The Project Gutenberg eBook of Kohtaus kuntakokouksessa, by Vihtori Lähde

1. Kuntakokouksen ESIMIES.
2. " KIRJURI.
3. Kansakoulunopettaja HALME.
4. Pastori YRJÖLÄ.
5. Patruuna STOCKMAN.
6. OLUTKUSKI.
7. Torppari HEIKKILÄ.
8. Kauppias TOIMELA.
9. ANTTILAN ISÄNTÄ ja EMÄNTÄ.
ID. ESKOLAN EMÄNTÄ.
11. TIENSUUN MIKKO.
12. MUUAN VAIMO.
13. Muita naisia ja miehiä.

(Kunnantupa, johon joukko pitäjän miehiä ja naisia vähitellen kerääntyy. Saapuu kuntakokouksen esimies, joka on lihava ja pöhistynyt, ynnä suippopartainen kirjurikin kuntakokouksen pöytäkirja kainalossaan. He, vähän päätään nyökäyttäen pitäjäläisille, astuvat tuvan perälle, riisuvat päällystakkinsa, asettaen ne peräseinällä oleviin nauloihin, ja istuvat sitten pöydän ääreen kokousta aloittaakseen. Pöydällä on kirjoitusmustetta ja paperia kirjurille sekä vesipullo ja pari juomalasia. — Esimies palmu kirjurin kanssa ja kuntalaiset puhelevat keskenään, rykivät ja asettautuvat tuvan pitkille penkeille istumaan — naiset, joilla on virsikirjoja ja nenäliinoihin käärittyjä pääsilkkejä kädessä, toiselle puolelle tupaa. Edelleen saapuu kuntalaisia, jotka ensin seisahtuvat oven suuhun, kopistelevat siinä saappaitansa ja etsivät sitten istumasijansa penkeiltä. Rykimistä ja suhinaa. — Kuntakokous alkaa.)

ESIMIES. Niinkuin kunnan jäsenet kirkossa julaistusta kuulutuksesta jo tietävätkin —

ANTTILAN ISÄNTÄ (harmaapartainen vanhus, tuollainen entisajan tervaskanto — istuu etumaisella penkillä). Kyllä se jo tiedetään (sanoa tokaisee keskeyttäen esimiehen puheen).

ESKOLAN EMÄNTÄ (supisten vieressään istuvalle Anttilan emännälle).
Tietäähän tuon jo jokainen.

ANTTILAN ISÄNTÄ. Mutta siitä ei tule mitään, sanon minä (rykäisee ja sylkäisee).

(Samassa joku miehistä, vedettyään pää kumarassa muutaman paksun savun, pudottaa piippunsa kolisten lattialle).

ESIMIES (viitaten kädellään tuvan seinällä olevaan tauluun, johon on suurilla kirjaimilla kirjoitettu: "Täällä ei saa polttaa tupakkaa"). Ei täällä saa polttaa tupakkaa!

(Jotkut alkavat kopistella piippujaan tuvan lattiaan ja saappaittensa kärkiin).

ANTTILAN EMÄNTÄ (ärähtäen kimakasti). Merkillisiä nuo miehet, kun eivät koskaan voi olla polttamatta! Jos mennään kirkkoon tai karjaan, niin aina vaan se piippunysä pitää olla hampaissa. Eipäs se meijänkään isä unhota piippuansa tuskin nukkuessakaan.

Kauppias TOIMELA (hyvin itserakkaan näköinen mies, joka istuu lähellä Anttilan isäntää etupenkillä ja hypistelee paksuja kellonvitjojaan, nauraen ja leikillisesti). Hah-hah-ha-ha! Oikeinko se Anttilan emäntä pitää meille tupakkisaarnan? Hah-ha-ha!

ESIMIES (taas aloittaen). Niinkuin jo kirkkokuulutuksesta tiedetään, tulisi tässä kokouksessa järvisalolaisten esityksen johdosta nyt keskusteltavaksi siitä, annetaanko kunnan varoista kaksisataa markkaa lainakirjaston perustamiseksi Järvisalon kylään. — (Supinaa kuntalaisten keskuudessa.) — Muutamat Järvisalon miehet näkyvät sitä kovasti tahtovan, vaikka, niinkuin kaikki hyvin tiedätte, pitäjällä tätä nykyä on paljon menoja ja maksettavia: pappilan asuntorakennuksen korjaus sisältä ja päältä, pappilan kivinavetan teko ja pappilan saunan siirtäminen toiseen paikkaan, niinkuin kirkkoherramme haluaa: uuden ja avaramman kunnantalon rakentaminen, jossa sitten sopisi myös kihlakunnankeräjiä istua, sekä tekeillä oleva Niitynperän kylään vievä maantie, jonka niitynperäläiset monivuotisen keräjöimisensä perästä, huolimatta patruuna Stockmanin, kirkkoväärtin, Anttilan isännän ja muiden pitäjän valtuuttamien pontevasta vastustamisesta, ovat vihdoin saaneet väkipakolla rakennettavaksi.

ANTTILAN ISÄNTÄ (ravistellen päätään). Ne riivatut niitynperäläiset! (rykäisee).

ESIMIES (jatkaen). No niin. Miten sanottu, tahtovat nyt järvisalolaiset kuitenkin kaksisataa markkaa kunnan varoja lainakirjastoansa varten. Mitä tästä arvellaan? — Pyydän, että kuntalaiset ilmoittavat ajatuksensa asiasta.

ANTTILAN ISÄNTÄ (sylkeä mossauttaa lattialle ja murahtaa äkäisesti).
Ne nykyajan villitykset! Ei osata muuta kuin tuhlata ja herrastella.

    (Liikettä syntyy kuntalaisten keskuudessa. "Ei, ei!" — "Ei
    myönnetä" — huudetaan miesten joukosta. Samaa supisevat
    naiset keskenänsä äänekkäästi.)

ESIMIES. Pyydän ensin hiljaisuutta (hän napauttaa vasarallaan pari kertaa pöytään — supina vähenee) — ja sitten pyydän säännöllistä keskustelua asiasta.

Kansakoulunopettaja HALME (joka istuu tuvan sivupuolella penkin päässä, nousee ylös). Pyytäisin puheenvuoroa.

Op. HALME. Niinkuin kaikki hyvin tiedämme, on Järvisalon asukasten suhteellisesti yhtä paljon kuin keskipitäjäläistenkin jo monta vuotta täytynyt ottaa osaa kirkonkylän kansakoulun ja vieläpä kirkonkylän lainakirjastonkin kannattamiseen. Mutta heillä ei kuitenkaan ole ollut sanottavaa hyötyä kirkonkylän kansakoulusta, eikä juuri kirjastostakaan, kun asuvat niin kaukana keskipitäjältä ja lisäksi suuren järven takana. Senpä tähden keskipitäjä ja etupäässä kirkonkylä onkin saanut näistä laitoksista melkein kaiken edun nauttia. Niinmuodoin olisi mielestäni kohtuullista ja oikein, että tähän järvisalolaisten pyyntöön nyt yksimielisesti suostuttaisiin.

Kaupp. TOIMELA (sanoa tokaisee kuivasti). Ei meillä ole täällä rahoja jonkun yksityisen kulmakunnan kirjoihin. Ja onhan kirkonkylän lainakirjasto järvisalolaisillekin avoinna — käyköön sieltä, ken lukutautia sairastaa, itselleen lääkettä hakemassa!

Op. HALME (jatkaen). Onhan meillä esimerkiksi viinaverorahoja. Mihin näitä, niin turmiollisen liikkeen tuottamia kuin ovatkin, sopisikaan paremmin käyttää kuin juuri valistuksen hyväksi ja siis kirjojenkin ostoon. Tätä en sano millään tavalla puolustaakseni väkijuomaliikettä keinoksi, jolla muka sopii koota varoja valistusasian hyväksi. Mutta kun se onnettomuus meillä vielä on olemassa, että väkijuomaliikkeen kautta kansamme sekä ruumiillisia että henkisiä voimia suunnattomasti riudutetaan ja sen aineellisia varoja miljoonittain joka vuosi kulutetaan —

(Kunnantuvassa syntyy liikettä ja kuuluu etupäässä nureksivaa, mutta vähän hyväksyvääkin mutinaa. Esimiehen kasvoissa näkyy kärsimättömyyden ilme.)

Op. HALME (jatkaen). Ja kun tuosta turmiollisesta liikkeestä (kovemmalla äänellä) voittorahoina jokusia ropoja tipahtelee kunnan kassaankin —

(Vihaisia silmäyksiä iskevät jotkut miehistä opettajaan; muutamat naiset nousevat häntä katsoa tirkistämään — joukosta kuuluu "mitä", "häh", mutta kuuluupa myöskin "hyvä"-huutoja.)

Op. HALME (jatkaen). Niin onhan kohtuullista, että nuo rovot mitä parhaimmalla tavalla käytetään kansan yhteiseksi hyväksi. Ja mitenkä yhteistä hyvää voitaisiinkaan paremmin valvoa, ellei juuri kansan valistamisen ja kasvattamisen kautta? — Elköön toki luultako, että näinkään tekemällä tulisi se tuho ja turmio, minkä väkijuomat kansalle tuottavat, korvatuksi! Väkijuomien suhteen voimme olla vasta silloin levollisella mielellä, kuin ei näitä juomia ole nautintoaineiksi enää ensinkään saatavissa.

Op. HALME (edelleen jatkaen). Sanottakoon suoraan, että siitä saakka kuin Stockmanin oluttehdas on ollut Järvisalon kylässä, on sillä kulmalla väestökin aineellisesti köyhtymistään köyhtynyt ja siveellisesti askel askeleelta rappeutunut —

(Esimiehen olkapäät nytkähtelevät tyytymättömyyttä ilmaisevasti ja hänen suunsa on alkamaisillaan vihaisesti pulma: väkijoukossa kuuluu mutinaa ja Anttilan isäntä sylkäisee.)

Op. HALME (jatkaen). Ajatelkaahan, hyvät kuntalaiset, vain niitä lukuisia ryöstöhuutokauppoja, joita nimismies on viime aikoina Järvisalon kulmalla pitänyt, ja niitä tappeluja, puukotuksia ja muita rikoksia, joista niin monta Järvisalon miestä on viime vuosina keräjissä syytetty ja sakoitettu, jopa vankeuteenkin tuomittu!

(Osa kuntalaisia painaa päänsä alas, esimies tekee kädellään hermostuneen liikkeen ja jotkut naiset tyrskähtävät itkemään.)

Torppari HEIKKILÄ (hyvännäköinen, nuori mies, nousten ylös tuvan ovipuolelta). Kyllä se on kaikki totta, mitä opettaja sanoo.

Op. HALME (joka useista keskeytyksistä huolimatta on pysynyt levollisena ja ollut seisaalla, jatkaa vielä liikutettuna). Nyt kuulen sydämen ilolla järvisalolaisten halun pyrkiä parempaan päin. Kuulen heidän haluavan ruveta nauttimaan siitä kasvattavasta ja jalostavasta huvituksesta, jota hyvän kirjallisuuden lukeminen tuottaa. Me emme saa millään ehdolla sammuttaa tuota valon kipinää, vaan päinvastoin koettaa sitä liehtoa leimuavaksi, koko Järvisalon kulmakuntaa lämmittäväksi ja valaisevaksi tuleksi. Toivon sen tähden, että nyt suostuttaisiin antamaan pyydetyt kaksisataa markkaa lainakirjaston perustamiseksi Järvisaloon. (Opettaja istuu.)

ESIMIES. Katson velvollisuudekseni uudestaan huomauttaa, että pysyttäisiin asiassa, eikä keskustelussa mentäisi personallisuuksiin. niinkuin opettaja Halme tässä teki. — Ei meidän sovi täällä moittia patruuna Stockmanin oluttehdasta, eikä puukotuksetkaan kuulu nyt asiaan. Tulee pysyä esille otetussa lainakirjasto-asiassa ja sitä varten pyydetyssä kahdensadan markan rahasummassa! Siitä keskusteltakoon, elköönkä asiaan kuulumattomiin poikettako!

ESIMIES (jatkaen). Ja onhan siitä oluttehtaasta pitäjälle paljon hyötyäkin. Kuka muu meillä maksaa niin suuria rahasummia pitäjän kassaan kuin juuri herra patruuna Stockman! — Mistä ne rahat nytkään otettaisiin niihin pitäjämme suuriin menoihin, joista jo edellä mainitsin, jollei etupäässä patruuna Stockman ja muut isommat liikemiehemme, sellaiset kuin kauppias Toimela esimerkiksi (useat vilkaisevat Toimelaan ja Toimela heittää toisen jalkansa toisen polvelle, heiluttaen sitä siinä, ja ojentaa selkäänsä) olisi meitä suurilla kunnanveroillaan auttamassa? — Ja onhan se olut sitä paitsi virkistävää, ravitsevaa ja terveellistäkin, kun sitä vaan kohtuullisesti ja taidolla nautitaan (esimies kiertelee lyhyitä viiksiänsä sormenpäillään ja aivastaa — juo sitten happamen näköisenä pöydällä olevasta vesipullosta puoli lasia vettä).

Op. HALME. Minulla ei ole ollut tarkoituksena käydä personallisuuksiin, kuten suvaittiin muistuttaa. Tarkoitukseni oli vain mainita se mieltä masentava tosiasia, että olot ovat Järvisalon kulmalla silminnähtävästi rappeutuneet siitä asti, kuin oluttehdas sinne perustettiin. Enkä minä voi pitää sitä oikeana, että tätä surkuteltavaa tosiasiaa peitellään. Onhan tiettyä, ettei parannusta tule, jollei ensin vikaa huomata. — Toivon, että tästedes Järvisalolla etsittäisiin todellista iloa hauskoista ja opettavaisista kirjoista sen sijaan, että siellä tähän asti on petollista iloa haettu olutlasista ja muusta sentapaisesta. Nuoriso varsinkin innostukoon ahkeraksi kirjallisuuden viljelijäksi! Esitän sen tähden toistamiseen, että Järvisaloon perustettavaa lainakirjastoa varten annettaisiin pyydetty raha-apu.

Op. HALME (nousten vielä jatkamaan). Myönnän kyllä, niinkuin täällä on huomautettu, että pitäjällä on tätä nykyä paljon maksettavia; mutta kansan valistusasia on niin kallis, ettei sitä saa milloinkaan laiminlyödä. Eivät sitä paitsi nuo pari sataa markkaa koko kunnan menoissa enää suuriakaan tunnu. — Ja miksi meillä nyt sitten on niin paljon yhteisiä maksettavia? Siihen ovat pitäjämme mahtimiehet syypäät. En minä ainakaan käsitä, minkä tähden pappilaa esimerkiksi piti nyt ruveta melkein ihka uudesta rakentamaan? Onhan pappilan puunavettakin vielä siksi hyvässä kunnossa, ettei uuden kivinavetan teolla olisi niin kiirettä ollut. Ei myöskään pappilan asuntorakennuksen sisältä ja päältä kyllin muodikkaaksi laittamisen olisi tarvinnut ainakaan yhdellä ja samalla kertaa tapahtua. —

(Esimies tyytymättömyyden ilme kasvoilla sivelee viiksiänsä; kirjuri nostaa päätään paperista, ojentaa selkäänsä ja jalkojansa sekä haukoittelee väsyneesti; kuntalaisten keskuudesta kuuluu hyväksymisen mutinaa.)

Op. HALME (pisteliäästi jatkaen). Eipäs ole välitetty pastori Yrjölän asuntorakennuksen korjaamisesta, vaikka se kieltämättä on paljon ränstyneempi kuin pappilan "pytinki". Olisiko ollut se syynä, että pastori on innokas raittiusmies ja takamaan mökkiläisten tosi parasta hartaasti valvova? Tätä tahtoisin vain kysyä. Eikä ole myöskään minun pyyntööni suostuttu, vaikka jo useampia kertoja olen esittänyt, että kansakoulun huoneita edes sen verran korjattaisiin, että kunnollisesti lämpymänsä pitäisivät —

ESIMIES (keskeyttäen opettajan puheen suuttuneena). Minä olen jo sanonut, että pysyttäisiin asiassa; mutta opettaja Halme ei näytä siitä välittävän. — — Mitä te, muut läsnäolijat, arvelette tuosta kahdensadan markan myöntämisestä? — En minä puolestani luule niistä kaikenmoisista jaarituskirjoistakaan suurta hyötyä olevan. Mitä "Tintta-jaakkoja" ja muita "Ihmeitten maailmoja" niillä kuuluu olevan täällä kirkonkylän kirjastossakin. Mutta (lauhtuneemmalla äänellä) jos oikein kristillisiä kirjoja — semmoisia kuin "Sielun aarreaitta", "Huutavan Ääni Korvessa" ja "Ainoa tie autuuteen" — ostettaisiin, niin kai niille sitten saisi vähän antaa apua. Mutta mitä nyt te muutkin tuumaatte?

Patruuna Stockmanin OLUTKUSKI (punaisenpöhistynyt mies — nahkaesiliina vyöllä ja kintaat pistettyinä vyön alle toiselle kyljelle — nousee rehvakkaasti ylös, nakkaa paksun lammasnahkalakkinsa penkille ja alkaa puheenvuoroa pyytämättä römeästi kähisevällä äänellä harvaan puhua). Kyl mää sentääm meinaisin nii, ettei semmottia jaarituskirjoja ostettas, ko esimiäs puhui. Eikä siitä patruunam puarista mittää vahinkoo ole. Siälä käy niim paljo ihmisiä, et kakskaam puukhollaria ei kerkee kaikille mittaamaa. Kom mää sunnuntainaki olin siältä ryssällehtiä hakemasa —

ESKOLAN EMÄNTÄ (keskeyttäen kysyä tokaisee). Mitä, myydäänkö siellä sunnuntainakin?

ANTTILAN EMÄNTÄ (Tuupaten Eskolan emäntää kylkeen). Kai olutkuski sen tietää.

OLUTKUSKI (jatkaa vähän hölmistyneenä ja kierrellen). Nii, to-tota-noi, kom mää yhtenäkim päevänä olim patruunam puarista ryssällehtiä ottamasa, niin; oli se puari niin täynä väkiä, et mum piti toista tuntia orottaa, ennenko sai. Ei siälä suatta ihmiset niin kävis, mut ko se on nii hyvä puari. Ja ko patruuna or rikas miäs, ei hän kohta joka sikurim puikosta rahhaa tahro, vaan orottaa siks, ko kööhille ihmisille tullee petrempää rahan tianausta. Mistäs nee monekkaan akat kahveenaolan nykkään sais, jolsei Tokmannim puaria olis? Ei kirkonkylästä sunkaa heille räkninkim pääle annettas. Ja mistäs nee akat ja mistäs se tyämiäskään aina pennin ottaa? — Ja sit, tota-noi — mitäs se sitä se opettaja sitä oluppruukiakim moitti? Ko tyämies mennee aamulla varhain tyähönsä, niim pullo oltta vahvistaa häntä, kon nei siilon niin aikasir ruakakaav viälä maita.

ESIMIES. Opettaja Halmeella on puheenvuoro. — Toivon muuten, että sanottaisiin sanottavat lyhyesti, sillä aika näyttää kuluvan pitkälle, ennenkuin keskustelussa on edes kunnon alkuun päästy (katsoo kelloansa).

Op. HALME. Koska on kehoitettu sanomaan lyhyesti sanottavat, tahdon silti kiiruhtaa lausuessani syvän paheksumiseni siitä, että täällä julkisessa kokouksessa vielä nykyaikana puhutaan oluen "virkistävästä ja ravitsevasta vaikutuksesta", vaikkei tämä enempää, kuin oluen tuottamaan turmioonkaan viittaaminen, tietääkseni kuulu keskusteltavana olevaan lainakirjasto-asiaan. Kun, paitsi äskeistä puhujaa, kokouksen esimieskin on täällä nähnyt hyväksi poiketa tekstistä, oluen "terveellistä vaikutusta" meille vakuuttaakseen, täytyy minulla, joka olen asiasta toista mieltä, olla myös oikeus panna vastalauseeni tuollaista "vakuuttamista" vastaan (opettaja hymyilee vähän pisteliäästi). —

Op. HALME (jatkaen). En minä nyt tahdokaan kuluttaa kokouksen aikaa omilla selityksilläni senkään tähden, ettei, kuten ampiaiset, lennettäisi silmilleni kysymyksillä: "onko Teillä siitä kokemusta" tai "mistä sen tiedätte?" Tämäntapaisilla kysymyksillä on, nähkääs, minua monastikin ahdistettu. Pyydän sen sijaan eräästä kirjasesta, joita minulla on vielä jokusia taskussani syystä (ottaa yhden kirjasen esille), että olen niitä tänään jaellut pitäjän miehille, lukea asian valaisemiseksi muutamia rivejä. Tämän kirjasen (selailee sitä) nimi on: "Oluen vaikutuksesta ihmisruumiiseen ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä; kirj. Konr. Relander, Oulun piirilääkäri". Tässä kirjasessa m.m. sanotaan (lukee): "Oluen juoja itse ei huomaa myrkyn vaikutusta pitkiin aikoihin, useimmiten ei vuosikausiin. Ja tavallisesti hän ei vielä lisäksi tahdo uskoakaan oluen syyksi, kun terveys rupeaa horjahtamaan. Mutta uskokoon nyt tahi ei, aikasemmin tahi myöhemmin uupuvat ruumiin voimat puolustustaistelussaan ja ruumiin kudokset ikäänkuin hukkuvat yhä paisuvaan oluttulvaan. Vaikutus ilmenee terveyden häirinnässä, usein niinkin ankarassa muodossa, ettei ole enää paranemisen toivoakaan, vaikka hätääntynyt raskisikin luopua lempijuomastaan. Professori Strümpel, jolla on suuret tieteelliset ansiot, on kokemuksesta tullut huomaamaan, että oluen juojissa, jotka kauvan aikaa ovat näyttäytyneet päältäpäin ihan terveiltä, usein äkkiä ilmaantuu kuolemalla päättyvä äkillinen munuaistulehdus."

(Useat läsnäolijoista orat totisina ja tarkkaavaisina
kääntyneet opettajaan, jopa esimies ja kirjurikin.)

ANTILAN ISÄNTÄ (ravistellen päätään ja kierrellen piippua sormillaan).
Hm-hm — vai semmoista se olut onkin. Soo-o!…

(Samassa astuu patruuna Stockman kunnantupaan. Hän on puettu vahvoihin turkkeihin, joiden ympäri on kierretty leveä vyö. Osa kuntalaisista nousee tervehdykseksi seisomaan ja muutamat naisista "niiaavat", kuiskaten samalla toisilleen: "Patruuna Tokman! — Olisipa tullut vähän aikaisemmin, että olisi kuullut, mitä oluesta luettiin! Luuletko, että hän olisi sitä kirjaa hyväksynyt?" — Patruuna astuu, ylpeänä nyökäytellen päätään kuntalaisille, pöydän luo ja ojentaa esimiehelle kätensä tervehdykseksi. Olutkuski tulee hänen taakseen ja alkaa irroittaa vyötä turkin ympäriltä. Naiset edelleen supisevat keskenään ja miehet tuontuostakin rykäisevät. — Sitten heittää patruuna olutkuskin avustaessa turkkinsa likellä pöytää olevan tuolin selkänojalle ja istuu itse tuolille longalleen sekä alkaa etsiä sikarikoteloa taskuistaan. Olutkuski palaa entiselle paikalleen.)

ESIMIES (kääntyen kohteliaasti patruunan puoleen). Meillä on nyt täällä ollut keskustelua siitä, myönnetäänkö Järvisalon kylälle kunnan rahoja kaksisataa markkaa sinne puuhattavaa lainakirjastoa varten.

(Patruuna, virittäessään sikaria, nyökäyttää esimiehelle
vastaukseksi päätään.)

Torpp. HEIKKILÄ (nousee). Minä sydämestäni kannatan kaikkea sitä, mitä opettaja Halme on täällä kauniisti ja sattuvasti esittänyt. Olen siis sitä mieltä, että Järvisalon kylälle pitäisi myöntää kaksisataa markkaa tai, jollei niin paljoa anneta, kumminkin sata markkaa lainakirjaston hyväksi. Kyllä Järvisalolla on lainakirjasto hyvin tarpeeseen.

(Heikkilän puhuessa tulee kokoukseen pastori Yrjölä. Hän tervehtii kaikkia yhteisesti ystävällisellä päännyökkäyksellä, johon kuntalaiset vastaavat niinikään nyökkäämällä — muutamat naisista "niiaavat". Pastori menee istumaan opettaja Halmeen, jota hän tervehtii kädestä, viereen.)

ANTTILAN EMÄNTÄ (Heikkilän vielä lausuessa viimeisiä sanojaan, alkaa kimakasti). Kyllä näkee jo tuosta Heikkilästäkin (viittaa kädellään Heikkilään), mitä jaarituksia siellä kansanopistossa opetetaan. Hän on. nähkääs, niinkuin tämä naapurini, Eskolan emäntä (taputtaa Eskolan emäntää olkapäälle) tässä on minulle kertonut, ollut siellä kansanopistossa.

ESKOLAN EMÄNTÄ. Minä olen samaa mieltä kuin Anttilan emäntäkin. Heikkilä sai vuosi sitten torpan haltuunsa. Millä hän luulee siinä toimeen tulevansa ja ulostekonsa maksavansa, jos niitä kaikenlaisia juttukirjoja rupee lukemaan ja niillä aikaansa kuluttamaan?

ANTTILAN ISÄNTÄ. Kyllähän nuo muijat tässä oikein selittävät. Herroiksihan ne pyrkivät jo torpparit ja mökkiläisetkin. Mutta sen minä tahtoisin tietää, kuka täällä sitten soita kuivaa ja pellot kyntää, kun talonpojatkin herroiksi rupeevat. — Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäsi, opettaa raamattu. Mutta raamattua ei enää tahdottaisi edes nähdäkään; virsikirjaa ja katkismusta ei enää lueta. Kaikenlaisia juttukirjoja vaan vaadittaisiin kunnan varoillakin pitäjän joka kulmakunta täyteen ahtaamaan. — Aika on jumalaton (ukko ravistaa päätään).

Kaupp. TOIMELA. Niin — niin! Eivät tuota juttukirjat anna kakkua eivätkä puuroksia. Sen emännät hyvin tietävät. Kuokkaa ja lapiota tarvitaan.

Patruuna STOCKMAN (heittäen toisen jalkansa toisen polvelle ja nyökäyttäen vähän päätään esimiehelle). Esmies!

Patruuna STOCKMAN. En mä senttä taktos, et kunnan varoi noin perät turhaspitte tuhlata. Jos te ny (kääntyen pitäjäläisten puoleen ja levittäen tapansa mukaan käsiään) myönätte viinaverorahat kaikisorttiste kirjai ostoo, ni ette sillo olleska fundeera, et teilt sit täytty taksotta uusii veroi niihi tarppesi, joho meil tähä ast on ollu viinaverorahat käyttä. Kyl niit ain o joukos, jok ehtimisse keksii uusii tarppei — vaadita uus kansaskoulu ja uus bibliuteek joka kulmal pitäjäs. Aatelka ny, et ne kiskoo kuntalaisilt viimine penni!

ÄÄNIÄ väkijoukosta (meluten). Se on oikein, mitä patruuna Tokman sanoo.
Herra patruuna pitää aina pitäjän puolta.

(Patruuna hymyilee tyytyväisesti ja puhaltelee sikaristaan savuja ylös päänsä päälle kiemurtelemaan. Yksi ja toinen miehistä katsoo nureksivasti seinällä olevaan tauluun, jossa tupakanpoltto kielletään, ja vilkaisee samalla patruunaan; mutta ei kukaan tohdi puhua mitään.)

ANTTILAN ISÄNTÄ. Lukekoot (rykäisee) katkismuksensa, että osaisivat sen paremmin kuin viime vuonna! Kun eivät (rykäisee ja sylkäisee lattiaan) kaikki kunnolla osanneet edes "Isämeidän" rukoustakaan, niin mitä sillä lainakirjastolla tehtäisiin? (Ukko rykäisee ja sylkäisee taas.) — Elkööt yökausia ja pyhäpäiviä juopotelko ja pelatko korttia (ravistaa vihaisesti päätään ja ääni tärisee), vaan pysykööt kotona ja lukekoot katkismuksensa, sanon minä!

(Ukko rykäisee vielä ja touhussaan koputtaa kovalla paukkeella
piippuansa penkin syrjään.)

JOUKKO NAISIA (heiluttavat hyväksyväisesti päätään ja huutavat kimakasti). Niin kyllä, niin kyllä.

Pastori YKJÖLÄ. Täytyy todellakin ihmetellä sitä kiivautta, jolla täällä näytään hyvää asiaa vastustettavan. Olen muuten pahoillani, etten virkatoimieni tähden päässyt tätä keskustelua alusta asti seuraamaan. Mutta tiedänhän kuitenkin, mistä on kysymys. (Pastori katsoo kotvan aikaa totisesti kuntalaisiin, saadakseen syntymään hiljaisuutta — ja vähitellen läsnäolijain silmät kääntyvätkin tarkkaavaisina häneen päin.) — Kun Järvisaloon, joka on suuri ja huomattava pitäjän kulma (pastori puhuu levollisesti), ei vielä kenties useampaan vuoteen saada kansakoulua, joka kyllä olisi sangen tarpeellinen, niin olisi mielestäni tunnotonta, jos nyt tuo parin sadan markan raha-apu, jota järvisalolaiset pyytävät pitäjän suuren kulmakunnan valistamiseksi tavalla, joka ainoastaan heille tällä kertaa voi olla mahdollinen ja jota tapaa ei sitä paitsi pidä milloinkaan kansanvalistamiskysymyksessä katsoa vähäarvoiseksi, niin olisi, sanoin, tunnotonta, jos tuo raha-avun pyyntö nyt hylättäisiin. — Järvisalolaisten ansioksi on tunnustettava se heräävä valistuksen halu, joka tässä heidän kirjastohommassaan näkyy. Meidän tulee tätä kaunista pyrkimystä kohdella hellällä osanottavaisuudella ja sitä kannattaa. Minä uskon, että järvisalolaiset käyttävät kirjastoa tosi hyödykseen ja siunauksekseen. Toivon vaan, että kokous myöntää pyydetyt rahat.

Patruuna STOCKMAN (äkäisesti). Olen pahal mielel, et herr pastorka ei ny olleska fundeera, kui pal tarppelisempi rahaläppii pitäjäl nykyäs o, kui tommost kaikisorttiste kirjai osto. — Eik töömies (levittäen taas käsiään, vähän lauhtuneemmalla äänellä) käsitäkkä niist oleva just mittä hyötty. Jos meil o (kääntyy neuvovasti pitäjäläisten puoleen) nii rikas yhtein kassa, ni lahjotetta sit ne kakssata markka viljan ja vaatten köyhemil! — Mä luule, et se taitta ol mone mielest pal parei.

OLUTKUSKI (huutaa römisevällä äänellään istualta). Nii-i, kyl se parrei o, mitä herra patruuna sanoo.

ESIMIES (kun kuntalaisten kesken on väittelyä vähän aikaa kestänyt, napauttaa sormiensa rustoilla pari kertaa pöytään ja käskee). Hiljaa — hiljaa! Keskustellaan säännöllisesti!

Op. HALME (pyydettyään puheenvuoron). Tänäpänä on sunnuntai — ja useimmat meistä olemme tähän kokoukseen tulleet kirkosta. Siellähän meille saarnattiin viidennen käskyn johdosta, joka kieltää tappamasta. Ei nyt pitäisi tappaa järvisalolaistenkaan hyvää harrastusta, vaan päinvastoin auttaa ja tukea sitä.

Kaupp. TOIMELA. Kun me juuri tulemme kirkosta, niin ei mielestäni täällä enää uutta saarnaa tarvittaisi. — Ja jolleivät järvisalolaiset kirkossa ja kinkerillä sekä katkismuksesta opi hyviä tapoja, niin voihan opettaja sitten mennä heille saarnaamaan.

ÄÄNI joukosta. Kylläpä se kauppias toimittaa, mutta ilmankos onkin nimensä Toimela.

ESIMIES (napauttaen ensin nyrkillään ja sitten vasarallaan pöytään).
Sst — sst — pitää olla hiljaa!

Pastori YRJÖLÄ (saatuaan puheenvuoron). Tämä kokous selvään osoittaa, ettei meidän pitäjässä vielä valistusasiaa ymmärretä. Se tuntuu kovin ikävältä ja masentavalta. — Enempää en tahdo puhua, sillä asia ei näytä puheesta paranevan.

ANTTILAN ISÄNTÄ. Oppi vieroittaa kyntäjän työstään. Minä semmoista oppia vastustan. Oppi tekee ihmisen ylpeäksi ja laiskaksi. Sen tähden minä sitä vastustan. Maallista tietoa saaneet, niinkuin olen kuullut ja nähnyt, ovat renttuja (ukko taas sylkäisee lattialle).

Pastori YRJÖLÄ (istualta, viitaten kädellään Anttilaan, vastaa leikillisen pisteliäästi). Tämä isäntä, jolla opista ja sivistyksestä on noin kauheat käsitykset, on kuitenkin niinkuin kaikk tiedämme, pannut oman poikansa kirkonkylän kansakouluun. Renttuako Te siis (kääntyen lähemmin Anttilan puoleen) tahdotte pojastanne kasvattaa? — Ja mitähän Te hyvä isäntä! sitten arvelette esimerkiksi meidän kansakoulunopettajastamme? Oletteko antanut oman poikanne rentulle opetettavaksi ja kasvatettavaksi? Tiedättehän nimittäin, että opettaja on moniaita vuosia käynyt koulua maallistakin tietoa saadakseen — ja sen tähden hän nyt voi opettaa Teidänkin poikaanne, Anttila hyvä.

(Anttilan isäntä murahtaa häpeissään ja pudottaa suuren karipalttipiippunsa kolisten lattialle. Kuntalaisten keskestä kuidun naurun sihinää.)

ANTTILAN EMÄNTÄ (joka istuu lähellä miestään, tyrkkää häntä selkään ja närähtää). Mitäs sinunkaan siinä tarvitsisi aina niin inttää vastaan! Antaisit toisten vastustaa! — Kuules nyt, kuinka ne nauraa killittävät!

ANTTILAN ISÄNTÄ (kääntyy äkäisesti vaimoonsa päin ja ärähtää). Elä sinä siinä löpise!

(Tulee nolo hiljaisuus kunnantupaan. Esimies painautuu pöydälle rähmälleen; kirjuri ojentaa selkäänsä ja jalkojaan; patruuna haukoittelee.)

ESIMIES (hetken kuluttua kyllästyneesti). Pyydän, että saatettaisiin tämä keskustelu loppuun. — Joko ollaan valmiita tästä asiasta äänestämään?

(Samassa livahtaa tuvan ovipuolessa penkki alusiltaan ja joukko miehiä ynnä muutama nainen mennä ropsahtaa lattialle.)

ESIMIES (koettaen lopettaa hälinän). Sst — sst! Koettakaa hiljaa saada penkki paikoilleen!

(Nyt astuu ovesta sisään ontuen ja voihkien muuan repaleinen
ja kärsineen näköinen mies.)

ESIMIES (katsoen pitkään ja terävästi ukkoon, joka oven suussa kumartelee ja voihkii hengästyneesti, kysyy ankaruutta ja kärsimättömyyttä ilmaisevalla äänellä). Mitä Tiensuun Mikko asioitsee?

(Patruuna Stockman nostaa päätään, heittää tuiman silmäyksen Mikkoon ja rypistää tuuheita kulmakarvojansa — sitten hän heittäytyy taas tuolille longalleen. Kuntalaiset katsoa tirkistävät Mikkoa, toiset säälien, toiset nauraa virnistäen.)

TIENSUUN MIKKO (rykien, voihkien ja ahdistuneesti hengähtäen sekä eteenpäin kumartuneena ja pidellen selkäänsä). Pyytäisin herra esimiestä olemaan armollinen ja ottamaan täällä kokouksessa keskusteltavaksi, eikö kunta antaisi minulle vähän ruoan apua, sillä —

Patruuna STOCKMAN (katkaisten Mikon puheen tiuskaisee hänelle). Eks Te ymmärtä, et täs kokoukses ei taidet kettä autta? Se asja täytty enst kirkos kuulutta.

TIENSUUN MIKKO (säikähtyen). Voi — voi, herra patruuna ja muut! — Jos se avun antaminen niin pitkälle menee, niin enpä sitten enää taida apuanne tarvitakaan, sillä (tarttuen ensin rintaansa, sitten selkäänsä) tunnen elämäni lopun lähestyvän. (Mikko alkaa vapista.) — Voih! (huudahtaa hän ja tarttuu taas kiivaasti kaksin käsin selkäänsä).

Torpp. HEIKKILÄ (menee tukemaan Mikkoa ja, autettuaan hänet penkille istumaan, sanoo säälien). Kylläpä Te, Mikko parka, olette kovin heikko.

ESIMIES (säälivästi). Mutta kuinkas Te, Mikko, olettekaan noin heikoksi ja huonoksi tullut? — Muistanhan minä, että Te vielä joitakuita vuosia sitten olitte rivakka työmies patruuna Stockmanin tehtaassa.

(Patruuna nyppii levottomasti kellonviljojaan ja näyttää tuskaantuneelta. Muut kuntalaiset ovat, toiset istualtaan, toiset nousten seisomaan, kääntäneet katseensa tutisevaan Mikkoon.)

TIENSUUN MIKKO. Niin minä kyllä olinkin. Mutta minä tulin siellä oluttehtaassa kovin juomahimoiseksi. Rupesin haluamaan aina enemmän ja enemmän olutta. Eikä olutkaan minua enää yksin tyydyttänyt, vaan aloin kiihkeästi tahtoa myös viinaa ja muita väkevämpiä juomia. Join melkein kaiken palkkani, joinpa enemmänkin. — Mitä vaimoni sai kokoon sukkain kutomisella, pyykin pesulla ja muulla työllään, sillä hän osti ruokaa lapsille, itselleen ja — mi-minullekin. Mutta riistinpä minä usein vielä hänenkin pikku säästöjänsä väkijuomiini. — Voi vaimoparkaani! (huudahtaa Mikko kolkosti voihkavalla äänellä ja alkaa entistä enemmän vapista torppari Heikkilän häntä tukiessa). — Nyt on rakas vaimoni (Mikko heltyy itkemään) jo autuaitten maassa, lapsistani ovat myös toiset haudassa, toiset maailmalla — ja minä, viheliäinen, värisen tässä haudan partaalla neljänkymmenenviiden vuotisena, ijässä, jota sanotaan ihmisen parhaaksi miehuuden ajaksi.

(Naisia tyrskähtää säälistä äänekkääseen itkuun ja miehetkin pyyhkivät silmäkulmiansa. Patruunan kasvot synkistyvät, hän rypistää kulmakarvojaan ja yrittää nousta, mutta jää kuitenkin istumaan.)

TIENSUUN MIKKO (entistä sortuneemmalla äänellä). Eräällä matkalla, ollessani patruuna Tokmannin olutkuormaa kaupunkiin viemässä, tappelin juovuspäissä matkakumppalieni kanssa ja toinen jalkani silloin pahoin loukkaantui — ja jäi siitä pitäen kankeaksi. Toisella kerralla taas, niinikään tappelussa juovuspäissä, sain selkääni niin pahan kolauksen, että sitä on siitä asti tavantakaa polttanut. Varsinkin täältä alhaalta (Mikko pitelee sitä kohtaa seljästänsä kädellään) on ruvennut ankarasti polttamaan. — Kyllä se polte on kaiketi sitä ankaraa munuaistulehdusta, josta puhutaan siinä pienessä kirjassa, jonka opettajalta sain tänään aamulla haudankaivajan luona. Lukekaa se kirja! (Mikko riuhtaisee itsensä seisaalle ja huutaa, minkä voi) Lukekaa joka mies ja nainen! — (Mikko ojentaa molemmat kätensä patruunaa kohden, pusertaen suonenvedon tapaisesti sormensa nyrkkiin, ja silmänsä suurenevat räpäyttämättä tuijottamaan patruunaan, kun hän yhä kiihkeämmin, käheämmin ja enemmän vapisten huutaa.) Olut ja kaikki väkijuomat ovat perkeleen ilolientä, ne ovat maailman kirous, ne hukuttavat ruumiin ja sielun. — Voih — polttaa! (Viimeistä sanoessaan Mikko nykertyy hervottomasti lattialle.)

