The Project Gutenberg eBook of Kuninkaan tuomio: Näytelmä 3:ssa näytöksessä lauluineen, by Otto Engb. Jaatinen

Kustaa III, Ruotsin kuningas. Fredrik, hänen nuorin poikansa. Breitfelt, luutnantti. Larsson, hansikkaan tekijä. Ingrid, hänen tyttärensä. Hurtti, sotavanhus. Rudolf, hänen poikansa. Stål, korpraali. Sotilaita. Kansaa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Näyttämö: Larsson'in myymälä. Perä- ja sivuovet. Oikealla akkuna. Vasemmalla etunäyttämöllä pöytä, täynnä nahkoja ja hansikoita. Peräseinällä hylly täynnä valmiita hansikoita ja sen edessä myyntipöytä. Muu huonekalusto yksinkertainen ja ajanmukainen.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

INGRID: Ommellen hansikkaa etunäyttämöllä olevan pöydän ääressä laulaa.

    Soi riemuisasti laulu,
    Taas reipas suruton!
    On murhe multa poissa;
    Mä itse mursin sen.
    Nyt lennän tuulen lailla
    Mä metsän ruusumailla.

    Mä illoin kohtaan siellä
    Ain' oman armaani,
    Mi kerran vannoi mulle,
    Ett' hän on omani,
    Vaikk' taivas koitteleisi
    Ja hältä toivon veisi.

    Kuitenkin, jos mä siellä
    Kohtaisin kolmannen,
    Sylissä kultaseni,
    Mi istuis' laulellen
    Niin loppuis ilo multa:
    Mun pettänyt on kulta.

    Niin käypi täällä aina,
    Ett' kuihtuu kukkaset,
    Ja ruusumailla kasvaa
    Piikkiset ohdakkeet.
    Ja ruusu kaunokainen
    On piikkipensas vainen.

Niin sanotaan laulussa, mutta mitäpä minä siitä välitän! En ole vielä antanut sydäntäni kenellekään. Olen vapaa — vapaa kuin taivaan lintu. Tosin sanovat kasvinkumppanini, että on niin ihanaa olla rakastettuna ja ett'ei mikään hetki onnellisuudessa voita sitä hetkeä, jolloin rakastaja polvistuneena vannoo uskollisuuttaan. — Hm, enpä tiedä ovatko he oikeassa, mutta jos kerran sattuisi niin, että minäkin rakastuisin johonkin nuorukaiseen, niin pitäisi hänen olla urhoollinen ja uljas mies, niinkuin kuningas Kustaakin. Siinä on mies, jonka vertaista saa hakea!… Kas niin, nyt tämä ompeleminen taas alkaa väsyttää… Niinpian kuin vaan tulen ajatelleeksikaan kuningasta ja sitä hienoa herrasväkeä, joka nyt on kaupungissa, niin alkaa päätäni huumata. Sellaista komeutta olen harvoin nähnyt… Ei, nyt en ompele enään ainoatakaan pistosta.

Kas kuinka kauniisti kevätaurinko paistaa puhtaaseen lumeen, joka vielä peittää maan ja meren, ja hongat tuolla kaukana kohoavat kuin hopeahapsiset jättiläiset…

    Loista, kirkas päivä loista!
    Kinokset nuo paksut poista!
    Pohjolaan tuo kevät kukka
    Laaksoloihin nurmen nukka.

    Koita, koita Suomen päivä!
    Kauvas poista huolten häivä!
    Valon kun sä kirkkaan tuonet
    Poistunevat kansan huolet.

Ah, Luojani!… Sama ylhäinen herra, jonka useita kertoja olen nähnyt kävelevän tästä ohi, meni taas äsken ja iski minulle silmää niin kummallisesti. Mitä hän sillä lie tarkoittanut… (Katsoo ulos). Tuolla hän nyt menee, alinomaa vilkuillen tännepäin.

TOINEN KOHTAUS.

LARSSON: Mitä sinä tuommoista turhaa aina loruat. Osaan kyllä antaa arvon hauskalle pilapuheelle, mutta kun se menee liian pitkälle…

RUDOLF: Ei mestari, se onkin täyttä totta, mitä olen puhunut. Jo tänään otan pestin sotaväkeen ja kun rynnäkkö alkaa, menen Armfeltin joukkoihin.

RUDOLF: Kuinka? Onko kuninkaan ja isänmaan puolesta taisteleminen teistä hullutusta?

LARSSON: Kuka sitä on sanonut! Päinvastoin on jokaisen velvollisuus uhrata viimeisen veripisaransakin isänmaan puolesta ja kun kuningas Kustaa kulkee etunenässä, niin kukapa ei häntä seuraisi… Mutta sinä, poika raukka, mitä sinä sodassa luulet tekeväsi?

RUDOLF: Mitäkö teen? Jospa tietäisitte kuinka voimakas olen, niin ette noin puhuisi!… Eilenkin kun löin Räätäli-Matin Jaakkoa korvalle, niin paikalla lensi hän seljälleen ja toissapäivänä tein saman tempun eräälle vääräsääriselle talonpojalle.

LARSSON: Ja tuo on mielestäsi oivaa urhoollisuutta! Luulet kai voivasi tehdä samoin silloinkin, kun venäläinen lähestyy. Oh ei, silloin eivät sellaiset temput auta mitään, silloin on olo vähän kuumempaa!

RUDOLF: No, sitä minä en pelkää vaikka lähettäisivät minkälaisen kuulasateen hyvänsä. Muutoin kertovat sotilaat, että kuningas oli kerran taistelun alussa huutanut joukoilleen: "Raukka se, joka ampuu!" Ja sinä päivänä ei suomalaisten pyssyistä pamahtanut ainoatakaan laukausta! He ottivat vaan vihollista korvista kiinni ja pyörähyttivät pari kertaa ympäri, ja sillä lailla oli Armfelt yksinään lopettanut vähintäin parituhatta vihollista. Jos minä nyt saan hengiltä pari sataakin, niin onhan sekin jo kaunis alku…

LARSSON: Sinäkö? Hyvä, jos saat edes yhdenkin… Ei, jää sinä vaan kauniisti kotiin ompelemaan hansikoita!… Se sopii sinulle paljon paremmin.

RUDOLF: Olen tehnyt päätökseni ja sitä en muuta. Jos en sodassa paljoa voikaan toimittaa, niin löydänhän kumminkin kunniakkaan kuoleman kun tämä eläminen on niin raskasta ja ikävää…

LARSSON: No, tuhannen tuhatta! Siltäkö tuntuu? Ja minkätähden, jos saan kysyä?

RUDOLF: Niin, siksi, että … että… Ah, on kai mestari huomannut, ett'en enään tee työtä yhtä halukkaasti kuin ennen… En tiedä mistä se tulee, mutta…

LARSSON: Ahaa, kyllä tiedän mistä kenkä likistääl No, mutta miksi et ole puhunut itse tytön kanssa?… Hänellä on vapaa tahtonsa olen aina sanonut. Ah, tuollahan hän onkin!… Ingrid!…

INGRID (Hämillään). Olin niin ihastunut tähän kauniiseen kevätpäivään ja päivän hopeaterä lumosi minut kokonaan kirkkaudellaan.

LARSSON: Vai niin, sinä haaveksit tulisia silmiä… Niin, niin, sehän on tyttöjen tapaista! (Rudolf'ille). Kas niin, käytä nyt tilaisuutta ja sano hänelle mitä sinulla on sydämmelläsi! Minä olen kyllä suostumukseni antava jos tyttö myöntyy. (Ääneen). Hyvästi hetkeksi lapsukaiseni. Minulla on vähän asiaa Räätäli-Matille. (Mennessään ovessa itsekseen). Saa nähdä, kuinka hän aluksi suoriutuu tämänlaisista taisteluista! (Ulos peräovesta).

