The Project Gutenberg eBook of Kahden tulen välissä, by Johannes Koivukanta

IISAKKI LÖNNBERG, kamreeri.
MIMMI MIETTINEN, emännöitsijä.
LILLI LINDEN, tupakkakaupan myyjätär.
HEIKKI LEHTINEN, kauppias.
KUSTAAVA ROSLUND, leski.
HILDA SIHVONEN, ajurin vainio.
TILDA, palvelijatar.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

LEHTINEN

Mitä sinä arastelet? (Katsoo hiukan hymyillen.) Vai onko näiden sikarien takana joku salaisuus?

LEHTINEN

LÖNNBERG

Kuules, ei sinusta ole näyttelijäksi nyt yhtä vähän kuin ennenkään.
Vaikka enhän minä ihmettele. Lilli on soma tyttö, soma kuin vietävä.

Niin — mitäs sanot? Eikö sitten olekin? Sellainen vartalo ja se jalan nousu. Jaa'ah! Ja ne silmät sitten!

LEHTINEN

Olivathan ne silmät Liukkosen Ruusullakin — ja — niin — entä ne
Bergmanin Maijan jalat toissa kevännä!

LEHTINEN.

LÖNNBERG

LEHTINEN

Mutta nyt ei ehdi! Ei totisesti. — Ja'ah — tiedätkös — tuota — Heikki, nyt minä uskon sinulle yhden asian —

LEHTINEN

LÖNNBERG

LEHTINEN

LÖNNBERG

LEHTINEN

LÖNNBERG

LEHTINEN

LÖNNBERG

Nyt Mimmi kuuli! (hiipii ovelle kuuntelemaan) Sinä pilaat asiat tuolla huudollasi, kesken kaiken. Pahuusko minut paneekin puhumaan liian aikaisin!

Eihän sieltä kuulu mitään. Ei se kuullut. Suo anteeksi! Mitä sinä sanoitkaan — kuulutettu?

Niin — (kuuntelee uudelleen) jo kahdesti — ja — ja — ensi sunnuntaina — (keskeyttää kuunnellen)

LEHTINEN

Niin — varjelkoon sinua Mimmiltä — jollei hän jo nimittäin asiasta tiedä.

Siinäpä se, siinäpä se. Asia on pysynyt niin salassa, ettei hän tiedä siitä hituistakaan. Kuulutus tapahtui Iitin kirkossa — Lilli on siellä kirjoissa — ja…

LEHTINEN

Mutta kuuleppas nyt, Iisakki. Tämä on vakavampi juttu kuin osasin arvatakaan. Oletkohan sinä nyt oikein harkinnut tekoasi? Sinähän olet ollut tämän Mimmin kanssa kihloissa jo toistakymmentä vuotta.

LEHTINEN

LÖNNBERG

Purettu — (yskii) — hm — mitäpä se purkamisesta paranee. Minä tuon
Lillin taloon ja —

Ei, hyvä veli, se vain niin käy päinsä Ehei! (nauraen) Te otatte silloin kumpikin, niin sinä kuin Lillikin, Mimmiltä loimeenne, ja niin että tuntuu.

LEHTINEN

Niin, niin, minä tunnen Mimmin, minäkin, (hymähtäen) Olimmehan mekin jo kerta melkein kihloissa.

LEHTINEN

Niin tulit, mutta sitten olet saanut pitää hänet kanssa Ja pidät vastakin. Taikka Mimmi pitää — ei hän sinusta niin luovu! Mimmillä alkaa, näet, olla jo ikiä. Ei sitä enää nainen nelisenkymmenen korvilla uusia liittoja helposti solmi — ei tällaisiakaan.

LÖNNBERG

LEHTINEN

LÖNNBERG

Vai on. Maltahan! (nousee ja sanoo ääntään korottaen) Sinä siis menet naimisiin —

LÖNNBERG

Iisakki, puhutaanpas nyt järkevästi ja palautetaan mieleen hiukan menneitä asioita. Katsos, sinähän Mimmin kanssa viisi vuotta kihloissa oltuasi luovutit tämän kotisikin jo hänelle. Annoit lahjaksi huonekalustasi ja kaikki —

LEHTINEN

LÖNNBERG

Oletko sinä hullu? Uusi koti! Kuka sitä sellaisiin kulunkeihin jaksaisi ruveta kamreerin palkoilla. Ehei. Minä lunastan Mimmin eroon —

LEHTINEN

Ohoh! Lunastat? Lunastat rahalla Mimmin? Mutta mitä sinä, mies, oikein ajattelet? Ei Mimmi ole vain niin lunastettavissa kuin joku toinen. Kun toistakymmentäkin vuotta on ollut kihloissa, niin siinä on ollut oikeata kiintymystä, vaikka kysymyksessä onkin vain Mimmi. — No, ja sinä tuot taloon uuden emännän, vaikka Mimmi olisikin siellä ennestään —

LEHTINEN

Ja Mimmi pitää sen myöskin. Sillä käsitäthän sinä, ettei hän enää palkollisen tilalle siirry — eikä poiskaan lähde. Ole sinä varma siitä, (naureskellen) Jollen minä saisi häntä mukaani viuhautetuksi, vanhalta muistilta! — Kuules, Iisakki — nyt en minä tahtoisi olla sinun housuissasi. Minä tunnen vähän Lilliäkin — tuota — (hymähtää) tuleehan sitä tehneeksi tuttavuuksia poikamies — ja siinä tytössä on sekä pontta että pippuria.

LEHTINEN

LÖNNBERG

LEHTINEN

Niin, niin, katastellaan asian kehitystä. — Mutta mitä sinä oikeastaan rupesit hulluttelemaan? Olisit vain vähän hakkaillut ja — Näet, Mimmihän on mainio emäntä ja mitä me poikamiehet muusta välitämme. Mukava hoito kotona, mutta siltä riippumaton kenestäkään — naiskahleista tarkoitan. Mimmi hoitaa sinutkin kuin prinssin. Saisinpa minä hänen laisensa ihmisen talooni, niin —

LÖNNBERG

LEHTINEN

LÖNNBERG

Edullista ja mukavaa! Sinä olet se ainainen affäärimies. Näissäkin asioissa. Minä vain ajattelen, että nuori vetreämpi. Ajattelehan itsekin — Lilli — (ovelle koputetaan, säpsähtäen) Hst! Se on Mimmi. Muista vaieta. — Sisään.

No, päivää. Täälläkös ne vanhatpojat taas jutustavat? (kättelee
Lehtistä) Mitäs sitä sitten kuuluu?

LEHTINEN

MIMMI

Ja näin kuivin suin istutaan. Kait sitä pitää nyt olla jotakin tarjottavaa vieraalle. Vai kuinka, kamreeri?

LÖNNBERG

LEHTINEN

MIMMI

Mitäpä meille, (vilaisten hymyillen Lönnbergiin) Kamreeri voi hyvin, kuten näkyy, ja minäkin olen terve.

LEHTINEN

Kaikkia se herra Lehtinen! Mikäpäs tässä kamreerin kanssa on mennessä — (painokkaasti) näinkin. Vai naimisiin (menee).

LÖNNBERG

LEHTINEN

LÖNNBERG

LEHTINEN

Suotta sinä, Iisakki, Mimmiä vierot. Hänhän on reilu, hyvä ihminen.
Vähän kivakka kyllä, mutta sellaisen minäkin ottaisin —

LÖNNBERG

LEHTINEN

MIMMI

LEHTINEN

MIMMI

Aina te, herra Lehtinen, laskette tuota leikkiänne (vilkaisee Lönnbergiin) — Mutta mitä se kamreeri siitä sanonee — (kaatelee laseihin).

LEHTINEN

Siinä Mimmi nyt kuuli. — Ei, naimisiin teidän pilaisi jo mennä.
(Lönnberg mulkaisee).

LEHTINEN

MIMMI

LEHTINEN

MIMMI

Naimisiin! Hohhoh! Eihän minusta nyt enempää kuin ennenkään. Tässä on jo vanhennuttu. (Huoahtaa.) Olkaa hyvät! — Olisipa siitä ollut puhetta parikymmentä vuotta sitten niin herra Lehtisenhän minä silloin olisin ottanut. Mutta eihän se puhunut silloin. — Kippis! (Kilistelevät).

LÖNNBERG

MIMMI

Niin, ehtihän se kamreeri. Vaikka kyllä sitä jo kelpaisi rouvanakin olla. Olisipa tuo jo aikakin —

LEHTINEN

MIMMI

Siinä sen kuulitte. Mitä se kamreeri nyt turhista. Ilmanhan herra Lehtinen loruaa, (nousten) Sillä en minä tästä talosta lähde, kun minä toden sanon. Suottahan kamreeri. (Lehtinen yskähtelee).

LÖNNBERG

LEHTINEN

MIMMI

Sanokaas muuta. Onhan sitä näinä vuosina sitäkin ehtinyt, ja jos minä toden sanon, niin en minä tulisi kamreeritta aikaan.

LEHTINEN

Niin — kukapa sen tietää niistä naimattomista nuorista miehistä, jos niillä osaa olla toisia ja kauniimpia —

LEHTINEN

Mitä sinä siinä joutavuuksia rupeat latelemaan. Panet ämmän päähän kaikellaisia entisten lisäksi.

LEHTINEN

Minä tunnustelin vain maaperää, (nauraen) Ei tainne olla helposti muokattavissa.

LÖNNBERG

Minä vähät välitän sinun muokkaamisistasi. Minä nain Lillin ja sillä hyvä!

LEHTINEN

LÖNNBERG

LEHTINEN

Hyvä niin, hyvä niinkin. Ja onneksi olkoon (kilistää) — jos menestyy, (katsoo kelloaan) Kohta kuusi. Minun täytyy jo kiirehtiä konttoriini.

Joko nyt? Olisi tässä vielä illan kuluksi kilistelty. Ota nyt tuo lasisi edes pohjaan.

