The Project Gutenberg eBook of Metsän povessa: Tuokiokuvia 1:ssä näytöksessä This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Metsän povessa: Tuokiokuvia 1:ssä näytöksessä Author: Raiju Ranta Release date: June 16, 2016 [eBook #52349] Language: Finnish *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄN POVESSA: TUOKIOKUVIA 1:SSÄ NÄYTÖKSESSÄ *** Produced by Tapio Riikonen METSÄN POVESSA Tuokiokuva 1:ssä näytöksessä Kirj. Raiju Ranta Seuranäytelmä; N:o 23. Hämeenlinnassa, Boman & Karlssonin kustannuksella 1905. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. HENKILÖT: Rajala, viinankeittäjä. Rietu, hänen vaimonsa. Leiniö, | Pekkala, | salametsästäjiä. Vallesmanni. Raksi, metsänvartija. Miehiä. Näyttämö: Tiheä metsä sydänmaalla. Perällä suuri kallio, siellä täällä pienempiä kiviä. On sunnuntai-aamu, linnut visertävät ja kaukainen kirkonkellojen kumina kuuluu. (Kuuluu pyssyn laukaus. Hetken perästä tulevat Leiniö ja Pekkala, edellinen kantaen metsoa jaloista.) _Leiniö_: Hitto vieköön koko tämän ammatin. Tuo ainoa räähkä monen tunnin samoilemisesta. Ei, tämä jästi ei käytä. Kyllästyttämäänkin alkaa tällainen turha risukosta risukkoon juoksenteleminen. (Heittää linnun maahan ja istuu itse viereen.) En tuumaakaan astu edemmäksi. _Pekkala_ (harvasanainen): Elä nyt niin pian kyllästy. Jos ei onnistu yhdellä, niin voihan toisella kerralla olla parempi onni. Ei mitään ilman saa tässä maailmassa. Ei niin, ei. Paistetut paistit eivät suuhun lennä. Mennään ainakin tuonne Korpivaaran laiteelle, sieltä kenties saamme vielä jänispaistia. _Leiniö_ (panee pitkälleen): Minä annan palttua Korpivaaralle ja jäniksille. Pistä sinäkin pitkällesi, ei se sinunkaan luillesi vahingoksi ole. -- Kuules, joko ollaan Pirunkiven seutuvilla? _Pekkala_: Aivan tuossahan se on Pirunkivi. _Leiniö_: Hyvä juttu! Ei, mutta istu nyt sinäkin. Minua todellakaan ei huvita enää hyppääminen. Kun vähän huilataan niin palataan kotiin. -- Pääni on niin hemmetin kipeä. _Pekkala_ (istuu): No, samahan tuo. -- Huilataan sitte. Kohmeloko sinun päätäsi kivistää? _Leiniö_: Sinäpä sen sanoit! Kohmelo kivistää ja kovasti. Olin Heiskasen Jaskan läksiäisissä eilen illalla ja siellähän sitä tuli otettua vähän liikaa. _Pekkala_: Osasinpa sitten hyvään tarpeeseen ottaa tuon rohtopullon. (Ottaa pullon povestaan.) _Leiniö_: Äläs! Onko sulla viinuskaa! Heissaa vaan! Sinäpä olet mies, sinä! _Pekkala_: Jottako olen, ha, ha. No ota sitten kulahus veikkoseni, jotta virkistyt ja jaksat jatkaa, hah, hah, haah! -- Mutta mihin se Heiskasen Jaska lähtee? Amerikaanko? _Leiniö_ (maistettuaan): Kiitos! Niin Amerikaanhan se menee. _Pekkala_: Maista vielä vaan. -- Onkohan sillä itsellään rahoja ollut? _Leiniö_: Suuri kiitos. Sepä virkisti. -- Mistäpä sitä rengin ruhjolle rahoja tulisi. Sepän Eva-Stina kuuluu lähettäneen "tiketin". Näes, Jaska vähän ruhjosti sen kanssa. Tunsit kai sinäkin Eva-Stiinan? _Pekkala_ (maistettuaan, panee pullon poveensa): Nilkun sepän tyttökö? _Leiniö_: Sama, sama; se jolla oli nenä pystyssä, silmät siirallaan ja kulkiessaan heilutti häntäänsä kuin Lauttalan vasikka. _Pekkala_ (naurahtaen): Ha, eipä taida Jaska hänestä välittää; sellainen komea ja rehti mies. Tiesi Evan Amerikan-matkan, niin keplotteli vaan, päästäkseen itsekin sinne. En usko hänen todenperään Eevaa rieputtaneen. _Leiniö_: Kukapa hänen tiennee. Akat vaan niin juttelevat. (Kääntyy kyljelleen.) Mutta kuulehan Pekkala. Minäkin olen tässä miettinyt, että jos tuota rupeaisin akalliseksi. _Pekkala_: Ole hiidessä! Mitä sinä akalla tekisit. Hyvä kun itse saat suuhusi pantavaa, vielä sitte akalle, ha, ha! _Leiniö_: Juuri senvuoksi, kun itselläni ei ole mitään, olen päättänyt ottaa sellaisen, jolla jotain on minullekin antaa. _Pekkala_: Otat jos saat. -- Ketä sinä muuten meinaat, saisiko tuota tietää? _Leiniö_: No, eihän se mikään salaisuus ole... sitähän minä, sitä rikasta lukkarin leskeä, jolla on torpan tölläke kirkkokummun kupeella. Isännäksi mieleni tekee, kun tämäkään virka ei enää lyö leiville. Rupeatko puhemieheksi? _Pekkala_: Ha, ha, ha, onpa sinusta jo tullut aivan pähkä hullu, huomaan. Vai lukkarin leskeä, ha, ha, ha! Mutta sen sanon, että se leski ei katso korvillaankaan sinua. Vallesmannihan sitä kuuluu hyvänä pitävän. Olisit sinäkin iskenyt Sepän Eevaan, rahoja silläkin oli -- vanhalla piialla. _Leiniö_: Hyi olkoon! (Heittäikse pitkälleen ja nostaa jalat pystyyn, laulaa): Ja se rakkauden kipinä Joka rinnassa riksuttaa, Ei taida ennen sammua Kuin kuolla kupsahtaa. -- Ollapa minullakin muutama tuhat markkaa, niin kelpaisi elää! -- On se peeveliä, kun ei ole äyriäkään ja koirat joka kynnykseltä haukkuvat. -- Lähdetään Pekkala tukkijoelle, siellä kuuluu olevan leipää ja elämää. (Laulaa): Tukkipoika se lautallansa On niin iso herra, Huh, hei mä laulan vaan Ja on niin iso herra. _Pekkala_: Ei hennota lähteä. Mutta luullakseni olemme tarpeeksi levähtäneet jaksaaksemme Korpivaaralle. _Leiniö_: Ei sitten likikään. (Kuuluu jälleen kirkonkellojen soittoa.) Vasta aamukirkkoon soitetaan; "ei ole kiirettä kirkkoon, viel' on pappi paita päällä". _Pekkala_: Eihän tässä, mutta sattuu vielä se metsänvartija Raksi olemaan kulkusalia, kun me näin sunnuntaina... _Leiniö_: Antaa tulla vaan. Nyt en huoli hänestä, enkä mistään. Annetaan pieni ryyppy, jos tulee, niin se mies ei ole tietääkseenkään koko asiasta. (Viheltelee). Puhuiko Lammin Heikki sulle mitään? _Pekkala_: Ei; en ole Heikkiä nähnyt pitkiin aikoikin. Oliko sillä asiaa minulle? _Leiniö_: Heikki hommaa hirvenammuntaan ensiviikolla ja pyysi minua mukaansa. Sinulle käski minun puhumaan, jos tapaan. Tuletko? Minä lupauduin. _Pekkala_: Hm! Vai hirvenammuntaan. _Leiniö_: Niin. Niitä on nähty suuressa parvessa liikkuvan Kaukorannalla. _Pekkala_: Hm! Vaarallista se on, kovin vaarallista. Kiellettyä tavaraa... ankara sakko jos kiikkiin joutuu. No, joutaahan tuota, olkoon menneeksi, ehkä sitä läpäsee... Ketä muita tulee? _Leiniö_: Vanhalan Jukan ja Tiihosen äijän pitäisi tuleman ja jos sinä vielä, niin sitten on tarpeeksi. _Pekkala_: On kylläkin tarpeeksi, jos ei liiaksi. Turha retki, jos ei luonnistu. Olkoon menneeksi, minä tulen. _Leiniö_: Hyvä, hyvä, sano Hynnisen muori kun pankolta putosi. (Laulaa:) Heilani kuoli ja kuopattiin Tuon tuuhevan koivun alle, Taas meni pojalta kaks'toista markkaa Haudan kaivajalle. Nyt on herttainen aamu, eikö totta. Oi, oi, oi, jospa ihminen saisi aina maata ja laulaa ja olla huolehtimatta huomisesta päivästä. Se olisi paratiisi-elämää. (Veisaamista kuuluu etäältä, läheten.) Tuolla yläilmoissa on varmaan yhtä tyyntä kuin täällä alhaallakin, koska veisuu kirkosta noin selvään kuuluu. Mitä sinä tuumailet? _Pekkala_: Ajattelen vaan sitä hirvijahtia. _Leiniö_: Mitäs sillä suotta päätäsi vaivaat, "käydä käsketyn pitää". (Veisuu kuuluu lähempää.) _Pekkala_ (Aivastaen): Niin... niinpä kylläkin. _Leiniö_ (Kääntyy vatsalleen): Kuuntelepas tarkoin -- luullakseni tuo virsi ei ole suntion numerotaulun mukaista. _Pekkala_ (Nousee): Tulleeko vieraita tänne? Viisainta lienee tästä lähteä omalle maalleen. (Tähystää.) Ei vielä ketään näy, mutta tänne tulijan matka kuuluu antavan. Lähde pois! _Leiniö_ (Miettii hetken, sitten hyppää ylös): Ei, mutta mennään tuonne Pirunkiven taa, nähdäksemme mimmoinen otus se oikein on, joka niin lammasvaatteissa kulkee. (Ottaa pyssyn ja linnun maasta.) Tule pian, ettei ehdi nähdä. Ken tietää, mitä hyvää siitä lähtee. (Vetää Pekkalan käsipuolesta kiven taa.) Tule nyt vaan! _Pekkala_: Ha, ha, aina sinä olet niitä metkuja täynnä... (Piiloutuvat.) (Ääni lähenee ja hetken perästä tulee Rajala perältä oikealta hyräillen jotakin virren nuottia ja kantaen risunippua. Leiniö ja Pekkala katselevat kallion takaa, kuiskaillen keskenään). _Rajala_ (yksin): Hoh, hoo! Turkasen pitkä matka on tänne vanhoilla koivilla tallustella, vaan ei auta, ei auta. (Heittää risut maahan ja istuu kivelle.) Hiki oikein tuli, huh huu. Ei ne ennen tällaiset matkat Rajalan ukkoa uuvuttaneet. Vanhuus tulee, vanhuus tulee, he he... Kunpa se akka ehtisi sieltä aikanaan, jotta saataisi laittaa latinki päälle viinakanuunaan, he, he. Olisi tämä ahvääri muuten hyvin tuottavaa, kunhan vaan saisi viinuskansa keittää ilman pelkoa siitä, milloin sen käry vallesmannin nokkaan ehtii. -- Kukahan lempo senkin konstin keksi, että kiellettiin kotiviinan poltto. Luulisi niitten herrojen voivan herkutella muullakin, kuin köyhäin leivällä. Vielä ne pirut vaanii ja vainoovat, ettei vaan kukaan vahingossakaan viinaa keittäisi, muut kuin he itse, ne pirut. -- Oho, älkööt uskoko sitä Rajalasta, että hän pelkää. Ee'i. Rajala keittää viinaa kielloista huolimatta, he, he, he. Minä olenkin kätkenyt leiviskäni sellaiseen paikkaan, ettei sitä joka mies löydä, ei muut kuin korpit ja pitkäkorvat, he, he. (Kallion takana vierähtää kivi.) So, so, no per... kuka siellä? (Kuuntelee.) Eipä tainnut olla vaarallista. Hyi helkkuna kun säikähdin. Paholainen varmaan velloo Pirunkalliolla, he he. Vellokoon. Rajalan ukin omatunto on noin niinkuin arka näin sunnuntai-aamuna, he, he. Ai, ai ukko, mitäs sanoisit, jos jonakin kauniina päivänä joutuisit kiikkiin. Silloin saisit mennä tiilenpäitä lukemaan, he, he. Niin saisi, niin saisi... Mutta missä helkkunassa se ämmä viipynee? Olisikohan metsänvartija Raksi ollut kotoa poissa? Niin... ellei Raksi olisi komplotissa kanssani, niin taitaisi ammattini heilua tikun nokassa, he, he. Näin vaarallisessa työssä tarvitaan kekselijästä miestä ja minussa, he, he, Jumala paratkoon, on vähän sitäkin vikaa. Raksi hankkii Jumalan viljan ja mitä keitän rokan, he, he. Mistä minulla olisikaan varoja riittämään asti jyvien hankkimiseen. Eei... No, johan se viimeinkin tulee. (Rietu tulee hengästyneenä, kantaen jyvävakkaa.) Missä sinä siellä koko päivän töpsöttelet? Täällä olen sinua jo ikäni ja aikani odotellut. _Rietu_: Älä nyt hyvä ukkoseni, en ehtinyt ennemmin, kun... _Rajala_: Eikö Raksi ollut kotona? _Rietu_: Sehän se... ei ollut itse... mutta kyllä minä jyviä sain. _Rajala_: Missä sinä sitten juorusit. Sitä pitää liikkua työn aikana, eikä uneksia. _Rietu_: Aina sinä haukut minua. _Rajala_: Haukut. Eikö ole syytä sitten. Koko päivän yhdellä asialla viivyt. _Rietu_ (pelon sekaisesti): Olisinhan minä kyllä pikemminkin joutunut, mutta kun näin vallesmannin, miehiä mukanaan, tulevan tänne korpeen, niin tein pitkän kierroksen, etteivät nähneet minua. _Rajala_ (säpsähtäen): Mitä? Vallesmanniko miesten kanssa? Ja tänne tulossa? Ethän vaan eukko valehtele? _Rietu_: Mitäpä minä nyt sellaista, ihan totinen tosi se on. _Rajala_ (kynsii korvallistaan): Hm! Saaplari! Minä pelkään, että ne ovat saaneet vihiä... Mutta olkoot! Ei ne tänne saakka osaa kuitenkaan tulla, ei ainakaan vallesmanni suuren mahansa kanssa. Eikä sitä niin vaan löydetäkään, ei. Mutta mennään nyt polttimolle. Sinä saat jäädä pitämään vahtia siksi aikaa, kun minä käyn kotoa hakemassa Heikkilän Matin viina-nassakan ja samalla tutkin, onko sanoissasi perää. _Rietu_: Mutta jos ne, vallesmanni ja muut tulevat? Minua niin pelottaa... _Rajala_: Älä siinä turhia höpise! Mistä ne tietävät, missä sinä olet, kun pidät suusi lukossa. _Rietu_: Voi, voi sentään, sinua Rajala. Kyllä sinun pitäisi lopettaa tämä viheliäinen viinankeitto. -- Ei Jumala salli sinun enää kauan pilkata itseään, näin sunnuntaisin varsinkin... joudumme vielä tästä linnaan... Voi voi sentään... _Rajala_ (kiukkuisesti): Linnaan! Tuki jo turpasi ämmä, taikka annan vasten kuonoasi! (Ottaa risukimpun ja menee perälle vasemmalle.) _Rietu_ (yksin): Voi hyvä Jumala sentään; mikähän meidät lopulta sentään perii? Jos kuinka koittaisin sitä estää tällaista syntiä tekemästä, niin ei se auta; kuuroille korville lankeaa aina pyyntöni. Voi, voi, tuntuu niin vapisuttavankin tuolta sydänalastani. _Rajala_ (Huutaa): No etkö sinä saaperin ämmä pääse sieltä, muuten... _Rietu_: Tulen... tulen... tulenhan minä ihan tässä tuokiossa. Voi hyvä isä armahtakoon meitä vaivaisia syntisiä! (Menee perälle vasemmalle.) _Leiniö_: Ha, ha, ha! Kaikkia sitä näkee ja kuulee, ennenkuin kuolee. Nyt Pekkala, meillä on kala koukussa, emmekä sitä laske käsistämme. Ole sinä täällä hetkinen, minä otan selvää missäpäin se herrasväen viinakanuuna on... Eikös se ollut Rajala, tuo äijä? _Pekkala_: Oli, oli, Rajala se oli. _Leiniö_: Odotahan nyt, tulen pian... (Menee perälle vasemmalle.) _Pekkala_ (yksin): Aika vekkuli tuo Leiniö. Kala koukussa; kun ei vaan itse joutuisi koukkuun. -- Hm! Vai on Rajala ruvennut viinan keittoon, enpä olisi uskonut jos joku olisi sanonut. Kummaa, kun niin rauhassa on saanut olla, etteivät ole linkkuun pistäneet. -- Vallesmannissa ehkä on syy. Sehän se onkin sellainen lihavan laiska, joka ei viitsi paljon metsiä juoksennella. -- No, onhan se hyvä niinkin, jos on toisinkin. (Tähyää.) Mitenhän kauas se Leiniö mahtoi mennä. -- Kas, siinähän se tuleekin. _Leiniö_ (Palaa, kuiskaten): Nyt tiedän! Se mylly on ihan tässä, tuossa noin, vähän vasemmalle ja sellaisessa tiheikössä, ettei lempokaan sitä huomaa, ellei ole opasta. Ei uskoisi siinä risuläjässä löytyvän niin salaisia asioita. Äijä kuului akkaansa varoittelevan torkkumasta. Mahtanee olla aika unikeko. Jahka äijä menee pois sieltä, niin tarkastelemme laitosta lähemmin. _Pekkala_: Mitä vielä! Lähdetään kotia ja annetaan Rajalan keittää viinaansa rauhassa. Eihän se meitä liikuta. _Leiniö_: Mitä? Joko sinua rupeaa jänistämään? No, jos tahdot, niin mene, minä ainakin jään tänne ja otan asiasta selvän. _Pekkala_: Enhän minä nyt yksin, mutta jos sinäkin tulet, niin... (Kuuluu ääniä oikealta.) _Leiniö_: Kuules -- nyt äijä tulee. Pistäytäänpä jälleen rintavarustuksiimme. _Pekkala_: Ei se ole Rajalan ääni. Ehkä jo vallesmanni miehineen. Puhuihan akka nähneensä vallesmannin. _Leiniö_: Sitten on syytä joutua sukkelaan syrjään! (Piilottautuvat. Juuri kun he ehtivät asettautua, tulee Vallesmanni, virkalakki päässä ja miehiä mukanaan, oikealta.) _Vallesmanni_ (pyyhkii hikeä otsaltaan): Tjevula sanka skog. Ei takto lepi peestä... huh .. ja lemmin, niin tjevula lemmin... Vieläkö olla pitke matka sin' Pirukallo? _Joku miehistä_: Tässä sen pitäisi olla. Ja tuossa se onkin, se kiviröykkiö, jota sanotaan Pirunkallioksi. (Rajala tulee perältä vas., mutta huomattuaan Vallesmannin, piiloittautuu pensaikkoon). _Vallesmanni_: Jaha, jaha, me olla sitt' pian perille. Telle seutu se pitis olla se sprii fabrik... (miettii) piru... piru... kah... jaha pirukallo... i... niin... aivan oikke aivan oikke he sanoma att se olla vid Pirukallo... _Raksi_ (tulee vas. etualalta, pyssy kädessä): (Its.) Pahuusko tuonkin tänne viiletti. (Ääneen, kohteliaasti nostaen lakkiaan.) Hyvää huomenta, herra Vallesmanni. Mitä herra Vallesmanni näin kaukaa on etsimässä? _Vallesmanni_: Ka, no, peive, peive, herr Raks. Te tulla parahiks. Mine hake eres rakkari, eres Mathias Rajala. Hän pites bränna sprii teel Pirukolos... nej teel Pirukallo seutu. Herr Raks olla kai niin hyve och hjälpa minu siin, jos jouta vaan. Te tunte parempi teme skog, kun mine, ja mine pites hajotta maa tasall se Rajalas fabrik. Kylle mine maksa vaivanäkö. Taktoko herr Raks hjälpa mej? _Raksi_: Kyl-lä, miks'ei. Eihän minulla mitään kiirettä ole näin sunnuntai-aamuna. Hm! Vai niin, vai Rajalaa epäillään viinanpoltosta. _Vallesmanni_: Ja vist. Rajala niin. Ehke herr Raks olla sattuma näkemä hene teel kulkema kun olla aina metsä. _Raksi_: Olenhan joskus nähnyt hänet täällä risuja kokoomassa. En ole tullut kuitenkaan ajatelleeksikaan, että hän niin huonoa ammattia harjoittaisi. Hän on aina ollut niin rehellisen näköinen... (its.) Aivan kuin minäkin; enpä haluaisi Rajalaa saada pulaan. Parastani koetan. _Vallesmanni_: Hm! Jaa... rehellinen. Han olla aika kettu, se Rajala, siksi olla rehelline, ja kun mine sain teedä, att han bränna itse viina, ni minä peeti heti nappata kiin se rakkari. -- Mut meiden pite börja heti paikka hakema ylös peripohja teme skog. Herr Raks sano mist' olla paras alotta. _Raksi_ (its.): Minun täytyy johdattaa tuo mörkö harhaan, muuten piru vie minutkin. (Ään.) Ehkä olisi sopivampi tuolta Kissansuon laidasta alottaa. Siellä on metsä kovin tiheää, kenties se juuri sieltä löytyisi... (its.) Ainakin on löytymättä! _Vallesmanni_: Niin, mennä nyt mannit sinne. (Menevät vasemmalle etualalta). _Raksi_ (yksin): Turkasen tuli! Enpä olisi välittänyt koko jahdista. Mutta eihän sitä sopinut kieltääkään mokomalta mongertajalta. (Yrittää lähtemään miesten jälkeen, mutta huomaa Rajalan, joka lähenee varovaisesti.) Kas, sinäkin täällä! _Rajala_: Hyvää huomenta. Millä meiningillä se tuo pöntsööri nyt on? _Raksi_: Voi hyvä mies, se hakee juuri sinua, kuten kuulit, jos kuuntelit. Miten me nyt pääsemme pälkähästä, jos ne sattuvat aparaattisi löytämään? _Rajala_ (harmistuneena): Ja sinäkin lupasit vielä auttaa! _Raksi_: Enhän uskaltanut kieltää, niinkuin käsität, kun hän itse pyysi. Olisin mielelläni ollut seitsemän penikulman päässä tältä paikalta silloin kun tuon mötäksen kohtasin. Mutta ollaan huoletta, eivät ne vielä ole sitä löytäneet ja kyllä minä puolestani koetan eksyttää heitä. -- Kuules, Rajala, olethan mies? Sano, voinko luottaa siihen, ettet anna minua ilmi siinäkään tapauksessa, jos nuo sattuisivat löytämään piilopaikan. Minä puolustan sinua käräjillä minkä voin ja jos sakkoa saat niin pidän huolen sen maksamisesta. -- Luultavasti sinä kyllä sen lupaatkin, sillä joka tapauksessa saat kuitenkin itse kaiken kärsiä. Eihän kukaan uskoisi minua osakkaaksesi, vaikka kannustaisitkin päälleni. Paras siis on olla vaiti, eikö totta? Ehdollani en missään tapauksessa tule ohjaamaan heitä, mutta jos he sen löytävät ilman minun avuttani, niin... (Vallesmannin ääni: Herr Raks, herr Raks, tulka vehe tenne!) Tulen heti. -- Nyt se mölli jo huhuilee. No, mitä sanot? _Rajala_ (Ojentaa kätensä): Tuoss' on käteni. Ei kukaan tule tietämään, että olet osamies. _Raksi_: Tiesinhän sen, sillä tunnenhan sinut kunnon mieheksi. Hyvästi näkemään. -- Ai mutta saitkos jyviä, kun en itse ollut kotosalla? _Rajala_: Akka kävi hakemassa vakallisen. Hän jäi sinne pannun luo vahtiin, kun minun pitää mennä kotoa viinalekku hakemaan. Unhotin sen. _Raksi_: Ethän vaan vielä ole sytyttänyt tulta? _Rajala_: En toki niin varomaton ollut. Akka kertoi nähneensä vallesmannin ja siksi en sytyttänyt. _Raksi_: Hyvä, hyvä; nyt minun pitää mennä. (Menee.) _Rajala_ (yksin): Katso konnaa! Tuota aavistin. Hm! Tarvitsisipa, totta vie laskea hyvällä haulikolla silmät sisään ryökäleeltä. -- Kukahan piru sille on käynyt manaamassa. Sitä olisi hauska tietää. Eiköhän vaan liene se lukkarin leski, joka on niin hurskas ja jumalinen päivän valossa, mutta yöllä... silloin kyllä peittää pimeys valkeuden työt. -- Joo, se saatana sen on varmaan tehnyt, sillä hän asuu lähinnä minua ja tuo ihralaiva käy siellä vierailemassa öisin. Jumaliste sentään! Jos vaan saan selville, että hän on ilmoittanut niin kostanpa totta vie kostan! Poltan koko talon jonakin yönä, kun vallesmanni on sisällä ja heidät talon mukana! Älkööt huoliko! Kyllä minä ne asiat selville saan, saan jumaliste!... poltan koko kanatarhan, niin että räiskyy vaan! (Menee perälle oikealle.) _Leiniö_: Sitäpä kesti odottaa. _Pekkala_: Ha, ha, haa! Kuulitko mitä Rajala kertoi lukkarin leskestä? Vieläkö tekee mielesi isännäksi hänen taloonsa? _Leiniö_ (Naurahtaen): Eipä juuri. Mutta nyt jätetään naima-asiat toiseen kertaan. Täällä näyttää sukeutuvan jotain hauskaa lopulta. Huomasitko sinä sitä, että metsänvartija on osakas Rajalan viinakanuunassa? Nyt toimeen Pekkala, oikein tullimiehen toimeen. Nyt pitää ensiksi tarkastaa, onko siellä meille sopivaa tavaraa, ennenkuin korpit haaskalle ehtivät. _Pekkala_: Jottako viinaa saisimme! Ehei! Emme taida sillä hyötyä. Vastahan ne meinasivat alottaa valmistamisen. -- Mutta voidaanhan käydä katsomassa. Ei ota jos ei annakaan. (Menevät perälle vasemmalle.) _Rajala_ (palaa): Taisin pudottaa avaimeni tuossa ryömiessäni. (Etsii.) Aivan oikein; siinähän se on. -- Tekisi mieleni palata varoittamaan akkaa, mutta... No olkoon! Parempi kun pysyn nyt loitommalla. On se sentään saakuria koko tämä juttu. Jos ne peevelit löytävät tehtaani, niin hukassa olen. Onhan tässä kumminkin jotain toivoa kun tuo Raksi... vaikka en tiedä siitäkään miehestä, epäilys alkaa kohota häneenkin... Jos tässä hullusti käy, niin pianpa hän jättää minut oman onneni nojaan. Ja kukapa tosiaankin uskoisikaan minua, vaikka kannustaisinkin lakituvassa hänen päälleensä? Ei niin kukaan. Mistä ottaisin todistajia. Hm! Saisin vielä väärästä ilmiannosta toisen mokoman niskalleni. Peeveli sentään! Kyllä olen nyt joutunut kiirastuleen... Mutta ei! (Nousee.) Ei tässä asiat suremalla parane! Surkoon hevonen, jolla on suurempi pää. Yrittää sitä pitää ja keinoja keksiä! Ei sitä Rajala ole ensikertaa pappia kyydissä, eipä niinkään, eipä niinkään... Mutta olinpa aivan unhoittaa koko toimeni... Hm! Ompas se nyt koko juutasta, ompas se... (Menee perälle oik. päätään raappien.) (Näyttämö hetken tyhjä. Lintujen viserrystä kuuluu. Vähän ajan kuluttua tulee Leiniö, kantaen viina-ankkuria ja hänen jälessään Pekkala.) _Leiniö_ (Laskee ankkurin maahan): Joka etsii se löytää! _Pekkala_: Ja kolkuttavalle avataan, ha, ha, ha! Sukkelasti se kävikin. Akka ei tiennyt mitään, vaikka hänetkin olisi ottanut mukaansa. Ha, ha, haa! minua alkaa jo huvittamaan tämä koko seikkailu. _Leiniö_ (Koettaa avata astiaa): Joko jo? -- Aina sitä saa kun vuovaa... Hyvä mies, kelpo mies se Rajala. -- Äh! Onko sulla puukkoa mukana? _Pekkala_: Aijotko sitten avata sen täällä? Eiköhän sentään olisi viisainta, että mentäisi kotiin saaliinemme. Ymmärrät kyllä miksi. Koirajoukko on kintereillä ja minulla, tottavieköön, ei ole halua joutua niitten pureskeltavaksi. _Leiniö_: Ei niin hätää, miltä näyttää. Täytyyhän sitä tullata ensin, jotta tiedämme, vettä vaiko tervaa se sisällään pitää. Annahan puukko tänne. Tappi istuu peijakkaan lujassa. _Pekkala_: Tuoss' on. Vaikka ehtisimme tullata kotonakin. Sattuvat vielä tulemaan... _Leiniö_: Elä sure... Kas niin, nyt maistetaan. Saakuri kun ei ole mitään astiaa. Täytyy imeä tapinreiästä. Maista nyt. _Pekkala_: Ei, ota sinä ensin, sinäpä siinä suuremman työnkin olet tehnyt. _Leiniö_: Tässä ei tule kysymykseen kumpi enemmän tai vähemmän on tehnyt. Mutta koska tahdot, niin olkoon menneeksi! Rajalan onneksi! (Juotuaan vääristää pahasti suutaan.) Äh! Sinä pyhä yksinkertaisuus! Siinä liemessä on siunausta. Ihan hiuksissa kihajaa ja suonissa sihajaa. He, koeta sinäkin, se ei ole akkain sukanpesuvettä. _Pekkala_ (Juo, on läkähtymäisillään): Voi pi-i-ru se-e v-vie aivot sekaisin. _Leiniö_: Ha, ha, ha, enkö sitä sanonut! Mutta kun tottuu niin harjaantuu, sano entinen äijä. (Juo.) Siitä saamme oivallista tavaraa, kun lisäämme pari saavillista vettä. Nyt on meillä pitkiksi ajoiksi känninkiä. Ota vielä kulaus ja sitten lähdemme saaliinemme kotiin. _Pekkala_ (estellen): En, en ota enää. Tuntuu jo pääni olevan täysi. Jos vielä otan, en pääse paikaltani liikahtamaan. _Leiniö_ (johon väkevä viina alkaa vaikuttaa): Mitä, aijotko estellä silloinkun tarjolla on. Kallista pois vaan, ei sitä aina ole tällaista saatavissa. No älä siinä mulkoile, juo pois vaan! _Pekkala_ (naurahtaen): Ha, ha, haa! Mutta kuka meidät sitten kotiin laahaa, kun tulemme aivan äälättömäksi. _Leiniö_: Huoli sinä siitä -- kyllä herra omistaan huolen pitää! (Laulaa rallittaa; on jo tuntuvasti päissään): Ja mamma se sanoi että ah voi voi, Kun liekutti lullani laitaa. Mikäkän maailman koijari, oi Mun pojastani tulla taitaa. _Pekkala_ (On innostunut maistelemiseen ja on tuon tuostakin kallistanut ankkuria; hänkin on jo hyvin humaltunut): Ha, ha, ha! Vai sanoi äitisi sillä lailla.. (Nousee vaivaloisesti ylös.) Äh! Kuuleppas nyt kampraati! Eiköhän sitä jo olisi aika lähteä niinkuin kotiinpäin koettamaan... _Leiniö_: Ei sitä tässä hätä pakota. Ole alallasi! (Vetää takinhelmasta Pekkalaa, joka kaatuu Leiniön yli ja satuttaa nenänsä puun kylkeen.) Ha, ha, ha, haa! _Pekkala_ (Nousee pitäen nenästään; vihaisesti): Mitä sinä mies oikein meinaat! Tahdotko riitaa rakentaa? Jos sinä tässä rupeat komeilemaan, kun minä kauniisti puhun, niin... (Painaa kädellään puukon tuppeen; tarkoituksellisesti): Sinä tunnet minun... _Leiniö_: Aijotko antaa minun maistaa puukkoasi, niinkö? Hah, hah, vahinko vaan, että tuo ihana kapine on nyt minulla, ha, ha, ha, joten säästyy turkkini ainakin tällä kerralla. -- Suutuitko sinä todellakin? _Pekkala_ (entiseen tapaan): Luulenpa että sinä aiot pitää minua pilkkanasi! Mutta minä sanon sinulle ja näytän, ettei Pekkala olekaan mikään nauku-Maijan poika... niin! Älä ärsytä minua nyt enää! _Leiniö_ (lepytellen): Älähän nyt turhista... enhän minä mitään pahaa tarkoittanut. Leikkiä se oli. Ymmärtäähän hullukin leikin. _Pekkala_: Hullukin? Olenko minä hullu sinun edessäsi? Häh? _Leiniö_: Olet totisesti, ellet istu tuohon ja maista vielä. Noh, sovitaan pois! Vanhat ystävät, mitä me viitsisimme riidellä turhasta. _Pekkala_ (leppyneemmin): Mitä sinä sitte tässä turhia jaanaat. _Leiniö_: En koskaan enää sano pahaa sanaa sinusta. Lyödään sovinnon kättä ja ryypätään päälle! (Ojentaa kätensä.) _Pekkala_: Olkoon menneeksi. (Lyövät kättä ja maistelevat.) _Leiniö_: Kyllä kai me sentään lähdemme kotiin. Haeppas sinä, hyvä mies, pyssymme tuolta Pirunkiven takaa, minä vuolen uuden tapin tähän reijän suulle. _Pekkala_: No, kyllähän minä... (Menee hoiperrellen kallion taa, jonne kaatuu suurella ryminällä ja jää paikalleen makaamaan.) _Leiniö_ (vuolee tappia): Koijari olen minä ollutkin Ja koijaaman mun pitää... Äs... per... hyvin se näyttää pystyvän ihmisen lihaan... hyi olkoon. Ha, ha, ha, Pekkala aikoi antaa puukosta... aika eläin se Pekkala. (Lyö tappia kiinni.) Kas niin. (Nousee kovin juopuneena.) Oh, oh! Kovin se tukkaan tuikahtikin. Kuinkahan sitä tästä oikein päästään. -- Mutta mihin hiivattiin Pekkala jäi? (Menee kallion taa.) No, voi sun tallukkamatin saapas! Täällä poika on kaikessa rauhassa Abrahamin helmassa. (Kiskoo jalasta.) Hei Pe-ek-ka-la ku-i-inka se oli ko-ko-ti-mat-kan ka-ka-nssa. (Pekkala mörisee jotakin.) Oletpa tainnut veliseni, parhaimman osan valita. -- Mitähän, jos seuraan esimerkkiäsi... iltakin taitaa jo olla käsissä. Samapa se on missä nuorimies yönsä viettää. -- Siirräpäs vähän koipiasi mies. (Heittäytyy pitkälleen.) Ohhoo-hoo... noin käsikaulassa vaan... hy-v-ää y-yö-tä Pe-k-ka-la. (Vähän ajan kuluttua nukkuvat.) _Rajala_ (tulee): Ei minä en saa rauhaa. Sydämeni läpättää kuin hylkeennahkainen tupakkakukkaro. (Pyyhkii hikeä otsaltaan.) Tämä päivä on kirottu päivä. Koko maailma haisee helvetin kärylle ja pirut ympärilläni viheltävät... (Menee vasemmalle etualalle.) (Äänettömyys.) _Pekkala_ (kirkaisee): Ai, ai, ai! Sääreni taittuvat! _Leiniö_ (unenpöperryksissä): Vai sääriäsi... älä mökötä... herätät koko talonväen... Nuku vaan rauhassa, muuten piru sun vie kokonaan... senkin peruna... _Rietu_ (tulee perältä vasemmalta voivotellen, hirmuisen pelästyneen näköisenä): Hyvä isä, missähän Rajala viipynee, voi voi voi. Kyllä minun nyt käy hullusti, voi voi sentään. Minä onneton kun torkuin, hetkeksi vain torkuin, ja silläaikaa ovat varastaneet viina-ankkurin. Voi voi sentään, en ymmärrä kuka se olisi voinut olla, kun ketään ei näy eikä ole näkynyt. (Peittää liinalla kasvonsa.) Voi kuinka uskallan näyttäytyä Rajalan silmäin edessä! Se tappaa minut varmaan... voi, voi, ja ainoat viinat menivät hukkaan... voi voi sentään minun poloisen päiviäni... (Menee perälle oikealle). (Lyhyt äänettömyys.) _Rajala_ (Ääni kuuluu perältä vasemmalta): Voi tuhannen tulimmaista viisikymmentä laivanlastia! Mihin hornan tuuttiin se akka ryökäle on luistanut? (Tulee kiukkuisena.) Viinat on viety, akka on viety ja kaikki on viety! Varmastikin tulee nyt minun vuoroni. Tämä nyt on vasta kaunista! Maailma on ihan mullin mallin. (Raivoo.) Mutta kun saan sen ämmän ryäkäleen käsiini, hakkaanpa sen... hakkaanpa niin, että lihat luista lähtee... (Lankeaa viina-ankkuriin.) Mikä pirun, pirun, pirun piru siihenkin on ansansa virittänyt. Mutta siinäpähän se onkin se kadonnut lammas! Ei se siis olekkaan vielä joutunut vallesmannin kynsiin. Mutta miten hitossa se tänne on joutunut? -- Varmaankin varastettu... Mutta oli miten oli, pirun hyvä vaan että löysin. Vieköön nyt ämmänkin vaikka itse pelsepuupi! (Kätkee viina-ankkurin pensaikkoon. Kuorsaamista kiven takaa.) Mikä siellä... (Hiipii kuorsaamista kohden ja kuuntelee.) Ai, ai, nyt ymmärrän. Varmaankin on varas maisteltuaan uupunut. Kas niin, arvasinhan, täällähän niitä on kaksittain ja oikein pyssyjen kanssa, vieläpä lintukin pään alla. Odottakaapas, veijarit, kyllä opetan teidät leiliä pesemään. Tunnen sinut Leiniö. Tunnen sinut Pekkala. Mokomat salakytät. Luuletteko teidän virkanne olevan kunniallisempaa kuin minunkaan. (Ääniä kuuluu vas.) Ahaa, sieltä tulee varmaan vallesmanni. Mitähän jos antaisin ilmi heidät. Ei saamari, saattaisin vielä itsenikin kiikkiin. Paras kun vaikenen nyt. Tuossa ne jo ovatkin. (Piiloutuu puun taakse. Vallesmanni ja Raksi tulevat.) _Vallesmanni_: Ah se olla djevula vast' att löytä sitt förbannahist, ja kummikin ne sano, att sen pite olla här. _Raksi_: En usko vieläkään todeksi. Luulen vain, että joku on valhetellut saadakseen herra vallesmannin näin väsyttävään toimeen ryhtymään. _Vallesmanni_ (Miettii): Jaa... jaa... _Rajala_ (its.): Olisipa onni, jos eivät löytäisi. Mutta mitenkä pääsisin minä tästä ikävästä asemasta? (Horjahtaa vähäsen, jolloin risut risahtavat.) _Vallesmanni_ (havahtuu): No mike piru siell' puu takana olla. Tulla pois! _Rajala_ (Its.): Nyt se räjähtää. Koeta nyt konstejasi Rajala. (Astuu esiin lakki kourassa.) Suokaa anteeksi herra vallesmanni. Minun aikomukseni oli heti tulla esiin puhutellakseni teitä, mutta en rohjennut häiritä mietteitänne. Nyt, koska herra vallesmanni tahtoo puhutella minua, niin olen valmis selittämään asiani. _Vallesmanni_: No, mike asia? _Rajala_: Nähkääs herra vallesmanni... se on nyt sillä viisin, että tuolla kallion kolossa makaa pari miestä, kuolleena vaiko elävänä sitä en tiedä, ja oli oikein hyvä sattuma, että herra vallesmanni sattui olemaan täälläpäin kululla. _Vallesmanni_ (epäilevästi): Jaha, jaha. Kuka sine olla sitt? _Rajala_: Jaa minun nimenikö? _Vallesmanni_: Jaa. _Rajala_: Tuota noin, Risulaksi ne ovat minua sanoneet. _Vallesmanni_: Noo, mite sine teke teel, näin kauka metsä? (Raksi, joka kärsimättömänä ja harmistunein liikkein on seurannut keskustelua, kävelee syrjään, naureskellen itsekseen.) _Rajala_ (tuhmana): Mitä herra vallesmanni tarkoittaa? _Vallesmanni_: Site mine, att miks' sine olla teel? _Rajala_: Jassoo, vai sitä. Nähkääs herra vallesmanni, minä olen köyhä mies, perin köyhä ja minulla ei ole rahaa ostaa puita, sen vuoksi kokoelin hieman risuja. (Pelästyneen näköisenä.) Ei suinkaan sitä vaan ole kielletty! _Vallesmani_: Ei olla, hake sinä vaan. Mut mennä katsoma nit meehi. _Rajala_ (Its.): Hyvä alku, kuinka loppunee. (Panee lakin päähänsä; ääneen.) He, he, siellä ne ovat. Hyi, vielä sydän pamppailee, kun säikähdin äsken niitä. -- He, he, kuuluupas sentään henki olevan, koska kuorsata osaavat. _Vallesmanni_: Tunteko herr Raks neme rakkari? _Raksi_: Kyllä. Näkyvät olevan tästä toisesta pitäjästä. _Rajala_: He, he, salametsästäjiä varmaankin. Katsokaas, näkyy olevan lintukin päänalla. _Vallesmanni_: Ahaa, vai salametsä. Sitt me anta heille vehe sakko peel. So meehe, nouska upp. _Pekkala_ (unisena): Kuka piru näin aikasin ylös ajaa. Pitäisi sitä saada edes yöllä olla rauhassa. _Vallesmanni_ (virallisesti): Mine