The Project Gutenberg eBook of Pekan naimapuuhat, by Aira

PASTORI.
PEKKA, vanhanpuoleinen, hyvin yksinkertainen työmies.
ANNI, palvelustyttö.
RISTO, puhemies.

ENSIMMÄINEN KUVAUS.

RISTO: No se tämä Pietari Kalikka ja Anni Kananen aikovat avioliittoon.
He ovat täällä.

RISTO: (Ovelta.) Tulkaa nyt tänne. (Pekka ja Anni tulevat. Pekka koskettaa kädellään hattuaan, vaan ei ota pois. Anni hiijaa; sanovat yht'aikaa:) Hyvää päivää!

PASTORI: Hyvää päivää! Vai olette nyt niin tärkeän askeleen aikeissa ottaa. (Avaa kirkonkirjan, kääntelee lehtiä.)

PASTORI: Minun täytyy vähän teitä luettaa ensin. Pietari Eliaksenpoika
Kalikka, tule lukemaan.

PEKKA: (Lähenee pöytää, pureksii mälliä suupielessään ja pyyhkäisee otsaansa hihallaan.)

PEKKA: Niin, tuoko? (Osoittaa sormellaan.) Ei hyvä pastori, sitä minä en muista.

ANNI: (Hiipii pastorin taakse, kurkistaa kirjaan.) Ei hyvä pastori deetä kaikki tunne, enemmän kun geetäkään. Hyvätkin lukijat d:n ja g:n yli hyppäävät niinkuin Pekkakin.

PASTORI: Pekka parka, sinä et lukutaidosta mitään tiedä. Sinä et osaa lukea.

RISTO: Kyllä tämä kotona vähin lukee, mutta taisi peljästyä nyt pastorin edessä.

PASTORI: Sinä et osaa tavuttainkaan. Ja, Anni, hiljaa, ei tässä viekkaus auta.

PEKKA: En hyvä pastori minä tavuttainkaan osaa, enkä tunne deetä enkä geetä. Ja tuskin niitä moni muukaan meidän kylässä tuntee.

ANNI: (Hengellisellä äänellä ja nuotilla.) Abrahamilla oli sangen paljo karjaa, hopeaa ja kultaa, vaan ei heitä vetänyt maa yhdessä asumaan.

ANNI: Että se vanha Aatami, joka meissä vielä on, jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta pitää upotettaman ja kuoletettaman, ja jälleen joka päivä uusi ihminen nouseman ylös.

PEKKA: Ensimäinen käsky. (Yskii, aivastelee, niistää nenäänsä kädellään, pyyhältää kättään kengän varteen, menee uunin luo sylkemään, tulee takaisin.) Ensimäinen käsky.

ÄÄNI OVELTA: Rouva pyysi jos pastori olisi hyvä ja tulisi täällä käymään.

PEKKA: Tule sinä Anni minulle vain palvelukseen. Kun mökki valmistuu niin pitää toki mökin lämmittäjä ja puuron keittäjä olla.

ANNI: En tule, mutta rakas Pekka, minä opetan sinulle nyt tässä odotellessa ensimäisen käskyn.

RISTO: Jos opettaisi Pekkaa lukemaan muutamia kuukausia ja tulisi sitten pastorin luokse toisen kerran, taitaisi olla parempi.

PEKKA: Jottako oikein hyväksi lukijaksi (puree mälliä) koettaisi minua saada. Siitä ei mitään tule ja siihen minä en suostu. "Ei vanhasta tule konkaria". Minä vaikka ennen olen ilman (polkee jalkaa) akkaa. Minä tässä pahimpaan kiipeliin jouduin! Voi pahuus tätä peliä!

ANNI: Etkö sinä Pekka-rukka osaa mitään ulkoa, virren värsyä tahi jotain muuta.

PEKKA: (Iloisesti.) Osaan, osaan. (Lukee hengellisellä nuotilla.) "Kaikk' kuin maa päällään kantaa, nyt lepoon itsens' antaa ja raukee nukkumaan". — Sen äiti opetti minulle.

ANNI: (Suloisella äänellä.) Se on hyvä, ei sitä paljon tarvitsekaan. Ja sen sanon, ettei pastori ainakaan voi Pekkaa moittia, ettei virrenvärssy käy hyvin.

PEKKA: Kaikk' kuin maa päällään kantaa, nyt lepoon itsens antaa ja raukee nukkumaan.

ANNI: (Iloisella luottamuksella.) Eikö pastori nyt panisi kuulutuksiin, kun Pekka osasi virrenvärssyn?

PASTORI: Häpeä pyytääkin tuollaisen osaamisen tähden. Minä en anna vaimoa, täytyy osata sisältä ja ulkoa, sitten vasta.

PEKKA: Ei hyvä pastori minun lukemisestani mitään tule, mutta jos pastori rupeaisi niin hyväksi että ilman lukutaitoa päästäisi naimisiin. Kyllä moni on eukon saanut vaikka ei osaa iitä ässästä eroittaa.

RISTO: Jos pastori olisi niin hyväntahtoinen. Se on Pekallakin kovin tukalaa toimeen tulla naisen avutta, kun mökki valmistuu. Sitten on lehmä, sika ja muuta taloutta; eikä ole mitään omintakeista työhön tarttujaa.

