The Project Gutenberg eBook of Hurmioituneet kasvot This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Hurmioituneet kasvot Runoja Author: Elina Vaara Yrjö Jylhä Olavi Paavolainen Ilmari Pimiä Katri Vala Lauri Viljanen Release date: March 23, 2024 [eBook #73239] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY, 1925 Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HURMIOITUNEET KASVOT *** HURMIOITUNEET KASVOT Runoja Kirj. Elina Vaara Katri Vala Yrjö Jylhä Olavi Lauri Ilmari Pimiä Lauri Viljanen Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925. SISÄLLYS: ELINA VAARA: PALMURANNAT Netkron sadusta Suleika I-V Odaliski Luutun helähdyksiä Yö keitaalla KATRI VALA: OLEANDERISATU Hajuherneet Oleanderisatu Ihana päällikkö Meren rannalla Venhelaulu Valkoiset pyhimykset Ikävä Syksyinen kuu YRJÖ JYLHÄ: PAINAJAISUNTA Tyrmästä tullut Ad astra Jäätynyt Painajaisuni Kotimatkalla Sirkuksessa Härkätaistelija I-II OLAVI LAURI: RYPÄLETERTTU Iltatähti Aamutunnelma Sydänpäivä Kuuma yö Kaukana merellä Tummat illat Outo serenaadi ILMARI PIMIÄ: NÄKINKENKÄ Akordi Herännyt kevät Puutarha-odotus Kuu paistaa Syksyinen lähtö Pitkä ilta Tää kukkanen Laulu iltatähdille Näkinkenkä LAURI VILJANEN: TÄHTIKEINU Ensi hyväily Poppelit Pilvi Eron tuska Laskeva aurinko Syksyinen kukkatarha Syksy ja kevät Hiljaisessa metsässä Tähtikeinu ELINA VAARA: PALMURANNAT NETKRON SADUSTA. Netkron laulu. Ma kylven aamun noustessa Niilin rannalla, kun taivas sinihehkuvana palaa. Soi pääni yllä palmujen raikas humina, ja vesiheinä polviani halaa. Mun ruumiini on nuori ja ruusuntuoksuva, sen syleilyynsä sulkee vilpas Niili. Ma lootuskukan lailla keinun virran laineilla, mut poskeni on polttavat kuin hiili. Ma lootuskukan lailla keinun virran laineilla, ja tyttö valkein kaupungissa lienen, mut poskeni on punaiset, ah, pelon hurmasta: on kotka vienyt sandaalini pienen! Pyhä lintu. Ja kedolla juur' oikeutta jakaa ruhtinas, kun huutoon puhkee tuhatpäinen kansa: sen yllä kaartaa korppikotka, ilman valtias, ja kohu kuuluu siiveniskuistansa! Kuin tervehtien pudottaa se pienen sandaalin nyt maahan mahtavimman jalkain juureen, ja taivaan sineen kohoo jälleen komein kaarroksin! Jää kansa kaikki ihmetykseen suureen. Mut papit viisaat selittää: »Oi poika Auringon, tää ennusmerkki onnea on tuova! Näin pyhä lintu valinnut lie sulle puolison. Oot hänen kanssaan kulta-ajan luova.» »Ape rek!» Tää mistä torven toitotus ja rumpuin pauhu tuo ja huudot, jotka valtatiellä kajaa? Käy Farao nyt viininmyöjän, muukalaisen luo. Hän majan eteen vaunuillansa ajaa. On kautta pyramiidein maan hän neittä etsinyt, ken sandaalin vois tuta omaksensa. Oi Netkro, synnyinhetkelläs on tähti hymyillyt: sun ruhtinas nyt nostaa rinnallensa! Oi Netkro, laske viiniruukku kädestäsi pois, mi liian kaunis halpaan ompi työhön. Hän vaunuissaan sua odottaa, ei viipyvän sun sois. Vain kiinnä kukka tummain hiustes yöhön! SULEIKA. I. Minä talomme katolta kerran sun ohitse kulkevan näin, ja niinkuin erämaan palmupuu sa olit silmissäin. Tosin kertoivat köyhyydestä sun ryysyiset vaattehes, mut kuitenkin korkein haaveeni ois olla arvoises. Sillä mustien silmäisi liekki oli ylpeä, ylhäinen. Ah, tuhkaksi palaa tahtoisin ma tulessa liekin sen! En muuta autuutta tunne, kuin että sinut nään: jos ohi talon taas et käy, ma kuolen ikävään! II. Joka ilta sun askeleesi mun luokseni johtavat ja raoista ristikkoportin sataa kuumat suudelmat. Mikä onni: on kolkassa muurin tuo tuuhea öljypuu. Sen ryhmyiset oksat suojellen yli päittemme kaareutuu. Kas, tähtivalo kirkas läpi lehvien lankeaa! Sen taakse tummat kasvonsa yötaivas hunnuttaa. Sano, tyttöä lempiä voitko, jok' on huntunsa poistanut? Joka yö minä nyyhkytän vuoteellain, kun oot mua suudellut. III. Minä riemusta väristen varron sitä päivää, mi valjetessaan sinut vieraaksi isäni huoneeseen tuo tytärtä anelemaan! Sinä viet minut matalaan majaan. On puutarha ympäri sen. Minä puutarhurin vaimo olen nuori, onnellinen. Käyn aamuin kaivolla kantain saviruukkua päällä pään. Ma jauhan, leivon, askaroin ain' iltapimeään. Kukat, hedelmät, joilla ei vertaa, sinä vaalit ja korjailet. Yön tullen käymme nukkumaan kuin pesässä kyyhkyset. IV. Oi, miksi halvan neidon näin petit, mahtavin? Et köyhä armaani ollutkaan, josta lauloin, haaveksin! Oot rikas, kultaa sulla on täynnä kammiot