Title: Töykänän aurinko
Yksinäytöksinen farssi
Author: Lauri Haarla
Release date: November 30, 2025 [eBook #77371]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1927
Credits: Tapio Riikonen
language: Finnish
Yksinäytöksinen farssi
Kirj.
K. K:n juhlaohjelmakirjasia N:O 9
Helsingissä, Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1927.
Henkilöt:
PIINU, vanha kauppias.
LUMI eli ZULEIMA, Piinun tytär.
LIPPU, kalakauppias.
SAM. NEWTON eli Samuli Neuvonen.
ARMAS TOIVORINTA, nuori kauppias.
VALTE, puotipoika.
IITA, piika.
Tapahtuu Töykänän kylässä eräänä toukokuisena päivänä aikoja sitten.
(Kauppias Piinun puotikamari. Takaseinässä verhoa vailla oleva, vanhuuttaan, vihertävä akkuna, josta voimakas kevätvalaistus tulvii sisään ja jonka takaa näkyy omenapuun oksa. Myös henkilöt, jotka tulevat puotiin, kulkevat sen taitse. Oikealla kaksi ovea, toinen keittiön, toinen kamarin puolelle, jälkimmäisessä kurkistusluukku, ovien välissä on kulunut nahkasohva ja sen päätypuolessa korkea tupakkapöytä, ja oikealla puolella seinällä pienehkö peili. Vasemmalla kukillinen verho, josta mennään puotiin. Vasemmalla etualalla pienehkö pöytä, jolla on tilikirjoja ja papereita sekä pöydän ääressä selkänojaton tuoli. Takaseinällä ja vasemmalla on pakkilaatikoita röykkiössä, kahvisäkki y.m. sekä eräitä hyllyjä, joilla on kahvilaatikoita ja muuta sekatavarakaupan rihkamaa. Kamarin seinäpaperit ovat haalistuneet.)
(Valte, terävänenäinen, laiha puotipoika, istuu vasemmalla kädessä kirja, jota lukee hartaasti, puoliääneen ja honottavasti.)
Vapaakilpailu ja voitto ovat yhteiskuntamme pee-rus-tus ja kunnia. Rutto ja netto ovat kapi—kapi kapitaalin siveimmät tyttäret. Mutta konjunktuurit ovat afäärimiehelle a ja o — — alku ja loppu — —
(Lumi eli Zuleima tulee oikealta etualan ovesta, kulkee ohimennen Valteen vilkaisten akkunan luo ja kurkistaa akkunasta, huoahtaa, kääntyy jälleen kuin jotakuta odottaen akkunaan.)
VALTE (lukee jälleen kuin päähänsä päntäten, tärkeänä).
Vapaa kilpailu ja voitto ovat yhteiskuntamme pee-rus-tus ja kunnia.
Rutto ja netto ovat kapi — kapi — — kapitaalin siveimmät tyttäret.
Mutta konjunktuurit ovat afäärimiehelle a ja o — — alku ja loppu — —
(Oikealta, keittiön ovesta tulee samassa tiuskean näköinen, soma ja verevä Iita, kädessään aamusiivoukseen tarvittavat tomupyyhkeet ja muut; seisahtuu keskinäyttämölle; mutta kun toiset pysyvät paikoillaan häneen katsomatta, heittää hän niskojaan ja poistuu oikealle etualan ovesta.)
VALTE (tärkeänä punniten).
Joo, joo — — — a ja o — —
LUMI (yhä akkunan luona; ankarasti rakastuneena).
Valte, Valte — — (Lähestyen epäröiden Valtea, joka nimensä kuullessaan on kääntänyt kasvonsa autuaan onnellisena katsomoon päin; äkkiä).
Nyt minä sitten vasta rakastan — — —
VALTE (nulikkamaisen itserakkaasti, leveästi).
Arvattu on — —
Olla mielettömästi rakastunut — —
VALTE (kääntymättä Lumin puoleen).
Ja hassusti, synkästi, tunteellisesti ja julmasti — —
Pyörällä päästä — —
VALTE (perin liikutettuna, lapsellisesti).
Kuin kana — — oikea kalkkunakaan — —
LUMI (ottaa takaapäin Valtea kaulasta).
Voi, Valte, voi — —
VALTE (yhä istuen, mutta kääntyen ja hypistellen Lumin hametta; melkein itkien).
Lumi, Lumi, oi Zuleima!
LUMI (huomaamatta lainkaan Välten hyväilyaikeita; kuin ryhtyen laskemaan).
Nyt on toukokuu — —
VALTE (tärkeän asiallisesti).
Niin on, rysäkalastus on alkanut.
LUMI (käskevästä).
Laskepas, ennättävätkö häät jo juhannukseksi.
VALTE (hölmistyneenä).
Mitäs siinä asiassa sitten olisi laskettava? Eihän sitä kilo- tai kyynäräkaupalla — — —
LUMI (kärsimättömästi).
No, niin no, senkin — — — Kuulutukset ja kuuliaiset ja kihlaukset ja salakihlaukset, mitä ne oikein yhteensä tekevät?
VALTE (tärkeänä).
Jaa, jaa, mutta sehän riippuu — — — kauvanko siitä salahommasta tykättäis — — — ja mitenkä se sallimuskin rikeerais — —
LUMI (kainosti häveten).
Fyi, ettäs — — senkin siinä — — (Loittonee taka-alalle.)
VALTE (nousee, kävelee; pysähtyy, itsetietoisesti).
Ja vierottaminen! Vie se sekin aikaa - —
LUMI (suuttuen).