PEKKA: (Surullisella äänellä.) Lehmä! Mutta porsas, se se minun sisälmyksiäni kivistää, kun hoitajan puutteessa nälkäänsä vinkuu!

RISTO: Pekka on asunut talossa ja emäntä on tehnyt Pekan talossa askareet. Mutta nyt Pekka muuttaa Korvenkulmalle ja sieltä on lähimpään ihmisasuntoon kolme pitkää virstaa.

PASTORI: Ei naimisesta nyt mitään tule, mutta kun Pekka oppii lukemaan, tulkaa sitten.

ANNI: (Itkien.) Voi hyvänen aika, (pitää esiliinaa silmiensä edessä) pastori kulta, noin armottomaksi en teitä luullut. Rovasti-vainaa päästi kaikki solkenaan. Oli sanonut: "en minä tahdo avioliiton ihanuutta lähimmäisiltäni estää." Tottahan pastorikin, minä vaikka parainta palttinaa pastorille paitakankaan annan; tahi läskiä ainakin siankinkun. Ei Tervasuon isäntä eikä emäntäkään iitä tunne, vaikka tiellä vastaan tulisi. Mutta rovasti oli vaan päästänyt vihille.

ANNI: Kun Pekka raukka on ikänsä Reinikan salolla tervaa polttanut, niin mitä häneltä voipi vaatia.

PASTORI: Vanhaan aikaan on sellaisia päästetty avioliittoon, mutta nyt on uusi laki ja uusi aika, ei nyt enää pääse.

ANNI: (Itkien esiliinaansa.) Ei toki hyvä pastori, minä vaikka itse luen Pekan puolesta ja pastorin sopisi kirjoittaa se kirkonkirjaan Pekan ansioksi.

PASTORI: Minäkö kirjottaisin sinun lukutaitosi Pekan ansioksi! Silloin olisin vääryyden harjoittaja. Tässä ei auta itku eikä valitus tällä kertaa, mutta tulkaa sitten kun Pekka oppii lukemaan.

ANNI: (Itkee.) Ettehän kuitenkaan noin ankara liene. Tuon vertainen vääryys ei pastorin syntinä mitään haittaa, ei taivaassa eikä maan päällä.

PEKKA: (Itkuun pullahtaa.) Nyt se naiminen jäi! Kunhan saisin edes nais-palvelijan! — Hyvästi pastori! Tule pois Anni!

ANNI: Vielä hyvästi! — Ei ole pastori rovastin veroinen, kova ja armoton on mies.

ÄÄNI OVELTA: Jos pastori tulisi saliin, eräs herra tahtoisi kiiruimmiten puhutella.

RISTO: Niin, se on turhaa kamppailla ja pulikoida. Tämäpä nyt oli ikävää, kun et sinä Pekka riepu opetellut paremmin lukemaan, kun kerta emäntää meinasit.

ANNI: Ei Pekan mieltä saa pahoittaa, hän on ilmankin surullinen. Eikä se ole Pekan vika, vaan vanhempiensa, kun eivät ole lapsena opettaneet lukemaan.

PEKKA: Ei sitä, hyvä Risto, nyt tämän tähden viitsi opetella lukemaan. Ja kun vielä tämä pastori vaatii teet ja keet! Kuka niitä kaikkia jaksaa oppia! Enkä minä akkaa meinannut ottaakaan, mutta kun se tupa alkoi valmistua, niin siinä eräänä päivänä juolahti mieleeni että jospa olisi oma puolisokin.

PEKKA: No se nyt oli sillä tavalla, että kun minä keskiviikkona menin kylälle, tuli tämä minua vastaan leip'lapio olalla niin se löi kohta luontoani ja oli olevinaan kuin leipätaikina silmäini edessä, siinä uudessa tuvassani — ja ikäänkuin Anni olisi jo häärännyt siinä taikinapytyn ääressä ja happaman haju ihan kuin olisi jo leimahtanut nenääni. Sitten kun porsas iloissaan juoksee vikittää tämän perässä ja vinkuu minkä jaksaa, silloin jytkähytti pahasti sydäntäni.

PEKKA: Niin, minä ajattelin: noin se minunkin porsaani voisi Annin perässä juosta vikittää ja Anni sitten ruokkisi. Silloin tuuma vihurina lensi päässäni, kyllä tuosta tulisi kaunis ja toimekas akk… (itkee) morsian piti sanoakseni.

PEKKA: Sitten kun tämä yht'äkkiä kyyristyi vesiheiniä porsaalle nyhtämään ja porsas sen ympärillä niin somasti vikisi, niin silloin tiesin: tuossa se on Korvenkulman emäntä jos vaan tykkää tulla. Siinä syöpi porsas heiniä ja tämä sitten hyreksii:

    "Sä etkös tahdo mulle tulla,
    Vaikka pieni ompi tupa mulla,
    Vaikk'ei ole rikkautta,
    Niin on toki rakkautta."

PEKKA: Silloin tämä riähkä kävi minulle niin mielen päälle, jotta en kuontunut muuta tekemään, kun tätä miettimään. Se talonpossu tykkäsi tästä niin kovin.

ANNI: Ja minä kun ihmettelin ja arvelin, että mitähän tuo mies tuossa miettii ja suu auki tollottaa.