ja kallein helmin kivetyt sun linnasi permannot. Tuhat vaimoa haaremissas on kaunista, kiemailevaa. Mua kaipaat hetken leluksi vain, millä ikävääs haihduttaa. Mut vaikka parvessa neitoin olen halvin, mitättömin, on puhdas lempeni liian kallis kaliifin linnaankin! V. Minä koraaninlausetta silkkiin nyt kirjailen viheriään. Voi häntä, ken enää armastaan ei kohtaa eläissään! Sen poskilta punaiset valmut pian haaltuu, varisee, pois hiusten kimmel katoaa, säde silmäin himmenee. Yks ajatus mieltäni vainoo, en rauhaa siltä saa: hänen omansa olla voisin nyt, hänen luonansa asustaa. Oi Allah, ankarasti et takana kuoleman mua tuominne, jos rintahain ma tikarin painallan! ODALISKI. Hän lojuu pieluksilla divaanin, ja olkapäältä liukuu silkkihiha. On huulet punaiset kuin luumun liha, mut kasvot kuultaa lailla balsamin. Ja ikkunansa peittyin ruusuihin kuin hiillos hehkuu — silmissään on viha: ei riitä niille puisto, pylväspiha, ne köynnösverkoin kietoo seraljin. Niin tukehduttaa lemu myrhan, myskin, ja unhottunut ilmain heleyskin on tällä puolen tumman ristikon. Ah, siellä virta välkkyy auringossa, ja täysin purjein keinuu aallokossa nyt laiva lähtövalmis, levoton —! LUUTUN HELÄHDYKSIÄ. Keltainen onni. Verhottuna sitruunanväriseen silkkiin on minun tumma lemmittyni kuin auringonkukka sulttaanin suurissa puutarhoissa! Istuen jalat ristissä kultaompelein kirjaillulla matolla punaa hän kynsiään, joista jokainen on siromuotoinen ja kiiltävä kuin ihmeen pieni, soikea kuvastin. Oletko ehtinyt laskea suudelmiani, armas? Punainen onni. Taivaalla paloi tulinen loimotus ja venheemme luutunsoittajineen keinui hiljaa virralla, jonka vesi oli kuin liekehtivää viiniä. Vedin pääsi puoleeni katoksen alla ja hämmästyin, sillä sinun suusi oli aivan veripunainen ja kuuma. Kysyin syytä levottomana ja nauraen vastasit: Olen syönyt sydämesi, rakas valtiaani! Valkea onni. Oletko lainkaan huomannut, että puutarhat lainehtivat tulvillaan jasmiinin valkeita kukkia? Älä vihastu, oi minun rakas valtiaani, ymmärtämättömään orjattareesi, jos sanon, että monina unettomina öinä olen itkenyt lempemme tummaa paloa! Emmekö nouse sen hiilloksesta, valtiaani, ennenkuin olemme tuhkaa? Oi lausu, emmekö nyt laskeudu marmoriportaita puutarhaan, poimimaan valkeita kukkia sitoaksemme niistä köynnöksiä pylvässaleihimme! YÖ KEITAALLA. Kaivolta hiljaa kamelin kellot soivat. Punaisin liekein leimuaa nuotion palo. Jalkaisi juuressa uskollisna ma valvon, telttas on minulle armahin asuintalo. Kaivolta hiljaa kamelin kellot soivat. Muistatko kangastuksen kaupunkia? Kuin sen korkeat minareetit hohti, hartain kaipuin kohoten taivahalle, niin minun sieluni halaa sinua kohti. Muistatko kangastuksen kaupunkia? Laulaa palmujen latvoissa tuulen humu. Kylmä on yö, mutta poveni polttavan kuuma. Hengitä oliivintummilta kasvoiltani suloisimpain yrttien tuoksu ja huuma! Laulaa palmujen latvoissa tuulen humu. KATRI VALA: OLEANDERISATU HAJUHERNEET. Hajuherneet, kukkani, jotka ylenette kuumassa yössä viileinä ja täynnä kuultavaa tuoksuvaa, teille tahdon sanoa salaisuuden, jota ei päivällä ole, mutta joka öisin saa minut niin väriseväksi. Painan kasvoni poskianne vasten, te rakkaat, täynnä lempeätä hekumaa, sillä olen nyt kovin nuori ja tunnen punastuksen lyövän yli otsani: joku on suudellut olkapäitäni pitkään ja kiihkeästi. Hymyilettekö te kaikki hievahtamattomassa yössä? En näe silmiänne, mutta tunnen hymyilynne lehahtavan kasvoilleni. Itkien ja nauraen sukellan tuoksuvaan syliinne, ja teidän pienet kukkassuudelmanne putoavat kuumeisen ruumiini yli kuin lempeät, hiljaiset pisarat. OLEANDERISATU. Minä olen hyljätyn linnan pieni murheellinen neito; ja sinä olet suuri väkevä sankari kaukaa ihmeellisestä maailmasta. Ehkä olet jonkun kreikkalaisen jumalan poika. Olemme kulkeneet koko päivän loistavassa metsässä. Sinne on valunut sineä ja kultaa taivaalta ja putoilee yhä oleanderinkukkia. Sinä ihana hullu, luulisi taivaan olevan viiniä täynnä! »Olet liian säteilevä tänään», sanot. »Mieluummin katson suoraan aurinkoon. Ja niin pieni olet, sopisit oikeaan käteeni!» Ja silmäsi kääntyvät minuun täynnä jumaloivaa hellyyttä. ja minä katselen nauraen oikeaa kättäsi, väkevää ja kaunista ja minusta tuntuu, että ulottuisin suutelemaan sitä, jos nousisin varpailleni. IHANA PÄÄLLIKKÖ. Mikä tuoksu palmujen