The Project Gutenberg eBook of Eri asein: Valikoima runoja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Eri asein: Valikoima runoja Author: August Strindberg Translator: Aarni Kouta Release date: March 6, 2021 [eBook #64713] Language: Finnish Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ERI ASEIN: VALIKOIMA RUNOJA *** E-text prepared by Tapio Riikonen ERI ASEIN Valikoima runoja Kirj. AUGUST STRINDBERG Suomentanut Aarni Kouta Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1914. SISÄLLYS: Laulajat! Eri asein. Sydänkesä: Purjehtimassa. Lauantai-ilta. Aamu. Myrskyjä: Maanpako. Auringonlasku merellä. Katukuvia. Pilvilinnoja. Kolminaisuudenyö: Lapset laulavat. Chrysaetos. Näin unta. Raskaat, autiot illat. Ulommaisella niemellä. Hollantilainen. Semele. Jäähyväiset elämälle. LAULAJAT! Laulajat! Miten kauan tahdotte kehtolaulua laulaa ja helyjä, tiukuja nuorelle polvelle helistellä? Yhä vielä miks pulloja, tutteja tarjoatte? Te ettekö nää, miten maito nuori on koskematonna? Laps hampaat on saanut! Laulajat! Miten kauan pieniä tahdotte peloitella te kuvilla mörköjen, rääsyihin käärittyjen? Te ruosteiset haarniskat, miekat yhtehen kootkaa ja viekää ne vihdoin Museoon Pohjoismaiden katseltavaksi! Laulajat! Miks ihanteista pettyneistä vain ruikutatte? Asioista ja töistä on kullakin ajalla aatteet; ja todellisuudesta meillä on aattehemme! Te aatteillenne uskollisiksi jääkää; petä omaamme emme! Laulajat! Te korkeasta miks laulatte äänin korkein? Se korkea, jonka elämä tarjoo, on korkeinta meistä. Miks kauneuden varjoa totena pidätte vielä? Niin kauan kuin varjo on kaunis, tosi rumaa on aina. On rumuus totta! Laulajat! Serenaadit haikeat vaietkoot kuutamoyössä! Vaikk' ikkunoissa kynttilät vielä loistaa, on ihanne patjoillensa jo levolle mennyt. Tuo vanhus jo vanhahtavaksi alkaa käydä ja yörauhan vaatii! Laulajat! Yöihna jos ääntänne sorjaa ei särkenyt liene ja uusia lauluja teillä jos oppia mieli; vanha kaunotar nukkuu, te myös hänen nukkua suokaa! Me yhdessä uudelle päivälle laulamme laulun, on aurinko noussut! ERI ASEIN Don Almagro de Vicuña pöydänkattajana hovin elää, jalo suvultaan, veri vanha Kastilian, maidon-valju, hidas, heikko virtaa hänen suonissaan. Ihomaali, rautarohto ulkoa ja sisältäkin punaa veren ylhäisen. Käyttele ei miekkaa käsi, hyväeli naista liiaks, suukkoset vei miehuuden. Kohtaa yössä maurilaisen, orjan, vedenkantomiehen, synkkää vihaa hautovan. Aavikon ol' vapaa poika muinen, raivas maan ja palkaks sai vain haudan harmajan. "Seis Hidalgo! Miekka esiin! Taistoon, herra, teill' on säilä, tikari on mulla vain, vaikka kerran vertaisina tasangoilla näillä seistiin vapahina vastakkain!" Mutta punamaalin alla kelmenevi jalo herra, herpoo käsi ponneton. "Henkes kurjan säästän, orja; taisto, jot' ei tasaväin käydä, kunniaton on." "Teidän isänne, Hidalgo, meidän kirkkaat miekat mursi, käsistämme aseet vei. Pirstaleet vain kokosimme, hioimme ne hampain, siksi pitkä orjan miekka ei! Tikarikin lienee säilä, suvultansa yhtä ylväs kuin on sinun miekkasi. Se on tyrannien surma, siihen sortui Caesar, konsa maailmaa hän uhmaili!" Mutta jalo herra selän kääntänyt on orjallensa ylpeästi poistuen. Vaippa kasvoilla hän kulkee, likaisinta rantakujaa ylvähästi astellen. Siellä silkkinaamiossa Josephia etsii, joka myrkynsekoittaja on. -- "Djeddur, maurilainen orja!" -- "Hyvä, herra! Tunnen miehen!" -- "Mitä maksaa?" -- "Kolikon!" SYDÄNKESÄ PURJEHTIMASSA. Pidä lujasti mastosta kiinni, nyt tuuli käy vastahan. Sinihäilyvän harsosi näen ja tukkasi hulmuavan! Sun häilyvän harsosi näen ma lomassa mastojen, siniviirinä taivaan se liehuu, ja läikkänä laineiden. Ma kymmenen vuotta sitten enskerran sen kohtasin, oli taistelut suuret, mut suurin on rakkaus kuitenkin! Kuningattaren-kadulla silloin kesäauringon paahteessa me toisemme kohtasimme katukäytävän hiekalla. Väkijoukkohon sitten sa häivyit ohi suurien kauppojen, pian vaikeni narina kengän, ja kahina laahuksen. Yli hattujen, päivänvarjoin siniharsosi leijaili, ja ihmisvirtahan vaipui, mi pois sen kuljetti. Ma löysin sen kuitenkin jälleen, ja mastoni huippuhun sen nostin aina, kun aloin ma myrskyssä taistelun. On häilyvän harsosi sini yhä vieläkin siintävin, sama ei, mut iäti sama se mulle on sittenkin. Pidä lujasti mastosta kiinni, vaikk' kuohuja pelkää et. Me myrskyjä uhmaamme, mutta on kotona pienoiset! LAUANTAI-ILTA. Tuuli uinuu, peilityynnä