Siivoton nulikka, oletko vialla päästä?
VALTE (arvokkaasti).
Naisihminen siinä vialle menee eikä mies. Vai siivoton nulikka? Ei kumpikaan. Sopii kysyä Iitalta vaan.
LUMI (merkitsevästi).
Mitähän se Iita sitten oikein mahtaisi tietää — —
Kyllä se tyttö tietää. Näin olen Iitalle puhunut kuutamoisina öinä: Iita, minä rakastan sinua, sillä sinä olet lahea kuin kuutamon naama; sinun kauneutesi tähden varmaan on kylässämme ruvettu kuutamoa sanomaan Töykänän auringoksi ja oikein, sillä sinun lähelläsi on kuutamolla auringon muoto ja kuumuus. Mutta tähän sydämeni totiseen sanaan olen useasti lisännyt: Konjunktuurit! Tiedätkö, Iita, mitä ovat konjunktuurit? Ja kun Iita on hymyillyt, olen jatkanut: Konjunktuurit yksin ohjaavat afäärimiehen elämän puotipojasta kauppaneuvokseksi saakka. Minä olen puotipoika Valte — niin sanoin Iitalle kerran valjussa aamuyössä — sinä olet, Iita rakas, piika. Ja nyt me rakastamme. Mutta jos nyt uusi rakkaus muuttaisi konjunktuurit, tekisi minut esimerkiksi puotipojasta kauppiaaksi, niin sen minä sanon, Iita, että sinusta eroon ja itken, totisesti, vaikka itkemällä sinut vierotan itsestäni, sillä konjunktuurit —
(Akkunan taitse kulkee Lippu kalakoppa selässä.)
LUMI (keskeyttäen; ihastuneena).
Hän tulee, hän — — — ooh — —
Kuka?
En sano, en saata sanoa. (Kuuluu vasemmalta puotikellon kilahdus.)
Sehän oli Lippu, tulee Salakaupalle.
LUMI (epätoivoisena; siirtyen sohvan luo).
Ush ändå — — — eikö vieläkään. Hän kiusaa minua, hän tietää, että odotan ja — — (Lyyhistyy sohvalle.)
VALTE (ihmetellen; makeasti).
Mitäs minä tässä nyt kiusaisin — — — Lumi neitiä — —
LUMI (äkkiä).
Mitäs sinä, Valte, taas puhuitkaan?
Niin että — — se se juuri on sitä Iitan vieroittamista. Hellästi, hitaasti ja järkevästi se on tehtävä, niin että en minä vielä tänä päivänä pääse Lumin kanssa salakihloihinkaan, saatikka julkisiin.
LUMI (täysin ällistyneenä).
Herranjestas! Valte parka — — — (Nauraa raikkaasti.) Mitä sinä tarkoitat?
Jaa, jaa terveet liikeperiaatteet! Ensin puotipojan rakkaus selväksi, sitten vasta kauppiaan tyttären sulhaseksi.
LUMI (nousee, yhä nauraen).
Nyt on kauppias Piinun puotipoika tullut hulluksi!
VALTE (lähestyen; aikoen syleillä, innokkaasti).
Zuleima, uusi lempi ja uudet kaukaisuuteen juoksevat respektiivit, ne tekevät vaikka hulluksi — —
LUMI (työntää Valten tuimasti luotaan, joten tämä joutuu oikealle kamarin oven eteen, selkä ovea vastaan seisomaan).
Etkö sinä ymmärrä mitään? Enhän minä sinusta välitä tuon taivaallista, muuten vain halasin sydämeni ilosta. Minä rakastan toista, toista!
(Iita oikealta.)
IITA (ojentaa kätensä oviluukusta ja tarttuu Valtea kaulukseen).
Kuulitkos, kelttu! (Ravistaa Valtea.) Kuulitkos?
VALTE (hätääntyneenä Lumille).
Siellä on — Iita — Älä riepota, Iita!
IITA (tulee esiin; Valtelle tiuskeasti).
Kuulitkos, toista se ryökinä rakastaa, senkin höntti. Huh — — ja muistakin, Valte, jos sinä taas sekoitat ne kommentuurit, ei ole minun kamariini tuuria tulla, tiedä se. (Lyö lujasti oviluukun kiinni, poistuu keittiön ovesta.)
LUMI (nauraen).
Ymmärrätkös nyt?
En, en minä ymmärrä — — —
Minua tullaan kohta kosimaan. Eilen illalla hän sanoi hyvästellessään: huomen aamulla tulen isänne luokse. Ja hän katsoi vakavasti ja juhlallisesti. Kosimaan, alttarille! Sitä se merkitsi. Onkos ihme, että olen valmis syleilemään koko maailmaa. (Syleilee taas Valtea.) Valte — — Vaikka vasikka olisi tullut vastaani — —
VALTE (eroten; kyräillen).
Vasikka?
Vaikka porsas, olisi suudellut ja hyväillyt — —
Ja vaikka puotipoika?
No, vaikka Valte!
Ahaa, Toivorinta!
LUMI (huoaten, onnea täynnä).
Armas Toivorinta — — —
VALTE (tarkoittavasti).
Vai niin, konjunktuurit mutkistuvat!
Ne vievät paratiisiin — —
VALTE (osittain itsekseen).