KOLMAS KOHTAUS.

INGRID (Akkunassa). Kas nyt tulee ylhäinen herra takaisin erään toisen seurassa!

RUDOLF (Itsekseen). Mitä hän niin uteliaasti katselee? (Ääneen). Neiti
Ingrid!

INGRID: No, nyt puhutte miehen lailla. Ah, jospa minäkin olisin mies! Kuninkaan tänne tultua on kuin sankarimaisuus olisi oikein hurmannut minut… Kerrotaan, että kuningas, joka muutoin on erittäin kohtelias naisväelle, joskus kohtelee heitä kovakätisesti… Kuulin eilen puhuttavan, että kuningas oli taputtanut erästä hovineitiä poskelle niin varomattomasti, että poski tuli mustelmalle…

RUDOLF: Eihän se ihme olekaan, kun ei kolmeen vuoteen ole talutellut muuta kuin miekkaansa. Mutta onhan prinssi Fredrikillä sitävastoin paljon hienommat kädet … ja niillä hän taitaa taputella sekä hovineitejä, että porvarityttöjä.

INGRID: Oikeinko totta! Voi etten minä vielä ole nähnyt prinssiä kertaakaan!

RUDOLF: Niin, niin, te ette ole ainoa, joka sitä haluaa. Samaa haluavat kaikki, Jumala paratkoon … ja Porvoon urhot eivät myöskään ole muodista paljon jäljellä.

INGRID: Ei suinkaan!… Mutta luulenpa, että Rudolf on tänään huonolla tuulella. Porvoon urhot eivät ole hituistakaan huonommat kuin muutkaan, jos he vaan ovat reippaita ja urhoollisia poikia ja siten kuninkaan rivien kaunistuksena … ja sen minä vaan sanon, että jos joskus ottaisin miehen itselleni, niin…

RUDOLF: No, millaisen pitäisi hänen olla?… Se ei tosin liikuta minua … mutta tiedänpä yhden Porvoon urhon, joka on kokonaan ihastunut teihin, neiti Ingrid.

RUDOLF: No, ei hän nyt juuri niin erin pitkä ole, mutta, mutta pulska poika hän kyllä on.

RUDOLF: Niin, hän on… (itsekseen). Nythän saan tietää missä toimessa minun pitäisi olla. (Laulaa.)

RUDOLF:

    Jos se poika tulisi ja kysyisi:
    Hei larilarilari lallallei!
    "Tahdotteko tulla mun armaakseni?
    Hei larilari lallei!
    Mä työtä tehdä voin sen saatte uskoa
    Meill' aina leipää ois' ei koskaan puutetta
    Jos vastauksen myöntävän saan?"

INGRID:

    Vaikka, vaikka kuinkakin kauniisti
    Hei larilariri lallallei!
    Hän multa sydäntäni pyytäisi
    Hei larilari lallei!
    Ja vaikka kullasta vois' vuoret tehdä hän
    Ja taivaan iloksi vois' muuttaa elämän.
    En hänest' huoli kumminkaan.

RUDOLF:

    Jos se poika tulisi ja kysyisi
    Hei larilariri lallallei
    Tahdotteko tulla mun armaakseni?
    Hei larilari lallei!
    On paljon peltoa ja talo komea,
    Ei huolta, murhetta ei tuskaa tunneta,
    Jos vastauksen myöntävän saan.

INGRID:

    Vaikka, vaikka kuinkakin kauniisti
    Hoi larilariri lallallei
    Hän multa sydäntäni pyytäisi,
    Hei larilari lallei
    Ja vaikka meret maat hän pitäis' hallussaan
    Ja aarteet maailman ois' hällä omanaan,
    En hänest' huoli kumminkaan.

RUDOLF:

    Jos se poika tulisi ja kysyisi:
    Hei larilariri lallallei
    Tahdotteko tulla mun armaakseni?
    Hei larilari lallei
    Oon uljas sotilas, maan eestä taistelen
    Nyt lähden kuolemaan, kun saan vain suukkosen
    Ja vastauksen myöntäväisen.

INGRID:

    Niin — jos se nuorukainen tulisi,
    Hei larilariri lallallei
    Mä heti hänet ottaisin omakseni
    Hei larilari lallei
    Ken niinkuin Kustaa käy uljaasti taistohon,
    Hän immen huulilta saa kuuman suutelon
    ja lemmen liekin ikuisen.

NELJÄS KOHTAUS.

RUDOLF: Niin, sen tiesin jo edeltäkäsin. Sotaväen tänne tultua ovat tytöt aivan järjiltään. Lyönpä vetoa, että isäukkoni, niin vanha ja rikkiammuttu kuin hän onkin, onnistuisi paremmin lempivehkeissä, kuin konsaan kukaan kaupungin kaunis porvari, etenkin jos hänellä olisi urhoollisuusmitalit rinnassaan… Hm, minun pitää siis tulla sotilaaksi! Rudolf parka! johan sinun aikoja sitten olisi pitänyt tietää, ettei hansikkojen ompeleminen ole mikään miehen toimi… Mutta nyt tuntuu minusta niin vaikealle lähteä ja jättää… Ei, minun täytyy olla mies ja pysyä päätöksessäni. Pois rakkauden mietteet silloin kun lähtee sotimaan isänmaan ja kuninkaan puolesta! (Laulaa).

    Mä tunnen leimut lemmen muun
    Nuo tääll' ei kestää voi,
    Ne rintahani orpohon
    Vain hetken hehkut loi. —
    Mutt' yks' on täällä morsian,
    Kun sortuu lemmet maailman,
    Ja se on — synnyinmaa!

    Hän mulle viittaa uuden tien,
    Ihanan ihmekkään,
    Jok, aina suurta suuntaa vie
    Päämaaliin ylhäisään;
    Se aina auttaa oikiaan
    Ja johtaa poikiaan
    Päin pyhää, korkeaa!

    Oi Luoja minus sytytä
    Isäinmaan rakkaus,
    Ennenkuin minut kuolohon
    Vie kurja uupumus:
    Mun riutaa alle tuskien
    Ja turhain unelmain!

VIIDES KOHTAUS.

BREITFELT: Ei, me emme luota sinuun. Eikö täällä ole ketään muuta käsillä? Esimerkiksi talon tytär!

BREITFELT: Mutta kuulitko ett'emme tahdo sitä! Kutsu paikalla tänne neiti Ingrid!

RUDOLF (Itsekseen). Hän tietää tytön nimenkin!… Kummallista! Tässä piilee jotain.

RUDOLF (Nöyrästi). Vai niin, kyllä menen! (Itsekseen). Ei tässä muu auttane kuin totella. Mutta minä en laske heitä näkyvistäni, senkin vintiöt! (Vasemmalle).

KUUDES KOHTAUS.

PRINSSI: Viis' siitä!… Olen tullut tänne saadakseni nähdä tuon kauniin lapsen. Ensikerran näin hänet viime sunnuntaina kirkossa, jossa hänen kauniit kasvonsa heti pistivät silmääni. Sattumalta sain tietää, missä hän asui, ja nyt olen joka päivä kävellyt hänen akkunansa ohi.

PRINSSI: Päinvastoin! Meidän silmäyksemme ovat joka kerran yhtyneet toisiinsa.

BREITFELT: Oivallista! Teidän korkeudellenne on onni aina myötäinen… Muutoin olen kuullut puhuttavan, että neiti Ingrid olisi myös viaton kuin taivaan enkeli.

PRINSSI: Sitä hauskempi. Muistakaa, että kovalla ampumisella sortuu vahvinkin linna!… Näytätte olevan vasta-alkaja tällaisessa piiritystieteessä, parhain luutnanttini! Kuitenkin pitää teidän nyt auttaa minua, kävi miten kävi!

