Produced by Tapio Riikonen

KORVEN KAIKUJA

Hengellisiä lauluja

Kirj.

EFRAIM JAAKKOLA

Ei Jumalalle kelpaa ihmiseltä muuta kuin ihmisen kelvottomuus.

Turku, G. W. Wilèn ja Kumpp. kirjapaino, 1888.

LAULUJEN LUETTELO:

N:o

68. Ah, kuinka ihmeellisesti 52. Armon lapset ahdistetut 54. Auta, Jesus, uskomahan 38. Ei muuta kuin 27. Ei niin huonoa 36. En paeta voi, Jumala 62. Hartaasti halaa sydämen' 51. Hengelliset matkaajat 37. Henki julkein 55. Herra tässä paikassa 25. Herää, herää, älä makaa 63. Hyvin Herra kaikki teki 20. Hän, Jesus, on alku 24. Itse olet, ihminen 15. Jesus on mun terveyteni 5. Jesus sielun tavara 10. Jesukselle olkoon kiitos 16. Jesuksen kiitos, kunnia 18. Jesuksen kuolo katkera 44. Jo tänään, sielunen 61. Joka luottaa Herraan taivaan 8. Jos nähdä saisin kerran 26. Jos sä Hengen uutisista 2. Jos sä olet minussa 58. Jumala on rakkaus 14. Jumalalle olkoon kiitos 41. Kaikkinaisen kiusauksen 39. Ken Jumalast' ei luovu 53. Kerjäläiset hengelliset 69. Kiitos Herran, joka tuulee 50. Koska loppui kirkkovuos 19. Koska lupaat, armaan' 21. Kristityn vain nimi kyllä 64. Kyllä Herra huolen pitää 48. Käänny, käänny, syntinen 32. Maailman korpea matkustaissa 29. Mailma, sinust' eron ottaa 33. Mieli mull' on kirjoittaa 22. Monet määkiväiset ei 6. Mun rauhani, leponi Jesus on vain 46. Murheella muistan elämääni 59. Mä kaikkeni: sieluni, ruumihini 35. Mä olen suuri syntinen 30. Niin moni taivaan-toivonsa 47. Nyt ihmettä tuhlaajapojasta kuulkaa 42. Oikea uskon elämä 3. Oi, kuin olet suloinen 13. Oi, sä köyhä sielu kurja 28. Onneton on käsi se 4. Pelikaani poveaan 11. Riemuitkaamme suuresti 66. Ruumihini riemuitsee 57. Sanastasi kiitän sua 45. Sanoa tahtoisin 40. Sielu rukoilee 12. Sinä raukka syntinen 17. Sinä olet, Herra Jesus 65. Sitä suloisuutta, oi 49. Sodassa olen ollut 23. Sovinnosta soittaen 43. Surulliset Siionin 1. Tule, Henki taivainen 56. Tänne, Jesus, sanaas pyhää 60. Usko on se kirkko 7. Vaikka kunne kuljen, käännyn 31. Vapaakaupunkihin viiteen 67. Veisatkaamme 34. Voi, kuin nekin vaarass' on 9. Älä usko järkeä

ALKULAUSE.

Tässä lasketaan maailman korpea matkustavan käteen ennen häntä taivaalliseen Kaanaasen päässeen, aivan innollisen matkamiehen, Efraim Jaakkolan, laulamia hengellisiä lauluja, opetukseksi, lohdutukseksi ja kehoitukseksi matkan vaivoissa; sillä

    "Laulua hän tarvitsee
    Riemuksensa täällä,
    Taivaan tietä kulkeissaan
    Surun sumusäällä."

Näitä lauluja ovat sanotun hengellisen runoilijavainajan omaiset ja hengenheimolaiset mitä suurimmalla innolla, hartaudella sekä kunnioituksella käyttäneet. Mutta suuremman yleisön käytettäväksi ei niitä ole tähän saakka edes tarjottu muita kuin joku laulunen, painettuna n.s. arkkiveisujen joukkoon. Syynä on ollut se, ett'ei niitä alkuperäisessä muodossaan ole sopinut painaa, ne kun ovat melkein puhdasta Efraim Jaakkolan kotoseudun murretta, ja hänen kotonsa oli Uudellakirkolla, noin puoli peninkulmaa Uudestakaupungista, siis maamme sillä äärellä, missä katkotuinta kieltä puhutaan. Tässä muutamia elämäkerrallisia tietoja hänestä:

Uudenkirkon pitäjän Orivon kylän Jaakkolan isännällä Erik Erikinpojalla ja hänen vaimollaan Maria Erikintyttärellä oli kolme poikaa, Efraim, Erik ja Josef, ja kolme tytärtä, Maria, Adonika ja Annaliisa. Runoilija Efraim Erikinpoika syntyi Toukok. 27 p. 1791. Nuoruudessaan oli hän muun muassa palveluksessa eräällä ruotsalaisella värjärillä Uudessakaupungissa ja oppi siellä Ruotsin kieltä. Pienen ajan oli hän myös ollut merimiehenä, jolloin hän sukunimenään käytti Orre-nimeä. Merimatkallaan hän jäi joksikin aikaa Saksaan asumaan ja oppi siellä Saksan kieltä sekä puutarhan hoitoa. Venäjän kieltä hänen myöskin sanotaan taitaneen. Naimisissa hän oli Johanna Heikintyttären kanssa, joka oli syntynyt Toukok. 10 p. 1790. Heillä ei ollut yhtään lasta. Vuonna 1834 kuoli runoilijan isä ja Jouluk. 8 p. 1848 hänen puolisonsa. Hän itse kuoli Toukok. 29 p. 1857. "Elämäkertani" nimisessä laulussa mainitsee hän viimeiseksi Kolminaisuuden päivän ja lopettaa sen laulunsa kiitoksella kolmeyhteiselle Jumalalle, ja hän myös haudattiin Kolminaisuuden päivänä, 7 p. Kesäkuuta.

Hänen jumalisuutensa oli yleensä tunnettu. Kun hän käveli Uudessakaupungissa puutarhurin sakset kädessään, niin katupojat sanoivat, häntä osoitellen: Tuo on se äijä, joka syntejä leikkaa; — hyvin kuvaava lause hänestä, sillä hän ei juuri syntiä säälinyt. Uskonnollisissa mielipiteissään hän liittyi enemmän Renqvistiläisiin kuin Hedbergiläisiin. Yksinomaan Renqvistiläinen hän ei kuitenkaan ollut; vaan hänestä sopinee paraiten sanoa, että hän oli kasvanut täydeksi mieheksi, Kristuksen täydellisen varren mitan mukaan, mieheksi, jota eivät kaikkinaiset opetuksen tuulet vietelleet ja horjumaan saaneet. Hän oli luonteeltaan vilkas ja ajatuksiltaan vapaa. Hän käytti puheessansa sananlaskuja ja sopivaa leikkiä. Jos yöllä joku runollinen ajatus syntyi hänen päässänsä, joku runonsäe tahi muu sellainen, niin hän nousi ylös sitä heti kirjoittamaan; sillä aamulla ei hän sitä enää olisi muistanut. Hänellä kerrotaan olleen melkoinen kirjavarasto, josta muut läheiset lainaskelivat kirjoja, ja kuolemansa edellä hän teki määräyksen, että kukin lainaaja sai omanansa pitää sen tai ne kirjat, jotka kullakin sattuivat olemaan lainassa hänen kuollessaan. Vanhoina päivinään hän alkoi kunakin päivänä kirjoittaa lauseen tai pari uskonnollisia mietteitään vihkoon, jolle nimeksi hän pani: "Joka päivä jotain", ja kirjoitti siihen vielä elonsa viime aikoinakin, vaikka hän silloin oli melkein sokea. Hän oli ainakin vanhuudessaan ehdottoman raitis eikä myös polttanut tupakkaa. Kahvia hän vihasi eikä maistanutkaan sitä, vaan sanoi sen synnyttävän vesitautia, johon tautiin hän itse kuitenkin kuoli. Jossakin seurassa, jossa kahvia runsaasti juotiin, puhkesi hän kerran sanoihin: "Kahvia juodaan Niin paljon kuin tuodaan, Ja turmellaan ruumis Niiss' vesissä kuumiss'". — Maanviljelyksen ohessa oli hän uuttera ja taitava puutarhan hoitaja. Omaan taloonsa hän perusti suuren puutarhan, ja Uudenkirkon kirkon ympärillä olevat puut ovat hänen istuttamiaan.

Tämän kirjoittaja, kauan asiata ajateltuaan, rohkeni vihdoin ryhtyä vaikeaan mielityöyönsä: kokoomaan noita jo melkein unohduksiin joutuneita Jaakkolan lauluja sekä muodostamaan niitä kirjakielen sääntöjen mukaisiksi. Tässä nyt ovat tuon työn tulokset. Varmaankin on monta ansiokasta laulua jo kokonaan hukkunut; sillä runoilijan kuolemasta asti on aika saanut niitä rauhassa hajoitella, eikä hän itsekään eläissään tainnut niitä pitää tarkasti koossa muualla kuin muistossaan, josta hän niitä sopivissa tilaisuuksissa vilkkaalla nuotilla lauloi ja sai siten ystävänsä niihin mielistymään ja niitä ulkoa muistamaan. Ainoaksi todistukseksi siitä, kuinka Unholaan joutumaisillaan nämät laulut ovat olleet, mainittakoon, että pisin näistä ei ole ollut saatavissa muualta kuin erään miehen muistosta, jossa se on säilynyt niiltä ajoilta, jolloin hän sitä Jaakkolan on laulavan kuullut.

Jaakkolan laulujen ystävät soisivat, että ne painettaisiin aivan siinä muodossa, jossa hän itse on niitä laulanut. Mutta sehän on ihan mahdotonta; sillä muodon täytyy olla sellaisen, että muutkin niitä käsittäisivät ja että ne uusiakin ystäviä saavuttaisivat. Mitä lukua muutoin muodosta onkaan! Muuttukoon se kuinka hyvänsä, jos sisältö ja henki vain muuttumatta ovat; sillä

    "Virret muut ne vanhenee;
    Karitsaa vain yhä
    Uusin virsin kiittelee
    Herran Siion pyhä."

Näiden laulujen kokooja rohkenee toivoa, että nämät tässä uudessakin puvussaan saavat hartaita ystäviä. Ainakin se ainoa henkilö, eräs kirjallisella alalla perehtynyt ja tunnettu seurakunnan opettaja, joka nämät tässä muodossa on nähnyt ja arvollisia muistutuksia näihin tehnyt, on näihin hyvin mielistynyt, miten näkyy hänen seuraavasta lausunnostaan, jonka hän on antanut luvan julkaista:

"Jaakkolan laulut ovat mielestäni hyviä. Tuota kallista totuutta, että Jesus Kristus on syntivelkamme maksanut ja että Hänessä on maailma Jumalan kanssa sovitettu, on autuuden perustuksena saarnattava ja opetettava; sillä muuta perustusta ei taida yksikään panna. Sen totuuden vankalla pohjalla näyttää Jaakkolakin olevan. Mutta se autuaallinen totuus ei ole milloinkaan esitettävä kurittavana ja hempeänä evankeliumina, jommoisena ei sitä Uudessa Testamentissäkään ole esitetty, vaan sellaisena pyhänä taivasten valtakunnan evankeliumina, joka vaatii meitä itsiöllisen armon omistamiseen, sydämen työhän ja Jumalassa elettävään elämään. Mutta se elämä on rukouksen-elämää; sillä rukouksessa, niin sanoakseni, tykkii tuon ylimaailmallisen valtakunta-elämän valtasuoni. Jaakkolan lauluissa kuulee tuon valtasuonen tykyttävän — ilmaus, jota tän'aikaisissa hengellisissä lauluissa ja laulukokoelmissa useinkin puuttuu, ne kun kyllä tosin nousevat runollisessa mielikuvituksen rikkaudessa ehkä Jaakkolan lauluja korkeammalle; mutta lausetavan luontevuudessa ja suolon viljelemisessä eivät seuraa suoraan Raamattua likimainkaan niinkuin nämät laulut. — — — Nämät Kaiut ovat siksikin huomiota ansaitsevia, että ne ovat jälkikaikua siitä vakavasta ja todenperäisestä Johanneksen-äänestä, jota muutama vuosikymmen takaperin kaikui kautta korpien ja salojen, vaikuttaen hengellistä herätystä Suomen kansassa. Silloin tuommoinen Johanneksen ääni, huutavaisen ääni, kuului 'korvessa', missä henki-elämän kasvullisuus silloin oli kuoleman ja näivettymisen tilassa. Ääni kuului kautta koko Suomen maan; ja jos monin paikoin korpi ja erämaa nyt iloitsee, niin älköön ilossa unhotettako niitä vakavia ääniä, jotka pasuunan tavalla huusivat ja herättivät 'Herran kansan' sen horrostilasta. Tämä Johanneksen-ääni opetti herättämiänsä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa; mutta samalla kuin se painoi ihmisen maahan Herraa kumartain rukoilemaan, samassa opetti se kohoovin silmin katsomaan ylös mäkihin ja osoitti yletyillä käsillä Jumalan Karitsaa, joka kantaa ja pois ottaa maailman synnit. — Tältä kannalta (luulisin) on Jaakkolankin 'Kaikuja' katseltava; ne ovat kasvaneet senaikuisen herätyksen hedelmällisestä maaperästä, onpa niissä todella paljo jo kukkaan puhjennuitakin, vieläpä hengen hedelmiäkin. Niissä kuvastuu hengen elämän elimellistä kehkeymistä (Mark. 4: 26-29) siemenestä alkain hedelmän tuleentumiseen asti. Mutta se elämä on metsäkukan vaatimatonta elämää, joka kehittyy metsän huminassa ryhmyisen hongan juurella Jumalan vapaassa ilmassa. Ei tee metsäkukka terää niin kaunista ja prameaa kuin puutarhan ruusu, mutta tarkastelevalle silmälle kuvastaa se luonnon sopusointua yhtä hyvin kuin keinollisesti viljelty ruusukin, jopa 'linnea', tuo vähäpätöisen näköinen kasvi lemun suloisuudessa voittaa komeat puutarhan kukat. — — Korven kaiku kulkee jylhäin vuorien poikki, tuuheain metsäin läpi, ja vehreäin nurmien yli se kantaa luonnon teeskentelemätöntä sointua; ei se pyri kilpailemaan urkujen ihanain sävelten kanssa, ei pyri se innostamaan hetkeksi juhlailevia ihmisiä häikäisevän valoisissa saleissa — ei, se kaikuu vaan, se kaikuu kautta korven, huomauttaen vaeltajalle, että … kaiku kiirii, herättää, saa kaipaamaan, antaa aavistuksia, panee arvoituksia, rauhoittaa … on ääni, huutavan ääni korvessa.

"Siinä mielestäni on jotenkin lausuttu Jaakkolan laulujen merkitys. Ne ovat todella korven kaikuja, kuulukoon kaiku vielä, kuulukoon moniin sydämiin, kuulukoon todistukseksi, että 'Huutava' on Suomen kansalle huutanut ja vieläkin äänensä kuulua antaa!

"Hyvä olisi, jos niille lauluille sopisi jollakin tavoin nuotin ilmoittaa."

Lopuksi pyydän lausua sulimmat kiitokset niille jalon runoilijavainajan sukulaisille, tuttaville ja naapureille, jotka ovat olleet avullisina näiden laulujen kokoon saamisessa sekä elämäkerrallisia tietoja hänestä antaneet. Vasta mainittua näiden laulujen taitavata tarkastajaa pyydän myös täten sydämellisesti kiittää; sillä ilman häntä olisi näihin muutamia pahojakin virheitä jäänyt.

Lähtekööt siis nyt nämät Korven Kaiut vanhoja ystäviänsä tervehtimään ynnä uusia etsimään, ja tulkoot nämät monelle korpimatkailijalle uskolliseksi toveriksi ja olkoot siten heille Jumalan avulla ijankaikkisesti parhaaksi!

Korven Kaikujen kokooja.

1.

              Vaeltakaamme Hengessä!
              Gal. 5: 16.

(Sävel: Jolla raitis ruumia on).

    Tule, Henki taivainen,
    Taivahasta alas!
    Sydämeni vaivainen
    Lämmitä ja valas!
    Tule, lahjain antaja!
    Tule, köyhäin isä,
    Sielun paras tavara,
    Lohdutusta lisää!

    Heltehessä virvoitus,
    Töissä lepo näytä!
    Itkeväisten kirvoitus,
    Toivoni Sä täytä!
    Sinä pyhin valkeus,
    Täytä sydänpohjat,
    Uskovaisten odotus,
    Anna Hengen lahjat!

    Tule, sielun virvoitus,
    Lepo nääntyneiden!
    Tule, köyhäin rikkaus,
    Koto väsyneiden!
    Tule, elon uudistus,
    Rakkauden tuli!
    Tule, sielun puhdistus!
    Tule, armon tuuli!

    Tule, rauhan antaja,
    Itkuss' ilo jalo!
    Murheelliset lohduta,
    Vaipuneiden valo!
    Anna uskon vahvistus,
    Autuas loppu anna,
    Anna toivon todistus,
    Taivaan iloon kanna!

2.

              Minun ystäväni on minun,
              ja minä olen hänen.

    Jos Sä olet minussa,
    Niin mä olen Sinussa,
    Rakkain Jesus!

    En mä muuta halaakkaan,
    Kun vain sinuss' olla saan,
    Kallis Jesus!

    Sinä olet tavarain,
    Sinua mä halaan vain,
    Herra Jesus!

    Sinussa on iloni
    Suloisin myös toivoni,
    Kaunein Jesus!

    Sinä olet turvani,
    Sinust' elää uskoni,
    Hyvä Jesus!

    Sinä olet rakkaus,
    Rakkauden perustus,
    Hurskas Jesus!

    Sinä olet lohdutus,
    Sinä olet huvitus,
    Vakaa Jesus!

    Auta viheliäisiä
    Armon kerjäläisiä,
    Armias Jesus!

    Kirvoit' uskon elämää,
    Ett'en Sinusta vain jää,
    Puhdas Jesus!

    En mä seuraa sinua,
    Jos et vedä minua,
    Laupeas Jesus!

    En myös päästä Sinua,
    Jos et siunaa minua. (1 Moos. 33: 26)
    Siunaa, Jesus!

    Kuoloon asti minua
    Maailmasta erota,
    Auta, Jesus!

3.

              Ei terveet tarvitse
              parantajaa, vaan sairaat.

    Oi, kuin olet suloinen,
    Jesus rakas, armoinen:
    Sylissäsi kannat, (Jes. 40: 11)
    Suuta vielä annat (Ps. 2: 12)
    Häijyn syntisen!

    Kyll' on syntisiä, vaan
    Kaikki eivät tuntemaan
    Pysty rakkauttas,
    Suurta sulouttas.
    Mist' tuo tulleekaan?

    Siitä, että syntinen
    Mielessään on entinen
    Eikä mielellänsä
    Myönnä sydäntänsä
    Pesäks syntien.

    Hänellä on povessa
    Pyhyytt' omatekoista,
    Hyväelee tätä
    Eikä tule hätä
    Hälle turvasta. (Jes. 38: 17)

    Joka tuntee sydämen,
    Kuinka se on saastainen,
    Hän on ahkerana
    Avun hakijana,
    Kunnes löytää sen.

    Tuota kiirein kulkevaa
    Jesus vastaan kiiruhtaa,
    Sylissänsä kantaa,
    Suuta vielä antaa,
    Armoin armahtaa.

4.

              Herra on meidän Kuninkaamme,
              Hän meitä auttaa.

    Pelikaani poveaan
    Repii rikki - kerrotaan —,
    Ruoaks antaa poikasten
    Verens oman lämpöisen.
    Tähän riennän riemuiten
    Vertaamahan Jesuksen.

    Jesus rakkaudesta
    Avata soi rintansa.
    Siitä saan nyt imeä
    Jesukseni nimeä;
    Siit' ei imeä voi muu
    Kuin elävän uskon suu.

    Minä olin hädässä
    Ryöväritten kädessä,
    Ei leviitta, pappikaan
    Mua tullut auttamaan;
    Tältä Kuninkaalta vain
    Hädässäni avun sain. (Luuk. 10: 30-35)

    Monet vielä varoittaa:
    "Älä huoli kirjoittaa
    Juutalaisten Kuningas!" (Joh. 19: 21)
    Jotta he sais kunnias;
    Mutta minä laulan vaan
    Kunniata Kuninkaan.

    Vedä, Jesus, minua,
    Nähdäkseni sinua
    Kuninkaana Siionin
    Kaupungissa Saalemin! (Ilm. K. 19: 16)
    Siellä ijät' ilosta
    Veisaan sulle kiitosta.

    Jesus, rakas Josua,
    Minua nyt johdata,
    Kun ei Mooses huolikkaan…
    Ei hän oikein kuollutkaan,
    Kosk' ei häntä haudata,
    Vaan hän makaa laaksossa. (5 Moos. 34: 6, Juud. 1: 9)

    Laakso — se on poveni.
    Vielä nyt hän herääpi,
    Jos en aina ahkeraan
    Syntejä mä kartakkaan.
    Pian hän mun tuomitsee,
    Kun vain vian huomaitsee.

    Käskee kansan kivittää,
    Kansasta pois hävittää. —
    Surkea on asia,
    Uskovaisten seurasta
    Sielu pois jos suljetaan,
    Herrasta erotetaan!

5.

              Minä olen A jo O,
              alku ja loppu.

    (Sävel: Ole, sielun', iloinen).
    (Tahi: Herra, Luoja taivasten).

    Jesus sielun tavara,
    Ilon aarre avara,
    Kaikki kaikissa Hän on,
    Lohdutus myös loputon.

    Jos ken mailmaa rakastaa,
    Tyydytystä ei hän saa:
    Kallis veri Jesuksen
    Tyydyttääpi parhaiten.

    Vihamies jos viekkaasti
    Vihaa, vainoo, sortaapi,
    Jesus auttaa tuskista,
    Synnin, kuolon kahleista.

    Sairaus jos saavuttaa,
    Tauti tahtoo vaivuttaa,
    Jesus, paras lääkäri,
    Tehdä taitaa terveeksi.

    Joskin köyhyys kauhistaa,
    Onnettomuus ahdistaa,
    Jesus antaa yltäiset
    Ruoan ja muut tarpehet.

    Jos maanpakoon joutuisin
    Taikka muihin murheihin,
    Jesus muistaa murheessa,
    Varjoo siipeins suojassa,

    Jos mun pilkkaa, häpeää
    Täytyy kestää kipeää,
    Jesus auttaa kärsimään,
    Kantamaan ja kestämään.

    Hunaja ja metonen
    Ma'un antaa suloisen,
    Makeus vain verraton
    Rakas Jesukseni on.

    Siis, oi, Jesus, sulhasein,
    Sua halaa sydämein,
    Sielu, suu ja kieleni
    Ikävöi sua hartaasti.

    Jesus ilo korvissain,
    Silmissäni Jesus vain,
    Jesus maku kielessäin,
    Jesus kukka kädessäin.

    Jesus ruokan', juomani,
    Jesus kiitosvirteni,
    Jesus kallein osani,
    Ystäväni, ylkäni.

    Jesus rakas, laupeas,
    Kautta kipus, kuolemas
    Terveyttä sieluun tuo,
    Mulle ilo taivaan suo!

6.

              Kuolema, kussa
              on sinun otas?

    Mun rauhani, leponi Jesus on vain:
    Mä Jesuksen kuolosta elämän sain. (1 Piet. 2: 24)

    Se sielun ja ruumihin riemuittaa,
    Kun syntinen Häntä nyt nautita saa. (Joh. 6: 51-58)

    Nyt murhe ja vaikea valitus jää,
    Kun jäsen mä olen, ja Hän on pää. (Es. 4: 15; 5: 23)

    Pää nousi, ja nousevi ruumis muu;
    Siit' on ilo sieluni, veisaa suu. (1 Kor. 15: 20-22, 55-57)

    Kas, rikkahat, viisahat jäävät taa,
    Vaan vaivainen syntinen armon saa. (1 Kor. 1: 26-28, Luuk. 1: 53)

    Ken Jesuksess' on, hän elohon jää, (Joh. 14: 19)
    Kun Jesus on elämän herra ja pää.

7.

Ilman minua te ette voi mitään tehdä.

(Sävel: Ellös ole, ihmisparka).

    Vaikka kunne kuljen, käännyn,
    Niin mä näännyn
    Ilman Herraa Jesustain;
    Joka avunpyyntiin juoksee
    Muiden luokse,
    Sielunsa hän hukkaa vain.

    Älä uskotonna estä,
    Ett'ei pestä
    Jesus sydäntäsi saa
    Verellänsä virtaavalla,
    Puhtahalla,
    Joka sielun autuuttaa!

    Kuopasta Hän sielun nosti, (Ps. 116: 8)
    Omaks osti,
    Kantaa, hoitaa, pelastaa;
    Hän on vielä virvoittanut,
    Kirvoittanut
    Synnin koko velasta.

    Häntä huutain päivän alan,
    Häntä halaan,
    Tarpeeni Hän antaapi,
    Hengestäni huolen pitää,
    Turhaan siitä
    Murhetta muut kantaapi.

8.

              Meillä on vapaus mennä pyhään
              Jesuksen veren kautta.

    Jos nähdä saisin kerran
    Avoimet haavat Herran, (Joh. 20: 29, 1 Piet. 1: 8)
    Joist' antoi veren vuotaa,
    Mi avun mulle tuottaa!
    Nuo terveelliset haavat
    Mun uskon' eloon saavat
    Ja auttaa tietä kaitaa
    Mua kohden taivaan maita.

    Se näitä turhaan kuulee,
    Ken hyväks itsens luulee,
    Ei tunne turmelustaan,
    Eik' äkkää kadotustaan,
    On terve luulossansa,
    Ei tunne tautiansa,
    Ei Jesuksesta huoli,
    Näin uskosta pois kuoli.

    Monikin järjellänsä
    Lohduttaa itseänsä,
    Myös luottaa lunastukseen
    Ja Herran lupaukseen,
    Uskoksi sitä luulee,
    Ei sanaa tee vaikk' kuulee. (Jaak. 1: 22)
    Se järjen usko pettää
    Ja sielun kuoloon jättää.

9.

Armosta te olette autuaaksi tulleet uskon kautta.

(Sävel: Ole, sielun', iloinen).

    Älä usko järkeä,
    Ano Pyhää Henkeä!
    Yksin opettaa Hän vaan
    Isää, Poikaa tuntemaan. (Joh. 14: 26)

    Ota Jesus ilokses,
    Herran haavat turvakses,
    Herran veri voimakses,
    Suojaksesi, muurikses!

    Hyvin sitte sinun käy,
    Päivin, öin ei hätää näy,
    Saat myös maata turvassa
    Herran armohelmassa. (Ps. 4: 9)

    Vaan jos Herran unhotat,
    Omin voimin ponnistat,
    Niin sä näännyt, vaivut vaan,
    Hukut kerran kokonaan.

    Jesus Kristus, Herrani,
    Vedä puolees sieluni,
    Sido itses siteellä,
    Rakkautes ikeellä!

    Älä orvoks armostas,
    Leskeks läsnä olostas
    Jätä, Jesus armoinen,
    Sielun sulo sulhanen!

    Mikään muu ei minua
    Tyydytä, ei lohduta;
    Jos sä minut jätät vaan,
    Kohta kaadun kuolemaan.

    Jesusta ei sulompaa
    Kanna taivas eikä maa;
    Sitte me sen tiedämme,
    Kun me Hänet tunnemme.

    Hän niin mielen helläks saa,
    Sydämenkin sulattaa,
    Että ilomielellä
    Häneen voimme tyytyä.

    Oi, kuin meill' on etuja
    Ihmeisiä altisna
    Jesuksessa Herrassa,
    Jos vain voimme uskoa!

    Uskon puuttuessa me
    Sinne tänne horjumme
    Mielessämme ainiaan,
    Jääden epäilykseen vaan. (Jaak. 1: 8)

    Olisi siis tarvista
    Jesust' aina katsoa,
    Joka uskon uudistaa,
    Verellään sun puhdistaa.

    Voi nyt ihme, maailma,
    Kun et usko totuutta,
    Joka sinut vapahtais,
    Yksin autuaaksi sais!

    Se on kiinni mailmassa,
    Ken ei seuraa Jesusta,
    Syntiä vain harjoittaa,
    Vaikka tunto varoittaa.

    Jesus sinut pelastais
    Työläist' ajatuksistais,
    Karkoittaa Hän sulta pois
    Murheet mustat kyllä vois.

    Älä turhaan odottaa,
    Älä turhaan kolkuttaa
    Herran anna! Hyvää vaan (Ilm. K. 3: 20)
    Sulle tuo Hän tullessaan.

10.

              Jumala oli Kristuksessa ja sovitti
              maailman itse kanssansa.

    Jesukselle olkoon kiitos ijankaikkisesti,
    Kun Hän minun kadotukseen kaatumasta esti!

    Omaisuudeks itsellensä armotyönsä kautta
    Tahtoo Hänen rakkautensa minuakin auttaa.

    Minä olin kadotettu ijankaikkisesti,
    Vaan Hän verellään mun osti, hukkumasta esti.

    Siis mä nytkin Häntä kiitän riemuisesti sangen,
    Tomuun maahan kasvoilleni kunnioittain lankeen.

    Mulle kelvottomalle on armo aivan suuri,
    Kun saan kiitosuhrin tuoda Jesukselle juuri.

    Ansaitsen vain kadotuksen, olen tomu, tuhka;
    Mutta hän on laupeas, ei tuomiolla uhkaa.

    Hänpä tietää, että olen suvultani savi, (2 Kor. 4: 7, Jes. 64: 8)
    Jonka mikä tahans sulloo, rikkoo, runtoavi.

    Pitkämielisyydellään Hän mua etsii, noutaa,
    Vaikka usein mieli mulla sinne tänne soutaa.

    Mua ei Hän hylkää, vaikka väsyn usein aivan,
    Eksyissäni armon tieltä monellaiseen vaivaan.

    Vaan Hän taas mun vahvistaa ja on niin armollinen,
    Vaikka usein mieleni on varsin vilpillinen.

    Sinne tänne mailmaan mielii pesänsä se tehdä
    Eikä tahdo Karitsata ristin päällä nähdä.

    Hän vain taivaan perintöhön perustus on pyhä
    Niille, joissa armon työtä Henki tekee yhä.

    Vaikka olen vaivainen ja heikko, horjuvainen,
    Jesuksessa armon kautta armost' elän vainen.

    Jesus raadollisiansa ihmeisesti auttaa
    Rakkaudest' avarasta armotyönsä kautta.

    Eikös kelpaa mun, kun Jesus turvana on mulla:
    Armon avun saan mä Hältä, en voi hukkaan tulla!

    Kiitos Jesukselle, joka raadollisiansa
    Verellänsä omall' auttaa aivan armostansa!

11.

Kääntykää minun tyköni, Niin te autuaiksi tulette, kaikki maailman ääret!

(Sävel: Ole, sielun', iloinen).

    Riemuitkaamme suuresti!
    Jesus meidät lunasti
    Kallihilla verellä,
    Ristin kärsimisellä.

    Syntimme Hän otti pois.
    Tuomita ken meitä vois,
    Kun on Jesus Herramme
    Meidän hurskautemme?

    Hän on veljes armoinen,
    Autuas, jos uskot sen,
    Sinua ei kadota
    Synti, kuolo, saatana.

    Rohkeana seisoa
    Voit ja jaksat sotia,
    Vaikka kaikki saatanan
    Joukko ryntäis vastahan.

    Veisatkaamme voitosta!
    Jesus, meitä johdata!
    Sinä suoja suurille,
    Kilpi kallis pienille.

    Mene matkaas, saatana!
    Jesuksessa turvassa
    Olen kaiken aikani;
    Hän on luja linnani.

    Epäusko, pakene!
    Mailman huuto, vaikene!
    Jesustani kuuntelen,
    Tunnen oman paimenen. (Joh. 10: 14)

    Laki uhkaa tuomiten,
    Mutta minä pakenen
    Tykös, veriylkäni,
    Taivaallinen veljeni. (1 Joh. 1: 7)

    Kyllä pidät puoltani,
    Oma Vapahtajani,
    Kilpeni ja kallioin.
    Sinuun aina luottaa voin.

    Siihen luottaa uskoni,
    Sitä Jesus antaapi
    Kaikki tarpeet hinnatta,
    Ansiotta, maksutta. (Jes 55: 1)

    Emmekö siis iloiten
    Kiittäis Häntä, veisaten,
    Vaeltain myös vakaina
    Herran armon paisteessa!

    Veisatkaamme riemuiten,
    Että kaikuu taivaasen,
    Jesukselle kiitosta,
    Kun Hän auttaa kuolosta!

    Näin me käymme turvalla
    Herran tietä saarnalla
    Syntisiä kutsumaan
    Helmaan Isän armiaan.

    Henkes, Jesus, meille suo,
    Rohkeutta, Voimaa luo!
    Sanas pyhä valkeus
    Olkoon sieluin viisaus!

    Amen! Herra tekee sen,
    Sanoo Hän, suu totuuden.
    Amen, amen! Taivaasen
    Pääsen kauttas, uskon sen.

12.

              Hänen haavainsa kautta
              me olemme paratut.

    Sinä raukka syntinen,
    Joka suret itkien,
    Joll' on sydän sureva,
    Omatunto pureva,
    Kanssani käy Golgataan
    Jesustamme oppimaan!

    "Isä anna anteeksi!" (Luukk. 23:34)
    Näinhän Jesus rukoili
    Piinaajainsa puolesta,
    Nytkin vielä virkana
    Häll' on esirukous,
    Syntein anteeks anomus. (Room. 8: 34)

    Jesus sitte saneli:
    "Vaimo, katso poikaasi,
    Joka sinut suojelee!" (Joh 19: 26)
    Niin Hän niitä hoitelee,
    Jotka Häneen turvaavat,
    Ristin alle seuraavat.

    Ryövärille riemuisan
    Saattavi Hän sanoman:
    "Tosin tänään, sanon mä,
    Paratiisiin pääset sä". (Luukk. 23: 43)
    Niin Hän vielä riemuittaa,
    Autuudesta vakuuttaa.

    Kuolon tuskiin tultuaan
    Tulisessa janossaan,
    Syntein etikan Hän joi, (Matt. 27: 48)
    Ilomaljan meille toi,
    Uuden liiton kalkista
    Juodaksemme autuutta.

    Olkaamme siis vaivoissa
    Aina lohdutettuina!
    Vaikka mailma kiukuitsee,
    Sortaa, syyttää, solvaisee,
    Meill' on osa ijäinen
    Ansiossa Jesuksen.

13.

Tulevaista me etsimme.

    Ai, sä köyhä sielu kurja, kuljetko vain yksin?
    Et, vaan Jesus itse kulkee kanssas käsityksin.

    Jesus tahtoo sieluani autuaaksi auttaa,
    Sydäntäni paratuksi laittaa murheen kautta. (2 Kor. 7)

    Jesus antaa pimeyden tulla ylitseni,
    Että sitte saman lyhdyn otan valokseni. (2 Piet. 1: 19)

    Jesus sallii uskolleni koetukset tulla,
    Että voiton kruunu kallis kerran olis mulla. (Jaak. 1: 12)

    Jesus käskee pysymään vain Hänen puheissansa,
    Ollakseni yksi Hänen oppilapsistansa.
                              (Joh. 15: 4, 10, 12, Joh. 13: 35)

    Kysykäämme paimenilta, miss' on Jesus vielä!
    "Karitsoitaan" — vastaa he — "Hän kaitsee ristin tiellä".

    Ristin tie on oikea ja kuolettaapi lihan,
    Sillä liha himoineen ei pääse taivaan pihaan. (Ilm. K. 21: 27)

    Uskoin, toivoin, rakastaen käydään ristin sotiin,
    Ja kun sodat päättyvät, niin tullaan taivaan kotiin.

    Taivaan koto kaunis olkoon määränämme meillä,
    Niin jo tääll' on ristin alla riemu murheen teillä.

    Kaikkein loppu läheneepi, matka päättyy pian, (1 Piet. 4: 7)
    Voiton virttä laulain siirtyy riemu surun sijaan.

    Taivaan portit avattuina ovat meille kohta,
    Taivaan sali kirkkahana kunniasta hohtaa.

    Uusi maa ja uudet taivaat odottavat meitä, (Ilm. K. 21: 1)
    Abraham hän syliin siellä korjaa väsyneitä. (Luukk. 16: 22)

    Hurskauden vaattehilla puettuina saamme
    Seurata ja riemulauluin kiittää Karitsaamme. (Ilm. K 19: 6-8)

14.

Silloin näemme kasvoista kasvoihin.

(Sävel: Etkös ole, ihmisparka).

    Jumalalle olkoon kiitos:
    Olen liitoss'
    Kanss' Immanuelini!
    Hän mun kallihisti osti,
    Ylös nosti,
    Kuolemasta kirvoitti.

    Vaan en taida nyt näin kielin
    Enkä mielin
    Oikein kiittää Jumalaa.
    Sinua siis, oi, Jumalani,
    Auttajani,
    Pyhän Hengen tavaraa!

    Sinua vain, oi, armon Herra,
    Jonkun verran
    Armos aamukastetta!
    Suuret, monethan kuin tähdet
    Ovat nähdä
    Armos vuoret, Jumala.

    Joka anoo, että säästät,
    Että päästät
    Synnin siteist' irrallen;
    Joka kääntyy vääryydestä,
    Häijyydestä,
    Jesus, veres virrallen:

    Uuden voiman sille annat,
    Käsiin kannat,
    Ett'ei surmaan syöksyä
    Täytyis sun, vaan synnin torjuis
    Eikä horjuis
    Myös pois kulmakiveltä. (Ap. Tek. 4: 11)

    Jos ei synnistä saa estää,
    Puhtaaks pestä
    Herra Jesus verellään,
    Ei Hän saata tulla pahaan
    Asumahan,
    Vaan mä auttamatta jään.

    Ylkää vastaan kulkekaamme,
    Ostakaamme
    Öljy uskon lamppuihin! (Matt. 25: 9)
    Suudelkaamme Poikaa vielä, (Ps. 2:12)
    Ett'ei tiellä
    Hylkäis häijyn hampaihin!

    Usein täytyy mieleen tulla,
    Että mulla
    Paras ikä kuluikin
    Muiden mailman lasten kanssa,
    Kokonansa
    Turhuudessa pahimmin.

    Vaan ei muu kuin armo Herran
    Vei mun kerran
    Elon tielle joukosta.
    Portti oli ahdas aivan: (Matt. 7: 14)
    Synnin vaivaan
    Sydän tahtoi haljeta.

    Silloin hulluksi mä luultiin,
    Kun se kuultiin;
    Vaan se oli parhaaksein:
    Käännyin tieltä lavialta,
    Maailmalta
    Pelastin mä sydämein.

    Elin Hengen köyhyydessä,
    Nöyryydessä.
    Elää tahtoi lihakin;
    Uskon kautta Henki voitti,
    Armo koitti
    Mulle vihdoin kuitenkin.

    Eipä Jesus, sielun ylkä,
    Tuskaan hylkää
    Koskaan uskovaisiaan:
    Jos he Hänen luokseen tulee,
    Häntä kuulee,
    Niin Hän lisää armojaan.

    Armon Henki kuljettakoon,
    Kiiruhtakoon
    Matkamiestä matkallaan
    Saastaisesta, katoovasta
    Maailmasta
    Kohden iki kotoaan!

    Puhaltakoon purjeesenki
    Armon Henki,
    Että saavun satamaan!
    Pidä, Jesus, itse perää,
    Ylös herää
    Aaltoja asettamaan! (Matt. 8: 26)

    Yli virran auta kerran,
    Henki Herran,
    Pakolaiset Baabelin, (Ps. 126: 1-4)
    Niin soi kiitos suloisella
    Kantelella
    Kautta koko Siionin.

    Tiell' on aivan kirkas veri:
    Herran veri,
    Josta lapset laulelee.
    Karitsan myös katsehista
    Kaunehista
    Suloisaan he soittelee.

    Niistä sielu riemastuupi,
    Kainostuupi,
    Niiden säihkyyn soentuu.
    Yljän armo kun on suuri,
    Niin hän juuri
    Kasvoillensa kallistuu.

15.

Jesus on minulle elämä.

    Jesus on mun terveyteni,
    Häneen, Häneen luotan vain.
    Hänessä mä synneistäni
    Pelastuksen varman sain.
    Luota keneen tahdot sinä!
    Minä luotan Hänehen:
    Hän on autuus minullen.

    Hän on autuus kautta ajan,
    Ajallisen elämän.
    Tämän kuolevaisen majan
    Kuolemattomaks saa Hän.
    Etsi ketä tahdot sinä!
    Minä etsin Jesusta,
    Rakastajaa rakkainta.

    Hän on rakkaudestansa
    Aikaa kuollut edestän',
    Ylösnousemisellansa
    Antoi toivon elämän.
    Rukoile ket' tahdot sinä!
    Jesusta mä rukoilen:
    Hän on apu minullen.

    Hän on paras auttajani
    Vaivoissa tään maailman.
    Hänen kauttaan tulevani
    Toivon iloon taivahan.
    Kulje kunne tahdot sinä!
    Taivahasen kuljen mä
    Raadollisna, köyhänä.

    Siellä veisaan virttä uutta,
    Kiittäin aina Jumalaa. (Jes. 35: 6)
    Siellä tahdon oikein huutaa,
    Jotta taivaat kajahtaa.
    Veisaa mistä tahdot sinä!
    Jesuksesta veisaan mä;
    Armahin Hän ystävä.

    Ei voi oma tieto auttaa
    Ahtaan portin läpitsen,
    Ei myös suuren opin kautta
    Siitä päästä sisällen.
    Kiitä ketä tahdot sinä!
    Jesusta mä kiittelen,
    Herran armost' iloitsen.

    Armo tekee eläväksi
    Hengellisen vaivaisen;
    Henki tekee väkeväksi
    Kulkemahan taivaasen.
    Kulje kusta tahdot sinä!
    Minulla on uskon tie,
    Jota Pyhä Henki vie.

    Kun Hän johtaja on mulla,
    Läpi mailman osaan noin,
    Taivaalliseen majaan tulla
    Eloon autuaasen voin.
    Kuolo kulloin tahdot sinä!
    Minä kuolen alati: (1 Kor. 15: 31)
    Sellaista mun eloni.

16.

He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaiksi.

(Sävel: Jag gick mig ut en aftonstund).

    Jesuksen kiitos, kunnia!
    Mun syntini Hän kantoi,
    Minulle soi Hän apunsa,
    Anteeksi synnit antoi
    Ja armon oven avasi
    Ja taivaan mulle lupasi,
    Tuon todeks vielä vannoi.

    Hän ansionsa taritsi;
    En tohtinutkaan ottaa,
    Kun valheen henki kuiskaili:
    "Ei tuo nyt ole totta".
    En uskonutkaan, että saan
    Tällaisna luottaa Jumalaan
    Niin aivan ansiotta.

17.

Siitä me tunsimme rakkauden, että Hän on henkensä meidän edestämme pannut.

    Sinä olet, Herra Jesus, rakkauden mehu;
    Siksi sielu mielellänsä rakkauttas kehuu.

    Vaan en varsin hyvin mielin saata sitä tehdä,
    Ennenkuin Sä armostas suot rakkauttas nähdä.

    Ah, siis anna rakkautes tulla mulle ilmiin;
    Vie mua paikkaan, josta saan sen nähdä uskon silmin.

    Älä minuun viheliäiseen, rakkain Jesus, suutu,
    Vaikka multa vaivaiselta rakkautta puuttuu!

    Totta suurest' armost' aina rakastatkin mua.
    Herra Jesus, auta, että rakastaisin Sua

    Sielusta ja mielestä ja koko sydämestä,
    Vaikka itse alinomaa tahdon tuota estää!

    Sinä olet rakastanut mua kuoloon asti,
    Rakastat nyt vielä yhä aivan hartahasti.

    Rakkaudella kihlasit mun itsellesi; mutta
    Milloin mahdan siihen määrään saada vapautta,

    Että koko sydämeni Sulle saatan antaa,
    Tieni, kulkun', elämäni, kaikki huomaas kantaa;

    Että tyydyn rakkautees, jos se minne ikään
    Veis mun, ett'en itselleni enää eläisikään? (1 Piet. 4: 1, 2)

    Usein tiesi luonnolleni kamalaksi näyttää; (Jes. 55: 8, 9)
    Vaan sen kaiken mielit minun hyväkseni käyttää.

    Herra Jesus, anon, että tahdot Henkes kautta
    Rakkautes avaruutta tutkimaan mua auttaa!

    Tee Sun rakkautes mulle oikein tuttavaksi,
    Kirkasta se sydämessän' aivan kirkkahaksi!

    Rakkaudestas, Herra Jesus, olkoon kiitos Sulle!
    Kuuliaisuutta uutta Sua kuulemaan suo mulle!

18.

Kamalaa iloa.

Kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpaltiseksi tuttu.

    Jesuksen kuolo katkera
    On mulla ilon aiheena.
    Myös iloitsen, kun tiedän sen,
    Ett' olen suuri syntinen.
    Nuo ilot kaksi kamalaa
    Minua aina lohduttaa.

    Kuolosta Herran kuitenkaan
    En iloitse mä suorastaan,
    Vaan siitä, kun mä, kahleihin
    Tuomittu vanki helvetin,
    Vapaaksi tulla kokonaan
    Jesuksen kuolon kautta saan.

    Kun etsein, kuka auttaa vois,
    Ei luista tauti mennyt pois;
    Ne poltti kuin luut Davidin: (Ps. 32: 3, Ps. 38: 3)
    Niiss' oli myrkky helvetin.
    Mut kallis veri Jesuksen
    Paransi luut ja ytimen.

    Minusta oli ihme vaan,
    Ett' autuaaks näin tulla saan,
    Kun synnit oli kauheat
    Ja rikokseni raskahat.
    En voinut sitä uskoa,
    Ett' oli mulla auttaja.

    Myös sitä ihmettelin niin,
    Kun Jesus tulee syntisiin
    Ja heidän kanssaan syö ja juo (Luukk. 15: 2, Ilm. K. 3: 20)
    Ja avun ahdistukseen tuo;
    Ei kenkään saata ilmoittaa,
    Kuin suuresti se lohduttaa.

    Se ihmeisin on asia,
    Kun rakasti Hän minua
    Jo, kun en vielä ollutkaan
    Maailmaan tänne tullutkaan; (1 Piet. 1: 20)
    Enks siis voi Hänen minua
    Nyt rakastavan uskoa!

    Lunastustyö mun Jesuksein
    On aina uusi sielullein;
    Siis enemmän kuin maailmaa
    Mä Häntä tahdon rakastaa
    Ja kiittää Häntä hartaasti
    Nyt täällä, sitten ijäti.

19.

              Minä tahdon teitä
              jälleen nähdä.

    Koska lupaat, armaan,
    Niin Sä tulet varmaan (Ap. Tek. 1: 11)
    Viemään minua
    Kerran kotia,
    Kallis Jesukseni,
    Apun', autuuteni,
    Toivon', eloni,
    Rikkauteni.

20.

              Autuaat ovat, jotka eivät
              näe ja kuitenkin uskovat.

    Hän, Jesus, on alku, (Ilm. K. 1: 8)
    Ja Jesus on polku; (Joh. 14: 6)
    Sitä polkua kuljen mä näin (Joh. 10: 9)
    Ijankaikkista kotoa päin.
    Ja verensä kautta
    Mua aina Hän auttaa,
    Kun huudan: "Jo minä nyt jäin!"

    Kun hätä on mulla,
    Hän tietävi tulla,
    Virvoitusta tullessa tuo,
    Ja siitä mun sieluni juo.
    Mull' on toivo ja pelko,
    Kun ei näy polku,
    Jos Hän sitä nähdä ei suo.

    Mä murhehdin sitä,
    Ah, kuinka mä pitää
    Voin tallella sen tavarain,
    Kuin Jesukseltani sain.
    Se — oi! — pian puuttuu:
    Taas kaikki nyt muuttuu
    Mun toivoni pelvoksi vain.

    Mä uudesti pyydän,
    Ja Jumalan sydän
    On valmis lahjoittamaan:
    Siis uuden armon mä saan.
    Ja — oi suloisuutta! —
    Kun Henkeä uutta
    Taas pyydän, jo senkin mä saan.

    Me rukoelkaamme!
    Voi, valvoa saamme,
    Ett'ei Henki se sammuisikaan,
    Elon tietä kun matkustetaan!
    On tien joka haara,
    Täys pauloja, vaaraa
    Siis valppahat olkaamme vaan!

    Se tie, se on kaita; (Matt. 7: 14)
    Siis, sieluni, laita
    Vapistuksella, pelvolla niin, (Fil. 2: 12)
    Ett'et joutuisi eksyksiin!
    Sua saatana, liha
    Niin suuresti vihaa (Ilm. K. 12: 12)
    Ja pyytävät kiusauksiin.

    Ei maailma jättää
    Voi viettelemättä
    Tielt' elämän sieluakaan,
    Kaikk' ottais allensa vaan.
    Jokainen nyt luulee:
    "Kyll' autuaaks tulee",
    Vaikk'ei ole uskoakaan.

    On — uskoa Juutaan;
    Niin moni nyt suutaan
    Käyttääpi sen kerskumiseen
    Vaan synniss' on ehtimiseen.
    Se on Jesusta myydä.
    Moni ei edes pyydä
    Mitä Juudas palkinnokseen. (Matt. 26: 15)

    Vaan harvassa huomaan
    Nyt uskoa Tuomaan:
    Hän pelkäsi toivoessaan,
    Kun ei nähnyt Jesustaan.
    Mut pelvon sen voitti
    Se usko, mi koitti,
    Kun haavoja koski hän vaan. (Joh. 20: 24-29)

21.

              Juomarin ei pidä Jumalan
              valtakuntaa perimän.

    Kristityn vain nimi kyllä
    Kullakin on kristityllä:
    Mutta kristillisyys kuoli, (1 Piet. 4: 3)
    Siit' ei kenkään juuri huoli;
    Nythän se jo viinan kanssa
    Haudataankin kokonansa.
    Etkö ole nähnyt heitä,
    Kuin he kulkee harhateitä?
    Milloin ruumis hautaan kannetaan,
    Silloin viinaa juoden iloitaan, (Jes. 5: 11, 22)
    Vaikka sielu joutuu helvetin
    Tulijärven iki vaivoihin!

22.

Minun lampaani kuulevat minun ääneni.

    Monet määkiväiset ei
    Ole oikeat lampaat:
    Petos, myrkky mielessä,
    Suussa suden hampaat.

    Lampaan ulkomuotoa
    Yllään vain he kantaa;
    Vaan ei Jesus saanutkaan
    Sydänt' uutta antaa. (Matt. 7: 15-20)

    Sydän uusi uudistaa
    Mielen kokonansa,
    Todistaapi muille myös
    Olemisestansa.

    Itsessään on köyhä, ken
    Elää Jesuksessa.
    Hän ei enää eläkkään
    Itsehurskaudessa.

    Hän vain elää armosta,
    Jonka Jesus antaa.
    Tarpeistaan hän pyyntönsä
    Jesukselle kantaa.

    Oikeat lampaat Jesuksen
    Kulkee taivaan tiellä;
    Jesus heissä todistaa
    Elävänsä vielä.

    Oikeat lampaat Jesuksen
    eivät pidä vihaa;
    Siks ei sois he muidenkaan
    Palvelevan lihaa.

    Oikeat lampaat Jesuksen
    Elää uskostansa;
    Lausuvat myös totuuden
    Uskon-elostansa.

    Oikeat lampaat Jesuksen
    Ovat muista hullut;
    Heit' ei tunne muu kuin vain
    Samaan tilaan tullut.

    Oikeat lampaat Jesuksen
    Saavat viisauden
    Itse Jesukselta ja (Luukk. 21: 15)
    Mielen jalouden.

    Oikeat lampaat omast' ei
    Huoli kunniastansa,
    Antavat sen mielellään
    Tavaransa kanssa.

    Oikeoilla lampailla
    Jesuksen on mieli; (1 Kor. 2: 16)
    Sen he tuntee mielessään,
    Siitä puhuu kieli.

    Oikeat lampaat laulavat
    Yksinkertaisesti
    Jesukselle kiitosta
    Ynnä vakaisesti.

    Pettää eivät osaa he:
    Pyhä Henki auttaa
    Heitä lauluun Jesuksen
    Kalliin ansion kautta.

    Laulua he tarvitsee
    Riemuksensa täällä,
    Taivaan tietä kulkeissaan
    Surun sumusäällä.

    Mont' on murheen alhoa,
    Myöskin tulee joki
    Venheetön ja sillaton
    — Yli täytyy toki!

    Moni myöskin laulaa, ken
    Omin venein kulkee;
    Mutta laulu loppuu, kun
    Herra oven sulkee.

    Mutta Herran valitut
    Kaupungissa taivaan
    Voiton virttä veisaavat
    Ihanasti aivan. (Ilm. K. 19: 6, 7. Ilm. K. 7: 9, 11)

    Jesus, Pyhä Henkes suo,
    Joka mua auttaa
    Lastes seuraan suloiseen
    Veres voiman kautta!

    Suo mun taivaan salissa
    Sua kiittää sitten
    Kanssa kaikkein valittuin
    Ynnä enkelitten!

    Teille, lapset Jesuksen,
    Yhteisesti sanon,
    Nöyrimmästi armoa
    Isältämme anon.

23.

              Me voitamme Hänen kauttansa,
              joka meitä on rakastanut.

    Sovinnosta soittaen,
    Herran Hengell' voittaen
    Maahan lyökäämm' maailma,
    Survokaamme saatana!
    Meitä Jesus johdattaa,
    Neuvoo, auttaa, vahvistaa.

    Niin on kukin näkevä,
    Ett' on veri väkevä
    Niissä, jotk' on halussa
    Niinkuin ennen alussa.
    Rohkeasti, riemuiten
    Sodi, lauma piskuinen!

    Minä veisaan iloiten:
    Siitä ilost' iloitsen,
    Jok' on Jesuksessani
    Mulla, ystävässäni.
    Jos sen muutkin tietäisi,
    Samaan riemuun rientäisi.

    Osan, edes pienen vain,
    Ottaisi he ilostain. —
    Sydämessä uskovain
    Asuu, johtaa Jesus vain. (Joh. 14: 23)
    Paljon on se sanottu,
    Mutta totuus puhuttu.

    En mä mailman ilosta
    Huoli ilman Jesusta.
    Itse helvetissä en
    Syliss' itke Jesuksen. (Room. 8: 38 39. Ap. Tek. 2: 27)
    Joka Hänet omistaa,
    Hän sen tietää todistaa.

    Eija! Mutta tavara
    Jesuksess' on avara.
    Maailma on ahdas, vaan
    Tuosta en mä huolikkaan.
    Ihmiset saa ahtaaks tään:
    Jumalist' ei kärsikkään.

    Et sä, mailma, minulta
    Ensinkään saa kiitosta.
    Siitä kiitän taivaassa,
    Että pääsin sinusta.
    Iloitse sä täällä vain!
    Mull' on ilo Herrassain.

    Mailma elää uskossaan,
    Kehuu siitä kulkeissaan,
    Huolimatta hädästä
    Sekä liiton verestä.
    Itse olet, ihminen,
    Kadotuksees syyllinen.

24.

              Tämän maailman jumala on
              uskottomain taidot sovaissut.

    Itse olet, ihminen,
    Syynä kadotuksees,
    Jos et turvaa Jesukseen (Joh. 3: 18, 36)
    Vaan sun parannuksees.

    Jos sä turvaat uskoon
    Häneen, niin Hän auttaa
    Ja sun syntis anteeks suo
    Kuolemansa kautta. (Ap. Tek. 6: 31. 1 Joh. 1: 7)

    Vaikka vasken heleän
    Lailla äänes soisi;
    Vaikka uskos ihmeitä
    Paljon tehdä voisi; (1 Kor. 13: 1, 2)

    Vaikka paljon pyytäisit,
    Jos et armost' ano, —
    Niin ei tekoos, pyyntöös Hän
    Amentansa sano.

    Yksi turvaa Jesukseen
    Ilman katumusta,
    Toinen uskomatta vain
    Tekee parannusta.

    Näin nyt jumalisuus on
    Juuri jutuks tullut;
    Joiss' on Henki Jumalan,
    Ne on muista hullut. (1 Kor. 2: 14)

    Vihdoin viepi perkele
    Silmätkin pois päästä: (Luukk. 22: 31)
    Silloin tiedottomaksi
    Tullaan niinkuin häästä.

    Himohauhalt' toisellen (4 Moos. 11: 31-34)
    Moni kokee juosta,
    Syöksee sielun ijäisen
    Kuolon hautaan tuosta.

25.

              Heräjä sinä, joka makaat,
              ja nouse kuolleista, niin
              Kristus sinua valaisee!

    Herää, herää, älä makaa;
    Nouse, käänny Herran luo!
    Nouse, ole valpas, vakaa,
    Ett'ei nielis synnin suo!
    Armon ajan suloiset
    Päivät, hetket viimeiset
    Ovat vielä kädessäs,
    Ijäisyys on edessäs.

    Ijäisyydestä ei kukaan
    Ole koskaan palannut,
    Sitä toivonut vain hukkaan;
    Sen on Jesus sanonut. (Luukk. 16: 26)
    Sillä näin on säädetty:
    Kaikk' on sinne jätetty.
    Se on päätös Jumalan,
    Muuttumaton ainian.

26.

              Vanhurskaan pitää
              elämän uskosta.

    Jos sä Hengen uutisista
    Täällä maistat suloisista,
    Pidä mitä sulla on!

    Ett'ei kruunuas vie kukaan,
    Ett'et itse joudu hukkaan,
    Pidä mitä sulla on! (Ilm. K. 3: 11)

    Tuomari on tulossansa
    Kaikkein pyhiensä kanssa. (Juud. 1: 14)
    Pidä mitä sulla on!

    Joka kätens auraan laskee,
    Kyntääkkin sen Jesus käskee. (Luukk. 9: 62. 2 Tim. 2: 5)
    Pidä mitä sulla on!

    Syvään kynnettämän pitää,
    Sitte siemen juurtuin itää. (Matt. 13: 5, 6, 20, 21)
    Pidä mitä sulla on!

    Kyllä silmät kyyneliä
    Vuotain kastaa siemeniä. (Ps. 126: 5, 6)
    Pidä mitä sulla on!

    Herran ijestä ken kantaa,
    Sille voimaakin Hän antaa. (Matt. 11: 29, 30)
    Pidä mitä sutta on!

    Kengät jalkaan taivaan tiellä
    Käyville Hän lupaa vielä. (Luukk. 15: 22)
    Pidä mitä sulla on!

    Sormuksen myös sormeen antaa: (Luukk. 15:22)
    Näin he Hengen lahjat kantaa.
    Pidä mitä sulla on!

    Pidä lamppus palamassa,
    Ole valpas valvomassa! (Matt. 25: 1-13)
    Pidä mitä sulla on!

    Penseän, jok' uinahtaapi,
    Jesus suustaan oksentaapi. (Ilm. K. 3: 16)
    Pidä mitä sulla on!

    Valvo siis ja rukoele! (Luukk. 21: 36)
    Itse Hän niin kehoittelee.
    Pidä mitä sulla on!

    Tietämättä tulee hetki,
    Milloin alkaa kuolon retki.
    Pidä mitä sulla on!
                        (1 Tess. 5: 2, 3. Matt. 24: 42-44.
                        Ilm. K. 3: 3. Luukk. 21: 35)

    Vaan ken rupee rukoukseen,
    Ruvetkoon myös parannukseen. (Matt. 15: 8)
    Pidä mitä sutta on!

    Eihän paitsi parannusta
    Herra kuule rukousta. (Jaak. 4: 3)
    Pidä mitä sulla on!

    Pahaks sanoi aikaa Paaval'
    Pahempi se tällä haavall'.
    Pidä mitä sulla on!
                        (Es. 5: 16. 1 Tim. 4: 1. 2 Tim. 3: 1-8)

    Pahempi se ihmisistä,
    Jotka eivät huoli mistään.
    Pidä mitä sulla on!

    Parannusta ei tee kukaan, (2 Piet. 3: 3)
    Armon aika kuluu hukkaan,
    Pidä mitä sulla on!

    Monta ajalla nyt tällä
    Eksyy opill', elämällä. (Matt. 24: 11, 24-26)
    Pidä mitä sulla on!

    Uskovia — kyll' on noita,
    Vaan niin harvat oikeoita. (Jaak. 2: 19, 26)
    Pidä mitä sulla on!

    Monta kuolee uskossansa
    Vaan ei elä uskostansa. (Habak. 2: 4)
    Pidä mitä sulla on!

    Moni kuolee himoissansa,
    Kun ei eroo himoistansa.
    Pidä mitä sulla on!

    Näin jo täällä eläissänsä
    Lopettaa hän elämänsä. (Jaak. 1: 15. Room. 6: 23)
    Pidä mitä sulla on!

37.

              Ei jokaisen, joka sanoo minulle: Herra, Herra,
              pidä tuleman taivaan valtakuntaan.

    Ei niin huonoa,
    Halpaa, vaivaista,
    Jok' ei Jesuksen
    Kelpaa taivaasen. (Matt. 5: 3)

    Surutonna vaan
    Älä luulekkaan
    Sinne pääsevän
    Pahan, ilkeän! (Ilm. K. 21: 27)

    Se on uskon työ,
    Joka maahan lyö
    Vihollisiaan
    Hengen miekoin vaan. (Es. 6: 17)

    Järjen oma tie
    Taivaasen ei vie;
    Sillä maailmaa
    Järki rakastaa. (1 Joh. 2: 15)

    Vaan ei uskoa
    Ole kaikilla,
    Jotka luulossaan
    Ovat uskossaan.

    Monet luulevat,
    Että uskovat;
    Vaan ei tuomiollaan
    Herra tunnekkaan. (Matt. 7: 22, 23)

28.

              Jolla Jumalan Poika
              on, hänellä on elämä.

    Onneton on käsi se,
    Joka luottaa lihaan,
    Kun ei liha himoineen
    Pääse taivaan pihaan. (Jer. 17: 5, 7. Ps. 118: 8)

    Sillä liha himoitsee
    Aina Henkee vastaan. (Gal. 5: 17)
    Lihan himo vieroittaa
    Sielun Jumalastaan.

    Mutta meidän menomme
    On jo taivahissa (Fil. 3: 20)
    Eikä enää huviaan
    Löydä katoovissa.

    Mailma kaikki katoaa
    Hänen himoinensa. (1 Joh. 2: 17)
    Pian huonon lopun saa
    Hänen suuruutensa.

    Vaan se, joka Herrassa
    Elää ja myös uskoo,
    Hänelle on koittanut
    Taivaan aamurusko.

    Aamuruskon perästä
    Alkaa uusi päivä:
    Iloon synnin hädästä
    Päästään; surut jäivät. (Ilm. K. 21: 4)

    Usko armost' eläväs
    Vielä kuollessaskin!
    Jesus on sun elämäs
    Jälkeen kuolemaskin. (Joh. 11: 25)

    Täysin täytti Jesus lain,
    Kun Hän tuli lihaan; (Matt. 5: 17, 18. Room. 10: 4)
    Minäkin siit' osan sain;
    Leppyi Isän viha.

    Kolme täällä todistaa:
    Henki, vesi, veri: (1 Joh. 5: 8, 11)
    Jesus minut omistaa,
    Sielu taivaan perii.

    Teurastettu Karitsa,
    Kiitos Sulle aina! (Ilm. K. 5: 12)
    Synnit ei nyt minua
    Enää yhtään paina.

29.

Joka tahtoo maailman tietävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.

(Sävel: Etkös ole, ihmisparka).

    Mailma, sinust' eron ottaa
    Tahdon, jotta
    Et sä pettäis minua.
    Erokirjas on jo tehty,
    Kun on nähty
    Sulla sulaa petosta.

    Sinä etsit maailmasta
    Katoovasta
    Itsellesi iloa;
    Paras riemu olis mulla,
    Jos mä tulla
    Eroon voisin sinusta.

    Sinä itses koristelet,
    Peseskelet;
    Minä pesen kyynelin.
    Jumala ne leiliins lukee, (Ps. 56: 9)
    Minut pukee
    Hurskauden vaattehin. (Luukk. 15: 22)

    Kunniassas kuljet sinä,
    Mutta minä
    Pyydän sulta pilkkaa vain.
    Elon ehtoo kohta tullee;
    Silloin mulle
    Kunnian suo Jumalain.

30.

              Henki on se, joka eläväksi
              tekee, ei liha mitään auta.

    (Sävel: Sun haltuus, rakas Isäni.
       " Kun aamull' uuden päivän näen).

    Niin moni taivaan-toivonsa
    Kadotti kuolon virrassa,
    Piteli kyllä poveaan,
    Ei löytänyt vaan ollenkaan.

    Näin taivaan portist' taivaan tie
    Helvettiin vielä monta vie.
    Voi uskoa kavaltavaa,
    Mi sielun viimein kuolettaa!

    Se Jesuksess' ei elänyt
    Eik' elossa siis säilynyt.
    Ei tullutkaan se kuulosta
    Vaan varsin harhaluulosta. (Room. 10: 17)

    Siis kukin koetelkohon,
    Häll' usko eläväkö on;
    Sill' ilman uskon henkeä
    Ei usko ole elävä. (Joh. 6: 63)

    Ei kuollehella uskolla
    Saa ijankaikkist' autuutta. (Jaak. 2: 14, 20, 20)
    Jos rakkaus on uskon myöt',
    On siinä myöskin hyvät työt. (1 Joh. 3: 17, 18)

    Jos Jesuksess' on elämä,
    Niin usko myös on elävä,
    Ja Henkikin sen todistaa. (Room. 8: 14-16)
    Ah, autuas, ken Hengen saa!

    Ei oma elo elätä:
    Ei siinä ole henkeä.
    Ken hylkää Hengen Kristuksen,
    Se menee Herran ohitsen.

    Omiinsa hukkuu kuollessaan,
    Ken tääll' ei huku omistaan.
    Ei Jesuksess' saa elämää,
    Jos kaikki oma pois ei jää. (Matt. 22: 11-13)

31.

Ei yhdessäkään toisessa ole autuutta.

(Sävel: Etkös ole, ihmisparka).

    Vapaakaupunkihin viiteen (5 Moos. 19: 1-10)
    — Kanssa niitten
    Rientäkäämme kiirehin,
    Jotka löysi lunastuksen,
    Pelastuksen —:
    Jesuksemme haavoihin! (Jes. 53: 5)

    Sillä kuolo kolmenlainen,
    Uhkaavainen
    Ompi muutoin osamme, (Room. 6: 23)
    Vihastuupi kovin kerran
    Henki Herran,
    Kun ei muutu mielemme.

    Kuolo pian silloin tulee,
    Kun en luule,
    Armon ajan lopettaa;
    Tuomion pitää pian aivan
    Herra taivaan;
    Raamattu sen opettaa. (Matt. 24: 36-51)

    Ei nyt enää ole aikaa
    Tässä paikkaa
    Pahuudessa paatua:
    Nyt on aika synnin suosta
    Nousta, juosta,
    Kalliolle kohota. (Room. 13: 11, 12)

    Ainoastaan hätäisiä,
    Rientäviä
    Auttaa Herra armoineen;
    Niitä, jotka tuskissansa
    Jesustansa
    Itkein etsii avukseen. (Ps. 50: 15)

    Sillä ne on sopivaiset,
    Kelpaavaiset
    Saamaan hältä apua,
    Jotka uskoin isoo, janoo,
    Kaipaa, anoo
    Syntein anteeks saamista.

    Herran kalliin veren hintaa
    Niiden rinta
    Silloin saapi tuntea;
    Silloin on he Golgatassa
    Katsomassa,
    Kuinka kuolee Karitsa.

    Pyhän Hengen saa he siellä
    Sitte vielä,
    Joka varmaan vakuuttaa,
    Ett' on täysi maksu tuotu,
    Anteeks suotu
    Kaikki, mikä rasittaa.

    Silloin sielu riemuin huutaa
    Eikä muuta
    Saata pyytää riemuissaan;
    Silloin elon virran juovat
    Vettä tuovat,
    Sulut kaikki avataan.

    Kalliosta autuutemme,
    Jesuksemme
    Kyljestä ne virtaavat. (1 Kor. 10: 4)
    Elon vettä pakolaiset
    Parkuvaiset
    Riemuin niistä nauttivat.

    Anoa ja avuks huutaa
    Tulee, muuta
    Tässä vielä tarvitaan.
    Oma viisaus on tiellä.
    Pyydä vielä:
    Jesus, joudu auttamaan!

    Rakas Jesus, revi rikki,
    Halki, poikki
    Järjen juonet kaikkineen!
    Pyhä kätes perustakoon,
    Varustakoon
    Minut kaikkeen hyvyyteen!

    Pyhä kätes pelastakoon,
    Puhdistakoon
    Mua aina pahasta!
    Suo sun kylkireikäs olla
    Aina mulla
    Sielun suoja suotuisa!

    Siellä se kuin kyyhkyläinen
    Lentäväinen
    Levon, turvan löytää näin.
    Anna myös Sun jalkas vielä
    Taivaan tiellä
    Aina käydä edelläin!

    Sillä se on varma, että
    Ei se pettää
    Voi, ei myös vie eksymään;
    Se vie suoraan kaikkialla,
    Polkee, tallaa
    Rikki vanhan käärmeen pään. (1 Moos. 3: 15)

    Käärme — niin, tuo tahtoo totta
    Vallan ottaa;
    Herra Jesus tappaa sen. (Ilm. K. 12: 9 ja 20: 10)
    Hartaasti, oi, sielu, siitä
    Häntä kiitä!
    Halleluja riemuiten!

32.

              Tämän nykyisen ajan vaivat
              eivät ole sen kunnian vertaa.

    Maailman korpea matkustaissa murheinen on mieli;
    Vaan kun minä pääsen taivaasen, niin riemuun aukee kieli.
                                                   (Ps. 126: 1-3)

    Sidottuna kieleni täällä on ja kahlittu sangen kovin;
    Vaan kylläpä kahleet aukenee, kun pääsen taivaan hoviin.
                                                    (Jes. 35: 6)

    Mun usein pimeys saavuttaa nyt, kun olen täällä vielä;
    Vaan kirkkaus paistaa kaunoinen, kun kerran ollaan siellä.
                                                    (Ilm. K. 21: 23)

    Tuo kirkkaus, tuo ei himmenny vaan loistokkaana hohtaa.
    Odottaos, sieluni, hiukan vain, nyt ylkä jo saapuu kohta!
                                             (Ilm. K. 3: 11; 22: 30)

33.

Ell'ette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.

    Mieli mull' on kirjoittaa
    Lasten nöyryydestä.
    Ketään ei voi pahentaa
    Puhe suinkaan tästä.
    Rakas sielu, neuvoa
    Vapahtajan kuule!
    Herran omaa puhetta
    Turhaks älä luule!

    Lasten mieltä tuntemaan
    Pyydä Hengen valo;
    Heistä opi ainiaan
    Kuulijaisuus jalo!
    Jotk' ei vielä vastahan
    Ota pahennusta,
    Viittaa tielle taivahan,
    Kun teet parannusta.

    Jos et muutu mieleltäs
    Lapsen kaltaiseksi,
    Nöyräks, siivoks, itsessäs
    Hyvään haluiseksi;
    Pahassa jos paadut vaan,
    Makaat synnin unta:
    Osakses ei tulekkaan
    Taivaan valtakunta.

    Täten Jesus selittää, (Matt. 18: 1-4)
    Selitys se sopii.
    Käsitä, oi, sielu, tää,
    Lasten tavat opi!
    Parhaimmaksi nöyryyden
    Tahtoo Jesus näyttää,
    Tavat hyväin lapsien
    Ohjeeks siihen käyttää.

    Että lapset nöyrät on,
    Senhän nähdä mahdat.
    Nöyryys saattaa suosion (1 Piet. 5: 5, 6)
    Sitä jos sä tahdot,
    Suostu ensin Jumalaan,
    Että Häntä halaat,
    Nöyryydessä ainiaan
    Herran perään palat!

* * *

    Lapsista sä nöyryyttä
    Kahdell' lailla opi!
    Katso ensin köyhyyttä!
    Sehän oikein sopii:
    Alaston ja vaivainen
    Laps on puolest' luonnon,
    Pesemätön, saastainen,
    Tilan saanut huonon.

    Isän, äidin rakkaus
    Tahi tuttavitten
    Onpi lapsen holhomus:
    Lapsi säilyy sitten;
    Mutta muutoin kuolemaan
    Raukka nääntyy aivan —
    Sinä samoin surkeaan
    Turmeluksen vaivaan.

    Mutta sua armahti
    Taivaallinen Isä,
    Puolehes^ katsahti,
    Antoi armon nisää,
    Verellä sun virutti, (Es. 5: 26. 1 Joh. 1: 7)
    Vaattehella peitti, (Hes. 16: 4-14. Luukk. 15: 22)
    Armostaan sun uudisti,
    Syntis kauas heitti. (Jes. 1: 18)

    Täss' ei oma ansio
    Millään lailla auta:
    Synnin palkka tuomio,
    Syvä kuolon hauta. (Room. 6: 23)
    Mitä lapa myös ansaitsee,
    Kehdossa kun makaa?
    Millä hän sen palkitsee,
    Joka hyvää jakaa?

    Laps on vielä voimaton:
    Itseään ei nosta.
    On myös sangen saamaton:
    Tarpeitaan ei osta.
    Vallan rakkaudesta
    Hän ne kaikki saapi.
    Samoin sielu armosta
    Armon omistaapi. (Joh. 1: 16)

    Omasta ei voimastaan
    Koskaan käänny ketään.
    Jumala vain armostaan
    Parannukseen vetää. (Joh. 6: 44)
    Uskon voiman Jesus suo
    Niille, jotka pyytää —
    Raadollisille, kun nuo
    Tuntee monta syytä.

    Lapsist' ensin oppios
    Nöyryyttä siis tätä:
    Armo usko! Ansios,
    Koko itses jätä! (2 Tim. 1: 9. Es. 2: 9)
    Isä meill' on taivaassa
    Rakkauden lähde;
    Hän voi auttaa vaivassa
    Poikans ansion tähden. —

* * *

    Toinen armas opetus
    Nöyryyteen on sitten
    Lasten nöyrä anomus
    Luona vanhemmitten,
    Kun he pyytää, valittaa,
    Asiansa laatii
    Ynnä tinkimättä saa,
    Mitä tarvis vaatii.

    Laps on yksinkertainen
    Tässä nöyryydessään,
    Löytää aina vertaisen
    Vaikka köyhyydessään,
    Korota ei itseään
    Yli vertaistensa,
    Pitää nöyrän tavan tään
    Iloks omaistensa.

    Lapsi uskoo kaiken sen,
    Mitä vanhin sanoo,
    Ilmoittaa myös tarpehen,
    Mistä syystä anoo,
    Nälän, janon tunnustaa,
    Kuumat, kylmyydetkin, —
    Silloin ruokaa, juomaa saa
    Varjon, vaattehetkin.

    Ymmärräthän nyt jo nuo
    Ilman selitystä.
    Halun kai ne sulle tuo,
    Hyvään mieltymystä,
    Halun Herraan uskomaan,
    Mielen Hältä pyytää
    Tarpeet kaikki kohdastaan?
    Epäilyyn ei syytä.

    Tarpees tyyni ilmi tuo,
    Uskoin ano niitä!
    Armo-istuimen käy luo! (Hebr. 4: 16)
    Ei Hän suutu siitä.
    Vaikka anot ahkeraan,
    Halus tunnustatki,
    Tylyst' ei Hän vastaakkaan,
    Armonsa suo ratki.

    Seuraa, seuraa, syntinen,
    Taivaan tiellä lasta!
    Vaivaiselle köyhällen
    On se mielukasta.
    Sydämestä murheinen
    Vilppiä ei kanna;
    Käy siis tietä autuuden,
    Synti ylön anna!

    Kanna syntis Herralle,
    Älä yhtään peitä;
    Tuomioon sun saattaa ne.
    Älä niitä heitä
    Lymyyn pois vain selkäs taa:
    Niill' on monta jalkaa;
    Pian sun ne saavuttaa,
    Vallan ottaa alkaa.

    Lasten esimerkkihin
    Käänny sydämestä!
    Kuka kääntyy pikemmin
    Kuin laps vääryydestä,
    Jos hän vain saa aikanaan
    Nuhdeneuvon jalon?
    Sinä samoin käänny vaan
    Kautta armon valon!

    Nuhteet erinomaiset,
    Neuvot, manaukset
    Antaa Herra vakaiset
    Ynnä liikutukset. (2 Tim. 3: 16)
    Älä mieltäs paaduta, (Ps. 95: 8)
    Kuule Herraa taivaan!
    Jos et kuule, joudutpa
    Ijäisehen vaivaan.

    Laps myös kurituksellen
    Alttiiks itsens antaa,
    Nöyrin mielin isällen
    Käteen vitsan kantaa,
    Vikaa anteeks anoopi
    Vanhemmilta vielä,
    Kyynelissä kylpeepi
    Vaan ei vitsaa kiellä.

    Ansaitsethan sinäkin
    Vitsaa Jumalalta; (Ps. 130: 3)
    Pyydä päästä kuitenkin
    Vihan vitsan alta; (Ps. 6: 2. Ps. 143: 2)
    Kanna vitsa Herrallen,
    Tuomit' itses anna:
    Ei sua rankaistuksehen
    Ansios mukaan panna. (Hebr. 12: 5-11)

    Ano, että armoa
    Kurja sielus saisi,
    Kauhun sijaan sinua
    Herra riemuittaisi
    Isällisell' armollaan
    Kurituksen jälkeen
    Eikä armon-oveaan
    Panis sulta telkeen.

    Hyvyytehen holhoa
    Tule aina lasta, (Matt. 18: 5)
    Tarkoin häntä varoa,
    Ett'ei maailmasta
    Pahennusta näkemään
    Sattuis vaarallista (Matt. 18: 6-14)
    Eikä pahaa tekemään
    Ilman holhomista.

    Tarvis on myös sielulles
    Herran holhousta,
    Että saisit onnekses
    Hengen hallitusta.
    Jesus, joka sieluista
    Pidät hellän huolen,
    Nöyriks lapsiks opeta,
    Vedä kotipuoleen!

34.

Juudas.

              Mitä antaa ihminen
              Sielunsa lunastukseksi?

    Voi, kuin nekin vaarass' on,
    Jotk' on tulleet armohon!
    Jumalan jo Juudaskin
    Hyvin tunsi kylläkin,
    Vaan kuin vähään rahaan hän
    Hänet suostui myömähän! (Matt. 26: 15)

    Ah, voi! Rahan rakkaus
    Onpi sielun kadotus.
    Maksun varsin pienen vain
    Juudas sielustansa sai,
    Takaisin hän senkin vei,
    Sieluaan ei saanut, ei.

    Vielä mieli monella
    On kuin juuri Juutaalla:
    Pyytää pettää Jumalaa
    Mutta sielun kadottaa
    Rahaa rakastaessaan,
    Riistaa ahnehtiessaan.

    Moni hyörii, pyörii vaan,
    Kuolevan ei uskokkaan
    Tänään, tänä vuonnakaan,
    Sit' on huono muistamaan,
    Mutta muistaa maailmaa,
    Kokoo tänne tavaraa.

    Moni, miten Juudaskin,
    Tavaransa takaisin
    Maailmalle lahjoittais,
    Jos niin avun sielu sais.
    Mailma vastaa hänellen
    Kuten papit Juutaallen:

    "Mitä siihen tuleekaan,
    Katso itseäsi vaan!"
    Murhe tulee suuremmaks,
    Mailma sangen kamalaks.
    Viimein tulee kuolema,
    Hirttää murheen nuoralla. (Matt. 27: 3-5)

35.

              Älä käy tuomiolle
              palvelijas kanssa!

    Mä olen suuri syntinen
    Ja rikon Herraa vastaan.
    En muuta saata tehdä, en,
    Kuin pahaa ainoastaan,
    Sentähden luodut päälleni
    Kovasti kaikki kantaa.
    Ei auta hyvät tekoni.

    Kanteensa saatan' antaa;
    Hän lausuu: "Herra Jumala,
    Tuomitse paha palvelija
    Seuraani kadotukseen,
    Ijäiseen ahdistukseen!
    Kuvasi pois hän vaihetti,
    Katalan kaupan teki,
    Synneissä oikein lainehti,
    Vaikk' kiivautes näki".

    Ja taivaat, tähdet kantelee
    Mun päällen'. päivä sanelee:
    "Säteeni sulle jalon
    Toi lämpimän ja valon".
    Maa, vesi, ilma sanovat:
    "Tarpeekses meiltä tulivat
    Sinulle ruoka, juoma,
    Tuhannet lahjat kaikki muut
    — Ne kukin Luojan luoma —,
    Eläimet kedon, yrtit, puut
    Sun palveluksees suotiin,
    Sä niiden herraks luotiin.
    Vaan väärin käytit valtasi;
    Siis hävitköön se peräti!"

    Ja tuli tuima anoo:
    "Hän poltettakoon minussa!"

    Kaikk' ilman tuulet sanoo:
    "Hän meissä saisi kulua."

    Maa, meri ahnas janoo
    Ja nielis kokonahan
    Kuin Koran joukon pahan. (4 Moos. 16: 1-35)

    Ah, kunne kurja kuljenkaan,
    Ah, kussa avun, armon saan?

36.

              Ei yksikään elävä ole
              vakaa sinun edessäs.

    En paeta
    Voi, Jumala,
    Kun uhkaa lakis pyhä. (Nah. 1: 6)
    Mun näet läsnä, kaukana,
    Mun tieni tunnet yhä. (Ps. 139: 1-12)
    En seisoa
    Voi vakaana
    Edessä Herran hurskaan.
    Mua armahda, oi Herra!

    Mä vapisen,
    Kun katselen,
    Kuin syntejä on mulla;
    Jos vaikka kuinka tahdon, en
    Voi lohdutetuks tulla.
    Ne kirjassas
    On muistossas
    Jokainen järjestänsä.
    Mua armahda, oi Herra!

    Kenenkä saan
    Mä auttamaan
    Nyt tässä tuskassani?
    Rintaani kyllä lyön mä vaan (Luukk. 18: 13)
    En pääse pahastani.
    Ah! Surkeus
    Ja ahdistus
    Sydäntä sangen vaivaa.
    Mua armahda, oi Herra!

    Oi, Isäni,
    Sä Poikasi
    Soit edestäni kuolla.
    Ah, ole aina kanssani,
    Mun kurjan pysy puolla,
    Mua opeta,
    Näin lopeta
    Mull' ovat turhat murheet!
    Mua armahda, oi Herra!

    Oi suloinen
    Sä Jesunen,
    Sun veres kallis, pyhä
    On turva, vaha vakainen
    Kaikessa hädäss' yhä.
    Suo, että vaan
    Siit' avun saan,
    Niin kuolemall' en kuole! (Joh. 11: 25)
    Mua armahda, oi Herra!

37.

              Ei mikään taida meitä
              Jumalan rakkaudesta erottaa.

    Henki julkein,
    Täällä kulkein,
    Näki Jobin elämän
    Iloiseksi,
    Suloiseksi,
    Suuttui siitä enemmän.
    Ja hän soimaa:
    "Siitä voimaa
    Sinuun luottamaan hän saa;
    Vaan jos sallit
    Lahjas kalliit
    Hältä pois, hän lankeaa".

    Herra soikin.
    Saatan' saikin
    Nähdä jumalisuuden
    Pysyväksi,
    Kestäväksi,
    Vaikka tahtoi kaataa sen. (Jobin kirja)

    Niin nyt vielä
    Sen, mi tiellä
    Kulkee uuden elämän,
    Herra totta
    Hoitoons ottaa
    Vaaroiss' aina enemmän.

    Tietä taivaan
    Me nyt aivan
    Ensi kertaa kuljemme,
    Maailmasta
    Katoovasta
    Taivaan riemuun riennämme.

    Kyllä kaataa
    Monta saatan';
    Ylös, ylös uudestaan!
    Ollaan hartaat
    Sanan karttaa
    Selvää, tarkkaa tutkimaan!

38.

Maailmassa on teillä tuska.

    Ei muuta kuin
    Vain suurin suin
    Ne naurun, pilkan pahan
    Osakseen saa,
    Jotk' ilmoittaa
    Uskonsa Jumalahan.
    Jos Herran Henki vaikuttaa,
    Niin mailma aina ahdistaa
    Ja hengen perään kysyy. (1 Piet. 4: 12-14)
    Apuna, Jesus, pysy!

    Tiedänpä mä:
    Kuin kerran sä
    Mun ostit verelläsi,
    Sä saatanan
    Ja maailman
    Myös voitat kädelläsi.
    Siis Jesus rakas, laupeas,
    Suo armos mulle armostas,
    Vie vihdoin iloon taivaan!
    Mä muutoin hukun aivan.

39.

En ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi.

    Ken Jumalast' ei luovu, hän
    Lapsesta vanhaan isähän
    Useinkin ihmetellä saa,
    Mitenkä Herra johdattaa (Ps. 37: 25)
    Jo ensin täällä ajassa
    Ja viimein vielä taivaassa.

    Oi rakkautta Jumalan!
    Hän antoi Poikans ainoan. (Joh. 3: 16)
    Se oli sana alussa
    Vaan ilmoitettiin lihassa. (Joh. 1: 1, 14)
    Lihaksi tullut Jumala
    On yksin mailman auttaja.

    Me halajamme taivaasen
    Perässä Herran Jesuksen. (2 Kor. 5: 8)
    Hän rukoilee myös tähtemme:
    "Oi Isä, ota tänne ne,
    Joill' on jo mieli muuttunut
    Ja syntiin, mailmaan suuttunut!" (Joh. 17: 24)

    Hän Isän tykö tultuaan
    Lähetti Henkens maailmaan
    Omistaan vaarin ottamaan,
    Taivaasen luokseen tuottamaan.
    Siis olkaamme, me murheiset,
    Kuitenkin aina iloiset! (2 Kor. 6: 10)

    Pois maailmasta luopuneet
    On Jumalasta juopuneet,
    Ei mailma heitä tunnekkaan;
    He tuntee tuskin toisiaan,
    Käydessä tiellä kovalla,
    Kun silmät viel' on peitossa. (2 Kor. 3: 15, 16. 1 Sam. 16: 17)

    Uus virsi Vapahtajasta
    Jo alkaa täällä ajassa.
    Sen perussäveleenä on
    Jesuksen kuolo viaton,
    Ja siin' on selvin näytetty,
    Ett' on jo kaikki täytetty.

    Nyt luonto, järki pimenee,
    Vaan sielun silmät aukenee,
    Ja pyhät halut nousevat, (Matt. 27: 45)
    Ne Herraa kunnioittavat.
    Myös halkee silloin sydämet,
    Ne olkoot vaikka kiviset.

    Vaan tekopyhä pakenee,
    Hän varsin pelkää, vapisee.
    Hänellä oma pyhyys on;
    Hän tästä siis on osaton.
    Hän elää omass' uskossaan;
    Ei Herra häntä tunnekkaan.

40.

Valvokaa ja aina rukoilkaa!

    Sielu rukoilee
    Sekä riitelee
    Vastaan himoja, (Gal. 5: 17)
    Joita saatana
    Siina virittää,
    Pyytää piirittää,
    Kun et huomaitse;
    Siis sä rukoile!

    Mailman iloissa
    Salaa saatana
    Aina vaikuttaa,
    Pyytää saavuttaa
    Sielun satimeen,
    Iloks itselleen.
    Muista, sielu, se!
    Valvo, rukoile! (Luukk. 21: 36)

    Mailma kavaltaa,
    Voi sun langettaa.
    Viel' on elossa
    Käärme kavala,
    Eevan pettäjä,
    Alast' jättäjä.
    On siis tarvista
    Aina rukoilla. (1 Tess. 5: 17. Luukk. 18: 1)

    Ole valvova
    Kaikiss' oloissa!
    Älä lihaa vaan
    Päästä valtaamaan!
    Mailmaa meluineen
    Karta kaikkineen
    Hengess' iloitse,
    Valvo, rukoile!

    Mailmaa ihailleet
    Saavat kyyneleet
    Kyllä perässä
    Aina hädässä:
    Mailma auttamaan
    Ei sua saavukkaan.
    Siis sä hylkää se,
    Aina rukoile!

    Mailman onnea
    Sitä tavoita,
    Paljon lupaavaa,
    Kaikki ottavaa!
    Mailman tavara
    Myös on katoova.
    Unhota siis se,
    Aina rukoile!

    Mailman kunnia,
    Myrkky makea,
    Älä tuotakaan
    Etsi ollenkaan!
    Ei se sammuta
    Sielun janoa.
    Jätä pois siis se,
    Aina rukoile!

    Aika kiiruhtaa,
    Elon lopettaa.
    Siis sä aikanas
    Valvo asias!
    Huono lihan työ (Gal. 5: 19-21)
    Hylkää: joutuu yö. (1 Piet. 4: 3, 7)
    Muista, muista se,
    Valvo, rukoile!

    Katso kaunista
    Maata, taivasta, (Ilm. K. 21: 1)
    Kunne kulkevat
    Kaikki hurskahat
    Läpi maailman
    Korven kamalan!
    Turvaa Jesukseen,
    Ryhdy rukoukseen!

    Pidä tallessa
    Taivaan tavara, (Ilm. K. 3: 11)
    Älä tavaraan
    Vaihda katoovaan!
    Halut häijyt lyö,
    Estä lihan työ,
    Mutta Hengen työt (2 Gal. 5: 22, 25)
    Tee vain päivät, yöt!

    Valvo alati
    Tässä työssäsi;
    Riennä sotimaan
    Vähäks aikaa vaan, (Es. 6: 11-18)
    Niin saat kruunun sa, (1 Kor. 9: 25)
    Palmut kauniit ja (Ilm. K. 7: 9)
    Taivaass' ijäti
    Kiittää Herraasi.

41.

Rukous.

              Vanhurskaan rukous voi paljon,
              koska se totinen on.

    Kaikkinaisen kiusauksen
    Kautta käy tie rukoukseen.
    Aivan taivaan avaimeksi
    Hurskaat rukouksen keksi.
    Tuulen voiman on se vienyt,
    Sen on monen koetus tiennyt.

    Sudeltakin suun se sulkee:
    Susi suistettuna kulkee. (Dan. 6: 10, 21, 22)
    Kalliotkin se asettaapi,
    Vuoret myöskin musertaapi,
    Särkee varsin vasaralla,
    Aivan käsin koskematta.

    Avaa vankihuonehetkin,
                  (Ap. T. 12: 5-10 ja 16, 25, 26. I Kun. 17: 17-23)
    Herättääpi kuollehetkin, (Ap. T. 9: 36-41)
    Halkaisee myös meren vedet, (2 Moos. 14: 10, 15, 16, 21, 22)
    Sitoo Herran vihan kädet. (2 Moos. 32: 7-14)
    Josua jo aikanansa
    Soti rukouksellansa. (Jos. 10: 12-14)

    Aurinko siit' alallansa
    Seisoi ihastuksissansa. —
    Rukous on uskon silta,
    Jota myöten joka ilta
    Mennä voimme kevyisesti
    Yli suruin iloisesti.

    Syleillä myös Jesustamme
    Voimme rukouksellamme.
    Rukous on myös se tykki,
    Jolla tappaa vielä nytki
    Uskovainen viholliset,
    Ulkonaiset, sisälliset. (Es. 6: 11, 18)

    Rukoile, niin Herra kuulee! (Ps. 50: 15. Joh. 16: 23. Matt. 7: 7)
    Rukoile, niin palaa, tuulee! (1 Kun. 18: 36-38. 2 Kun. 1: 10)
    Rukoellen Eljaan henki
    Herralta sai satehenki. (1 Kun. 18: 42-45. Jaak. 5: 17, 18)
    Kun sua ohjaa Henki taivaan,
    Täyttyy pyyntös varmaan aivan.

    Riemuvuoden pasuunalla,
    Uskon äänen huminalla
    Jerikossa muurit raukes,
    Jotta joka paikka aukes. (Jos. 6: 12-14, 20)
    Eljas rukoili, ja veipä
    Kaarne hälle lihaa, leipää. (1 Kun. 17: 1, 6)

    Daniel ei nälkään kuolla
    Saanut Baabelissa luolaan:
    Habakuk kuin vahva tuuli
    Ruokaa toi; näin Herra kuuli. (Baab. lohik. 31-38)
    Kananean voima totta
    Anoen ties avun ottaa. (Matt. 15: 21-28)

    Hän, hän anoi monen kerran,
    Kunnes heltyi sydän Herran.
    Sarpatiss' ol' leski kanssa,
    Jauhopivo vakassansa;
    Rukoillen hän nautti niitä,
    Eikä loppuneet ne siitä. (1 Kun. 17: 10-16)

42.

Ei puheessa, vaan voimassa.

    Oikea uskon elämä
    Ihmisess' on elävä;
    Ei se ole puheessa,
    Se on yksin voimassa.
    Jolle Herran Hengen suo,
    Uuden luonnonkin Hän luo. (Kol. 3: 10)

    Joka elää Hengessä,
    Hän saa voimaa, väkeä.
    Uutta kieltä puhutaan,
    Missä luonto uus on vaan:
    Sit' ei mailma ymmärrä,
    Sitä järki käsitä. (1 Kor. 2: 14)

    Eriseurat siittää se,
    Kun ei Henki hallitse;
    Siksi, rakkahani, te
    Rakentakaa uskonne
    Aina Herran Hengessä,
    Sillä Hän on väkevä.

    Joka pyhän Hengen saa,
    Ei se mieli seisahtaa:
    Muitakin se matkahan
    Tahto tielle taivahan;
    Hänessä on rakkaus,
    Se on uskon omaisuus.

    Miss' on tämä omaisuus,
    Kuulijaisuus siinä uus;
    Parempi se uhria, (1 Sam. 15: 22)
    Lausuu Herran profeetta;
    Rakkaus myös täyttää lain, (Room. 13: 10)
    Kuin jo lasna kuulla sain.

43.

Raadollisten ilosta Herrassa.

              Iloitkaa aina Herrassa! Ja
              taas minä sanon: iloitkaa!

    Surulliset Siionin,
    Mesekissä muukalaiset,
    Majoissa kun Kedarin,
    Täytyy olla asuvaiset; (Ps. 120: 5)
    Sielut, jotka armoa
    Halaa Jesuksen,
    Sielun sulhasen:
    Iloitkaamme
    Murheissamme;
    Kanssamme on nytkin Hän. (Matt. 18: 20 ja 28: 20)

    Kaikkinainen huonous,
    Jossa morsian riutuu, räytyy;
    Oma suuri turmelus,
    Jota aina tuta täytyy;
    Vaivat tämän elämän, (2 Kor. 4: 17)
    Paha maailma,
    Itse saatana:
    Ei ne tästä
    Ilost' estä,
    Ett' on Ylkä seurassa. (Room. 8: 18, 38, 39)

    Viheliäisyys peljättää
    Ynnä tunto turmeluksen.
    Kuorma kyllä väsyttää
    Alla monen koetuksen.
    Vaan kun, sielu, uskossa
    Tässä vaivassas,
    Heikkoudessas
    Herraa alat'
    Etsit, halaat,
    Heti on Hän apunas. (Ps. 50: 15)

    Armon Henki kirkastaa
    Veren armon turvaksemme,
    Haavain turviin pakottaa
    Pakenemaan hätinemme.
    Ja ken sinne pakenee,
    Avun aina saa:
    Jesus armahtaa,
    Murheen retken,
    Himmin hetken
    Sijaan Herrass' ilon saa.

    Taivahan tien kaidan sen,
    Jota uskovainen kulkee,
    Epäusko sydämen
    Toisinansa varsin sulkee,
    Aivan umpeen tukitsee.
    Jesus avaa sen;
    Häntä, sielunen,
    Kiitä, mennen
    Niinkuin ennen
    Tietä myöten iloiten!

    Vaivaloisuus rasittaa,
    Kun niin sielu horjahtelee;
    Sydän pahaa uhkuaa,
    Pelkää taas ja ajattelee:
    "Nyt jo Herra hylkäs mun". (Jes. 49: 14)
    Vaan kun vaivassaan
    Armoj' anomaan
    Sielu ryhtyy,
    Silloin yhtyy
    Jesus häntä tukemaan.

    Horjuvassa haahdessaan
    Sielu raukka kilvoittelee,
    Meren aalloill' ollessaan
    Sinne tänne horjahtelee,
    Pelkää haaksirikkoa,
    Toivoo satamaa
    Mutta unhottaa,
    Että aivan
    Hyvin laivan
    Itse Jesus johdattaa.

    Kiusauksin saatana
    Tahtoo uskon aivan kaataa,
    Tulisilla nuolilla
    Epäilykseen sielun saattaa.
    Mut kun sielu Jesusta
    Avuks huutaa vaan,
    Apu annetaan,
    Armo koittaa,
    Sielu voittaa
    Veren kautta voimakkaan. (Ilm. K. 12: 11)

    Murheen pätsiin heitetään
    Sielu, ruumis kokonansa,
    Armo aivan peitetään,
    Tuomio uhkaa hirmuillansa,
    Tuskat ruumiin runtelee,
    Soimaa tuntoa,
    Kuolon kauhuja
    Saa vain nähdä
    Eikä tähdä
    Kuin vain lopun hirmuja.

    Vaan kun sielu tuskassaan
    Avuksensa Herraa huutaa,
    Turvaa yksin armoon vaan,
    — Silloin Herra kaikki muuttaa:
    Murheen pätsist' auttaa pois,
    Sielun lohduttaa,
    Mielen virvoittaa,
    Sanan kautta
    Uskoon auttaa,
    Ruumiin tuskat lopettaa.

    Jumalassa riemuitkaa
    Hänen johdatuksestansa,
    "Herran kiitos!" veisatkaa
    Hänen ihmeavustansa,
    Toivossa myös iloitkaa:
    Murheet Mesekin,
    Majat Kedarin
    Vaihtuu maahan
    Rakkaampahan,
    Taivaallisiin majoihin! (Luukk. 16: 9)

    Rakas Jesus, vahvista
    Vaarain alla sieluamme,
    Kuolemassa kirvoita
    Syntisurkeudestamme,
    Hengess' auta valvomaan,
    Uskoss' ainiaan
    Sielun turvaamaan
    Rukouksin,
    Anomuksin
    Yksin ristinkuolemaan!

    Kiitos Herran olkohon!
    Kuningas Hän armollisin
    Kansansa vie lepohon
    Käsivarsin voimallisin, (5 Moos. 33: 27)
    Uskon teillä harjoittaa,
    Oikein opettaa,
    Tarpeess kurittaa,
    Läpi vaivan
    Iloon taivaan
    Ihmeisesti johdattaa.

44.

Tänäpänä.

(Sävel: Maa suur' ja avara).

    Jo tänään, sielunen,
    Käy tielle kaidallen! (Hebr. 3: 13)
    Ei sulle lupausta
    Päivästä suoda muusta.
    Huomenna kenties tässä
    Et ole elämässä.

    Jos niin et, sielu, tee,
    Kun Herra tuomitsee;
    Silmänsä tarkat ovat,
    Lain käskyt pyhät, kovat; (Ps. 95: 7, 8)
    On aika malttaa mieltä,
    Palata synnin tieltä.

    "Ah, mistä alkaisin?"
    Halaja ensinkin
    Vain Isäs luokse tulla
    — On leipää tarvis sulla — (Luukk. 15: 17)
    Rukoillen Jesust' aina:

    Hän voimaa sulle lainaa.
    Salaiset syntisi
    Myös laki kiroopi, (5 Moos. 27: 26)
    Niist' yltyy Herra vihaan;
    Siis älä luota lihaan,
    Vaan Jesus yksin auttaa
    Kuolonsa kalliin kautta.

    Hän täytti koko lain;
    On rakkaus Hän vain.
    Siis ajattele sinä:
    "Jos Hänet hylkään minä,
    Niin tulen tuomituksi,
    Ijäti kirotuksi".

45.

Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

(Sävel: Maa suur' ja avara).

    Sanoa tahtoisin,
    Kuink' armon tavoitin,
    En ymmärrä vaan sitä,
    Miks Herra huolen pitää
    Minusta yli toisten
    Parempain, suurenmoisten.

    Niin huono olen mä,
    Ett' alan nääntyä;
    Vaan sieluni kun nääntyy,
    Niin puoleeni Hän kääntyy,
    Katsahtaa, armahtaapi
    Ja sielun virvoittaapi.

    Ja sielu riemuitsee,
    Riemuissaan laulelee.
    Vaan kun Hän armon salaa,
    Taas sielu sitte palaa
    Silmäämään itseänsä
    Ja viheliäisyyttänsä.

46.

Ole heidän käsivartensa varahin niin myös meidän autuutemme murheen ajalla!

(Sävel: Ah, sielun', anna vallit' Herran).

    Murheella muistan elämääni:
    Se tähän ast' on kulunut
    Synneissä suuriss' alinomaa,
    Mä niissä olen riehunut.
    Nyt taakseni käyn katsomaan…
    Voi, jos ei mua oliskaan!

    Mua pelko pyytää maahan painaa
    Ja murheen aallot vaivuttaa,
    Kun syntiä tein armon päälle,
    Yllyttäin vihaan Jumalaa.
    Parempi, jos en ollenkaan
    Olisi tullut maailmaan.

    Oi, Herra Jesus, joko tunnet,
    Kuink' olen aivan saastainen,
    Puoleeni armokasvos käännä,
    Lepytä Isä vihainen!
    Rukoilen sydämestäni,
    Ah, armahda, oi, Herrani!

    Maailma meitä pilkkaa, polkee,
    Se osa meille sallitaan;
    Vaan kerran päästään tuskan alta,
    Kun seuraamme me Sua vaan.
    Oi, Jesus, kuule taivaassa,
    Kun valitamme vaivassa!

    Ei Jobin vertoo Itämaalla
    Havaittu Herran pelvossa:
    Hunajan hälle vuoret vuoti,
    Häll' oli riistaa, mainetta.
    Vanhuskin nousi, vaikeni,
    Kun saapui hän ja puheli.

    Vaan ilma yltyi, pauhu paisui,
    Jo myrsky riehui raivoten,
    Ja paha henki ilman alta
    Sai Jobin suureen murheesen.
    Hän tuhkaan istui sairaana,
    Vaikk' oli Herran huomassa. (Jobin kirj. 1 ja 2 luku)

    Niin lopun ajalla myös tällä
    Nyt villitykset pauhaavat;
    Ne myrskyn lailla raivoavat
    Ja kaikki maahan tallaavat;
    Myös paisuvia pahoja
    Myrkyllään nostaa saatana.

    Jos vaikka aasit surmaisitkin
    Ja kamelitkin kuoletat
    — Kun niitä rakastamme raukat —,
    Niin säästä sielut katalat!
    Sun tykös itkein huudamme,
    Lähetä Henkes luoksemme!

47.

              Meidän Jumalamme tykönä on
              paljo anteeksi antamusta.

    Nyt ihmettä tuhlaajapojasta kuullaan:
    Kun köyhyydessä hän nääntyy
    Ja verhoa puuttuvi hältä ja ruokaa,
    Niin isänsä luokse hän kääntyy.
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon,
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    Hän nousevi, jättäen laidunpaikan,
    Joll' äsken sikoja kaitsi,
    Ja käy isän armahan kotoa kohden,
    On lempeä, hoitoa paitsi.
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon,
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    Suin itkevin lausuvi hän isällensä:
    "Mua ottaos luoksesi vielä!
    Mun nälkää, janoa kärsiä täytyi,
    Ja vaipua tahdoin tiellä".
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    "Perintöni kallihin tuhlasin kaiken,
    Eläissäni tyhmien lailla;
    Kuitenkin armoja sulta nyt kerjään
    Mä väsynyt vierahill' mailla".
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    "Pojakses en pyydä, mut palvelijakses,
    Kun syntiä tein sua vastaan.
    Sun orjanas ainian mielisin olla
    Ja leivässäs ainoastaan".
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    Vaan hänt' isä vastahan kauas jo juoksee
    Ja kaulahan lankeaapi
    Ja suudellen sylihinsäkin sulkee
    Ja huoneesen johdattaapi.
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    Nyt laittavi hän pidot lihavat sangen,
    Ja riemuita kunkin on määrä. —
    Niin myös Isä taivahan syntisen ottaa,
    Jos tiensä hylkää väärän.
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    Hän on kuin paimen, mi laumahan lampaan
    Kadonneen korvesta saapi,
    Vie riemuiten olallaan sekä kaikki
    Myös ystävät riemuittaapi.
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    Oi, parhain Paimen, Sä rakkaudellas
    Etsiskele eksyneitä,
    Niin ett' olis riemua taivahat täynnä,
    Kun sinne sä noudat heitä.
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    Oi, johdata meitä, Sä Paimen hellä,
    Evankeliumin laidunmailla,
    Niin tahdomme Sinua ylistellä:
    Meilt' ei ole mitään vailla.
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

    Taivaisehen lammashuoneesen sitten
    Autuina me siirtyä saamme
    Ja kanss' valituitten ja enkelitten
    Ylistää sua, Auttajaamme.
    Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon,
    Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!

48.

              Etsikää Herraa, koska
              Hän löytää taitaan!

    (Sävel: Herra, Luoja taivasten.
       " Veisatkaamme, veikkoset.)

    Käänny, käänny, syntinen!
    Jumala on haluinen.
    Vielä nyt Hän armahtaa
    Ovellesi kolkuttaa. (Ilm. K. 3: 20)

    Huomaa Herran kolkutus,
    Ota vastaan vaikutus
    Kääntymiseks sielulles,
    Autuaaksi tullakses!

    Kuule! Jesus varoittaa,
    Huutaa, käskee, kehoittaa:
    "Kiiruusti tee parannus,
    Synneistäsi lakkaamus!" (Mark. 1: 15)

    Jesus kärsei kuoleman,
    Avas meille taivahan,
    Päästi synnin kahleista,
    Elon antoi armosta.

    Kuoloon ei Hän meitä sois,
    Synnistä vain pyytää pois,
    Vannoo itse kauttansa:
    "Pidän teistä murhetta".

    Nyt on aika autuuden.
    Ota vaari, syntinen,
    Ymmärrä ja huomaa oi:
    Armon Jesus antaa voi!

    Viel' on Herra armoinen;
    Riennä parannuksehen!
    Armon aika kiiruhtaa,
    Kuolemassa loppuns saa.

    Jos et käänny milloinkaan,
    Vaikka kyllä kutsutaan;
    Jos vain itses paadutat:
    Vihaa vain niin kartutat.

    Et saa sielun lepoa,
    Jos et etsi Jesusta,
    Joka synnin vioista
    Puhdistaa sun kaikista.

    Lankee Herran jalkoihin,
    Puhkee kyynelvirtoihin:
    Särjetty sun sydämes
    Uhriks anna Jesukses!

    Puplikaanin tavalla
    Ano hartaudessa:
    "Herra, ole armoinen,
    Olen suuri syntinen!" (Luukk. 18: 13)

    Luota lunastuksehen,
    Ansiohon Jesuksen,
    Jotta kuva Luojasi
    Sinussa niin kasvaisi!

    Älä anna saatanan,
    Lihasi ja maailman
    Itseäsi estellä,
    Kadotukseen vietellä!

    Aika tääll' on lyhyinen.
    Sitä seuraa ijäinen
    Joko ilo enkelein
    Taikka parku perkelein.

    Vapisten ja pelvolla
    Valvo armon aikana, (Fil. 2: 12)
    Ollaksesi oksana
    Jesuksessa tuoreena! (Joh. 15: 6)

    Niin sä vältät helvetin,
    Pääset taivaan salihin.
    Suokoon tämän Jumala
    Armostansa suuresta!

    Ijäisesti sitte me
    Häntä siitä kiitämme,
    Tahdomme myös palvella
    Enkelitten seurassa.

49.

Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

    Sodassa olen ollut, (Joh. 7: 1)
    Terveenä sieltä tullut.
    Sain kyllä monta nuolta
    Rintaani, mut ei huolta, (Es. 6: 12, 16. 2 Tim. 2: 3)
    Kun Jesukselta haavat
    Voidetta hyvää saavat.

    Hän on niin hyvä, jotta
    Parantaa palkinnotta. (Matt. 11: 28. Jes. 55: 1)
    Hän avun antaa mulle;
    Mä sanon: "Kiitos sulle!"
    En kyllin kiittää suulla
    Hänt' osaa muiden kuulla.

    Riemuinen mull' on rinta;
    Minust' on kallis hinta:
    Mun Jesus osti verin,
    Min ristin alta perin;
    Tuo ei vain tyhjä juttu,
    Vaan kaikill' aivan tuttu.

    Jumalall' olen rakas, (Joh. 3: 16)
    Sen Jesus täysin takas.
    Ja rikas olen aivan,
    Kun itse Herra taivaan
    Perinnön rinnallansa
    Suo valtakunnassansa. (Room. 8: 17)

50.

Elämänkertani.

Minä olen kaikki vahingoksi lukenut ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin.

    Koska loppui kirkkovuos,
    Olin aivan synnin suoss'.
    Synnin tietty seuraus
    Kuolo on ja kirous. (Room. 6: 23. 5 Moos. 27: 26. 1 Moos. 3: 19)
    Pahoin pelkäsin mä niin,
    Joutunenko helvettiin.

    Jesus syntyi jouluna;
    Siitä sain mä toivoa.
    Kristus oli kuvattu,
    Lunastajaks luvattu.
    Enkel' lausui taivaasta:
    "Rauha olkoon mailmassa!" (Luukk. 2: 14)

    Vasta vuonna uutena
    Aukas suuni Jumala
    Laulamahan kiitosta
    Uudest' armoliitosta,
    Minkä maailmaan Hän toi,
    Mullekin siis osan soi,

    Kun Hän sallei vuotavan
    Ensimmäisen pisaran
    Pyhää vertään, ostaakseen (Luukk. 2: 21)
    Mua sillä itselleen,
    Pelastaakseen sieluain,
    Puhdistaakseen ruumistain.

    Järjen pitkäperjantai
    Minussa myös alkuns sai,
    Kidutti mun sieluain,
    Miten mailma Jesustain,
    Sanoi: "Jesus kuoli pois;
    Ken nyt sua auttaa vois?"

    Näin se myös mun peljätti:
    "Suuret on sun syntisi;
    Sinua ei valita,
    Sull' ei suoda armoa".
    Kysyin: "Mistä avun saa?"
    Vaan ei ollut auttajaa.

    Järki petti minua
    Kauan niinkuin kiusaaja,
    Tahtonut ei armoa
    Omistaa vain armosta.
    Pelastusta huusin, vaan
    Vastaust' en saanutkaan.

    Järki tahtoi täyttämään
    Työt ja niitä näyttämään.
    Rukoilin: "Ah, Jumala,
    Mulle anna armoa!"
    Uskon voima oli pois;
    "Mistä sen saada vois?"

    Sanottiin: "Sen Kristus suo;"
    Golgataan käy ristin luo,
    Ano lailla ryövärin:
    "Herra, muista muakin,
    Koska tulet voimahas
    Taivaan-valtakuntahas!" (Luukk. 23: 42)

    Silloin vasta huomasin,
    Mitä tässä tarvitsin,
    Rukoilin kuin ryöväri.
    Jumala sen havaitsi,
    Tuli kohta auttamaan
    Avarasta armostaan.

    Kristus huusi kuollessaan, (Luukk. 23: 46)
    Hätäännyin myös huutamaan.
    Järjen päivä pimeni;
    Uskon aurink' yleni;
    Toivon täysikuulla — oi! —
    Pääsijäinen riemun toi.

    Hauta — kas! — nyt aukeni
    — Pyhä halu virkosi —;
    Usko, Henki sanomaan
    Kiiltävissä vaatteissaan
    Riensivät; mä pelkäsin,
    Vallan maahan katselin.

    Uskonut en uskovan'
    Sanantuojaa taivahan,
    Hiivin hautaan katsomaan
    — Sanaa Herran tutkimaan —,
    Ja kun siellä katselin,
    Jo mä silloin itkinkin.

    Jesus seisoi takanain,
    Kysyi minun itkuain.
    Sanoin: "Oi, en auttajaa,
    Jesustani, nähdä saa!"
    Silmän' oli soennut,
    Häntä en mä tuntenut.

    Lauseista Hän Raamatun
    Näytti autetuks jo mun,
    Näytti omat haavatkin.
    Tuosta Hänet tunsinkin.
    Muillekin vein sanomaa:
    "Kaikki Hältä avun saa".

    Maailma tuon huomaitsi,
    Hulluksi mun tuomitsi,
    Kuka lukemisesta,
    Kuka muusta puuhasta,
    Teeskelystä myös, ja niin
    Hautaa mulle kaivettiin.

    Niin soi Herra heluntain.
    Pyhän Hengen silloin sain…
    Jumalan näin Jumalaksi,
    Tulin muista kamalaksi.
    Silloin saapui kreikkalaiset,
    Itseänsä kehuvaiset.

    Arapialaisten suku
    Saapui, yllä oma puku;
    Sepä kerskui uskostansa,
    Oli rikas tullessansa.
    Tulivat myös kreettalaiset,
    Varsin valehtelevaiset.

    Maailma — Mesopotamia —,
    Synnin sumusta niin samia,
    Luuli minun lankeevaiseks,
    Viinast' aivan humalaiseks. — (Ap. Tek. 2 luku)
    Mik' on Hengen vaikutusta,
    Mailmasta se hullutusta.

    Vaan kun tuli kolminaisuus,
    Muut kaikk' oli katoovaisuus;
    Huusin kolminkertaisesti,
    Vaikka kuinka mailma esti:

    "Jumalan kolm'yhteisen
    Kiitos olkoon ijäinen!"

51.

              Älä niitä ensinkään pelkää,
              joita sinun kärsimän pitää.

    Hengelliset matkaajat!
    Tyytyväiset, iloisat
    Olkaa kuormaa kantaissanne,
    Taivaan tietä kulkeissanne!
    Jesus itse johdattaa,
    Verellänsä vahvistaa.
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat. (Matt. 6: 19, 20)

    Usein täytyy kulkea
    Kavalainkin joukossa,
    Jotka syvyytehen syytää,
    Multaan maahan kaataa pyytää,
    Julki hyviks näyttävät,
    Salaa päälle täyttävät.
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Jos sun päälles tulevat
    Oudot, tuntemattomat,
    Niinkuin villieläväistä
    Sua häätäen, niin näistä
    Huuda Herraa auttamaan,
    Luota, turvaa Jumalaan!
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Jos sua valheen verkkoihin
    Kovin kiedottaisihin
    Omassakin kotonasi,
    Kärsi tuota puolestasi:
    Saatana ei saavuta,
    Vaikk' on hällä apua.
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Jos sun köyhyys käsittää,
    Nälkä tahtoo näännyttää,
    Eikä auttajata sulla
    Ole eikä tahdo tulla,
    Turvaa silloin Jumalaan,
    Kaikkein apuun, auttajaan!
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Jos sun Latsaruksena
    Täytyy maata vuoteessa,
    Tyydy aina teihin taivaan!
    Älä suutu, väsy vaivaan!
    Kyllä murheen sumusää
    Pian poistuu, selviää.
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Sieluas jos ahdistaa,
    Mieltäs soimaa, rasittaa,
    Jotta täytyy tuskitella,
    Sydämessäs valitella,
    Muista, että saatana
    Ampuu tulinuolia!
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Jos sua parvi pahoja
    Soimaa, sortaa aiheetta,
    Älä sentään huoli heistä,
    Ota vaari Herran teistä!
    Liiaksi se arkailee,
    Joka koiraa karkailee.
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Kaikk' on paljon kärsineet,
    Jotk' on taivast' etsineet.
    Jos et sinä kärsi näitä,
    Et saa viettää taivaan häitä.
    Murheest' iloon saavutaan,
    Häpeästä kunniaan.
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Ristin tie on talvitie,
    Joka suoraa päätä vie
    Halki soiden, poikki jäiden
    — Kautta kiusausten näiden —
    Jos sull' outo tie on tää,
    Niin on huono matkas pää.
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Vaan jos hyvin päättyypi
    Maailmasta matkasi,
    Otetaan sua riemuin aivan
    Vastaan satamassa taivaan,
    Kussa saat sä todistaa:
    "Tääll' ei tarvis valittaa!"
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

    Siellä ilo, autuus on
    Täydellinen, loputon.
    Rientäkäämme! — muutoin jäämme;
    Sinne, sinne pyrkikäämme
    Siihen iloon asumaan,
    Joka taivaass' annetaan!
    Mailmalliset katoovat,
    Vaan ei taivaan tavarat.

52.

Ei rakkaus koskaan väsy.

    Armon lapset ahdistetut,
    Jesuksehen istutetut,
    Teill' on tieto tunnossanne,
    Ett' on Jesus joukossanne,
    Maailmasta luopuneet,
    Jesuksehen juurtuneet.

    Jesus antaa taivaan mannaa;
    Huutakaatte Hosiannaa!
    Iloitkaatte, riemuitkaatte,
    Kiitos Hälle veisatkaatte,
    Joka teitä virvoittaa,
    Synnin siteet kirvoittaa!

    Auttamaan Hän tuli tänne,
    Näki teidät veressänne
    Puolikuolleena tiellä,
    Sitoi haavanne, vei vielä
    Majahan ja isännän
    Hoitoon antoi hyvähän. (Luukk. 10: 30-35)

    Hän ne sanoo isänniksi,
    Käskee toisten korjaajiksi,
    Joille Hän suo valistuksen
    Ynnä Hengen todistuksen.
    Kaksi penninkiä nuo
    Monelle Hän vielä suo.

    Kärsiä Hän käskee vielä
    Ajan, jonka Hän on tiellä;
    Palatessaan lupaa maksaa,
    Käyttää aina armotaksaa. —
    Rakkaudesta toisia
    Hoitaissa ei suututa.

53,

Minä annan lahjaksi.

(Sävel: Jesus kunnian kruunun kantaa).

    Kerjäläiset hengelliset,
    Toisianne rohkaiskaa,
    Kerjäämähän ruvetkaa
    Isannältä Jesukselta!
    Hän vain yksin lahjoittaa,
    Muilta emme mitään saa.

    Kerjäläiset katuvaiset,
    Puhdistusta pyytäkää
    Ynnä uutta elämää
    Jesukselta suloiselta!
    Hän teit' yksin uudistaa,
    Verellänsä puhdistaa.

    Kerjäläiset itkeväiset,
    Virvoitusta sielulle
    Pyytäkää ja mielelle
    Jesukselta armiaalta,
    Joka teissä Hengellään
    Muuttaa mielen tykkänään!

    Kerjäläiset murheelliset,
    Joit' ei suinkaan huvita
    Tavaroineen maailma,
    Jesukselta Antajalta
    Uutta maata anokaa! (Ilm. K. 21: 1)
    Häneltä sen myöskin saa.

    Kerjäläiset viheliäiset,
    Synnin tuntoon vajonneet,
    Toivosta jo luopuneet,
    Jesustanne Auttajaanne
    Pyytäkäätte hätähän!
    Ensin auttaa teitä Hän.

    Kerjäläiset kaikellaiset,
    Jotka kulkee kerjuulla,
    Pyytäin armost' armoa
    Jesukselta laupeaalta,
    Häntä ylistelköötkin
    Sydämellään, suullaankin!

54.

              Me olemme Jumalan perilliset ja
              Kristuksen kanssaperilliset.

    Auta, Jesus, uskomahan,
    Kulkemahan
    Sitä tietä tasaista,
    Jota itsekin maan päällä
    Kuljit täällä:
    Rakastamaan opeta
    — Niinkuin tulee — lähimmäistä,
    Muista näistä
    Enimmän vain Sinua!

    Auta, Jesus, kärsimähän,
    Tyytymätön
    Sinun tahtoos ainiaan;
    Toivossa suo risti kantaa,
    Itsen' antaa
    Sinun haltuus kokonaan;
    Apu ollos ilossani,
    Murheessani,
    Neuvo armoos luottamaan!

    Auta, Jesus, itsellesi
    Omaksesi
    Veres kautta minua!
    Mua valittujes kanssa
    Kokonansa
    Maailmasta erota!
    Vahvista mun voimiani,
    Uskoani
    Läpi mailman kulkeissa!

    Auta, Jesus, lähteissäni,
    Päästessäni
    Maailmasta pahasta;
    Suo mun tulla osalliseks,
    Perilliseks
    Kanssas itse taivaassa:
    Ijäti saan Sua kiittää
    Sitten siitä
    Armostasi suuresta.

55.

              Ruumiini ja sieluni
              iloitsee elävässä Jumalassa.

    Herra tässä paikassa
    Onpi totisesti. (1 Moos. 28: 16)
    Mikä meitä Herrassa
    Iloitsemast' esti,
    Vaikka hulluiks herjataan
    Kaikki katuvaiset,
    Viisaiks julistetaan vaan
    Pahat paatuvaiset!

    Ruumis, sielu iloitsee
    Lunastuksestansa, (Ps. 84: 3)
    Ansiosta kiittelee
    Yksin Jesustansa;
    Puolestamme vaivoissa
    Hän ol' ijäisissä,
    Päästi pahan pauloista,
    Itse helvetistä. (Kol. 2: 15)

    Vaikka loppu maailman
    Käy jo lähemmäksi,
    Verivirta Karitsan
    Ei käy kylmemmäksi:
    Vielä voi se kirvoittaa
    Synnin kahlehista,
    Vieläkin se virvoittaa
    Mielen murehista.

    Virret muut ne vanhenee;
    Karitsaa vain yhä
    Uusin virsin kiittelee
    Herran Siion pyhä.
    Mailma katsoo oudoks tään,
    Kun ei ole nähnyt
    Eikä nähdä pyydäkkään,
    Mit' on Jesus tehnyt.

    Kiittäkäätte Karitsaa
    Kaikki uskovaiset!
    Ylistystä veisatkaa
    Armon sukulaiset!
    Ynnä yhdell' äänellä
    Ylistäkää Isää
    Sekä Pyhää Henkeä,
    Joka voimaa lisää!

56.

              Autuaita ovat ne ihmiset,
              jotka sinun pitävät väkenänsä.

    Tänne, Jesus, sanaas pyhää
    Kokoonnuimme kuulemaan.
    Tykönämme pysy yhä,
    Auta yhteen saapumaan
    Meitä luokses mielessämme,
    Että mailmast' eriämme.

    Pimeä on järki meillä
    Sielun silmä sokea,
    Johdata siis Henkes teillä;
    Siellä sielu valista!
    Mielemme sä uudistaos,
    Sydämemme puhdistaos!

    Jesus, Isäs kunnian valo, (Hebr. 1: 3)
    Joka paistat ainiaan,
    Ole sielun ilo jalo,
    Johda rauhan satamaan!
    Silmät, korvat, suu ja kieli
    Hallitse ja koko mieli!

57.

              Sinun Sanas on minun jalkaini
              kynttilä ja valkeus minun teilläni.

    Sanastasi kiitän Sua,
    Jolla, Jesus, johdot mua.
    Anna minun kuulla sitä,
    Suo sen sielussani itää;
    Auta Sua rakastamaan,
    Lähimmäistä holhoamaan!

    Selvä käskysi on meillä
    Kulkemahan rauhan teillä.
    Suo, ett' arkiona aina
    Sielu on kuin sunnuntaina
    Täytettynä Hengelläsi,
    Kuten Sinun templissäsi!

    Suo mun elinaikanani
    Pitää huolta sielustani!
    Uskoin, toivoin auta vielä
    Kulkemaan mua taivaan tiellä!
    Uskovistas vaari ota,
    Kunnes päättyy synnin sota!

58.

Hän rakasti meitä ensin.

    Jumala on rakkaus, (1 Joh. 4: 16)
    Jesus siit' on takaus.
    Mitä siis nyt puuttuu?
    Rakkautta meiltä myös
    Vaatii Herra uskon työss';
    Siinä kaikki muuttuu.

    Joka tahtoo Jumalaa
    Yli kaiken rakastaa,
    Ei hän huoli muista;
    Ruumiin joka jäsenen
    Tässä työssä rakkauden
    Alati hän suistaa.

59.

Anna ties Herran haltuun!

    Mä kaikkeni: sieluni, ruumihini
    Tuon, Herra, sun haltuhus, huomahasi
    Mull' on ilo siitä
    Kun kaitset sä niitä
    Sun sauvallasi. (Ps. 23: 2, 4)

60.

              Usko on vahva uskallus
              niihin, joita toivotaan.

    Usko on se kirkko,
    Jossa sielu virkoo,
    Alkaa eloaan.

    Halu on se jalka, (Ps. 42: 2, 3)
    Jolla sielu alkaa
    Ensin kulkemaan.

    Toivo on se polku.
    Jota myöten kulku
    Ensin aljetaan.

61.

Avukses huuda minua hädässäs!

    Joka luottaa Herraan taivaan
    Alla ankarankin vaivan,
    Aina Herra häntä kuulee, (Ps. 65: 3)
    Häpeään ei siis hän tule.

    Vaikka mailma tahtois niellä,
    Hän vain kestää, pysyy tiellä.
    Herra hälle voimaa antaa,
    Käsissään Hän hänet kantaa. (Ps. 91: 12)
    Kuka voikaan voittaa sitä,
    Jonka puolta Herra pitää? (Room. 8: 31)
    Ei hän huku minkään kautta;
    Itse Herra häntä auttaa.

62.

              Joka syö minun lihani ja juo minun
              vereni, hänellä on ijankaikkinen elämä.

    Hartaasti halaa sydämen',
    Ett' kallis veri Jesuksen
    Niin sielussani vaikuttais,
    Ett' oikein Hänet nähdä sais, (Joh. 20: 27-29)
    Ja taivuttais niin mieleni,
    Ett' tuosta kiittäis kieleni;
    Mä sitte jo maan päällä — kas —
    Olisin aivan autuas. (Luukk. 1: 45)

63.

Minä teen sinun valituksi murheen pätsissä.

    Hyvin Herra kaikki teki:
    Silloin, kun Hän hyväks näki,
    Pani surun suitsimiksi,
    Pahat päivät päitsimiksi,
    Ajoi niillä viisaasti,
    Synnin orjan seisahti. (2 Kor. 7: 10. Matt. 5: 4)

64.

Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on suloinen!

    Kyllä Herra huolen pitää:
    Kasvattaa sen, mikä itää,
    Sijallaan suo satehen,
    Antaa aamukastehen,
    Armosta myös poutaa antaa,
    Kasvun korjuusenkin kantaa.

    Herra on mun kaitsijani, (Ps. 23: 1)
    Jesus edesvastaajani; (1 Joh. 2: 1)
    Hän on minut ostanut,
    Tielle käymään nostanut,
    Avun aina mulle tuottaa.
    Häneen, sieluni, saat luottaa.

    Mua johdattaa Hän vielä
    Kaitaisella taivaan tiellä.
    Järki ei voi johdattaa,
    Sielun sairaaksi vain saa.
    Pois siis, järki, jää nyt siitä!
    Siinä ei sun neuvos riitä!

    Tule, Pyhä Henki, täytä
    Herran työ ja apu näytä,
    Synnin haavat sitele,
    Hellin hoida, pitele;
    Anna usko, kuuliaisuus,
    Rakkaus: uskon ominaisuus!

    Kiitos armon antamastas,
    Käsissäsi kantamastas!
    Kiitos Sulle ijäinen!
    Rakkaampaa en tiedä, en!
    Kiitos voiton Ruhtinaalle,
    Korkeimmalle Kuninkaalle!

65.

Kasvakaamme kukin täydeksi mieheksi!

    Sitä suloisuutta, oi,
    Jonka Herra antaa!
    Tuntea vain ne sen voi,
    Jotka sitä kantaa.
    Riemun henki heiluttaa
    Uskovaisiansa
    Kuni äiti lastansa
    Käsivarsillansa.

    Äiti tahtoo lastansa
    Siten suuremmaksi.
    Samoin tahtoo Jumala
    Lastaan autuaaksi,
    Että mies siis tulisi
    Hengen mitan mukaan, (Es. 4: 11-16)
    Taivaan tietä kulkisi,
    Eikä hukkuis kukaan.

    Tämä Hengen huvitus
    On myös tarpeellinen,
    Että näkyis erotus,
    Ken on hengellinen;
    Eihän Henki vaikuta,
    Jos ei sitä ole,
    Eikä ilman tarvista
    Koskaan Henki tule.

    Jotka nousta tahtovat
    Turmeluksen suosta,
    Henkeä he anovat
    Auttajakseen tuosta.
    He sen hyvin näkevät,
    Ett'ei itse jaksa,
    Eikä omat väkevät
    Voimat mitään maksa.

66.

Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä.

    Ruumihini riemuitsee
    Herran hyvyydestä,
    Sieluni myös iloitsee (Ps. 8: 43)
    Armon kyllyydestä
    Nyt jo täällä vaivassa,
    Mitä sitte taivaassa,
    Miss' ei mikään estä!

    Siell' on kiitos aina suuss':
    "Oikein Herra kosti". (Hebr. 10: 30. Room. 2: 6)
    Siell' on virsi aina uus,
    Että Jesus osti
    Viheliäisen syntisen,
    Helvetin perillisen
    Helvetistä nosti.

    Meist' ei silloin maailma
    Sanokkaan: "Te hullut!" (Viis. Kirj. 5: 1-17)
    Siellä kaikki sinua
    Sanoo: "Terve tullut!"
    Yhtyä sä virteen saat,
    Jonka alkaa autuaat,
    Pelastetut hullut.

    Siell' ei ole saatana
    Tahtomassa niellä (Ilm. K. 20: 10)
    Eikä epäuskoa
    Niinkuin täällä vielä.
    "Vanhat ovat kadonneet,
    Kaikki uusiks muuttuneet," (2 Kor. 5: 17)
    Näin saa laulaa siellä.

67.

Meidän Jumalaamme kiittää on kallis asia.

    Veisatkaamme, veisatkaamme
    Kiitos Jumalalle,
    Huvitukset kaikki muut
    Jättäin maailmalle! (Ps. 73: 25, 26)

    Iloitkaamme, iloitkaamme!
    Yks on Paimen meillä,
    Joka meitä johdattaa
    Matkoilla ja teillä. (Ps. 23. Joh. 10: 11)

    Riemuitkaamme, riemuitkaamme!
    Meill' on sama Henki,
    Joka lahjaks annettiin
    Herran pyhillenki. (1 Kor. 2: 12)

    Puhukaamme, puhukaamme
    Jesuksesta vaan me!
    Osan aina runsaamman
    Hänestä niin saamme.

    Kehukaamme, kehukaamme
    Häntä keskenämme,
    Niin kentiesi joku käy
    Vielä perässämme.

    Etsikäämme, etsikäämme
    Eloo tulevaista,
    Jota joskus täällä jo
    Saamme hiukan maistaa.

    Kulkekaamme, kulkekaamme
    Ilman pelkäämättä!
    Auttamatta omiaan
    Ei voi Jesus jättää.

    Kärsikäämme, kärsikäämme
    Joka kiusausta!
    Murheen jälkeen Jumala
    Antaa lohdutusta.

    Toivokaamme, toivokaamme,
    Vaikka järki kieltää!
    Eihän luonto ymmärrä
    Herran Hengen mieltä. (1 Kor. 2: 14)

    Uskokaamme, uskokaamme
    Herran lupausta,
    Vaikk'ei siinä oliskaan
    Yhtään todistusta!

    Rukoilkaamme, rukoilkaamme
    Ilman lakkaamatta, (1 Tess. 5: 17)
    Maailmasta milloinkaan
    Mitään huolimatta!

    Kiittäkäämme, kiittäkäämme
    Kaikkein kauas kuulla
    Herran töitä suuria
    Sydämellä, suulla! (Ps. 145: 10-12)

    Lähtekäämme, lähtekäämme
    Niinkuin vieras väki! (Ps. 120: 5)
    Autuas on kansa, kun
    Kotomaansa näki.

    Rientäkäämme, rientäkäämme
    Kohden kotomaata! (Hebr. 11: 13-16)
    Turhuudellaan tyydyttää
    Maailma ei saata.

    Huutakaamme, huutakaamme!
    Ylhäält' avun saamme. (Ps. 50: 15)
    Hitaiksi jos tulemme,
    Taas me rukoilkaamme! (Room. 12: 11)

    Anokaamme, anokaamme
    Uutta herätystä!
    Joka päivä tarvitaan
    Uskon enennystä.

    Pyytäkäämme, pyytäkäämme
    Jesus uskoin tuta!
    Paljain liikutuksin ei
    Oikein perustuta.

    Raketkaamme, raketkaamme
    Huone kalliolle, (1 Piet. 2: 4-8)
    Autuutemme perustus
    Herran ansiolle!

    Ottakaamme, ottakaamme
    Rakentajaksemme
    Kulmakivi, perustus,
    Patsas — Jesuksemme! (Ap. Tek. 4: 11. 1 Kor. 3: 11. Es. 2: 20-22)

    Joutukaamme, joutukaamme!
    Taivaass' iloitsevat
    Taivaan sotajoukot, kun
    Meitä vartoilevat. (Luukk. 15: 7, 10)

    Kiittäkäämme, kiittäkäämme!
    Armost' ainoastaan
    Autuus meill' on, vaikka kuin
    Järki sanois vastaan. (Es. 2: 8)

68.

Mikä on ihminen, että häntä muistat!

    Ah, kuinka ihmeellisesti
    Jumala murheeni pitää!
    Mun mieleni ja kieleni
    Ain ylistäköön sitä!

    Hyvyyttä Herran veisatkoot
    Pienetkin suurten kanssa,
    Ja Hänen töitään tutkikoot
    Jokainen kohdastansa! (Ps. 148: 12, 13)

69.

Kiitos! Kiitos! Kiitos!

              Kiitä, sieluni, Herraa, ja
              kaikki mitä minussa on,
              Hänen pyhää nimeänsä!

    Kiitos Herran, joka kuulee
    Kurjan huudon taivaasen! (Ps. 65: 3)
    Kiitos Herran, joka tulee
    Virvoittamaan vaivaisen! (Matt. 11: 28)
    Kiitos Herran, joka antaa
    Armostansa autuuden! (Es. 2: 8)
    Kiitos Herran, joka kantaa
    Sanassansa totuuden! (Ps. 33: 4)

    Kiitos Herran, joka osti
    Meitä Poikans verellä!
    Kiitos Herran, joka nosti
    Väkevällä kädellä!
    Kiitos Herran, joka päästi
    Sielun synnin siteistä! (Ps. 116: 8)
    Kiitos Herran, joka säästi
    Tuomittua syntistä!

    Kiitos olkoon Jesukselle!
    Hän on kaikki täyttänyt. (Joh. 19: 30)
    Kiitos olkoon Jesukselle
    Hän on sen myös näyttänyt.
    Kiitos olkoon Jesukselle,
    Joka tuli mailmahan!
    Kiitos olkoon Jesukselle,
    Joka voitti saatanan! (Kol 2: 15)

    Kiitos olkoon Jesukselle,
    Kun mun ruokkii isoovan! (Luukk. 1: 53)
    Kiitos olkoon Jesukselle,
    Kun mun juottaa janoovan! (Ilm. K. 21: 6. Jes. 55: 1. Joh. 4: 10)
    Kiitos olkoon Jesukselle,
    Kun Hän tuli avuksi!
    Kiitos olkoon Jesukselle,
    Kun Hän Hengen lahjoitti! (Ap. Tek. 2: 23)

    Pyhän Hengen olkoon kiitos,
    Joka aina lohduttaa!
    Pyhän Hengen olkoon kiitos,
    Joka oikein johdattaa!
    Pyhän Hengen olkoon kiitos,
    Kun Hän sielun virvoittaa!
    Pyhän Hengen olkoon kiitos,
    Kun mun täältä kirvoittaa!