Vai — — vai sillä tavalla? Ja paratiisissa Aatamille monopooli? Niinpä kai — — Ja vapaa kilpailu? Mihinkäs se sitten jää? Ohoo — — Onpa siinä Toivorinnassa Aatamia! Kilpailee meidän kauppiaan kanssa kuin suurikin herra, alentaa ja alentaa hintoja. Ja juuri kuranttitavarassa. Siihen se iskee, missä rutto on suurin. On riistämäisillään meidän kauppiaalta netot ja kapitaalit. Ja eikös keksinyt temppua taaskin. Monopoliseerata rakkautta! Ja voittaakseen tietysti. (Suoraan Lumille.) Mutta sen minä sanon: puleeratkoon ja puliveivatkoon, ei meitä petetä.
(Lippu tulee vasemmalta.)
Kyllä on Samulilla pitkää siimaa ja palkkana kirkolla vehnästä ja viinaa — —
Jaha, mikäs on nyt kurssi ja taksa?
LIPPU (ottaa kalakopan selästään).
No, ei nämä autuutta maksa: Viiskolmatta ja lantti sano entinen tyttö, kun nikkas komeljantti.
Hyvä Lippu! Kaikki ostetaan, vieraita tulee. Lippu vie vain keittiön puolelle, Iitalle.
LIPPU (suuttuen).
Häh, Lippu! Eikös lappu ja lämpsä. Mitäs se ryökinä herjaa kunniallista ihmistä? Käräjiin tästä tullaan Samuli Neuvosen herjauksesta.
Lippu hyvä, enhän minä pahalla— — —
Vai Lippu taaskin! Etulappu vai takaiämpsä? Häh? Manasivat kerran käräjille luvattomasta kalastuksesta liipolla muka. Saivatkos syyhyn? Ei vängälläkään. Mutta moukat alkoivat Lipuksi haukkua. Joo, joo, ryökinä, käräjiin mennään ja sakkoa pannaan.
Ei suinkaan se Samuli nyt ihan todella — —? (Vältelle.) Auta nyt minua,
Väite, auta — —
Enpäs auta — — —
Ja eikös se mamselli ole kuullut, että poikani Samuel on tullut
Ameriikasta kotiin. Siellä on pojalle annettu nimeksi Juutton, joo joo
— — Samuel Juutton on nyt pojalla nimi, ja muutenkin on poika noussut
semmoiseen rankiin, että tämän kylän pohatat saavat nuolla näppihän.
Niin ettei Samuli Neuvonen tarvitse tämän talon puntarinokkaa — —
(Heittää kopan olalleen aikoen poistua.)
LUMI (Vältelle).
Herra jumala, käännä hänet takaisin — — (Samuelille.) Samuli hyvä — —
(Vältelle.) Kalasta riippuu aamiainen ja aamiaisesta — koko rakkaus — —
VALTE (lähennellen; imelästi).
Lupaako Lumi neiti, että se vapaa kilpailu saisi niinkuin jatkua — — luonnollista tietä?
Lupaan, lupaan— — —
VALTE (kaataessaan viinapullosta ryypyn).
Samuli, otetaanpas tervetuloryyppy Sam. Newtonin kunniaksi.
He-he, terveestä tuoreeks, vanhasta nuoreeks — — Hur luiskis!
Ja sitten kalakaupat — —
LIPPU (täysin leppyneenä).
No-nee, näin hutikassa kauppa summamutikassa.
Ja hinta ei tarkka — —
No, jos lisäksi suutarin markka — (Poistuu oikealle.)
LUMI (ohjaten, häntä hyväillen oikealle).
No, tottakai — —
VALTE (Lumille).
Näkikös neiti? Se poika tietää, mitä tekevät konjunktuurit: sata rosenttia hintaa lisää ja ryyppy päälle, pienellä niksillä vaan — —
LUMI (Toivorinnan kulkiessa akkunan taitse).
Nyt, nyt — —
VALTE (huomaamatta Toivorinnan tuloa).
Noh?
Polveni vapisevat — — (Lyykähtää sohvalle.)
Nepäs nyt keksivät — —
Sydän sen tekee — —
VALTE (uneksien; haaveellisesti).
Ja lemmen konjunktuurit — — (Siirtyy sohvan luo, painaa Lumin sohvalle pitkälleen; intohimoisesti.) Nukkukaa — — Lepää rauhassa — — (Samassa kilahtelee puodin ovikello vimmatusti.)
LUMI (ponnahtaa sohvalta pois; vaiennetuin äänin).
Jestas, en uskalla jäädä. (Juosten oikeanpuoliselle ovelle.) Pappa! (Palaten: Valtelle.) Tunnustan papalle, pappa kyllä osaa ottaa kosijan vastaan, ja minä käsken papan myöntymään. Ota vastaan — — (Aikoo poistua.)
VALTE (aluksi nokkavasti).
Tarkoittaako neiti sitten sitä että (itkunsekaisen kimeästi) että suhteet Valten kanssa poikki?
LUMI (viekkaasti).
En, enhän toki, kyllä meille vielä suhteita jää (iskien silmää) ne ansiottomat arvonnousut ja ne — oikeat konjunktuurit —
Heh — — sopii sitten mennä vaan. (Lumin poistuessa oikealle, puoliksi itsekseen, uhkaavasti.) Kyllä minä otan kosijat vastaan. (Ottaa pöydältä kirjansa, selaa kiireesti auki sopivan kohdan.) Jaha, jaha — — (Lukee nopeasti.) Jos keskustelet kilpailijasi kanssa, ole kylmä kuin teräs ja joustava kuin vieteri, halveksi häntä syvästi, mutta hymyile makeasti kuin hunaja! (Leveästi hymyillen.) Hunaja — — makeasti kuin hunaja. (Harjoittelee peilin edessä makeasti hymyilemään.)
(Iita oikealta.)
IITA (jo ovelta; mielevästi).