LÖNNBERG

Joutavia, näkemiin asti vain, (ovessa) Käy toistekin. — (Palaa huoneeseen, katsoo kelloaan ja sytyttää sitten tupakan. Ottaa sanomalehden ja istuutuu).

Aina sekin jaksaa kujeilla, — (nauraen) vai naimisiin! — (äkkiä) Vaikka olen minä, kun minä toden sanon, sitäkin ajatellut.

MIMMI

Sitä naimisiin menoa. Eikä suinkaan kamreerillakaan olisi mitään sitä vastaan (kamreeri yskii hämillään). Tässä vanhennutaan kumpikin. Ja aina sitä tarvitsisi ijällisempänä paremmin toinen toistaan. Niin minä kuin kamreerikin, tarvitsisi — miten nyt sanoisin — noin — vielä vähän läheisemmin. Sattuu sairautta ja sellaista, niin oltaisi tässä ihan kuin toistemme turvana (Lönnberg vääntelehtii tuolissaan). Vaikka en minä mene sitä sanomaan, että nytkään vieroksisin. Enhän toki. Pidän kuin omanani, niin ihan kuin omanani toki. Mitenkäs muuten? Ja mitenkäpä me nytkään tässä ilman toisiamme (on ottanut käsityön ja istuutunut) — kaksi ijällistä ihmistä. Ijällisiähän tässä jo ollaan, Jumala paratkoon! Mutta olisi se sentään se papin vihkiminen — niinkuin sanotaan — selvempää kuin tämä kihlaus. Noin — kun toden sanon — ihmistenkin mielestä —

MIMMI

Olisi — selvempää se olisi. Minäkin olisin, (nauraen) niinkuin Lehtinen sanoi, silloin kamreerska. Ihan se naurattaa. Ja kelpaisi meidän sitten tässä elellä.

Ei — ei siellä mikä soinut. Ei. — Ohhoh! — Ja sitten sopisi minunkin noin kamreerin kanssa näyttäytyä ulkosalla, kaduilla ja teatterissa. Se on sentään niin nöyryyttävää, kun sanotaan vain Lönnbergin Mimmiksi, vaikka nyt ollaankin oltu kihloissa ja — niinkuin sen koko maailma tietää — saman katon alla monet vuodet —

MIMMI

Niin — on. On se. Ja niinkuin me olemme toisiamme aikoinamme hellineet. Mutta tahtoo se rakkauskin haihtua pois näin — mitenkä minä sanoisin — kuiviltaan. Hm! (alkaa vetistellä) Sehän se meidät yhdisti. Liekö nyt mikä eroittamassa ja vieroittamassa, kun kamreerikin on tullut niin harvasanaiseksi ja — (merkitsevästi) ja ruvennut nyt niin yhtäkkiä käymään niissä kokouksissaan — iltasin.

Eihän meitä nyt mikään — on vain tullut otetuksi liiaksi kaikellaisia toimia noissa yhdistyksissä —

MIMMI

Liiaksi, liiaksi. Sitähän minäkin olen sanonut. Niillä väsyttää vain itsensä, kun on raskaat virkatoimet. Kustaava Roslunnillekin sanoin siitä. Hänenkin miehellään oli niitä kokouksia jokikinen ilta, sanoo Kustaava. Hm, oli muka, vaikka kyllähän minä sen Roslund-vainajan tunsin. Oli sillä kokouksia, hyvin kyllä, — tillikoissa ja — (yskähtää) tupakkapuodeissa —

MIMMI

Oli, tiesinhän minä. Mutta ei se Kustaava sellaisia hoksannut. Ja olisiko tuo ymmärtänytkään. Pakkailee kuitenkin aina juoruamaan muista — sellaisia — — — kamreeristakin —

LÖNNBERG

MIMMI

Niin, vaikka enhän minä niitä usko. Joutavia sitä aina on puhuttu. Eihän sitä enää meidän ijällä. (Nauraa väkinäisesti.) Kyllä minä kamreerista huolen pidän, minä olen sanonut Kustaavalle. Jopahan minä laskisin hänet harhailemaan, olen sanonut. Eikä hän pyrikään, olen sanonut.

MIMMI

LÖNNBERG

Niin — niin. Sitä minä olenkin aina Kustaavalle sanonut. Kamreerilla on oikeita kokouksia. Eihän se jouda kaikista Bergmannin Maijoista eikä Liukkosen Ruusoista huolimaan — ei — saatikka — (katkaisee rihmaa hampaillaan) saatikka Lilli Lindenistä!

Ei, — ei — Mitä — mi-mitä ne puhuvatkaan? Ketä ihmisiä ne sitten taas ovat?

MIMMI

Eihän kamreeri niitä tunnekaan. Enkös minä sitä ole sanonut. Tämä Lindenin tyttö kuuluu olevan siinä Kairon tupakkakaupassa. Ja hänestä ne nyt taasen juoruavat — kamreeriin —

LÖNNBERG

Kuules pahuuksia. Enhän minä siitä edes tupakkaanikaan osta. Kaikkea sitä — keksitäänkin!

MIMMI

Siinäpä se. (Ovelasti silmäten.) Minä päätinkin ruveta ostamaan itse kamreerin sikarit, (nousee) Tuossakin kaapilla on nyt laatikko Baharabatia, niitähän kamreeri polttaa. Kävin itse hakemassa, ettei kamreerin tarvitse tupakkapuoteihin pistäytyä ja joutua juoruihin. Ja noudan vastakin. Tässä lähellä kun on tuo turkkilainen tupakkakauppa. Säästyy kamreeriltakin jalkavaivat. Mitäpä sitä nyt Kairossa käymäänkään.

MIMMI

LÖNNBERG

Täytyy itseni käydä maistelemassa eri lajeja. Baharabatista saa yskää, kun sitä yksistään polttelee —

Ilmankos minä olenkin kuulostanut, että miten sen kamreerin kurkku on välistä niin käheänä. Vai siitä se tulee! Mutta minä pistäydyn heti tuohon turkkilaiseen — vai missä nyt olisi paras valikoima — ja tuon eri lajeja maisteiksi.

Ei — ei — kyllä minä itsekin. Tulee kalliiksi ostaa tarpeettomia. Minä poltan kernaimmin − − tuota − Hollandsia —

MIMMI

Hollandsia! Niitä tarjottiin minulle juuri tuosta turkkilaisesta. Eihän toki kamreeri itse — ei, kyllä minä menen ja vaihdan nämä Hollandsiin. Kyllä minä menen, eihän kamreeri toki. Menen tästä keittiön rapun kautta, vain liina hartioilla, (menee kiireesti)

LÖNNBERG

Hiivatti. — Kylläpä se nyt vartioi, (raappii korvatustaan. Ovikello)
Kukas nyt siellä? (menee eteiseen)

LILLI

Sain siskoni sijaiseksi täksi iltaa ja tulin tuomaan sinulle samalla sikareja. Kun et tänään käynyt, niin arvelin olevan lopussa, (astuu sisään) Toin Claroja, prima kvaliteeta, mietoja. Sinähän pidät niistä.

LÖNNBERG

Kiitos, kiitos. Olinkin juuri lähdössä sinua tervehtimään. (Laskee paketin kaapille).

LILLI

Hyväpä että ehdin ennen sinua. Pitäähän minun nähdä sinun kotisi, (keskellä huonetta) Annas, kun katson!

Minun täytyy olla viidentoista minuutin perästä eräässä kokouksessa. (katselee kelloaan) Joudunkin sinua siten saattamaan.

LILLI

No, ei sinulla saa niin kiire olla, etten minä ehtisi sinun kotiasi katsomaan, (katselee) Tällaistako täällä on. Sievät huonekalut, mutta vähän mauttomasti järjestetty. — (Katselee ja tuumii.) Tuon sohvan tahtoisin siirtää tälle seinälle ja tuon piirongin tuonne — noin — se vaikuttaisi paremmalta — olisi enemmän tasapainoa. Kuules, Iisakki, minä teenkin sen paikalla. (Riisuu palttonsa) Katsos! Näin! Käy apuun.

Ei — ei nyt! Katsos mehän ehdimme sitten. Minulla — minulla on nyt kiire. Muutellaan toiste.

Ei — äkkiä tämä käy — minä — nostan nuo tuolit syrjään — kas noin — ja nyt ota sinä sohvan päästä. — No — ota, ota!

LÖNNBERG

Kas niin! — vielä vähän — näin — Eikös sovi? — Ja sitten sohvapöytä! — Tuo pöytäliina on ruma! — (Lönnberg hermostuneena kuuntelee ja kurkistelee) Tuolit noin! — Tämä on hauskaa työtä. Minä niin mielelläni aitta möbleeraan. — Kukatkin on sijoitettava toisin. Kas, tämä tänne näin. — Ooh, miten oudot ruukkupaperit! — Ota sinä tuo palmu ja nosta se tuonne sotivan sivuun. Kuuletkos, Iisakki! Mitä sinä oikeastaan töllistelet? — Tartu, tartu nyt siihen. (Lönnberg siirtää)

Niin, näes, minä pelkään, että emännöitsijäni saapuu ja kun hän näkee —

LILLI

Niin hän suuttuu, (nauraa) Piika! Hyvä tässä suuttuu! Annas, kun minä tulen taloon, niin ei siinä suututa. — Tuon rihkaman uunin otsikolta korjaan heti pois. Se on niin prostoita. Kaikellaisia porsliineja ja helyjä. Ei tuollaisia hienoissa paikoissa käytetä.

LÖNNBERG

LILLI

LÖNNBERG

LILLI

LÖNNBERG

Hiivatti noita naisia. Paha heidät periköön, (kuuntelee ovella) Ei
Mimmi onneksi ole siellä —

LILLI

Vai niin. — Tilda ottaa kiinni tuosta hyllyn sivusta. Nostamme sen tälle seinälle. — Sillä tavalla! — Tuo matto siirretään keskilattialle.—-Hei, kuinka tämä käykin. — Minusta tulee, Tilda, sinun emäntäsi, ettäs tiedät.

