The Project Gutenberg eBook of Japanilaisia satuja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Japanilaisia satuja Translator: Valfrid Hedman Release date: October 27, 2016 [eBook #53379] Language: Finnish *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JAPANILAISIA SATUJA *** Produced by Tapio Riikonen JAPANILAISIA SATUJA Suomentanut V--d H--n [Valfrid Hedman] WSOY, Porvoo, 1918. SISÄLLYS: I. Shippettaro. II. Ihmeellinen teekeittiö. III. Kalastajanpoika Urashima. SHIPPEITARO. Kauan, kauan sitten, vanhaan hyvään aikaan, jolloin vielä oli keijukaisia ja jättiläisiä, peikkoja ja lohikäärmeitä, urhoollisia ritareja ja hätään joutuneita neitosia, eräs urhea nuori soturi läksi maailmaan seikkailuja etsimään. Jonkun aikaa hän samoili kohtaamatta mitään erikoisempaa, mutta vihdoin hän eräänä iltana, kuljettuaan tiheän metsän läpi, joutui aution ja yksinäisen vuoren kupeelle. Ei kylää, ei mökkiä ollut näkyvissä, eipä edes hiilenpolttajan majaa, vaikka niitä niin usein tapaa metsän liepeillä. Hän oli seurannut heikkoa ja hyvin ruohoittunutta polkua, mutta vihdoin hän kadotti senkin näkyvistään. Hämärä läheni ja turhaan hän ponnisteli löytääkseen kadotetun tien. Joka yrityksellä hän näytti yhä toivottomammin takertuvan orjantappurapensaisiin ja pitkään ruohoon, jota kasvoi tiheästi joka puolella. Heikkona ja väsyneenä hän hapuili eteenpäin yhä yltyvässä pimeydessä, kunnes hän äkkiä saapui pienelle autiolle ja puoliksi raunioittuneelle temppelille. Kuitenkin se vielä sisälsi pyhätön. Täällä oli toki suojaa kylmältä kasteelta, ja niin hän päätti viettää yönsä temppelissä. Ruokaa hänellä ei ollut; kietoutuen viittaansa ja asettaen oivallisen miekkansa viereensä hän laskeutui levolle ja vaipui pian sikeään uneen. Puoliyön lähetessä hän heräsi hirvittävään meluun. Ensiksi hän luuli nähneensä unta, mutta melu jatkui, ja koko rakennus kaikui mitä kauheimmista huudoista ja ulvonnasta. Nuori soturi kohottausi varovasti ja tarttuen miekkaansa katsahti ulos rappeutuneessa seinässä olevasta reiästä. Hän näki omituisen ja kaamean näyn. Joukko inhoittavia kissoja pyöri hurjaa ja hirvittävää tanssia, ja niiden kiljunta kaikui hiljaiseen yöhön. Niiden kamalan parkunan seasta saattoi nuori soturi selvästi erottaa seuraavat sanat: "Älköön siitä Shippeitaro kuulko hiiskuvammekaan! Älköön kuulko Shippeitaro!" Kaunis täysikuu valaisi säteillään tätä kamalaa näytelmää, jota nuori soturi katseli kummastuksella ja kauhulla. Kun puoliyön aika oli ohitse, hävisivät aavekissat ja kaikki oli hiljaista jälleen. Loppu yötä kului häiritsemättä, ja nuori mies nukkui sikeästi aamuun asti. Hänen herätessään oli aurinko jo korkealla taivaalla, ja hän kiirehti lähtemään yöllisen seikkailunsa näyttämöltä. Aamun kirkkaassa valossa hän pian keksi jälkiä polusta, joka edellisenä iltana oli ollut näkymätönnä. Tätä seuratessaan huomasi hän suureksi ilokseen, että se ei, kuten hän oli pelännyt, vienytkään takaisin siihen metsään, jonka läpi hän eilen kulki, vaan päinvastaiseen suuntaan avonaista kenttää kohti. Siellä hän näki pari kolme mökkiä erillään toisistaan, ja vähän kauempaa hän erotti kylän. Nälän ahdistamana hän kiirehti minkä jaksoi kylää kohti, mutta silloin hän kuuli naisen kovalla äänellä valittavan ja rukoilevan apua. Tuskin olivat nämä hätähuudot kaikuneet soturin korviin, kun