Valte — —
VALTE (kääntyy Iitaan päin yhä hymyillen).
IITA (lähennellen; tökäten kylkeen).
Kylläpä siinä nyt taas muikistellaan — — tälle omalle Iitalle.
VALTE (harjoittelee yhä hymyilemistä).
IITA (painuen yhä lähemmäksi Valtea; huoahtaen).
Hohoi, ne miesten mielet ja tuurit ja naisparka — — ei muuta kuin unohtaa ja antaa, antaa aina vaan — (pieni paussi; kuiskaten) anteeksi.
VALTE (etääntyen Iitasta; harjoittaen esiintymistä).
Mutta halveksi häntä syvästi. (Iitalle; tehden eleitä.) Minä halveksin häntä syvästi!
IITA (ällistyen; puoliksi leikillään).
Ja vielä mun mitä — — kiitä kun saat — —
VALTE (koomillisen tiukasti).
Jaa, jaa — —
Tämmöisen tytön! Ei ole vajaita puolia, vaikka hakemalla hakisit — — oletkos löytänyt? Ja luuletkos, ettei minulla ole satasia säästöpankissa. Kyllä on ennätetty kauppamatkustajat ja kolportöörit passata ja pankkiin on solahutettu joka penni ja vähän muutakin. Ymmärrätkös?
VALTE (yhä omassa osassaan; kumartaen hyvin syvästi Iitaa kohden).
Kumarran kyllä syvään — — taivun kuin hieno vieteri — — (Ponnahtaen jälleen ylpeästi suoraksi.) Mutta olen kylmä kuin teräs! Kylmä, ymmärrätkö?
IITA (suutahtaen).
Höh — — senkin kelju! Vai vieteri? Nenäs sun on vieteri, lörppähuulet alla ja aataminomena väkättää kuin hyrrä nahan alla. Ja entäpäs koivet? Ruippanakintut kuin yksöisellä vasikalla.
VALTE (nyt todella Iitaa tarkoittaen).
Olen kylmä kuin teräs!
Pyh —
Halveksin syvästi, mene tiellesi siitä.
Kyllä tässä mennään ja mennään Neuvosen Samulin syliin. Onpas tullut tytön ensirakkaus Ameriikasta. Reolittaret jätti ja Iitaa muisti, lähettipä isällään terveiset, että helsaamaan on tulossa. Morjesta vaan! Pyh! (Poistuu oikealle.)
VALTE (menee peilin eteen; kuin itseään vahvistaen).
Ole kylmä kuin teräs!
(Armas Toivorinta tulee vasemmalta. Hän on lihava, lyhyt ja paksu, mutta nuori mies.)
TOIVORINTA (Valtelle; savolaisen viekkaasti).
Peilin kanssako tässä talossa kauppoja hierotaan?
VALTE (käännähtää ympäri, jää seisomaan jäykkänä kuin patsas).
Olisi kauppiaalle asiaa.
VALTE (kumartaa syvään kohteliaasti hymyillen; äkkiä suoristuen).
Tie sinne käy ruumiini ylitse.
TOIVORINTA (nauraen).
Mieluummin ohitse. (Aikoo oikealle.)
VALTE (asettuen oven eteen; kädet housuntaskuissa, nulikkamaisen ilkeästi).
Annetaankos teillä kyynärästä kanttinauhaa paljonkin kaupantekiäistä?
Ka, kaksi syltä Valensian-pitsiä, niin jotta — — jos Iitan punaisenkirjava alushame on tilpehöörejä vailla, niin — —
VALTE (mustasukkaisena).
Ahaa, vai punaisenkirjava! Mistäs te sen tiedätte?
TOIVORINTA (kiusoittavan terävästi).
Kyselin Neuvosen Samulilta — —
VALTE (sekopäisenä suuttumuksesta).
Nyt minä lähden tappamaan sitä miestä — Mutta teille sitä ennen mittakeppiä. Jaa, jaa! Jumalavita! (Lähtee mittakeppiä hakemaan puodista, kääntyen ovella.) Ja Piinun kaupassa mitataankin täydet mitat nipasta nippaan ja vaaksa päälle, eikä niinkuin — — eräissä nurkkakaupoissa. (Poistuu.)
(Samassa lennähtää oikeanpuolinen ovi auki ja ovelle astuu kauppias Piinu, hyvin kumaraharteinen, melkein kyttyräselkäinen, mutta lujatekoinen ja vanttera äijä, puettuna kiiltäväksi kuluneeseen vanhanmalliseen pukuun, jonka epäsiisteyttä nuuskatahrat lisäävät.)
PIINU (seisahtuen kynnyksellä kääntyen puhumaan näkymättömissä olevalle tyttärelleen).
Mitäh? Vieläkös vetistellä?
LUMI (kiukkuisen itkevällä äänellä).
Papan täytyy antaa myöntävä vastaus, täytyy, täytyy!
PIINU (painaa oven kiinni; puoliksi itsekseen; äreästi).
Vai sitä sorttia tässä. (Kääntyen Toivorinnan puoleen; ivallisesti.) Njam, njam, saiskos luvan olla inkivääriä vai venäjänlehtiä ja mänttihihnaa?
Eipä tultu ostamaan eikä myömään, muuten vain — — hyötymään ilmanaikojaan.
Urkkimaan vai riitaa haastamaan —
Eipä juuri kumpaakaan, mutta siltä väliltä.
PIINU (ärtyen).
Väliltä, väliltä, — miltä väliltä?
TOIVORINTA (nauraen).
Kah, kummankin väliltä.
PIINU (yhä suuttuneempana).