LÖNNBERG

TILDA

LILLI

TILDA

LILLI

Mitäpä hän. — Ja nyt siirretään tuota taffelipianoa vähän syrjemmälle.
— Iisakki, tule apuun.

LILLI

Emmekö jaksaisi. Mokomaakin rähjää. Kevyt kuin höyhennaula.
(Siirtävät.) Näin vaan! — (katselee) Nyt täällä alkaa näyttää joltakin.
— Tilda, ota nuo maljakot tekokukkineen ja vie ne kyökkiin. Tuo sitten
tomuliina tullessasi. (Tilda menee)

LILLI

LÖNNBERG

Sinä olet heikko mies, Iisakki-kulta. Sinun pitää vahvistua. Jahka minä tulen taloon, niin saat hyvää ruokaa. Esimerkiksi kaurapuuroa aamiaiseksi joka päivä.

LILLI

LÖNNBERG

LILLI

Niin, no sitten täytyy keksiä jotakin muuta vahvistavaa. Esimerkiksi munia. — (Halailee) Kyllä täällä tulee suloista, Iisakki. Tuleehan?

Ai, ai, tuo taulu on hirveä. Mihinkä se Tilda jäi? (ovella) Tilda! (Tilda tulee) Ota tuo taulu ja vie se kyökin seinälle. Odotahan tuossa on vielä pari muutakin. (Tilda menee)

LÖNNBERG

LILLI

Kaikkea sinä olet antanut sen Mimmin tänne laahatakin. Tilda! (Tämä tulee) Kanna tuo fikus vaikka pellolle. Sehän on kamalasti rapistunut. (Tilda menee) Minä tuon rihkaman vielä (ovelle).

LÖNNBERG

LILLI

LÖNNBERG

LILLI

LÖNNBERG

Sieltä voi — siellä on — siellä on niin sekaista, vielä sekaisempaa kuin täällä —

Älä Lilli-kulta! (kuuluu naurua) Mitä tästä perältäkin tulee? —
Hiivatti sentään! — Ei — minä juoksen tieheni (menee eteiseen).

No mitä vielä. Odotahan nyt. Tulen tästä minäkin. Mutta minunhan piti käskeä Tildan pyyhkimään tomut. Tilda! — Tule hetkiseksi vielä sisään, Iisakki.

Tässä näin, (sieppaa sen) Pidänkin sitä siksi, kunnes lasken sinut lähtemään. Yhdessähän me menemme, rakas Iisakki.

LILLI

Ääntä sitä talossa olla pitää. (Tilda tulee) Oliko Tildalla nyt se tomuliina?

TILDA

LILLI

Hyvä on. Alkaa nyt tuosta pianolta. Ja tekee tarkkaa, sillä kun minä ensi kerran tulen taloon, niin kiiltää pitää paikkojen. Ymmärtäähän, Tilda?

TILDA

Katselen vielä kerran ympärilleni. Nyt tämä jo joltakin näyttää. —
Mutta kyliä kyökissä oli sekaista ja ruokasalissa sitten. Missä,
Iisakki, sänkykamari on?

LILLI

Siellähän on ruokasali ja keittiö. Oletko sinä päästä pyörällä,
Iisakki? — (nousee) Tuolla se mahtaa olla — (menee oikealle).

Soma huone. Hiukan vain toisin järjestettävä. Sängyt toiselle seinälle — noin — ja toisellaiset oviverhot. Valoisampia värejä!

LÖNNBERG

LILLI

Oletpa sinä hätäinen, Iisakki rakas. En olisi sitä sinusta uskonut.
Sinä, joka olet itse levollisuus.

LÖNNBERG

On kiire, on kiire. Annappa minun hattuni, (saa sen) Kas niin! Nyt mennään (ovelle).

LILLI

No, mennään, mennään, (ovelta) Tilda, muista nyt pyyhkiä tomut tarkkaan. — Hyvästi — Sano Mimmille terveisiä, (menevät)

LÖNNBERG

TILDA

LÖNNBERG

TILDA

LÖNNBERG

Suuri kiitosta, paljon kiitoksia. Suottahan se kamreeri, kiitoksia. Kyllä minä tällaisia herroissa ennenkin — kiitoksia! (Jatkaa pyyhkimistä)

LÖNNBERG

Sano sille, että minä menin kokoukseen, (ovella itsekseen) Mutta jos se tulee kadulla — Tulkoon, hiivatissa! (menee)

Ei, ei. Tulkaa vain tänne. Minulla kun ei ole paraatirapun avainta. (kuuluu ääniä) Kamreeriko? Kotona se on toki — kotona. — Mutta mitä ihmettä? — Mitäs se Tilda nyt on tehnyt? — Jestas sentään! — Tilda! — Missä se on? — Tilda!

TILDA

Mi-mi-mitä sinä täällä! — No, Herra varjele! Mitä — mitä sinä nyt oikein? — Jumala paratkoon tuota ihmistä! — Missäs kamreeri on?

TILDA

MIMMI

Ja sinä täällä yksin rumsteeraat! — Siunaa tätä siivoa! — Kaikki ylösalaisin.

TILDA

MIMMI

Kääntämäänkö kaikki nurinpäin? Sohva tuolla — Jestas sentään! — piano poissa paikoiltaan — ja tuolit — pöytä! No, voi valkoisen kirjava! (ruokasalin ovelle) Hilda, Kustaava. Tulkaapas katsomaan. Oletko sinä, Tilda, menettänyt vähäisenkin järkesi?

TILDA

MIMMI

Kamreeri! Eihän täällä näy koko ihmistä — Hilda ja Kustaava! Tulkaa nyt
Jumalan nimessä.

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

Tuo Tilda! Kun minä tulen sisään, niin en ole huonetta samaksi tuntea.
Kaikki on mullin mallin.

TILDA

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

Niin — Mutta ehti se tuo ihminen. Tuskin tupakkapuotiin pistäydyin ja tuossa kulmassa Riikoskan kanssa puhuin pyykinteosta, kun tämä saa sillä aikaa tämän siivon aikaan. Katsokaa nyt! Kukat! Missäs fikus on?

TILDA

MIMMI

Mieletön! Minun muistikukkani kamreerilta. — Ooh, ja pystyt tuosta uunin ranssilta! Entä taulut seiniltä?

TILDA

MIMMI

Kyökissä! Sinun seinälläsi! Kuulkaa nyt, hyvät ihmiset. Oletteko te milloinkaan tällaista nähnyt. — (Katselee.) Ei tässä tiedä, itkeäkö vai nauraa.

TILDA

Kamreerihan se käski viemään pois fikukset ja porsliinit ja kuvapaperit. Vie nuo kyökkiisi, sanoi. Oisinkos minä muuten?

MIMMI

Kamreeri ja taas kamreeri. Mene kyökkiin siitä. — Jestas sentään!
(Tilda menee) Mihis minä nyt osaan käskeä vieraat istumaan.

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

Niin on kuin vieraassa huoneessa. Rumsteerata nyt tuolla tavalla. Mutta miten se on jaksanut? En minä usko, että kamreeri —

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

HILDA

KUSTAAVA

Olisikohan ihan lääkäri haettava? Kun nyt tällä tavalla. — (Katselee huonetta) Mutta on sillä sentään jotakin järkeä ollut. Ei tämä näinkään olisi hullummin. Katsokaapas, kun tämä hyllykin on oikein sopivalla paikalla.

KUSTAAVA

HILDA

Mutta mitäs tässä on? (avaa) Sikareja! Claro — enhän minä näitä ole ostanut. Mitäs tämä on. Tilda! (ovelta) Tilda! — Tuleppas joutuun tänne.

MIMMI

TILDA

MIMMI

Mitä ihmettä. Odotappas. (Katselee käärepaperia) Kairon tupakkakaupan käärepaperissa!

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

MIMMI

TILDA

MIMMI

TILDA

Niin, mistä minä sen tiedän. Kamreeri istui sisällä, kun minä pesin astioita kyökissä —

MIMMI

Älä sinä kiertele! Katso minua silmiin! Tuliko tänne äsken joku juoksupoika tai naisihminen? Joku, joka olisi tuonut tämän paketin?

TILDA

MIMMI

Sinä itsepäinen juntti! No, mutta sen sinä ainakin tiedät, milloin kamreeri siirrätti nämä huonekalut? Häh?

TILDA

Se huusi minut kyökistä tänne ja sanoi, nostetaan sohva tuohon, pöytä tuohon —

MIMMI

Älä nyt valehtele, Tilda! Minä kysyn sinulta vielä kerran — tämän ainoan kerran — kuka tupakat toi?

TILDA

Mistä minä teidän tupakkanne tiedän, tiedän jo! — Kaikkiin sitä pitääkin joutua syyttömän ihmisen. (Menee paiskaten ovea).

MIMMI

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

Niin sinä sen sanot, Mimmi. Mutta yhden asian minä sinulle sanon, usko jos uskot. Lindenin Lillin perässä se Lönnberg juoksee —

HILDA

MIMMI

HILDA

Niinkuin ei Sihvonen tietäisi. Töissäkin iltana kuskasi Eläintarhaan näitä.

KUSTAAVA

Ja Lindenskä — siinähän ne asuvat meidän naapuritalossa Lindenit — puhuu koko maailmalle, miten meidän Lillistä nyt tehdään kamreerska.

MIMMI

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

Ehei. Ei meiltä vain niin Lönnbergiä oteta. Saattepa nähdä. Vai niin, että Lindenin Lilli tässä. Mokomakin. Tuossa juoksenteli vielä joku vuosi sitten kakarana kadulla —

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

Panee mitä panee, mutta ei se kuitenkaan Lönnbergiä, ei niinkauvan kuin minun sormeni liikkuu.