lepää lahti, mylly nukkuu, taukoo airon tahti. Karja kulkee kohti vihannoivaa hakaa, saapuu lepopäivän rauha vakaa. Lintuparvi painuu metsän syliin; kuuluu vetopelin ääni kyliin, tytöt kuistin, pihan puhdistavat, kukat kastellaan ja taimilavat. Nojaa kukkapenkereitä vasten tulpaanien alla nuket lasten. Pallo ruohistohon piiloon kieri, torvi vesitynnyrihin vieri. Vihreet luukut suljetut jo ovat, salvat ovella ja lukot kovat, sammunut on viimeinenkin valo, kohta unessa on koko talo. Kesäöiseen hämyyn seutu hukkuu, talon vanha tuuliviiri nukkuu, mutta rannalla soi pauhu hyrskyn; maininki vain menneen viikon myrskyn. AAMU. Metsät ja luodot kimmeltäin hehkuvat hohteessa aamun, leyhyy läntinen maalta päin, taivas poutaa tietää. Kahvikeittiö kuistilla hiljaa poristen kiehuu, talo vielä on unessa, herra jalkeilla yksin. Nauttii kahvin ja polttelee nojatuolissa rouvan, paperit salkkuun lukitsee ja poistuu vallan hiljaa. Kasvitarhaan poikkeaa, lavoja, penkkejä tutkii, oksat karsii ja puhdistaa, matoja kaalista poimii. Lähtee vuorelle nousemaan, kuusikko pihkalle tuoksuu, tupa, valkea nurkiltaan, alhaalla laaksossa puuntaa. Siellä rinnalla äityen lapsoset vielä uinuu, heille lentosuukkosen heittää ja metsään painuu. Orvokin poimii ja kieloja, teiri viidassa soipi, orava keinuu oksalla, tavi parkuu suolla. Lahtimajansa lempeän varjoon rannalle rientää. Päivä ja läikkyvät laineet! hän siell' ivalauluja laatii! Rientää sitten kotia, lapset käy suudeltaviksi, iva heitä ei tarkoita, kilttejä ovat he siksi! MYRSKYJÄ MAANPAKO. (1876). I Ajuri, aja, ma jotta joutuisin veljelliseen pääkaupunkiin, jossa merkillinen läsnäoloni kunnioittaisi Norjan uskollista kansaa. Ajoneuvoissa kolisevissa, hurraahuutojen vaietessa, liittolippujen levätessä, annan gudbrandsdalilaisen yksivaljakon itseäin vetää Kaarle Juhanan katua ylös. Rinteellä linnanmäen minut veljeskuningas vastaanottaa kädessä hattu, mut virkakunnitta, sotilaitta ja poliiseitta, selässä polvia notkistavaisen, perustuslaillisen oikeistolaisen hevosen, mi kumartaa mulle vasemmistolaiselle! Imarreltuna, liikutettuna vastaanotosta loistavasta käsken ajurin ajaa jotakin syrjäkatua pitkin toisen luokan majataloon, johon matkalaukkuni mitättömän sekä tunteeni kätkeä saisin. * * * Frognersseternin näkötornista katselen sinua, uljas Norja. Ma näen tunturisi kuin äreät metsäsian selät, missä kuusikko harjasten lailla nousee vuossataisvääryyttä vastaan ja valtiomuotoa puolittaista, vastaan perhesovinnaisuutta, perinnäisluulojen valtaa vastaan. Ja vuorenrotkossa, rannalla vuonon näen uskollisien norjalaisten poliisikonttorin, kirkon ja valtion varastoaitat, puhdasoppisen Kristianian. Ma pimeän Aulasi näen, virkamiessynnytyslaitoksen latinan myrkyttämine seinämaalauksineen, missä pitkäkorvaiset Marcellusnaamat lukevat lakia, laativat yleisillä varoilla kunnianloukkausjuttuja. Ma matkahallitsijan, kuninkaallisen matkahallituksen hotellin näen, ja mun terävä silmäni löytää myös sinut, sa hullunkurinen huvimajalinna Oscarshall, jonne vapaa kuningas vapaan kansan on sulkeutunut Jumalan vapaassa luonnossa. Ja ma näen sun harmajat seinäs, Suurkäräjätalo, asioita miss' suuria pohditaan, raskaana niinkuin Dovrekirkko, jossa luonnonäänet vielä puhuvat outoa kieltä kultuurin kastraateille, jotk' eivät äidinkieltänsä taida. Ma näen myös sinut, Akershusin linna, jossa Kruppin tykit puoltavat kuningasvaltaa sun vapauttas vastaan, Norja, jota itse sa puollat, sinä itse ja tunturisi! Ma kaduilla näen sun uppiniskaiset poikas, Norjan kansa, lainvääristäjäin kulkevan näen ma jalkakäytävillä sinun, isännän, polkiessa vain mukulakiviä liassa kadun. Mut en näe suuria miehiäsi, maanpakolaisia, jotka niin suuria ovat, ne että meillekin riittäis ruotsalaisille suunnattomille! Mut heidän äänensä kuulen, kuten nuoruudessa sen ennen kuulin, ja kun he huutavat mannermaalta, niin pimenee vuono, ja Gaustatunturi säihkyy ja kaikuen vastaa. Sa peitä pääsi, pronssikuningas vanha, päälakeesi rakehet lyövät, sa hevosen laukata anna, lumivyöry on läsnä, mi pakoon sun ajaa. lakeijat kirkukoot silloin latinankielistä veto'ansa, talonpoikien huutoon se hukkuu, kun he huutavat: "Herra hallitkohon!" II Idän aurinko loistaa valkeihin kallioihin, ja etelästä ma äänen kuulin, mi haastoi ja lausui: Kirottu! Kirottu ollos, sa Englanti, niin liidun-valkea päältäpäin kuin valkeeksi sivuttu hauta, mut sisältä musta, niin