The Project Gutenberg EBook of Kanteletar, by Elias Lonnrot (compiler) Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the copyright laws for your country before downloading or redistributing this or any other Project Gutenberg eBook. This header should be the first thing seen when viewing this Project Gutenberg file. Please do not remove it. Do not change or edit the header without written permission. Please read the "legal small print," and other information about the eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file. Included is important information about your specific rights and restrictions in how the file may be used. You can also find out about how to make a donation to Project Gutenberg, and how to get involved. **Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts** **eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971** *****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!***** Title: Kanteletar Author: Elias Lonnrot (compiler) Release Date: December, 2004 [EBook #7078] [Yes, we are more than one year ahead of schedule] [This file was first posted on March 7, 2003] [Most recently updated August 2, 2003] Edition: 10 Language: Finnish Character set encoding: ASCII *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANTELETAR *** This eBook was produced by Tapio Riikonen KANTELETAR TAIKKA SUOMEN KANSAN WANHOJA LAULUJA JA WIRSIA Koonnut Elias Loennrot AINEHISTO ALKULAUSE Uudempia Lauluja 1. Kreivin sylissae istunut 2. Petetty nuorukainen 3. Morsiamen kuolo 4. Velisurmaaja 5. Onneton nuorukainen 6. Toivoton rakkaus 7. Kultani kukkuu kaukana 8. Kultaansa ikaevoeivae 9. Merille laehtevae 10. Turvaton 11. Kultaansa sureva 12. Hyljaetyn suru 13. Ylenkatsottu 14. Karjalan neito 15. Poika ja tyttoe 16. Vihaava ystaevae 17. Petetyn kirous 18. Nauru ja itku 19. Rannalla itkejae 20. Varpusen olut 21. Haeaelaulu 22. Laulu, olut ja viina 23. Mutkainen matka 24. Neion valitus ENSIMAeINEN KIRJA Yhteisiae Lauluja I. Kaikille yhteisiae 1. Eraeskummainen kantele 2. Elkaeae oudostuko 3. Kiven alla kieltaejaeni 4. Miksi en laulaisi 5. Laula, laula kieli keito 6. Aeiae on aeaentaeni kulunut 7. Kuoli rakentajani 8. Silloin laulan, konsa jouan 9. Ei sanat sanoihin puutu 10. Jos ma lauluille rupean 11. Luonenko, lopettanenko 12. Ei runo rahatta laula 13. Virren kiittaejaelle ja moittijalle 14. Toisin ennen, toisin eilen 15. Ve'en varaiset 16. Ve'en varaiset (toisin) 17. Muinainen kaekeni 18. Jumalaan turvaava 19. Kun saisin, en heittaeisi 20. Paljo on tikalla huolta 21. Mikae lie piioillani 22. En elae elotta 23. Kyll' on kysta aitassa 24. Syitae vajavaisuksiin 25. Erotus mielillae 26. Armottoman osa 27. Missae nyt minun osani 28. Makaaja onni 29. Erotus onnilla 30. Tuli talvi, ei tahottu 31. Ei vaivaista haeihin 32. Muinaiset ajat paremmat 33. Vierin maalle vierahalle 34. Kotihinsa toivova 35. Minun on koti koivikossa 36. Korpi kurjalla kotina 37. En tohi tupahan mennae 38. Koista erotettu 39. Suvultaan heitetty 40. Oli ennen parempi 41. Parempi kuolla kun kitua 42. Kuolisinko koito raukka 43. Manalaan ikaevoeivae 44. Nuorra Manalle menijae 45. Aiaen silloin aeiti maksoi 46. Parempi syntymaettae 47. Syntymistaeaen paheksija 48. Mahoit ennen maammo rukka 49. Onnettomasti syntynyt 50. Saisinko kaeeltae kielen 51. Enpae voi ilon eleae 52. Elkaeae sanoko huolettomaksi 53. Monihuolinen 54. Usiahuolinen 55. Mikae neuoksi minulle 56. Hoikka, kaita ja musta 57. Sortunut aeaeni 58. Ikuinen suru 59. Huoliansa haasteleva 60. Ei sula syaen suruinen 61. Vaehae ilo emottomalle kaeestae 62. Pimiae isoton pirtti 63. Emintimaeisen saanut 64. Pienuuesta orpo 65. En tieae tekijaetaeni 66. Kaksi, jotka ei moiti 67. Kun oisin kaekenae 68. Suru ja pelko 69. Sanoissa kuluva 70. Sepaen tehtaeviae 71. Suku surmaksi rupesi 72. Ei kestae lihainen silta 73. Soisit suohon sortuvani 74. Vilu viimenki tulevi 75. Ohoh kullaista kotia 76. Ei kuinkaan hyvae 77. Taessae saapi lempo lemmen 78. Kahenlainen toivotus 79. Hyvaen saeaen toivotus 80. Tuuterin laatu 81. Haetaekoe tyttoejen 82. Kummaistako kuuleminen 83. Mistae tunnen tuhman 84. Muutamia tuntomerkkejae 85. Kyntelin kysymykset 86. Toisin ennen, toisin eilen 87. Juomarin toimi 88. Emon neuvo pojalle 89. Tavattava tyttoe 90. Vaeinaemoeisen sanoja 91. Lintuin keraejaet 92. Revon valitus 93. Pohjolan poika 94. Ensimaeinen rautio 95. Pahalaisen matka 96. Herran hevosen kuolo 97. Mieli melkiaessae 98. Kolme kokematonta 99. Kolme pyytoeae 100. Kurki ja varis 101. Hyvae laiskalla lapsi 102. Elae naura toisen naista 103. Aikansa kullaki 104. Veneelle tuulta 105. Maata pannessa 106. Leikkuuta lopettaissa 107. Syoettaevi meri sikansa 108. Vangittu pannu 109. Tynnyrin puhe 110. Oluen synty 111. Tehkaeme iloinen ilta 112. Hyvae isaentae 113. Hyvae emaentae 114. Kiitos emaennaelle 115. Sopivaisia 116. Voisi nuo pariksi panna 117. Tanssin kulku 118. Tanssiin yrittelijae 119. Tule meille tanssimahan 120. Tahtoisitko rakastaa 121. Avatkame aitoamme 122. Hyvae ilta lintuseni 123. Koeyhae ja rikas vouti 124. Hirvenhiihanta 125. Miksi en vaesyisi II. Haeaekansan lauluja a) Antiaisissa 126. Onko mitae millaeki 127. Kutti, kutti 128. Katso neitoasi 129. Kasa kaasolla sylissae 130. Elae ihastu ensi-illalla 131. Kiitae sulho lykkyaesi 132. Elae vie neittae pahoille 133. Puolusta neittaesi 134. Neuo sulho neioistasi 135. Ansioa myoeten palkka 136. Mitae itket neito 137. Laehet jaelen jaeaemaettoemaeksi 138. Laehet kukka kuikemahan 139. Toisin toisessa talossa 140. Jo nyt vaihoit, minkae vaihoit 141. Luulitko puolet loppuvan 142. Laeksit kouluhun kotoa 143. Apiat ativoreisut 144. Heitaen suoni, heitaen maani 145. Laeyli laehteae, laeyli ilman 146. Ei toiste tunnetakana 147. Muuttunut koti 148. Kun itket, hyvinki itke 149. Kutti, kutti, neito rukka 150. Elae itke neito rukka 151. Mitae neien itkemistae 152. Tapa toinen ottaminen 153. Elae moiti anoppiasi 154. Miehen mielen nosto 155. Kotihin heittiimiset 156. Ken meitae veelle viepi b) Haeissae 157. Oisiko lupa kysyae 158. Tokko naeit mitae tullessa 159. Voi veikko, mitae vetelet 160. Kirkas neiti kihloissasi 161. Kutti, kutti, sulho rukka 162. Laajasukuinen neiti 163. Kaason kauneus 164. Kaason istunta 165. Kaason laempimaen saanta 166. Kaason syoetaentae 167. Maata menentae 168. Kaason juomiset 169. Kosiomiehen ylistys III. Paimenlauluja 170. Kukkalatva kuusi 171. Mipae paimenten olla 172. Tule taenne 173. Missae armahani 174. Armahan kulku 175. Enkoe minaeki toivoisi 176. Katso Kiesus karjaistani 177. Muut kuuli kirkonkellon 178. Lepo, lepo, lehmaeni 179. Paista paeivae paimeneile 180. Laske paimenta kotihin 181. Mene paeivae, vieri viikko 182. Jo tulen kotihin 183. Haemehen kaevijae 184. Kuulin kummat kuusialta 185. Minkae noista mille annan 186. Tyoensae kumpasellaki 187. Juoksin, juoksin joenvartta 188. Venehen synty 189. Souti sotka suojan rannan 190. Laekkaem sikko Suurulahan 191. Antti armas herttaseni 192. Repo ja jaenis 193. Hiiren peiaat 194. Katin kosiominen 195. Hiiri ja haemaehikkoe 196. Hiiri ja katti 197. Hiiren tapaaja 198. Joutsen ja hanhi 199. Mitae itket pieni lintu 200. Paeaeskylaeinen 201. Avullinen kurki 202. Haevinnyt hanhi 203. Hevosen hakija 204. Merkitty orit 205. Tuntematon veli 206. Pakeneva IV. Lasten lauluja 207. Anto ja saanti 208. Laekkilaeaen laehtoe 209. Prokko tiellae propatinna 210. Tuomittu katti 211. Takoi seppae viikatteita 212. Kolkkaa kotaa 213. Kenen taemae pelto 214. Ken soei kesaevoin 215. Kirkon teko 216. Neiti verkossa 217. Kojo ja Anni 218. Oi ukko uikari 219. Min rastas raataa 220. Ken Teron tietaeae 221. Piilehtijae 222. Oli ennen ukko akka 223. Paimenen haetae 224. Ellin velli 225. Tuomisia 226. Tule aemmae Tuuterista 227. Kaeaepoenen, kaeaepoenen 228. Yksi on akalla poika 229. Vanhan ammunta 230. Nukka kaunis karkaele 231. Sinun sikoja, minun sikoja 232. Hus sika metsaeaen 233. Ruotsin kieltae 234. Olin ennen onnimanni 235. Hyi, hyi Hymylaeaen 236. Meni akka metsaeaen 237. Palvelin minae rikasta miestae 238. Luojan kukku TOINEN KIRJA Erityisiae Lauluja I. Tyttoein lauluja Laulutiloissa 1. Kuluu ikae laulamattaki 2. Ei laulu kesista kiellae 3. Laulan voiessani 4. Meistae kasvavi kananen Tansseissa ja kisoissa 5. Mitae me tytoet suremma 6. Taessae tanssivi tasaiset 7. Mitae tuosta, jos ma laulan 8. Hyvae sanoma emolle Kerskatessa 9. Mitae te pojat suretta 10. Hyvaen eukon tytaer 11. Hyvae lykky neitosilla 12. Kolme kaunista 13. Ei sovi Karjalan kihlat 14. Enmae huoli huitukoille 15. Mie tahon tasaista miestae 16. Paremman miehen verta 17. Ei taeyvy renkien rekehen 18. Kun taemae kana katovi Poikia herjatessa 19. On kumpiaki 20. Erilainen kirkonkaeynti 21. En mene Matille 22. En mene minae pahoin 23. Toivossaan pettynyt 24. Enmae huoli huitukoille 25. Mitae sie kaevelet surma 26. Elae pyyllae neittae pyyae 27. Kotien erotus 28. Toista taenne toivottihin 29. Tie on tehty tuhman mennae Sulhoaan ikaevoeiessae 30. Monisulhollinen 31. Onpa tietty tietyssaeni 32. En heitae kullaistani 33. Muien musta, minun hyvaenen 34. Tuo on mies me'estae tehty 35. Kun oisi kahen valta 36. Katso'pa taetae tytaertae 37. Konsa meillae kosijat kaeypi 38. En kehannut kieltaeae 39. Mitae laihaa laulamasta 40. Miks' ei soita suu soria 41. Aeaeni ei kuulu kullalleni 42. Etaeaellae minun omani 43. Kun mun kultani tulisi 44. Oisko linnun lentoneuot 45. Itken kuja kullaistani 46. Tehkoes liitto lintuseni 47. Minun on sulhoni soassa 48. Jouvu kultani kotihin 49. Vaiva vuottaessa 50. Luonto luovan luoksi tuopi Sulhon kuoltua 51. Minun on kultani kulossa 52. Armas arkussa ajavi 53. Maassa marjani makaavi 54. Miks' on silmaeni sipakat 55. Pois on mennyt meistae toinen 56. En voinut itkeae naurulta Sulholta heitettynae 57. Ei lehto levaeten huoli 58. Jo meillae ero tulevi Sulhotonna 59. Minae musta pikkarainen 60. Olkiset minun omaisi 61. Eipae tunneta tuvuksi 62. Koeyhaen lapsi tyoet tekevi 63. Jaeaemmae mansikat maeelle 64. Tieae ei siika syoejeaensae 65. Tietaemaetoen kullastansa 66. Kaikissa katala yksin 67. Korpikotinen 68. Pahasti paimenoinnut 69. On ikaevae iltasilla 70. Tuli kolmelta kosijat 71. Jo tulevi Tuonen Tuomas 72. Moni moitti muotoani 73. Toisin sattui toivomani Sulhoa toivoessa 74. Jospa se johi tulisi 75. Voi jos mie tok miehen saisin 76. Voi kun mie mokoman saisin 77. Kun tulis sulho vierahiksi 78. Kaeynkoe viikon villapaeaenae 79. Kun saisin, mitae sanelen 80. Luo'pa luoja luotuhuni 81. Varjele vakainen luoja 82. Ei naitu naintavuonna 83. Akoill' on paha ajatus 84. Taeytyvi taetae tytaertae 85. Viel' on mulla mielitietto 86. Ei tuo neito tuosta huoli 87. Nouse lempi liehumahan Ko'ista erotessa 88. Paistaa paeivae muuallaki 89. Laekkaen musta muille maille 90. Pois tulee tytoelle laehtoe 91. Jo nyt luulen luopuvani Sanan-alaisna 92. Suotta soimat nostettihin 93. Sepae vasta sen pahempi 94. En ole syoetaevae soria Suru 95. Tulin kummaksi kylaehaen 96. Liika minusta laitettihin 97. Suotta soimat nostettihin 98. Mitaepae suren sanoista 99. Sanat paeaelleni satavi Orjuuessa 100. Vierin vierahan varalle 101. Monta muoriteltavata 102. Kun ma voisin vielae vuoen 103. Emaennaell' on kolme kieltae 104. Mahoit ennen luoja luoa 105. Laehen linnahan kauaksi 106. Ei ollut kaunis Karpan puoli 107. Ei tytaer jokehen joua 108. Vierahan yloesajanta Orpona 109. Kasvoin lassa armotonna 110. Tule ei paeivae polvenaan 111. Pois itkin ihanat silmaet 112. Ei kuule emo minua Koeyhaenae ja vaehaeonnisena 113. Nokeusin nuotioilla 114. Oisinko pojaksi luotu 115. Toisinpa kaevi kaetehen 116. Osan taehen ei otettu 117. Miksi olen laiha Vieraalla maalla 118. Ikaevae omia maita Kuolla toivoessa 119. Surujani mie sukitan 120. Kunpa kurja kuolisinki Pilattuna 121. Loeyaen armon aaltoloissa 122. Tuli hurtta huovin maalta 123. Ei tieae emo tytaertae Nimittaemaettoemissae huolissa 124. Mieli muien ja minunki 125. Alene Jumalan aika 126. Viikon vuottelin kaekeae 127. Kolminaiset huolet 128. Maassa mieleni matavi 129. Kannan mustoa muretta 130. Toinen ei tunne toisen huolta 131. Kyllae huoli virttae tuopi Jauhaessa 132. Erotus jauhinkivillae 133. Kivi on suuri, orja pieni 134. Ellos vuori voivotelko 135. Mitae kaakatat kivonen 136. Jauhan, jauhan jauhon hienon 137. Neien mieli miehelaehaen Yhtae ja toista 138. Arvan asettaja 139. Naekijae valehtelevi 140. Ei minusta miniaeksi 141. En muistaisi mukiin mennae 142. Neitivalta ja miniaevalta 143. Hyvaeoloinen neiti 144. Erilaisia kaeskyjae 145. Kaksi kaunista yhessae 146. Laeksin meren kylventaehaen 147. Tee minua tikkariksi 148. Ostettavia 149. Kauro ei tule tupahan 150. Koivun ja tuomen oksa 151. Ei sovi rengin rekehen 152. Jo minae menen jonaki 153. Toisin mieleni omani 154. Millae maksan maammon maion II. Naisten lauluja a) Miniaenae 155. Se rankka miniae raukka 156. Kun elin emoni luona 157. Olin kukkana kotona 158. Ahot taeynnae armotuutta 150. Ei ole aittahan asiita 160. Yks' on kyyttoe kytkyessae 161. Heitaen hempiaet tupani 162. Ei itkemaetoentae aikaa 163. Myoetihin mae miehelaehaen 164. Sain kerran kesaessae maata 165. Kauan maata annettu 166. Toinen toistansa parempi 167. Pitaeminen paeaetynyttae 168. Ei tunne tehae tuvaista 169. Survo nyt itse suuri muori 170. Miniaen syntymaekoti 171. Suuri kiitos sulholleni b) Lasta tuuvittaissa (yhteisesti) 172. Minae laulan lapsen virttae 173. Kiitae huomenna hevoista 174. Laulan lasta nukknmahan 175. Kaey unonen kaetkyehen 176. Unta taeaellae tarvitahan 177. Anna maata Maariainen 178. Tuuti lasta Tuonelahan (poikalapselle) 179. Aesken poika poik' olisi 180. Vara muuanne valmennunna 181. Ei tule emon tukia 182. Tulipa tukan repijae 183. Tunti, tunti poikalasta 184. Tunti, tunti poiuttani 185. Pahenneet polvet (tyttoelapselle) 186. Tytaer syntyi, tyhjae syntyi 187. Ei tukia tyttaerestae 188. Kun tytaer hyvae tulisi 189. Mihin tuutinen tytaertae 190. Huolet huovilla tupana 191. Miehellenkoe vai manalle 192. Viel' on vuoro valvoa'ki 193. Tunti sulhoa tytoelle 194. Minae vaan tuuvin tyttoeaeni 195. Rahat raskuen tulevat c) Miestaeaen arvatessa 196. Yks' on paha ei parane 197. Puutuin tuohon pulluksehen 198. Itse hullu hukkasime 199. Pyyae sulhoa sulolla 200. Kosto kaunistelemisesta 201. Kuka tiesi, kenpae luuli 202. Viikon vuotin virkiaeistae 203. Tunnen sulhoni 204. Itken pois ihanat 205. Miesi minulle annettihin 206. Sain minae savisen saksan 207. Jo johonki saatettu 208. Tein kaupan kallallisen 209. Hyv' on olla hympyraellae 210. Minun lauloa pitaeisi d) Muissa tiloissa 211. Ilo ilmahan katosi 212. Laulu laiskana pitaevi 213. Ei oo huolta neitosena 214. Vanhan lahjat nuorelle 215. Vanhan eukon valitus 216. Mitaepae kylae kyselet 217. Lempoko lennaetti minua 218. Rajan taaksi raapattihin 219. Viety on maille vierahille 220. Eroon kanaset 221. Tullut muoto mustemmaksi 222. Luulin kaeyvaeni kaekenae 223. Jouvuin puulle pyoerivaelle 224. Itken kurja kulkuani 225. Kun oisin kuollut kuusioeisnae 226. Minae pyy pesaetoen lintu 227. Sinnes nyt pihani pitkaet 228. Kului kultainen ikaeni 229. Vaeki herttainen vaeheni 230. Pah' oli orjana eleae 231. Olut vieri kun vetehen 232. Ei nyt paista palmikkoni 233. Nyt on tullut turmiolle 234. Olin ennen otramaana III. Poikien lauluja Tansseissa ja muissa tiloissa 235. Jos ma lauluille las'eme 236. Kaeynti roualassa 237. Taeytyykoe taetae tupoa 238. Soita'pas soria likka 239. Taem' on iltoja iloisin 240. Miksi juot joesta vettae Naimatuumissa 241. Rikas kosija 242. Keltae mae kysyn tytaertae 243. Monimorsiamellinen 244. Potra on poikana eleae 245. Oisi mulla vallan miekka 246. Kun saisin Savosta naia 247. Katumoiksi nainen kaunis 248. Lempo leskelle menevi 249. Mie valitsen varrellani Osattomana 250. Mikae kumma kummitseksen 251. Koeyhae kyntoepoika 252. Elettihin meillae ennen Pahasti elettyae 253. Rahansa menettaenyt 254. Pahasti maannut 255. Neittae tavotteleva 256. Pahasti oeitsinyt Sorrettuna 257. Akat sanovat 258. Pahin omalla maalla 259. Koti toivo kuolleheksi 260. Usiassa yoetae ollut Morsiamesta jaeaetyae 261. Jo on maattu marjaseni 262. Anastettu armahani Ko'ista erotessa 263. Pois tulee pojalle laehtoe 264. Kun taemae kave katovi 265. Soria sotainen tauti Vierailla mailla 266. Tietaemaetoen kuolo 267. Ikaevae tuletteleksen 268. Liuoin soita, liuoin maita IV. Miesten lauluja Laulellessa 269. Kalle tyoelle tempoamma 270. Joko laululle laehemmae 271. Mitae laulamma lajia 272. Laula, laula veitoseni 273. En joua laulamahan 274. Soisin paeivaet soitettavan 275. Suu ei laula suuruksitta 276. Kunpa palkka pantaisi 277. Siitae sinne tie menevi 278. Noita laulan, joita taian 279. Lapset taessae laulelevat 280. Omat on virret oppimani 281. Tuonko virteni vilusta 282. Kaksi laulajata 283. Kilvan laulajat 284. Mi meiaet ko'olle saattoi 285. Mist' on viina synnytetty 286. Miks' et pysty miehen paeaehaen 287. Hoi on, hoi on huolta paljo 288. Nyt on kaikki kallistunna 289. Laulan taskuni tavoilta 290. Sikuna minun seotti 291. Selvaeksi tekeyminen 292. Oluett' ei ollenkana Sananalaisna 293. Enmae lurjus liene'kaenae 294. Sanotahan, soimatahan 295. En minae kysy kylaestae Huolissa 296. Laulan ilman lainehilta 297. Laulan hoikka huolissani Vaehaeonnisena 298. Muut ja minae 299. Tiirin, liirin, tengan loeysin 300. Sepae vasta kullan kulta 301. Hepo huono, akka tiine 302. Jo nousen nokinen poika 303. Luulin lumpehen pitaevaen Vierailla mailla 304. Laehin Pietarin pihoille 305. Joko minua noiat noitui Eritiloissa 306. Kuolema kovinta tyoetae 307. Kun kolotin koivun latvan 308. Kolm' on miehellae pahoa Pahanaisellisna. 309. Eroon torat 310. Taeytyi ruupuhun ruveta 311. Nain vihaisen, toin toraisen 312. Ei ole puuru ruunan syytae 313. Syrjin soei, selin makasi 314. Hauki syoepi sammakonki 315. Vanha sai valitun piian 316. Kun oisi vaimo vaihtamoina 317. Tulin turkka naineheksi Entisiae muistellessa 318. Sivu kaeyvaet, kanta vaelkkyi 319. Tulin vanhaksi varahin 320. Ajoin konstisti kotihin 321. Pah' oli Virossa orjan 322. Pakolaisen matka Sota-aikoina 323. Varjele Jumala soasta 324. On nyt miestae miekan alla 325. Koti luuli kuolleheksi 326. Yks' on paeivae miehen paeaetae 327. Tuo kerta rajalle rauha 328. Kiitos rauhasta Metsaestaeessae 329. Ota metsae miehiksesi 330. Mieli mennae metsolahan 331. Mielly metsae miehi'ini 332. Rakenteleminen 333. Metsaen kuninkaalle 334. Mielikki ja Kuurikki 335. Mielikki metsaen emaentae 336. Metsaen tyttoe mieli neito 337. Pohjan tyttoe, viljaneiti 338. Tellervo Tapion neiti 339. Ukko kultainen kuningas 340. Penu pieni koiraseni 341. Ku on koirani kokenut 342. Koira haukkuvi havuja 343. Etsittelen eukkoani 344. Tule kullan muuttelohon 345. Mikae mieli, mikae muutos 346. Itken osattomuutta 347. Matala on mahti mulla 348. Ikaevae eraetoen ilta 349. Anna ainoinen Jumala 350. Elloes panko pahaksi 351. Suostu metsae suoloihini 352. Jaeniksen vivulla 353. Oravan pyytaejae 354. Linnustaja KOLMAS KIRJA Alkulause Virsi-Lauluja I. Muinais-uskoisia 1. Suomettaren kosijat 2. Lyylikin hiihanta 3. Katrin parannus 4. Viron orja ja isaentae 5. Mataleenan vesimatka 6. Neitsy Maarian virsi II. Historiallisia 7. Piispa Heinrikin surma 8. Elinan surma 9. Inkerin sulhot 10. Wiipurin linnan haevitys 11. Puntuksen sota 12. Kaarlon sota 13. Turusen neiti 14. Anterun surma 15. Riion poika 16. Hannus Pannus 17. Marketta ja Anterus 18. Kiikan lapset 19. Tuiretuisen lapset 20. Vienan neiet 21. Kalevalan neiti 22. Neien rosvo 23. Veenkantaja Anni 24. Kojosen poika 25. Joukosen nainen 26. Lunastettava neiti 27. Lunastettava neiti (toisin) 28. Neiti lepetissae 29. Kolmet kosijat 30. Kullervon sotaan laehtoe 31. Neien hanhi III. Tarusekaisia 32. Kestin lahja 33. Vaehaetoivottu sulho 34. Katri neito 35. Saaren neito 36. Meren kylpijae 37. Helka paimenessa 38. Meren kosijat 39. Aholla itkijae 40. Pahasulhollinen 41. Sairastaja neiti 42. Marjatiellae kaonnut 43. Hukkunut veli 44. Kankahan kutoja 45. Katrin kosijat 46. Nimitettaevae poika 47. Rangastava sulho 48. Aekaeinen sulho 49. Sulhonsa kylvettaejae 50. Sulhon valitsija 51. Kukkien tarves 52. Neiti omenapuussa 53. Kaonnut poika 54. Suen vivulla kaeynyt 55. Wirossa posija 56. Kosissa kaeynyt 57. Konnun tytaer 58. Vaimon saanut 59. Viisastunut 60. Hiihtaejae surma VAIKEAMPAIN SANAIN LUETTELU ALAVIITTEET ENSIMAeINEN KIRJA En tieae tekijaetaeni, Enkae tarkoin saajoani; Liekoe telkkae tielle tehny Sorsa suolle suorittanut, Tavi rannalle takonut, Koskelo kiven kolohon. ALKULAUSE Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja laulu ihmisellae ovat ikaeskun toinen pyhempi kieli, jolla itsellensae eli muille haastelee erinaeisiae halujansa ja mielensae vaikutuksia; jolla paremmin, kun taellae tavallisella, jokapaeivaeisellae kielellae, ilmottaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyvaeisyytensae, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa. Ajatukset itsestaensae semmoisissa tiloissa olisivat sulinta soittoa ja kauniinta laulua, jos taittaisiin havata ja pysyvaeaen muotoon kuvata. Mutta taemae kuvaanta ei taida tapahtua, paitsi aeaenen ja sanan kautta, puuttuvaisesti, niinkun kaikenlainen muuki kuvaus maailmassa. Kotikielellae huokiasti kerromma joka asian paikallensa, mutta vierailla, vaehemmin tutuilla kielillae puutumma usein sanoja tavottelemaan ja asia jaeaepi kertomatta. Niin on se aeaenen ja sananki kanssa mielen ja ajatusten asioita kertoessansa; usein puuttuvat kesken, eivaetkae saa ilmotetuksi, ei kaikkia osotetuksi, mitae tahtoisivat. Mutta parempaa ja taeydellisempaeae kuvausmuotoa ei saadessa taeytyy mielen ja ajatusten tyytyae aeaeneen ja sanaan, taivutellen niitae mahdollisuutta myoeten milloin soitoksi ja lauluksi, milloin muuksi kerrontalaaduksi. Jos joku kysyisi soiton ja laulun syntyaikaa, niin emme taitaisi juuri erehtyae, jos vastaisimma niiden synnyn ei paljo myoehaesemmaen koko ihmissuvun syntyaikoja olevan. Sillae jo ensimaeisillae ihmisillae oli samoja syitae, kun meillaeki, soittoon ja lauluun. Ensimaeinen laulu kuitenki mahtoi paremmin olla jotai aeaenellistae hyminaetae, kun sanallista laulantoa. Lapsi ennen puhumaan tottumistansa kokee sanattomalla aeaenellae mielensae ilmottaa, ja ensimaeistae laulua pidaemmae, ei taeysikasvaneena, vaan lapsena, syntyneen. Taestae lapsuudestansa kasvoi se vaehitellen suuremmaksi ja synnytti aikaa voittain usiampia perillisiae--erityisiae laulu- eli runolaatuja. Semmoisia erityisiae runolaatuja ovat lauluruno, loihturuno, virsiruno, kertomaruno ja osotelmaruno [1]. Lauluruno kuvaelee ihmisen erinaeistae mielenlaatua ja kaikkinaisia kohtaavia ajatuksia moninaisissa tiloissa. Loihturunolla on tyoenae tulleitten pahojen poistaminen eli peljaettyjen vastaaminen. Virsiruno kertoo jostain varsinaisesta eli muuten ajatellusta tapahtumasta, useinki jollai sivutarkotuksella, ei paljaan kerrottavan asian vuoksi. Kertomaruno samate kertoo joista kuista nykyisemmistae eli kaukaisemmista asioista, mutta ei yhdestae eli kahdesta, vaan usiammista toinen toistansa seuraavista. Osotelmaruno asettelee kaksi eli usiampaa jostain haastaviksi eli jotain toimittaviksi keskenaensae [2]. Naeistae runolaaduista pidaemmae laulurunon olevan sekae vanhimman, ettae muuten yhteisimmaen. Myoehaeisemmaeksi arvaamma loihturunoa, sitaein myoehaeisemmaeksi virsi- ja kertomarunoja, osotelmarunoa kaikkia nuoremmaksi. Suomen kansa jo vanhuudesta on harjotellut itsiaensae kaikissa naeissae runolaaduissa, mutta sitae ei taida yhteisesti kaikista kansoista sanoa. Usiammalla ei ole loihtu- ja osotelmarunoja, emmekae tiedae virsi- ja kertomarunoja, mitae mainita kehtaisi, kaikilla loeytyvaen. Kauniimmat kertomarunonsa ovat Kreikalaisilla ja samate ylistetaeaen heidaen laulujansaki kauniiksi. Mutta selviae, virsihin sekaumattomia lauluja, epaeilen jos tavataan missaeaen kansassa enempi kun Suomessa, ja epaeilemaettaeki jaeaevaet loihtu-runoissa kaikki muut tutut kansat Suomalaisista jaelelle. Ettae taessae edellae olemma vertailleet kansan, ei oppineitten teelmiae runoja, sen lukija helposti muistuttamattaki havatsee. Jos oppineitten teelmiae arvaisimma, niin siinae Suomen runosto jaeisi loitos jaelelle monesta muusta kansasta, niinkun jaeaeki. Joka jaelkeaeminen ei kuitenkaan paljo huoletuta meitae, koska kansantekoisissa runoissaan on pian ensimaeisiae. Kummallaki, niin kansan, kun oppineitten runoilla on oma arvonsa ja etuisuutensa, sitae emme tahdo, emmekae taida vastustella. Mutta toinen toisensa rinnalla niitae pitaeen naeemmae edellisissae luonnon, jaelkimaeisissae moninaisuuden voittavan. Kansarunoja siitae syystae ei juuri saatakaan tehdyiksi sanoa. Niitae ei tehdae, vaan ne tekeytyvaet itsestaensae, syntyvaet, kasvavat ja muodostuvat semmoisiksi ilman erityisettae tekijaen huoletta. Se maa, joka niitae kasvattaa, on itse mieli ja ajatus, ne siemenet, joista sikiaevaet, kaikkinaiset mielenvaikutukset. Mutta kun mieli, ajatukset ja mielenvaikutukset kaikkina aikoina ja kaikilla ihmisillae enimmiten ovat yhtae laatua, niin runotki, jotka niistae syntyvaet, eivaet ole yhden eli kahden erityinen omaisuus, vaan yhteisiae koko kansalle. Samassa kun niitae sanottaisi jonkun erityisen tekemiksi, kadottaisivat kansanrunollisen arvonsa.-- Taemaen saamma liiatenki laulurunoista sanoa, jotka yli kaikkien muiden runojen juuri ovat mielen aeaenellisiae kuvauksia, ajatusten sanallisia muodostumisia. Pilvet taivaalla kulkevat tietaensae, eivaetkae jaetae kun varjonsa maalle. Samate ihmisen mieli ja ajatukset: ne liikkuvat ja vaihtuvat toinen toistansa ajellen, vaan laehimmaeinen siinae tilassa heistae ei tiedae suuresti mitaenae. Mutta pilvet viimein kasvavat ja puhkeavat sateeksi; samalla lailla paisuvat mieli ja ajatukset aikansa, puhkeavat sanoiksi ja laehtevaet siinae muodossa toistenki havattavaksi. Taikka kerran vertauksille ruvettuamme joko sopivammasti vertaisimma mielen mereksi, lainehiksi ajatukset, ja erinaeiset mielenvaikutukset tuuleksi. Tuuli tyvenaestae rannasta alkain ensin siittaeae pienet vaereet, kasvattaa vaereistae laineet, kohottaa laineista suuret, ulommaksiki havattavat kuohupaeaet aallot. Samalla tavalla erinaeiset vaikutukset ensin liikuttavat tyvenaen mielen ja sitae jonkun ajan liikuteltuansa pakottavat viimein aeaenellae itsensae ilmottamaan. Olkoon siinae sikseen kansanrunoin synnystae ja ilmaumisesta. Oppineitten runot siinae kohta erotuksen kansanrunoista, etteivaet ole ajatuksesta syntyneitae, vaan ajattelemalla tehtyjae. Tekijae ei pakoteta sydaemensae kyllyydeltae runoilemaan, vaan runoilee omalta paeaettaemaeltaensae. Siinae on muuttunut tyoeksi, mikae kansanrunoissa oli ilmauma; elaevaen kaeen aeaeni metsaessae kuvakaeen kukunnaksi seinaekelloissa; luonnon puro kaivetuksivesiojaksi; luontainen metsae istutetuksi puistoksi. Lapset usein kuuntelevat mielusammin kuvakaekeae, joka seinaekelloissa tiimat huhuvi, kun elaevaetae metsaekaekeae; pitaevaet suoran kaivosojan kauniimpana, kun sinne taenne mutkistelevan luonnonpurun; asuskelevat ennemmin istutetussa puistossa, kun luontaisessa metsaessae--moni kiittaeae kaivovettaensae kaikkia hetetvesiae paremmaksi.--Oppineitten runoelmissa pilvi itsestaensae ei ala sataa, vaan esinnae tehdaeaen pilvi, jonka sitte annetaan sataa, s. t. s. oppinut runoille ruvetessansa ensin kokee mielensae ja sydaemensae sillae aineella taeyttaeae, josta paeaetti runoella. Se tyoe haenelle miten luonnistuu, sitae myoeten saapiki vaelistae somempia, kauniimpia, vaelistae sopimattomampia, kehnompia runolaitoksia. Vielae on seki oppineille haitaksi, ettae kun nuoruudesta alkain harjottavat itsiaensae moninaisten ainetten tutkinnoissa, usein unehuttavat ne, jotka lapsuudesta oikein tunsivat, eivaetkae aina opi uusia taeydellisesti, vaan puuttuvaisesti tuntemaan. Niin itsen kielenki kanssa. Sen elaevae luonnollisuus tahtoo kirjalliseksi kankeudeksi muuttua; se ei taivu ajatusten ja mielen mukaan senkaeaen vertaa, minkae kieli niitae tavallisesti voipi seurata. Sitte semmoisina oppineet kuitenki moninaisuutta rakastavaiset milloin ottavat runoillaksensa aineita, jotka ilman olisivat paremmat, kulloin teeskentelevaet mielenvaikutuksia ja ilmisaattavat ajatuksia, jotka myoes olisivat paremmat ilman ihmisluonnossa loeytymaettae. Taetae emme nyt kuitenkaan sano ylehensae kaikista oppineitten runoista. Tosin loeytyy niidenki seassa toisinaan luonnon siittaemiae, kauniita, joiden ei ollenkaann tarvitse kansanrunoin rinnalla haevetae. Myoes voittavat ne muotonsa moninaisuudella kansanrunot, niinkun istutettu puutarha voittaa puitensa moninaisuudella luontaisen metsaen, vaikka metsae muuten on suurempi. Mikae siis on kansanrunoissa se omaisuus, jossa enimmaesti tekorunoista erotaksen?--Se on luonto ja teeskentelemaettoemyys; sula mielen ilmotus ilman mitaeaen salaamatta, mitaeaen ulkoa lisaeaemaettae. Taemaen luonnollisuutensa ja yksinkertaisuutensa taehden on myoes oppineiltaki kansanruno kaikkina aikoina arvossa pidetty. Kreikalaiset, vanhaan aikaan kaikista sivistyneimmaet, kokosivat suurella huolella kansanrunonsa yhteen, ja nykyaikoina on pian kaikki sivistyneet kansat samalla huolella ja rakkaudella niitae kohdelleet. Niin rajamaassammeki Ruotsissa, jossa vielae esivaltaki aeskettaein on kaeskenyt alhaisemmissa kouluissa niitae lukea. Varahinen ei siis taida ollakaan Suomen runojen ja laulujen unohduksen tieltae korjaaminen. Jopa ei varahinen, vaan valitettavaksi kyllaeki myoehaeinen. Monta niistae kauniimmista on jo iaeksi paeivaeksi kadonnut ja monta naeihin aikoihin saeilynyttae katoaa paeivae paeivaeltae, vuosi vuodelta, polvi polvelta, entisten jaelkeen, jos niitae ei kohta ja taeydellae toimella sitae ennen korjata. Enimmaen osan taestae kokouksesta olemma vanhoilta vaimoihmisiltae saaneet ja he ovat aina lauluinsa lomaan, uusia muistutellessansa, sanoneet: "kun olisitta tulleet minun tyttoeaikoinani, ka silloin niitae olisi keraeytynyt; silloin niitae lauleltiin paljoki, vaan unohtuneet ovat jo muistosta, kun nuori kansa niitae ei enaeae laula, muita omia renkutuksiansa parempana pitaeen". Se on Suomen Karjalassa, jossa naeitae lauluja nykyaikoina enimmaesti lauletaan, ja mainittavimmia siinae kohdassa ovat Lieksan, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajaerven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pitaejaet. Kolmannessa kirjassa loeytyviae virsilauluja taasen enemmin lauletaan Venaejaen, kun Suomen Karjalassa, ehkae kyllae kumpasessaki, eikae aina erivirsiae, vaan yksiaeki. Savosta on jo enin osa kadonnut niin lauluista, kun virsistae, kuitenki vielae siksi jaelkimuistoa niistae ollen, ettae helposti naehdaeaen, niiden siellaeki ennen muinaan tutumpia olleen. Pohjanmaalta, Haemeestae ja muilta paikoilta Suomessa niitae enaeae tuskin muistoksikaan entisestae olostansa tavataan. Laulu kyllae ei ole haevinnyt, ei Savosta, eikae muualta Suomessa, vaan on muuttunut, joko hengellisiksi virsiksi eli maallisiksi toisenlaatuisiksi. Hengellisiae virsiae laulellaan, paitsi lukemattomia arkkiviisuja, vanhassa ja uusissa virsikirjoissa, Sionin virsissae, Achreniuksen juhlavirsissae ja muissa kirjoissa. Ne ovat kaikki praentaetyitae, ja sen tarvitsevatki olla, sillae niitae olisi muuten vaikiampi muistaa, kun kansanlauluja, koska kieli ja ajatukset niissae tavallisesti eivaet ole selviae, vaan enemmin eli vaehemmin sekavia kumpasetki.--Maallisia nykyisemmaen ajan lauluja on usiammasta laadusta. Rantamailla ja Haemeessae niitae osittain kaeaennetaeaen ruotsista, osittain tehdaeaen uusia, vaan ruotsin mukaan, taikka muuten entisestae Suomen laulusta poikkeavaisesti. Muutamia niistae tavataan jo ulommaksiki Savoon ja Karjalaan levenneenae, joissa myoes itsissaeki toisinaan uusia lauluja sihen laatuun ilmautuu. Ne ovat enimmaesti praenttaeaemaettoemiae monilla erinaeisillae nuoteillansa. Syntymaepaikoillani etelae Suomessa tuli viimeistaeki joka viides vuosi uusia lauluja entisten siaan. Entisiae uusien ilmautessa ruvettiin vanhantapaisina pitaemaeaen ja saivat unohtua. Niille uusille tuli pian sama vuoro eteen. Ainoastaan muutamia, joko aineensa eli nuottinsa taehden, muisteltiin kauemmin. Pitaejaen suutarit, raeaetaelit, sepaet, nikkarit ja muut mestarusmiehet olivat niiden levittaejiae, usein tekijoeitaeki. Naeytteeksi panemma taehaen muutamia semmoisia lauluja. Joka tahtoo, niistae myoes saapi tilaisuuden tutkia Suomen nykyaikoina vallan ottavata laulua entisen rinnalla ja oman mielensae mukaan parahiten arvella kummanki somuudesta ja muista etuisuuksista. 1. Kreivin sylissae istunut. Minae seisoin korkialla vuorella, Viheriaeisessae laksossa; Naein, naein minae laivan seilaavan, Kolme kreiviae laivalla. He laskivat laivan rannalle, Kaevit maallen astumaan; Ja se nuorempi kreiveistae kaikista Tuli minua kihlaamaan. Haen otti sormuksen sormestaan, Ja se oli kultainen. "Katsos nyt, minun piikani ihana, Sinae saat taemaen sormuksen." "En ota minae ouoilta sormusta; Mua kielsi mun aeitini."-- "Ota pois, pane sormus sormeesi, Sitae ei naee aeitisi!" "Mihin panen minae nyt taemaen sormuksen, Ettei minun aeitini naeae?-- "Sano: laksossa tuolla kun kaevelin, Taemaen sormuksen loeysin mae." "Elae neuo sa minua valehtelemaan, Sen aeitini ymmaertaeae; Paljo parempi on minun sanoa: Olin nuoren kreivin sylissae." Ja se ilta oli laemmin, ihana, Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat. Likka istui kreivinsae sylissae, Moni muistui mielehen; Yoe joutui ja paeivae oli laskenut, Haen nukkui kreivin vierehen.-- Aamulla koska likka heraesi, Haen oli ihan yksinaeaen; Pois oli laiva laehtenyt rannalta, Pois kreiviki vierestaeaen. "Voi, voi mua vaivaista piikaa! Kuinka onneton nyt minae lien; Ota pois meri, vie taemae sormuski, Mitae taellae mae kaeessaeni teen." "Nyt naeen mae sen ehkae myoehaeaen, Ettae muita haen rakasti, Minun jaetti surussani itkemaeaen, Ja viekkaasti vietteli." 2. Petetty nuorukainen. Nuori mies kihlasi morsiamen, Otti oman kullan, Meni sitte vieraille maille, Lupasi pian tulla--. Oli haen siellae vuotta kaksi, Oli kolme vuotta; Kulta luuli kuolleheksi, Tainnut ei enaeae outtaa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Tuli haen kotiansa, Meni kultansa kartanohon, Tervehti kultoansa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Meni kultansa luoksi; Kulta se tuosta valjeni Ja ve'et silmistae juoksi. "Miksis kultani valjenit, Et ole niinkun muinen?"-- "Taeytyipae minun valjeta, Kun minull' on kulta toinen." "Toiseen olen vihittynae, Kihlat toiselta saanut; Toinen minua toivotteli, Toisen kanss' olen maannut." Kulta se tuosta surkutteli, Paniin pahoillensa, Erokirjan kiijotti Ja antoi kullallensa.-- "Kirjan nyt minae kirjotin Ja annan sinulle taessae; Et nyt kauan enempi Mua naee maalimassa." Veti haen miekan teraevaen Ja painoi itsensae laepi; Veri laehti vuotamaan, Kun vaekevae virta kaeypi. Taestae mahtaa jokahinen Panna mielehensae, Kuin se tekee pahasti, Joka pettaeae ystaevaensae. 3. Morsiamen kuolo. Illalla istuttiin istumella, Murehest' ei mitaenae tietty; Va rallalla ra, va ralla ralla ra, Murehst' ei mitaenae tietty. Nuori mies sai sitte kirjasen, Ett' oli kultansa sairas; Va rahalla ra j. n. e. Kaevi haen sitte kammariin, Puki siellae parahimmat vaatteet. Meni haen sitte tallihin, Siell' oli valkia ruuna. Otti haen kultaisen satulan, Hopiaisten solkien kanssa. Satuloitsi valkian ruunansa, Sitoi ne hopiaiset solet. Laeksi haen sitte ajamaan, Ajoi seitsemaen peninkuormaa, Yhtenae kauniina kesaeisenae yoenae, Kun moni makiasti nukkuu. Tuli haen viheriaehaen lehtohon, Kuuli kun lintuset lauloi. "Mitae te linnut niin suruisesti Taeaellae nyt lauleletta?"-- "Sitaepae linnut me suruisesti Taeaellae nyt laulelemma: Sairas on nuoren miehen morsian, Kohta jo kuollaki taisi." Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae, Kuuli haen kellojen soivan. Kysyi haen kellon soittajalta: "Kellenpae kelloja soitat?"-- "Kuollut on nuoren miehen morsian; Sillen mae kelloja soitan." Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae, Naeki hautoa kaivettavan. Kysyi haen hauan kaivajalta: "Kellenpae hautoa kaivat?"-- "Kuollut on nuoren miehen morsian; Sillen mae hautoa kaivan." Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae, Tuli appensa kartanohon. Naeki haen ruumiin liinattuna Makaavan lautojen paeaellae. Ne posket ennen ruusunpunaiset Olivat nyt valkia kun liina. Katseli kalvehia kasvoja, Ja valkehia poskia kanssa.-- "Ne oli ennen ruusunpunaiset, Nyt ovat ne valkia kun liina." Rupesi haen sitte itkemaehaen, Itki seitsemaen vuorokautta. Seitsemaen vuorokautta itkettyae Kuoli haen kaheksannella. Kuollut se sitte hauattihin Kuollehen morsiamen viereen. Siellae he lepeaevaet vierekkaeae, Heraeaevaet taivaassa kerran; Va rallalla ra, va ralla ralla ra, Heraeaevaet taivaassa kerran. 4. Velisurmaaja. "Mistaes tulet, kustas tulet, Poikani iloinen?"-- "Meren rannalta, meren rannalta, Aeitini kultainen." "Mitae sieltae tekemaestae, Poikani iloinen?"-- "Hevostani juottamasta, Aeitini kultainen." "Mist' on selkaesi saveen tullut, Poikani iloinen?"-- "Hevonen huiskasi haennaellaensae, Aeitini kultainen." "Mist' on jalkasi vereen tullut, Poikani iloinen?"-- "Hevonen polkasi rauallansa, Aeitini kultainen." Mist' on miekkasi vereen tullut, Poikani iloinen?"-- "Pistin veljeni kuoliaksi, Aeitini kultainen." "Mintaehen sinae veljesi pistit, Poikani poloinen?"-- "Mintaehen naistani nauratteli, Muorini kultainen." "Minne nyt sinae itse jouvut, Poikani poloinen?"-- "Muille maille vierahille, Muorini kultainen." "Minne heitaet taattosi vanhan, Poikani poloinen?"-- "Mieron verkkoja paikatkohon, Muorini kultainen." "Minne heitaet maammosi vanhan, Poikani poloinen?"-- "Mieron rihmoja ketraetkoehoen, Muorini kultainen." "Minne heitaet naisesi nuoren, Poikani poloinen?"-- "Mieron miehiae katselkohon, Muorini kultainen." "Minne heitaet poikasi nuoren, Poikani poloinen?-- "Mieron koulua kaersikoehoen, Muorini kultainen." "Minne heitaet tyttoesi nuoren, Poikani poloinen?"-- "Mieron karjoja kaitsekohon, Muorini kultainen." "Koskas sieltae kotihin kaeaennyt, Poikani poloinen?"-- "Konsa korppi valkenevi, Muorini kultainen." "Koskas korppi valkenevi, Poikani poloinen?"-- "Konsa hanhi mustenevi, Muorini kultainen." "Koskas hanhi mustenevi, Poikani poloinen?"-- "Konsa kivi veen paeaellae pyoerii, Muorini kultainen." "Koskas kivi veen paeaellae pyoerii, Poikani poloinen?"-- "Konsa hoeyhen pohjaan painuu, Muorini kultainen." "Koskas hoeyhen pohjaan painuu, Poikani poloinen?"-- "Konsa paeivae syaenyoellae paistaa, Muorini kultainen." "Koskas paeivae syaenyoellae paistaa, Poikani poloinen?"-- "Konsa kuuhut kuumasti polttaa, Muorini kultainen." "Koskas kuuhut kuumasti polttaa, Poikani poloinen?"-- "Konsa taehet taivaalla tanssii, Muorini kultainen." "Koskas taehet taivaalla tanssii, Poikani poloinen?"-- "Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Muorini kultainen." 5. Onneton nuorukainen. Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltaeni, Kun mun taeytyy laehteae ja taenne jaettaeae kultani! Sinun luoutosi lempiae on syaemeni sitonut, Sinun kaunis katsantosi kovasti mun vanginnut. En mae sua, kulta likka, taia koskaan unhottaa, Enkae muien tyttoein paeaelle taia koskaan katsahtaa. Paljo ennen sinun kanssasi juon ma vettae virrasta, Ennenkun ma muien kanssa joisin olutta tuopista. Nimesi mae kirjottelen hopiahan, kultahan, Kuvasi mae kaetkielen syaemeni pohjahan. Sinussapa syaemeni kiini riippuu ainian, Sinuapa ainoata minae aina rakastan. Kaiken hyvyytesi eestae sinua ma kiitaen nyt, Vaikka usein vaeaerin tein mae, et sae mua heittaenyt. Vaikka tuhat, tuhat kertaa mielesi olen rikkonut, Minusta sa kuitenkaan et ole poies luopunut. Eikae ajat, eikae vaivat taia meitae erottaa, Eikae maailman esivallat vaeliaemme vierottaa. Tieaen kyllae, ettae kaikki soisit minun sortuvan, Soisit myoeski sinun poies puolestani luopuvan. Mutta ystaevaetaes elae koskaan poies unhota! Muistaa mahat aina haentae, vaikka ompi kaukana. Taivaan Herra meiaet vielae kerta yhteen auttavi, Vaikka moni sen nyt kyllae mahottomaksi luulevi. Vielae viheriaessae laksossa ma kanssasi astelen, Kukat ynnae ruusut kaikki sinulle siellae taittelen. Vielae vieressaesi kerran iloisena istunen, Surut, huolet, vaivat kaikki mielestaeni heittaenen. Nyt mae laannen laulamasta--hyvaesti nyt kultani!-- En voi laata suremasta, vaikka paeaetaen virteni. Jos nyt joku tietae tahtoo, kuka laulun tehnyt on, Niin se oli nuori poika--Nuorukainen Onneton. 6. Toivoton rakkaus. Syaemestaeni rakastan sua elinaikani, Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni. Et kyllae itse luvannut mua koskaan heittaeae naein; Vaan koeyhyyteni taehten mae hyljaetyksi jaein. Sae syaemesi annoit ja jaelle pois otit, Toiselle rakkautesi muista vierotit. Jos kirjotella taitaisin minae rakkauen sen, Joka minua nyt vaivaa ja polttaa syaemen.-- Se rakkauen kipinae, joka syttyi rintahan, Ei taia ennen sammua, kun paeaesen hautahan. Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava, Niin kaunis myoes se rakkaus oli meissae alkava. Nyt kyyneleeni vuotaa, sen kaikki naekevaet, Ja paeivaeni on pitkaet ja kovin ikaevaet. Joka ystaevaensae mistaa, suru sille siaan jaeae; Voi sitae suurta tuskaa ja sitae ikaevaeae! Kuin linnut oksapuissa kauniisti laulelee, Niin suru syaentaeni kovemmin kaivelee. Ja kukat kaikenlaiset kukoistaa keolla, Vaan ei ne anna mulle tuskissa lepoa. Ah kuhun otan tieni ja kusta levon saan, Kun sinae mun nyt hyljaesit ja heitit kuolemaan! Moni se kyllae luuli mun suotta itkevaen, Ja kaeski kaiken huolen mun poies heittaemaeaen. Vaan kuinka ystaevaeni mae taian unhottaa?-- Ei koko maalimassa ole toista semmoista. Nyt laannen laulamasta, virteni lopetan; Sinulle hyvin kaikki kaeteesi toivotan. 7. Kultani kukkuu kaukana. Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa. Ikaevae on aikani, paeivaet, on pitkaet, Surutont' en hetkeae muistakaan; Voi mikae lienee tullutkaan, Kun jo ei kultani kuulukaan! Toivon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittaeae; Rintani on kun jaerven jaeae-- Kukapa sen viimenki laemmittaeae? Kotka se lenteli taivahan alla, Sorsa se souteli aalloilla; Kulta on Saiman rannalla, Laehteae ei tohi tuulelta. Tuuli on tuima ja ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on rannalla pienoiset; Kultani sormet on hienoiset. Elae laehe kultani aaltojen valtaan!-- Aallot ne pian sinun pettaeisi. Sitte ei suru mua heittaeisi, Ennenkun multaki peittaeisi. 8. Kultaansa ikaevoeivae. Tuoll' on mun kultani, ain' yhae tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! On siellae tyttoejae, on komioita, Kultani silmaet ei katsele noita; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kukat ovat kaunihit, kaunis kevaet-aamu, Kauniimmat kultani silmaet ja haamu; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Linnut ne laulavat sorialla suulla, Soriampi kultani aeaeni on kuulla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Hunaja ja mesileipae makialle maistaa, Kultani suu sekae huulet on toista; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Voi koska naeen minae senki ilopaeivaen: Kultani sivullani kulkevan ja kaeyvaen! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Syys tulee etehen ja kesaepaeivae rientaeae, Vaan minun kultani ei tule sentaeaen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikaevaeaen ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! 9. Merille laehtevae. Hyvaesti kultaseni, hyvaesti kultani!-- Mun laehteae nyt taeytyy pois kotimaaltani. Mun taeytyvi nyt mennae merille kulkemaan! Ja sinua, en tieae, jos naeen millonkaan. Lahella laiva pieni minua outtelee; Se mulla kotimaani ja tuttavani lie. Se kotimaani mulla ja tuuli kultani, Ja aalto armahani tahikka--surmani. Jo ennen monta miestae se meri petteli, Ja monen kullan silmaet vesille jaetteli. Vaan elloes mua surko, jos ehkae kuolisin; Sae suotta kaottaisit ikaesi kaunihin. Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitae santahan. Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Kaey sitte kesaeilloin vaelistae katsomaan!-- Kun ruusu kaunihisti kesaellae kukostaa; Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa. Hyvaesti vielae kerta, hyvaesti ystaevae! Ei suremaan nyt auta, vaan taeytyy laehteae. 10. Turvaton. Onneton olin minae ollessani, Onneton taehaen kylaeaen tullessani; Onnettomaksi olen minae luotu, Ei ole minulle ilopaeivaeae suotu. Turvoa ei ole siellae, eikae taeaellae, Enempi kun linnulla lentonsa paeaellae. Maalima minua nyt paljoki vaivaa, Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa. Ystaevaeni on myoes ynsiaeksi tullut, Kun haen on maaliman juttuja kuullut.-- Kuulepas, kultani, vielae sana yksi: Kuinka tulin minae naein hyljaetyksi? Kuka sinun eksytti rakkauen tiellae?-- Tule, tule kertaki luokseni vielae. Muistatko muinen kun marjassa kaeytiin, Ahosilla istuttiin, leikkiae lyoetiin?-- Paeivae se paisti ja pienet kukat loisti; Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien paeaellae; Meistae he lauloivat siellae ja taeaellae. Ei ole ajat enaeae, niinkun olit ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet. Entinen oma kulta ei enaeae hoia; Niin se mun heitti kun pienen linnun poian. Toivoni raukesi, meni juuri tyhjaeaen, Ei ole mulla nyt ilopaeivaeae yhtaeaen. Enkae mae itselleni naein luullu kaeyvaen; Ikaevaeni kestaeae kuolemapaeivaeaen. Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla, Lentaevae lintunen taivahan alla. Olen ma kun oksalla varpunen pieni, En tieae kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruusikae rientaeae ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista vaesymyski tullee. Paeivaeni paeaetyy ja elaemaeni katkee, Multa se mureheni peittaeae ja kaetkee. 11. Kultaansa sureva. Itkettaeae ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla, Muill' on koissa kultasensa, eikae ole mulla. Minun kultani kaukana ja kaukana se kukkuu; Yksin taeytyy maata mennae, yksin taeytyy nukkuu. Minun kultani kaukana ja kauas taisi mennae, Eipae sinne pienet linnut iaessaensae lennae. Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi, Suru menis mielestaeni, parempi mun oisi. Lennae, lennae lintu rukka, puhu kuullakseni-- Kaevitkoe sinae kullan maalla, naeitkoe kultaseni. Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti. Mitae naeit sae muutaki ja naeitkoe vielae senki, Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki. Tule jo kulta taelle maalle, tule poika kulta, Ettei tulis turhaan taemae ikae nuori multa. 12. Hyljaetyn suru. Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla; Kultani on vallattuna, jok' oli ennen mulla. Vesi vuotaa silmistae ja suru syaemen kaivaa-- Voi nyt taetae ikaevaeae ja taetae suurta vaivaal Taemae viikko on pitempi, kun koko mennaevuosi, Eikae kestae silmaetkaeaen, kun paljo vettae vuosi. Mansikoita mennaevuonna kullalleni poimin, Nyt on mulla kokonansa toisenlainen toimi. Ei nyt enaeae, ei nyt enaeae kesaemarjat auta; Minun kultani rakkaus on ruostunut kun rauta. Kuinka taisit kylmetae, kun laemmin olit ennen; Rallattelit, laulelit ja aina tulit taenne. Kuinka taisit narrataki koeyhaen miehen lasta; Koeyhae mies on elaettaenyt pienestae kassikasta. Mitae ompi rikkautesi rakkautta vastaan?-- Maast' on kulta kotoisin ja syaen taivahasta. Jos en minae olis silmiaesi naehaekaenae saanut, Niin nyt oisi syaemeni levossansa maannut. Nyt on syaemeni suruinen ja itku kyllae kestaeae, Enkae loeyae lepoa ma maalimasta mistaeaen. Vielae loeyaen levonki ja riemun sekae rauhan, Jos ei taeaellae; toki loeyaen tuolla puolen hauan. Eikae kauan kestaekaenae, ennenkun ma kuolen, Heitaen taenne vaivani ja surun sekae huolen. 13. Ylenkatsottu. Pois pitaeae mennae ja hyvae kylae jaettaeae, Ei nyt enaeae taemaen kylaen tytoet anna kaettae. Mikae lie mun kullalleni, mikae mennyt mieleen, Ei nyt enaeae haastattele, eikae istu viereen. Sinae olit oma kultani, olit monta vuotta, Miksipae nyt vierastuit ja hyljaesit mun suotta? Vaan en huoli surrakaan, en kanna suurta huolta, Ei se taia tyttoein taehen taemae poika kuolta. Mikaes on mun ollessani nuorena poikana aina?-- Menen merimieheksi ja elaen sillae lailla. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minae veisaan Laehen poies Suomen maasta, muille maille reisaan. Kauppalaivat seilaavat Turun salmen suulla, Sinne otan matkani ja siell' on lysti olla. Taikka menen Ryssaen maalle, kauas Venaeehelle, Enkae tule ikaenaeni taehaen kylaeaen jaelle. 14. Karjalan neito. Minae olen Suomen neito, Suomen koria kukka, Moni poika minua jo houkutteli hukkaan. Ruusu ei oo kauniimpi, kun tyttoe Karjalassa; Eikae toista tarvita, kun olen maalimassa. Minae tyttoe, kaunis tyttoe, kun mun pojat naekee, Huoli sytty syaemehen, mieli naia tekee. Kaunis tyttoe, siivo tyttoe, siivon nimen kannan, Empae minae joka pojan halatakaan anna. Enemmaen mae mielestaeni itsestaeni tykkaeaen, Poies, poies vierestaeni kehnot pojat lykkaeaen. Synniksi sitae sanotaan ja syntipae se lienee, Nuoren tytoen ruvetella kehnon pojan viereen. Pian on se tyttoe raukka tullut kunnialta, Joka kerran heittaeytyi noien poikien valtaan. Pojilla ja susilla on yhtaelaeinen mieli, Susi ei virka mitaenae, pojill' on liukas kieli. Poika puhuu kaunihisti likan saengyn eessae, Mesi, maito kielellae ja myrkky syaemessae. Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla, Pian poika piika raukan hempeyen tallaa. 15. Poika ja tyttoe. Poika. Sen mae olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen: Tule taenne likka kulta, anna suuta mulle! Tyttoe. Kerran antoi naetti likka kehnon pojan suuta, Heti muuttui halvaksi, kun heittolikan luuta. Poika. Likka kulta, likka kulta, likka kulta vielae! Ethaen toki halaamasta minua nyt kiellae! Tyttoe. Silkkisaalin rinnalla se ei pastihuivi passaa, Eikae kelpaa kehnot pojat taetae tyttoeae vastaan. Poika. En ole juuri tietaejae, en ole iso noita, Vaan kun naeen naetin likan, vielae mae sen voitan. Tyttoe. Akkoja saapi halata ja se ei haittaa mitaeaen, Ei saa tyttoeihin koskea, haevetae poikien pitaeae. Poika. Toinen lampi on syvempi ja toinen matalampi, Toinen likka on kovempi ja toinen antavampi. Tyttoe. Kyll' on noita poikiaki viientoista sorttii, Mont' on viety katsomahan Wiaporin porttii. Poika. Likkoja vieaeaen kuormittaisin Lappeenrannan kouluun; Siell' on paeivaet paremmat kun mustilaisen joulu. Tyttoe. Suomen poikia saatellahan ruunun ankkuripajaan; Siellae lyoevaet ruuan paeaelle, kivimuurit kajaa. Poika. Taemaen kylaen pienet piiat kukkuvat kun kaeet, Haennaellaensae haevaesevaet koko poikavaeen. Tyttoe. Taemaen kylaen nuoret tytoet kaunihisti kasvaa, Huulet on kun hunaja ja suu kun sula rasva. Poika. Niin on taemaen kylaen tytoet, matala kun kaali, Silmaenalus sininen ja posket punamaalii. Tyttoe. Taemaen kylaen likat on kun mesimarjan kukkii, Poikia juoksee joukottain kun toepihaentae hukkii. Poika. Taemaen kylaen likat on kun rupasammakoita, Noita pojat tellivaet kun tervatallukoita. Tyttoe. Likat kaeyvaet kunnialla, kun kaste heinikossa, Pojat juovat, rypevaet, kun sika rapakossa. Poika. Emmae ole kehno poika, humalainen hullu, Enk' ole piikoin pilkaksi ma taehaen kylaeaen tullu. Tyttoe. Kesaeilta kelvoton sen kerran naeytti julki, Kuinka pojat pohmelossa pitkin kyliae kulki. Poika. Kesaeilta, kaunis ilta, senki naeytti kerran, Ettae pojat kaeveli ja eleli kun herrat. Tyttoe. Kesaeilta kelvoton se laitti kerran niinki, Ettae pojat pohmelossa puuttui suohon kiini. Poika. Pojat makaa kammarissa pumpulipaiallansa, Likat saunan lattialla mustalla varrellansa. Tyttoe. Likat makaa aitassansa verkaviitan alla, Pojat pitkin pihoa ja tallin lattialla. Poika. Likka parat aitoissansa monta yoetae valvoo, Ikaevissae itkevaet, kun sutten pennut ulvoo. Tyttoe. Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen, Pojill' itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen. Poika. Minne tytoet joutuisivat, jos ei pojat korjais? Iaen kaiken itkisivaet, oisivat toisen orjat. Tyttoe. Mitae tuosta hyoetyisin, jos huonon pojan naisin?-- Viinanjuojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin. Poika. Moni tyttoe, sievae tyttoe, havatsi sen hiljaan, Ettae jo oli joutununna vanhan piian kirjaan. Tyttoe. Taemae vuos' on taemmoeistae ja toinen vuos' on toista, Vaan ei taelle tyttaerelle viinanjuojat loista. Poika. Vanha piika harmajapaeae se on kun telkkae tiellae, Mykaettaeae ja maekaettaeae sen kovan ilman eellae. Tyttoe. Emmae ole vallan vanha, enkae vallan nuori, Sen nyt saatan sanoaki: sinust' emmae huoli. Poika. Minae poika, kaunis poika niinkun merikaisla, Et sae loeyae Suomen maalta toista taemaenlaista. Tyttoe. Jos oisi viina puuttunut jo viittae vuotta ennen, Oisit kyllae tyttoejae saava, naisit vaikka kenen. Poika. Piiat pirun riivatut ne pojilta viinan estaeae; Pojat herran siunatut ne juovat minkae kestaeae. Tyttoe. Siit' on pojilla surua, kun viina paljo maksaa; Likat itsensae elaettaeae, kun tyoetae tehae jaksaa. Poika. Elae sinae likan ruoja minua nyt pilkkaa,-- Vielae minun taskussani hopiatki hilkkaa. Tyttoe. Poika rahansa menettaevi olvehen ja viinaan; Tytoet ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan. Poika. Voi kun olen joutunutki naeien likkain varviin, Naeistae emmae muuta saa, kun monta mieliharmii. Tyttoe. Mahoit olla tulematta, olla kotonasi; Ei sua taenne toivottu, ei tietty tuloasi. Poika. Ei nyt auta, ei nyt auta, ei nyt auta mitaeaen, Luotu olen laehtemaeaen ja laehteae mun pitaeae. Tyttoe. Toki saatki laehteae ja parempi oisi ollut, Kun et oisi ollenkana taehaen kylaeaen tullut. 16. Vihaava ystaevae. Oli minullaki ennen ystaevae, Nyt on mulla vihamies. Toinen istuu jo kultani sylissae, Toinen suuta jo antelee. Kuinka taiat nyt mua vihata, Kun ystaevaet olimma?-- Kuinka taitaa silmaeni katsella Toista kultani sylissae? Naein suurella syaemeni surulla Nimeaes minae muistelen. Naein suru minun syaentaeni vaivaapi, Pois ei laehe mielestae. Voi jospa se rakkauen kipenae Nyt vielaeki elaeisi! Ja Herra nyt taellaeki hetkellae Sinun mielesi kaeaentaekoeoen! 17. Petetyn kirous. Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit, Kirotut kaesivarret, joilla minua halasit! Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva, Kaetesi myoes kirottu, jolla koskit minua! Kirotut kanssa silmaet, joilla minua katselit, Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit! Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva!-- Kukas sen niin nyt kaeyvaen olis tainnut uskoa. Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin, Ja koko kotimaani iaeksi jaettaeisin. Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen, Mullassa maatakseni uneni ikuisen. 18. Nauru ja itku. Astelin kaunista kangasta myoeten, Heliaetae rannan hiekkoa myoeten. Poro minun poelysi polvilleni, Heliaetae hiekkoa helmoilleni. Menin minae siitae siskoni luoksi, Sisko se ulos mua vastahan juoksi. Siskoni vei mua kamarihin kaeymaeaen, Toi sitte ruokaa ja kaeski mun syoemaeaen. Soein palan eli puolen arvoltani, Kysyin minae siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna taeaellae; Maatapa taitaa marjojen paeaellae." Kaevin minae armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan, Armahani makasi paarten paeaellae, Silkkinen vaate oli silmien paeaellae. Sisko se kaeski mua nauramahan "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empae jaksanut itkultani. Suu minun nauroi, syaemeni itki, Veet ne vierivaet poskia pitkin. Veet ne vierivaet poskia myoeten, Kulki kun virrassa koskia myoeten. 19. Rannalla itkejae. Laeksin minae kesaeyoenae kaeymaeaen Sihen laksoon, kussa kuuntelin paeivaeae, Kussa lintuset laulaa, Metsaekanatki ne pauhaa, Ja mun syaemeni etsi lepoa ja rauhaa. Katsoin minae alas vetten puoleen, Naein rannalla tytoen kauniin ja nuoren, Joka istui ja itki, Katsoi aaltoja pitkin, Ja haen oli surullinen joka hetki. "Mitae itket sae raukka rannalla yksin?-- Ja sun silmistaesi veet vierivaet nytkin. Mikae tuska ja vaiva Sinun syaentaesi kaivaa? Ei anna syaenyoellaekaeaen hoivaa." Haen vastasi: "sepae suru mua vaivaa, Kun ei koskaan tule takaisin se laiva, Jossa kultani kulki Poikki aaltojen julki, Minun jaetti ja surun syaemehen sulki. Jo nyt outellut olen viikkoa kaksi Juuri tyhjaeaen, naey ei tulevaksi; Mikae mahtanee olla!-- Jopa taisiki kuolla, Vain on vankina meren toisella puolla." Ja haen katseli vaehaen aikaa vielae, Naeki aalloilla pilven punertavan siellae;-- Pilvi ei ollut vainkaan, Tunsi kultansa laivan-- Ylistetty nyt luoja maan ynnae taivaan! 20. Varpusen olut. Naein minae unta maatessani, Varpusen panevan oltta; Munankuori oli kuurnana, Ja tuohta haen ruukasi polttaa. Ja koska haen oluensa valmiiksi sai, Haen itsensae siitae nyt humalaan joi, Ja pani ala raeystaehaen maata. Raeystaehaen alla haen nyt makasi Ja synkiaehaen unehen vaipui, Kissa haenen nukuksissa kohtasi Ja kaepaelaellae selkaehaen tarttui; Varpunen unestansa havasi, Kun kissa haentae repi ja raateli, Ja kuolema ahisti haentae. Varpunen itkuhun puhkesi Ja rukoili hartahasti: "Elae kissa kulta nyt minua syoe Ja tapa naein surkiasti!" Vaan kissa se haenelle vastasi naein: "Ei vainen sun varpunen hyvin nyt kaey, Sen olen minae naeyttaevae kohta." Kissa se kaepaelaetaeaen kohotti, Ja varpunen tuiskahti tuuleen: "Panin minae kerta vaehaen olutta, Sen sanon minae kaikkein kuulten; Vaan kun ei siitae tullut parempaa, Kun ettae olin henkeni kaottaa, Niin olkoonpa viimeinen kerta." Kun varpunen pois oli lentaenyt, Laeksi kissa haentae tavottamahan; Haen hyppaesi korkialle vuorelle, Ja sieltae haen putosi maahan; Senkaltaisellapa pauhinalla, Pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pauhinalla, Lopun taemae elaemae saapi. 21. Haeaelaulu. Koska piaemmae haeitae, Elkaem' unohtako naeitae Hyppimiae, tanssimia, kun on vanhuuesta tapa! Pari kaunis, ihan valmis, Kaey nyt tanssihin kanssa; Ilotellen, riemutellen tanssikate nyt kaikki! Vaeki morsianta katsoo, Imehellae myoes tahtoo Koreutta, kauneutta, kun on morsiamen paeaellae: Ruunu paeaessae, palmut kaeaessae, Kulta rinnassa kiiltaeae, Hopiapaulat, ketjut, vaulat, hyvin kaunihit kaikki. Iloisesti nyt vieraat Kaevelevaet niinkun herrat, Hyvae ruoka, jalo juoma, joka hengelle valmis. Pojat piltit, tytoet kiltit, Yhae tanssia pyoerii, Syaen palaa, sano salaa: "jos ois omat naemaet haeaemme." Ukot ei tule joukkoon, Akat pakenevat loukkoon, Naurelevat, katselevat iloleikkiae nuorten. Heki ennen eivaet menneet Poies polskasta kesken; Iloisesti, riemuisesti heki hyppivaet silloin. Sitae muistakame kaikki, Parikunnallemme ratki Hoikotella, toivotella, siunausta Jumalalta, Joka ensin itse vissin Aviokaeskyn saeaesi, Evan pienen pani viereen Adamille paratiisiin. Perillisiaeki kanssa Jumal' aina armostansa Heille suokoon, ynnae tuokoon kasvamahan kaunihisti, Hyvyyessae, siveyessae, Jost' on kunnia heille, Maalimalta, kaikkialta, ilo enkeleillae kanssa. Sitae toivotamme vielae, Ettei Herra heiltae kiellae Ajallista, tavallista, mitae tarvitsevat taeaellae Hengen eloks, vaelimenoks, Kun on ruoka ja juoma, Vaate verho, talo kerho, sekae tarpehia muita. Jumal' Abrahamin juuri, Isakinki Herra suuri, Jakopinki, jokasenki, anna parillemme taelle Siunausta, suojellusta, Hae'aet, tuskat poies poista, Pitkaeae ikaeae heille lisaeae hyvaen terveyen kanssa. Ja kun paeaettyvi kerran Taemae elo, nimeen Herran, Vajavainen, tukalainen, taemae vaehae ajan vaihe; Elo toinen, parempainen, Jumal' anna taivahassa, Muuttumaton, puuttumaton ilo enkelien kanssa. 22. Laulu, olut ja viina. Loeytyvi kultaa kupiksi, Jos talonpoika tahtoo, Hopeeta housun napiksi, Ken kaluksi sen katsoo; Loeytyy myoes sanoja virsiksi, Kun etempaetae etsii, Ja laittelevi lauluksi, Runoiksi tehae viitsii. Vaan aina tulee varata Ne monet vaeaeraet vaersyt, Ettei laki sua sakota Ja pane pahat reisut. Niin saapi laulaa helistae, Ett oikein seinaet soipi, Olutta juoa vaelistae, Kun kallo kantaa voipi. Se mielen tanssiin taivuttaa, Antaa myoes vaehaen voimaa; Kyll' uni muuten uuvuttaa, Jos vaelill' ei saa hoivaa. Ja teki, neiet naitavat, Sen kernahasti suotta, Myoes ootta yhtae taitavat, Jos itse vaehaen juotta. Miehellen ei myoes mitaeaen tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Vaan kolmas mieltae koittelee, Ja neljaes aelyn voittaa; Viinasta ei tule viisaus, Kun sitae paljo ryyppaeae, Vaan kevyt luonto, kerkeys, Sen kanssa olla pyytaeae. 23. Mutkainen matka. Laeksin hevosen ostoon, Senki kovaan kostoon; Oli mulla rahoja saekki, Tuli sitte ilta aekkiin, Tahottiin minua tappaa, Rahani poies lappaa, Minae paeaesin pakoon Vahvan vaaran rakoon. Yhyin sitte yhteen kylaeaen, Senki sangen hyvaeaen; Menin yhteen taloon, Senki sangen jaloon; Menin ulkoa tupaan, Ilman muuta lupaa. Sanoin mie: hyvaeae iltaa, Putosin paeaeni siltaan, Ramppasin oven ramppii, Aloin sitte tanssii; Panin saekkini naulaan, Aloin sitte laulaa. Miniae peraessae makaa, Ei haen unesta takaa, Heraesi toki tuosta, Alkoi minulle haastaa: "Mistae sinae olet miesi?"-- Minae sanoin: "Hiisi tiesi." Sanoi haen minulle hiljaan: "On meillae alla sillan Kellari syvae ja suuri, Sinne on murhattu juuri Ennenki monta miestae, Ku ei paeaessyt pois eestae." Niin minae talosta karsin, Matkalle heti marsin, Yksinaeni halkioeisin, Tuskinpa tien minae loeysin. Lippasin sitte linnaan, Saksan kanssa rinnan; Saksa se minulle sanoi: "Onko sinun miesi jano?-- Osta viinaa sarkka, Maksaa kolme markkaa; Olutta tuopin taeysi, Niin saat hyvaeksi paeaesi." Marakatti poeyaeltae katsoi. Paeaelleni raennaetae tahtoi; Minae haentae jalalla potkin, Ruoskalla selkaeaen sutkin. Laeksin sitte kotihin tuolta, Tiell' olin naelkaeaen kuolta; Vaan tuli talo vahva, Siin' oli jalo rahvas, Emaentae ruokaa laittoi, Leipeae poeyaelle taittoi, Soein minae mahani taeyen, Laeksin sitte kotiin kaeyen; Siit' oli mieleni paha, Rosvot oli vieneet rahan, Enkae mae hevoista saanut; Parempi kun oisin maannut, Ollunna, ajan senkin, Pitkaenae paeaessae penkin. 24. Neion valitus. Ehkae taemae Neion valitus jo ennestaeaenki loeytyy edellaenimitetyssae Topeliuksen kokouksessa melkein yksillae sanoilla praentaettynae, niin emme kuitenkaan ole tahtoneet, emmekae tainneet sitae taestae nykysajan runoelmanaeytteestae erottaa, koska se paremmin kun moni muu todistaa, vanhan kansanrunollisen sulon vielaeki hengissae olevan. Eipae mene mielestaeni, Eikae muistosta murene, Armias ihana aika, Jona lauloin ollen lassa, Pikku piikana visersin, Ilolla ihanan linnun, Leipojaisen leikitsevaen, Tuolla pilvien povella, Vapaana, vaivatonna. Vapaa vaivoista poveni, Tuuvin ennen tuulen lailla, Kiiaetin kipunan lailla, Lennin lehtenae lehossa, Perhosena pyoertaenoeillae; Mehun maistelin makian Kukan kultaisen kupista, Hopealta hohtavaisen. Istuin ilona aholla, Mehumiellae maettaehaellae, Istuin kukkana keolla, Lempeaesti leikitellen Suloisten sisarten kanssa, Tyvenesti tuuvitettu Tuulen hengeltae, tulevan Metisestae mantereesta. Levon kuvana leholla Nukuin nurmilinnun lailla; Rauha rakkahin rakensi, Siirsi vierehen siansa, Eikae untani uhannut Huolilla heraejaevillae, Naeillae suurilla suruilla, Povea nyt polttavilla. Empae tieae, enkae taia Selkeaesti selvitellae, Mikae juoksi mieleheni, Mikae aivohon osasi Aivan ankara ajatus, Mikae syttyi syaemeheni Tuli ennen tuntematon. Kun ma vuotta viisitoista Olin jaettaenyt jaelelle, Nousi nousulla nisaeni, Suihtui outo syaemeheni, Huoli uusi huivin alle, Pullistuvahan povehen. Niin nyt on tukala tuvassa, Mieli raskas mantereessa; Loeyae en armoa aholla Enkae lehossa lepoa, Eikae onni oksapuien Asu mustan varjon alla. Vaiva vaivuttaa levolle, Vaiva vaivaapi uneni; Vaiva heraettaeae valolle, Uuen paeivaen paistehelle. Tuolla sytevi, syaemen Peitetyissae pohjukoissa, Toivon tuli tuntematon, Tuli outo ja tukala, Jot' en saata sammutella, Enkae raski raiskaella. Tuonne kiiruhtaa kivasti Kaikki kieleni tarinat, Tuonne aivoni ajatus, Tuonne suosio syaemen, Toivon poluille pimeaen, Ahtahille aavistuksen, Syaemelleni suruisten, Syaemelleni suloisten. Kaikki kaikissa ajatus, Yks' on aina arvollinen Taeytten tarvetten seassa, Yks' on tarve toivottava, Syaemelleni surunen, Syaemelleni sulonen. Naeistae edellisistae lauluista lauletaan niitae seitsemaeae ensimaeistae melkein yli koko Suomen maan, ehkae ei aina ja joka paikassa yhdellae tavalla. Karjalasta saatuja ovat laulut 8, 9, 10-----15, 18, 23, joita kuitenki myoes usiampia Savossa ja muuallaki Suomessa eritavoilla laulellaan. Haemeestae kirjoitettuja ovat 16, 17; Uudelta maalta 19, 20; Savosta ja Savonrajaiselta Pohjanmaalta ja Satakunnasta 21, 22, 24.-- Kuusi 1:maeisen laulun alkuvaersyae ja koko 2:nen laulu ovat ruotsinkielisten lauluin mukailemata [3] ja melkein naeyttaeae siltae, kun olisi myoes lauluilla 3, 4, 9, 20, ruotsalainen alkunsa, joka sama arvelu miks' ei sovi lauluihin 5, 6, 19. Viimeksi nimitettyae kuulimma lassa syntymaepaikoillamme lauleltavan, jota myoeten sen olemma kokeneet korjaella muistostamme, kosk' ei saanutkaan silloin kirjoitetuksi. Jos nyt tarkemmin tutkimma naeitae nykyisajan lauluja vanhanaikaisten rinnalla, niin ylipaeaensae saatamma sanoa, ettae ovat kehnompia laadustaan, ei ainoasti kielen vuoksi, vaan muunki laulusomuutensa. Lyhyitae tavuita loeytaeaen usein pitkiksi venytettynae ja pitkiae lyhytten siaan pakattuna, jonka ohessa sanojen yksialanta (allitteratio) on sattumoissa. Tavallisesti on niissae myoes paljo katkastuita sanoja, jotka naeistae naeytteistae kuitenki olemma kokeneet pois karsia, jossa tyoessae niiden monet toisinnot kokonaisemmilla sanoillansa ovat avuksi tulleet. Niin on muuki laulusomuus naeissae kehnompi, kun vanhanaikasissa, ainoastaan nuottiensa moninaisuudella voittavat ja niidenpae taehden kyllae ovatki niin tavallisiksi tulleet. Oikiassa laulussa ei pitaeisi kumpasenkaan, ei sanan, eikae nuotin, yksipuolisesti vallita, vaan keskinaeisessae sovussa ja yhteydessae toisensa kanssa elaemaen. Taestae yhteydestae ovat nykyisaikoina kuitenki sana ja nuotti erinneet ja edellinen jaeaenyt oppineitten runoteelmissae melkein itsevaltiaksi, jaelkimaeinen nykyisissae kansan lauluissa. Sana ja nuotti, alusta sisaria, nyt useinki kaipaavat toistansa ja itkevaet yksinaeisyydestaensae, sanoen: Kaks' oli meitae kaunokaista, Emon tuomoa tytaertae, Vanhemman varustamata, Kaksi siivoa sisarta; Kaesikkaehae me kaevimmae, Sormikkaha me sovimma, Kilpoa kiven etehen, Rinnan riihihuonehesen. Pois on mennyt meistae toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikaensae kaiken, Ajan kaiken kaihoavi. Syy sihen, ettae nuotti nykyisissae kansan lauluissa on sanan ylitse vallan saanut, on sama kun kaiken muunki yhteisen elaemaen muuttumiseen entisestae laadustansa. Entinen yksinkertaisuus tavoissa ja elaemaessae menee vuosi vuodelta alle ja palkitaan ulkonaiselta, silmaeaen pistaevaeltae koreudelta; vanhanaikaiset vahvat ja laempimaet, harmajat eli valkiat sarkakauhtanat uusilta, painetuilta, ohuilta, kehnotekoisilta takeilta; honkaiset, lujat, maalaamattomat seinaet punaisilta, ohuilta ja kylmiltae kyhaeyksiltae; mustat, savuttuneet kanteleet korioilta, kiiltaeviltae viuluilta. Kun siis tavat ja elaemae muussaki kohdassa ovat muuttuneet, niin ei saa oudostua entisen laulunki muutunnasta nykyiseen, sillae laulut, jos ovat luontaisia, ei teeskeltyjae, kuvaelevat aikoja, joina syntyivaet, yhtaehyvin, ja ehki paremmin, kun moninaiset muut kuvaukset. Ei muuksi kun naurettavaksi tekeytyisi se, joka, elettaevaetae aikaansa ei arvaava, karsaasti katselisi kaikkia, missae ei ole entisen ajan muotoinen. Kullaki ajalla on oma luontonsa, elaemaensae ja muu olentonsa, eikae entistae aikaa saada takaisin kaeaentymaeaen, jos kuinka koerteistae vedettaeisi. Taetae emme nyt kuitenkaan sano nykyisten aikain ylistykseksi entisten suhteen, vaan ainoasti niiden vuoksi, jotka aina surevat entisen kuusen maahan kaatumista, eivaetkae arvaa, ettae vesasta voipi uusi puu yletae, jos sitae ei jalkoihin tallata.--Niin nykyisestae Suomen laulustaki, ehkae kuinka kehno ja vaehaearvoinen se onki, voipi parempiarvoinen laulu yletae, jos sitae taitavasti hoidellaan ja korjaellaan, ei kokonansa jaloissa potkita. Vanhalla laululla on jo pian ikaensae eletty, ja uusi laulun vesa onkasvamassa, mutta moni toisi mielellaensae Ruotsista eli muualta taeysikasvaneita puita Suomen laulutarhaan istutettaviksi, eikae odota vesan kasvamista, tahi ei arvaa siitae mitaeaen tulevan, jonka taehden sen huoletta heittaeaeki. Meidaen toivotuksemme on, ettae Suomen uusi laulu perustettaisi vanhan laulun kulmakiville, vaikkemme sentaehden katso sopivaksi, ettae koko rakennus tulisi sen entisen pian raukeavan, paikoin jo rauenneen, mukaiseksi. Multimusten siaan voipi hyvin panna kivijalan, erinaeisiae huoneita sopii vaeljentaeae, akkunoita suurentaa, uloslaempiaevae muuri kiukoan ja reppaenaen siasta raketa, koko rakennus korottaa ja vielaepae seinaetki ulkopuolin punata. Ettei taetae uutta rakennusta vielae ole millaeaen paremmalla onnella alotettu, sen todistaa ne moninaiset sekae mielettoemaet ettae kielettoemaet, niin hengelliset kun maalliset arkkiviisut, joita vuosi vuodelta joukottain ilmautuu maahan. Sen todistaa myoes seki, ettae oppineitten tekemistae runoista ja lauluista ei ole mainittavasti mitaenae kansan runoiksi ja lauluiksi ruvennut, johon, Suomen kansan lauluhalua muistellessamme, lienee se ainoana syynae, ettae ovat ulommaksi kansan mielestae, tavoista ja ennen tutusta laulusta hairahtaneet, kun mitae kansa tuntisi omaksensa eli muuten voisi omistaa. Se on Karjalassa kahdapuolen valtarajaa, jossa talonpoikainen kansa paremmin kun muualla oikian arvonsa tunteva, ei vielae ole herrasvaeen haentaeaen tunkeunut. Siellae on vielae usiammilla vanhanaikaisilla tavoilla arvonsa, siellae, niinkun jo edellae sanoimma, vanhoilla lauluillaki pesaensae. Herroja kun sinne ei vielae ole joka moekkiin asettautunut, niin siitae on talonpoikainen kansa saanut vanhat tapansa rauhassa suojella. Vielaepae on itse herrasvaekiki, missae sitae siellae on, enimmaesti siksi tottunut talonpoikaista elaemaeae naekemaeaen, ettei ylipaeaensae tuomitse kaikkia kansan tapoja. Niin itse kansan lauluissaki. Mamsellitki vaelistae laulelevat niitae, eivaetkae pelkaeae suunsa siitae pahaksi pilautuvan, jos kyllae toisia loeytyy siellaeki, jotka pelkaeaevaet. Usiamman olemma myoes kuulleet kantelettaki soittavan, ilman sormiensa kuluntaa varomatta eli soittoa muuten talonpojastamatta. Jo alussa tarpeeksi asti kerrottuamme Suomen erinaeisistae runolaaduista, emme enaeae huolikaan muista, kun naeistae, nykyisessae kokouksessaloeytyvistae, lauluista ja virsistae puheeksi ottaa. Ylimalkaisesti on naeissae yksinaeisyys ja surullisuus laepikaeypaenae aineena, ehkei kuitenkaan niin, ettei toisinaan iloisempiki mielenlaatu ilmoittaisite. Muutamassa laulussa kuvailee tyttoe surkeuttansa ja sanoo olevan itsellaensae "paian paeivistae pahoista, huivit huolen kankahasta"; ja huolen kankahaksi voisi miksi ei koko taetae laulukokousta nimittaeae. Loimi niissae melkein ylehensae on huolista kehraetty, kude erilaatuinen ollen. Ne ovat verrattavia pilviseen syyspaeivaeaen, jona aurinko harvoin pilvien lomasta paistaa pilkuttaa. Niistae sopii sanoa, mitae muuan laulaja itsestaensae erittaein kertoo, sanoen: Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Maassa mieleni makaavi, Alla jalkojen asuvi, Alla penkin pehtelevi, Nurkissa nuhaelevi-- Miel' ei tervoa parempi, Syaen ei syitae valkiampi. Sanoimma myoes yksinaeisyyden olevan naeissae alti havattavana, ja niin onki. Peraeti toisenlaatuisia lauluja syntyy remuisissa seuroissa ja muissa tiloissa, joissa ihminen ei tunne yksinaeisyyttaensae haittaavaksi.--Mutta kun kuitenki ihminen luonnostansa ei rakasta yksinaeisyyttae, vaan kanssakaeymistae ja seuraisuutta, johon Suomen tytoeillae ja pojilla, ynnae muulla maamme kansalla, kaukana toinen toisista erillaeaen asuvilla, ei usein ollut tilaisuutta, niin mielessaeaen vetivaet koko luonnon seuraansa, kaikille turhimmilleki aineille hengen ja elaemaen, mielen ja kielen kuvaellen. Niin usein pitaevaet puhetta ja kanssakaeymistae lintuin, kalain ja muiden elaevaein, puiden ja kukkien, kivien ja kantojen, jaervien, jokien, lampien ja muiden senlaisten olentojen kanssa. Seuran kaipuussa saivat niistae joka paikalla laessae olevia ystaeviae. "Yks' on tuuli tuttuani, paeivae ennen naehtyani", sanoo vieraalle maalle joutunut, ja tyttoe miehelaeaen laehtiessaensae, kun aavistelee, minlaiseksi syntymaekotinsa, haenen toiste tullessansa, olisi muuttunut, laulaa: Muut ne ei minua tunne, Kotihini tultuani, Kun nuo kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmaeinen pellon seivaes, Minun piennae pistaemaeni, Neitona vitsastamani. Samalla mielellae lohduttaa toinen kodista eroava itsiaensae, sanoen: Paistavi Jumalan paeivae Muuallenki maalimassa, Ei isosen ikkunoille, Ei veikon veraejaen suulle. Muuan taas yksinaeisyytensae ikaevaessae haastattelee lintua seuraavaan tapaan: Tule taenne, pieni lintu, Lennae taenne, lintu rukka, Haastele halusi mulle, Ikaevaesi ilmoittele; Mie sanon sinulle jaellen, Haastan mielihaikiani. Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Minkae osan ottamisen ja kanssakaersivaeisyyden onnettomasta tapauksestansa eikoe anna tyttoe moninaisille elaeviksi ajatetuille aineille, kun laulaa: Tuota saariki saneli, Saaren rannat raukoitteli, Tuot' itki ihanat nurmet, Ahot armahat valitti, Nuoret heinaet hellitteli, Kuikutti kukat kanervan, Tuota piian pillamusta, Emontuoman turmellusta; Eipae nouse nuoret heinaet, Ei kasva kukat kanervan, Kasva ei sinae ikaenae Sillae tuhmalla sialla, Kuss' on piika pillattuna, Emontuoma turmeltuna. Ilmanko elaeviksi ja mielellisiksi saarta, rantoja, nurmia, ahoja, heiniae ja kukkia ajattelematta haen sillae tavalla taisi niistae lausua?--Ja samate se, joka salaisia huoliansa haastellessa ei tiennyt kellen ilmoittaisi, etteivaet kertoisi ulomma, viimein kuitenki tuuman keksivae, sanoen: Menen metsaehaen maeelle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtiselle, Pakajan pajun vesoille; Ne ei kerro kellenkaenae, Kuihkaele kullenkana. Saman ystaevyyden ja kanssakaersivaeisyyden, jonka ajatuksessansa luonnolta nautitsivat, osottivat sille takaisin. Niin seki, joka eraeaesti ei tieten, minne maettaeisi moninaiset huolensa, viimein kaeskee korpin niitae poiskantamaan, lampihin hukuttamaan, kuitenki varomalla, ettei veisi kalallisihin vesihin, sillae: Kalat kaikki huolestuisi, Ahvenet alas menisi, Suuret hauit halkiaisi, Saeren lillit liukeneisi, Saisi siikaset surua, Kaikki mustuisi mujehet, Haenen hoikan huolistansa, Murehista mustan linnun.-- Mutta muita muistellessa elkaeme unohtako kaekeae!--Yli muiden lintujen ja muiden hengellisten eli hengetoenten olentojen oli kaeki Suomalaisille rakas ja arvossa pidetty--saman arvon vielae taenae paeivaenaeki nautitseva. Oliko taemae tapahtuva lyhyestae ajastansa vuoden kauniimmilla paeivillae, taikka yksiaeaenisestae, erinaeisiae huokauksia kuvaelevasta kukunnastansa, taikka seuravajaisesta elaemaestaensae, johon Suomen kansa paremmin kun mihen muuhun taisi omanki elaemaensae verrata?- -Arveloamme myoeten vaehaen itsekustaki syystae. Taemaen erityisen arvonsa taehden kaekeae lauluissa usein muistellaan ja mainitaan kauniimmilla nimityksillae: kultainen, hopiainen, kultakielellinen, kultalintu, hopialintu, hopiarinta, tinarinta, hietarinta, papurinta, Saksan mansikka, Wiron puola j. n. e.--Vaehaeonniset huolissansa toivottelevat haenen kanssakaersivaeisyydestae kovemmin kukkuvan, tytoet milloin kultia ja hopehia ynnae muita koristusaineita suustansa kukahtelevan, milloin ilmoittavan ajan, kuna naitaisivat. Emoton orpo valittaa, ei enaeae kaeestaekaeaen iloa itsellaensae emonsa kuoltua olevan, jos kuinka kuuntelisi ja kaeaentelisihen.--Kaeen kukunnastapa Waeinaemoeinenki naulat uuteen kanteleensa kuvasi, ja minkae osan kaeki ihmisten asioissa luultiin ottavan, osotetaan ehkae sillaeki, kun runossa asetetaan yksinaeisillae sanoillansa koivun latvassa Joukahaisen sisaren hukuntaa suremaan.--Mainitusta kaikenlaisille elaeville ja muille olennoille ajatellusta ihmistapaisesta mielestae ja kielestae tulee vielae seki, ettae usein annetaan lintujen ja muiden elaevien eli hengetoenten olentojen pitkiae kanssapuheita vaelillaensae pitaeae. Sillae tavalla istuvat linnut oikeutta, kissat ja hiiret, revot ja jaenikset, koivun ja tuomen tyttaeret tarinoivat kaikenlaisia keskenaensae eli ihmisten kanssa. Moni ehkae katsoo aineita ja asioita, joiden kanssa naeillae lauluilla on tekemistae, alahaisiksi, vaehaearvoisiksi, laulun ansatsemattomiksi. Mutta niiiikun ainaki kansanrunoissa tapahtuu, on myoes naeissae laulaja tutut, jokapaeivaeiset aineet valinnut, ei niitae pilvistae eli muista korkeuksista tavotellut-- taikka toisin sanoen: tutut, jokapaeivaeiset aineet ja mielenvaikutukset ovat laulajan laulamaan pakottaneet ja laulut siitae syntyneet.--Kansan runoelmissa mieli harvoin lentelee ylen korkialta pilvistae eli muualta semmoisia lauluaineita tapailemaan, joilla vaan pilvissae, ilmassa ja tuulessa onki kotimaansa, ja perustuksensa laulajan omassa mielessae, silloin tavallisesti olevaki paremmin tuttu pilvien, ilman ja tuulen kanssa, kun taemaen varsinaisen elaemaen. Se, joka halajaa runoelmia semmoisista ylaehaeisistae aineista, niitae elkoeoen koskaan etsikoe kansantekoisissa! Niitae loeytaeaen semmoisten korkiaoppisten teelmissae ja laitelmissa, jotka vierahia taelle jokapaeivaeiselle, alahaiselle elaemaelle, taikka sitae halpana pitaevaeiset, sihen siitae syystae eivaet puutukaan, vaan mielensae lentimillae kohoten paeaetyvaet viimein kunneki omissa luuloissansa loeytyvihin parempihin maailmoihin. He ovat liikaviisaita, joillen ei kelpaa taemae nykyinen Jumalan luoma maailma; sen pitaeis heidaen mielensae mukaan olla peraeti toisenlaisen ja semmoiseksi kuvailevatki.--Mutta se, joka paremman maailman puutteessa ajaksi edes tyytyy taehaen oltavaansa elettaevaeaensae, joka myoes halajaa naehdae, tuta ja tietaeae, milliseksi Suomen kansa sitae arvaa, eli taetae ennen on arvannut, millaiset heidaen mietteensae, toivonsa ja yrityksensae siinae ovat,--sillae on naeiden laulujen, ehkae alahaisissaki, vaehaearvoisissa aineissa kylliksi miettimistae ja oppimista.--Muuten on muistettava, ettei minkaeaen laulun somuus ja kauneus synny aineesta, vaan aineen kaeyttaemaestae tahi mielen vapaasta liikunnosta aineita kuvatessansa. Alahaisista aineista ei siis seuraa, ettae lauluki olisi alahainen, eikae ylaehaeisistae toisella puolella laulun ylaehaeisyys; nimi ei pahenna miestae, jos ei mies nimeae. Itse kirjoitustapaki eli kuvausmuoto naeissae ei lentele niin korkialle, kun muutamien muiden, esimerkiksi itaeisten kansain runoelmissa. Vaelistae kyllae vaehaen sihenki laatuun, mutta ei tavallisesti. Se on jo mainittu lapsellinen luonnon ystaevyys ja tuttavuus, joka enimmaesti kirjoitustavanki muodostaa. Enempi kun ylisuuntaisuutta rakastetaan vertauksiin ja sanalaskuihin puettua muotoa. Usein tulee niiden kautta lyhyt kirjoitus osottamaan laajoja ajatuksia, joista vaan joku osa on oikein ilmoitettu ja enempi puoli eli muulla, kun jolla kulla sanalla, vertauksella eli sanalaskulla viitoittu. Ainoastaan tottuneet semmoisissa tiloissa naekevaet ja keksivaet laulajan oikian mielenjuoksun. Usein sanotaan myoes jotain peraeti toista, kun mielessae makaa, vaan sillae tavalla, ettae silloinki tottunut helposti arvaa oikian mielen. Monessa laulussa on mieli ilman naehtaevaetae johdatusta toisiin aineisiin kulkeva, joilla ei naeyttaeisi paljo yhteyttae ennenlausuttuin kanssa olevan. Mutta tarkemmin tutkiessa loeytaeaen silloinki usein joku porras niiden vaelillae. Ja jos ei aina loeyttaeisikaeaen, niin muistakame, ettae se ilmanki ajatellessa on mielen luonnollinen laatu, usein yhtaekkiae kaikkinaisiin aineisiin joutuvan, joista, jos kysyt jaelestae, kuinka tulin sitaeki ajattelemaan, et itsekaeaen aina taida selvaeae saada. Kuinka monta tuhatta ajatusta sillae tavalla eikoe vaehaenki ajan sisaessae toisinaan ajellehda itsekunki paeaessae? Kuka voi niiden kaikkien juonnon ja toisen toisesta siitetyn yhteyden selvittaeae?-- Taessaeki kohdassa on siis laulaja yhteistae mielen luontoa seuraava ja sanoilla kuvaava ajatuksensa ilman varovaisuutta ja pelkoa, niinkun ne itse tyoessae ilmoitaksen. Suomen laulun suloisuudesta emme nyt huolikaan omaa lausettamme ilmoittaa, koska naeitae korjaellessamme vaan olisimma tainneet liiaksi niihin rakastua, ja lauseemme, jos ei ollaki, kuitenki naeyttaeae yksipuoliselle. Se joka enemmin halajaa erityisten mietteitae siitae asiasta lukea, kun itsistae lauluista kokea, lukekoon entisen, kaikista kuulusimman kotimaamme professorin, H. G. Porthaanin erittaein Suomen runotaidosta laitettua kirjaa [4], jossa laepensae ylistaeae Suomen laulun kauneutta ja suloisuutta. Samalla tavalla ylisti sitae aikoinansa pispa Danieli Juslenius, lausuen: "Suomen laulun kauneutta ja vaikuttavaista, sydaemen liikuttavaista luontoa emme taida lyhyellae kertomisella osoittaa, ja jos vielae taitaisimmaki, niin ei kukaan uskoisi kertomustamme todeksi, joka itse ei ole saman laulun sisaellisimmaen luonnon kanssa tutuksi tullut. Se oikein tulvehtii niin lausettensa kun ajatusten somuudelta, ja ilman niitae runoa ei arvata miksikaeaen" [5].--Saksalainen tohtori H. R. von Schroeter, joka kolmattakymmentae vuotta sitte kaeaenti ja praenttaeytti saksaksi muutamia Suomen runoja ja lauluja,--nimittaeae runostoamme ihmeteltaevaeksi laululaehteeksi ja luulee sen kyllae itsestaensae ystaeviae luoksensa vetaevaen, ettei tarvitse ja kaipaa haenen erityistae ylistystaensae [6].--Kuitenki oli niin Porthaanilla, kun Jusleniuksella, Schroeterillae ja muilla, jotka senlaisilla lauseilla runostoamme ylistaevaet, vaan joku pieni osa siitae tuttu, eikae sekaeaen kauniin ja paras osa. Ulkopuollista todistusta ei siis kaipaakaan laulumme somuudestansa, emmekae juuri pelkaeae sen sisaepuollistakaan kaipaavan, jos ken sitae kysyisi. Mutta jos tapaisi lukija toisinaan semmoisiaki paikkoja, joilla ei naeyttaeisi kyllin suloa, somuutta ja kauneutta olevan, niin ensiksi muistakoon, ettei olekaan yhden kaunis kaikkein kaunis, ja toiseksi elkoeoen unohtako, mitae itse lauluin tekijaet asiasta arvelevat, sanoen: Elkaete hyvaet imeiset Tuota ouoksi otelko, Jos mie lapsi liioin laulan, Pieni pilpatan pahasti; En ole opissa ollut, Seisonut sepon pajassa-- Olen oppinut kotona, Oman aitan orren alla, Oman aeitin vaerttinoeillae, Veikon vestoslastusilla. Vaan jos joku kysyisi, mintaehden semmoisina, opistaan ja taidostaan eli muusta mahdistaan, epaeilevinae, rupeavatkaan laulamaan, niin vastaavat vielaeki laulajamme: Emp' ois outo ollenkana, Saattamaton saanutkana, Ruvennut runon tekohon, Vaan tuli iso ikaevae-- Se minun pani pakolla, Sepae tyoenti tyoentaemaellae. Saman sanoivat jo vanhuudestaki, taikka: Kyllae huoli virttae tuopi, Mure virttae muistuttavi, Kaiho kantavi sanoja, Mielalaset arveloita.------ Laulan hoikka huolissani, Ikaevissaeni ilotsen, Panen pakko paeivissaeni, Jott' on iltani kuluisi, Aamuni alimenisi, Huopeneisi huomeneni.-- Ja sanotaanpa sanalaskunki tavoin: luotu on lintu lentaemaehaen, huolellinen laulamahan.--Ei siis pitaeisi kenenkaeaen oudostuman sitae, jos toisinaan saatostansaki epaeilevinae antautuvat laulamaan, kovalta ikaevaeltae, raskailta huolilta eli vielae muiltaki syiltae pakotettuna.- -Peljaettaevaesti on myoes monen laulun kanssa aikain muuttuessa tainnut kaeydae, kun tytoen kanssa, joka vanhemmilla paeivillae itsestaensae muistutteli, sanoen: Oli mulla muoto muiden, Oli muoto muien rinnan, Kun ma notkuin nuorempana, Hersyin heinaen karvallisna.-- Olin ennen, kun olinki, Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpaeivinaeni; Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka, Tahi mansikka maeellae, Puola polttokankahalla. Jo kyllae kahdestiki taetae ennen olemma maininneet, missae naeitae lauluja taetae nykyae enimmaesti tavataan. Jos Karjala myoes on heidaen varsinainen ja ainoa syntymaemaansa eli vaan jaelkimaeinen piilopaikkansa, siitae vaelistae olemma havanneet kahta'alle ajateltavan. Amerikan villit kansat pakenevat tuo tuostaki Euroopalaisten edestae synkempiin eraemaihinsa ja naemaet luonnon synnyttaemaet ja kasvattamat laulut lienevaet samalla tavalla ulkoa maahan tulleen sivistymisen jaloista aina edemmae ja edemmae vetaeyneet, sillae lailla nyt ainoastaan Karjalassa loeytyen.--Talonpoikaiset lapset jaettaevaet ilonsa ja lopettavat leikkinsae lattialla, ujostellen loukkoihin rientaeen, kun herrasvaekeae tulee tupaan; niin arvelisimma myoes naeiden eli muiden samanlaatuisten lauluin yli koko Suomen muinaan leikkinsae lyoeneen, vaan sitte jo sanotusta syystae nykyiseen piilopaikkaan vaeistyneen, entisestae olostansa muilla paikoilla ei paljo muuta, kun jaelkiae ylehensae kaeyvissae sanalaskuissa jaettaeen. Karjalassa ovat toki siksi vielae saeilyneet, ettae, vaikka kyllae vanhat ihmiset valittavat niiden lapsuutensa armahien ylenkatseesta, niitae kuitenki vielae kaikilla ijillae ja kaikissa tiloissa laulellaan. Lapsilla on erityiset laulunsa, nuorilla naimattomilla erityiset, naineilla erityiset ja erityiset ikaekuluilla vanhoillaki, paitsi mitae siitae laadusta on, ettae lauletaan yhteisesti usiammilta eli kaikiltaki. Samate on lauluja erittaein pojilla, erittaein tytoeillae, erittaein miehillae, erittaein naisilla, erittaein ukoilla, erittaein akoilla. Yksipuolisuutta peljaetessaemme emme taida yhtae lajia naeistae toistansa paremmaksi kiittaeae. Jokaisella lajilla on omat sulonsa ja kauneutensa, niin esimerkiksi lastenki lauluilla, joita luetaan ensimaeisen kirjan lopulla. Moni taitaisi niitae kehnommaksi arvata, kun mitae praenttiin toimitettaisi, mutta kuitenki ovat ne lapsilla niin rakkaat ja kauniit mielestaensae, etteivaet paljo muita lauluina pidaekaeaen, kun semmoisia heidaen mielensae ja aelynsae mukaan juoksevia. Se on itseensae haemmentynyt viisaus, joka lapsille muuta taritseekaan, kun minkae aelytae voivat, taikka joka katsoo sitae vesalle sopimattomaksi, ettae tuulen mukaa heiluu sinne taenne, eikae asu kun taeysi puu jaeykkaenae, kankiana. Lapsilla on omat mielensae, omat halunsa, omat tyoensae,taitonsa ja laulunsaki, ja sen mukaan pitaeae kaikkia heihin koskevia arvattaman.--Mainitut lasten laulut ovat kun ensimaeinen luokka Suomen laulukoulussa. Semmoisia ovat kaikki parahimmat runoniekat lapsuudessansa laulaneet, juuri niistae laulun luontoon tottuneet ja mieltyneet. Muu laulukoulu sitte on itsekullaki ollut niinkun siitae eraes laulaja kertoo, sanoen [7]: Omat on virret oppimani, Omat saamani sanaset, Tiepuolista tempomani, Risukoista riipomani, Kanarvoista katkomani, Vesoista vetelemaeni, Kun olin piennae paimenessa, Lassa lammasten keralla, Metisillae maettaehillae, Kultaisilla kunnahilla.-- Tuuli toi sata sanoa, Tuhat ilma tuuvitteli, Virret aaltoina ajeli, Lausehet vetenae vieri. Muuta erityistae laulukoulua Suomalaisilla ei kyllae ollutkaan. Sillae vaikka laulukouluistaki Suomen runoissa ja lauluissa toisinaan muistellaan, niin niillae arvattavasti ei ymmaerretae muuta, kun mikae vielaeki maassa on tavallinen, ettae toinen opettaa toiselle laulun ulkomuistilta laulettavaksi. Sillae tavalla ymmaerrettaevae lienee kyllae seki toisessa kirjassa praentaettaevae laulu, jossa tyttoe kertoo pienempaenae eraeaelle akalle muutamia lankakeriae ja raetsinaen eli paidan laulun opetuspalkasta antaneensa, vaan jota tuhmuutta suuremmaksi tultuansa katuu, kun ilmanki akkojen opetuksitta havatsi huoltensa kyllin virttae jatkavan, niillae samoilla sanoillansa sitae oikiata, joka paikassa tilallista Suomen laulukoulua osottava, josta jo ehki kylliksi olemma edellisissae lehtiloeissae maininneet. Suomen laulun iaestae eli vanhuudesta emme taida muuta sanoa, kun ettae sen juuret katoaa menneisiin ylimuistoisiin aikoihin, latva naeihin nykyisiin aikoihin koskeva. Niin naeistaeki taessae kokouksessa loeytyvistae monella kyllae on suuriki ikae, ehkae vuosituhansia seljaessae, vaan toiset taas eivaet ole kovin vanhoja. Vangittu pannu [8] esimerkiksi ei voi olla vanhempi yhteistae viinakieltoaikaa kuningas Kyoestae III:nnen hallitessa. Koiteren jaerven rannalla eli pari vuotta sitte ja taitaa vielaeki elaeae vanha 80:vuotinen akka, Mateli Kuivalatar, joka muutamista muilta keraetyistae tyttoein lauluista, kun niitae haenen kuullaksensa luimma, sanoi: "no vielaekoe nyt sitaeki maassa muistellaan ja ken sitae teille lauloi?--Minae sen ennen nuorra tyttoenae ollen tein."--Akan ilman syytae entisestae lauluteostansa kehuneen emme uskokaan, sillae siinaeki iaessae oli vielae hyvae laulaja ja toiseksi niitae tekemaeksensae sanotuita tyttoein lauluja ei juuri laulettukaan Ilomantsia ja Lieksan rajakyliae ulompana. Ainaki lauluin ikaeae tutkiessa luulisimma jonkun osviitan niiden nykyisestae olopaikasta saatavan. Mitae laajemmalta usiammissa eripaikoissa kutaki laulua lauletaan, sitae vanhemmaksi luulisimma, ja enimmiten lauletaan niitae laajemmalla, joilla on enempi toisinnoita. Taemae on ylehensae sanottu, ei sillae mielellae, ettae se sopisi joka ainoaan erityiseen lauluun niin yhdessae kun toisessaki kohdassa. Ettae Suomen laulutaito on kansan omituinen siittaemae, synnyttaemae ja kasvattama, ei ulkoa peritty, sen jo osottaa Suomen laulun omituinen muotoki ja kaikki erityinen laatunsa toisista rinnalla kasvavista sisaristansa, Ruotsin ja Venaejaen lauluista. Ruotsilla ei ole paljo taemmoeisiae mielen suoria ja selviae osotuksia lauluissansa, vaan kun jostain laulavat, pukevat asian kertomatapaan, taikka tarinoivat jostain toisesta, johon ajatuksessa itsiaensae vertailevat. Heidaen laulunsa paraasta paeaestae ovat sitae laatua, kun virsilaulut taemaen kokouksen kolmannessa kirjassa, ehkae kyllae niidenki luonnosta paljo eroavaiset. Enimmaet Ruotsin kansanlauluista ei olekaan perijuurin kansan tekoisia, vaan ylhaeisemmaen osan kansasta, Ruotsin muinaisen herrasvaeen laatimia. Kansa sitte tavoissansa, siisteydessaensae ja muussa elaemaessae herrasvaeen tavottava pakkausi tilalle, herrasvaeki siirtyi edemmae ja jaetti tahallaan eli unohduksesta laulut jaelkeensae, jotka kansa omisti, korjasi ja saeilytti--siitae niitae nyt kansanlauluiksi nimitetaeaen, semmoisia enin osa ei alkuansa ollen. Omituisia, alkuperaeisiae kansanlauluja Ruotsilla meidaen tiedosta on ylen vaehae, neki harvoin minkaeaen veroisia. Venaejaen laulu, ehkae vaehae enemmin Suomen laulun sukulainen, kuitenki paljo erotaksen siitae, niin ettae, kun jo sanoimma, Suomen laulua ei taita muuhun kun itseensae verrata, juuri taemae itseisyytensae sen vanhaa ikaeaeki todistava. Viron laulujen yhteydestae Suomen laulujen kanssa olisi enemmin kirjoittamista, kun mihin taessae esipuheessa aikauisimma. Ne alkuansa eivaet olleetkaan erotettuja vaelillaeaen, vaan yksiae lauluja, sitte kansan erotessa laulujenki toisistaan vieroten. Taemaen eron jaelkeen naeyttaeae Suomen laulu, niinkun itse kieliki, paljo paremmin alkuluonnossansa pysyneen, muuten on se myoes kaikella tavalla taitavampi ja runsaampi Viron laulua.--Muiden kaukaisempain kansain laulujen verralla vielae vaehemmin rupeamma Suomen laulua tutkimaan, ehkae kyllae seki ei taitaisi sopimaton olla. Sen siasta panemma taehaen naeytteeksi eraeitae muukalaiskansain lauluja, joille kuitenki sitae ennen olemma kokeneet suomalaisen puvun antaa. Seuraavalla tavalla sanotaan Lappalaisen matkalla armahansa luoksi laulaneen [9]. Paista paeivae, armas paeivae, Paista paeaelle Orra lammin, Ettae kultani naekisin Orra lammin laitehella. Ei niin maentyae maeellae, Eikae kuusta kukkulalla, Jonk' en latvahan kapuisi, Kun vaan kultani naekisin. Oksat poies otteleisin, Joka lehvaen leikkoaisin-- Oksat kaikki kaunihitki, Kaikki lehvaensae leviaet. Oisko linnun lentoneuot, Kohottimet kotkalinnun, Lenteleisin, liiteleisin Orra lammin laitehelle. Vaan mitae miehellae minulla, Kuta kurjanpaeivaeisellae! Ei ole siipeae variksen, Jolla luoksesi tulisin. Jo olet viikon vuottanunna, Kaiken kaunoisen ikaesi, Sinisillae silmillaesi, Metisellae mielellaesi. Vaan vielae sinun tapoan, Vielae istun vieressaesi, Vaikka minneki menisit, Kunneki kulekseleisit. Kova on kahle, rautakahle, Luja koeysi, liinakoeysi, Rakkaus sitaei kovempi, Lujempi siet syaenten. Eskimaalainen (Amerikan kylmaessae, pohjaisessa maanaeaeressae) ilmottaa surunsa ystaevaensae kuolemasta taehaen laatuun. Voi minua mies poloista, Kun nyt naeen istumesi Tyhjaenae tuvassa taessae, Asuntosi autiana. Pois on mennyt ystaevaeni Pimiaehaen maanpovehen, Muuttanut Manalan maille, Kaeynyt Kalman kartanohon. Jota ennen iltasilla Vuotin iltani iloksi, Kaevin vastahan kujilla, Koska kuulin kulkevaksi. Tullut ei tyhjaenae kotihin, Tuli taeyellae venolla-- Veen. koiria venossa, Lintusia liiatenki. Joista aeiti joutusasti, Keitti liemen kerkiaesti; Ruoan runsahan rakenti, Laitti muille ja minulle. Kun naeki lahella laivan, Punamaston purjehtivan, Oli luona ensimmaeisnae, Laivan laialla laehinnae. Veen koiransa komiat Kanto kauppiaan kaetehen, Toi parahat liinapaiat, Nuolet rautaiset nopiat. Vaan miss' on nyt ystaevaeni! Voi kun muistuu mieleheni, Suru saerkevi syaemen, Huoli rinnan raatelevi. Voi jos vierisi veteni, Tahi itku irtautuisi, Niinkun muilta muutamilta; Ehkae huoli huopeneisi. Tahi jos kuolisin minaeki, Kaatuisin katala raukka;-- Vaan kuka kantaisi surua Vaimostani, lapsistani?-- Niin mahan majoilla naeillae Vielae viipyae vaehaeisen, Vaikk' on mennyt mielestaeni, Ilo poikennut iaeksi. Lithovilaisen morsiamen laulu syntymaekodistansa eroava, aeitinsae jaettaevae. Enkoe jo sanonut aeiti, Sanonut saoinki kerroin: Hanki taenne tyttoe toinen Kutojaksi, ketraeaejaeksi; Jo olen kyllin ketraeellyt, Kyllin kankaita kuellut, Kyllin pessyt poeytiaesi, Kyllin laassut lattioita, Kyllin kuullut aeitiaeni, En kyllin anoppiani, Kyllin heiniae haraillut, Kyllin laitellut lapoja, Kyllin kukkia keraeillyt, Seppeleiksi selvitellyt.-- Nyt ne ei kukat koriat Kauan paeaessaeni kahaja, Ei siniset silkkinauhat Paista paeivaenpaistehessa, Eikae suortuvat soriat Tuiski tuulessa isosti; Kun tulen kotihin toiste, Kaeyn lakissa, en kukissa. Sitte lakkini lavia Vielae tuiski tuulessaki, Kaulahuivini koria Kumottavi kuutamella; Vaan ne sormukset soriat Vakassa valittelevat, Silkkinauhani siniset Itkevaet ikaensae kaiken. Sikelialaisen ylistyslaulu kultasestansa. Minne, minne mehilaeinen, Kunne kulkusi varainen?-- Tuskin vielae tuntureilla Aamurusko alkehessa. Kukat kultaiset, koriat, Kaikki vielae kaunihisti Lepeaevaet lemmessaensae, Utuisilla uutimilla. Kaste kanssa kaikinpuolin Vielae vilkkuvi kukilla; Etkoe sure sulkiasi Tulemasta turmiolle?-- Et sae sure sulkiasi, Yhae lennaet loeyhyttelet; Sano nyt matkasi minulle, Kunne kuitenki yritit? Menikoe mielessae sinulla?-- Jos ei muuta, jo sanonki, Mistae saat mitatta mettae Elinkautesi imeae. Etkoe tullut tuntemahan, Naekemaehaen neioistani?-- Sill' on huulilla hunaja, Sillae suu sulinta mettae. Lennae sinne lintuseni, Kule sinne kultaseni; Sieltae saat simoa kyllin, Sieltae maeaeraettae mesiae. Kreikalaisen tytoen lauluja kultaansa ikaevoeidessae. En taia, aeiti kulta, Ma kangasta kutoa; Mull' ompi outo vaiva Syaenalassa aina-- Tuo kehno Kirki rukka Povea polttelevi. Kuu kulki matkoihinsa, Samoite seitsentaehti, Jo yli puol'yoen aika, Ja minae raukka valvon Yhaeti yksinaeni. Kaikki antoi armas aika, Antoi kesaen, antoi talven, Antoi joulun, antoi kekrin, Antoi riistoa, eloa, Ystaeviae ja iloa, Antoi pojan aeitilleni; Vaan mitae minulle antoi?-- Ei mitaepae milloinkana. Taehaen nykyiseen Suomen laulujen ja virsien kokoukseen olemma kokeneet saada kaikki meillae tutut Suomen kansan vanhat eli vanhantapaiset laulut ja virret, niinkun Kalevalaan erottelimma kaikki kertomarunot sitae laatua. Naein on Suomen kansan vanhoista runoelmista kaksi osaa tullut saeilytetyksi; loihturunoista tulisi pian kolmas, jos, kuni toivomma, saataisiin praentinalaiseen korjuun edes neki niistae, jotka jo ovat koottuna, joka tyoe ei kyllae olekaan huokeimmia toimittaa, jos mielitaeaen saada kaikki suunnallensa erotetuksi ja siivotuksi. Naeidenki laulujen ja virsien erottaminen itseksensae ei aina ole ollut niin keviae, ettei toisinaan olisi kylliksiki tyoetae jatkaunut. Virsirunot vaelistae ylikarkaavat loihturunoihin, samoite laulutki, esimerkiksi toisessa kirjassa praentaettaevaet metsae- ja sotalaulut, jonka taehden niistae enimmaen, loihtusekaisemman osan olemmaki taestae kokouksesta loihturunoin sekaan otettavaksi lykaenneet. Toisella puolen yhtyvaet laulut nykyisempiin lauluihin ja siinaeki on raja usein tahtonut tulla sekavaksi. Mutta kuki tekee ja laatii tyoen ymmaerrystaensae myoeten parahiten ja niin olemma meki tehneet, emmekae pane tuota sikseenkaeaen mielellemme, jos toisinaan olisi laulumaata joku osa muualle jaeaenyt, toisinaan raja tullut ylikaeydyksi.--Se nyt oli vastuksena koko taemaen kokouksen Suomen runostosta erottamisessa; sama sekavuus on tahtonut sen eri osiihinsa laskemisessa haitaksi tulla. Niin esimerkiksi taemaen ensimaeisen kirjan lauluista ovat paimen- ja lasten laulut liketysten toinen toistansa, ja toisessa kirjassa loeytyvistae neitojen lauluista olisi muutamia taittu paimenlauluiksi eli naisten yhteisiksi lauluiksi toisilta lukea ja samoite joita kuita poikien lauluista arvata miesten yhteisiksi eli urosten lauluiksi, taikka vastahakaan. Niin kolmannenki kirjan virsilaulujen kanssa. Moni taruvirsi taitaisi toisilta arvattaa historialliseksi, moni muinaisuskoinen pidettaeae taruvirtenae eli vastahakaan. Niin usein muunki erottamisen ja rajoittamisen kanssa. Jo toistakymmentae vuotta olemma naeitae keraeilleet erittaeinki kesaeisaikoina 1828, 1831, 1832, ja vuosina 1836, 1837 olimma toista vuotta kerrassaan, Suomen Kirjallisuuden Seuran toimella ja kostannuksella, niin naeitae kun muitaki keraeyksiae varten Venaejaen ja Suomen Karjalassa ynnae Lapissaki liikkeellae. Sitte siltae matkalta kotiuttua olemma pian heittaemaettoemaellae tyoellae naeitae yksiae lauluja ja virsiae praentin alle korjaelleet, sovitelleet ja suunnitelleet, enimmaen osan sillae ajalla vaehintaeki neljae kertaa uudestaan puhtaaksi kirjoitelleet, vaikkemme sittekaeaen mielemme mukaan ole kaikkia paikkoja oikein suunnallensa saaneet. Vaan taemaen mainimma sillae mielellae ja toivolla, ettei puuttuvaisuutta pantaisi huolettomuuden syyksi, vaan ennemmin muun saamattomuuden. Mainittuun niin usiasti uudistettuun puhtaaksi kirjoittamiseen on, paitsi muuta, seki syynae ollut, ettae, kun tyoemme alla aina tulimma vaillinaisia paikkoja yhdessae eli toisessa kohtaa havatsemaan, syksyillae 1838 ja 1839 niiden taehden uudelleen laeksimmae Karjalaan, josta myoes kummallaki kertaa saimma paljo lisaeyksiae ja toisinnoita ennen koottuihin. Toisinnoita tosin onki haitaksi asti paikka paikoin kasvanut, vaikka kyllae olemma kokeneet kaikki joutavat, mielestaemme mitaettoemaet, kerrassaan pois heittaeae. Niin muiden seassa esimerkiksi semmoiset puhetlaatutoisinnot, kun lenti, lensi; laehti, laeksi; saattoi, saatto, saatti; kaatoi, kaato, kaali, kansi; olen. oon, oun; olemma, oomma, oumma, olemme, oomme, oumme; mene, maene, mee, maeae; pane, paa; minae, mie, ma, mae; sinae, sie, sa, sae; haen, haeaen; me, myoe; te, tyoe; he, hyoe; tuo, toi, taa; iso, isae, taatto, taatta; emo, emae, aeiti, maammo, mamma; sisar, sisko, sikko, siukku; veli, velji, veljyt, velo, veio, veikko; miniae, minjae, minnae, minna; vaerttinae, vaerttaenae; lassa, lasna; kulkiessa, kulkeissa; sanonut, sanonu, sanonna j. n. e., joita erittaein merkitsemaeaen vaan ylen harvoin lienemmae hairauneet. Joka semmoisista muista poisjaetetyistae toisinnoista tahtoisi tiedon, kyllae saapi sen kaesikirjoituksistamme, jotka aiomma aesken mainitulle S. K. Seuralle jaettaeae. Toinen huolettavampi asia on ettemme aina ole tainneet osata toisintojen seasta sominta ja parasta iise lauluun valita, vaan sen siaan ottaneet jotain kehnompata, vaehemmin sopivata. Mutta mikae missaeki olisi somin, sitae ei aina kaesitae ajattelemallakaan ja miettimaellae; vaelistae sattuu, vaelistae taas pitaeae monenki paikan jaeaedae vaehemmin valmiinnaekoeiseksi. Jos joskus naeistae lauluista tulisi toinen uusi laitos praentaettaevaeksi, niin pankoot ja sovitelkoot silloin toiset paremmin, ikaeskun ne, jotka joita kuita naeistae ehkae ottavat ulkokielille kaeaentaeaeksensae, ennen tyoehoen ruvettuansa mahtavat silmaeillae toisinnoitaki ja valita, mikae niissae saattaisi paremmin sanottu olla, kun itse paeaeluvussa. Jo naeiden maineena olevien toisintojen paljous mahtaa vapauttaa meitae siitae luulosta, ettae olisimma naeitae lauluja omilla laitoksillamme lisaenneet eli muilla vierailla sanoilla parsielleet. Emmekae siitae nyt virkaisi mitaenae, jos ei ainaki, jotka kansanlauluja ovat korjaelleet, olisi tulleet saman luulon alaiseksi. Ne, jotka ovat tottuneet erottamaan kansanlauluin oman somuuden ja luontaisuuden, myoes kyllae helposti erottaisivat, jos niihin mitae olisi ulkoa lisaetty. Ei yksikaeaen kukka ole arempi vierasta koskemista suhteen, kun kansanlaulut. Joku ainoa vieras sana, jolla luultaisi parannettavan, usein pilaisi koko laulun somuuden. Sen tietessae olemmaki aina varoneet, niihin mitaeaen lisaeksi panna, ja vaan aikaharvoin jonkun poisjaeaeneen sanan vaillinaiseen paikkaan panneet, senki useimmiten muistossa saeilyneistae kuulluista--sillae paljo olemma ainoastaan kuulleet laulettavan, erittaeinki vesimatkoilla ja muissa tiloissa, joissa kirjoitus ei syntynyt. Naeistae lauluista ei ole juuri yhtaeaen, jota emme olisi kansassa tavanneet, vaikkaonki joita kuita ennen praentaettynae taeydellisemmissae eli vaillinaisemmissa tapailemissa [10]. Kun ne nyt kaikki olemma taehaen yhteen liittaeneet, niin toivommaki taemaen laulukokouksen siinae kohdassa taeydelliseksi, ettei tarvitse muualta praentaetyitae lauluja hakea, joita taessae ei loeytyisi. Ei ennen praentaetyitae kyllae usein tavata entisessae muodossaan, vaan vaelistae toisinnoissa, vaelistae usiampaan erilauluun erinneenae, joka tulee siitae, ettae kun kehnommilta laulajoilta ennen lienee erilauluihin kuuluvia asioita ja sanoja yhteen laulettu, niin saivat sekae meiltae ettae muilta sillaetavoin sekavasti praentaetyiksiki, vaan ovat nyt tulleet paikoillensa asetetuiksi ja jaerjestetyiksi sitae myoeten, kun paremmat laulajat niitae lauloivat eli muuten olemma aelynneet. Taemaeki jaerjestaeminen on usein kyllae hankalata tyoetae ollut. Eri laulajat yhden laulun melkein aina laulavat usiampaan enemmin eli vaehemmin toisistaan eriaevaeaen tapaan. Mikae muistaa sen taeydellisemmaesti, kuka vaillinaisemmasti, kuka vaan muutamia sanoja ja eraeitae paikkoja tavotteleva, muistonsa kehnoutta poisjaeaevistae syyttelevae. Eikae sekaeaen olisi niin suurena haittana, vaan kun vielae sen ohessa useinki laulellaan niin sekavasti, ettae yksiae sanoja ja paikkoja milloin vedetaeaen yhteen, konsa toiseen lauluun, niin viiteen, kuuteenki toisinansa; taikka kun yksiae lauluja lauletaan niin eritapaisesti, ettae pian joka toinen vaersy on erinkaltainen. Semmoisia jaerjestaeissae saapi kyllae visusti miettiae ja tarkata, kuinka kaikki saataisi parahimmaan sopuun keskenaensae, ja ettei tulisi johon kuhun lauluun liitetyksi, mikae alkuansa mahtoi peraeti toiseen kuulua. Yksiae lauseita tavataan paikkapaikoin kahdessa eli usiammassaki eri laulussa. Niistae ei tule meitae syyttaeae, taikka ajatella, kun olisimma hyvaesti voineet poisheittaeae ne ja neki sanat jostain laulusta, koska ne jo tavattiin jossain toisessa edellisessae. Sihen meillae ei ole ollut oikeutta. Jos yhdessae laulussa jo tavattiin sanat: naeillae raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla, taikka: taellae inhalla iaellae, katovalla kannikalla, taikka: voi minae poloinen poika, voi poika polon alainen, niin se ei estae, etteivaet saisi toisessaki tavattaa. Semmoisia lauseita mahtoi jo ikivanhuudesta kaeydae kun muitaki sananparsia kansassa, jonkalaisina helposti tulivat muuttumattomina milloin mihinki lauluun sekaumaan. Eikae ole ensinkaeaen kansanlauluissa semmoinen asia kummiteltava; tapahtuupa vaelistae oppineittenki keskellae, ettae kaeyttaevaet kun omiansa, mitae jo ennen on tullut muilta sanotuksi.-- Erilaatu taasen on sen asian kanssa, ettae virsilauluissa usein kerrotaan sana sanalta edellisiae, samassa virressae olevia lauseita. Se on Suomen virsilaulun omaisuus, ja ken sitae ei katso kaunistavaksi, toki katsokoon suattavaksi. Olisimma kyllae voineet vaelttaeae, ettei semmoisia yhdessae virressae sattuvia, usiammasti kerrottavia lauseita olisi enaeae jaelkisissae sioissansa praentaetty. Jos vaan olisimma panneet ensimaeiset sanat niistae ja osottaneet toistenki seuraavan, niin olisi siinae tainnut olla kylliksi. Mutta toisinki puolin miettien, ja koska niiden taeydellinenki kertominen ei tule kirjan suuruutta lisaeaemaeaen, kun kahdella, korkeinta kolmella lehdellae, niin olemma katsoneet sopivammaksi, sillae tavalla praettaeyttaeae taeydellisesti, kun lauletaanki. Usiampi naeistae lauluista taitaisi kyllae aekkinaeisempiae lukijoita varten erityisiae selvityksiae tarvita. Niin esimerkiksi tanssi- ja haeaelaulut niitae seuraavista tanssi- ja haeaetavoista. Jos aikaa ja tilaisuutta saamma, niin kyllae miksi emme saataki jossain neljaennessae kirjassa vasta semmoisia selvityksiae toimittaa, vaan naeihin kolmeen olemma paljaat laulut siltaensae toimittaneet. Kuitenki aiomma kolmannen kirjan lopulla kaikki oudommat sanat selvittaeae. Paikkoja, joista itsekuki laulu olisi saatu, on tyoelaes ja mahdotonki nimittaeae muulla tavalla, kun minkae jo olemma tehneet taemaen esipuheen IV:nnellae ja V:dennellae sivulla, koska harvoin onki joku laulu taeydellisesti yhdestae paikasta ja yhdeltae laulajalta saatu, vaan usiammilta paikoilta ja usiampain laulannasta nykyiseen muotoonsa kasvanut. Kyllae kymmenellae ja vielaeki usiammalla, vaehae toisistaan eriaevillae nuoteilla laulellaan naeitae lauluja eripaikoilla. Muutamat vielae sillaeki lisaeelevaet nuottitapoja, ettae ensisti joka vaersyn toisesti kerrottua, eli ilmanki kertomatta, panevat joita kuita erityisiae sanoja jaelkeen, taikka kertovat vielae kolmannesti loppusanat itsestae vaersystae, jotta tulee esimerkiksi seuraaviin tapoihin laulettavaksi. Ruvetkasme, rohjetkasme, Kauniissa joukossa, Elkaes aeaentaemme haevetkoe, Kauniissa joukossa, Vaikk' on lapset laulamassa, Kauniissa joukossa, j. n. e. Ompa mulla kultainenki, Ompa vainen niinki, Sen punaisen paeivaen alla, Ompa vainen niinki, Sinisukka, saapasjalka, Ompa vainen niinki, Verkavaesti, sarkatakki, Ompa vainen niinki, Palttinapaita, pumpulihuivi, Ompa vainen niinki, Leikkatukka, liippahattu, Ompa vainen niinki j. n. e. Suru tuli Suomen maalle, Ai, ai Suomen maalle, Suru tuli Suomen poikasille, Ai, ai poikasille, Itku pitkae piikasille, Ai, ai piikasille, Mure musta vanhemmille, Ai, ai vanhemmille j. n. e. Empae uskonut olisi, En vainen olisi, Vaikk' oisi sata sanonut, Vaikka sata sanonut, Tuhat suuta tunnustanut, Suuta tunnustanut, Tuhat kieltae kertoellut, Kieltae kertoellut j. n. e. Taemmoeinen vaersyjen vaelittaeminen erisanoilla juuri osottaa jotain kansassa siinnyttae eli sikiaevaetae halua, entisestae yksinkertaisesta laulunuotista poiketa, moninaisempia saada, ja on kun joku porras entisten ja nykyisten laulunnottien vaelillae.--Muutamilla muillaki kansoilla, esimerkiksi Hispanialaisilla, Kreikalaisilla, Venaelaeisillae, on ulkonaisen rakentonsa suhteen Suomenlaatuisia nelimitta runoja, joita myoes mahdetaan laulaa, vaan joiden nuotit meillae ovat tuntemattomat, ettemme taida niitae Suomen runonuotin rinnalla tutkia. Emmekae vielae tunne omista Suomenkaan nuoteista, kun jonkun pienemmaen osan, koska niitae ei ole keltaeaenparemmalta soittoniekalta keraetty. Sen vaan tunnemma ja tiedaemmae, ettae Suomessa loeytyy kansan seassa paljo erityisiae, usein kyllaeki kauniita, luontoa vaikuttavaisia nuotteja, joita ei toki pitaeisikaeaen ilman keraeaemaettae ja korjaamatta heittaeae! [11]. Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla, joissa erittaeinki Karjalassa vanhoja kanteleita vielae pidetaeaen ja kanteleen soittoa rakastetaan, laulellaan naeitae lauluja toisinaan kanteleen aeaenen avulla, s. t. s. laulaja laulaa ja soittaa yhdessae. Kanteleella oli ennen vanhaan oma haltianeitsensae, jota Kantelettareksi eli Kantelehettareksi nimitettiin. Kun haenen huolensa kanteleesta jo on vaehennyt, ja kohta taitaa peraeti loppua, niin toki toivom haenellae nykyaikoina siksi joutoa olevan, ettae ottaa naemaet laulutki huostaansa, liiatenki, kun jo entisessae virassansa lienee niiden kanssa kyllinki tutuksi tullut. Sillae toivolla ja mielellae olemma taelle laulukokoukselle antaneet nimensae Kanteletar. Elkoeoen uskoko kukaan, ettae naemaet olisivat ne ainoat perintoejaetteet Suomen muinaisista lauluista. Toinen mokoma on epaeilemaettaeki vielae poissa, keraeaemaettae. Taemmoeisiae keraetessae kohtaaki paljo vastuksia, jotka pitkittaevaet tyoetae ja saattavat sen muutenki vaikiaksi. Kansa niitae milloin pitaeae ylen halpana, ettei kehtaa kirjoitusta vasten, eikae muuten herrasvaeen kuullessa laulaa, milloin taas luulee niitae jumalattomiksi ja pelkaeae tilintekoa. Eikae ollenkaan ole ihmeteltaevae taemae viimeksi mainittukan kansan luulo ja pelko,-- ompa moni oppineemmistaki ihmisistae ajatellut ja sanonut niin taemmoeisten, kun kaikenlaisten muiden maallisten lauluin ja tarinain oikian kristillisen elaemaen harjoitusta maassa estelevaen. Jos niin olisi, niin toki olisimmaki paremmin tehneet, ne kerrassaantuleen nakata, kun praenttiin toimittaa, ja sitaeki paremmasti, jos niitae emme ensinkaeaen olisi unohduksen tieltae keraenneet ja korjanneet. Sillae niin jumalattomat mielestaemme emme olekaan, ettae ehdolla hankkisimma esteitae kristilliselle elaemaelle, jolla ilmanki hankkimatta kyllae lienee vastusta maailmassa. Sen sanomma vielae kertoen, ettae vielae nytki, kaiken ja monivuotisen vaivam peraestae, saisivat paikalla praentin siasta lieteen lentaeae naemaet laulut ja virret, jos niistae mainitussa kohdassa mitaeaen haittaa, vastusta eli muuta haemmennystae pelkaeisimmae. Mutta olemma kuulleet, kristillistae elaemaetae olevan usiammasta laadusta, eikae sitae yli muiden oikiaksi kiitettaevaen, joka naeiltae ja muilta samanlaatuisilta aineilta taitaisi haeiritettaeae. Sen on usiampi vielae niistaeki sanonut, joita nykyaikoina vaelistae oikein soimataan kiivaudesta kristillisyydessae.--Kallio ei liikahtele kovassakaan tuulessa, vaan vaahti vedellae pyoerii pienimmaenki loeyhkaen edessae. Ja joka luulee kenenkaeaen mielen ja ajatukset naeiltae pidaetettaevaen, etteivaet paeaese oikiaan kristilliseen tuntoon heraeaemaeaen, se ennen naeitae ja meitae tuomitsematta haevittaekoeoen maailmasta kaikki joutavat, mielettoemaet puheet, seurat, hypyt, tanssit, soitot ja muut semmoiset--kieltaekoeoenpae linnutki ilmassa laulamasta, koska ne kuitenki tiettaevaesti eivaet aina laula luojansa ylistystae, vaan luillansa useinki suosittelevat toisiansa--kieltaekoeoen myoes maan kasvamasta muita, kun ristinkukkia, Kiesuksen kaemmekoeita ja Maarian vuodetheiniae.--Kristillisyys on iso, monihaarainen ja monilehvaellinen, latvallansa taivaaseen ylettyvae puu. Jos linnut ei sovi yhdelle oksalle laulamaan, niin sopivat toiselle. Mutta oksaa emme pidae lintujen laulannasta sen pahempana. Emmekae myoes ylitse kaikista muista katso niitae oksia kauniiksi, jotka alti nuruvat sitae, ettae puu kasvaessansa kohotti heidaet juuripuolesta ja maapinnasta korkiammalle ilmaan, jonka taehden latvoillansa yhae nuokkuvat alaspaein, eivaetkae koskaan tyydy nykyiseen oloonsa jaosaansa, vaan tahtoisivat puun juureen asentonsa. Kaikilla on heillae kuitenki juuresta yloesnousevavoimansa.--Sillae mielellae emme pelkaeae naeistae sitae luultua kristillisyyden vastusta tulevan, vaan ennemmin, paitsi muuta hyoedytystae, monellenki jotain kaunista, syytoentae ja viatonta mielenpidettae, joka toisinaan ehkae estaeae sen pahempiin yrityksiin johtumasta ja sekaumasta. Niin laehde nyt Kanteletar matkoihisi, ei esteeksi hyville tavoille, kristilliselle mielelle ja elaemaelle, tahi muille hyville tarkoituksille, vaan jaelkinaeytteeksi ja osotteeksi entisen ajan elaemaestae, tavoista, mielestae ja muusta laadusta, kun myoes joksiki tienviitaksi Suomen tulevalle laululle ja laulajoille, ja muille ystaevillesi sekae hyvaensuovillesi syyttoemaeksi ajanvietteeksi, jos ei huvitukseksi ja opiksi!--Niillen, jotka moittivat sinua, sano, ettet taida olla vanhempatasi parempi, vaan vanhempasi on aika, joka synnytti sinun, ja itse olet sen ajan lapsi. Koeyhaeltae vanhemmalta ei ole lapsen paljo perittaevaeae; elloes sentaehden koeyhyyttaesi ja talonpoikaista pukuasi ujostelko! Nyt on aika rikkaampi moninaisilta opeilta, tiedoilta ja taidoilta, niin siittaekoeoen, synnyttaekoeoen ja kasvattakoon parempia lapsiaki!--Niillen taas, jotka liiaksi mieltyvaet sinuun, ja ylimaeaeraeisesti kiittaevaet, kuiskaa korvaan ja sano, et ansatsevasi semmoista liikanaista ylistystae. Muistuta heitaemoninaisista vajavaisuuksistasi, esimerkiksi siitaeki, kuinka yhae kohtaavissa, paeaelle pakkaavissa huolissasi harvoin olet juuri mitaeaen pysyvaeistae, oikein levottavaista lohdutusta loeytaenyt, vaan useimmin tavotellut pian jaelle meneviae tekolohdutuksia, joihin et kyllae itsekaeaen ole voinut tyytyae, jos kohta sen, lapsellisella kerskaamallasi, maailman kuullessa vaelistae sanoisitki. Taikka miksi neuon ja opetan sinua, etkoe jo itse aikaa sitte ole laulanut: Kun kuulen sanottavaksi, Eli liioin pantavaksi, Silloin seison selvemmaesti, Piaen paeaetae pystymmaesti, Olen kun oriheponen, Tahi saelkoe saeaertae lyoeen; Kuulisin kiitettaevaeksi, Yhenkaeaen ylistaevaeksi, Alempana paeaen pitaeisin, Alas silmaet siirteleisin. Helsingissae 9 paeivae Huhtikuuta 1840. Elias Loennrot ENSIMAeINEN KIRJA Yhteisiae Lauluja I. Kaikille yhteisiae 1. Eraeskummainen kantele. Ne varsin valehtelevat, Tuiki tyhjeae panevat, Jotka soittoa sanovat, Arvelevat kanteletta Vaeinaemoeisen veistaemaeksi, Jumalan kuvoamaksi, Hauin suuren hartioista, Veen koiran koukkuluista; Soitto on suruista tehty, Murehista muovaeltu: Koppa paeivistae kovista, Emaepuu ikipoloista, Kielet kiusoista keraetty, Naulat muista vastuksista. Sentae ei soita kanteleni, Ei iloitse ensinkaenae, Soitto ei soita suosioksi, Laske ei laatuista iloa, Kun on huolista kuvattu, Murehista muovaeltu. 2. Elkaeae oudostuko. Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Minun liioin laulavani, Pahasti pajattavani. Vaan elkaeae hyvaet imeiset Tuota ouoksi otelko, Jos mie lapsi liioin laulan, Pieni pilpatan pahasti; En ole opissa ollut, Seisonut sepaen pajassa, Saanut ulkoa sanoja, Loitompata lausehia; Olen oppinut kotona, Oman aitan orren alla, Oman aeitin vaerttinoeillae, Veikon vestoslastusilla. 3. Kiven alla kieltaejaeni. Laulaisinpa, taitaisinpa, Osajaisinpa olisin, Laulaisin minae kotona, Vaan en julkea kylaessae; Kylaen naiset nauranevat, Ihmiset imehtelevaet, Minun lapsen lauluvani, Pienen piepotuksiani, Jos ma lapsi liioin laulan, Paljo mieletoen pajatan. Eik' ole hullun kieltaejaeistae, Ankaran asettajaista; Kiven all' on kieltaejaeni, Maan alla masentajani, Jo on pelto peittehenae, Nurmi kaunis kattehena, Silmillae heliaet hiekat, Jaloilla muhiat mullat. 4. Miksi en laulaisi. Laulavat Lapinki lapset, Heinaekengaet heittelevaet, Hirven harvoilta lihoilta, Petran pienen pallehilta; Niin miks' en minaei laula, Miks' ei laula meiaen lapset, Ruoalta rukihiselta, Suulta suurukselliselta? Laulavat Lapinki lapset, Heinaekengaet heittelevaet, Vesimaljan juotuansa, Petaejaeisen purtuansa; Niin miks' en minaei laula, Miks' ei laula meiaen lapset, Juomalta jyvaelliseltae, Oluelta ohraiselta? Laulavat Lapinki lapset, Heinaekengaet heittelevaet, Nokisilta nuotioilta, Hiilisiltae hiertimiltae; Niin miks' en minaei laula, Miks' ei laula meiaen lapset, Lavitsoilta lautaisilta, Huonehilta honkaisilta? 5. Laula, laula kieli keito! Suu kurja sulin pakaja! Etpae silloin laajoin laula, Etkae aivan pitkin piuska, Kun sa kuolet kurja kieli, Katonet katala raukka; Kun on suussa surman suitset, Surman paeitset paeaelaella, Kaulassa Manalan kahle, Tuonen ohjat olkapaeillae. Laula, laula kieli keito, Suu kurja suun pakaja! Etpae silloin laajoin laula, Etkae aivan pitkin piuska, Kun viisin vyoeteltaenehe, Kuusin kengiteltaenehe, Paeaelle lauan lasketahan, Liina paeaelle liitetaehaen. Laula, laula kieli keito, Suu kurja sulin pakaja! Etpae silloin laajoin laula, Etkae aivan pitkin piuska, Kun sa vieaehaen viluhun, Pakkasehen paiskatahan, Lauta alle, toinen paeaelle, Kupehelle kummallenki. Laula, laula kieli keito, Suu kurja sulin pakaja! Etpae silloin laajoin laula, Etkae aivan pitkin piuska, Tuonen tuopin tuomisilta, Manan kannun kantamilta; Kehnot siell' on tuopin tuojat, Kannun kantajat katalat. Laula, laula kieli keito, Suu kurja sulin pakaja! Etpae silloin laajoin laula, Etkae aivan pitkin piuska, Kun sa suuni ruohon kasvat, Kieleni heliaen heinaen, Vatsani vihannan viian, Kulman oravikuusen. Laula, laula kieli keito, Suu kurja sulin pakaja! Laula vaikka laskematta, Ja helaejae heittaemaettae! Jaeaepi suuta surmallenki, Kieltae maassaki maeraetae, Tuonen toukkien jyviae, Manalan matojen syoeae. 6. Aeiae on aeaentaeni kulunut. Lauloin ennen lapsempana, Kieltae pieksin pienempaenae, Vaan en nyt sanoa saata, Enkae kielin kerskaella; Kieleni minun kipiae, Saeveleni sangen sairas. Aeiae on aeaentaeni kulunut, Saeveltaeni suuri saeie, Sitte mennehen sykysyn, Sitte toisen toukoaian. Yskae on suuni sulkenunna, Tauti salvanna sanani, Jotk' ennen jokena juoksi, Myoetaevirtana vilisi. Niin mun ennen aeaeni juoksi, Kun lyly lumella juoksi, Venonen jokivesillae, Mastilaiva lainehilla. Nyt on aeaeneni poloisen, Minun kurjan kulkkutorvi, On kun karhi kaskimailla, Hangella havupetaejae, Vene kuivilla kivillae, Reki rannan hiekkasilla. 7. Kuoli rakentajani. Ei kumaja kuiva kulkku, Eikae rintani rimaja, Kun ei voilla voiettane, Rakettane rasvasilla. Ei oo voilla voitajoa, Rasvoilla rakentajoa Kun ennen oma emoni; Sepae voilla voiellutti, Sekae rasvoilla rakenti. Jo nyt on kuollut kuusi vuotta, Kaonnut kaheksan vuotta, Kuollut voilla voitajani, Rasvoilla rakentajani. 8. Silloin laulan, konsa jouan. Tupa on taeynnae tuppisuita, Poeytae poenkiae mahoja; Ei olle virren virkkajoa, Asian alottajoa, Kun en mie ruma, ruvenne, Lapsi laiha laikahtane, Virsiloeitae virkkamahan, Asiita alottamahan. Silloin laulan, konsa jouan, Konsa jouan ja kykenen, Kons' ei kaurani karise, Eikae heinaeni helaejae, Rukihini ei rutaja. Nytpae ei kaurani karise, Eikae heinaeni helaejae, Rukihini ei rutaja; Niin tuonko tupahan virret, Saan sanani laempimaehaen, Istume ilokivelle, Luome leikkikalliolle, Ilovirret vieressaeni, Saatavillani sanaset. 9. Ei sanat sanoihin puutu. Kyll' on maata kyntaejaellae, Ahoja ajelijalla, Kangasta kaevelijaellae, Vettae viljoin soutajalla, Viel' on virttae laulajalla, Runoja rupeajalla. Ei sanat sanoihin puutu, Virret veisaten vaehene; Ennen metsae puita puuttui, Metsae puita, maa kiviae, Ennenkuin runo sanoja, Runon lapsi laululoita. Sanasta sana tulevi, Kypenestae maa kytevi, Laulu paeaestae laajenevi, Virsi veisaten venyvi. Sitae suu pakaelevi, Mitae mieli tietelevi, Sinne laulaja menevi, Kunne virsi viittoavi. Tuhma lauluhun latovi, Vierittaevi virtehensae, Mitae sylki suuhun tuopi, Vesi kielelle vetaevi. Tuosta tunnen tuhman virren, Pitkae virsi tuhman virsi, Kaksi kaunista sanoa, Tahi ei taeyttae kahtakana. Viisas virren veisoavi, Oppinut osaelevi, Sanat saapi paikallehen, Luottehet lomia myoeten; Suu se syytaevi sanoja, Kieli luopi luottehia, Niinkuin ratsu jalkojansa, Ori konsti koipiansa. Viisas virren veisoavi, Ajallaan lopettelevi; Hyvae on laulu loppuvasta, Lyhyestae virsi kaunis. Mieli on jaeaemaehaen parempi, Kun on kesken katkemahan. Eipae koski kielaskana Laske vettaensae loputen, Eikae laulaja hyvaeinen Laula tyyni taitoansa. 10. Jos ma lauluille rupean. Jos ma lauluille rupean, Virrentoeille tyoenteleme, Laulan pihlajat pihalle, Tammen keskitanhualle, Tammelle tasaiset oksat, Joka oksalle omenan, Omenalle kultapyoeraen, Kultapyoeraelle kaekoesen; Kun kaeki kukahtelevi, Kulta suusta kuohahtavi, Vaski leuoilta valuvi, Kultaisehen kuppisehen, Vaskisehen vakkasehen, Ilman maahan vieremaettae, Rikoille ripoamatta. Siitae tammen taittelemma, Pihlajat pirottelemma, Tyvet teemmae tynnyriksi, Latvat laivan mastiloiksi, Kesken kesti poeytaesiksi, Pikariksi pienet oksat. 11. Luonenko, lopettanenko? Mieleni minun tekisi, Aivoni ajattelisi, Laehtiaeni laulamahan, Saahani sanelemahan; Monet on taiot taskussani, Ajatukset vyoeni alla, Saoin saatuja sanoja, Tuhat virren tutkelmata. Laulaisinpa, taitaisinpa, Kellittaeisin, kestaeisinpae, Laulaisin lahoissa naeissae, Kehikoissa kellittaeisin, Vaan on muustaki muretta, Huolta huomispaeivistaeni, Etten tieae tiimalleni, Enkae taia tarkalleni. Suuni sulkea pitaeisi, Kiini kieleni sitoa, Laata virren laulannasta, Heretae helaejaemaestae. Niin luonen, lopettanenki, Herennenki, heittaenenki, Paremmille laulajille, Taitavammille runoille. Kelin virteni keraelle, Suorittelen sommelolle, Panen aitan parven paeaehaen, Luisten lukkojen taaksi, Ettei paeaese paeivinaehaen, Selviae sinae ikaenae. 12. Ei runo rahatta laula. Laulaisinpa, taitaisinpa, Vaan en mie rahatta laula, Suut' en kullatta kuluta, Pieksae kieltae penningittae. Laulajan laki vaesyvi, Runon kulkku kuivettuvi, Rahatonta laulaessa, Kullatonta kukkuessa. Emmae aeijiae anoisi, Enkae paljo pakkoaisi: Aeyrin suun avamisesta, Riunan kielen kaeaentymaestae, Kopeikan koko sanalta, Puolen puolelta sanalta. Tahi kysyn miestae miekkoinehen, Satuloinehen hevoista, Kuningasta linnoinehen, Pappia kirikkoeinehen. 13. Virren kiittaejaelle ja moittijalle. Siin' oli virsi kuullaksenne, Toinen ilman ollaksenne; Kumartakaa kuulijani, Otsin maahan oppijani! Ken taetae virttae kiittaenevi, Laulua ylistaenevi, Sille poika syntyoehoen Kyntaejaeksi, kylvaejaeksi, Vastaskoivun valkoiseksi, Meren kaislan kaunoiseksi, Viisahaksi, kun isonsa, Laepi kaeymaehaen keraejaet, Jutut julki jaksamahan. Kenpae virttae moittinevi, Laulua alentanevi, Sille tyttoe syntyoehoen Paetsirinnan valkoiseksi, Tervaskannon kaunoiseksi, Niin on laiska, kun emonsa, Alla aian maattavaksi, Lepikkoeoen levaettaevaeksi. 14. Toisin ennen, toisin eilen. Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa taenaei paeaenae: Elettihin meillae ennen, Oltihin ojan takana, Ojapuita poltettihin, Ojavettae keitettihin: Syoetihin ojakaloja, Isolassa ollessani, Emolass' elaeessaeni. Toisin silloin Lappi lauloi, Hyrehti hyvaesukuinen, Vennon joukio jorisi, Vennon joukko jouatteli, Hyvaen sammon saatuansa, Kirjokannen tuotuansa. Toisin silloin touko kasvoi, Toisin maa orahan otti, Toisin paistoi paeivae silloin, Toisin kuutamet kumotti. 15. Ve'en varaiset. Oli meitae, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoja sininen silta, Veikkoja veno punainen. Tuli tuuli, otti laian, Tuli toinen, toisen otti, Kolmansi kokan repaesi; Tuli viimeinen vihuri, Sepae vei koko venehen. Jaei veikot veen varahan, Joutui sormet soutimeksi, Kaesivarret vartimeksi, Peukalo peraemelaksi. Soua sormet tuolle maalle, Kussa puut punalle paistoi, Puut punalle, maat sinelle, Kivet kiiltaevaet vaselle, Hopialle hongan oksat, Kullalle kukat kanervan. 16. Ve'en varaiset (toisin). Oli meillae, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoilla sininen silta, Veikoilla vene punainen. Nousi tuuli tuulemahan, Ilman ranta riehkimaehaen, Tuuli puut havuttomaksi, Kanarvat kukattomaksi, Heinaet helpehettoemaeksi. Siitae taittoi siskon sillan, Veikoilta venon hajotti, Jaetti veikot veen varahan, Siskot siirraelti salolle; Jaetti sormet soutimiksi, Kaemmenet kaesimeloiksi, Hongan oksat huonehiksi, Katajat kamariloiksi. 17. Muinainen kaekeni. Kukkui muinainen kaekeni, Entinen ilokaekeni, Kukkui illat, kukkui aamut, Kerran keskipaeivaellaeki, Syaenyoellae sylkytteli. Jo on kuollut kuusi vuotta, Kaonnut kaheksan vuotta, Viety entinen iloni, Syoety kullan kukkujani. Mikae soei minun kaekeni, Kuka kullan kukkujani, Kun ei kuulu kukkuvaksi, Illalla iloitsevaksi, Paeivaenlaskun laulavaksi, Minun iltani iloksi, Huomeneni huopeheksi, Aina aikani kuluksi; Jott' ei ois illoilla ikaevae, Ei apia aamuisilla. 18. Jumalaan turvaava. Enpae tuota tunnekana, Tunnekana, tieae Kulle syylle sylveaeme, Kulle laaume laulle; Jop' on minua jotki suotu, Jotki suotu, kutki saatu, Sillaksi likasioihin, Pahan paikan polkimeksi. Joko nyt heitti Herra Kiesus, Hylkaesi hyvae Jumala, Sukukunnan surtavaksi, Heimon helliteltaevaeksi? Vaan elloes sukuni surko, Kamaloiko ristikansa, Mun poloisen paeiviaeni, Angervoisen aikojani! Eipae heitae Herra Kiesus, Hylkeae hyvae Jumala, Kun mae luome luojahani, Heitaeme Jumalahani. Suvun syoetti, synnyn syoetti, Esivanhemman elaetti; Niin miks' ei minua syoetae, Kuks' ei kurjoa elaetae, Sukukunnan suupaloilla, Heimokunnan hempuloilla. 19. Kuin saisin, en heittaeisi. Kun mae kerran kengaet saisin, Kerran kestaevaen hevosen, Kerran korjan kelvollisen, Kerran paian palttinaisen; Niin kuin kerran kenkisime, Empae ennen riisuisime, Enkae ennen heittaeisime, Ennenkun Tuonelan tuvilla, Manalan majaperillae. 20. Paljo on tikalla huolta. Enpae tuota tieaekaenae, Tieaekaenae, tunnekana, Kuta laulaisin lajia, Kuta syytae syyaettaeisin; Joko teen tikasta virren, Pakinan tikan pojasta. Paljo on tikalla huolta, Ja paljo tikan pojalla, Syoemisistae, juomisista, Henkensae pitaemisestae. Noin tiesin tikan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Enpae tieae tikka rukka, Kuta tammea takonen, Kuta kuusta kolkuttanen, Kuhun kulkenen salohon: Tuolla ois enempi puita, Tuolla aeiae poekkeloeitae, Tuolla toukkia paremmin." Noin tiesin tikan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Enpae tieae tikka rukka, Minne mennae, kunne kaeyae, Kunne kuitenki osata. Istun taessae illan kaiken Karjalaisen kannon paeaessae, Ei syoetetty, ei juotettu, Eikae toiste toivotettu, Eikae ennistae kysytty; Paeivaen paeaetaeni kivisti, Viikon vaeaenti vatsoani. Sat' oli miestae Salliloa, Tuhat miestae Tulliloa, Ei ken poeytaehaen panisi, Lautahan las'etteleisi." 21. Mikae lie piioillani? Pestaisinpa mieki piian, Orjan ottaisin minaei, Kun ois tuohi vaattehena, Savi ruokana parassa; Tahi se syoemaettae elaeisi, Tarkeneisi vaattehetta. Viisin piikoja pitaeisin, Kuusin kaeskynkuulijoita. Vaan en nyt sanoa saata, Enkae tuota tuhma tunne, Mi on piru piioillani, Paha palkkalaisillani, Ei pysy minulla piiat, Orjat ei ne ollenkana. 22. En elae elotta. Osapoika, onnipoika, Jumala rahakas poika! Rikos riistainen rekesi, Tavarainen aisa taita, Rikki riihen kynnyksehen, Poikki aitan portahille; Taeytae riihi riistallasi, Aha aittani elolla; Sill' en mie elae elotta, Asu ilman ammatitta, Ennen teltojen tekijae, Vaskivaippojen vanuja, Kultakangasten kutoja, Hopiaisten huolittaja. 23. Kyil' on kystae aitassa. Tule meille Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi! Tule kekri, jouvu joulu, Sekae paeaese paeaesiaeisen! Kyll' on kystae aitassamme, Paljo pantua eloa, Sirkan reisi, paarman jalka, Peiposen peraepakara, Sammakon sakarivarvas, Sisiliskon silmaepuoli. 24. Syitae vajavaisuksiin. Miks' on minulla aeaeni vieno, Aeaeni vieno ja matala?-- Siks' on minulla aeaeni vieno, Aeaeni vieno ja matala, Kun olen kylmaellae kyhaetty, Syaenkuilla synnytetty, Vaahtokuuna vaivat naehty, Lehtipuussa liekutettu. Miks' on silmaeni kipiaet, Naekimeni naein taeperaet?-- Siks' on silmaeni kipiaet, Naekimeni naein taeperaet, Kun itken joka ikaevaen, Joka huolen huokaelen, Joka viikon vierettelen, Joka kuuhuen kujerran. Mintaehen olenki huoles, Mintae hoikka huolellinen?-- Sentaehen olenki huoles, Senpae hoikka huolellinen: Nousi suolle suuri honka, Viitahan vilu petaejae, Joss' oli huolilla siansa, Murehilla muu pesaensae; Siit' on mulle tuntu tehty, Tuutu tehty, kaeaetty kaetky, Vaku vaivainen rakettu. Miks' on mulla muoto musta, Muoto musta, kaiat kasvot?-- Siks' on mulla muoto musta, Muoto musta kaiat kasvot, Kun synnyin sysituvassa, Kasvoin karstakammarissa, Join paljo joesta vettae, Soein suolta sammalia. Enk' ole sitte kyllin syoenyt, Kun emosen syoettaeessae; Enkae sitte siivon juonut, Kun emosen juottaessa; Enk' ole sitte siivon pesty, Kun emosen kylvettaeissae; Enkae siivon nukkununna, Kun emosen soutaessa. 25. Erotus mielillae. Miten on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus?-- Niin on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus, Kun kevaeinen paeivaennousu, Aamun armas aurinkoinen. Mitenpae poloisten mieli, Kuten allien ajatus?-- Niinpae se poloisten mieli, Niinpae allien ajatus, Kun syksyinen yoe pimiae, Talvinen on paeivae musta; Minun on mustempi sitaei, Synkiaempi syksy-yoetae. 26. Armottoman osa. Alahan on allin mieli Uiessa vilua vettae, Alempana armottoman Kaeyessae kylaen katua. Vilu on vatsa varpusella Jaeaeoksalla istuessa, Vatsani minun vilumpi Astuessani ahoja. Syaen kylmae kyyhkysellae Syoeessae kylaen kekoa, Kylmempi minun sitaei Jaeaevesiae juoessani. 27. Missae nyt minun osani? Osa oli minulla; ennen, Niinkuin muilla muuallaki, Kun kasvoin ison koissa, Elelin emoni mailla. Kasvoin kun kala meressae, Vesa nuorella norolla, Niinkun putki puuta vasten, Saraheinae vuorta vasten, Vitikkoe maekeae vasten. Kasvoin taaton kannikoilla, Venyin veikon viipuloilla, Maammoni kananmunilla, Sisaren sianlihoilla. Poiss' on nyt osani multa, Katehessa kohtaloni. Missaepae minun osani, Kussa kurjan kohtaloni?-- Tulen tuiman tiettaevissae, Ilmivalkian varassa. Osani paloi palossa, Turmeltui tulen sisaessae, Pahana palokesaenae, Tulivuonna voimatonna. 28. Makaaja onni. Muilla onni tyoen tekevi, Haltia rahan hakevi; Minun onneni makasi, Haltiani haukotteli, Kiven alla kinnas kaeaessae, Havun alla hattu paeaessae. Oisko onni ostaminen, Lykky tieltae loeytaeminen, Ostaisin paremman onnen, Pahan onnen pois panisin, Selin seinaehaen sitoisin, Paein panisin patsahasen, Siinae vitsoin vinguttaisin, Nahkaruoskiin naukuttaisin, Kantaisin vilua vettae Kovan onnen olkapaeille. 29. Erotus onnilla. Osallisten onni valvoi, Lykyllisten lyyraetteli; Minun malkion makasi, Minun utran uinueli, Osallisten orren paeaessae, Lykyllisten lyhtehillae. Tuuvitti emo minua, Vaapotteli vanhempani, Orrella osattomalla, Kaetkyessae vaivaisessa. Yks oli lehmae maammollani, Sen haejy haeraeksi muutti, Piru pitkaepiimaeiseksi. Haeraen soei susi kesaellae, Minae maiotta makasin, Minae voitta vuollattelin; Kesaen voitta kellittelin, Rieskasetta riuottelin, Talvilampahan takuissa, Mustan uuhen untuvissa. 30. Tuli talvi, ei tahottu. Elaeisi kesaellae kenki, Hein'ajalla heikompiki, Vaan on pakko pakkasella. Suru suurella lumella. Kelpasin minaei kesaellae, Paein paeivaepaistehella; Tuli talvi, ei tahottu, Syaenkuill' ei syoetettynae; Jouvuin kurja kulkemahan, Naelaen kanssa naeaentymaehaen, Pakkasessa parkumahan, Vilussa vaerisemaehaen. Annapas kesae tulevi, Laehenevi laemmin aika, Taas minua tarvitahan Rukihin rutistuessa, Kesaeheinaen heiluessa, Kaurojen karistuessa. 31. Ei vaivaista haeihin. Haeitae Hiitola pitaevi, Paha joukko juominkia; Tappoi haeiksehen hevosen, Ruo'iksehen mustan ruunan. Ei ole haeistae Hiitolaisten, Pahan joukon juomingista; Ei haejyae haeihin vieae, Kylaen kurjoa kutsuta. Itse hurjat haeaensae juovat, Pahat piirunsa pitaevaet; Ei varoa vaivaiselle, Onnettomalle osoa. 32. Mulnaiset ajat paremmat. Ajattelen aikojani, Muistan muita paeiviaeni, Parempia paeiviaeni, Entistae elantoani. Muin' oli ajat paremmat, Paeivaet kaikki kaunihimmat, Paeivaenlaskut laupiaammat, Koriammat huomenkoitot. Toisin silloin touko kasvoi, Toisin maa orahan otti. Silloin nousi nuoret heinaet Kun ma nousin nuorukainen; Silloin kasvoi kaikki kaislat, Kun ma kasvoin kaunis lapsi. Kasvoin koissa korkiassa, Ylenin ylituvissa, Kaunihilla kannikoilla, Liioilla lihamuruilla. Vaan tuli surma suutimaton, Kesken yoetae kenkimaetoen, Pois otti minun poloisen, Kauas kantoi Karjalasta, Naeille ouoille oville, Veraejille vierahille, Jossa harvoin paeivae paistoi, Harvoin kuutamet kumotti; Harvoin on kuultu kuikan aeaeni, Harvoin kaakkurin kajatus; Harvoin on hauki vierahana, Siika ei sinae ikaenae, Lohen poik' ei polvenahan. Niinpae nyt taetae nykyae, Taellae tuhmalla iaellae, Sian tieaen, kussa synnyin, Kanssa kaiken, kussa kasvoin, En tieae sitae sioa, Kussa kuolo kohtajavi, Hengen loppu loukahtavi, Naeillae ouoilla ovilla, Veraejillae vierahilla. 33. Vierin maalle vlerahalle. Kun kasvoin koissa ennen, Korkian ison koissa, Teutoi tengat tietae myoeten, Rahat rantoa ajeli. Tuli tauti, taaton tappoi, Tuli surma, soei emoni, Jopa tuosta toissa vuonna, Kohta kolmanna kesaenae, Raha vieri, ranta vieri, Teraes vieri, tenka vieri, Mie vielae enemmin vierin, Vierin maalle vierahalle, Tulin tuntemattomalle. Yks' on tuuli tuttuani, Paeivae ennen naehtyaeni; Muut ne ei minua tunne, Mie vaan muita tunnustelen, Venaelaeistae veikokseni, Venakkoo sisarekseni, Jos ei veikko liene'kaenae, Emon laps' ei olle'kana. Niin en nyt sinae ikaenae, En poloinen polvenani, Kuule veikon veisoavan, Laulavan emoni lapsen. Kun kerran kaevin pihalle, Aivan aamulla varahin, Kuulin laulannan lahella, Miepae rannalle laseme, Luulin veikon veisoavan, Laulavan emoni lapsen. Eipae veikko veisannunna, Laulanna emoni lapsi, Sorsat taeaellae soittelevi, Kuikat kuikerrettelevi, Koskessa kiven kolossa, Veen virran pyoertehessae. 34. Kotihinsa toivova. Oisko mulla, kun on muilla, Hevonen rekivetoinen, Reki kaksikaplahinen, Sa'an maksava satula, Korja kolmikymmeninen; Kyllae mae itse luokit saisin, Saisin aisat ainiaiset, Luokki tuomesta tulisi, Aisat pitkaet pihlajasta. Sitte en kauan katselisi, Enkae ennen seisattaisi, Kun mun tultua kotihin, Paeaestyae ison pihoille, Ison tupa tupruaisi, Laempiaeis' emoni sauna. 35. Minun on koti koivikossa. Ei tieae kotoiset vaimot, Eikae naiset naapurini, Missae miehet mellostavi, Kussa uhmoaa urohot; Missae mellostan minaei, Kussa kurja uhmaelen. Sainpa kiero kiertaemaehaen, Vaivainen vaeltamahan, Kuuksi paeivaeksi kululle, Ilman rannalle iaeksi, Tieae en suojoa sioa, Enkae tyyntae valkamoa. Sorsall' on siansa suojat, Tyynet allilla asunnot, Johon sorsa suojeleksen, Alli laitto laajeleksen; Minun on koti koivikossa, Pajupehkossa pesaeni, Kuhun kurja suojeleme, Sekae laitto laajeleme. 36. Korpi kurjalla kotina. Kotihinsa muut menevaet, Majoillensa matkoavat, Kurjall' ei ole kotia, Katalalla kartanoa; Korpi kurjalla kotina, Salo sauna vaivaisella. Moni on paeivae paeaetoen paeivae Usiampi einehetoen: Ilta ainaki tulevi, Yoe etehen ennaettaevi, Moni tuikkavi tulonen, Vilkuttavi valkiainen. Ei ole turvoa tulesta, Valkiaisesta varoa, Turvoa tuhoistakana, Vaivaistakana varoa. Tuikkaen tuli palavi, Vilkutellen valkiainen, Eessae lapsen armottoman, Kohalla kovaosaisen. Noin tunsi tulen isaentae, Virkkoi valkian pitaejae, Tuvallinen tuumoavi, Ja sanovi saunallinen: "Pois turvaton tuvasta, Armoton katoksen alta! Tuulen vieae turvatonta, Ahavaisen armotonta, Varatonta vastarannan." 37. En tohi tupahan mennae. Surull' on susi metsaessae, Surummalla mie sitaei; Retkell' on repo metsaessae, Retkemmaellae mie sitaei; Jaelell' on jaenis metsaessae, Jaelemmaellae mie sitaei. Vilu on mulla vienoisella, Vilu vienopaeivaeisellae, Kylmaenen kylaejalalla; Menisin minae tupahan, En tohi tupahan mennae, Saaha sammalhuonehesen. Ei tupa ison tekemae, Tup' on vierahan tekemae, Venaelaeisen veistelemae, Karjalaisen kalkuttama. 38. Koista erotettu. Koti korkia naekyvi, Aitta kaunis kaljottavi, Jossa veikkoni viruvat, Siskoni sirottelevat-- Veikot vierahat minulle, Sivukulkijat sisaret, Emo vielae vierahampi, Ouompi oma emoni. Emoni minun erotti, Kantajani karkotutti, Poies muista lapsistansa, Kauas kantamaisistansa, Tuulipuolelle tuhoa, Pohjaispuolelle kotia, Pohjan tuulta tuntemahan, Aerjyntaeae aelyaemaehaen. Jo tunnen katala kaikki, Tunnen tuulet, tunnen tuiskut, Tunnen ainoiset ahavat, Tunnen tuimat vastarinnat, Tunnen jaeiset jaeaesatehet, Sekae raentaeisen satehen. Yht' en tulle tuntemahan Ehtoja oman emoni, Oman veljen veikkoutta, Mielisiivoa sisaren. 39. Suvultaan heitetty. Kuuli ennen aeiti aeaenen, Iso itkuni tajusi, Kun istuin ison sylissae, Paruin aeitin paarmahilla; Nyt ei aeiti aeaentae kuule, Iso ei itkua tajua. Kuoli tuo kultainen isoni, Kaatu armas kantajani; Jaein mae veljien varahan, Sisarien alle armon. Parempi veen varassa, Kun on veljien varassa, Armahampi alla tuulen, Kun sisaren armon alla. Niin mae vieren veijistaeni, Kuni puut pinosta vieri, Kivet saunan kiukoasta; Niin mun siskoni sivusi, Kun on kieron ketraepuunsa; Niin mun heitti heimokunta, Kun orava kuivan kuusen. Suku suuttui, heimo heitti, Hylkaesi hyvae sukuni, Oma veikko vierastutti, Siskoni kaevi sivutse. Vaan jos heitti heimokunta, Hylkaesi hyvae sukuni, Elae heitae Herra Kiesus, Hylkeae hyvae Jumala, Hyvien hylaettaevaeksi, Pahojenki pantavaksi. Hoia Herra huolellista, Kaitse lasta kaihollista, Kun ma huuan huolissani, Suruissani surkuttelen! 40. Oli ennen parempi. Olipa minulla ennen, Oli ennen aikoinani, Iso ilmoin syntyessae, Maammo maille kantaessa, Emonen imettaeessae. Iso minun heitti iljenelle, Maammo maalle paljahalle, Veljet vieville vesille Sisaret sulille soille, Ilman vyoettae, vaattehitta, Iholla alastomalla. Niin minun isoni heitti, Kun on kieron kirvesvarren; Niin minun emoni heitti, Kun on vaeaeraen vaerttinaensae; Niin mun heitti siskoseni, Kun on kartun kalliolle; Niin mun heitti veikkoseni, Kun kala kivisen rannan, Lohi luotoisen apajan. Heitit suurille suruille, Apioille mielaloille; Turvani on turpehessa, Armo kirkon aian alla, Toivo Tuonelan tuvissa. 41. Parempi kuolla kun kitua. Syaentaeni tuimelevi, Paeaetaeni kivistelevi; Eikae tuima tuimemmasti, Kipiaemmaesti kivistae, Jotta huomena minua Hurstin huiskuteltaisi, Kaesin kaeaennyteltaeisi. Sitte toisena pyhaenae Kuus' ois tuomassa tupahan, Viisi viemaessae viluhun, Sata tielle saattamassa. Veisi veikkoni hevonen, Taluisi isoni tamma, Musta multihin vetaeisi, Savenkarva saatteleisi; Kuuluisi kuparin aeaeni, Vasken aeaeni vankahuisi. 42. Kuolisinko koito raukka. Kuusen juuret kuivettuvat, Vaan ei kuivu kyyneleni; Meret suuretki sulavat, Ei sula minun suruni. Mitae voin minae poloinen, Kuta taian kurja raukka, Taemaen suuren huolen kanssa, Ja suuren surun keralla; Suru saerkevi syaemen, Huoli vatsan halkasevi. Tulisko kevaetki kerran, Talven kanta katkiaisi, Ehkae koito kuolisinki, Katkiaisinki katala-- Lehti puuhun, ruoho maahan, Minae marras maan rakohon, Minae toukka Tuonelahan, Minae tuima turpehesen. 43. Manalaan ikaevoeivae. Kun ois muita, niin minaei, Itsemennyttae Manalle! Kusta nyt saisin kumppania, Minae toiseksi menisin Tuonne Tuonelan tupihin, Manalan ikimajoihin. Sylin mullat syyteleisin, Koprin kuopan kaiveleisin, Kirkon kirjatun sivuhun, Satalauan laitehesen. Jopa vaan minulla oisi Aika mennaeki Manalle, Ikae mennae Tuonelahan; Tuonen tyttaeret toruvat Minun viikon viipyvaeni, Kauan maalla kasvavani. Vaanp' on kielsi Waeinaemoeinen, Epaesi suvannon sulho, Itsemennyttae Manalle, Turpehesen tunkenutta, Sylin mullat syytaenyttae, Koprin kuopan kaivanutta. 44. Nuorra Manalle menijae. Kun minae menen Manalle, Tahi jouvun Tuonelahan, Tuonen tyttoeset toruvat, Manan neiot riitelevaet: "Mi sinun Manalle saattoi, Kuka tuotti Tuonelahan?-- Nuorrapa tulit Manalle, Nuorra Tuonelan tuville. Ei sinua taenne taeyvy Ilman luojan tietaemaettae, Ilman tauin tappamatta, Ottamatta oiva surman, Muun surman musertamatta." Vastata minun tulevi, Sekae siivolla sanoa: "Emmae taenne tullutkana Ilman luojan tietaemaettae, Ilman tauin tappamatta, Ottamatta oiva surman, Muun surman musertamatta." Tuonen tyttoeset toruvat, Manan neiot riitelevaet: "Itse oot Manalle tullut, Oman tunnon Tuonelahan; Kun sa muitaki olisit Kautta Tuonen tullehia, Manan mailta siirtaemiae, Sylin ois multa syyettynae, Koprin kuoppa kaivettuna." 45. Aeiaen silloin aeiti maksoi. Voi isoni, voi emoni, Voi on valta vanhempani! Minnekae minua loitta, Kunne kannoitta katalan; Kunne loitta kuolemahan, Kannoitta katoamahan, Naeihin suurihin suruihin, Apioihin mielaloihin. Parempi minun olisi, Parempi olettelisi, Maata maksoissa emoni, Alla keuhon kellitellae, Alla rinnan riuotella, Pernoissa pesaen piteae, Ilman kuuta katsomatta, Ilmoa ihoamatta. Aeiaen silloin aeiti maksoi, Emonen sitaei enempi, Kun ma maksoissa makasin, Alla keuhon kellittelin, Alla rinnan riuottelin, Pi'in pernoissa pesaeni. 46. Parempi syntymaettae. Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Syntymaettae, kasvamatta, Ilmahan sikiaemaettae, Maalle taelle taeytymaettae, Ilmoille imettaemaettae. Kun oisin kuollut kolmiyoenae, Katonut kapalolassa, Vaaksan vaatetta pitaenyt, Vaaksan toisen puupalaista, Kyynaeraen hyveae maata; Pari pappien sanoa, Kolme lukkarin lukua, Kerta kellon helkaehystae. 47. Syntymistaeaen paheksija. Mikae lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhaesnyt, Naeille paeiville pahoille, Mokomille mielaloille; Joka ilta itkemaehaen, Joka viikko vieremaehaen Joka kuu kujertamahan. Ois voinut minun emoni, Enemmin emo kuluni, Kesaen leskenae levaetae, Talven juosta joutilasna; Maata vastoin vaippoansa, Liki liinahurstiansa, Ennenkun nuorta miestae vastoin, Vastoin toista vanhempoa. Ois voinut minun emoni, Ennemmin emo kuluni, Syleillae sysistae puuta, Halailla vesihakoa, Kun on miestae viereltaensae, Puolisoa puoleltansa. Ois voinut minun emoni, Ois voinut emo kuluni Taetae lasta tehtaeessae, Synnyteltaeissae minua, Panna saunahan savua, Lyoeae sauna salpa paeaelle; Kun oisi kylae kysynnae: "Mitae saunassa savua, Mitae sauna salpa paeaellae?" Ois tuohon emo sanonna: "On mulla vaehae ituja, Pikkarainen maltahia." 48. Mahoit ennen maammo rukka. Kun emo minua tuuti, Niin se tunti tuskiksensa; Kun emo minua vaali, Niin se vaali vaivoiksensa, Suruksensa suojaeli, Kaihoksensa kasvatteli. Mahoit ennen maammo rukka, Mahoit kaunis kantajani, Armas maion antajani, Ihana imettaejaeni, Kapaloia kantosia, Mytoestellae maettaehiae, Pestae pieniae kiviae, Kun sa pesit pienoistasi, Kapalojit kaunoistasi. Mahoit ennen maammo rukka, Mahoit kaunis kantajani, Kultainen kulettajani, Hopiainen hoitajani, Tuuvitella turpehia, Liekutella lehtipuita, Vaalitella varpasia, Kun sa tuuvitit minua, Vaalit vaivaista minua. Ja mahoit minun emoni, Mahoit maammo rukkaseni, Mennae jaerven rantaselle, Vieae hurstilla vetehen, Upotella uutimella; Tahi luoa tuutunen tulehen, Kaeaetae kaetky valkiahan, Liekku lietehen sysaetae. Ois tuota kylae kysynnae "Missae tuutunen tuvasta?" Sinae vastannut olisit: "Tuutunen paloi tulessa, Lapsen tappoi liika-tauti." 49. Onnettomasti syntynyt. Liekoe minua luoja luonut, Vai lie synti synnyttaenyt, Vai kaeski oma osani, Kova onni ohjaeli, Kaikki huolet huolimahan, Kaikki surut sureksimahan, Kaikki kaihot kantamahan. Silloin synnyin mie poloinen, Konsa kaikki huolet syntyi; Silloin kasvoin mie katala, Konsa kaikki kaihot kasvoi; Korkenin kovaosainen, Konsa kaikki koitopaeivaet. Parempi olisin ollut. Soriampi syntymaettae, Kasvamatta kaunihimpi. Kun oisit maammo rukkaseni Kaottanut kaksioeisnae, Rikoissa pihalle vienyt, Kakaroissa kaivotielle, Vienyt peltojen perille, Pannut aitojen alatse. Aesken tuolla. toissa vuonna, Aesken kolmanna kesaenae, Oisit ohrina otellut, Hernevarsina valinnut, Kauran taehkinae katsellut. Oisit saahessa sanonut, Ajatellut ottaessa: "Tuoli' on kaunis kantamani, Ihana imettaemaeni." 50. Saisinko kaeeltae kielen. Kukkua kaekesin kaelkoe, Lintu lauloa lupasin; Saisinko kaeeltae kielen, Kukkujalta kulkkutorven, Kukkuisin jokaisen kuusen, Joka lehto leikin loeisin. Tuolla kukkuisin kovemmin, Kuss' on kurjat kulkemassa, Vaivaiset vaeltamassa, Huolelliset horjumassa, Martahat matelemassa. Mistae tunnen huolellisen?-- Tuosta tunnen huolellisen: Huolellinen huokoavi, Huoleton huhuelevi. 51. Enpae voi ilon eleae. Enpae voi ilon eleae, Enkae leino leikin lyoeae, Ilon illan oltuani, Leikin leikaheltuani. Aeiae on huolta hoivattuna, Ajatusta annettuna, Pantuna pahoa mieltae, Sitte mennehen sykysyn, Sitte toisen toukoaian. Eikae taia aeaeni juosta, Suu ei soita suosioksi; Aeaeneni aeristynynnae, Puheeni puuttununna, Kun mae join joesta vettae, Lakin vettae lammikosta. Eikae kaiku kanteleni, Eikae harppuni helaejae; Mure murti kanteleni, Huoli harppuni hajotti, Kun viikon surussa soitin, Murehissa murmattelin, Ja panin pahoissa mielin. 52. Elkaeae sanoko huolettomaksi. Moni muualla sanovi, Ja moni ajattelevi: "Ei oo huolta hurnakolla, Ajatusta aiaksella." Elkaete hyvaet imeiset, Elkaete sitae sanoko; Aeiae on huolta huostassani, Ajatusta vyoeni alla, Paljo mustoa muretta, Surua syennaeoeistae. Ken mun huoleni lukisi, Apiani arvoaisi, Se kosken kivet kokisi, Meren aallot arvoaisi, Lammin lumpehet lukisi, Havut metsaen haasteleisi. Ei ole sitae hevoista Talon pienoisen pihalla, Talon suuren soimen paeaessae, Joka mun huoleni vetaeisi, Mureheni muunne veisi. Kanna korppi huoliani, Mureitani musta lintu! Kanna kaivoihin syvihin, Lampihin kalattomihin, Aivan ahvenettomihin! Elae vie kalallisihin, Elae ahvenellisihin; Kalat kaikki huolestuisi, Ahvenet alas menisi Suuret hauit halkiaisi, Saeren lillit liukeneisi, Saisi siiatki surua, Kaikki mustuisi mujehet, Minun hoikan huolistani, Ja mustan murehistani. 53. Monihuolinen. Enemp' on minulla huolta, Kun on koskessa kiviae, Rannalla rapakiviae, Kanarvia kankahalla, Pajuja pahalla maalla, Hiekkoja hyvaellae tiellae. Ei ole sitae hevoista Talonpojan tanhualla, Rikkahankana rikoilla, Parahass' ei pappilassa, Koko kirkkokunnassamme, Joka veisi huolet multa, Kaihot muunne kannattaisi, Poies saattaisi suruni. 54. Usiahuolinen. Paljo on koskessa kiviae, Aeiae on aaltoja meressae, Minull' on enempi huolta, Mielaloa annettua. Usiampi mull' on huoli, Kun on kuusessa kaepyjae, Katajassa karpehia, Petaejaessae pirpasia, Naerehessae naestyroeitae, Paeaessae heinaen helpehiae, Oksia pahassa puussa. Ei sitae hevoista loeyvy Viien Wiipurin vaelillae, Kuuen linnan kuuluvilla, Joka mun huoleni vetaeisi, Kaiheeni kannattaisi. Hepo ei jaksa veteae, Rautakisko kinkotella, Ilman luokin lekkumatta, Vempelen vaerisemaettae, Minun hoikan huoliani, Mureitani mustan linnun. 55. Mikae neuoksi minulle? Mikae neuoksi minulle, Mikae neuon antajaksi?-- Neuo, neitonen minua, Opastellos orpolapsi! Ei neiessae neuojata, Orvossa opastajata, Neuottu itseki neiti, Opastettu orpolapsi. Enkae huoli huolimahan, Suuresti sureksimahan; Annan huolia hevosen, Murehtia mustan ruunan, Rautasuisen surkutella, Suuripaeisen paeivitellae. Hevosell' on paeae parempi, Paeae parempi, luu lujempi, Koko ruumis runsahampi, Kaulasuonet kantavammat. 56. Hoikka, kaita ja musta. Mintaehen olenki hoikka-- Oonko hoikka luonnon hoikka Vai hoikka eroon tekemae?-- En oo hoikka luonnon hoikka, En hoikka eroon tekemae; Mie oon hoikka huoliani, Hoikka huolia kovia. Mintaehen olenki kaita-- Oonko kaita luonnon kaita Vai kaita emon tekemae?-- En oo kaita luonnon kaita, En kaita emon tekemae; Mie oon kaita kaihojani, Kaita kaihoja kovia. Mintaehen olenki musta-- Oonko musta luonnon musta, Vai musta emon tekemae?-- En oo musta luonnon musta, En musta emon tekemae; Mie oon musta mureitani, Musta suuria mureita. Huoli hoikaksi vetaevi, Kaiho muita kaiemmaksi; Mure muita mustemmaksi. 57. Sortunut aeaeni. Mikae sorti aeaenen suuren, Aeaenen suuren ja sorian, Aeaenen kaunihin kaotti; Jok' ennen jokena juoksi, Vesivirtana vilasi, Lammikkona lailatteli?-- Suru sorti aeaenen suuren, Aeaenen suuren ja sorian, Aeaenen armahan alenti; Jott' ei nyt jokena juokse, Vesivirtana vilaja, Lammikkona lailattele. 58. Ikuinen suru. Kaeki kukkua kaekesi Maalle taelle tultuansa, Lintu lauloa lupasi Lennettyaensae leholle. Kuku, kuku kultalintu, Laulele hopialintu, Jott' on aikani kuluisi, Sekae viikko vieraehtaeisi; Sulaisi syaen suruinen, Hautuisi haluinen rinta. Ei multa sinae ikaenae, Poloiselt' ei polvenani, Suru syoemestae katoa, Mure mielipuolestani. En minae sinae ikaenae, En poloinen polvenani, Surutont' en suuta syoetae, Varutonta vartta suori, Kanna paeaetae kaihotonta, Ikaevaetoentae elaetae. 59. Huoliansa haasteleva. Kaeyn mae kymmenen kyleae, Samoan saan taloa, En loeyae sitae sisarta, En sitae emosen lasta, Jolle ma sanon sanani, Haastan mielihauteheni. Jos ma siskolle sanoisin, Niin sanois sisar savulle, Savu sen saisi patsahalle, Patsas pihtipuoliselle, Pihtipuolinen pihalle, Piha pellonkyntaejaelle, Kyntaejae koko kylaelle. Virkkaisinko veikolleni, Veikko kohta naisellensa, Veikon nainen naapurihin, Naapuri koko kylaelle. Tahi jos virkan vierahalle, Mainitsen kylaen Matille, Vieras sen viieksi panevi, Kylaen Matti kymmeneksi. Niin kellen sanon sanani, Haastan mielihauteheni, Ettei muut muretta saisi, Miero mieltae arvoaisi?-- Menen metsaehaen maeelle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtyisille, Pakajan pajun vesoille; Ne ei kerro kellenkaenae, Kuihkaele kullenkana. 60. Si sula syaen suruinen. Suot sulavi, maat valuvi, Ahovieret aukiavi, Kaikki kankahat sulavi, Laetaekoetki laempiaevi; Ei sula syaen suruinen, Ei valu vajainen rinta. Jaeae on jaenkkae syaemessaeni, Vatsassani vaskivuori; Ei sula sulallakana, Ei valu varillakana, Laehe ei laempimaellaekaenae, Kepene kesaellaekaenae, Pala ei paeivaepaistehella. Minkae paeivaenen yleni, Sen mun mieleni aleni; Minkae paeivae laempimaempi, Sen mun mieleni vilumpi; Minkae paeivae kaunihimpi, Minun mieleni pahempi. 61. Vaehae ilo emottomalle kaeestae. Kaeki kukkui kuusikossa, Kaeki kukkui, lintu lauloi, Kukkui muien kuultavaksi, Autuallisten iloksi, Ei minulle milloinkana, Ei kuku ajasta siitae, Kun kerran emoni kuoli, Kaatui kaunis kantajani. Elkoehoen emoton lapsi, Elkoehoen sinae ikaenae, Kauan kuunnelko kaekeae Paeivaen puolelta maekeae: Kun kaeki kukahtelevi, Niin syaen sykaehtelevi, Syaen syttyvi tulelle, Paeae palolle paukahtavi. Elkoehoen emoton lapsi, Elkoehoen sinae ikaenae, Kuunnelko kevaetkaekeae Pohjan puolelta maekeae Itku silmaehaen tulevi, Veet poskille valuvi, Heriaemmaet hernet-aarta, Paksummat pavunjyveae; Kyynaeraen ikae kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Kuultua kevaetkaekoesen. 62. Pimiae isoton pirtti. Oli mulla muoto muinen, Oli muoto muien rinnan, Kun mae notkuin nuorempana; Kasvoin heinaenkarvallisna. Hyvae oli lapsen laessae olla Hyvaen vanhemman varassa; Ikaevae isaettae olla, Outo aeitittae eleae, Vaiva suuri vanhemmatta: Pimiae isoton pirtti, Vaikka paeivae paistakohon, Sokia emoton soppi, Vaikka kuu kumottakohon. 63. Emintimaeisen saanut. Koira haukkui korven rannan, Penikkainen pellon rannan, Minae juoksin katsomahan, Toivoin tuotavan emoa. Ei emoa tuotukana, Tuotihin emintimaeistae, Tuon tuhannen tullukkoa, Pahan hengen pallukkoa; Vitsa vaeaennetty kaeessae, Kohotettu koivun latva, Lyoeae lasta armotonta, Kolkata kovaosaista. Niin en nyt sinae ikaenae, En taemaen elon sisaessae, En loeyae emon hyvyyttae, Enkae aeitin armautta, Vaikka etsisin tulella, Vailehteisin valkialla. Vieras on emon sialla, Vaimo vieras, kun Venakko, Ei sano emon sanoja, Kaey ei aeitin askelilla, Virkkoi vierahan sanoja, Kaeypi armon askelilla. 64. Pienuuesta orpo. Piennae heitti minun isoni, Piennae isoni, piennae emoni. Iso kuoli, aeiti kuoli, Kuoli muu sukuni suuri, Jaetti mulle jaeiset kengaet, Sukat uhkuiset unohti; Jaetti jaeisille jaelille, Talviselle tanterelle; Jaetti kun jaenoe pojansa Suolle soikerrehtamahan, Jaeaelle jaeaekellehtaemaehaen, Tielle tiiperrehtaemaehaen, Palolle papattamahan; Jaetti tuulen tuuvitella, Viluilman viihytellae, Koloilman kostutella. Vihmavesi minun virutti, Kyyt minulle ruoan kantoi, Maot maiolla piteli. 65. En tieae tekijaetaeni. Mikae lie minunki luonut, Kuka kurjasen kuvannut-- Liekoe luonut luoja suuri, Suennut sula Jumala? Jos lie luonut luoja suuri, Suennut sula Jumala, Tok' ei luonut luontapaeaenae, Suennut suentapaeaenae; Loi paeaenae luonnattomana, Suunnattomana sukesi. Enkae tieae tekijaetaeni, Enkae tarkoin saajoani; Liekoe telkkae tielle tehnyt, Sorsa suolle suorittanut, Tavi rannalle takonut, Koskelo kiven kolohon. Iso heitti heikkosena, Matalana maammo jaetti, Haeraen kynnen korkuisena, Pystyn peukalon pituisna; Heitti isoni iltikalle, Emo jaetti jaeaetikaelle, Joka tuulen tuntemahan, Arvoamahan ahavan. 66. Kaksi, jotka ei moiti. Vaivaisen heposen varsa Kaikkien ajeltavana, Onnettoman eukon lapsi Kaikkien saneltavana. Kaikki saatua sanovat, Sekae pantua panevat, Sanovat sananalaista, Osoavat onnetonta. Kaikki muut minua moitti, Vaan ne kaksi kappaletta, Minun piennae pistaemaeni, Sekae lassa laittamani Alimmainen aian vitsas, Perimmaeinen pellon seivaes; Ei niill' oo suuta sanoa, Eikae kieltae kerskaella. 67. Kun oisin kaekenae. Lauloa minae lupasin Naeille maille tultuani, Kukkua kaekesin kaelkoe Lehtomaille mentyaeni. Kukkuipa kaekeae kaksi Kahenpuolen kaivotietae; Kun oisin itse kaekenae, Itse kurja kukkujana, Kukkuisin jokaisen kuusen, Maejeltaeisin kaikki maennyt, Joka puuhuen puhuisin, Joka lehvaen leilettaeisin. Siinae kukkuisin enemmin, Kussa kaeyvaet huolelliset, Astuvat sananalaiset; Siinae kukkuisin vaehemmin, Kussa autuaat ajavi, Lykylliset lyyraettaevi; Siin' en virkkaisi mitaenae Kuningasten kulkiessa, Valtojen vaeltaessa. Mistae tunnen huolellisen, Arvoan sananalaisen? Tuosta tunnen huolellisen, Arvoan sananalaisen: Alahana vyoen pitaevi, Alempata henkiaevi. 68. Suru ja pelko. En minae sinae ikaenae, Kuuna kullan valkiana, Surutont' en suuta syoetae, Varutont' en vartta kanna. Surten istun, surten astun, Surten ruoalle rupean, Pelaeten perehen vaille. En minae sure sotia, Vainovuosia varaja, Pelkeae metsaen petoja; Suren suista kattiloa, Pelkeaen perehen kieltae, Varajan varia vettae Rinnoille ripistyvaeksi, Kaatuvaksi kasvoilleni. 69. Sanoissa kuluva. En kulu minae kutsuissa, Enkae vanhene vakoissa; Kulun kuivissa sanoissa, Vaesyn silmaevaeaenteloeissae. Sanat paeaelleni satavat, Puheet putoelevat; Kaikkien sanat sakovat, Jokahisen juonet kaeypi, Kun tuimat tulikipunat, Tahi rautaiset rakehet, Paeaelle lapsen armottoman, Emottoman ensimmaeissae. Niin on suuta suukkimassa, Leukoa leputtamassa, Kun on suuret suolakopsat, Lemmon palkehet parahat; Ei oo ken sanan sanoisi, Sanan puolenkaan puhuisi, Puoleltani puhtahalta, Viereltae viattomalta. 70. Sepaen tehtaeviae. Oisko seppaenae setaeni, Tahi taattoni takoja, Veljeni valaja vasken; Tiettaeisin suruista suitset, Paeitset paeivistae pahoista, Riimut mieron riiteloeistae, Laenget mieron laeykynnoeistae, Satulan kylaen sanoista, Ohjakset oman sukuni, Reet on miesten reuhunnoista, Korjat naisten kuohunnoista, Huolista hyvaen heposen, Murehista mustan ruunan; Jolla armoton ajaisin, Sekae kurja kierraehtaeisin, Muille maille vierahille, Vierisin Venaeehelle; Saisinko sanoilta rauhan, Levon leuoilta pahoilta. Jos min virkkaisi Venakko, Venaelaeinen viekottaisi, Saisi ummikko sanoa, Outo kieli kelpotella. 71. Suku surmaksi rupesi. Ei itke iso minua, Ei emo pane pahaksi, Ei kastu sisaren kasvot, Veikon silmae ei vettae vieri, Vaikka joutuisin jokehen, Elikkae vierisin vetehen, Kaatuisin kalamerehen, Sisareksi siikasille, Veikoksi veen kaloille. Koti toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maani myoeneheksi, Kartano kaonneheksi. Sukuhuni survelime, Heimohoni heittelime, Suku surmaksi rupesi, Heimo hengen kiertaejaeksi, Kulkkuni kuristajaksi, Aeaeneni aeristaejaeksi. Suku ei suvulle tunnu, Heimokunta hempiaelle; Suku on muuttunut sueksi, Heimo hengen ottajaksi. 72. Ei kestae lihainen silta. Mikae lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhaennyt, Taelle inhalle iaelle, Katovalle kannikalle; Ei luonut sanasepaeksi, Pannut virsiportahaksi. Parempi minun olisi, Parempi olettelisi, Olla virsiportahana, Kun on sotkuportahana, Suolla sotkuportahana, Siltana likasioilla. Soisi mun sukuni suuri, Heimokuntani helevae, Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille, Paikoiksi pahoille maille, Kannonpaeiksi kaivotielle; Soisi suohon sortuvani, Kalliolle kaatuvani, Likoihin litistyvaeni, Alle juurten juuttuvani. Vaan elloes hyvae sukuni, Kuulu heimokuntaseni, Suoko suolle portahiksi, Silloiksi likasioille! Ei kestae lihainen silta, Poelkky luinen luikahtavi; Ei se kestae koeyhaen kaeyae, Rajakengaen rapsutella. 73. Soisit suohon sortuvani. Kun ma kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sata suunsa salpoaisi, Tuhat suunsa tukkoaisi. Sata suu sanoo minua, Tuhat kieltae kerskoavi; Sata suut' oman sukuni, Ja tuhat kylaeistae kieltae. Soisit mun kylaeiset naiset, Soisit naiset naapurini, Kovemmin kotivaekini-- Soisit suohon sortuvani, Maahan vaajaksi vaiovan. Vaan ei suonut suuri luoja, Vaatinut vaka Jumala, Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille. Enkae sinnes suohon sorru, Kunnes kannan kahta kaettae Viittae sormea viritaen, Kynttae kymmentae ylennaen. On puita pitempiaeki Soille sotkuportahiksi, Maahan vaajaksi vajoa; Viel' on suolla suuri honka, Rannalla raju petaejae, Jaloin paeaellae kaeytaevaeksi, Helmoin hempsuteltavaksi. 74. Vilu viimenki tulevi. Vilu viimenki tulevi, Vilu mulle vienoselle, Vilu vienopaeivaeiselle, Vihattuna viertessaeni, Seinaevieret seistessaeni, Ollessa oven takana. Menisin minae tupahan, En tohi tupahan mennae; Tuvassa toruttanehe, Alla parren pantanehe; Ovensuuss' on ouot silmaet, Kaiat silmaet karsinassa, Kierot keskilattialla, Peraessae perivihaiset. Mikae neuoksi minulle, Mikae neuon antajaksi? Isoseni, ainoseni, Taos mulle rautakengaet, Rautakengaet, puiset paulat! Joilla seison seinaevieret, Asun ikkunan alukset, Kunnes viihtyisi vihaiset, Asettuisi ankaraiset, Vaipuisi humalahurjat, Viinarallit raukiaisi. 75. Ohoh kullaista kotia! Laemmin paita liinainenki Oman aeitin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan tekemae. Laemmin on emosen sauna Ilman loeylyn lyoemaettaeki; Kylmaepae kylaeinen sauna, Vaikka loeyly lyoetaekoehoen. Koria kotoinen leipae, Jos on taeynnae taehkaepaeitae; Vihavainen vieras leipae, Vaikka voilla voituohon. Villainen emosen vitsa, Ruokoinen isosen ruoska, Joskon viikon virpokohon, Rupeaman ruoskikohon; Vitsa vierahan verinen, Kylaelaeinen kynnaeppaeinen, Josko kerran iskekoehoen, Tahi puolen koskekohon. Ohoh kullaista kotia, Armasta ison eloa! Jos oli leipeae vaehempi, Niin oli unta viljemmaeltae; Ei toruttu torkunnasta, Makoomasta ei manattu. 76. Ei kuinkaan hyvae. Pah' on orjana eleae, Kaeyae toisen kaeskylaeissae; Teen mae tyoetae tyoen ajalla, Vaeaennaen hartion vaeellae, Taeytaen kaeskyt, kannan vaeskyt, Kaersin kaesnaeiset lapiot, Ei oo hyvae siitaekaenae, Tuostakana tuon parempi, Torutahan torkunnasta, Manataan makoamasta. 77. Taessae saapi lempo lemmen. Pah' on mieleni paloisen Ilmanki pahottamatta, Aina aatkeloittamatta; Siit' on semminki pahempi, Siitae aina aatkelampi, Kun vielae pahotetahan, Aina aatkeloitetahan. Sanotaan minun poloisen Kivet suuret istuvani, Maat suuret makoavani; Itse istuvat sanojat, Makoavat mainitsijat; Itse istuvat kivensae, Joka maan makaelevat. Enkae tieae mie poloinen, Miten olla, kuin eleae; Miten olla mielevaenae, Kuten kuuluna asua. Aina muiss' inehmisissae Saapi lemmen liikkumalla, Kunnian kaevelemaellae; Taessae saapi lempo lemmen, Piru kunnian pitaevi, Lemmon loeyhkykartanoilla, Pirun pitkillae pihoilla. Saisi en kurja kunniata, Raukka lempiae tapaisi, Vaikka vuoret vierettaeisin, Kalliot kaha jakaisin. 78. Kahenlainen toivotus. Anna Kiesus antajalle, Tunge tuhlarin kaetehen; Vie Juutas vinkujalta, Paha henki parkujalta. Anna aina antajalle, Tunge tuhlarin kaetehen: Torvin tuovos taivahasta, Pillin pilvistae puota, Ava maat alaisin puolin, Puhko pellon penkeristae. Almun saan ma antajalta, Tuhlarilta toisen almun, Vinkujalt' ei vettaekaenae, Parkujalta ei paloa. 79. Hyvaen saeaen toivotus. Anna onni ohravuotta, Jumala jyvaekeseae, Saisin kekriksi olutta, Tahi juda joulukseni; Orjatki olutta saisi, Palkollisetki panoista, Kasakatki kaljavettae, Vierrettae kivenvetaejaet. Anna luoja luokosaeaetae, Herra heinaen kuivautta, Armahalla luok'ajalla, Heliaellae hein'ajalla. Viepae pilvi Pietulahan, Siellae vettae tarvitahan: Suot tulessa, maat tulessa, Kaikki kankahat tulessa, Kaikki kaivot kuivanehet, Laehtehet laekaehtynehet; Siell' on lapset ristimaettae, Kansa kaikki kastamatta, Pojanpoika puolitehty, Ei oo vielae vettae naehty. Siellae paiatki palavi, Turkit uuet turmeltuvi, Ukot uunilla palavat, Akat saunan lautasilla, Pojat porstuan ovilla, Piiat kaikki kartanolla, Lapset pitkin lattiata, Rengit raeystaehaen nenillae. 80. Tuuterin laatu. Tuhm' on laatu Tuuterissa, Kun neiet kosissa kaeyvaet, Akat juohessa ajavat; Tuuteriss' on miehet tuhmat, Miehet tuhmat, naiset laiskat, Tyttaeret vaelikaevijaet, Pojat puolenmielelliset, Ukot untelot, sokiat. Ei ukot ulos osaja Ilman naisen saattamatta, Tyttaeren taluttamatta. Usta etsivaet peraestae, Penkin alta ikkunoa; Ei usta peraestae loeyae, Penkin alta ikkunoa. 81. Haetaekoe tyttoejen? Mipae meiaenki tytaerten, Mikae muien neitosien?-- Ei tytaertae tuumatonta, Neittae neuon saamatonta. Neuon neitonen pitaevi, Tuuman tyttoe keksinevi, Alta aittahan menevi, Paeaeltae purnon puhkoavi, Katon kautta pois tulevi, Laen kautta laitteleksen; Sukasta saekin tekevi, Kalsustansa kantoneuon. 82. Kummaistako kuuleminen. Kukkuipa kaekeae kaksi Kahenpuolen korpinotkon; Satuin noita kuulemahan-- Hyv' oli kuulla kummaistaki. Lauloi kaksi laulajata Kahenpuolen poeytaelaian; Satuin noita kuulemahan-- Hyv' oli kuulla kummaeistaki. Riiteli kaelyistae kaksi Kahenpuolen kaalimaljan; Kummaistako kuuleminen?-- Lemmon kuultavat molemmat. 83. Mistae tunnen tuhman. Mistae tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typeraen?-- Tuosta tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typeraen: Viikon istui vyoe sylissae, Kauan housut kainalossa, Viikon virsua tekevi, Kauan tuohta katselevi. Mistae tunnen tuhman naisen, Tahi tyttaeren typeraen?-- Tuosta tunnen tuhman naisen, Tahi tyttaeren typeraen Tulen tuhkahan puhuvi, Lietehen lehettelevi, Nousevi tuvalle tupsu, Paha katsku kartanolle. 84. Muutamia tuntomerkkejae. Tuttu on tuomi muista puista, Anoppi kylaen akoista, Vaevy muista vierahista, Nato tyttoe neitosista.-- Kukistansa tuomi tuttu, Astunnastansa anoppi, Vaevy vehnaepiirasista, Nato tyhjaen nauramasta. Viel' on tuttu huolellinen, Arvattu halunalanen; Tuost' on tuttu huolellinen, Arvattu halunalainen: Huokaellen huoles kaeypi, Laulellen halunalainen, Uni ei tule usein Huolellisen huonehesen, Haastata ei huolellista, Haukoeta halunalaista. 85. Kyntelin kysymykset. Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: "Joko on ruohtimet ruhottu, Joko tappurat tapettu?"-- Vastavi viriae vaimo, Sanovi hyvae emaentae: "Jo mie ruhoin ruohtimeni, Sekae tapoin tappurani." Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: "Joko on kankaita kuottu, Alotettu aivinoita?"-- Vastavi viriae vaimo, Sanovi hyvae emaentae: "Jo on kankahat kuteella, Sekae aivinat alulla." Varis lenti vaahtokuulla, Kevaetkuulla keikutteli, Vyyhille viriaen vaimon, Pankolle aniparahan, Kuontalolle kunnottoman, Emaerontin roivahille. 86. Toisin ennen, toisin eilen. Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa taetae nykyae; Toisin ennen toimi kaeski, Toisin ennen tyoe opetti. Toimi kaeski tonkimahan, Maa vaekevae vaeaentaemaehaen, Ei kun nyt taetae nykyae, Elon entisen lopulla. Eip' on maaten maa pietty, Istuen isosen pelto; Ei suannut suuri pelto, Maa ei sallinut savinen, Miestae verkaista vaolla, Koriata kuokan paeaessae, Piian pitkiae hameita, Sukan vartta valkiata. Nyt taemae nykyinen kansa, Sekae kansa kasvavainen, Maaten maitansa pitaevaet, Penkin paeaessae peltojansa; Syoevaet maansa makkaroina, Itroina isonsa pellon. 87. Juomarin toimi. Moni matkassa tulevi, Tapahtuvi taipalella, Joutavalle juomarille, Hurjalle humalapaeaelle: Kinnas kirpovi kuhunki, Saapukka johonki saapi. Isaentae olutta juopi, Mies se viinoa vetaevi; Heponen helyjae syoepi, Varsa varpoja purevi, Pere piinoa pitaevi, Lapset naelkeae naekevi.-- Noin sanovi lapsi jukka: Iso illalla tulevi, Tuopi tuoresta kaloa, Vetaevi verestae lientae; Iso aamuksi ajavi, Keskiyoeksi kerkiaevi, Tuopi tuoresta pajua, Antoi vitsoa verestae. 88. Emon neuo pojalle. Emo neuo poikoansa, Vanhin vaivansa naekoeae, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmoin luomiansa. Noin kuulin emon sanovan, Vaimon vanhan lausuvaksi: "Poikueni nuorempani, Lapseni vakavampani! Jos tahot talohon naia, Tuoa minneae minulle, Elloes pyytaekoe pyhaenae, Tieltae kirkko kihlaelko; Silloin porsaski punainen, Ja sikai silkkipaeaessae. Jalkavaimotki pahimmat Kirkkotiellae kiirehiksen, Sinisukkahan siroksen, Punapaulahan paneksen, Paeae on silkkihin siottu, Hiukset pantu palmikolle." "Arkena parempi aika; Silloin naios poikueni! Ota olkihuonehesta, Riusanvarresta valitse, Kivenpuusta kihlaellos; Joll' on nurin nuttu paeaellae, Takki valmis tahtomatta; Jonk' on huntu huutehessa, Perae petkelen tomussa, Varsi jauhon valkiassa." 89. Tavattava tyttoe. Emo neuoi poikoansa, Vaimo lastansa varotti: "Elloes vainen, poikaseni, Juosko juhlina kosissa! Tyttoeae ei piae tavata Kiviseltae kirkkotieltae, Siellae veltotki verassa, Laiskat lainavaattehessa, Pahallaki paita paeaellae, Tuhmimmalla paeae tukossa. Tyttoeae pitaeae tavata Riihestae rimuamasta, Heinaestae haemyaemaestae; Jok' on riski riihenpuija, Hempulainen heinaenlyoejae. Tyttoeae pitaeae tavata Kivenpuusta kiikkumasta, Kaesivarsin vaapumasta, Navetasta nainen saaha, Riihestae rivahka piika, Taitava talon miniae, Koria kotoinen vaimo; Jok' on joutusa jalalta, Sormilta hyvin soria, Askareihin aina valmis, Valpas aamulla varahin." 90. Waeinaemoeisen sanoja. Laeksi veljekset vesille, Emon lapset lainehille; Kielti vanha Waeinaemoeinen, Epaesi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Vesillae viheltaemaestae, Lainehilla laulamasta, Venehessae vieremaestae, Purressa parahtamasta. Oli veljekset vesillae, Emon lapset lainehilla; Kielti vanha Waeinaemoeinen, Epaesi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Suolimasta siian suolta, Hauin vuolta vuolimasta, Syoemaestae kalankutuja. Noin se virkkoi Waeinaemoeinen, Ennensyntynyt pakasi, Nuoremmalle veiollensa: "Ei sinun pitaeisi syoeae, Ei sinun, ei muienkana, Siian suolta, hauin vuolta, Ahvenen alaista puolta, Kuujasen kutumaetiae." Tuli veljekset vesiltae, Emon lapset lainehilta; Kielti vanha Waeinaemoeinen, Epaesi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Yksin oeillae kulkemasta, Humalassa huutamasta, Maantiellae makoamasta, Syaenyoellae soutamasta. Vaan ei kiellyt Waeinaemoeinen, Evaennyt suvannon sulho, Hukkuvata huutamasta, Kuollutta makoamasta. Kielti vanha Waeinaemoeinen, Epaesi suvannon sulho, Atroa poron peraestae, Lapin maasta taikinoa; Kielti uimasta uhalla, Veikan vettae soutamasta. Kielti vanha Waeinaemoeinen, Epaesi suvannon sulho, Kukkaroa paikattua Vyoeltae miehen naimattoman; Kielti tyoetoentae taloa, Toukoa tekemaetoentae. Kielti vanha Waeinaemoeinen, Epaesi suvannon sulho, Kielti maata miehetoentae, Kirvehetoentae kyleae, Eloa emaennaetoentae, Koiratonta kartanoa. Vielae kielti Waeinaemoeinen, Epaesi suvannon sulho, Kullalle kumartamasta, Hopialle horjumasta, Vanhan nuorta tahtomasta, Kaunista kaekeaemaestae. Sanoi vanha Wainamoeinen, Nuoremmalle veiollensa: Kaunis on kattila tulella, Vaikka vettae kiehukohon; Hyvae mieli miehen paeaessae, Vaikka ilman istukohon-- Vaeki ei vaeaennae hartioita, Saere ei mieli miehen paeaetae. Sanoi vanha Waeinaemoeinen, Nuoremmalle veiollensa: Hoia hongaista venettae, Hoia hongan vestaejaetae; Pah' on orja palkatonna, Paha paljon palkan kanssa-- Osallahan mies elaevi, Koira toisen kohtalolla. Sanoi vanha Waeinaemoeinen, Nuoremmalle veiollensa: Suo vilja vihattavalle, Rahat raukoteltavalle!-- Hullu saapoa vihaavi, Siitae saapi saamatonki, Viha viepi viljan maasta, Kateus kalan veestae. Sanoi vanha Waeinaemoeinen Nuoremmalle veiollensa: Aina auttavi Jumala, Ajan kunki katkasevi; Viipyen eraet paremmat, Kauan ollen kaunihimmat-- Harvoin syoetti harva verkko, Silloin suurilla kaloilla. Sanoi vanha Waeinaemoeinen Nuoremmalle veiollensa: Jumalass' on juoksun maeaerae, Ei miehen ripeyessae; Juokseva johonki saapi, Kaeypae kauas kerkiaevi-- Usein kaeypi kaeypae haerkae, Kun jo hengaestyi hevonen. Sanoi vanha Waeinaemoeinen Nuoremmalle veiollensa: Sitae kuusta kuuleminen, Jonka juuressa asunto; Kiitae muille muita maita, Itselle omia maita-- Omat maat makuisimmat, Omat metsaet mieluisimmat. Sanoi vanha Waeinaemoeinen Nuoremmalle veiollensa: Vaeli on vaeaetyllae vitsalla, Vaeli vaeaentaemaettoemaellae; Mies tulevi neuotusta, Koira neuomattomasta-- Tieto ei miestae tieltae tyoennae, Neuo syrjaehaen syseae. Sanoi vanha Waeinaemoeinen Nuoremmalle veiollensa: Soisin Suomeni hyvaeksi, Karjalan kaunihiksi; Hyvin aina elettaevaeksi, Kunnialla kuoltavaksi-- Laiskat Lappihin menevaen, Muut veltot Wiron vesille. 91. Lintuin keraejaet. Koeyhae mies ketoa kynti, Sekae kynti, jotta kylvi, Kylvi kymmenen jyveae, Kynti kymmenen vakoa. Sihen lintuja sikesi, Kasvoi paljo peiposia; Hakahti harakat siinae, Sekae naerhit naeppaesivaet, Kaevi sirkut sissimaessae, Varpuset varastamassa. Pajulintu palkulainen Aekaettihin, keksittihin, Vievaen viimeistae jyveae, Reunimmaeistae reutoavan. Nuorittihin, kaeaerittihin, Pieksettihin, pyntaettihin, Lyoetihin, lytistettihin, Jaloin paeaellae pyoerittihin; Vesi silmaestae sirusi, Veri vaivaisen nokasta Keraejihin kaeytettihin, Laitettiin lain etehen. Kurki lintujen kuningas Itse istui tuomariksi, Laklat lautamiehiksi, Valamiehiksi varikset. Kurki huuti kulkustansa, Kajahutti kaulastansa "Ootko ottanut jyviae Koeyhaen miehen kynnoekseltae?" Pajulintu palkulainen Sihen vastaten sanovi: "Soein minae jyveae kaksi, Kovin aeiae, kun on kolme." Kurki kulkkunsa kurotti Yli poeyaen lausumahan: "Kosk' oot ottanut jyviae, Kaeynyt kurja sissimaessae, Koeyhaen miehen kynnoeksellae, Kynnoeksellae, kylvoeksellae; Niin ei saa saeaeliae varasta-- Tahi korvat karsitahan, Tahi kaula katkotahan, Paeae poikki jaeritetaehaen." Paeaeskylaeinen pieni lintu Se lausui laen rajasta: "Varastat sinaeki kurki, Otat otria oloksi, Rukeita mielen maeaerin, Kannat kauranki jyviae." Kurki laski suuren kulkun, Parkasi pahan saevelen, Paeaeskyselle pienimmaelle: "Oonko mie varastanunna Koeyhaen miehen kylvoeksestae?-- Taian mie ilmanki eleae Koeyhaen miehen kylvoeksettae; Lennaen synkkaehaen salohon, Siellae riivin rikkahia, Katkon kaurahalmehia, Tahi syoen marjoja metsaestae, Kaivan suolta karpaloita." Lausui paeaesky pieni lintu: "Vaan minaepaes en varasta; Olen ihmisten ilona, Riemu kaiken ristikansan, Saattelen suven sanoman, Laitan paeivaen laempimaemmaen." 92. Revon valitus. Repo juosta reyaetteli, Pitkin vuorta voivotteli; "Riu, rau, repo rukka! Miss' olit taemaen kesyen?"-- "Jumalalla paimenessa, Karjalaisna kaikkivallan." "Saitko paljo palkastasi Jumalassa oltuasi?"-- "Kuusi poikoa poloinen, Sikioeitae seitsemisen." "Miss' on poikasi poloisen, Kussa tyrmaen tyttaeresi?"-- "Tuoll' on poikani poloisen, Tuolla tyrmaen tyttaereni: Kaikk' on kettuna Kemissae, Tukulmissa turkkiloina, Pispan pitkinae hioina, Papin paian kauluksina, Herrojen hetalehina, Valtamiesten vaattehina. Taianpa itseki tulla, Itse onneton osata, Saaha saksalle rahoiksi, Kauppamiehelle kaluksi, Tuomarin turkin hioiksi, Nimismiehen niskomiksi. On sitae minullai mieltae, Mutt' on surma sukkelampi: Milloin viskovi vipuhun, Saattavi satimen alle, Milloin rauat rapsahtavi, Pahat sangat paiskahtavi; Kaeypi viisaski vipuhun, Hullu huhtovi sivutse." 93. Pohjolan poika. Poika syntyi Pohjolassa, Lapsi Ilmalan lahella; Tullut ei miestae tuhmempata, Untelompata urosta. Soei syet, someret appoi, Hiilet kuivat kuippaeli. Yoet oli kiven vaelissae, Paeivaet piili paaen alla, Kesaet kentaellae makasi, Talvet taljavuotehella; Mennyt ei metsaehaen ikaenae, Ei kalahan kulloinkana, Saivat jouset jouten olla, Verkot viemaettae vesille. 94. Ensimmaeinen rautio. Itse seppo Ilmarinen Kauan kalkutti pajassa, Saanut ei kuokkoa kokohon, Kirvestaensae kiehumahan; Paaet kasvoi kantapaeihin, Syli syttae hartioille. Ajatteli aamusilla, Paeivaet paeaessaensae piteli: "Miks' ei minulla rauta kiehu, Alla ahjoni valahu; Taon talven rautoani, Keitaen kirvestae kesosen." Paeaetyvi paha pajahan, Kysyi kehno kynnykseltae: "Monesko, mokoma seppae, Kirves sulla kiehumassa?"-- "Vast' on viisi valmihina, Kovin aeiae, kun lie kuusi, Yhen aamusen ajalla, Yhellae rupeamalla." Tuon paha sanoiksi virkki: "Ei sepaellae sillaekaenae Saane viittae valmihiksi, Yhellae rupeamalla, Joka rauan keittelevi, Hietakopran heittelevi." Siitae seppo Ilmarinen Itse ottavi opiksi-- Heitti hietoa tulehen, Kirvehensae keittehille; Jopa kohta kirves kiehui, Rauta ahjossa rakentui. Se haenen sepaeksi saattoi, Takojaksi tehae taisi; Ei oppi ojahan kaaha, Neuo syrjaehaen syseae. 95. Pahalaisen matka. Seppae seisovi pajassa, Sepaen poika porstuassa; Luuli lempo lehmaeksehen, Piru pitkaehaennaeksehen. Lyykistihen lypsaemaehaen, Heittihen heruttamahan; Tuo lypsi tulisen maion, Valahutti valkiaisen, Puotti tulipunaisen, Saekehisen saeilaehytti; Sai paha pajasta kyyin, Lempo muunne lennaettimen. Noin tiesin pahan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Mie olen kaeynynnae katala, Etsinnae taenaei yoenae, Samonnunna Suomet, Saaret, Kaeynyt kaiken Karjalanki, En ole mitaenae saanut, Enkae einettae tavannut. Haemehessae haerkae ammoi, Oulussa oluet juoksi, Kanat Naarvassa kakahti, Repo raeaekyi Raeaevelissae, Wiipurissa siat vinkui, Kukko Riiassa riahti." Noin tiesin pahan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Jo olen jotaki naehnyt Taemaen ilman kannen alla; Kolme vuorta korkiata, Koiravuoren korkeimman; Kolme synkkeae saloa, Naein Synervaen synkeimmaen; Kolme jaerveae jaloa, Kallaveen kauheimman, Puruveen puhtaimman, Kolkon puolipohkehesen; Kolme koskea kovoa, Haemehess' oli Haellaepyoerae, Kaatrokoski Kainuhussa, Ei ole Wuoksen voittanutta, Ylikaeynyttae Imatran." 96. Herran hevosen kuolo. Kuoli herralta hevonen, Paras ruuna pappilasta; Tuli korpille kohina, Ilo ilman lintusille. Hatsahti harakat siinae, Sekae naerhit naerkaesivaet, Tuohon koirat kohti juoksi, Sapakat hyvin samosi, Susi juoksi suota myoeten, Karhu kangasta kapusi, Kontio kovia maita, Ahmo aivan kelvotonta. 97. Mieli melkiaessae. Olipa minulla mieltae, Oli ennen aikoinani; Oli mieltae muillen asti, Sekae tointa toisellenki, Paljo pantua vaekeae, Ajatusta annettua. Jo nyt on mieli melkiaessae, Kaikki toimi toisialla, Ajatus ahavan tiellae, Vaeki vaeljaessae tilassa. Mieli on toisen miehen paeaessae, Toimi toisessa talossa, Vaeki toisen hartioissa, Toisen aivossa ajatus. Mieltaeni meri ajavi, Vesi vaeaentaevi vaekeae, Tuulet tointa tuuvittavi, Ajatustani ahava. 98. Kolme kokematonta. Kaikki oon katala naehnyt, Kokenut kovaosainen, On kolme kokematonta: Uuestahan syntymaettae, Syoemaettae anopin leipae, Apen sillat astumatta. Enk' oo korppia kokenut, Syoenyt lientae mustan linnun, Maitoa mahon jaeniksen. 99. Kolme pyytaeae. Anterus ylinen yrkae, Ylimmaeisen miehen poika, Teki tielle tetren pyyoen, Rannalle revonritasen, Kylaen alle neien pyyoen. Kaevi tieltae tetrenpoika, Rannalta reponen puuttui, Kylaen alta neito nuori. Anterus ylinen yrkae, Ylimmaeisen miehen poika, Tetrestae piti pitoset, Revon kauppoi kaupunkihin; Minne neitonsa menetti?-- Sen menetti vierehensae. 100. Kurki ja varis. Kurki kuusesta huhuvi, Ketraekulkku keiahutti: "Tapa tauti tyttoelapset!-- Maalta marjat poimitahan, Karpalot karistetahan." Varis vaakkui vainiolta: "Elae tapa tauti tyttaeriae!-- Haeviaeisi haeaeveroni. Haeitae saahaan tytoeistae, Piioista piot parahat,-- Haerkae lyoeaehaen lihoiksi, Iso lehmae isketaehaen, Haerkae haeiksi, toinen kuiksi, Maholehmae makkaroiksi, Lammas liioiksi lihoiksi; Mulle suolet puistetahan, Haparaiset annetahan, Alla aian lapsineni, Pellolla perehineni." 101. Hyvae laiskalla lapsi. Hyvae lapsi laiskan vaimon, Kaesikukka kunnottaman; Kun tulevi tyoelle laehtoe, Istuksen imettaemaehaen, Lehystaeksen lapsen paeaelle, Saavat unta uunin korvat, Saunan lauat lappiata, Penkki paksua pereae. 102. Elae naura toisen naista. Elae naura toisen naista, Moiti toisen morsianta! Vielae saat itseki naisen, Sekae moisen morsiamen, Saat sa naisen naurettavan, Morsiamen moitittavan. 103. Aikansa kullaki. Soutelemma, joutelemma, Melkein melaelemma, Naeillae vaeljillae vesillae, Lakehilla lainehilla. Tuli aika, airo taittui, Tuli toinen, mies menevi, Mies meni, mela putosi, Vene haapainen hajosi. Tuo nyt Altti airojasi, Venettaesi veen isaentae, Anna mulle airo toinen, Tuo mulle mela parempi, Jotta jonneki osaisin, Selaet suuret souteleisin. 104. Veneelle tuulta. Puhu tuuli purteheni, Ahava alukseheni, Anna airoille apua, Huoparille huovitusta! Aivan on airot pikkaraiset, Soutajat vaehaevaekiset, Pienoiset peraenpitaejaet, Lapset laivan hallitsijat. Tuuvittele tuuli purtta, Soutele vesi venettae; Anna juosta puisen purren, Mennae maentyisen venehen, Juosta purren puittomia, Kiiteae kivittoemiae! 105. Maata pannessa [12]. Panen nyt maata maan luvalla, Maan luvalla, puun luvalla, Kaiken kartanon luvalla; Kiesus kilpi, Maaria miekka, Varani vakaa Jumala. Santta salvan laskijaksi, Luoja lukon sulkijaksi, Jumala nukuttajaksi, Maaria makuuttajaksi, Herran heraettaejaeksi, Kiesus yloes nostajaksi, Jumalata kiittaemaehaen, Maariaista mainimahan, Kiesusta ylistaemaehaen. 106. Lelkkuuta lopettaissa [13]. Laehe nyt ainoa avuksi, Kiesus kulta kumppaliksi! Suin kokohon, paein kekohon! Muut on koossa, muut keossa, Sie oot raukka rauhallasi, Kurja kuukumaisillasi, Katalainen kannoillasi. 107. Syoettaevi meri sikansa. "Voi meitae merisikoja, Hyvaen Paeivaen hylkehiae, Naeillae Paeivilaen pihoilla, Hyvaen jaerven rannikoilla!" "Mi meiaen merisikojen, Hyvaen Paeivaen hylkehien, Naeillae Paeivilaen pihoilla, Hyvaen jaerven rannikoilla?-- Syoettaevi meri sikansa, Hyvae jaervi hylkehensae. Meripae naekyvi meille, Meri meiaen ikkunoihin, Meri ennenki elaetti, Meri syoetti, meri juotti, Meri saatti saappahisin, Pojat kenkaehaen kovahan; Pienet piiat pintelihin." 108. Vangittu pannu. Ulkoa runoja kuulin, Puhki tuohten tuomioita, Halki lauan lausehia, Laepi sammalen sanoja, Viinasta valitusvirren, Runon ruoan kuolemasta; Kun on viina kuoletettu, Kaotettu kaunis ruoka, Jok' oli joukoissa ilona, Ravintona rahvahassa, Ilon alku iltasilla, Elon alku aamusilla; Hyvae herrojen hovissa, Paras herkku pappiloissa, Kaunis kaikissa sioissa, Talonpoikien tuvissa; Lohutti suruiset syaemet, Ilahutti itkevaeiset; Saatti miehet mielipaeaehaen, Ihmiset elo kaetehen, Kullat kulmille kohotti, Nosti helmoille hopiat. Voi sinua pannu parka! Mitae tieaet tehnehesi-- Teitkoe murhan, vai varastit? Kun oot vangittu kovasti, Lyoety rautoihin lujasti; Kun on huulet rikki lyoety, Kaikki hattusi halastu, Oot kun oksalla orava, Kaepy suussa kaeaentelevae. Meiaen kuulusa kuningas, Majasteetti maan isaentae! Paeaestae piiput piinan alta, Pannut kaikki kahleista; Pane pannut valloillensa, Entiselle ennollensa, Sangoistansa rippumahan, Pisaria tippumahan, Ettae me poloiset poiat Saisimma savurajasta, Pikarin pivohon panna, Suuruspullin suun etehen, Ystaevaet vihollisista, Hyvaet veljet vierahista. 109. Tynnyrin puhe. Mitae putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi?-- Sitae putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi: "Kyllae muistan murhevuoet, Arvoan ajat pahemmat; Isae survi suokanervat, Veikko vehkoja keraesi, Aeiti hiehoa herutti, Sisko vuohta vollotteli; Hiljan joutui juomakansa, Kulettihin kuulut miehet." 110. Oluen synty. Tieaen mae oluen synnyn, Humalast' oluen synty. Humala, Remusen poika, Piennae maahan pistettihin, Kyinae maahan kynnettihin, Viholaisna viskottihin, Osman pellon penkerehen, Vierehen Kalevan kaivon. Siitae taisi taimi nosta, Yletae vihanta virpi, Osman pellon penkerellae, Vierellae Kalevan kaivon; Nousi puuhun pienoisehen, Kohti latvoa kohosi. Niin huhui humala puusta, Ohra pellon penkereltae, Vesi kaivosta Kalevan: "Milloin yhtehen yhymmae, Konsa toinen toisihimme: Joulunako, kekrinaekoe, Vaiko vasta paeaesiaeisnae, Vaiko jo taenaeki paeaenae?-- Jospa jo taenaeki paeaenae." Tuosta kohta koolle saivat, Ja tulivat toisihinsa; Vaestaeraekki vettae kantoi Kerkeaen kesaeisen paeivaen, Punalintu puita pilkkoi, Tianen pani olutta. Hyvin se tianen tiesi, Osasi oluen panna, Vaan ei tiennynnae nimetae. Kissa virkkoi kiukoalta, Kasi lausui lauan paeaestae: "Olut on oikia nimensae, Hyvae juoma hurskahille, Paha paljo juonehille; Hurskahat ilottelevi, Hullut tappeloittelevi." Tianenpa pieni lintu, Varpunen vaehaevarainen, Kutsui paljo vierahia Oluille juotaville; Hyvae oli juoma hurskahille, Paha paljo juonehille: Pani se hullut huiskamahan, Mielipuolet meiskamahan. Tianenpa pieni lintu, Varpunen vaehaevarainen, Ei voinut kotona olla, Piti metsaehaen paeta. 111. Tehkaeme iloinen ilta. Jo on mennyt mennyt vuosi, Menkoehoen taemaeki vuosi Muien vuosien mukahan, Muien paeivien peraestae! Laulelkame, soitelkame, Tehkaeme iloinen ilta!-- Ei taessae surulla syoeae, Ei eletae huolen kanssa, Taessae syoeaehaen surutta, Eletaehaen huoletonna; Taess' on soitot seinimillae, Kanteleet kamanan paeaellae, Harput, huilut kammarissa, Ilopillit ikkunoilla, Porokellot portin paeaellae, Raemppaekellot raeystaehillae; Tanner taeynnae tanssijoita, Keskipiha keikkujoita; Kellarit teloja taeynnae, Telat taeynnae puolikoita, Puolikot olutta taeynnae; Leipeae sata sylyistae, Voita viisi leiviskaeistae, Seitsemaen sianlihoa. 112. Hyvae isaentae. Sanelen salituvista, Saajasta salitupien, Laulan lautsan laskijasta, Isaennaestaeni ilotsen; Jok' on saanut suosta suojan, Koin korvesta kokenut, Hirret hirmulta maeeltae, Ruotehet romeikolta, Malat marjokankahilta, Sammalet sulilta soilta. Usein hyvaen isaennaen, Sen tarkan talon isaennaen, Jaeaenyt on kinnasta kivelle, Hattua havun selaelle, Saahessa taetae salia, Kammaria kalkuttaissa. Usein hyvae isaentae, Se tarkka talon isaentae, Nossut on nuotiotulelta, Havannut havusialta; Havu paeaen on harjaellut, Varpa vartalon sukinut, Hirsiae hakattaessa, Kartanoa tehtaeessae. Usein hyvae isaentae, Se hyvae talon isaentae, Saapi vierasta salihin, Tuttuja tupansa taeyen, Lautsan taeyen laulajoita, Ikkunan ilotsijoita, Joka sopen soittajoita, Karsinan karehtijoita, Seinaevieret seisojia, Aitovieret astujia, Tanhuaiset tanssijoita, Pihat pitkin kulkijoita, Maat ristin matelijoita. 113. Hyvae emaentae. Usein hyvae emaentae, Se tarkka talon emaentae, Kuulevi kukotta nosta, Kananlapsetta karata, Vihkimaehaen viljoansa, Katsomahan karjoansa; Onko oikein Omena, Lykyllaehaen Lyttimaeinen. Usein hyvae emaentae, Se tarkka talon emaentae, Itse rihmat ketreaevi, Itse kankahat kutovi; Ei kysy kynsiae kylaestae, Oppia ojan takoa, Pirran piitae naapurista, Tointa toisesta talosta. Usein hyvae emaentae, Se tarkka talon emaentae, Saapi saunassa asua, Syaenyoellae yksinaensae, Maltahia katsomassa, Ituja imeltaemaessae; Kasit ei maata maltahia, Kissat istuta ituja. Usein hyvae emaentae, Se tarkka talon emaentae, Osoaa oluen panna, Virutella viinakullan, Iloksi imehisille, Ja riemuksi rahvahalle, Jumalalle kunniaksi, Luojalle ylistykseksi. 114. Kiitos emaennaelle. En minae puhu pukista, Sano en sarviraavahasta, Enkae laula lampahista, Kellokauloista kelota; Puhun putron keittaejaestae, Ruokapuustani pumajan, Laulan ruoan laittajasta, Oluen osoajasta. Kiitos kaunoisen Jumalan Emaennaesta taeaen talosen! Taemaen ruoan laittamasta, Taemaen poeyaen taeyttaemaestae, Liioilla lihamuruilla, Kaunehilla kakkaroilla. Kiitos kaunoisen Jumalan Emaennaestae taeaen talosen! Hyvin on tehnynnae emaentae, Kun ompi olutta pannut, Siit' on tehnyt sen paremmin, Kun on juomahan kutsuttu. 115. Sopivaisia. Noin kuulin saneltavaksi, Tiesin tehtaevaen iloa Sopineeko, syntyneekoe, Kaeyneekoe, kyhaenne'ekoe, Miesten soitto, naisten laulu, Piikojen ilonpiaentae?-- Miks' ei sovi, miks' ei synny, Miks' ei kaey, miks' ei kyhaejae, Miesten soitto, naisten laulu, Piikojen ilonpiaentae; Sovitettu on, synnytetty, Musta valkian varaksi, Lyhyt pitkaen puolisoksi, Pieni suuren vastimeksi, Kannunlauaksi kataja, Tuomi tuopin vanteheksi, Pakatsin rekipajuksi. 116. Voisi nuo pariksi panna. Likka tanssivi somasti, Poika polkevi kovasti; Tasaisemp' on neien tanssi, Kun pojan poloisen tanssi. Likka on naetti ja soria, Poika potra ja koria; Voisi nuo pariksi panna, Kun ei aemmaet aekkaejaeisi, Koukkuleuat kokkajaisi. Tulisko Turusta rutto, Amputauti Aunuksesta, Tappaisi akat kylaestae, Koukkuleuat kollahtaisi! Saisi naastit naiaksensa, Koriat kosissa kaeyae. 117. Tanssin kulku. Ei tanssi minun taluma, Eikae toisen kumppalini; Tanssi on tuotu tuolta maalta, Kisa taampata taluttu Wienan paeaelliltae vesiltae, Saksan salmilta syviltae. Eipae vielae sieltaekaenae, Ei peraen pereaekaenae; Tanssi on tuotu tuonnempata, Kisa taampata taluttu: Alta Wiipurin vihannan, Alta suuren Suomen linnan. Eipae vielae sieltaekaenae, Ei peraen pereaekaenae; Tanssi on tuotu tuonnempata, Kisa taampata taluttu: Takoa Tanikan linnan, Uuen linnan ulkopuolen, Pietarin pihoja myoeten, Kautta Wiipurin vihannan. Ulvoi ukset Unen linnan, Naukui Narvan linnan portit, Sujui sillat Suomen linnan, Vinkui Wiipurin veraejaet, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Heposet veti hiessae, Varsat vaahessa samosi; Vesi tippui vempeleestae, Rasva rahkehen nenaestae, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Reki rautainen ratsasi, Kapla patvinen patsasi, Jalas koivuinen kolasi, Luokki tuominen tutasi, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Pyyhyet vihertelivaet Vesaisilla vempelillae, Oravat samoelivat Aisoilla vaahterisilla, Tetryet kukertelivat Korjan kirjavan kokalla, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Kannot hyppi kankahalla, Maeellae pelmusi petaejaet, Kivet rannalla rakosi, Someret siottelihen, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Lehmaet partensa levitti, Haeraet katkoi kytkyensae; Naiset katsoi naurusuulla, Emaennaet ilolla mielen, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Herrat nosti hattujansa, Kuninkaat kypaeriaensae, Vanhat miehet sauojansa, Pojat nuoret polviansa, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Jo tanssi pihalle saapi, Ilo alle ikkunoien; Vuotas mie kysyn lupoa, Talunko tanssini tupahan. Keltaepae kysyn lupoa?-- Isaennaeltae poeyaen paeaessae, Emaennaelt' etehisestae. Pojalta rahin nenaestae, Tyttaereltae karsinasta: Talunko tanssini tupahan, Ilolinnun lattialle? Isaentae sanansa virkki: "Talu tanssisi tupahan, Talu tanssivierahasi! Maholehmaen tappanemma Tanssin tallaellaksenne, Iloleikin lyoeaeksenne." Tanssi tungeksen tupahan, Ilo pirttihin ajaksen; Jalan polki portahalle, Kaeen kaeaekaehaen sivalti; Kiukoa kivinen liikkui, Patsas patvinen patsasi, Silta soitti sorsanluinen, Laki kultainen kuusi, Tanssin tullessa tupahan, Ilolinnun astuessa. 118. Tanssiin yrittelijae. Tahon mie tanssihin ruveta, Ilovirtehen viretae; Taeytyykoe taetae tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasaisen kansan, Kansan nuoren notkustella?-- Kun ei taeytyne tupoa, Lainattane lattiata; Talun tanssini pihalle, Ilovirteni viluhun. Sitte tanssin tanterella, Keikun keskellae pihoa, Joss' ei paeae lakehen koske, Otsa ei ortehen kolaha, Jalat sillan liitoksehen. "Taeytyypae taetae tupoa, Lainatahan lattiata, Tanssia tasaisen kansan, Kansan nuoren notkustella." Suuri kiitos, kostjumala! Kenpae tanssihin tulevi, Sille poika syntyoehoen, Vastakoivun valkeuinen, Meren ruovon ruskeuinen! Ken ei tulle tanssihini, Sille tyttoe syntyoehoen, Tervatynnyrin pituinen, Tervapartsan paksukkainen! 119. Tule meille tanssimahan. "Tule meille tanssimahan!"-- "Kenen kanssa tanssimahan?" "Onpa meillae vanha akka [14], Vanha akka [15], olkivuoe." "Enpae tanssi, enkae taia, Enpae huoli, en kykene; Vilu kaesi, vilu jalka, Vilu kaikki katsantonsa." "Tule meille tanssimahan!"-- "Kenen kanssa tanssimahan?" "Onpa meillae nuori neito [16], Nuori neito [17], sulkkuvuoe. "Sekae tanssin, jotta taian, Kanssa huolin ja kykenen; Laemmin kaesi, laemmin jalka, Laemmin kaikki katsantonsa." 120. Tahtoisitko rakastaa. "Tahtoisitko rakastaa-- Mie tyoennaen tytoen [18] sinulle, Sinull' on ihanat silmaet, Haenellae syaen suloinen. Kunpa haenen tietaeisit, Tok' et haentae heittaeisi, Kihlat haenelle laittaisit, Sormukset sovitteleisit." Tahtoisinpa rakastaa-- Ellei kieltaeisi isoni, Ellei estaeisi emoni; Veikko on mennyt Wiipurihin, Siskoni on Pietarissa. Hyvae kiitos, hyvae laitos; Saatihinpa nuori sulho [19], Nuori sulho [20], kaunis sulho [21], Valkianverevae sulho [22]. 121. Avatkame aitoamme. Avatkame aitoamme, Potkaskame porttiamme Laske sulhoa [23] sisaelle! Jo on sulhonen [24] sisaessae. Katso sulho [25] kaunoasi, Kurkistele kultoasi; Katso yhtae, katso toista, Katso kaikkien parasta! Kenen katsot kaunihiksi, Arvoat parahimmaksi, Sille iske silmeaesi, Sille kaettae kaeppaehytae; Akat saakohot sanoa, Mitae mielensae tekevi. Juokse sulho [26], jouvu sulho [27], Liehu sulho [28], lennae sulho [29]!-- Toiset ringissae tanssaa, Kuki kultansa kanssa. 122. Hyvae ilta lintuseni. Hyvae ilta lintuseni, Hyvae ilta kultaseni, Hyvae ilta nyt minun oma armahani! Tanssi, tanssi lintuseni, Tanssi, tanssi kultaseni, Tanssi, tanssi nyt minun oma armahani! Seiso, seiso lintuseni, Seiso, seiso kultaseni, Seiso, seiso nyt minun oma armahani! Anna kaettae lintuseni, Anna kaettae kultaseni, Anna kaettae nyt minun oma armahani! Polvin maahan lintuseni, Polvin maahan kultaseni, Polvin maahan nyt minun oma armahan! Kaesi kaulaan lintuseni, Kaesi kaulaan kultaseni, Kaesi kaulaan nyt minun oma armahani! Halausta lintuseni, Halausta kultaseni, Halausta nyt minun oma armahani! Suuta, suuta lintuseni, Suuta, suuta kultaseni, Suuta, suuta nyt minun oma armahani! Taeysi, taeysi lintuseni, Taeysi, taeysi nyt minun oma armahani! Yloes maasta lintuseni, Yloes maasta kultaseni, Yloes maasta nyt minun oma armahani! Jaeae hyvaesti lintuseni, Jaeae hyvaesti kultaseni, Jaeae hyvaesti nyt minun oma armahani! 123. Koeyhae ja rikas vouti. "Minae, minae koeyhae vouti, Maan moein, senki soein, Itse jouvuin kulkemahan. Tytaer varrelle valuvi, Toinen miehelle menevi, Ei oo sukkoa sukua, Eikae lakkia lajia, Eikae halvinta hametta, Paitoa pahintakana; Lehmae kaatui, lammas kuoli, Kuoli lampahan karitsa." "Minae, minae rikas vouti, Minull' on riistoa, rahoa, Tavaroita tallellani, Paljo pantua olutta, Kivisessae kellarissa, Tammisen tapin takana, Koivuisen korennon alla, Syoeaeksenne, juoaksenne Iloleikin lyoeaeksenne, Lehmaen korva leikkaella, Hevon haentae tyssaeellae." 124. Hirvenhiihanta. "Mie olen hirven hiihannassa, Jalopeuran jaksannassa, Kaikk' on kenkaeni kulunna, Naeitae teitae juostessani, Samotessani saloja; Onko hirviae salossa, Onko naehty naeillae mailla?"-- "Onpa hirviae salossa, Onpa naehty naeillae mailla, Oiva hirvi liinaharja; Taess' on kaeynyt taeaen kesosen Meiaen herran heinikossa, Naehty on kanssa kaalimaassa. Paljo on pahoa tehnyt, Syoenyt heinaet, maannut marjat, Kaikki kaalinpaeaet kalunna, Jost' on vaikia valitus Ylitse koko kylaemme. Tapa kohta, kun tavannet, Lyoe'pae paeaehaen, kun sa loeyaet, Noua haentae nuolellasi, Jouahuta jousellasi, Tahi laske laahingille, Pyyae pyssysi keralla!" 125. Miksi en vaesyisi. Heponenki hengaehtaevi Matkan pitkaen mentyaensae, Rautanenki raukenevi Kesaeheinaen lyoetyaensae, Vetonenki vieraehtaevi Joen polven juostuansa, Tulonenki tuikahtavi Yoen pitkaen palettuansa; Niin miks' en minaei vaesyisi, Miks' en heikko hengaehtaeisi, Miks' en vieno vieraehtaeisi, Miks' en tuhma tuikahtaisi, Illan pitkiltae iloilta, Paeivaenlaskun laulamilta? II. Haeaekansan lauluja. a) Antiaisissa. 126. Onko mitae millaeki? (Kosiomiehen puoli.) "Onko teiaen neiollanne Oman vaerttinaen vaekeae, Oman hyppisen hyveae, Oman ketraen kiertaemeae, Hyvaet hurstin huiahukset, Paeaenalaiset paellaehykset; Sivallukset silkkihuivit, Vilahukset villavaipat?" (Kaason puoli.) "Kyll' on meiaen neiollamme Oman hyppisen hyveae, Oman vaerttinaen vaekeae, Oman ketraen kiertaemeae. Kyll' on hursti huialeita, Paeaenalaisen paellaereitae; Vaan onko teiaen sulhollanne Oman jousen ampumoa, Oman nuolen noutamoa, Karhuntaljat katteheksi, Petrantaljat peitteheksi?" (Kosiomiehen puoli.) "Kyll' on meiaen sulhollamme Oman jousen ampumia, Oman nuolen noutamia, Karhuntaljat kattehena, Petrantaljat peittehenae; Vaan onko teiaen neiollanne Wiipurissa viilatuita, Kaupungissa kaulatuita, Kesaekuilla kuivatuita, Pantu paeivaepaistehella, Vaattehia valkehia, Talvisotkuja hyviae?" (Kaason pooli.) "Kyll' on meiaen neiollamme Wiipurissa viilatuita, Kaupungissa kaulatuita, Kesaekuilla kuuratuita Pantu paeivaepaistehella, Vaattehia valkehia, Talvisotkuja hyviae; Vaan onko teiaen sulhollanne Silkkiset sukansitehet, Hopiaiset housunnauhat, Saksansaappahat somaset, Silkkihuivit siivolliset, Viien ruplan vilttihattu, Kuuen ruplan vyoe kusakka?" (Kosiomiehen puoli.) "Kyll' on meiaen sulhollamme Silkkiset sukansitehet, Hopiaiset housunnauhat, Saksansaappahat jalassa, Silkkihuivit siivolliset, Viien ruplan vilttihattu, Kuuen ruplan vyoe kusakka; Vaan onko teiaen neiossanne Kelvollista ketreaejaetae, Kutojata kunnollista; Tokko kaeaentyi kaeaerilauta, Kun orava oksapuussa; Tokko suihki sukkulainen, Kun kaerppae kiven kolossa; Tokko piukki pirran piijit; Kun tikka puun kupeess?" (Kaason puoli.) "Ompa meiaen neiossamme Kelvollista ketreaejaetae, Kutojata kunnollista; Niinpae kaeaentyi kaeaerilauta, Kun orava oksapuussa; Niinpae suihki sukkulainen, Kun kaerppae kiven raossa; Niinpae piukki pirran piijit, Kun tikka puun kupeessa. Vaan onko teiaen sulhossanne Kylvaejaetae, kyntaejaetae, Siemenen sirottajata, Varsan viejeae vaolle, Mustan ruunan mullokselle? Onko atransa teraevae, Sekae luja luottimensa, Millae nurmi kynnetaehaen, Kaemaerikkoe kaeaennetaehaen? Hyvaetkoe huuhtikirvehensae, Kaunihitko kassaransa, Jolla kaski kaaetahan, Lehto lyoeaehaen kumohon?" 127. Kutti, kiitti! (Kosiomiehen puoli.) "Kutti, kutti, kaaso rukka! Kun sie neittaesi naekisit, Kun sen kaeet kaepaeeleksen Meiaen sulhon kaettae vasten!" (Kaason puoli.) "Ei kutti vaeheaekaenae, Pientae pikkuruistakana; Tuota toivoi meiaen neito, Tuota toivoi tuon ikaensae, Kaettaensae kaepaeelevaen Hyvaen sulhon kaettae vasten." (Kosiomiehen puoli.) "Kutti, kutti, kaaso rukka! Kun sie neittaesi naekisit, Kun sen suu sopaeleksen Meiaen sulhon suuta vasten!" (Kaason puoli.) "Ei kutti vaeheaekaenae, Pientae pikkuruistakana; Tuota toivoi meiaen neito Kaiken kasvantoajansa, Suutansa sopaelevan Hyvaen sulhon suuta vasten." (Kosiomiehen puoli.) "Kutti, kutti, kaaso rukka! Meiaenp' oinas vallan otti, Meiaen paessi paeaelle paeaesi, Meiaen karkasi karitsa." (Kaason puoli.) "Ei kutti vaeheaekaenae, Pientae pikkuruistakana; Tuota toivoi meiaen neito, Tuota puolen polveansa, Kaiken mennehen keseae, Kaiken vuotta voipunutta, Kahen oeitae ollaksensa, Kolmin koiskaellaksensa." (Kosiomiehen puoli.) "Kutti, kutti, kaaso rukka! Soeitpae, joitpa neitosesi; Sinun on tyhjaet istumesi, Meiaen taeyet vuotehemme." (Kaason puoli.) "Voipa kurjat kuttianne, Miehen lemmot leikkiaenne; Millae te kutitteletta! Emmae syoenyt, enkae juonut, Enkae syoenyt, enkae juonut, En pannut pahenemahan, Vaan panin paranemahan. Panin kyntaejaen kylelle, Vakoajan vaipan alle, Leivaensaajan leuan alle, Kalansaajan kainalohon, Hirvenhiihtajan hikehen, Karhunsaajan saunasehen; Karhuntaljoihin kaotin, Vein vehnaehinkalohon, Ruispurnohon puotin. Sinne saatin saahun lapsen, Sinne aiotun asetin; Annas Jumala aamun tulla, Tuo Jumala toinen paeivae, Otan vaatetta vakasta, Liessinkiae lippahasta, Millae neittae valmistelen, Kanaistani kaunistelen-- Jolla peitaen pientae paeaetae, Katan kaunista hivusta; Tuonpa kukkana tupahan, Poeyhaeytaen poeyaen paeaehaen, Ihmisten ihottavaksi, Kansan katsaheltavaksi." 128. Katso neitoasi [30]! (Kosiomiehen puoli) "Morsian mokalla huulin, Kaaso kallella kypaerin, Itse sulhonen surulla; Katso kaaso neitoasi Jott' ei poikisi rekehen, Satulall' ei lasta saisi! Sanoisi satulan syyksi, Hevonharjan hieromaksi; Tekis tieltae loeytaemaeksi, Matkalta tapoamaksi." (Kaason puoli.) "En oo ollut ennenkaenae, Pilkkapuikko kenenkaenae, Senlaisen semminkaenae; Joko vainen joutunenki Pilkkapuikoksi poloinen?-- Vaan vielae taetae nykyae, Vielae taellae kymmenellae, Selvitaeme, seisotame, Pilkkakirvesten kiasta, Naurusuien hampahista.-- Muille nauroa pitaevi, Ei emosen tyttoeloeille, Ei vaimon vatsanvaeelle; Muista kummat kuulukohon, Haetaekellot haeilykoehoen, Ei emosen tyttoeloeistae, Ei vaimon vatsanvaeestae." 129. Kasa kaasolla sylissae. (Kosiomiehen puoli.) "Kasa [31] kaasolla sylissae, Nuoevaimolla nupukka [32]!" (Kaason puoli.) "Mitae sie kasasta kaason, Nupukasta nuoevaimon?-- Taet' ei oo saatuna salassa, Eikae piilossa pietty; Taem' on saatu saengyn paeaellae, Vihityillae vuotehilla, Lakanoilla lauletuilla, Siunatuilla paeaesioilla." 130. Elae ihastu ensi-illalla. (Kosiomiehen puoli.) Vuotas mie sanon sanasen, Virkan vierin sulholleni: Sulhokainen nuorukainen, Elae neitoa ihastu, Elae neion vaattehia; Elae ensi-illallasi, Tok' ei vielae toisellana! Kiitae huomenna hevoista, Vuonna toissa morsianta, Kolmanna kotivaevyae, Itsiaesi et ikaenae! Moni on neito naitaissa, Orpana otettaissa, Portto poisajettaessa, Luosku luovuteltaessa. Moni on kaakku kaunis paeaeltae, Kovin kuorelta siliae, Vaan on sirkkoja sisaessae, Akanoita alla kuoren. Mont' on kantoa kas'ella, Kaikk' ei koivun kantoloita; Aeiae neitoja kylaellae, Ei kaikki hyvaentapoja. 131. Kiitae sulho lykkyaesi. (Kaason puoli.) Kiitae sulho lykkyaesi, Kun kiitaet, hyvinki kiitae! Hyvaen sait, hyvaen tapasit, Hyvaen luojasi lupasi, Hyvaen antoi armollinen. Lue kiitokset emolle, Passipoita vanhemmalle, Kun tunti tytoen mokoman, Ja mokoman morsiamen! Puhas on neiti puolellasi, Kirkas ompi kihloissasi, Valkiainen valloissasi, Soriainen suojassasi. Sait sa riskin rinnallesi, Verevaeisen vierehesi; Sait sa riskin riihenpuijan, Hempulaisen heinaenlyoejaen, Pulskin poukkujen pesijaen, Varskin vaatetvalkasijan, Karskin kankahan kutojan. Niin se piukki pirran aeaeni, Kun kaeki maeellae kukkui; Niin se suikki sukkulainen, Kun kaerppae kiven raossa; Niin sen kaeaemy kaeaennaetteli, Kun orava oksasella. 132. Elae vie neittae pahoille. (Kaason puoli.) Sulho viljon veikkoseni, Vielae veikkoa parempi, Emon lasta armahampi, Ison lasta laukiampi! Kuulesta ma kuin sanelen, Kuin sanelen, kuin puhelen. Elkaes meiaen neioistamme, Elkaes viekoe vehkasoille, Panko parkkihuhmarelle, Olkileiville otelko; Ei neittae ison koissa, Eipae viety vehkasoille, Pantu parkkihuhmarelle, Olkileiville otettu. Aina viilti vehnaesiae, Katseli kananmunia, Aamut aittoja availlen, Illat luhtia lukoten, Maitotiinun tienoihilla, Olutpuolikon povessa. Elae vainen, sulho rukka, Kiellae neittae kellarista, Elae aitasta epeae; Ei neittae ison koissa, Eip' on kielty kellarista, Tok' ei aitasta evaetty. 133. Puolusta neittaesi. (Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen! Elloes meiaen neioistamme, Elloes sie pahoin pielkoe; Seiso seinaenae eessae, Pysy pihtipuolisena, Elae anna anopin lyoeae, Elaekae apen torua, Elae vierahan vihata. Pere kaeski pieksemaehaen, Muu vaeki mukittamaha; Ethaen raahi rankaista Etkae henno hertaistasi, Rahan paljon pantuasi, Enemmaen luettuasi. 134. Neuo sulho neioistasi. (Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen, Elkaes meiaen neioistamme, Elkaes sie pahoin pielkoe, Elkaes vitsoin vingutelko, Nahkaruoskin naukutelko; Eipae neittae ennenkaenae, Ei neittae ison koissa, Tok' ei vitsoin vinguteltu, Nahkaruoskin naukuteltu. Neuo sulho neitoasi, Neuo neittae vuotehella, Opeta oven takana, Vuosikausi kummassaki; Yksi vuosi suusanalla, Toinen silmaen iskemaellae, Kolmansi jalan polulla. Kun ei sitte siitae huoli, Ei totelle tuostakana, Veae vitsa viiakosta, Tuopa turkin helman alla, Jolla neuot neitoasi, Orpanoasi opetat-- Neuot nelisnurkkaisessa, Sanot sammalhuonehessa, Kylaekunnan kuulematta, Sanan saamatta kylaelle. Elae nurmella nukita, Pieksae pellon pientarella; Kuuluisi kumu kylaelle, Tora toisehen talohon, Metsaehaen iso meteli, Naisen itku naapurihin. Elaekae silmille sipase, Elae korvia kos'eta; Kuppi kulmalle tulisi, Sinimarja silmaen paeaelle; Kylaen kyntaejaet naekisi, Kylaen paimenet panisi, Kylaen haukkuisi harakat, Kysyisi kylaeiset naiset: "Onko tuo soassa ollut, Talununna tappeluissa, Vai onko suen repimae, Tahi karhun kaapasema-- Vai susiko sulhosesi, Karhu sulla kaunosesi?" 135. Ansioa myoeten palkka. (Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen! Kun neittae hyvin pitelet, Niin hyvaeksi tunnetahan. Kun tulet apen kotihin, Ainoan anopin luoksi; Itseaesi syoetetaehaen, Syoetetaehaen, juotetahan, Heposesi riisutahan, Tallihin talutetahan, Syoetetaehaen, juotetahan, Kauravakka kannetahan. Kun neittae pahoin pitelet, Niin pahaksi tunnetahan. Kun tulet apen kotihin, Ainoan anopin luoksi; Itseaesi ruoskitahan Omallasi ruoskallasi, Heposesi hirtetaehaen Kokkahan, kujan lakehen, Omillasi ohjillasi, Omilla ohjasvarsillasi. 136. Mitae itket neito? (Morsiamelle tuttaviltansa.) Mitae itket meiaen neito?-- Itketkoe sie leivaetyyttae, Leivaetyyttae, lehmaetyyttae, Vaiko sulhosi soreutta, Vai emosi armautta? Siskoseni, ainoseni, Kanavarsi kaunoseni! Et sie itke leivaetyyttae, Leivaetyyttae, lehmaetyyttae, Etkae sulhosi soreutta, Et emosi armautta; Itket kasvon kauneutta, Sekae hiusten hienoutta, Kun ne piennae peitetaehaen, Katetahan kasvavana; Piennae oot vihille viety, Lassa pantu lakki paeaehaen. 137. Laehet jaelen jaeaemaettoemaeksi. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Niinkoes luulit neito nuori, Niinkoe tiesit, jotta luulit, Tiesit kerran laehtevaesi, Et aina kaekeaevaesi?-- Jo nyt on liittosi likellae, Laessae ompi laehtoeaika. Laehet taestae, kun laehetki, Taestae kullasta koista, Ison saamasta salista, Emon kaunon kartanosta, Veikon kestikellarista, Siskon tanssisiltasilta, Sykysyisen yoen sylihin, Kevaehisen kieraen paeaelle; Ettei jaelki jaeaellae tunnu, Kieraellae kepiae kenkae, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen helma; Ettei aeiti aeaentae kuule, Iso ei itkua tajua, Kujerrust' ei kuule sisko, Oma veikko vieretystae; Kuulevat kylaeiset naiset, Ja kyllin kylaen kasakat. Voi sinua neito rukka, Kuinka taiat, kuinka raahit, Kuinka kuitenki eroat?-- Emosesi vanhan heitaet Laeaevaehaen laekaehtymaehaen, Kujahan kukistumahan, Kaatumahan kaivotielle; Isosesi vanhan heitaet Saunahan savun sekahan, Kuiva vasta kainalohon. 138. Laehet kukka kulkemahan. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Kuules neiti, kuin sanelen, Kuin sanelen, kuin puhelen!-- Olit kukka ollessasi, Kasvaessasi kanarva, Vesa nuori nostessasi, Ympynen yletessaesi, Naeillae pitkillae pihoilla, Kaunehilla kartanoilla. Laehet nyt kukka kulkemahan, Veran nukka vieremaehaen, Taestae kullasta koista, Kaunihista kartanosta, Luulet vietaevaen kotihin, Vietaevaen isosi luoksi, Ei vieae isosi luoksi, Vieaehaen isaennaen luoksi. Laehet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremaehaen, Luulet vietaevaen kotihin, Vietaevaen emosi luoksi; Ei vieae emosi luoksi, Vieaehaen emaennaen luoksi. Laehet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremaehaen, Luulet vietaevaen kotihin, Vietaevaesi veikon luoksi; Eipae vieae veikon luoksi, Vieaehaen kytyjen luoksi. Laehet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremaehaen, Luulet vietaevaen kotihin, Vietaevaen sisaren luoksi; Ei vieae sisaren luoksi, Vieaehaen natojen luoksi. Laehet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremaehaen, Luulet vietaevaen kotihin, Vietaevaesi vierahiksi Eipae vieae vierahaksi, Vieaehaenpae orjuutehen. 139. Toisin toisessa talossa. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Neitokainen nuorukainen, Kanamarja kaunokainen! Kasvoit sie talossa taessae, Korkian isosi koissa, Kasvoit kukkana kujilla, Ahomailla mansikkana; Nousit voille vuotehelta, Maioille makoamasta Venymaestae vehnaesille Pettaejaeisille pehuista. Kun et voinut voita syoeae, Sipasit sianlihoa. Ei ollut huolta ollenkana, Ajatusta aioinkana; Annoit huolta honkasien, Ajatella aiaksien, Surra suuren suopetaejaen, Korpikuusen kuikutella. Sie vaan liehuit lehtyisenae, Perhosena pyoeraehtelit, Lennit lintuna lehossa, Kaevit kanana kartanolla. Menet toisehen talohon, Toisehen emon alahan, Perehesen vierahasen; Toisin siellae, toisin taeaellae, Toisin toisessa talossa-- Toisin ukset ulvasevat, Toisin vierevaet veraejaet, Sanovat saranarauat. Et osaa ovissa kaeyae, Veraejissae vieretellae, Talon tyttoejen tavalla; Et tunne puhua tulta Etkae liettae laemmitteae, Ensinkaeaen emaennaen lailla; Taia et taittoa paerettae Talon miehen mieltae myoeten, Sulhosen syaentae myoeten. Tulet tuttuna tupahan, Ei ole tuttua tuvassa, Rakast' ei rahin nenaessae; Tup' on tyhjae tultuasi, Autio avattuasi, Ei isonen armastele, Eikae aeiti mainittele. 140. Jo nyt vaihoit, minkae vaihoit. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Voi neiti, sisarueni! Jo nyt vaihoit, minkae vaihoit; Vaihoit armahan isosi Appehen anipaha'an, Vaihoit armahan emosi Anoppehen ankarahan, Vaihoit viljon veljyesi Kyyttaeniskahan kytyhyn, Vaihoit siskosi siveaen Naljasilmaehaen natohon, Vaihoit liinavuotehesi Nokisihin nuotioihin, Vaihoit valkiat vetesi Likaisihin liettehisin, Vaihoit hiekkarannikkosi Mustihin muraperihin, Vaihoit armahat ahosi Kanarvikko kankahisin, Vaihoit marjaiset maekesi Kaskikantoihin kovihin. 141. Luulitko huolet loppuvan? (Morsiamelle tuttaviltansa.) Niinkoe luulit meiaen neito, Niinkoe kasvava kananen, Huolet loppui, tyoet vaeheni, Taemaen illan istumilla, Taemaen aamun astumilla, Keskipaeivaen keikkumilla; Maata sinne vietaevaesi, Unille otettavasi?-- Eip' on maata vieae'kaenae, Unille oteta'kana; Vasta valvoa pitaevi, Vasta huolta hoivatahan, Ajatusta annetahan, Pannahan pahoa mieltae, Liikamieltae liitetaehaen. Kunis huiskit hunnutonna, Sinis huiskit huoletonna, Kunis liikuit liinatonna, Liikuit liioitta sanoitta; Aesken huntu huolta tuopi, Palttina pahoa mieltae, Liina liikoja sanoja, pellava peraettoemiae. 142. Laeksit kouluhuu kotoa. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Niinkoe luulit neito nuori, Niinkoe tiesit, jotta luulit, Luulit yoeksi laehtevaesi, Kaeyae paeivaeksi kaekesit?-- Etpae yoeksi laehtenynnae, Etkae yoeksi, et kaheksi; Laeksit kaikeksi iaeksi, Kuuksi paeivaeksi katosit. Laeksit kouluhun kotoa, Piinahan ison pihoilta; Kova on koulu kaeyaeksesi, Piina pitkae ollaksesi, Ikaevae eleaeksesi. Siell' on ohjat ostettuna, Valmistettu vankirauat, Ei ketaenae muita vasten, Vasten vaivaista sinua, Ja kohti kovaosaista. Kyllae saat kokea koito, Kokea kovaosainen, Apen luista leukaluuta, Anopin kivistae kieltae, Ky'yn kylmiae sanoja, Naon niskan nakkeloita; Appi on karhu kartanolla, Anoppi susi supussa, Kyty kyinae kynnyksellae, Nato nauloina ovella. 143. Apiat ativoreisut. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Neitonen sinae sisari! Mit' olet pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi?-- Etkoe muista, kuin sanelin: "Elae sulhoon ihastu, Elae sulhon vaattehisin; Sulholl' on suen ikenet, Revon kuokot kormanossa, Karhun maksat kainalossa, Verenjuojan veitsi vyoellae, Jolla paeaetae piirtelevi, Selkeae sirettelevi."-- Et sinae sitae totellut, Et kuullut minun sanoa; Sie vaan sulhoon ihastuit, Sekae sulhon vaattehisin. Kerran laehteae kaekesit, Kerran toisen toivottelit, Laehteae emon eloilta, Vanhan taaton tanhuilta, Viertae maille vierahille, Kaeyae kaeskemaettoemille, Miniaeksi miehelaehaen, Orjaksi anoppelahan. Niinkoe luulit neito nuori, Niinkoe kasvava kananen, Ativoihin vietaevaesi, Oljamiin otettavasi?-- Siell' on ouot oljareisut, Apiat ativoreisut Halko pitkae piirasina, Seivaes saerpimen siassa, Hamara sianlihoina, Nyrkki voina vehnaeisinae. 144. Heitaen suoni, heitaen maani. (Morsian laehtiessaensae.) Heitaen suoni, heitaen maani, Heitaen heinikkopihani, Heitaen valkiat veteni, Heitaen hietarantaseni, Kylpiae kylaen akoille, Pasikoia paimenille. Suot heitaen sorehtijoille, Sekae maat maleksijoille, Pihat pitkin juoksijoille, Aitavieret astujille, Seinaevieret seisojille, Kujovieret kulkijoille, Ison niityt ilveksille, Peuroille isoni pellot, Ahot hanhien asua, Lintujen lehot levaetae. Laehen taestae, kun laehenki, Toisen laehtevaen keralla, Kanssa toisen karkulaisen: Laehen pois talosta taestae, Ison saamasta salista, Veikon kestikellarista, Sykysyisen yoen sylihin, Kevaehisen kieran paeaelle, Jottei jaelki jaeaellae tunnu, Jaelki jaeaellae, tiera tiellae, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen toimi, Helman hiepsintae lumella; Ettei aeiti aeaentae kuule, Iso ei kuule itkuani, Ikaevissae itkevaeni, Parkuvan pahoissa mielin. 145. Laeyli laehteae, laeyli ilman. (Morsian laehtiessaensae.) Laeyli laehteae tulevi, Laeyli olla laehtemaettae; Laehteae toki tulevi, Kun on luotu laehtemaehaen, Korkiammastai koista, Matalampihin majoihin, Rikkahammiltai eloilta, Koeyhempihin kellarihin. Niinp' on neiti luotunaki, Tytaer tuuviteltunaki, Taattolasta miehelaehaen, Miehelaestae tuonelahan. Laessae on nyt muien laehtoe, Liki saanut muien liitto, Minun on laehtoeni laehemmae, Minun liittoni likemmae. Laehen pois talosta taestae, Taestae kuulusta koista, Honkaisista huonehista, Lautakatto kartanoista, Petaejaeisihin pesihin, Koivuisihin koppeloihin. Heitaen Kiesuksen siahan, Maarian taehaen majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Kensti keikutellakseni, Ennentuttuhun tupahan, Emon kaunon kartanohon. 146. Ei toiste tunneta'kaan. (Morsian laehtiessaensae.) Laehen nyt talosta taestae, Korkian ison koista, Heitaen vanhat valamani, Entiset elosiani; Hyv' on toiste tullakseni, Kaunis kaaputellakseni. Tulen toiste, kun tulenki, Ilman teiaen kutsumata, Hyv' ois tulla kutsumalla; Ette kutsu kuitenkaena. Sitte toiste tullessani, Kotihini kaeyessaeni, Ei minua muut ne tunne, Kun ne kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmaeinen pellon seivaes, Nuo on piennae pistaemaeni, Neitona vitsastamani. Emoni mahova lehmae, Minun nuorra juottamani, Vasikkana vaalimani, Ammoa rikuttelevi, Pitkillae piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttaereksi. Isoni iki oronen, Minun piennae syoettaemaeni, Neitona apattamani, Hirnua rikuttelevi, Pitkillae piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttaereksi. Veikkoni kotoinen koira, Minun piennae syoettaemaeni, Neitona opastamani, Haukkua rikuttelevi, Pitkillae piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttaereksi. Muut ne ei minua tunne Kotihini tultuani, Vaikk' on vanhat valkameni, Entiset elosiani. 147. Muuttunut koti. (Morsian laehtiessaensae.) Laehen kurja kulkemahan, Vaivainen vaeltamahan; En tule kotihin ennen, Kun oman orihin reessae, Oma poika ohjillani, Saamani satulan paeaellae, Kantamani kannuksilla. Sitte tuonne tullessani Ison entisen pihoille, Noin ne vaakkuvat varikset, Harakat hakahtelevi, Ison pitkillae pihoilla, Tasaisilla tanterilla: "Mitae sie tulit kotihin Kuta kurja kuulemahan?-- Jo on kuollunna isosi, Kaonnunna kantajasi; Veikko istuu ison siassa, Veljen vaimo emon tilalla." Menen mie toki pihalle, Ajan porstuan etehen. Vuotan viikon veikkoani Riisumahan rinnuksia, Aisoja alentamahan. Eipae veikko tulle'kana, Itse riisun rinnukseni, Itse aisani alennan. Vielae vuotan veikkoani Tuosta kaeymaehaen tupahan; Eipae veikko tulle'kana, Itse tungeme tupahan, Annan kaettae kaeaekaeselle, Kylm' on kaeaekae kaettae vasten. Sitte tultua tupahan Ovensuuhun seisotame, Ovensuuhun, orren alle, Kattilan pitotiloille, Koriat kotoiset naiset Ei tulla likistaemaehaen, Kaeyae kaettae antamahan. Koria minae itseki, En mene likistaemaehaen, Kaey en kaettae antamahan. Pistaen kaettae hiilokselle, Hiilet kylmaet hiiloksessa, Pistaen kaettae kiukoalle, Kivet kylmaet kiukoassa. Veikko penkillae venyvi, Syli syttae hartioilla, Vaaksa muulla vartalolla, Kyynaerae kyentae paeaessae, Kortteli kovaa nokea. Kysyi veikko vierahalta: "Mistae vieras veen takoa?"-- "Minae vanhin sikkojasi, Ensimmaeinen emosi lapsi." Kun loeyaet emosi vanhan Laeaevaehaen laekaehtynehen, Kuollehen kupo sylihin. Itke, itke meiaen neito! Kun itket, hyvinki itke. Kun et itke itkettaeissae, Itket toiste tullessasi, Kun tulet veikon kotihin, Kun loeyaet veikkosi verevaen Vainiolle vaipunehen, Metsaehaen menettynehen. Itke, itke meiaen neito! Kun itket hyvinki itke. Kun et itke itkettaeissae, Itket toiste tullessasi, Kun tulet siskon kotihin, Kun loeyaet siskosi siveaen Sotkutiellae sortunehen, Jaeaeneen karttu kainalohon. 149. Kutti, kutti, neito rukka. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Siskoseni, ainoseni, Kanavarsi kaunoseni! Enkoe mie sanonut sulle, Sanonut saoinki kerroin: "Elae kuusissa kuhaja, Naerehillae naeyttelete; Elae puissa puittelete, Oksilla ojentelete!"-- Et sinae sitae totellut, Et kuullut minun sanoa; Sie vaan kuusissa kuhasit, Naerehillae naeyttelitet, Sinae puissa puittelitet, Oksilla ojentelitet. Kutti, kiitti, neito rukka! Enkoe mie sanonut sulle, Sanonut taemaen kevaettae, Taemaen syystae syylaetellyt: "Tehkaemes kivinen linna, Salasauna salvatkame, Salasauna, piilopirtti, Keskellen meren selaeistae, Jossa piikoja piellae, Kanojamme kasvatella, Ettei paeaese Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat." Noinpa aina neittae neuoin, Orpanoani opetin: "Kun tulevi Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat, Sinae vastahan sanele, Ja puhele puoleltasi: Tupa on tehty miesten tulla, Talli seisoa oritten: En laehe revon rekehen, Suen juoksevan jaelille, Laehe en karhun kantapaeille, Enkae korjahan kosijan." Et sinae sitae totellut, Et kuullut minun sanoa; Laeksit sie revon rekehen, Suen juoksevan jaelille, Laeksit karhun kantapaeille, Sekae korjahan kosijan. Kutti, kutti, neito rukka! Kuules vielae, kuin sanelen: "Kun olit rakas rahoin, Kaepaes kaettae antamahan, Niin ole rakas rekehen, Sekae sievae laehtemaehaen. Kaepaes kaeymaehaen kylaehaen; Ori suitsia purevi, Rautoja ratustelevi, Reki neittae vuottelevi." 150. Elae itke neito rukka. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Elae itke neito rukka!-- Ei sua etaeaelle vieae, Ei vieae vesien taaksi, Saksanmaalle saatettane; Vieaehaen vaehaesen maitse, Yli salmen saatetahan, Yli kynnyksen kylaehaen, Poikki pellon naapurihin; Turkki tuoahan jaelestae, Vaippa vasta saatanehe. Elae itke melaen neito, Elloes olko millaeskaenae, Alla paein, pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi; Et sie vierryt vehkasoille, Puonnut parkkipuolikolle; Ruispurnohon putosit, Kaauit kaura-ammiohon. 151. Mitae neien itkemistae. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Mitae neien itkemistae, Suuresti sureksimista!-- Ei ole it'ettaeviae, Suuresti surettavia; Kun katsot kupehellesi, Oikialle puolellesi, Onpa sulho suojassasi, Mies verevae vieressaesi, Luonasi lohikalanen, Lohenpoika puolellasi; Hyvae mies, hyvae heponen Talon kanta kaikenlainen, Sulho suotuinen keralla, Kalevainen kannallasi. Kiitae neito lykkyaesi, Kun kiitaet, hyvinki kiitae; Hyvaen sait, hyvaen tapasit, Hyvaen luojasi lupasi, Hyvaen antoi armollinen; Hyvaen osmon ohjillesi, Kalevaisen kannoillesi. Eipae tuo tok laiska liene, Kyll' on vaattehet vakaiset, Vyoellae kussakka koria, Lippahattu, komppakengaet; Ei tuo virsi viinan kanssa, Ei tussaa tupakka suussa. Lue kiitokset emolle, Passipoita vanhemmalle, Kun tuuti pojan mokoman Ja sorian sulhokaisen; Tuuti turvaksi sinulle, Varoiksesi vaapotteli. 152. Tapa toinen ottaminen. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Vielae neittae neuotahan, Orpoa opetetahan-- Kuules neiti, kuin sanelen, Kuin sanelen, kuin puhelen: Menet toisehen talohon, Toisehen emon alahan, Perehesen vierahasen; Toisin siellae, toisin taeaellae, Toisin toisessa talossa, Perehessae vierahassa-- Tap' on toinen ottaminen, Entinen unohtaminen. Pitaeisi sinun piteae Paeae tarkka, tania mieli, Ymmaerrys yhentasainen, Iltasella silmaet virkut Valkiita virittaemaehaen, Aamusella korvat tarkat Kukon aeaentae kuulemahan. Konsa kukko kerran lauloi, Lauloi kerran, lauloi toisen, Silloin aika nosta nuoren, Hetki haikia havata. Kons' ei kukko laulakana, Ei aeaennae isaennaen lintu; Piae kuuta kukkonasi, Otavaista oppinasi. Kaey sie ulkona usein, Kaey sie kuuta katsomassa, Otavaista oppimassa, Taehtiae taehyaemaessae; Konsa oikein otava, Sarvet suorahan suvehen, Pursto perin pohjaisehen, Silloin nuorten nousuaika, Vanhojen lepuuaika. Silloin aikani sinunki Nosta luota nuoren sulhon, Viereltae verevaen sulhon, Saapa tulta tuhkasista, Valkiata vakkasesta. Kun ei tulta tuhkasissa, Valkiata vakkasessa, Kutkuttele kullaistasi, Katkuttele kaunoistasi: "Anna tulta armaiseni, Valkiaista marjaseni!" Saat sie piitae pikkuruisen, Tauloa taki vaehaesen; Iske tuli tuikahuta, Tikkurintahan viritae. Laehe laeaevaehaen samalla Laeaenimaeaen emaennaen laeaevae; Kaey sie kuunnellen kujassa, Kuunnellen kujan takana, Ammoiko anopin lehmae, Hirnuiko apen hevonen, Ky'yn lehmae kytkaesevi, Naukasee naon vasikka, Heinaen hienon heittaejaeistae, Apilan ojentajaista. Kaey kujaset kuukistellen, Laeaevaenpohjat laengistellen, Olet lehmille ojenna, Heposelle heinaet heitae, Heinaet varsoille valitse. Katso karkkokarsinoa, Emaelammaslattiata, Luo silmaet sikoinki paeaelle;, Elae sie sioille singu, Elae potki porsahia, Kanna kaukalo sioille, Purtilonsa porsahille. Kun sitte tulet tupahan, Tule kolmena tupahan, Tuo sie luuat, tuo sie lunta, Itse tule kolmantena. Kun sie lattiita lakaset, Elae lapsia lakase; Nosta lapset laavitsalle! Pese silmaet, paeae silitae, Anna leipeae kaetehen, Vuole voita leivaen paeaelle; Kun ei leipeae talossa, Anna lastunen kaetehen. 153. Elae moiti anoppiasi. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Kuules sisko, kuin sanelen, Kun nyt menet miehelaehaen, Kaeyt sinae kylaessae kerran, Pellon poikki naapurissa; Kysyvaet kylaeiset naiset: "Antoiko anoppi voita, Kun ennen emo kotona?"-- Elloes konsana sanoko: "Ei anna anoppi voita." Sano aina annettavan, Kapustalla kannettavan, Jos kerran kesaessae saanet, Senki toisen talvellista.-- Kun sie leikkoat lihoa, Eli viilet vehnaeisiae, Saere veitsesi kivehen, Karahuta kalliohon, Syoeae sulholta lihoa, Viiltae vehnaepiirasia. 154. Miehen mielen nouto. (Vaehaeonnisen naisen neuo morsiamelle.) Kuules sisko, kuin sanelen, Kun meet toisehen talohon, Elae nenae miehen mieltae, Miehen mieltae, kiurun kieltae, Niinkun mie poloinen nouvin. Lihat laitoin, leivaet laitoin, Voit laitoin, oluet laitoin, Viinat ostin Wiipurista, Oluet omilta mailta. Kaevin sitte makoamahan, Otti yoeksi vierehensae, Antoi kyllae kyynaesvartta, Viljalta vihaista kaettae. Kylm' oli kylki maatakseni, Selkae vielaeki vilumpi; Nousin kylmaeltae kyleltae, Viluiselta vuotehelta, Sulho suorihen jaelestae, Tukat tuulelle jakeli, Hapseni hajottelevi. 155. Kotihia heittaemiset. (Morsiamelle tuttaviltansa.) Neitokainen nuorukainen, Kanamarja kaunokainen, Kun meet toisehen talohon, Ne kolme kotihin heitae: Paeivaen eilliset unoset, Emon armahat sanaset, Joka kirnun pettaejaeiset. Muista kaikki muut kalusi, Unikonttisi uneuta; Heitae uunille unesi, Pankolle pahat tapasi, Laiskuutesi lattialle. Kaikki laiskuus lakata, Kaikki uneuta unesi, Emoas' elae uneuta, Elae iltaistumissa, Aamuahkeroisissana; Emo on naehnyt suuren vaivan, Kantaja kovan kokenut, Saunamaassa maatessansa, Olkiloilla ollessansa, Levaetessaensae pehuilla. 156. Ken meitae veelle viepi. (Morsiamen kotivaeki.) Lenti taenne musta lintu, Laepi korven koikutteli, Korppi lenti halki korven, Sammakko salon laevitse, Suostutteli meiltae sorsan, Maanitteli meiltae marjan; Otti tuo omenan meiltae, Vietteli veen kalasen, Petti pienillae rahoilla, Hopehilla houkutteli. Ken meitae veelle viepi, Ken joelle juohattavi?-- Saapi saavit seistaeksensae, Kolataksensa korennat, Ja kapat kalataksensa; Piintyvaet pikarin laiat, Tuopin korvat tummenevat. b) Haeissae. 157. Oisiko lupa kysyae. (Sulholle kotivaeki.) Oisiko lupa kysyae, Saisiko sitae sanoa, Mitae mielehen tulevi, Kerkiaevi kielelleni; Saisiko sanoakseni, Lupoa kysyaekseni: Kaevitkoe tiesi tervehenae, Matkasitko mainehitta, Tuluksitta pitkaet matkat, Matkat suuret valkiatta, Kun laehit anopin luoksi, Ainoan apen kotihin? Oliko viinat kuurittuna, Vai oli vasta aiottuna; Jok' oli leivaet leivottuna, Vai oli vasta aiottuna? Syoetettiinkoe teitae siellae Lestyin leivin, pestyin poeyvin; Juotettiinko teitae siellae Olusilla otraisilla; Syoetettiinkoe sinun orosi Portahilta pyoeriviltae; Juotettiinko sinun orosi Laehteheltae laeikkyvaeltae? 158. Tokko naeit mitae tullessa. (Morsiamelle sulhon heimo.) Hyvae neito, kaunis neito! Tuotapa kysyn sinulta: Tokko taenne tullessanne, Tokko taisi tamma juosta, Orit konsti kompotella, Ruuna ruskia ravata? Hyvae neito, kaunis neito! Tuotapa kysyn sinulta: Tokko taenne tullessanne, Notkot nousi, maeet aleni, Kumpareet kukertelihen, Rauniot rakentelihen, Kivet pienet piehtaroitsi, Jaerven rannat roikkaeli? Hyvae neito, kaunis neito! Tuotapa kysyn sinulta: Naeitkoe taenne tullessasi Kekoja keraeperiae, Naesaepaeitae naerttehiae?-- Ne kaikki taemaen talosen, Taemaen sulhon kyntaemiae, Kyntaemiae, kylvaemiae. Hyvae neito, kaunis neito! Kun tunsit talohon tulla, Niin tunne talossa olla; Ei meillae surulla syoeae, Ei eletae huolen kanssa-- Maitotiinu on tietyssaesi, Piossasi piimaepytty Voivatinen vallassasi. 159. Voi veikko, mitae vetelet. (Kylaelaeiset lommaavat morsianta.) Voi veikko, mitae vetelet, Tervaskannon kauneutta, Pikitynnyrin pituutta, Kerinkannan korkeutta! Kaekesit kaekoesen tuoa, Kuletella kukkulinnun, Tuoa maalta maan parahan, Veeltae valkian valita; Ei kaeki kaetehen saanut, Kukkulintu kumppaliksi, Veelt' et valkiita valinnut, Tuonut maalta maan parasta. Puuttui konna koprihisi, Sammakko satimehesi; Saitp' on suolta suovariksen, Aialta ajoharakan, Korpin korpinotkelmalta, Pellolta pelotuslinnun, Mustan linnun mullokselta; Loeysit nartun naurismaasta, Nirtun niintae kiskomasta; Narttu naukui, nirttu niukui, Sulhon tullessa laehelle. 160. Kirkas neiti kihloissasi. (Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen.! Katsos meiaen neioistamme; On kun puola puolikypsi, Tahi mansikka maeellae. Puhas on pulmonen lumella, Puhtahampi puolellasi; Valkia merellae vaaksi, Valkiampi valloissasi; Soria merellae sorsa, Soriampi suojassasi; Kirkas taehti taivahalla, Kirkkahampi kihloissasi. Et oisi Savosta saanut, Et tuonut Turustakana, Tavannut Wiron takoa, Vetaenyt Wenaeeheltae, Niin soriita neitokaista, Mokomata morsianta; Silmaet maksavat sinisen, Poski puhtahan punaisen, Varsi valkian paperin. 161. Kutti, kutti, sulho rukka. (Morsiamen lommaajat.) Sulho viljon veljyeni! Sanoit sie pahan sanasen; Sanoit saavasi sataisen, Tuovasi tuhannen neien; Et sataista saanutkana, Tuonut et tuhannen neittae. Sait su'un sukattomia, Lajin kintahattomia. Mitae lie tehnynnae ikaensae, Kuta mennehen kesosen, Ei kutonut kintahia, Suoritellut sukkasia; Hiiret kopsassa kopasi, Hoerppaekorvat lippahassa. Kutti, kutti, sulho rukka! Tuota toivotit ikaesi, Tuota puolen polveasi, Kaekesit taemaen kesosen; Sanoit saavasi sarasen, Apilaisen ottavasi, Sorsan suositellehesi, Vesilinnun vienehesi. Sait sinae hyvaen sarasen, Armahan apilasheinaen-- Loeysit tieltae tervaskannon, Leppaepoekkeloen lehosta. Talven on tateessa maannut, Kuukauen hevoskujassa, Viel' on silmaet siistimaettae, Kaikki kasvot kaavimatta. 162. Laajasukuinen neiti. (Kaason puoli.) Sulhokainen nuorukainen, Rahan kanta kaunokainen, Elloes meiaen neioistamme Sanoko suvuttomaksi, Laatiko lajittomaksi, Tehkoe tietaemaettoemaeksi! Onpa meiaen neiollamme Suku suuri, laji laaja; Kappa ois kylveae papuja, Jyvae kullenki tulisi, Kappa ois panna pellavaista, Kuitu kullenki tulisi. Sulhokainen nuorukainen, Rahan kanta kaunokainen, Elloes meiaen neioistamme Toki tuhmaksi hokeko, Typeraeksi tunnustelko, Saamattomaksi sanoko! Mene sulho seppaelaehaen, Tietaepaes teraevae rauta, Tietae viikate teraevae; Vaali vartehen hyvaehaen, Vestele veraejaen suussa, Kannon paeaessae kalkuttele. Kun tulevi paeivaepaiste, Viepae neittae nurmen paeaelle, Sitte heinae herskaehtaevi, Sekae jussi jurskahtavi, Kova heinae korskahtavi, Suolaheinae saeikaehtaevi, Vihvilaeinen viuskahtavi, Maetaes myoetaehaen menevi, Kulo kaeypi kellellehen, Vesan kanta katkiavi. 163. Kaason kauneus. (Kosiomiehen puoli.) Hyvae kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevae kaaso; Kaunis kaaso kengaeltaeki, Silmiltae sitaei parempi. Niinp' on kaaso kengitetty, Kun on kelkka talloitettu; Niinp' on kaason silmaet paeaessae, Kun harakan pakkasella. (Kaason puoli.) Niinp' on kaaso kengitetty, Kun hevonen rauoitettu; Niin on kaason silmaet paeaessae, Kun on taehet taivahalla. 164. Kaason istunta. (Kosiomiehen puoli.) Istu, istu kaaso rukka! Kun istut, hyvinki istu; Istu puhki puinen penkki, Halki lautainen lavitsa, Seinaet sienille maeraennae, Katso halki harjahirsi. (Kaaso.) Niinkoe teill' on hoikat hongat, Sekae pehmiaet petaejaet, Ettei kestae kaason olla, Nuoevaimon vaivutella, Taemaen illan istumilla, Taemaen aamun astumilla?-- Enmae istu penkillaenne, Enkae seiso sillallanne; Istun hieprahelmoillani, Seison kenstikengillaeni. Vain en istu ensinkaenae, Enkae seiso semminkaenae, Ennenkuin sulkani sulavi, Hoeyheneni laempiaevi. 165. Kaason laempimaen saanta. (Kosiomielen puoli.) Kun lienet kovin vilussa, Nouse kaaso kiukoalle, Liesipankolle panete; Pane jalka patsahalle, Toinen orrelle ojenna, Helmat lieskahan levitae; Siinae sulkasi sulavi, Hoeyhenesi laempiaevi. (Kaaso.) Nouskohon nokiset velhot, Saakohon tulipunaiset, Nokianne nuohomahan, Karstojanne kaavimahan! Piruko taestae piiat otti, Lempo ampui leskieukot, Nokiloita nuohomasta, Karstoja karistamasta? Eikae tuoa kaason syoeae, Nuoevaimon nunnostella; Lepillenkoe lehmaet lypsi, Kannoille muni kananne? 166. Kaason syoetaentae. (Kosiomiehen puoli.) Hyvae kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevae kaaso! Kun lienet kovin naelaessae, Istunet rokan himolla, Kuoli muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Kuoli Kontisen kujahan, Kylloesen kylyn etehen. Tuoll' on raato rauniolla, Paeaekontti koan takana; Sen on keuhot keittaemaettae, Kapiot kaluamatta. Siin' on kaason kyllin syoeae, Nuoevaimon nunnostella. (Kaaso.) Nouskohon kontio kolosta, Havun alta haarakynsi, Kiven alta kiskosilmae, Viiasta vihainen kissa, Ruunianne ruhtomahan, Tammojanne tahtomahan, Orittanne ottamahan, Lehmiaenne leikkomahan! Missaepae hukka huikuroivi, Metsaen vihko viehkuroivi, Kun ei karjassa kahua, Liehu lehmien seassa? 167. Maata menentae. Hyvae kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevae kaaso! Jo ois aika maata mennae, Liitto liipata levolle; Kukot laulavat kylaellae, Hoikkasaeaeret hoiloavat. (Kaaso.) Aesken aika maata mennae, Liitto liipata levolle, Kun mun sulkani sulaisi, Hoeyheneni laempiaeisi. Vai joko vaivainen varajat, Tynnyrisi tyhjenevaen, Puolikkosi puolenevan?-- Vast' on kerta keitettynae Kiiskiae kirokaloja, Ahvenia ruotaisia; Tuoppi on tuotuna olutta, Ei sekaenae meitae vasten, Vasten muita vierahia. 168. Kaason juomiset. (Kosiomiehen puoli.) Hyvae kaaso, kaunis kaaso, Kaaso valkianverevae! Ootko Valtalan vasikka, Vaiko Puntalan Punikki Tynnyrien tyhjentaejae, Puolikkojen puolentaja?-- Kun lienet olven himolla, Eli taarin tarpehella, Kyll' on meillae kystae vettae, Paljo pantua olutta, Kellarit teloja taeynnae, Telat taeynnae tynnyriae. Kun ei siitae kyllae liene, Tahi ei tulle tarpehiksi; Viel' on tamma tanhualla, Liinaharja liettehessae, Laeaevaessae Punikki lehmae, Toinen Kyyttoe kytkyessae Joka laski laarin viinan, Hyvaen juomisen jorotti. (Kaaso.) En oo taenne laehtenynnae, Enpae oluen himolla, Enkae taarin tarpehella; Olutt' on kotonaniki, Taaria talossaniki; Vaanp' on laeksin katsomahan Pienen lintuni peseae, Varpuseni vainioa. Kohta taestae kolkan kaeaennaen, Kolkan kaeaennaen, toisen vaeaennaen Taestae tuhmasta tuvasta, Kamalasta kartanosta; Heitaen taenne herttaseni, Taenne kaunoni kaotan; Suojelkohon suuri Jumala, Kaikkivalta varjelkohon, Ettei huomenna katuisi, Paeivaen paeaestae peljaestyisi. Naeitae outoja ovia, Veraejiae vierahia. 169. Kosiomiehen ylistys. Kuules sie tuhannen vanha, Ja vanhin kosiomiesi! Tuo hattu, jok' on sinulla, Tuot ei kanna kaikki miehet, Eikae pojat puoletkana, Kolmannetkana kosijat. Verka on Wirosta saatu, Saeteristae saeaelitetty, Puuhka on tuotuna Turusta, Saksan linnasta sametti. Vaehae paitoa naekyvi, Pikkarainen pilkottavi, Paita kun papin paperi, Kirkkoherran kirjanlehti, Oman kultansa kutoma, Kaunosensa kalkuttama; Ommeltu oravakynsin, Naeaetaekynsin naestaeelty, Tinaneuloin tikkaeltu. III. Paimenlauluja. 170. Kukkalatva kuusi. "Marisenko, marjasenko, Punaposki puolasenko! Kaevitkoe tuon maekoesen alla, Viheriaeisen vierun alla?"-- "Kaevin kerran, kun kaevinki." "Mitaes naeit kaeyessaesi?"-- "Naein kuusen kukkalatvan, Ja haavan halialatvan; Ison kuusen kukkalatvan, Emon haavan halialatvan." "Konsa sen kotihin tuomma!" "Illan tullen, paeivaen mennen, Karjan tullessa kotihin, Kylyloeylyn loeyhkaetessae." 171. Mipae paimenten olla? Mipae meiaen paimenien, Kupa karjan kaitsijoien?-- Ei ole paha paimenien, Pah' ei karjan kaitsijoien; Kiikumma joka kivellae, Laulamma joka maeellae, Joka suolla soittelemma, Lyoemmae leikkiae aholla, Syoemmae maalta mansikoita, Ja juomma joesta vettae. Marjat kasvon kaunistavi, Puolukat punertelevi, Vesi ei voimoa vaehennae, Jokivesi ei varsinkana. 172. Tule taenne! Tule taenne tyttoepaimen [33], Taeaell' on toinen poikapaimen [34]; Taeaell' on karjat kaunihimmat, Taeaellae kellot kuulusammat, Taeaell' on mansikat makiat, Taeaellae lillikat lihavat, Taeaellae puolat puolikypset, Vatut vaaran rintehellae. Kuti, kuti, kultaseni, Tule taenne turkkaseni! Taeaell' on kaunis karjan kaeyae, Armas paimenten asua; Pohjaspuolella maekoenen, Paeivaenpuolella puronen, Lehtomaita luotehesen, Itaehaen isot ahoset. Kuti, kuti, kultaseni, Tule taenne turkkaseni! Taeaell' on suuri sulhosesi [35], Kaunis kasvin kumppalisi; Sopisipa suuta antaa, Kun olisi kahen valta. 173. Missae armahani? Miss' on, kussa minun hyvaeni, Miss' asuvi armahani, Missae istuvi iloni, Maalla kulla marjaseni?-- Kuulu ei aeaentaevaen ahoilla, Lyoevaen leikkiae lehoissa, Ei kuulu saloilla soitto, Ei kukunta kunnahilta, Oisko armas astumassa, Marjan matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkia vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiae pitaeisi, Ahot ainoista iloa. 174. Armahan kulku. Taest' on kulta kulkenunna, Taest' on mennyt mielitietty, Taestae armas astununna, Valkia vaeltanunna; Taess' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellae. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi, Kangas kahta kaunihimpi, Lehto viittae leppiaempi, Korpi kuutta kukkahampi, Koko metsae mieluisampi, Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta. 175. Enkoe minaeki toivoisi. Lintu lauleli lehossa, Pieni lintu pensahassa, Kullaistansa kuikutteli, Marjaistansa maanitteli, Armahaistansa halasi; Enkoe mie poloinen raukka Tuota toivoisi enemmin, Halajaisi hartahammin, Kullaistani kulkevaksi, Marjaista matelevaksi? Tule taenne, pieni lintu, Lennae taenne, lintu rukka, Haastele halusi mulle, Ikaevaesi ilmottele; Mie sanon sinulle jaellen Haastan mielihaikiani. Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Lennae, lennae lintu rukka, Lennae, pieni paeaesky rukka, Lennae minun kaulalleni, Kaey kaesivarrelleni; Siinae saeilyt sie paremmin, Olet onnella hyvaellae, Olet kun kullan kukkarossa, Asut kun armahan povessa. 176. Katso Kiesus karjaistani. Katso Kiesus karjaistani, Hoitele hyvae Jumala, Naeillae aukeilla ahoilla, Leveillae lehtomailla, Korkehilla koivikoilla, Kauneilla kataikoilla, Pienillae petaeikoeillae, Mataloilla haavikoilla, Kultaisilla kuusikoilla, Armahaisilla saloilla; Elae anna sutosen tulla, Kohti kontion osata! Jos konsa susi tulisi, Kohti kontio kokisi, Muuta muiksi lehmaeseni, Kannonpaeiksi kaunoseni, Kiviksi minun omani, Kallioksi karjaseni; Ei susi kivihin koske, Karhu ei koske kallioihin. 177. Muut kuuli kirkonkellon. Muut ne kuuli kirkon kellon, Minae kurja karjankellon; Papin parran muut naekivaet, Minae kurja kuusen latvan. Kivi on mulla kirkkonani, Pajupehko pappinani, Lahokanto laulajana, Kaeki muina lukkarina. Kuku kultainen kaekoenen, Kuku kulta kielellinen, Hoila'a hopiarinta, Tinarinta riuskuttele Kaeynkoe viikonki vilussa, Kauan karjan paimenessa, Astunko ahoja kauan, Viikon soien vierukoita-- Kesosenko, kaksosenko, Viitosenko, kuutosenko, Vaiko kymmenen keseae, Tahi ei taeytehen taetaenae. 178. Lepo, lepo, lehmaen. Lepo, lepo, lehmaeni! Jopa loeysin haerkaeni Kololahen korvelta, Pajulahen lammilta. Lepo, lepo, lehmaeni! Jopa loeysin haerkaeni Kiviniemen saerkaeltae, Valkialta rannalta, Horsmia syoemaestae, Kaisloja kaivamasta. 179. Paista paeivae paimenelle. Naeytae paeivae silmiaesi, Lonkottele luomiasi, Sinisetkoe, vai punaiset, Vaiko kellankarvalliset, Vaiko viertehen naekoeiset, Tahi vaahtivalkeuiset. Paista paeivae paimenelle, Elae kalanpyytaejaelle; Kalamies kaloja syoepi, Paimen parka kuivan leivaen, Kuivan leivaen kurskehtivi, Otraisen oeltelevi, Kauraisen kavertelevi, Tattarisen taittelevi, Rukehisen ruinoavi, Lemettisen leikkoavi, Vielae parkkisen panevi, Petaejaeisen peiputtavi, Kuoren kuivan kurskuttavi, Veen lipillae luikkoavi, Maeraen maettaehaen nenaessae. 180. Laske paimenta kotihin. Paista paeivaenen Jumala, Hellittele herra Kiesus, Poloisille paimenille! Pah' on olla paimenessa, Tyttoelapsen [36] liiatenki, Kun ei poikoa [37] keralla. Kulu paeivae kuusikolle, Viere vehnae viijikoelle; Laske paimenta kotihin, Sen talon emaennaen luoksi, Ettae naelkaeni naekisi, Heti aittahan menisi, Juosten juomahuonehesen, Keikutellen kellarihin, Taputtaisi talkkunoa, Vuolasisi voita paeaelle, Sipaisi sianlihoa, Kavertaisi kannikkoa. 181. Mene paeivae, viere viikko. Mene paeivae, viere viikko, Alene Jumalan aika! Mene paeivae maennikoelle, Kule kulta kuusikolle, Karkaa kataikolle, Lennae lehmaeslypsykselle; Paeaestae paimenta kotihin Vilusta, pahasta saeaestae, Vilusta vaerisemaestae, Pakkasesta parkumasta, Kannikkoa kaivamahan, Pyttyjae pyaeltaemaehaen, Voivatia vuolemahan, Kirnua kolistamahan. Isaentae kova kotona, Emaentae sitaei kovempi, Poika puoli perkelettae, Tytaer kun tulikipuna, Miniae kun miekan kaerki; Itse kaivoi kannikkansa, Itse pyttynsae pyaelsi, Itse vuoli voivatinsa Itse kirnunsa kolisti; Paimenelle vanha taari, Vanha taari, kylmae kaali, Jost' oli rakki rasvan syoenyt, Musti murkinan pitaennae. Annas tulla toisen tunnin, Jo sanoi minun syoeneheni, Kannikkansa kaivaneeni, Pyttynsae pyaeltaeneeni, Voivatinsa vuolleheni, Kirnunsa kolistaneeni; Sitte pieksi petkelellae, Kolkutti kotahalolla. Kaesi poikki, jalka poikki, Sen pahan talon emaennaen, Oikiasta olkapaeaestae, Vasemesta sarvennosta! 182. Jo tulen kotihin. Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki kotihini; Joko on kylpy joutununna, Joko saatu saunavettae, Sekae vastat valmihina? Onko huttu keitettynae, Puohtimella peitettynae, Voita paeaelle heitettynae; Onko lusikat aeaeressae, Maitokupit vieressae? Ptru Kirjo, ptru Karjo, Ptruko haikia Haluna! Jo on Kirjo kiini pantu, Karjo kaarehen rakettu, Haluna hakahan saatu; Jo nyt jouvunki tupahan Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki, jo, jo. 183. Haemehen kaevijae. "Kuulin kummat, naein imehet, Haemehessae kaeyessaeni." "Mitae kuulit kummimmia, Mitae naeit imehimmiae? "Sitae kuulin kummimmia, Sitae naein imehimmiae Siat sotki taikinata, Emaennaet sikana roehki, Porsas lattian lakasi, Piiat pakinassa makasi." "On tuo kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni." "Ei tuo vielae kumma liene, Ei ime vaeheaekaenae; Vielae kuulin kummempia Naein vielae imehempiae: Kirvehellae keitettihin, Kattilalla leikattihin, Orava veti rekiae, Hepo haennin puuhun juoksi." "Se on kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni." "Ei tuo vielae kumma liene, Ei ime vaeheaekaenae; Vielae kuulin kummempia, Naein vielae imehempiae: Orot oli ohran leikku'ussa, Siikaset sitelemaessae, Laklaset latelemassa, Hanhet haasioitsemassa." "On tuo kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni." "Ei tuo vielae kumma liene, Ei ime vaeheaekaenae; Kohta kuulet kummempia, Vielaeki imehempiae: Antoi hanhi siivet mulle, Lakia laajat lentimensae, Niillae lennin loeyhyttelin Yheksaen meren ylitse, Meripuolen kymmenettae; Lennin maille vierahille, Tulin tuntemattomille, Sinisen salon sisaehaen, Vaskisehen varvikkohon. Olipa siellae puut punaiset, Puut punaiset, maat siniset, Lehot lemmenkarvalliset, Ruohot ruostehen naekoeiset. Vuoret siellae voina vuoti, Kalliot sianlihana, Maeet maemmikakkaroina, Kaikki kankahat metenae. Siell' oli naiset listin lastin, Morsiamet mustin kulmin, Akat vanhat vaskivoeissae, Tyttaeret tinasiloissa, Ukot vanhat uunin paeaellae, Nuoret miehet miekka vyoellae, Kukot kultakannuksissa, Kanat vaskivarpahissa, Lehmaet leppaeisin utarin, Paimenet pajuisin jousin. Ei juotu oluttakana Kuparitta kultaisetta, Vaskireunatta vaitta; Ei syoety sianlihoa Veitsettae hopiapaeaettae, Talrikitta tammisetta." 184. Kuulin kummat kuusialta. Nousin aivan aikaisehen, Aivan aikahuomenessa, Kuun ja paeivyen keralla; Vielae ennen ennaettelin, Ennen kuuta, paeiveaeni. Pyyhin pikku pirttiseni, Lakaelin lattiani, Tinaisilla tikkasilla, Vaskisilla varpasilla. Ammuelin rikkaseni Tinaisehen takkasehen, Vaskisehen vakkasehen. Vein mae rikkani pihalle, Kannoin ulos usta myoeten, Pihalle vajoa myoeten, Pellolle perimmaeiselle, Kaijimmalle pientarelle. Seisattelime rikoilla, Kaeaentelime, kuuntelime, Kuulin kummat kuusialta, Imehet yheksiaeltae: Sika sillalla makasi, Porsas tiellae poikki puolin, Kahet kannukset jalassa, Oksat kullan kummassaki. Vielae kuulin kummempia, Imehempiae taehysin: Akat ammoi kytkyessae, Lehmaet leipoi taikinata, Lampahat pani olutta; Susi survoi, haentae torkkui, Jaenis jauhoi, paeae jaerisi; Oravainen ortta vuoli, Pulmukainen puita pilkkoi, Paeaeskynen paerettae kiskoi. Vielae kuulin kummempia, Imehempiae taehysin: Hirsi veti, haerkae notkui, Reki kesti, tie hajosi; Orava ahoja kynti, Hevonen makasi puussa; Kattilalla souettihin, Wenehellae keitettihin; Repo paeaetae poimimassa, Itse hanhut antamassa.-- Anna hanhut siipiaesi, Lakia laakamoisiasi! Millae lennaen muille maille, Noille maille tuttaville, Hopiaisehen salohon, Kultaisehen koivikkohon. Vaaher vaskinen salossa, Kuusi kulta koivikossa, Kukat kullan kiiltaevaeiset, Lehet lemmen karvalliset; Laulajat lehellae lemmen, Kuulijat kukalla kullan, Mie itse revon rekehen, Virsi vaekkaeraen vaekehen. 185. Minkae noista mille annan? Jopa mie taenae huomenessa Nousin aivan aikaisehen, Pesime, kumartelime, Pyyhin pikku pirttiseni, Vein rikkani pihalle, Rikoillani seisatime. Katsahime kankahalle, Kankahalla kaunis lampi, Lammissa venoja kolme. Yks' on veno kultakokka, Toinen on hopiakokka, Veno kolmas vaskikokka. Minkae noista mille annan, Kunka kullenki osoan?-- Kultakokka taatolleni, Veikolle hopiakokka, Veljenpojan vaskikokka. Katsahime toisen kerran, Kolm' on neitoa venossa. Yks' on neito kultakassa, Toinen on hopiakassa, Neito kolmas vaskikassa. Minkae noista mille annan, Kunka kullenki osoan?-- Kultakassa taatolleni, Veljelle hopiakassa, Veljenpojan vaskikassa. Katsahime kolmannesti, Ei ollut lampia enempi, Eikae lammissa venoja, Venosiss' ei neitosia; Lampi oli muuttunut lehoksi, Haavikoksi neiot nuoret, Vesikaareksi venoset. 186. Tyoensae kumpasellaki. Tuli saarella palavi; Kenpae tuolla tulta poltti? Sulho tuolla tulta poltti. Mitae sulho raatelevi?-- Korjoansa kirjottavi. Mitae tuolla korjasella?-- Neittae tuolla korjasella. Mitae neito raatelevi?-- Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkyttaevi. 187. Juoksin, juoksin joen vartta. Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin yloes, katsoin alas; Ylaehaellae paeivae paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpae se veno souti?-- Taattoseni veno souti; "Ota taatto venosehesi!" "Ei tytaer veneesen paeaese; Taemae ranta raisu ranta, Taemae vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin yloes, katsoin alas, Ylaehaellae paeivae paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpae se veno souti?-- Maammoseni veno souti; "Ota maammo venosehesi!" "Ei tytaer veneesen paeaese; Taemae ranta raisu ranta, Taemae vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin yloes, katsoin alas; Ylaehaellae paeivae paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpae se veno souti?-- Veikkoseni veno souti; "Ota veikko venosehesi!" "Ei sikko veneesen paeaese; Taemae ranta raisu ranta, Taenae vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin yloes, katsoin alas; Ylaehaellae paeivae paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpae se veno souti?-- Siskoseni veno souti; "Ota sikko venosehesi!" "Ei sikko veneesen paeaese; Taemae ranta raisu ranta, Taemae vesi muakas." Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin yloes, katsoin alas; Ylaehaellae paeivae paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpae se veno souti?-- Sulhoseni veno souti; "Ota sulho venosehesi!" "Tule tyttoe veneeseni; Taem' ei ranta raisu ranta, Ei taemae vesi muakas." 188. Venehen synty. Kaevin tietae tengollista, Maata maksan karvallista, Siltoa sinikivoista, Ojan porrasta punaista; Tuli honka vastahani, Mie tuota kyselemaehaen "Syntyykoe veno sinusta?"-- "Syntyypae veno minusta; Kaiken kaeunoista kevaettae, Vielae viime viikollaki, Kaeki kukkui latvoillani, Mesi tippui lehvistaeni, Paeivae kiersi keskipuuta." Kutsuin veikon veistaemaehaen-- "Kaey venettae veistaemaehaen!" Kaevi veikko veistaemaehaen; Veikkoni venettae veisti, Kilkkavalla kirvehellae, Kalkkavalla kalliolla. Vene syntyi vestaemaellae, Laiva lastun ottamalla; Kaevi nuoret soutamahan, Nuoret souti, airot notkui; Kaevi vanhat soutamahan, Vanhat souti, paeae vapisi. 189. Souti sotka suojan rannan. Souti sotka suojan rannan, Tavi tyynen tylkytteli; Souti sotkat, airot lotkat, Pienoset peraenpitimet. Souti kerran suovesiae, Souti toisen maavesiae, Kolmannen kotivesiae; Pyllisess' on pyytoepaikat, Ryytissae rysaesiaset, Kalasaunat saarimaalla. Souammako saarimaalle, Saarimaalta manterehen, Manteresta maammon luoksi, Maammon luota taaton luoksi, Taaton luota veikon luoksi, Veikon luota siskon luoksi; Siskoll' on sininen silta, Jossa leikki lyoetaenehe, Tanssi tallaeltanehe. 190. Laekkaem sikko Suurulahan. "Laekkaem sikko Suurulahan!-- Suurulass' on nuoret sulhot [38]." "Vuota teen tilan emolle, Jalan jaksan taattoselta." Laeksimmaepae Suurulahan, Suurulass' oli suuri pirtti, Musta lehmae lattialla; Ukko sarvesta pitaevi, Akka alta tempoavi. Minkae akka maion lypsi, Sen samasen ukko saerpi. Katsahtimma karsinahan, Neitosia [39] karsinassa; Sekae syoevaet, jotta juovat, Piirasia pistelevaet, Vehnaeisiae viiltelevaet, Ohraisia ottelevat, Kauraisia katselevat, Veitsellae hopeisella, Kupposesta kultaisesta. Katsahtimma toisa'paeinki, Supun taeysi sulhosia [40], Laeaevaenlauta poeytaenaensae, Vasannahka poeytaevaate, Leipae lehmaeltae keraetty, Koiralta kolatsut saatu, Vasikalta vaassajuomat, Kakkarat katinpojalta. 191. Antti armas herttaseni. "Antti armas herttaseni, Sinisilmae sirkkuseni! Konsa meille haeaet tulevi?"-- "Huomenna meille haeaet tulevi." Antti armas naitettihin, Mitae tuon haeissae keitettihin?-- Sirkan siivet, torakan koivet, Peiposen peraepakarat, Vaestaeraekin vaeaeraet saeaeret, Pienen linnun piipottimet. "Antti armas herttaseni Kaey nyt yoeksi viereheni!" Tuli yoeksi viereheni, Sitte yoen levaettyaensae, Astui aamulla varahin, Meni naurihin tekohon, Teki tielle naurihinsa, Pani kissan kyntaemaehaen, Varpusen vakoamahan, Itse paaelle paneutui, Nukkui nurmimaettaehaelle. 192. Repo ja jaenis. Repo itki reilitteli Kiven paeaellae kyykyllaensae, Kahen kaupungin kesellae, Kolmen linnan kuuluvilla; Jaenis juoksi katsomahan: "Mitae itket, repo rukka? "Tuota itken, jaenoe rukka: Kuoli mun sukuni suuri Noilla tappotantereilla, Vainovaivoilla sioilla. Iso kuoli, aeiti kuoli, Kuoli viisi veikkoani, Kuusi kummini tytaertae, Seitsemaen setaeni lasta. Pienet poikani poloiset, Kaikki tyyni kantamani, Ne on vietynae Wirohon, Saksan maalle saatettuna, Herroille hetalehiksi, Kauppamiehille kaluiksi." "Elae itke repo rukkae! Tule minun turvihini; Avarat asunnot mulla, Pellon pientaret laviat, Hongan juuret huonehina, Kantoset kamariloina." 193. Hiiren peiaat. Hiiri kaupalta tulevi Purrella punaperaellae, Wenehellae vaskisella. Keitti linnan liepsahutti, Tytaer lintahan lipetti; Keitti hutun hupsahutti, Poika huttuhun hupeni. Siitae hiiri hiihtamahan, Lyhytpolvi lyyttaemaehaen; Jaenis vastahan tulevi, Kysytteli lausutteli: "Minne hiihat hiiri raukka, Lyhytpolvi lyykyttelet? "Hiihan mie vaehaen vaekeae, Kutsun peiasvierahia; Kuoli kaksi poikoani, Hukkui huttukattilahan." "Missae piaet peiahasi?"-- "Tuolla piaen peiahani, Puun raossa, maan raossa, Kahen kantosen vaelissae." "Ketae kutsut vierahiksi?" "Kutsun suolta suovariksen. Aholta ajoharakan, Peiposen perehinensae, Linnun laihan lapsinensa; Ne mie kutsun vierahiksi." 194. Katin kosiominen. Kaevi katti tietae myoeten, Loeysi tieltae maettaehaeisen, Maettaehaeiseltae kotasen; Ketae tuon koan sisaessae?-- Hiiri laiha lapsinensa, Pienonen perehinensae. Kolkkasi koan ovea, Raeyaehytti raeystaespuuta: "Anna hiiri tyttoeaesi!"-- "Miksi sulle tyttoeaeni!" "Rinnallani istujaksi, Kanssani kasuajaksi, Elolaarin laukojaksi, Jyvaepurnon purkajaksi." "Mustat mulla tyttaereni, Mustapa minae itseki." "Muihen musta, miun hyvaenen, Minun metonen mielestaeni, Sima, maito, silmaestaeni." Antoi hiiri tyttaerensae; Katti se kosio kaunis Pian hirtti hiiren lapsen, Surmasi hyvaesukuisen. 195. Hiiri ja haemaehikkoe. Haemaehikkoe teitae kulkki, Hiiri maita matkaeli, Tulit tiellae vastatusten; Niin hiiri sanoiksi saattoi: "Haemaehikkoe hoeyretyinen, Keraepenttu koeyretyinen! Mitae sie kaevelet kurja, Tulet tiellaeni etehen?" "Minae laitoin luojan langan, Keraesin keraen Jumalan." "Vaiko loihit luojan langan, Kirosit keraen Jumalan! Mie sun nylen nyrkillaeni, Piirraen peukaloisellani; Vien nahkasi Wiipurihin Saatan Saksan kaupunkikin. Saan sieltae sataiset markat, Tuhantiset tukkoelen, Viisi Wiipurin rahoja, Kuusi kultapenninkiae. Ostan olkisen orihin, Hernevartisen hevosen, Liinaharjan, liinahaennaen, Karjalan pystykapion. Ajan Kultalan kujihin, Rikki kultihin rekeni; Kulta kurski kulmilleni, Paeaelleni hopiat paerski." 196. Hiiri ja katti. Hiiri metsaehaen menevi, Lyhytjalka lynsyttaevi, Pikku kelkkanen peraessae, Pikku kirves kelkkasessa. Paeaetyi katti kannon paeaehaen, Kannon paeaehaen katsomahan: "Minne menet hiiri rukka, Lyhytjaika lynsyttelet?" "Metsaehaen menen poloinen, Korpehen kovaosainen." "Mitae siellae tekemaehaen, Kuta raukka raatamahan?" "Lehtikoivun leikkomahan, Puun sorian sortamahan." "Entae kuolet koivun alle, Puun sorian sortumille?"-- "Pistaeyn mae puun rakohon, Koen mennae maan rakohon." "Entae naelkaeki tulevi; Mitae siellae syoeaeksesi?" "Syoen mae koivun kuoruisia, Puren haavan kettusia." "Entae turpuvi mahasi, Vatsa paisuvi pahaksi?" "Puhkasen ma puikkosella, Taeraehytaen taehkaesellae. "Entaekun veri tulevi?"-- "Veren tulla'ki pitaevi." "Entaekun kivistelevi?"-- "Voitelen ma voikkosella." "Mistae saat sa voikkosia?"-- "Akan vanhan vakkasesta." "Mistae vanha akka saapi?"-- "Nuoren neien lippahasta." "Mistae nuori neiti saapi?"-- "Nuoren lehmaesen nisaestae." "Mistae sitae nuori lehmae?"-- "Korehista korttehista, Tuorehista turpehista, Vihannista maettaehistae, Helyheinaen hepsusista, Luojan pitkiltae pihoilta, Kaikkivallan vainiolta." "Sen vainen valehtelitki; Vaan ma nyt sinun opetan, Ettet totta toisen kerran Mua syoettele sanoilla." Siinae kohta kourihinsa, Kaeaeppaesi kaepaelihinsae, Tappoi hiiren hirviaesti, Ja kaotti kauhiasti. Sihen loppui hiiren virsi, Katkesi katin tarina. 197. Hiiren tapaaja. Maaria matala muori, Taaria talon emaentae, Lypsi lehmaen lyyrytteli, Kantoi maion kaarutteli, Pani patsahan nenaehaen, Kuppisehen kultaisehen, Vaskisehen maljasehen. Tuli hiiri, joi vaehaesen, Tuli toinen, puolen lappoi, Tuli kolmas, kaiken kaatoi. Laeksi hiiri hiihtamahan, Lyhytjalka lyntsimaehaen; Katti vastahan tulevi: "Mistae hiihat hiiri raukka?" "Pakohon pahoista toeistae, Pilloistani piilemaehaen." "Mitae sie pahoa laait, Kuta teit pillojasi?" "Olipa Maaria matala, Taaria talon emaentae; Lypsi lehmaen lyyrytteli, Kantoi maion kaarutteli, Pani patsahan nenaehaen, Kuppisessa kultaisessa, Vaskisessa maljasessa. Meni veikko, joi vaehaesen, Meni sikko, puolen lappoi, Menin mie, ta kaiken kaaoin; Sitae mie pahoa laain, Senpae tein pillojani." Tuon katti kaesin tavotti, Hiiren hirtehen ripusti, Siinae veti veitsellaensae, Piirsi peukaloisellansa, Vei nahan Wenaeehelle, Kantoi kaupungin oville; Sieltae sai sataiset markat, Toi sieltae tuhannet tengat. Niill' osti ison orosen, Hiirenkarvaisen hevosen, Meren jaeaetae juoksemahan, Somerta sirottamahan. Meri parskui parmahille, Somer silmille sirahti, Juostessa hyvaen hevosen, Hyvaen riskun riskuttaissa. 198. Joutsen ja hanhi. "Mistae, kusta hanhoseni, Hanhoseni valkia?" "Rantaselta, rantaselta, Joutseneni ylpiae!" "Mitae sieltae tekemaestae, Hanhoseni valkia?" "Poikiani pesemaestae, Joutseneni ylpiae!" "Pesitkoe minunki poiat, Hanhoseni valkia?" "Olit sie itseki siellae, Joutseneni ylpiae!" "Niin et pessyt poikiani, Hanhoseni valkia?" "Enmae pessyt poikiasi, Joutseneni ylpiae!" "Mie sinun merehen upotan, Hanhoseni valkia!" "Kyllae siipeni kannattavat, Joutseneni ylpiae!" "Mie sinun tulessa poltan, Hanhoseni valkia!" "Kyllae mae sammutan tulesi, Joutseneni ylpiae!" "Mie sinun hirtaen hirsipuuhun, Hanhoseni valkia!" "Kyllae mun kynteni katkasevi, Joutseneni ylpiae!" "Mie sinun portista pujotan, Hanhoseni valkia!" "Jo olen siitae ennen kaeynyt, Joutseneni ylpiae!" 199. Mitae itket pieni lintu. "Mitae itket pieni lintu, Lintu tuima tuikuttelet, Pahalla pajupurolla, Tiheaellae tuomikolla?" "Sitae itken pieni lintu, Lintu tuima tuikuttelen; Palelevi jalkojani, Kivistaevi kynsiaeni. En tohi tupahan mennae, Saaha sammalhuonehesen: Huorat luualla hosuvi, Pahat vaimot vastallansa. Sitae itken pieni lintu, Lintu tuima tuikuttelen, Pahalla pajupurolla, Tiheaellae tuomikolla, Kun en tuota tunnekana, Tunnekana, tieaekaenae, Minne lyoen mae lyykyaeni, Kunne kaivottu ajame, Naeillae raukoilla rajoilla, Poloisilla Pohjanmailla; Tulehenko teen tapani, Vetehenkoe saunan salvan. Jos teen tulehen tupani, Tuli polttavi tupani, Pahana palokesaenae; Jos vetehen saunan salvan, Vesi viepi salvokseni, Vesivuonna voimatonna." "Elae itke pieni lintu, Lintu tuima tuikuttele! Lennae taenne lintuseni, Tule taenne tuttuseni; Taeaell' on kaunis ruokoranta, Ruokoranta, heinaelehto, Leikki lyoeaehaen lehossa, Maitovelli keitetaehaen, Voita paeaelle heitetaehaen, Talkkuna taputetahan." 200. Paeaeskylaeinen. Paeaeskylaeinen, paeivaen lintu, Paeivaen lintu, yoen lipakko, Lenteli kesaeisen paeivaen, Kevaetpaeivaen keikutteli; Etsi maata maataksensa, Lehtoa levaetaeksensae, Peltoa pesiaeksensae, Murtoa muniaksensa. Loeynnyt ei maata maataksensa, Lehtoa levaetaeksensae, Peltoa pesiaeksensae, Murtoa muniaksensa. Lenti vuoren kukkulalle, Laski kuusen latvasehen; Naeki laivan lainehilla, Punamastoisen merellae. Laski laivan mastosehen, Puottelihen purjepuuhun; Valo vaskesta pesaesen, Muni kullasta munasen. Tuli tuulonen mereltae, Kaatoi laivan kallellehen; Muna vieraehti vetehen, Muksahti meren mutahan. Tuohon kasvoi kaunis saari, Saarelle koria nurmi, Nurmelle koria neiti. Neiti poikia tekevi Tuohon suurehen sotahan, Tasapaeaehaen tappelohon, Joss' on paeaetae, kun maetaestae, Joss' on hiusta, kun kuloa, Joss' on verta saeaerivarsi, Polven korkeus punaista. 201. Avullinen kurki. Etpae tieae, minkae loeysin-- Loeysinpae omenamarjan; Etpae tieae, kunne kaetkin-- Riihen paeaelle rikkasihin, Saunan paeaelle sammalihin. Tuli kukko kuopimahan, Kanan lapsi kaapimahan; Taestae kukko tapettihin, Kanan lapsi kaltattihin, Mulle villat annettihin. Mie vanutin vaipakseni, Kuoin villat kuotokseni, Huperoitsin huovakseni, Huovat revin rievuikseni. Laeksin suolle sotkuilleni, Leveille letkuilleni; Sormus kultainen kulahti Vasemesta sormestani. Laitoin piiat etsimaehaen, Piiat etsi vaerttinaetae; Laitoin rengit etsimaehaen, Rengit etsi kirvesvartta, Laeksin itse etsimaehaen, Loeysin kuren kyntaemaestae, Vaivaisen vakoamasta. Kurki kielelle paneksen: "Annas aikoa vaehaesen, Siksikun munani muutan, Laajat lapseni latelen." Otin kuren olalleni, Seivaessaeaeren selkaehaeni, Tuota kannoin ja hikosin, Kannoin saunan karsinahan; Talvet piimaellae pitelin, Kesaet voilla kestittelin. Panin tynnaerin olutta, Puolentoista puolikkoa, Kutsuin pipit, kutsuin papit, Valitsin parahat vallat, Suuren lintuni lihoille, Kuren kuntopeiahille. Kurki kielelle paneksen: "Elae sie tapa minua; Apuna minae olisin, Jalkapuolla jauhajana, Kaesipuolla kaeskylaeisnae, Siivin sillat pyyhkimaessae, Lattiat lakasemassa, Kynsin pellot kyntaemaessae, Varpahin vakoamassa, Nokan vettae noutamassa, Purston puut vetelemaessae." 202. Haevinnyt hanhi. Laeksin vettae rantaselta, Kultavarrella kupilla; Loeysin hanhen rantaselta, Istui hanhonen havulla, Sormiluitansa lukevi, Varpahiansa valitti. Minae hanheni olalle, Kannoin saunan karsinahan, Kannoin kauroja etehen Tammisella tairikilla. Kaevin sitte katsomahan Kohta kolmen yoen peraestae, Viikon paeaestae viimeistaeki; Naein hanhen menneheksi, Saunasta kaonneheksi, Laeksin tuota etsimaehaen, Astuin soita, astuin maita, Astuin syoetyjae ahoja, Kalutuita kankahia. Naein mae kyntaejaen aholla, Kysyttelin kyntaejaeltae: "Kyntoemiesi veikkoseni! Ootko naehnyt hanhoistani?" "Mistae tunnen hanhosesi Mikae merkki hanhessasi?" "Sinisiipi, vaskivarvas, Kultoa kuvun rajassa, Paeaessae Saksan palttinoa, Otsassa omenamarja." "Oonpa naehnyt hanhosesi: Tuonne lenti loeyhytteli Yheksaen meren ylitse, Meripuolen kymmenettae; Yksi siipi vettae viili, Toinen taivasta tapaili, Nokka luotoja lotasi, Paeae piteli pilviloeitae, Eessaehaen vetelae lieto, Takanansa taivas kirkas." 203. Hevosen hakija. Tuli veikko vierahaksi, Siskoni kaeviaemeksi; Vein mae veikkoni hevosen Tallihin tasalakehen, Kannon kauroja etehen. Syoetin sitte vierahia Kahella kananmunalla, Kaheksalla kakkaralla, Yheksaellae voipytyllae, Kymmenellae kyrsaesellae. Katoi veikkoni hevonen Tallista tasalaesta. Laitoin lapset etsimaehaen, Lapset poimi puolukoita; Panin piiat etsimaehaen, Piiat etsi pirran piitae; Kaeskin rengit etsimaehaen, Rengit re'en kaplaksia; Menin itse etsimaehaen Kolmen koirani keralla, Viien villahaentaeiseni. Koirat sotki suota myoeten, Itse telkin tietae myoeten, Nousin suurelle kivelle, Kuuntelime, kaeaentelime. Kuulin kellon kilkahtavan Paakkolan papukeolla, Ollin ohranaerttehellae. Kaevin kohti kelloani, Loeysin veikkoni hevosen, Panin hevon suitsi suuhun, Siitae nousin ratsahille, Ajoin korskaten kotihin, Karskatellen kartanolle. 204. Merkitty orit. Syoetin sykysyn oritta, Talven taaton konkaria, Lesin ohrat, pesin kaurat, Survotin suvirukihit. Laeksi orot oikomahan, Kauransyoejae karkomahan; Miepae etsohon orihin, Kujakkisen kuuntelohon, Oron ohjat olkapaeaellae, Varsan valjahat kaeessae. Kuuntelin kunervikoissa, Katselin kanarvikoissa. Mikae merkki orissani?-- Otsassa otavan taehti, Paeaessae paeivaen pyoerylaeinen, Kaulassa heliae kello, Kultakuppi lautasella, Saekae taivasta tapaavi, Haentae maata halkasevi. Naein mae hiekalla hevosen, Kellokaulan kankahalla: "Kun lienet ison oronen, Tahi taattoni hevonen, Hirnu kerran kuullakseni, Kaljahtele kauransyoejae; Oio soimelle kotihin, Heinille heliseville, Kauroille kahiseville; Rikkoos risuinen aita, Ratko aita rautainenki, Teraeksinen temmo seivaes, Vitsas vaskinen murenna." 205. Tuntematon veli. Laeksin piennae paimenehen, Lassa lammasten keralle; Ajoin lehmaet suota myoeten, Lampahat palomaekeae, Itse kangasta kaputin, Tulin rannalle ojasen, Taeitae rannalla ojasen. Raemaehytin raitapuuta, Tuolta poikanen putosi, Solki suussa, vyoe kaeessae. Minae raukka itkemaehaen, Poikanen kyselemaehaen "Mitaes itket nuori neito?" "Itkenpae minae jotai, Itken pientae veikkoani; En ole sitte silmin naehnyt, Kun piennae sotahan laehti, Isaen polven korkunaissa, Aitin vaerttinaen pituissa." "Elae itke veikkoasi, Tuolta veikkosi tulevi, Alta linnan airot souti Paeaeltae linnan paeae naekyvi; Tuopi uuet ummiskengaet, Sulkkuiset sukan sitehet, Tuopi paian palttinaisen, Tuopi toisen aivinaisen, Jok' ei kutkuta kuvetta, Eikae kaiva kainaloita." Minae kurja kuulemahan, Mie kavala katsomahan; Veikko seisoi vieressaeni, Eessaeni emosen lapsi. 206. Pakeneva. Vihoillinen viurusilmae, Pajupaula, niinikenkae, Laeksi maata ryoestaemaehaen, Haemettae haevittaemaehaen, Tappoi taaton, tappoi maammon, Tappoi viisi veikkoani, Kuusi kummini tytaertae, Seitsemaen setaeni lasta, Tahtoi tappoa minunki. Minae paeaesin tuvan paeaelle, Tupani tulehen syttyi; Minae aialle ajoime, Aita kaatui kalliolle, Kallio kaheksi lenti; Minae kuusehen kuvahin, Kuusi kuueksi muruksi, Seitsemaeksi seipaehaeksi; Minae lehtohon levahin, Lehto mulle sauan antoi, Saua minun tielle saattoi, Tie minun talohon saattoi. Loeysin muorit sotkemassa, Emaentaeiset leipomassa, Tyttaeret taputtamassa, Pojat ilman istumassa. "Emaentaeinen armahainen! Leivo mulle kakkarainen, Kivensilmaen kiekurainen, Koivunlehen korkukkainen, Pajunlehen paksukkainen, Lepaenlehen laajukkainen, Kananmunan muovokkainen. Kunp' on leivot kakkaraisen, Kutsun kultakaemmeneksi, Sanon Saksan sormukseksi; Kun et leivo kakkaraista, Kutsun kuppeloperaeksi, Sanon halkohakkuriksi." Emaentaeinen armahainen Leipoi mulle kakkaraisen; Minne minae kakkarani?-- Kakkaran kalastajalle; Mitae kalamies minulle?-- Kalamies kalasiansa. Minne minae ne kalani?-- Riihimiehelle kalani; Mitae riihimies minulle?-- Riihimies jyvaesiaensae. Minne minae ne jyvaeni?-- Potsolle minae jyvaeni; Mitaepae minulle potso?-- Potso puolen kylkeaensae. Minne minae potsonkylen?-- Minae kylen koiraselle; Mitae koiranen minulle?-- Koira minulle oravan haukkui. Minne'pae minae oravan?-- Oravan minae papille; Mitaepae minulle pappi?-- Pappi minulle liinapaian. Minne minae liinapaian?-- Minae paian paimenelle; Mitae paimonen minulle?-- Paimen minulle kostjumalan. Minne minae kostjumalan? Kostjumalan kokkoselle; Mitae kokkonen minulle? Kokko minulle siipiaensae, Siipiaensae, sulkiansa, Kaksi kannusjalkoansa. Minae lennin loeyhyttelin Yheksaen meren ylitse, Meren kahen kainalotse, Kahen kaupungin laevitse, Kuuen linnan kuuluvitse, Niemelle nimettoemaelle, Saarelle sanattomalle. Siin' oli pikku huonehuinen, Jonk' oli ovi osman luista, Oviseinae orihin luista, Sivuseinae sirkun luista, Peraeseinae petran luista, Laki lahnan suomuloista. Uuni oli vaskesta valettu, Kiukoa meren kivistae, Luaslauta lumpehista, Patsas puista paehkinoeistae. Rahi oli rauasta rakettu, Silta silkillae katettu, Poeytae kullan kirjoiteltu, Hopialla huoliteltu, Onnen kukko poeyaen paeaessae, Joka lattian lakasi Siniseksi siivillaensae, Punaiseksi purstollansa. Rikat kantoi Riian tyttoe Perille isaensae pellon, Josta kuului kurjan aeaeni, Herjan huuto huonehesen; Jossa Maaria makasi, Puhas piika piiletteli, Tinarinta riuotteli. IV. Lasten lauluja. 207. Anto ja saanti. Etpae tieae, minkae loeysin-- Loeysin kultaisen munasen; Etpae tieae, minne peitin-- Riihen paeaelle rikkasihin, Saunan paeaelle paeistaerihin. Kaevin tuota katsomahan Illalla tulen keralla, Paeistaeret tulehen syttyi, Minae paeaesin aian paeaelle, Aita kaatui kahen puolen; Minae kupsin kuusosehen, Kuusi kuueksi palaksi; Minae kapsin kankahalle, Kangas allani kajahti; Minae lennin lehtomaalle, Lehto sanasen minulle; Minae sauan niittaejaelle, Niittaejae heiniae minulle; Minae heinaet lampahalle, Lammas villoja minulle; Minae villani akalle, Akka minulle tahtahaista; Minae tahtahan sialle, Sika antoi sukasiansa; Minae sukaset suutarille, Suutar kenkaeset minulle, Minae kengaet kelkkaselle, Kelkka halkoja minulle; Minae halot kiukoalle, Kiukoa kiven minulle; Minae kiveni merehen, Meri suoloja minulle; Minae suolat nuottueelle, Nuottue kaloja minulle; Minae kalat kattilahan, Kattila rokkoa minulle; Rokka ruotsiksi ropotti, Kala kiehui karjalaksi. 208. Laekkilaeaen laehtoe. Laehin lassa Laekkilaehaen, Paeaetaeni panettamahan, Silkillae siottamahan; Laekin koirat haukkumahan, Minae aialle kavahin, Aita allani mureni; Minae lennin lepikkoehoen, Lepikkoe mereksi muuttui; Minae korpehen ko'ime, Korpi hiekaksi helaehti; Minae karsin kankahalle, Kangas muuttui kallioksi-- Kurki kallion raossa. Minae kuren suitsi suuhun, Itse selkaehaen kurelle; Ajoin kurella kotihin, Loeyhyttelin laempoesehen. Panin kuren karsinahan, Heitin kerran heinaesiae, Toisen kerran hietasia, Kolmannen kotavesiae. Kaeskin Elliae esinnae Lypsaemaehaen kurkiani, Ei Elli nisiae loeynnyt; Itse lypsin lyykyttelin, Kannon maion kapsuttelin, Panin patsahan nenaehaen, Kultaisehen kipposehen. Tuli hiiri hipsutellen, Katin poika kapsutellen, Kaatoi kiulun kimmin kammin, Kulta kipposen kumohon. Minae lyoeae luskuttelin, Katti orsille kavahti, Orret kaikki lattialle, Pitkin siltoa paerehet; Kuului remu Riikolahan, Tomu toisehen talohon, Poemy suuri Poeksoelaehaen. 209. Prokko tiellae propatinna. Laekkaen taestae Laekkoelaehaen, Proitin taestae Prokkolahan!-- Prokko tiellae propatinna, Minae Prokon selkaehaeni, Kannoin Prokon kartanolle; Prokon lehmaet ammomahan, Prokon uuhet maeaekimaehaen, Prokon hevot hirnumahan, Prokon koirat haukkumahan, Prokon kissat naukumahan, Prokon lapset laulamahan, Prokon naiset nauramahan, Prokon akka itkemaehaen, Haerkae iski haennaellaensae, Vasikka vasarallansa, Lammas kinnikonnillansa, Vaestaeraekki saeaerellaensae, Tianen kannuksellansa. Minae paeaesin paeistaerihin, Paeistaeret tulehen syttyi; Minae paeaesin aian alle, Aita mulle paeaelle kaatui j. n. e. [41] 210. Tuomittu katti. Etpae tieae, minkae loeysin-- Loeysinpae mie pienen linnun, Pienen linnun manninkisen, Josta keitin vellinkisen. Tuli katti kaupungista, Viirusilmae Wiipurista; Lakki vellin lapsinensa, Soei vellin perehinensae. Minae kattia ajohon, Ajon katin kaupunkihin, Viirusilmaen Wiipurihin; Tuolla katti tuomittihin, Viirusilmae vietettihin, Saarvaan saikkaan, Lynkaeaen leppaeaen, Kuivaan kuuseen, Koveraan koukkuun, Maerkaeaen maentyyn, Laikkapaeaehaen petaejaeaen. 211. Takoi seppae viikatteita. Menin minae seppaelaehaen, Takoi seppae viikatteita; Mitae niillae viikatteilla?-- Heiniae niittaeae. Mitae niillae heinillae?-- Lampahien syoeae. Mitae niillae lampahilla?-- Villoja keritae. Mitae niillae villoilla?-- Lankoja ketraetae. Mitae niillae langoilla?-- Sarkoja kutoa. Mitae niillae saroilla?-- Lapsille takkia. Mitae niillae lapsilla?-- Lastuja kantaa. Mitae niillae lastuilla?-- Kukkoja paistaa. Mitae niillae kukoilla?-- Herrojen syoeae. Mitae niillae herroilla?-- Keraejiae kaeyttaemaehaen, Oikeutta ottamahan. 212. Kolkkaa kotaa. Kolkkaa kotaa, Anna akka pataa; Mitae sillae paalla?-- Papille huttua. Mitae sillae papilla?-- Lasta ristimaeaen. Mitae sillae lapsella?-- Lastuja poimimaan. Mitae niillae lastuilla?-- Saunaa laemmitae. Mitae sillae saunalla?-- Maltahia tehae. Mitae niillae maltailla?-- Olutta panna. Mitae sillae oluella?-- Haeitae juoa. Mitae niillae haeillae?-- Miniaetae tuoa. Mitae sillae miniaellae?-- Riihessae rimuamahan, Saunassa samoamahan, Kivenpuussa kiikkumahan, Lapakossa laulamahan. 213. Kenen taemae pelto? Kenen taemae pelto?-- Peiposen pelto. Millae taetae muokatahan?-- Kirvehellae muokatahan. Missae kirves?--Kannon paeaessae. Missae kanto?--Karhu kiskoi. Missae karhu?--Nurmen juoksi. Missae nurmi?--Neiti niitti. Missae neiti?--Lippahassa. Missae lipas?--Kosken alla. Missae koski?--Koira lakki. Missae koira?--Kaeaerme pisti. Missae kaeaerme?--Kokko noukki. Missae kokko?--Taivosessa. Millae sieltae saatanehe?-- Saarapaeillae saavasilla, Kirjavilla kiirasilla. 214. Ken soei kesaevoin? Ken soei kesaevoin?-- Kissa soei kesaevoin. Missae kissa?--Aitan alla. Missae aitta?--Maahan kaatui. Missae maa?--Vetehen vieri. Missae vesi?--Haerkae saerpi. Missae haerkae?--Niityllae. Missae niitty?--Viikate vilahti. Missae viikate?--Kannon paeaessae. Missae kanto?--Toukka kaivoi. Missae toukka?--Kukko nokki. Missae kukko?--Kuusosessa. Missae kuusi?--Kirves kaatoi. Missae kirves? Seinaen alla. Millae sieltae saatanehe?-- Haapaisilla halkosilla, Korennoilla koivuisilla. 215. Kirkon teko. Mikae tuoalla naekyvi?-- Talo tuoalla naekyvi. Mikae tuon talon takana?-- Lampi tuon talon takana. Mikae lammin laitasella?-- Vene lammin laitasella. Mikae venehen sisaessae?-- Kaetkyt venehen sisaessae. Mikae kaetkyen sisaessae?-- Hursti kaetkyen sisaessae. Mikae hurstin hulpilossa?-- Veikko hurstin hulpilossa. Mikae veikon olkapaeaellae?-- Kirves veikon olkapaeaellae. Mikae kirvehen kasassa?-- Lastu kirvehen kasassa. Minne lastu singahtavi, Sinne kirkko tehtaenehe, Sinisillae siltasilla, Punaisilla portahilla. Kenpae kirkkosen tekevi?-- Vieras kirkkosen tekevi. Kenpae kirkon kirjottavi?-- Vieras kirkon kirjottavi. Kenpae patsahat panevi?-- Vieras patsahat panevi. Kenpae ikkunat tekevi?-- Iso ikkunat tekevi. Kenpae penkit vestelevi?-- Veikko penkit vestelevi. Kenpae lattiat lakovi? Emo lattiat lakovi. Kenpae sillat siivoavi? Sisko sillat siivoavi. 216. Neiti verkossa. Laeksin aivan aikaisehen, Aivan aika huomenessa, Astuin tietae tengollista, Maata maksankarvallista, Ostetuille otramaille, Kaupituille kauramaille, Saoin markoin maksetuille. Tuhansin lunastetuille. Katselime, kaeaentelime, Pitimmaellae pientarella, Kaijimmalla kappaleella. Loin silmaeni luotehelle, Kaeaennin paeaetae paeivaen alle, Keksin mustaisen orosen, Rauankarvaisen hevosen, Suolla soikerrehtamassa, Palolla papertamassa. Kiskoin haennaen, raastoin harjan, Veinp' on veiolle kaetehen: "Laai veio verkko taestae, Seaen poika seitsonenki!" Laati veio verkon siitae, Seaen poika seitsosenki. "Vie'pae verkkosi vetehen, Satasilmae salmen suuhun!" Veip' on verkkonsa vetehen, Satasilmaen salmen suuhun. Laeksi veio verkoillehen, Seaen poika seitsollehen; Mi on veion verkkosessa?-- Veion verkoss' ei mitaenae. Mi minulla verkossani?-- Minulla sininen sotka. Mipae sotkan siiven alla?-- Silkki sotkan siiven alla. Mi on silkkisen sisaessae?-- Hursti silkkisen sisaessae. Mi on hurstin hulpikossa?-- Hurja hurstin hulpikossa. Mi on hurjan kaemmenellae?-- Helmi hurjan kaemmenellae. Mi on helmen loukkosessa?-- Lipas helmen loukkosessa. Mi on lippahan sisaessae?-- Neiti lippahan sisaessae; Viitisekse, vaatisekse, Kultapantoihin kukikse, Seaen pojan puolisoksi, Veion vieriskumppaliksi. 217. Kojo ja Anni. Ken se Kolkkosen kolisti?-- Kojo Kolkkosen kolisti: "Annas Kolkko Anniasi!" "Miksi sinulle Anniani?"-- "Kojonpojan puolisoksi." "Mull' on musta Annikkini."-- "Kyllae muila muitsii, Pelonainen pesee, Kesaevesi valkasee, Rumentsainen rusottaa, Suuri nyplae somentaa, Pieni nyplae parantaa; Vieres mutso rekeen!" Vieri mutso rekeen; Reki vieri, tie mureni, Jalas patvi paukoaa, Vemmel tuomi tutajaa, Rengas vaski vavahtaa, Rahis rauta ratsajaa. Ken kirjakorjassa?-- Anni kirjakorjassa. Ken heittohiemoissa?-- Anni heittohiemoissa. Ken kumasniekassa?-- Anni kumasniekassa. Ken sulkkusorokoissa?-- Anni sulkkusorokoissa. Ken kultakoltuskoissa?-- Anni kultakoltuskoissa. Ken suurissa paikoissa?-- Anni suurissa paikoissa. Ken ruskeissa kengissae?-- Anni ruskeissa kengissae. Ken sulkkukostoissa?-- Anni sulkkukostoissa. Ken palttinapaiassa?-- Kojo palttinapaiassa' Ken kumatsukainalossa?-- Kojo kumatsukainalossa. Ken majavapuuhkassa?-- Kojo majavapuuhkassa. Ken sulkkukussakassa?-- Kojo sulkkukussakassa? Ken ohjilla ajaa?-- Kojo ohjilla ajaa. Kenen maekeen mennaeaen?-- Kojon maekeen mennaeaen. Kenen toermaeaen nostaan?-- Kojan toermaeaen nostaan. Kenen peltojen peritse?-- Kojon peltojen peritse. Kenen tanhuan taatse?-- Kojon tanhuan taatse. Kenen ikkunan alatse?-- Kojon ikkunan alatse. Ken vastaan tulee?-- Akka vastaan tulee. Ken korjasta nousee?-- Anni korjasta nousee. Ken tupaan laehtee?-- Anni tupaan laehtee. Ken oven aukasee?-- Kojo oven aukasee. Mitae noille syoetaevaeksi?-- Munavoita syoetaevaeksi. Mitae noille juotavaksi?-- Rieskamaito juotavaksi. Mihen noita maata?-- Ukon uuteen aittaan. Mitae noille vuoteeksi?-- Puuhkovia perinoeitae, Sulkkuisia potuskoita, Liissovia lakanoita, Kankaisia katuhkoita. 218. Oi ukko uikari! Oi ukko uikari, Paeae paljas paikari! Muistatko muinaisen, Tajuatko taannoisen, Kun kihlan iskimmae, Oukkulan ovilla, Koukkulan konnulla, Suurima-saaressa, Nesterin niemessae, Pesterin pirtissae, Takavaaran taipalessa? 219. Min rastas raataa. Min rastas raataa, Sen pyyhyt pyytaeae, Onneton ottaa, Vaivainen varastaa, Lapiolle laittaa, Telikaelle tyoentaeae, Oven alla peittaeae, Vastalla kattaa. Talonpoika takoo, Keihaeitae keittaeae, Poika naittaa, Tyttoejae tyoentaeae, Savisissa saappahissa, Kirjavissa kintahissa. Meren roemae roenkyy, Tuulonen tuulee, Kuningas kuulee, Viieltae virstalta, Kuuelta kulmalta, Seitsemaeltae selkoselta, Kaheksalta kankahalta. 220. Ken Teron tietaeae? Ken Teron tietaeae?-- Mie Teron tieaen: Tero pikku pirttisessae, Matalaisessa majassa, Petaejaeisessae pesaessae, Honkaisessa huonehessa; Rokka Tuomahan tuvassa, Kaali Kaian kammarissa, Sakian savun seassa, Olkisen oven takana. 221. Piilehtijae. Kitkat, katkat, pitkaet matkat, Sinae ja minae ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi, Kapakka Lassi ja Myllaerin Matti, Ympaeri tuvan minua etsittiin; Ei minua loeyttykaenae-- Mie vaan pankolla makasin. 222. Oli ennen ukko, akka. Oli ennen ukko, akka, Oli kirjava kananen, Muni kirjavan munasen, Muna vieri hiiloksehen, Hiilet lenti lattialle, Lattia lakehen nousi, Kiukoa kivinen hyppi, Pankko paasinen pamasi. Ukko, akka itkemaehaen, Kananen kakahtamahan, Harakat hatsahtamahan, Kynnykset kykertaemaehaen, Veraejaeiset vieremaehaen, Aitaset alenemahan, Seipaehaet lotajamahan, Musta lehmae ammomahan, Muu karja murehtimahan. Varikselta varvas poikki, Harakalta haentae halki; Juoksi pappilan joelle. Papin piiat sotkuillansa:-- "Mitae hatsahat harakka, Kuta kurja juoksentelet?" "Sitae hatsahan harakka, Sitae kurja juoksentelen, Tulin saamahan sanoa; Kunpa teki tietaeisittae, Korentonne katkoisitta, Korvonne murentaisitta, Kartut kaeaestae nakkaisitta, Sotkut jaeaelle jaettaeisittae." Piiat pirttihin tulevat Papin leipae liettehessae, Papin lapset lattialla, Papin akka poeyaen alla, Itse pappi parratonna, Takki halki hartioista, Puksut poikki polviloista, Paitaki pahoin revitty. 223. Paimenen haetae. Turu, turu tulkoon, Kotivaeki kuulkoon! Jo on rosvot karjassani. Joros katoi karjastani, Karjakoira hirtettiin, Musta haerkae tapettiin, Paimen parka tuomittiin. 224. Ellin velli. Elli keitti vellii Omalla kapustallansa, Omist' otrajauhoistansa; Velli kaatui karsinahan, Ellin lapset lakkimahan, Elli itse itkemaehaen, Muu pere murajamahan. 225. Tuomisia. Iso laeksi Tuuterihin, Veikko vieri Wiipurihin; Tule iso Tuuterista, Viere veikko Wiipurista, Tuo pojalle puolahattu, Tyttaerelle tyynyverka, Emaennaelle koppakengaet, Isaennaelle uusi turkki! Mitaepae iso minulle?-- Minulle samettimyssy. Mitae minulle veikkoseni?-- Veikkoni koriat kengaet, Tahi uusi verkatakki. 226. Tule aemmae Tuuterista! Tule aemmae Tuuterista, Kaala Karjalan hovista; Tuo munanen tullessasi, Keitae keltainen munanen, Keltaisessa kattilassa, Keltaisen tulen kes'ellae. 227. Kaeaepoenen, kaeaepoenen. Kaeaepoenen, kaeaepoenen Kaepaelillae kukkuu, Neitonen, neitonen Ihalalla itkee, Toivonen, toivonen Toisessa talossa, Maammonen jyttynaeinen, Matuskaksi puuttunainen, Heinillae herskuu, Nurmella nurskuu, Tinapotsalkoissa, Sulkkusorokoissa, Pellavasraetsinoeissae. 228. Yksi on akalla poika. Yksi on akalla poika, Ainoa akalla poika, Yks' on sillae silmae paeaessae. Ampui peiposet pihalta, Rastahaiset rauniolta; Ampui vuoen, ampui toisen, Jopa kohta kolmannella Kaikki korjasi kokohon, Kaikki tunkevi tulehen. Lietsoi paeivaen, lietsoi toisen, Lietsoi kohta kolmannenki; Tuli tuhkia laejaenen, Paljo kuivia poroja. 229. Vanhan ammunta. Mies vanha variksen ampui, Tiesi tetren saanehensa, Koppelon kopannehensa, Vesilinnun vienehensae; Tetret puissa tervehenae, Koppelot kovin hyvaenae, Vesilinnut liikkumatta, Sorsaset sukeltamatta. 230. Nukka kaunis karkaele! Hyppaeae hyvaenen nukka, Nukka kaunis karkaele! Miks' et nukka eilen tullut; Eilen oli iloinen ilta-- Oli viinat, oli oluet, Oli kalat kaikenlaiset; Viinat virtana vilasi, Oluet ojana juoksi. Kellen nukka heitettihin?-- Kerttu kurjan kulkun paeaelle, Anni hampsun hartehille. 231. Sinun sikoja, minun sikoja. Sinun sikoja, minun sikoja, Syoetetyitae, juotetuita, Syoetetyt minun sikani, Lestyn leivaen, kauran kanssa. Se sika, jok' on sinulla, Teki paljo porsahia, Enemmaen emaesikoja. Kylk' oil kuutta kyynaereae, Selkae seitsentae sasenta, Saparo satoa syitae. Kylki maksoi kymmeniae, Selkae seitsemaen satoa, Saparosta sai tuhannen. 232. Hus sika metsaeaen! Hus sika metsaeaen! Mitae sika metsaessae? Tuomahan marjoja Punaisella pussilla, Sinisellae silkillae, Korialla kontilla, Vaskisella va'illa, Kultaisella kuppisella, Maalatulla maljasella. 233. Ruotsin kieltae. Hyykae perju, juupa taalar Haeraet tarissaa, miki haakar, Konkommu lilla syoetaevaen! Viska tanssaa suullen hyppijaen. Konkommi lilla tokka! Viska tanssaako hoppaa. 234. Olin ennen onnimanni. Olin ennen onnimanni, Onnimannista matikka, Matikasta maitopyoerae, Maitopyoeraestae pytikkae, Pytikaestae poeytaeristi, Poeytaerististae ripukka, Ripukasta rintasolki, Rintasolesta sopukka, Sopukasta Suomen kirkko, Suomen kirkosta kipinae, Kipinaestae kirjanmerkki, Kirjanmerkistae meteli, Metelistae meiaen herra, Meiaen herrasta hevukka, Hevukasta heinaekelkka, Heinaekelkasta kekaele, Kekaeleestae kenkiraaja, Kenkiraajasta rapukka, Rapukasta raianhaara, Raianhaarasta harakka, Harakasta hangonvarsi, Hangonvarresta vatikka, Vatikasta vallismanni, Vallismannista matikka, Matikasta maitopyoerae, Maitopyoeraestae pytikkae, Pytikaestae j. n. e. (vaikka loppumattomaan). 235. Hyi, hyi Hymylaeaen. Hyi, hyi Hymylaeaen! Hymylaen koirat haukkumaan. "Kaeykaei lapset katsomaan, Mitae Halli haukkuu, Luppakorva lupsottaa." "Tuota Halli haukkuu, Luppakorva lupsottaa: Tulee tuolta Tolvasen repukka Raekihinsae raeaekistynnae, Likoihinsa liikistynnae, Paho'insa paakistunna; Kapusta korjana, Hiiri hevosena, Kissa kyytijaenae, Petkel ruoskana." Tuli tuo Tolvanen tupahan, Leivaet lietehen akalta, Lapionsa lattialle; Akka halko-orsille, Vellivati kaeessae, Vetelae velli Tolvasen silmille: "Voi, voi, missae minae peseme!"-- "Pesete tervakaukalossa!" Pesihen tervakaukalossa: "Joko paeaesin puhtahaksi?"-- "Oh, oh, ei vaeheaekaeaen; Pesete vielae toinen kerta!" Pesihen sitte toisen kerran: 'Jokohan nyt vaelttaenee?"-- "Jo nyt vaehaen vaelttaenee." "Missae saisin pyyhkiaeme?"-- "Mene ruumenhinkalohon; Siellae saat sa pyyhkiaete." Meni ruumenhinkalohon, Alkoi siellae pyyhkiaehen: "Joko han nyt vaelttaenee?" "Oh, oh, ei vaeheaekaeaen; Mene hoeyhenhinkalohon!" Meni hoeyhenhinkalohon, Alkoi siellae pyyhkiaehen: "Jokohan nyt vaelttaenee?" "Jo nyt vaehaen vaelttaenee; Mitae kuuluu vieraalle?" "Ei mitaenae erittaein; Arvuutuksilla voitetiin. Paljo olen kaeynynnae, Pitkin kyliae kysellyt, Pitkin teitae tieustellut, Enkoe saisi vastausta; Jo on naelkaeki vaehaesen, Saisinko mitae syoeaekseni?" "Tuoll' on koan orrella Vanha kissan haentae, Hiiret hiukan kalunnehet, Siin' on sinulla syoeaeksesi; Taetvettae tanhualla, Siin' on juomista sinulle." 236. Meni akka metsaeaen. Meni akka metsaeaen, Pukki tuli vastaan: "Mene pukki kotiin!"-- Ei pukki mennytkaeaen. Meni akka metsaeaen, Tukki tuli vastaan: "Lyoe'pae tukki pukkii!-- Pukki ei mene kotiin." Eipae tukki lyoenytkaeaen. Meni akka metsaeaen, Tuli tuli vastaan "Polta tuli tukki!-- Tukki ei lyoe pukkii, Pukki ei mene kotiin."-- Ei tuli polttanutkaan. Meni akka metsaeaen, Vesi tuli vastaan: "Sammuta vesi tuli!-- Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyoe pukkii, Pukki ei mene kotiin."-- Ei vesi sammuttanutkaan. Meni akka metsaeaen, Haerkae tuli vastaan: "Juo'pa haerkae vesi!-- Vesi ei sammuta tulta, Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyoe pukkii, Pukki ei mene kotiin."-- Eipae haerkae juonutkaan. Meni akka metsaeaen, Nuora tuli vastaan: "Lyoe'pae nuora haerkaeae!-- Haerkae ei juo vettae, Vesi ei sammuta tulta, Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyoe pukkii, Pukki ei mene kotiin."-- Eipae nuora lyoenytkaeaen. Meni akka metsaeaen, Hiiri tuli vastaan: "Pure hiiri nuora!-- Nuora ei lyoe haerkaeae, Haerkae ei juo vettae, Vesi ei sammuta tulta, Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyoe pukkii, Pukki ei mene kotiin."-- Eipae hiiri purrutkaan. Meni akka metsaeaen, Kissa tuli vastaan: "Syoe'pae kissa hiiri!-- Hiiri ei pure nuoraa, Nuora ei lyoe haerkaeae, Haerkae ei juo vettae j. n. e." Eipae kissa syoenytkaeaen. Meni akka metsaeaen, Repo tuli vastaan: "Syoe'pae repo kissa! Kissa ei syoe hiirtae, Hiiri ei pure nuoraa, Nuora ei lyoe haerkaeae j. n. e." Eipae repo syoenytkaeaen. Meni akka metsaeaen, Koira tuli vastaan "Tapa koira repo!-- Repo ei syoe kissaa, Kissa ei syoe hiirtae, Hiiri ei pure nuoraa j. n. e." Eipae koira tappanutkaan. Meni akka metsaeaen, Susi tuli vastaan: "Syoe'pae susi koira!-- Koira ei tapa repoo, Repo ei syoe kissaa, Kissa ei syoe hiirtae j. n. e." Eipae susi syoenytkaeaen. Meni akka metsaeaen, Karhu tuli vastaan: "Tapa karhu susi!-- Susi ei syoe koiraa, Koira ei tapa repoo, Repo ei syoe kissaa, Kissa ei syoe hiirtae, Hiiri ei pure nuoraa, Nuora ei lyoe haerkaeae, Haerkae ei juo vettae, Vesi ei sammuta tulta, Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyoe pukkii, Pukki ei mene kotiin." Siitae: Karhu tappamaan sutta, Susi syoemaeaen koiraa, Koira tappamaan repoo, Repo syoemaeaen kissaa, Kissa syoemaeaen hiirtae, Hiiri puremaan nuoraa, Nuora lyoemaeaen haerkaeae, Haerkae juomaan vettae, Vesi sammuttamaan tulta, Tuli polttamaan tukkii, Tukki lyoemaeaen pukkii, Pukki juoksemaan kotiin. Sillae sai akka pukkinsa kotiin. 237. Palvelin minae rikasta miestae. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae kukon palkastani; Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae kanan palkastani; Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae kissan palkastani; Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae koiran palkastani; Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae sian palkastani; Roeh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae uuhen palkastani; Maeae minun uuheni, Roeh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanan, Kukko sanoi kulclculuuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae vuohen palkastani; Myy minun vuohen, Maeae minun uuheni, Roeh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae lehmaen palkastani; Muu minun lehmaeni, Myy minun vuohen, Maeae minun uuheni, Roeh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanan, Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae haeraen palkastani; Moeoe minun haerkaeni, Muu minun lehmaeni, Myy minun vuoheni, Maeae minun uuheni, Roeh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minua kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minae rikasta miestae, Rikasta miestae ja viisasta, Sain minae oriin palkastani; Ju minun oriini, Moeoe minun haerkaeni, Muu minun lehmaen, Myy minun vuohen, Naeae minun uuheni, Roeh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. 238. Luojan kukku. Luojan kukku, kultahelkka! Kuku mulle kultiasi, Kuku mulle, kuku muille, Kuku kaikelle kylaelle; Kuku kultia kujille, Hopehia tanhuille, Vaskia vajojen paeihin, Tien vierihin tinoja. Luojan kukku, kultahelkka! Kuku vielae kerta, toinen; Kuku meiaen kuulijoita, Laita meiaen laulajoita, Kuulijat kukalle kullan, Laulajat lehelle lemmen, Mie itse remorekehen, Virret vaekkaeraen vaekehen. TOINEN KIRJA. Viel' on virttaeae tieossani, Saatavillani sanoja, Virttae toista tuulet tuopi, Aallot rannalle ajavi, Linnut liittaevi sanoja, Puien latvat lausehia. Erityisiae Lauluja. I. Tyttoein lauluja. 1. Kuluu ikae laulamattaki. Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Elae lapsi paljo laula, Tytaer tyhjiae sanele; Ikae kultainen kuluvi, Aika armas rientelevi, Sinun lapsen lauluissasi, Kurjan kukkumaisissasi." Vaan elloes emoni surko, Valitelko vanhempani, Iaen kultaisen kulusta, Armahan ali menosta, Minun lapsen lauluissani, Pienen pilpatuksissani!-- Ikae kuitenki kuluvi, Aika armas rientelevi, Jos en laula polvenani, Hyrehi sinae ikaenae; Aika kultainen kuluvi, Paeivae kaunis karkelevi, Ilman lintujen ilosta, Varvuisten visertaemistae. 2. Ei laulu kosista kiellae. Noin ne muutamat sanovat, Moniahat arvelevat:-- "Elae neito paljo naura, Paljo naura, kilvoin laula; Ei sinua kilvoin naia, Ei kilvoin vihille vieae, Josk' on kilvoin kihlattaisi, Kilvoin kaeytaeisi kosissa. Olet lapsi laulamatta, Tytaer tyhjittae sanoitta, Niin saat saksan varrellesi, Verkanutun vierehesi; Kolmin kaeyaehaen kosissa, Nelin neittae pyytaemaessae, Pohatoille puolisoksi, Rikkahille reen peraehaen." Vaan elkaeae, hyvaet imeiset, Tuota ouoksi otelko, Jos ma laulan laiha lapsi, Tytaer tyhjae vierettelen; Lauloipa isoki ennen, Vieretteli veistoksilta, Lauloi armahin emoni, Vaerttinaeltae vaeaennaetteli, Lauloi sisko, lauloi veikko, Lauloi vielae veikon lapsi. Ei laulu kosista kiellae, Kun ei muut pahat tapani, Laiskuuteni, laihuuteni, Ja kaikki kataluuteni. Ja jos en laula polvenani, Kuulu kullan valkiana; Ikae kuitenki kuluvi, Kasvo kaunis lankiavi, Muoto muualle menevi, Koko varsi vanhenevi. 3. Laulan voiessani. Laulan ehkae voiessani, Keikun kehtaellessani; Ehk' en toiste voine'kana, En toiste kehanne'kana, Kun tulen ison ijille, Emon varrelle vajenen, Nousen ohkaen olilta, Kaettae pieksaeen pehuilta, Voivotellen vuotehelta-- Kun tulen tutisevaksi, Saame sanan kantajaksi, Penkin paeaen pitelijaeksi, Joka nurkan nuohkijaksi. 4. Meistae kasvavi kananen. Kukkuome me kaekoeset, Laulaome me latoset, Kun yhen emosen lapset, Yhen hanhen hautelemat, Yhen sorsan suorittamat, Yhen peiposen pesemaet. Kukkuome me kaekoeset, Laulaome me latoset; Meist' on hanhi hautumassa, Meistae joutsen joutumassa, Sorsanen sorenemassa, Vesilintu vertymaessae. Kukkuome me kaekoeset, Laulaome me latoset; Meistae kasvavi kananen, Ylenee ylen hyvaenen, Monen miehen mielitietty, Yhen miehen varren vasta. Kukkuome me kaekoeset, Laulaome me latoset; Orahall' on onnen touot, Ripsellae Kalevan riistat, Ohrat paeaetae ottamassa, Pavut pienellae palolla. Kukkuome me kaekoeset Laulaome me latoset; Isoni luvan lupasi Seitsemaeksi vuotoseksi, Suntak-iltaset ilota, Paeivaenlaskut lallatella. 5. Mitae me tytoet suremma. Olkame tytoet yhessae, Rinnatuusten rinkiloeissae, Laulakame laatusasti, Vetaekaeme vienosesti! Mitae me tytoet suremma, Kuta hullut huutelemma? Ei meitae veroista vieae, Ei oteta maanotoista; Vasket vieaehaen veroista, Oravaiset maanotoista. Olkame tytoet yhessae, Rinnatusten rinkiloeissae, Laulakame laatusasti, Tanssikame taitavasti; Tuota kaunot katselevi, Tuota kullat kuuntelevi, Ulkona oven takana, Hatut kaikki kainalossa-- Ei tohi tupahan tulla, Saaha salvoshuonehesen, Tuostapa aemmaet aekkaejaeisi, Koukkuleuat kokkajaisi. 6. Taessae tanssivi tasaiset. Taessae tanssivi tasaiset, Sekae lystit lyyraejaevaet, Valitulla varrellansa, Muhkialla muovollansa; Meille on luoja varren luonut, Jumala kuvan kuvannut, Luoja luonut luokin varren, Herra muovon muovaellut. Taessae tanssivi tasaiset, Sekae lystit lyyraejaevaet, Varsiansa notkistavat, Jalkojansa taivuttavat, Nuorten miesten mieltae myoeten, Sulhosten syaentae myoeten; Nuorten miesten miel' tekevi, Sulhosten syaen sytevi. 7. Mitae tuosta, jos ma laulan. Mitae tuosta, jos ma laulan, Tahi tuosta, jos ma tanssin, Ei tuota kyty kysele, Eikae appi arvaele, Nato ei naisille sanele, Anoppi kylaen akoille; Ky'yn kytken kynnykselle, Naon naittelen kylaelle, Anopin susille syoetaen, Apen karhuille apatan. 8. Hyvae sanoma emolle. Enmae taenne tullutkana, Tullutkana, saanutkana, Nurkkihin nuhajamahan, Soppihin sohajamahan; Tulin ihmisten iloksi, Nuoren rahvahan ratoksi. Kiitos kaunosen Jumalan, Sain yhen iloisen illan, Remullisen juhlapaeivaen; Enk' ole nurkissa nuhannut, En sohannut soppiloissa, Aina tanssin taitavasti, Keikuin keskilattialla. Kun tulen eroon kotihin, Saap' emo hyvaen sanoman, Isoni iloisen mielen, Taemaen lapsen laulannasta. Tanssinnasta, taiannasta, Kun on lauloin laatusasti, Tanssin aina taitavasti. 9. Mitae te pojat suretta. Mitae te pojat suretta?-- Sitaekoe pojat suretta, Ett' on meillae pienet piiat, Piiat pienet ja matalat? Jos on pienet, niin on pystyt, Jos matalat, kaksi maksoi; Siinae pieni pisteleksen, Kussa suuri kaeaenteleksen. Vielae meiaen pienet piiat, Ja naemaet tytoet matalat, Tuntevat tupansa pestae, Rappusensa raivaella, Sillat suuret siivoella, Lattiat vesin valella. Nyt me outona olemma Ja kulemma kummempina, Kun tulevi toinen vuosi, Toinen vuosi ja parempi, Omenina me olemma, Ja kulemma kukkasina, Matkustamma mansikkoina, Vaellamma vaapukkoina-- Kaeymmae parvessa parasna, Piikaparvessa pisinnae, Valkeinna vaimoloissa, Juoleinna joukkoloissa. 10. Hyvaen eukon tytaer. Ei oo kuussa kaeskemistae, Paeivaessae opettamista, Ei neiessae neuomista, Hyvaen eukon tyttaeressae. Keikutellen ketraepuita, Kohotellen kuontaloita, Ketraetkaeme rihma kierae, Rihma kierae ja livahka, Laskekame lanka lievae, Lanka lievae ja lahia; Viskatkame viipsinpuulle, Napatkame naulan paeaelle, Kanikame kangaspuihin, Pielkaeme pirranpuuta. Sitte pirta piukkoavi, Sukkulainen suikkoavi, Kuuluvi kylaehaen kalske, Pirran pirske naapurihin. Akat tuosta arvelevat, Kysyvaet kylaeiset naiset: "Kuka kangasta kutovi?" Emo varsin vastoavi: "Oma kultani kutovi. Herttaseni helskyttaevi."-- "Laskiko lapoja kangas, Paeaestikoe pirta piitaemiae?"-- "Ei laske lapoja kangas, Eikae pirta piitaemiae; On kun Kuuttaren kutoma, Paeivaettaeren ketreaemae, Otavattaren osaama, Taehettaeren taeyttelemae." 11. Hyvae lykky neitosilla. Oluell' on onni kaunis, Juoahan janoamatta, Hyvae lykky neitosilla, Naiahan kaekeaemaettae, Kun tutaan hyvae tulevan, Keksitaehaen kelpoavan; Kun naehae'aen naestaeriksi, Tiejetaehaen tikkariksi, Rihman laavun laittajaksi, Kankahan kutelijaksi. Mikaes meiaen neitosien, Mikaepaes tytoen minunki; Kun tunnen tuten eleae, Sekae kasvan kaunihisti, Kulkevi sana kylaelle, Tieto toisehen talohon, Naivat sulhot naapurihin, Ottavat omille maille, Oman pellon pientarelle, Ison ikkunain naeylle. Mikaes meiaen neitosien, Mikaes meiaen neitosien, Mikaepaes tytoen minunki; Jos ei naia naapurihin, Tahi ei taammaksi tahota Olen ilmanki ikaeni, Tyttoenae ison tykoenae; Tiivi on tyttoenae eleae, Naetti olla neitosena, Ei oo huolta huhmarelle, Miehen vaattehen varua. 12. Kolme kaunisa. Kaks' on kaunista kesaellae: Lehti puussa, ruoho maassa, Minae kohta kolmantena, Minae lehti liehumassa, Minae kukka kuulumassa, Minae heinae heilumassa. Vaan en huoli, huoli'kana, Hyvae heinae heilumahan, Hyvae kukka kuulumahan. Lemmenlehti liehumahan; Ei pahat hyvaestae tieae, Ei katalat kaunihista, Rupaloetoet ruskiasta. Pullosuut punaverestae. 13. Ei sovi Karjalan kihlat. Ei ole kylaessae taessae, Ei taemaen kylaen sisaessae, Eipae vielae toisessana, Kuulu kolmannessakana, Sitae miestae meiaen maalla, Karjalassa kaunokaista, Jonka sormukset sopisi, Rintaristi kelpoaisi, Sormihin taemaen sorian, Rintahan ripiaen neien; Minun on viejaeni Wirossa, Saajani Savon takana, Kihlantuojani turussa, Vetaejaeni Wiipurissa. 14. Enmae huoli huitukoille. Enmae huoli huitukoille, Noille poikaruitukoille, Nillikoille, nallikoille, Noille naapurin nasoille, Kun ei tulle tuonnempoa, Ehtine etempeaeki, Yli kuuen kirkkokunnan, Yli kappelin kaheksan; Kun ei naine Narvan herrat, Viene Wiipurin isaennaet, Turun piiparit perine, Savon saksat korjaelle. 15. Mie tahon tasaista miestae. Enpae huoli haalikkainen, Enmae huoli hutsukoista, Noista poika rantsukoista, Koirista kotikylaeni, Nallikoista naapurini; Mie tahon tasaista miestae, Tasaiselle varrelleni, Miehen riskin rinnoilleni, Kaunokaisen kannoilleni, Verevaeisen viereheni. Jaeaepi vaan tystoetae taestae, Jopa jaeaepi, kun sanonki, Monta sulhasta surulle, Nuorta miestae mielalalle, Koiteren koriat sulhot, Tokrajaerven tolloturvat, Lylyvaaran lylleroeiset, Kirvesvaaran kiltit miehet, Sonkajan pojat soriat. 16. Paremman miehen verta. Ei taeyvy taetae tytaertae Pahoille rekipajuille, Likaisille liistehille, Miehen vaivaisen vaille, Kereaejaen keitoksille, Joka saapi sauan kanssa, Kereaeae kepin keralla. Viel' ompi tytoessae taessae, Vielae taessae neitosessa, Paremmanki miehen verta, Kaunihimman varren kauppa, Rikkahamman rinnallinen, Verevaemmaen vierellinen, Paremman talon miniae, Koriamman korjan taeysi, Veteae verevaen miehen, Kuletella kunnollisen, Suurihin salitupihin, Kalittuihin kartanoihin. 17. Ei taeyvy renkien rekehen. Ei taeyvy taetae tytaertae Jonki joutavan sylihin, Renki rehvanain rekehen, Kasakkojen kainaloihin; Vielae taelle tyttaerelle, Taelle kainulle kanalle, Tulevi tuhannen ruuna, Saan maksava satula, Vemmel vaerjaetty vaejaeaevi, Kirjakorja kijaettaevi. Vielae taelle tyttaerelle, Taelle kainulle kanalle, Kihlat kilpoa tulevat, Helkkaeen hyvaet hopiat; Tuoahan Turusta sormus, Ristit Riian kaupungista. Vielae taestae neitosesta, Taestae kainusta kanasta, Suku juopi suuren sarkan, Suku sarkan, taatto tuopin, Maammoni hopiamaljan, Veikko kupin kultalaian, Kaaso kannun kallistavi, Heimo hempiaen pikarin. 18. Kun taemae kana katovi. Kukapa taessae kukkunevi, Kenpae kielin laulanevi, Taemaen kunnahan kukuilla, Taemaen harjun hartehilla, Kun taemae kana katovi, Taemae hanhi hairahtavi, Eksyvi emosen tuoma, Punapuola poismenevi. Kun taemae kana katovi, Taemae hanhi hairahtavi; Katoi luuta lattialta, Huosia pesinpytystae, Tuopin korvat tummenevat, Pinttyvaet pikarin laiat. Kun taemae kana katovi, Taemae lintu liikahtavi; Niin taemae maeki menevi, Taemae linna liikahtavi, Sivuin taestae tiet tehae'aen, Alta rannan raivatahan. Kun taemae kana katovi, Taemae puola pois menevi-- Tahi kun kuolen kuulu piika, Katonen kasarivaski; Jaeaepi sulhoset surulle, Miehet mielimurtehille, Partasuut pahoille mielin, Hattupaeaet halajamahan. 19. On kumpiaki. Niin on noita poikasia, Kun on mustia sikoja, Talvitakku porsahia. Niin on noita poikasia, Kun on suolla sammakoita, Alla virsun vinkujia. Niin on noita neitosia, Kun on maalla mansikoita, Punakukkia keolla. Niin on noita neitosia, Kun on kaupungin kanoja, Eli liinalintusia. 20. Erilainen kirkonkaeynti. Kuului kenkien kupina, Kautokenkien kapina; Tytoet kirkkohon tulevat, Leimahtavat lehterille, Rinnan auki riehkaesevaet, Kirjan sieltae kiskasevat, Josta virren veisoavat, Luvut kaunihit lukevat. Kuului loettoejen loepinae, Tuohikenkien tohina; Pojat kirkkohon tulevat, Kirkkomaeellae melskoavat, Viinapuolikon povella, Olutkannun kainalossa; Ei oo kirja mielessaensae, Ei papin parahat saarnat, Tytoet mielessae makaavi, Syaemissaensae sytevi. 21. En mene Matille. Kuului hoitanta kujoilta, Outo maeaejintae maeeltae; Aeiti sulhoksi aelysi, Katsoi kihlan kantajaksi, Mateli mahoksi luuli, Kuivalatar Kukkeriksi. Kaevi sitte katsomahan, Katsomahan, kuulemahan, Mikae maeaejintae maeellae, Kumma hoitanta kujoilla; Matti maeaejelti maeellae, Penttinen petaeikoellae. Aeiti neuoi ja varotti: "Elae hylkeae hyveae!-- Ei hyvaet hylyksi joua, Kuluksi Jumalan kullat."-- "Elae vainen aeiti rukka Tyoennytae taetae tytaertae, Laita lastasi Matille, Perustele Penttiselle; En mene minae Matille, En perehy Penttiselle-- Matala minae Matille, Ylen pieni Penttiselle. Ollille minae osaksi, Parahiksi Paavoselle." 22. En mene minae pahoin. En mene minae pahoin, En kaey tuhmihin tupihin, Mene en mustille vesille, Likarantoihin rakastu; En perille pienen pirtin, Sivu en suuresta talosta. Suut' en anna sulhaselle, Jok' on tuhma turvan kautta, Kovin kaita leuan kautta Harva kautta hampahien; Ei ole kirkas kiiltotaehti, Ei koria huomenkoite. Tuhmaksi on tuuviteltu, Kaltoksi kapalo'ittu, Tuhmalta tuuvittajalta, Vaeaeraeltae vaesyttaejaeltae. Kun tuli tupahan kerran, Tuli kun tupakan katsku, Maikoi kun malinan henki. Parempi minun pysyae, Armahampi aikaella, Liepehellae liete'rannan, Kalarannan kaitehella, Kun sylissae tuhman sulhon, Miehen kalton kainalossa. 23. Toivossaan pettynyt. Kuului suolta ruoskan roiske, Rannalta re'en ratina, Aisan kalke kaivotieltae, Revon hirnunta pihalta; Toivoin tuttuni tulevan, Kaunihini kalkuttavan, Koriani kohti kaeyvaen, Armahaiseni ajavan, Naeaetaereuhkasen naekyvaen, Revonpuuhkan purhottavan. Eipae tuttu tullutkana, Kaunoseni kalkuttanna, Armahaiseni ajanna, Koriani kohti kaeynnae, Revonpuuhk' ei purhottanna, Naeaetaelakkinen naekynnae; Tuo tulevi turkin nyplae, Kerinkanta keipottavi-- Tuohinen kypaeri paeaessae, Petaejaeinen paita paeaellae, Housut honkaiset jalassa, Puksut puiset lantehella. 24. Enmae huoli huitukoille. En oo narri narratta'a, Hoeyhenlintu hoeyhettae'ae, Enkae houkka houkutella, Mielipuoli mielitellae, Heikko helmasta veteae.-- Onpa taessae neitosessa Paremmanki miehen verta, Killimmaenki kinnastaja, Paremmalle paian saaja, Kenstimmaelle ketreaejae, Kuulusammalle kutoja; Ei sinulle, tilkatuppi; Tilkatuppi, talkatasku, Kymmenpaikkainen kypaeri, Satapaikka saapukkainen. Enmae huoli huitukoille, Huitukoille, haitukoille, Mie tahon tasaisen varren Tasaiselle varrelleni, Tahon muovon muhkiamman Muhkioille muovoilleni, Tahon kasvon kaunihimman Kaunihille kasvoilleni. 25. Mitae sie kaevelet surma. Mitae sie kaevelet surma, Rannanraukuja ajelet, Kylaen tyttoejae kyselet, Tinavoeitae tieustelet?-- Suuru surtsi kormanossa, Hieta helmoissa helisi, Kunnottoman kukkarossa, Lantittoman lakkarissa. Mitae teit taemaen kesosen, Kuta raaoit talven kaiken, Kun et tenkoa keraennyt, Saanut raukkoa rahoa, Taeaeltae neittae naiaksesi, Tuottoaksesi tytaertae?-- Kesaet kentaellae makasit, Talvet taljavuotehella. Etsi nyt puusta puolisoa, Hae neittae haavikosta, Tyttoeae petaeikoestae, Maennikoestae morsianta; Elae meiaen neitosista, Talon kuulun kukkapaeistae, Taestae suuresta suvusta, Laajasta lajiperaestae. 26. Elae pyyllae neittae pyyae. Elae pyyllae neittae pyyae, Oravalla morsianta, Elaekae vaskella valitse, Tinaisilla tieustele! Saat pyyllae pyhaenpitaejaen, Oravalla oikullisen, Vaskella valehtelijan, Tinaisilla tienkaevijaen. Kysy kullalla tytaertae, Hopialla morsianta, Sormuksilla suosittele, Silkkinauhoilla sitele; Kuulu kullalla kosivi, Hopialla huolittavi, Sormuksilla suosittavi, Silkkihuivilla sitovi. 27. Kotien erotus. Mistae tunsit tuhma tulla, Oron kaersae tien osasit, Taehaen kuuluhun kotihin, Kaunihisen kartanohon?-- Kun tulet taehaen kotihin, Pistaetet pihan sisaelle, Pihall' on humalan pilpa, Rasvan kartu kartanolla. Kuinkas on sinun kotini, Sinun kurjan kartanosi-- Kun kaevin pihatse kerran, Ajoin ikkunan alatse, Naein mae tuon naekijaettaeki, Tunsin Turjanki Lapitta, Raeystaehaet revon riaksi, Aitat aiaskommetoksi, Selin seisovan isaennaen, Selin onnenki olevan: Tup' oli kuuella tuella, Seitsemaellae seipaehaellae, Kaheksalla kankimella. Kun sisaehaen katsahime, Vehkat vinkui kiukoalla, Parkit orrella parisi, Poeyaellae poekoettileipae, Olkitamppu taikinassa. 28. Toista taenne toivottihin. Mistae tunsit tuhma tulla, Epaekelpo tien osasit, Minun kuuluhun kotihin, Pystyhyn ison piha'an?-- Toista taenne toivottihin, Paremmaista palkottihin, Ei sinua, sian silmae, Sian silmae, koiran korva, Talvisen orihin otsa, Kevaehisen lehmaen leuka, Kesaeisen karitsan kaula, Sykysyisen vuohen naama. Tulitko sikojen tietae, Politko porsasten poluista, Astuit lammasten latua, Vai kaevit maekeae myoeten?-- Sivute sioilla tiensae, Pihan poikki porsahilla, Laon ta'ate lampahilla, Tie maeeltae maennikkoehoen. 29. Tie on tehty tuhman mennae. Mistae tiesit tervahiiri, Ojamykrae tien osasit, Luovon lohta ampumahan, Siikoa ihoamahan; Mistae tiesit, kusta tunsit, Kusta kuitenki aelysit, Taeaellae neien kasvavaksi, Impyen ylenevaeksi?-- Kuulu isoni, kuulu emoni, Minae vielae kuulusampi, Kuulun kultana merelle, Hopiana maille muille. Enkae huoli huitukoista, Noista poika puitukoista, Kun ei tulle tuuhiammat, Koriammat kohti kaeyne, Naeaetaesaapukat naekyne, Reporinnat reilottane; Sivu menkoehoet siatki, Poikki pellon porsahatki, Sivu on tehtu tie siolle, Pellon poikki porsahille, Tie ylaetse, tie alatse, Kahenpuolen kartanosta; Tie on tehty tuhman tulla, Sekae tulla, jotta mennae, Ura kaeyae kaeypaelaeisen, Astua kylaenkysyjaen. Tytoetkoe sinunki saattoi, Neiet neuoi muille teille?-- Ne ne naeppivaet syaentae, Vievaet mielen miesten paeaestae. 30. Monisulhollinen. Mont' on sulhoa minulla, Yks' on Yrtti, toinen Tortti, Kolmas koito Paalikkainen, Neljaes Nerkko niemen paeaessae, Viies Winnyrin Tapani, Kuues kainu Karjalainen, Seitsemaes sepaen Simana, Kaheksas on Kaitaparta, Yheksaesi Yrjae raukka, Kylaen vanhin kymmenesi; Repo rukka reunimmainen, Paeivaen-poika paeaellimmaeinen, Kirjavissa kintahissa, Kaunehissa kauhtanoissa, Vaipassa vanutetussa, Ostetuissa saappahissa. Kaevi kerran, kun kaeviki, Istui illan vieressaeni, Kylaekunnan kuulematta, Emoni havatsematta, Koko mies me'elle maikoi, Sylinistunta simalle, Kainalo kananmunille, Vierus voille, vehnaeisille. 31. Onpa tietty tietyssaeni. Onpa tietty tietyssaeni, Mesimarja mielessaeni, Lempilintu liitossani, Sinisorsa suojassani, Jok' on mieltynyt minuhun, Minae mieltynyt haenehen; Haenell' on ihanat silmaet, Minulla syaen suloinen. Ei haen heittaenyt minua, Eikae yksin jaettaenynnae; Omaksens' on ottanunna, Kullaksensa kutsununna, Kaunoksensa katsonunna, Valkiaksensa valinnut. Niin minae haenessae riipun, Sekae riipun, jotta kiikun, Niinkun lintu lehtipuussa, Kuusen oksalla orava. 32. En heitae kullaistani. Pappi paljonki lupasi, Enemmaen papin emaentae, Vuoen voita syoeaekseni, Toisen tuoresta kaloa-- Lupasi hyvaet hamoset, Ja parahat liinapaiat; Kaeski kullan heittaemaehaen, Armahan unohtamahan, Etten kuulis kuuna paeaenae, Naekisi sinae ikaenae. Mutt' en heitae kullaistani, Armahaistani unoha; Ennen heitaen herkkuruoat, Paistit pappilan unohan, Heitaen kaunoset hamehet, Ja parahat liinapaiat, Ennenkun heitaen herttaseni, Armahastani eroun, Kesaen kestyteltyaeni, Talven taivuteltuani. 33. Muien musta, minun hyvaenen. Moniki pohatan poika Kovin on koiltahan kopia, Suvultansa sangen suuri; Sinae koeyhae poika rukka Et oo koiltasi kopia, Suvultasi aivan suuri. Moni sun mustaksi sanovi, Tervaskannoksi tekevi, Pahaksi panettelevi, Tuhmemmaksi tunnustavi; Voit sa olla muien musta, Minun kaunis ja hyvaenen, Minun mielestae metonen, Voisirunen silmaestaeni. Jos oot musta mun omani, Rauankarva rakkahani, Tuhma muien tunnustaissa, Tervaskanto katsellessa; Selin muihin seisotate, Selin muihin, paein minuhun, Ehkae mie piloinen piika Voisin paialla parata, Kauluksilla kaunistella, Saeaeret vikkelisukilla, Kaulan paiankauluksella, Kaeet kirjakintahilla, Sametilla hienot hiukset. 34. Tuo on mies me'estae tehty. Tuo on mies mc'estae tehty, Sokerista sorvaeltu, Suu somasti laulamahan, Jalat taiten tanssimahan. Pese silmaet, paeae silitae, Harja'a hatun alukset, Niin tule minun kotihin, Ja kysy taetae tytaertae Emoltani ensistaeaenki: "Eukko tyoennae tyttoeaesi Minulle miehelle hyvaelle, Sorialle sulhaselle, Mie oon mies me'estae tehty, Sokerista sorvaeltu." 35. Kun oisi kahen valta. Kuti, kuti, kultaseni, Sinisukka sulhaseni, Punaposki puolisoni, Taeaell' on nuori neitosesi. Kaey'pae tuota katsomahan, Tule yoellae yksinaesi, Jottei jaelki jaeaellae tunnu, Jalan isku iljangolla.-- Kunpa jaelki jaeaelle jaeisi, Jalan isku iljangolle, Tuosta aeiti aekkaejaeisi, Isoni imehen saisi, Veikkoni vihotteleisi, Oma sisko ouostuisi. Iso ottaisi ikaeni, Emo paeaeni halkaiseisi, Veikko veren vuoattaisi, Sisko silmaen kaiveleisi. Kuti, kuti, kultaseni, Taeaell' on nuori neitosesi; Sopisipa suuta antaa, Kun oisi kahella valta. 36. Katso'pas taetae tytaertae. Kuti, kuti, sulhaseni, Punaposki poikaseni! Katso'pa taetae tytaertae;. Taestae kasvavi kananen, Taestae joutsen jouahtavi, Sorenevi kunnon sorsa. Hanki sulho sukkulainen, Kankahalta karttu vaeaerae, Vestele veraejaen suussa, Kannon paeaessae kalkuttele, Tuo'pa taellae tyttaerelle, Taelle sorsalle sovita. Vie sitte ve'elle neittae, Saata sotkulle tytaertae-- Laehti paikat paiastasi, Raetsinaestaesi raepaelet; Sitte tunnet nainehesi, Ja kosissa kaeynehesi. 37. Konsa meillae kosijat kaeypi. Konsa meillae kosijat kaeypi, Milloin mieli vierahaiset, Konsa armahat ativot?-- Paeaekaehyri paeaetnitsaenae, Hivus suora suovattana; Minun miilo kultaseni, Se tulee pyhaenae paeaenae. Missae heitae vastatahan?-- Pirtissae kaehyripaeaetae, Sintsissae siliaepaeaetae; Minun miilo kullaistani, Sitae vastataan pihalla. Mitae heille syoetetaehaen?-- Leipeae kaehyripaeaelle, Kukkoja siliaepaeaelle; Minun miilo kullalleni, Sille vehnaekolatsuja. Mitae heille juotetahan?-- Rieppua kaehyripaeaelle, Vaassoa siliaepaeaelle; Minun miilo kullalleni, Sille juotetaan olutta. Minne heitae nukkumahan?-- Pirttihin kaehyripaeaetae, Sintsihin siliaepaeaetae; Minun miilo kultaseni, Se aittahan vuiskatahan. Mitae heille vuoteheksi?-- Vaatetta kaehyripaeaelle, Posteet siliaepaeaelle; Minun miilo kullalleni, Sille sulkkuiset perinaet-- Minae itse ruskia, Minae itse valkia, Minae kaunis ja ihana, Miilo kullan viereen. 38. En kehannut kieltaeae. Oli joulu joutumassa, Tahvanus tavottamassa, Panin tynnyrin olutta, Puolen toista puolikkoa; Toivoin kultani tulevan, Armahaiseni ajavan, Suu-verolle, muu-verolle, Juhlan suuren syoennoekselle. Eipae kulta tullutkana, Armahaiseni ajanut; Tuli kuhjus kutsumatta, Vaivainen varottamatta, Osasi oluen juoa, Syoeae juhlasyoennoekseni-- Tainnut en olla antamatta, Enkae kielteae kehannut. 39. Mitae laihan laulannasta, Lauloin ennen lassa ollen, Paljo mieletoen pakisin, Ilman lintujen iloksi, Paeaeskyjen huvitteheksi; En nyt laula, enkae taia, En paljo pakaja'kana. Mitaepae laihan laulannasta, Ja kurjan kukunnastani-- Suu kuluvi kuppiloille, Kieli maessaeksi menevi, Eik' oo kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa; Vieras kulta kuuntelevi, Mies outo opitteleksen. Ei ole minulla taeaellae, Taellae rannalla rakasta, Taellae puolla puolisoa; Minun on kulta tuonnempana, Etaehaempaenae omani, Tuntemass' on tuulen teitae, Arvoamassa ahavan.-- Tuollapa minun omani, Tuolla puoll' on puolisoni, Tuolla aaltojen takana, Takana selaen sinisen. 40. Miks' ei soita suu soria. Miks' ei soita suu soria, Eikae kieli keikellehae?-- Siks' ei soita suu soria, Eikae kieli keikellehae, Kun on poissa kultaseni, Muilla mailla marjaseni, Valkia vaeltamassa, Armas maita astumassa; Huuhalla ei oo' huomenkoite, Peroksella pesty litsa. Tulisko huuhalle huomenkoite, Perokselle pesty litsa, Se ois kukan kupua myoeten, Ja vaklon vatsoa myoeten; Sitte suuni soitteleisi, Kieli keikellehteleisi-- Saisi suu sulosanoja, Kieli kelpo keiketystae. 41. Aeaeni ei kuulu kullalleni. Enpae laula laitoissani, Enkae soita surkeissani, Kieroissani en kisoa, En ilotse inhuissani. Mitaepae tuosta, jos ma laulan, Tahi tuosta, jos ma soitan, Jos laulan jokahi lakson, Joka kummun kukkuelen, Soitan soien rannikoilla, Kujertelen kuusikoissa; Suotta suutani kulutan, Suotta saeaetelen sanoja-- Aeaeni ei kuulu kullalleni, Armahalleni kujerrus. On mua kuuset kuulemassa, Oppimassa hongan oksat; Kuuset kutsui kullaksensa, Lepaet lemmeksi saneli, Suopetaejaet sorsaksensa, Ahokoivut armahaksi. Enmae kuuselle kumarra, Petaejaelle paeaetae kaeaennae, En anna lepaelle suuta, Kaettae en koivulle kokota; Vaan kun kultani tulisi, Armahani asteleisi, Sille suun-anto sopisi, Paeaetae kaeaenteae paeteisi, Kaettae lyoeae kelpoaisi. Sill' on suu sulasta voista, Hunajasta huulta kaksi, Parta sulkusta suettu, Leuan-alus liessingistae; Sill' on paeivae silmissaensae, Sillae kuuhut kulmaluilla, Taehet taivon hartehilla, Olkapaeillaensae otavat. Se on armas astunnalta, Ylen jasnoinen jalalta; Maksaisin tuhat tulosta, Astunnasta aikasumman, Jalansiirroltae sinikoen, Punaisen jalan polulta. 42. Etaeaellae minun omani. Ei mun lauloa pitaeisi, Ei ilota ensinkaenae, Minun on kulta kulkemassa, Minun vello vieremaessae, Minun armas astumassa, Valkia vaeltamassa. Etaeaellae minun omani, Maalla muulla marjaseni, Mies pieni kiheraetukka, Matalainen saapasjalka, Kymmenen kylaen ylitse, Sa'an taipaleen takana; Tuuli ei paeivaessae tulisi, Lintu ei lentaeisi kahessa. Tuuli kyllinki tulevi, Linnut kanssa lentelevaet, Mie en tunne tuulen mieltae, Tuulen mieltae, linnun kieltae; Vaan kun tuttuni tulisi, Ennennaehtyni naekyisi, Tuntisin ma tuon tulosta, Arvoaisin astunnasta, Jalan nuoren nousennasta, Sukan mustan muikunnasta, Kaeymaestae kepiaen kengaen, Helman hienon hiipsinnaestae. Virstan vastahan menisin, Virstan kahen kaapsahtaisin, Aitoja alentamahan, Siltoja siventaemaehaen, Veraejiae aukomahan, Porttiloita purkomahan. Sitte kaettae kaeppaejaeisin, Jos ois kaeaerme kaemmenpaeaessae; Suuta kanssa suikkoaisin, Jos ois suu suen veressae; Kiini kaulahan kapuisin, Jos ois kaima kauluksessa; Vielae vierehen viruisin, Jos ois vierus verta taeynnae. 43. Kun mun kultani tulisi. Kun mun kultani tulisi, Armahani asteleisi, Tuntisin ma tuon tulosta, Arvoaisin astunnasta, Jos ois vielae virstan paeaessae, Tahikka kahen takana. Utuna ulos menisin, Savuna pihalle saisin, Kipunoina kiiaettaeisin, Liekkinae lehauttaisin; Vierten vierehen menisin, Supostellen suun etehen. Tok mie kaettae kaepseaeisin, Vaikk' ois kaeaerme kaemmenellae; Tok mie suuta suikkajaisin, Vaikk' ois surma suun eessae; Tok mie kaulahan kapuisin, Vaikk' ois kaima kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, Vaikk' ois vierus verta taeynnae. Vaanp' ei ole kullallani, Ei ole suu suen veressae, Kaeet kaeaermehen talissa, Kaula kalman tarttumissa; Suu on rasvasta sulasta, Huulet kun hunajameestae, Kaeet kultaiset, koriat, Kaula kun kanarvan varsi. 44. Oisko linnun lentoneuot. Voi, kun loit minua luoja, Kun et luonut lentaevaeksi, Kotkana kohoavaksi, Lintusena liikkuvaksi! Oisko linnun lentoneuot, Kohottimet kotkalinnun, Saisin siivet hanhoselta, Kurelta kulettimensa; Sitte siiville rupeisin, Lenteleisin, liiteleisin-- Kulkisin ma kullan maalle, Asunnoille armahani. Lentaeisin lepeaemaettae, Matkalla makoamatta, Ilman puussa istumatta, Lehvaellae levaehtaemaettae; Meret ei estaeisi minua, Selaet ei ne seisattaisi. En surisi iltaisesta, Enkae einetruo'istani, Murkinat' en muisteleisi, Viel' en viikonkaan peraestae; Armas minun aamustaisi, Illastuttaisi ihana, Kasvo kaunis syoetteleisi, Muoto murkinoitteleisi. 45. Itkee kurja kullaistani. En itke isoni maita, Enkae maammoni majoja; Itken kurja kullaistani, Ja katala kaunoistani. Missaepae minun omani, Kussa lie nyt kultaiseni?-- En ole sitte silmin naehnyt, Kun laiva lahelta laehti, Joka kultani kuletti, Kauas kantoi kaunoseni. Ylitse selaen sinisen, Poikki paljo pauhoavan; Johon ei kuulu kurjan kulkku, Eikae raiku raukan rinta, Vaikka huuan hoilottelen, Valittelen voivottelen. Tuo Jumala purje'tuulta, Eli ratki rasvatyyntae, Etteipae poloisen pojan Sormet soutaissa kuluisi, Sormet suotta souellessa, Kaeet vettae vellotessa. Sitte taenne tullessansa, Palatessansa kotihin, Suo Jumala suora ranta, Tyyni valkama valitse, Jotta suorin souteleisi, Matkan oikein osaisi. 46. Tehkoes liitto lintuseni. Kussa lie mun kultueni, Maalla millae marjueni-- Lie'koe maalla, vai merellae, Meren suurella selaellae, Vaiko Ruotsin-rantasilla, Saksan salmilla syvillae, Juutin julmassa soassa, Kapinassa kauhiassa, Joss' on verta saeaerivarsi, Polvenkorkeus punaista. Voi ken saattaisi sanoman, Ja kuka kuletteleisi, Ennenkun muut murehen saapi, Akat huolen arvoavi?-- Tehkoes liitto lintuseni, Salakauppa kaunoseni-- Liitto lyoekaeme vaelehen, Saakame salainen kauppa, Ilman muien tietaemaettae, Ja toisen tokatimatta: Mie piaen pesaestae huolen, Laitan ruoan lapsillesi, Sie lennae ajalla sillae, Saata sana sille maalle, Kussa kulta kuuntelevi, Kautokenkae katselevi. Ei se jaksa pieni lintu, Ei mennae meren ylitse-- Vaelehen vaehae vaesyvi, Pian heikko hengaestyvi; Oisko tuuli mielellisnae, Ahavainen kielellisnae, Sepae voisi viestit vieae, Sepae saatella sanomat; Sanan veisi, toisen toisi, Kielen liian liikuttaisi, Kahen kaunihin vaelillae, Kahen kullan kuulemilla. 47. Minun sulhoni soassa. Muien on sulhonsa kotona, Minun on sulhoni soassa, Kutratukka kulkemassa, Valkiipaeae vaeltamassa, Tuolla Turkinmaan perillae, Turkin raukoilla rajoilla. Ei siellae emo elaetae, Ei sivele Suomen sisko, Suomen tyttoe ei suuta anna; Siveli siliae miekka, Satatti sotasapeli, Tykki suuri suuta antoi. Voi toki tytaer typerae, Kun on sulhoni soassa, Aino sulhoni soassa, Jota itkin, jota vuotin, Jota toivotin ikaeni! Kaekesi kotona naia, Haeaet piteae paeaesiaeisnae; Eipae nainunna kotona, Saanut haeitae Suomen maalla, Sattui haeaet sotakeolla, Vihki vierahan tuvilla, Suuren herran suojuksessa, Pienen herran pirttisessae-- Pappina pakanan sana, Valta vieras vihkijaenae, Suora miekka sormuksina, Morsiamena kivaeri. 48. Jouvu kultani kotihin. Kaeki kukkui, lintu lauloi, Vaan en kuule kullan aeaentae; Minun on kulta kulkemassa, Kaunoni kaevelemaessae, Kaupoillahan Karjalassa, Elonsaannilla Savossa, Leivaentuonnilla Turussa, Paeaeverolla Wiipurissa. Tule kultani Turusta, Viere kulta Wiipurista, Astu armahin Savosta, Kaey kotihin Karjalasta Jouvu huomena kotihin, Paeaet' jo taenaeki paeaenae; Ellet kaunista kaota, Taellae maalla marjaistasi. 49. Vaiva vuottaessa. Yks' on ystaevae minulla, Taemaen ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen, Koko kolmessa kylaessae, Seki kurja mustakulma, Poloinen pahannaekoeinen, Raukka rauankarvallinen; Muret on mustaksi vetaenyt Huoli muita hoikemmaksi, Ikaevae iaettoemaeksi, Tauti talven maanneheksi. Muut ne mustaksi sanovat, Kekaeleeksi kellaejaevaet, Minun on silmaestae simana, Mesimarja mielestaeni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikaevae; Harvoin yhtehen yhymmae, Harvoin naeaemmae toinen toista, Vesi on aaltoinen vaelillae, Torat aeitin aaltoisemmat. 50. Luonto luovun luoksi tuopi. Kun nyt tuttuni tulisi, Ennennaehtyni naekyisi; Tokko suuta suikkajaisin, Levittaeisin leukapieltae? Tule, tule tuttuseni, Naey ennennaehtyseni, Tule turkka tuutuhuni, Viere armas viereheni, Taelle uuelle tilalle, Lakanaiselle lavalle! Kun et tulle, elloes tulko, Kun et vierre, elloes vierkoe, Enpae kovan kutsu'kana, Huua'kana, huoli'kana; Kyllae luonto luoksi tuopi, Veri vierehen vetaevi, Oma veri ottelevi, Laempoenen laehentelevi, Lakanainen laittelevi, Liinahursti liittelevi. Sitte taenne saatuasi, Tuutusehen tultuasi, Liki, liki, lintuseni, Kuti, kuti, kultaseni! 51. Minun on kultani kulossa. Katsos muita miekkoisia, Ja onnen osallisia-- Muill' on kulta kuulusalla, Naekoesaellae naeaetaerinta; Kaeyvaet kultansa kujassa, Veraejillae veistelevaet, Pilkkovat pihalla puita, Kalkehtivat kartanolla. Minun ei kuulu kullaistani, Eikae helkae hertaistani; Minun on kultani kulossa, Hopiani heinikossa-- Suuri kuusi kulman paeaellae, Pajupehko parran paeaellae. 52. Armas arkussa ajavi. Muien turvaset tulevat, Armahaisensa ajavat, Tahi on turvansa tuvassa, Armahat katoksen alla; Minun ei turva tulle'kana, Armahani ei ajane. Eipae liiku linnuistani, Naey ei naeaetaehattuistani, Kujosilla kulkevaksi, Aitoviertae astuvaksi; Kulta kulkevi kulossa, Armas arkussa ajavi, Turva minun on turpehessa, Armas kirkon aian alla, Turpehia tuntemassa, Aitoa armastamassa. 53. Maassa marjani makaavi. Ikaevaet on illat pitkaet, Apiat on aamuseni, Ikaevaet on yoetki mulla, Ajat kaikki katkerimmat. Ei ikaevae iltaistani, Ei apia aamuistani, Muret muita aikojani; Ihanaistani ikaevae, Apiainen armaistani, Mure mustakulmaistani Ei mun kuulu kullaistani, Naey ei naeaetaerintoani, Ei kuulu kujassa kaeyvaen, Alla ikkunan ajavan, Pilkkovan pinolla puita, Koan eessae kolkehtivan; Maassa marjani makaavi, Mullassa muhaelevi, Alla hiekan herttaseni, Kulon alla kultaseni. 54. Miks' on silmaeni sipakat. Miks' on silmaeni sipakat, Naekimeni naein haepaekaet?-- Siit' on silmaeni sipakat, Naekimeni naein haepaekaet-- Aeiae itkin kuollehia, Kaihosin katonehia. Ensin kuol' isoni vanha, Sitae itkin vuosikauen; Sitte kuol' emoni vanha, Sitae itkin kaksi vuotta; Sitte kuoli sulho nuori, Sit' itken iaen kaiken, Ja kaiken elinajani. Ei ole kirkko kirkkahampi, Eikae pappila parempi, Kun otti minun omani, Ja anasti armahani; Someress' on suora sormi, Hiekassa heliae kieli, Mullassa muhia muoto, Kasvo kaunis kankahassa. Sielt' ei nouse nuori sulho, Eikae kaunonen kavaha; Kivet alla, paaet paeaellae, Kivet keskikylkiloeillae. 55. Pois on mennyt meistae toinen. Kaks' oli meitae kaunokaista, Taellae saarella kanoa, Ja joella joutsenutta, Yhen muotoiset molemmat. Kaesikkaehae me kaevimmae, Sormikkaha me sovimma, Rinnan riihihuonehesen, Kilpoa kiven etehen. Kaks' oli meitae kaunokaista, Oli kun kanan pojaista; Pois on mennyt meistae toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikaensae kaiken, Ajan kaiken kaihoavi. Vielae toivoisin tulevan, Toki kerran kerkiaevaen, Kun ois ottanut evaestae, Syoenyt laehtoeruokiahan, Mennynnae merien taaksi, Maille ouoille osannut-- Tulee mies merentakainen, Ei tule turpehen alainen. 56. En voinut itkeae naurulta. Kuoli multa suuri sulho, Kaatui multa sulho kaunis; Oisin tuota itkenynnae, Oisin itkenyt ikaeni, Tahi puolen polveani, Vaan en voinut vuottakana, Enpae voinut naurultani-- Iso kaeski ottamahan, Emo tahtoi tappamahan, Veikko poies potkimahan, Sisko silmaet kaivamahen. 57. Ei lehto levaeten huoli. Mitae huolin piika nuori, Jos mun heitti poika nuori; Kyllae muoto muita tuopi, Kasvo kaunis kaupan saapi-- Luonto luovun luoksi tuopi, Veri vierehen vetaevi; Tuopi toisen ja paremman, Antavi avullisemman. Hylaestiinpae, heitettiinpae, Maa lehto lepeaemaehaen, Hyvae halme hyoetymaehaen, Hyvae maa makoamahan, Koivikko kohenemahan, Katajikko kasvamahan. Jos lie heitty ja hylaesty, Hylaeskoehoet, heittaekoehoet; Ei lehto levaeten huoli, Hyvae halme hyoevytellen. Vuoen lehtonen lepaeaevi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teraekkaeaen elon tekevi; Eipae huoli heinaepieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielae viipykaehaen, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla. 58. Jo meillae ero tulevi. Kaks' oli meitae kaunokaista, Pienen piilovaaran paeaessae, Koriassa koivikossa, Heliaessae heinikossa; Nyt meillae ero tulevi Kotihinsa kumpasenki. Kenpae kuitenki erotti Kaksi kaunista yhestae, Ken pani vihan vaelille, Kahen rakkahan vaelille!-- Ei kahta rakasta syaentae Erota Jumalakana. Elkoehoen sinae ikaenae, Kuuna kullan valkiana; Tulko luojan tuomiolle, Herran kasvoja katselko, Ken lie luo'un estaenynnae, Aivotun anastanunnai Orahall' oli omani, Taimella taki hyvaeni, Aesken putkelle rupesi, Heristihen hiemumahan, Tuli toinen, vei vaelehen, Pois anasti aivottuni. 59. Minae musta, pikkarainen. Muut on suuret ja soriat, Mustakulmat ja koriat, Minae musta pikkarainen, Vaeaeraekaula ja vaehaenen, Penkin alla peitettaevae, Lavan alla laitettava. Ois voinut minun emoni Soriamman synnytellae, Liekutella liukkahamman, Tuuvitella turpiamman, Vaalitella valkiamman, Kaunihimman kasvatella; Kekaeleistae mun keraesi, Sysiloeistae synnytteli, Hyville hylittaevaeksi, Pahoillenki pantavaksi. 60. Olkiset minun omani. Muien on kullat kuulumassa, Armahat ajelemassa, Rahalliset rannoillansa, Varakkahat valkamilla; Mull' on kurjat kuulumassa, Armottomat astumassa, Raukat mull' on rannoillani, Varattomat valkamilla. Omenaiset muill' omansa, Autuahat armahansa, Olkiset minun omani, Akanaiset armahani. 61. Eipae tunneta tuvuksi. Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani, Taetae lasta liekuttaissa, Tuuvitellessaan tytaertae: "Nousisiko nuori lintu, Kasvaisi minun kanani, Kivenpuusta kieltaemaehaen, Vakoista valitsemahan; Saisin piltin piiallani, Pojan poimuhelmallani." Jopa nousi nuori lintu, Ja kasvoi eroon kananen, Kivenpuusta kieltaemaehaen, Vakoista valitsemahan. Olisin minae tupunen, Kun tuvuksi tunnettaisi; Olisin minae kananen, Kun kanaksi katsottaisi; Olisin ma pieni lintu, Kun oisin linnun liikkehillae; Olisin soria sorsa, Kun oisin sorsaksi sorittu. Vaan ei tunneta tuvuksi, Eikae katsota kanaksi, En ole lintu liikkehiltae, En sorsa soritsemalta; Eipae tunne tuhmat naijat, Aekki outoset aelyae, Naivat rikkahan rumia, Vaan ei koeyhaen kaunosia. 62. Koeyhaen lapsi tyoet tekevi. Voi nuo narrit nuoret miehet, Voi tuhmat pojan turakat, Kun ei keksi koeyhaen lasta, Uksilta ulisevilta, Veraejiltae viereviltae, Aioilta alenevilta! Koeyhaen lapsi tyoet tekevi, Kaikki rihmat ketreaevi, Kaikki kankahat kutovi, Kaikki lapset liekuttavi.-- Tyoet' on rikkahan tytoellae Vartensa varustamasta, Muretta makoamasta, Toista ilman istunnasta. 63. Jaeaemmae mansikat maeelle. Niin on meitae piikasia, Kun meressae sikasia, Niin on meitae piikasia, Kun maeellae mansikoita; Jaeaemmae mansikat maeelle, Mesimarjat muille maille, Kun on poissa poimijamme, Katehessa katsojamme. Pian kurjat kuivetumma, Marjat maahan lankeamma, Karisemma kaikki marjat, Varisemma vaapukkaiset. Ei kestae kesaeinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit, koriat, Taia ei talveksi ruveta. 64. Tieae ei siika syoejeaensae. Eipae tieae yksikaenae, Arvoa yheksaenkaenae, Tieae ei tie kaevijaetaensae, Heponen ajajatansa, Eikae siika syoejeaensae, Piika pieni viejeaensae, Nuori neito sulhoansa, Jos on kanssa kasvakohon, Yksissae ylentykoehoen. Minun ei kanssa kasva'kana, Eikae yksissae ylene-- Meri on kanssa kasvamassa, Aaltoset ylenemaessae, Veet vierellae viruvi, Lainehet lavalle kaeypi; Meren on aallot armahani, Rakkahani rannan hiekat, Veikkoni vesiapajat, Sisareni siikasalmet. 65. Tietaemaetoen kullastansa. En tieae minae piloinen, En tieae piloinen piika, Kuka korjan kirjoittavi Vasten vaivaista minua; Kussa kulta tulta poltti, Armas aikoa kulutti-- Polttiko turulla tulta, Alla vallin valkiaista, Vai on suurella salolla, Syaenmaalla synkiaellae; Kaevikoe kaepymaekeae, Vaiko varvikkosaloa, Vai lienee meren selaellae, Ulapalla aukialla, Selvaellae meren selaellae, Lakehilla lainehilla. 66. Kaikissa katala yksin. Yksin vieno veet vetelen, Yksin kannan puut poloinen, Yksin jauhan, yksin laulan, Yksin leivon, yksin keitaen; Kaikissa katala yksin, Toist' ei turvana ikaenae-- Yksin liitaeme levolle, Yksin nousen vuotehelta. Eipae keksi suuret sulhot, Ei ne keksi koeyhaen lasta Kesannolla kenkivaeksi, Rannalla rakentavaksi-- Kenpae se koeyheae kaekisi, Lehmitoentae leyhkaesisi! 67. Korpikotinen. En tuosta isoa kiitae, En kovin emoakana-- Teki korpehen kotinsa, Kankahalle kartanonsa; Ei ne tunne sulhot tulla, Eikae kulkea kosijat. Eipae tunne tuhmat sulhot, Aekki outoset osoa, Ilman tien teloittamatta, Ilman merkin heittaemaettae; Paljo kenkiae kuluvi, Minun kurjan kaeyessaeni, Tienvieriae viittomassa, Rastia rakentamassa. 68. Pahasti paimenoinnut. Menin piennae paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaisna, Aeitin vaerttinaen pituisna. Jouvuin metsaehaen maeelle, Vaaran alle varvikkohon; Varas istui varvikossa, Mies vihainen virvikoessae, Otti silkit silmiltaeni, Kultalangat kulmiltani, Vasket rinnoilta varasti, Paeaeltaeni hyvaet hopiat. Siit olen asti ilman ollut, Ajan kaiken kaihonnunna; Tulin tuhmaksi katala, Tytaer muita tyhjemmaeksi, Ettei naitu naintavuonna, Korjattu kosiavuonna. Muut ne naitihin paremmat, Koriammat korjattihin, Minae olen outo ottamatta, Korjoamatta katala, Minae tuhma tuntematta, Vieno viemaettae vihille. 69. On ikaevae iltasilla. Isoni ilota kaeski, Aeiti kaeski riemutella, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kammarissa: "Osta mettae, juo olutta, Ilahuta itsiaesi, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kammarissa!" Menin Turkuhun poloinen, Sain katala kaupunkihin, Ostin mettae, join olutta, Ilahutin itsiaeni. Tulin aikahan Turussa Toisten tyttoejen keralla, Vaan oli illoilla ikaevae, Paha maata pannessani, Vaiva vaipua levolle, Sekae haikia havata. 70. Tuli kolmelta kosijat. Oikein emoni ennen Lauloi lapselle minulle, Sanoi saavani minunki Sulhon kaunon ja sorian, Mustakulmaisen, korian; Sanoi saavani varahin, Viientoista vuoen paeaestae. Kului vuotta viisitoista, Kului vuoet, vieri paeivaet, Kului kultainen ikaeni, Vieri aika armahampi, Paeivae kaunis karkaeli, Tuli kolmelta kosijat, Tuli kun emoni lauloi: Suru tyoenti sormuksia, Itku huivia isoja, Kolmas kuolema tulevi Kotihinsa korjoavi. 71. Jo tulevi Tuonen Tuomas. Sanottihin soutaessa, Lassa ollen laulettihin, Sulhon saavani minunki, Sulhon suuren ja sorian; Senpae vaan olenki saanut, Saanut kun sanottihinki. Jo vainen iaellae taellae Suuret sulhaset ajavat-- Jo tulevi Tuonen Tuomas, Matavi Manalan Matti, Joka naia nappoavi, Kotihinsa koppoavi, Ilman voeittae, vaattehitta, Ilman liinan aivinoitta, Apen paiankauluksitta, Ky'yn kirjokintahitta, Naon suikkelisukitta. Kyll' on kyitae Tuonelassa Aivinaisiksi anopin, Manalla matoja kyllin Apen paian kauluksiksi, Isot kimput kaeaermehiae Ky'yn kirjokintahiksi, Tuonen toukkia tukulta Naon suikkelisukiksi. 72. Moni moitti muotoani. Mikae lie minusta naehty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei suostu suuret sulhot, Sulhot suuret ja soriat!-- Moni moitti muotoani, Moni katsoi kasvojani, Moni varttani valitti, Hoki varren hoikeutta. On mulla mokoma muoto, Kun on muovon moittijoilla; Onpa kasvo kaunokainen, Kun on kasvon katsojilla; Viel' on varten valittu, Kun varren valitsijoilla-- Mute on mulle muovon tuonut, Itku kasvon kaunistanut, Huoli varteni valanut. Vielae taelle varrelleni, Kanssa naeille kasvoilleni, Sekae muille muovoilleni, Suuret sulhoset tulevat, Miehet ankarat ajavat, Kaeyvaet korkiat kosijat. Kun ei muita tulle'kana, Ei sopine suurempia, Ankarampia ajane, Niin tulevi Tuonen sulhot, Kulkevi Manan kosijat, Jotk' ei moiti muotoani, Eikae katso kasvojani, Ei ne varttani valitse. Sitte tuonne saahessani Tuonen sulhojen tuville, Appi ei paitoa anone, Vaattehuksia anoppi, Kyty ei kysy kintahia, Natolapsi nauhanpaeitae. 73. Toisin sattui toivomani. Toisin toivoin, toisin luulin, Ja toisin palo pakisin, Toisin mie kaekesin kaelkoe, Toisin kaev' kaekeykseni, Toisin toivoni osasi, Ajatukseni alemma. Toivoin suotusen tulevan, Armahaisen astelevan, Ei tuo suotu tullutkana, Eikae armas astununna, Jok' oisi johonki vienyt, Minun kurjan korjannunna, Naeiltae suurilta suruilta, Apioilta mielaloilta. Niinpae nyt iaellae taellae, Taemaen kymmenen kululla, Tok' ei muita tulle'kana, Ankarampia ajane, Kun ei tulle Tuonen sulhot, Marssine Manan kosijat, Tuonen hattu hartioilla, Tuonen lakki paeaelaella, Tuonen kintahat kaeessae, Tuonen kihlat kintahissa. Kun sitte menen Manalle, Tuonen poikien tuville, Hyv' on siellae ollakseni, Kaunis kasvaellakseni-- En ole tiellae kellenkaenae, Enkae kunkana jaloissa, En sure sotakesiae, Vainovuosia varaja; Kyllae Tuoni voiton tuopi, Mana maansa suojelevi. 74. Jospa se johi tulisi. Jospa se johi tulisi, Joka mun katalan naisi, Sekae kurjan korjoaisi, Naeiltae ouoilta ovilta, Veraejiltae vierahilta; Vaikka saattaisi salolle, Kulettaisi korven paeaehaen, Panisi pajuille maata, Lehille lepeaemaehaen. Ei paha pajuilla maata, Eikae laeyli lehtisillae, Laeyli on toisen laempimaessae, Varu toisen vaipan alla, Tukela tuvassa toisen, Huoli toisen huonehessa. 75. Voi jos mie tok miehen saisin. Voi jos mie tok miehen saisin, Miehen mieltaeni mukahan, Saisin sulhosen sorian. Mustakulman ja korian.-- Jo olin viikon vuottanunna, Kauan koissa kasvateltu. Voi jos saisin nuoren sulhon, Sulhon nuoren ja verevaen, Joka ilta paeaen pesisin, Joka aamu uuen paian, Uuen paian palttinaisen, Housut liinan aivinaiset, Saeaerille sukat saeviaet, Kirjakintahat kaetehen. Sais tuo saappahat itseki, Lakin paeaehaensae lavian; Laittaisi lakin Turusta, Toisi turkin Torniosta, Verat saisi Viipurista: Kamplotit kahennaekoeiset. 76. Voi kun mie mokoman saisin. Onpa tietty tietyssaeni, Materikko mielessaeni, Mies pieni, punainen poski, Valkia, kiheraetukka, Puolahattu, saapasjalka, Verkavaesti, silkkihuivi. Voi kun mie mokoman saisin; Joka paeivae paeaen pesisin, Joka ilta saunan saisin, Ve'et, vastat laitteleisen, Veen virrasta vetaeisin, Vastat varvikkometsaestae, Puut kokoisin korpiloista, Vaikka vaeen virstan paeaestae. Voi kun mie mokoman saisin, Saisin sitte pienen poian, Kaesi ketreae vetaeisi, Jalka lasta liekuttaisi. 77. Kun tulis sulho vierahaksi. Lintunen lehossa lauloi, Pyy lehossa pyypoetteli. Mitae laulat pieni lintu, Pyy lehossa pyypoettelet?-- Kunpa tietaeisit tulevan Sulhoseni vierahaksi, Sillat silkillae panisin, Sametilla suoramehet, Veralla vetelaet paikat, Pahat paikat palttinalla. Tammesta tuvan tekisin, Tammiseinaet seisottaisin, Tammilattiat latoisin, Tammipatsahat panisin, Luaslauan lumpehesta, Laen lahnan suomuksista. Poeyaen kullasta kuvaisin, Penkin pienistae rahoista, Uunin uusista kivistae, Pankon saksan paasiloista. Oron siltahan sitoisin Sulkkuisilla ohjaksilla, Kullan kutsuisin tupahan, Istuttaisin poeyaen paeaehaen, Itse istuisin sylihin, Kanssa kaulahan kapuisin. 78. Kaeynkoe viikon villapaeaenae. Kuku kultainen kaekoenen, Hopiainen hoilattele, Rinta hieta helkyttele, Papurinta paukuttele, Saksan mansikka sanele, Viron puola poimettele: Kaeynkoe viikon villapaeaenae, Kauan tukka tuurukkana, Hivuskassan kantajana, Liemingaen levittaejaenae, Sitojana silkkinauhan, Paeaerihman ripustajana-- Kaeynkoe vuoen; kaeynkoe kaksi, Kaeynkoe vuotta viisi, kuusi, Vai kaiken kaheksan vuotta, Ympaeri yheksaen vuotta, Vai kaeyn kaikenki ikaeni, Tahi ei taeyttae taetae vuotta. Kuku, kuku kultarinta, Helskaese hopiarinta, Kuku kullat kulmilleni, Hopiaiset helmoilleni, Kuku kuusin kultavoeitae, Seitsemin sinihamoja, Taelle tyynelle tytoelle, Taelle kainulle kanalle-- Neittae nuorra naitavaksi, Vihantana vietaevaeksi, Punaposkelle pojalle, Sorialle sulhaselle. 79. Kun saisin, mitae sanelen. Sillenpae minae menisin, Kull' ois kuusi kultavyoetae, Viisi verkaista hametta; Kull' ois kuusi kammaria, Seitsemaen salitupoa, Ja kaheksan kellaria-- Kellarit teloja taeynnae, Telat taeynnae tynnyriae, Tynnyrit olutta taeynnae, Juoa jouten ollessani, Kielin kelpotellakseni. Kun saisin, mitae sanelen, Kun saisin salitupihin, Minae rouaksi rupeisin, Kauppamiehelle kanaksi, Pohatalle puolisoksi; Joisin kahvet kaiken paeivaen, Soeisin suuhuni sokurit, Mesileivaet mieltae myoeten. 80. Luo'pa luoja luotuhuni. Luo'pa luoja luotuhuni, Elae mielisuotuhuni; Luotu luoksensa vetaevi, Mielisuotu survoavi. Tuo Jumala tuota miestae, Jonka sormukset sopisi, Jonka kihlat kelpoaisi; Joka naia nappajaisi, Kotihinsa koppajaisi; Jok' ei veisi viertaemaehaen, Panisi palontekohon. Elloes tuhma tulko'kana, Kaevynkanta kaeykoe'kaenae; Kun ei tulle tuuhiammat, Koriammat kohti kaeyne, En minae sinae ikaenae, Kuuna kullan valkiana, Nuku nurjuksen nutulle, Vaesy vaerkin turjukselle, Painu paikkakukkarolle, Rajakengaelle rakastu. 81. Varjele vakainen luoja. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Taetae neittae joutumasta, Saamasta taetae tytaertae, Viinavillin vuotehelle, Hurstille humalahurjan, Olutjuojan olkiloille, Piippusankarin savuille! Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Joutumasta juomarille, Saamasta kylaeratille!-- Kaevis tuo joka kapakan, Joka kannun kallistaisi, Ostaisi joka oluen, Joka viinan viillettaeisi, Viinapantiksi panisi Vaimoltansa vaattehetki; Itse vaimonsa vetaeisi, Puolisonsa puotteleisi, Kylmaeisi kylaevaelille, Joka tielle juohattaisi, Heitteleisi heinaeteille, Saloteille saatteleisi, Kirkkoteille kirvottaisi, Haeaeteille haevitteleisi. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Tuvilta tupakan juojan. Piippusankarin savuilta-- Savu silmaet saastuttaisi, Mustuttais ihanan muovon. Tuo Jumala toinen miesi, Toinen miesi ja parempi, Jok' ei virsi viinan kanssa, Ei tuiski tupakan kanssa, Huiski ei humala paeaessae, Piippu suussa ei pitele; Jok' ei heitae heinaeteille, Eikae saattele salolle, Jokiteille juohattele, Kylmaetae kylaevaelille; Riko ei rintaristiaeni, Katko kaulaketjujani, Korvakolttuja murota, Sorra kullan sormuksia. 82. Ei naitu naintavuonua. Mikae lie minusta naehty, Kuka kumma keksittynae, Kun ei naitu naintavuonna, Otettu otantavuonna, Kirkivuonna kihlattuna, Viety viimeissae kesaenae!-- Naitihin napimpiaki, Otettihin ouompia, Naitihin nasaneniae, Noronaamat suollettihin. Niin miks' ei minua naitu, Omenaista ei otettu, Suon kukaista, maan kukaista, Kaiken kartanon kukaista, Mesiheinaen hempeyttae, Kaste'korren kauneutta, Ahokoivun armautta, Soreutta solkikoivun, Lehtokoivun lempeyttae, Norokoivun notkeutta, Nororaian raikkautta, Noropihlajan pituutta? Oisko herjat helmoillani, Paeaellaeni pahat panoset, Sanat kehnot kengillaeni, Sukillani suutelukset?-- Heitaen herjat helmoiltani, Paeaeltaeni pahat panoset, Sanat kehnot kengiltaeni, Sukiltani suutelukset;-- Ulos heitaen herjaet ryysyt, Arkivaattehet alennan, Riisun riihiryoekaelehet, Kaskivaattehet karistan. Otan vettae laehtehestae, Heiluvasta hettehestae, Jolla peiponen peseme, Kylaen kukka kuuroame. Panen paeaelleni parasta, Kaunihinta kaulalleni, Kukkeinta kulmilleni, Hempeintae helmoilleni; Panen kullat kuultamahan, Hopiat helisemaehaen, Poskeni punottamahan, Naekoepaeaeni naeyttaemaehaen, Jotta kaikki katseleisi, Kirkkokunta kiitteleisi, Kylaekunta kummeksisi Itseki imehteleisin. Sitte taelle neitoselle Kilpoa kosijat kaeyvaet, Kilvan kihlat kannetahan; Tulevi Turusta sulhot, Alta kaupungin ajavat, Alta linnan liivittaevaet. Neito vieaehaen Wirohon, Saksan maalle saatetahan; Kun tulen kotihin tuolta, Tulen kullassa kotihin, Hopiassa veikon luoksi, Silkissae sisaren luoksi. 83. Akoill' on paha ajatus. Akoill' on paha ajatus, Tunto pitkaetukkaisilla, Hivus pitkae, miel' lyhyinen, Etten mie sinae ikaenae Nouse nuoren vuotehelta, Ylene vesan verevaen; Saa en miestae mielehistae, Sulhaista sulosanaista. Vaan vielae taetae nykyae, Vielae taellae kymmenellae, Nousen nuoren vuotehelta, Ylenen vesan verevaen, Saanki miehen mielehisen, Sulhasen sulosanaisen. Onpa tietty tieossani, Materikko mielessaeni, Punaposki puolessani, Sinisukka suojassani Mies pieni, kiheraetukka, Matalainen, saapasjalka. Kun kaeypi katua myoeten, Sirkkasorkka sorkehtivi, Se kaeypi kepein kengin, Sukin valkein vaelsi, Kengin mustin muikotteli; Saeaeret sen syaemen syoepi, Varsi vatsan halkasevi, Muu ruumis murehen tuopi. 84. Taeytyvi taetae tytaertae. Ei taeyvy taetae tytaertae Pahoille rekipajuille, Likaiselle liistehille, Miehen kainun kainalohon; Vielae taelle tyttaerelle, Taelle kaunolle kanalle, Tulevi Turusta sulhot, Kirjakorjat kiiaettaevaet, Siitaevaet sinisatulat, Verkaviitat viillettaevaet. Sitte taeytyvi tytaertae Rikkahille reen peraehaen, Kauppioille kainaloihin; Verassa vihille vievaet, Paperissa pappilahan, Silkissae salitupihin, Saeterissae saengyn paeaelle-- Sitte ei saenki saeaertae pistae, Sirppi ei sormia sipase, Viikate vipase kaettae, Korenta ei paina olkapaeaetae, Kivenpuu ei kaettae lyoetae. 85. Viel' on mulla mielitietto. Minkae tiesivaet minusta, Kunka kummasen naekivaet, Kun ei nainehet minua Nuo soriat nuoret sulhot, Kun ei korjattu kesaellae, Viimetalvena tahottu, Otettu omille maille, Kopattu kotikylaehaen. Ei tuo neito tuosta huoli, Piae ei pitkaeltae surua, Jos ei naitu naapurihin, Kopattu kotikylaehaen; Viel' on mulla mielitietto Elossa etempaenaeki-- Menen neiti muille maille, Omin jalkoini osoan, Turun poikien tutuksi, Porvarien puolisoksi. 86. Ei tuo neito tuosta huoli. Mikae lie minusta naehty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naia naapurihin, Oteta omille maille; Liekoe naehty liioin syoevaen, Liioin syoevaen, liioin juovan, Vai tietty vaehae tekevaen, Tahi ei nousevan varahin. Ei tuo neito tuosta huoli, Jos ei naia naapurihin; On maata metson matoa, Kuusia oravan olla-- Kyll' on maata muuallaki, Ilmoa etempaenaeki. Menen neito muille maille, Vieraehaen Wiron vesille, Olen orjana Wirossa, Palkkalaisna Pauluskoilla. Hyv' on siellae orjan olla, Armas piikasen eleae Ei suata survomahan, Ei tahota tappamahan, Ei oo huolta huhmarelle, Eikae kiirettae kivelle; Vesi siellae vehnaet jauhoi, Koski kiikutti kivosen. Saan ma riunasen rahoa, Puolentoista polttinaista; Ostan ylpiaet yliset, Aivan ankarat alaiset, Ostan uuet ummiskengaet, Silkkiset sukan sitehet. Sitte kuulun kukkasena, Hopiaisena helaejaen, Menen herran heinaemaalle, Heinaemaalle mansikaksi, Tahi kirkkohon kukaksi. Kaikki rahvas katsomahan, Ihmiset imehtimaehaen, Nuoret miehet mieltymaehaen, Sulhaset suatsemahan, Minun allin armautta, Ja korian kukkautta, Soreutta sorsalinnun; Siitae naivat Narvan herrat, Vievaet Wiipurin isaennaet, Suurihin salitupihin, Kaunihisin kammarihin. 87. Nouse lempi liehumahan. Kukapa taess' on Hiien koottu Kenpae Lemmon lentokeihaes, Joka lempeni laehetti, Pani kuulun kunniani, Tikan tiehen, tien ohe'en, Maan alle, maon pesaehaen, Tikan tietoliukkusehen, Kaeren kaeyntiloukkosehen! Vielae mae lempeni heraetaen, Nostan kuulun kunniani, Tikan tiestae, tien ohesta, Maan alta, maon pesaestae, Tikan tietoliukkusesta, Kaeren kaeyntiloukkosesta; Nostan lempeni levosta, Kunnian kulonki alta. Nouse lempi liehumahan, Kunnia kukostamahan! Kule kuu, palate paeivae, Pala nuorten miesten mieli! Syaen syttyoes tulehen, Povi polttohon kovahan, Vatsa valkian vaekehen, Mieli melki heltehesen; Jott' ei oisi oeissae maata, Eikae paeivaellae levaetae! Paloi tuli, paloi taula, Pala nuorten miesten mieli!-- Paras mulle, ei pahinta, Paras pappien seasta, Killin kirkkorahvahasta, Sorein sotavaeestae, Verevin vesien paeaeltae! 88. Paistaa paeivae muuallaki. Mitae neiti tuosta huolin, Kuta kukkanen valitan, Jos ei naia naapurihin, Oteta omille maille!-- Paistavi Jumalan paeivae Muuallenki maalimassa, Ei isosen ikkunalle, Ei veikon veraejaen suulle. Menen neiti muille maille, Toukka toisille vesille, Savohon sananalainen, Vihattava Wiipurihin; Sitte naivat Narvan herrat, Vievaet Wiipurin isaennaet, Liikuttavat linnan herrat, Keltyn saksat saattelevat. Kevyt on Keltyssae eleae, Kevyt syoeae Keltyn leipae-- Kesaess' ei tehae kekoa, Talvess' ei tapeta riihtae; Leipae linnasta tulevi, Saervin kaikki kaupungista; Syoemaettae siat lihovat, Kaunis karja katsomatta. En tuolta kotihin tulle, Kaey en naeille kartanoille, Ennenkun verassa vierin, Sametissa saan kotihin, Oma poika ohjillani, Saamani satulan paeaellae. Kun ma tyttoenae tulisin, Kassapaeaenae kalkettaisin, Viel' ois viiellae vihoa, Kuuellaki kulkun taeysi, Kysymistae kymmenellae, Sa'alla sanelemista. 89. Laekkaen musta muille maille. Mustaksi mua sanovat, Tervaskannoksi tekevaet, Pahaksi panettelevat, Kekaeleeksi kellaejaevaet: Moni on mustempi sanoja, Pahempi panettelija-- On kyllin kekaelehiae, Tiellae tervaskantojaki. Enkae tuosta neito huoli, Jos mun mustaksi sanovat; Laekkaen musta muille maille, Rauankarva kaupunkihin, Siellae musta valkenevi, Rauankarva kaunistuvi-- Saksan saipua pesevi, Meren vaahti valkasevi. Tok se on veteae toisti Uuen linnan linnukkinen, Suomen suolainen silakka, Kaupungin kala makia. 90. Pois tulee tytoelle laehtoe. Aina muut mukahisensa, Kuki kielikumppalinsa, Ottavat omilta mailta, Tuovat mailta tuttavilta; Minae vieno vertoani, Minae kainu kauppoani, En ota omilta mailta, Tuo en mailta tuttavilta. Pois tulee tytoelle laehtoe, Erohetki ennaettaevi, Taestae kylmaestae kylaestae Katalasta Karjalasta; Ero on viinat keitettynae, Ero pantuna oluet, Kohta korjat kaeaennettynae, Paein ulos, perin tupahan, Lappein ison latohon, Kalten karjohuonehesen. 92. Suotta soimat nostettihin. Suotta soimat nostettihin, Kiusan kielet kannettihin, Mun paeaelle hyvaen tapani, Paeaelle kuulun kunniani. Jopa vaan tytoestae taestae Piiat tuumoa pitivaet, Sekae piiat, jotta poiat, Miehet mieliae pahoja, Sekae siirtivaet sisaret, Jotta langot laittelivat, Heimokunta herjaeli. Noin ne luuli luppakorvat, Ajatteli arpinaamat; Taemaen piian pilkan saavan, Haepiaehaen haeilaehtaevaen-- Koiterehen kuolevani, Kaatuvan kalojen syoeae. Vaan en kuole Koiterehen, En kaau kalojen syoeae; Vielae nyt taetae nykyae, Vielae taellae kymmenellae, Lempipaitoihin paneme, Lyoeme lykkyvaattehisin. Vielae taelle vienoselle, Vielae vienopaeivaeiselle, Kolkkavi kosijan kengaet, Vaelkkaevi vaevyn kypaeraet; Pian Pielinen pesevi, Vesi kuulu kuuroavi, Vesi vallan valkasevi, Enon valkama valavi. 93. Sepae vasta sen pahempi. Paha lienenki poloinen, Pahemmaksi pantanehe; Tuhma lienenki poloinen, Tuhmemmaksi turmellahan; Kehno lienenki poloinen, Kehnommaksi kellaetaehaen. Eipae se paha olisi, Kun kylaen paras panisi, Kylaen kukka kuikuttaisi, Kylaen sankari sanoisi. Sepae vasta sen pahempi, Sepae aesken aeitelaempi, Kun panee kylaen pahimmat, Kylaen huonot huikuttavat, Kylaen kehnot kellaejaevaet,' Kylaen herjat herjoavat, Kylaen rietat riioavat, Kylaen ilkiaet ilovat, Puhelevi ruumenpurnut, Tervakirnut tempoavat, Sylttysammiot sanovat, Kellokaulat kellaejaevaet. Ja mitae huolitta minusta, Kuta kannatta surua, Revon huulet Hermikistae, Pulloturvat Tuurikista, Pullosuut punakeraestae?-- Senpae te minusta saatta, Min kirves kivestae saapi, Napakaira kalliosta, Jaerky jaeaestae iljenestae. Saatta sen sanottuanne, Minkae ilman oltuanne-- Syntiae syaemen taeyen, Vatsan taeyen vaikeutta. 94. En ole syoetaevae soria. Aina laulan laitettava, Aina pantava pajatan, Sanelen sananalainen, Vihattava vierettelen: Mitae te hyvaet imeiset, Viikon kannatta vihoa, Paeaelle mun vaehaevaekisen, Lapsen pienen pikkaraisen? En ole syoetaevae soria, Enkae purtava punainen, Kaluttava kaunokainen; Taitava minae olisin, Otettava oivanlainen, Korjaeltava koria. 95. Tulin kummaksi kylaehaen. Tulin kummaksi kylaehaen, Imeheksi ihmisihin, Ouoksi omille maille. Nauramoiksi naapurihin, Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Tuli soppehen sohina, Sekae nurkkihin puhina, Silmaen isku ikkunoihin, Jalan polku porstuihin.-- Pantihin minae pahaksi, Tuhmemmaksi turmeltihin. Pankohotpa, min panevat, Sanokohot, min sanovat, Pian mie paha pakenen, Kohta outo kollahtanen; Kohta taestae kelkan kaeaennaen, Kelkan kaeaennaen, toisen vaeaennaen, Kaeaennaen silmaet sinne paeaein, Kusta kultani tulisi, Herttaseni herskuttaisi. Menen tuhma tuonnemmaksi, Kulen kumma muille maille; Ei taia minun taeheni, Kauttani minun katalan, Mieli mierolta vaehetae, Ajatus kylaen akoilta, Nauru naapurin tuvilta, Leikki lemmon loumajoilta, Silmaen isku ikkunoilta, Vaelkytys kylaevaeliltae. 96. Liika minusta laitettihin. Liika minusta laitettihin, Sekae laava laskettihin, Moni virhi viskattihin, Saatihin moni sanoma. Ken minusta liian laittoi, Liian laittoi, laavan laski; Tulkoon laava lapsistansa, Sekae liika saamistansa, Pojistansa miehen polku, Tyttaerestae laeaenilautta, Miniaestae mieliharmi. Sanottiin minun poloisen Sata lasta saaneheni, Tuhat tuuvitelleheni; Saakohot itse sanojat, Saakohot saviset lapset, Sisiliskoiset sikioet, Kaeaermehiset kaetkylaeiset, Korppilintujen kokoiset, Linnun mustan mustukkaiset. 97. Suotta soimat nostettihin. Ei minusta olle'kana, Olle'kana, liene'kaenae. Viikoista vihanpitoa, Kaukaista ylenkatsetta. Jo on viikko vihattuna, Kauan ylenkatsottuna, Suotta soimat nostettuna, Kiusan kielet kannettuna, Paeaelle mun hyvaen tapani, Paeaelle kuulun kunniani. Sanottihin, soimattihin, Sanottiin minun poloisen Silmin syoevaeni urohot, Kaesin miehet kaetkevaeni; Surma syoekoehoen urohot, Tauti miehet tappakohon, Kalma kaesin kaetkekoehoen. Tulkohon Turusta rutto, Amputauti Aunuksesta, Veritauti Wiipurista; Ampuisi akat kylaestae, Koukkuleuat kopristaisi! Ei minua muut sanoisi, Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Varajavat poikiansa, Luulevat lutuksiansa, Minun pienen pettaevaeni, Katalan kaottavani; Piru heitae pettaekoehoen, Tuoni heitae toivokohon, Tytoet Kalman katselkohot, Maanitelkohot Manalan. 98. Mitaepae suree sanoista. Jospahan poloinen lienen, Eli lienen tuhma tuiki, Pahemmaksi nuo panevi, Tuhmemmaksi turmelevat; Kylae on suuri suita taeynnae, Silmiae sitaei enemmaen, Korvia sitaei kovemman. Vaan mitae huolinki hotakka, Aika piika pelkeaenki, Mitaepae suren sanoista, Kuta tottelen torista-- Mie olen tottunut torihin, Sattunut kylaen sanoihin, Viipynyt kylaen viho'in, Puuttunut puhetten alle. Kun kuulen sanottavaksi, Eli liioin pantavaksi, Silloin seison selvemmaesti, Piaen paeaetae pystymmaesti, Olen kun oriheponen, Tahi saelkoe saeaertae lyoeen; Kuulisin kiitettaevaeksi Kertakaan kehuttavaksi, Alempana paeaen pitaeisin, Alas silmaet siirteleisin. 99. Sanat paeaelleni satavi. Usein minae poloinen, Usein tytaer utuinen, Luskan luisessa tuvassa, Kiehun kielikattilassa. Usein minun poloisen, Usein utuisen lapsen, Sanat paeaelleni satavi, Puheet putoelevat. Sanottiin minun poloisen Juossehen joka kisassa, Maannehen joka majassa; Moni huoraksi hokotti, Moni vannoi varkahaksi-- Huorammat hokottajani, Varkahammat vannojani. Mitae mie vaivainen varastin, Kuta oisin kurja saanut: Pykaelaess' oli piimaepytty, Merkissae isaennaen itra, Vakassa vaja'a leipae, Aitassa alottamaton. Leikkasin manatun leivaen Manatusta kannikasta, Makasin unen manatun, Torkahin toran-alaisen Manatuilla vuotehilla, Kirotuilla paeaealoilla-- Makia uni manattu, Tuo mielen toran-alainen. 100. Vierin vierahan varalle. Olin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Olin kun omena-marja, Tahi kun mansikka maeellae; Nyt on tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi. Vei ensin emoni surma, Sitte tauti taaton tappoi, Vesi veljeni hukutti; Jaein minae ve'en varahan, Tulin tuulen turvan alle. Ei paha ve'en varassa, Eikae tuulen turvan alla; Pah' on vierahan varassa, Tunnottaman turvan alla. Tulin mie taehaen talohon, Tulin kun tulikipuna; Vierin vierahan varahan, Vierin kun vesipisara; Aekaettihin aeiae syoevaen, Tiettihin vaehae tekevaen, Varattiin varastavani, Ei varahin nousevani. Kyllae kuulin mieki kurja Lemmon linnun laulavaksi, Kuulin, kuinka kukko lauloi, Ilotsi isaennaen lintu; Vaan en voine vuolas nosta, Enkae haikia havata, Kullaki kukon sanalla, Linnun laajan laulannalla.-- Voi sinua kurja kukko, Haikia havukan ruoka, Kun sa niin varahin laulat, Allittelet aikaisehen Et sae silloin laajoin laula, Et alota aikaisehen, Kun sa vieaehaen viluhun, Paiskatahan pakkasehen. 101. Monta muoriteltavata, Mont' on muoria minulla, Monta muoriteltavata; En tieae kuta kumarran, Kumarran vaehae kutaki. Vainko heitaen herjat kaikki, Pakenen pahoista poies, Vaikka metsaehaen menisin, Korpehen kotini saisin. Ennen kuusia kumarran, Kun kumarran kunnotonta, Ennen kierraen kieron koivun, Kun ma kierraen kelvotonta; Ennen palvelen pajua, Kun ma palvelen pahoa; Ennen leppeae lepytaen, Kun lepytaen lempolaista. Lempoko naeistae lemmen saapi, Piru kunnian pitaevi, Taestae lemmon leisiosta, Pirujen pesaesiasta!-- Hyppaesin hypyn jaloilla, Kaevin kaerpaen kaemmenellae, Siistiae tavottaessa, Kunniata pyytaeessae; Saanut en kurja kunniata, Raukk' en lempiae tavannut, Vaikka vuoret vierettaeisin, Kalliot kaha panisin. 102. Kun ma voisin vielae vuoen. Tuskaksi minun tulevi, Pakoksi minun panevi, Taetae orjana oloa, Vierasta kiven vetoa Kivi kiskoi harteheni Paasi paitani repaesi. Kun ma voisin vielae vuoen, Kesteae taemaen kesosen, Taemaen syksyn syylaetellae, Taemaen talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakaemmenen kaelynae! Jospa voisin vuoen olla, Tok' en toiseksi rupeisi, Paistiksi pahan emaennaen, Tulikulkun kumppaliksi; Kun minkae sanan sanovi, Tuli suusta suihkuavi, Kipunoivi alta kielen, Savuaa sanan jaelestae. Jo ma voinen vuoen olla, Yhen kesteae kesosen, Yhen syksyn syylaetellae, Yhen talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakaemmenen kaelynae; Teraeksestae tietaen kengaet, Paulat vaskesta panetan, Joilla seison seinaevieret, Kuuntelen kujaperukset, Kunnes suuri suisteleksen, Ankara asetteleksen, Rautakaemmen kaeaenteleksen, Tulikulkku kuohteleksen. 103. Emaennaell' on kolme kieltae. Niin minaeki pieni piika, Kun on muutki pienet piiat, Orjaksi olen osattu, Pantu palkan piikuutehen, Naeille tuhmille tuville, Asunnoille arvoisille. Niin kiilui isaennaen silmaet, Kun tuima tulikipuna, Niin liikkui emaennaen kieli, Kun on kuiva haavan lehti. Emaennaell' on kolme kieltae-- Yksi puinen, toinen luinen, Kolmas on kivinen kieli; Puisella puhui tuvassa, Luisella lukon takana, Kivisellae kellarissa. Mit' ei kielellae kerinne, Kut' ei saattane sanoilla, Sen panevi seipaehaellae, Halkosilla haastelevi.-- Eipae se paha olisi, Ei ois puoliakaan pahoa, Kun on tuojan toruisi, Tahi saajani sanoisi, Iskisi imettaejaeni, Loeisi loeylynkylvettaejae; Se vasta paha paneksen, Sepae tuskan tuottelevi, Kun on tuomaton toruvi, Saamaton pahoin sanovi, Iskevi imettaemaetoen, Lyoepi loeylynkylpemaetoen. 104. Mahoit ennen luoja luoa. Voi kun loit minua luoja, Voi kun saeaetelit Jumala, Orjaksi osalliselle, Vangiksi varalliselle. Kun et sie minua luonut, Saeaetaenyt taetae tytaertae, Vaimoksi varalliselle, Pohatalle puolisoksi, Joka kestin juoksijaksi, Joka ilta ilotsijaksi. Mahoit ennen luoja luoa, Luoa luotoja merehen, Salasaaria sanella, Karipaeitae kasvatella, Ennenkun taetae tytaertae, Naeille paeiville pahoille, Portahille pyoeriville, Varvuille vapiseville, Joka tuulen tuultavaksi, Satehen saeltavaksi! 105. Laehen linnahan kauaksi. Ei minusta liene'kaenae Orjaksi omille maille, Laehen linnahan kanaksi, Maille muille marjaseksi. Ennen kannan maitokannun, Maitokuksinan kuletan, Sihen sillan korvasehen, Tahikka kaupungin kaulle; Ennenkun kannan kaskipoelkyn, Nokipoelkyn nostattelen, Sillae paikalla pahalla, Tuhmalla tulirovilla, Josta saita syoeae saapi, Punakuoren purraksehen, Joka vei vaehaen vaekeni, Vaahen otsasta valutti, Kaikki kiskoi kylkiluuni, Vaeaenti hartiot hajalle. 106. Ei ollut kaunis Karpan puoli. Olin Karpalla kanana, Herttasena herran poian; Kaunisko oli Karpan puoli, Helevaeinen herran puoli? Ei ollut kaunis Karpan puoli, Ei helevae herran puoli; Se kaunis Kalinan niemi, Se soria Sorsan niemi, Suuren aallon survelija, Suuren vietran vierettaejae. Voi sie kumman Kuittijaervi, Voi sie lemmon liete'pohja, Minun kurjan kuolettaja, Minun suotta souattaja, Sormien sorruttaja, Verieni vierettaejae, Lihojeni liuvuttaja, Koko varren vaivuttaja. Saattaisiko suurisynty, Auttaisi ylinen armo, Taetae neittae Niemelaestae, Kaunoista Kalinalasta, Immeksi ison kotihin, Tahi Karpalle kanaksi; Tok mie tuohukset vetaeisin, Vahasauat saatteleisin, Parahiksi pappilahan, Kirikkoehoen kiiaettaeisin. 107. Ei tytaer jokehen jona. Soutaisin isoni purtta, Kun lehteae lennaetellen, Souan vierasta venettae, Veaen kun vesi-hakoa; Vesi vie vaehaen vaekeni, Aalto armahan ikaeni, Tuuli tukkani repivi, Muun muovon vihuri viepi. Tule tuuli, paista paeivae, Laske lasta irrallehen; Ota minua orjuuesta, Paeaestae palkan piikuuesta, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalajokehen, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille-- Siiat silmaeni pesisi, Hauit paeaeni harjoaisi. Vaan kun kuolen kuulu piika, Riutunen tytaer ritunen; Kukapas sitte kullalleni, Kenpae kielilinnulleni, Puun saapi, halon hakevi, Ve'en rannalta vetaevi?-- Ken pesi pyhaeiset pyykit, Arkipaiat ompelevi, Naestykit naepertelevi, Viepi ne vesikivelle, Alle kartun kantelevi, Sotkuhun sovittelevi? 108. Vierahan yloesajanta. Piennae heitti minun emoni Kylaen vaimojen varahan, Kylaen naisten kylvetellae, Kylaen akkojen ajella. Kaikki tunnen mie katala, Kaikki oon kokenut kurja, Mieron mielen, mieron kielen, Mieron armot armahimmat, Kylaeiset hyvinpiaennaet, Vierahan yloesajannan. Kun vieras yloes ajavi, Noin se silloin vieras virkki: "Nouse pois nokinen poelkky, Hava'a vesihakonen, Puhu tulta turve'korva, Lietso lemmon liekuttama!" Ei se niin oma emonen, Noin sanois oma emonen: "Nouse yloes noutamani, Kaapsahtele kantamani, Puhu tulta tuomaseni, Lietso liekuteltuseni; Kun et jaksa, niin lepeae, Ja lietso levaettyaesi!" 109. Kasvoin lassa armotonna. Eipae kasva kaikki lapset, Ei ylene yksikaenae, Niinkun mie katala kasvoin, Yksipuolinen ylenin. Kasvoin lassa armotonna, Yksipuolisna ylenin; Kasvoin kun karankokuusi, Nousin kun noropetaejae, Niinkun putki puun nojassa, Saraheinae sammalsuolla,-- Kaste kaihassa tilassa, Vesi vaahterin vajossa. En kasvan't kananmunilla, Ylennyt sianlihoilla; Kasvoin kainalopaloilla, Taeyvyin kaalin taehtehillae, Veraejillae vierahilla, Uksilla ulisevilla. Kunp' on eukkoni elaeisi, Oisi vanhin valvehella, Ei se lapsi naein kaevisi, Nukkavierulla nutulla, Karvavieru kauhtanalla, Paha raiska paita paeaellae; Maata verkani vetaeisi, Siltoa sinihamonen. 110. Tule ei paeivae polvenaan. Elkoehoen hyvae Jumala Luoko lasta luonnotonta, Eikae aivan armotonta, Isotonta alle ilman, Emotonta ensinkaenae, Niinkun loi minun Jumala Isottaman alle ilman, Emottoman ensimmaeisen-- Loi kun lokkien sekahan, Karille meren kajavan. Paeivae paeaeskyille tulevi, Varpusille valkenevi, Ilo ilman lintusille; Ei minulle milloinkana. Eipae se emottomalle, Tule paeivae polvenahan, Eikae valkia valosta, Ei ilo sinae ikaenae. Kaeyn mae kymmenen kyleae, Samoan saan taloa; Ei ole sitae sisarta, Vielae veljeae vaehemmin, Jolle huoleni sanoisin, Ja haluni haasteleisin-- Sisaret on siellae taeaellae, Veikkoni Wenaeehellae. Jos mae virkan vierahalle, Kyllinki kylaen vaeelle, Vieras sen viieksi panevi, Kylaelaeinen kymmeneksi. Parempi sanon pajuille, Eli haastan halkosille, Kerron puille paeaeni paeaellae, Maahan alla jalkojeni; Lausun saunan lautasille, Itken saunassa saloa, Kyllin kylpihuonehessa, Ylisellae yksinaeni-- Yliset ulasvesille, Saunan lauat lainehille. 111. Pois itkin ihanat silmaet. Miks' on silmaeni sipalat, Naekimeni naein huterat-- Lie'koe lassa langeteltu, Ja piennae pahoin pielty? Ei oo lassa langeteltu, Ei piennae pahoin pielty. Siit' on silmaeni sipalat, Naekimeni naein haeperaet; Kun ennen emoa itkin, Kantajata kaihoelin, Surin suurta syoettaejeae, Varuin suurta vanhempoa. Itkin vuoen, itkin toisen, Itkin kohta kolmannenki, Kolmannenki, neljaennenki, Vielae itkin viiennenki; Pois itkin ihanat silmaet, Kasvon kaunihin kaotin, Puottelin punaisen posken, Verevaeisen vierettelin. En ole sitte silmin naehnyt, Kun on kirstu kiini pantu, Rautanauloilla napattu, Vasaroilla vahvistettu. 112. Ei kuule emo minua. Kun olin lassa kuuskesoisna, Vielae viisivuotoisena, Olin nokka nuotilleni, Sekae vilkka virsilleni, Laulelin jokaisen lakson, Joka rannan rallattelin; Nyt en oo nokka nuotilleni, Enkae vilkka virsilleni, Ilman laulan laitoissani, Murehissani murajan. Laulan mie liki kotia, Liki vettae vierettelen, Liki laulan linnaistani, Liki salvanta sanelen, Ehkae kuulisi emoni, Panisi pa'an tulelle, Parasta pa'an sisaelle; Tulisi kyselemaehaen, Ja saisi sanelemahan: "Mitae laulat lapsueni, Kuta lintuni likerraet?" Ei kuule emo minua, Jos mie silmillae siherraen, Tahi kulmilla kuherran, Paeaelaella laulattelen; Enkae huoli huutamahan, Ei se kuulu kumminkana, Ei kuulu emolle itku, Ei valitus vanhemmalle-- Huuto ei kuulu Tuonelahan, Valitus Manan majoille. 113. Nokeusin nuotioilla. En minaeki oisi ollut, Isaen koissa ollessani, Mustin muita neitosia. Kalvakin kylaen kanoja. Vaan ma mustuin mustikoilla, Painuin marjoilla pahoilla, Muutuin mustilla tulilla, Nokeuhuin nuotioilla, Keryin keittovalkioilla, Savustuin savumajoilla; Kun soein lassa mustikoita, Paljo marjoja pahoja, Nukuin nuotiotulilla, Makasin savumajoilla. 114: Oisinko pojaksi luotu. Kun oisin poikana poloinen, Kalki jousen kantajana; Ei ne pyyt pyhaeae pitaeisi, Oravaiset oisi jouten. Oisinko pojaksi luotu, Ja kyhaetty kyntaejaeksi, Enmae naeissae naein kaevisi, Kylaen vierahan varassa; Kyntaeisin isoni maita, Ja vakoisin vanhempani; Ei vieras viheltelisi Pelloilla ison perillae; Ei itkis isoni pelto, Vainiot valitteleisi. Itkikoe isoni pelto, Taaton vaimot valitti? Itkipae isoni pelto, Taaton vainio valitti. Kun kaevin sivutse kerran, Astuin aitojen alatse, Kuulin itkevaen isosti, Vahvasti valittelevan, Kylaellistae kyntaejaetae, Vierasta vakoaiata. Pellot itki, niityt itki, Kotinurmet nukkerehti, Naein hyveae niittaejaetae Kaunista kaputtajata. 115. Toisinpa kaevi kaetehen. Toisin tiesin, toisin toivoin, Toisin luulin ja kaekesin, Toisinpa kaevi kaetehen; Tuli tyhjae toivotusta, Vale viikon vuotetusta, Tosi toivomattomasta. Mennae vuonna, naeill' ajoilla, Kuka tiesi kuulun piian, Kenpae kenstin morsiamen, Sukivan suruista paeaetae, Huolellista harjoavan, Kaihollista kampoavan. Mennae vuonna, naeill' ajoilla, Kuka tiesi, kenpae luuli, Taenae vuonna, taell' ajalla, Kynsivaen kylaen vaeliae, Mieron teitae mittelevaen; Naemaet notkot nousevaksi, Naemaet maat matelevaksi, Naemaet kursot kulkevaksi. Enpae uskonna olisi, Jos oisi sata sanonna, Viisi viiasta puhunna, Kuus' sanonna kuusikosta, Naeille juonin joutuvani, Naeille paeivin paeaetyvaeni, Jotk' on paeivaet paeaelle paeaessyt, Juonet joutunna kaesihin. 116. Osan taehen ei otettu. Olisi taemae otettu, Neito kaunonen katsottu, Taemae muoto muuanne'ki, Taemae kasvo kaikin paikoin; Osan taehen ei otettu, Tavan taehen ei tahottu. Ken oisi koeyhaen ottanunna, Katsonna minun katalan, Minun kurjan korjannunna; Oisi tuo poloinen poika Saanut vihkurin vihoa, Paljo paeiviae pahoja, Sylin syaentaehaen piellae, Kaesivarsin vatsoahan-- Saanut panna paiatuutta, Sukatuutta surkutella, Hoiotella housutuutta, Panna paitansa pahuutta. 117. Miksi olen laiha. Aina laulan laiha piika, Tielle heitetty helaejaen, Sanelen sanan-alainen, Kaitaposki kaikottelen, Kun ei muut lihavat laula, Pulskiammat ei puhele, Verevaemmaet vierettele, Kaunihimmat kaikottele. Laulan, laulan laihalanta, Kuivalanta kuikuttelen, Laulan laihoilta lihoilta, Kupehilta kuuttomilta. Miks' olen lihoilta laiha, Kupehilta ilman kuutta?-- Siks' olen lihoilta laiha, Kupehilta ilman kuutta, Kun on lassa langeteltu, Piennae kolhittu kovasti.-- Voi velonen veitoseni, Kaunis kasvinkumppalini, Kuin sa kuitenki vetelit, Ja pitelit pienosena, Huppusena huiskuttelit, Kantelit kapalolassa!-- 118. Ikaevae omia maita. Laulan, laulan laiha piika, Vieritaen veretoen lapsi; Laulan rannan laiturilla, Vieritaen vesikivellae, Johon kaikki aallot kaeypi, Veen tyrskyt tyyraejaevi, Minun raukan laulellessa, Kurjan kuikerrellessani. Minae laulan laiturilla, Vieritaen vesien luona, Jotta kuuluisi kujerrus, Aeaeneni yli vesien; Kuuluisi kotikylaehaen, Oman puolen poikasille-- Ikaevae minun tulevi, Ikaevae omia maita, Oman puolen poikasia, Oman Suomen sulhasia. 119. Surujani mie sukitan. Katsos muita miekkosia, Ja onnen osallisia, Sukittavat suotujansa, Luotujansa paiottavat; En minae sinae ikaenae, En poloinen polvenani, Sukittele suotuani, Luotuani paiottele-- Surujani mie sukitan, Paiotan pahoa mieltae, Mielen kaiken kaeaentehiae, Liikkehiae liian mielen. Kunpa kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sukat Surmalle tekisin, Paiat Kalman poikasille-- Sukat suurista suruista, Paiat paeivistae pahoista, Housut huolen kankahasta, Iholiivit itkuloista. 120. Kunpa kurja kuolisinki. En minae sinae ikaenae, Kuuna kullan valkiana. Naekijaelle kaettae naeytae; Naekijae valehtelevi Syoeaeksehen, saahaksehen, Kyllaeisnae eleaeksehen. Noin sanoi Savon naekijaet, Noin pakisi Pohjan noiat Minun kurjan kuolevaksi, Kalkisen katoavaksi, Nuorena nukahtavaksi, Kasvavana kaatuvaksi-- Minae hoikka huolemahan, Ja musta murehtimahan. Mieleni meni pahaksi, Syaemeni surulliseksi,-- Enkae kuollut kuitenkana, Tainnut en kalkinen kaota. Kunpa kurja kuolisinki, Katkiaisinki katala, Aesken tuosta toissa vuonna, Kohta kolmanna kesaenae, Maassa heinaenae helyisin, Kukkana kukosteleisin-- Paremmat kukalla paeivaet, Helevaemmaet heinaesellae, Kun on kurjalla minulla, Kovin koitopaeivaeisellae. 121. Loeyaen armon aaltoloissa. Laeksin piennae paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Istuin maalle marjaiselle, Nukuin nurmikkokeolle; Tuli vieras viivikoeltae, Koiransuoli koivukolta, Jok' otti minun omani, Piti piikakunniani. Menin itkien kotihin, Itkien ison pihoille; Iso torui ikkunalta, Emo aittansa ovelta, Veikkoni veraejaen suulta, Sisko sillan korvaselta-- Ollut ei turvoa tuvassa, Armoa katosten alla. Niin jo kohta koito raukka, Naeillae paeivillae pahoilla, Loeyaen turvan tuulen alla, Armon aaltojen seassa-- Mennae mieleni tekevi Alle aaltojen syvien, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille. Elloes sie emoni sitte Panko vettae taikinahan, Laajalta lahen peraeltae, Ilman karvan katsomatta; Ves' on taeynnae tukkiani, Rannat kaikki kasvojani, Minun tuiman tukkiani, Minun haitran hapsiani. 122. Tuli hurtta huovin maalta. Niin minaei pieni piika, Kun on muutki suuremmaiset, Kannoin vartta vartalolla, Nostatin noripereae; Tuli hurtta huovin maalta, Sammakko Savon rajalta, Miesi kurja Kuopiosta, Sotaheitto Helsingistae, Joka joi minun vereni, Piti piikakunniani, Vetytti verevaen kasvon, Huollutti punaisen posken, Vaivutti ihanan varren, Notkutti noriperaeni. Ei tiennyt emoni rukka, Iso ei se ensinkaenae-- Iso piikana pitaevi, Emo lassa lallittavi, Mie vaan naeissae naapottelin. Kyllae tiesi kurja miesi, Tunsi hurtta huovilainen, Alla aian maannehensa, Nurmet nutturoinnehensa, Lepikoet levaennehensae. 123. Ei tieae emo tytaertae. Ei tieae emoni rukka, Ei tieae emo tytaertae, Miss' on piika pillattuna, Emon tuoma turmeltuna: Tuolla piika pillattihin, Emon tuoma turmeltihin, Laitasaaren laitehella, Lehtovaaran liepehellae. Kun kerran kaevin jaelestae Sillae paikalla samalla, Jopa saariki saneli, Saaren rannat raukotteli, Itkivaet ihanat nurmet Ahot armahat valitti, Nuoret heinaet hellitteli, Kuikutti kukat kanervan, Tuota piian pillamusta, Emon tuoman turmellusta. Eipae noussut nuori heinae, Kasvanut kanervan kukka, Ei noussut sinae ikaenae Sillae tuhmalla sialla, Kuss' on piika pillattihin, Emon tuoma turmeltihin. 124. Mieli muien ja minunki. Miten on mieli nuorten neitten, Mieli muien miekkosien?-- Niin on mieli nuorten neitten, Mieli muien miekkosien, On kun vellova vetonen, Eli aalto altahassa. Miten on mieleni minunki, Mieleni minun poloisen?-- On kun hanki harjun alla, Vesi kaivossa syvaessae. Niin on mieleni poloisen, Mieleni minun poloisen, Kun on myoetaevaen hevosen, Tahi tamman kaupittavan, Tahi ostetun orihin, Tahi miehen tappanehen, Miestae kaksi kaatanehen, Urosta upottanehen. 125. Alene Jumalan aika. Hoi isoni, hoi emoni, Joko nyt kesae tulevi, Kun mun kenkaeni kuluvi, Hameheni harvenevi-- Kun tuo peipo puipertavi, Rastas rannalla panevi? Tule jo kesaeki kerran, Talvi siirraete sivutse, Kule paeivae, viere viikko, Alene Jumalan aika; Mene aika mielaloissa, Hoilattele huolissaki. Kuku jo ilokaekeni, Laula lempilintuseni, Alemmaksi aikojani, Lyhemmaeksi paeiviaeni. Paeaestae paeiviae lyhennae, Sekae keskeltae kevennae, Katkase kahenki puolen, Paeaestae lasta paeivaen paeaehaen, Naeissae suurissa suruissa, Apioissa mielaloissa. 126. Viikon vuottelin kaekeae. Kun oisin paimenna paloinen, Eli paimenen tytaernae, Niin toisin huhuelisin, Sekae toisin leilottaisin; Kuuluisi kulosta aeaeni, Helaejaentae heinikosta; Kukkuisi kaeetki puissa, Pienet linnut laulelisi. Viikon vuottelin kaekeae, Kauan katsoin kaunoistani: Kuulisin kaeen kukunnan, Ehkae syaemeni sulaisi. Viikon vuotin, kauan katsoin, Jo tuli kevaetki kerran; Kuulin mie kaeen kukunnan, Linnun laulavan lehossa, Vaan ei syaemeni sulanut, Eikae mennyt raskas mieli. Kuta kuuntelin enemmaen, Sitae mieli raskahampi; Mieleni meni pahaksi, Syaen syttae mustemmaksi. 127. Kolminaiset huolet. Ei ole huolet yksinaeiset, Eikae huolet kaksinaiset, Vaan on huolet kolminaiset, Murehet monennaekoeiset. Yks' on huoli paeaeni paeaellae, Toinen alla jalkojeni! Kolmas on kohalla kesken, Sykertaek syaenalassa. Jok' on huoli paeaeni paeaellae, Sen panisin palmikolle, Nuorasilla kiinittaeisin, Silkkinauhoilla sitoisin. Jok' on alla jalkojeni, Sen kaeaerisin kenkihini, Kengaenpauloilla panisin, Sukillani suullittaisin. Vaan jok' on kohalla kesken, Jos sen vyoellae vyoetteleisin, Ei vyoehyt pitaeisi'kaenae, Vyoe kaheksi katkiaisi. Sepae huoli keskimaeinen Se syaentae maitelevi, Viepi vienosen manalle, Iaen nuoren tuonelahan. Paha panna'ki olisi Hiekkahan heliae silmae, Multihin muhia muoto, Kasvo kaunis kankahasen, Tuonen toukkien torua, Manalan matojen syoeae. 128. Maassa mieleni matavi. Niin ne muutamat sanovat, Moniahat arvelevat: "Iloissahan tuo elaevi, Riemuissahan riehkahuvi."-- Minae hoikka huolissani, Ikaevissaeni ilotsen. Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Maassa mieleni matavi, Alla jalkani asuvi, Alla penkin piehtaroivi, Nurkissa nuhaelevi. Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Mieli kulkevi kulossa, Vesakoissa viehkuroivi, Miel' ei tervoa parempi, Syaen ei syttae valkiampi. Usein minae utuinen, Usein utuinen lapsi, Itketaen ihanat silmaet, Kastuttelen kaian kasvon, Vetytaen verevaen posken, Hoikan varteni valelen; Kylae tiesi kylpenehen, Veli vettae kantanehen-- Minae kylvin kyyneleillae, Hautelin haluvesillae. 129. Kannan mustoa muretta. Hoi velinen veitoseni, Kaunis kasvinkumppalini, Kuule'pas, kuin sanelen, Kielen kurjan kuikuttelen: Mikae lienehe minulle, Kuka kurjan kannetulle, Iskennae taemaen ikaevaen, Taemaen huolen hoivannunna, Taemaen kaihon kantanunna, Murehen mukaellunna! Ei ne muut muretta tunne, Kanna kaihoista syaentae, Niinkun mie katala kanto Kannan mustoa muretta, Syaentae syennaeoeistae, Huolta hiilenkarvallista. Usein minun poloisen, Usein polon-alaisen, Suru paeaetaeni sukivi, Huoli paeaetae harjoavi, Kaiho paeaetae kampoavi-- Ei ison suka suloinen, Ei emon haluinen harja, Veikon kampa kaunokainen; Ei sui suruista paeaetae, Huolellista harjaele, Kaihollista kampaele. 130. Toinen ei tunne toisen huolta. Eipae tieae toinen toista, Tunne ei toinen toisen huolta; Eipae tieae yksikaenae, Arvoa yheksaenkaenae, Taemaen paeaeskyn paeaensisusta, Taemaen allin mielaloa, Mitae mielessae makaavi, Aivossa asuelevi. Kylae kyllinki sanovi, Naapuri naputtelevi, Elaevaen minun ilossa, Riemussa remuelevan-- Ikaevaet minun iloni, Riemut ratki raskahia. Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Itku silmaeni sitovi, Huoli paeaeni harjoavi, Kaiho paeaeni palmikoivi-- Ei ison sininen silkki, Ei emori kaeet kaetyiset, Veranlisti veikon tuoma. Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Mieli tervoa tekevi, Syaen syttae keittelevi; Itku on iltalaulunani, Aamuvirtenae valitus. Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Huoli hurstille tulevi, Varu vaattehuisilleni, Mure muille vuotehille. Uni ei tule usein Minun hoikan hurstilleni, Varullisen vaipan alle; Eipae se uni laehene Huolellisen huonehesen, Kaihollisen kartanohon, Murehellisen majahan. 131. Kyllae huoli virttae tuopi. Kun olin ennen nuorempana, Kasvavaisena kanana; Tuli eukko tuonnempata, Laulaja Lapin periltae, Joka virsiae veteli, Monet laulut laulatteli. Annoin raetsinaen akalle, Hyvaen paian palkastansa, Siirrytin sinikeraeset, Puottelin punaiset langat, Hyvaen laulun laulannasta, Paremman pajattamasta, Virret kielin kertomasta, Suin sanat sovittamasta. Kuules eukko, kuin nyt laulan, Kuules akka, kuin sanelen: Tuo nyt jaelle raetsinaeni, Palahuta paitavaate, Tyoennae pois punaiset langat, Siirrytae sinikeraeset-- On jo virttae neuomatta, Saamatta sanoja kyllin; Kyllae huoli virttae tuopi, Mure virttae muistuttavi, Kaiho kantavi sanoja, Mielalani arveloita. 132. Erotus jauhinkivillae. Annettihin aikoinani Juoa juossehen hevosen, Appoa ajetun ruunan, Syoeae neien jauhanehen. Jauhoin mie ison kiveae, Kun lehtiae lennaetellen; Vaeaennaen vierasta kiveae, Kun on vuorta vieretellen. Mitaepae kilkkaset kivonen, Mitae vuori voivottelet, Alla ainoan kaeteni, Alla pienen peukaloni-- Jalompaako jauhajata, Killimpaetae kiskojata? Et sae kilkkase kivonen, Etkae vuori voivottele, Kun taemae kana katovi, Pieni lintu liikahtavi-- Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytaer ritunen. 133. Kivi on suuri, orja pieni. Mitae sie kivi kitajat, Mitae vuori vaeikerrehaet, Minun huonon horjuttaissa, Vienon vieritellessaeni? "Sitaepae kivi kitajan, Sitae vuori vaeikerrehaen: Kivi on suuri, orja pieni, Jauhaja vaehaevaekinen." Elae sie kivi kitaja, Elae vuori vaeikerrehae. Minun vienon vierittaeissae, Huonon horjutellessani; Kuitenki kivi sinulle Vara uusi vahvenevi. Kohta kuolen kurja lapsi, Katoan tytaer katala, Saat sa jauhajan jalomman, Verevaemmaen vierettaejaen. 134. Elloes vuori voivotelko. Jauhaos sinae kivonen, Hyvae paasi pauhaellos, Somerinen souatellos. Minun jauhinvuorollani, Ilman sormen soutamatta, Kaeen puuta kaeaentaemaettae, Kaesivarren vaeaentaemaettae, Peukalon pitelemaettae! Mitae kilkkoat kivonen, Mitae vuori voivottelet, Minun riskin rinnan alla, Alla kaunihin kaeteni?-- Sitaekoe kilkkoat kivonen, Sitae vuori voivottelet, Vienoista vetaejaetaesi, Jalotonta jauhajata? Elloes kilkkao kivonen, Elloes vuori voivotelko; Ei tuoa kivelle taelle, Ei tuoa Turustakana, Saaha ei Saksasta tytaertae, Ve'etae Venaeeheltae, Oteta omalta maalta, Tieltae kirkko kihlaella, Jalompata jauhajata, Killimpaetae kiskojata. 135. Mitae kaikatat kivonen. Mitae kaikatat kivonen, Laklatat kiven lapatta-- Sitaekoe kaikatat kivonen, Laklatat kiven lapatta, Ettei naia neitojamme, Korjaella kukkiamme; Ettei naitu naintavuonna, Kihlattu kilokesaenae? Elae kaikata kivonen, Laklata kiven lapatta; Vielae naeille neitosille, Naeille kaunoille kanoille, Kihlat kiljuen tulevat, Rahat suuret raskutellen, Tengat tiellae teuotellen, Isot aeyrit aeyoetellen. Elae kaikata kivonen, Laklata kiven lapatta; Vielae naeille neitosille, Naeille kaunoille kanoille, Reki rensuen ajavi, Kirjakorja kiiaettaevi, Juoksevi ori punainen, Liinaharja liuottavi. 136. Jauhan, jauhan jauhon hienon. Jauhan, jauhan jauhon hienon, Leivon, leivon sangin hienon, Sangin lasken lautaselle, Panen paikan katteheksi, Vien sangin venoseheni, Ja tyoennaen venon vesille. Laehen sitte soutamahan, Souan tuonne saarimaalle, Katson saaren sulhosia, Punaposki-poikasia; Katson, kell' on pestyt kasvot, Silmin, kell' on sievaet varret, Kell' on silmaensae siniset, Kellae kulta kulmaluilla. Kutsun sulhot syoennoekselle, Sinisilmaet syoennoekselle, Kuussannalle kultakulmat, Pestyt litsat piirasille. 137. Neien mieli mieholahan. Suu vetaeae suen ritahan, Kieli kaerpaen lautasehen, Mieli neien mieholahan, Tapa toisehen talohon. Jauha, jauha neiti nuori, Jauha mieli nuoren neien,-- Jauha kaesi, jauha jalka, Jauha kinnas, jauha sukka, Jauha jauhaja kivonen, Jauha neittae mieholahan; Mieli miehelle tekevi, Kytevi kylaen pojille. Vesille venehen mieli, Mieli laivan lainehille; Neien mieli mieholahan, Tapa toisehen talohon. Niinp' on neiti luotunaki, Tytaer tuuviteltunaki: Taattolasta mieholahan, Mieholasta tuonelahan. 138. Arvan asettaja. Neito arpoa asetti, Laaitteli lastusia: "Sano totta luojan merkki, Juttele Jumalan arpa!-- Saattele sanomat mulle, Varmat liitot liikahuta, Minne neito naitanehe, Orpana otettanehe, Marja maaniteltanehe, Vesilintu vietaenehe; Naiahanko naapurihin, Saaha'an salitupihin, Leivaen paksun paistajaksi, Vehnaeleivaen leipojaksi. Sano arpa syytae myoeten, Elae neien mieltae myoeten! Jos arpa valehtelevi, Arpa lyoeaehaen tulehen." Arpa se ajattelevi: "Kun sanoisin syytae myoeten, Neiti huolelle tulisi, Paloinen pahoille mielin."-- Ei sanonut syytae myoeten, Sanoi neien mieltae myoeten, Eikae tungettu tulehen, Palamahan paiskattuna. 139. Naekijae valehtelevi. En minae sinae ikaenae, Kuuna kullan polvenani, Naekijaelle kaettae naeytae; Naekijae valehtelevi, Saavani minun Savohon, Joroisihin joutuvani, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle. Itse saakohot sanojat, Kaeykoehoet kaeen naekijaet, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle; Itse saakohot Savohon, Joroisihin joutukohot, En minae piloinen piika, Eikae muut emoni lapset!-- On miestae omalla maalla Minun kurjan korjaajaksi, Miestae monta kirkkomaeaellae, Saapasjalkoa jaloa. Kun ei tuota tulle'kana, Olen ilmanki ikaeni; Paneme pajuille maata, Lehtohon lepeaemaehaen. Parempi pajuilla maata, Leppeaempi lehtosessa; Kun on hurjan hurstiloilla, Viinavillin vuotehella; Hullu loeisi hurstillaki, Lakanoilla juomalalli, Sormet soisi suuta vasten, Kaeet korvalle kohoisi. 140. Ei minusta miniaeksi. Niin neito ison kotona, Kun kuningas linnassansa, Vaan on miekkoa vajoa; Niin miniae miehelaessae, Kun vanki Wenaeehellae, Vaan on vahtia vajoa. Eikae vaan minusta liene Miniaeksi vietaeveae, Orjaksi otettavoa; Ei taia minusta tulla Iki orjoa isaennaen, Aika orjoa anopin, Iki naurua naoille, Iki kytkyttae ky'yille, Kaelyksille kaeskylaeistae, Veikoille vesihevoista. 141. En muistaisi mukiin mennae. Ei minusta liene'kaenae, Olle'kana, liene'kaenae, Miniaeksi miehelaehaen, Orjaksi anoppelahan,-- Vihainen minae miniae, Ankara anopin orja. Ei neiti minun naekoeinen Osaisi orjana eleae, Muistais' ei mukihin mennae, Olla aina alla kynsin. Toinen kun sanan sanoisi, Minae kaksi vastoaisin; Kun tulisi tukkahani, Hairahtaisi hapsihini, Tukastani tuivertaisin, Hapsistani haivertaisin. 142. Neitivalta ja miniaevalta. Valkia kesaeinen paeivae, Neitivalta valkiampi; Vilu rauta pakkasessa, Vilumpi miniaevalta. Niin on neiti taattolassa, Kun marja hyvaellae maalla; Niin miniae miehelaessae; Kun koira pahassa saeaessae: Teki tyoetae tyoen ajalla, Vaeaenti hartion vaeellae, Hipiae hien veessae, Otsa vaahen valkiassa; Kun tulevi toinen tunti, Niin tulehen tuomitahan, Ajetahan ahiohon, Sen kaetehen kaesketaehaen. Piteae haenen pitaeisi, Piteae piloisen piian, Lohen mieli, kiiskin kieli, Lammin ahvenen ajatus, Suu saeren, salakan vatsa, Meritetren tieto saaha. 143. Hyvaeoloinen neiti. Hyvae taess' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen; Taess' on pitkaet pirtin penkit, Sekae laajat saunan lauat, Isaennaet isoni vaeaertit, Emaennaet emoni vaeaertit, Pojat taess' on veikon vaeaertit, Tyttaeret sisaren vaeaertit. Hyvae taess' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen; Ei oo kiirettae kivelle, Eikae huolta huhmarelle-- Kiire kihlakintahille, Huoli huiville hyville. Vesi taessae vehnaet jauhoi, Koski kuohutti rukehet, Aalto astiat pesevi, Meren vaahti valkasevi. Hyvae taess' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen: Nurmet alla, pellot paeaellae,-- Keskellae kylae vaelillae; Kylaen alta kylmae juoksi, Maan alta vesi makia-- Sopii tuossa sorsan uia, Vesilinnun vieretellae. 144. Erilaisia kaeskyjae. Iso antoi vierrinhangon, Kaeski kaeymaehaen palolle; En laehe minae palolle-- Silmaet saastuisi savusta. Emo antoi sukkulaisen, Kaeski kangasta kutoa; Kuo en kangasta, emoni-- Varsi vaipuisi pahaksi. Veikko antoi paperipankon, Ja kaeski kirjottamahan; Enmae taia kirjotella-- Mustuis kaunoset kaeteni. Sisko antoi silkkineulan, Kaeski ompeluksillehen; Enmae laehe ompeluille-- Sormet kultaiset kuluisi. Sulho antoi sulkkutyynyn, Ja kaeski makoamahan; Menen mae makoamahan, Liitaeme lepeaemaehaen-- Hyvae on maata marjan kanssa, Kera lempeni levaetae. 145. Kaksi kaunista yhessae. Astuin, astuin aian viertae, Kuunnellen kujan pereae; Naein sulassa suuren sorsan, Joen suussa jouhisorsan. Laeksin luoksi suuren sorsan, Menin luoksi marjalinnun; Laeksin haapanan haluhun, Jouhilinnun joutelohon-- Suot oli kaikki soslehessa, Iljenessae ilman rannat. Sotkin suota soslehista, Jaeaetae jaervenrannallista, Iljenellae itkusilmin, Soslehessa surkusilmin, Riettasilmin riittehessae, Jaelaesilmin jaeaetae myoeten. Tulin luoksi jouhilinnun, Paeaesin luoksi marjalinnun, Jouhisorsan joutelohon, Haapanan halaeluhun. Kaks' oli kaunista yhessae, Kalevaista kasvokkaha, Soriaista suuksekkaha, Kahen paeivaet paeaeksekkaehae, Otavaiset otsakkaha. Kuu se kullalle kumotti, Hopialle paeivae hohti; Puut kaikki punalle paistoi, Salot siintivaet sinelle: Metsae meelle haiskahteli, Ahovieret viertehelle, Meiaen kahen kauneutta, Kahen sorsan suoseutta, Aholinnun armautta, Makeutta marjalinnun. 146. Laeksin meren kylventaehaen. Laeksin meren kylventaehaen, Loeysin meren kylvetyksi; Menin toiselle merelle, Loeysin senki kylvetyksi; Menin kohta kolmannelle, Siin' oli rannalla tupanen. Katsoin tuonne tuvan taaksi, Kolm' oli neittae kylpemaessae; Meninpae minaei tuonne, Panin paitani pajulle, Haavan oksalle hamoni, Sukkani sulalle maalle, Kengaet kuivalle kivelle, Hiekalle helistimeni, Somerelle sormukseni, Ristini risun nenaehaen. Tuli koira kongotellen, Vesirakki vengotellen; Otti paitani pajuilta, Haavan oksalta hamoni, Sukkani sulalta maalta, Kengaet kuivalta kiveltae, Hiekalta helistimeni, Somerelta sormukseni, Ristini risun nenaestae. Minae itkien kotihin, Kaikatellen kartanohon; Iso istui ikkunassa, Emo aitan rappusilla: "Mitae itket piikaseni, Nuorra saamani valitat?" "Ota aittani avaimet, Mene aittahan maeelle, Pane paita palttinainen, Liitae liinan aivinainen, Hame verkainen vetaese, Sio paeaelle silkkivyoehyt, Kaulahan heliaet helmet, Kullan sormus sormehesi. Tulet entistae ehompi, Paljo muinaista parempi." 147. Tee minua tikkariksi. Menin piennae paimenehen, Lassa lammasten ajohon; Yhtyi yrkae vastahani, Kysytteli, lausutteli "Joko tieaet tikkaella, Joko ommella osoat?" "Jos en tieae tikkaella, Tahi en ommella osoa; Tikatkohot tietaevaemmaet, Osavammat ommelkohot, Kellae lie tila tikata, Osa ommella parempi." Kun tulin illalla kotihin Emoni kyselemaehaen: "Mit' on silmaesi vetiset, Kasvot kalvakan naekoeiset, Kaevikoe hukka karjassasi, Metsaen liehu lehmissaesi, Vai viikon vilussa viivyit, Kauan ilman iltaisetta?" "Hukka ei kaeynyt karjassani, Metsaen liehu lehmissaeni, En viikon vilussa ollut, Ilman iltaruo'ittani, Viikon soitin sarveani, Kauan karjan torveani." "Oi emoni ainoseni, Minun kaunis kantajani! Tee minua tikkariksi, Ompelijaksi opeta, Elae pane paimeneksi, Elae karjan kaitsijaksi. Pah' on olla paimenessa, Kaeyae karjan kaitsijana; Ompelijana parempi, Kutojana kuulusampi." 148. Ostettavia. Nevan neito vettae kantoi, Laepi linnan; laehtehestae; Notkui korvot, notkui koivut, Neion nuoren olkapaeillae. Kelle neito vettae kantoi? Isollensa silmivettae: "Pese iso silmiaesi, Tahi karsi korviasi! Mene iso ilvesmaalle; Osta sieltae ostamia, Itsellesi ilveshattu! Mene siitae Puolan maalle; Osta sieltae ostamia, Pojallesi puolahattu! Mene siitae Saksan maalle; Osta sieltae ostamia, Emaennaelle Saksan turkki! Mene siitae verkamaalle; Osta sieltae ostamia, Tyttaerelle tyynyverka.-- Tytaer miehelle menevi, Punaposkelle pojalle, Sorialle sulhaselle; Poika pellot pehmittaevi, Aitavieret astuvoipi." 149. Kauro ei tule tupahan. Olin orja pienen Outin, Palvelin kylaen parasta; Istahime ikkunahan, Lasin alle laittelime, Katsoin paeaehaen kangasniemen, Sekae suuhun sulkkusalmen "Oi on Outi sikkoseni! Ken se tuo tulevi tuolta?-- On kun oisi ennen tuttu, Naekyvi kun ennen naehty." Tulipa ennen tuttuseni, Tuli kaunis Kauron poika, Helytruoska helkaehteli, Kariruoska kalkahteli. "Oi on Outi sikkoseni! Mie laehen talosta taestae, Heikko heinaen kannantahan Sarajalta Rannan Kauron, Leino leivaen nostantahan Karsinasta Rannan Kauron." Se katala Kauro rukka, Sepae raukka Rannan poika, Ei tupahan tullutkana, Ajoi kylitse kylihin. Heitti heinaen kantajansa, Paksun leivaen paistajnsa, Kierraehti kisavaekehen, Ruotsin raukoille rajoille, Joss' on viina vesseloeinae, Tupakka on tovolnoina, Utu ilman upottavi, Savu ilman saastuttavi. 150. Koivun ja tuomen oksa. Olin oksa lehtipuussa, Koivun kasvatti katalan, Aholla alastomalla, Maalla mansikattomalla. Toinen kasvoi kaunis tuomi, Puuhut ylpiae yleni, Nurmella mesinukalla, Maalla maksankarvaisella. Olovilla oksillansa, Leveillae lehvillaensae, Peitti paeivaen paistamasta, Kaetki kuun kumottamasta. Noita kaikki katselivat, Ihmiset ihaelivat, Kukkia korian tuomen, Puun sorian kasvakkeita. Ei ken katsoisi minua, Huolta huonosta pitaeisi, Koivun tyhjaestae tytoestae, Puun katalan kantamasta. Kasvoin vielaeki vaehaesen, Tyhjaen onneni ohessa; Tuli toukka, tuomen kaivoi, Kukat kaunoset kaotti. Siinae tuomi tuskan tunsi, Huolen haikian havatsi; Minae jaeini seisomahan Vaehaen onneni varalle. 151. Ei sovi rengin rekehen. Noin sanoi minun emoni, Saneli saoinki kerroin, Tuhansinki tuikkaeli: "Elloes vainon tyttaereni Rengin reilihin ruvetko, Kauppoihin kasakkamiehen-- Laekkoe renkien rekehen, Kasakkojen kainalohon; Renki loeisi reilistaensae, Kaupoistaan kasakka loeisi." Vaan elae toru minua, Elae toista tyttoeaesi; Ei meitae sinae ikaenae, Kuuna kullan valkiana, Naehae renkien re'essae, Kasakkojen kainalossa. Rengill' ei ole rekiae, Eikae orjalla oritta; Rek' on rengillae matala, Kasakalla kaiat laiat-- Matala monen ajoa, Kaita kahen istuskella. 152. Jo minae menen jonaki. Elaepae emoni rukka, Elae sie toru minua; Toru toista tuomoasi, Varo vaivan naehtyaesi, Jonk' oot tuonut tuhmemmasti, Kaihemmasti kasvatellut! Jo minae menen jonaki, Jo jonaki, jo kunaki, Renkipoikien remussa, Kasakkojen kainalossa. 153. Toisin mieleni omani. Noin emo tytaertae neuoi, Sekae neuoi ja varotti: Pyhaeillat istumahan, Kirjat kaiket katsomahan, Lukemahan muut lukuset, Sekae suuret siunaukset. Niin emo minua neuoi, Vanhin lastansa varotti; Toisin mieleni omani, Toisin kaeski ja kehotti. Kaeski kaeymaehaen kylissae, Joka juhla juoksemahan, Joka ilta ilotsemahan, Paeivaenlaskut laulamahan, Kylaen tyttoejen keralla, Kanssa naisten naapurini.-- Eipae tainnut tanssi nosta, Ilo ilmahan yletae, Minun yksin ollessani, Illat istuellessani. 154. Millae maksan maammon maion. Millae maksan maammon maion, Millae kostan aeitin koulun, Millae vaivat vanhempani? Osalliset, onnelliset, Veralla verensae maksoi, Sametilla saunatiensae; Ei oo meiaen veljeksissae, Ei meiaen sisaruksissa, Maammon maion maksajoa, Emon koulun kostajoa. Maksankon marjoilla kesaellae, Kostan koivun jaeltoesillae; Ei marjat mitaenae maksa, Maammon maitojen eholla; Ei ne kosta koivun jaellet, Kosta ei koulua emoni. Ammunko joutsenen joelta, Virralta vihervaen linnun; Ei se vielae sitte'kaenae, Maksa ei maitoa emoni, Kosta ei aeitin koululoita, Ei vaivoja vanhempani. Maksa Kiesus maammon maiot, Kosta luoja aeitin koulut, Maksa vaivat vanhempani, Huolet kaikki kantajani! II. Naisten lauluja. a) Miniaenae. 155. Se raukka miniae raukka. Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyoerivaeksi Soisi vielae nuori neiti, Miehelaehaen mentyaensae, Olevans' ison ko'issa, Armahan emonsa luona. Niin neiti ison ko'issa, Kun kuningas linnassansa; Niin miniae miehelaessae, Kun vanki Wenaeehellae. Jo mae tunnen orjan mielet, Ja tunnen miniaen mielet; Ei oo raukka orja raukka, Vaan raukka miniae raukka-- Vuos' on olla orjan maeaerae, Kaiken polvensa miniaen. 156. Kun elin emoni luona. Kun elin emoni luona, Ison kaunon kartanossa, Kaeynyt en varaten vaille, Silmaen kaiten kattilalle, Enkae kierten kellarihin, Piilten piimaehuonehesen, En kaarten kananmunille, Pelotellen piirasille. Nousin voille vuotehelta, Pettaejaeisille pehuista, Maioille makoamasta, Venymaestae vehnaeisille; Kun en voinut voita syoeae, Sipasin sianlihoa. Tulin toisehen talohon, Yli kynnyksen kylaehaen; Kaeyn nyt varaten vaista, Silmaen kaiten kattilasta Kierten kellarituvasta, Piilten piimaehuonehesta, Kaarrellen kananmunista, Pelotellen piirasista. Istun tyhjaen tuolin paeaellae, Katson tyhjaen poeyaen paeaelle, Nyrkki voina, vehnaeisinae, Kakarat kananmunina, Seivaes pitkae piirasina, Pettaejaeisinae petaejae. 157. Olin kukkana kotona. Olin kukkana kotona, Ilona ison pihoilla; Iso kutsui kuuvaloksi, Emo paeivaen nousemaksi, Sisareni siikasiksi, Veikkoni vesikaloiksi. Menin toisehen talohon, Poikki pellon naapurihin; Appi kutsui ahkioksi, Anoppi vesihavuiksi, Kyty kynnysportahaksi, Nato naiseksi pahaksi. Aesken mie hyvae olisin, Aesken kerta kelpoaisin Utuna ulos menisin, Savuna pihalle saisin, Lohtosena lenteleisin, Kipunoina kiiaettaeisin. En ole lintu lentaejaeksi, Enkae lehti liehujaksi, En kipuna kiitaejaeksi, Savu saajaksi pihalle. 158. Ahot taeynnae armotuutta. Sanottihin taeaell' olevan, Neittae taenne naitaissa, Kuusi kuusista tupoa, Kaksin kerroin kammaria, Ahovieret aittamaina, Kujavieret kukkamaina, Ojavieret ohramaina, Kangasvieret kauramaina; Purnu puitua eloa, Toinen purnu puimatonta; Sata saatuja rahoja, Sata toinen saamatonta. Sai tuo neiti tulleheksi, Kaelkoe kaettae lyoeneheksi; Tupa on puussa tuutivassa, Kammarit katajikossa, Ahot taeynnae armotuutta, Lehot taeynnae lemmetyyttae, Metsaet mieliae pahoja, Kujat kurjan huoliani;-- Purnu on puitua vihoa, Toinen purnu puimatonta; Sata saatuja sanoja, Sata toinen saamatonta. 159. Ei ole aittahan asiita. Sanottihin taeaell' olevan, Taetae neittae tahtoessa, Morsianta maanittaissa Houkutellessa tytaertae, Kuusi kullaista tupoa, Viisi viinikellaria; Kellarit teloja taeynnae, Telat taeynnae tynnyriae, Joka tynnyri olutta, Taeynnae otraista olutta. Sai tuo neiti tulleheksi, Kaelkoe kaettae lyoeneheksi; Ei ole aittahan asiita, Eikae tietae riihen luoksi-- Aitt' on autiomaeellae, Riihi suolla sammalilla, Kellarit kivipurolla, Juomiset joka ojalla; Leipae maeellae maennikoessae, Kakkara katajikolla, Vellijauhot vehkasuolla, Petaejaessae pellonsiemen. 160. Yks' on Kyyttoe kylkyessae. Sanottihin taeaell' olevan, Meiaen neittae maanittaissa, Taetae pyytae pyyettaeissae, Kiurua kosittaessa, Sata sarven kantajata, Tuhat tuojoa utaren. Sai tuo neiti tulleheksi, Kaelkoe kaettae lyoeneheksi; Yks' on Kyyttoe kytkyessae, Karavarsi kahlehessa, Jok' on nuorin nostettava, Tervakoeysin temmottava-- Lehmae laeaevaessae lamana, Sairahana sarvinauta, Kaeaetty sarvet sammalihin, Haentae pitkin lattiata. Kun vajahan katsahime, Vajassa vasikan raato; Katsoin lammaskarsinahan, Linki lammas karsinassa; Loin silmaet hevosten paeaelle, Soimella hepo sokia. Kun tulin tupahan tuolta, Silmaet uunille utautui; Ukko on vanha uunin paeaellae, Jolt' on sirkka silmaen syoenyt, Kaerpaeset kaeen kalunna, Hiiret hiuksia nykinnae; Se on miehistae parahin, Uhkein uros talossa. 161. Heitaen hempiaet tapani. Elettihin ennen meillae, Asuttihin aikoinansa, Kasvaessani kanerva, Noustessani nuori heinae; Iso kutsui kukkasiksi, Maammo marjoiksi hyviksi, Veikko vehnaeksi saneli, Siskoni sinikeraeksi. Tulin toisehen talohon, Toisehen emaen alahan; Appi haukkui halkosiksi, Anoppi haoiksi haukkui, Kyty kylmiksi kiviksi, Nato naisien pahaksi, Kaely kylaen kaerrykseksi, Oma ukko unteloksi. Taemaen kumman kuullessani, Haikian havatessani, Usein minae utuinen, Usein utuinen lapsi, Heitaen hempiaet tupani, Karsin kauas kankahalle; Vierin soita, vierin maita, Vierin ventoja vesiae, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalajokehen, Veikon verkolla veteae, Taaton tarponuotallansa. 162. Ei itkemaetoentae aikaa. Osasi minun emoni, Osasi omenan tehae, Taisi taimen kasvatella-- Ei osannut istutella. Istutti ihanan taimen Ilkioeille istumille; Pani paikoille pahoille, Koivun juurille koville, Iaeksensae itkemaehaen, Kuuksensa kujertamahan, Joka viikko vieremaehaen, Muut ajat murehtimahan. Ei ole ilta, kun en itke, Eikae yoe, kun en valita, Se ei viikko, kun en viere, Se ei kuu, kun en kujerra. Illat itken ikkunoissa, Aamut aitan portahilla, Puolet paeivaet porstuissa, Keskipaeivaet kellarissa, Viikkauet veraejaen suilla, Kuukauet kujan perillae. Mit' en itkeae ilenne, Kut' en voine voivotella, Itkeae inehmisissae; Itken saunassa saloa, Yliset kulasvesille, Saunanlauat lainehille. 163. Myoetihin mae miehelaehaen. Niin' minae kotona kasvoin, Kun putki palolla kasvoi, Eikae suotu survomahan, Ei tahottu tappamahan. Orjat survoi, orjat jauhoi, Rengit riskit riihen tappoi; Minae luhissa makasin, Luhissa lukon takana, Alla viien villavaipan, Paeaellae kuuen korvatyynyn. Menin aittahan maeelle, Saerin siellae vehnaeleivaet, Sivalsin sianlihoja, Viileskelin voimuruja. Naitihin minae talolle, Myoetihin mae miehelaehaen; Sain minae kovan anopin, Alkoi kohta koiskaella: "Kun tahot talossa olla, Asua anopin luona, Pane turkan myoehaen maata, Nouse vaivaisen varahin, Illoin portit sulkemahan, Aamusin avajamahan; Kaeaennae saavit syrjillensae, Kumo kiulut korvillensa; Lennaettele lehmaen heinaet, Heinaet lehmaen kantanehen, Katkase karitsan korsi, Anna vaivaisen vasikan!" Yoen talossa oltuani, Yhen yoen levaettyaeni, Aamulla ani varahin, Se paha anoppimuori Pani karpion kaeelle, Riihipannin riuskahutti-- Pani minua jauhamahan, Sai minua survomahan, Vaati vettae kan