

AINI. Mitä teidän isänne tietää! — Eipä hän edes tunnekkaan minua; — hän tarkoitti varmaankin minun serkkuani; hän taitaa franskan- ja italian-kieltä, soittaa klaveeria ynnä muitakin kieliä.

AINI. Niin, tuo rikas Amalia — hän taitaa mitä vain tahtoo, — — Niin, niin! Kyllä sen kelpaa, jolla on niin paljon rahaa! — Rikkaat ovatkin aina taitavat.

KEIKKANEN (sivulle). Taivas! Olisinko ymmärtänyt väärin? — Olisikohan isäni tarkoittanut — —? (Kovaa). Ja missä teidän serkkunne asuu?

KEIKKANEN (kärsimätönnä). Ääh! Tyhmyyksiä! Ettehän te ymmärrä mitään — —

AINI. Kuinka? Enkö minä ymmärrä mitään? Hyi, kuinka te olette hirveän epä-kohtelias!

KEIKKANEN. Niin! — Tuo vielä puuttui. (Sivulle) Itserakas hän kyllä osaa olla.

AINI (itkien). Ei siinä vielä kyllä, että muille sanotte minua tuhmaksi — — nyt pitää mun vielä omin korvin kuunnella samoja parjauksia! — Ei —! — Voivoi!! — Mummo! Vaari — voivoi!

AINI (juoksee häntä vastaan). Voi, mummo-kulta, voi! Hän tuossa sanoi minua tuhmaksi — — —

KEIKKANEN. Se on pian tehty: Min'en huoli teidän sanastanne enkä myöntymys-kirjeestännekään; minä myönnän ne teille molemmat. (Antaa kirjeen takaisin). Taivaalle kiitos, ett'ei ollut tämä vielä perillä!

STOOL. Vaan luuletteko niin helpolla pääsevänne asiasta? — Ei, herrani, se ei ole niin menevä!

AINI (pikaisesti). Ettekö nyt ymmärrä: Tämä kaikki oli pilaa, herra Keikkasen sievästi ja taitavasti keksimä pila, jonka kautta hän saattoi takaisin vaarille hänen kirjeensä ja minulle vapauteni — —?

AINI. Siksi, että hän huomasi aivan hyvin, ett'ei hänen kauemmin sovi väärin käyttää vaarin erhetystä herra Sirkkusen suhteen, jota minä rakastan, ja joka ensiksi tulikin.

AINI. Taivaassa vihdoin avioliitto solmitaan — ja voidaanhan ystävinä elää, vaikk'ei naimisissa ollakkaan. — Eikö niin, herra Keikkanen? Ja minun häissäni me tanssimme taas polkkaa yhdessä. Suostuttehan siihen, herra Keikkanen? — Ja ruokapöydässä te juotte "Haapaniemen Hanhenpojan" maljan.

KEIKKANEN (pikaisesti). Yksi asia minua toki vielä lohduttaa — — —.
Onhan teidän toisella tyttärellänne tytär, neiti Amalia —

AINI. Kaikki pelkkää komediaa, vaari-kultani. Minä sen teille heti kerron. — Vaan ensin toinen kysymys: Kumpi on tässä komediassa rollinsa paremmin toimittanut — herra Sirkkunenko vai Haapaniemen hanhenpoika?

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAPANIEMEN HANHENPOIKA: HUVI-NÄYTELMÄ YHDESSÄ NÄYTÖKSESSÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Haapaniemen hanhenpoika: Huvi-näytelmä yhdessä näytöksessä

HAAPANIEMEN HANHENPOIKA

W. FRIEDRICH

JÄSENET:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE