The Project Gutenberg eBook of Turma, by Kaarle Halme

HELENA RAUTAJOKI
SIRKKA, hänen tyttärensä
LASSI, Helenan veli
REINO VALTALA
HEMMINKI, Rautajoen vanha isäntä
REETTA, Hemmingin taloudenhoitajatar
SUOMA, palvelustyttö

OHJEITA ESITTÄJILLE.

Helena on hieno luonne, joka ei voimakkaissakaan kohtauksissa koskaan erehdy räikeäpiirteiseksi. Ensimmäisestä esiintymisestään asti on hänessä huomattavissa hermostus ja painunut mieliala, joiden valloilleen pääsemistä vastaan hän on alituisessa taistelussa. Ikä noin 35 v., mutta vaikuttaa nuoremmalta.

Sirkka on hieno ja hento luonne, hyvin taipuisa haaveilemiseen. Vaikka kotiintulo herättää hänessä kokolailla riemua, ei hän silti ole mikään hilpeä luonne. Hän on kyllä eloisa ja ilmeikäs, mutta se on hänessä enemmän sisäistä kuin ulkonaista. Hän on tummatukkainen ja solakka varreltaan, vaikka ei pitkä.

Lassi on entinen ylioppilas, laiskiainen, josta ei ole tullut mitään. On veltto ja saamaton, hidas toimissaan ja liikkeissään. Ikä noin 30 vuotta.

Valtala on siististi puettu, laihankalpea, pintapuolinen herrasmies.
Esiintyy tottuneesti ja häikäilemättömästi. Ikä noin 35 v.

Hemminki esiintyy varakkaan maalaisisännän varmuudella. Ei ole kuitenkaan jäykkä, eikä rehentelevä. Hänen luonnettaan hienostaa pieni leikillisyyden piirre, joka ei jätä häntä aivan kokonaan edes suuttumiskohtauksissa. Hyväsydämisyys pistää myös esille karun kuoren alta. Ikä noin 55 v.

Reetta on teeskennellysti mairitteleva ja makea. On kavala ja viekas, ja hänen maailmankatsomuksessaan on vain hän itse ja hänen etunsa, joita hän ajaa aina, vaiston milloinkaan ohjaamatta häntä valitsemaan enemmän tapaa kuin keinojakaan. Ikä noin 40 v.

Suoma on reipas, tasainen ja kirkaspiirteinen. Hyvätuuli on hänelle luontaista, eikä erikoisista tapauksista johtunutta. Ikä noin 25 vuotta.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

HEMMINKI (istuu sohvapöydän ääressä tuolilla ja juo kahvia. Lopetettuaan naputtaa hiljaa lusikalla kupin laitaan. Katsoo taakseen, kuuntelee, huutaa sitten hiljaa). Reetta! (Tyytymättömänä, mutta hiljaa.) Reetta! (Aikoo nousta, murisee.) Hm!

SUOMA (tulee oikealta, tomuriepu kädessä). No, joko sille vanhalle isännälle ehdittiin tänne kahvi tuoda, vaikka vielä tomut ovat pyyhkimättä. Pianpa se Reetta tänään ennättää! (Alkaa pyyhkiä tomuja.)

HEMMINKI (tyytymättömällä äänellä). Joka aamuhan minä yritän kahvini juoda, ennenkuin — (ivallisesti) — ennenkuin herrasväki herää — (nyökäyttää päätään oikealle) — ja sillä tavalla sitten olen edellä kaikissa aterioissani. (Naurahtaa kuivasti.) Eikö Suoma sitä ole huomannut?

HEMMINKI. Tupakkaa tahtoisin — sikaareja — olen unohtanut avaimet huoneeseeni.

HEMMINKI (katsoo Suomaa). Kas, sinähän olet palvelusintoinen — no, hae nyt sitten — ne ovat pöydälläni kimppu pikku avaimia —

HEMMINKI (halveksien). Kahvi! — Pyh! Kahvi kuin kahvi — eei!
(Tyytymättömänä.) Mutta tämä elämä.

HEMMINKI (hyväntuulisesti). Älä nyt silmiäsi rikki venytä! En minä aina kaikella tarkoita Reettaa. (Katsoo sivulta Reettaa.) Enkä minä myöskään aina ajattele Reettaa — vaikka Reetta ehkä luulee —

HEMMINKI (äkäisenä). Tuo miniä hyväkäs minua harmittaa — kun se iäkseen tuppautui tänne minun puolelleni — — veljineen ja vieraineen —

REETTA. Kyllä kai ne korjaukset kohta siellä kartanon puolella valmistuvatkin.

HEMMINKI (lyhyesti). Se on talon puoli ja tämä on vaarin puoli — ja minä olen vaari — eikä kartanoa ole ollenkaan.

REETTA (mielistelevästi). Isännäksi minä aina sanon — ja niin sanovat muutkin — ja sanoivat vielä poikannekin eläissä — häntähän sanottiin patruunaksi.

HEMMINKI. Älä lörpöttele! Tahtoisit vain itsellesi emännän nimen! — Kyllä minä sinun ajatuksesi tunnen. (Naurahtaen.) Vaimoksi pyrit, mutta — et tahtoisi ruveta muoriksi.

REETTA (tekeytyen loukkaantuneeksi). Minä voin palvella ja hoitaa teitä yhtä kunnollisesti — olematta enemmän emäntä kuin muorikaan — kun kerran pidän teistä — ja olen jo tottunut —

HEMMINKI (vähän ihastuneena). No, sitähän minäkin! Jos Reettaa huvittaa, niin pysyy paikallansa — ja —

REETTA (pusertaa itkua, oikein onnistumatta). Niin kai — kaikkien ihmisten pilkkana — eikä minulle anneta mitään arvoa — piikana pidetään —

SUOMA (tulee vasemmalta). Tässä ovat. (Antaa avaimet Hemmingille.)
Missä pöydällä — pöydän alla ne olivat —!

REETTA (ivallisesti). Vai tuppautuu Suoma meille avainpiiaksi! (Rupee järjestelemään kahvikojeita.)

HEMMINKI. Hän toi ne käskystä. Meille ei tuppautumalla pääse emännäksi eikä piiaksi. Pidä sinäkin vain se mielessäsi! — Ja nämä avaimet saavat aina olla tässä kaapin päällä — täällä on vain tupakat ja viinakset — enkä minä pelkää kotivarkaita. (Ottaa kaapista sikaarilaatikon, joka jää kaapin päälle.)

SUOMA (pyyhkimisin virnassaan, katsoo pisteliäästi Reettaa). Ei. Ikävä kyllä.

HEMMINKI (menee istumaan keinutuoliin, sytyttelee sikaariaan). Kauanko
Suoma vielä luulee niiden korjausten siellä kestävän?

REETTA (mutisee). Suomako nyt sellaisen tietäisi! (Istuu pöydän ääreen ja rupeaa juomaan kahvia, jonka aikoi viedä pois, vilkuillen kumpaankin.)

HEMMINKI. Hm! Ennen se kelpasi minulle — ja poikavainajalleni se kelpasi — mutta leskelle ei kelpaa. (Mutisee.) Miniä on herrasväkeä.

SUOMA (lopettaen työnsä, äkkiä). No, se nyt ei taida olla mikään — se veli.

HEMMINKI (huvitettuna). Siinä Suoma osasi aivan kuin naulaan — ei sitten yhtään mikään. Eikä tämä ole takana puhumista — sen olen sanonut hänelle eteenkin — ja paljon enemmänkin — mutta ei Lassia saa edes suuttumaan —

REETTA. Ei — vaan rouvalla. Ellei hänellä olisi Sirkka-neitiä, niin ei taitaisi Helena-rouva asuakaan täällä.

HEMMINKI (selittää sivumennen ja kuivasti). Miniällä ei olisi perintöoikeutta Rautajokeen — jos olisi lapseton.

HEMMINKI. Sirkka on kallis meille kaikille muutenkin. Hän on herttainen tyttö. Suoma ei kai vielä ole nähnytkään häntä?

SUOMA. En muuta kuin valokuvan. (Siirtyy pyyhkimään kaappia.) Tänäänhän rouvan pitäisi mennä noutamaan häntä kaupungin koulusta.

HEMMINKI (katselee ja maistelee sikaariaan). Peijakas! Enköhän vain lie saanutkin noita torpparisikaareja —

HEMMINKI. Anna — näistä tulee niin paha katku — ulkona ne kyllä käyvät.
(Heittää pois.)

SUOMA (Reetan avatessa kaappia, kurkistaa sisään). Hui! Onhan siellä muutakin kuin tupakkaa ja viinaa. Hui! Pyssy!

SUOMA. Pyh! Ei silmä osaa vie — mutta Reetta on tänään niin pahalla tuulella.

REETTA (vaihtaa kaapin päällä olevan sikaarilaatikon toiseen, vie Hemmingille sikaarin). Enhän ole — tässä on ihminen vain vähän hermostunut tuosta naapurin väestä.

SUOMA. Sanokaa rouvalle, ettei minun tarvitse täällä siivota, niin pääsette minusta heti.

HEMMINKI (vällttäen). No, no! — Me emme sano mitään. Koetamme päästä sovussa, kunnes muuttavat. Mutta Reetta ei huoli tuoda tänne minulle enää kahvia eikä muutakaan. Laittaa huoneeseeni! Tunnenkin istuvani täällä kuin vieraissa. (Sytyttelee uutta sikaaria.)