Njam, njam — — nauta!
TOIVORINTA (yhä hyvätuulisempana).
No, ihanpa käyttää kauppiaskin sukulaiskieltä. Se sattui — muuten paikalleen. Tulin vähän nautamaiselle asialle.
PIINU (ilkkuvasti hyvillään).
Satunpa tietämään asiasi, mutta sanopas, virkaveli, miltä puolelta se on sinusta nautamaista.
No, ainakin pääpuolesta.
Sinunko vai sen toisen?
TOIVORINTA (hämmästyneenä).
Minkä toisen? Minkä pään? Jukoliste! Mistäs päästä se kauppias oikein puhuu. (Uhkaavasti.) Minä tulin tekemään rehellisen tarjouksen omasta päästäni ja myönsin sen omalta kannaltani nautamaiseksi, koska kauppias sen avulla pääsisi pilaantuneesta tavarasta tuota pikaa ja voitolla.
(Valte tulee oikealta mitiakeppii kädessä, jääden ovensuuhun seisomaan.)
Pilaantuneesta tavarasta? Ja voitolla! Naisen solvaus! Valte, mittaa kyynärpuulla tuon moukan selkää.
Kyllä minä — — (Etenee pari askella, mutta pysähtyy rohkeutensa menettäneenä.)
PIINU (ällistyneenä seisovalle Toivorinnalle).
Tietämäs pitää, että se on tyttö kuin herran enkeli, yhtä hyvä impi kuin Ainolan neitseet. Ymmärrätkös? No, Valte?
VALTE (koetlaen pelokkaana päästä pälkähästä).
Tuota — — tilanne on tärkeä, tuo kilpailija on kukistettava ja kyynärämitalla, mutta koska yksin kauppiaan käsi, jonka taidon ja voiman oma selkänahkani taitaa todistaa, on tuolle lurjukselle riittäväksi opetukseksi ja koska kilpailu, sitäpaitsi, käy — — kapitaalien kesken, olisi niinkuin arvokkaampaa, jos — —
PIINU (suuttuneena).
Vä-vä-tys siinä! (Ottaen kepin).
Anna tänne, kyllä kävelee — —
Ja tanssii — —
Kyllä kauppias on nyt taitanut erehtyä. En tietenkään tarkoittanut väittää sitä kokonaan pilaantuneeksi, vähän vain vanhentuneeksi ja tunkkaantuneeksi — — nähkääs, kun joutuu seisomaan kauvan varastossa — —
Vai kauvan — — kahdeksantoista vuotta, jos herraa huvittaa tietää. Ulos minun talostani! (Aikoo lyödä kepillä Toivorintaa.)
VALTE (on siepannut pöydältä suuren tilikirjan, tätä nostaen).
Kyllä täältä autetaan!
TOIVORINTA (riipaisee mittakepin Piinan kädestä, lyötyään sen poikki polveaan vasten).
En minä nyt sentään selkääni ota. Mikä peeveli teitä nyt oikein riivaa?
(Lumi ja hänen takanaan Iita tulevat keittiön ovesta samaan kahakkaan.)
IITA (hyökkää teerevästi Valten luo, joka yhä nostelee kirjaa uhkaavasti ottaen sen pois).
Vai tässä — — miesmurhia tekemässä — — (Vie hänet keittiön ovea kohti.)
Nääpäs, Iita, tämä se on kauppapolitiikkaa. Jos ei kauppias olisi hellännyt, niin — —
IITA (tiukasti).
Kalat on perattava sassiin nyt. (Poistuvat keittiön ovesta.)
TOIVORINTA (kumartaa Zuleimalle).
LUMI (Toivorinnalle; epäröiden, punastuen, kuiskaten).
Mitä isä on vastannut?
Njam, njam — — kysy paremminkin, mitä tämä mies on kysynyt?
TOIVORINTA (iloisesti).
Kysynyt en ole mitään.
LUMI (horjahtaen, vavisten).
Eikö mitään — —
Mutta vastauksen sain oikein kyynäräkepillä.
PIINU (uimille).
Ja sinä, hupakko, solvausta oikein kahmalokaupalla — — On siinä tyttärellä komea sulhanen! Hän haukkui sinua pilaantuneeksi tavaraksi— —
Ooh — — (Hoippuu sohvan luo.)
Sanoi sinua vanhentuneeksi ja tunkkaantuneeksi ja varastossa seisoneeksi.
Isä! Hän on pettänyt minut! Ooh, — — (Kaatuu pyörtyneenä sohvalle.)
PIINU (Toivorinnalle, joka aikoo rientää Lumin luo).
Nää-nää, ei se käy hengen päälle. Se lukee naisten kirjoittamia romaania kaiket yöt ja pyörtyilee lystikseen joka päivä — —
TOIVORINTA (nopeasti selittäen).
Neiti Zuleima, jos voitte kuulla, niin havaitsette minut syyttömäksi. Ettekö te ymmärrä? En ole puhunut tyttärestänne, en ainakaan vielä — — tulin ilmoittamaan teille, että lakkaan kilpailemasta teidän kanssanne, lakkaan alentamasta hintoja ja ehdotan päinvastoin, että tehtäisiin semmoinen — — oikein kaverusten komplotti. — Eikös mallaa, vai?
PIINU (epäluuloisella, narisevalla äänellä).
Njam, njam, vai komplotti — — mikäs konnankoukku se sitten on?
