The Project Gutenberg eBook of Taikapeili This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Taikapeili Nelinäytöksinen satunäytelmä Author: Larin-Kyösti Release date: October 19, 2023 [eBook #71912] Language: Finnish Original publication: Jyväskylä: K. J. Gummerus Oy, 1916 Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAIKAPEILI *** TAIKAPEILI Nelinäytöksinen satunäytelmä Kirj. LARIN-KYÖSTI Jyväskylässä, K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1916. HENKILÖT: IMANDRA, Suvikunnan kuninkaantytär. KAUKOVALLAN PRINSSI, kuljeksiva kuninkaanpoika. OTRO, hänen ystävänsä. HOVIHERRA, | HOVIROUVA, | kuninkaantyttären holhoojia. INKERI, kamarineiti. KEPULI, | HEPULI, | kujeilijoita. Hoviväkeä, keihäsmiehiä, morsiuspiikaisia, paimentyttöjä, soittajia y.m. NÄYTÖS I Linnan etuhuone. (Hovirouva tulee toiselta, hoviherra toiselta taholta, tekevät naurettavia kumarruksia ja niiauksia, asettavat sormet suulleen ja sipsuttavat prinsessan huoneen ovelle ja tirkistävät avaimen reijästä.) HOVIROUVA. Kuulitteko? HOVIHERRA Kyllä minä kuulin. HOVIROUVA Kuulkaa, kuinka prinsessa mellastaa. Nyt hän heitti jotain lattialle, ai! HOVIHERRA Kaulakoristeen, jonka hän sai korkealta kosijalta. Rasavilli! HOVIROUVA Hän on mahdoton! Eilen hän tahtoi pukeutua ryysyihin ja kulkea paljain jaloin. HOVIHERRA Tuittupää, oikullinen orpo. Hänellä ei ole ikäistensä seuraa. Eilen hän näki linnanikkunasta paimentyttöjen ajavan lammaskarjaa ja nyt hän tahtoo olla paimentyttönä. HOVIROUVA Hänen täytyy tottua hovitapoihin. Meidän velvollisuutemme on opettaa ja ohjata häntä. HOVIHERRA Mutta hän ei tottele, tekee ja sanoo kaikki päinvastoin. Olisiko syy... HOVIROUVA Syy meissä, minussa? Minä olen aina hyvällä esimerkillä koettanut... HOVIHERRA Hänen pitäisi saada kuulla soittoa, tanssia ja iloita. Ja sitten pitää hänen rakastua. Minäkin... HOVIROUVA Tekin..? Hän ei huoli kenestäkään. Kääntää kosijoille selkänsä tai tekee heistä pilkkaa. HOVIHERRA Eilen hän istui pitkän aikaa tornikomerossa ja uhkasi vaijeta kokonaisen viikon... Mutta pohjaltaan hän on hyvä, hän antaa almuja. HOVIROUVA Te olette pilannut hänet. Te olette niin kevytmielinen. Eilen te nipistitte kamarineitiä korvasta, te, te... HOVIHERRA Mi, minä, armollinen rouva, olen aina ollut vain teidän nöyrin palvelijanne. Mutta nyt prinsessa tulee, vetäytykäämme syrjään. (Hoviherra ja -rouva poistuvat perälle.) IMANDRA (tulee paljain jaloin ja hajalla hapsin, kamarineiti rientää hänen jälessään. Prinsessa heittäytyy maahan.) Minun on niin ikävä, ikävä että... minä purisin! INKERI Menemmekö kutomaan kultakangasta? Sehän huvittaa teidän korkeuttanne. IMANDRA Ei, ei! Minä osaan jo sen taidon. Minä olen kyllästynyt koreihin pukuihin ja koreihin puheihin. INKERI Nouskaahan, armollinen prinsessa, joku voi tulla! IMANDRA Joku kosija? Hahhaa, muistatko, sitä viimeistä minä nipistin nenästä. INKERI Hyi, prinsessa, kuinka te olitte häijy. IMANDRA Niin, hovirouva sanoo minua häijyksi ja minä tahdon olla häijy, niin häijy, että ne ajavat minut linnasta. INKERI Kultavaunuissa te kerran linnasta ajatte, te olette niin kaunis ja maan kuulu, että tänne saapuu ruhtinaita aina Arapiasta kameleilla, kuormitettuina kullalla ja kalliilla kivillä. IMANDRA Minä en tahdo olla kaunis, katsos kuinka minä olen ruma! Sano, enkö minä ole ruma! —(vetää kasvonsa ryppyihin.) INKERI (leikillä) Ruma kuin hyypiä. Mutta jos nyt saapuisi se Kaukovallan prinssi, josta huhu käy. IMANDRA Kaukovallan prinssi? Keimeileva kenokaula? INKERI Ei! Sorea, solakka, yhtä viisas kuin viehkeä. Hän kulkee tuntemattomana kuin tuhannen yön ruhtinas. IMANDRA Jos hän tulee minua kosimaan, niin minä nokean naamani, kynsin kuin kissa tai juoksen linnankaivoon. INKERI Suokaa minun sukia suortuvianne. (Nostaa prinsessan ikkunan ääreen.) IMANDRA No, teehän niin. Mutta lue samalla sitä hauskaa kirjaa paimenesta ja metsätytöstä! INKERI (järjestäen tukkaa, lukee) — — — Ja paimenpoika kulki metsälähteelle, jonka luona istui ihmeen ihana metsätyttö. Paimenpoika koristi hänen päänsä mesikukilla, syötti häntä mesimarjoilla, soitteli paimenpillillään, hyväili häntä kuin katrastaan, ja he nousivat, kulkivat tanssien ilossa ja rakkaudessa läpi hämyisen metsän — — —. IMANDRA Oh, olisinpa metsässä ja kohtaisin kauniin ja kainon paimenpojan! Täällä minä tukehdun. Minua inhoittaa kaikki hovitavat, tanssin- ja soitonopettajat! Hyi! (Sylkee). INKERI Ai, ai, ei saa sylkeä! IMANDRA Mutta minä sylen vaan! Hyi! (kurkistaa ikkunasta). — Kas tuolta tulee paimentyttöjä! Hei, hei, tytöt, tulkaa tänne! INKERI Mutta prinsessa, ne ovat niin likaisia. IMANDRA Mutta minä tahdon! INKERI Pistetään toki kultakruunu päähän ja kultakengät jalkaan! IMANDRA Ei, ei, kruunu painaa ja kengät puristavat. INKERI Mutta hovirouva pistää mustaan komeroon. IMANDRA Pistäköön vaan! Minä tahdon olla kuin likainen paimentyttö. (Paimentytöt tulevat.) Tässä on mesikakkuja! Kuulkaas, miltä ketunleivät maistuvat, tuleeko niistä kieli vihreäksi? Näyttäkää kieltänne! Kas niin. Sehän on punainen niinkuin minunkin. (Näyttää kieltään, tytöt nauravat.) INKERI Mutta prinsessa! IMANDRA Mutta miksei teillä ole koreita vaatteita eikä mesikukkia kiharoilla? PAIMENTYTTÖ Me koristamme itseämme vain sunnuntaina. IMANDRA Ja minun pitää olla koreana joka päivä, siksi ei se tunnu miltään. Minä tahtoisin kulkea metsässä puettuna repaleisiin vaatteisiin. Annahan, kun koetan! (Aikoo ottaa tytön röijyn.) INKERI (estää) Ei, ei, siinä voi olla pieniä — eläviä. IMANDRA Hellan lettu, minä en koskaan näe täällä linnassa pieniä eläviä. Mutta osaattehan tanssia. Tanssikaa! (Tytöt tanssivat.) Kuinka se on kaunista! Siinä ei ole kumarruksia eikä polven koukistuksia. (Syöksyy keskelle tanssia.) Hih! HOVIROUVA (tulee) Mitä tämä merkitsee! Prinsessa, kuinka te käyttäydytte! Tämä on kauhea rikos hovisääntöjä vastaan. Avojaloin ja hajalla hapsin! IMANDRA Minä en välitä säännöistä! Piti, piti, piti! HOVIHERRA (liehutellen nenäliinaa) Hirvittävää! Mikä katku! HOVIROUVA (pirskottaen hajuvettä) Tuulettakaa huonetta! Ja te karjatytöt, lähtekää heti tiehenne! (Tytöt pois.) IMANDRA Ei, ei, minä tahdon mukaan. Minä tahdon tanssia heidän kanssaan. HOVIROUVA Kamarineiti, viekää armollinen prinsessa heti pukuhuoneeseen, sillä kohta tulee tänne Kaukovallan prinssi ja hänen ystävänsä hovitaidemaalari! IMANDRA Jos he tulevat, niin minä rupean rääkymään tai hypin harakkaa. Joko minä alan? (Tekee liikkeen). HOVIHERRA Ä, älkää toki, tuuliviiri prinsessa...! IMANDRA Minä en tahdo olla prinsessa! HOVIHERRA Vaan harakka! HOVIROUVA Hirveätä, harakka! IMANDRA Armollinen rouva! Hyppikää minun kanssani harakkaa! HOVIROUVA Olenko minä harakka? HOVIHERRA Hahhaa! HOVIROUVA Mitä te räkätätte! Te pilaatte prinsessan. IMANDRA Hahhahhaa, harakka! (Juoksee tiehensä, Inkeri hänen jälessään.) HOVIROUVA Ei, tämä menee jo liian pitkälle, minä ihan halkean harmista. Hoviherra, te olette kelpaamaton kasvattaja, te turmelette koko hovin. HOVIHERRA No, no, armollinen, muistattehan, te itsekin... hypitte nuorena harakkaa! Muistatteko, kerran puutarhassa ollessamme... HOVIROUVA Siitä on jo kulunut monta vuotta, kun... HOVIHERRA ... Kun minä katsoin teihin kuin kuningattareeni. HOVIROUVA (keimaillen) Oi, kuningattareen! Anteeksi! Minä kiivastuin. Miettikäämme kasvattavia keinoja. HOVIHERRA Prinsessaa hemmoitellaan, vuoroin peloitetaan. Seuratkoon kerran oikkujaan, olkoon paimentyttönä, niin hän saa nähdä, onko se niin hauskaa ja runollista. HOVIROUVA Te olette oikeassa. Tehkäämme niin, jollei hän suostu Kaukovallan prinssiin. Menkäämme nyt katsomaan prinsessaa! (Hovirouva ja hoviherra menevät.) (Kaukovallan prinssi ja Otro tulevat.) PRINSSI Minä näin hänet taas ikkunassa. Mikä suloinen, kiehtova kuva! Sellaista sinä, Otro, et koskaan ole ikuistanut. OTRO Me olemme vaeltaneet kauan tuntemattomina, nyt olette onnenne ovella. Mutta olkaa varovainen, prinsessa kuuluu olevan omituinen ja oikullinen. PRINSSI Mutta paimentytöt kertoivat hänestä vain hyvää. Minä vapisen onneni odotuksesta. OTRO Teidän korkeutenne! Ette ole ensimmäinen, jonka prinsessa on karkoittanut. PRINSSI Mitä? Kuulin ääniä. OTRO Sieltä tulee jo tuulispää! Olkaa vatuillanne! (Vetäytyy syrjään.) IMANDRA (Toisessa jalassa kenkä, toinen puoli päätä on palmikkona.) Mitä? Kuka te olette, mitä te täällä teette? PRINSSI Olen Kaukovallan prinssi! Armollinen, armas prinsessa! Kuulu kauneutenne on minut tuonut tänne kaukaiselta maalta. Te olette kuin ihana ilmestys. IMANDRA Minä en ole kaunis enkä armollinen. Katsokaa! (Vetää tukan silmilleen.) Minä onnun. PRINSSI Se johtuu siitä, että nousitte ehkä vuoteestanne väärällä jalalla. IMANDRA (tehden eleitä) Ja minun nenäni on väärässä ja silmäni vinossa. (Vääntelee nenäänsä ja silmiänsä.) PRINSSI Sallikaa minun suudella ruusuista kättänne. (Tarttuu käteen.) IMANDRA Hyi, siinä saitte! (Tukistaa prinssiä.) PRINSSI Prinsessa, minä en ole tullut tänne tukistettavaksi vaan... IMANDRA Vaan? PRINSSI Pyytämään teidän kunnioitettavaa kättänne. IMANDRA Mitä, kättäni? Mitä te sillä tekisitte? Onhan teillä käsiä itsellännekin. PRINSSI Minä tahtoisin laskea sydämeni teidän jalojen jalkojenne juureen. IMANDRA Nyt te puhutte kuin sydämenne olisi kurkussanne. Älkää puhuko tyhmyyksiä, olettehan viisas mies. PRINSSI Se ilahuttaa minua kuullessani sen teidän suloisesta suustanne. IMANDRA Miksi olette imelä niinkuin muutkin korkeat kosijani? Minä olen väsynyt teihin, koko hoviin, kaikkeen, kuuletteko! PRINSSI Niin minäkin, siksi lähdin etsimään jotain uutta. Minä haukottelen usein hoviherrojeni seurassa. IMANDRA Nyt minä pidän teistä. Haukotelkaamme yhdessä! Kun minä katselen teitä, niin olettehan sentään ihmisen näköinen. Kunhan olisitte paimenpoika ja soittaisitte paimenhuilua! PRINSSI Ja jos minä olisin paimenpoika? IMANDRA Silloin minä, minä tanssisin kanssanne lähteellä. Osaatteko soittaa huilua? PRINSSI Minä rakastan tietoa, taitoa, soittoa ja — teitä, armollinen autuuteeni. IMANDRA Joko taas! Mutta kuulkaas, hyppikäämme harakkaa! PRINSSI Harakkaa? En minä osaa! IMANDRA (alkaa hyppiä) Katsokaas, näin! OTRO Hahhaa! IMANDRA Kuka nauroi! OTRO Harakka! IMANDRA Näin minä hyppään häissäkin. Hahhaa! HOVIROUVA (ja hoviherra rientävät esille) Mikä häväistys! Prinsessa! Nouskaa heti! (Hovikumarruksia.) HOVIHERRA Pieni, kiltti prinsessa, muistakaahan, että te olette suuren Suvikunnan valtijatar! OTRO Kaukovallan prinssin puolesta saan minä kunnian kosia Suvikunnan valtijatarta ja huomenlahjana tuon minä tämän ihmeellisen peilin, joka tekee ruman kauniiksi ja päinvastoin. IMANDRA (katsoo äkkiä peiliin ja kirkaisee) Mitä minä näen? Oman irvikuvani! Hyi! Uskallatte tehdä pilkkaa! (Heittää peilin permannolle.) Kas noin! OTRO Oi, mitä te teitte! Te särjitte taikapeliin! IMANDRA Taikapeilin? Hui, hai! (Juoksee tiehensä.) HOVIROUVA Kultakruunuineen ja kultakengät jaloissa täytyy prinsessan heti palata pyytämään anteeksi suur'armolliselta, hänen korkeudeltaan Kaukovallan prinssiltä. (Menee hullunkurisesti niiaten.) PRINSSI (Poimien peilinpalasia, jotka hän kätkee taskuunsa.) Älkäähän toki...! Kuulkaas, herra hoviherra, mitä me nyt teemme, minä olen aivan hullaantunut teidän tuittupää prinsessaanne! OTRO Prinsessan omista puheista sain minä oivan ajatuksen. Teidän korkeutenne, pukeutukaa paimenpojaksi! Minulla on mukanani tuolla pilarieteisessä paimenviitta, hattu, huilu, keltainen tekotukka. PRINSSI Otro, sinä olet aina kekseliäs! Mene tuomaan valepukuni! OTRO Vanha valepukunne, jota usein olette matkoillanne käyttänyt. Minä juoksen heti noutamaan! (Menee.) PRINSSI Hoviherra, me näyttelimme usein hovissani paimennäytelmiä. HOVIHERRA Toista on näytellä paimenelämää ja toista on elää paimenelämää. Se olisi opettavaista prinsessallekin. PRINSSI Aivan niin, hyvä hoviherra. OTRO (palaa) Kas tässä, teidän korkeutenne, tulkaa tänne! (Vetäytyvät syrjään, prinssi pukeutuu paimenvaatteisiin ja -kenkiin.) Minä tunnen teidät yhtä hyvänä näyttelijänä kuin valtijaana ja naissielun hallitsijana. Kas noin, vielä hiukan keltamaalia kulmakarvoihin! PRINSSI Minä olen valmis. Nyt alkaa näytelmä, minkä toivon päättyvän onnekseni. HOVIHERRA Hyvä, minä menen sanomaan prinsessalle, että täällä odottaa eräs paimenpoika. (Menee.) OTRO Ja minä menen edeltäpäin valmistamaan metsästysretkeä. (Menee.) IMANDRA (tulee kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa, vastahakoisesti, pyyhkien kyyneliään, katsoen maahan, samassa alkaa hän nauraa väkinäisesti.) Minä tulin pyytämään... Ei! Oh, minä nauran, vaikka pitäisi itkeä. Kas, eihän täällä ole prinssiä! Paimenpoika, mitä sinä haet? PRINSSI He, en minä tiedä. IMANDRA Mikä on nimesi, tiedätkö sen. PRINSSI Metsä-Matiksihan minua sanotaan. IMANDRA Sinussa on metsän tuoksua. PRINSSI Kerrotaan, että tässä linnassa olisi hyvin kaunis mutta häijy prinsessa. IMANDRA Minäkö häijy! Mutta missä minä olen ennen kuullut sinun äänesi? PRINSSI Ehkä unissanne. IMANDRA Ihmeellistä, niin minä olen kuullut sen kuin unissani, se on ikäänkuin kutsunut minua metsään, vuorille, virroille, lähteelle, jonka luona minä olen istunut sitoen kukkaseppeltä. PRINSSI Minä olen niin usein, usein kulkenut linnan ohi ja kurkistanut ikkunoihin. IMANDRA (veitikkamaisesti) Mitä varten? Kyllä minä arvaan. PRINSSI Niin, arvatkaas! IMANDRA Ehkä minun tähteni, hihii. PRINSSI (huokaillen) Nii — niin. IMANDRA Nii — niin. Että uskalsit kurkistella korkeata prinsessaa, jolla on kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa. PRINSSI Minä olen vain köyhä paimenpoika. Hohoo, niin. IMANDRA (huokaillen) Hohoo, niin. Mutta merkillistä, kuinka sinä olet Kaukovallan prinssin näköinen. PRINSSI Niin sanovat ihmiset. Meitä voisi luulla kaksosiksi. IMANDRA Oletko sinä koskaan nähnyt Kaukovallan prinssiä? PRINSSI Kyllä, kyllä, useinkin... Olin kerran Kaukovallan hovissa. IMANDRA Mitä sinä siellä teit? PRINSSI Minä kerron. Palvelin kerran prinssin hovissa... IMANDRA Ja opit hiukan hovitapoja? PRINSSI Minut oli otettu sinne yhdennäköisyyteni takia. IMANDRA En ymmärrä. PRINSSI Minun toimenani oli olla ylimpänä kättelijänä. IMANDRA Kättelijänä? Nyt ymmärrän sinua vielä vähemmin. PRINSSI Minun piti kätellä kaikkia armonanojia, kun prinssi valtaistuinjuhlien aikana väsyi kattelemaan kansaa. IMANDRA Elit kättesi työllä, hahhaa! PRINSSI Mutta sitten alkoivat hoviherrat epäillä minua yhdennäköisyyteni takia. IMANDRA Entä sitten? PRINSSI Sitten ajoivat minut pois. IMANDRA Poika parka! PRINSSI Mutta prinssi hankki minulle kuninkaallisen karjankaitsijan viran. IMANDRA Todellakin! Sinä olet kuin prinssin kuva, eikä sinua erottaisi juuri muusta kuin puvusta ja tukasta. PRINSSI Mitäpä te, korkea prinsessa, välitätte paimenparasta, jolla on paraat päällä ja loput kainalossa. IMANDRA Mitä sinulla on siellä kainalossa? PRINSSI (pyyhkien silmiään) Paimenhuiluni, ainoa iloni! IMANDRA Mutta mitä sinä itket? PRINSSI (tukahuttaen itkuaan) Pidättekö kovin prinssistä? IMANDRA Kuules poika! Soitapa huilulla, niin minä tanssin. Tästä tulee hauskaa! PRINSSI Minä soitan vain yhdellä ehdolla. IMANDRA Sano se pian! PRINSSI En minä kehtaa. IMANDRA Kyllä sinä saat kehdata. PRINSSI Niin, että minä saan yhden suunannin jokaisesta paimenpolskasta. IMANDRA Suunanti, hihii, mitä se on? PRINSSI Sitä, että minä asetan huuleni teidän huuliinne. IMANDRA Eikö sen kummempaa. No! PRINSSI No, nouskaa varpaillenne. Noin! IMANDRA Ah, kuinka se oli makeaa, makeampaa kuin kaikki kuninkaallisen kyökkimestarin mesikakut. No! PRINSSI No, mutta minä soitan ensin. IMANDRA Ei sinun tarvitse soittaa, soita sitten metsässä! No! (nousee varpailleen, prinssi aikoo suudella. Hovirouva ja hoviherra tulevat.) HOVIROUVA Mutta prinsessa, tämähän on kauheata, te annatte suuta vieraalle paimenpojalle! IMANDRA Niin minä teenkin, en minä enään huoli pitkistä enkä pienistä prinsseistä. HOVIHERRA Holhoojana otan minä kultakruunun päästänne, te ette ole enään arvokas sitä kantamaan. IMANDRA Minä lähden tämän paimenen kanssa, minä sidon päähäni kukkaisen kruunun. HOVIROUVA Tapahtukoon tahtonne! Minä pesen käteni. IMANDRA Hajuvedessä! Metsässä on ihanampi tuoksu. HOVIROUVA (suuttuvinaan) Menkää, me emme enään vastaa teoistanne! IMANDRA Minä vastaan itse teoistani. Tiedän, etten kulje väärillä poluilla. HOVIHERRA Kaikki polut vievät kuitenkin kotiin. Hyvästi prinsessa! IMANDRA Hyvästi — vaan, hyvä hoviherra ja te — hovirouva! (Tekee kömpelöitä hovikumarruksia.) Nöyrin palvelijanne! Paimenpoika, soita nyt huilullasi! (Prinssi soittaa, Imandra tarttuu hänen käsivarteensa, ikäänkuin tanssien poistuvat molemmat.) HOVIROUVA (käyttäen hajuvesipulloa) Lähettäkäämme kuitenkin kamarineiti mukaan. HOVIHERRA Tehkäämme niin. Saanko tarjota käsivarteni. (Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia kumarruksia.) Oi, nuoruus, oi, vihreä nuoruus, minun kuningattareni! Äst! HOVIROUVA Mitä te teitte? HOVIHERRA Anteeksi, minä aivastin. HOVIROUVA Oo, te... HOVIHERRA Teidän hajuvetenne... HOVIROUVA (aivastaa) Äst! Oo, anteeksi...! HOVIHERRA (aivastaa) Äst! Terveydeksenne! NÄYTÖS II Metsä. IMANDRA (tulee paimeneksi puetun prinssin seurassa) Missä me nyt olemme? PRINSSI Metsässä, Kaukovallan prinssin valtakunnassa. IMANDRA Kaukovallan prinssin, oh! PRINSSI Muistatko häntä vielä? IMANDRA Minulle on kaikki kuin unta! PRINSSI Tämä on ihanaa unta valveilla. IMANDRA Me olemme kulkeneet kauan ja kauvas. Minä olen väsynyt, minä en astu enää askeltakaan. PRINSSI Olemme eksyksissä. IMANDRA Mitä me nyt teemme? PRINSSI Levätkäämme! IMANDRA Oi, tässä on lähde ja kukkia! Sido minulle seppele! PRINSSI (sitoo seppelettä) Se hoviherra otti sinun kultakruunusi. Se oli minun syyni. Miksi tulin linnaan? IMANDRA Eipäs kuin oma syyni. Tämä suvinen seppele on keveämpi. Enkö minä nyt ole kuin se ihmeen ihana metsätyttö? PRINSSI Et ole syntynyt metsässä vaan hovissa. IMANDRA Täällä on niin kummallinen rauha. Minä ja sinä yksin. Mutta minä en tunne sinua vielä. Minusta tuntuu kuin et sinäkään olisi syntynyt metsässä. Minä olen kai nähnyt sinut unissani. PRINSSI Jatkukoon tämä uni aina. IMANDRA Mutta hovissa minä aina heräsin painajaiseen. Olenko minä paha? Nyt minä tahdon nähdä kuvani. Onko sinulla peiliä? PRINSSI Vain peilin siru. Minä löysin sen hovin lattialta. IMANDRA Kaukovallan prinssin noitapeilin? Minä en uskalla siihen katsoa. PRINSSI Katsele nyt vaan! IMANDRA Luulikohan prinssi tällä noitapeilillä lumoovansa? Siinä erehtyi! PRINSSI Et uskalla. IMANDRA Minä tahtoisin katsella, minä en tohdi, mutta... minä katson vaan. Voi, kuinka minä olen ruma, nenä on väärässä, se venyy, venyy ja silmät! Silmät ovat nurin päässä! (Viskaa peilin maahan.) PRINSSI (kätkee peilin) No, no! Kukaan ei voi nähdä itseään mistään peilistä. Onnellisinta on nähdä kuvansa toisen olennon silmässä. IMANDRA Mutta lähteensilmä! Minä katson siitä. Minähän seison ihan päälläni! Onko tämä metsä noiduttu? PRINSSI Niin tosiaankin, tämä metsä on omituinen. IMANDRA Minä tunnen niin omituista — täällä. (Osoittaa vatsaansa.) Minä kuulen ikäänkuin pieni kissanpoikanen naukuisi. Mitä se on? PRINSSI Se on pieni peikko. IMANDRA Peikko, uh! PRINSSI Nälkä. IMANDRA Minä en ole koskaan kärsinyt nälkää. PRINSSI Kiitä kyökkimestaria. IMANDRA Kiittääkö kyökkimestaria? Miksi? PRINSSI Täällä on kyökkimestarina mestari Nälkä (Kohottaa olkapäitään.) IMANDRA Kyökkimestari laittoi niin makeita mesikakkuja. PRINSSI Tässä on ketunleipiä, taikinanmarjoja ja juopukoita. IMANDRA (syö ahneesti) Anna, anna! Minä syön ja syön, mutta se peikko vain parkuu. Oh, kuinka minun on nälkä! Ja minä luulin, että tämä oli niin ihanaa. Sinä olet paha poika. Tuo paikalla mesikakkuja! PRINSSI Mistä minä ne tuon? Mutta prinsessa sanoi silloin hovissa, että suunanti oli makeampaa kuin mesikakut. Koetelkaamme! IMANDRA Niin — hovissa. Elääkö sillä? PRINSSI Ei sillä elä sen enempää kuin kuunvalollakaan. IMANDRA Hyi, sinä kiusaat minua, sinä pilkkaat minua, sinä, sinä... PRINSSI So, so, itsehän sinä suostuit tulemaan kanssani. IMANDRA Mitähän hoviherra ja hovirouva nyt tekevät? PRINSSI Istuvat päivällispöydän ääressä ja juovat ruokaviinejä. IMANDRA Eikö täällä ole viiniä? PRINSSI Ei, mutta lähteessä on vettä. (Ammentaa vettä käteensä.) IMANDRA Eikö täällä ole edes kristallimaljoja? PRINSSI Juo minun pivostani. IMANDRA (juo) Oh, en olisi luullut koskaan, että vesi maistuu niin hyvälle! PRINSSI Ehkä se nyt maistuu paremmalle kuin viini. IMANDRA Mutta katso, kultakenkäni ovat ihan rikki ja pukuni repaleinen. PRINSSI Minä teen tuohikengät. IMANDRA Minä olen nyt ihan kuin ne paimentytötkin. Ei prinssikään minua nyt tuntisi, kun en ole pessyt kasvojanikaan moneen päivään. Varmaan nyt prinssi nauraisi minulle. PRINSSI Ehkä se prinssi tuntisi. Prinssi kuuluu olevan täällä metsästämässä. Minä menen pyytämään häneltä ruokaa? IMANDRA Ei, ei, minä en tahdo tavata prinssiä. Sinun täytyy hakea ruokaa vaikka maan alta. Kuule, sinun täytyy! PRINSSI Nöyrin palvelijanne! Minä menen. IMANDRA Alatko sinäkin puhua hovikieltä — täällä metsässä. Ei, ei, älä mene, minä pelkään olla yksin metsässä. PRINSSI Minun täytyy mennä, niinhän sanoit. Kerran täytyy tottua yksinäisyyteen. IMANDRA Minä en ole koskaan ollut yksin. PRINSSI Yksin et olisi löytänyt tänne. IMANDRA Mitä sinä olet tehnyt! Voi, voi, kuinka minun on nälkä! Mene, mene, tuo ruokaa, muuten minä kantelen — kyökkimestarille! PRINSSI Juopukat ovat huumanneet pääsi, sinä pidät kai tuota kantoa kyökkimestarina. Minä menen kysymään. Kuulkaa, herra kyökkimestari, prinsessa käskee kattamaan pöytää. IMANDRA Niin, minä tunnen hanhenpaistin käryn, minä näen isoja mesikakkuja, viinirypäleitä ja omenaleivoksia. Jos sinä voit loihtia, niin mene heti! PRINSSI Minä menen. (Menee.) IMANDRA (ottaa kirjan povestaan ja alkaa lukea maassa maaten) "Ja vuoren julma valtias ryösti..." Uh, mikä risahti! "... ihmeen ihanan prinsessan, mutta keskiyöllä tuli ritari Yrjänä, puhkasi peitsellään pedon ja ryösti ryöstäjältä..." KEPULI (pistäen päänsä pensaasta) Hepuli! Ka, katsos, ihan ihmetty metsänneito! HEPULI Lumottu prinsessa! IMANDRA (hypähtää pystyyn) Uh, metsänpeikkoja! KEPULI Älkää pelätkö, emme ole peikkoja emmekä petoja. IMANDRA Keitä te sitten olette? KEPULI Maantieritareita. IMANDRA Valepukuisia ritareita? HEPULI Aivan oikein — valepukuisia, hehhee! KEPULI Niin, valepukuisia, hehhee! Tätä tässä sanotaankin Hepuliksi. HEPULI Ja tätä Kepuliksi. IMANDRA Hepuli ja Kepuli, kummallisia ritareita? Ja mihin olette matkalla? HEPULI Suvikunnan hoviin, katsomaan sitä kummallista prinsessaa. IMANDRA Ettehän vain aijo ryöstää sitä kummallista prinsessaa? HEPULI Eipä tiedä, hehee! KEPULI Niin. Eipä tiedä, hehee!... IMANDRA Mutta ehkei prinsessa huoli teistä. KEPULI Mitäs vikaa meissä olisi! i. IMANDRA Taitaa olla vikaa — jossain hattunne alla. KEPULI Prinsessa kuuluu olevan häijy ja ruma, niin että on luvattu puolet valtakuntaa sille, joka hänet nai. IMANDRA Te, te, naisitte prinsessan! Ja puolet valtakuntaa? Ei, nyt te olette päästänne aivan pyörällä. HEPULI Toiset taas sanovat, että prinsessa on vuoroin ruma, vuoroin kaunis riippuen siitä, millä tuulella kulloinkin on. KEPULI Sanovat, että Kaukovallan prinssi kosi häntä ja antoi hänelle ihmeellisen peilin. IMANDRA Noitapeilin? KEPULI Mutta prinsessa rikkoi sen peilin ja siitä asti kävi hän vain rumemmaksi. IMANDRA Olisiko se totta? KEPULI Ja prinssi voi hänet nyt muuttaa vaikka sammakoksi. IMANDRA Prinsessaa ei muuta mikään. HEPULI Sepä olisi ikävää. KEPULI Sanovat myös, että hän karkasi erään paimenpojan tai metsänvartijan kanssa. HEPULI Olisipa karannut minun kanssani. KEPULI Sinun kanssasi? Sinun kanssasi ei karkaa mikään prinsessa. Hehhee! HEPULI Eikä sinunkaan kanssasi, leikkiähän minä laskin. En minä aio kosia prinsessaa. Hehhee! KEPULI Enkä minä. HEPULI Se villikissa prinsessa kynsisi silmät päästämme, niin ettemme näkisi enään itseämme noitapeilistäkään. KEPULI Paras vain pysyä kuninkaallisina koirina. IMANDRA Kuninkaallisina koirina? KEPULI Prinssillisinä prisseinä. Me olemme vain Kaukovallan prinssin kujeilijoita. Metsässä kuuluu olevan vanha, sokea jänis, jota prinssi nyt on tullut metsästämään. Eikä prinssillä satu olemaan koiria. HEPULI Me saimme jo jäniksen kiinni. Mutta kuules tyttö, älä virka siitä mitään Suvikunnan hoviherralle. IMANDRA Onko hoviherra täällä? KEPULI On ja hovirouva myös. Tulivat prinssin vieraina jahtivaunuilla. HEPULI Meillä on pienet kujeet mielessä. IMANDRA Voi, mihinkä minä nyt menen, minä en tahtoisi nähdä hovirouvaa! KEPULI Kuules, ehkä sinä olet näpistänyt nämä kultakengät. IMANDRA En, en, mutta hovirouva ajoi minut pois, silloin kun minä olin — tanssimassa Suvikunnan hovissa. KEPULI Älä pelkää, tyttöseni, hovirouva ei ole lähimainkaan niin ilkeä kuin prinsessa. IMANDRA Voi, hyvät kujeilijat, minä olen vain köyhä paimenen — vaimo. Mieheni lähti ruokaa hakemaan. HEPULI Voi, raukka, onko sinulla nälkä? IMANDRA Mitä te teette, kun teillä on nälkä? KEPULI Me kiristämme nälkävyötä. IMANDRA Mitä nälkävyötä? HEPULI Onhan sinulla vyö, koitahan kiristää. IMANDRA (kiristää vyötään) Oh, ei se auta! HEPULI Kun meillä ei ole reikäleipää, niin me syömme reikiä. IMANDRA Voi, hyvät miehet, eikö teillä ole reikäleipää! KEPULI Vain tyhjiä, pyöreitä reikiä kuin tämä leipälaukkumme! (Osoittaa suutaan.) HEPULI (kaivaa taskustaan) Tässä on pieni pala. IMANDRA Oh, en olisi luullut, että reikäleipä maistuu näin hyvälle. (Kuuluu torven ääni.) KEPULI Siellä on jo prinssi! Hei, Hepuli! Nyt täytyy mennä! HEPULI Hei, Kepuli, mennään! (Kepuli ja Hepuli juoksevat metsään. Imandra piiloutuu näyttämöllä näkyvän pensaan taakse. Prinssi ja Otro tulevat toiselta taholta, puettuina metsästyspukuihin.) PRINSSI (asettaen sormen suulleen) Hiljaa, hän on tuolla! IMANDRA (itsekseen) Prinssi! Minun täytyy olla hiljaa. OTRO Teidän korkeutenne, miksi varjot synkistävät jaloja kasvojanne? PRINSSI Otro, ystäväni. Murhe murtaa nyt mieltäni. Siitä asti kuin näin prinsessan, en saa yön unta, päivän rauhaa. Metsästyksestä koetan nyt etsiä unhoitusta. OTRO Miksi niin kaunis kuori kätkee harakan sielun? IMANDRA Harakan sielun! Kyllä minä sinulle näytän. PRINSSI Niin, minä muistan, prinsessa hyppi harakkaa, ehkä tämä on joku tauti, joka särkee hänen sielunsa niin, että hän tahtoo särkeä oman onnensa. OTRO Hän särki ihmeellisen peilinne, jonka saitte vanhalta, viisaalta tietäjältä. Mutta tähän pahaan tautiin on keksittävä parannuskeino. (Hiljemmin.) Olkaa ryöstävinänne hänet! PRINSSI Sinä olet oikeassa. Ehkä hän harhaa metsiä sielutonna niinkuin lintu. OTRO Tai nauraa harakan nauruaan. Se peili olisi voinut hänet parantaa vaikka naisten peilit tavallisesti aina ovat petollisia. Ehkä hänen oma peilinsä oli imenyt itseensä hänen sielunsa. IMANDRA Viekas vintiö! PRINSSI Mene, Otro! (Hiljemmin.) En ole tuntevinani häntä, panen hänet koetukselle. (Äänekkäämmin.) Tahdon olla yksin suuren suruni seurassa. OTRO Menen. Jos löydätte prinsessan, niin tukistakaa häntä niinkuin hän tukisti teitä tai vitsokaa häntä! (Menee.) IMANDRA Piiskuri! Ihan minä pakahdun kiukusta. (Oksa —taittuu.) PRINSSI Mitä, rosvo! (Rientää pensaan luo ja vetää prinsessan kädestä esille.) Kas, kaunis paimentyttö! IMANDRA Armollinen herra! PRINSSI Kuinka olet metsään joutunut, varastatko sinä puita minun metsästäni? IMANDRA En, en! Onko tämä riikin ritarin metsä? PRINSSI Niin, metsä, maa, kaikki koko riikin rajojen sisällä. IMANDRA Mutta kuka te olette...? PRINSSI Sano, oletko kantanut puita! Eikö metsänvartijani Metsä-Matti paremmin vartioi metsää? IMANDRA Metsä-Matti, onko hän palvelijanne? PRINSSI Mitäs kummaa siinä... IMANDRA Ei mitään, muuten vaan... PRINSSI Tunnetko sinä Metsä-Matin? IMANDRA En, kyllä minä... PRINSSI Oletko sinä ehkä hänen morsiamensa? Kummallista, missä minä olen sinut ennen nähnyt? IMANDRA Mutta minä en ole nähnyt teitä, riikin herra. PRINSSI Arvaas, kuka minä olen? IMANDRA E, en minä arvaa, ehkä joku hoviherra. PRINSSI Ei, paljon korkeampi, paljon korkeampi. IMANDRA Voi, varjele, itse prinssi! PRINSSI Niin, Kaukovallan hallitsija, mutta minä en aina hallitse itseäni. Minä en hallitse untani, aikaani, ajatuksiani, sillä tiedätkös, minä kosin kerran erästä korkeata prinsessaa, mutta hän hyppi edessäni harakkaa. Osaatko sinä hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa? IMANDRA Armollinen prinssi, en minä voi. PRINSSI Sinun täytyy. IMANDRA En minä voi, en minä osaa. PRINSSI No, mitä sinä osaat? IMANDRA En minä tiedä. PRINSSI Oletko sinä tehnyt mitään työtä? IMANDRA Minä istun lähteellä ja sidon seppeleitä. PRINSSI Eihän se ole mitään työtä, taidat olla laiska. IMANDRA Nyt minä muistan, minä osaan kutoa kaunista kangasta. PRINSSI Kätesi ovat liian hienot. Jos Metsä-Matti ottaa sinut vaimokseen, niin sinun täytyy tehdä työtä aamusta iltaan. IMANDRA Te laskette leikkiä. Aamusta iltaan olen minä vain leikkinyt. PRINSSI Niin, ei työ ole leikkiä. — Anna minun leikkiä sinun kainoilla käsilläsi. (Silittää Imandran kättä.) IMANDRA Ei saa, ei saa! PRINSSI Eihän Metsä-Matti näe, minä silitän vain hiukan, kätesi on kuin hienointa silkkiä. IMANDRA Ei, ne ovat rumat kuin variksen varpaat. Minä en tahdo. PRINSSI Ne ovat liian kauniit Metsä-Matille. IMANDRA Ei ne ole kauniit Metsä-Matillekaan. PRINSSI Ihmeellinen impi. Et tiedä rakkaudensurun salaisuutta. Minä tahdon sen sinulle paljastaa. Annahan, hivelen hiuksiasi. IMANDRA Ei saa koskea, minä tukistan. PRINSSI (nauraa) No tukista, sinä olet aivan kuin Suvikunnan prinsessa. Mikä on nimesi? IMANDRA Minä en tukista! Ei minulla ole nimeä. Minä... Nyt muistan, Metsä-Marjaksihan minua sanotaan. PRINSSI Kummallista, kuinka sinä olet prinsessan näköinen. IMANDRA Minäkö prinsessan näköinen? PRINSSI Aivan kuin hänen kuvansa. Ehkä sinä olet noita, joka muutuit hänen peilinsä kuvaksi. Samat silmät, suu, korvat... IMANDRA Niin, sanovathan ihmiset, että minä ja prinsessa... meitä voisi luulla kaksoisiksi. Mutta enhän minä sille mitään mahda. PRINSSI Taidat sittenkin olla pieni peikko. Etkö sinä tiedä, että noidat pannaan vesitynnyriin? IMANDRA En minä ole noita, en minä tahdo vesitynnyriin. PRINSSI Ei sinua panna vesitynnyriin, jos sinä annat minulle suuta. IMANDRA Mikä prinssi lienettekin, minä en anna, kuuletteko, minä kutsun Metsä-Mattia! PRINSSI Oletko sinä antanut Metsä-Matille suuta? IMANDRA En, en, niin kerran — erehdyksestä... en enään, en teille, en kenellekään. PRINSSI (tarttuu vyötäröisiin) Mutta minä otan väkisin! IMANDRA (antaa korvapuustin) Tuossa! PRINSSI Sinä viehättävä velho! Nyt minä ryöstän sinut! (Nostaa Imandran syliinsä.) IMANDRA Ei! PRINSSI (kantaen) Kuinka sinä olet kevyt ja kuulas kuin keijunen. Minun metsäkyyhkyni! IMANDRA Laskekaa! PRINSSI En laske lunnaitta! IMANDRA Oi, auttakaa, Matti, Matti, tule auttamaan! Minä puren! Minä kuolen! Auttakaa! (Tempoo ja riuhtoo, riistäytyy irti ja pakenee metsään, jälessä prinssi.) HEPULI ja KEPULI (tulevat kantaen kuollutta jänistä) Hahhaa! HEPULI Olipa se sukkela temppu! KEPULI Asettakaamme nyt jänis pystyyn tätä pensasta vasten niinkuin prinssi on käskenyt. HEPULI Nyt sen voi ampua vaikka puupyssyllä. KEPULI Ja taikinanmarjoilla. HEPULI Näin äsken hoviherran ja hovirouvan metsätiellä. KEPULI Leikkivät vielä naamiaisia ja luulevat olevansa nuoria. HEPULI Kumartelevat ja keimailevat kuin naamiaisnarrit. Likinäköisyydessään eivät huomanneet minun nauravaa naamaani. KEPULI Ne ovat suurempia narreja kuin me. HEPULI Me olemme viisaita, he ovat tyhmiä narreja. KEPULI Kaikki ihmiset ovat narreja. Se on viisain narri, joka nauraa itselleen. HEPULI Ja tyhmin se, jonka sisäinen narri nauraa omalle herralleen. KEPULI Tämä jänis nauraa vielä kuoltuaankin. HEPULI Prinssi sai kiinni oikean kuningashirven. KEPULI Prinsessan niin, mutta päästi käsistään ehdoin tahdoin. HEPULI Suuttuikohan se prinsessa meihin? KEPULI Mitä vielä, itsepähän tahtoi olla paimentyttönä. HEPULI Kyllä niillä ylhäisillä on oikkunsa. KEPULI Niinkuin noillakin. (Hoviherra ja hovirouva tulevat.) Hei, liesuun kuin jänikset! HEPULI Hei, hup, hup, hup! (Laukkaavat kuin jänikset tiehensä.) HOVIROUVA (tirkistyslasi silmillä) Armollinen herra, minä olen jo monesti sanonut teille, että prinsessan täytyy tottua hienoihin tapoihin ennenkuin hänestä tulee Kaukovallan kuningatar. HOVIHERRA (kulkien kepin varassa) Rakastettava rouva! Ehkä te olette liian ankara. Muistakaa omaa nuoruuttanne. HOVIROUVA Mitä salaviittauksia! Minä en ole vielä vanha, minä näytän vain hiukan väsyneeltä — hovirasitus, ymmärrättekö — minä olen aina ollut ankara itselleni. HOVIHERRA Armollinen rouva, ankara itselle, hyvä muille, se on minun kilpeni tunnus. Ja minä kannan kilpeäni minun kuningattareni kunniaksi. HOVIROUVA (keimaillen) Kuningattareni, oh, kaikesta huolimatta te olette erinomainen hovimies, teidän puheenne tuoksuu kuin hienoin hajuvesi. HOVIHERRA Meidän sielumme on nuori, hurmaavan tuoksuva. Meidän kasvomme ovat vain naamioituja. Minä olin nuorena oiva metsästäjä. HOVIROUVA Anteeksi, minä en ole huvitettu metsästysjutuista. Tehän ammuitte aina ohi. — HOVIHERRA Sallikaa minun... sen tein joskus säälistä, sillä minulla on niin hellä sydän. Mutta tänään minä tahdon teidän kunniaksenne näyttää, että... HOVIROUVA Te olette niin likinäköinen, mutta se ei estä teitä tähtäämästä kamarineiteihin. HOVIHERRA Oo, armollinen! Minä en ole lemmenjumalan nuolella ampunut kenenkään sydämeen, minun sydämeni on suljettu sinetti, joka avautuu vain teille. HOVIROUVA No, eihän teihin todenteolla voi suuttua. Te olette kuitenkin ritari... saatte suudella kättäni. HOVIHERRA Ritarinne pelvoton ja vakaa. HOVIROUVA (tähystellen tirkistyslasilla) Ritari epävakaa. Mutta uh, mikä tuolla on! Onko se iso hiiri? HOVIHERRA (juoksee kivelle) Kuolemaan saakka pysyn teille uskollisena. HOVIROUVA Oi, oi, minä pelkään niin hiiriä. HOVIHERRA Antakaa tirkistyslasinne! Minä katson. Ei hätää mitään! Hys, hiljaa, siellä on jänis! HOVIROUVA Se katselee poispäin, pureeko se? HOVIHERRA Ei se pure, se ei huomaa meitä. HOVIROUVA Mutta jos se hyppää tänne kivelle. HOVIHERRA Se on väsynyt, ajokoirat ovat sitä ajaneet takaa. Kuulkaa! HOVIROUVA (kastelee kasvojaan hajuvedellä) Minä pelkään niin, että minä pelkään tukkani putoavan. Korjatkaa sitä! HOVIHERRA Rauhoittukaa! Nyt minä keksin keinon. Hiipikää hiljaa ja tuokaa minun vanha tussarini, joka on puun juurella, tuolla! HOVIROUVA Minä menen, olkaa varuillanne, hys, hiljaa! (Menee.) HOVIHERRA Hys, hiljaa! (ojentaa keppinsä ampuma-asentoon.) Olisipa minulla nyt pyssy! Pau, mutta se voi livistää. (Hiipii varpaillaan.) Minä kepautan sen äkkiä kuoliaaksi. (Heittää kepillä jänistä, joka kaatuu.) Hoi, haloo! Toitottakaa torveen! Hoi, haloo! Minä olen ampunut jäniksen! Haloo! PRINSESSA Matti! Hoi, haloo! (Rientää esille.) Oh, hoviherra! HOVIHERRA Prinsessa! PRINSESSA Hyvä hoviherra, älkää ilmaisko minua! HOVIHERRA Kiltti, pieni prinsessa, olkaa nyt järkevä, ymmärrättehän, me kaikki, prinssi, tarkoitamme vain hyvää. Tulkaa takaisin, prinssi odottaa. PRINSESSA Minä en tahdo kuulla prinssistä (Hovirouva tulee, prinsessa vetäytyy syrjään.) Oh, hovirouva! HOVIROUVA (kantaen pyssyä) Tässä on pyssy, vieläkö se iso hiiri...? Mitä? HOVIHERRA (nostaen jänistä takakoivista) Katsokaa! Ettekö ole ylpeä minun puolestani, teidän kädestänne tahdon vastaanottaa ritarinruusuni. (Polvistuu.) HOVIROUVA Mikä sankarityö! Ei tässä... nouskaa, voitte pilata polvihousunne. HOVIHERRA (tekee kumarruksen) Minä pyydän... Milloin saan palkkioni. HOVIROUVA Kaukovallan hovissa prinssin häissä, suihkukaivon luona. (Niiaa sirostellen.) Sulkeudun suosioonne. IMANDRA Prinssin häissä? HOVIROUVA Imandra, prinsessa, te täällä? Mikä omituinen sattuma. Mutta prinsessa, kuinka olette joutunut tänne? IMANDRA (ravistaa päätään) HOVIROUVA Ettekö osaa puhua, oletteko taas tehnyt vaiteliaisuuden valan? Oletteko prinsessa vai ettekö ole prinsessa, sillä tuskin olin tuntea...? HOVIHERRA Armollinen rouva, ettekö ymmärrä, että prinsessa tahtoo pysyä tuntemattomana. Hän on nyt vain paimentyttö. IMANDRA (nyökäyttää päällään) HOVIROUVA Tuittupää! No leikkikää vain paimenleikkiänne, mutta muistakaa, että te olette syntyperäinen prinsessa, jota minä olen hyvällä esimerkillä opastanut hienoissa hovitavoissa. Mutta minun opetukseni on kantanut vain raakeleita. HOVIHERRA Me tulimme vartavasten varoittamaan, koko valtakunnassa puhutaan vain teidän päähänpistostanne lähteä kulkemaan halvan paimenpojan parissa. Sanokaa nyt jotain... minä pyydän. IMANDRA (ravistaa päätään) HOVIROUVA Jalo prinsessa, puhukaa, minä ihan tuskastun. Yhä vain ravistatte päätänne. Onko metsä tehnyt teidät mykäksi? HOVIHERRA Ehkä hän on kadottanut puhekykynsä, tässä peikkojen ja petojen taikametsässä. Täällä kulkee aina ristiin ja aina samaan paikkaan. HOVIROUVA Prinsessa! Kuulkaa! Oi, minkä näköinen te olette! Hiukset hajalla, kasvot likaiset, kengät rikki! Oh, jospa näkisitte itsenne peilistä! IMANDRA (asettaa kädet silmilleen) Oh, ei! HOVIROUVA Johan kielenkantanne liikkuu. Niin, tämä on rangaistuksenne siitä, että matkitte, mutkailitte, onnuitte, hypitte harakkaa, rikoitte prinssin peilin. Puh! Jos prinssi nyt näkisi teidät, niin... IMANDRA Ei sanaakaan prinssistä, minä pyydän. HOVIROUVA Minä pyydän teitä pyytämään anteeksi prinssiltä. IMANDRA Prinssin pitäisi pyytää minulta anteeksi. HOVIROUVA Oo, anteeksi! Tämä on liikaa! Mutta me annamme teille anteeksi, jos te taas palaatte palatsiin. IMANDRA Tehän ajoitte minut pois, minä läksin, tässä olen. Prinssi on loukannut minua. HOVIHERRA Prinssikö loukannut? Hän on ritari kiireestä kantapäähän. IMANDRA Hän tahtoi, hän teki... minä en voi sitä sanoa. HOVIROUVA Äitinne, kuningatarvainajanne nimessä, selittäkää! HOVIHERRA Ah, minä ymmärrän. Ehkä prinssi piti teitä paimentyttönä, ehkä hän nipisti poskesta. HOVIROUVA (lyö hansikallaan hoviherran käsille) Joko taas, te, te vanha harmaa, hurmaaja. Pyh! Mitä prinssi teki? IMANDRA Hän teki samaa kuin paimenpoikakin. Ei, ei, hän vei väkisin... HOVIHERRA (maiskuttaa huulellaan) Hym, hym. Nyt minä tiedän, hän aikoi ehkä suudella prinsessaa. IMANDRA Niin. HOVIROUVA Niinkö? Mutta se ei kuulu hovitapoihin. En olisi sitä prinssistä uskonut. HOVIHERRA Hovisalaisuus! Ei hiiskaustakaan tästä. IMANDRA Ja prinssi aikoi ryöstää minut. HOVIHERRA Tämähän on jo ryöväriseikkailua, salaperäistä, kiihoittavaa! HOVIROUVA Prinsessa! Ehkä te olette lukenut tämän seikkailun ryövärikirjoistanne. IMANDRA En, tämä on suora totuus niinkuin minä nyt tässä suorana seison. (Polkee jalkaansa.) Prinssin täytyy pyytää anteeksi. HOVIROUVA Oi, minä uskon sen, kuningattaren veri kuohahtaa hänessä, hänellä on naarasjalopeuran kynsi. HOVIHERRA Mutta se kynsi voi raappia niinkuin kissan kynsi. Tämä asia täytyy painaa pehmeällä pumpulilla. HOVIROUVA Hoviherra! Te olette pehmeä kuin pumpuli. (Kuuluu torven ääni.) HOVIHERRA Prinssi kutsuu, täytyy mennä! Tulkaa prinsessa! HOVIROUVA Vielä ei ole myöhäistä! IMANDRA En, en, en! HOVIHERRA Jääkää sitten! Armollinen prinsessa, olkaa vakuutettu, että hyvät henget ovat seuranneet teitä koko matkallanne — niinkuin vastedeskin. Me hovimiehet tunnemme, tiedämme kaikki... HOVIROUVA Ettekä kuitenkaan tiedä mitään. Me hovinaiset tiedämme, mitä te olette... HOVIHERRA Sekä valtioviisaudessa että — naiskammioiden salataidossa. HOVIROUVA Tarjotkaa minulle käsivartenne! Te olette parantumaton pakana. HOVIHERRA Näkemiin, iloisiin näkemiin, prinsessa! Ah, jänis! Prinsessa! Nyt muistan, salaisesta määräyksestä saan minä lahjoittaa tämän jäniksen, jonka minä olen kunnialla kaatanut. IMANDRA En ymmärrä. HOVIHERRA En minäkään ymmärrä mitään. Hehhee! Hovisalaisuus! (Asettaa sormen suulleen.) HOVIROUVA Herra, rakas lavertelija, tulkaa nyt! HOVIHERRA Minä tulen. Saamari, ai! HOVIROUVA Oh, te pelästytitte, luulin, että se jänis... HOVIHERRA Se vanha luuvalo! Se johtuu metsästyksestä, ai! (Hoviherra ja hovirouva poistuvat. Imandra vaipuu maahan jänis sylissä.) PRINSSI (paimenena, virsut jaloissa) Hoi, hohoi! Imandra! IMANDRA Matti, hoi, tule tänne! PRINSSI Tämä metsä on kirottu, minä eksyin. Oh, kuinka minä olen sinua etsinyt. Kas tässä, tein sinulle virsut. IMANDRA Löysitkö mitään? PRINSSI En niin mitään. IMANDRA Ja minun on niin hirveän nälkä. PRINSSI Tässä olisi hiukan taikinanmarjoja ja ketunleipiä. IMANDRA Yh, ei ne maistu. PRINSSI Istummeko lähteelle solmimaan seppeleitä? Tuonko lähteestä vettä? IMANDRA Ei, ei! PRINSSI Oletpa sinä onnettoman oikukas. IMANDRA Minä olen niin pahalla tuulella, että itkisin. Mutta en itke kiusallakaan, en. PRINSSI Mitä nyt, mitä on tapahtunut? IMANDRA Olisit ollut täällä äsken, se on niin ilkeätä, etten voi sitä sanoa. PRINSSI Sano pois, sano pois. IMANDRA Täällä kävi hoviherra ja hovirouva... PRINSSI Jotka ajoivat meidät pois linnasta. IMANDRA Juuri niin. PRINSSI Tulivatko hakemaan? IMANDRA Nii — niin. PRINSSI Mutta et mennyt, kultaseni. IMANDRA Kultaseni? PRINSSI Sinä pidät siis minusta hiukan. IMANDRA En tiedä. PRINSSI Et tiedä, mitä et tiedä? IMANDRA En tiedä, en tahdo tietää, en tiedä, ketä. En muista ja kuitenkin muistan. Minä en ymmärrä itseäni, en mitään. PRINSSI Mutta sano, oliko hovirouva sinulle taas ilkeä? IMANDRA Enhän minä sitä, en sen vuoksi, mutta kun... PRINSSI Selitä! Mutta kun... IMANDRA Kun täällä kävi se prinssi. PRINSSI Sekö se olikin mielessä, voi minua! IMANDRA Prinssi näki minut. Ja minä häpesin ja pelkäsin, mutta onneksi ei prinssi tuntenut minua, luuli minua paimentytöksi. Mutta hän ihmetteli, miksi minä olen niin prinsessan näköinen. PRINSSI Entä sinä? IMANDRA Sanoin, että ihmisetkin sen ovat huomanneet, mutta etten minä sille mitään mahda. PRINSSI Entä sitten? IMANDRA Syytti minua metsän varkaaksi. PRINSSI Hahhaa. IMANDRA Mitä sinä siinä naurat. — Sitten puhui hän sinusta. Sinähän olet prinssin metsänvartija, miksi et sitä ennen sanonut? PRINSSI Unohdin sen sanoa. Entä sitten? IMANDRA Sitten kysyi, olenko sinun morsiamesi. Minä sinun morsiamesi, hahhaa! PRINSSI Mitä sinä naurat? IMANDRA Se tuntuu niin hassunkuriselta. Sitten pyysi hän minua hyppimään harakkaa niinkuin prinsessakin oli tehnyt. PRINSSI No, eihän tämä nyt vielä mitään merkitse. Imandra, mitä hän teki! IMANDRA Se prinssi on viekas kuin paholainen, en minä vieläkään ymmärrä, kuinka... PRINSSI Voi, minun ymmärrykseni, sano pian! IMANDRA ... Kuinka hän sai minut tunnustamaan. PRINSSI Minä aavistan. Mitä sinä tunnustit? IMANDRA Että minä kerran kokemattomuudesta annoin sinun... tuota noin... PRINSSI Mitä, mitä! IMANDRA Kunhan saisin sen sanotuksi. Mutta älä naura. PRINSSI Olen vakava kuin pappi haudalla. IMANDRA Annoin sinun kerran suudella. Ja silloin — PRINSSI Ja silloin? IMANDRA Aikoi hän väkisin... PRINSSI (kavahtaa pystyyn) Kirottu, kavala prinssi, hän uskalsi... IMANDRA Hän aikoi minut ryöstää. Ah, minä ummistin silmäni, minä purin ja potkin ja pääsin pakoon. PRINSSI Mikä taivaan onni! Minä huokaan taas helpoituksesta. IMANDRA Minä huusin, huusin niin — sinua avukseni, mutta vain oma ääneni ilkkui minulle metsästä. — Minä tunnen vieläkin ruumiissani lämmön, kun hän puristi minua rintaansa vasten. PRINSSI Kyllä minä olisin puristanut hänet maahan madoksi. IMANDRA Olisitpa tullut tuulispäänä! Olisitte iskeneet yhteen kuin kaksi karhua kalliolla niin, että kivet olisivat kipenöineet ja sammaleet sinkoneet! Olisit ryöstänyt minut ryöstäjältä, niinkuin sadun sankari pahan peikon vuoresta, josta olen satukirjoissani lukenut. Mutta sinun täytyy kostaa. PRINSSI Ihmeellinen Imandra, mikä ihmeellinen seikkailu! Mutta minä en uskalla. Minä olen prinssin palvelija, hän voi häätää minut pois metsämökistäni. IMANDRA Onko sinulla mökki, et ole siitä ennen puhunut? PRINSSI Järven tuolla puolen, prinssin huvilinnan lähellä. Mutta metsä alkaa jo hämärtää, niin ettet voi sitä nähdä. — Minä piiloitan sinut mökkiini, ja jos prinssi sattuisi sinne tulemaan, niin minä lasken sinut lattianluukusta salaiseen komeroon. IMANDRA Tästä tulee hauskaa! Sinne on varmaankin vielä pitkä matka. Minä tulen sinne hovirouvan uhalla ja kiusallakin, koska kerran tähän leikkiin olen antautunut. — Mutta voi, kuinka minun on nälkä, en ole syönyt kuin pienen palan, jonka eräs prinssin kujeilija minulle antoi. PRINSSI Mutta onhan minulla huiluni, minä olen ennenkin loihtinut sillä ihmeitä. Olen saanut jäniksetkin hyppimään mökkiini. (Soittaa.) IMANDRA Saatko sinä kuolleetkin tanssimaan? (Näyttää jänistä.) PRINSSI Mistä sinä olet jäniksen saanut? IMANDRA Hoviherra sen antoi. PRINSSI Etkä sitä heti sanonut. Siitähän saamme paistin, se täytyy aukaista. (Prinssi vetää veitsellä auki jäniksen vatsanahan. Vatsasta kierii laatikko.) IMANDRA Mitä kummaa! Katsos tätä laatikkoa! PRINSSI Aukaise! IMANDRA (taputtaen käsiään ja tanssien) Voi, ihme! Hanhenpaisti, viinirypäleitä, omenaleivoksia, pähkinöitä! (Alkaa syödä ahneesti.) PRINSSI Ja pieni nahkapullo täynnä viiniä. IMANDRA Oletpa sinä aika taikuri! Kuinka tämä kaikki maistuu, hovissa minä niihin kyllästyin, sillä siellä minulla ei koskaan ollut nälkä. PRINSSI Nyt tiedät nälän ja unen arvon. IMANDRA Oh, minä olen niin suloisen kylläinen ja hiljaisen uninen. PRINSSI Väsyttääkö sinua, sinä minun metsäkyyhkyni? IMANDRA Miksi sinä sanot samoin kuin prinssikin? PRINSSI Tulimmaista, mitä minä sanoin! Älkäämme nyt muistelko prinssiä! IMANDRA Olispa vielä silkkipatjavuode kattoverhona tähdillä kukitettu kangas. PRINSSI Kaipaatko sinä hoviin? IMANDRA En, en enään, näin on hyvä olla. PRINSSI Minä vien sinut pehmeälle sammalvuoteelle. Käy lepäämään! Imandra, päivä ehtii jo ehtoolle ja taivaan loistavat lyhdyt syttyvät. (Kantaa Imandran sammalille.) Katso! (Läpi metsän näkyy kaukaa järven takaa mökintuli, joka pitkänä juovana heijastuu järvenpintaan. Mökin takaa häämöittää metsäisellä kukkulalla seisova huvilinnan torni.) IMANDRA Mikä tuli tuolla tuikkii? PRINSSI Uuden kotimme viihtyisä valkea. Hyvä haltija sen sytytti. IMANDRA Minua jo nukuttaa. Tähdet vilkuttavat raskailla ripsillään ja koko taivas on kuin satasärmäinen suuri taikapeili. Mitä tämä on? Missä minä olen? PRINSSI Nuku, nuku, minä valvon! IMANDRA Kummallista, minä kuulen ääniä, hienoja kuin hopeakellon helinä. Ja silkkiset, lempeät liepeet liehuvat kasvoillani. Ovatko ne unettaria? Hyvää yötä, Metsä-Matti! (Unettaret tulevat sipsuttaen ja tanssivat Imandran ja prinssin ympärillä.) NÄYTÖS III Mökin tupa. Vasemmalla kaksikerroksinen sänky, oikealla kangaspuut, keskellä lattiaa luukku. Perällä ja oikealla ovi, seinällä vanha kaappikello. Ikkunalaudalla kukkia, veripisara, "Kodin ilo." PRINSSI (heräten yläsängyssä) Imandra! IMANDRA (herää haukotellen alasängyssä) Hoo-oo! PRINSSI Nukutko? IMANDRA En voi nukkua, tämä olkipatja on niin kova. PRINSSI Minulla ei ole pehmeitä silkkipatjoja. IMANDRA Hovissa minä tunsin herneen seitsemänkin patjan alta. PRINSSI Niinkuin sadussa sanotaan. Nousehan jo! IMANDRA Joko nyt, anna minun vielä maata! (Kukko kiekuu.) PRINSSI Kukko kiekui jo. IMANDRA Kiekukoon vaan! PRINSSI Kyllä jo olisi aika, kukko kiekui jo toisen kerran. IMANDRA Mutta nouseehan aurinko kukottakin. PRINSSI Kukko arvelee kuitenkin, että auringonnousu riippuu hänestä. IMANDRA Mutta minun nousuni ei riipu kukosta. PRINSSI Aina sinä sanot ja teet päinvastoin, niinkuin se akka sadussa. IMANDRA Mitä se akka teki? PRINSSI Kerran sai toivoakseen kaksi asiaa. Kiukuissaan toivoi mökin kääntyvän ylösalasin, ja ennenkuin kukko kolmasti lauloi, toivoi sen taas kääntyvän paikoilleen. IMANDRA Sillä sinä tahdot minua taas opettaa, minunpa paimenkirjassani on parempia neuvoja. (Ottaa kirjan patjan alta.) PRINSSI Älähän nyt taas ala lueskella sitä unikirjaasi, sitten sinua taas unettaa. IMANDRA Arvaas minä näin unta, että sinä et ollutkaan metsänvartija vaan Kaukovallan prinssi. PRINSSI Sinä näet päinvastaisia uniakin. IMANDRA Oh, minä olen väsynyt! PRINSSI Jo olisi aika ruokkia kanat, laasta lattia, kastaa kukat, tehdä taikinaa. IMANDRA Jauhot ovat lopussa. PRINSSI Köyhyys ei ole iloksi. IMANDRA Olisipa edes uni iloksi. PRINSSI Liika uni köyhdyttää. IMANDRA Minä menen saman tien kuin tulinkin. PRINSSI Sinä et löydä enään kotiin. IMANDRA Ei kysyvä tieltä eksy. PRINSSI No minä käskenkin sinua nukkumaan iltaan saakka. IMANDRA Kylläpä sinä käsket. Mutta minäpä nousenkin, mutta älä katso. (Vetää verhon sängyn eteen.) PRINSSI (laskeutuu lattialle) En katso kiusallakaan. IMANDRA Vai et tahdo katsellakaan. Tällaista on ollut elämä tänne tulostani asti. Enkä kertaakaan ole saanut tanssia, etkä sinä ole tahtonut soitella moneen aikaan. PRINSSI Minulla on yllinkyllin työtä metsässä — ja kotonakin. IMANDRA Missä sinä aina viivyt niin kauvan poissa? PRINSSI Minun täytyy vartioida kuninkaallisia hirviä ja muuta metsänriistaa. Viime aikoina on siellä käynyt metsänvarkaita. IMANDRA Ja sentähden varastat sinä itsellesi minulta unen. Vetelehdit päivälläkin ja unohdat halonhakkuun. Menehän sinäkin jo halkoja hakkaamaan! PRINSSI Eilen tuli käsky hovista. IMANDRA Mikä käsky? PRINSSI Sinun pitää taas mennä ompelemaan hääpukua sille vieraan valtakunnan prinsessalle. Prinssi kuuluu jo valmistavan häitä. IMANDRA Joko taas! Minun jalkani on väsynyt polkemisesta ja sormeni sairaat. Ihme kun en ole nähnyt sitä prinsessaa, mutta prinssin minä näin linnan pihalla, mutta hän ei tuntenut minua kotikutoisissani. PRINSSI Hyvä olet kutoja, ei muut hovin kutojattaret vedä sinulle vertoja. Missäkö se prinsessa? Kuuluu istuvan eräässä tornikamarissa, häntä ei saa nähdä ennenkuin hääiltana ensi viikolla. IMANDRA Ensi viikolla? Ja tiedäthän, että minä voisin nyt olla prinssin morsian, jos olisin tahtonut. Tuntuu kuin kutoisin omaa hääpukuani. PRINSSI Minuakin on käsketty soittamaan huilua häissä. Kuuluu jo tulleen vieraita, Suvikunnan hovirouva, hoviherra ja kamarineiti. Kamarineiti lupasi käydä sinua katsomassa. IMANDRA Kamarineitikö? Sepä hauskaa! Me luimme aina ennen suloisia satuja. PRINSSI Hän opettaa sinua sitomaan morsiusseppelettä. IMANDRA Pitääkö minun niitäkin tehdä? PRINSSI Pitänee, tokko osaat? IMANDRA Ettenkö osaisi, minä osaan, mitä minä vain tahdon. PRINSSI Mutta et aina tahdo. IMANDRA Tahdon, mutta en silloin, kun muut tahtovat minun tahtovan. PRINSSI Prinssi on kai sinut jo unohtanut. IMANDRA Minutko unohtanut? PRINSSI Eipä enään huoli sinua kuningattarekseen. Nyt saat viettää häitä prinssin halvan metsänvartijan kanssa. IMANDRA Häitä? Hahhaa! En ole vielä sellaisia ajatellut. Minä en voi sitä unohtaa, että prinssi unohti minut niin pian. PRINSSI Ei kukaan ole korvaamaton. IMANDRA Mutta minäpä keksin keinon, minä liehittelen sitä prinssiä niin, että hän unohtaa prinsessan. Sanoihan hän kerran rakastavansa minua, silloin kun tarjosi minulle sitä taikapeiliä. Ehkä minä peilin avulla saan hänet taas pauloihini. Sinullahan on pala peilistä. PRINSSI Tässä on peilinsiru, mutta käytä sitä varovasti, minä hirmustuisin jos unohtaisit minutkin. IMANDRA (katsoo peiliin) Mutta mitä! Eihän nenäni enään veny ja silmäni ovat selkeät. PRINSSI Katsos peilissä on kaksi puolta. IMANDRA Ah, siksikö minä niin suutuin prinssiin! Se prinssin seuralainen käänsi kasvojeni eteen peilin pahan puolen. PRINSSI Siksi, että näytit itsestäsi vain pahoja puolia. IMANDRA Eikö minulla ole hyviäkin puolia? Minua sanottiin hovissa aina häijyksi. PRINSSI Sinä voit olla hyväkin, kun vain tahdot. IMANDRA Mutta minä tahdon olla hyvä vain omasta tahdostani. Pakosta minä vain paadun. Kyllä minä kostan prinssille sen, että hän aikoi ryöstää minut metsässä. PRINSSI Mutta taikapeili on vaarallinen, voit eksyä ryöstämään jotain itseltäsi. Ehket voi eroittaa minua prinssistä. IMANDRA (peilaillen) Tänään tahdon olla kaunis ja keveä kuin unetar. PRINSSI Älähän vain rakastu prinssiin! Silloin minä kuolisin, mutta silloin ei prinssikään enään eläisi. IMANDRA Oh, sinä kuolisit! Mihin minä silloin joutuisin! PRINSSI Minä voisin surmata oman kuvani. IMANDRA Prinssinkö? Voisitko sinä surmata hänet minun tähteni? Mutta silloinhan pyöveli sinut teloittaisi. Oh! PRINSSI Kuule ja muista! Älä vain erehdy minun ja prinssin suhteen. IMANDRA (Katsoen peiliin) Tämä peili lumoo silmät, minä en ymmärrä... Etten vain erehtyisi sinun ja prinssin suhteen! PRINSSI Mitä jos prinssin päähän pälkähtäisi pukeutua toiseksi? IMANDRA Oh, minä pelkään! Tämä peili sekoittaa selvimmät ajatukset. Ei, ei, en erehtyisi sittenkään! Mutta nyt minä menen peseytymään kaivolle. (Menee, Otro tulee toisesta ovesta.) OTRO Iloista huomenta, teidän korkeutenne! PRINSSI Metsänvartija! Olen nyt oma vartijani. OTRO Hovissa nauretaan tälle sukkelalle seikkailullenne. Kuinka korkea vartijattarenne edistyy? PRINSSI Hoviherra ja hovirouva ovat kasvattaneet hänet aivan nurinkurisesti. OTRO Hänen pohjimmainen, hieno vaistonsa opettaa hänet lopulta oikealle teidän ohjauksellanne. PRINSSI Toivon niin, mutta minä olen toisinaan niin piintynyt hänen hulluihin päähänpistoihinsa, että olen unohtaa oman opetukseni. OTRO Mutta hän taipuu jo tapoihinne? PRINSSI Minun täytyy usein taipua hänen tapoihinsa. Minun täytyy nousta yhtä varhain kuin hänenkin, tehdä työtä niinkuin hänenkin. OTRO Prinsessa on siis vielä penseä? PRINSSI Oh, mutta minä iloitsen aamun raikkaudesta, iloitsen onnestani, kasvavista voimistani. Ymmärrän nyt työn arvon paremmin kuin ennen. OTRO Te näytätte terveeltä kuin metsämies. PRINSSI Mutta vielä enemmän iloitsen minä prinsessan kasvavasta kauneudesta ja hänen sielunsa salaisesta suloudesta. OTRO Hän on kuin luonnon lapsi, viehkeä vikoineenkin. Te ohjaatte häntä näkymättömällä kädellä. PRINSSI Hän ei saa huomata, että häntä ohjataan. OTRO Tässä on oma viittanne, kruununne ja kullatut kenkänne, kuten käskitte. PRINSSI (pukeutuen) Nyt panemme hänet koetukselle! OTRO Mutta jos metsäkyyhkynne karkaa. PRINSSI Ei pelkoa! Olen siltä varalta asettanut kujeilijani halkovajaan. — Ja lopulta — vangitutan minä itseni. OTRO Ahaa, ymmärrän — metsänvartijan! Teidän viisautenne on verraton kuten hyveenne ovat hiljaiset. PRINSSI Tahdon häntä hiukan hämmästyttää ja häikäistä. (Katsoo ikkunasta.) Kas, hän tulee jo kaivolta! Tahdon olla yksin. (Vetäytyy syrjään.) OTRO Ymmärrän, teidän korkeutenne! (Menee.) IMANDRA (tulee kiireesti, astuu ikkunan luo ja alkaa kastella kukkia, seisoo selin prinssiin.) No, etkö mene halkoja hakkaamaan! Tässä kastelen "Kodin ilon" kukkia, onpa tämäkin kodin iloa. Päivä menee taas pilveen. PRINSSI Taitaa tulla sade. IMANDRA Vai luuletko olevasi joku prinssi, jonka ei tarvitse tehdä mitään? PRINSSI Eivätkö prinssit tee mitään? IMANDRA Eivät tee muuta kuin huvittelevat ja kulkevat maita mantereita kosiskellen onnettomia prinsessoja niinkuin se Kaukovallan prinssikin. PRINSSI (nauraen) Hahhaa! IMANDRA Mitä naurettavaa siinä on? PRINSSI Onko se prinssi niin häijy? IMANDRA Häijy kuin synti. Mutta tulkoonpa toiste ryöstämään, niin kyllä minä sen höyhennän! Taitaa sen korvat kuumottaa siitä korvapuustista, minkä minä metsässä annoin. PRINSSI (nauraen) Taitaa niin kuumottaa, hahhaa! IMANDRA Oletko naurutautinen, vai mitä! Ala jo mennä, muuten saat sinäkin! PRINSSI Ai, ai! IMANDRA Niin, ai, ai! (Kääntyy kiljahtaen.) Ai, ai, prinssi! (Juoksee ympäri tupaa, avaa luukun ja kätkeytyy kuoppaan.) PRINSSI (luukun ääressä) Sielläkö sinä olet? Mitä sinä siellä teet? Avaahan nyt hiukan! IMANDRA (raottaa luukkua) Minä vain haen porkkanoita. PRINSSI Sinä veitikka, eihän kuopassa ole porkkanoita. Miksi sinä juoksit pakoon? IMANDRA Minä pelkäsin — aavetta. PRINSSI Olenko minä niin aaveen näköinen? IMANDRA Ei, ei, mutta kun minä luulin Metsä-Matin olevan tuvassa ja äkkiä hän muuttui... PRINSSI Prinssiksi! IMANDRA Luulin, että tässä oli jotain taikaa. PRINSSI Onko sinulla joku taikakalu...? IMANDRA Ei, ei minulla ole. Minä en erottanut äänestä. PRINSSI Tulehan pois sieltä pimeästä, muuten siellä alkaa kummitella. IMANDRA En minä tule. En minä uskalla. (Vetää luukun kiinni.) PRINSSI Kuka sinä olet? Nouse nyt sieltä, muuten minä seison luukulla siksi kunnes Metsä-Matti tulee. Avaa heti! IMANDRA (avaa) Voi, voi, prinssikulta, ettehän suuttunut. PRINSSI Kyllä minä suutun, jollet jo tule. IMANDRA (nousee kuopasta, niijaa maalaisesti) Minä häpeän niin, kun minä sanoin prinssiä häijyksi ja... PRINSSI Ja laiskaksi. Ah, en ollut sinua tuntea, minähän tapasin sinut metsässä. IMANDRA Minä en olisi silloin tuntenut itseäni. PRINSSI Sinä olet se sama pesemätön paimentyttö, jota... IMANDRA Jota te luulitte noidaksi. PRINSSI Taisit hiukan noitua, koska minä unohdin itseni. IMANDRA Ei, ei, en minä noitunut. Minähän unohdin itseni, kun annoin... PRINSSI Aika korvapuustin, hahhaa! Että korvat vieläkin kuumottavat. IMANDRA Minun korvani kuumottavat sitä ajatellessani. PRINSSI Sinä olit uskollinen Metsä-Matillesi, et antanut suuta prinssillekään. IMANDRA Miksi prinssi piti pilanaan? PRINSSI Sinä olit niin Suvikunnan prinsessan näköinen, etten voinut vastustaa haluani. IMANDRA Olisikohan Suvikunnan prinsessa tehnyt samoin? PRINSSI Ehkä hän olisi hyppinyt harakkaa. Oh, minä en sääli häntä enään. IMANDRA (pettyneenä) Te ette siis muistele häntä enään. PRINSSI Minä vietän kohta häitä. Minä säälin tulevaa korkeata puolisoani. IMANDRA Sanotaan, että hän istuu mykkänä tornikomerossa. PRINSSI Kukaan ei saa häntä nähdä ennenkuin hää-iltana, silloin hänen kielensä lumous laukeaa. IMANDRA Onko hän kauniimpi kuin — Suvikunnan prinsessa? PRINSSI Hän on nyt onneton ja se kaunistaa kaikkia. IMANDRA Olenko minä enään kaunis? PRINSSI Pikku narri! Sinä et ole onneton. IMANDRA Oi, minä olen niin onneton, minä tahtoisin kuolla! PRINSSI Olet olevinasi onneton. Kaikki nuoret neitoset haaveksivat häitä ja kuolemaa. Etkö sinäkin ole onnellinen tässä pienessä mökissä? IMANDRA Minä en tiedä. Minä tahtoisin olla onnellinen. PRINSSI Eikö Metsä-Matti ole hyvä sinulle? Onko hän kovakourainen? IMANDRA Hän ei lyö ja toisinaan minä toivoisin, että hän löisi. Minä olen sellainen! Minä tahtoisin, että hän hivelisi minun hiuksiani, koskisi käsiäni niinkuin prinssi silloin metsässä... PRINSSI Mitä, mitä sinä makeilet? Minun käteni ovat nyt sidotut, minä en saa muistaa... IMANDRA Ettekö muista...? Minä olisin tahtonut, että Metsä-Matti olisi minut oikein ryöstänyt salaa yöllä linnanikkunasta. PRINSSI Vieläkö sinä haudot hullutuksiasi? IMANDRA Enkö minä sitten enään ole ryöstämisen arvoinen? Katsokaa, käteni ovat nyt karkeat... Ei prinssikään niitä nyt koskisi. PRINSSI Kudo sinä vain kangastasi! Ompele siihen helmiä ja kalliita kiviä, tähtiä ja lähteensilmiä, niin morsiameni ilostuu! — Vieläkö sinä istut lähteellä ja katselet kuvaasi? IMANDRA Mitäpä minä katsoisin kun ei kukaan minua katsele! PRINSSI Minun täytyy sanoa Metsä-Matille, että hän katselee sinua enemmän. IMANDRA Ei, ei, kyllä hän katselee minua usein salaa ja toisinaan nauraa hän itsekseen. Hän on niin kummallinen ja kateenarka. PRINSSI Kelle? IMANDRA Prinssille. PRINSSI Minulle? Miksi niin? IMANDRA Kun te silloin metsässä... Oh, minä en uskalla sitä ajatella... PRINSSI (katsellen kukkia) Sinulla onkin nyt niin sirkut silmät ja sinä olet armas katsella kuin tämä kodinilon kukka. IMANDRA Se on niin vaarallista, Matti on niin kiivas, hän voisi... PRINSSI Mitä? IMANDRA Unohtaa, että hän on prinssin palvelija. PRINSSI Uskaltaisiko hän nousta omaa herraansa ja hallitsijaansa vastaan? Oh, tämä on niin naurettavaa! Minä en pelkää! IMANDRA (veikeillen) Ettekö pelkää enään minua, minun silmiäni? Tahdotteko, niin minä tanssin teille? PRINSSI Mitä sinä tahdot? Älä vain hypi harakkaa! IMANDRA Hahhaa, niinkuin Suvikunnan prinsessa. PRINSSI Oh, sinä olet viehkeä kuin hän, vaarallinen kuin hän, sinä olet vieno velho, sinä lumoat silmäni. IMANDRA (välkyttelee peilin palasella niin, että päivänsäteet valaisevat prinssin kasvoja.) PRINSSI Mitä sinä teet, sokaiset silmäni, näen valkoisia hiiriä lattialla! IMANDRA Päivän elohiiret tanssivat silmissänne. Kuuletteko? (Kuuluu huilun soittoa.) PRINSSI Kuka soittaa? IMANDRA Metsä-Matti soittaa halkotarhassa. PRINSSI Metsä-Matti? IMANDRA Minä pelkään... Hän hioo kirvestään. PRINSSI Kirvestään? Mitä varten? IMANDRA Armollinen prinssi! Älkää panko Mattia vesitynnyriin! PRINSSI Mitä hän aikoo? En ymmärrä... Sinä vedät minua kuin virta. Noita! IMANDRA Enkö ole ihana? PRINSSI Ah, ihana! Tanssi, tanssi! IMANDRA Minä tanssin teidän sydämeenne. PRINSSI Sinä olet sydämetön, minulla ei ole enään sydäntä, tyhjä paikka, pimeys! IMANDRA Ettekö muista Imandraa! PRINSSI Ah, muistan! IMANDRA Ja olette unohtanut sen uuden prinsessan? Ah, minä olen kateellinen hänelle. PRINSSI En muista, sinun huulesi hurmaavat. Tanssi, tanssi! IMANDRA Minä tanssin! PRINSSI Sinun kätesi kimmeltää kuin kristalli, mitä sinulla on? IMANDRA (asettaa peilin prinssin kasvojen eteen) Taikapeili! PRINSSI Oh, kuinka minä olen ruma, minä olen hukassa! Missä minä olen? En tunne itseäni, en sinua. Tule! (Prinssi aikoo syöksyä Imandran syliin, joka väistyy tanssien.) IMANDRA Tulen häihin! PRINSSI Häihin? Nyt muistan morsiameni. Nyt muistan, mitä minä olen tehnyt. Pääni on pyörällä, minä tukehdun! Missä on ovi? Ilmaa, ilmaa! (Juoksee ovesta.) IMANDRA Prinssi, tulkaa takaisin! Se oli vain pilaa. (Katsoo ikkunasta.) Hän meni! Hm. (Asettuu kangaspuiden ääreen ja alkaa kutoa, laulaa.) Nyt tornissa kutoo neitoset hääkultakangastaan, ja morsiusneidot laulavat nyt armaastansa vaan. Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu! Ne punoo pukuun helmiä ja kalliita kiviä, ne punoo morsiuskruunua ja Indian silkkiä. Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu! Ja ken ne helmet, kivet saa ja ken sen kruunun saa, ei kukaan enään rakasta nyt kurjaa kutojaa! Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu! En enään ilonpäiviä mä näe milloinkaan ja suruhunnun kutoa nyt itselleni saan. Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu! En helmiä, en kiviä mä siihen punoa saa, on kyynelhelmet ainoat, joilla voin sen koristaa. Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu! (Kuuluu sateen rapinaa katolla ja ikkunalla.) Uh! Kuka kolkutti? (Menee avaamaan.) HOVIHERRA (ja hovirouva) Tästä, armollinen rouva! Ai! Löin pääni ovenkamanaan. Tänne tullessa täytyy kumartaa. HOVIROUVA Niinkuin hovissa. Yh, pääsimmehän sateen suojaan. (Asettaa tirkistyslasin silmilleen.) Mikä muunnos! HOVIHERRA (rientää esille) Prinsessa! IMANDRA Ah! HOVIHERRA Kenelle te kudotte noin kaunista kangasta? IMANDRA Kaukovallan prinssin tulevalle puolisolle. HOVIROUVA Mikä alennuksen askel! HOVIHERRA Niin, meitä on kutsuttu prinssin häihin. HOVIROUVA Ja tällaisessa harakanpesässä prinsessa nyt asuu! IMANDRA Ei tämä ole mikään harakanpesä! HOVIROUVA Siitä saitte, että hypitte harakkaa. Eikö nyt olisi ihanaa astua kuninkaalliseen kultasaliin morsiuskruunu päässä? Eikö prinsessa kadu? IMANDRA Mitäpä minä katuisin, en ole mielestäni mitään pahaa tehnyt. HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä) Täällä on niin umpea ilma. Avatkaa ikkuna! (Hoviherra avaa ikkunan.) IMANDRA Kaikkeen sitä tottuu. HOVIROUVA Mutta hovitapoihin oli vaikea tottua. HOVIHERRA Täällähän on sievää ja siistiä. Palkit ja seinät säihkyvät puhtautta. Pieni porsliiniparatiisi! HOVIROUVA Peseekö prinsessa itse lattian? IMANDRA Kukapa sen pesisi! HOVIROUVA Prinsessa raataa kuin palkkapiika, mikä häväistys! IMANDRA Ei työ ole häpeäksi, sanoo Metsä-Matti. HOVIHERRA Ja puutarhassa tuoksuvat omenapuut! IMANDRA Mutta hajuvesi sekoittaa niiden tuoksun. HOVIROUVA Tiedättekö! Minun ruusuveteni on tuotu Indiasta saakka. HOVIHERRA Suurin ilomme olisi nähdä teidät taas keskellämme, kullatussa kammiossanne, jonka olemme kaunistaneet. IMANDRA Mutta siellä on niin ikävä. HOVIROUVA Minä annan anteeksi prinsessan entiset erehdykset. HOVIHERRA Tuotamme hoviin iloisia soittoniekkoja, saatte hyppiä vaikka harakkaa. HOVIROUVA Ei, ei, sen minä kiellän. IMANDRA Saan minä täälläkin tanssia ja Metsä-Matti soittaa. Äsken tanssin prinssille. HOVIROUVA Kävikö hänen korkeutensa täällä, sepä ihme! IMANDRA Hän ei tunne minua. HOVIROUVA Sepä onni! IMANDRA Hän kutsui minua hoviin ompelemaan. HOVIROUVA Mutta prinsessa, ettekö nyt ajattele! Prinsessan pitäisi hävetä! IMANDRA Jotain täytyy tehdä elääkseen. HOVIROUVA Mikä se Metsä-Matti on miehiään? Kiusaa teitä nälälläkin, minäpä sanon prinssille... IMANDRA Ei, ei, Metsä-Matti ei ole paha! HOVIHERRA Ehkä prinssi vielä muuttaa mieltään, kun hän tuntee teidät. IMANDRA Ehkä hän kerran tuntee. Pitäköön prinsessansa! HOVIHERRA Ehkä hän ihastuu ikihyväksi nähdessään tämän ihmeellisen muutoksenne. IMANDRA Minä voin kerjätä leipääni, mutta minä en kerjää onneani. HOVIHERRA Onni tulee, onni menee. Ehkä se Metsä-Matti on loitsija. HOVIROUVA Se Metsä-Matti on veijari, se on pantava jalkapuuhun! IMANDRA Sitä minä en salli. Ja miksi te, hovirouva, moititte miestä, jota ette tunne? Metsä-Matti on kantanut minua purojen ja kivien yli, hän on puolustanut minua petoja ja ihmisiä vastaan. HOVIROUVA Prinsessa, te olette auttamaton! Elätte riidassa ja... HOVIHERRA Rakkaudessa. Pieni riita rakentaa rauhan. HOVIROUVA Hoviherra, te pärpätätte kuin vanha pärekori, te ette tiedä mitään rakkaudesta. HOVIHERRA Olen oppinut sen teiltä, armollinen rouva. Ehkä se, se Metsä-Matti sillä pillillään on pannut pienen prinsessan pään pyörälle. IMANDRA Saa hän jänistenkin päät pyörälle. HOVIHERRA Oo, ehkä prinsessa vielä muistaa jäniksen, jonka minä ammuin. IMANDRA Hahhaa, se jänishän oli jo kuollut kaatuessaan. Sen vatsa oli kiinni ommeltu! HOVIROUVA Mitä minä kuulen! Ritari pelvoton ja vakaa! Sanoinhan, että te ammutte aina ohi. HOVIHERRA Kautta metsästäjän kunniani! Ikävä juttu! Miksei prinssi puhunut tästä mitään, minä olen häväisty! HOVIROUVA Entä minä! Olen kerskaillut tästä sankarityöstä koko hoville. Hoviherra, te olette nahjus, jänishousu! Oo, oo! HOVIHERRA Tämä on liikaa! Hovirouva, te unohdatte hovitavat, hovikielen... minä olen hovimies, minä... HOVIROUVA Minä annan nyt palttua hovitavoille! Te olette nauta, vanha viheliäinen, syntinen sarvipää, pässinpää! HOVIHERRA Ja te olette vanha huhuharakka! HOVIROUVA Harakka? Minä pakahdun, minä pyörryn! (Pirskoittaa hajuvettä kasvoilleen, kaatuu rahille.) HOVIHERRA Tyyntykää! (Huuhtoo hovirouvan kasvoja.) Me unohdimme itsemme. Me emme ole muuta kuin ihmisiä me hovi-ihmisetkään. HOVIROUVA (herää) Oh, nainen on heikko, oo, kuinka te olette hyvä... oo, anteeksi. Pois, pois! Minä läkähdyn! HOVIHERRA (taluttaen hovirouvaa ovesta) Nöyrin palvelijanne! Ai! (tarttuu sääreensä.) Kirottu kihti! Se johtuu metsästyksestä. Juutaksen jänis! (Ovesta tulee vastaan prinssi metsänvartijana.) HOVIROUVA (tirkistellen lasilla) Yy! Pri... pippuriprinssi! (Varoittaen salaa sormellaan, prinssi nostaa sormen huulilleen.) PRINSSI (hiljaa) Vaiti! HOVIHERRA Oo, anteeksi! PRINSSI (äänekkäämmin) Luulin lampaaksi! (Hoviherra ja hovirouva menevät.) Pane pötyä pöydälle! Mitä, eihän puukupissa ole mitään! IMANDRA Ei ole muuta kuin mustaa leipää ja kaljaa! PRINSSI (ottaa pyssyn seinältä, alkaa valaa kuulia.) Huonostipa hoidat tulta! IMANDRA Lähdetkö sinä taas metsään? Minun tulee niin ikävä. PRINSSI Kudo kangasta, jonka prinssi on tilannut! Sinun on ikävä siksi, ettet pane tikkua ristiin. IMANDRA Minähän hyörin ja häärin aamusta iltaan, mutta sinä et huomaa mitään. Et edes katsokaan! PRINSSI Ethän sinä katsomisesta kaunistu. IMANDRA Minä luulin päinvastoin. PRINSSI Sinä sanot aina päinvastoin. — Täällä kävi prinssi, mitä hän teki? IMANDRA Merkillistä, etten nähnyt prinssin tänne tuloa. PRINSSI Katselit kai kuvaasi kaivossa. IMANDRA Tiedätkös, prinssi oli minulle hieno ja höyli ikäänkuin olisin ollut prinsessa. PRINSSI Vai prinsessa! IMANDRA Mutta minä olen prinsessa! PRINSSI Et minun etkä maailman silmissä. Jos sinä tuollaisia toistat, niin kaikki nauravat sinulle. IMANDRA Ja Suvikunnan hovissa minulle naurettiin, kun tahdoin olla paimentyttö. — Kuules, sinä soitit äsken niin kauniisti! PRINSSI Minäkö? Sehän oli vain vanha, vieras tietäjä. IMANDRA Tietäjä? Sehän on kummallista! PRINSSI Ja sinä tanssit! Kyllä minä kuulin! IMANDRA Hyi, sinä olet ilkeä, enkö minä saa tanssiakaan! PRINSSI Et prinssille. IMANDRA Sinä olet mustasukkainen. PRINSSI Miksen olisi? Sinä aiot pettää minut, mutta silloin minä... IMANDRA Silloin sinä PRINSSI (poispäin hymyillen) Lyön sinua! IMANDRA Oi, lyö, lyö minua, se olisi niin ihanaa! PRINSSI Minäpä en lyö! IMANDRA Sinä kiusaat minua. Et lyö, et hyväile. Et hyvää sanaa sano, vaikka raastan ja raadan. PRINSSI En osaa hovin hienoa kieltä, me maalaiset emme sano, mitä tunnemme. IMANDRA Mutta tunnette sen, mitä sanotte. Sano, sano, että sinä olet tyytyväinen, niin minäkin olen tyytyväinen! PRINSSI Tyytyväinen? Kun ei ole rauhaa, rahaa, ruokaa! IMANDRA Täällä saan istua kuin Tuhkimus tuhassa. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi kanssasi lähtenytkään. PRINSSI Mitä läksit, oma syy! Satuja, satuja! IMANDRA Ja aina sinä hoidat ja voidat pyssyäsi niinkuin minua ei olisikaan. PRINSSI Joka ei pidä pyssyään puhtaana, se ei vaali vaimoankaan. IMANDRA Ampuisit edes jäniksen, osaathan sinä loihtia. PRINSSI Paljasta pilaa! IMANDRA Pilanako minua pidätkin? Minäpä sanon prinssille. PRINSSI Sano, sano, ei sinua uskota! IMANDRA (polkee jalkaansa) Sinä olet kavala kuin käärme. Sinä kiedot sanoillasi niinkuin lukki verkkoonsa. PRINSSI Ja kerjää prinssiltä samalla mesikakkuja! IMANDRA Minäkö kerjäisin? PRINSSI Niin sanoit prinssille, kyllä minä kuulin. Mutta sinä et uskalla kerjätä, tarvitaan siihenkin rohkeutta. IMANDRA Kyllä minä uskallan, menen vaikka heti, kerjään polvillani, matelen. PRINSSI Kun käsken, niin et kerjää. IMANDRA Mutta minäpä kerjään! PRINSSI Kerjää, kerjää! Nälkä ei lue lakia. IMANDRA Miksi olet niin kova, minun pitäisi sinua vihata, mutta minä en voi! PRINSSI Vihaa vaan! Mikset voi? IMANDRA Siksi, että sinun katseesi kurittaa, mutta äänesi hyväilee. PRINSSI Sinä olet leikkinyt lemmellä. IMANDRA Sinun kylmyytesi kiihoittaa, sinun kuumuutesi jäähdyttää. Mikset anna minulle suuta niinkuin hovissa! PRINSSI Vasta häiden jälkeen! IMANDRA Prinssin häiden? PRINSSI Niin — prinssin. IMANDRA (polkee jalkaansa.) Mutta minä tahdon! Suuteletko? PRINSSI En! IMANDRA Tapa minut, tapatko? PRINSSI En! Taruissa vain tapetaan. IMANDRA Sitten minä... PRINSSI Sinä, sinä...? IMANDRA Minä, minä, minä — vaikenen koko viikon. (Menee nurkkaan turjottamaan.) PRINSSI Ja minä puhun koko viikon. Sinä tapat aikaasi ja nyt minä tapan — kukon! IMANDRA Kukon! Mutta kuinka minä sitten herään? PRINSSI Kun heräät, niin vaikenet. Et voinut vaijeta! Siinä näit! IMANDRA Minä puhunkin koko viikon. PRINSSI Minä vaikenen. (Menee.) IMANDRA (pistää sormet korviinsa) INKERI (tulee) Oi, täällä te olette, prinsessa, mitä te niin turjotatte? IMANDRA Muuten vaan. INKERI Istutte mykkänä kuin murheellinen lintu. IMANDRA Tai niinkuin se prinsessa tornikomerossa. Voi, Inkeri, lue minulle taas satuja niinkuin ennen Suvikunnassa takkavalkean ääressä. INKERI Hyvä prinsessa! Ne ajat palaavat taas niinkuin päivä seuraa yötä. Tulkaa tänne, katsokaa! (Istuvat takkavalkean ä äreen, Inkeri näyttää kauniita silkkinauhoja, myrtinoksia, helmiä y.m.) Nyt minä opetan prinsessaa sitomaan morsiusseppeltä. IMANDRA Oh, kerran toivoin kantavani morsiuskruunua. Sui taas suortuviani niinkuin ennen. INKERI (hajoittaa Imandran hiukset) En kysele mitään, muistelkaamme vain Suvikunnan armaita aikoja. IMANDRA (ilostuen) Inkeri, muistatko kuinka minä kohtelin korkeita kosijoitani, nipistin niitä nenästä ja hypin harakkaa. INKERI Muistan, muistan! IMANDRA (heiluttaen käsiään) Hypinkö harakkaa? Näin minä räpytin. INKERI Ei, ei, eihän se sovi, eihän prinsessa enään ole lapsi. IMANDRA Ehkä olet oikeassa. Ehkä olin häijy. Mutta kuule! Ai! (Tukkii korvansa.) Kukko! Se kiekui kolme kertaa. Kuule, nyt se lakkasi kiekumasta! Kuuletko? Nyt iski Metsä-Matti kirveellä pään poikki! (Ovella kuuluu kolme koputusta.) Häh, mitä! Ovella kuului kolme koputusta. Minä en uskalla, Inkeri, mene sinä avaamaan! (Inkeri menee avaamaan, tupaan astuu Hepuli puettuna Lapin tietäjäksi.) TIETÄJÄ Rauha matalaan majaan! IMANDRA Kuka olet, mieron mies? TIETÄJÄ Tietäjä yöpuolen maasta, olen kasvoista katsoja, aatoksista arvaaja. INKERI (osoittaen prinsessaa) Arvaa, kuka tässä katsoo kasvojasi. TIETÄJÄ (kuljettaen käsiään prinsessan kasvojen yli) Kehtosi kiikkui korkealla, kuninkaisessa kammiossa. IMANDRA Mistä sen tiesit? Sanoit salaisuuteni, kätke se pyhään partaasi. TIETÄJÄ En puhu partaani. IMANDRA Tässä, taita leipäsi! (Antaa mustan leivän.) — Mitä muuta etsit? TIETÄJÄ Kasvakoon leipä lemmeksesi! — Etsin taikapeiliäni, jonka joku on minulta varastanut. Tiedätkö siitä? IMANDRA Minäkö, mitä? Olisiko...? TIETÄJÄ Minä tiedän, että sinä tiedät. IMANDRA Millainen on peilisi? TIETÄJÄ Se kuvastaa ensin kunkin ihmisen semmoiseksi kuin hän on, mutta loihdun avulla voi katsoja tulla senlaiseksi kuin hän tahtoisi olla. Joku on särkenyt sen peilin. — IMANDRA Loihtija, mistä sen tiedät? TIETÄJÄ Löysin tämän sirun Suvikunnan linnan rikkaläjästä. Nyt etsin minä kaikkia siruja, voidakseni saada kokonaisen kuvan itsestäni. IMANDRA Olen tuntevinani sinut äänestäsi. TIETÄJÄ Minä olin ennen suuri narri ja minä pilkkasin vielä suurempia narreja. IMANDRA Ja menetit vallattoman virkasi? TIETÄJÄ Narrille nauretaan, mutta narria ei rakasteta. IMANDRA Entä loihtusana? TIETÄJÄ "Katso itseesi!" Peilin voi särkeä maanjäristys tai varomaton lapsi. IMANDRA Voi, kuinka minä olin tyhmä! TIETÄJÄ Prinsessa, sinä olet särkenyt peilini! IMANDRA Niin, minä sen tein. TIETÄJÄ Silloin näytit oikean kuvan itsestäsi. Mutta, prinsessa, muista, voi tapahtua, ettei aina tiedä, mitä tahtoo. IMANDRA Nyt tunnen sinut, sinä olit prinssin narri. Sinä annoit minulle metsässä ainoan leipäsi! TIETÄJÄ Niinkuin sinä äsken. Emme ole mitään velkaa toisillemme. Olin narri, olen sitä ehkä vieläkin. Mutta nyt minun täytyy mennä etsimään kaikkia peilinpaloja. IMANDRA Ja kun ne on löydetty? TIETÄJÄ Löydän itseni. IMANDRA Ja minä? TIETÄJÄ Silloin suomut putoavat silmiltäsi. Prinsessa, olkoon sielusi aina peilinpuhdas! Rauha sinulle! (Menee.) INKERI Ehkä hän kujeili itsensä kanssa. IMANDRA Tuntui kuin olisin nähnyt edessäni itse sadun. Inkeri, ota kirjani ja lue jotakin! INKERI (alkaa lukea) Oli kerran... PRINSSI (metsänvartijana, seisoo kynnyksellä, hiipii Imandran taakse ja sieppaa kirjan) ... hyvin häijy prinsessa. IMANDRA (pelästyen) Metsä-Matti, uh, kätesi ovat veressä! Sinä tahraat verellä minun kirjani. Anna pois paikalla! PRINSSI (nostaen kirjan korkealle) En anna. IMANDRA Minä huudan! PRINSSI Sinähän lupasit vaijeta. IMANDRA Minä karkaan! PRINSSI Karkaa vaan! IMANDRA Katsos, nyt sinä revit kirjani. Minä karkaan prinssin kanssa, (Kamppailevat.) PRINSSI Prinssi parka! Onnea matkalle! IMANDRA Uh, käteni on veressä! Sinä olet julma! Sinä tapoit kukon, sinä voit tappaa prinssin. PRINSSI Prinssi ei ole mikään kukko enkä minä mikään prinssi! IMANDRA Sinä tapat minutkin! PRINSSI Minä tapan sinun tautisi. Katsos! (Heittää kirjan liekkeihin.) IMANDRA Raakalainen! Mitä sinä teit? (Juoksee pesälle.) Voi, nyt se palaa! Kaikki paloi poroksi! Kaikki, kaikki on lopussa! INKERI Prinsessa, prinsessa! IMANDRA (juoksee ovelle, mutta prinssi asettuu oven eteen) Pois, minä en tahdo nähdä sinua! Minä en näe sinua enään koskaan. Jää hyvästi! (Hyppää ulos ikkunasta.) INKERI (juoksee ikkunan ääreen) Prinsessa! PRINSSI Oliko tämä nyt täyttä totta! INKERI Hän juoksee metsään. PRINSSI Mitä! Hän kääntyy järvelle! Hoi, Imandra, tule takaisin! Imandra! INKERI Hän ei tule takaisin, juoksee, juoksee! PRINSSI Ei tule. Imandra, minä tulen! (Hyppää ikkunasta.) INKERI Se oli sen sadun loppu! NÄYTÖS IV —Tornihuone. Oikealla ompelupöytä, rukki. Vasemmalla ovi. Perällä linnansaliin johtava, iso kaariovi, sen oikealla puolella tornikomero lyijykehyksisine, pieniruutuisine ikkunoineen.— PRINSSI (ja Otro tulevat vasemmalta) Täällä ei ole vielä ketään. OTRO Armollinen prinssi, minä ymmärrän, ketä te odotatte. PRINSSI Sitä, jota silmäni ja sydämeni halajaa. Tämä on siis odotettu hääpäiväni. OTRO Ihmisen iloisin päivä. PRINSSI (leikillisesti) Käskittehän metsänvartijan vaimon tulla linnaan? OTRO Käskin. Prinssi, te olette mainiosti esittänyt osanne. PRINSSI Minun on täytynyt olla kova vasten tahtoani. Pelkäsin jo prinsessan karkaavan, mutta minä sain takaisin levottoman lintuni. Siinä kilpajuoksussa olin taittaa jalkani. OTRO Pianhan tämän suloisen selkkauksen langat selviävät. PRINSSI Menin ehkä liian pitkälle pilassani. Ensin prinsessa rimpuili ja raivoili, mutta kun kannoin hänet kotiin, tyyntyi hän kuin lapsi. Mökissä hän sitten nukahti. OTRO Prinssi, teillä on ihmeellinen taikavoima taltuttaa tätä pientä kuninkaanlintua. Hän on jo häkissänne. PRINSSI Tahtoisin, että hän vapaana visertelisi ja söisi kädestäni. OTRO (nauraen) Hunajakakkua! Eikö hän jo totu mökkiläisen mustaan leipään? PRINSSI Ja mökkiläiseen! Niin, niin, tuntuu toisinaan kuin olisin mustasukkainen eräälle miehelle... OTRO Itsellenne? Tarkoitatte, Metsä-Matille. PRINSSI Niin. Mutta kohta riisun minä naamarini. OTRO Niinkuin kypärinsilmikkonsa riisuu ritari, joka on voittanut keihäskisoissa. PRINSSI Joka on voittanut itsensä! Mutta vielä tahdon minä tuntemattomana nauttia salaisesta onnestani. Menkäämme! Kuulen askeleita. OTRO (ilakoiden) Menkäämme siis katsomaan olematonta, mykkää prinsessaa tornikomerossa! PRINSSI Mykkää salaisuuttamme. Pian sen linnansoittajat toitottavat koko valtakunnalle. OTRO Soittajat ja morsiusneidot ovat jo saapuneet. PRINSSI Ja hää-ilotulituksena voitte polttaa metsämökin. OTRO Ymmärrän, teidän korkeutenne. (Menevät nauraen perä-ovesta.) INKERI (tulee juosten, jälessään hoviherra likinäköisesti häntä etsien) Mutta hoviherra! Tehän olette hiprakassa! (Inkeri piiloutuu tornikomeroon ompelupöydän alle.) Hahhaa! Mitäs tästä hovirouva ajattelee! HOVIHERRA Minun piti tavata hovirouvaa suihkukaivon luona. INKERI Mutta eksyitte viinikellariin. HOVIHERRA Hehee, hää-ilon esimakua. INKERI Hui, hai, hoviherra! HOVIHERRA Missä minun pieni kyyhkyni on, leikkikäämme kyyhkyä ja haukkaa! (Liikkaa pöydän alitse.) Ah! (Alkavat juosta pöydän ympäri.) INKERI Te olette jo siipirikko! HOVIHERRA Ki-kirottu kihti! Inkeri, jollet sinä seiso, niin minä ryömin pöydän yli. (Alkaa ryömiä pöydälle, mutta ei pääse lattialle.) Inkeri kulta, auta minua alas! INKERI Mutta te ette saa koskea. HOVIHERRA Kautta hovikunniani! INKERI Ettekä nipistä? HOVIHERRA En nipistä, katselen vain! Uh, puh! INKERI Hoviherra! Pahinta on syntinen syyhelmä vanhoissa raajoissa. HOVIHERRA Vanhassakin on kutkaa. Vanhankin veri uudistuu niinkuin tämä muoti tässä. Täntapaista hametta käytettiin jo hovirouvan isoäidin nuoruuden aikana. INKERI Käyttivätkö miehetkin vanhaan aikaan hameita? HOVIHERRA Nuorena hovipoikana ollessani, valepukuina, joo, joo. Hyst! Me hiivimme nuorten hovineitien naamiaisiin. INKERI Ai, ai! Taisitte olla aika aituri. Mutta ajat muuttuvat, muodit muuttuvat. HOVIHERRA Muodit muuttuvat turhamaisuudesta. Tietäkääs! Kuningas Pontus Paksupään aikana käytti muuan prinsessa pystykauluksia peittääkseen syylää kaulassaan. INKERI Siksipä hovirouva käyttää korkeita kauluksia. HOVIHERRA Eräällä kuningattarella oli hyvin rumat hampaat, sentähden peitti hän niitä pitämällä pitsinenäliinaa suunsa edessä! INKERI Hovirouvan pitäisi käyttää isoa pyhinliinaa kasvojensa edessä. HOVIHERRA So, so, veitikka! Kuningas Stultus suurella oli iso mukula päässä ja hän määräsi hovin käyttämään tekotukkaa. INKERI Siksikö tekin, hoviherra...? HOVIHERRA Ei, ei! Nuorena hovimiehenä ollessani oli tapana nyhtää jok'ainoa hiuskarva pois päästä — siisteyden vuoksi. Ettekö te tahtoisi... INKERI Nyhtää hiuksianne? Miksei! (Tempaa tekotukan hoviherran päästä.) Teillähän on vain pari niskakarvaa! (Hovirouva seisoo ovella.) HOVIHERRA Ai, ai, ei saa tukistaa, tehän olette äksy kuin prinsessa Imandra. Mutta minä kostan. (Nipistää Inkeriä korvasta.) HOVIROUVA Vai niin! Hoviherra, joko te taas...? HOVIHERRA Joko taas? Minä vain rankaisin kamarineitiä! HOVIROUVA Ja nyt minä rankaisen teitä. (Taluttaa hoviherraa korvasta ovelle.) Te olette uskoton, ulkokultainen, vanha vaivainen ukuli! HOVIHERRA Ukuli, ui! Oi, anteeksi, armollinen, en koskaan enään... HOVIROUVA Vai vielä tässä nipistämään! Hyi, kuinka teidän henkenne hajuaa! (Pirskoittaa hajuvettä.) Mars suihkukaivolle! Siellä saattekin nyt kylmän kylvyn. (Hovirouva ja hoviherra menevät perälle.) IMANDRA (tulee vasemmalta hiljaa ja arasti) Inkeri! Uskallanko minä tulla? INKERI Prinsessa! IMANDRA Älä mainitse nimeäni! INKERI Tulkaa ompelemaan, nyt on kiire! IMANDRA Prinssi viettää häitä, niin. — Oh, kuinka minun on nälkä. Kotona hovissa oli minulla ruokaa, mutta ei ollut nälkä. INKERI Ja nyt teillä on nälkä, mutta ei ole ruokaa. IMANDRA Mitähän nyt prinssi ajattelee minusta? — Ja Metsä-Matti on nyt sairaana kotona. INKERI Kuinka te säikäytitte, koko linnan alustalaiset hakivat teitä, mutta Metsä-Matti löysi teidät viimein. IMANDRA Hän taittoi metsässä jalkansa, enkä minä voi häntä nyt hoitaa, sillä prinssi käski minun tulla hoviin. Voi, Matti parka! Kuinka lienee tulenkin laita? Ettei vain tapahtuisi mitään onnettomuutta. INKERI Ei saa leikkiä tulen eikä tunteiden kanssa. IMANDRA Minä aavistan. INKERI Mitä te aavistatte? IMANDRA Aavistan, että tästä päivästä riippuu koko kohtaloni. Oh, kun minä ummistan silmäni, niin näen hämärän metsän, sen syvyydestä syöksyy mies, nostaa, kantaa minua, minä en ajattele mitään, en tiedä mitään, mies kantaa minua ja minä tunnen ikäänkuin kasvaisin kiinni häneen ja vereni läikähtää lämpöisesti. Inkeri, tiedätkö, mitä tämä merkitsee? INKERI Haaveiletteko taas satujanne? Prinsessa, antakaa viisauden langeta sydämeenne! IMANDRA Ja tiedätkö, Inkeri. En vihannut häntä vaikka hän poltti satuni, tuntuu ikäänkuin hän olisi polttanut poroksi jotain pahaa povessani. INKERI Rikas, riemullinen elämä on suurempi kuin mailman kaikki pienet satukirjat. IMANDRA Kummallista, en vieläkään ymmärrä elämää. Kaksi kuvaa sekoittuu sielussani toisiinsa. Toinen valkoinen ja toinen tumma kuva. Toisinaan sulavat kahden katseet yhdeksi, toisinaan en eroita prinssiä Matista enkä Mattia prinssistä muusta kuin tukasta ja puvusta. Eroittaisikohan prinssi minut, jos minä pukeutuisin näihin häähuntuihin? INKERI Prinsessa, pukekaa valkoiset kengät jalkaanne ja koettakaa tätä hääharsoviittaa! IMANDRA Tohdinko? Ettei vain prinssi tulisi, oi, kuinka minä häpeisin. INKERI (veitikkamaisesti) Prinssi oli hyvin ankaran näköinen. IMANDRA Nyt hän ajaa meidät mökistä, jos hän saa tietää, mitä Matti on uhannut tehdä. Minun täytyy pelastaa hänet... Missä on prinssi? INKERI Prinssi on sen mykän prinsessan luona. IMANDRA (pukeutuu) Voi, prinsessa parka, kun häntä ajattelen, niin melkein mykistyn, ja kun minä ajattelen prinssiä, niin... INKERI (hymyillen) Niin te ajattelette Metsä-Mattia. IMANDRA Niin. Olisiko tässä jotain noituutta? INKERI Ehkä se taikapeili on sekoittanut kuvat. Prinsessa, kuinka kaunis te olisitte morsiamena! — Sitokaa nyt morsiusseppeltä! IMANDRA Prinssin morsiamena? Kunhan näkisin itseni! INKERI Hovi on huumannut vanhat vaistonne. IMANDRA Minullahan on peilinsiru! Sillä minä hämmennän koko hovin, hoviherran, hovirouvan ja prinssin... INKERI Prinssin? Heittäkää jo vanhat vallattomuudet! Hämmennätte vain itsenne. IMANDRA Peilistähän näkee itsensä sellaisena kuin todella on. Inkeri! Minä neulon tämän sirun seppeleeseen. INKERI Mutta prinsessa, se on vaarallista! (Linnanpihalta kuuluu huutoja.) IMANDRA Inkeri, kuulitko, mitä ne huutavat? INKERI (nousee, menee ikkunan luo) Linnanpihalla on kansaa, se tahtoo nähdä prinsessan. IMANDRA Minutko? (Aikoo ikkunan luo, mutta Inkeri estää.) INKERI Ei, ei! Prinssin morsiamen! KANSA (huutaa) Morsian ulos! IMANDRA Minä unohdin, enhän minä ole prinssin morsian! (Heittää seppeleen pöydälle.) INKERI (huutaa ikkunasta) Tyyntykää, hänen kuninkaallinen korkeutensa on vielä tornissa! (Kuuluu mutinaa.) IMANDRA Minä olen vain metsänvartijan vaimo enkä vielä edes sitäkään, (Istuutuu ompelemaan, hyräilee: soi viimeisen kerran mun lempeni laulu.) INKERI Laulakaa, laulu lohduttaa! Minä menen hakemaan lisää lankoja. (Menee.) (Vasemmalta tulee kaksi morsiuspiikaista.) MORSIUSPIIKAINEN Katsos, hän on pukeutunut morsiuspukuun. TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Kujeilkaamme hiukan hänen kustannuksellaan. MORSIUSPIIKAINEN Oi, terve maan mainio morsian! IMANDRA Morsian, minä, mitä te teette? TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Tulimme koristamaan häätupaa huikaisevilla hursteillä, päilyvillä peileillä ja häähimmeleillä. IMANDRA Erehdytte, tytöt, en ole morsian. Minä koettelin vain prinsessan pukua. MORSIUSPIIKAINEN Nyt tunnen, sinähän olet se uusi kummallinen kutoja, josta niin paljon puhutaan. IMANDRA Olen minä nähnyt parempiakin päiviä! TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Parempia päiviä? Ja tahtoo koreilla kuninkaallisilla häävaatteilla! IMANDRA (kiivastuen) Miksen koreilisi! Minulla olisi siihen oikeuskin. MORSIUSPIIKAINEN Mikä oikeus, sinulla halvalla paimentytöllä? IMANDRA Te härnäätte minua! TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Katsos, katsos, kuinka kiukuttelee! Metsäkissa! IMANDRA Varokaa, etten kynsi! MORSIUSPIIKAINEN Kyllä on sisua! TOINEN MORSIUSPIIKAINEN On vielä ylpeäkin. IMANDRA Ylväs ylpeitä vastaan, nöyrä nöyrien kanssa! MORSIUSPIIKAINEN Luulee olevansa mikäkin prinsessa! IMANDRA Prinsessa, niin minä olenkin! MORSIUSPIIKAISET Prinsessa, hahhahaa! TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Kerjäläisprinsessa! MORSIUSPIIKAINEN Minkä maan prinsessa? IMANDRA Suvikunnan maan! Tässä seisoo Suvikunnan valtijatar. Ettekö häpeä! TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Häpeä itse! Suvikunnan valtijatar, vielä mun mitä! Ethän osaa hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa. IMANDRA Ettekö usko, kyllä minä osaan! MORSIUSPIIKAINEN Emme usko, jollet hypi harakkaa! TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Harakkaprinsessa! Emme usko, emme usko! IMANDRA Ettekö usko! Kyllä minä näytän... Katsokaa! (Alkaa hyppiä harakkaa.) MORSIUSPIIKAISET Hahhahaa! IMANDRA Uskotteko nyt? Huitukat! MORSIUSPIIKAINEN Hyppii kuin sammakko! TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Hän on hullu, hän on hullu! (Morsiuspiikaiset juoksevat nauraen vasemmasta ovesta. Imandra ei sitä huomaa vaan jatkaa hyppimistään.) PRINSSI (tulee perältä, seisoo kynnyksellä) Jatka, jatka! IMANDRA (peittää käsillä kasvonsa ja hypähtää pystyyn) Oi, prinssi! PRINSSI Mikä sinua vaivaa! Miksi et hypi, sehän oli niin kaunista katsella! IMANDRA (koettaa riisua hääviittaa) Se oli niin rumaa, en tiedä, mikä minuun tuli. PRINSSI Ei, ei, anna olla, hääpuku koristaa sinua. IMANDRA Oi, antakaa anteeksi, ei se sovi minulle eikä minun sovi... minä vain koettelin... PRINSSI Sinä olisit suloinen morsian! IMANDRA (laskee harsoviitan pöydälle) Mitä prinssi nyt! PRINSSI Älä kainostele! Tanssithan sinä minulle mökissä. IMANDRA Niin, mökissä, mutta en hovissa. PRINSSI Ja taisit hiukan koetella luontoani, villi veitikka! IMANDRA Minä tahdoin vain saada Metsä-Matin mustasukkaiseksi. PRINSSI Kas, kas vaan! Kylläpä sinulla on juonia pienessä päässäsi. No niin! Pitäisihän minunkin pyytää sinulta anteeksi sitä menettelyäni metsässä. Olkaamme siis ystäviä, olen sinuun tyytyväinen. Olet kutonut kaunista hääkangasta. IMANDRA Olen iloinen, jos se mielyttää prinssiä. PRINSSI Mutta en voi kuitenkaan olla iloinen, sillä minun korkea morsiameni on yhä mykkänä. Viidestä valtakunnasta olen kutsuttanut tietoniekkoja, mutta he eivät voi mitään tälle oudolle taudille. IMANDRA (ilostuen) Eikö siis häitä vietetäkään! PRINSSI Ei tänään. Mutta miksi sinä hymyilit, ilahuttaako tämä sinua? IMANDRA Minä olen niin iloinen, mutta en ymmärrä, miksi. PRINSSI En ymmärrä sinua. — Niin, mutta Metsä-Mattiin en ole tyytyväinen, miksei hän tule tänne, vaikka olen käskenyt? IMANDRA Hän on sairaana, hän nyrjäytti jalkansa. PRINSSI Miksi! IMANDRA Hän haki minua metsästä, kun olin karannut. PRINSSI Niinkö? Te taidatte elää kuin koira ja kissa. Sairas? Ehkä hän on vain tekosairas, laiska, leväperäinen. Kyllä minä tiedän... IMANDRA Prinssi kulta, kyllä hän on oikein sairas, minä hieroin hänen jalkaansa, jonka hän nyrjäytti minun tähteni. PRINSSI Minä en usko. Hän on huono vartija, on päästänyt tulen niinkuin varkaan metsään. Hänhän voi vielä polttaa koko huvilinnani! Minä panen hänet viralta, minä häädän hänet mökistäni. IMANDRA Älkää tehkö niin, hyvä prinssi! Kyllä hän palkitsee kaikki parannuttuaan, hän on niin heikko, hänellä ei ole ruokaa. PRINSSI Eikö hän hanki sinulle ruokaa? IMANDRA Mistä hän hankkisi, kun ei ole. Ja sitten...? PRINSSI Ja sitten? IMANDRA Sitten pyysi hän, että minä pyytäisin... "Ei siihen köyhän auta", sanoi Metsä-Matti. Niin, niin, minä vaikka kerjään, antakaa meille hiukan jauhoja, että minä voisin keittää hänelle puuroa ja hautoa häntä hauteilla. PRINSSI Hän käskee sinun kerjätäkin! Mokoma mies! Kuolkoon nälkään! IMANDRA Prinssi, prinssi, hän ei saa kuolla nälkään! Jos hän kuolisi, niin minä menehtyisin omantunnon tuskista. PRINSSI Turhia tuskia! Mutta tyttö parka, ehkä sinun on nälkä. IMANDRA Mitä minusta. PRINSSI Oletko syönyt tänään mitään? IMANDRA Enhän minä... mutta kyllä minä kestän, kunhan Matti saisi jotain hengen pidoksi. PRINSSI Mattia on syytetty raskaista rikoksista. No niin! Olen antanut asian neuvoskunnan ratkaistavaksi. Siihen asti saa hän olla vapaana. Ja minä toimitan sinulle, ymmärrä, en hänelle, kaksi tynnyriä rukiita. IMANDRA Oi, kiitos, armollinen prinssi. Uskokaa minua, Matti ei ole tehnyt mitään pahaa, pahat parjaajat ovat tämän tehneet. PRINSSI Minä teen tämän siksi, että olet tehnyt niin kauniin morsiuskruunun. (Ottaa morsiuskruunun ja katselee sitä.) Etkö sinä panisi tätäkin päähäsi? IMANDRA En ole tämän kruunun kelvollinen. Ei, ei, en minä, minä olen vain halpa rahvaan nainen! PRINSSI Mutta mitä tässä kruunussa on, mitä sinä olet siihen ommellut? IMANDRA Peilinpalasen. PRINSSI Noidan peilinpalasen, jota sinä välkyttelit minulle mökissä? Kerro mitä tiedät! IMANDRA Mökkiin tuli kerran vanha tietäjä ja hän sanoi, että tässä peilinpalasessa on ihmeellinen voima. PRINSSI Tuntuu niinkuin minä tuntisin sen. IMANDRA Siinä näkee itsensä sellaisena kuin todella on. PRINSSI Sehän on merkillistä! Sehän on mainiota! Tämän peilinpalasen avulla minä saan tietää, millainen minun hoviväkeni on, hoviherra, hovirouva ja monet muut. IMANDRA Ja taikasanan avulla voi tulla mielensä mukaiseksi. PRINSSI (katsoo peiliin) Sano se sana! IMANDRA Katso itseesi! PRINSSI Katso itseesi? Merkillistä! En tunne itseäni. Minä toivon, toivon, toivon, että olisin metsänvartija ja sinä prinsessa. Mitä tämä on? Olenko tajuissani? Silmäni aukenevat. Minä olen nähnyt sinut, minä näen sinut sellaisena kuin todella olet. Katso itseesi! Sinä olet...? IMANDRA Ei, ei, se peili valehtelee, älkää katsoko siihen! Minä en ole... PRINSSI Sinä olet... IMANDRA Ei paimenelämä ole sellaista kuin mitä kirjoista luin eikä hovielämä niin loistavaa kuin mitä lapsena luulin. PRINSSI Nyt minä tunnen. Sinä olet... te olette prinsessa Imandra. IMANDRA Oh, prinssi, te tunsitte minut, nyt minä olen hukassa. PRINSSI Armollinen prinsessa, minä tunsin teidät jo äsken, kun hypitte harakkaa. IMANDRA Minä en kehtaa katsoa kasvoihinne, tahtoisin vaipua maan alle. PRINSSI Mikä omituinen sattuma — niinkuin sadussa. IMANDRA Oi, miksi, miksi minä särin peilin, tämä tuli minulle vitsaukseksi. Minä olen ansainnut alennukseni. PRINSSI Prinsessa, älkää sanoko niin! Te olette vain kohonnut katseissani. Unohtakaa monet sopimattomat sanani, minä en voinut ajatella, minä en aavistanut. IMANDRA Oh, olisinpa tämän aavistanut. Nyt minun kai täytyy mennä. PRINSSI Ei, ei, viipykää ja viihtykää täällä! Uskokaa, että minä tunnen samalla lailla kuin silloin Suvikunnan hovissa. IMANDRA Se on mahdotonta, sen jälkeen mitä on tapahtunut, mitä minä onneton olen rikkonut teitä vastaan. PRINSSI Minä polvistun teidän edessänne, minä rukoilen teiltä rakkauttanne. IMANDRA Prinssi, nouskaa, minä en voi. Voi, minua, voi, meitä! Tämä peili on lumonnut minut, se on lumonnut teidät. Te ette tiedä, mitä te sanotte, te puhutte vastoin tahtoanne. Kun lumous laukeaa, niin ette muista enään sanojanne. PRINSSI Minä vannon, valitkaa! IMANDRA Minä en voi! PRINSSI Antakaa arvan ratkaista! Katsokaa, tämän liinan alla on valkoinen ja musta leipä, valitkaa minun ja Metsä-Matin välillä. IMANDRA (syöksyy liinan luo) Oi, leipää! PRINSSI Ei, ei! Arvatkaa, kumpiko leipä on valkoinen. IMANDRA Mi-minä en uskalla. Minä en kestä kauempaa. Minulla on nälkä kuin sudella! (Riuhtaisee liinan ja tarttuu toisella kädellä valkoiseen, toisella mustaan leipään.) PRINSSI Mutta prinsessa! Te koskitte molempiin leipiin yht'aikaa! IMANDRA (syö vuorotellen kumpaakin leipää) Hahhaa, minä unohdin aivan koko arvoituksen! Kylläpä tämä on hyvää! Prinssi, teillä on erinomainen hovileipuri! Hahhaa, muistatteko, kuinka minä tukistin teitä. Hahhaa! Ei, minä olen nälästä hullu. Hahhaa! Minä kuolen naurusta. Minä en voi muuta kuin nauraa, haahhaa! (Kuuluu melua pihalta.) PRINSSI Mikä siellä on! IMANDRA On niin valkeata. Pihalla kantavat jo hääsoihtuja. PRINSSI Tämä on omituista! Ei tämä tunnu hää-ilolta. Prinsessa, kuulkaa! INKERI (syöksyy huoneeseen) Tuli on irti! Metsämökki palaa! IMANDRA (vaipuu lattialle) Metsämökki? Ja Metsä-Matti! Voi, minua onnetonta! Minun sairas ylkäni palaa! (Syöksyy ovelle.) PRINSSI Tyyntykää, prinsessa! Ei hän pala. (Prinssi ja Inkeri pidättävät prinsessaa.) IMANDRA Prinssi, päästäkää minut, minä en voi jäädä tänne, kuuletteko, hän palaa, palaa! Oh, auttakaa häntä, hän ei saa kuolla, hän ei saa kuolla! INKERI Prinsessa, rauhoittukaa, ei hän kuole! IMANDRA Inkeri, Inkeri, älä estä, minä tahdon hänen luoksensa. Voi, voi, hän on sairas ja hän palaa ilmielävänä näkemättä minua! Oi! Miksi minä jätin hänet yksin! Minä olin mieletön. Päästäkää, päästäkää, päästäkää, minä tahdon pelastaa tai palaa hänen kanssaan! Voi, minua! (Syöksyy ovesta, Inkeri ja prinssi rientävät jälessä. Kujeilijat tulevat naurellen. Hepuli pitää selkänsä takana nahkaista viinipulloa.) HEPULI Näitkö sinä! Hahhaa! KEPULI Hahhaa! Näinhän minä, kuinka hovirouva pisti hoviherran pään suihkun alle. HEPULI Niinkuin jäniksen pään pensaaseen. Tämä on sitä hovimetsästystä! KEPULI Kas näin! (Painaa Hepulin päätä.) HEPULI Älä, älä! En minä ole mikään jänis enkä hoviherra. KEPULI Olet aika hepuli! HEPULI Sen varsin valehtelit, senkin kepuli! KEPULI Sytytetään vahakynttilät, niin näemme paremmin valehdella... HEPULI Ja näemme, kuinka korvat liikkuvat. Hovissa ei koskaan puhuta totta. KEPULI Mutta nyt täytyy hoviherran ja hovirouvan puhua totta. HEPULI Koska taikapeili puhuu totta. KEPULI Mutta nämä hovin hupsut eivät vielä tiedä taikapeilistä muuta kuin että saavat toivoa kolme toivomusta. HEPULI Älä sinä mene puun ja kuoren väliin! KEPULI Tiedätkö, mitä siellä on? HEPULI En. KEPULI Siellä on toukka. HEPULI Luulet olevasi rikkiviisas. KEPULI Ja sinä nenäviisas. Unohdat, että nenä on yläpuolella suuta. HEPULI Mutta silmät ovat yläpuolella nenää. Minä näen, ettet näe mitään. KEPULI Hovissa on vaarallista nähdä liian paljon. HEPULI Ja vaarallista ajatella liian paljon, kun on liikaa täällä yliskamarissa. (Kopauttaa otsaansa.) Katsos, otsa on silmiä ylempänä. Hei, Kepuli, otetaan pieni partakyynärä! KEPULI Hei, sinä löysit hoviherran kätköpaikan. HEPULI Hys, löysin tämän puutarhasta. KEPULI Sinun päävärkkisi on jo tyhjä kuin ullakko. HEPULI Ja sinun järkesi putoaa vatsaan, toisin sanoen viinikellariin. Ota vielä kulaus hoviherran nahkanassakasta. KEPULI Sinä unohdit jalat, jolleivät ne kannata! HEPULI Kyllä kannattaa, tänään kannattaa juoda, sillä tänäänhän on häät. KEPULI Mutta on pitkä loikkaus ullakolta maahan. HEPULI Mutta lyhempi huippaus neitsytkammiosta morsiusvuoteeseen. KEPULI Prinsessa Imandran malja! HEPULI Hän on väärentämätön, väkevä viini. KEPULI Mutta hovirouva on pippurivedellä sekoitettu hapan viini. Katsos, tuolta tulee jo pöyhkeänä riikin riikinkana! Ja jälessä jumppii tietysti riikin riikinkukko. HEPULI Jolla on kanan höyhenet. KEPULI Ja riikinkanalla kukon kannukset. HEPULI Voi, kanan villat! Sammuta tulet, niin että he kerran saavat puhua totta. KEPULI Tai puhuvat itsensä pussiin. HEPULI Ja piru sitoo pussin suut. Siinä paha missä mainitaan. (Kuuluu kolinaa) KEPULI En pelkää pirua, mutta pirukin pelkäisi tätä akkaa! Hepuli, hei, paetkaamme! HEPULI Hyvässä järjestyksessä! Hip ja heijaa! (Hepuli ja Kepuli kulkevat takaperin sivuovesta sammutettuaan tulet.) HOVIROUVA (tulee perältä sarvilyhty kädessä.) Hys, mitä kuulin! Vai kuulinko vain omat askeleeni! (Katselee varovasti ympärilleen, tutkii tornikomeroa ja pöytälokeroita.) HOVIHERRA (tulee varpaillaan perältä, sarvilyhty kädessä) Hys, mitä! Oh, hovirouva! HOVIROUVA (ottaa pöydältä morsiusseppeleen, keimailee ja asettaa sen päähänsä.) Oo, oo! HOVIHERRA Hän puhuu itsekseen. Voi vietävä! HOVIROUVA Uh! Mitä se oli? Hoviherra, te täällä? (Pudottaa lyhdyn, joka —sammuu.) HOVIHERRA Armollinen rouva, enhän minä mitään... (Pudottaa lyhdyn, joka sammuu.) HOVIROUVA Uh, nyt me olemme pimeässä! Sytyttäkää lyhtynne! (Hoviherra sytyttää.) HOVIHERRA Minun kuningattareni, kruunu päässä! HOVIROUVA Sopiiko se? Näkisinpä nyt kuvani peilissä! HOVIHERRA Mutta mikä teidän päässänne kiiltää? Mutta siinähän se on! HOVIROUVA Mikä, mikä! HOVIHERRA Taikapeili, jota minä... HOVIROUVA Tekin! Haitteko tekin sitä? Siis tässä se nyt on! Nyt minä siis saan toivoa. Niin, minä toivon... HOVIHERRA Ei, ei, antakaa minun... HOVIROUVA Minä toivon, että te toivoisitte myöhemmin. HOVIHERRA Ei, ei! HOVIROUVA Seis! Minä ensin... HOVIHERRA Mutta minähän ilmoitin ensin... HOVIROUVA Minä toivoisin teidät niin kauas kuin pippuri kasvaa. HOVIHERRA Nyt meni teiltä jo kaksi toivomusta hukkaan. (Ivaillen.) Minä toivon taas palaavani pippurimaasta. HOVIROUVA (kiivastuen) Ja minä toivon, että te ette toivoisi enään mitään. HOVIHERRA Nyt toivoitte viimeisen kerran! HOVIROUVA (raivostuen) Te, te, te, olette pilannut koko asian. Kas, kas, te ette saa enään toivoa kuin kerran. HOVIHERRA Mutta minä olenkin nyt varovaisempi, minä mietin. HOVIROUVA Ettehän te mieti koskaan mitään. HOVIHERRA Minä mietin, että mitähän te nyt mietitte. HOVIROUVA Teillä on puuroaivot, te ette pääse minun ajatuksieni perille. HOVIHERRA Hovijuonissa te olette olevinanne ovela, mutta sekaannutte omiin sanoihinne. Minullako puuroaivot? Hovirouva, te loukkaatte. Ettekö tiedä, että minun kantaisäni oli naimisissa Pontus Paksupään enon serkun kanssa. Minä olen kuninkaallista sukua. HOVIROUVA Kantaisänne oli vain alhainen suosikki. Mutta ettekö te tiedä, että minun kanta-äitini oli Stultus suuren veljenpojan puoliso. Siis minä olen kuninkaallisempaa sukua kuin te. PRINSSI (tulee perältä metsänvartijaksi puettuna, kädessään käärö. Asettuu pilarin taakse seisomaan.) HOVIHERRA Te liioittelette kuten aina. Vanhat asiakirjat kertovat, että kanta-äitinne oli vain kuninkaanveljen jalkavaimo. Toivon, ettette enään vääristele vanhoja perimätietoja! HOVIROUVA Hyi, te herjaatte! Hahhaa, minä olin teitä viisaampi. Nyt te toivoitte viimeisen kerran. Kyllä minä tiedän, mitä te toivoisitte. Te toivoisitte, ettei prinsessa koskaan menisi naimisiin niin, että te saisitte mielin määrin hallita ja vallita. Te, te juuri olette tahallanne kasvattanut prinsessan sellaiseksi, että hän karkoittaa kaikki kosijat luotaan. HOVIHERRA Te häväisette minun hovikunniani! Juuri te olette kasvattanut prinsessan niin ankaran nurinkurisesti, että hän pitää parempana vaeltaa valtakuntia vaikka maantien mierolaisen kanssa. Ja sillä aikaa te odotatte saavanne kaikki käskettäviksenne, kurkottelette jo kruunun kalleuksiakin ja... HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä kasvoilleen) Ei, ei, mutta tämä menee jo liian pitkälle! Minä olen hylätty, häväisty, oo, oo, tätä en koskaan anna anteeksi! Oo, minä kuolen! HOVIHERRA Te olette kuollut jo niin monta kertaa, etten enään usko näihin pyörtymispurkauksiin. (Prinssi astuu esille.) Oh, prinssi! HOVIROUVA (riisuu morsiusseppeleen) Oo, prinssi, kuulitteko, minä... PRINSSI Olen kuullut keskustelunne ja siitä huomaan, että olette osaksi molemmat syypäitä prinsessan kieroon kasvatukseen. HOVIHERRA Ei syy ole minussa. HOVIROUVA Eikä minussa. PRINSSI Te makeilette, matelette ja imartelette imelyyttänne. Teillä on hunajaa huulilla mutta myrkkyä mielessä! HOVIHERRA Oi, nöyrimmästi nöyrin palvelijanne! HOVIROUVA Teidän korkeutenne alamaisin palvelija! PRINSSI Te olette nöyriä isoisille, pöyhkeitä pienemmillenne. Te halveksitte halpaa työtä ja kutkutatte kutistunutta laiskuuttanne. Mutta minä olen oppinut rakastamaan työtä kuten minun tuleva korkea kuningattareni. Minä vapautan teidät nyt velvollisuuksistanne. HOVIHERRA ja HOVIROUVA Me, me kii-kiitämme. PRINSSI Ja rangaistukseksi saa hovirouva nyt viimeisen kerran luvan käskeä prinsessan tänne. Ja te, hoviherra, saatte viittauksestani lukea tämän käärön sisällyksen. (Antaa käärön hoviherralle.) HOVIROUVA Minä menen heti. Varmaankin prinsessa ikävöi. (Aikoo mennä.) PRINSSI Älkää vielä menkö! Rohkenitte panna päähänne morsiuskruunun ja luulitte taikapeilillä saavuttavanne pienet pyyteenne. Katsokaa vielä kerran peiliin, niin näette siinä oman sisäisen irvikuvanne! HOVIROUVA Pitääkö minun katsoa? Minä pelkään tätä peiliä. Ei, ei, ei, minä en katso, en katso! (Kääntää päänsä poispäin.) — Minä en tahdo nähdä! Viekää se pois, se on paholaisen keksintö! (Purskahtaa ynisevään itkuun ja rientää tiehensä.) PRINSSI Ja nyt on teidän vuoronne, hoviherra! HOVIHERRA Säästäkää minua prinssi! Ei, ei, minä en voi katsoa, minä en tahdo, minä en näe, olen likinäköinen, minä olen heikko, vanha mies, heikko, heikko. PRINSSI Minä arvasin tämän. Te pelkäätte itseänne. (Kaksi keihäsmiestä tulee vasemmalta, he sytyttävät kynttilät ja asettuvat oven kummallekin puolelle.) HOVIHERRA Prinssi, mitä te aiotte? Enhän minä... PRINSSI Sen saatte pian nähdä. IMANDRA (tulee vasemmalta katse lattiaan luotuna) Prinssi, te käskitte! PRINSSI Imandra! IMANDRA (yhä tuijottaen lattiaan) Tässä minä seison kuin turvaton leski. PRINSSI Morsioksi puettuna! IMANDRA (katsellen pukuaan) Minäkö morsian? Kuolema on nyt ylkäni! PRINSSI Kuule! (Kuuluu morsiuspiikaisten laulua.) Nyt morsiuspiiat laulaa käy kisaan ylkämies, ei puutu meiltä pitoja, nyt ruusut täyttää ties! PRINSSI Imandra, eivät ne laula minulle! Sinä olet pettänyt minut, minun olisi pitänyt ymmärtää, että prinsessat ovat prinssejä varten! IMANDRA (kohottaen katseensa) Mitä! Metsä-Matti? Luulin sinua prinssiksi. (Rientää prinssin luo.) Sinä elät, sinä elät, et sortunut palavaan mökkiin, sinä olet pelastunut, olet noussut tuhasta, seisot elävänä edessäni! Mikä rajaton riemu ja onni on osakseni hullut! Mutta miksi sinä vaikenet, miksi kaikki vaikenevat? Hoviherra, mitä tämä merkitsee? Keihäsmiehet? Mitä on tapahtunut, puhukaa! (Prinssi antaa salaa merkin hoviherralle, tämä astuu esille, avaa käärön ja lukee.) HOVIHERRA "Kuninkaallinen korkea neuvosto on tarkoin tutkittuaan tuominnut metsänvartija Metsä-Matin teilattavaksi ja henkensä menettäneeksi, koska hän on uskaltanut uhata hänen korkeutensa, Kaukovallan hallitsevan prinssin korkeata ja kallista henkeä ja on siten raskaaseen kuolemanrikokseen vikapääksi havaittu. Tämä varoitukseksi kaikelle kansalle kuulutettakoon!" (Keihäsmiehet sitovat prinssin kädet.) IMANDRA Mitä, näenkö unta, ei, tämä ei ole mahdollista! PRINSSI Imandra, kuulithan! IMANDRA Ei, ei, tämä ei saa tapahtua, te ette saa tappaa Metsä-Mattia, hän on viaton... on tapahtunut hirveä erehdys! Hän ei saa, hän ei saa kuolla! Kuulitteko! Hoviherra! Puhukaa hänen puolestaan prinssille! (Heittäytyy hoviherran eteen ja syleilee hänen polviaan.) Te ette vastaa! Minä rukoilen, minä matelen polvillani prinssin edessä, säästäkää hänen nuori henkensä! PRINSSI Imandra! Säästä sanojasi! Kaikki on turhaa! IMANDRA Ei, ei, ei ole vielä myöhäistä! Te olette tuominnut väärin, teillä ei ole todistuksia, te olette kuunnelleet valheellisia valoja. Voi, kavalaa maailmaa! Peruuttakaa tuomio ja tutkikaa uudestaan! Hän on syytön, hän on syytön! Oi, antakaa armon käydä oikeuden edellä! Voi, voi, pitikö kaiken käydä näin! (Purskahtaa hillittömään itkuun.) HOVIHERRA Prinssi on omakätisesti vahvistanut tuomion. IMANDRA (ponnahtaa pystyyn, sieppaa käärön ja repii sen kappakiksi) Kas, näin teen minä tyhjäksi teidän tuomionne! HOVIHERRA Prinsessa, mitä te teitte! (Keihäsmiehet astuvat prinssin luokse, pihalta kuuluu torven ääni.) IMANDRA Ei, te ette saa viedä häntä, kuunnelkaa sisäistä luontonne lakia! Minä suojelen häntä. Tässä seison minä, Suvikunnan ruhtinatar, rohkenetteko astua ruumiini ylitse? Pois! Minä tahdon kuolla hänen kanssansa! (Syleillen prinssiä.) Voi, kuinka minä nyt sinua rakastan niinkuin voi syntyä vain kerran, elää vain kerran, kuolla vain kerran. (Hoviherra päästää salaa prinssin siteistä.) PRINSSI Niin, nyt minä näen, että sinä rakastat minua! (Syleilee Imandraa, joka luisuu hänen jalkojensa juureen.) Nouse, ihana Imandra. (Riisuu tekotukan päästään ja näyttää peilinsiruja.) IMANDRA Mitä, taikapeilin sirut! Nyt suomut putoavat silmiltäni. Minä näen. Oi, jos sinä olet kuninkaanpoika, niin älä enään koettele minua! PRINSSI Sinä olet koetuksen kestänyt. Tunnetko nyt minut? IMANDRA Tunnen, tunnen! Oi, tämä onni tuli kuin taivaasta, oi, tätä riemun runsautta ja loppumatonta lepoa! (Hoviväkeä, hovipoikia ja hovineitejä tulee vasemmalta, jälessä hovirouva, joka yhtyy hoviherran seuraan, mukana myös Otro ja Inkeri. Kaikki asettuvat kujaksi pää-oven kummallekin puolelle.) PRINSSI Pannaan nyt prinsessan pieneen päähän valkea harsohuntu ja helykruunu! (Tekee niin.) Kuuletko? (Morsiuspiikaiset tulevat kantaen häähimmeleitä, heitellen runsaudensarvista ruusuja, tanssien tai laulellen.) MORSIUSPIIKAISET Nyt morsian anna kättä ja sormet sormiin lyö, ja helykruunus kullassa nyt tanssi koko yö! PRINSSI (asettaen kätensä Imandran käteen) Tule, Imandra! IMANDRA (nipistäen prinssiä korvasta) Mutta kuules sinä, Metsä-Matti! Entä taikapeili? PRINSSI Se oli vain naurupeili, minkä minä kerran ostin markkinoilta matkoillani kaukaisilla mailla. IMANDRA Sinä silmänkääntäjä, uuspeili! PRINSSI Jokaisella on taikapeilin siru silmässään. Kuule hääsoitto kutsuu! (Perä-ovet avautuvat selkosen selälleen, näkyy valaistu valta-istuinsali, jonne prinssi, Imandra ja koko hääsaattue kulkee.) HOVIROUVA (jättäytyen jälkeen) Hoviherra, te olette vain narrinpeili! HOVIHERRA Ja te juorupeili! HOVIROUVA Ja minä kuvastun teissä. HOVIHERRA Ja te minussa. (Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia liikkeitä.) HOVIROUVA Oo, oo! HOVIHERRA Oo, oo! (Salista kuuluu hääsoittoa, kansa huutaa linnanpihalla: eläköön!) Esirippu. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAIKAPEILI *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.