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

Pidän kylläkin. Ja mikäs minun on pitäessä. Kenenkäs luulette tässä kaiken olevan? Minun ne ovat mööpelit, minun kaikki. Minulle ne on kamreeri luovuttanut —

HILDA

KUSTAAVA

MIMMI

Että ihan. En minä ole ruvennut niitä lointelemaan, kun kerran niin on sovittu. Mutta niin se vain on.

KUSTAAVA

MIMMI

Niin, niin. Sopimus tehtiin sellainen. Kyllä Lehtinen, se Kuosmasen kompanjooni, tietää. Kysykää siltä, jollette usko. Että ei täältä vain niin kamreeria kuljeteta. Tulkoon sitten Lindenin Lilli, tulkoon. Tyhjän saa. Oisinkos minä tässä ilmaiseksi rehkinyt, ollut kaikessa vastuussa vain piian paikalla? Ehei! Lönnberg on Mimmi Miettisen Lönnberg, ettäs tiedätte — kaikkine hynttyineen.

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

Yrittäköönpäs. Annas, kun minä tästä nousen töppösilleni, niin — (kyökistä kuuluu astioiden kilinää) Mitä se Tilda siellä särkee? (menee).

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

No, tietenkin. Ainahan se on Mimmi ahne ollut. (Kuuluu kiivaita ääniä)
Kuules nyt!

HILDA

MIMMI

Pieniksi pirstoiksi. Tilda! Tuo se nyt tänne, senkin! (Tilda tulee)
Pahuusko sinun panikin viemään sen sinne kyökkiin? (näyttää kappaleita).

KUSTAAVA

MIMMI

TILDA

KAIKKI

TILDA

Niin juuri, se, joka täällä äsken huushollasi. Minä vain en sitä maksa (menee).

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

TOINEN NÄYTÖS.

No, eikö sitä Tildaa jo ala kuulua? Kello on kohta viisi ja minun pitäisi ehtiä ajoissa päivällisille.

MIMMI

Missä kummassa se viipyykään? Olisihan sen jo pitänyt ehtiä takaisin. Vaikka mikäpä sen tietää, onko Sillmanskakaan saanut kauluksia valmiiksi, kun se muutoinkin jätti ne näin sunnuntaiksi. Eivät ne pidä puheitaan silittävät. Jos tilaat täksi lauvantaiksi, saat viikon perästä. Olisikin kamreeri antanut vain minun ne silittää. Mutta kun niiden nyt piti olla niin erittäin hienoja tällä kertaa.

LÖNNBERG

MIMMI

Onko sillä tirehtöörillä sitten jokin merkkipäivä, vai mitä se nyt taas juhlii? Vastahan siellä oli kemut.

LÖNNBERG

On — on — lienee ollut kaksikymmentä vuotta ylitirehtöörinä. — Mutta kyllä se nyt viipyykin. Onko puku muutoin kunnossa?

MIMMI

On toki. Itse omin käsin prässäsin, (ottaa esille frakkipuvun) Kamreeri katsoo. Klahvit ovat niin sileät. Ja eikös kelpaa housutkin? Poimut niin selvät ja terävät. (Antaa puvun).

LÖNNBERG

Onhan ne. Kyllä Mimmi osaa. Tietää sen. Kiitoksia vain, (menee. Alkaa kuulua kopinaa)

MIMMI

No, sieltä se nyt tuleekin. (Tilda ovesta) Kyllä sinä taasen viivyit.
Anna tänne kiireesti paketti, (ottaa paketin)

TILDA

MIMMI

Arvasinhan sen. (Avaa paketin.) Minä valitsen kiiltävimmät. Tuossa on mansetit. Eivätpä ne nyt ole oikein viimeisen päälle. Tuossakin on ruostetta. — Odotas, Tilda! — Tuo kaulus lienee kiiltävin. Ja tämä sileä rinnustin. Vie ne nyt kamreerille, (antaa Tildalle) Siellä on kait kamreerilla napit ja rusetti. Silkkinenäliina on pöydällä. (Tildan mennessä) Kylläpä se nyt laittelee itseään. (Tilda palaa) No, mitä töitä sillä Sillmanskalla nyt oli niin kiireellisiä näin pyhäpäivänä?

TILDA

MIMMI

TILDA

Niin, sen pyykkärin tytön tuosta Mariankadulta. Onhan sillä
Lindenskalla meidänkin pesetetty.

MIMMI

TILDA

Sillä kun pitäisi olla jotkin juhlat. Olivatko ne nyt vallan häät? En minä oikein oivaltanut.

MIMMI

TILDA

Häät ne olivat sittenkin, häät tosiaan, koska sen pitäisi saada oikein sellainen isonen virkamies. Oliko se ihan oikea kamreeri?

MIMMI

TILDA

Lörpöttelet! En minä mitä lörpöttele. Sillmanska sitä sanoi. Oikein sen pitäisi olla suuria herroja, koska elelee hyvillä palkoilla, kuulemma.

MIMMI

TILDA

Tänä iltana. Kello neljään olisi pitänyt kaiken olla valmiina — sillähän se Sillmanskakin niin hätäili — kun kuulemma kuudelta vihitään.

TILDA

Totta se on. Kuudelta se oli. Lindenskä siellä jo istui itsekin odottamassa ja pani sellaista porua.

Herra siunaa, mutta olen minäkin nyt aika hölmö. Sehän on tämä meidän kamreeri, kun se neiti silloin itse sanoi —

MIMMI

TILDA

Jaahah! Viittä vailla. No, ehtiihän tästä. (Laskee pienen paketin kaapin kulmalle) Kas, kun tuo on kireä, ei tahdo mahtua. Olisiko Mimmi hyvä ja auttaisi?

Täytynee tässä. Mutta näinköhän se kamreeri onkaan päivällisille lähdössä?

MIMMI

LÖNNBERG

MIMMI

LÖNNBERG

MIMMI

LÖNNBERG

MIMMI

Niin, sattuu sitä Mimminkin korviin kulkemaan sellaisia ihmeitä. Lönnberg, Lönnberg! Muistaako, Lönnberg, mitä Lönnberg sanoi, kun se tuo tytönhetale viimeksi täällä rumsteerasi? Muistaako?

LÖNNBERG

MIMMI

LÖNNBERG

MIMMI

Että se on jäävä sellaiseksi kuin jäi Bergmanin Maijankin juttu, ettei se uusiinnu, että se painetaan siihen, muistaako?

LÖNNBERG

MIMMI

Ja sentähdenpä ei näistä häistä eikä hääpäivällisistä nyt tulekaan mitään. Ymmärtääkö, Lönnberg?

LÖNNBERG

MIMMI

Vieläkö se Lönnberg vain kiertelee? Ei minua petetä nyt, ehei! Vai päällikön päivälliset! Ei niihin Lindenin tyttären hameita tärkätä.

LÖNNBERG

MIMMI

Jokos vetäsi se naula? Ja että Lönnberg kehtaa veijata vanhaa Mimmiä. Olen tässä vuosikymmenet puuhannut ja rehkinyt. Ja kenenkä eteen? Kamreerin, aina vain kamreerin, (alkaa tulla liikutetuksi) En ole vaivojani säästänyt, en. Surkeilematta olen juossut ja häärännyt, paistanut ja leiponut ja — (alkaa itkeä) ooh!

Muistaahan kamreeri, kuinka sovittiin, kun minä nämä mööpelitkin sain? Muistaahan? Kun luvattiin vielä, että vihitäänkin, kun virka nousee ja palkat paranevat, vaikkei kiirettä pidettäisikään. Minä hupsu, kun silloin suostuinkaan. Olisi silloin pitänyt hoksaamani ja ottaa, kun oli otettavissa. Ooh!

MIMMI

Ohhoh, (kuivaa kiireesti silmiään) Käske sisään. Käske istumaan ruokasaliin. (Tilda menee).

MIMMI

Kustaava istahtaa hetkiseksi. Minä tulen heti. (Ovessa.) Ei se Kustaavakaan muulloin. — Mihin se kamreeri meni? (naputtaa sänkykamarin ovelle) Onko kamreeri siellä? (Avaa oven.) Ei ketään! (Eteiseen.) Mennyt! — Ja menikö se sittenkin? Mitä Herran nimessä minä nyt teen? — (miettii) — Kustaava, Kustaava! (ruokasalin ovella) Tulehan tänne, Kustaava! (Kustaava ovella) Kuule nyt, se — se meni!

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

Herra siunaa, etkö sinä sitä tiedä? Ooh! (itkee) Mitä minä nyt teen? (katsoo vielä kerran ovesta) Mennyt se on. Tyhjä huone.

KUSTAAVA

No, jos meni, niin anna mennä. Kerrankos ne herrat menevät. Ruveta niitä vahtimaan! Suotta sinä, Mimmi, tuolla lailla yhteen kiinnyt, elähtänyt ihminen. Ruveta heti vetistelemään, jos toinen lähtee vaikka vähän kävelylle.

MIMMI

Kävelylle! Jospa se olisikin lähtenyt kävelylle, mutta — kun se — me-meni —

KUSTAAVA

Niin no! Itsehän ne mittansa tietävät. Ei ne milloinkaan liikoihin mene niinkuin nuo jätkät. Lasin pari ottavat. Kas, tästä nyt sitten mies keikahtaa. Joutavia! Eikä se tämä kamreeri olekaan mikään viinaan menevä. Ei ainakaan ole mainittu —

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

No, yhtä sitä kuulee! Mutta mistäs sinä sen sait tietoosi? Sanoiko se kamreeri itse?

MIMMI

Vai sanoi? Tilda sen kuuli Sillmanskalta, siellä kun tärkättiin sen hameita —

KUSTAAVA

No, totta se sitten on! Ja enkös minä sitä sanonut? Kun se Lönnberg kerta joutui sen tytön koukkuihin, niin siihen tarttui. Sanoinhan minä sen. Se on toista kuin Bergmanin Maija. Sellainen lintu. Ja sillä on sisua niinkuin Lindenskälläkin —

MIMMI

Ja kun minä olen sillä muijalla vielä pyykkinikin pesettänyt ja tuollaisen tekee!

