Produced by Tapio Riikonen

AMERIIKASSA

Pila yhdessä näytöksessä

Kirj.

AIRA

Suomalainen alkuteos

Haminassa, Alfred Lagerbom'in kustantama, 1899.

HENKILÖT:

 Mr HARRY WATSON.
 Miss HELNY PALMER, lakitieteen professori, pormestari.
 Mrs BEATRIX LACK, Harryn kolmas, laillisesti eroitettu vaimo.
 Isäntä ISAKSSON, maanviljelijä Suomesta.
 VIRGINIA STAAR, leipurin vaimo.
 Leipurimestari YRJÖ TAIKINAINEN, Limpun kaupungista.
 Naispastori.
 Konduktööri, (nainen eli mies).
 Kisälli.
 Tukkukauppias WILLIAMS.

(Tapahtuma Ameriikassa, rautatien vaunussa.)

Ensimäinen kohtaus.

HARRY (istuu rautatievaunussa hienosti puettuna, kultasankaset rillit nenällä, katsellen kenkiensä kärkiä, haukottelee ja hyräilee lauluntapaan moneen kertaan):

    Itse leivon liebuskaa,
    Kun ei oo mulla maaduskaa (ja sitten)

    Kaikista kauhein oli Beatrix häijy;
    Sieluani, ruumistani piinasi ja väijyi
    Suloutta naisen etsin nyt pian,
    Unhotan Beatrixen luonnon ja vian.

HELNY (tulee oikealta, kaunis ja hieno, kädessä kukkavihko ja päivänvarjo, kaulassa matkalaukku. Istuutuu kolmannelle penkille, selkä Harryyn päin).

HARRY (katselee tulijaa, joka kokonaan lumoo hänet. Hetken hiljaisuus. Sitten nousee hän ja kävelee hetkisen edestakaisin ja istuutuu vastapäätä Helnyä, yksi tahi pari penkkiä välillä).

HELNY (ottaa laukustaan korukansilla varustetun kirjan, joka laukkua lukitessa putoaa hänen polviltaan lattialle).

HARRY (nostaa kirjan lattialta ja tavattoman kohteliaasti kumartaen tarjoo sen Helnylle lausuen): Suvaitsetteko apuani?

HELNY. Kiitollisuudella, arvoisa herra (ottaa).

HARRY. Mistä kertoelee tuo kirja? (seisoo Helnyn edessä, nyt ei heillä ole penkkiä välillään).

HELNY. Amerikan vapauden sankareista (näyttää kuvan kirjan kannella).
Tunnetteko kenen kuva kaunistaa tätä? Katsokaa maamme suurimman pojan
Abraham Lincoln'in. Ihailen häntä, ylistän häntä, näen hänessä
ainoastaan suuruutta, ylevyyttä, enkä mitään huonoa ja halpamaista.

HARRY. Hän on vuodattanut paljon verta (istuu Helnyn viereen).

HELNY. Mutta miljoonain ihmislasten onni siunaa häntä ja hän on lähes koko ihmiskunnan lempimä, sillä orjuuden ies, tuo ihmiskunnan rasittavin kahle, on poistettu, katkaistu hänen vaikutuksestaan täällä Ameriikassa. Ah, hän kultaisen vapauden jalo sankari!

(Kello soi juna lähtee.)

KONDUKTÖÖRI (tulee vaunuun, Helny osoittaa pilettinsä, kond. leikkaa siihen reijän ja antaa piljetin takaisin Helnylle ja poistuu).

HARRY. Ylevä neiti, en rakasta vapautta, tuskin soisin sellaista sanaa löytyvänkään sanarikkaassa kielessämme.

HELNY (ihmeissään). Ette rakasta vapautta, Amerikan vapaassa maassa?
Oletteko Ameriikan kansalainen?

HARRY. Ameriikan aurinko on minulle ensimmäiset valon säteet näyttänyt.

HELNY. Voi että armas isänmaamme tuollaisia kasvattaa!

HARRY. Hyvä neiti! Te jumaloitte vapautta.

HELNY. The americans never, never, never will be slaves! (lue: ti ämerikäns never, never, never vill bi slävs). [Ameriikkalaiset eivät koskaan, koskaan, koskaan tahdo joutua orjiksi.]

HARRY. Rakastan orjuutta, neitiseni!

HELNY (innolla). Kuinka voitte rakastaa orjuutta, ihmiskunnan sorretuinta kohtaloa?

HARRY. Armas neiti! Sydämeni syvyydestä, koko sielustani janoan orjuutta. Sä hellä lemmen jumalatar, suo minun tänä kirkkaana päivänä tulla vangituksi.

    Vankeus, orjuus, kahleet hyvät
    Kuolohon saakka, kestävät pyhät.

HELNY (itsekseen). Uh pelkään häntä! Hänellä on varmaan joku painava suru tunnollaan, siksi rakastaa hän sellaista, jota järki, ihmisyys ja sääli kammoo. Jospa voisin poloista lohduttaa, erehtyneen palauttaa oikealle tielle. (Kovaa.) Olette kovin onneton, onnettomin, mitä tunnen! Oletteko joutunut haaksirikkoon? Onko parhaat toiveenne ja rientonne turhiksi rauvenneet? Lievittäkää huolienne haikeutta, surujenne tuskia kaikella hyvällä ja ylevällä, mutta älkää orjuudella! Haluaisitteko tulla Afrikan neekerikuninkaiden alamaiseksi? Tahtoisitteko tulla myydyksi muutamasta dollarista, vaihdetuksi johonkin orjaan, taikkapa vielä eläimeen, esim. kauniiseen koiraan tahi muuhun sellaiseen?

HARRY. Ei vähintäkään aavistusta ole teillä suruistani! (Erikseen.)
Sinä teeskentelevä tai kokematon hento ruusu.

HELNY. Kuinka niin arvelette? (haistelee ruusua). Ymmärränhän puheenne täydellisesti.

HARRY. Ette suinkaan; lempeä sielu! — Orja sanan oikeassa merkityksessä orja haluaisin olla — vanki vangittu kultakahlehilla, oi jospa te, ihanin ruusu ihanimmasta kukkatarhasta, olisitte vangitsijani! Miksi nimittäisitte tuollaista orjaa? Lemmen orjaksi, sydämen vangiksi sellaista nimitetään..— Sulo neiti! Rakastan teitä, ottaisin aviopuolisokseni!

HELNY. Ai, sellaiseksiko? En tiedä, tuskin olen ajatellut sellaista (erikseen). Mitenhän James. Jollei James? (katsahtaa Harryyn. Kovaa.) Oi olette niin herttainen, parempi kuin kukaan muu mies! Miten suloinen tunne valtaa minut. Tuo outo mies tuossa penkillä on totisesti parempi kuin äitini. Mitäs äiti kulta aattelisi, ainoa lempeni esine!

HARRY. Ei sovi muistella äitiä nyt.