BREITFELT: Täydellisesti, teidän korkeutenne, mutta luulenpa, ett'emme nyt onnistu, sillä ukko Larsson vahtii tytärtään kuin lohikäärme aarrettaan.

PRINSSI: Äh! eihän koskaan löydä sopivampaa tilaisuutta… Rakkauden jumalatar on aina ollut uskollinen liittolaiseni ja luulen, ettei hän nytkään minua petä. Jos tämä ryntäys onnistuu, saatte kapteenin arvon.

PRINSSI: Toimeen siis!… Minun täytyy saada tyttö mukaani tavalla millä hyvänsä. Sanon teille suoraan, rakas Breitfeltini, että olen kokonaan kyllästynyt hovin vetelyksiin ja ikävöin ruusuja, jotka tuoksuvat raittiisti, kuin kevään ensi vuokot… Mutta hiljaa! Joku tulee!

SEITSEMÄS KOHTAUS.

INGRID (Itsekseen). Sama ylhäinen herra, jonka niin usein olen nähnyt kävelevän akkunamme ohi!

RUDOLF (Itsekseen). Enpä vaan käsitä, miksikä en minä olisi yhtähyvin voinut näyttää niitä heille.

INGRID: Niin, me emme ole pitkään aikaan tehneet muita kuin sotilashansikoita.

PRINSSI: Minun ja toverini pitäisi huomenna mennä vahtiin kuninkaan luo ja me tarvitseisimme vähän hienompia hansikoita.

INGRID: On todellakin … nyt muistan! Onhan meillä ullakolla pari kimpullista vähän hienompia hansikoita.

INGRID: Kyllä, jos herrat odottavat hetkisen. Ole hyvä Rudolf ja tuo ullakosta pari hansikkakimppua!

RUDOLF: Elkää niin puhuko, neiti Ingrid. Teidän tähtenne menen vaikka kuolemaan, mutta…

RUDOLF (Masentuneena). No niin, minä menen… (Itsekseen). Taas tuo ärjyy. He tahtovat saada minut pois, saadakseen sitten pelata tytön kanssa miten haluavat sen ymmärrän… Oh, odottakaahan! (Oikealle).

KAHDEKSAS KOHTAUS.

PRINSSI: Kutsukaa meitä miten tahdotte. Me molemmat olemme upseereja kuninkaan henkivartioväessä.

INGRID: Jos teidän armonne sallii minun ottaa mitan kädestänne, nähdäkseni kuinka suuret hansikkaat pitää olla.

INGRID: Jos kaikilla kuninkaan upseereilla on näin hienot kädet, niin eipä taida olla niinkään vaarallista joutua heidän kanssaan tekemisiin…

PRINSSI: Ja kuitenkin ovat nämä kädet lähettäneet jo monta vihollista manalaan.

INGRID: Pitäkää kätenne asemillaan! Enhän minä muutoin voi ottaa mittaa… Ai, miksi puristatte niin…

PRINSSI: Mutta annattehan anteeksi sotilaan seurustelutaidon puutteen?
Kyllä minä luullakseni sen pian opin. Annattehan anteeksi, eikö niin?

INGRID: Ei, sitä en usko, sillä te vaan imartelette. Sanokaas: onko kaikkien kuninkaan sotilaitten tapana puhua tuolla lailla?

INGRID: Niin, teidän toverinne esimerkiksi. Tuolla hän vaan seisoo, eikä puhu sanaakaan. Näyttää aivan siltä, kuin hän vahtisi ovea.

PRINSSI: Oh, hän on kyllä koko hulivili, kun siksi rupeaa… Uskotteko, minä olen aivan ihastunut teihin?

PRINSSI: Niin, sydämmeni sykkii yksin teille. Vai ettekö te kenties pidä sotilaista?

PRINSSI: Mitähän sanoisittekaan, jos minä jonakin kauniina päivänä tulisin pyytämään teitä vaimokseni?

PRINSSI (Tulisesti). Oi, silmäsi ovat sen tuhat kertaa minulle sanoneet … kallis impeni … sinä rakastat minua!…

PRINSSI: Hyvästi, kaunis ruususeni!… Tilaan sinulta parin hansikkaita, ja niiden pitää olla hienot, valkeasta nahasta… Hyvästi! Huomenna tulen itse noutamaan hansikkaat.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

HURTTI (Pieni, valkeahiuksinen ja pitkäpartainen ukko. Käyttää keppiä liikkuessaan. Vaikkakin vasen jalkansa on puujalka, on hän kumminkin kepeä ja reipas liikkeissään). Se reipas poika … missä hän on? Tahtoisin syleillä häntä? Jollei vasen sääreni vain olisi näin kankea, niin paikalla lähtisin hänen kanssaan tappotantereelle.

PRINSSI (Peittäen viittaan kasvonsa, Breitfelt'ille). Lähtekäämme. (Hiljaa Ingrid'ille). Hyvästi kaunis lapseni! Huomenna näemme taas toisemme. (Menevät).

KYMMENES KOHTAUS.

INGRID: Upseereja kuninkaan henkivartioväestä. Toinen heistä tilasi parin valkeita hansikoita, joilla voi mennä kuninkaan luo.

HURTTI: Kuninkaan upseereja! Tuli ja leimaus! Sen sinun olisi pitänyt ennen sanoa, että vanha Hurtti olisi saanut tehdä kunniaa Ruotsin urhoille! Niissä pojissa on ruutia, sanon minä. Muistan vieläkin, kun kerran taistelussa sain tehtäväkseni ottaa parin toverini kanssa erään kasakkajoukon vangiksi… Se ei taida onnistua, sanoin minä… Kyllä, sanoi kuningas, jos sinä vaan et pelkää. Minäkö pelkäisin, teidän majesteettinne, sanoin, se ei tule koskaan kysymykseenkään!… Ja sitten ojensin kiväärini ja viidessä minuutissa ampua paukuttelin ainakin viisisataa miestä kuoliaaksi! muut antautuivat vangiksi. Mutta kun meidän piti viedä heidät leiriin, niin emme jaksaneet kantaa kaikkia yht'aikaa. Silloin tuli pari kuninkaan upseereja avuksemme ja saadaksemme roistot paremmin kuljetetuksi, sidoimme pari hevosta hännistä yhteen, heitimme ne olkapäillemme ratsastajineen päivineen ja siten kannoimme koko joukon leiriin…

LARSSON: Sepä oli saakelin sukkela temppu! Ja nyt jaksat tuskin suoralla kädellä nostaa puutuoliakaan.

HURTTI: Ettäkö en jaksa? Antakaa tänne, niin saatte nähdä!… Nostan vaikka tusinan. Enhän muutoin olisi ollut Lappeenkaan taistelussa. Siellä sain kuulan pahalaisen jalkaani ja senjälkeen piti minun jäädä kotiin vanhoiksi päivikseni. Mutta kyllä silloin tappelinkin. En ehtinyt hikeä päästäni pyyhkiä. Vihollisia otin käsivarsista kiinni, heilahutin pari kertaa ympäri ja heitin menemään joen törmää alas, kuin keilapalikoita… Se oli hyvin tehty, sanoi kuningas minulle taistelun päätyttyä, siitä saat korpraalin arvon. Kiitos kunniasta, teidän majesteettinne, sanoin minä. Ja sitten löi kuningas minulle kättä, että kuului neljän peninkulman päähän…

HURTTI: Tuli ja leimaus! Etkö usko minua? Olisittepa nähneet minut siihen aikaan! Silloin oli voimaa käsivarsissani ja terästä mielessäni. Kerran sotamiehenä koettivat panna minut arestiin. Korpraali tuli ja tarttui niskaani. Silloin annoin hänelle korvapuustin, niin että meni nenälleen. Saat mennä, sanoi översti, nyt tiedän mihin suomalainen nyrkki kelpaa!