Ka — — koukku, mutta muille, ei meille. Kilpaillessamme olemme sokerit ja jauhot ja kahvit, koko kuranttitavaran saaneet myödä melkein omiin hintoihin. Mutta komplotti! Se on semmoinen lotteri, että voittoarpa lankee meille, mutta muille tyhjät liput ja matti kukkaroon. Samat hinnat molemmille ja huikeat hinnat! Mistäs muualta maanjussit ostavat. Se se on komplotti! Neuvosen Sam poika se Ameriikassa oppi senkin juksun. Ei siellä enää suuret herrat kilpaile keskenään ollenkaan. Ne vaan kuponkia leikkaavat ja pitävät tanssiaisia palatseissaan, joita sielläpäin sanotaan pörsseiksi — —
PIINU (hykerrellen käsiään).
Njam, njam — — kolme viispennistä jauhokilolle ja neljä sokerille ja viis lanttia ja viiskolmatta penniä ja — —
Joopa, joo — —
(San. Newton tulee keittiön ovesta.)
PIINU (ojentaen kätensä Toivorinnalle).
Sanasta miestä. (Kättelevät.)
Ja vanhat vihat pois, sillä Töykänän liike-elämän historiassa on tämä päivä kunnianpäivä — —
All right! Ja tässä on tirehtööri!
Häh?
NEWTON (kätellen Piinua ja nyökäten Toivorinnalle).
Ei se paljon maksa. Trusti! Siinä se on kassakaappi. Ja business! Siinä se on avain. Jokaisella trustilla täytyy olla tirehtööri, joka tietää mikä on oikea business.
Äläs — — trusti! Onkos se sama kuin se komplotti?
NEWTON (vähäksyvästi).
Not, my boys. Kun sakki sivistyy ja rikastuu, tulee siitä komplotti ja kumppani, mutta kun on päässä silinteri, kaulassa silkkinen ravatti ja ravatissa riljantti, silloin on pojat trustiherroja. Mutta ei vielä pääpomoja. Business ja tirehtööri! Ne, ne on kulttuurille samaa kuin mamsellin kengälle suutarinlakka ja pulituuri. Ja tässä on nyt teille tirehtööri, jonka aivokoppa kiehuu bussinessia kuin rokkapata hernerokkaa. Ja palkoista sovitaan melkeinpä luonnossa.
PIINU (epäluuloisena, äristen).
Njam, njam, vai luonnossa.
LUMI (nousee istumaan).
TOIVORINTA (lähestyen; kumartaen).
Neiti Zuleima, saanko saattaa?
LUMI (heikosti).
Vettä — —
TOIVORINTA (kaataa pöydältä vettä ja tarjoa).
LUMI (maistaa hieman; Toivorinnalle).
Tarjotkaa käsivartenne — —
TOIVORINTA (saattaa Lumin oikealle).
NEWTON (Istuutuu sohvalle).
PIINU (istuutuu vasemmalle pöydän luo).
Kaunis tytär sillä kauppiaalla — —
Meillä on vain hyviä sortteja — —
Siellä jänkkien maassa rikkaimmat trustipohatat naittavat tyttärensä tirehtööreillensä ja business käy ilman palkkaa ja kontrollia. Nääs, vävypoika kun pitää talon puolta noin omasta takaa — —
Vai niin tekevät herrat?
Jaa, jaa, Morkaanit, Karneekit ja Rokkefellerit, sillä tavalla ne ovat joka poika kietaisseet tuhannen miljoonaa. Ja sen minä lupaan kauppiaalle, että missä nyt voitatte viispennisen, siinä silloin napsautatte markan ja lantin lisää. Trusti pystyyn vaan. Hinnat nostetaan, kilpailu lakkaa ja monopooli laitetaan.
(Puotikello soi.)
PIINU (hieroen käsiään; kävellen edestakaisin; saiturimaisesti puoliksi itsekseen).
Markka ja lantti, markka ja piikki ja monopooli vuodesta vuoteen — —
(Äkkiä.) Puhutko sinä, mies, luikuria vai totta?
Ou jees, joka poika sen Ameriikassa tietää, että trusti ja monopooli juuri kapitaalit päällekkäin kasaavat. Rahamylly, rikkauden akkumulaattori tässä käymään pannaan, kyllä sen saa kauppias uskoa rehellisen miehen suusta.
PIINU (kiihkeästi).
Samalla tavallakos ne Morkaanit ja Rokkefellerit — —
Samallapa juuri, tirehtööreillä ja vävypojilla — —
PIINU (puoliksi itsekseen).
Ilmaiseksi ovat löysäläiset ja maanjussit tavaraa kettäneet. Aatteles, poika, melkein ilmaiseksi. (Kaataa pikariin ‘Viinaa, tarjoaa Newtonille). He, tuossa, tirehtööri!
NEWTON (hyvillään).
He-he tirehtööri — — trustin malja!
PIINU (ryypättyään kiireesti, kävellen edelleen).
Hähä-häh, orvaskettä myötä saavat maksaa tappioni takaisin — —
Ja korot! Ei se raha ilman korkoa oikeata kapitaalia olekaan.
PIINU (kaataen Newtonille jälleen ryypyn; elehtien hyvillään).
Njam, njam, korotpa tietenkin ja korkoa korolle ja voittoa — — (Yhä ahneempana.) Voittoa, penni penniin, markka markkaan ja pussi pussin päälle. Koko maakunnassa ei muuta pidä myytämän kuin Aatami Piinun tavaroita. Ja kukas tokenee maakunnasta muut ostamaan munat ja voit ja marjat ja linnut, lumput ja luut, kukas tokenee toinen poika, kun nappikauppiaat moksautetaan maahan kuin torakat seinältä, höh, höh, sanopas kuka sitten tokenee — —
No, ei itse taivahan enkeli kykene muuta kuin siunausta lähettämään.
(Valte tulee keittiön ovesta, aikoen puotiin.)
VALTE (pysähtyen; Newtonille uhkaavasti).
Onkos siinä asiassa, mies parka, perää vai ei? Vastaa suoraan ja sassiin — —
NEWTON (nauraen; kaataen itselleen ryypyn).
Hurja perä!
VALTE (kimeästi).
Eipäs ole, valehtelet! Eipäs se olekaan punaisenkirjava, siinä on vain punaisia raitoja.
NEWTON (ryypättyään; nauraen).
Ka, siksipä juuri — — punaisenkirjava, hä-hä-hä — —
VALTE (tiukasti).
Äläpäs puiki, mies. Sanopas, minkälaiset ovat pitsit pyhäpaidassa?
Yläkerta Valensian pitsiä, piikkosta alakerta! Eiks olekin?
VALTE (vahingoniloisena).
Ähä, poika! Löit paistinpannulla naulankantaan. (Halveksivasti.) Kyllä on jänkit jännää, mutta eivätpä tiedä, minkälainen on läheltä katsoen Töykänän aurinko — —
NEWTON (innostuu, äkkiä).
Kuulkaas, kauppias! Siinä se tuli — — Töykänän aurinko! Se se juuri on kiellelläni pyörinyt. Mutta tulipas viisaus imeväisten suusta. Töykänän aurinko! sen juuri me otamme ja pannaan lapselle nimeksi — —
VALTE (ärsyttävästi).
Nuolaisitpa poika ennen tipahtamista. Tämä poika sen ottaa ja tämä poika sen ristii — —
PIINU (joka on selaillut pöydän luona konttorikirjaa Valtelle).
Mitäs sinä, poika, oikein siinä kehvellät, annat kundien odottaa. Mars kaupan tekoon siinä.
VALTE (lähtiessään).
Minä en tee kohta enää kuin naimakauppoja, ettäs sen kuulitte! (Poistuu vasemmalle.)
NEWTON (nousten seisomaan kuin puhetta pitäen, liikuttuneena).
Niin, herra kauppias, vakavasti puhuen: "Töykänän aurinko" on trustillemme ainoa oikea nimi. Jokaisen trustin tulee kantaa kansallista, isänmaallista leimaa. "Töykänän aurinko" on Töykänän kylän kansallinen nimitys rakkaan syntymäseutumme kuutamolle. All right! Sille samalle kuutamolle, joka myös ikuista virkaansa täyttäen yhdistää tyttärenne Zuleiman ja Sam. Newtonin aviolliseen liittoon. "Tässä merkissä voitamme", sanoi kerran eräs suuri mies elämän arpajaisissa. Samaa sanon minä, Sam. Newton. All right! "Töykänän aurinko" on Töykänän trustilla nimenä. (Nostaen pikariaan.) Malja!
Njam, tuota — — mutta täytyy sen toisenkin osakkaan olla nimestä päättämässä. Ja taksoista! Jaa, jaa, hinnankorotus tässä on asian ydin ja runko! Jos suostuu Toivorinta parinkymmenen rosentin korotukseen, ainakin kuranttitavaralle, silloin on trusti valmis, ja sinä olet tirehtööri, jos vain sinun businessisi tehoo tyttäreen. Onkos selvä? (Poistuu oikealle.)
NEWTON (Piinun poistuessa).
All right! Kyllä tämän pojan business on tyttöihin tehonnut ja tehoo — —
(Valte tulee vasemmalta.)
Tehoo — — Ameriikan sälli ja housunlahkeet, siinä on koko business!
NEWTON (perin ystävällisenä; ottaen Valtea kaulasta).
On se vähän muussakin. Kuule, veli veikkonen, sulle sen selitän, ettäs osaat tarttua onnesta kiinni, kun ulottuville tulee. Se on melkein samaa kuin rikkaan tytön naiminen. Siinä on voittoa kaikki muu kun itse naitava tyttö. Se on höyrylaiva, jolla me porhallamme elämän Atlantilla eteenpäin ja morsian on proomu, jonka voi purkaa seuraavassa satamassa, jotta se ei enää paljoa haittaa. Business on juksaus ja tempaus, joka vetää konjunktuurit toisilta solmuun ja meille ne avaa.
Äläs, konjunktuurit, ne minä kyllä ymmärrän. Mutta sanopas mikä siinä businessissa on sitten pääasia, se päätemppu, jolla voitetaan toiset.
Nopeus, salamannopeus! Heveli muoto ja riuska teko, leimaus ja tempaus — —
VALTE (ilkkuvasti, riemuiten).
Ähää — — nyt minä lähden — — (Menee keittiön ovelle ja näyttää pitkää nenää.) Naimaan lähden, päistikkaa ja suoraa päätä. (Poistuu.)
NEWTON (menee holtittomasti nauraen pöydän luo, aikoo kaataa itselleen ryypyn.)
(Piinu ja Toivorinta tulevat oikealta.)
PIINU (hyvillään).
Selvillä on asiat — — sanoo kauppias. Sanoo suostuvansa, njam, tuota.
TOIVORINTA (keskeyttäen; iloisesti).
No, melkein vaikka mihin, nyt on pojalla toukokuussa juhannus — —
No, jopas sitten taitaa sopia nimeä myöten. "Töykänän aurinko" aateltiin panna trustin viralliseksi nimeksi rotokolleihin ja rekistereihin — —
Töykänän aurinko! Tosiaankin! Hän on suloisin kuutamo ja kirkkain aurinko. Töykänä tanssii auringossa ja aurinko on Töykänän yllä päivästä päivään, senjälkeen kun on tehty se ihmeitten ihme ja trustien trusti. (Menee oikeanpuoleiselle ovelle.) Zuleima, Zuleima!