alla! Ah! Ruusunpunaiset kakadut hämmästyen pudottavat puoleksisyödyt hedelmät maahan. Ooo — nuori päällikkö kulkee kosioteillä! Hän valmisti suloisen voiteen kokosmaidosta ja lemuavista yrteistä, ja hänen ruumiinsa tuoksuu kuin laiva täynnä hedelmiä ja kukkia ja kanelia. Mikä jumalallinen päällikkö! Hänen molempiin poskiinsa ja rintoihinsa on tatuoitu valkoinen aurinko, ja seppele hehkuvia kukkia kiertyy hänen lanteillensa. Ja tytöt kirkuvat niin rakastuneesti: »Ooo, ihana päällikkö!» ja seisovat somina kuin ruukkunsa, kun hän astuu keikaroiden kaivolle palmujen alta. MEREN RANNALLA. Meri aukaisi huikaistuneet silmänsä. Aurinko oli noussut riemastuneena kuin nuori kuninkaanpoika. Oi Rarahu, miksi ovat silmäsi kaihomieliset? Punainen koralli nauroi: meri on kantanut rannalle nukkuvan nuorukaisen. Hänen jäsenensä rusentavat kaikki sinun kukkasi. Kuin kaksi kiihkeätä perhosta riensivät Rarahun silmät nuorukaisen kasvoja kohden. Aurinko, sinä et ole niin ihana! Nuorukainen nousi ja hämmentyi. Rarahu, olet kauniimpi kuin iltapilvi. Hänen sydämensä rakasti. Kuin välähtelevät linnut he kylpivät meressä, ja taivas oli sinisiä kukkia täynnä. Rarahu, Rarahu, sinä loistat kuin kultainen rengas! VENHELAULU. Venheemme yllä on suuri valkea kuu. Lootukset kuihtuvat hiuksillani, ja sydämeni tahtoo huutaa. Rannalta tulevat läikkyen hullut tuoksut, puhkeavan bakulan ja mangopuun. Oi kukat, olen humaltunut huumeestanne! Soutakaamme kauemmaksi, armas, missä tähdet loistavat yllä ja alla! Kaukainen huilu soi rakkautta, kuolemaa. VALKOISET PYHIMYKSET. Hän ei voinut mitään tehdä, sytytti vain punaisen lyhdyn ja suitsutuksen pienen epäjumalan eteen. Hän katseli nöyrästi joutilaita käsiä helmassaan. »Ystäväni on niitä suudellut, ne ovat pyhät.» Hän olisi tahtonut panna ne kapealle alttarille pitkien kynttiläin keskelle, ettei noiden suudelmain jälki olisi kulunut pois. Hän olisi tahtonut palvella niitä kuin kahta valkoista pyhimystä. IKÄVÄ. Yötaivas, ystäväni, kaartuu ylitsemme kuin kukka sinimusta, valtainen, ja ovat tähdet niinkuin kultakuoriaiset ja käyvät hunajata etsien. Niin nuorina, niin täynnä ikäväämme yön terälehtein alla kumpikin me valvomme ja lyövät sydämemme kuin häkkilinnut taivaan laitoihin. On monta päivää taivaanrannan taakse jo käynyt, monta kiitänyt yön kultakuoriaista kauas välkkysiivin, kun syliis kuumaan huikaistuen hiivin. Se kaikki kauas liitänyt on päiväin lailla taivaanrannan taakse. SYKSYINEN KUU. Seison värisevänä mustien varjojen keskellä. Ilma on kuin himmeää, sinistä lasia. ja autiolla taivaalla kulkee kuu niin tuskallisen vaikenevana. Sen säteet pistävät läpi sydämeni kuin ohuet kylmät miekat. Kaikki ilo on sammunut minusta Ja äkkiä näen säikähtäen, että käteni riippuvat ruumiistani niin kylminä, kylminä ja täynnä kuolleita lehtiä. YRJÖ JYLHÄ: PAINAJAISUNTA TYRMÄSTÄ TULLUT. Ne löivät mun kahlerautoihin kuin murhaajan vaarallisimman, ja kytkivät lyijyliiveihin hävittääksensä vastustusvimman. Yöt päivät käsiä vääntelin, purin hampaani hajalle rautaan. Pian kauhusta suunnilta huomasin: elävält' olin heitetty hautaan. En huudoksi tuskaa pusertanut, en, vaikka se aivoja särki. Oli kielikin kitaan kuivanut, ja päässä jo sumeni järki. Kai kuolleeksi vihdoin luulivat, kun olin vain nahkaa ja luuta, ja tunkion pieleen potkivat kuin raadon mun ilman muuta. Eräs lumppuri luita kootessaan se minutkin kelkkaansa heitti, vei kotiinsa, hoiteli vuoteessaan, teki kääreet ja lääkkeet keitti. Tulin terveeksi, taas olen voimakas ja ilosta hulluna aivan, taas sappea täynnä ja raivokas, oi kiitos vankilan: vaivan! AD ASTRA. Jo juoksee liekki sihisten kyyn kiemuroivan lailla; pian dynamiittipitkäinen lyö tulta taivaanmailla. Miesjoukko kaukaa tähystää sen sytyttäjän työtä. He näkevät: hän sinne jää kuin aikois mennä myötä. Niin, ilmaan nousta aikookin hän kerran näinkin tavoin! Ei päästä muuten pilvihin, tää ainut tie on avoin. Hän monta kertaa noussut on, mut aina maahan lyöty; ei sentään vielä toivoton, ei viime keino myöty — Ja vuoren kylki halkeaa, kun panos syttyy, laukee. Kivisuihku pilviin singahtaa — ja kallioille raukee. JÄÄTYNYT. Jäin pinnalle yksinäni uimaan; jäävuori laivan upotti. Käy navalta talvenhenki tuimaan. Vain tuhtopuu on turvani. On tyyni ja kylmä meri alla. Yön haamut esiin liukuvat. Ne kasvoni veteen painamalla