SUOMA. Meillä on ollut aamuisin täällä niin hauskoja keskusteluja.
Vanhan isännän kanssa on niin lysti jutella.

HEMMINKI (hauskasti). Kuuletkos, Reetta! (Suomalle.) Tuo Reetta sanoo minua aina ikäväksi.

SUOMA. Se lähtee kai omasta luonteesta — sellainen usko. Minulla ei ole ollut koskaan sen hauskempaa puhetoveria. (Iloisena nopeasti oikealle.)

HEMMINKI (yskäisee, ei tiedä mitä sanoisi, katsoo sivulta Reettaa, nousee). Jos lähtisi kävelylle.

HELENA (tulee oikealta, nyökäyttää hyvänhuomenen, pysähtyy). Kas, oletteko vielä kesken aamukahvianne?

REETTA (muuttuu heti päivänpaisteiseksi). Hyvää huomenta, rouva! — Eikä olla — olen juuri näitä poisviemässä.

HELENA (menee istumaan pöydän ääreen). Hyvä on! Suoma tuo minullekin pienen suupalan.

REETTA. Satuin tässä viivähtämään, kun jäin kuuntelemaan tuon Suoman lörpötyksiä. Se sitten vasta osaa puhua pötyä.

REETTA. Vai ette? Onpa sekin ihme! — Kumma, että rouva pitää sellaista palvelijaa! (Ottaa tarjottimen pöydältä.)

REETTA (hommaa lähtöä). Ooh! Kylläpä vielä näette — minä en sano sen enempää.

HELENA (vakavasti). Kuulkaahan, Reetta! Te tahdotte rakentaa riitaa ja rettelöitä. Mutta se ei tule onnistumaan. Tiedättehän, että meidän on pakko asua tässä ahtaudessa vielä muutamia päiviä — ja ainakin niinkauan on pidettävä rauha maassa — sen jälkeen — kun olemme muuttaneet omalle puolellemme — saatte sanoa ja tehdä mitä haluatte.

REETTA (istuu tupsahtaneena, tarjotin sylissä). Vai riitaa ja rettelöitä! Minäkö niitä rakennan! — Vaikka minä en ole sanaakaan sanonut rouvan sulhasestakaan.

REETTA (toimessaan ja vahingoniloiseen). Enkä kenellekään puhunut siitäkään mitään — vaikka kaikki muut siitä juttelevat — että Reino herra kuuluu nyt hakkailevan rouvan tytärtä — Sirkka-neitiä.

REETTA (hypähtää kummastuneena ylös). Vai minä ulos täältä — meidän isännän omista huoneista. (Hemminki tulee vasemmalta puettuna ja lakki päässä. Reetta ei huomaa Hemminkiä.) Kyllä joku toinen saa täältä lähteä ennen minua — sillä minä kuulun tänne.

REETTA (pusertaa itkua). Kun en ehdi heti ilmassa viedä pois isännän kahvikojeita, niin jo ajetaan ulos. Rouva tässä komentelee, vaikka minä puhelin kaikessa ystävyydessä.

HEMMINKI (kohottaa äänensä). — eikä rupea enää mihinkään tarpeettomiin keskusteluihin!

REETTA (makeasti). Siinä isäntä on ihan oikeassa. Kaikille ei saa osoittaa ystävällisyyttä. (Menee vasemmalle.)

HELENA (nyökäyttää isännälle levollisesti). Hyvää huomenta! (Istuutuu entiselle paikalleen.) Jos kaikki koetamme vielä muutaman päivän estää ukkosta ja salamoita, niin tästä kyllä päästään ilman suurempia ikävyyksiä.

HEMMINKI (on ottanut lakin päästään ja nyökäyttänyt hyvänhuomenen, istuu keinutuoliin). Oliko Reetta epäkohtelias?

HELENA (hermostuneesti). Te olette tuntenut minut jo kahdeksantoista vuotta. Teidän pitäisi tietää, että minä en kilvoittele sanakovussa — en ainakaan palvelusväen kanssa.

HEMMINKI (miettien). Hm! — No, jääköön tämä juttu! Eipä se taida olla minkään arvoinenkaan. — Mutta kun nyt satumme tässä istumaan kahden kahtuuttamme — ties milloin sattuu samallainen tilaisuus — niin —. (Suoma tulee oikealta, asettaa kahvitarjottimen pöydälle.)

HELENA (Suomalle). Hyvä on! (Suoma menee. Puhuu taas Hemmingille.) Hän meni nimismieheen. (Huutaa Suoman jälkeen.) Suoma!

HELENA. Ei. Mutta sanoisitko, että pannaan moottori kuntoon — kaupunginmatkaa varten.

HELENA (alkaa juoda kahvia). Tänään — tai ehkä huomenna palaamme. Hän on nyt lopettanut koulunsa.

HEMMINKI. Miksi hän ei tule junalla — sehän olisi paljon nopeampaa ja mukavampaa?

HELENA. Hm! Minä haluan vähän vesille. Ja se voi olla Sirkallekin hauskempi tie.

HEMMINKI. Oikeastaan ei se asia minulle kuulu — mutta kun siitä niin paljon puhutaan — niin voisihan omaisen tapaisetkin vähän tietää —

HEMMINKI (katkeralla vivahduksella). Minä en pidä itseäni niin läheisenä. Tiedät, etten ole koskaan pitänyt —

HELENA (kääntyy Hemminkiä kohti). Ei — te ette ole koskaan pitänyt minusta. Minkätähden? (Hymyilee.) Sanokaapa nyt kerran suoraan — minkätähden?

HELENA (kääntyy kahvinsa puoleen). Voi niinkin olla. — Vaikka — en liene liikoja kysellyt. Tein sen luullakseni ensi kerran. (Kylmästi.) No, siis — asiaan! (Hemminki on tuskallisen epäröivä, aivan kuin vaistomaisesti tuntisi, että keskustelun jatkaminen on mahdotonta. Helena juo kahvia.) No?

HELENA. Ei, hyvä taata, — ei nyt enää tarvita niin hirmuisen vakavia päätöksiä kuin ennen — mennään vain.

HEMMINKI (keskeyttäen). Minusta nähden samantekevä kuinka menette, kun vain menette. Menettekö?

HELENA (kääntyy katsomaan Hemminkiä). Taata taitaa olla ensimäisen kerran tyytyväinen minuun?

HEMMINKI (nousee). Olen tyytyväinen, ettei huhuissa ole perää. (Panee lakin päähänsä). Odotan ilomielellä Sirkkaa kotia. (Menee ulos.)

HELENA (istuu mietteissään, pyyhkii sitten hermostuneena otsaansa ja nousee tarmokkaana, naputtelee sormillaan pöytää, lähtee hitaasti ja mietteissään oikealle etualalle, pysähtyy hetkeksi, menee sitten nopeasti oikealle ovelle, huutaa). Suoma! (Suoma tulee.) Soita heti maisteria ja sano —

LASSI (tulee hitaasti). Tulen juuri. Etkö huomaa, että olen alituisessa liikkeessä?

LASSI. Terveisiä, sisko! Kaikki lähettivät terveisiä. (Huomaa kaapilla Hemmingin sikaarit.) Kas, kas! Vanhan isännän sikaareja! Pitääpä maistaa. (Ottaa sikaarin, katselee ja haistelee sitä tarkoin.) Ei taida olla hullumpi. (Menee istumaan keinutuoliin.) Sinulla on huono aisti sikaareja ostamaan — tai et välitä minusta.

LASSI. Uutta? Tässä pitäjässä ei ikinä tapahdu mitään uutta — (sytyttää sikaarinsa) — vaikka maailman loppu täältä ottaisi alkunsa. Sehän on juuri tämän paikkakunnan surullinen erikoisuus se. (Maistelee sikaaria.) Noo — ei niinkään hassu maku. (Katsoo arasti Helenaa.) Aiotko pitää minulle rippisaarnan?

LASSI (jännitys katoaa ja hän ikäänkuin lysähtää tyytyväisyydestä). Ihanaa, ihanaa! (Suoma tuo'kahvikupin. Lassi seuraa Suomaa silmillään, aikoo innostuneena sanoa hänelle jotakin, mutta vilkaistuaan Helenaan ei uskallakaan sitä tehdä. Suoma menee.) Mitä se moottori siellä rannassa niin riivatusti pärrää ja pörisee? Ja miksi sinä olet matkakunnossa?

LASSI. No, kun se Valtala on juuri rautatien varrella, pysäkin vieressä. Voisi vielä likkalapsi tipahtaa tien oheen — juuri Valtalan kohdalla.

HELENA (tuimasti). Kuule, Lassi! Miksi sinua aina pitää pumputa kuten ravistunutta jaalaa? (Katsoo kelloaan.) Minulla on kiire.

HELENA (tiukasti). Minkätähden sanoit minun matkani moottorilla olevan viisasta?

LASSI. Voisit kerrankin tuoda minulle kaupungista parempia sikaareja — ja vähän hyvää konjakkia.

HELENA (harmin ja naurun sekaisesti). Sinä olet auttamaton! — No, minä tuon sinulle tuliaisia.

LASSI (tyytyväisenä). Noin! Nyt on kauppa tehty. Ei mitään ilmaiseksi. Periaatteita täytyy olla. (Ottaa mahtavan ja välinpitämättömän asennon.) Noo?

LASSI (tärkeänä tiedoistaan). Reino Valtala on käynyt kaupungissa sangen usein viime aikoina — ja seurustellut Sirkan kanssa.

HELENA (pää painuu käden nojaan ja huulet pusertuvat tiukasti). Entä sitten?

LASSI (kummeksien). Sitten? (Katsoo kysyvästi Helenaa, heittäytyy entiseen asentoonsa.) Pyh! (Haukottelee.) Menevät kai naimisiin. Johan Sirkka on alun kahdeksannellatoista.

HELENA. He eivät mene naimisiin. Minä olen Sirkan laillinen naittaja — ja minä sanon — ei! (Alkaa kävellä kiivaasti ylös ja alas.) Minä olen huomannut jo kauvan aikaa Reinon omituisuudet — koko kevään. Hän on käynyt täällä yhä harvemmin — ja kaikenlaisilla tekosyillä viipynyt niin vähän aikaa kuin mahdollista. Huomasin jouluna hänen käytöksensä Sirkkaa kohtaan — mutta — että hän on näin alhainen — näin alhainen ja kunnoton —

HELENA (syöksyy Lassin viereen). Jos sinäkin olisit toisenlainen mies — niin — jos olisit edes mies — niin vaatisit hänet tilille. Mutta sinä olet raukka — kykenemätön raukka! (Kääntyy pöytään päin itku kurkussa.) Minä tulen poljetuksi lokaan — tyttäreni häväistyksi — me kaikki — (purskahtaa itkuun ja vaipuu tuolille) — alhaisimmalla, inhoittavimmalla tavalla ryvetetyiksi ja perhesiteet ikipäiviksi katkotuiksi.

LASSI (katselee pelokkaana ympärilleen). Helena! (Nousee.) Älä, herran tähden! Kuulevat — tai joku voi tulla.

HELENA (pakottaa itsensä suurilla ponnistuksilla näennäisesti tyyneksi, puhuu hampaitten lomitse hiljaa ja katkonaisesti). Ja tässä kurjuudessa täytyy olla — ihan yksin — ihan ylisin — ja yksin on täällä jokainen — tässä talossa — yksin olen täällä ollut lähes kaksikymmentä vuotta —

LASSI. Runolliset mietelmät vievät kaihomielisyyteen — se on hedelmätöntä. Etköhän sinä tee jotakin?

LASSI. Aina — vaikka sitä ei juuri koskaan ymmärretä. (On kuuntelevinaan.) Ai, ai! Kuinka se moottori pärrää siellä!

HELENA (nousee raskaasti). Moottori — niin —. (Pyyhkii otsaansa.)
Tuletko mukaan?

HELENA (raskaasti). Minä pelkään, että tällä talolla kyllä on omat tonttunsa, jotka eivät ole yhtä suopealuontoisia kuin sinä.

LASSI (iloisesti). Kummallinen päivä tämä! Minä en tule ainoastaan ymmärretyksi — minä saan tunnustustakin. (Ottaa Helenaa kädestä.) Vie terveisiä Sirkalle.

LASSI (jää paikalleen seisomaan ja katsomaan Helenan jälkeen). Hm!
(Mutisee hiljaa, nyökäyttäen päätään.) Nähtävästi — nähtävästi —.
(Menee keinutuoliin istumaan, ottaa sanomalehden taskustaan ja alkaa
lukea.)

REETTA (tulee vasemmalta, kantaen tarjottimella karahvia ja muutamia laseja, asettaa ne kaappiin, mielistelevästi). Hyvää huomenpäivää, maisteri!

REETTA. Minä vaan näitä puhtaita tänne säilöön. (Asentaa tarjottimen kaapille.) Vaikka sen maisterin koska näkisi, niin — aina vain jotakin lukee —

REETTA. Onhan niitä sillä omalla puolella suustaan sulavampia — ja ovelampia jutuissaan kuin minä.

REETTA (tulee pöydän luo, pyyhkien käsiänsä esiliinaansa). Mitä maisteri pitää siitä Suomasta?

REETTA (istuu pöydän ääreen). Paha on puhua pahaa toisesta ihmisestä, mutta —

LASSI (ottaa entisen asentonsa). No, niin minustakin. Parempi on puhua jostakin muusta. (Veltosti.) Puhutaan rakkaudesta!

REETTA (yritellen kainostella). No, vähän tykkäämiseen päin se on se minun meininkini tähän meidän isäntään. Ja sinnepäin sitä on joskus puheltukin. (Kuiskaavalla, kiihkoisella äänellä.) Mutta kun toiset alkavat kiemailla ja sotkea peliä vehkeilyillään — eikös se ole kauheata! (Itkua pusertaen.) Isäntä vielä voi karsaantua minuun — ja jättää sille paikalle — vaikka ei hän mistään saa sen parempaa hoitajaa itselleen vanhoilla päivillään — ei ainakaan tuosta kavalasta otuksesta, joka nyt aikoo rikkoa meidän välimme.

REETTA (innoissaan). Mutta kyllä minä vielä teen hänelle sellaiset ketunsakset, ettei niistä ikinä pääse — ellei herrasväki häntä erota täältä hyvin pian —

SUOMA (menee ottamaan pöydältä kahvitarjotinta). Jo. Moottori katosi juuri niemen taa, kun auto ajoi pihaan.

SUOMA (ottaa tarjottimen). Niin voivat tiet joskus risteillä. (Menee oikealle. Lassi rypistää naamansa happameksi, viheltää hiljaa ja heittää sitten lehden lattialle.)

TOINEN NÄYTÖS.

HEMMINKI (tulee ulkoa hitaasti ja miettiväisenä, seisahtuu, raapaisee korvallistaan). Tjaah, tjaah! (Menee ottamaan sikaarin. Suoma tulee oikealta, leipäkori kädessä.) Vierailleko Suoma —?

SUOMA (pysähtyy). Niin. Tulin kulkeneeksi tätä tietä, kun istuvat tuossa kuistin vieressä — lehtimajassa.

HEMMINKI (myhäilee). En minä sitä tarkoittanut — kulje sinä vain — mistä haluat. Sinä liikut niin näpsästi — sitä mielellään katselee —

SUOMA (ilakoiden). Eikö mitä — mitä se isäntä nyt pilkkailemaan —
Reettahan se toki etusijassa —

HEMMINKI (äkkiä). Tiedätkös sinä, miksi minä olen sitä Reettaa meinannut tänne istutella —?

HEMMINKI (vähän hämillään). Eikö? Hm! Eipä taida. (Heittää lakkinsa kaapille.) Eihän tämän-ikäisestä miehestä enää nuoremmat — vaikka kuinka hyville päiville pääsisivät —

REETTA (tulee vasemmalta, pysähtyy hämmästyneenä). Kas vain! — Siellä vieraat juovat kahvia ilman leipää — kun piiat eivät tee tehtäviään —

SUOMA (iloisesti). Piiat menevät heti, kun kiireiltä kerkiävät. (Aikoo ulos.)

REETTA (katsoo karsaasti Hemminkiä). Ei pidä tuollaisen kanssa jutustella. Muutenkin aivan saamaton laiskiainen.

HEMMINKI (menee keinutuoliin, hommaillen vähän nolona sikaarinsa kanssa). Maisteriko!

REETTA (kiihtyen). Tuo Suoma! Se on sellainen vetelys — antaa vieraitten odotella kahvileipää —

REETTA (mielistellen). Onhan Sirkka-neiti teidän sukulaisenne — ja hänestä te pidätte paljon — ja nyt kun hänen sulhasensa —

REETTA (uteliaana). Herra jesta! Kuinka niin? (Menee istumaan pöydän ääreen.)

HEMMINKI (mutisee sytytellessä sikaariaan). Niin vain, Paholainen rikeeraa tässä talossa. Rautajoen päivät ovat kohta luetut — kun Valtala pääsee ohjaksiin —

HEMMINKI. Minä pidin niin kauan kun hänen piti mennä naimisiin Helenan kanssa — mutta nyt se on toista, kun hän aikoo viedä Sirkan. — Sukuomaisuus seisoo riippumattomana Helenasta — mutta Sirkan mukana se kaatuu.

REETTA (toimessa). Mutta sehän on sitten myöskin Sirkan syy. — Parempi, ettei olisi syntynytkään —

HEMMINKI (lyhyesti). Silloin olisi tila tullut pojaltani takaisin minulle. Mitäs siitä!

REETTA (vaipuu mietteisiinsä). Voi, voi, sentään — kuinka pienet jutut vaikuttavat suuriin asioihin.

REETTA (tuijottaen eteensä, hitaasti). Ajattelin vain — isäntä kai ihastuisi ikihyväksi — jos —

REETTA (irroittaa itsensä ajatuksistaan). Eikö tällaista vanhaa sukuperintöä ole koetettava kaikin keinoin säilyttää?

HEMMINKI (tuskastuneesti hymähtäen). Eikö ja eikö! Tietysti! Mutta minkä sille nyt tekee!

REETTA. Suotta se Suoma tätä käyttää läpikäytävänään — pääsee sitä pihan kauttakin.

HEMMINKI (nousee kiivastuneena). Mitä komentamista tuo on? Mitä tämä permanto pahenisi Suoman askeleista!

REETTA (pusertaa itkua). Te olette hyväsydämisyydessänne niin sokea, ettette näe kuinka hän koettaa teitä mielistellä ja kietoa pauloihinsa.

REETTA (mennessään). Mutta kyllä kerran vielä silmänne aukenevat — ja tulette näkemään minkälainen ihminen hän oikeastaan on.

REETTA (purskahtaa itkemään). Niin — eihän todenpuhuja yösijaa saa.
(Menee vasemmalle.)

LASSI (naurahtaa kuivasti). Ei minuakaan haluttanut — mutta menin sentään —

LASSI. Jahah, jahah! — Voimmehan tupakoida ja keskustella. Isännällä on hyviä Sikaareja.

LASSI (menee ottamaan). Kiitos, kiitos! Minä jo äsken —. Kun näkee makean hedelmän noin suuhun putoamaisillaan — niin ei voi itseään pidättää. Niin se on naistenkin suhteen — eikö niin —?

LASSI. Hedelmän syy — joka putoo. — Minkäpä kuolevainen syntinen sille voi! (Haistelee sikaarin tuoksua.) Hyviä ovat — aika hyviä.

LASSI. Jaa, jaa! Sirkka on kuin pudonnut hedelmä. Minkä Valtala sille mahtaa — että se putosi juuri hänelle.

HEMMINKI (pettyneenä). Vai niin! — Luulisi sen asian vähän teitäkin liikuttavan. Teitä — ja sisartanne.

LASSI (hermostuneesti). Minä tarkoitan, että minä en siitä pidä yhtään — en ollenkaan.

LASSI. Minä olen jo soittanut Vuolteen sillan vartijalle. Helena on kotimatkalla.

HEMMINKI (nousee). Juuri teidän. Juuri teillä on suurin oikeus puhua sisarenne puolesta. Ainoastaan teillä on oikeus käsitellä sellaisia arkoja asioita — joita tässä nähtävästi on.

HEMMINKI (kylmästi). Minulla ei ole teistä juuri erittäin hyvät käsitykset — sen te tiedätte — mutta te voitte ne nyt muuttaa, jos haluatte.

HEMMINKI (tiukasti). Te ette ole tyhmä — te olette vain vetelys! Mutta nyt teidän täytyy näyttää miehuutenne! Käsitätte kai, että Valtala ei vie ainoastaan Sirkkaa, vaan myöskin Rautajoen, joka uppoo hänen velkoihinsa — ja te joudutte maantielle. Käsitättekö sen?

HEMMINKI. Ei. Siitä voi tulla hermostuneita kohtauksia, joita ei Sirkan tarvitse nähdä.

HEMMINKI. Minä en ole koskaan tahtonut sekaantua teidän asioihinne. Olen pakottanut itseni vain katselijaksi — vaikka olisitte lyöneet päänne seinään — sinä ja sisaresi —

HEMMINKI. Mutta nyt ei ole kysymys enää yksin teistä. Nyt on kysymys sukutilan haihtumisesta ilmaan — aivan kuin tuo tupakan savu —

HEMMINKI (pysähtyy). Aikaisemmin piti mennä naimisiin äidin, eikä tyttären. Mutta nyt on kysymyksessä tytär — eikö niin?

LASSI (nousee). Valtala ei välitä minusta — uskokaa minua. — Hän laskee leikiksi —

HEMMINKI (miettii). Odotas! Hm! No — mene sitten ulos ja kutsu Valtala tänne. Vie sinä sillaikaa Sirkka kävelylle — ja pidätä häntä —

LASSI (nopeasti). Kyllä. Sen minä teen. (Menee ovelle.) Minä lähetän
Valtalan heti. (Menee ulos.)

HEMMINKI (naurahtaa halveksien). Huh! Huh! — Tjaah! (Katsoo oikealle ovelle, miettii, katsoo vasemmalle, miettii, menee sitten ja avaa vasemman oven.) Reetta! (Kuuntelee.) Onko Reetta siellä? (Sulkee oven, menee oikealle ovelle, avaa sen vähän epäröiden.) Suoma!

SUOMA (oikealla). Heti, heti! (Hemminki sulkee oven, kävelee mietteissään pöytää kohti. Suoma tulee oikealta.) Isäntähän kutsui?

HEMMINKI (vähän arkaillen, melkein hämillään). Niin — tuota — minä vain — ei sinun tarvitse välittää tuon Reetan jutuista — ei hänen kielloistaan — eikä komentelemisistaan.

SUOMA (iloisesti). Parasta on karttaa ilmileimahdusta — parempi laiha sopu kuin lihava riita.

HEMMINKI (tyytyväisenä). Juuri niin — juuri niin! Sitä minäkin tahdoin sanoa. Eihän hänen kanssaan viitsi —

HEMMINKI (katselee Suomaa, rupeaa sitten vähitellen nauramaan). Sinä olet reipas tyttö — ihmeteltävän reipas — ja kuitenkin niin miellyttävän — rauhoittavan tasainen. Sinusta saa joku mies herttaisen vaimon.

HEMMINKI (hymyilee). Vai niin — vai niin pitää olla — rikas ja nuori — ja —

SUOMA (kääntyy hilpeästi ympäri.) Rikas kyllä — mutta ei nuori. (Reetta kurkistaa vasemmasta ovesta.) Muuten vakava ja kunnollinen. (Huomattuaan Reetan Suoma nyökäyttää päätään ja livahtaa nopeasti oikealle. Reetta on katsellut tuikeasti Suomaa ja Hemminkiä, painaa sitten hiljaa oven kiinni. Hemminki katselee Suoman jälkeen, pyyhkii otsaansa ja menee hitaasti keinutuolin luo. Valtala tulee ulkoa, vihellellen kevyesti ja huolettomasti.)

HEMMINKI (kääntyy hitaasti). Anteeksi, että vaivasin teitä tänne — tehkää hyvin ja istukaa! (Valtala aikoo mennä tervehtimään, mutta Hemminki kääntää selkänsä ja istuu keinutuoliin.) Minulla on teille oikeastaan sangen vakavaa sanottavaa.

HEMMINKI (viittaa estäen kädellään). Ei, ei! Te ette ymmärrä. Minä en tarkoita ainoastaan tätä rakennusta, jossa minä olen isäntä — minä tarkoitan koko tätä taloa.

VALTALA (nousee loukkaantuneena). Minä en teitä ymmärrä — mutta onneksi ei minun tarvitsekaan teitä ymmärtää.

HEMMINKI (nousee tarmokkaasti). Te ymmärrätte liian hyvin — siinä on salaisuus.

VALTALA. Minä kuulen vain, että te olette karkea — ja sentähden —.
(Aikoo lähteä.)

HEMMINKI (astuu eteen). Ei! Te ette lähde! Tämä asia tehdään ensin selväksi.

VALTALA (hermostuneesti). Ensin te käskette lähteä — ja sitten estätte.
(Kohauttaa olkapäitään.)

HEMMINKI. Minä aloin ehkä siitä — johon olisi pitänyt lopettaa — ja olen ehkä karkea sentähden, ettei minulla ole vähintäkään halua tiputella sanoihini hunajaa.

HEMMINKI (korottaa vähän ääntään). Ja minä tahdon tehdä itseni ymmärretyksi niin nopeasti kuin suinkin, (Osoittaa sormellaan Valtalaa ja katsoo häneen tiukasti.) Ja te ymmärrätte minut erinomaisesti.

HEMMINKI (kylmän levollisesti). Kyllä minäkin kuulen sitten — mutta istukashan nyt.

HEMMINKI (levollisesti, mutta vakavasti). Tämä on vakava asia — tämä on elämän kysymys. (Jää seisomaan, rauhallisena osoittaen Valtalalle tuolia. Valtala miettii, katsoo Hemminkiä, istuutuu sitten vastahakoisesti. Hemminki liikahtaa nyt vasta.) Noin. (Menee istumaan keinutuoliin.)

VALTALA (sytyttää nyt vasta tupakkansa). Mutta koetetaan olla nopeita — ja käyttää ainoastaan — (ivallisesti) — — välttämättömiä karkeuksia.

HEMMINKI (matalalla äänellä.) Teidän piti mennä naimisiin Helenan kanssa — eikö niin? (Odottaa hetken vastausta. Valtala puhaltaa savua suustaan, vastaamatta.) Minä tiedän sen — ja kaikki sen tietävät — eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. (Valtala nyökäyttää päätään aivan kuin ivalliseksi kiitokseksi.) Mutta nyt te olette jättänyt äidin — ja kääntänyt silmänne tyttäreen.

VALTALA (kevyesti). Sellaista sattuu joskus meille miehille: jättää yhden ja iskee silmänsä toiseen. (Naurahtaa hermostuneesti.) Eikö teille ole koskaan sellaista sattunut?

HEMMINKI (hyvin hämmästyneenä; hetken kuluttua nolona ja epävarmana).
Mitä! Minulle?

HEMMINKI (hivelee otsaansa). Niin — niin — tavallinen tapaus — sellaisenaan — ilman muuta — sellaisenaan —

VALTALA (huomattuaan Hemmingin epävarmuuden katsoo häneen syrjästä, asettuu heti varmemmalle pohjalle). Tavallinen tapaus — tietysti. Joku on ensin rakastunut äitiin — seurustelee perheessä — tytär kasvaa — kehittyy kenenkään huomaamatta naiseksi — huomio kääntyy häneen — tytär myös rakastuu — siinä koko juttu —

VALTALA (hymähtää ylenkatseellisesti). Olisiko ehkä jokin toisenlainen menettelytapa parempi?

HEMMINKI (tarmokkaammin). Ei — sillä nämä asiat tunnetaan muutenkin. Pääasia on, että tältä puolelta tullaan tekemään kaikki — tullaan estämään tämä aiottu avioliitto.

HEMMINKI (tiukasti). Enkä minä voi ymmärtää — kuinka te — kunnian miehenä — tulette katselemaan itseänne ja suhdettanne — äitiin ja tyttäreen —

VALTALA (katsoo Hemminkiä aivan kuin voitettua vihamiestä). Eiköhän ole syytä, että me lopetamme tämän — joutavan keskustelun?

HEMMINKI (raskaasti). Niin — nähtävästi. Minun asiani rajoittuukin tällä kertaa vain yhteen ainoaan pyyntöön.

HEMMINKI. Hän on kääntynyt kotiin Vuolteen sillalta. — Teidän pitäisi tietää — tehän tunnette — paremmin kuin muut — kaikki asianhaarojen arat kohdat. — Ajatelkaa mitä ikävyyksiä voi syntyä — ajatelkaa Sirkan hentoa, nuorta mieltä. (Valtala liikahtaa hermostuneesti. Hemminki jatkaa innokkaammin.) Voidaanhan jälkeenpäin keskustella — ja sovitella — ja menetellä miten tahdotaan — mutta nyt on pelättävissä yhteentörmäys, joka ei sovi Sirkan nuoruudelle — eikä kokemattomuudelle —

VALTALA. Minä olen vakavasti päättänyt tehdä tällä kerralla asian selväksi.

HEMMINKI (ankarasti). Mutta tämä ei ole teidän kahden asia. Olettakaahan — itse ehkä tiedätte parhaiten — mutta olettakaahan — että äiti ei tahdo antaa teille tytärtänsä. (Valtala naurahtaa. Hemminki nousee tulistuneena.) Minä ainakin oletan, että hän ei tahdo — ja hän on alaikäisen tyttärensä laillinen naittaja. Vasten hänen tahtoansa ette onnistu.

HEMMINKI. Minä olen siitä yhtä varma kuin itsestäni. Minäkin teen kaikkeni — estääkseni tämän. Ja nyt minulla ei ole enää teille mitään lisättävää.

HEMMINKI (viittaa kädellään, kylmästi). Hyvästi! (Valtala kumartaa hieman ja menee hitaasti ulko-ovesta. Hemminki kävelee hitaasti ylös, seisahtuu ja ajattelee, tulee jonkun askeleen keskilattialle.)

SIRKKA (pistää päänsä oikeasta ovesta). Saako tulla? Joko se hirveän tärkeä on loppunut?

SIRKKA (heittää päällysvaippansa tuolille, juoksee syleilemään Hemminkiä). Taata, taata! Terveiset koulusta ja kaupungista ja koko — (kietoo käsivartensa Hemmingin kaulaan) — suurelta, ihanalta maailmalta!

HEMMINKI (Sirkalle). Oi, oi, kuinka sinä olet kasvanut! En olisi uskonut! Tullut ihan neidiksi.

SIRKKA. Voi, taata, kuinka elämä on ihana, kun pääsi siitä inhottavasta koulusta — ja — ja —. (Katselee ympärilleen.) Missä Reino on?

HEMMINKI (tyytymättömästi). No, anna nyt hänen olla — hän pistäytyi ulos tietysti.

SIRKKA. Aah! (Menee keinutuoliin.) Oi, oi! Kuinka hassunkurinen tämä on! Ja kuinka se on pienentynyt — sitten joulun —

HEMMINKI. Minä lähden tästä. Lassi-eno pitää sinulle seuraa. (Iskee silmää Lassille.)

LASSI (menee istumaan pöydän ääreen). Kyllä, kyllä! Kyllä me täällä tulemme toimeen.

HEMMINKI (ottaa lakkinsa). Kyllä, kyllä! (Hemminki menee ulos. Sirkka kurkistaa sivulta Lassia, purskahtaa sitten nauramaan.)

SIRKKA (yhä nauraen). Pyh! Mitä nyt sinussa olisi! Mutta kun sinä et tiedä oikeastaan yhtään mitään.

LASSI. Niinhän moniaat oppineet väittävät, että ihminen tietää oikeastaan niin vähän, että —

SIRKKA (väsähtäen nauramasta). Älä puhu minulle oppineista! Niistä sain tarpeeni koulussa. (Törkeästi.) Mutta kun minä olen sinulta salannut kaikkein tärkeimmän. Hevosista, kanoista ja lampaista sinä minulle juttelit — kuten ennen pikkutytöille — ja minä ajattelin aivan muita asioita. (Purskahtaa nauramaan.) Etkä sinä tietänyt siitä yhtään mitään.

SIRKKA (muuttuen vakavaksi). Hm! Siinäpä se on! (Nojaa selkälautaan ja ummistaa silmänsä.) On vain yksi ainoa — suuri asia — ja on vain yksi ainoa — ihana maailma. Ilman sitä asiaa ei ole mitään — ei yhtään mitään — ei maailmaa, eikä muuta —

LASSI (yskii rauhattomana). Pitääpä taas etsiä noita taatan sikaareja.
(Nousee ja menee kaapille.)

SIRKKA (avaa silmänsä ja alkaa hiljaa keinutella, kaihomielisesti). Ja juuri siitä asiasta sinä et tiedä yhtään mitään.

LASSI (on ottanut sikaarin, tulee istumaan). No, kerro nyt sitten — näin kaikessa rauhassa.

SIRKKA. Minä olen — (pitää väliajan, sulkee silmänsä, hennosti) — rakastunut.

LASSI. Hm! (Katsoo levottomasti perälle, aivan kuin apua odottaen.)
Voithan sinä nyt kertoa, että saamme kuulla.

SIRKKA (pysäyttää keinutuolin ja ummistaa silmänsä). On vain yksi — se, jota rakastaa — ei ole ketään muuta — hän on kaikki — kaikessa ja kaikkialla — ja maailma on niin äärettömän ihana — niin —

SIRKKA (tuijottaa eteensä). Silloin ei olisi mitään muutakaan — ei yhtään mitään — ei maailmaa — ei kerrassaan mitään. (Katsoo ympärilleen.) Kuule! Missä Reino viipyy?

LASSI. Älä nyt ole levoton! Kai hän kohta tulee. — Pidätkö sinä hänestä?

SIRKKA (toivottomana, säälitellen). No, hyväinen aika sinua, eno! Hänestähän minä olen koko ajan puhunut. (Purskahtaa nauruun.) Sinä vasta olet koomillinen! (Valtala tulee nopeasti ulkoa. Sirkka hypähtää ylös ja juoksee vastaan.) No, siinä paha — missä panetellaan.

VALTALA (vakavasti). Kuule, Lassi! Minulla olisi vähän kahdenkeskistä
Sirkalle.

SIRKKA (menee ja ottaa Lassia käsivarresta, nauraen). Ymmärrätkö, eno?
Sitten taas saat tulla. Minä kutsun.

SIRKKA (nostaa hänet ylös). Muu menee samaa tietä kuin enokin.
(Kuljettaa Lassin oikealle ovelle.) Minä heti kutsun. (Valtalalle.)
Eikö niin?

SIRKKA (työntää Lassia ovesta). Kuulitkos? Aivan heti. (Sulkee oven ja juoksee silmät säteillen Valtalan luo.) No?

VALTALA (vähän kärsimättömästi). Annahan nyt olla! Nyt on kiire. Hän kertoi, että äitisi palaa heti kaupungista.

VALTALA. Hän kertoi — että äitisi — jostakin syystä vastustaa meidän — meidän kihlaustamme.

VALTALA. Parasta on, että me heti palaamme autolla minun luokseni — ja lähetämme sieltä hänelle kirjeen.

VALTALA. Usko minua — näin on nyt tehtävä. (Ottaa Sirkkaa käsistä, ja katsoo häntä silmiin.) Tahtoisivat ryöstää sinut minulta!

VALTALA (hermostuneesti). Niin — niin! (Huomaa Sirkan vaipan.) Tuossa!
(Käärii vaipan Sirkan ympärille.) Matkalla selitän sitten enemmän.
(Suutelee Sirkkaa otsalle.) Rakas — ikioma!

VALTALA (pudistaa Sirkkaa vallattomasii olkapäistä, naurahtaen). Tämä on seikkailua! (Vie hänet ulos.)

HEMMINKI (Lassille). Tehän teitte huonosti tehtävänne. (Lassi mutisee jotakin epäselvää ja menee sohvan nurkkaan istumaan.)

REETTA (valitellen). Mistä minä tiesin! Ei ollut niin sallittu.
Paholainen tässä pitää peliään —

REETTA (kimmastuu). Älä naura! Sen sorkkakavio täällä hiipii pitkin nurkkia — kyllä minä tiedän.

Ole vaiti — edes! (Tulee kiihkoisena, pysähtyy ovelle, katselee tutkien ympärilleen). Kuka lähti juuri autolla? (Ei kukaan vastaa. Helena tulee keskilattialle, ankarasti.) Missä on Sirkka?

KOLMAS NÄYTÖS.

HEMMINKI kävelee levottomasti edestakaisin. Suoma tulee puettuna oikealta, aikoen ulos.

SUOMA. Ei sen kummemmin. Rouva istuu nyt jo sangen levollisena nojatuolissa. Minä olen menossa apteekkiin hakemaan rohtoja.

SUOMA. Hänen kiihkonsa asettui heti, kun sai kuulla että nimismies oli pidättänyt auton — ja lähtenyt kuljettamaan Sirkka-neitiä kotia. Mutta kyllä hän olikin hermostunut — aivan suunniltaan koko ajan, kun sitä asiaa hommailtiin ja telefonilla soiteltiin — oikealle ja vasemmalle. (On tarkastellen katsellut Hemmingin ohi vasemmalle ovelle.)

HEMMINKI (ihmetellen). Sepä vasta! (Menee nopeasti ja avaa vasemmanpuoleisen oven.) Hm! Tällä kertaa on vahtipaikka tyhjä. (Sulkee oven.) Älä sinä välitä hänestä!

HEMMINKI (tyytymättömänä). Niin — sinä tietysti naurat minulle — pidät pilkkunasi —

HEMMINKI (äreästi). Voisi joutua naurunalaiseksi — vaikka ei ole sanonut yhtään mitään.

SUOMA. Köyhä tyttö putoaa vain luudan päältä lattialle — vaikka sille naurettaisiinkin.

SUOMA (ujostelematta). Minä olen päättänyt ruveta teille emännäksi — jos vain haluatte.

HEMMINKI (seisoo hetkisen nolona paikallaan, katsoo Suoman jälkeen, kääntyy etualalle päin ja sivelee myhäillen leukaansa). Hm! Hm! (Menee sitten ajatuksissaan kaapille, ottaa sikaarin ja panee tarkoituksettomasti laatikon kaappiin, jättäen avaimet suulle. Menee sitten istumaan keinutuoliin, alkaen sytytellä sikaariaan.)

LASSI (tulee oikealta). Tjaah, tjaah! (Pysähtyy keskilattialle, kädet taskussa.) Mikähän tästä nyt tulee? Mitä arvelette?

LASSI (katselee Hemmingin tupakoimista, katsoo sitten kaapille). Onko isännällä enemmän noita — tarjota mulle yksi —?

LASSI (avatessaan kaapin ovea). Helenan piti tuoda minulle kaupungista, mutta kun kääntyikin —. Huh! täällähän on pyssykin.

LASSI (ottaa sikaarin). En pikkusormellanikaan. (Sulkee kaapin oven ja menee sohvaan istumaan.) En minä sentään olisi turvautunut poliisin apuun — mutta Helena oli niin suunniltaan — hän tahtoi keskeyttää heidän matkansa tavalla tai toisella.

HEMMINKI. Ei siinä minun mielestäni muuta tehtävää ollutkaan. Olihan se selvä ryöstö — viedä alaikäinen tyttö vasten äitinsä tahtoa.

LASSI (huokaa). Niin — niin — mutta luuletteko, että siitä on mitään apua?

LASSI. Tyttö on pahasti pihkassa — mutta eihän isäntä enää sellaista ymmärrä. (Huokaa.) Oi, oi — minä olen vallan sairas. — Olisipa edes yksi ainoa konjakkari.

HELENA (tulee oikealta hitaasti ja levollisena). Kuinka he voivat näin kauan viipyä Kiviniemestä tänne?

LASSI. Isännällä oli hänen kanssaan keskustelu. (Menee kaapille hommaamaan itselleen konjakkia.)

HEMMINKI. Minä vain pyysin häntä lähtemään talosta — ja selitin, etteivät tytön omaiset koskaan suostu tähän avioliittoon.

HEMMINKI. Hän oli ensin toista mieltä — mutta nähtävästi sitten rupesi epäilemään — koska karkasi.

HELENA. He näkivät kyllä minun tulevan laituriin juuri silloin — ja kuitenkin —

HELENA. Hm! (Kääntyy pöytään päin ja huomaa Lassin olevan poissa, katsoo taakseen.) Lassi! Mitä ihmettä sinä teet siellä isännän kaapissa?

LASSI. Me olemme oppineet käsittämään toisiamme — isäntä ja minä — ja se on mielestäni askel eteenpäin. Kun vain tulee ymmärretyksi — niin kaikki käy sitten itsestään.

HELENA (naurahtaa katkerasti). Ymmärretyksi — niin! — Tähän asti on täällä jokainen elänyt kuin erakko — omaan kuoreensa sulkeutuneena — ja nähnyt vain vihamiehiä ympärillään. — Epäsopu ja kirous on tänne juurrutettu tyyssijoilleen. (Hivelee otsaansa, katsoo kelloa ja huokaa.) Vaikka — se on nyt — kaikki — yhdentekevää.

HEMMINKI (katsoo Helenaa ja aikoo sanoa jotakin, mutta hillitsee itsensä). Ehkä annamme — niiden entisten — nyt olla.

HELENA (vähän hermostuneesti). Nyt juuri olisi sopiva hetki sanoa — minkätähden te olette aina minua vihannut. (Katkerasti.) Vihannut nähtävästi niin paljon, että siitä nyt koituu onnettomuus minulle — ja kirous tyttärelleni. (Naurahtaen katkerasti.) Sanokaapa se — niin aika kuluu hauskemmin tässä kiduttavassa odotuksessa.

HELENA (voi tuskin enää hillitä ärtynyttä mieltään). Tämä — »muutenkin» — on juuri jatkoa kaikelle entiselle. — Antaa salattujen vihojen tulla kerran kätköistään!

HEMMINKI (vakavasti). Minulla ei ole mitään salattuja vihoja. Päivä on aina nähnyt minun askeleeni. Minä en ole miniästäni pitänyt — niinkuin olisi sopinut — sen Helena on nähnyt.

HELENA (kiivaasti). Mutta syy! Onko se niin häpeällinen, että sitä ei voi sanoa?

HEMMINKI (lempeästi, melkein lohduttavasti). Minä en tahtoisi lisätä kiveä kuormaan — mutta minua on vaivannut — minä olen uskonut, että sinä et tehnyt poikaani onnelliseksi.

HELENA (nousee hermostuneesti). Sopiva syytös — sen jälkeen, kun todistaja on poissa — se ainoa — joka sen tietää.

HEMMINKI (melkein surunvoittoisesti). Ei se ole syytös. (Helena tekee tyytymättömän liikkeen ja kävelee hiljaa, katsoen kelloaan.) Siinä on ollut oikeastaan minun suruni, joka on joskus ilmaantunut katkerassakin muodossa.

HEMMINKI. Suru siitä — ettei poikani nainut omasta säädystään — vaan toi vanhaan talonpoikaistaloon emännän — ja vanhaan talonpoikaissukuun miniän herrasperheestä — toi kouluja käyneen tytön —

HELENA (ivallisesti). Eiköhän se suru ollut enemmän sentähden, että tuo tyttö oli — köyhästä kodista — pienipalkkaisen maanmittarin perheestä.

HEMMINKI (tiukasti). Asia on niinkuin sanoin. Vieras maaperä siinä oli pääsyynä. Ja jos jotakin asiata on kirous seurannut, niin se seuraa tätä — (nousee) — poikani tyttäreen asti.

LASSI. Hyvät ystävät! Minä pyydän teitä molempia — eihän mitään voida muuttaa — niistä entisistä — ja menneistä —

HELENA (jäykästi). Ei. Ei voida. Nykyhetkelle on elettävä. (Hemmingille.) Kun kerran olen tänne tullut ja ollut — niin — (surunvoittoisesti hymyillen) — mitäpä sille nyt enää.

HEMMINKI (suopeasti, kuin katuen? kiivauttaan). Enkä minä aikonutkaan niistä —. (Kääntyy tuoliinsa päin.) Sirkastahan tässä oikeastaan —

LASSI (ihastuu, kuri asia saa uuden käänteen). Niini Minä pelkään, että se on vaikeampi kuin luulemmekaan.

HELENA (terävästi). Mikä niin? (Istuutuu.) Tämäkö — tämä — (henkeään pidättäen) — tämä — seikkailu?

LASSI. Siinä on syvä — harvinaisen syvä rakkaus — oikea todellinen tunne.

HELENA (melkein vapisevana ja voimattomana Hemmingille). Jääkää tänne hetkeksi — tuntuu turvallisemmalta — ja — (katsoo pitkään Hemminkiä) — ja onhan Sirkassa teidänkin vertanne. Ei teidän kauan tarvitse olla — alussa vain. (Hemminki jää seisomaan paikalleen.)

REETTA (tulee vasemmalta). Ne menivät sisään toista tietä — rouvan puolelle. (Menee takaisin hitaasti ja vastahakoisesti, vilkuillen ympärilleen.)

HEMMINKI (katselee Helenaa). Sinähän ihan vapiset. Istu nyt edes! —
Sääli minun on sinua.

HEMMINKI (toimekkaasti). Ehkä minä en päästä heitä aivan heti — että ehdit rauhoittua. (Helena viittaa, mutta ei voi puhua. Hemminki jatkaa osaaottavasti.) Miten tarkoitat?

HELENA (pakottaa itsensä suurilla ponnistuksilla levolliseksi). Antaa heidän — vain — tulla. (Kuivaa silmänsä.) Tämä on kestettävä!

HEMMINKI (lohduttaen). Kyllä kestätkin, kun vain pysyt levollisena.
(Sirkka tulee oikealta, pysähtyy arkana ovelle. Helena kääntyy hitaasti
Sirkkaa vastaan ja katsottuaan vähän aikaa ojentaa kätensä.)

HELENA (seisoo ensin liikkumattomana, silittää sitten hitaasti ja hiljaa Sirkan tukkaa, sanoo hiljaa ja himmeästi). Sirkkaseni kultaseni! (Hemminki painaa salaa sormillaan silmiään ja istuu allapäin keinutuoliin.) Istu nyt, lapseni tuonne sohvalle! (Sirkka menee pää kumarassa sohvan nurkkaan. Valtala tulee oikealta, jää seisomaan lähelle ovea, katsoo ensin keitä huoneessa on, sitten tiukasti Helenaa. Helena on kääntynyt katsomaan tulijaa, tuijottaa liikkumattomana.)

VALTALA (tulee hitaasti lähemmäksi; hillityllä äänellä, mutia aivan raivoissaan). Mikä on tarkoitus tällä äärimmäisellä häväistyksellä — tällaisella alhaisella solvauksella? (Helena pyyhkii otsaansa aivan kuin tahtoisi irtautua jostakin vastenmielisestä.) Saattaa meidät kaikki narreiksi — ihmisten pilkaksi — näin tahdittomalla menettelyllä!

HELENA (on saavuttanut tasapainonsa, tekeytyy hymyileväksi ja leikkiä laskevaksi). No, mutta — rakas Reino! Miksi sinä olet noin kiihkoinen? Siksikö, että olet täällä. Ethän ennen ole tullut tuollaisena minua tapaamaan!

VALTALA (voi tuskin hillitä raivoaan). Tiedäthän, etten ole tullut vapaaehtoisesti — enkä leikkiä laskemaan.

HELENA (ihmetellen). Tehnytkö? Sinunko suhteesi. En yhtään mitään. Tyttäreni olen tuottanut kotia. Sinua en. (Hymyillen.) Mutta — koska olet sellaisen ilon minulle tehnyt, että olet tänne tullut — (ivallisesti) — ja ritarillisesti turvannut tyttäreni paluumatkan — niin — (iloisesti) — terve tuloa! Tee hyvin ja käy istumaan tuonne sohvaan — Sirkan viereen. (Istuutuu itse pöydän ääreen, sen enempää välittämättä Valtalasta. Valtala seisoo neuvottomana, sivellen tukkaansa.)

HEMMINKI (levollisesti ja vähän ivallisesti). Niin, istukashan toki!
Eihän tästä nyt enää ole mihinkään kiirettä. (Valtala katsoo äkäisesti
Hemminkiä, aikoo sanoa jotakin, mutta on vaiti.)

HELENA. Ei kiirettä mihinkään! Heti kun Suoma tulee asioilta, saamme virvokkeita.

SIRKKA (on tästä kevyestä puhelusta tullut siihen päätökseen, että kaikki ikävä on jo ohi). Onhan siellä Liisa — ja voinhan minä mennä auttamaan.

HELENA (katsoo Sirkkaa pitkään). Sinä olet matkasta väsynyt — jaksamme kai nyt odottaa hetkisen. (Kääntyy katsomaan Valtalaa, iloisesti.) No, mutta — Reino — rakas — sinähän vielä seisot! Ole hyvä!

VALTALA (menee istumaan, oikeastaan vain siksi, ettei voi keksiä, mitä muutakaan tekisi, mutisee mennessään). Kiitos!

HELENA (tyytyväisenä, kun sai Valtalan ja Sirkan itseään vastapäätä).
Noin! (Katselee kumpaistakin, hymyilee.) Vai niin! Vai on sinusta,
Reino, tullut romaanisankari — etsiskelet ritarilinnoja ja ryöstelet
tornineitoja.

HEMMINKI (hymyilee). »Vie sinä, minä vikisen — olet — vievinäs väkisin!»

HELENA. Minun pikku Sirkkani minua ihmetyttää. Eilen pääsi koulun penkiltä — ja tänään —

HELENA. —-ja tänään menee miehen kainaloon. (Äkkiä.) Olet ehkä lukenut viime aikoina pilaantunutta kirjallisuutta — huonoja romaaneja —?

HELENA (ylimielisesti). Kaino rakastaja — ujo poikanen — lähes neljänkymmenen ikäinen — ensi kertaa rakastunut — vaikenee kernaammin kuin puhuu. — Tunteet vain puhuvat. (Valtala tekee hermostuneen liikkeen. Helena jatkaa yhä ilakoivammin.) Ei, ei! Anna anteeksi, Reino! Sanani sattuivat ihan väärin. Et sinä ole mikään kaino rakastaja etkä ujo vanhapoika — et myöskään ole romaanihullu — sinä yksinkertaisesti teet romaaneja — elämällä niitä.

VALTALA (nousee hermostuneena). Minä pyydän, että sinä lopetat tämän jonninjoutavan lörpötyksen — Sirkan kuullen —

HELENA (välittämättä Valtalasta, tarkastelee Sirkkaa). Kuulehan, Sirkka! Kohta kai lähenee päivällisaika. Sinun pukusi on matkasta pilaantunut — menehän muuttamaan leninkiä — ja järjestämään vähän tukkaasi!

SIRKKA (katsoo pukuaan ja koettelee vaistomaisesti tukkaansa).. Ai, niin! (Nousee.)

HELENA (korostaen ensimmäistä sanaa). Kypsynyt nainen ei koskaan unohda ulkomuotoaan — (Sirkka yrittää salaa puristaa Valtalan kättä, lähtee sohvasta.)

HELENA (katsoo Valtalaa). Näkemiin — pikku tyttöseni! (Valtala nyökäyttää Sirkalle sangen epäonnistuneesti, kun Helena katsoo häneen koko ajan. Sirkka yrittää vielä ovelta katsoa, mutta ei saa keltään vastakatsetta, menee oikealle.) Mitä taata sanoikaan?

VALTALA (koko lailla rohkeampi ja vapaampi nyt, Sirkan mentyä).
Tyhmyyksiä — ne kaikki voidaan nyt jo lopettaa.

HEMMINKI (levollisesti). Minä vain tarkoitin, että oikea mies on tekojensa tuomari — ja itse korjaa erehdyksensä.

VALTALA (ivallisesti). Minun ainoa erehdykseni isäntään nähden olisi siinä, että nyt antautuisin vastaamaan teille. (Hemminki on aikeissa lähteä, mutta pysähtyy.)

HELENA (keskeyttää hauskasti). Ai, ai, kuinka vanhanaikaiset mielipiteet tuolla taatalla on. Niin teki entisen ajan mies, mutta — (tuijottaa Valtalaa) — nykyajan mies on vapaa kaikesta joutavasta — omanarvon tunteesta, velvollisuuksista — häveliäisyydestä, kunniasta — ja muusta krimskramsusta. (Hemminki lähtee. Helena jatkaa pikaisesti.) Jättääkö taata minut nyt tänne kahdenkesken? (Nauraa hermostuneesti.) Tämä Reino on kovin vaarallinen naisille. Hän valloittaisi vielä isoäidinkin — jos sellainen olisi elossa.

HEMMINKI. Lie hänellä ensin selvittämistä tarpeeksi teissäkin — (katsoo
Valtalaa) — ja sitten vielä lopuksi — ehkä minussakin. (Menee ulos.
Äänettömyys. Helena nojaa kyynärpäänsä pöytään ja leuan käteensä,
alkaen katsoa Valtalaa.)

VALTALA (sytyttää tupakan). Uh! Sinähän panit tässä toimeen aika inhoittavan ilvenäytelmän. Minä en aio sallia enää mokomaa lörpötystä! Sano nyt — mitä sinulla on sanottavaa! Mutta jaarituksia minä en viitsi kuunnella. (Äänettömyys. Helena yhä tuijottaa Valtalaa.) No? (Helena ei liikahda. Valtala hermostuneesti.) Asioita, jotka koskevat ihmisten tunteita — ei tavallisesti viedä markkinapaikalle — eikä anneta — poliisin haltuun. Se mitä on — mitä on tapahtunut tai ollut — se ratkaistaan hälyä nostamatta — tavallisissa oloissa. Mutta sinä — sinä riisut itsesi ja meidät kaikki alastomiksi — ja ajat kujalle. (On katsonut Helenaa silloin tällöin ja tullut yhä hermostuneemmaksi.) Ja mitä sinä sillä voitat? Teet tyttäresi onnettomaksi ja itsesi naurunalaiseksi — meidät kaikki koko paikkakunnan pilkaksi. (On taas hetken vaiti. Helenan katse vaivaa häntä yhä enemmän.) Sinä syytät minua ryöstämisestä! Naurettavaa! Itse kuulit äsken Sirkan omasta suusta — että hän lähti vapaaehtoisesti. (Koettaa hillitä hermostustaan, mutta ei onnistu, purskahtaa.) Puhu jotakin! Mitä sinä tuijotat?