nokisen musta kuin kivihiiliproomu, mi ankkuroitu on Pohjanmeren ja Atlantin väliin. Kirottu ollos, sa tukkukauppiassaari, sun vähittäismyynti-valtiotaitosi Kirottu olkoon Lord Beaconsfield, mi nimessä ihmisrakkauden hoiti välitystointaan välillä Aasian, Europan kuin oikea kauppamatkustaja! Kirottu olkoon kirkkosi pyhä, tosi-naisesi kirotut olkoot, sun sukkaa kutovat, teetä hörppivät oikeat naises! Kirotut olkoot Tauchnitz-romaanisi, lähetystalosi, pelastusarmeijasi! -- Mutta ma pohjasta vastasin, lausuin. Sa nokinen, valkea Albion! Sun syntisi vaikka veriruskeat oisi kuin paahtopihvisi, vaikka sun sydämes ois musta kuin hiili, niin minä, mahtava maanpakolainen, tartun liituvarastoosi ja vedän viivan suurien velkojes yli suurella mustalla taulullas; en siksi, että mun pimittänyt ois Pale-Alesi oiva ja partaveitsesi mainiot; ma sulle anteeksi annan Itä-Intian syntisi, Afrikan rikokset ja Irlannin konnantyösi; ma sulle, Englanti, anteeksi annan, en itsesi vuoksi, vaan Teidän vuoksenne Dickens, Darwin, Spencer ja Mill! III Siis vihdoinkin Havre de Gracessa sinut saavutimme, sa poistuva kesä, ja mätäkuunlämpö, ensiluokan höyrylaivalla, vauhdilla kahdentoista solmun. Terve, Havre, Normandian Gosen Jumalan armosta! Terve, Ostende-osterit, ja Chablis-viini. Ja kymmenin kerroin terve teille, meloonit keltaiset, sinipunervat artisokat, rypäleet ruskeat, tulenkarvaiset tomaatti-heelmät! Terve, Café Tortoni, monopoolisikaris, terve, terve, sun kahvisi musta! Papukaijat, suukkonen teille, mesilinnut, teillekin, jotka Läns'-Intian kävijät matruusit sivistymättömät toivat Brasiliasta! Akaasiat, käteni tässä, myös teille, te plataanit leveälehdet, jotka suuria aivojani estätte päivän paahtamasta! Kas tässä jalkani, kengänkiillottajat, ja vihannes-eukot! Sylinantini sulle, oi suvi, mi pakenit häpeällisesti vanhasta Ruotsista aivankuin minä! Et sietänyt varmaan ilmanalaa, sa pohjan avioton lapsi, sa suven ja auringon poika. Mun kunnioitukseni, min velkapää säätyläismiehenä olen, mun ruotsalaisen-ryömivä kunnioituksein sun keltaista moskaasi kohtaan, kunnianarvoisa Seine, katuojista, laskutorvista juosseen kirjeenvaihtajain ihannoiman, naisnäyttelijöitä palvelevaisen, maanpiiriä parantavaisen Parisin; sinut nähnyt oon, Seine, miten uomassas ryömit kuin jättiläisankeriainen; pois syntisi pestäkses, Parisin kloakkisynnit maailmanmeressä! Sinut nähnyt oon, Seine! Nyt Parisin nähdä ma tahdon -- ja elää! IV Nouse ja julista! Sukulaisille, vihollisille, maanpiirille kadehtivalle, mun silmäni että on sulosi nähnyt, hapankaalille, kinkulle haiseva, vaunuja vilisevä, kylteistä kiiltävä, lokakuun-likainen Parisi! Olen viimeistellyt sivistykseni huolestetun, näet öljytaulusi nähnyt olen, Louvre! Ja Milon Venuksen eessä oon ollut selälleni lentää! Pelastettu on kunniani, näet kuivaa mulla on ollut Théâtre Français'ssa, ma yhteiskunnalle sivistyneelle voin antaa hansikaskäteni, sillä Helenana kauniina nähnyt olen Madame Judic'in! Mun hyveeni kiistanalainen on eittämätön, kun tanssinut Bal Bullier'ssä oon ylioppilasmetresseiden kanssa, ja nähnyt heidän sukkanauhansa pyörteessä silkkikaulaliinain ja Talmiketjuin. Nyt arvoni oppineena on varma, kun puoli tuntia kysellyt olen Bibliothèque S:te Geneviève'ssä Gothan Missalea olematonta. Tasavalta-intoa elvyttänyt on minussa rauniot Tuileriain. Mutta mun kirottu vanha syämein on yhtä sivistymätön, yhtä oppimaton ja paatuneen kurja kuin ennen. Sa vanha, kelvoton sydän. Savustettavaksi oon kuitenkin vienyt St. Germain L'Auxerrois'han sinut, sua Marly-le-Roi'ssa oon tuulettanut Montmartressa saanut oot hyvää viiniä, huonoja naisia, kävelyttänyt oon sua Champs-Elysées'ssa, Palais-Royal'issa syönyt oot hyvin! Mitä tahdot sa vielä, ajanriennoille vieras, vanhanaikainen, tasalle ajan pyrkivä sydämen-kurjuus! Mitä tahdot sa vielä? Ahaa, sydän vilpillinen, sa kaipaat ja taistelet. Sa kaipaat tuota rumaa maata, jolla on kauniit silmät, jokapäiväistä hävyttömyyttä sa kaipaat, joka lauantaista tuhmuutta, sa kaipaat kaukaista viinamaata, ylvästä olut- ja viinamaata, sen Europan kuuluja kaakeliuuneja. Sa huokaat vapautusta punaviinistä väärennetystä, kukkakaalista pahentuneesta ja kastanjoista poltetuista. Tunnusta, sydän! Tasavaltaa et rakasta vanhoillista, sa kaipaat Kaarle kahdettatoista! Ma kuulen, sydän, kuinka sun lämsäsi lyövät, paukkuvat ovien lailla. Ja ma kuulen, sydän, vinkunaa, paukutusta, kuten