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

Mimmi-raasu! Voi sitä ihmisten pahuutta! Ja että se Lönnbergkin viitsii, vanha mies! Minkä sekin siitä saa? Pahan vaimon, sanon minä. Ei Lilli ole Mimmin veroinen, ei. (Mimmi on peilaillut kaapin edessä ja pyyhkinyt kasvojaan. Huomaa silloin Lönnbergin äsken unohtaman pienen paketin ja katselee sitä).

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

Niin, kun minä tässä panin kiinni sen hansikkaan nappia, niin eikös se laskenut sitä tuohon kaapille ja — (nauraa) Vihkiköönpäs nyt!

KUSTAAVA

Annas, kun minäkin sitä vilkasen. (Ottaa sormuksen.) Oikein siinä on päivänmäärät ja kaikki. Ja kuinkaan siinä on Lindenskä mahtanut pöyhkeillä! Mutta nyt hämminki syntyy, kun sormusta ei löydykään.

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

Onhan sitä lystiäkin välistä. Varsinkin näin hääpäivänä (Kustaava nauraa).

MIMMI

Kerrohan nyt sinä ensin, mitä tiedät. Ei vain se sinun miehesi ole tänään sen nuoren parin kuskariksi sattunut?

No, ei paremminkaan käy! Sattuihan se ja siitä minun pitikin tullakseni kertomaan.

KUSTAAVA

MIMMI

Se oli nyt sillä tavalla, että meidän äijä oli juuri siitä ilta-ajolle lähdössä tuossa viideltä, kun Lindenskä tuli meille sellaisen touhun kanssa. Sanoi juosseensa kaiken päivää landoota hakien —

HILDA

Niin — landoota. Minä luulin ensin, että se sitä haki jollekin herrasväelle hautajaisiin. Mutta ei vähät mitään. Lillin hääajoonhan se. — »Olin Sillmanskalla», sanoi, »Lillin hameita odottamassa ja näin viivyin», sanoi. »Mutta saisikos teiltä vielä sellaista? Kun se kamreeri tahtoo, että papin luo on ajettava sellaisessa», sanoi. — »Mikäpäs siinä», sanoi Sihvonen. Kuuluvat papin luota sitten ajavan Alppilaan illallisille. Landoo tilattiin puoleksitoista tunniksi.

KUSTAAVA

Niin sitä pitää. Vai sitten Alppilaan? No, sanoiko tuo, ketä sinne on kutsuttu?

HILDA

Samassa läksin kun äijäkin. Kiireen kaupalla. — (Epävarmasti.) Mutta — tiesikös se Mimmi sitten siitä?

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

MIMMI

Onhan toki. Missäs se muualla? (antaa sormuksen) Niin — niin — katsele vain tarkkaan!

HILDA

Vie sinua! On kun onkin. Päivänmäärät ja kaikki! (toiset nauravat).
Miten tämä täällä —

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

Niin — ja kahvit sen päälle juoda pitää (ovelle) Tilda, onhan sinulla jo kahvi siellä?

MIMMI

No, tuo vain sisälle sitten. (Tilda tulee) Laske tuohon pöydälle. —
Onhan se vain nyt kuumaa?

TILDA

HILDA (Mimmin askarrellessa) Tuosta Tildasta muistuu mieleeni se viimekertainen suursiivous —

KUSTAAVA

MIMMI

Rupesi ennen aikojaan, (nauravat. Eteisen ovi kuuluu käyvän) Mutta kukas se siellä?

HILDA

MIMMI

No, olkaapa» hyvät ja ottakaa tuosta kahvia. — Pysykää vakavina. (Ovelle.) Kas, kamreeriko se siellä? Pianhan sieltä palattiin. Minulle tänne sattui tulemaan vieraita. Eihän kamreeri pane vain pahakseen? (Kamreeri kurkistaa ovelta ja vetäytyy takaisin.) Kamreeri astuu sisään! Kyllä minä vieraineni tästä siirryn tuonne ruokasalin puolelle.

HILDA

MIMMI

Hst! (kamreeri kurkistaa sänkykamarin ovesta) Mitä se kamreeri? Mikäs nyt on jäänyt? (Toiset iskevät silmää. Mimmi menee ovelle) Jos se olisi täällä. Mikä se mahtaa olla?

Ei se mikään. Pahusko sen —? (astuu sisään ja sanoo sivumennen) Päivää (hakee ympäri huoneen). Kas, kummaa! (Koettelee taskujaan).

MIMMI

LÖNNBERG

MIMMI

Ei Tilda ole täällä käynytkään, (kamreeri peräytyy ovesta). Olisiko se ollut kovin tärkeääkin?

Olisinhan minä sitä tarvinnut. (Koettelee uudelleen taskujaan.)
Hiivatti sentään! (menee jälleen sänkykamarin puolelle).

Antaa sen hakea, (äänekkäämmin). Olisihan siellä ollut sitä kaakkuakin. (menee ruokasaliin päin) Tilda! Leikkaappas siitä isommasta kaakusta. Se on siinä yläosassa. (Toiset laskevat kuppejaan.) Taisi jo jäähtyäkin?

MIMMI

Kaadan sitten tuosta kuumempaa. — (Korottaa ääntään.) Usein sitä katoo tavara ihan käden käänteessä.

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

LÖNNBERG

MIMMI

LÖNNBERG

KUSTAAVA

MIMMI

KUSTAAVA

Jo nyt on itse hiivatti! (Jää tylsänä tuumimaan. Samassa ovikello soi.
Säpsähtää) No, nyt se tuhonsa teki! (syöksyy ovesta ruokasaliin päin
Tildaa vastaan, jonka kaakkuvati lentää lattialle) Ohoh! (katoaa).

TILDA

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

TILDA

MIMMI

Kun paninkin siihen niin hyvät aineet. Käy hakemaan siitä harja ja rikkalapio. (Tilda menee. Kustaava ja Hilda rupeavat ahmimaan kaakun paloja pöydältä. Ovikello). No, kuka kumma se siellä? (menee eteiseen).

HILDA

MIMMI

Kiitoksia. Kyllä minä tunnen vanhastaan. Näinhän minä, kun Lilli ennen paljasjalkaisena tuossa kadulla ruutua hyppäsi —

LILLI

Niin — lapsena, (kääntyy Hildaan) Ja täälläkös se Sihvoskakin? Päivää.
(Tervehtii).

HILDA

Päivää. No, onpas se Lilli nyt nättinä. (Lilli on morsiuspuvussa) Niin, tässä on rouva Roslund — jos saan kunnian esitellä, (tervehtivät).

MIMMI

LILLI

Ei — ei — kiitoksia, Mimmi hyvä. Eihän toki. Minulla ei ole mitenkään aikaa. Piti vain välttämättä tavata kamreeria. Missä se viipyykään? Kun unohti vihkimäsormuksen kotiin.

LILLI

HILDA

KUSTAAVA

MIMMI

LILLI

TOISET

LILLI

MIMMI

HILDA

Päästiinpäs näkemään. (Lilli peilin edessä. Koettelee hänen pukuaan)
Oikein se on täyttä silkkiä. Mitähän tuo on maksanut metriltä?
(Kustaavakin hypertelee).

LILLI

KUSTAAVA

LILLI

Niin, ja laskee siihen vielä brodyyrit ja pitsit. Tekopalkkakin nousi yli viidenkymmenen. Mutta se onkin makasiinissa ommeltu.

HILDA

Ohhoh! Lilli näyttää nyt koko komeutta meille, kun kerran satuttiin paikalle.

KUSTAAVA

LILLI

HILDA

Ohhoh, ohhoh! (Lilli pyörähtelee ja nostelee laahustinta) Ja sellainen laahustin! Ihanhan siihen on mennyt metrittäni silkkiä.

LILLI

HILDA

Lilli kääntää vielä tuota selkäpuolta. Kylläpä se on hyvin ommeltu.
Istuu kuin valettu. Se onkin Lillillä tuo ruumis!

KUSTAAVA

Niin — muutoinkos kamreeri. Ja komeat sillä on morsiamella nuo rannerenkaat, kellot ja sormuksetkin. Katsoppas, Hilda.

LILLI

Kamreeri osti tämän rannerenkaan Fagerroosilta ihan väkisin. Enhän minä olisi, kun sekin maksoi satakahdeksankymmentä.

LILLI

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

LILLI

HILDA

KUSTAAVA

LILLI

Herra siunaa! Eihän vain Iisakki ole sairastunut? Tuollako se on? (ruokasalia kohti) Minä menen katsomaan.

MIMMI

HILDA

KUSTAAVA

MIMMI

LILLI

Siunatkoon! Sittenhän se odottaa minua landoossa. Ja minä rupatan tässä. (Vetää kappaa ylleen.) Olen minäkin hupakko. Kyllä minun nyt täytyy mennä —

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

No, kun se sen kaakkuvadin minun käsistäni sorvasi, niin tännepäinhän se tuosta ovesta livahti. Eikä sitä sitten enää ollut kyökissäkään, kun minä tulin sitä harjaa hakemaan. Eikä sitä äsken Mimmi-neitikään löytänyt, vaikka kaapitkin katseli.

MIMMI

LILLI

MIMMI

Juokse sinä, Tilda, kadun puolelta vastaan. Minä menen täältä. (Tilda huoneen läpi eteiseen).

LILLI

KUSTAAVA

Katastellaan. (Kumpikin keskilattialla.) Sanoppas nyt, Hilda, mitä sinä tästä oikein meinaat?

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

Niin, Savosen sanoin — eikä meitä muuten kaikkiin olisikaan. Mutta en minä vain nyt tahtoisi olla kamreerin housuissa —

KUSTAAVA

En, Jumala paratkoon, minäkään, (eteisen ovi käy). Maltahan, Tilda tulee. (Tilda ovesta). Näkyikö sitä?