HELENA (korottaa vähän ääntään). Niin! Puhua —asiasta — ja lakkaisit lörpöttelemästä joutavia.

VALTALA (liikahtelee aivan kuin hänen olisi hyvin epämukava olla; epävarmasti). Niin — Sirkka ja minä —

VALTALA. — että Sirkan ja minun nykyiset — että meidän suhteemme — valaisevat sinulle —

HELENA (luopuu nyt vasta asennostaan ja pudottaa kätensä jotenkin voimakkaasti pöytään). No! — Nyt sinä olet häväissyt minua tässä koko ajan — jättämällä sivuseikaksi pääasian. Olet häväissyt minua välinpitämättömyydelläsi minun tunteistani — sivuuttamalla kaiken sen — mitä meillä molemmilla on ollut. Olet häväissyt minua sillä, että minun itse täytyi sanoa tuo ratkaiseva sana —

VALTALA (nolona). Minä luulin sinun jo pitemmän aikaa huomanneen, että meidän tunteemme —

HELENA (kiivaasti, mutta hilliten ääntään). Älä sano — meidän tunteemme. Puhu vain itsestäsi! Minussa sinä et ole mitään muutosta nähnyt — sillä muutosta ei ole tapahtunut. Se on keksitty — epärehellinen väite! (Voi vaikeasti hillitä itseään.) Sinä tiedät — mitä ponnistuksia sinulla oli, ennenkuin voitit minun rakkauteni. Ja — kun sen voitit — niin sait minut kokonaan. (Nousee.) Sait uskoni — luottamukseni — ja kunniani. Siinä tietoisuudessa sinulle antauduin — että sinä minua rakastit — ja että sinä teet minut vaimoksesi — (vaikeasti) — myöskin ihmisten edessä — niinkuin olen jo — sinun edessäsi — (Kävelee tuskassa edestakaisin.)

HELENA (syöksyy pöydän ääreen). Rauhoittua? Minunko pitää rauhoittua — kun sinä tallaat minut lokaan? Sinä käsket minun rauhoittua, kun poljet minut jalkoihisi! (Ottaa päästään ja pakottaa itsensä hillityksi.) No, hyvä! Minä rauhoitun. Entä sitten?

VALTALA (hiljaisella ja sovittavalla äänellä). Olethan sinä järkevä nainen — ymmärräthän sinä — elämän — — ja tunteet — ja sattumat —

HELENA (raivossa). Vai niin! Sinä hyökkäät nuoreen viattomaan tyttöön kuin peto — raiskataksesi hänen elämänsä, hänen nuoruutensa — heittääksesi hänet alastomana kujalle — kuten äitinsä.

VALTALA (kiivastuu, mutta hillitsee ääntään). Hillitse nyt itsesi — ja käytä järkeäsi! Minkä minä sille voin — ettei meidän tiemme — sinun ja minun — enää veisi muualle kuin onnettomuuteen. Ja Sirkan kanssa me menisimme naimisiin.

HELENA (hillittömästi). Minä huudan sinulle vasten silmiä — sinä olet konna!

HELENA. Luuletko sinä — että äiti antaa oman tyttärensä miehelleen — sille miehelle, jonka vaimo hän on ollut! Etkö sinä ymmärrä — että sinä rikot sukusiteet, — raiskaat pyhät tunteet — solvaat rakkauden käsitteet ja häpäiset itse luonnon —!

VALTALA (torjuen). En. Minä näen vain, että sinussa puhuu hurja mustasukkaisuus — eikä siveellisyyden into —

HELENA (vihalla). Minussa puhuu kauhu sinua ja sinun menettelyäsi vastaan. (Naputtaa rystöllään pöytään.) Ja luuletko sinä, että minä annan tällaisen koskaan tapahtua? En ikinä! Sinun pitäisi ymmärtää, että minä yksin olen alaikäisen tyttäreni naittaja.

SIRKKA (syöksyy sisään kalpeana ja tukka hajalla, puoliksi muutetussa puvussa). Äiti! Reino! (Tuijottaa toiseen ja toiseen. Helena on kääntynyt, seisoo sanattomana. Valtala polkee jalkaa kiukkuisena ja tyytymättömänä, kääntyy vähän sivuttain epätietoisena, mitä tehdä tai sanoa. Sirkka sydän kurkussa, silmät suurina, voi tuskin hengittää.) Reino! Äiti! Mitä tämä merkitsee? Minä olen kuullut kaikki.

HELENA (purskahtaa itkemään, ja syleilee Sirkkaa, kuin suojellakseen).
Oma, rakas kyyhkyseni!

SIRKKA (vetäytyy hiljaa äitinsä syleilystä). Ei, ei! (Panee kätensä ristiin ja painaa sydäntään, puhuu katkonaisesti.) Sano-kaa mi-nulle —?! (Helena kuivaa kyyneleensä ja pakottaa itsensä tyyntymään.) Rakas — rakas Reino! (Aikoo mennä Valtalan luo.)

HELENA (estää). Lapsikultani — sinä et voi mennä Reinon kanssa naimisiin, — sillä —

SIRKKA (soinnuttomasti). Juuri sen — tahdon — kuulla — tiedän jo — mutta nyt tässä — tahdon kuulla —

HELENA (hiljaa ja vaikeasti). Sillä — minä — sinun — äitisi — olen häneen rakastunut.

HELENA (tuskin kuuluvasti). Ja — olen hänen — vaimonsa. (Valtala katsoo Sirkkaa, lyyhistyy istumaan, pää käsiin, Sirkan pää painuu rinnoille, kuin kuoleentuneen kukkasen.) Sirkka! Oma Sirkkaseni! (Ohjaa Sirkan tuolille, jolla itse on istunut. Valtala nousee hitaasti, katsoo Sirkkaa, sitten kaameasti Helenaa, menee hitaasti ulos. Helena ei voi hillitä itkuaan, kauhea tuska valtaa hänet. Niitä peittääkseen hän menee nopeasti oikealle ovelle, mutta pysähtyy, ja meneekin ovesta vasemmalle, purskahtaen valtavaan itkuun. Sirkan kädet putoavat helmaan, hän istuu liikkumattomana, tuijottaen eteensä elottomilla silmillä.)

LASSI (tulee oikealta, katselee ihmetellen ympärilleen). No, missä toiset ovat? (Kun ei saa vastausta, menee lähemmäksi Sirkkaa.) Mihin kaikki muut ovat menneet? (Kun ei nytkään saa vastausta, menee nopeasti ulos.)

REETTA (kurkistaa varovasti ovesta vasemmalta, tulee hiipien sisään, katselee Sirkkaa, kuiskaa). Neiti! (Sirkka ei kuule. Reetta koskettaa Sirkkaa olkapäähän.) Kuulkaa, neiti!

SIRKKA (katsoo tylsästi Reettaa, puhuu hiljaa ja elottomasti). Ei, ei!
Ei muu kuin kuolema. (Pää vaipuu käden nojaan.)

REETTA (katselee ympärilleen, menee kaapille, ottaa sieltä pistoolin, luo sen pöydälle Sirkan eteen, kuiskaa). Ei muu kuin kuolema. Minä tiedän sen — kuulin kaikki. Ettehän te heitä voi erottaa —. (Siirtää Sirkan käden pistoolin päälle.) Kuolemassa on onni — siellä ei ole tuskia eikä onnettomuutta — yksi ainoa veto liipasimesta — ja sorrettu sydän tyyntyy heti. (Hiipii ovelle, katsoo taakseen, katoaa vasemmalle.)

SIRKKA (kohottaa hitaasti päänsä). Niin — tyyntyy heti. (Huomaa pistoolin kädessään, katselee sitä elottomasti, nousee, ottaa vapaalla kädellä sydämestään.) Sorrettu sydän — tyyntyy heti. (Menee hitaasti ja epävarmasti oikeasta ovesta. Näyttämö hetken tyhjänä. Hemminki tulee ulkoa.)

REETTA. Kyllä täällä vain paholaisen sorkka vilahtelee — sen Suoman haamussa.

REETTA. Niin — Suoma — mutta ei pidä sanoa sille — se kumminkin kieltää.

HEMMINKI (ärjäisee). Valehtelet! Suoma oli ulkona — tulee juuri — ehkä pihalla — on ehkä juuri ehtinyt tuonne sisään —

HEMMINKI (raivostuu). Sinä täällä olet paholainen — sinä kirottu. (Kohottaa nyrkkinsä ja aikoo lyödä Reettaa. Laukaus kuuluu oikealta, ja heti sen jälkeen Suoman parkaisu.)

SUOMA (syöksyy kauhistuneena oikealta). Auttakaa, auttakaa — Sirkka on ampunut itsensä.

HEMMINKI (kääntyy näyttämölle päin, nojaa ovipieleen). Kuollut! — Nyt tuli turma!

HELENA (seisoo kivettyneenä kauhusta; hiljaa, tuskin kuuluvasti).
Syyttömästi — syyttömästi! — Ikuinen turma!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TURMA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.