RISTO: Sepä se onkin varma merkki, kun suu unohtuu auki, niin ajatukset silloin ovat takertuneet johonkin naiseen, niinkuin kärpänen tervaan.

PEKKA: Sitten kun possu alkoi vesiheiniä syödä ja tämä rupesi vaatteita pesemään lähteen reunalla, menin minä yli aidan tämän luokse tarinoimaan. Laskin leikkiä ja irvistelin: olisi minullakin pestäviä vaatteita, vaan ei ole pesijää. Eikä oikein sovellu yhteen uusi tupa ja likaiset vaatteet. Tule sinä Anni pesemään, sanoin.

ANNI: Ja minä kun silloin märällä vaatteella läiskähytin tätä vasten naamaa, jotta lämmin lipeä roihusi pitkin vaatteita ja sanoin: "tuosta saat kuonoosi!"

PEKKA: Ja sinä nauroit niin makeasti ja katselit peijakkaan viekkaasti minuun. Silloin arvasin että kyllä se tuo Anni tykkää minusta kun noin viitsii leikitellä.

ANNI: Oikein arvattu! Sinä olitkin sellainen miellyttävä värniskä silloin, ettei kukaan olisi ollut tykkäämättä.

PEKKA: Sittenkun menin kotiini, en saanut rauhaa, en päivin en öisin. Sokea Miina näki murheeni ja sanoi: "Nyt on isännässä muutos tapahtunut, koska laulelee vaan pienestä tuvasta. On tainnut jo rakkaus iskeä haavan rintaasi."

PEKKA: Tämän kaiken minä sitten jo torstaina kävin vartavasten Annille haastamassa.

ANNI: (Hellällä äänellä.) Niin, se on kuin ihana unelma! Noin Pekka minulle puheli saunanorsilla, kun minä puita uuniin sytyttelin.

ANNI: Elä itke, Pekka, (Hyväilee Pekan käsiä) minä opetan sinun lukemaan, kyllä sinä opit!

ANNI: Opetan, opetan. Vielä nyt kysyt! Sinä osaat jo virrenvärssyn ihan hyvin. Ensin opetan ulkoa käskyt, isämeidän, uskontunnustuksen ja Herran siunauksen. Luulisi sen ulkoluvuksi riittävän, kun on kerta ripille päässyt.

PEKKA: Kyllä sinä rakas Anni olet sentään hyvä! Koitetaan nyt, koitetaan, eiköpähän tuota sen verran opi, kun parastaan tekee. — Hohhoo sentään. Kovan takana se akan otto pitää ihmisellä olla!

ESIRIPPU.

TOINEN KUVAUS.

PASTORI: (Seisoo kirja kädessä. Pekka ja Anni morsiuspuvussa vihillä, polvillaan.)

    Vihollinen karkot' kauvas
    'Suo meidän myös olla rauhas
    Aut' että me niin eläisim,
    Että me vaarat välttäisimme.

PEKKA: (Menee veisuun aikana polvillaan kontaten uunin luokse, sylkee, niistää nenäänsä kädellään, pyyhkii sormensa saapasvarteen; palaa samaten takaisin. Kun veisuu loppuu nousevat kaikki ylös. Yht'aikaa:) Hyvästi! Hyvästi pastori! (Menevät.)

PEKKA: (Mennessään.) Hyvästi vaan ja kiitoksia nyt hyvin paljo, hyvä pastori! Tulipas siitä vaan tosi lopultakin, he, he, hee!

LOPPU.

TEATTERI SIVEELLISENÄ LAITOKSENA.

Yleinen, vastustamaton taipumus uuteen ja erinomaiseen, jokaisen halu tuntemaan itsensä liikutetuksi on, Sulzellin väitteen mukaan, teatterin synnyttänyt. Uupuneena jalommista hengen ponnistuksista, väsyneenä yksitoikkoisen, usein rasittavankin työ-alansa askareista ja kyllästynyt aineelliseen nautintoon, täytyy ihmisen mielessään tuntea jonkunlaista tyhjyyttä, joka hänen alinomaista vaikutushaluansa vastustelee. Yhtä soveltumatonna eläimen kannalla kauan elämään, kuin ymmärryksen ylevämpää työtä lakkaamatta jatkamaan, kaipaeli luontomme semmoista välitilaa, joka yhdistäisi nämä vastakkaisuudet, lievittäisi ankaraa mielen jännitystä suloiseksi sopusoinnuksi ja helpoittaisi vuoroittelevaa muuttumista tilasta toiseen. Tätä vaikuttaa ylipäätään ainoastaan kaunotaiteellinen aisti eli kauneuden-tunto. Mutta koska viisas lainsäätäjä on velvollinen kahdesta vaikuttimesta jalompaa valitsemaan, niin hän ei tyydy siihen, että on saattanut kansansa taipumukset vahingoittumattomiksi, vaan hän käyttää niitä mahdollisuuden mukaan korkeampien tarkoitusten välikappaleiksi koettaen niistä tehdä onnen lähteitä, ja siksipä valitsee hän ennen kaikkia teatterin, joka toimintoa haluavaiselle hengelle avaa äärettömän alan, antaa jokaiselle sielunvoimalle ravintoa, liiaksi ainoatakaan jännittämättä, ja yhdistää ymmärryksen ja järjen viljelemisen ylevimpään ajan-vietteesen.

Joka ensiksi huomautti siitä, että valtion vakavin tue on uskonto — jota paitsi laitkin kadoittavat voimansa, hän on tietämättänsä puolustanut teatteria sen kenties ylevimmältä kannalta. Juuri tämä riittämättömyys, tämä valtiollisten lakien epävakaisuus, joka tekee uskonnon valtiolle välttämättömäksi, määrää samalla teatterin siveellistä vaikutusvoimaa. Laki, tahtoi hän sanoa, teroittaa velvollisuuksia ainoastaan kieltämällä — uskonto vaatii todellisia toimia. Laki ainoastaan ehkäisee yhteiskunnan elämää häiritseviä vaikutuksia — uskonto sitä vastaan velvoittaa semmoisiinkin toimiin, jotka sitä edistävät. Edellinen hallitsee ainoastaan tahdon näkyväisiä ilmauksia, teot yksistänsä ovat sen käskylle alttiina — jälkimäinen levittää tuomiovaltansa aina sydämen salaisimpiin sopukoihin, seuraten ajatuksia niiden alkulähteesen saakka. Lait ovat imartelevaisia ja muuttuvaisia, kuten ihmisten luonteet ja lumot — uskonto sitä vastaan sitoo ankarasti ja ijäti. Mutta jos nyt otaksuisimmekin asian laidan semmoiseksi, jommoisena se ei kuitenkaan ole, — jos myönnyttäisimme uskonnolle semmoisen vallan jokaisen ihmisen sydämessä, voikohan se sen sittenkään täydelliseksi muodostaa? Uskonto (eroitan tässä sen jumalallisen ja valtiollisen puolen) vaikuttaa ylipään enemmän aistin-alaiseen kansanluokkaan — ehkäpä juuri aistillisuuden kautta niin tenhokkaasti. Jos tämän siltä riistämme, on se voimaton ja minkä kautta vaikuttaa teatteri? Suurimmalle osalle ihmiskuntaa ei uskonto ole enää mistään arvosta, jos kuvaannollisuus ja vertaukset siltä poistetaan, tahi jos riistämme pois sen kuvaukset taivaasta ja helvetistä — ja paljaita mielikuvituksiahan nuo kuitenkin ovatkin, arvoituksia ilman selitystä, hirmukuvia ja viehätyksiä kaukaisuudesta. Mikä tue siis uskonnolle ja laille, jos ne liittyvät teatterin kanssa yhteen, jossa on havainto ja elävä nykyisyys, jossa pahat ja hyvät tavat, onnellisuus ja kurjuus, hulluus ja viisaus tuhansina selvinä ja todellisina kuvina tulevat toinen toisensa perästä näkyviin, jossa sallimus selittää arvoituksiaan, kehittelee vyyhtiään meidän nähden, jossa ihmissydän himojen kidutuspenkillä tunnustaa vienompiakin tunteitaan, naamarit putoavat, poskimaali haihtuu ja totuus tuomitsee, lahjomattomia kuin Ithadamantus.

Teatterin tuomiovalta alkaa, missä maailmallisten lakien voima päättyy. Kun rehellisyys kullan sokaisemana puheitten palveluksessa mässäilee, kun mahtavain ilkityöt pilkkaavat sen voimattomuutta ja ihmispelko sitoo esivallan kädet, silloin ottaa teatteri miekan ja vaa'an haltuunsa, kutsuen paheita peljättävän tuomioistuimensa eteen. Mielikuvitteen ja historian, entisyyden ja tulevaisuuden kaikki vallat ovat sen viittaukselle alttiina. Runouden kaikkivaltias ääni kutsuu esille ammoin mullaksi maatuneita riettaita pahantekiöitä uudistamaan ilkeätä elämäänsä opiksi kauhistuvalle jälkimaailmalle. Voimattomina, kuten ontevan peilin luomat kuvat, vaeltavat vuosisatojen peljätykset silmiemme ohitse, ja kauhistuen kiroamme heidän muistoansa. Kun ei enää siveysoppia opeteta, ei uskontoa uskota eikä lakiakaan ole olemassa, on meitä vielä Medea kauhistava, palatsin portaita alas kun hän astua horjuelee, lapsen murhattuansa. Jokainen tuntee terveellistä kauhistusta, kiittäen mielessään hyvää omaatuntoansa, kun Lady Macbeth, hirveänä unissa kävelijänä, pesee käsiään ja koettaa kaikilla Arabian hyvillä hajuilla poistaa pahaa veren lemua. Yhtä varmaan, kuin silmin-nähtävä kuvaus vaikuttaa kuollutta puristavia ja laimeata kertomusta voimakkaammin, yhtä varmaan vaikuttaa teatterikin syvemmin ja kestävämmästi kuin siveysoppi ja laki. Mutta tässä se ainoastaan auttaa maallista oikeutta, vaan onpa sillä toinen, paljoa laveampikin ala avoinna. Tuhansia paheita, joiden edellinen sallii olla rankaisematta, tämä rankaisee; tuhansia hyviä tapoja, joista toinen ei virka mitään, käskee teatteri noudattaa. Tässä se kulkee viisauden ja uskonnon jälkiä. Näiden puhtaista lähteistä ammentaa se opetuksiaan ja esikuviansa, pukien ankaran velvollisuuden ihanaan, viehättävään asuun. Niillä ihanilla tunteilla, päätöksillä, tuskilla se täyttää rintamme, mitä taivaallisia perikuvia asettaakaan se meidän harrastuksillemme! — Kun Augustus, lempeäluontoinen, jalo kuin ne jumalat, joita hän kunnioitti, ojentaa kätensä petturille Chinalle, joka jo luuli lukevansa kuolemantuomion hänen huulillaan, ja sanoo: "olkaamme ystäviä, China! —" kukapa katsojista ei sellaisella hetkellä, ollakseen jalon roomalaisen kaltainen, mielellänsä tahtoisi puristaa verivihollisensa kättä? Kun Franz von Sickingen matkatessaan ruhtinasta kurittamaan ja taistelemaan vieraan oikeuden puolesta, äkkiarvaamatta taaksensa katsahtaen näkee savun nousevan linnastaan, johon hänen vaimonsa ja lapsensa jäivät avuttomiksi, ja hän — sanaansa pitääkseen, jatkaa matkaansa — kuinka suuri on silloin ihminen — kuinka pieni ja halpa tuo peljätty, vastustamaton sallimus!

Yhtä miellyttävinä kuin hyvät avut näkymällä kuvautuvat, yhtä ilkeiksi paheet sen pelottavassa peilissä näyttäivät. Kun avuton heikkomielinen Lear kuningas tuona myrskyisenä yönä turhaan kolkuttaa tyttärensä asunnon ovea, repii valkeita hiuksiaan, ripotellen niitä tuuleen, kertoo raivostuneille elementeille, miten julma hänen oma Regan on ollut, ja kun hän lopulta tuskan vimmassa puhkeaa näihin kauhistaviin sanoihin: "minä olen antanut teille kaikki!" kuinka inhottavalta näkyy meistä kiittämättömyys silloin, miten juhlallisesti vannommekaan lapsellista kunnioitusta ja rakkautta!

Vaan vieläkin avarammalle ulontaa teatteri vaikutuspiirinsä. Missä uskonto ja laki pitävät ihmistunteiden tarkastamista itsilleen halventavana, siinä työskentelee teatteri vielä sivistykseksemme. Yhteiskunnan menestystä haittaavat yhtä usein hullumaisuudet kuin rikoksetkin. Kokemus, yhtä vanha kuin maailmakin, opettaa, että ihmiselämässä usein suurimmat tapaukset riippuvat hienoimmista, vähimmin huomattavista asianhaaroista ja että meitä, tekojen syitä tutkiessamme, kymmenin kerroin naurattaa, ennenkun kerrankaan kauhistumme. Luetteloni pahanilkisistä ihmisistä lyhenee päivä päivältä ja hullujen lukumäärä kasvaa kasvamistaan. Kun jonkun sukupolven koko siveellinen turmelus on alkuansa yhdestä ja samasta lähteestä, kun kaikki rajattomiksi kypsyneet paheet, mitkä sitä ikänänsä häväisevät, ovat ainoastaan jonkun ominaisuuden eri muotoja tahi korkeampia asteita, jota ominaisuutta kaikki lopulta yksimielisesti nauramme ja rakastamme, niin miks'ei luonto toisessakin sukupolvessa samoin kehkeytyisi? Minä tiedän vaan yhden ainoan salaisen keinon, jolla estäisi ihmisiä pahenemasta, ja se on varjella hänen sydäntänsä heikkouksista. Tätä vaikutusta voimme odottaa paljon teatterilta. Se se on, joka hullujen edessä pitää peiliä ja saattaa niiden tuhansia eri ilmiöitä terveellisen pilkan voimalla häpeämään. Mitä se edellisen mukaan liikuttaen ja kauhistuttaen vaikutti, saa se täällä (kenties pikemmin ja varmemmin) pilalla ja ilkulla aikaan. Jos tahtoisimme arvostella huvi- ja murhenäytelmiä niiden vaikutuksen suuruuden mukaan, niin ehkäpä kokemus antaisi edellisille etusijan. Pilkan ja halveksimisen loukkaava vaikutus ihmisen ylpeyteen on tuntuvampi, kuin inhon herättämä mielipaha omassatunnossa. Meidän pelkurimaisuutemme piileksen sitä, mikä kauhistaa, mutta juuri sama pelkurimaisuus antaa meidät pilkan tutkaimille alttiiksi. Narrien parantelemiseen vaaditaan omituista hienompaa aistia, jota ei missään niin paljon kuin näyttämöllä harjoiteta. Kenties annamme jollekin ystävällemme luvan hätyyttämään tapojamme ja sydäntämme, mutta vaivalla suomme hänelle ainoankaan pilkkanaurun anteeksi. Rikoksemme sallivat tarkastajan ja tuomarin, pahat tapamme tuskin todistajaakaan. — Teatteri yksin saattaa leikkiä laskea heikkouksistamme, koska se säästää arkatuntoisuuttamme, eikä huoli siitä, kuka tässä oikea narri on. Punastumatta näemme naamarimme putoavan ja olemme mielessämme kiitolliset tuosta lempeästä muistutuksesta.

Vaan teatterin suuri vaikutus ei ole tähän vielä läheskään päättynyt. Enempi kuin mikään muu valtion julkinen laitos, on teatteri käytännöllisen viisauden koulu, kansallisen elämän opas ynnä pettämätön avain ihmissydämen salaisimpiin pohjukoihin. Myönnän tosin, että itserakkaus ja omantunnon paatumus useinkin tekevät mitättömiksi sen parhaimmatkin vaikutukset, että vielä tuhannet paheet häpeämättä julkeavat rehennellä sen peilin edessä, tuhannet hyvät tunteet kimmoavat voimattomina takaisin katsojain kylmiltä sydämiltä, luulenpa vielä lisäksi, ettei Molièren Harpago vielä ole yhtään koronkiskuria parantanut, että itsemurhaaja Beverley lienee harvoja virkaveljistään palauttanut hirveästä pelin-himosta, ettei Karl Moor'in kamala ryövärihistoria tee maantiellä kulkemista paljoa turvallisemmaksi — mutta jos supistammekin tätä teatterin suurta vaikutusta, jos olisimme kyllin kohtuuttomat sitä kokonaan kieltämäänkin — kuinka äärettömän paljo voimaa sillä kuitenkin vielä on jälellä! Jos ei se paheitten määrää voi lopettaa eikä vähentääkään, niin saattaahan se kuitenkin meitä niitä tuntemaan. — Näiden riettaiden, näitten hullujen kanssahan on meidän eläminen. Meidän täytyy heitä välttää taikka vastustaa; meidän pitää heidät hävittää taikka sorrumme itse. Mutta nyt he eivät enää voi äkkiarvaamatta karata päällemme. Me olemme valmiit heidän hankkeitaan vastustamaan. Teatteri on meille ilmoittanut salaisuuden, miten voimme heidät huomata ja tehdä vain ilmoittamattomiksi. Sepä riisti ulkokullatulta taidokkaan naamarin, näyttäen meille verkot, joihin kavaluus ja viekkaus olivat meitä kietoa. Se tuopi ilmiin petoksen ja vääryyden niiden mutkikkaista sokkeloista, paljastaen näitä hirvityksiä päivän valolle. Mahdollista on, ettei kuoleva Saara himojen orjaa peljätäkään, etteivät rangaistun viettelyksen kuvat voi hänen hehkuansa kylmettää ja että joku juonikas vehkeilijätär mielii todenperään tämän vaikutusta vastustaa — onpa kuitenkin onnellista, että pahaa aavistamaton vilpittömyys jo tuntee hänen kujeensa, että teatteri opetti epäilemään hänen valojaan ja vapisemaan hänen hyväilyksistänsä.

Ei ainoastaan ihmisiä ja ihmisluonnetta, vaan kohtaloakin saattaa teatteri meidät tarkkaamaan, opettaen meille tuota suurta onneemme tyytymisen taitoa. Elämämme juoksussa on sattumuksella ja suunnitelmalla yhdenarvoinen osa; jälkimäistä me ohjaamme, edellisen alaisiksi täytyy meidän ehdottomasti antautua. Kylliksi siis voittoa meillä, kun välttämättömät kohtaukset eivät tapaa meitä hämmästyneinä, koska rohkeutemme ja neromme ovat semmoisissa ennestään harjaantuneet ja sydämemme on karaistu iskua vastaan. Teatteri esittää meille ihmisellisten tuskain moninaisia kohtauksia. Taitavasti se vie meidät outoihin ahdistuksiin ja palkitsee meitä hetkellisestä tuskastamme suloisilla kyyneleillä ynnä oivallisella rohkeuden ja kokemuksen kasvaimella. Siinä seuraamme hyljättyä Anadnea Naxon läpi, laskeumalla hänen kanssaan Ugolinon nälkätorniin ja astumme hirveälle mestauslavalle kuuntelemaan hänen seurassaan kuolon juhlallista hetkeä. Siinä kuulemme luonnon julkisesti ja vastustamattomasti todeksi vakuuttavan, mitä sielumme hiljaisena aavistuksena tunsi. Toverin holvissa petetty lemmikki tuntee kuningattarensa suosion itseltään kadonneeksi. — Nyt, kun kuolema on silmäin edessä, kadottaa tuskaantunut Moor koko kavalan sonatillisen viisautensa. Ijankaikkisuus laskee erään vainajan ilmoittamaan salaisuuksia, joit'ei kenkään elävä voi tuntea, ja huoleton pahantekijä kadottaa viimeisetkin kauheat juonensa, kun jo hautakin rupeaa kielittelemään.