hän jo unohti nälkänsä ja kiirehti lähimpään mökkiin asiaa tiedustelemaan ja, jos mahdollista, tarjoamaan apuaan. Ihmiset kuuntelivat hänen kysymyksiään, mutta pudistaen surumielisesti päätään he vakuuttivat, että kaikki apu oli turhaa. "Joka vuosi", sanoivat he, "vuorenhenki vaatii uhrin. Aika on nyt tullut, ja juuri tänä yönä se nielaisee ihanimman neitosemme. Tämä on itkumme ja valituksemme syynä." Ja kun nuori soturi kummissaan kyseli enemmän, kertoivat he hänelle, että auringon laskiessa uhri asetettaisiin jonkinlaiseen laatikkoon ja vietäisiin samaan raunioittuneeseen temppeliin, missä hän oli viettänyt yönsä, ja sinne se jätettäisiin yksinään. Aamulla olisi tyttö hävinnyt. Niin oli käynyt monena vuonna, ja niin kävisi nytkin: sitä ei voinut auttaa. Nuoren soturin kuunnellessa tätä puhetta täytti hänet palava halu pelastaa neitonen. Raunioittuneen temppelin mainitseminen oli tuonut hänen mieleensä hänen eilisiltaisen seikkailunsa, ja siksi hän kysyi väeltä, olivatko he koskaan kuulleet Shippeitaron nimeä ja tiesivätkö he, ketä tai mitä sillä tarkoitettiin. "Shippeitaro on voimakas ja kaunis koira", kuului vastaus. "Sen omistaa ruhtinaamme lähin mies, joka asuu vain vähän matkan päässä täältä. Usein näemme sen seuraavan isäntäänsä, ja komea ja reipas eläinpä se onkin." Nuori ritari ei jäänyt tekemään enempiä kysymyksiä, vaan kiirehti Shippeitaron isännän luo pyytämään tätä lainaamaan hänelle koiransa yhdeksi yöksi. Omistaja ensiksi vastusteli, mutta vihdoin suostui luovuttamaan Shippeitaron ehdolla, että se tuotaisiin takaisin seuraavana päivänä. Riemuissaan menestyksestään nuori soturi vei koiran mukanaan. Sitten hän riensi tapaamaan onnettoman neitosen vanhempia, pyytäen heitä pitämään tyttärensä sisällä huoneissa ja vartioimaan häntä huolellisesti, kunnes hän palaisi. Asetettuaan Shippeitaron neitosta varten valmistettuun laatikkoon ja kuljetettuaan sen muutamien kylän nuorten miesten avulla raunioittuneen temppelin edustalle, hän laski laatikon sinne. Nuoret miehet kieltäytyivät viipymästä hetkeäkään kummituspaikalla, vaan kiirehtivät alas vuorelta kuin kokonainen joukko peikkoja olisi ollut heidän kintereillään. Ilman muuta toveria kuin koira jäi nuori soturi odottamaan, mitä tapahtuisi. Puoliyön aikaan, kun kuu oli kohonnut korkealle taivaalle valaen hohdettaan vuorelle, saapuivat aavekissat jälleen. Tällä kertaa oli niillä keskellään suuri musta kolli, kaikkia muita hurjempi ja hirvittävämpi, ja tämän nuori soturi helposti tunsi itse hirvittäväksi vuorenhiideksi. Tuskin se oli huomannut laatikon, kun se alkoi tanssia ja hyppiä sen ympäri, ulvoen toveriensa säestämänä voitonriemusta ja kamalasta ilosta. Kylliksi kauan ivattuaan ja ärsytettyään uhriaan se tempasi laatikon kannen auki. Mutta tällä kertaa kohtasi se vertaisensa. Urhea Shippeitaro syöksähti kollin kimppuun, iski siihen hampaansa ja piti sitä kiinni, kunnes nuori soturi yhdellä ainoalla oivallisen miekkansa iskulla kaatoi sen kuoliaaksi jalkojensa juureen. Muut kissat taasen ällistyivät niin, etteivät voineet paetakaan, vaan jäivät tuijottamaan johtajansa ruumista, saaden nopeasti surmansa ritarin säilästä tai Shippeitaron terävistä hampaista. Tuhansin kiitoksin vei soturi koiran takaisin sen isännälle, kävi kertomassa tytön isälle ja äidille, että heidän tyttärensä oli pelastettu, ja