HELNY. Ah miten suuremmoista! Rakkauteni kohdistuu kerrankin mieheen.
— Lemmentunne valtaa minut nyt.

HARRY (hurskaasti). Niin mennä avioliittoon on naisen pyhin velvollisuus sanoo suuri oppi-isämme, uskonnon sankari.

HELNY. Niin, niin totta minunkin kerran täytyy rakastua mieheen, sillä pyhä kirja sanoo: Ei ole ihmisen hyvä yksin olla j.n.e. Ei olekaan, kyllä pitää minunkin ottaa puoliso.

HARRY. Oi te herttaisin olento! Puhelette sielullenne iloksi, sydämelleni riemuksi (itsekseen): Noin puhelee todellinen nainen, joka ei ole emanssipatsioonin tyhmyyksillä villitty.

HELNY. Mutta mies on vaimon pää ja vaimon pitää olla miehelleen alamainen on hengen määräys… Tuo kuuluu vähän kangertavalta… ikäänkuin vapauteni olisi vaarassa.

HARRY. Never mind! (Lue never meind!) Se on rauhoittavaa, saatte huolettomat päivät… elämän vastaiset puolet kuuluvat pään tehtäviin…

HELNY. Pään tehtäviin! Päätön saa elämän myötäjäiset puolet… Mutta tuo ei saa tehdä haittaa… Tahdon olla päällä varustettu nainen. Helny Palmer arvelee voivansa käyttää omaakin päätään…

HARRY. Neiti Palmer! Te ihana Helny! Olette viisas, olette järkevä! Mikä vahinko, jos älynne, taitonne ja hienot kasvatuksenne hedelmät tulisivat tukahdutetuiksi, toisen vallan alaisiksi! Ja niin valitettavasti käypi usein avioliitossa, kun mies sattuu olemaan tyhmä ja paha… Eipä ihme jos teidänlainen henkilö, miettii ja ajattelee eikä silmät ummessa heittäydy avioliiton ansaan…

HELNY. Ette sanoistani loukkaantunut, älysitte tarkoitukseni ja tuo ilahuttaa minua…

HARRY (innokkaasti). Vakuutan, että jos tulette omakseni, niin tahtonne tapahtukoon myötä ja vastoin käymisissä aina ja alati.

HELNY. Ei teidän, eikä minun tahtoni saa olla vallitsevana, vaan tasavallan me perustamme. Miten pyhät ja salaperäiset ensilemmen säteet todellakin ovat!… Oi sinä rakkahin, olen orjasi, tahdon vangita ja tulla vangituksi (ojentaa Harrylle kätensä, johon tämä tarttuu ja suutelee sitä). Yksi pyyntö vielä. Sano minulle, sieluni ihanne, monennenko kerran heittäydyt vangiksi tänä kirkkaana Herran päivänä?

HARRY. Oi sinä hempeä tenhotar lemmen taivahasta! Läheneisikö mikään saastainen vangittu olento himmentämään hurskautesi pyhiä, puhtaita aatteita. Tarvitsisiko viattoman uskonnollisen mielesi saastaista ilmaa hengittää. Ei, enkelini, ensikerran Amorin nuoli pisti sydämeeni tässä ahtaassa vaunussa.

HELNY. Todista näkymättömän korkeuden ja minun kuullen rakkautesi olevan pyhän ja puhtaan kuin Afroditen kultakutrinen hiuskiehkura.

HARRY. Näkymättömän korkeuden ja sinun kuullessasi vannon, etten rakkautta tuntenut (hämillään) tuskin tuntenut ennenkuin sulosilmäyksen sinulta sain… Ensi lemmen säkeneet nyt säihkyvät Harry Watsonin sydänahjossa…

HELNY. Nytkö toteutuu ihanimmat unelmani?

HARRY. Jos minua epäilet, taikka jos olen väärin vannonut, niin kukistettuna, onnettomana poistukoon olemukseni ennen ilta-ehtoo auringon sammumista tästä matalasta majasta… Täällä on hyvin lämmin! (ottaa pois hattunsa).

HELNY. Oi Harry kulta! Juuri sinun laistasi halajan… Oi meitä onnellisia riemun lapsia! (Helny ojentaa kätensä Harrylle.)

HARRY (suutelee kättä, kyyristyy, peruuki putoaa päästä, hän sieppaa sen ja pistää päähänsä hyvin hämillään.)

HELNY. Paljas pääkö sinulla onkin? Peruukiako sinä käytätkin?

HARRY. Kuumetauti vei hiukseni, mutta ei se mitää tee, kyllä ne pian kasvavat. Rakas Helny, tulevan vankeuteni pantiksi suothan hellimmän suuteloistasi?

HELNY. Ei, armahani, vielä on aikaa. Kun pyhän solmun olemme sitoneet ja kuoloon asti yhdistetyt… silloin saat. Odota kiltisti!

KONDUKTÖÖRI (tulee). Avaruus 15 minuutin kuluttua. (Poistuu).

HARRY. Avaruuden kultasepät ovat mainiot. Mennäänkös ostamaan kultakahleet, Helny tuletko kanssani?

HELNY. En voi seurata sinua, lääkäri veti äskettäin hampaan suustani ja käski senvuoksi tänään välttämään mikäli mahdollista ulkoilmaa.

HARRY. Noudanko ne yksin? Saanko luvan (ottaa paperilla Helnyn sormesta mitan, suutelee sormea ja osoittaa paperin Helnylle). Helny! Mitä kirjoitat tuohon?

HELNY. Annan piirtää sanat: "Pidän lupaukseni", mutta mitä sinä kultaseni, omaasi piirrät?

HARRY. Ensimmäinen ja viimeinen (lähtee. Suutelee Helnyn kättä. Ovessa tulee vastaan Beatrix, kasvot huntuun kätkettynä. Tuntee Harryn entiseksi miehekseen).

Toinen kotitaus.

HELNY (yksikseen). James, James, mitähän James sanoo? Jos olisinkin häntä rakastanut? Hän oli aina minusta niin hyvä. Pois kaikki arvelut, ei sovi enää… Harry tuo kohta sormukset, niin hän tuopi ne…

BEATRIX (istuutuu seinän viereen oikealle, kasvot Helnyyn päin, penkkipari heidän välillään, hattukori kädessä. Huokailee). Hohhoi, Harry rakkahimpani, kuinka sinusta vielä pidän, voi, voi, vaikka olit niin armoton ja sydämetön… Et nyt enään tuntenut omaa Beatrixeasi… Ah sydämeni pakahtunee! (nousee, katsoo akkunasta). Jos hänen vielä näkisin!

HELNY. Miestäkö, jonka ovessa kohtasitte, rakastatte?

BEATRIX. Niin, nimeni on Beatrix Lack. Kenen kanssa on minulla kunnia puhua?

HELNY. Neiti Palmerin, Philadelphian pormestarin kanssa. Miksi rakastatte tuota miestä?