mun kohta tukehduttavat. Jääseittejä syntyy ympärille. Ne aamutuuleen särkyvät. Ja pohjasta nousten näkyville veen hirmut hiljaa väijyvät. On tukkani kalisevaa jäätä. On puku puuhun jäätynyt. En omaksi tunne jalkopäätä, ja käsi pois on kierinyt. Jo silmiä kova huurre painaa; en enää niitä auki saa. Olen laudalle pelastunut vainaa. Vain sydäntäni paleltaa. PAINAJAISUNI. Painajaisunta ma yöllä näin: pölkyssä mestauskirveen, vieressä ruumiini päättä näin uhrina tuomion hirveen. Pää oli nostettu seipääseen ihmisten pilkattavaksi. Huomasin kuoleman muuttaneen ilmeeni inhoittavaksi. Sukuni myöskin ja ystävät joukosta löysin ne sieltä. Muutamat silmänsä ristivät — näky lie vaivannut mieltä. Kukaan ei nimeltä maininnut, surren ei muistellut kukaan: jokainen oli mun tuntenut elämän naamion mukaan. KOTIMATKALLA. Pisarat pyörteenä ryöpyten saartavat majaan miehen, joka vain matkalle himoiten tuijottaa ulos tiehen. Erämaan taivalta kulkenut aamusta iltaan asti, myrskyä pakoon on poikennut leväten raukeasti. Silloin taas hänet yllättää entinen kaipaus salaa, hereille nukkuja hätkähtää, virraten voimansa palaa. Koholle rintansa riehahtaa; valveilla untaan hän jatkaa. — Ovessa pitkään narahtaa: myrskyssä kulkija matkaa. SIRKUKSESSA. Sirkuskupoolin alla näin minä ihmettä monta, huimaa ja uskomatonta; suosionmyrskyllä kuumimmalla trapetsityttönen palkittiin, mutta narrin itkulle naurettiin. Yhtä en näkyä milloinkaan mielestä saa minä erkanemaan: seinälle notkea nuorukainen hypähti kätensä ojentaen, vastassa kaunis ja ylpeä nainen seisoi veitsiä lennättäen. Kylmän uhrinsa ympärille terästä sateli sukkelaan, nousten nilkoista ryntähille, kättä, kaulaa jo kaartamaan; ihoa nuollen ne sulkivat piiriinsä kasvotkin kalpeat. Jäsenin pelosta jähmettyvin aseista jonkun ma vartosin syöksyvän suuhun tai silmihin... — Havahdin vihdoin ja vaaratta, hyvin tajusin leikin sen päättyneen, katsomon riemuhun puhjenneen. HÄRKÄTAISTELIJA. I Vain muodottoman, villin pään ja huohottavat silmät nään. Sain kuulla juuri: pettänyt mun nainen on — ja siksi nyt taas tyyntä kättä tarvitaan. Se meistä, ken on maltiton, se saaden lopun autuaan jää saalihiksi hietikon. Tein työni lailla mestarin, ja kautta Santta Pietarin nyt vannon valan hurjimman: se tyttö, jota rakastan, ei huomispäivää nähdä saa! Ja mieheen, jota halveksin, saa kautta Santta Pietarin! myös säiläni mun sukeltaa. II Vyö silkkinen ympäri vain, ja hän käymähän valmis on läpi suosionhuutojen raivoavain, yli hehkuvan hietikon. Veri syyttäen miekasta huus: Olet armaasi murhannut! Jätä mielestä maine ja kunniakkuus, olet kuoleman ansainnut. Kuin mieletön taisteli hän tulenleimuvin viittoineen. Härän nähtiin villisti syöksähtävän, hänet heittävän ylitseen... OLAVI LAURI: RYPÄLETERTTU ILTATÄHTI. Tunnetko suontesi kohisevan tullessasi vastaani huhtikuun öinä taivaan sinisten holvien alla vihreitten tähtien vihma hiuksilla? Kaikki hanget ovat mustia haavoja täynnä, maan sulava veri virtaa solisten yössä; sen maku tuntuu kuumana huulillamme — pelkäätkö minua? Vapiset! Oletko unohtanut talven pitkinä iltoina, minkä nyt tunnet humisevassa yössä: olet vaatteiden tummien verhojen alla aivan alaston — — — Kuin nuoret eläimet seisomme huohottaen. Ja iltatähti värisee suuren kyynelen lailla; se kohta putoaa sinisen ilman halki ja särkyy riemusta helisten otsaimme yllä — — —! AAMUTUNNELMA. Aikainen aamu. Nymfit kylpevät pyöreässä metsäjärvessä keltaisessa ja sinipunaisessa vedessä. Haihtuvien pilvien varjo kuvastuu lepänlehtien kasteessa. Paljaisiin jalkoihini tarttuu kosteita heinänkorsia. Katselen oksien lomitse: nymfit kylpevät metsäjärvessä. Hyvin aikainen aamu, onnellinen, keltainen ja sinipunertava. SYDÄNPÄIVÄ. Kaikki auringonruusut ovat kääntyneet etelään päin kuin pitkät, liikkumattomat rukoilijat. Lyhyet varjot pakenevat suurten puitten alle, ja keltainen kuumuus sakenee raukeitten kukkien lemusta. Suljetuin silmin kuulen sen suhisten kohoovan ilmaan. Hiljaisuudessa kuuluvat ainoat äänet talosta, krassojen riutuvien liekkien nuoleksimasta: avoimista ikkunoista virtaa hämärä viileys ja kuuluu hiljaista helinää kuin olisi se vanha, kulunut soittorasia, hymyilyttävä ja laiska: eksyneen kimalaisen surina, kärpästen uninen riita — — Puun alla, violettien varjojen verkossa lepään alastomana ja huohottaen kuin maalle vedetty kala. Ja oman ruumiini tuoksu uuvuttaa minua. KUUMA YÖ. Yö vaipuu puutarhaan kuin lämmin, uninen lintu pehmeään, harmaaseen pesäänsä. Kuin hapan viini tuoksuvat kaikki ruusut, ja kiihkeän levottomana värähtelee rusko varisevien sireenien yllä —— — — Mikä liikkumaton huume! Kaikki kukat puristuvat toisiinsa kasteisina ja auenneina, ja pakahduttava autuus pusertaa kyyneleen himmeistä kuvuista. Ja suristen lentää ilmassa hämärä nuoli, ponnahtaa otsaani pudoten kädelleni: taintunut, värähtelevä kiitäjä, vielä tuoksuva, kostea sinisten terttujen medestä — — — Oi puutarhani — jähmettynyt ääni, hievahtamaton hekkuma — minä pakahdun kanssasi liikkumattomassa riemussasi, ja kaikki tuoksusi painavat raskaana harsona kasvojani — — Ah, nouse, ponnahda, elä, alastomana, kasteesta vihteänä, mielettömän juhlan kohinana, jokainen tuoksu pitkänä huutona! — minä johdan kaikki kukkasi yli aitasi ahtaan rajan ulos suurille niityille karkeloon cancanin villissä vauhdissa keltaisen taivaan alla — minä siunaan sinut valkeilla käsilläni ja murskaan liikkumattomuutesi tappavan loihdun! — — — — — — — KAUKANA MERELLÄ. Minä olen niin tumma ja kaunis, ja ihmeelliset aarteet uinuvat aaltojeni alla, olen öisin kaikkien tähtien hiljainen vuode ja auringon kullan ja helmien äänetön vahti. Mutta minä olen niin yksin, rikkauteni on minulle kärsimys ja kauneuteni tekee murheelliseksi. Miten ikävöinkään rakkautta ja punaista verta! Ah — te itkette, ihmisten tyttäret, valkeita ja väkeviä sulhojanne, jotka kerran luotanne lähtivät eivätkä palanneet koskaan: suurempi ja mahtavampi olin minä teitä, ja joka ei rakastanut minua, sen minä väkevämpänä otin! — Mutta kaikki ovat he niin hiljaisia ja kylmiä nukkuessaan linnani salissa; olen sulkenut heidät näkinkenkiini ja ympärilleen kasvavat hohtavat helmet. Luulen, että he ovat onnellisia — mutta miksi eivät he vastaa minulle kun myrskyisinä öinä huudan tuskaani simpukkatorviin tai intohimoni huokaus saa iltaisin mainingit levottomiksi? Ah, tahtoisin näyttää teille kauneimman heistä: hän oli niin nuori ja lämmin kun kiihkoisna tempasin hänet kohisevassa pimeydessä! Miten väkevänä tunsinkaan voimansa syleilyssäni silloin! — nyt lepää hän jäykkänä halliten muita nukkujia suuressa salissa, lyhtykalojen himmeässä valossa aaltoilevat hiuksensa hiljaa. Joka yö suutelen häntä kun ylhäältä kuuluu ihmisten puhe ja nauru ja hiljainen musiikki liukuvista venheistä — — — Itken mustia helmiä hänen rinnalleen. TUMMAT ILLAT. Iltojen tummuessa ovat kaikki tähdet välähtäneet näkyviin: kylmät naulat kuolleen kesän mustalla arkulla. Mutta pimeän maan kamaralla tuoksuvat ympärilläni kaikki kukkaset ja puutarhat ovat kuin ruumiskappelit täynnä suitsutusta ja mykkien rukousten tuskallista kiihkoa. Ja minun vihani nousee vastaanne, te kylmät ja rauhalliset siellä korkealla, kuin välähtelevä, pitkä veitsi kaikkien kuolevien verestä huuruavana! Ja teidän jumalallista ikuisuuttanne vastaan asetan katoovaisuuden ihanan hurmion ja suuren kärsimyksen! Sillä ihanassa kristallivaa'assa Jumalan kasvojen edessä on ikuinen, valtava tähti painava vähemmän kuin auringon oikusta elämään tullut, yhdessä yössä kuoleva pieni kukka. OUTO SERENADI. Minä laulan sinulle hiljaa, mustiinverhottu Kuolema, kun sinä vihdoin saavut astuen syyskuun tähtien alla: Niin ihanaa ompi sulkea lepohon silmät, jotka väsyneet ovat elämän kauneudesta, niin ihanaa ompi tuntea raukeiksi huulet, jotka huutaneet ovat rajuutta tuskan ja riemun. Olet murheellinen, Kuolema, hyvä ja kaunis, olet lempeä ystävä, jolle voi uskoa kaiken, ja uupuneet unelmat viet sinä himmeään lepoon — siksi laulan sinulle hiljaa niinkuin yksin laulaa voi vain sille, joka on saanut ja ottanut kaiken — kun sinä kuolleitten kukkien seppele päässä kuljet ohitse syyskuun tähtien alla. ILMARI PIMIÄ: NÄKINKENKÄ AKORDI. Kuin unelma kaunis luoksi tuli kukkiva kevätkuu. Sen syttämän riemun vuoksi vois' sammua kaikki muu. Maat vihreät, tummat vuoret, haan lehdikot varjokkaat saa kätkeä tunteet nuoret, salat sadat ja voimakkaat. Ylin onni ja autuus suuri — kevätmuistelo elää voi, vaikk' kulkevi talvi juuri ja kylmät vihurit soi! — HERÄNNYT KEVÄT. Mikä siipien suhina ja sävelten helinä? — Pääskyset! Ovatko ne jo tulleet? Nyt on siis kevät — omiin vaaleanpunaisiin ajatuksiini painuen en sitä huomannutkaan. Puhkeavain omenapuiden alla olen istunut käsi armahan kädessä, enkä ole tuntenut tuoksujen huumaa: hänen pyytävät silmänsä vain olen nähnyt ja janoisesti väriseväin huulteni tuntenut olevan hänen huulillaan — muu kaikki on saanut huojuen kulkea ohitse tajuntani. Minä olen kuin uudesti syntynyt — uusi elämä on vaikuttanut voimakkaasti, elämä on minun, ei mikään maallinen mahti saattaisi sammumaan saada sen syttämää tulta, minä olen jo liiaksi ehtinyt imeä itseeni sen kasvavaa suuruutta hänen kauttaan, joka on minun onneni. — Tunkekaa, tunkekaa sieluuni saakka, te silmien säteet, jotka pitkien ripsien raosta paistatte kuin kalvas kulta, teidän ihmeellinen lämpönne on kuumempi itse aurinkoa! Miten kaikki lie tapahtunut, en ymmärrä. Hän on äkkiä voittanut sydämeni — se on asia, jonka salaperäisesti roihuva rakkaus yksin kykenee selville tuomaan. — Kevät, kevät! — Sinä vaarallinen kevät, katso, sinä olet lumonnut minut niin, ettei minulla ole tahdonvoimaa: tiedotonna kuin humalainen painun onnesta vavisten armaan aukaistuun syliin uupuen suudelmainsa unijuomaan... Suloinen on elämä! — Omenapuun kukat, haudatkaa meidät tuoksuihinne! PUUTARHA-ODOTUS. Koko päivän minä olen kulkenut puutarhassa poimien punaisia ruusuja. Aurinko on vuodattanut valtaisen runsauden säteittensä hohdetta ylitse pääni. Tuon tuostakin olen nojannut säleaitaan ja katsonut tomuiselle tielle: se näyttää kovin hyljätyltä, mutta eiköhän sieltä pian alkane kuulua askelten ääni, kevyt ja hiljainen askelten ääni. Minun armaani on mennyt, mutta hänen pitäisi vielä tänään palata luokseni, niin lupasi hän. — Ah, tiedän, että hän rakastaa minua — sen olen monesti lukenut kasvoiltansa. Siksi palvelen häntä ja vien hänelle kimpun poimimiani kukkia, hän hymyilee niille, ne saavat painua poskeensa ja juoda janoiset suudelmat hänen huuliltansa, hänen pieniltä, kauniilta huuliltansa. Sydämessäni on alkanut soida aavistelevana värinänä heränneen lemmen sävel ja se on saattanut uneksuvan sieluni vavahtamaan salaperäisestä odotuksesta. Sormiini on tullut haavoja, paljon punaista verta tihkuvia haavoja, mutta minä en huomaa mitään, olen kuin päihtynyt pyörryttävän pyhästä onnesta, nopeasti lähestyvästä onnesta. Vihreä muratti, kohoa korkeammalle ja, kukkaset, nostakaa päänne ylös — te ette saa uupua päivän helteestä, pian ympärillänne humisee kastehelminen puisto! Oi puutarhani, miten suuresti sinua rakastan hänen, minun armaani, tähden — jokaisessa sopessasi väikkyy hohtavana kuningaskukkana vierellään vietettyjen hetkien muisto, unohtumattomien hetkien ihana muisto. KUU PAISTAA... Kuu paistaa kukkulan takaa, puut tummat varjoja luo, tien yli ne pitkinä makaa — ei peljätä tummuus tuo. Me kahden kuljemme lehtoon, kylä jäänyt jo kauas on. Ah, aina me tullessa ehtoon näin painumme varjohon. Ei ääntämme kenkään kuulle, yö mykkä se suojaa näin. Kuu kulkevi puulta puulle yli latvain väriseväin... SYKSYINEN LÄHTÖ. Miten tuntuneekin ihmisen elämä joskus niin oudon autiolta ja tyhjältä, on kuin unelmain kukat veisi halla ja sydän turhaan itkisi mennyttä kesäänsä. Kaikki on yhdentekevää, millään ei ole mitään merkitystä, mikään ei ole pysyväistä — näin ajatellen heitän jäähyväiset ystävälleni ja jään tuijottamaan hänen jälkeensä. Hänen täytyy lähteä ja minä en voi sille mitään. Syksyinen tuuli soi humisten ja laskeva aurinko näyttää purppuranpunaiselta, juoksevan veren lailla se värjää riippuvat pilvet ja valuu alas tunturin pieltä. Pian tulee hirveä sade itkien pitkään ja äänekkäästi kuin syvästi loukattu lapsi. Itseni hyljätyksi tuntien käännyn kotiin ja koetan viihdyttää haavoittunutta mieltä. Särkyneet unelmat eivät milloinkaan anna lepoa! Ruskeat lehdet lentävät ja kylmät aallot kolkuttavat rantaa — niilläkin on suru. Mikä voisikaan tänä vaikeana hetkenä nostattaa raskaasti maahan painuvaa jalkaa! Puutarha ympärilläni on paljastuttuansa tullut kaamoittavan suureksi ja tyhjäksi. — Oi ystäväni, tiesinhän, tiesinhän minä että lähdettyäsi kärsimykseni alkaa! Minun mieltäni ei saata enää ilahduttaa mikään... PITKÄ ILTA. Istun, viettäen iltaa, vierellä majan. Vaappuu kun vanhaa siltaa vankkuri ajan. Painuu peittohon puiden aurinko vapaa. Ääntä ei yhtään muiden korvani tapaa. Autius sieluun saartuu, suuri ja syvä. Kaste-kosteena kaartuu yö lähestyvä. Taisi jo linnut armaat laulusta laata. Hämärän hartiat harmaat hipovat maata. — — — Lien ma valkea vainaa lepoa vailla: murheiset muistot painaa turpehen lailla. TÄÄ KUKKANEN... Yö hiljainen, ei lehden havinaa — ajatus arka säikkyy sydämessä: tää kukkanen, mi janoo suudelmaa, oi oisko onnen alku keväimessä? Yö huumeinen — ja kaksi vavahtaa... käy joku äänetönnä ovessani. Tää kukkanen ja sata suudelmaa jää polttamaan kuin tuli povessani. Yö kaukainen pois vierryt vuotten taa, ja armas entinen jo sydän jäässä! Tää kukkanen, mi salaa suudelmaa: suruinen merkki tarinamme päässä. LAULU ILTATÄHDILLE. Ilta oli tullut suurena ja kauniina — kauniimpana kuin koskaan ennen. Kaukaa kuului etäisten korpien poveen katoavan virran kohiseva juoksu. Me olimme kulkeneet paljon ja istuutuneet väsyneinä hämärtyvän lehdon viileään syliin ja ympärillämme oli puhjenneiden kukkien voimakas tuoksu. Tähdet, ah tähdet — te leimusitte silloin! Minä katselin, kallis, sinua: korkea otsasi näytti kalpealta. Liekö sen aiheuttanut ylhäällä väriseväin tähtien valkea valo. Äkkiä vapisutti, sillä tunsin, että raukea ruumiisi oli oudon lähellä minua, niin että sydäntäni lämmitti sun sydämesi hehkuva palo. Tähdet, ah tähdet — te leimusitte silloin! Sinä kuiskasit: »oi armaani», ja kiersit käsivartesi ympärilleni, ja sun rakkautesi oli janoinen kuin yrtti suolaisessa erämaassa. Koko yön vallan suutelin sinua, sillä tahdoin juopua lumoavien huultesi hurmasta ja vuodattaa sinuun olemukseni riemun unessa autuaassa. Tähdet, ah tähdet — te leimusitte silloin! — — — Sydämen liekki sammuu aikanaan ja punaisten huulten hurma katoaa pois — se on vain elämää: vihreän kesän jälkeen tulee aina alaston syksyn kuu. — Nyt olet sinä mennyt! Lehdossa on tallattuja kukkia ja maahan kääntynyt ruoho kuivettuu. Lämpöä vailla pudottaa lehtensä sinun lempesi loihtima puu... Tähdet, ah tähdet — ette leimua enää! — NÄKINKENKÄ. Jo kesän kutsui kuolema, jo tiirat lensi pois. Kuin ruumislaulu kalsea yön lakkapäissä sois. On syksyn sade vihmonut nyt kylkeen kallion, sen louhisyliin paennut pien' näkinkenkä on. Oi silmä, turhaan syttynyt sa ettet koskaan ois! Öin, päivin niin on kylmä nyt, siis sammu, sammu pois! On pilven reunat pimeät, ei kultakuuta näy. Veet viluhiset, vihreät jääriittehesen käy... Jo kesän kutsui kuolema, myös, näkinkenkä, mun. Oi helmisydän hohtava, tää murhe vie nyt sun! LAURI VILJANEN: TÄHTIKEINU ENSI HYVÄILY. Viel' unihisko, armas, palaa se onnen hetki autuas, kun ensi kerran, hiljaa, salaa sain hyväellä hiuksias? Mua painoi tuska niinkuin vuori ja levotonna rinta löi. En tiennyt, hellyyteni nuori se mitä janos, ikävöi. Sa tulit. Haavaani se valoi kuin uuden kivun polttehen. Ja suruaan sun silmäs paloi, kuin iltataivas, tummuen. Sa pääsi painoit. Käsilläni ma tunsin kuumat kyyneles, sun ihos lämmön lähelläni ja oudon tuoksun hiuksies. Ja liekki hellyyden kuin tuli loi valoon koko maailman, ja kultahehkuun tuska suli yön pimeän ja katkeran. Ah, ylivoimaisesti nousi yks ainut tunne rintahain, mun sieluni luo sielus sousi yl' aaltoin ruusunpunervain! Niin uusi, outo olit mulle ja sentään tuttu, läheinen. Sen sanoa ma tahdoin sulle, mut kasvojasi nähnyt en. Ma käsilleni vaipunehen näin pääsi tumman, rakkahan, ja niskaan hienoon, lämpöisehen ma painoin ensi suudelman. POPPELIT. Sataa, sataa, ilta saa ja suruharsoon hienoon verhoo ilman tummuvan ja hämärtyvän tienoon. Puistikossa poppelit on tummat, korkeat. Korkeammat vuoret vielä, metsät tummemmat silmänkantamattomina aukee välillämme, ja pilvistäkin yli maan soi itku ikävämme! Avaan hämyyn ikkunan, ja sisään tulvahtaa poppelien lemua niin unenhuumaavaa. Olentooni lämpö virtaa läsnäolos armaan, niinkuin halki sumusään ja sateen vihman harmaan korvani mun valtimojes sykkeen kuulla vois, ja syömet yli yön ja eron samaan rytmiin sois! PILVI. Ah ystäväni, tumma on ja vihmanraskas yö, ja sateen itku voimaton vain ikkunahan lyö! Mun mieleni on väsynyt kuin pelto yöllinen, jot' aura syvä kyntänyt on päivän umpehen. Ah ystäväni, minuhun jo ootko väsynyt kuin sade, joka runnellun maan yli valuu nyt? Sun aatoksesko ylitsein kuin pilvi kumartuu, jok' käsivarsin uupunein nyt yöhön kurkoittuu? Se itään, länteen leviää, se päivää rukoilee, miss' ilmain hurmaa heräävää maa, taivas värisee! Sa ilo, onni, autuus mun, sa rakas ennen, nyt, ah sano, onko minuhun jo lempes väsynyt? ERON TUSKA. Joka aamu ilmahan värisevään kesän tuoksuvan viiniä valuu, ja valtimot paisuu, kuin viestiä tois meren ääriltä aaltojen paluu. Mut kun en kuule kaikua äänesi armaan, veren läike laulutta haihtuu, kuin kalliohon aallon vihreän harmaan vesi särkyy, vaahdoksi vaihtuu. Joka ilta merehen himmenevään kesän kultainen malja vaipuu — ma pimeään hiljaisuuteen jään, mua repii hillitön kaipuu, kuin salaa kaikki valtimot katkeis ja en haavaa kääriä voisi, kuin hirveä, tuhkanharmaa tyhjyys mun vereni kuiviin joisi. LASKEVA AURINKO. Keltainen kehrä pakenee, ulapan tummuus tihenee. Takana pitkät varjot on, edessä hehku rannaton! Kuljinko kauan, muista en. Ruususatehen keltaisen vuodatit purteen, ihanin, vuodatit käsin runsahin! Oranssinpunervat ulapat kaukana kehrääs kantavat. Taaksesi pimeys lankeaa, edelläs purppura kimaltaa. Oi sinä sydän punainen, jumala kuumain tähtien! Viel' ei käteni uupuneet, sätehes silmää ei sokaisseet. Pimeys ylläni tihenee, sylistä ruusut varisee. Iloinen hurmas mulle suo, vereeni tulinen lämpös luo! Varjot painavat purjeeseen, lasketan liekkis sydämeen! Päästä en, jumala, sinua, ennenkuin siunaat minua! SYKSYINEN KUKKATARHA. Nyt nousee syksyn usva mun ikkunani luo ja tarhastani verkkaan se kaiken veren juo. Kas, aamun sarastaissa ma vielä nähdä voin: kuin liekit sammuvaiset on terät unikkoin. Mut keltatäplät säihkyy jo orvokkien vyön kuin syvät tähdet syksyn, sen sinimustan yön. Ah sinä, joll' orvokin tuoksu kasvoillas ja unikoiden liekkejä keväthameessas! En löydä enää laulun ma villihunajaa niin kultaista ja tummaa ja onnenhuumaavaa. Nyt nousee syksyn usva mun ikkunani luo ja tarhastani kohta, ah, kaiken veren juo. SYKSY JA KEVÄT. Kuinka lähellä syksy on kevättä! Ellen näkisi ikkunastani keltaisten lehtien verkkaan leijailevan väsyneistä puista, luulisin, että on maaliskuu tänä keveänä, onnellisena aamuna, jolloin kaikki katot hehkuvat kultaisessa valossa, ja auringon utuisessa vihmassa putoilee räystäiltä silloin tällöin suuria pisaroita ikäänkuin kuumia, huikaisevia tähtiä... Kuinka lähellä murheeni on onnea! Ellen näkisi ympärilläni aution ja yksinäisen majani ilottomia seiniä, jotka muistuttavat minulle, kuinka kaukana olen sinusta, luulisi onnellinen sydämeni, joka on täynnä läsnäolosi pakahduttavaa riemua, sinun astuvan sisään seuraavalla hetkellä silmäteriesi säteillessä kyynelhimmeän helmiäisen keskeltä kultaisia läikkiä ikäänkuin kuumia, huikaisevia tähtiä... HILJAISESSA METSÄSSÄ. Tääll' liukuu suksi ääneti, kuin all' ei lunta ois, vain syvä hiljaisuus, jok' aaltoilee ja hohtaa! Mut kuinka loitos humiseviin metsiin painun pois, yön yhden laulua mun korvani ei kohtaa. Sua metsätiellä katsomahan, armas, unohduin. Pääs painoit hymyillen sa eessä silmieni. Ma punehtuvan salaisuuden kasvoiltasi luin. Sun kuuman hellästi ne sanoi omakseni. Sua kietoi hurma nuoruuden kuin pilvi, hohtaneet ei havut vihreät niin villin raikkahalta, niin pehmeästi hämyssä ei lumet säteilleet kuin poskes turkisten ja tumman hatun alta. Mua poltti onni yöllinen kuin kuuma väristys. Pois luota ihmisten, sa yksin kerallani! Ja tähdet paloi, kohisten soi metsän pimeys kuin tuska, autuus tulevainen rinnassani. Niin liukuu sukset ääneti, kuin all' ei lunta ois, vaan itse hiljaisuus, jok' aaltoilee ja hohtaa! Ah armas, hurman yöstä yhä kauemmaksi pois, kuin aallot hiljaiset, mua eron vuodet johtaa. TÄHTIKEINU. Keinu heilahda kultainen pitkin yöllistä Linnunrataa! Usmat tähtien ylhäisten unhon valkeaa vihmaa sataa... Näin en silmäisi loistavan koskaan nähnyt, mun armahani: heräät paareilta kuoleman tähtikeinuhun rinnallani. Katso, armahin, kimmeltää tuolla sininen aamutähti! Vuos jo miljoonas vierähtää, illan tähdestä tie kun lähti. Illan tähdestä kaulalles poimin rubiinin hehkuvimman, aamutähdestä hiuksilles saan ma safiirin kirkkahimman. Keinu heilahda tähtien pitkin hiljaista Linnunrataa! Usmat sinisen korkeuden unhon valkeaa härmää sataa... Annan safiirin hiuksilles ensi helluntaisuudelmasta, kuuman rubiinin kaulalles kesän onnesta polttavasta. Keinu, heilahda hiljemmin hiilenmustalla taivahalla! Armas, muistatko kyynelin keinun vaahterapuiden alla —! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HURMIOITUNEET KASVOT *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.