piironginlaatikot vinkuu, ja pakkalaatikot paukkuu, kun matkalle aiotaan. Tunnusta, sydän: Sa olet jo matkatavarat koonnut ja piletin ostanut ehkä! Ma tiedän, että sen tehnyt oot, sydän! Näepäs! Näepäs! AURINGONLASKU MERELLÄ. Ma kaapelikatissa makaan "Viis sinistä veikkoa" hampaissani -- en aattele mitään. Meri vihreä on, niin tumman absinttivihreä; se on kirpeä kuin klorimagnesium ja suolainen kuin klorinatrium; se on siveä kuin jodikalium; ja unhoa, uuhetta suurista synneistä, suurista murheista meri yksin antaa ja absintti! Oi vihreä absinttimeri, oi äänetön absintti-unho, mun aistini turruta, minut unehen uuvuta kuin kerran ennen ma nukuin lukiessani kirjoitusta Revue des deux Mondes'in! Ruotsi savuna lepää, Maduro-Havana-sikarin savuna, ja aurinko yllä paistaa kuin puoleksi sammunut sikarinpätkä, ja taivaanrantoja saartaa punakellervät kalliot kuin bengaalitulet valaisten kurjuutta. KATUKUVIA 1 Aamuhämyssä autio katu ryömii, laajenee, kortteleiden halki hiljaa hapuillen kulkee, tontteja, kujia risteillen leikkaa... Toisessa kaupunginosassa tuolla kohoo, kaukana mäeksi nousee. Pilvet kiitävät päällä leijaa: taivas on alkanut, loppuu maa. Taloja harmaita rinnatusten, parvekkeita ja kaidepuita, kylttejä, leipurin-rinkilöitä; reunustoina käytävän kivet, vieri-vieressä lyhtypatsaat rauta-aitana ajotien. Katu itse kuin kulunut matto, puhdistuksessa viskattu syrjään. Harmaiden seinien sisällä nukkuu ihmiset outoja vaiheita uottain. Nornat porttien ulkopuolia vartovat, alkavat leikin julman jälleen ihmisten kohtaloilla. Mutta kiireellä kaukaisen mäen nousee pää, mi ilmassa liikkuu, kaksi kättä keppiä käyttää -- Kangastuksena kohoo näky, mies, min otsa pilviä piirtää, seisoo mäellä katua laasten; pöly pilvinä ilmaan nousee -- -- Maa ja taivas pilvessä yhtyy. 2 Syksyiltana synkkä on kuja, ikkunat puoleksi avatut ovat; syksymietteet mieliä painaa, kesä poistuva kaipuun jätti, talvi saapuva rauhan riistää, vaiheet vastaiset outoja ovat, tuska ahtaaksi rinnan tekee... Talot henkivät, kujassa ilma usmainen on kuin kipuja kantain. Mutta alhaalla kujan suussa näkyy virta ja purret, jotka sateen jälkeen purjeita kuivaa. Toisella rannalla, kauempana, kohoo pieni vihanta saari. Puiden vihreitä latvoja kultaa päivä laskeva parhaillansa, mutta kaukana, korkeammalla, siintää kaupungin ääriviivat; siellä on aurinko, töllit loistaa, tuuli käy mereltä, liehuvat liput, mutta ylinnä kirkon on torni maapallo kullattu kiireellänsä, pallo, maa kuin aurinko loistaa, säteet säihkyvät ilmaan heittää... Mutta pallon päällä on risti. 3 Synkkä mäki, synkkä talo -- synkin sentään pohjakerros alla maan ja akkunaton -- portaat ovena ja ikkunana -- synkimmässä sokkelossa surisevi sähkökone, säkeniä pyörät iskee; kätkössänsä, kammottava, koko seudun valonlähde. PILVILINNOJA Peittyvi taivas; vaeltaa pilvet vieminä tuulen hennon; kaiken päivää ne kulkea saa, illan tullen ne leimuaa lähellä lännen purppuraa -- päivän laskuhun päättävät lennon. Nyt ne nousevat leikkihin! Aukee taivahan valhetarha; pettää kulkijan huikaisevin lainakullassa kiiltävä harha. Pilvet ehtohon ruskossa luovat linnoja, raunioita; kiireellä vuoren ja alhaalla laaksossa, jossa on notkelmoita, viljavainiot aaltoaa, kohoo kaupungit kaari-ylväät, laulajat kannelta kaiuttaa, nousee tornit ja sillat ja pylväät... Pilvet muuttavat muotoaan, aukee lohduton aavikon hiekka, beduiini kiertävi ratsullaan karavaanin suojana, kupeella miekka Kosteikko tuolla ja palmupuu, pyramiidit ja kamelikarjat veden kalvohon kuvastuu... Jälleen vaihtuvat kuvasarjat, seuraa haihtuvaa jokin muu... Hajoo hehkuvat pilvenharjat, auringon suukko ne takaisin tuo, taaskin uutta ne muovaa ja luo. Maata, ah maata ma nään, kun meren myrskyävän aavalta lempeään valkamaan kiirehdän. Vehreiden rantojen varjossa rauha, keinuvat kaislat lahtien kuissa, kotoiset merkit metsien puissa, täällä on maani ja laaksoni lauha! Saareni kukkiva oi, siintävä merten taa! Nurmesi vihannoi, ah, olet unteni maa. Nään, miten vihreitä niittyjä kulkee valkeissa vaatteissa siellä lapset, laulaen, leikkien, hajalla hapset, hellästi helmaan ne toisensa sulkee. Armaita kasvoja nään; viha jos eromme syy, muista ei yksikään silmä miks kyyneltyy. Kotia kaipaan, jää elo mainen, ahdistuksesta tahdon päästä, tuskasta, kylmien sanojen jäästä -- -- -- Voi! Ne on pilviä, pilviä vainen! Pilvet korkeuden, ylhäällä leijailkaa! Maan olen lapsonen, lentää en koskaan saa! Musta pilvi toisinaan heittää kasteensa maahan ja lampena häilyy; sade on puhdas, mut loassa säilyy, taivas on suuri, mut liejussa päilyy -- Siniset peilit nyt kankahan peittää! KOLMINAISUUDENYÖ LAPSET LAULAVAT. Oi terve, kiltti aurinko, pois ajoit pohjatuulen; sa koko talven nukuit jo, taas näytät hymyhuulen. Maa lämmitä, niin kasvaa se ja antaa täydet aumat; luo lämpös lahtiin, laineille, miss' uivat lapsilaumat. Oi terve, kiltti aurinko, valaise vettä, maata; nyt helkkyy laulut, viulut jo, nyt tanssimast' ei laata. CHRYSAETOS. Mitä parvi kärtyisten varisten syyskankaalla odottaa? Puut tuulessa paljaiksi karisten ne kohta vieraiksi saa. Mitä parvi ärtyisten varisten nyt liitelee väijyen? Talon teurastusmies palan heitti kenties? Haaska jäänytkö on pajupensastohon, tahi tanssitko lie varisten? Mitä parvi ärtyisten varisten pihamaallani odottaa? Ne oksilla kiikkuvat, tuulessa liikkuvat; yöpuulla ne vaakkuvat, aamulla raakkuvat päin päivää valkenevaa. Mitä mustat koirat etsien nyt ulvovat naapurissa? Ne laukkaavat halki metsien; ne lienevät vartioina. Mitä mustat koirat laulavat? Ne laulaako kuolemaa? Ne piirissä pyörii, ja vinkuu ja hyörii, kurottaen kaulaa ne ulvoo ja laulaa... Kuonot kuumina vainuu... Nyt ulvonta murinaksi painuu, huhun huuhkat kun alottaa. Mitä huutavat huuhkajat piirissä nyt latojen harjalla, yön viima kun tuuliviirissä kadon laulavi laulua? Mitä viiri ruostunut laulaa sydänyön surusoitto kun soi? Laulu kuolonko lie? Eessä Tuonenko tie? Murhe mittaamaton? Enne kuolon se on. Yössä vainajat vaikeroi! Mitä miehet kumarat kulkevat lumikentällä? Permeillään jäniksiltä ne tien kai sulkevat nyt ollessa suojan sään. Ne hakoja viskovat, seipäitä kiskovat, viittoja tuovat; tien auki ne luovat jalaksen juosta, tohtiiko tuosta kulkea ylitse järvien jään? Mitä miehet kumarat pimeellä edustalla käy kartanon? Talonportin iskulla kimeellä lyö tuuli nyt lukkohon. Hakoja kuusien heittävät hankehen; hiutaleet heijaa, kylminä leijaa jäljet peittäen; hautaan heittäen kaiken, ah kaiken pois! Lumi on kirpeetä niinkuin suolaa se ois! Rekiä saapuu, hoilaa ja laulaa ajurit, lankee äänetön yö. Miehet ne kantaa, miehet ne naulaa... Loppu nyt lyö! Loppu nyt lyö! Kirkaisu kaikui... Kirkaisu kaikui silloin portaissa, kumisten pihain poikki kujiin ehti, kätensä risti ohikulkija vavisten paikoillaan kuin haavanlehti. Ylhäällä ikkunassa talon aution, puut paljaat allaan, kantain kynttilätä mies tuijottavi yöhön kolkkohon, ikäänkuin valaista hän aikois tätä; kuin mieletön hän pedon lailla karjuvi, min ahdas häkki veriin raateli: Chrysaetos kuollut on! Ja huuto kiirii vaikertaen kankaan yli, kunnes se kuollen häipyy pohjoiseen, mut huutoon vastaa metsän herkkä syli, nyyhkyttäen, mut lyhyeen: Chrysaetos kuollut on! Huoneissa tyhjissä hän harhaa yksin, sytyttää lamput, kruunut kaikki palamaan... Seinältä salin kylmin silmäyksin tuijottaa kuva häneen puitteistaan... Huoneista kaikista hän hakee, riehuu, hän turhaan etsii ikimennyttä, vimmasta mielipuolen veri kiehuu; ei muista hän, mit' aikoi etsiä... Hän laatikot ja kaapit penkoo, vääntää... Hän keittiöön käy halki käytävän, ja penkit, pöydät kaikki nurin kääntää... Eteiseen viimein joutuu hän. On pikku vaippa jäänyt sinne naulaan, kulunut turkis paikan osoittaa, mi hyväellen sattui poskeen, kaulaan... Nyt palaa muisti, silmä leimuaa!... Ulos yöhön... Ulos yöhön ja tuiskuun syöksyen hän juoksee ja hakee, yli ojien hyppää ja aitojen, siks kunnes on eessänsä kangas lakee! Hae! Tuollako jäljet on? Hän on suunniltaan, jalat kivihin tarttuu ja viidakkohon, lumi-usva on seinänä vastassaan... Kuin silmitön syöksyy hän tuulta päin, pyry kelmeät posket peittää jäin, vaikk' kiivaasti valtimot lyö! Käy, taikka sun yltää yö, sua kenkään ei nää, rukoustas ei kuule, kun hankehen saat hautasi valkoisen! Sa pelkäätkö jo? On taivas synkkä kuin kalmisto, kivi haudan, min kirjoitusta ei näy. Yhä yö hämärtäy. Luja ole, tai kuoloon käy! Hän joutunut on kukkuloille liki merta, miss' solkikoivut kohoo korkeat... Nyt herää muistot, sydän vuotaa verta... Tääll' usein rinnakkain he kulkivat... Puolessa pohjan -- silmään voiko luottaa? talonsa tyhjä, harmaa kohoaa, kuin juna, joka asemalla uottaa, sen ikkunoiden rivi kimaltaa! Ja hän huutaa: Jo lähtöönkö soi, häämatkalle, oi? Ma morsiamen näin harsoisen, kevätmorsiamein vihervaipassaan, ah, valkoisein, sulotuoksuvan haan olet tuomipuu, kun saapuu kukkien kuu! Elin paahteessa auringon silloin kun Chrysaetos oli mun! Ja hän laulaa: Kesäpäivä, lämmin syli sini-aallon, vehreen maan, köynnös tupaa kiertää, yli pöytämme luo varjoaan. Sylitysten uimme meren keinuvia aaltoja, vesi viilee lieskat veren sammuttavi rinnasta. Nousit, kauneutesi maahan taivutti mun jalkoihis, kerskailla tän verran saahan -- ei sua näe Nemesis! Chrysaetos!... Chrysaetos, kultakotka, ah minut säde silmies auringon vangitsi... Yli pilvien nousimme, sieltä sinut alas maahan lauluni houkutti... Sulan tempasin siivestä loistavasta, kultamusteella kirjoitin laulut -- noussehet Gehennasta, autuudeksi mi muuttuikin! Kesä-ilta... Kesä-ilta tyyni, lauha, vehreydestä pyökkien, mieliss' aurinkoinen rauha... kotiin, varjoon köynnösten... Syksy, lakkaa laulamasta linnut, metsä vaikenee, kypsä kun on kukka, vasta lehdet sitten varisee! * * * Lumikukka lähtehellä, käärme alla lehmuksen, arvoitus on keijukaisen! Se on myöskin sun ja mun! Ohi muistot kun kiitää... Ohi muistot kun kiitävät ryöpyten, etemmäksi hän kulkee tuiskusäässä meren rannalle viimein joutuen, miss' auran jäljet näkyvät jäässä -- Tie suora kuin viiva, min päätä ei näy, on ulapan halki viitoitettu; tien ylitse musta railo käy... Sen reunalle jää mies masennettu. Pimeästä kuuluu silloin loiskina, jyskinä, huohotus, puuskutus, ryskinä, ja sitten kauhun huuto loputon. Pimeästä syöksyy esiin musta peto halki jään, nostaa kuohut kylmiin vesiin, viitat tappelevat keskenään. Jää murtuen väistyy tieltä, soi sirpaleet helkkyen kuin tuhannen luutunkieltä soi myrskyssä katketen. Ohi niinkuin haavoitettu valas käy laiva ja savua puuskuttaa, kaikk' aaltojen helmaan syöksyy alas, vesi valkeena aaveena vaahtoaa. Kun aurinko noussut on.... Kun aurinko noussut on yli jään, niin miehet kumarat entävät meren rannalle tähyämään; ja varikset sinne lentävät, miss' saaliit on maukkahat. Jään reunalla koirat etsien nyt ulvoo kuin helmassa metsien, he totta ennustivat! NÄIN UNTA. Näin unta, että olin rampa ja istuin huoneessani omassa... Ma lampun punaisessa valossa näin ihmisparven, tutun piirteiltänsä. Ma lamppuun tuijotin, mut silmä vasen pianiinon luona näki soittajan; hän soitti, mutta säveltä en kuullut, vain kuuntelijain kasvonpiirteistä ma saatoin nähdä, kuinka vaihteli sävelten soinnut tummat, räikeät, mut ainoastaan soittoniekan selän ja hänen päänsä varjon liikkuvan näin nuoteilla ma hänen edessään. Mun huomioni kiintyi nuotteihin: etäällä niiden mustat ristit, kaaret muuttuivat kiemurrellen piirteiksi, joit' eroittaa ei voinut vieraistani. Ja hänen soittaessaan yhä kertyi vain ihmisiä täyttäen huoneeni sohvat, pöydät, hyllyt. Käy huone helteiseksi; ovi aukee eteiseen, se on pimeä; viel' aukee ovi ulkoeteiseenkin; näin kaasuliekin himmeän, mi heitti hohteen shakkilaudan tavoin tehdylle ruutupermannolle. Ja taempana kiemurteli portaat mahonkikaidepuineen ohitse taustan kaidan porrasikkunan. Portailla seisoi nainen solakka peitossa mustan harson, liikkumaton ja kumara kuin suru vallannut ois hänet taikka syvin epätoivo... Mun uutta uteleva silmäni luo katseen porrasikkunasta ulos... On piha pimeä, mut vastapäätä ma näen huoneuston valaistun... Damastiuutimia, loistoesineitä, ja ruokasali pöydin katetuin, vain kahdelle, mut hopeata on astiat ja kultaa pienemmät; Japanin-maljakoissa nuokkui syreeneitä tarjoilupöytä oli kukkurallaan puutarhan, meren, metsän tuotteita, mut yhtään ihmistä ei näkynyt. Langaksi punoutui katseeni, se lanka veti minut perässään, mun koko olentoni, itseni, ja tuossa tuokiossa olin siellä! Ovelle ruokasalin sokaistuna, mut arkana kuin murtovaras, jäin. Ma katsoin rääsyjäni kurjia, ja asuani sekä -- sauvojani... Ma olin niinkuin vioitettu varis, min jalat roikkuu alla lentimen. Ma häpeästä itkin... Salin ovi samassa aukeni ja nainen astui sieltä; se sama, joka seisoi portailla... Hän morsian nyt oli, säteili nuoruutta, kauneutta, hyvyyttä. Hän antoi kätensä ja katse haastoi: nyt olet mun ja minä sun. Ma polvistuin ja tunsin tuokiossa, kuink' olin kurja, perinpohjin kurja, en naisen rakkauden arvoinen. Hän hymyili ja käski nousemaan. Ma nousin, ajatelkaa, nuorena, ja terveenä, en enää rampana! Sa ootko koskaan onnest' itkenyt, kun sielu paisuu, suurentuu, ja tulvii kiitollisuustunnetta, mi kantaa kauas, tähtitarhain taa, ja kauemmaks, ei rajaa