(Lumi tulee oikealta.)
LUMI (rientää Toivorinnan luo; isälleen).
Isä, hän kosi, eikä hän muuta varten tullutkaan. Älä yritäkään kieltää taikka ma näytän, mikä on naisen oikeus ja vapaa rakkaus — —
Niin, kauppias, tulin etupäässä kosimaan, mutta pehmittääkseni ensin maaperää esitin kauppakilpailun lopettamista ja komplotin perustamista. Keskustelu meni aluksi hunninkoon päin. Mutta nyt se on selvä.
Njam, tuota — — selvä on, että aiot ottaa tytön ja myötäjäiset ja jatkaa kilpailua.
Very well! Tyttö on luvattu minulle, sillä minä olen keksinyt aatteen ja systeemin. Se maksaa tytön tai rahaa. Vaadin korvausta!
TOIVORINTA (nauraen).
Eikös siellä rapakon tuolla puolen vielä tiedetty, että tämä lemmen lankeemus on keksitty jo paratiisissa, ja systeemi, se oli jo Eevan siemenessä ja hänen jälkeensä kaikkien Eevan tyttärien hampaankolossa. Minä sen äsken sieltä juuri löysin, ja keksintö on Eevan ja minun.
Nää, nää, mutta myötäjäisiä et saa!
Niillä ei kiirettä. Kaupat pannaan yhteen ja nurkkakaupoista tehdään suurliike. Siinä se on trusti, eikä tirehtöörejä tarvita. Turha tässä on kauppiaan vastaan hangata. Jos en tyttöä saa, alan sellaisen kilpailun, että Töykänän aurinko putoo maahan. Mitäs sanotte?
Njam, tuota, vävy vai appi määrää hinnat ja korotukset?
Ensin appi ja sitten vävy.
Hmh — — mikset sitä heti sanonut. Siin' on, ota tyttö.
NEWTON (puoliksi itsekseen).
To bee or not to bee — — Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. (Muille.) Minä luovun kaikista vaatimuksista, jos saan korvausta viisisataa markkaa.
(Valte ja Iita tulevat keittiön ovesta.)
TOIVORINTA (tulleita huomaamatta).
Ei ansion mukaan, mutta hyvästä nimestä, Töykänän auringosta, voit saada parisensataa juomarahaa.
Ei se ole tuon sällin keksimä. (Vetäen Iitan lähelleen). Tässä se on se oikea Töykänän aurinko, pinnalta lahea kuin kuutamon naama ja sisältä kuuma kuin auringon terä. Ja se on kaikki tämän Töykänän tekoa ja Valten keksimä. Häh — — Mitäs siinä toljotat? Isäsi makaa pihakentällä juovuksissa, vehnäspala suussa. Mene pappaasi hoitamaan tai tukehtuu ylensyömiseen.
Tolkuta mitä tolkutat. Vai luulevatko nulikat tietävänsä, miten marssii oikea kentlemanni elämän markkinoilla. Hän ostaa ja myy, hän tappaa ja voittaa. Ja kun on lakkarissa reikä ja reikä on tyhjä, hän viheltää iloissaan ja panee pystyyn tingeltangelit ja karusellin, sillä tämä poika taitaa silmät kääntää ja miekat niellä ja klovnipoikana pakaransa pehmittää, ja jos ei auta kauppa eikä konsti, silloin taipuu tämä poika Sarpatin leskien puoleen ja lepää elämänsä vaivoista, lepää ja pään alla on untuvatyynyt ja vierellä pullea leski. Ymmärrätkös sinä pienin ynisevistä olennoista? Et, et tietenkään. Mutta minä, kentlemannien kentlemanni, minä olen käynyt elämän turulla tuhannet markkinakojut ja siksi on minulla se oikea business ja nyt minä lähden.
VALTE (siirtyen Iitan kanssa keskinäyttänölle; ihmeissään).
Olipas siinä oikea maailman sälli. Mutta meillä on järki ja järjestys. Ja me eroamme nyt Iitan, kihlattuni, kanssa tästä paikasta. Minä perustan Saukkolan perukalle nappi- ja tupakkakaupan ja sitten Moksin kylään rihkamakaupan, jossa on nauhat ja pitsit ja punaisenkirjavat hamekankaat. Ja sitten kun olen tullut porvariksi, siirryn tänne kirkonkylään ja tulen poroporvariksi ja panen teiltä konjunktuurit tukkoon — —
Mutta sen minä, Valte, sanon ajoissa, että nyt alkaa minun tuurini eikä sinulle enää muuta tuuria tule. Ja siinä se on top ja top tykkänään!
VALTE (kääntyen toisten puoleen, kuin Iitan puolesta anteeksipyytävästi selittäen).
Tää Iita, nähkääs, ei jaksa ymmärtää, että meidän kauppiaitten elämä on sellaista noppapeliä ja ympyrää, että kun konjunktuurista lähdet ja pääset voittoon ja lisävoittoon ja arvonnousuun ja saat vielä korkoja ja korolle korkoa, niin taas on se temppu ja konjunktuuri edessä, jos aiot kavuta säätytikkaita ylöspäin. Mutta muuten se on tanakka ja mukava tyttö, tää Iita — — (Levittäen kätensä, Iitalle, huikean riemukkaasti.) Iita!