BEATRIX. Hänen kanssaan olin avioliitossa puoli vuotta ja nyt jo laillisesti erillään neljättä kuukautta ja vieläkin häntä ikävöiden muistelen.

HELNY. Miksi erositte?

BEATRIX. Voi, armas neiti! Ette voi uskoa, hän oli armoton ja kova minulle, vaikka toiselle rouvalleen oli ollut suloinen ja lempeä, vaan rouva ei ollut voinut häntä kärsiä, vaan erosi, ja hylkäsi hänet. (Huoaten.) Minä olin kolmas järjestyksessä.

HELNY. Kolmas järjestyksessä. Nyt hän tulee takaisin. Mrs (lue: missis) Lack, pitäkää huntunne kasvoillanne ja luvatkaa olla hiljaa, siksi kun teitä puhuttelen.

BEATRIX. Saatte luottaa!

HELNY. Onko hän ennen peruukia käyttänyt?

BEATRIX. Kaljupäähän hän aina on ollut ja kaljupäänä hän on syntynytkin.

HARRY (tulee junaan ja vihellys kuuluu). Nyt Helny minun lemmityiseni!
Kas näitä ikuisia yhdyssiteitä! Anna kultani sormesi, tässä on omani.

HELNY. Ei… Sormusta en ota, enkä suostu mihinkään pyyntöösi, ollaan yhtä vieraat kun ennenkin, (Erikseen.) James, James, lapsuuden toveri! Sinua olen taitanutkin rakastaa kauvan vaikka nyt tunnen sen vasta…

HARRY. Totta kai! Herran nimessä mikä päähäsi pisti… mistä tuo muutos? Voi minua poloista… Voi sydänparkaani, minkä kolahduksen sait… Helny rakas, eihän toki, tahdotko peljästyttää minua? Helny voitko hyljätä minut, voitko antaa rukkaset… Kurja mies, olenko saanut rukkaset? Miesten kauhut, joista ei puheltavan suvaittaisi (kavahtaa ylös seisoalle ja painaen päänsä akkunaan, on ikäänkuin tainnoksissa).

HELNY (ottaa penkiltä rukkaset, pistää ne neulalla Harryn takkiin kiinni hartioiden kohdalle).

HARRY (lähtee kävelemää edestakaisin). Ah, voi, niinkuin veitsellä olisit leikannut haavan sydämeeni…. niin, niin, haavan haavan viereen. Vielä entisetkin verta vuotavat… murhaava palo riehuu rinnassani. Vettä, vettä, vesipisara virkistäisi sisälmyksiäni (menee toiseen vaunuun vettä juomaan).

HELNY. Mrs (lue: missis) Lack, olkaa hiljaa.

KONDUKTÖÖRI (tulee). Surulan asema, 10 minuuttia! (Poistuu.)

HARRY (tulee takaisin.)

HELNY. Löysittekö vettä?

HARRY. Löysin, haluatko? (juoksee vettä noutamaan).

KONDUKTÖÖRI (tulee vastakkaisesta ovesta ja nähtyään rukkasien vilahduksen Harryn selästä, rientää perässä ja huutaa): Rukkaset, rukkaset tänne! (nappaa Harryn käsivarresta kiinni ja kulettaa hänet takaisin Helnyn luokse). Rukkaset pois sanon minä, vai te olette rukkaset varastanut…

HARRY. Ei hyvä konduktööri, minä olen ne saanut.

Kolmas kohtaus.

PASTORI (tulee rippilaukku kaulassa, jossa myös on lääkettä ja sairaankoetuspilli, istuutuu seinän viereen. Helnylle.) Täällä on sangen mukavaa ja tyhjät paikat, tuolla oli oikein tungos ja tukehduttava ilma.

KONDUKTÖÖRI. Pois rukkaset ja pian, minulla ei ole aikaa tinkiä.

HARRY. Eihän minulla ole rukkasia, aineellisia rukkasia!… Ei niitä voi antaa. Se on kuvaannollista puhetta, (erikseen) senkin tollukka.

KONDUKTÖÖRI. Mutta jos ne kerran on voinut ottaa, va-va-varastaa sanon minä, niin ne saattaa antaakin. Rukkaset tänne ja joutuin!

HARRY. Rukkaisleima on kai poskiinikin painunut, ja siksi kai kaikki pyrskähtivät nauruun toisessa vaunussa juomassa käydessäni. Voi kohtaloani, voi viheliäisyyttäni.

KONDUKTÖÖRI. Eihän sinulla naamassasi mitään rukkasia roiku. Selässäsi ne ovat.

HARRY. Niin painavat selkääni ja joka paikkaani… Hoh, hoi! minä vajoon maan alle.

KONDUKTÖÖRI. Vajoot sinä suon alle tällaisen asian tähden. Rukkaset pois sanon minä, tuolla ne roikkuvat kun hirtettävät.

HARRY. Arvoisa konduktööri, malttakaa kun selitän, tyyntykää hiukan. Ei minulla, niinkuin jo sanoin, mitään sellaisia rukkasia ole, jotka voipi antaa, mutta minä näette rakastuin tuohon neitiin ja sain rukkaset.

KONDUKTÖÖRI. Niinpä, niin rukkaset pois, sinä pahuksen konna.

HARRY (itsekseen). Tuo lemmon syötävä ei totisesti ole koskaan rakastanut. (Kovaa). Kun ei hän ottanut minua, ymmärretään sillä tietysti, että minä sain häneltä rukkaset.

KONDUKTÖÖRI. Senkin veijari, kun hän ei ottanut sinua… tuhmuutta, mitä se minuun kuuluu! Niin, ne suutarin rukkaset, tässä on (näyttää paperin) suutarin sähkösanoma Laviuden asemalta.

HARRY. Sinä pöllöpää! Onko minulla suutarin rukkaset, etkö ymmärtänyt selitystäni, minäkö varastanut? Voitko todistaa?

KONDUKTÖÖRI. No sinullahan ovat selässäsi roikkumassa suutarin rukkaset ja jos et nyt anna niitä niin kutsun poliisin, (pyörähyttää käsipuolesta Harryn ympäri ja ottaa rukkaset) selässäsi nämä ovat köröttäneet. Kas tässä ovat rukkaset ja Pekka-suutarin nimileimalla vielä varustetut.

HARRY. Voi julmuutta, kuka on ne selkääni pannut?… Varmaankin suutarin tolvana, mikä äsken istua nuljotti tuossa?!

HELNY. Mrs Beatrix Lack, mennään juomaan.

BEATRIX (ottaa hunnun pois). En tule.

HELNY (menee yksin.)

HARRY. The divil wit her! (lue: ti divil vit här) [kirous] Beatrix! Sinä pahuuksen sisar puoli saakurin sukulainen,… mikä kuletti sinun tänne? En olisi aavistanut että se olet sinä, sinä rietas henki naisen haamussa'… Astuit ovessa minua vastaan, siksi sydämeni sytkähti ja koko olemukseni jytkähti tuntemattomasta syystä, kun sinä riiviö kohtasit minut ja peljättävä aavistus jostakin pahasta valui läpi ruumiini… Sinun tähtesi rukkaset sain… sinun juoniasi ja kujeitasi oli solmia rukkaset selkääni, häväistä minua, vaan nyt saatkin aika löylytyksen selkääsi. (Kiskasee rukkaset konduktööriltä ja lyöpi niillä Beatrixea aikalailla.)

BEATRIX (huutaa, valittaa, voihkaa ja itkee kuin hengen hädässä ja tuskissaan purasee Harryn sormeen, josta veri virtaa). En ole pannut rukkasia selkääsi, saat sen uskoa!

HARRY. Vai et ole pannut! Puretko sinä vielä? Voi sinä peijakas. (Lakkaa lyömästä.) Voi, voi kun puri sormeeni… poikki on sormi. (Lyö rukkasilla vielä Beatrixea). Sinä synnin kyörä, tämä on oleva viimeinen kujeesi…

KONDUKTÖÖRI. Valtion viranhoitajana on minun huolenani valvoa, että matkustajat kaikin puolin osoittavat säädyllisyyttä ja ovat hiljaa, mutta nyt te olette tappelunkahakassa häirinneet toisten matkustavaisten rauhaa, sekä rikkoneet voimassa olevia asetuksia. Sentähden kysyn teiltä virkani puolesta: mitä tämä nyt merkitsee?

BEATRIX. Tuo minun mieheni löi minua, niin että olen melkein raajarikko. (Voihkaa ja valittaa).

HARRY. Vai sinun miehesi!

BEATRIX. Suo anteeksi, minun entinen mieheni, hänen kanssaan olin kuusi kuukautta avioliitossa ja nyt jo neljättä kuukautta olemme olleet laillisesti erillään.

KONDUKTÖÖRI. Neljättä kuukautta erillään! No yhdessähän te vieläkin kuljette? Vaikka olettekin laillisesti erillään, niin kumminkin tappelette junassa?

BEATRIX. Emme elele yhdessä, vaan sattumuksesta täällä kohtasimme toisemme.

KONDUKTÖÖRI (arvokkaasti ja komealla äänellä). Mistä syystä te löitte häntä?

HARRY. Etkö kuullut, hän solmi rukkaset selkääni ja saattoi minut siten kaikkien nauruksi, sitten puri hän sormeeni, katsokaas tätä! (näyttää verisen sormensa).

KONDUKTÖÖRI (arvokkaasti ry'ästen). Jaa, tämä asia on ikävää laatua, ikävää laatua sanon minä, varsinkin junassa. Mutta koska rouva on purrut sormen noin pahaksi ja herra runnellut rouvan miltei raajarikoksi, niin tämän maan perustuslain sadannen yhdeksännenkymmenen kahdeksannen pykälän mukaan, kipurahat menevät tasan, kulungit vastakkain ja vaivain palkkio kuitataan ilman mitään. Jos ette ole tyytyväiset päätökseen niin alistakaa korkeampiin oikeuksiin.

BEATRIX. Minä olen.

HARRY. Minä alistan sen tuonne penkin alle

KONDUKTÖÖRI. Matkamiehiä tekin olette! (poistuu).

HELNY (tulee juomasta ja istuutuu paikalleen).

HARRY (Beatrixelle). Vieläkö tekee mielesi rukkasia selkääni ripustamaan, sinä synnin haamu.

BEATRIX (itkee ja valittaa eikä puhele mitään).

HELNY. Minä rukkaset pistin selkäänne vain huvin vuoksi.

HARRY. Voi sinua kullalla silattu… kovin oletkin roskainen sisältä. (Raivostuen.) Sisälmykseni roihuavat tulisessa liekissä… Ensimmäiseen koskeen heittäydyn niitä jäähdyttämään! Oi suuri Niagara, joudu lähemmäs minua… Kamala naissuku! (Poistuu).

BEATRIX (ilkeästi). Terveisiä neljännelle rouvallesi (voihkaa) kuolen nyt, kuolen!

HELNY. Olen tohtori myös, saanko luvan kuulostaa, jos olette vaarallisesti kipeä?

BEATRIX. Jos olisitte niin hyvä!

HELNY (ottaa pillinsä, kuuntelee kaulasta, sydämestä ja rinnasta ja lausuu): Ei tämä tauti tuota kuolemaa, olkaa vaan hiljaa. (Kaataa pullosta punaista nestettä teelusikkaan ja antaa sen potilaalle ja pistää lääkkeen sitten takaisin). Ottakaa tätä, tämä vahvistaa ja rauhoittaa. Olkaa pitkällänne.

BEATRIX. Oih, voi kylkeäni ja rintaani pistää. Tule, kuolo, korjaa minut parhaaseen talteen.

HELHY. Haluttaisiko kuulla lohdutuksen sanoja hengennaiselta, sanan palvelijalta?

BEATRIX. Niin, pappia, pappia minä halajan sydämestäni.

HELNY. Pastori tulkaa, lohduttakaa häntä.

PASTORI. Oletteko todellakin halainnut kuulla lohdutuksen sanoja minulta?

BEATRIX. Olen.

PASTORI. Oletteko sairas?

BEATRIX. Olen, olen!

PASTORI (tulee ja istuutuu Beatrixen viereen). Haluatteko ainoastaan ruumiillisen sairauden tähden puhutella minua, vai tunnetteko piston sielussannekin?

BEATRIX. Ei sieluani pistä, vaan selkääni ja rintaani pistää.

PASTORI. Ettekö todella tunne tuskia sielussanne — pistoa omassa tunnossanne? Ovatko nuo elämän vaiheet päässeet puhelemaan omalletunnollenne? Onko se hereillä, tahi paatunut, kova kuin kallio, taikka nukkuuko se vielä?

PEATRIX. Se nukkuu vielä.

PASTORI. Ettekö siis tahdo tietää pyhyyden suurista ihmeasioista… Vai tahdotteko että puhelen omalle tunnollenne?

BEATRIX. Ei… ei millään muotoa… olen kiintynyt kerrassaan maailmaan… tuohon yhteen mieheen, kun mieleni puhdistuu, sydämeni uudistuu, sitten vasta haluan kuulla sellaisista oloista… Mutta neuvokaa, hyvä pastori, kuinka tällaista koetusta tulee kärsiä ja kantaa.

PASTORI. Tämän ajan vaivat ja kärsimykset ovat arvottomia, hetken kestäviä. Unhottakaa ne! Olette vielä nuori ja kaunis, niin maksaneeko yhtä miestä murehtia ja kulkea kyyneleitä vuodattaan hunnutettuna.