YHDESTOISTA KOHTAUS.

RUDOLF: Tässä ovat hansikkaat!… Kylläpä niitä sai hakea. Vai niin, he ovat jo menneet.

RUDOLF: Vai niin, sinä olet täällä, isä! Niin, minä olen suuttunut koko maailmaan… Löytyy ihmisiä, jotka päältä nähden ovat kyllä komeita ja hienoja, mutta joiden sydän on täynnä kavaluutta ja petosta…

LARSSON: Mitä saakelia sinä nyt lörpöttelet? (Hiljaa). Oletko jo puhunut tytön kanssa?

LARSSON: Vai niin … hm!… Sille en mahda mitään. Hänellä on vapaa tahtonsa, olen aina sanonut.

HURTTI: Mikä sinulla on, Rudolf? Oletko joutunut tekemisiin jonkun salaväijyjän kanssa?

INGRID (Akkunan luona itsekseen). Mikähän tuon uljaan upseerin nimi lienee?…

RUDOLF (Vilkaisten Ingrid'iin). Niin, te arvasitte oikein, isä. Mutta tiedän myös nyt olla varuillani. Tänään otan pestin sotaväkeen.

HURTTI: Tuli ja leimaus! Eläköön! … se on oikein! Edes mars! Ampukaa! … kas se on elämäni, se! Sinä teet oikein, poikani! Jumala sinua siunatkoon! Jospa olisit nähnyt minut esimerkiksi Lappeen taistelussa. Voidakseni paremmin seurata vihollista otin saappaat ja juoksin sukkasillani ja kun kuulamme olivat lopussa asetimme kiväärimme niin, että vihollisen kuulat lensivät pyssyn piippuihimme ja sillätavoin saimme ampua vihollista hänen omilla kuulillaan… Kerran sanoi Levenhaupt minulle: Kuules Hurtti, sanoi, osaatko ampua tykillä yhtähyvin kuin kiväärilläkin!… Jumala varjelkoon kenraalia! sanoin minä, ammun vaikka kärpäsen viidensadan sylen päästä… Tuumasta toimeen. Kenraali pani kärpäsen viidensadan sylen päähän. Minä ammuin, ja tykinluoti lensi suoraan kärpäsen mahan läpi…

HURTTI: Noo … eipä juuri … olivathan kuin konsakin ylipäänsä… Mutta kuulehan, veli, nyt sinun pitää tarjota minulle jotain virvoittavaa! Kurkkuni tuntuu niin kuivalta kuin pistin rauhan aikana.

TOINEN NÄYTÖS.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

LARSSON (Ommellen myyntipöydän ääressä). Kummallista on tämä sentään minusta. Olen aina luullut, että sinä pidät Rudolf'ista, ja nyt… No, no, sinulla on vapaa tahtosi, olen aina sanonut. Mutta sanos minulle, kuka se oikeastaan on, jolle olet antanut etusijan, jos hän joskus sattuisi tulemaan tänne.

INGRID (Ommellen toisen pöydän ääressä). En ole antanut sitä kenellekään, rakas isäni!

LARSSON: Lörpötystä! Täytät kohta kaksikymmentä vuotta ja olet sen lisäksi reipas ja iloinen tyttö… Tahdot kai uskotella minulle, ettei rakkauden tauti sinuun ollenkaan pysty?… Ei, tyttöseni, se ei ole totta!… Sinä olet varmaan ihastunut johonkin nuoreen sotilaaseen, joita nyt on niin kosolta hyvässä kaupungissamme. Eikö niin… Sinä et virka mitään… Niin, niin, vaitiolo puhuu jo jotakin…

INGRID: Muuta en voi teille vastata, kuin että sydämmeni on vapaa. Ihailen kyllä sekä Kustaa kuningasta itseään, että hänen sotilaitaan, mutta etusijaa en ole antanut heistä kenellekään.

LARSSON: No mutta Herran nimessä, miksi sitten et voi vähääkään pitää Rudolf'ista? Hän rakastaa sinua kumminkin sydämmestään. Ja kun hän sitäpaitsi on kunnon poika, niin en voi ymmärtää miksikä… Ei, se on totta, ei mitään pakkoa naima-asioissa.

INGRID: Puhukaamme ennemmin jostain muusta! Luulen että Rudolf ajattelee ainakin kaksi kertaa päänsä ympäri, ennenkuin menee sotaväkeen.

LARSSON: Niin, niin, ei kukaan tiedä, mihin jäniksen jäljet vievät. Rudolf'in tapaista ei ole paljon ajatella asioita… Mutta tapahtukoon tahtosi, lapseni! Tunteesi tulevat kyllä aikanaan itsestään ilmi, sillä rakkaus on siinä kohden yskän tapaista, sitä ei voida salata.

LARSSON (Panee pois työnsä). Sinulta alkaa työ joutua nopeammin kuin minulta itseltäni… Niin, nuoret edistyvät, vanhemmat tulevat kykenemättömiksi!… (Nousee). Näytähän!… Hyvää työtä! Aivan kuin itse olisin ne ommellut. Kyllä näillä vaan sopii mennä vaikka minkälaisiin paaliin. Emme me käsityöläiset ole niinkään hyödyttömiä, kuin luullaan, sillä jos esimerkiksi kaikki ihmiset menisivät sotilaiksi, niin miten sitten elettäisiin, kuka työt tekisi. Niin, niin, sotakunnia on vaihtelevainen, mutta työn kunnia säteilee yhtä kirkkaasti kaikkina aikoina.

TOINEN KOHTAUS.

RUDOLF: Niin, tänään minut kirjoitettiin rykmenttiin ja nyt tulen sanomaan teille hyvästi!

INGRID: Jopa nyt peräti! Olen aivan hölmönä. En luullut Rudolf'in todenteolla aikovan…

LARSSON: Mutta kuules, junkkari! Oletko tarkoin miettinyt, minkä tärkeän askeleen olet ottanut?… Jättää ammatti, joka hyvästi elättää harjoittajansa ja johon sinä kykenet … se on suurinta kevytmielisyyttä! Luuletko nyt olevasi ensimmäisiä urhoja sotaväessä? Eipä luullakseni monikaan vihollinen sinun edessäsi pakene.

RUDOLF: Eihän isäukkokaan ole niin suuri, ja kuitenkin on hän tehnyt paljon urotöitä. Minä ammun ja pistän kuoliaaksi kaikki mitä tielleni sattuu ja sitten itseni lopuksi! … ja kun minua ei kukaan kaipaakaan, niin…

RUDOLF (Hurjana ilosta). Hurraa!… Hiiteen nämä ryysyt!… Minä jään kotiin ompelemaan hansikoita — se on paljon parempi! (Äkkiä totisena). Mutta, hitto vieköön … se ei käy päinsä!… Pestiä ei voi peruuttaa… Äh, nyt olen tehnyt tuhmasti.

LARSSON: He, he, he, niin, niin … niin käy aina, kun ollaan liian ahneita puurokupin ympärillä… Ja sinun pitäisi nyt mennä taistelemaan isänmaan puolesta, he, he, he!…

RUDOLF: Vaiti, mestari!… Koska kohtaloni nyt kerran on ratkaistu, niin näytän myös mihin kelpaan. Nyt kun tiedän, että neiti Ingrid vuodattaa muistolleni kaipauksen kyyneleen, nyt en pelkää mitään vaaroja. Mihin sotalippu minua kutsuneekin, seuraan sitä, varmana siitä, että nuori vereni ei ole turhaan vuotava, vaan että sydämmeni kuihtuu isänmaan ja kuninkaan tähden… Eläköön isänmaa, eläköön kuningas!… Hyvästi!