sano, att nouska ylös. Sti upp heti paikke! _Leiniö_ ja _Pekkala_ (hyppäävät säikähtyneinä ylös hieroen silmiään. Humala katoo heistä): Mitä nyt? _Vallesmanni_: Te olla yks pari rakkari, mike kulke teel salametsä. Vai mite? -- Eikö te veta att här ei saa salametsä. Se olla suuri sakko. Vai mite? (Kaikki vetäytyvät etualalle; vasemmalla keskustelee Rajala ja Raksi, oikealla Leiniö ja Pekkala, keskellä seisoo vallesmanni odottaen vastausta.) _Leiniö_ (hiljaa Pekkalalle): Tämä on Rajalan työtä. Katsos kuinka viattomana hän juttelee Raksin kanssa. Älä huoli mistään, kyllä minä tämän solmun selitän. Todistele sinä vaan. _Vallesmanni_: Mite te puhu siel' kesken. Sanoka het' paikke, mite varte te teke teel? _Leiniö_: Älkää panko pahaksenne herra vallesmanni, olemme nähkääs herra vallesmanni, hieman hiprakassa äskeisestä kestistä, ja senvuoksi täytyy koota ajatuksiaan, jotta asiat saataisiin yhtäpitäviksi tosiseikkain kanssa. _Vallesmanni_: Mite sine koota ajatus, mite varte? _Leiniö_: Nähkääs herra vallesmanni, se on pitkä kertomus, se meidän seikkailumme. (Miettii.) _Rajala_ (hiljaa Raksille): Nämä miehet näet olivat varastaneet viina-ankkurini sieltä, enkä ymmärrä, miten ne sen olivat löytäneet. Nyt se on kyllä minun huostassani. Pistin tuonne pensaikkoon. Ei siitä toki paljon ole kulutettu. Ota sinä se sittemmin, minä en kumminkaan uskalla siihen kajota. _Raksi_: Hyvä, hyvä, kyllä korjaan. _Vallesmanni_ (Leiniölle): No, tuleko siit mite? _Leiniö_: Tulee, tulee, sano Tommolan Taava kun härän näki. Nyt se alkaa ja tällä tavalla, että Pekkala, se on tämä kaveri tässä ja minä tulimme pyssyjämme noutamasta tämän pitäjän pyssysepältä, jolla ne olivat korjattavana, ja päästäksemme nopeammin kotiin, oikasimme tästä metsän kautta. Tuossa Pirunkiven luona äkkäsin metsoparven räpistelevän, no ka, mitä muuta tarvittiin, metsämies kuin olen, niin en voinut vastustaa kiusausta koettaa korjattua pyssyäni. Yks kaks, pamahti ja metso putosi. Siinä on alku ja kaikki totta herra vallesmanni, Sen voi Pekkala todistaa. _Pekkala_: Totta on joka sana. _Vallesmanni_: Veeläkö sine on muu sanottava? _Leiniö_: Vielä, vielä. Nyt se paras asia alkaakin. (Rajala tarkistaa kuuloaan. Raksi kävelee perälle oikealle kuultuaan melua sieltä.) Olimme väsyksissä ja istahdimme tuohon puunjuurelle juttelemaan. Äkkiä alkaa kuulua veisaamista. Meitä huvitti nähdä ken se niin hurskas oli. (its.) Jokohan Rajala ymmärtää? _Vallesmanni_: No... ja sit? _Leiniö_: Piilouduimme tuonne kiven taa. Tuskin sinne pääsimme kun eräs vanha mies tuli... Mikä sen nimi olikaan, Pekkala? _Pekkala_: Rajala se oli. _Leiniö_: Niin, Rajala. _Vallesmanni_: Jasoo Rajala... jaha... ja sit? _Rajala_ (Itsekseen): Katso noita piruja. Nekös siellä kiven takana kolisivatkin! Nyt taidan joutua uudestaan kiikkiin. _Leiniö_ (Naurahtaen): No se Rajala siinä kehuskeli itseään viinatehtailijaksi ja paljon muutakin jutteli. Äijä kun lähti tehtaallen niin me seurasimme jälkiä... _Vallesmanni_ (Innoissaan): Ja te neke miss se fabrik olla? _Leiniö_: Niin kyllähän me se löydettiin. Sieltä me sitten napattiin yksi nassakka viinaa ja kun sitä maistelimme tulimme niin peijakkaasti juovuksiin että tuskin olisimme henkiin heränneet, ellei herra vallesmanni olisi niin raikkaasti herättänyt. _Pekkala_ (Hiljaa Leiniölle): Älä nyt järin... Varo itseäsi. _Leiniö_ (Samoin): Älä pelkää. Minä tunnen hänet vanhastaan. (Vallesmannille.) Ei kai siitä sakoteta eli rangaista, jos me varastettiin, sillä kauan emme saaneet sitä pitää kun jälleen joku varasti sen meiltä. _Vallesmanni_ (Taputtaen Leiniötä olkapäälle): Ei, ei. Te olla hyve mees. Mutt lehte nyt heti paikke neytte minu se fabrik. _Leiniö_: Hyvin mielellämme lähdemme herra vallesmanni. -- Mutta mikä sitä tuota miestä vaivaa, kun noin kamalasti mulkoilee. No mutta, saaturi olkoon, eiköhän vaan lienekin sama mies josta kerroin, Pekkala? _Pekkala_: On. Sama mies. Rajala hän on, herra vallesmanni, ihan itse Rajala. _Vallesmanni_: Mite? Temekö Rajala? Mut hen sano itses Risulaks. Kete mine nyt usko? _Rajala_ (On harmistunein elein seurannut keskustelua ja osoittanut vihaansa; kettumaisesti): Älkää uskoko herra vallesmanni näitä maankiertäjiä, salakyttiä. He tahtovat vaan vahingoittaa minua, köyhää miesparkaa, päästäksensä itse pulasta. Uskokaa minua vaan herra vallesmanni. Minä olen todellakin Risula enkä Rajala, sanokoot nuo mitä tahansa. _Leiniö_: Katso kettua, kun osaa puoliaan pitää. _Vallesmanni_: No kyll mine saa selvä sit. Mennä nyt sinne viinafabrik. (Kuuluu Rietun ääni: voi, voi...) Mike ihmine seel voivotta? _Rajala_ (its.): No nyt se ämmä saatana siihen vielä tulee. Voi tuhannen tuhatta tulimmaista! (Menee kiireesti Rietua vastaan, joka tulee per. oik.) _Rietu_ (Surkeasti): Voi voi sentään... Anna anteeksi hyvä Rajala kulta, en minä sitä tahallani tehnyt, mutta... _Rajala_ (Tarttuu hänen tukkaansa, pieksää ja potkii): Tukitko sä korpin ruoka kitasi, tukitko. Sinä olet kaiken onnettomuuden alku ja juuri, mutta kyllä sinut nyt pehmitän. _Rietu_: Auttakaa hyvät ihmiset, auttakaa! Se tappaa minut, ai, ai, voi, auttakaa! _Vallesmanni_ (Ankarasti): Mees ele hakka akka, muute mine hakka sinu meski. Tulka ten' molemma... (Tulevat lähemmäksi.) Kuka sine olla? Ollako