ilmoitti kylänväelle, että hiisi oli vaatinut viimeisen uhrinsa, eikä sen koommin heitä häiritsisi. "Tästä kaikesta saatte kiittää urhoollista Shippeitaroa", sanoi hän jättäessään heidät hyvästi, ja jatkoi matkaansa etsiäkseen uusia seikkailuja. IHMEELLINEN TEEKEITTIÖ. Kauan, kauan sitten asui Morindjin temppelissä Kotsuken maakunnassa vanha pappi. Tämä pappi oli hyvin ihastunut teen keittämiseen ja juomiseen; se homma oli tosiaan hänen elämänsä suurin harrastus ja ilo. Eräänä päivänä hän sattui löytämään muinaisesineiden kaupasta hyvin somannäköisen vanhan teepannun, jonka hän osti ja vei kotiinsa perin ihastuneena sen muotoon ja taiteelliseen tekotapaan. Seuraavana päivänä hän otti esille uuden ostoksensa ja istui pitkän aikaa käännellen sitä käsissään ja tarkastellen puolelta ja toiselta. "Oletpa sinä oikein soma, olet tosiaankin", sanoi hän ihastuksissaan. "Minä kutsun kaikki ystäväni teejuhlaan, ja miten ne mahtavatkaan kummastua nähdessään tällaisen erinomaisen teekeittimen!" Hän asetti aarteensa laatikolle, jossa voisi sen siroutta mielin määrin ihailla, ja istahti suunnittelemaan teekutsujaan. Hetkisen perästä hän kävi uniseksi, alkaen torkkua, ja vihdoin tuupertui pää pöytää vasten; hän vaipui sikeään uneen. Silloin tapahtui kummallinen muutos. Teepannu alkoi liikkua. Sen torvesta pisti esille karvainen pää, toiselta puolen tuli näkyviin tuuhea häntä, sitten ilmaantui neljä jalkaa, ja hieno turkki näkyi vähitellen peittävän koko astian pinnan. Vihdoin se hypähtäen laatikolta alkoi tepastella lattialla aivan mäyrän näköisenä. Kolme nuorta opiskelijaa, jotka istuivat kirjojensa ääressä viereisessä huoneessa, kuulivat melun, ja kun yksi heistä työntäen paperioven sivulle kurkisti sisään, niin kummastuipa hän suuresti nähdessään teekeittiön tanssivan neljällä jalalla edestakaisin huoneessa. Hän huudahti: "Oi, miten hirveätä! Teepannu on muuttunut mäyräksi!" "Mitä!" virkkoi toinen opiskelija. "Tahdotko väittää, että teepannu on muuttunut mäyräksi? Mitä loruja!" Näin sanoen työkkäsi hän toverinsa syrjään ja kurkisti huoneeseen, mutta hänkin pelästyi näkemästään ja parkaisi. "Se on peikko. Se tulee päällemme -- rientäkäämme pakoon!" Kolmas opiskelija ei pelästynyt niin helposti. "Tulkaa, tämähän on hauskaa", rohkaisi hän. "Miten tuo olento hyppääkään! Minä herätän sen isännän, jotta hänkin saa nähdä." Sitten hän astui huoneeseen ja ravisti pappia sanoen: "Herätkää, herra, herätkää! Jotakin ihmeellistä on tapahtunut." "Mikä on hätänä!" vastasi vanhus, unisena hieroen silmiään. "Mikä meluava veitikka!" "Ken tahansa meluaisi, kun tällaisia ihmeellisiä asioita tapahtuu." "Katsokaahan vain, mestari! Teidän teepannunne on saanut jalat ja juoksentelee ympärinsä!" "Mitä, mitä, mitä! Mitä sinä sanot?" kysyi pappi taas -- "pannu on saanut jalat! Mitä se merkitsee? Annahan kun katson!" Mutta sitten kun vanhus oli ehtinyt täydelleen havahtua, oli teekeitin palannut alkuperäiseen muotoonsa ja seisoi rauhallisena laatikollaan. "Miten hupsuja nuorukaisia te olette!" lausui pappi. "Tuollahan pannu on laatikon päällä -- eipä siinä tosiaan ole mitään kovin kummallista! Ei, ei; olenhan kuullut taikinakaulaimelle kasvaneen parin siipiä, joilla se lensi tiehensä, mutta vaikka olenkin kauan elänyt, en ole koskaan kuullut omin jaloin liikkuvasta teepannusta! Ette koskaan