BEATRIX (kapsahtaa ylös). Siunattu pastori, nyt ymmärsitte, tuo oli oikea lohdutus minun tilassani olevalle. Tähtäsitte sydämeeni… Olin suruissani, nyt se menköön! En olleskaan ole enään sairas. Huntu pois… mikä ruma hattu (ottaa peilin hattukorista, peilailee ja sievisteleiksen, panee kauniimman hatun päähänsä.) Aijon esiintyä näyttämöllä, mutta en huntuun käärittynä. Olen vielä liian nuori ja kaunis… Saatte nähdä, että jollen ennen tämän viikon loppua ole jonkun miehen aviosiippa, sydän käpynen, niin ei nimeni ole Beatrix Lack, kyllä aina miehiä saa, kun vaan ei suremaan rupea ja yhtä miestä varsinkin tuollaista ei ansaitse surra. Mitä joskin jäisin Rauhalan asemalle, voisin jo tänään päästä avioliittoon. En sentään jää… Kyllä niitä on Onnelassakin Aadamin poikia.

KONDUKTÖÖRI (tulee). Rauhalan asema, 5 minuuttia. Onko Rauhalaan meneviä? (Poistuu.)

PASTORI (menee).

HELNY. Rippilaukkunne, arvoisa pastori.

PASTORI. En jääkään vielä Rauhalaan, vaan menen vain sitä katsomaan.

Neljäs kohtaus.

KAUPPIAS (tulee, istuutuu Helnyn viereen, silmäilee häntä hetkisen merkityksellä. Kello soi kolmannen kerran).

PASTORI (tulee ja istuutuu Helnyn viereen).

BEATRIX (kiemailee kauppiaalle, kävelee edestakaisin katsellen häntä).

KAUPPIAS. Mihin menette, kunnioitettava neiti?

BEATRIX. Kotiini.

KAUPPIAS. Oletteko näiltä seuduin kotoisin?

BEATRIX. Olen.

KAUPPIAS. Näytätte erittäin sievältä ja lyhytpuheiselta tytöltä. Teistä varmaankin tulisi hyvä emäntä talooni. Rupeatteko vaimokseni?

BEATRIX. Rupean.

KAUPPIAS. Jos nyt kohtaisimme tuomarin naimakontrahdin vahvistajaksi.

BEATRIX (osoittaa Helnyä). Tuossa neiti Palmer Philadelphian pormestari.

KAUPPIAS. Kunnioitettava pormestari, neiti Palmer, olkaa hyvä ja vahvistakaa meille naimakontrahti määräämättömäksi ajaksi.

HELNY. Onko teillä miten suuri omaisuus ja miten siitä olette päättäneet.

KAUPPIAS. Minulla on iso kauppaliike, tehtaita, sahoja, myllyjä y.m., vaan niistä emme ole mitään suostumuksia tehneet, saavat mennä asetusten mukaan?

HELNY. Onko morsiamella suurikin omaisuus.

BEATRIX. Peili kotonani, kureliivi, tämä hattukori ja muutamia vaatekappaleita, ei minulla muuta mainittavaa ole.

KAUPPIAS (ojentaa paperin tuomarille).

BEATRIX (ojentaa myös, kauppias katsahtaa Beatrixen paperiin ja huomaa nimen Beatrix olevan lemmityllänsä).

HELNY (lukee paperit. Kirjoittaa asiat muistikirjaansa ja pistää sen taskuunsa). Julistan teidät naineiksi ja se maksaa 5 dollaria.

KAUPPIAS (maksaa Helnylle 5 dollaria.)

BEATRIX. Mennään ulos kävelemään, kun juna pysähtyy ensimäiselle asemalle.

KONDUKTÖÖRI (tulee). Riemula, 4 minuuttia (poistuu.)

KAUPPIAS. Mennään vaan. Beatrixko sinun nimesi on?

BEATRIX. Niin.

KAUPPIAS. Minun on Williams. (Menevät tuiki onnellisina).

Viides kohtaus.

KISÄLLI (tulee harmonikka kädessä ja istuutuu seinän viereen kauppiaan herrasväen paikalle. On hutikassa ja alkaa hyräillä:)

    Minun kultani kurttunaama,
    Tuolla kaikki nauraa.
    Taitaa tulla pantavaksi,
    Pajukoukku kaulaan.

(Kauppias ja Beatrix tulevat).

KAUPPIAS (kisällille). Menkää tuonne istumaan ja antakaa meidän istua tähän seinän viereen, sillä tämä on meidän paikkamme! (Istuutuvat ja suutelevat lakkaamatta).

KISÄLLI. All right! (lue: ol reit). (Nousee, pui nyrkkiä ja heristää morsiusparille). Sinä vietävän, vietävän (mennessään); nyt ottaa sinun pyövelin beliaali. Sinä ajoit minun ulos valtionrautatieltä ja jos nyt kutsuisin ruunun poliisin, oikean nimismiehen (istuutuu toisen seinän viereen ja soittaa harmonikalla ja laulaa:)

    Kuuleppas kultani, kun minä laulan,
    Kun sinä kuolet, niin minä nauran.

LEIPURI (eväsnyytti kourassa astuu junaan ja istuutuu kisällin viereen).

LEIPURINVAIMO (paljon nyyttejä ja koria kainalossa, seuraa miestään ja istuutuu tämän viereen).

KISÄLLI. Katsokaas, hyvät ihmiset, noin imelästi ne pussailevat, siksi minut ajettiin pois valtionrautatieltä, kyllä minä vielä sinulle kanalia näytän…

ISÄNTÄ (astuu vaunuun ja sanoo kovasti:) Hyvää päivää! (ja kättelee sitten jokaista. Pastorille:) Hyvää päivää! Mitä, pappiko te olette?

PASTORI. Pappi.

ISÄNTÄ. Nainen pappina! Mistä te olette?

PASTORI. Euroopasta.

ISÄNTÄ. Täällä on kummallisen kankeita paikannimiä, ei niissä muukalaisen kieli tahdo kääntyä. Ei Suomessa moisia nimiä ole. Missä te pidätte?

PASTORI. Mitä?

ISÄNTÄ. Minä kysyn vaan, missä te pidätte jumalan palveluksia?

PASTORI. Missä vain sattuu.

ISÄNTÄ. Niin sitä minäkin, mutta ettenhän kuitenkaan kirkossa!

PASTORI. Kyllä minä kirkossakin niitä pidän, ja siellä minä pidänkin.

ISÄNTÄ. Mikä teidän nimenne on?

PASTORI. Marry.

ISÄNTÄ. Vai mörri, vai mörri. Kies avita, nainen on ruvennut papiksi, vaikka Raamattu sanoo: "Nainen vaietkoon seurakunnassa." (Menee Helnyn eteen). Hyvää päivää! How do yon do? (lue: hau du ju duu?) [Kuinka voitte?] Mistä te olette?

HELNY. Philadelphiasta.

ISÄNTÄ. Vai sieltä asti, sinne on varmaankin pitkä matka, sen jo nimestäkin kuulee. Tatsuunallako tulitte?