KOLMAS KOHTAUS.

HURTTI (Tulee). Seis!… Tuli ja leimaus! Juoksethan nurin vanhan isäsi!… Odota nyt kauniisti, niin saat kuulla hauskoja uutisia… Jumalan rauhaa, veli! Samoin, neiti Ingrid!… Herranen aika! kuinka hän näyttää tänään sievältä!… Mutta Rudolf ei liioin ole mikään raukka… (Menee Ingrid'in luo ja taputtaa häntä poskelle). Tuommoinen herttainen olento; niin älä käännä päätäsi pois!… (Toisille). Muistanpa, kun kuningas kerran nukkui päivällisuntaan kanuunakärryissä, piti minun mennä ilmoittamaan hänelle eräs kreivinna Köningsmark vai Kröningsmarsh, eli mikä hänen nimensä lie ollut, joka tahtoi puhutella kuningasta. "Miltä hän näyttää?" kysyi Kustaa, "onko hän kaunis?"… "No, niinkuin kirkkoenkeli", sanoin minä. "aja hänet hiiteen!" sanoi kuningas. "Miksikä?" kysyin minä. "En minä nyt jouda rakastamaan muuta kuin miekkaani!" sanoi kuningas ja potkasi maahan niin lujasti, että eräs rumpali alkoi päristää hätärumpua, sillä hän luuli vihollisen alkavan ampua.

HURTTI: Suuttui ja meni tiehensä. Ja mitäpä siitä. Jospa hän olisi ollut edes prinsessa tai ruhtinatar… Mutta vain tavallinen kreivinna, jollaisia kasvaa joka puussa Saksassa ja Ranskassa niitä löytää joka pusikosta, puhumattakaan Preussia, jossa niitä saa poimia maasta, kuin meillä nauriita.

RUDOLF: Olipa tuo tosiaankin hauska uutinen. Luulin teillä toki olevan parempaakin.

HURTTI: Niin, mitä oikeastaan läksit. Hurtti: Niin, tosiaankin. Olin aivan unohtaa asian… Niin, tulen nyt kutsumaan teitä kestiin, se tahtoo sanoa sinua veli Larsson, ja sinä poikani saat tulla myös mukaan. Olen saanut tehtäväkseni kutsua kaikki tuttavani luokseni juomaan kuninkaan maljan ja siitä ei kukaan mahtane kieltäytyä.

HURTTI: Eräältä sotatoverilta, luutnantti Breitfelt'iltä. Tänään on hänen syntymäpäivänsä ja sen hän tahtoo viettää toimeenpanemalla juomingit kuninkaan terveydeksi… Minusta on se erittäin kaunista — vai kuinka? Hän on erittäin käskenyt kutsumaan teitä molempia.

HURTTI: Eikö hän nyt tuntisi vanhan sotatoverinsa tuttavia? Hän tietää luonnollisesti, että minulla on poika joka aikoo sotamieheksi… Ja sinua sitten, kauniin Ingrid'in isää, — luuletko ett'eivät upseerit sinua tunne?… Kyllä maar, paremmin kuin luuletkaan!… Hehehe!… Eivät he kaikki rakasta ainoastaan miekkaansa…

RUDOLF: Upseeri!… Mitä jos Breitfelt olisi ollut toinen niistä, jotka eilen kävivät täällä!

HURTTI: Selittäkää! Ei minulla ole mitään selittämistä… Ja enhän minä ole mitään sanonutkaan. Tiedän vaan, että luutnantti Breitfelt on minulle lähettänyt juomia ja käskenyt minut tuttavineni pitämään hauskaa, ja siinä kyllin… Tosiaankin, olinpa unohtaa koko asian. No, vieläkö te lähdette juomaan kuninkaan maljan?

RUDOLF: Ja sen maljan kunniaksi tahdon laulaa erään laulun. Kuulkaahan!
(Laulaa).

    Nouse, joukko urhomainen,
    Saapunut on surman yö!
    Rauhan rikkoi vainolainen
    Nyt jo koston hetki lyö.
    Eteen eestä synnyinmaamme,
    Voitto ompi sankarimme,
    Onni siitä kotimaan,
    Eteen uljahasti vaan!
    Taisto riehuen jo ryskää
    Tykit paukkuu, kalpa välkkyy,
    Rivit horjuu, pakoon kääntyy
    Meille voiton lippu liehuu.

HURTTI (Laulun jälkeen). Sillä lailla! Hurraa! Edes mars! (Nilkuttaa marssin tahdissa Larsson'in ja Rudolf'in jälessä, rallattaen marssin säveltä). Taramtramtram j.n.e.

NELJÄS KOHTAUS.

INGRID: Rudolf on reipas ja iloinen poika ja kun oikein ajattelen niin luulenpa… Ei, en ymmärrä mitään; mutta upseeri, joka eilen kävi tilaamassa hansikkoja, puhui niin kummallisesti. Jotain viehättävää oli hänen äänessään… Kas niin, nyt alkaa sydämmeni taas sykkiä entistään nopeammin!… Minusta on aivan kuin olisin tehnyt jotain pahaa. En tiedä mistä se tulee, mutta minun täytyy koettaa rauhoittua … menempä lukemaan rauhassa pientä rukouskirjaani… Isänikin aina rauhoituksekseen lukee raamattuaan. (Menee oikealle ja laulaa).

    Se lempi oli kuohuva
    Kuin virta vaahtopäinen
    Se lempi oli unelma
    Unelma kevähäinen.

VIIDES KOHTAUS.

BREITFELT (Kurkistaa ovesta). Ilma on selkeä teidän korkeutenne
(Molemmat astuvat sisään).

BREITFELT: Larsson ja pojanjunkkari juovat paraillaan kuninkaan maljoja. Talossa ei ole muita kotona kuin kaunis Ingrid… Kenttä on siis avoinna teidän korkeudellenne.

PRINSSI: Teidän kekseliäisyyttänne ei voida tarpeeksi palkita, vaan olen kuitenkin täyttävä mitä olen luvannut. Mutta missähän tyttö on, kun ei häntä näy täällä.

BREITFELT: Varmaan tuolla huoneessa. Vakoilkaamme huvin vuoksi avaimen reiästä!

PRINSSI: Taas erinomainen tuuma. Alanpa oikein kunnioittaa teidän kekseliäisyyttänne.

RUDOLF (Äkkiä perältä). Niin, minä en pettynytkään. Molemmat konnat ovat jo täällä. Näin heidät kadulla ja arvasin heti minne he aikoivat… Tuolla he varmaan eivät minua näe. (Juoksee vasemmalle ja katsoo alinomaa näyttämölle oven raosta).

PRINSSI (Katseltuaan avaimen reiästä). Luulen hänen lukevan. Olisiko hän kenties jumalinen… Tekeepä mieleni mennä yhdistämään lämpimät rukoukseni hänen kanssaan.

BBREITFELT: Anteeksi! Mutta sellaisesta pilasta voisi hän suuttua…
Eikö olisi parempi ensiksi koputtaa ovelle?

PRINSSI: Saadaksemme hänet sitten siepata kynnykseltä syliimme … taasen olette te oikeassa. No, tuumasta toimeen! Mutta ajakaa te nyt vaunut vähän likemmäksi ja kun olen saanut tytön kanssani ulos, rupeatte te kuskiksi ja ajatte nopeasti kaupungin ulkopuolelle. Siellä suuntaamme tarkemmin matkamme … ymmärrättekö?

RUDOLF (Itsekseen). Ahaa, kyllä ymmärrän. He aikovat ryöstää Ingrid'in, mutta sen tulen minä estämään.

KUUDES KOHTAUS.

PRINSSI: Kas niin, ruususeni, nyt saamme olla hetkisen kahden kesken.
(Koputtaa ovelle).

PRINSSI: No, no, älkää peljästykö, kaunis neito!… Lupasinhan tulla takaisin.

PRINSSI: Hansikoita? … hansikoita? Niin, nyt muistan… Sen seikan olin aivan unhoittanut.

INGRID: Kuinka? Ettekö te nyt tulleet noutamaan hansikoita, jotka eilen tilasitte? Minkätähden te sitten tulitte?

PRINSSI: Saadakseni vielä kerran nauttia silmiesi syvällisestä loisteesta, suloinen Ingrid … voidakseni sanoa sinulle, että paljas silmäykseni täyttää sieluni taivaallisella tunteella, jota itse enkelitkin minulta kadehtisivat…

PRINSSI: Oi Ingrid! Sano edes kerran, että rakastat minua! Turhaan koetat enään tunteitasi salata. Silmäyksesi puhuvat kumminkin selvää kieltä.

PRINSSI: Kallis Ingrid! Tunnenhan silmiesi loisteesta, että rakastat minua; oi, sano se minulle! Lupaa olla iloni ja ikuinen ystäväni! Lähde nyt kanssani ja kaikki maallinen ilo odottaa meitä!

PRINSSI: Oh, elä teeskentelekään enään!… Sinä olet tuntenut minut — eikö niin?

PRINSSI: Kuule siis tunnustukseni, kaunis lapseni! Muutama päivä sitten näin sinut ensikerran ja senjälkeen on sydämmeni sykkinyt yksin sinulle, se pyytää vain vastarakkautta ollakseen täydellisesti onnellinen. Oi Ingrid, rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni! Sano ainoastaan sana, niin en ole sinulle kukaan muu kuin prinssi Fredrik, Suomen herttua, mutta sinun palvelijasi, sinun orjasi… (Polvistuu).

PRINSSI: Niin prinssi, joka tässä jalkojesi juuressa rukoilee… Kulta, rakkaus, huvit odottavat sinua… Lähde kanssani ja tule vaimokseni! (Koettaa syleillä Ingrid'iä).

INGRID: Ei, ei päästäkää! Minä rakastan toista, rakastan Rudolf'ia.
Päästäkää muutoin huudan apua!

PRINSSI: Ei kukaan kuule sinua … kaikki ovat menneet pois. Ensi suutelo rakkautesi vakuutteeksi!

INGRID (Koettaa päästä irti). Ei, … ja tuhat kertaa ei!…
Päästäkää!… Isä! Rudolf!…

RUDOLF (Ryntää prinssin kimppuun). Roisto! (Lyö prinssiä korvalle, sekä kolhii häntä kaikella tavalla. Ankara tappelu syntyy).

SEITSEMÄS KOHTAUS.

RUDOLF: Tule tänne, niin saat sinäkin maistaa suomalaista nyrkkiä! (Lyö
Breitfelt'iä korvalle, niin että tämä suistuu maahan).

BREITFELT: Tämä on häväistysrikos! Sotilaat! Ottakaa hänet kiinni ja paikalla!

RUDOLF (Antautuu sotilaille). No hyvä! Tässä olen!… Tehkää kanssani mitä tahdotte!

RUDOLF: Hyvästi neiti Ingrid! Kuolen nyt mielelläni, sillä teille uhraan viimeisen veripisaran!

PRINSSI: Pois hänestä! (Sysää Ingrid'in syrjään, joka vaipuu pyörtyneenä erään vaimon syliin. Sotilaat vievät pois Rudolf'in).

KOLMAS NÄYTÖS.

Suuri huone päävahdissa. Ovi perällä ja vasemmalla. Molemmin puolin peräovea seinää vasten kiväärejä, piikkejä j.n.e. Oikealla penkeillä erään pöydän ympärillä istuu muutamia sotilaita pelaten arpapeliä. Toiset puhdistavat aseita, soittimia j.n.e.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

STÅL:

    Mitä tekee sotilaamme, kun on sota loppunut
    Taistelut on tauonneita, rauha maahan saapunut?
    Mitä toimii kapteenimme, luutnantit ja vänrikit
    Mitä silloin päristävät sotajoukon rumpalit?

KÖÖRI:

    Silloin pyörii pöydillämme vanhat arpanappulat,
    Rahaa tulvaa, juomaa virtaa, siellä viihtyy sotilaat,
    Siellä tullaan ystäviksi, velat joutuu unholaan,
    Viini siellä silloin vuotaa, maljaan surut painetaan.

STÅL:

    Mitä tekee sotilaat, kun aika kulkee verkkaan vaan,
    Kun ei viinitynnyristä tähteenä oo tippaakaan,
    Ja kun veri, sota, vaara kaikki unhotettu on,
    Vihollinen ryöstää maata, se on vastustamaton?

KÖÖRI:

    Arpanappuloista silloin kuuluu ääni kohtalon:
    "Ylös pojat, aseisihin, vihollinen maassa on!
    Ken ei kuule, poies jääköön, heitetty on arpanne,
    Mainetta jos mieli saada, päätetty on onnenne."

STÅL:

KÖÖRI:

    Uni karkoo sotureista, vaara rohkeutta luo,
    Rivit kasvaa, mieli palaa. Herra heille voiton suo.
    Vainolainen pakoon lyödään. Ääni kuuluu kuninkaan;
    "Kiitos teille sortumasta pelastitte synnyinmaan!"

TOINEN KOHTAUS.

STÅL: Terve, vanha sotaveikko!… Olipa hauskaa nähdä sinut täällä!…
Mutta ymmärrän … sinä tulet pojan tähden…

HURTTI: Niin, juuri niin… Sen vintiö! se poika! … mutta ei, kyllä hän sentään on kunnon poika! Ja siksi juuri pidän hänestä niin paljon… Niin, enemmän kuin pitäisikään … sillä hän on tehnyt suuren rikoksen. Ah, hah, mitenhän hänen käyneekin?…

HURTTI: Ammutaan kuoliaaksi, niin … mutta ei tappotantereella, vaan rikollisena karkulaisena… Se on masentavaa!… Jospa hän nyt olisi tässä, niin antaisin hänelle aika selkäsaunan.

HURTTI: Niin, sitä en voisi kumminkaan tehdä… Me olemme kokeneet paljon yhdessä. Muistatko, kun kerran olimme paleltua kuoliaaksi? Kuinka me silloin löimme toisiamme korville, siksi kunnes lämpenimme. Eikö se ollut talvella 1756. Ja kuinka me silloin jaoimme ainoan leipämme kuninkaan kanssa ja hän sanoi: "No, ei tämä juuri parasta ole, mutta kyllä se vaan nyt kelpaa!" … ja silloin maistui rukiinen leipä niin sanomattoman hyvältä…

STÅL: Niin, niin! Sellaista kuningasta ei ole koko maailmassa!…
(Pyyhkii kyyneleen silmästään). Jumala suojelkoon häntä!

HURTTI: Se minua vaan harmittaa, ett'en enää saa sotia hänen johdollaan, vaan täytyy täällä kotona vaivaisena rämpiä. Luulin poikani seuraavan isänsä jälkiä, niin, niin hän aikoikin. Mutta sitten tekee hän tuollaisen rettelön, ennenkuin on vielä sotatantereellekaan ehtinyt… Tuli ja leimaus! Jos se ei sydäntäni kaivele!…

STÅL: No, no, kylmäverisyys on paras!… Pojalla mahtoi olla omat syynsä tekoonsa…

HURTTI: No niin, siinä sitä nyt ollaan! Hän oli mustasukkainen … hän tahtoi kurittaa hävytöntä roistoa, joka oli tunkeutunut vierasten ihmisten huoneisiin vietelläkseen kunniallista neitoa … ja jos minä olisin ollut Rudolf'in sijassa, niin olisin tehnyt samoin. Prinssillä ei siellä olisi ollut mitään tekemistä!

HURTTI: Siitä minä viis välitän!… Mutta Kustaa kuningas on jalo herra ja oikeutta rakastava. Minä menen hänen luoksensa ja kysyn josko hän vielä tuntee vanhaa Hurttia. Ja sitten kerron hänelle koko jutun ja sanon, ettei ole oikeuden mukaista ampua sotamiestä kuin mitähän koiraa, kun hän ei ole tehnyt muuta, kuin suojellut armastaan … ja kun hän sitäpaitsi on ainoa iloni, ja toivoni ja turvani… Niin, tämän kaiken kerron hänelle!… Mitäs pidätte siitä, pojat? Luuletteko, että kuningas päästää minut puheilleen?

HURTTI: Ja luuletteko, että hän kuuntelee mitä on sanomista vanhalla sotilaalla, joka uskollisesti on palvellut häntä ja isänmaataan?

HURTTI: Hyvä! te tunnette hänet siis yhtähyvin kuin minäkin … vaikka te kaikki olette kuin vasta munasta päässeitä linnunpoikia.

ERÄS SOTILAISTA: Hm, eipä niinkään. Olemme mekin olleet mukana kuumissakin otteluissa.

HURTTI: Vai niin, vai olitte te jo silloin sotaväessä… Hurraa! pojat. Se oli sukkela temppu vihollisille. Se leikki pitäisi vielä uudistaa!… Vaikka ette te kumminkaan ole niin paljon kokeneet kuin minä. Muistan vieläkin, kun meidän Pommerissa kerran piti mennä erään joen yli, joka oli täynnä ajojäitä — niin ja vihollinen seisoi toisella rannalla. Silloin kutsui päällikkö minut puheilleen ja sanoi: "Kuules Hurtti, sinä joka olet olevinasi niin viisas ja urhoollinen, sanos nyt miten voisimme päästä tämän kirotun joen yli!" sanoi. "Jumala varjelkoon herra päällikkö!" sanoin minä, "se on minusta sangen helppoa. Ja jos päällikkö antaa minulle käytettäväkseni rykmentin niin olen karkoittava vihollisen tuolta." No, hän tietysti antoi minulle yhden rykmentin. Minä marssitin sen eräälle jäälautalle, ja itse uin perässä ja ammuin. Mutta juuri kun olimme tulleet keskelle virtaa lohkesi jäälautta kahtia ja siinä olisi voinut käydä hullusti koko rykmentille, jollen minä olisi molemmin käsivarsin pitänyt palasia koossa, minulla oli näet siihen aikaan hirmuinen käsivoima. Mutta hiki tuli päähäni, vaikka olikin 75 asteen pakkanen…

HURTTI: Vai niin, vai valehtelen minä! Tahdotte kai todistuksia? Mutta lempo soikoon! Unhotanhan vallan, että minun pitää mennä kuninkaan puheille sen pojan tähden. (Aikoo mennä).

HURTTI: Toisen kerran sitten! Hyvästi, pojat! Nyt ei ole aikaa.
Hyvästi! Edes mars! (Irroittaa itsensä ja marssii ulos perältä).

KOLMAS KOHTAUS.

STÅL: Hän on aina vaan sama Hurtti. Sama nyt kuin ennen taistelutantereellakin. Yhtä iloinen ja lystikäs. Tosin ei hän siitä paljon piittaa puhuuko hän totta tai valetta, mutta siitä viisi! Kumminkaan ei hän koskaan ole pettänyt ketään. Niin hyväsydämminen on ukko pohjaltaan. Ja urhoollinen oli hän sodassa; kun komennettiin hyökkäykseen ryntäsi hän eteenpäin kuin tuulispää… (Prinssi Fredrik ja Breitfelt astuvat sisään perältä. Sotilaat tekevät kunniaa).

PRINSSI: Kuulkaas vaan! Siinäpä on lujaluontoinen sälli… Poistukaa hetkeksi!

NELJÄS KOHTAUS.

PRINSSI: Iltapuolella kokoontuu sotaoikeus tuomitsemaan tuon hävyttömän konnan. Mutta kuinka voitte te tänään, parhain luutnanttini?

BREITFELT: Suuri kiitos, teidän korkeutenne kysymyksestä! … mutta en voi sanoa olevani parhaassa kunnossa, sillä vasenta säärtäni kolottaa vieläkin, se on aivan kuin rikkimuserrettu.

PRINSSI: Niin minunkin koko ruumiini on aivan hellänä, tuon kirotun ottelun jälkeen. Tuon sällin nyrkit olivat lujat kuin rautapihdit. Se minua vaan harmittaa, että aikeemme raukesi näin mitättömiin. Näin huonoissa rakkausseikkailuissa en ennen ole ollut. Mutta syy on teidän. Miksikä ette pitäneet paremmin varaanne, vaan laskitte pojan sisään?

BREITFELT: Anteeksi, teidän korkeutenne! Mutta panenpa pääni pantiksi siitä, että hän läksi talosta isänsä ja Larsson'in kanssa… Kuinka hän sitten voi hyökätä teidän päällenne se on minusta aivan mahdotonta käsittää, etenkin kun minä koko ajan vahdin ovella.

PRINSSI: Niin, se oli ihmeellistä… Mutta en nyt kuitenkaan tuomitse teitä liian ankarasti. Kapteenin arvon saatte ensi ylennyksessä.

PRINSSI: Mutta jos isäni saa tästä vihiä, niin mitä me sitten teemme? Meidän tulee löytää jokin pätevä syy käyntiimme tuossa kirotussa käsityöläistuvassa. Korkea isäni on hyvin arkatuntoinen ja jos hän saa tietää asian oikean laidan, niin silloin käy hullusti.

BREITFELT: Mitä syyn keksimiseen tulee, on se minusta vallan helppoa.
Teidän korkeutenne tarkoituksenahan oli (ivallisesti hymyillen) edistää
Suomen hansikkateollisuutta.

PRINSSI: Aivan niin!… Mainiota!… Sellainen syyhän on sekä kiitettävä, että pätevä. No niin, siis ainoastaan hanskojen vuoksi kävin tuon kauniin tytön luona, jota, meidän kesken puhuen, yhä vieläkin haaveksin. Mutta hiljaa! Joku tulee!

VIIDES KOHTAUS.

KUNINGAS (Prinssille). Hyvä, että tapasin sinut, sillä sinua nyt juuri etsin.

KUNINGAS: Uskon sen, vaikka välistä kylläkin on vaikea pitää silmällä kaikkia vehkeilijöitä.

KUNINGAS: Voit rauhoittua. Tällä kertaa tarkoitan rakkaus-vehkeilijöitä. Mitä ensi kerralla on kysymyksessä, sen saa tulevaisuus osoittaa.

KUNINGAS: Te olitte eilen olleet erään kunnianarvoisen porvariperheen luona tässä kaupungissa… Erään hansikkaan tekijä Larsson'in…

PRINSSI: Hyh, se asia on hyvin yksinkertainen. Minä tahdoin ostaa itselleni oikein hienot hansikkaat.

KUNINGAS: Kuulkaas te siellä … luutnantti Breitfelt! Te kai voitte minulle paremmin selittää tämän asian? Tehän olitte olleet prinssin seurassa…

BREITFELT: Niin olin, teidän majesteettinne, mutta minulla ei ole mitään lisättävää siihen, mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa on suvainnut lausua. Asia oli aivan niin kuin…

KUNINGAS: Te valehtelette!… Te tiedätte, että valhe on yksi pahimmista vihollisistani ja kumminkin ette häpeä antautua sen palvelukseen… Olisiko tuo varomaton nuorukainen, joka nyt istuu täällä vangittuna, ilman mitään syytä tehnyt rikosta, josta häntä syytetään!… Vai etkö sinä ollut tyytyväinen hansikkoihin?

KUNINGAS: Minä tunnen koko seikkailunne. Sen tuntee jo koko seurueesi… Ja kun minä äsken aijoin ratsastaa ulos kaupungista, asettui eräs sotavanhus hattu kädessä tielleni. Minä puhuttelin häntä ja ukko kertoi olevansa tuon onnettoman nuorukaisen isä, sekä miten sinun hansikkaantilauksesi laita oikeastaan oli.

KUNINGAS: Sinä olet sangen arvelluttavalla tavalla rikkonut kunniallisen porvariperheen kotirauhan.

KUNINGAS: Olet koettanut ryöstää Larsson'in tyttären, joka mahtaa olla varsin kunniallinen neito… Sellainen rikos vaatii paljon suuremman rangaistuksen, kuin tuon nuorukaisen.

PRINSSI: Niin, mutta se oli kumminkin rikos, joka vaatii ankaran rangaistuksen … ja sotaoikeuden…

KUNINGAS: Vaiti!… Sinun tulee muistaa, että minä kuitenkin tuomitsen lopullisesti kaikki … ja minun tuomioltani te ette jää… Luutnantti Breitfelt! Menkää heti tuomaan tänne häpäisemänne tyttö ja hänen isänsä!… Mars! (Breitfelt kumartaa ja menee). Ja sinulle Fredrik pari sanaa! Kun pyrit mukaani Suomeen, luulin sinulla olevan siihen vakavat syyt. Luulin sinun tahtovan oppia tuntemaan ja rakastamaan tätä maata ja kansaa, jonka tahdot omaksesi… Niin luulin … tai ainakin toivoin. Mutta miten olenkaan pettynyt toivossani! Minkä tahran olit vähällä nimellesi hankkia. Sinulla ei ole Suomessa enää mitään tekemistä. Tuollaisia herttuoita ei Suomi tarvitse. Huomenna saat lähteä Tukholmaan. Kas niin, nyt tiedät tuomioni. Voit mennä valmistamaan matkaasi. Vie korkealle äidillesi terveiseni ja kerro hänelle tuomioni jos tahdot! Hyvästi! Me näemme toisemme; jollemme ennen niin Tukholmassa. (Prinssi suutelee isänsä ojennettua kättä, menee ulos liikutettuna ja sanaakaan sanomatta).

KUUDES KOHTAUS.

KUNINGAS KUSTAA: Tuomitsinko liian ankarasti!… Oma poikani hän oli!… Ei, oikein olen tehnyt. Kansan kirouksen olisi hän kenties itselleen hankkinut, jos kauvemmin saisi täällä olla. Ja sellaisia herttuoita ei Suomi tarvitse, sanon vielä kerran. Niinkauvan kuin minulle on elinaikaa suotu, tahdon itse huolehtia tästä kansasta, joka kumminkin on tähteni niin paljon uhrannut ja joka on käynyt minulle niin rakkaaksi. Viihdyn niin hyvin täällä, näitten yksinkertaisten, mutta rakkaiden ja urhoollisten sotilaitteni parissa, jotka taas ovat oppineet voittamaan…

SEITSEMÄS KOHTAUS.

KUNINGAS: Hyvä. Te jäätte tänne odottamaan enempiä määräyksiä!
(Toisille). Tulkaa lähemmäksi, ystäväni, elkää peljätkö kuningastanne.

LARSSON: Niin, armollinen herra… Olen jo kauvan asunut tässä kaupungissa harjoittaen käsityötä, jolla olen hankkinut vähäisen toimeentuloni… Näin lapseni kasvavan ja varttuvan soreaksi immeksi ja minä iloitsin siitä. Toivoin kerran saavani nähdä hänet alttarin edessä valitsemansa kunniallisen nuorukaisen kanssa… Mutta eilen tuntui minusta siltä kuin koko onnemme olisi kadonnut, sillä eilen tuli eräs … eräs…

LARSSON: Jumala siunatkoon teidän majesteettianne!… Eilen mateli käärme huoneeseeni ja koetti erään toverinsa avulla vietellä tytärtäni hyveen tieltä. Mutta sekä onneksi, että onnettomuudeksi sai hän sensijaan hyvän selkäsaunan… Ja sen sanon, että niin prinssi kuin hän olikin, ei hän parempaa ansainnutkaan… Ja sen jälkeen on kaikki käynyt hullusti… Prinssin kylvettäjä, joka aina oli mitä parhain poika ja työmies … vaikka ei hän sotamieheksi kelpaa ollenkaan … hän istuu nyt vankilassa odottamassa kuolemantuomiotaan, niinkuin kerrotaan… Mutta tämä tyttöseni on korviaan myöden rakastunut … ja jos he Rudolf'in tappavat, niin ei tyttökään enään kauvan eläne … ja se olisi kova isku minulle vanhoilla päivilläni.

INGRID (Rientää kuninkaan eteen ja lankeaa polvilleen). Armoa, suuri kuningas, armoa! Huhu kertoo teidän olevan hyvän ja jalon herran. Olkaa nyt myös jalomielinen minuakin kohtaan, niin olen minä, jos mahdollista vielä hartaammin, kuin tähän saakka rukoileva Jumalalta menestystä teidän majesteettinne toimille!

KUNINGAS: Nouse ylös, lapsukainen! Ei Pohjolan tyttären turhaan tarvitse kuningastaan rukoilla. Luutnantti Breitfelt! Käskekää korpraali Stål tänne!

INGRID (Iloissaan). Oi! (Stål menee arestihuoneeseen ja tulee sieltä
Rudolf'in kanssa).

KAHDEKSAS KOHTAUS.

INGRID (Lyhyen vaitiolon jälkeen). En ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin sinua … ja nyt olen sinun ikuisesti.

KUNINGAS: Paikalla! (Breitfelt antaa miekkansa Stål'ille). Nyt te astutte kahden kuukauden arestiin palkaksi avuliaisuudestanne. Mars!

BREITFELT (Itsekseen mennessään koppiin). Tämä oli kaunis kapteenin arvo palkakseni. (Stål sulkee oven hänen jälkeensä).

HURTTI (Kiivaasti perältä. Hän jättää oven auki. Kansaa ja sotilaita alkaa virrata sisään). No, vihdoinkin olen täällä!… Jumala varjelkoon teidän majesteettianne! … mutta tulen suoraan juoksujalassa Larsson'ilta… Eih, kas tuollahan hän onkin!… Ja tyttö myös … ja — tuli ja leimaus! … mitä näen?… Rudolf! poikani!… Etkö siis enään olekkaan vankilassa?

KUNINGAS: Ei, Hurtti urhoni, minä vapautin hänet sekä sieltä että sotamiehestä.

HURTTI: Hurraa!… Eläköön!… Jumala varjelkoon teidän majesteettianne … ja antakoon Hänkin rikoksesi sinulle anteeksi, Rudolf. (Syleilee Rudolf'ia).

HURTTI (Heiluttaa hattuaan). Jumala varjelkoon kuningasta ja isänmaata! (Rudolf ja Ingrid polvistuvat molemmin puolin kuningasta. Tämä asettaa kätensä siunaten heidän päittensä päälle).

KUNINGAS:

    Ain lempi puhdas syömmessänne leimutkoon!
    Se toisianne lempeästi tuomitkoon!
    Näin valoisaksi elon taistelonne saatte.
    Ja lempien päämäärän kirkkaan saavutatte.
    Ja lempien myös kuuluu iltakellon soitto.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAAN TUOMIO: NÄYTELMÄ 3:SSA NÄYTÖKSESSÄ LAULUINEEN ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.