saa minua sellaista uskomaan!" Mutta siitä huolimatta jäi pappi hiukan levottomaksi mielessään ja ajatteli tapausta kaiken päivää. Kun hän illan tullen oli yksin huoneessaan, otti hän keittimen esille ja asetti sen palaville hiilille kiehumaan, aikoen valmistaa teetä. Mutta heti kun vesi alkoi kiehua, huusi kattila: "Kuumaa! kuumaa!" ja hyppäsi alas tulelta. "Apua! apua!" parkaisi pappi joutuen pelästyksestä suunniltaan. Mutta kun opiskelijat riensivät häntä auttamaan, otti teekeitin heti luonnollisen muotonsa jälleen. Senpä vuoksi yksi heistä sieppasi kepin ja huudahti: "Kylläpä pian otamme selville, onko siinä henki vai ei!" Ja hän alkoi piestä sitä voimainsa takaa. Kapineessa ei nähtävästi ollut mitään eloa, sillä vain kilahtava metallin ääni vastasi hänen tarmokkaisiin iskuihinsa. Silloin vanha pappi sydämestään katui, että oli ostanut kujeilevan teekeittimen. Mutta kun hän juuri hautoi päässään, miten pääsisi siitä erilleen, astui parahiksi kattilanpaikkaaja sisään. "Tuossa on oikea mies", ajatteli pappi. Kaupat tehtiin pian, mies maksoi pannusta muutamia vaskikolikoita ja vei sen kotiinsa hyvin tyytyväisenä ostokseensa. Ennen levolle menoa hän katseli sitä vielä kerran ja se oli hänestä parempi kuin hän ensin oli luullutkaan, jonka vuoksi hän nukahti mitä parhaalla tuulella. Kesken hauskaa unelmaansa kattilanpaikkaaja äkkiä havahti, luullen kuulleensa jonkun liikkuvan huoneessa; mutta avatessaan silmänsä ja katsahtaessaan ympärilleen hän ei ketään nähnyt. "Näin kai vain unta", sanoi hän itsekseen, kääntäen kylkeään ja nukahtaen uudelleen. Mutta hän häiriytyi taaskin kuullessaan jonkun huutavan: "Kattilanpaikkaaja, kattilanpaikkaaja! Nouse ylös, nouse ylös!" Tällä kertaa hän hypähti ylös täysin valveutuneena, ja kas kummaa! siinä tepsutteli teekeitin edestakaisin lattialla, ja sillä oli mäyrän pää, häntä ja turkki. "Peikko, peikko!" kirkaisi kattilanpaikkaaja. Mutta teekeitin lausui nauraen: "Älä pelkää, hyvä kattilanpaikkaaja. Minä en ole peikko, vaan ihmeellinen teekeittiö. Nimeni on Bumbuku-Tshagama, ja minä tuon onnea jokaiselle, ken kohtelee minua hyvin; mutta tietysti minä en pidä siitä, että minut asetetaan tulelle tai saan kepin iskuja, kuten tapahtui temppelissä eilen." "Miten sitten voin olla sinulle mieliksi?" kysyi kattilanpaikkaaja. "Säilytänkö sinua laatikossa?" "Ei, ei suinkaan!" vastasi teekeitin. "Minä pidän herkullisista ruuista ja toisinaan haluan vähän viiniä juodakseni, juuri niin kuin sinä itse. Tahdotko pitää minua talossasi ja ruokkia minua? Ja kun en tahtoisi olla sinulle taakkana, teen mielelläni sinulle työtä, mitä vain haluat." Tähän kattilanpaikkaaja suostui. Seuraavana aamuna hän laittoi oivalliset pidot Bumbukulle, ja sitten tämä puhui näin: "Minä olen todellakin ihmeellinen ja täysoppinut teekeittiö, ja neuvon sinua kuljettamaan minua näytteillä pitkin maata laulun ja soiton säestyksellä." Kattilanpaikkaaja piti neuvoa hyvänä ja toimeenpani heti näyttelyn, jota hän kutsui Bumbuku-Tshagamaksi. Onnellinen teekeitin laittoi liikkeen nopeasti menestymään; sillä se ei ainoastaan kävellyt nelin jaloin, vaan tanssipa pingoitetulla köydelläkin ja teki kaikenlaisia voimistelutemppuja, lopettaen esityksen kumartamalla syvään katselijoille ja pyytäen heidän vastaistakin suosiotaan. Näiden esitysten maine levisi pian laajalle, ja