Mutta teatteri ei ainoastaan saata meitä tuntemaan ihmisten kohtaloita, vaan se opettaa meitä vielä kohtuullisiksi onnettomia kohtaan ja lempeiksi heitä tuomitessamme. Ainoastaan koko hänen tuskansa syvyyden mitattuamme, saamme lausua hänestä päätöksen. Ei liene ilkeämpää rikosta kuin varkaan — vaan tuomitessammekin vuodatamme sääliväisyyden kyyneleen, kun näemme sen hirveän ahdistuksen, jonka vallassa Edvard Ruhberg täytti tekonsa! — Itsemurhaa inhoamme yleisesti rikoksena; mutta kun näemme, miten Marialle raivoisan isän uhkauksilla kiusattuna, rakkauden ahdistamana ja luostari-muurien hirmuisuutta peljäten tyhjentää myrkkymaljan, kukapa meistä silloin tahtoisi tuomita nurjan perusaatteen surkuteltavaksi uhriksi joutuneen? Ihmisyys ja kärsivällisyys alkavat kohota aikamme vallitseviksi perusaatteiksi; niiden säteet ovat tunkeuneet aina oikeussaleihin ja vielä edemmäksi — meidän ruhtinastemmekin sydämiin. Kuinka suuri osu tästä taivaallisesta työstä lieneekään luettava teatterin ansioksi? Sehän saattaa ihmiset ihmisen tuntemaan ja ilmaisee sen salaisen konehiston, joka käyttää hänen toimiansa.

On eräs omituinen ihmisluokka, jolla on suurempi syy kiittää teatteria, kuin kellään muulla. Siellähän maailman suuret saavut kuulla, mitä eivät koskaan tahi ani harvoin kuulevat — totuuden; täällä he näkevät, mitä eivät koskaan muuten näe — ihmisen.

Niin suuret ja moninaiset ovat hyvän teatterin ansiot siveellisestä valistuksesta; eivätkä ne ole pienemmät koko ymmärryksen kehityksenkään suhteen. Näillä korkeammillakin aloilla osaa vasta mielevä järjen mies ja innokas isänmaan rakastaja sitä oikein hyödykseen käyttää. Hän silmäilee ihmiskuntaa, verraten kansat keskenään sekä vuosisadat toistensa kanssa ja havaitsee, miten suurempi kansanluokka on vaipunut ennakkoluulojen ja arvelujen kahleisin, jotka aina vastustavat sen onnellisuutta — miten totuuden puhtaammat säteet valaisevat ainoastaan muutamia yksityisiä, jotka ovat tuon pienen voiton kenties koko elämänsä kustannuksella ostaneet. Millä tavalla voi viisas lainsäätäjä tehdä koko kansan niistä osalliseksi?

Teatteri on yhteinen valtasuoni, johon kansan ajattelevista, paremmista jäsenistä virtailee viisauden valo, leviten sieltä suloisina säteinä koko yhteiskuntaan. Oikeampi käsitystapa, valistuneemmat periaatteet, puhtaampi tunto virtaavat siitä koko kansan suoniin; raakuuden, pimeän taikauskon sumu hajoaa, voittavaa valoa pakenee yö. Näistä monista paremman teatterin oivallisista hedelmistä tahdon ainoastaan kahteen viitata. Kuinka yleisesti on muutamina viimeisinä vuosina ruvettu sietämään eri uskontoja ja kirkkokuntia. — Jo ennenkun juutalainen Nathan ja Saladin sarasenilainen saattoivat meidät häpeämään, saarnaten sitä taivaallista oppia, ettei tyytyväisyys Jumalassa riipu yksistään siitit, mitä me arvelemme hänestä — jo ennenkun Joseph II vastusti hurskaan vihan peljättävää lohikäärmettä, istutti teatteri ihmisyyttä ja laupeutta meidän sydämiimme, kammoittavat kuvaukset pappein pakanallisesta julmuudesta opettivat meitä uskonnollista vihaa välttämään — ja tämänpä kauhean kuvastimen edessä pesi kristillisyys itsensä puhtaaksi häpeäpilkuistansa. Yhtä onnellisella seurauksella voisi teatteri vastustaa kasvatuksellisiakin erhetyksiä; on vielä odotettavana näytelmäkappale, jolla olisi sisältönä tämä merkillinen aine. Mikään seikka ei ole seurauksiltansa valtiolle tärkeämpi kuin tämä, ja kuitenkaan ei yksikään ole niin alttiiksi annettu, niin rajattomasti hairausten ja kansalaisten kevytmielisyyden saaliiksi jätetty. Ainoastaan teatteri voipi oikein liikuttavasi! kuvailla meille leväperäisen kasvatuksen surkuteltavia uhria; siinä isämme oppisivat luopumaan itsepintaisista menetystavoistansa, äitimme järjellisemmin lapsiansa rakastamaan. Väärät käsitykset eksyttävät parhaimmankin kasvattajan sydämen; paljoa pahempi sitä, jos he vielä menetystavallansa rehentelevät ja perusohjeittensa mukaisesti saattavat heikot kasvajansa, ihmisrakkauden laitoksissa ja ansarissa perikatoon.

Samalla menestyksellä voi teatteri — jospa tämän tajuaisivat ruhtinaat ja valtion esimiehet — ojentaa kansan harhaluulot hallituksen ja hallitsijan suhteen. Lainsäätävä valta puhuu siinä vertauksissa alamaisille, puhdistaen itsensä heidän syytöksistään jo ennenkun ne ilmi tulevatkaan ja tukahduttaen heidän epäilyksensä varsin huomaamattomasti. Yksin teollisuus ja keksintö-aistikin vilkastuisivat teatterin vaikutuksesta, kun vaan runoilijat pitäisivät velvollisuutenaan olla isänmaanystäviä ja valtio alentaisi itsensä heitä kuulemaan.