sine se Rajalas vaimo? _Rietu_ (nyyhkyttäen): Olen, Jumala paratkoon, sehän onneton minä olen. _Vallesmanni_: No, tuo olla sinun mees, vai? _Rietu_: Ky-yl-lä se on. _Vallesmanni_ (Ankarasti Rajalalle): No sine olla sit kumminki Rajala! _Rajala_ (nolona): Niin tuota... Kyllä kai minä se olen... mutta... _Leiniö_ ja _Pekkala_ (Ovat koko kohtauksen puhelleet keskenään ja mielihyvällä seuranneet tapauksia): Sanoimmehan sen! Meissä on totuus. (Perällä vasemmalla metallin helinää ja hurraa huutoja.) _Vallesmanni_ (Raivoissaan): Ja sine kekta olla falski minu vaste naama! Kylle mine opetta sinu; mine pane sinu fangiks, mine ajatta sinu pois koko kyle, jaa'a, sen mine teke, rakkari. Ja sit mine anta veel sull pamppu selke niin ette makkara nous! Huuti mees! (Pyyhkii hikeä otsaltaan. Melua ja iloista pakinaa perällä vasemmalla. Rauhoittuneemmin.) Mike melu se nyt olla? (Kaikki muut paitsi Rajala ja Rietu, menevät perälle.) _Rajala_ (Puiden nyrkkiä akalleen): Muista sinä lutka, kyllä tunnet vielä nahoissasi, sen vannon, jahka kahdenkesken pääsemme! _Rietu_ (Yhä nyyhkien): Voi hyvä mieheni, miksi syytät minua. Enhän minä sille mitään mahtanut, että näin kävi. Se oli Jumalan rangaistus. _Rajala_ (Hyökkää Rietun kimppuun): Vai Jumalan! Tuossa sinä saat jumalan rangaistusta! _Rietu_: Ai, ai, ai, voi, voi, voi, auttakaa! _Vallesmanni_ (Tulee etualalle): Joko sine perkkele taas olla akka hakka peel. Kylle mine sull' anta... (Ottaa pampun jolla hutkii Rajalaa muutaman kerran.) Siite sine saa härke pee, ett' teete anta akka olla rauha! _Leiniö_ ja _Pekkala_: Siellä sitä nyt tuodaan. _Vallesmanni_: Mike tooda? (Miehet tulevat kantaen viinapannua ja sen osia. Raksi heidän mukanaan.) _Raksi_: Tällainen kapine sieltä nyt löytyi. _Vallesmanni_ (Hieroo käsiään): Se olla yks mainjo asja. Teme nyt olla sit' se Rajalas fabrik. _Raksi_: Niin, kyllä kai se se on. _Rajala_ (its.): Enkö sitä aavistanut, että tuo Raksi pettää minut. (Nauraa katkerasti.) Sellaisia ne ystävät ovat! _Vallesmanni_: Te olla hyve mees herr Raks, kylle mine palkitse teit' hyväst'. _Rajala_ (Myrkkyisesti): He, he, he, vai palkitsette. Samallaisen palkinnon hän ansaitseisi kuin minäkin, sillä hänen jyvistään minä viinaa olen keittänyt. _Vallesmanni_: Pite sine suus. Tekekö meeli saa veelä maista pamppu? _Rajala_ (Kuin ennen): Huomasitko Raksi ottaa jyvä-vakan, onhan ne sinun jyviäsi, he, he, he. _Raksi_ (Its.): Siinä sen miehen lupaus oli! Mutta kärsiköön myös yksin. (Ään.) Mitä sinä mies minusta oikein tahdot? Ellet taukoa solvauksistasi, vaadin sinut edesvastuuseen. _Rajala_: Niin, vaadi vaan. Kyllä minun nahkani kestää sinunkin syntisi, he, he, he! _Vallesmanni_: Vaiti sine, puhu kerejill' ele teel. Ja nyt lähdemä pois. -- A-jaha. Mike olla teiden nimi? Mine takto otta ne ylös. Te tulla todistama kerejill'. (Ottaa muistikirjan, johon merkitsee.) _Leiniö_: Aapo Leiniö minä olen, mökkiläisen poika. _Vallesmanni_: Jaha... ja te? _Pekkala_: Kalle Juhonpoika Pekkala, mökkiläinen. _Vallesmanni_: Hyve. Kiitos, hyve paljo kiitos ja koska te olla niin hyve apu minu, anta mine teill' anteks salametsä, mut muista toinen kerta olla varova. Teme lintu saa herr Raks lahjaks. _Raksi_: Kiitoksia hyvin paljon herra vallesmanni. _Vallesmanni_ (Leiniölle ja Pekkalalle): Kylle mine anta sit' haaste. Kiitos nyt hyve paljo vaiva. -- Och nyt mars, nyt mennä hela veki teelte tjevula synkkä metsä. -- Hyvesti Leini och Pekka, menke nyt kaunis koti! Adjö! (Kaikki, paitsi Leiniö ja Pekkala, menevät perältä oikealle) (Leiniö näyttää kiukkuiselta, Pekkala ajatuksiinsa vaipuneelta.) _Leiniö_ (Hetken perästä): Hm! Siinä sitä nyt ollaan. -- Yhtä köyhänä kuin ennenkin. Senkin linnun veivät mokomat... (Istuu kivelle.) _Pekkala_: Huonosti onnistui, kovin huonosti. Mutta huonommastikin olisi saattanut vielä käydä. _Leiniö_: Päänikin tuli vielä pirummin kipeäksi. -- Vieläkö sulla on edes taskumatti? _Pekkala_: On kai se. (Koettaa poveaan.) Sepä nyt oli! Kaikki tuhannen nuuskana taskussa! _Leiniö_: Voi turkin pippuri! Hmh! Mitäpä sille sitten mahtaa... Paras sitte että lähdemme kotiin. (Nousee.) _Pekkala_: Paras on. Mitäpä tässä enää. (Huomaa viina-ankkurin pensaikossa.) Mutta, mikä se tuolla kiiluu? _Leiniö_: Missä? _Pekkala_: Tuolla pensaikossa. _Leiniö_: No sun Taavetin talikynttilät. Siellähän se onkin se Rajalan kissa! Sepä nyt vasta olikin mainio juttu. Jäipäs sitä sentään meillekin jotain saalista. (Vetää nassakan esiin.) _Pekkala_: Toden totta. _Leiniö_: Nyt surut pois... Iloitaan ja riemuitaan taas... Mutta... _Pekkala_: Mikä nyt? _Leiniö_ (Nolona): Tämähän onkin tyhjä? _Pekkala_: Jätitkös sinä reiän auki siitä? _Leiniö_. Minun ei ole syyni. Nähtävästi sitä on joku siirrellyt ja tappi heltinyt. Piru sentään! _Pekkala_ (naurahtaen): "Parempi maassa kuin jumalattoman suussa", ha ha, haa! _Leiniö_ (Heittää ankkurin metsään): Ei siitä nyt enää ole muuksi, kuin Rajalan haudalle muistopatsaaksi. Ja nyt mennään. Varjelkoon vakainen Luoja toiste tällaisesta. _Pekkala_: Ja nyt sitä vihdoinkin mennään eikä takaisin tulla. (Menevät perältä vasemmalle.) Esirippu. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄN POVESSA: TUOKIOKUVIA 1:SSÄ NÄYTÖKSESSÄ *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.