näyttely täyttyi joka päivä tungokseen asti, kunnes vihdoin maan ruhtinaatkin tilasivat kattilanpaikkaajan teekeittimineen luokseen; ja esitykset saavuttivat riemastuneitten prinsessojen ja hovinaisten suurta suosiota. Vihdoin kattilanpaikkaaja tuli niin rikkaaksi, että hän lopetti liikkeen, ja haluten suoda uskolliselle teepannulleenkin lepoa, vei hän sen suuren rahasumman kera takaisin Morindjin temppeliin, jossa sitä säilytettiin arvokkaana aarteena, ja sanovatpa jotkut sitä pyhimyksenäkin palvellun. KALASTAJAPOIKA URASHIMA Kauan, kauan sitten eli Japanin meren rannalla nuori kalastaja nimeltä Urashima, hyvänlaatuinen nuorukainen ja varsin taitava ongenvapaansa ja siimaansa käyttämään. Eräänä päivänä hän taasen läksi veneessään ulapalle kalastamaan. Mutta kalojen asemesta hän sai jotakin muuta. Arvaatteko mitä? Niin, hän sai suuren kovakuorisen kilpikonnan, jolla oli omituiset, ruttuiset, vanhannäköiset kasvot ja hento häntä. Nyt on minun kerrottava teille jotakin, mitä varmaankaan ette tiedä. Kilpikonnat, näetkös, elävät kokonaista tuhannen vuotta -- ainakin japanilaiset kilpikonnat. Niinpä ajatteli Urashima itsekseen: "Kala kelpaisi päivälliseksi aivan yhtä hyvin kuin tämä kilpikonna -- vieläpä paremminkin. Miksikä surmaisin eläinraukan ja estäisin sitä nauttimasta elämästään vielä yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän vuotta. Ei, ei! Minä en tahdo olla niin julma. Varmaankaan ei äitini pitäisi siitä, että olisin niin paha." Ja näin sanoen hän viskasi kilpikonnan takaisin mereen. Pian sen jälkeen uinahti Urashima veneeseensä. Oli näet sellainen kuuma kesäpäivä, jolloin jokainen mielellään nukahtaa päivällisen jälkeen. Ja nukkuessaan hän näki aalloista nousevan kauniin tytön, joka astui veneeseen lausuen: "Minä olen meren jumalan tytär, joka asun isäni kanssa lohikäärmelinnassa aaltojen alla. Se ei ollut kilpikonna, jonka juuri äsken sait onkeesi ja niin ystävällisesti viskasit takaisin mereen. Se olin minä. Isäni, merenjumala, oli lähettänyt minut katsomaan, olitko hyvä vai paha. "Me tiedämme nyt, että olet hyvä, kiltti poika, joka vältät julmia tekoja; ja siksi minä olen tullut sinua noutamaan. Sinä otat minut vaimoksesi, jos tahdot, ja me elämme onnellisina yhdessä tuhat vuotta lohikäärmelinnassa syvän sinisen meren tuolla puolla." Urashima tarttui siis toiseen airoon ja merenjumalan tytär toiseen, ja he soutivat, soutivat soutamistaan, kunnes vihdoin saapuivat lohikäärmelinnaan, missä merenjumala eli ja hallitsi kuninkaana kaikkia lohikäärmeitä, kilpikonnia ja kaloja. Hyvänen aika, miten ihanaa siellä oli! Palatsin seinät olivat korallista, puissa oli smaragdeja lehtinä ja rubiineja marjoina, kaloilla oli hopeasuomukset ja lohikäärmeitten pyrstöt olivat täysipitoista kultaa. Kuvitelkaa mielessänne kauneinta ja kiiltävintä, mitä koskaan olette nähneet, ja asettakaa se kaikki yhteen, niin silloin saatte käsityksen, millaiselta tämä palatsi näytti. Ja kaikki tämä kuului Urashimalle; sillä olihan hän merenjumalan vävy, ihanan lohikäärmeprinsessan puoliso. Näin he elivät onnellisina kolme vuotta, kävellen joka päivä noiden uhkeitten smaragdilehväisten ja rubiinimarjaisten puiden alla. Mutta eräänä aamuna Urashima sanoi vaimolleen: "Olen hyvin onnellinen täällä. Mutta kuitenkin tahtoisin käydä kotona tervehtimässä isääni ja äitiäni, veljiäni ja sisariani. Päästähän minut lyhyeksi aikaa. Kyllä minä pian palaan." "Mielelläni minä en laskisi sinua menemään", sanoi merenneito; "minä pelkään pahoin, että jotakin hirveätä tapahtuu. Mutta jos tahdot mennä, niin mitäs sille voi. Mutta sinun pitää ottaa mukaasi tämä lipas ja tarkoin varoa sitä avaamasta. Jos sen avaat, et enää koskaan kykene tulemaan takaisin tänne." Urashima lupasi siis pitää hyvän huolen lippaasta ja millään muotoa olla sitä avaamatta. Sitten hän astui veneeseensä, soutaen pois, ja saapui vihdoin oman maansa rannoille. Mutta mitä oli hänen poissaollessaan tapahtunut? Mihin oli hänen isänsä mökki joutunut? Missä oli kylä, jossa hän ennen oli asunut? Vuoret olivat kyllä entisillä paikoillaan, mutta puut niiltä oli kaadettu. Pieni puronen, joka oli lirissyt hänen isänsä mökin lähellä, juoksi yhä vielä, mutta sen partaalla ei enää ollut naisia vaatteita pesemässä. Näytti hyvin omituiselta, että kaikki oli niin muuttunut kolmessa lyhyessä vuodessa. Kun kaksi miestä sattui kävelemään rannikolla, kääntyi Urashima siis heidän puoleensa kysyen: "Tahtoisitteko olla niin hyvät ja ilmoittaa minulle, mihin on joutunut Urashiman mökki, joka ennen oli täällä?" "Urashiman?" huudahtivat he -- "mitä? hänhän jo neljäsataa vuotta sitten hukkui kalastusretkellä! Hänen vanhempansa, hänen sisaruksensa ja heidän lapsenlapsensa ovat jo ammoin kuolleet. Se on vanha, vanha juttu. Miten voit olla niin hupsu, että kyselet hänen mökkiään? Se luhistui maahan satoja vuosia sitten." Silloin välähti äkkiä Urashiman mieleen, että merenjumalan palatsi aaltojen alla koralliseinineen, rubiinihedelmineen ja komeine kultapyrstöisine lohikäärmeineen epäilemättä kuului keijukaisten maahan, jossa yksi päivä luultavasti oli yhtä pitkä kuin kokonainen vuosi täällä yläilmoissa, joten ne kolme vuotta, mitkä hän oli viettänyt merenjumalan palatsissa, todellisuudessa olivat olleet vuosisatoja. Tietystikään ei hyödyttänyt viipyä kotona nyt, kun kaikki hänen ystävänsä olivat kuolleet ja haudatut, vieläpä kyläkin hävinnyt. Sen vuoksi Urashimalla oli kova kiire päästä takaisin vaimonsa lohikäärmeprinsessan luo meren tuolle puolen. Mutta missä oli tie? Hän ei voinut sitä löytää, kun ei ollut ketään sitä hänelle näyttämässä. "Ehkä saan apua tien etsinnässä", ajatteli hän, "jos avaan lippaan, minkä hän minulle antoi." Ja niin tuo hupsu poika oli tottelematon, tai ehkä hän unohti vaimonsa kiellon. Hän avasi kuin avasikin lippaan. Ja mitä luulette sen sisältä tulleen? Sieltä kohosi vain valkoinen pilvi, joka usvan tavoin leijaili meren yli. Huutaen pilvelle, että se pysähtyisi, hyökkäsi Urashima sinne tänne ja parkui surusta. Sillä nyt hän muisti vaimonsa sanoneen, että lippaan avattuaan hän ei enää koskaan voisi palata merenjumalan palatsiin. Mutta pianpa hän ei enää kyennyt juoksemaan eikä huutamaankaan. Äkkiä hänen tukkansa kävi lumivalkeaksi, hänen kasvonsa tulivat ruttuisiksi ja selkä käyräksi kuin vanhan ukon. Sitten hänen hengityksensä taukosi ja hän kaatui kuolleena rannalle. Urashima-raukka! Hän kuoli siksi, että oli ollut hupsu ja tottelematon. Jos hän vain olisi tehnyt niinkuin häntä käskettiin, olisi hän saattanut elää vielä tuhat vuotta. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JAPANILAISIA SATUJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.