HILDA

TILDA

HILDA

TILDA

HILDA

TILDA

Tuossa se vain oven edessä istua köröttää (ovikello) Ketäs sieltä nyt tulee? (menee avaamaan).

TILDA

En minä nähnyt. (Tulevat peräkkäin) Kävin tuolla kulmassa asti, mutta ei sitä ollut koko kadulla.

KUSTAAVA

MIMMI

LILLI

MIMMI

LILLI

MIMMI

Vielä häntä kysyy. Eihän sitä nyt kukaan väkipakolla vihille. Pääsikin juuri minulle sanomasta, että eihän hän Mimmiä —

MIMMI

Niin — Mimmiä juuri. Ei se Lönnberg vain niin Mimmiä jätä. Jopahan!
Vaikka niitä tuleekin poskesta kaiken maailman västäräkkiä —

LILLI

MIMMI

LILLI

Niin — niin — ruvetaan tässä noin vielä sortamaan. Luulettekos minun niin hyvillä päivillä tässä olevan? Joka vuosi, joka Jumalan kevät tämä sama kuhina niinkuin soitimessa. Vaikka ei nyt ihan vihille asti — eihän niitä niin pöhköjä — (itkeä tuhertaa).

LILLI

MIMMI

Onhan sen ennen saanut niiltä varjelluksi. Se on hyvä mies, Lönnberg, sellainen taipuisa ja se antaa perään jokaiselle, tulkoon ihminen mistä maan ääristä tahansa. Mutta keväisin se aina joutuu noihin motkelluksiin. Sitten kesän päälle se taas tasaantuu ja syksyllä on siivosti kotona kaiket illat —

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

Se on kunkin vereen pantu. En minäkään siitä Lönnbergiä tuomitse, en — jopahan. Kun vain nyt tulisi, niin hyvänä pitäisin, hyvänä —

KUSTAAVA

MIMMI

Kyllä se nyt saa Lillikin tällä kertaa hakemiset jättää ja saa jättää vastakin.

LILLI

Eipästä vain! Vai jättää! Ehei! En minä ole niitä ihmisiä, jotka heti vetistelevät, en. Enkä minä alullepantua lyö lapeittiin. Tämä onkin sellainen tyttö, ettei —

Mutta minä olen kanssa Mimmi minä! Ja sen minä sanon, ettei minultakaan toinen ensiksi omaani ota.

Sepähän nähdään, kuka tässä pitemmän korren vetää. Minäkö vai Miettisen
Mimmi?

MIMMI

HILDA

TILDA

HILDA

LILLI

HILDA

LILLI

MIMMI

Niin, sitä minun piti vielä kysästä, että mistäs se Mimmi nyt miehen ottaa, kun minä Lönnbergin siltä vien (nauraa hohottaa). Hyvästi, (menee).

MIMMI

HILDA

MIMMI

Ja minä istun tässä ja odotan, sillä tulee se Lönnberg kerta kuitenkin takaisin.

KUSTAAVA

HILDA

KOLMAS NÄYTÖS.

TILDA

MIMMI

Aina se. Sano sille, että kamreeri on niin heikkona, ettei se jaksa ottaa vastaan vieläkään. (Tilda menee) Hyvä Jumala sentään.

Se jätti nämä ja sanoi, että kamreerin on pantava näihin nimensä, ja että ne pitää olla huomenna ennen kello kolmea valmiina. Se herra tulee noutamaan.

MIMMI

TILDA

MIMMI

Taas se soi. Tätä höntyytä se on nyt ollut päivästä päivään. Tilda, käy katsomassa, kuka siellä on, ja kysy, mitä sillä on asiaa. (Tilda menee) Minä en totisesti jaksa tätä enää. Lähden tästä lipposilleni.

MIMMI

No, Jumalan kiitos, viimeinkin oikeita ihmisiä. (Koputetaan.) Sisään, tehkää hyvin. Sisään.

MIMMI

Kiitos, kuten näkyy. Tehkää hyvin ja istukaa. Sitä samaa levottomuutta aamusta iltaan. Kuinka monta päivää siitä jo tänään lieneekään. Eihän niitä enää osaa pitää luvussakaan.

LEHTINEN

Ja vielä mitä. Missähän maleksinee? Lieneekö tuo enää hengissäkään koko ihminen!

LEHTINEN

MIMMI

Järkeväkö lie vai mikä. Mutta ei se tuo Lindenin tytön juttu ainakaan mitään järkevätä ollut. Ruveta nyt, kihloissa kun on, noin vain äkkipäätä naimiskauppoihin toisen kanssa ja vielä vanhalla ijällään.

LEHTINEN

Niin no, se puolihan siinä kyllä oli joutavata, kun on kihloissa toisen kanssa, mutta eihän Mimmikään kaiketi naimiskauppaa sellaisenaan vieroksuisi!

MIMMI

LEHTINEN

MIMMI

Kaikkiakin se Lehtinen taas kyselee. Itsestäänhän tuon kait paraiten arvannee.

LEHTINEN

Jaa, jos minä saan ajatukseni siinä asiassa sanoa, niin käy se vaikka näin minunkin ijälläni ja Mimmin ijällä myöskin.

MIMMI

Nyt se Lehtinen jälleen meni väärään puuhun, (nauraa) En minä ainakaan sellaista jaksa ajatella. Sitä on jo ohi aikansa. Mitäs minunlaiset enää kuhertelemaan!

LEHTINEN

Vai minunlaiset! Paljonkos sitä vielä on Mimmillä ikiä. Alle viidenkymmenen. Muistanhan minä vielä hyvin hyvästi ne ajat, kun me vähän niinkuin armasteltiin.

MIMMI

Kaikkia se muisteleekin. Ne ovat niin monen talven takaisia, ettei niistä enää kannata puhua. Eikä se tullut parailleenkaan.

LEHTINEN

Ei, kun kerkisi Mimmi Lönnbergiltä kihlat ottaa. Niin, onpas vain sen kanssa sitä asiaa ajatellut Mimmi vieläkin!

LEHTINEN

MIMMI

No, voi sitä Lehtistä! (elävämmin) Anteeksi, kun olin aivan unohtaa sikarit! (tarjoa) Tässä pitäisi olla hyvää lajia. Tehkää hyvin.

LEHTINEN

Kiitoksia. Mielellään sikarin sytyttääkin, kun Mimmin kädestä sen kerta saa. Niin, se tuntuu sekin antajan mukaan aina paremmalta.

MIMMI

Kyllä se osaa, (nauraa) Mutta siksipä minä Lehtisestä pidänkin. Ei sen seurassa tule ikäväksi olo.

LEHTINEN

Samat sanat. Sen vuoksi minäkin haen aina ne hetket, kun Lönnberg on poissa ja talo tyhjänä.

MIMMI

LEHTINEN

MIMMI

Niin, kun minä nyt oikein toden sanon, niin ihan mieleni kevenee, kun kuulen, että Lehtinen sieltä tulee — oikein tuntuu kodikkaalta.

LEHTINEN

Vanha suola, vai miten? (nauravat) Niin tulen minäkin kuin kotiin tänne Mimmin luo — muulloinkin, saatikka nyt, kun saan olla näin kahden kesken Mimmin kanssa.

MIMMI

LEHTINEN

Lönnberg? Mitäpä se? Tyhjän päältäkö hän on ruvennut Lindenin Lilliä riijastamaan?

MIMMI

Ettäkö se ei enää minusta niinkuin välittäisikään? Sitäkö se Lehtinen?

LEHTINEN

Sitäkin. Ei Mimmi pahana pidä — mutta muutoinkos Lönnberg vähän väliä olisi toisiin takertunut. Emme me miehet muutoin mekään. Niin — ja tunteehan tuon Mimmi itsestäänkin.

MIMMI

Niin, niin. Tunteehan sen. Enkä minäkään kait muuten, mutta kun on se sormus. Se niin yhdistää.

LEHTINEN

Yhdisti tietenkin aikanaan, ymmärtäähän sen. Mutta eihän sen tarvitse enää olla yhdistämässä.

MIMMI

Ei — ei — Mutta sitä on sentään niin kotiutunut kohta parissakymmenessä vuodessa, kun on saman katon alla kerta elänyt, vaikka ei ihan täydessä aviossakaan — niin, ja tottunut.

LEHTINEN

MIMMI

LEHTINEN

MIMMI

LEHTINEN

Ei, ei. Leikki aikanaan. Totta niinä tarkoitan. Ja onhan Mimmi minun viittauksistani sen ennenkin ymmärtänyt. Ja jos ei Mimmi usko, niin tarjoon tässä (kaivaa laskujaan) sitten sormuksenkin. Sehän se yhdistää, kuten Mimmi itse jo sanoi.

MIMMI

Mutta mitenkä se nyt oikein kävisi päinsä? Voi sentään! — — Vaikka, kun minä toden sanon, niin kylläksi tämäkin elämä käy. Enhän minä, jos Lönnberg kerran ja kahdesti, mutta anna kun joka ikinen kevät. Ja jos vain olisi, niinkuin sitä sanotaan, kurtiseerannut ja lirttaillut, mutta ostaa nyt sormukset ja vihille lähteä!

LEHTINEN

MIMMI

Sitähän minäkin sanon. Eihän se Lehtinen toki milloinkaan niin pitkälle, tarkoitan, toisten kanssa.

LEHTINEN

MIMMI

LEHTINEN

Sitähän minäkin. Mitäpäs tässä sitten muuta kuin Mimmi muuttaa meille. Siellä on minulla tilaa enemmän kuin täällä. On neljä huonetta, hyvin kalustettua — tietäähän ne Mimmi. Ja mitä minun tuloihini tulee, niin aina ne ovat vähän paremmat kuin Lönnbergillä. Ja säästöjäkin on — arvaahan sen Mimmi.