HELNY. Mitä?

ISÄNTÄ. Minä vaan kysyin, tatsuunallako tulitte?

HELNY. Tatsuunalla.

ISÄNTÄ. Vai tatsuunalla? Kuka te sieltä olette?

HELNY. Neiti Palmer.

ISÄNTÄ. Vai niin! Mitenkä se nimenne oli, en sitä oikein tarkannut?

HELNY. Neiti Palmer.

ISÄNTÄ. Vai Palmer. Onko teillä siellä niin kuin sanoakseni, jotakin ammattia eli tehtävää, vai minkä vuoksi sitä pitää noin ahkerasti tatsuunassakin lukea silmät kirjassa aina.

HELNY. On.

ISÄNTÄ. Oletteko te niinkuin neuloja, kraatari, opettaja, taikka mitä?

HELNY, Opettaja minä olen.

ISÄNTÄ. Mitä te opetatte?

HELNY. Lakitiedettä.

ISÄNTÄ. Vai lakitiedettä. Oikein lakitiedettä nainen opettaa. Minä ihan arvasin että voitte olla opettaja. Missä koulussa opetatte?

HELNY. Yliopistossa opetan. Olen professori, minulla on myös pormestarin virka.

ISÄNTÄ. Pormestari. Oikeinko tuomioita langettaa akkanen eläjä! Missä asioissa?

HELNY. Kaikissa asioissa?

ISÄNTÄ. Jottako murhassakin! Jaa, jaa kyllä täällä on akkavalta. Ei siellä Suomessa noin. Kyllä tämä totisesti on se maan kuulu akkalan valtakunta, sillä miehiä täällä näkee harvemmin, mutta akkoja vilisee kuin kirjavia kissoja. (Menee morsiusparin eteen Beatrixelle): Hyvää päivää. What is the matter with yon? (lue: vat is ti matter vit juu?) [Kuinka on teidän kanssanne.] Kukas te olette? Kuka olet, vastaahan toki? Mitä siinä virnistelet, etkä vastaa?

KAUPPIAS. Hän ei osaa kieltänne!

ISÄNTÄ. Vähät minä moisesta vääräsuusta. (Kauppiaalle). Mistä te molemmat olette kun noin taajaan nuoleskelette toisianne.

KAUPPIAS. Ei sanota.

ISÄNTÄ. Suu vaan suuta vastaan, outoa naimakansaa, ei siellä, Suomessa, noin julkisesti ilkeäisi. (Leipurille) hyvää päivää, mistä te olette?

LEIPURI. Limpun kaupungista, leipurimestari Yrjö Taikinainen.

ISÄNTÄ. Vai olette leipurimestari. (Pistää kättä kisällille). Mistä te olette.

KISÄLLI. Kursailematta sanoen, olen kisälli Läski. Olen tämmöinen oikea
Läski. Maailmas vaikk'ei paitaakaan.

ISÄNTÄ. Vai läski! (Leipurin vaimolle): Olette varmaankin tämän leipurimestarin muija?

LEIPURIN VAIMO. Siksihän minua on tähän asti haukuttu.

ISÄNTÄ (istuutuu leipurin eteen).

KISÄLLI. Kuuletteko! Kuulkaa tuota muiskun luisketta, ei meikäläiset rohkeneisi noin muiden nähden, onko tuo nyt kaunista?

ISÄNTÄ ja LEIPURI (lyövät kahta kämmentänsä ja nauravat ääneensä).

LEIPURIN VAIMO. Mitäs ruoja siinä räkätät.

ISÄNTÄ. Onko tuo nyt laita väkeä, voi sitä suu parkaa.

LEIPURI. Kyllä meikäläiset saavat akan ilman tuollaista suunpaiskettakin, mutta se nyt on tuo sitä niin sanottua herrain hulluutta.

ISÄNTÄ. Onko tuo nyt siivoa? (menee morsiusparin luo). Teille nauretaan! Lakatkaa hiidessä! tuo loppumaton muiskutus on ilkeää nähdä ja kuulla. Ei sitä Suomessa noin julkiaisi. (Menee paikoilleen.)

LEIPURI (isännälle). Mistä olette, tuntuu ikäänkuin olisitte vanha tuttu.

ISÄNTÄ. Maanviljelijä Isaksson Suomesta. Kyllä tämä tatsuuna ajaa kovasti. En ole vielä ennen tällaisella ajopelillä kulkenut. Sillä pohjois Suomessa ei ole vielä rautateitä. Torniossa rupesin laivaan, jossa tänne saavuin. Kylläpä tämä vaan on mukavan tyylinen kulkurustinki, niin täällä istuu kuin kammarissa.

LEIPURI. Vai ensi kertaa isäntä vasta. (Aukasee nyyttinsä, ottaa junttapullan, silavaa y.m.) Minullakin on tässä läskiä. (Ottaa taskustaan taskumatin ja tarjoaa pullon suusta isännälle, vaan ryyppää itse ensin. Isäntä ryyppää, kipristää suutaan ja vuoroon maistavat).

ISÄNTÄ. Paljon kiitoksia! Takka vaan!

LEIPURI. Isäntä, olkaapa hyvä ja ottakaa ruokaa niinkuin omastanne.

ISÄNTÄ. Kiitos paljo. (Syöpi ahnaasti). Erinomaista silavaa.

LEIPURI. Eikös hyvinkin vedä vertoja Westfalin sian lihalle Saksassa. Ne kautta maan kuuluisat Westfalin pyöstit, kyllä kai isäntä on niistä kuullut puhuttavan. Joista saksalaiset valmistavat mainioita makkaroitakin.

ISÄNTÄ. Ei hyvä Taikinainen, en tiedä Saksan maan asioista, vaikka olen sen naapurimaasta. Olen ollut vaan omassa pitäjässä.

KISÄLLI (pärisyttää virsseliä ja hyräilee:)

    Jos minun kultani kuolisi,
    Heikulla keikuttaisin.
    Harakalla haudan kaivattaisin,
    Korpilla laulattaisin.

(Katselee ahnaasti syöjiä).

LEIPURI. Kisälli ota naukku! (ryyppää itse ensin ja antaa sitte sällille).

KISÄLLI. Takka vaan (ryyppää.) Ah peijakas kun on hyvää, voi mainiota junttaa ja silavaa.

LEIPURI. Ottakaa, ottakaa, ei tässä nyt tarvitse niukuin, naukuin, kyllä täällä riittää. (Syövät ahnaasti).

KISÄLLI. Ja me ei olla mitään nauku Maijan poikia.

ISÄNTÄ. Taikinainen laittaa junttapullan totisesti parempaa kuin
Suomessa. Mutta eikös emäntä syö?

LEIPURIN VAIMO. Eipä tässä tunnu ruoka maittavan…

ISÄNTÄ. Vai ei.

LEIPURI. Kyllä muutkin leivokset teen siinä missä toinenkin, vaikka itse kehun.