En voi mitenkään olla huomauttamatta siitä, miten mahtavasti hyvä vakinainen teatteri vaikuttaa kansallishenkeen. Kansallishengeksi nimitän jonkun kansan mielipiteitten ja taipumusten yhtäläisyyttä ja sopusointua niissä asioissa, joista toinen kansa ajattelee ja tuntee eri tavalla. Ainoastaan teatterin on mahdollista tämmöistä yksimielisyyttä synnyttää suuremmassa määrässä, koska se liikkuu kaikilla ihmistiedon eri aloilla, näyttää elämän erilaiset asemat ja valaisee sydämen syvimpiä kammioita; koska se yhdistää itseensä kaikki säädyt ja kansan-luokat, vaikuttaen siten suoranaisesti ymmärrykseen ja sydämeen. Jos kaikissa teatteri-kappaleissa vallitsisi sama pääjuoni, jos runoilijamme olisivat keskenään yksimieliset ja yhdistyisivät vahvaan liittoon tämän tarkoituksen saavuttamiseksi — jos heitä kirjoittaessaan johtaisi ankara valinta ja he käyttäisivät kynäänsä ainoastaan kansallisten asiain esittämiseen — sanalla sanoen, jos näkisimme sen päivän, jolloin meillä olisi kansallisteatteri, silloin me olisimme oikea kansa. Mikä sitoi kreikkalaiset niin vahvasti toisiinsa? Mikä veti kansaa niin vastustamattomasti teatteriin? Ei mikään muu kuin näytettävän kappaleen isänmaallinen sisältö, kreikkalainen henki, yli kaiken käyvä harras osanotto valtion toimiin, teatterista lähtevä korkeampi ihmisyys.

Teatterilla on vielä eräs ansio, jonka sitä mieluummin otan puheeksi, koska arvelen, että vastustajat jo ilman sitä ovat voitetut. Mitä tähän asti on sanottu sen todistukseksi, että näytelmälaitos suuresti vaikuttaa tapoihin ja sivistykseen, oli epäiltävää — vaan että se kaikista ylellisyyden keksinnöistä, kaikista seuraelämän huvituksista ansaitsee etusijan, ovat itse sen vastustajatkin myöntäneet. Mutta tämän suhteen toimittaa se enemmänkin kuin tavallisesti luulemme.

Luonnollisesti ihmiset eivät kestä lakkaamatta ja ijäti askareittensa piinapenkillä, aistimien kiihoitus kuolee, saatuansa tyydytystä. Ylenmäärin aineellisilla nautinnoilla ravittuna, väsyneenä pitkästä ahkeroimisesta, alinomaisen vaikutushalun kiihoittamana haluaa ihminen korkeampaa, valittua virkistystä, taikka vaipuu hän hillittömänä raakoihin huvituksiin, jotka jouduttavat hänen turmiotansa ja rikkovat yhteiskunnan rauhaa. Hurjaa mässäämistä, turmelevia peliä, tuhansia joutilaisuuden siittämiä mielettömyyksiä ei voi välttää, ellei lainsäätäjä tiedä ohjata kansansa taipumusta. Virkamies, jalosti uhrattuaan elämänsä valtiolle, on vaarassa joutua surkean ikävä-taudin valtaan — oppinut alentuu tylsistyneeksi pedantiksi, alhaiso eläimeksi. Teatteri on silloin laitos, jossa hauskuus liittyy opetukseen, lepo ahkeroimiseen, ajanviete kehitykseen, joss'ei yhtä sielun voimaa jännitetä toisten kustannuksella, eikä huvitus kokonaisuuden sopua häiritse. Kun murhe kalvaa sydäntä, kun alakuloisuus myrkyttää yksinäisiä hetkiämme, kun maailma askareillensa näyttää meistä inhoittavalta, kun tuhannet paheet painavat mieltämme, uhaten työtä tehdessämme tukehduttaa tunteellisuuttamme, silloin ottaa teatteri meitä vastaan — siinä teko-maailmassa uneksimme todellisen pois, palajamme taas omaan itseemme, tunteellisuutemme herää, terveelliset kiihkot järkyttävät nukkuvaa luontoamme, saattaen veren suonissamme kuohahtamaan. Tässä kurja, toisen surua itkien, samalla lievittää omaansakin. — Ilosta hurmautunut selviää ja huoleton huolestuu. Tunteellinen vennokas karaistuu mieheksi, tunteet elähdyttävät täällä julmurinkin raakaa mieltä ensikerran. Ja vihdoin, mikä loistava voitto sinulle, luonto! — sinulle, niin usein maahan tallatulle, niin usein jälleen nousseelle! — kun ihmiset kaikista maista ja ilman-aloista ja säädyistä, riisuttuansa kaikki teeskentelyn ja muodin kahleet, vapautetuina kaikista kohtalon ahdistuksista ja veljistyneinä kaikkia yhdistävän myötätuntoisuuden kautta sekä yhdeksi sukukunnaksi jälleen kokouneet, unhoittavat itsensä ja maailman ja lähestyvät taivaallista alkuperäänsä. Jokainen yksityinen nauttii kaikkein riemusta, mikä voimakkaana ja jalostuneena sadoista silmistä häneen loistelee, ja hänen rintaansa kohoittaa yksi ainoa tunne — hän tuntee olevansa ihminen.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PEKAN NAIMAPUUHAT ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.