ole sillä? No niin, ma istuin vieress' armaani. Kaikk' oli mieliksein, me synnytimme, lausuimme aatteita ja sanoja, ma olin säkenöivän sukkela, me joskus aatteen lentoon kohosimme, taas sukelsimme syiden syvyyksiin; maailma, luonto, oudot onnenvaiheet selkeitä olivat kuin kirja avoin... Kaks sielua siin' yhdeks vihkiytyi... Ma mainitsin, ett' oli moitteeton armaani käytös sekä ulkoasu. Näin jotain mautonta kaikess' sentään, mi koko ajan mua kiusasi. Punainen nauha hänen olkapäätään koristi, harmillinen nauhanpätkä. Ma väkivalloin itseäni hillitsin, mut puhellessa äkkipikaa tartuin ma vastoin tahtoain ja harkinnatta punaiseen nauhaan, ilman ilkeyttä... Mut silloin, yhdell' erää, muuttui armaani, kun alta naamion hän kasvot paljasti ne julmat oli kuin Medusan, joissa jokainen piirre muuttui käärmeeksi, ja käheällä äänellä hän huusi: -- "Vai niin, sa olet turhantarkkailija, mi arvostelet, etkä ihaile?" -- "En, mutta täydelliseks sinut tahdon, jos tahran näen, niin sen pyyhin pois." -- "Sa tahranpuhdistaja, tiehes suori, jos mieleises en ole, muita saan!" -- "Sen kyllä uskon, katu avoin on! Saat sieltä monta muuta, mua et..." Nyt alkoi sanasota loppumaton, ei toinen toisen mieltä tajua; ja siitä hirvittävä riita syntyy, päämaaliton, mi taisteluksi muuttuu... Me päivät, viikkokaudet riitelimme, ja vuodet vaihtui, sammui kynttilät, aurinko yleni ja sekunnissa kuunvaihteet toinen toistaan seurasi... Havahduin toisinaan, mut nukuin taas, ja uni sekä riita alkoi jälleen. Lopulta tappelimme, sitten itkimme niin katkerasti suurta häpeäämme... Lepyimme, suutelimme, vannoimme valoja lemmen, taistelimme taas... Ma silloin ääneen huusin: "milloin loppuu, milloinka loppuu tämä helvetti?" Ei loppunut se, mutta joka yö uudistuu uni, toinen elämäni! RASKAAT, AUTIOT ILLAT Raskaat, autiot illat vaikein askelin poljin permantoa, kuulin lampun laulun, ja haikein mielin yötä vartosin ma -- koetin kiusata itseäni unten onnea etsien -- unhoa, jossa mun elämäni liekki lepäisi hetkisen. Kuinka astun ja aika kiitää, ulos yöhön ma tuijotan, jossa varjot väikkyvät liitää, kangas näyttävi loppuvan. Kaukana tuolla, miss' alkaa salo, liekki voimakas loistetta luo, suruisasti sen välkkyy valo, niinkuin kerran tehty ois tuo vilkkutorniksi, vaikka varmaan mielikuvaksi tiedän sen; sillä laidassa kaupungin harmaan taloryhmä on pienoinen. Niin ma mietin, kun kaiket illat valon vilkkuvan siellä nään: kohtalosta käy kohtaloon sillat -- toisin ei ole täälläkään. On kuin silmäni kumartuneen olennon siellä nähnyt ois, joka kaikkensa unhoon, uneen vaihtaa kernaasti tahtois pois. Outo mies, joka peität valon, huomaatko lamppuni liekintää? Sulle tervehdys Punaisen talon, sinua katson kuin ystävää. Kulje en yksin, seurasi riittää, toisten luokse on ummessa tie; pimeys meidät yhtehen liittää, mut emme kohtaa. Se parhainta lie! ULOMMAISELLA NIEMELLÄ Huvilassa ken yksin kulkee yössä yli permannon palkkien kirkuvien, ja katsoo kuiluihin vetten vyössä? Mitä polkevi, haamu valkoinen, siro jalkasi, kaunis ja karkeleva? Sai ennen se säälittä tallata sydänverta, mi tiellesi merkkejä loi. Oi! Kätes värjyvän alla miks kosketin kaikuu niin tummasti illan tuulessa, talo autio että vuorella raikuu? Karun rannikon vaimo valkea? Ah, haudasta mustan soittimen oma itsesi nousee murheellinen. Iloks muille murheesi sittenkin soi. Oi! HOLLANTILAINEN ENSIMMÄINEN LAULU. Päämaalitta vuonna seitsemäntenä purjehdin vesiaavikkoa, ja väistin rantaa houkuttavaista. Tulet joulun ma näin, helkavalkeatkin, mua viittoi ne oudoista maista, toki vihreitä niittyjä, kultia vainion ei siintänyt silmään, en nähnyt kukkaa, en puuta; peninkulmaisen näin levävehmaston vain aalloissa keinuvan, nähnyt en muuta. Kesä, laineiden kukka, mun mieleeni lohtua loi; kera auringon sai kevätlintujen kerkeät parvet. Sanan syksystä taivaan liikkuvat tähdet toi; tuli talvi, ja ärtyi vanhojen haavojen arvet. Ma vuonna seitsemäntenä -- kohtalo määräsi niin -- sain purteni aavalta ohjata rantaan, kiro kirkon, mi itse Roomasta singottiin, mun laivani laineilta viskasi santaan. Ma yöllä rannalle nousin; jouduin turulle kaupungin, pyhän miehen näin, kohos vieressä tuomiokirkon muuri; hän mulle haastoi -- ma lauseensa muistankin -- kuva Neitseen yllämme, alla kaupunki suuri. "Tie kärsimysten, poikani, jälleen aukeaa; koetusten kauhut sun veresi jäähän saavat. Hän, kaunein ja vienoin, min synnytti maa, taas