LEIPURIN VAIMO. Minä kerran ihan varmaan heitän uuniin tuon taskumatin.
On se surkeaa kun on pitänyt joutua juomarin muijaksi…

LEIPURI. Missä pussissa ne eväät ovat kannettu. Onko sinulla kotiripityksiä mukanakin?

LEIPURIN VAIMO. On niitä ja kyllä ansaitsetkin, juopporatti.

LEIPURI. Sinä häijy akka, mikä sinulla on hätänä, syö junttapullaa, eläkä aina murise. Jos niikseen tulee, kyllä toisia saan, kun aina vaan pauhaat juomisesta. Erotaan, kyllä tuollaisia loppanoita saan elättääkseni. Olethan itsekin juoppo, mokoma kahvilalli.

LEIPURIN VAIMO. Luuletko etten minä eroa saa ja jos nyt tässä vain olisi joku tuomari saapuvilla, niin paikalla tulisi ero. Minäkin näytän, saanko toisia vai en, vaikka olenkin ollut juopon ämmänä.

LEIPURI (suuttuneena). Sattuuko kukaan läsnäolevista olemaan tuomari?

HELNY. Olen Philadelphian pormestari.

LEIPURI. Kunnioitettava tuomari, vaimoni ja minä tahtoisimme purkaa naimakontrahdin. Kävisikö laatuun täällä?

HELNY. Miks'ei, jos vaan tahdotte.

LEIPURI. Tule, nyt pääset minusta, pahasta juoposta.

LEIPURIN VAIMO. Se on hyvä, sitä olen usein toivonutkin…

HELNY. Onko teillä todellakin aikomus erota?

LEIPURI. En minuuttiakaan enään voi tämän aviopuolisona olla.

HELNY. Nimenne?

LEIPURI. Leipurimestari Yrjö Taikinainen, Limpun kaupungista.

HELNY (kirjoittaa kirjaansa, vaimolle:) Hennotteko erota miehestänne?

LEIPURIN VAIMO. Hennotteko! Vielä hän kysyy. Tuollaisesta.

HELNY. Virginia Staar. (Kirjoittaa kirjaansa). Kuusi dollaria, viisi senttiä.

LEIPURI (maksaa). Hyvästi! Nyt pääset kotiripityksen virasta. All right! (Menee toiseen vaunuun.)

HELNY (peittää kasvonsa ja koettaa nukkua).

LEIPURIN VAIMO. Hyvästi, juoppo rutkale!

ISÄNTÄ. Oliko hän oikea rapajuoppo…

LEIPURIN VAIMO. Kyllä hänen huulillaan loppumatta taskumatti heilui.

ISÄNTÄ. Ikävätä se vaan on ollut. Kyllä nyt on toinen otettava.

LEIPURIN VAIMO. Otettava olisi, kun nyt ei juoppo sattuisi. Outoa olisi ruveta elatusta puuhaamaan, kun ei ole mitään elinkeinoa, taikka en kykene mitään elinkeinoa hoitamaan. Vaikeaksi mahtaa käydä elämä, jos ei miestä satu. (Itkee.)

ISÄNTÄ. No ei huoli valittaa, eikä vaipua toivottomuuteen. Kyllä elättäjän voi saada. Ei minullakaan ole emäntää.

LEIPURIN VAIMO (iloisesti.) Eikö teillä vielä ole?

ISÄNTÄ. Kyll' maar minustakin voisi miehen saada, jos vaan uskaltaisi.

LEIPURIN VAIMO. Kuka?

ISÄNTÄ. Eihän sitä uskalla näin vieraan maan ihminen…

LEIPURIN VAIMO. Täällä onkin melkein mahdotonta naimattoman miehen tulla toimeen ja ihmeinä sellaisia pidetään. Heidän täytyy ravintolassa syömässäkin käydä, sillä koti ei tarjoa mitään.

ISÄNTÄ. Hyi, varjelkoon taivas toki ravintolan ruoasta täälläkin.

LEIPURIN VAIMO. Jospa edes söisivät ravintolassa, mutta siellä ryypiskelevät yökaudet ja ehkäpä päivälläkin. Joka mies on täällä pitemmän eli lyhemmän ajan naimisissa. Surullista onkin olla yksin, sekä naisten että miestenkin.

ISÄNTÄ (rohkaisten). Jos naimiskauppaa tuumitte, kyllä minustakin voisitte miehen saada. Kyllä minä rehti mies olen, jos vaan muuten tykkäätte.

LEIPURIN VAIMO. Tykkäätte! Miksi ei. Aivan mielelläni otan teidät.

ISÄNTÄ (ottaa pienestä sormestaan sormuksen ja antaa sen vaimolle). Tässä olisi tämä sormuspahanen. Se on hopeasta. Torniosta ostin jo siltä varalta, että jos sattuisi tarvitsemaan ja hyvään tarpeeseenpa se sattuikin. (Leipurin vaimo pistää sormuksen sormeensa ja on nyreissään kun se on hopeasta). Kyllä minä pyytäisin kumminkin, että ei vain tässä tatsuunassa niitä häitä vietettäisi ja että kuoloon saakka eletään yhdessä.

LEIPURIN VAIMO. Mitäs me nyt tässä tatsuunassa?

ISÄNTÄ. Kyllä minä tahtoisin huoneessa eli kirkossa, samalla tavalla kuin Suomessakin vihitään.

LEIPURIN VAIMO. Tehdään vaan niin kuin Suomessa… Ethän sinä vaan juoppo ole.

ISÄNTÄ. En mikään paha juoppo, kyllä minä vähän otan, kun sattuu.

LEIPURIN VAIMO. Jos liityt raittiusseuraan, sitten vasta uskallan kuoloon saakka sinuun liittyä.

ISÄNTÄ. Ka, miks'ei, kyllä kai minä siihen voin ruveta, jos tarvitaan…

KISÄLLI. Isäntä, älä nuolase ennenkuin tipahtaa. Kyllä minä myös otan teidät jos ei isäntä tarvitse ämmää.

ISÄNTÄ (vihaisena tuuppaa kisälliä kylkeen). Tuollainen ottaja, kisällin renttu.

LEIPURIN VAIMO. On hyvä, kun saan raittiin miehen. Leipuri oli kuin juomaratti.

LEIPURI (tulee junaan, entiselle vaimolleen.) Jos tahtoisin, voisin melkein jo näyttää sinulle morsiameni, saan sen täten ilmoittaa.

(Kisällin pää retkahtaa ja harmonikka putoaa lattialle, kaikki nauravat. Kisälli kuorsnaa).

LEIPURIN VAIMO (ylpeästi). Vai niin! Tuleva mieheni istuu vierelläni.

LEIPURI. Mokomakin sulhanen! Siirtolainen, maankuljeksija.

LEIPURIN VAIMO. Mokomakin, parempiko sinä olet mielestäsi… Saitkos pitkän nenän…

LEIPURI (menee pois). Pahuuksen akka.