MIMMI

Aivaan, arvaan toki. — Olisi se somaa. — Mitähän se Lönnberg meinaisi, kun —

LEHTINEN

Mitäpä hän siitä. Puhuvat, että Lillin hän vain ottaa. Kuuluu aivan valalla vannoneen.

MIMMI

LEHTINEN

Ettäkö ihan vakuuttanut! Jaa'a! Kyllä minä sen sanon, että kun kerta sellainen on ihmistä kohtaan, joka semmoisen ajan on hänestä huolta pitänyt, juottanut, syöttänyt, pitänyt puhtaana paidasta alkaen, niin —

LEHTINEN

MIMMI

LEHTINEN

MIMMI

Mutta mitenkä se nyt oikein kävisi päinsä, kun minulla on nämä tavaratkin ja kaikki? Että ottaisinkos minä nekin sitten?

LEHTINEN

Mitä me niillä. Me teemme, Mimmi, omat sopimuksemme. (Asettuu sohvalle Mimmin viereen.) Jos sitten koeteltaisiin tätä sormusta. (Painaa sormeen.) Kas noin!

MIMMI

LEHTINEN

Niin, Mimmi, (nojaa Mimmin olkapäähän) Minä olen niin kovin yksinäinen,
Mimmiseni.

LEHTINEN

MIMMI

LEHTINEN

Nuorempia? Niitä aikanaan. Ja mikäs vika on Mimmissä? On maiheva ja verevä. Kelpaa sen kanssa! — (nousee) Ei muuta kuin matkaan vaan!

MIMMI

LEHTINEN

MIMMI

No, kun kerta rouvaksi kanssa, niin — mutta minulla on täällä sentään tätä rihkamaa. Ja onhan sitä vaatettakin mukaan otettavaa.

LEHTINEN

Se on sekin hetken työ. Mimmi rupeaa vain panemaan tavaroitaan kokoon.
Minä noudan muuttomiehen.

No, voi, voi, sitä Lehtistä, kun se on kiireinen. Enhän minä kerkiä tässä kunnolla kääntymäänkään, kun jo —

LEHTINEN

Ollaan tiellä. Hei, hopsan (pyöräyttää Mimmiä) Se on siis sovittu (halailee).

No, sovittu kun sovittu! Kyllä siinä on tuossa Lehtisessä miestä.
Toista se on kuin Lönnberg. Mitähän se sanonee?

LEHTINEN

Lönnberg on nyt viimetalvista lunta. Minä menen sitten noutamaan sen muuttomiehen. Hyvästi siksi, Mimmi! Palaan pian (menee).

Niin — no mikäpäs siinä, (ovelle) Tilda! — Kun kerran rouvaksi kanssa. — Tilda! — (Tilda tulee) Mies se on Lehtinen. — Mistä kumman päästä minä alotan? — Niin, Tilda, kuules, otappas siitä välikonttorista ne kaksi juurikoria ja se pärekori.

TILDA

MIMMI

Tänne, tänne. Minnekäs muualle? (Tilda nousee. Mimmi hyräilee ja kokoo laatikoista erilaista tavaraa. Tilda palaa). Laske se tuohon. (Tilda poistuu jälleen. Mimmi kiireesti pakkaa. Ovikello) Pahuksen kello! — (Tilda tuo toisen korin). Meneppäs avaamaan! (Tilda menee).

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

Tässäkös sitä sitten ikänsä pitäisi ruveta nuhjottamaan? Ja toisia odottelemaan! Minä vähät koko talosta.

KUSTAAVA

MIMMI

Siellä tuo lienee. (Tildalle, joka tulee) Pane se tuonne. (Tilda poistuu) Onko siitä mitä kuulunut?

KUSTAAVA

No, sanovat nähdyn eilen illalla jossakin ravintolassa keskikaupungilla. Lindbergskan mies — se kun on sellainen tampuurimajuri — sitä oli tiennyt puhua.

KUSTAAVA

Oli ja hatussaan se oli ollut. »Antaa akkaväen odotella», oli sanonut, kun Lindberg oli kysynyt, että kotiinkos se kamreeri nyt. »Toiseen kapakkaan», oli sanonut.

Vai odotella! Mimmipä ei enää odottele. Se on sellainen Mimmi, (kiireesti) Rupeappa tuossa vähän avuksi. Täytä sinä sitä koria. Minä otan vaatteita tuolta kaapista, (menee ruokasalin puolelle).

MIMMI

Siihen vain. (Antaa vaatteita.) Tuossa! Pakkaa vain kiireesti, ei ne jouda siinä kauvan olemaan, (menee uudelleen ruokasaliin. Ovi avoinna).

KUSTAAVA

Muuttaa, muuttaa! (tulee) Ja mikäpä muuttaessa, kun on, minne muuttaa (taas ruokasaliin).

KUSTAAVA

MIMMI

Huonekalut! En minä niitä selkääni sälytä (käy ruokasalissa). Minulla on toisia ja parempia. Nuo minä lahjoitan Lönnbergille.

MIMMI

KUSTAAVA

Vai sillä lailla. — Mutta, Mimmi, sanoppas nyt aivan selkeesti, että oikeinko sinä todella hennot jättää sen Lönnbergin.

Hennot jättää! Mokomankin, joka juoksee jokikisen naakan perässä! Hyvän tässä toki jättää. Jätän — jätän varsin — kuulithan sen ja muutan kanssa. Ja tänäiltana. Tästä paikasta, (on sitonut koria kiukkusesti).

KUSTAAVA

MIMMI

Muutanko? Nuoren miehen emännöitsijäksi, morsiameksi ja rouvaksi.
Vanhaan virkaanihan minä. En minä uria muuttelemaan, visu ihminen.

KUSTAAVA

MIMMI

On — ja naseva kanssa. Enkä minä menekään enää millekään kuivuneelle virkaelätille. Jopahan! Liikemies se on ja rikas kuin prinssi.

KUSTAAVA

MIMMI

Ja nähdä, (tarttuu korin toiseen päähän) Nostappas tuosta toisesta päästä. Kas niin. Ja valmis se on tuokin. (Nostavat.) Ohhoh! (ovikello) Taas! (menee avaamaan. Eteisessä) Päivää, Hilda.

KUSTAAVA

Enkös minä sitä sanonut, että kyllä se Sihvonen sen — No, kerrohan nyt, mitenkä se —

HILDA

Kun Sihvonen ajeli siitä pitkin katua Satamatorilta kaupungille, niin arvatkaapas, kuka siinä kadulla tepastelee?

KUSTAAVA

HILDA

Humalassako lienee ollut — ei Sihvonen sitä sanonut — mutta rupesi siitä vain seuraamaan sen jälkiä ja ajeli sen perässä kadulta kadulle —

MIMMI

HILDA

Tietysti se olisi siitä jonnekin, mutta eikös paiskannut siihen tuon
Lindenskän parahiksi.

KUSTAAVA

HILDA

Se lyöttäytyi heti Lönnbergin kintereille ja alkoi seurata sitä ja kulki sen perässä kuin mikäkin —

KUSTAAVA

MIMMI

HILDA

Odottakaapas nyt vähän, kun minä kerron. Kun Lönnberg kierteli sitten lopulta siihen Kluuvin kulmalle, niin eikös ehättänyt Lindenskä sinne tyttönsä tupakkapuotiin —

MIMMI

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

KUSTAAVA

HILDA

Jäi. »Nyt sinä, Iisakki, et menekään!», oli sanonut. »Nyt lähdetään meille!» — Sihvonen kuuli kaikki siinä kadun kulmassa — Ja oli siinä tietysti muitakin näkijöitä. — Niin, ja mukaansa Lilli Lönnbergin oli ottanut.

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

Niin — jouti — kait. Mutta täällähän se on sen sormuskin ja nämä kaikki —

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

Ettäkö ihan todella? — Sitä minä tässä katselen, että oikeinko sinä olet muuttohommissa, vai mitä tämä on? Ja ettäkö sinä jättäisit Lönnbergin?

KUSTAAVA

HILDA

No, älkäähän nyt! — Mutta siinä sinä, Mimmi, teit viisaan teon.
Hiisiäkö ruveta yhtä jahtailemaan!

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

MIMMI

Ja emännöimään. — Mutta odottakaapas, vielä minun on vähän tässä koottava tuota rihkamaa, (ottaa pieniä esineitä) Tässä on. Pane, Kustaava, ne siihen koriin. Mitäs tauluja minä tuosta seinältä veisin? (ottaa jonkun) Kun raamattuni ja virsikirjani olin unohtaa! Ja fikukseni, kauniin fikukseni! (nostaa sen ruokasaliin, palaa heti).

HILDA

MIMMI

HULDA

MIMMI

HILDA

MIMMI

HILDA

No, mikäs sille sitten on mennessä. Siinähän sitä on rakkauttakin tarpeeksi asti.

KUSTAAVA

Rakkautta! Kun minä Roslundin otin ei siinä ollut puhettakaan rakkaudesta. Suoraanhan me toki menimme papin luo ja kristilliseen avioliittoon. — Niin, ja on kait se uusi hyvänlaatuinen luonnoltaan?

MIMMI

HILDA

MIMMI

KUSTAAVA

HILDA

Oli se jo nyt, mikä oli! — Nostetaanpas nämä korit tuonne ruokasalin puolelle. Tilda asettaa ne sitten rattaille. (Ryhtyvät nostelemaan.) Kas niin! (kantavat korit pois) Sielläkin on vielä pakkailemista. Autappa, Hilda, tuosta. (Jäävät sinne).

Ei ketään. — (Kuuntelee.) Ei taida Mimmi olla onneksi kotona, (vetäytyy pois ja avaa jälleen oven) Mutta tule hiljaa, Lilli, (tulevat).

LILLI

LÖNNBERG

LILLI

No, jo vähemmästäkin. Kyllä sinä, Iisakki, retkeilit nyt viimeisen kerran. Kuulitko?

LILLI

LÖNNBERG

LILLI

LÖNNBERG

Se onkin täällä. (Tilda peräytyy. Ovi jää raolleen) Pakkaa siihen niitä liinavaatteita. Joko ne muuttorattaat ovat pihassa?

TILDA

MIMMI

LILLI

LÖNNBERG

LILLI

LÖNNBERG

Älä sinä sano niin. Mimmi on hyvä ihminen. En minä niin vain Mimmistä erkanekaan (istuu varmempana).

LÖNNBERG

KUSTAAVA

HILDA

MIMMI

MIMMI (ovella, äänettömyys) Sooh! Vai täällä sitä nyt sitten istutaankin? Koko herrasväki kaikessa komeudessaan. Hilda ja Kustaava, tulkaapas nyt katsomaan tätä pariskuntaa (toiset pilkistävät, mutta peräytyvät heti ja painavat ovea kiinni).

LÖNNBERG

LILLI

Niin — täällä sitä taas ollaan, Mimmi. Ja kukas se meistä lopulta sen kamreerin käsitti, häh?

MIMMI

En minä ole juossutkaan koko viikkoa kiinniotolla niinkuin joku muu kuuluu tehneen. Jopahan. En minä ole sellaisessa poltteessa miesten perään.

LILLI

Mitäpä ne vanhat enää. Johan se toki Mimmiltä on luontokin lopussa, (nauraa) Vai mitä, Iisakki?

LÖNNBERG

MIMMI

LILLI

Tarrasi kun tarrasikin ja niin lujaan tarrasi, että kiinni pysyy. (taputtelee Lönnbergin) Se on tämä Iisakki niin kultunen, niin kultunen.

MIMMI

Niin kultunen. Eikös käy Mimmin kateeksi? (huojuttelee itseään
Lönnbergin kaulassa).

LÖNNBERG

Eihän se Lönnbergkään tuollaista. Inhottaa tuo Lönnbergiäkin. Enkä minäkään. Jätän omiin oloihinsa. Minulta saavatkin olla nyt rauhassa, (menee)

LILLI

Vaihtamaan pukua? Jopa nyt jotakin. Kelpaat sinä vähän siistittynäkin.
Mikäs sinussa on vikana? Käännäppäs. (Kääntelee Lönnbergiä.) Frakki on
hyvä tuoltaan. Housut vain vähän rypyssä. Uusi rinnus ja puhdas kaulus.
Sillä hyvä.

LÖNNBERG

Kaikkea vielä. Et sinä nyt papin eteen uudessakaan puvussa, (painaa tuoliin) Istu tuossa. Minä haen kaulukset ja muut vehkeet sänkykamarista (menee).

LÖNNBERG

Hiivatti vieköön koko tytön! Minä olen jo saanut taipeekseni koko vihkimisestä ja näistä häistäni.

LÖNNBERG

MIMMI

Niin — minä muutan. Mikäpä tässä rupeaa olemaan — toisten tiellä — kun se Lönnberg kerta alkoi tuollaisia tänne vetelemään perässään — niin eihän sitä kunniallinen ihminen —

MIMMI

Vai turhista! Ovatko nämä nyt enää mitään turhia tällaiset? Häät ja morsiamet — ja mokomatkin morsiamet kuin tuollaiset. Ei se Mimmikään ole mikään viilipytty, ei tokiinsa — jota vain jokainen tässä — Vielä vanhalla ijällä kun pitikin joutua tällaiseen ristin rangaistukseen. (alkaa vetistellä) Olisihan sitä vielä kärsinyt hyvät ja pahat, mutta ei toki tällaista —

MIMMI

Joutua tällaiseen häpeään, kunniallinen morsian-ihminen niinkuin minäkin, kun sellaiset ajat on asunut kuin kotonaan konsanaan (itkee).

No, Mimmi, Mimmi! — Mitä se Mimmi nyt? — Kyllähän me tässä vielä. — Ei
Mimmi nyt ota niin pahakseen. Mimmi koettaa rauhoittua. No, kas niin!
Mimmi rauhoittuu! Rauhoittuuhan ja lakkaa itkemästä —

Pois siitä! Vai vielä taputtelemaan? Riisu frakkisi! Tuossa on kaulus, (alkaa riisua Lönnbergiä) Mitä se siihen jälleen veti itsensä?

Ota tuo kaulus pois. — Niin, että vieläkö se Mimmi yhä siinä hapuilee? — (puuhaa pukemishommissa)

MIMMI

Hapuilee! Kuka tässä oikein hapuilee? (nauraa) Kun pitää miestä itselleen ihmisen hakea ihan väkipakolla. (Seuraten pukemista.) Noin — noin! Ja on se oppinutkin miestä käsittelemään. Arvaa sen — katukasakka!

Ei se vielä ole hyvästi — kohota tuosta — kas noin! — (Mimmille sähisten.) Leipäsusi!

Kuule sinä, Lindenskän tyttö! Kuulkaa, hyvät ihmiset! Kuulkaa, mikä suu sillä on. Ja Lönnbergkin! Kuulee nyt Lönnbergkin! — Leipäsusi! Olenko minä, Lönnberg, leipäsusi! Lönnberginkö? Olenko?

LILLI

MIMMI

Lönnberg, Lönnberg! — (tätä on pukeutuessa pyöritelty ja kiskottu)
Kuuleeko Lönnberg? — Antaako se tuon ihmisen minua ihan syyttömästi —
Olenko minä Lönnbergin leipäsusi?

MIMMI

LÖNNBERG

LILLI

MIMMI

Huu, huh! (kiertää Lönnbergin toiselle puolelle) Hyvät ihmiset, se käy ihan kiinni! (tarttuu Lönnbergin käsikoukkuun) Lönnberg, apuun! Se käy käsiksi! Lönnberg!

Ahaa! Vai sinä sen aijot ottaakin! Mutta ei, sanon minä! (tarttuu toiseen käsipuoleen) Laske, Mimmi, irti tämä mies! Iisakki, tyrkkää tuo ämmä luotasi! Paikalla!

LÖNNBERG

MIMMI

Ei! Ei sitten likikään! (puristautuu Lönnbergin kylkeen) Eihän
Lönnberg-kulta Mimmiä, eihän?

LILLI

Vai ei! Mutta kyllä minä (tempasee rajusti Lönnbergiä, Mimmi vetää toiselta puolen).

MIMMI

Älkää Jumalan nimessä! Älkää! Lilli! (koettaa irtautua) Älä nyt tuossa.
Menehän siitä. Mimmi, maltahan, Mimmi!

LILLI

Enkös niinä sitä sanonut, ettei se Lönnberg! (kiireesti eteiseen ja takaisin. Lönnbergin kaulaan) Voi, rakas kamreeri!

LÖNNBERG

MIMMI

LEHTINEN

LILLI

Olihan meillä tämän Mimmin kanssa sillä aikaa vähän kahdenkeskisiä keskusteluja siihen suuntaan.

LÖNNBERG

MIMMI

Mitäs se Lehtinen joutavista. Tuli vain puhutuksi. En minä raatsi kamreeria — (antaa salavihkaa sormuksen Lehtiselle) Onhan niitä aina sellaisella miehellä, kun Lehtisellä —

LÖNNBERG

On niitä Heikillä — (vilkasee Lilliin) — jos vain ympärilleen katselee —

LEHTINEN

Niin — no. Ei auta sureminen osansa vähyyttä. Ainahan parempi, jos kukin pysyy omillaan.

Tieheni minä menen. Mokomaakin tässä. — Minä tästä sitten lähden, Lönnberg. Onkos se ompelijattaren lasku maksettu? Että saisi siitä olla rauhassa. (Lehtinen ja Mimmi sillä aikaa iloisesti keskustelevat).

On — onhan se. Mutta — mitä Lillikään kiirehtii? Puhellaan tässä — tässä on tämä kauppias Lehtinenkin. Saanhan esitellä, Heikki — (Lehtinen kohteliaasti kumartaa) neiti Linden.

Sitä minäkin, että herra Lehtinenhän se — en ollut tuntea — (jäävät iloisesti juttelemaan).

LÖNNBERG

Niin, mitäpäs siitä! Eletään tässä kuin ennenkin — ja jos pantaisi parailleen, niin käytäisi vaikka papinkin luona viimein —

MIMMI

LÖNNBERG

Olisiko se sitten niin vaarallista? Sanoo vain muuten — Heikiksi — ollaanhan sitä niin monivuotisia tuttuja.

LEHTINEN

Minä ehdotin vain tälle Lillille, että lähtisimme tästä illallisille
Fenniaan.

LÖNNBERG

LEHTINEN

MIMMI

Mitä joutavia — sellaisen kanssa kun Lehtisen! Meneehän Lilli toki — Mutta älkää nyt niin kiirehtikö, pitäähän meidän ensin täälläkin juhlia. Istukaa nyt hiukan. (Menee touhuissaan).

LEHTINEN

Mutta joko ne nyt täällä näin pitkällä? Sitä minä olen sanonutkin, että kyllä se Lehtinen ehtii.

LEHTINEN

Johan minä jo aivan osattomaksi jäisinkin, jollen viimeinkin yrittäisi — kun se Mimmikin minut jätti.

MIMMI

Niin — jättihän se. (Laskee tarjottimen.) Mutta odottakaahan. Nyt minä muistankin. (Kaapin laatikolle.) Nyt sen saakin Lehtinen, (ottaa sormuksen ja näyttää Lönnbergille) Eikö niin, kamreeri?

LÖNNBERG

Vai siellä se olikin! Niin — no — olkoon menneeksi. (Mimmi antaa sormuksen Lehtiselle.)

MIMMI

Lehtinen saa sen nyt antaa vuorostaan Lillille, kun minä siitä ne nimetkin jo kraapustin pois.

LEHTINEN

LILLI

MIMMI

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN TULEN VÄLISSÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.