rintaasi raatelee hurmeiset haavat. Miks emmit? Niin ikivallat säätäneet on; sa pilkannut merta ja uhmannut taivasta olet, sun uhkasi saa satakertaisen palkkion -- Omfalen orjana kangaspuita nyt polet." Minut ohjasi sitten hän kujaan synkimpään, vei katoksen alle, Mariankaivolle johti -- Oli nainen siellä... Sai rinnan hän liekehtimään, -- oli munkkini poissa, kun käännyin häntä ma kohti. TOINEN LAULU. Ken on se? Ken siellä? Laps ihmisen peitossa valkean harson, sopusointuisten viivojen kuoro, mi harsojen alta silmääni siintää. Maailmanrakenne pienoiskoossa, kuva pienoinen suuren kaikkeuden! Kuin pyrstötähden rata on lanteiden valtava viiva, avaruutta mi outoa kiertää, untesi aavistamaa... Hän kääntyy, ja viivat samat ma näen puol-ellipseinä, jotka muodostavat maan kiertoradan ympäri auringon, ne joista yhteensä muna syntyy, min polttopisteestä helman säteet käy. -- On olkapäistä alas kupeisiin kuuskulma pyhä piirrettynä, Orionin ihanan kaltainen; napa merkkinä vyön on siinä, ekvaattori taivaan kulkee sen kautta, ja lepää sfäärisen kolmion yllä, min muoto on kolmen kuperan kaaren; kupu painunut temppelin katon, sen templin min sai pyhä Äitiys kerran! Kuun sirppien, auringon kruunun pienet käyrät yläruumihin muodostaa, maan siinä rintojen puolipallot. On Linnunradasta lainattu polvien täplä, avaruuteen viskatun kappaleen kaari siroviivaisen pohkeen muodossa on. Niin, jalkojen kaarrot ja harteiden pyörtö, käsivarsien käyrät, paisuvat viivat, ne sfääreistä on; sopusointua sfäärien soiton; ne sfääreistä on ja kartiosta, valokartiosta, min synnytti aurinko itse! Tulit luoduksi näin, oi nainen, valosta taivaan, kuva luojasi luotujen joukossa, tulit luoduksi osista Kaikkeuden. Ja siksi sa kaikki kaikessa olet! Sa kaikki- antavainen, jota vailla ma itse oon tomu ja tuhka! Laps taivaan! Sun henkesi koti sai maasta ja luonnosta verhonsa hienon, luonnon kaikista kappaleista. Näkinkengän ja simpukan muodon korvasi sai; mesilehtisen kukkasen lailla huulesi aukee, perusmuoto niiden on suu, min kautta henkivät yrtit. Näet nenäsi kaariviivat meloonin ja viinin kiehkuroissa. Kalan suomuista helmiset hampaat muotonsa saivat. Jalokivi sun silmäsi on, sinensiintävä milloin, milloin musta kuin yö, agaatin-ruskea myöskin. Ja kivi kiinnitetty kuoreen, sinivalkeaan kuoreen kyyhkysen munan, mi ripsien mustassa varjossa lepää, sysimustassa niinkuin haikaran untuvahöyhen. Mihin hiuksesi vertaan? Hevon villin harjaan, purppurasimpukan paulaan, meren siintävän hentoon ruohoon, ei, niittyjen loistaviin kukkiin, enin pampasruohon tuuheaan töyhtöön! Sen silkkimatoko langaksi kehräs syntymäsijaksi perhojen pienten? Hämähäkkikö langat lumotut kutoi verkoksi kultakärpäsien? Kun alkumaata Uranos kaivoi, Ja Gaia, maaemo, kehräs, tuli siitä sun suortuvas, Eva, hääharso ensi morsiamen ja peite pienokaisen! Sa niihin kuivasit kyyneleesi, sa niihin häpeäs peitit, kun maailman orjantappurateille paratiisista poistuit sa. Sen raikkaiden metsien siimeksestä sun silmä-raukkasi lepoa saavat, kun neulasi päivän laskussa uupuu, kun sairas lapsi on viime voimasi vienyt ja juonut veresi valkoisen alabasterimaljoista rinnan. Ah, minäkin kutrien varjossa nukkunut oon, oman äitini helmassa, puolison parmahilla, oli kerran ne -- valkeita, hentoja kuin kevätkoivujen kerkät; ne kerran olivat sypressin-mustat; kuin käärmeistä kiedottu ruoska ne minua silmille löi; tuli niistä pakkopaita, jota nälkään nääntyen kantaa sain! Oi armahin ruoska -- -- -- SEMELE Semele, Semele, ken sai sinut, armahainen, ylös ylkääsi katselemaan? Luo valtojen käy suku mainen vain rukous huulillaan. Semele, Semele, tuli ylkäsi ukkossäässä, soi salamat ympärillään, käyt uhriksi seppele päässä; palat nyt hänen liekeissään. JÄÄHYVÄISET ELÄMÄLLE ["Valtamaantie" näytelmän loppusäkeet, muutoin viimeiset, mitkä Strindberg eläissään kirjoitti.] Ma olen Ismael, poika Hagarin, jot' Israeliksi kerran kutsuttiin, siks että kamppaili hän Herran kanssa, ja vasta tappiossaan päätti taiston hyvyyden kaikkivoivan voittamana. Oi iäinen! En päästä kättäsi, sun kättäs kovaa, ennenkuin sa siunaat! Mua siunaa, siunaa ihmiskuntaasi, mi kärsii, kärsii elon lahjastasi! Mua ensin, joka enin kärsin -- mi enin kärsin siitä tuskasta, ma etten voinut olla, mikä tahdoin! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ERI ASEIN: VALIKOIMA RUNOJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.