ISÄNTÄ. Nyt kävi nolosti! Kävi kerrassaan. (Taputtaa morsianta selkään). Täällä näkyy hyvin helposti pääsevän naimiseen ja taas vapauteen. Suomessa avioliiton siteet ovat purkamattoman tiukat. Ei niitä noin tuostaan rikki revitä. Ainoastaan sivistynyt ja hieno väki siellä vain osaa konstin helposti purkaa avioliiton. Yksinkertainen, sivistymätön kansa pitää liiton pyhänä, purkamattomana, kuten sanassakin neuvoo ja luulee ainoastaan kuudennen käskyn rikoksen tuottavan eron mahdollisuuden…

LEIPURIN VAIMO. Mutta parempi hyvä ero kuin paha yhteys.

ISÄNTÄ. Niinpä kyllä. Mutta huono sopusetkin pyhyyttä noudattaen elävät yhdessä ijän loppuun, ja usein tapellen, riidellen ja kiroten kuluttavat armon ajan, uskoen olevansa pyhässä avioliitossa… vaikka korvapuustien pauke ja mustelmien hohto todistavat kaikkea muuta, vaan ei pyhyyttä.

LEIPURIN VAIMO. Keskenäänpä koirat haavansa nuolevat, ei se sen vaarallisempaa liene…

ISÄNTÄ. On se. Herran laki ja pyhät lupaukset rikotaan alinomaan. Mutta pauhatkoon ennen sota, kun ero sen lopettaa saisi.

LEIPURIN VAIMO. Ameriikassa ei ole onnettomia avioliittoja, sillä jotka eivät sovi keskenään elämään, eriävät ajoissa ja suloisessa sovinnossa… ja se onkin paras.

ISÄNTÄ. Suomessa usein murhiakin tapahtuu onnettomissa avioliitoissa. Toinen puoliso tappaa toisensa, mikä sukupuoli milloinkin tahtoo kiusauksesta vapautua.

LEIPURIN VAIMO. Siis parempi hyvä ero kuin paha yhteys.

ISÄNTÄ. Totta kai se olisi parempi vapaasta tahdosta rakastaa toistaan ja asua yhdessä kuin lain pakosta. Kuka sanoo teidän täytyy ulkonaisten hyväin tapojen noudattamiseksikin elää yksissä, vaikka tunteet ja sydän eri haaroille ja aloille kääntyvät.

LEIPURIN VAIMO. Lakinne pakottaa onnettomuuteen, myöntää oikeuden tappeluun, riitaan jopa murhaakin. — Meidän laki estää tuollaista. Rankaiseeko lakinne puolisonsa murhaajan, kuten muunkin murhamiehen?

ISÄNTÄ. Jo toki ja oikein kovasti, henki hengestä sitä tuomitaan, vaan keisarin armo lievittää tuomion.

LEIPURIN VAIMO. Sama laki, joka ei suojele kiusauksilta, pakottaa olemaan murhaa tuottavassa tukalassa tilassa ja tuomitsee sitten, jos onnettomuus sattuisi. Lain pitäisi julistaa: vältettäköön murhia, eläköön vapaus. Toista on meillä. Täällä erotaan ja yhdytään miten mieli on.

KONDUKTÖÖRI (tulee). Kyöpeli 10 minuuttia. — Onko täällä Kyöpeliin meneviä, antakaa lippunne.

HELNY (antaa ja lähtee.)

PASTORI. Laukkunne, arvoisa neiti! Vai ettekö vielä menekkään
Kyöpeliin?

HELNY (ottaa laukun). Kyllä minä Kyöpeliin olen matkalla, ja ehkäpä jäänkin sinne… Hyvästi! (Poistuu).

ISÄNTÄ. Näkyy mielesi tekevän seuraamaan Ameriikan tapoja, niin annetaan vihkiä vaikka jo tässä junassa. — Mutta mitäs tuhat tulimmaista! Eihän meitä ole kuulutettu kolmea kertaa. — Kolmea kertaa sanon minä, niinkuin Suomessa on tapana.

LEIPURIN VAIMO. Kolmea kertaa!… Mitä se sellainen asia kuulutusta kaipaa?… Miksi sitä mennään maailmalle tiedoksi levittelemään… Kunhan sen tietää oma sydän ja rakkaus, niin siinä kaikki täydellisyys… silloin eivät kielikellotkaan tiedä kalvaavaa tointaan harjoittaa…

ISÄNTÄ. Ja sepä se on paras! Kahden kauppa, kolmannelle korvapuusti… Nyt heti vihille, ettei kukaan rällä ennätä väliämme pahentaa… Parempi totta vie, tämä Ameriikan laki onkin kuin Suomen. Jos tuota pastoria pyytäisin vihkimään, niin pääsisi koko huolesta; sillä kun se pitkistyy, niin se mutkistuu.

LEIPURIN VAIMO. Pyydä vaan, kyllä minä olen valmis…

ISÄNTÄ. Valmis! Sen minä kyllä tiedän… Kunnioitettava herra pastori, tuota naispappi, piti sanoakseni… tokkohan tuo kävisi laatuun vihkiä meidät tuon eukon kanssa tässä junassa… jos rupeaisitte niin hyväksi?

PASTORI. Miksi ei, aivan hyvin se sopii… (ottaa povitaskustaan muistikirjansa ja lyijykynän.) Sulhasen nimi ja sääty?

ISÄNTÄ. Jeremias Isaksson Suomen Torniosta.

PASTORI (kirjoittaa kirjaansa). Morsiamen nimi ja sääty?

LEIPURIN VAIMO. Virginia Staar, leipurimestari Yrjö Taikinaisen vaimo, erotettu… Sano sinä Jeremias!

ISÄNTÄ. Se tämä tarkoittaa olevansa lain mukaan erotettu Taikinaisesta, ne täällä junassa… kyllähän pastorikin näki.

PASTORI (kirjoittaa muistiin, korjaa isoja liepeitään, ottaa laukusta käsikirjan, etsii vihkiluvut). Eihän tässä liene muuta kuin alkaa toimitus…

ISÄNTÄ. Eipä suinkaan…

PASTORI. Morsiuspari tulee tänne käytävälle! (Morsiuspari menee ja asettuu vihittäväksi).

KONDUKTÖÖRI. Onnelan asema 20 minuuttia — junan vaihdos — kaikki pois junasta!

ISÄNTÄ. Nyt vihintä keskeytyy. Konitööri, tässä olisi lippu. —
(Kättelee jokaista), No hyvästi nyt vaan!

LEIPURIN VAIMO. Älä työnnä kättäsi kaikille, ei sitä junassa pruukata…

PASTROI. Tulkaa tänne junasillalle, niin toimitamme siellä vihkimisen.

ISÄNTÄ ja LEIPURIN VAIMO. Kyllä, kyllä. (Kaikki poistuvat vaunusta).

Esirippu laskee.