(Toiset kuntalaiset ovat liikahtamatta tuijottaneet Mikkoon, toiset tehneet levottomia liikkeitä. Patruuna on tuskaisan hätääntyneenä arasti luonut katseensa tuohon ja tähän osaan tupaa sekä tehnyt hermostuneita liikkeitä.)

NAISIA (Mikon nykertyessä lattialle, huutaa hätääntyneesti). Voi-voi, se pyörtyy — pyörtyy.

(Katsoo sitten vielä arasti ympärilleen, sieppaa turkin hartioilleen ja vyön kainaloonsa sekä hiipii ulos tuvasta. Olutkuski huomaa patruunan unohtaneen lakkinsa, joka on pudonnut tuolin viereen lattialle, ottaa lakin ja hiipii patruunan perässä ulos.)

(Mikko nytkähtelee. Heikkilä pitää hänestä kiinni.
Kunnantuvassa vallitsee vakava hiljaisuus.)

Pastori YRJÖLÄ (liikutettuna). Toimittakaa Te, Heikkilä, Mikko kiireesti pappilan pieneen tupaan, se kun on likinnä, ja hakekaa sinne heti lääkäri, vaikka hauta liekin kohta Mikko raukan, tuon elämän okapiikkien repimän miesparan leposija!

Op. HALME (totisena, kovalla äänellä). Siinä näette taas yhden ja kovin onnettoman väkijuomien uhrin. — "Voi maailmaa pahennusten tähden; voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!"

ESIMIES (ääni vapisee). Pyytäisin, vaikka mielemme ovatkin kovin masennuksissa, että kuitenkin hetkinen vielä istuttaisiin asian käsittelyä varten, saadaksemme sen päätetyksi.

ESIMIES. Sanokaa siis, mitä nyt vihdoinkin tehdään tuolle järvisalolaisten raha-avun pyynnölle!

ERÄS ISÄNTÄ (nousee ylös). Kyllä minä sentään tahtoisin, että järvisalolaisille myönnetään ne kaksisataa markkaa.

TOINEN ISÄNTÄ (istualta). Ja minä myös. — Jollei se patruuna Tokman olisi tullut tänne vastustamaan, niin ei olisi, luulen ma, näin pitkää kinastusta syntynytkään, vaan olisi vähemmällä yhdytty opettajan esitykseen.

ESIMIES. Mitä tehdään siis? Myönnetäänkö todellakin nuo kaksisataa markkaa? — Pyydän, että ne, jotka sitä vastustavat, nousisivat ylös.

(Neljä miestä nousee: kauppias Toimela ja Anttilan isäntä
sekä pari muuta miestä.)

ANTTILAN EMÄNTÄ (nykii takin liepeestä miestään istumaan, mumisee). No, mitäs sinä siinä nyt taas! — Etkös näe, ettei juuri muitakaan nouse?

(Anttila vilkuttaa käskevästi silmää istuville, että nousisivat, muttei kukaan lisäksi nouse — muuan ovenpuolessa istuva mies tosin ensin puolittain nousee, mutta istuu taas koltta sanoen: "en sentään nousekaan".)

ESIMIES (odotettuaan kotvan aikaa lisää nousevia). Eikö ole useampia? — — On siis kumminkin päätetty, että järvisalolaisten pyyntöön suostutaan.

ÄÄNI joukosta. Kyllä se on hyvä. Ja pian pitää sinne perustaa kansakoulukin.

TOINEN ÄÄNI. Niinpä kyllä. — Ja Tokmannin oluttehdas olisi hävitettävä, kun siihen vaan laki saataisiin.

Op. HALME. Annettakoon meille laki, joka sallii jokaisen kunnan tahtonsa mukaan puhdistaa nurkkansa väkijuomien kirouksesta!

KOLMAS ÄÄNI. Paljon on Suomessa talonpoikia, jotka raittiutta rakastavat, vaikka muutamat ymmärtämättömyydessään vielä viina- ja oluttehtaidenkin puolta pitävät. — Mutta jos olisi vaan meillä, talonpojilla, sellainen laki ja oikeus, kuin opettaja sanoi, niin eipä meijän maassa viina- ja oluttehtaat kauan turmionlientänsä keittäisi.

Torpp. HEIKKILÄ (tulee takaisin). Eipä taida Mikosta olla enää pitkälti eläjäksi. Kovin on raihnainen miesparka.

ÄÄNI joukosta (valittaa). Voi Mikko raukkaa ja voi hänen maailmaan viskattuja, turvattomia lapsiansa!

MUUAN VAIMO (joka huonosti puettuna parin repaleisen lapsensa kanssa oli äänestyksen aikana tullut kunnantupaan ja joka nojautuneena ovenpieltä vastaan, silittäen edessään seisovien lapsiensa päitä käsillään, on läpitunkevin silmäyksin seurannut väkijuomien turmiollisuudesta puhuvia, huitoo nyt käsillään ja puolittain raivoisana valittaa). Minunkin mieheni on juomari. — Tokmannin oluttehdas hänenkin on vietellyt ja turmellut. — Pelasta, Herra Jumala, edes nämä repaleiset, mutta vielä viattomat lapsikultani juoppouden kurjuudesta!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOHTAUS KUNTAKOKOUKSESSA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Kohtaus kuntakokouksessa

KOHTAUS KUNTAKOKOUKSESSA

VIHTORI LÄHDE

HENKILÖT;

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE