The Project Gutenberg eBook of Uusi Grottelaulu, by Viktor Rydberg

Oleskellessani Hildesheimissä Bernward piispan luona, joka vielä 900 vuoden perästä siellä elää töissään, tapahtui eräänä iltana kun täysikuu loisti, että kohtasin miehen, joka oli kaksi kertaa niin vanha kuin piispa ja vielä vaelteli joukossamme. Se oli pienellä kapealla Juutalaiskadulla, joka raastuvantorille päin käy ahtaammaksi ja lopulta niin ahtaaksi, että taustalla oleva kuu näytti hopeaviivalta, joka oli vedetty väli kahden ijäkkään korkeapäätyisen, ulkoneumilla ja pikkutorneilla varustetun talon. Näin jotenkin korkeakasvuisen haamun viitan tapaisessa nutussa käyvän edelläni, aloin aavistaa ja kiirehdin askeleitani niin, että ennen häntä ennätin kadun päähän, jolloin käännyin ja, aivan oikein, tunsin nuo omituiset kasvot. Haamu oli Ahasverus. Kasvot eivät olleet uurteisemmat kuin ensi kertaa tavatessamme, kun hän, käväistyään "Lentävällä hollantilaisella", oli matkalla Prometeuksen luo Armenian vuorille, eikä hän juuri näyttänyt iloisemmalta kuin silloin. Me tervehdimme vanhoina tuttavina, ja kun Rolandin kaivon luona olevalla penkillä ehdotin keskustelua, ei hänellä ollut mitään sitä vastaan.

— Mitä sinulla on sanomista tai mitä tahdot, että minä sanoisin? hän kysyi.

— Mitäkö tahdon, että sanoisit? Mahdotonta, että voisit puhua kaikkea, mitä sinulta tahtoisin kuulla: kokemuksesi, joita olet tehnyt pian kaksituhatvuotisella matkallasi maan päällä. Voipiko olla niin lähellä verratonta tiedon lähdettä, tahtomatta siitä ammentaa? Mitä kaikki historialliset arkistot ja kirjastot merkitsevät sinun suhteesi?

— Minä olen yhtä arvoton, kuin historialliset arkistot. Mennyt on arvotonta; tuleva myöskin. Ihmissuku on kuoleva pois, planeettimme häviää, aurinkomme sammuu. Missä silloin on tieto, jota olemme koonneet? Missä tavoittelumme ja kilvoittelumme hedelmät? Älä kuitenkaan luule, että olen välinpitämätön siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtuu! Ajan kamaluus, jota minä enemmän kuin kukaan olen kokenut, tuntuisi minulle kamalammalta, jollen jotakin toimisi, milloin menneitä, milloin tulevia asioita tiedustellen. Mitä tulevaan aikaan tulee, etsiskelen merkkejä sukumme häviöön. Todella viehättävä tutkiskelu.

— Kuule yksi monista! Voit uskoa minua eli et; mutta olen tehnyt sen huomion, että, huolimatta kaikkein tieteellisten rientojen kasvamisesta, ihmiset tulevat yhä vähemmän tiedonhaluisiksi. Nuorison tiedonhalu sammuu nyt aikaisemmin kuin muinoin. Mitä tulee pyrkimiseen tunkea takaisin kuluneeseen aikaan, rajoittuu se yhä enemmän viralliseen palkkiotutkimukseen, jota virkavelvollisuudesta harjoitetaan. Tiedät epäilemättä, mitä tiedonhalu menneisyydestä on, suuressa katsottuna. Se on ihmissuvulle samaa kuin tahto ja kyky muistaa, muistella on ihmiselle. Kun hänessä tämä tahto — lopullisesti kaikki kyky riippuu halusta ja tahdosta — kun se höltyy, niin siinä on merkki, että vanhuus on tullut ja kuolema on lähellä. Menneille suvuille esi-isät olivat pyhät, ja perintötarut heidän teoistaan kallein kaikista aarteista. Meidän päivinämme pitäisi olla teollisuudenharjoittajan jotakin erinomaista lajia, jos mieli, että hän ei polttaisi heidän luitaan, suo mun sanoa, saapasmusteeksi ja kaikkia todistuksia heidän töistään tuhaksi, jos siihen olisi tilaisuutta ja sillä ansaitsisi vähäsen kultaa. Mitä vastaisuuteen tulee, niin kuinka monta niitä on, jotka siitä välittävät? On totta, että yhteiskunnat pitävät huolta, joskin vaivoin ja vastuksin, lasten kasvatuksesta, jotta ei heti lähimmässä sukupolvessa hukuttaisi. Mutta onko se sitä huolta rodun kestäväisyydestä ja kukoistamisesta halki vuosisatojen, josta vanhat kansat tunnettiin? Ei. Ja ne, jotka ovat kasvaneet heidän kouluissaan, mitä kaikkein useimmat niiden joukossa tästä ajattelevat? Etkö ole nähnyt nuorien hämmästystä, jos ukko istuttaa puun, jonka hedelmiä hän ei voi toivoa itse saavansa nauttia? Ei, ystäväni, enemmän ja enemmän irtaantuvat solmut menneen, nykyisen ja tulevan väliltä. Enemmän ja enemmän eletään silmänräpäyksen elämää. Mutta luuletko että ketju, jonka silmut irtaantuvat toisistaan, on kauvan kestävä? Ihmissuku lähenee loppuaan. Se on lohdutukseni. Ilkeä Grottemylly lakkaa jauhamasta. Se ja minä saamme levon.

Minä kiinnyin sanaan "Grottemylly", joka tuli odottamatta vanhan israelilaisen huulille.

Taru kertoo, että jättineidot Fenja ja Menja olivat huvitelleineet heittämällä manalasta kaksi kalliota Midgardin pinnalle. Joku teki näistä kallioista myllynkivet ja lahjoitti ne kuninkaalle Frode Fridleifinpojalle. Kohtalo tahtoi, että samat jättineidot joutuivat vangiksi eräässä Svitiodin sodassa ja myytiin orjattarina Frodelle, joka antoi heidän vääntää Grotteksi kutsuttua myllyä. He jauhoivat kultaa ja turvallisuutta kuninkaalle ja rauhaa hänen kansalleen ja hyvää tahtoa ihmisten välille. Mutta kun Frode, kullanhimon paaduttamana, kielsi heiltä tarpeellisen levon, jauhoivat he tulta ja kuolemaa hänen ylitsensä ja antoivat myllyn käydä sellaista vauhtia, että kivet halkesivat ja pystypuut ryskyivät kokoon.

Huomasin, että tämä taru oli hyvin tuttu Ahasverukselle. Tunsipa hän paljoa vanhemman painoksenkin siitä, jonka oli kuullut kun ensimmäisellä vuosisadalla Kristuksen jälkeen teki ensi matkansa Svitiodiin. Grottemylly, hän sanoi, oli, sen mukaan kuin uskottiin, ääretön. Se oli suuri kuin maailma. Sen keskipylväs oli maailmanakseli, jonka ympäri taivas, sen päällyskivenä, kierti. Se jauhoi kulta-ajan iloa ja onnea ihmisten ensimmäisille sukupolville. Sinun isäsi, samoin kuin minunkin, ovat kuvitelleet mielessään paratiisin ihmiskunnan lapsuudelle, huomautti matkamies. He ovat, niinkuin minunkin, kuvitelleet, että paratiisi suljettiin synnin, itsekkäisyyden tähden, joka on saanut yleiskäypäisen vertauskuvansa kullanjanossa. En tiedä, onko paratiisitarulla todellisuutta takanaan. Niin paljon kuitenkin voin sanoa, että on psykolooginen erehdys, jos tätä tarua vastaan vedotaan todisteluihin, että me alkuaan emme tunteneet metallien käytäntöä, ja täytyi asuamme maakoloissa ja kallioiden luolissa muinaismaailman petolaumojen ympäröiminä. Niinkuin ei ehdoilla, jotka nykyajan ihmisistä tuntuvat kovilta, olisi voinut elää onnellisena, ihanpa ylen onnellisena! Unhotetaan, että ihmissuvun lapsuudenfanttasiia on voinut luoda loistoa ja kauneutta kaikelle, myöskin vaivoille, vaaroille ja kuolemalle. Unhotetaan, että uskollisuus ja rakkaus saattoivat tehdä onnelliseksi silloin niinkuin nytkin, vieläpä enemmänkin. Tiedän jotakin siitä. Kaukaisia kansoja, joita pidetään huonoimpina, alhaisimpina, onnettomimpina kaikista, olen nähnyt matkoillani ja niitä tarkastanut jo aikoja ennen, kuin eurooppalaiset kuulivat niistä puhuttavankaan. Luuletko, että Afrikan buskmanit olivat onnettomia ennen kuin saivat valkoisia herroikseen? He eivät voineet kuvitella itselleen parempaa maailmaa kuin se, johon olivat joutuneet: he metsästivät yhdessä, jakoivat saaliin, eivät hyljänneet sairaita ja haavoitettuja, eivät valhetelleet, eivät pettäneet, olivat lapsirakkaita ja osoittivat vanhoille kunnioitusta. Kysy Johan van der Weltiltä, Burchellilta, Muffatilta, seuraajaltani heidän joukossaan, liioittelenko kun sanon, että he olivat onnellisia. Ja missä löydät elämäniloa, jollet yhteiselämässä ja yhteistyössä ystävällisten ja uskollisten kanssaihmisten kera, jollet rakkaudessa ja ystävyydessä ja siinä lapsellisen raittiissa ja iloisessa mielenkuvitusvoimassa, joka tekee vaaran seikkailuksi, vaivan leikiksi, kuoleman portiksi, joka avautuu hymyileviin maisemiin? Oi sitä alppienraskasta tyhmyyttä, joka luulee onnea muualla voitettavan! Minne kuljen, peittävät itsemurhaajat, jotka ovat tuota tyhmyyttä sairastaneet, tielläni yhä useampia hekatombeja. Minne kuljen, löydän tielläni elämänikävää, usein alhaiseen mieleen yhtyneenä, niissä jotka ovat voittaneet kultaa, ja tyytymättömyyttä, epätoivoa, sanoin selittämätöntä kurjuutta niiden joukossa, jotka sitä eivät ole saaneet. Ei, niin varmaan kuin totuutta on olemassa ja niin varmaan kuin syvimpiä totuuksia ei milloinkaan ole voitu ilmi tuoda paremmin kuin kuvaannollisessa muodossa, niin varmaa on, että taru Grottemyllystä on tosi, että se vielä käy, että se joka vuosi tulee raskaammaksi, vaatii suurempia työvoimia, vaatii sen mukaan yhä villimpää kiertovauhtia akselinsa ympäri ja että se, missä vika lieneekin, jauhaa voi-huutoja ja kirouksia lisätyssä määrässä maan yli. Tokkohan ainoastaan tämän kurjan planeetin yli? Minä pelkään, että se jauhaa tuolla ylhäälläkin — Ahasverus näytti tähtiä kohti — että koko maailman kaikkeus on Grottemylly. Tulkoot silloin daimoonit pian ja tarttukoot sen vääntitankoon ja kiidättäkööt niin, että se jauhaa oman itsensä pirstaleiksi!

Ahasverus nousi. Hän aikoi lähteä, mutta pidättyi ja ojensi minulle pergamenttikäärön. Kah tässä, hän sanoi, minä merkin muistiin silloin tällöin ajatuksiani ja saamiani vaikutuksia. Äsken istuin tuolla Juutalaiskadulla erään israelilaisen ukon luona, joka on jälkeläisiäni suoraan alenevassa polvessa, muuten lapsenhurskas sielu ja auttamaton optimisti, ja toivoo kaikkea hyvää kaikille ihmisille Herra Sebaotilta. Siellä sen kirjoitin.

Istuimeltaan kirjatulta
Tähtireunus-haljakkain
Frode katsoo mieltyin kulta-
Koristeisten impein tulta,
Kun ne hurjaan tanssiin kirpoo
Sävelissä kitarain.
Kansleri-Mammonpappi saapuu
Sievään kumartain:
Lisävoimaa, luvallais,
Grotten työhön tarvittais,
Hyvä isä,
Suuri lisä
Työhön tarvittais.
Orjais voimat eivät riitä,
Vaikka satatuhatt' on,
Useamp' on tarvis niitä
Pyhän myllyn kiertohon.
Joukko joukon lisäks vain,
Grotten myllynkivivuoret
Raskahammiks' käyvät ain'.
Anna neito-orjatkin,
Sekä vanhat että nuoret!
Frode lausui: oi, ne nuoret,
Oi ne immet korjatkin!
Rakas pappi-kansler', ethän
Noita vaadi, säästelethän?
Säästä nuoret, pappisen'!
Ei, ne vetää parhaiten. —
No, siis neito-orjatkin!
Oi, mink' uhrin multa kannat!
Ota joukot orjatarten,
Muista: rauhass' olla annat
Ilohetkein-papitarten,
Tanssijatarten!

II.

Istuimeltaan kirjatulta
Frode ruhtinas katseen kääntää
Melkein mielin hellivin
Ruhtinalasten leikkihin.
Kuules, on kuin lintuin ääntä,
Linnunpoikien tirskunaa!
Kansleri-Mammonpappi saapuu,
Sievään kumartaa:
Lisävoimaa, luvallais,
Grotten työhön tarvittais.
Onneks orjain kohdut nuo
Lapsia meille summat suo.
Monet työpurot pienet näin
Virraks paisuvat, yhdistäin.
Paljon työtä,
Kivet painaa,
Orjalasten on tarvis myötä,
Pikkulapset työhön lainaa!
Frode vastaa: lapset myötä —
Nehän kaipais, luulen mä,
Hieman hymyä, leikkiä
Välillä,
Kunnes kestävät myllyn työtä?
Ruhtinas, laita lapset myötä!
Kuritoinna, muistapas,
Kasvavat nää laiskat rentut;
Äsken veivät moiset pentut
Omenia tarhastas.
Joukko joukon lisäks vain,
Grotten myllynkivivuoret
Raskahammiks käyvät ain'.
Lapsia ei voi säästää lain,
Anna työhön ne pienet, nuoret! —
No, siis vie ne! Frode jääpi
Melkein mielin hellivin.
Kuinka ne omat hymyääpi,
Kuinka ne linnut leikkiikin!

III.

Istuimeltaan kirjatulta
Frode hohtaa kullassansa,
Symbaalit ja huilut soi,
Pylvässalit huminoi,
Siellä hän sallii katsoansa,
Poikaverta kun vilvakkaa,
Grotten kullan ostamaa,
Ilakoi.
Sveain, saksein, brittein kansa,
Kreikkalainenkin jokunen
Apolliininen, nuorteinen
Tanssii asetanssejansa,
Viime leikkiä leikiten,
Kiertää, syöksyy reutonaan
Vastakkaan,
Keihäin miekoin rynnistäin
Asehyppyyn hurjaan näin,
Epätoivon urhoilulla,
Kunnes makaa ruumiina,
Verin korjana ruumiina,
Kulta- ja jaspis-silatulla
Lattiamosaiikilla.

Kansleri-Mammonpappi saapuu,
Sievään kumartaa,
Taskustansa tarjoaa
Paperin. — Kah tässä, herran',
Saat sä kerran
Laskun, niin,
Summan, joka joinkin näyttää,
Kuinka paljon Grotte käyttää
Vuoteen, päivään, tuntihin.
Vuoden ihmis-uhrauskin
Kolme miljoonaa on tuskin,
Ei siis yhtä sekuntiin —
Uhria moist' et moittia saa,
Koska maista valtas alla
Voimaa uutta tulvimalla
Grotten työhön vaeltaa,
Pait sitä orjajahdilla
Väkeä saamme summissa,
Ylt'yli maailman on pantuna ansat
Grotten kullan mahdilla.
Kansoja vastaan nousevi kansat,
Ja kuin taistoissa toisia lyödään,
Vankeja tehdään, vankeja myödään
Naisia, miehiä, lapsiakin
Pyhän Grotten rattaisin.
Kylliks saadaan
Korvausta, jos toisia kaataan,
Orjajoukkoja päivittäin
Korvaukseks tuodaan näin.

Grottelle vain kun ruokaa tuodaan,
Vankaks luodaan
Valtaistuin ja valtio.
Vankka ja loistava kunniasta
Puhdas oppimmekin on vasta,
Plutus-Mammonauskonto,
Grotte kulkee kulkuaan
Kultakuuroin yhä vaan.
Herra, luulis nyt sun voivan
Todeks tehdä aattees oivan,
Suunnitelmas loistokkaan:
Ankarille
Jättikiviperuksille
Luoda templin hirmun suuren
Majaks Mammonjumalan.
Arkkitehti roomalainen
Muovaellut muodon on,
Piirustus on arvokkainen
Mammonamme kirkkohon.
Maa ja taivas ei näe vertaa,
Rakennusta sata kertaa
Suurempaa kuin avarin
Pyramiidi Egyptin;
Kaksikymmen on kertainen
Korkeus sen,
Torniss' yllä Mammona
Runsauden sarvesta,
Joka päivänloistein palaa,
Valtatuoliin päälles valaa
Kosken kultasadetta.
Alempana — katsos vaan!
Rivilöitä
Pilviin käypiä pylvästöitä,
Niinkuin portaat taivahan!
Rivi kukin vastaa niin
Valtioarvoon, asteisiin,
Kantaa patsaat, jotka vastaa
Arvoihin ja asteisiin:
Yllä, ilmoiss' eetterin
Emosemme kirkon lasta,
Pappia papin vierellä,
Nojanansa paimensauvat;
Pylvastöillä lähinnä
Ritarit ja aserauvat
Hevosien seljässä.
Silmin niin kun sivuat
Pylväsrivit moniat,
Katsot alle äärimpähän:
Tääll' on orjapatsahat,
Orjia joukot rivissähän
Arkitravia kantavat.
Taakka näyttää tuntuvan:
Suonet jäntyy kantajan,
Selkä etsii nojaamaa,
Käsi turvonnut ja kankee,
Hampaat tiukkaan yhteen lankee
Takkuparran taa.
Pöhöjalat, paisuneet,
Synkeään
Kasvot vääntyy, hiessään
Hivukset.
Näetkö katseen! Kah, kun on
Väsynyt ja tylsä, raukee,
Vastanamme siitä aukee
Orjan raivo tehoton!
Pohjakerros tulee tummaks,
Aivan kuin sä käskitkin,
Basalttiin,
Mutta vuosisatain kummaks
Kaikki, niin,
Kaikki muu on kultaa vaan,
Merkiks velan arvokkaan
Jumalalle armostaan.
Kultakerrost' yhdeks'toista,
Muureja ja pylvästöitä,
Tornein kaaret tulivöitä,
Joista Grotten kullat loistaa.
Frode lausui: hyvä vain.
Templi vastaa jumalaamme.
Milloinhan sen valmiiks saamme?
Kiiruhtain?

Grottesi jos käypi ain'
Edelleen kuin näihin asti,
Vuosia kaksikymmentä,
Niin on templi pystyssä.
Kaksikymment' ainoasti,
Kun, näet, alkaa rivakasti. —

Kuningas, sä vaadit siis
Ainoastaan viis?
Armon jumala Mammon, oisi
Keino uus siis tarpehen,
Ihmekeino, mi Grottellen
Vauhdin toisi
Nelinkertaisen!
Suuri Mammonjumala,
Jonk' on viisaus rajaton,
Keino mieleen johdata!
Oh, jo saa sen,
Selv' on taasen:
Kilpailu sen nimi on.
Kuinka se kiihtää, polttaa, viiltää,
Pistää, puree, kalvaa, hiiltää,
Hermo heltynyt oikeaa,
Särkyä, tuskaa tuikeaa!
Neljäkolmatta sull' on noita
Grotten käynnin kaitsijoita.
Suo ne voudintoimestaan
Kuukausittain tilit tehdä,
Ihmeekses saat itse nähdä
Taijan tekos taidokkaan.
Sen, ken saaliit suurimmat
Tuopi Grotten satoa,
Ensi Mammonjuhlassa
Oikealles asetat,
Ritarikapitteleihin,
Ruhtina-arvoon, titteleihin;
Yhteiskunnan pylväsnä
Asua saa rauhaisasti
Linnassa, miehenä ylhäsnä,
Kuoloon asti.
Kilvassa raukka ken horjahtaa,
Joll' on saalis arvoton,
Hukass' on,
Orjaks saa,
Grotten tankoon työnnetään
Päivät pitkät pyörivään,
Selkään, olkaan ruoskitaan,
Kunnes vaipuu kuolemaan
Tallattuna verihin
Orjain jalkaterihin.
Frode, tää on kilpailu;
Kuinka se kiihtää, polttaa, viiltää,
Pistää, puree, kalvaa, hiiltää,
Kuinka se särkee, kuumettuu!
Näin saa Grotten kulkemaan
Helvetin vauhtia kerrassaan.

IV.

Jänteentarmon kullaks luomme
Voimat tyyten käyttäen!
Täss' on teema. Lisäks tuomme
Selvitykseks sanasen.
Grotte viepi käydäkseen
Yöt ja päivät ummilleen
Päiväss', ylisummissa,
Kymmentuhatt' uhria.
Pyörät tanssii joka hetki
Froden kruunuun kultaa koon,
Templikullat, tuohuksetki
Froden ylhään uskontoon.
Moista kun joukkoa hoiteleis,
Kärsimystä se koitteleis,
Aikaa, kultia viljoin veis.
Voimat korvaamatta saadut
Parhain käyttää kannattaa.
Jos sä Grotten käyntiin kaadut,
Toinen kohta sijaas saa!
Siks on laki tämänlainen
Valtioaritmeettinen:
Ruokaa ei tule heille lainen,
Juomaa ei tule kielelleen.

Työnnyit piiriin Grotten pihan,
Kuollunn' ulos sait.
Julmuutt' oisko? Täss' on ihan
Aritmetiikin lait.

Pikku orjalapsonen,
Jonk' on isän, äidin kanssa
Häädettynä kodostansa
Lähdettävä Grottehen —
Matkanmäärän uhkaavaisen,
Määrän murheaskelten
Näetkö sen, näetkö sen?
Näetkö kohti taivahan
Jonkin, niinkuin keilamaisen
Jättipilven nousevan?
Näetkö sen,
Määrän murheaskelten,
Joka loi sun vanhempiis
Kaukaa pelvon kauhunlaisen?
Se on Froden Grotte-hiis,
Mammonmylly Froden, niin,
Mi sun survoo murusiin;
Lukki, joka mehus jäytää,
Sillä sitten vatsan täyttää
Kehrätäkseen,
Kerätäkseen
Kultalankaa pyydyksiin
Froden, ihmismetsästäjän
Kultaisehen satimeen.
Näetkö sen, näetkö sen,
Näetkö, lapsi, alttarin,
Jolla veres, hento, nuori,
Lämmin, puhdas valuvi,
Kun sen vaatii syntivuori,
Maailmansyöjä metalli?

Se, min loitos nähtynä
Pilvikeilaks arvajais,
Muodostuupi katsoais
Lähemmäksi lähtynä
Geyserkuohuks hirmuiseksi,
Kupumaiseks pyörteheksi,
Grotten kultatuoksu on tää.
Laineittain se läikkyää,
Välkähdelless' illan koin
Hehkuu tulin, purppuroin.
Kult'-aalto nousevi loistaen, aukeutuu,
Tyrskyy tähtiä päin ja viipyy ja lauketuu,
Vaipuvi jymyten kauheaan
Holvimaiseen kuohuntaan.
Kultavihmeet viljat nuo
Kiiltomuuria luo,
Kultakuorta saa
Ympäri tuskain sisustaa,
Peittävi peikon toimessaan
Sisäpuolellaan.
Mut kuulehan…

Se kaikui jo penikulmien taaksi,
Kuin huudot korven huuhkaimen,
Kuin kuikkain kirkuna nälkäisten,
Ja äänet kiihtyvät hurjemmaksi,
Kun työnnyt hirviön loisteesen.
Ne pyörrepuuskina syöksee näin
Ylös kultakuvusta taivoa päin,
Ne purskuaa,
Hädän, kiljunan koskina kuohahtaa,
Ja laulut vaivan ja ilkun tään
Käy rytmissä Grotten pyörinään,
Ja rytmissä myllyn jyskeeseen,
Ja akselitolppien ryskeeseen,
Ja tankojen, pönkkien paukkinaan,
Ja päällyskiven
Ja aluskiven
Kihlontaan
Ja vihlontaan,
Ja valitus
Ja ulvona uus
Ne kuuluu kuin
Ihan helvetin suin.

Kas kuin kenttä viliseepi!
Kultakuori aukeaa,
Siin' on vastatulijata,
Orjaa uutta loppumata,
Satamäärin saapuvaa.
Joukot niin
Viedään Grotten rattaisiin.
Siin' on järjestyksen henki,
Häiriöt' ei kärsitä,
Ruuan jakaa voutirenki
Grotten herkkupöydässä.
Ensin astuu pikkulasta,
Uhripapin saattamaa
Tankoihinsa, sitten vasta
Vaimot, sitten miehet saa.
Onpas vilinätä kyllä!
Joukon yllä
Keihäät välkkyy,
Kalvat helkkyy,
Siin' on Froden rakuunaa.
Kalvat korjat,
Ruoskat sorjat
Järjestääpi. Päin, te orjat!
Eespäin, orjat!
Eespäin iskuin ja potkuin, näin,
Ett'ois Grotten rattaat norjat
Verestänne, sapestanne,
Ruhjotuista ruumiistanne.
Päin, päin,
Uhrit, näin!

Grotte jauhaa vauhdissaan
Yötä päivää yhä vaan;
Päällyskiven kallio viertyy,
Palkkia, pönkkiä, pyöriä kiertyy
Ympäri akselimastoaan,
Kiitää niin, että silmiä huimaa
Vauhtia villiä nähdessään.
Lähinnä keskipylvästä tuimaa
Lapsimaailma näännytetään.
Pikku ruumis jos herpouu,
Iskusta se elostuu.
Elinvoiman pienoisenki
Viimeinenki
Henki!
Grottell' ei ole tuhlata.
Siis lyö siimalla, varrella!
Kyynel virtaa, posket keltyy,
Huulet värjyy, suonet heltyy.
Orjalapsonen, itkeös vain,
Itke, jos mielit, mut eespäin vain!
Itku niellään kauheahan
Tuskaan, että kaatumahan
Jalkain alle niiden sais,
Jotka tulee takanais.
Itse täytyy tallatasi
Monta toista jalallais,
Työntäessäs tankoasi.
Oi, kun kuuluu kumu vain
Loppumatta takanais,
Pikku käsin, ponnistain,
Väännät taasen tankoasi.
Ponnistuskin heikko on,
Horjut, käsi on hervoton,
Hennot polvet hoipertaa,
Silloin, laps, sun kuolema saa,
Koht' olet hölmä verinen
Alla tuhanten toisten
Tuskien askelten.
Punapirskein runsain päilyy
Piikkihihnat, purskuin vihaa,
Jolla voudin pamppu häilyy,
Vihloin miesten, naisten lihaa.
Satamalla lyönnit laukee,
Kun ken väsyy, kun ken raukee.
Kuitenkaan
Julmemp' ei ole toimessaan
Kuin moni muu tuo pyövelihenki.
Tuskan hiki saa voudillenki!
Voutikin Grotten on orja vaan.
Muistaos: häll' on valintapaikka:
Valtion korkein kunnia, taikka
Päivät pitkät pyörittää
Niinkuin uhrit myllyä,
Kunnes vaipuu kuolemaan,
Tallattuna verihin
Orjain jalkaterihin.
Senvuoks riennä, riennä, riennä!
Lepohetkisenä piennä
Yksi tunti vuodess' on:
Mammonjuhlan suurenmoisen
Viettohon.
Juhlaks kullan jumalan
Sekä kunniavieraan Froden
Grotte saapi puvun uuden:
Liput kohoo akselihin,
Ruusut peittää verta sannan,
Tankoihin ja pönkämihin
Kultaketjut, kukat pannaan.
Orja on sitten harlekiini,
Orjatar on kolumbiini,
Vihreä ja karmosiini
Peittää heiltä risat, haavat;
Kauhun kasvot toisiks saavat:
Ilme lysti loihditaan,
Posket viiruin punataan —
Jotta niissä kuvastuu,
Kuin ois nauruss' orjan suu.
Kas kuin korskana Grotte tanssaa
Lippu- ja köynnöskoruissansa!
Näetkö iloa uhreillaan?
Kas kuin riemuin Grotte jauhaa,
Niinkuin soiton viemänä!
Symbaalit ja rummut pauhaa,
Tuskain kirkunan yllättää.
Kiroukset turhiks pannaan
Soiton uljahan säveliin,
Fanfaarien hoosiannaan,
Tuhat äänten ylhään odeen,
Mammonjumalan ja Froden
Pyhäin köörein laulelmiin.

VI.

(Mammonajuhlan johdosta hän, niinkuin toisetkin orjat, on puettu harlekiiniksi ja kasvonsa maalatut, niin että hän näyttää nauravan).

Herra Sebaot, oletko?
Jos et ole, kutsun ma turhaan,
Mut kutsun Sua,
Kutsun Sua epätoivoin.
En tahdo, en voi olla ilman.

Sä katsot sieluuni,
Ja Sä, totinen Jumala, to'istat:
"Se, mikä piinaa tätä mun lapsostain,
Ei ole ruoskitut haavat, ei jano poltteinen,
Kuolema ei, joka takana vaanii.
Ei ne ole ruumiilliset tuskat,
Eivät ne ne huuda rinnasta huohottavasta.
Näen, että hän ylistäis nimeäin
Tulisempien tuskien alla.
Eik' itseään paremmaks katso,
Kuin niitä, joita hän kiroo."

Niin, Herra, mä ylistän nimeäs,
Enk' itseäin paremmaks katso,
Kuin niitä, joita mä kiroon.
Mutta mä kiroon niitä.
Mikä se on, joka piinaa mua
Ja käskee hurjiin kostonhuutoihin?
Ne vaijenna, Herra!
Anna mun kuolla kuin poikas,
Joka rukoili pyövelein eestä!
Ei, min' en voi.
Kostoa, kostoa!

Se kyven siis onko
Sun omaa vanhurskauttas,
Syttynyt kuvasi syämeen,
Joka polttaa keuhkojani,
Niin että ne värjyvät huutoihin?
Se Sinäkö huudat mun rinnastain?
Olet luvannut tulla tuomiolle.
Olet luvannut tulla,
Kun orjain palkka huutaa,
Kun kansaas tallataan jalvoin,
Ja sorretaan köyhä.

Olet varottanut:
"Itkekää, mahtavat,
Ja vaikeroitkaa
Sen kohtalon eessä, mi vartoo!"
Mut ne luulevat, että sä makaat.
Eoonit käyvät, ja Sinä et saavu.
Sun surmanenkelis viipyy.
Herra Sebaot,
Mä saanhan uskoa vanhurskauteen?
Se olethan Sä,
Joka vanhurskaudella kulutat syämein,
Joka minusta huudat,
Joka minussa julmistut vihassais?

Herra Sebaot julmistuu vihassaan.
Hänen vanhurskautensa polttaa syämes.
Se on hän, joka huutaa sun rinnastas.
Kun hän kohottaa sauvan ja ruoskan,

Hänen surmanenkelinsäkö kuulen?
Mut miksi viivytte?
Ettekö sotke Jumalan viinikuurnaa?

Me sotkemme Jumalan viinikuurnat.
Ne, joilla on pedonmerkki,
Lyömme me paisumilla,
Ja he pureksivat kieltänsä vaivoissaan.

Me emme viivästy.
On nyöri kädessämme
Ja luotilauta
Ja pituus, korkeus, syvyys mitataan,
Kirousta hyllyväin maailmojen avaruus,
Avaruus, joss' aaltoina vyöryy
Saasta ja synnit.

Me suljemme sen niinkuin kirjan,
Ja kuin lehdet viikunapuun
Sen tähdet on hiipuvat.
Tulivitsoista miljoonista
Me sidomme luudan, jolla ne laastaan pois.

Katso merkkejä!
Kuule!
Belsasarin soihdut huikaisi valtavat,
Himojuhlain vilske ne kuuroks saa,
Ne niit' ei näe, ne niit' ei kuule.
Mut sä, jonka kuuloa tuskat tarkistaa
Ja näköä vanhurskauden kaipuu,
Sä näet kostajan panssarin hohdon,
Sä kuulet hevosien kapsehen kaukaa.

Mä näen hohdon tulikivi-panssareiden,
Mä kuulen kapsehen niinkuin ukkosen kaukaa.
Mä kuulen meren nousevan jyminää.
Te tulette.
Minut kostetaan ja mä huudan:
Armoa pyöveleille!
Armoa itsellein!

Herra Sebaot pelastaa rangaistessaan.
Se on rakkaudessa, kuin hän vihastuu,
Se on rakkaudessa…

(Orja nääntyy ruoskaniskuista, päästää vääntitangon, kaatuu maahan ja sotketaan kuolijaaksi).

Pergamenttikääröön, jonka Ahasverus oli minulle jättänyt, oli kirjoitettu toisellekin puolelle, mutta niin epäselvästi ja sellaisella erilaisten aikojen ja kansalajien kirjaimien sekoituksella, ett'en voinut saada siitä mitään tolkkua. Osaksi toivossa löytäväni tulkin, osaksi utelijaisuudesta saadakseni nähdä "matkustavan juutalaisen" jälkeläisen suoraan alenevassa polvessa, menin seuraavana päivänä pieneen kirja-antikvariaattiin Juutalaiskadulla. Siellä istui pulpettinsa ääressä valkeatukkainen ukko, jolla oli suuri koukkunenä ja sydämellisen lämpöiset silmät. Palasin usein sinne ja tapasin siellä melkein aina nuoren miehen, seemiläisen kirjallisuuden jo maineikkaan viljelijän alituisesti istumassa niiden rikkaiden aarteiden ympäröimänä, joita ukko oli koonnut harvinaisista hebrealaisista, syyrialaisista ja araabialaisista kirjoituksista.

Kun näytin antikvaariukselle pergamenttikääröni, näkyi hän suuresti kummastuvan. Ei kertaakaan sadassa vuodessa ilmaannu Ahasverus muille tavallista laatua oleville kuolevaisille, kuin jollekulle jälkeläisistään. Antikvaarius selitti kirjoituksen seuraavalla tavalla:

"Sydämeni pitäisi olla karaistun kurjuutta näkemään. Onhan sitä ollut joka päivä silmäini edessä kaksituhatvuotisen matkani aikana. Joskus se minussa synnyttää tunteen, joka on melkein vahingon iloa, tai pikemmin riemua siitä, että olen oikeassa nasarealaista optimistia vastaan, joka seuraa askeleitani. Mutta syvemmällä kuin tämä tunne liikkuu vitkaan kasvavalla mahdilla toinen: oi, että hän olisi ollut oikeassa! On niitä, jotka luulevat, että hän vähitellen tuleekin olemaan, että, toisin sanoen, ne voimat, jotka taistelevat kurjuutta vastaan, siltä voittavat alaa. Niin voivat lyhytikäiset olennot päätellä, jotka tuskin tuntevat omaa aikaansa, eivätkä menneisyydestä tiedä mitään enempää kuin ovat lukeneet kirjoista.

Jos voisin muutamin harvoin piirtein kuvata nyt poiskuolevan yhdeksännentoista vuosisadan ja menneiden vuosisatojen kurjuutta, toisiinsa verraten, tulisi kuva olemaan: industrialismin kautta tavallaan järjestetty ja luokiteltu kurjuus vastakohtana järjestämättömään; teoriioilla oikeaksi todistettu kurjuus vastakohtana teoriiattomaan; uskonnosta toivottomasti poiskatsova kurjuus kirkon hellästi hoitaman, hyväilemän, ymmärtämättömällä almujen antamisella lisäämän, mutta myöskin lientämän, keventämän, jopa aateloiman kurjuuden sijasta. Ja vihdoin: kiehuva, täydellistä yhteiskunnan kukistusta suunnitteleva kurjuus verrattuna entisaikojen välistä kuohahtavaan, mutta säännöllisesti kärsivälliseen ja apaattiseen. Menneillä vuosisadoilla oli monta pientä käsimyllyä kurjuutta varten. Yhdeksästoista on nähnyt sille pystytettävän yhden ainoan äärettömän, joka pian käsittää koko planeettimme ihmiskunnan. Tarun Grottemylly on muutettu todellisuuteen.

Ei se vaadi ainoastaan ruumiillisen työn tekijäin henkeä. Se ammottaa yhtä ahnaasti kaikkia nielläkseen. Työn-ostajat ja työnmyyjät työntyvät toistensa mukana sen vauhtipyöriin ja kaatuvat siellä ja kuolijaaksi poljetaan. Ne ihmiset ovat harvat, jotka voivat pitää itsensä jotakuinkin turvattuina tuolta nälkäiseltä hirviöltä. Tuska on saanut tilaa melkein kaikkiin mieliin. Laulua, tuota luonnollista ja puhdasta, jonka tyyni ilo tai sen yhtä kaunis siskos tyyni suru synnyttää, kuullaan yhä harvemmin lehdoissa, viljamailla, mökissä ja linnassa. Tuska sen karkottaa. Tuska alkaa tarttua lapsiinkin.

Saarnaajan ääni viiltää halki usmaisen avaruuden. Mitä hänellä on julistettavana? Sananen raskautetuille, vai mitä? Jotakin, joka voi helpottaa sen kauhistuksen taakkaa, joka painaa epälukuisia rintoja?

"Teidän kärsimyksenne lieventyisivät, niin, kentiesi tulisivat siunatuiksikin niiden kautta teidän joukossanne, jotka harrastavat ihanteita, jos heillä olisi jokin suuri päämaali. Mutta sellainen edellyttää maailmanjärjestystä, ja maailmanjärjestys edellyttää maailmanjärkeä, edellyttää Jumalaa. Mutta Jumalaa ei ole. Siis ei myöskään maailmanjärjestystä. Siis ei myöskään mitään päämaalia teidän kärsimyksillänne."

Hän, saarnaaja, on luonnonmekanismissa etsinyt Jumalaa, mutta ei ole löytänyt häntä. Hän olisi yhtä hyvin voinut etsiä häntä jossakin myllylaitoksessa tai lokomotiivissa. Saarnaaja viittaa luonnontieteeseen, että tämä on tehnyt tyhjäksi toiveet semmoisen löydön tekemiseen. Hän olisi voinut yhtä hyvin viitata tuulimyllyn teoriiaan tai höyrykoneoppiin samassa tarkoituksessa. Mielenkuvitukselle on erotus tosin suuri luonnonmekanismin ja höyrykoneen välillä, ja yksinkertaisuus saattaa senvuoksi katsoa todennäköisemmäksi, että Jumalan löytää persoonallisesti edellisessä kuin Robert Wattin persoonallisesti jälkimmäisessä. Mutta siitä, joka tuntee luonnontieteen metoodin, joka soveltuu ainoastaan maailman mekaaniseen aspektiin[1], siitä ei ole ihmeellisempää, että Jumalaa ei tavata siellä, kuin että kelloseppää ei tavata sisällä taskukellossaan. Luonnontieteen itse menettelytapa on semmoinen, että ei se voi asettaa; nostimia eikä sortimia mitään ihanteellista kohtaan. Mitä se hävittää, on myyttistä käsitystä kaussaalisesta luonnossa, joka ei ole samaa, kuin kaussaalinen maailmassa. Sillä tällä on toinenkin asema, kuin mekaaninen: psyykkinen ja teleolooginen. Ja näiden molempien fasaadien sisällä, mitä asuu siellä?

Sillävälin hurskas yksinkertaisuus on taipuvainen epäluuloon, että perkele olostaa ja vaikuttaa luonnontieteessä, samoin kuin jumalaton yksinkertaisuus on, saarnaajan kanssa, valmis vetoomaan luonnontieteeseen tietopuolisen materialismin uskonkappalten eduksi.

Ei, te hurskaat, älkää etsikö perkelettä eksaktisissa tieteissä! Teillä on se ihan käsissänne käytännöllisessä materialismissa, jonka jättiläismäisin ilmiö on yhdeksännentoista vuosisadan industrialismin henki, sen ääretön Grottemylly. Siellä on perkele myllärinä, jos perkele on julkeasti huolimaton itsekkäisyys. Siellä hän on.

Hän työskentelee siellä ja on vaiti. Mutta periaatteet, joiden mukaan hän toimii, julkaisee hänen ranen rakas sisarensa arkifilosofiia, jonka lähetti on tuo mainittu saarnaaja. Luonnon lait, sanoo tämä, on ihmisen tapojen kirja. Mitä muuten sanotaan siveellisyydeksi on sovinnaista. Luonto tahtoo, niinkuin yleinen taistelu olemassa olosta osoittaa, että heikon on kukistuminen. Kehityksen koko salaisuus on väkevän voitossa ja heikon häviössä. Armeliaisuus on senvuoksi häiritsevä este kehitykselle, rikos moraalia vastaan. Yhteiskunnan mahtavat toimivat niinkuin tulee, jos imevät itseensä köyhien viimeisen mehun ja lyövät kullaksi mitä turvattomilla on voimaa lihaksissa.

Kiitos, rakas sisar, näistä oivallisista ja päivänkirkkaista opetuksista, kuiskaa käytännöllinen materialismi ottaissaan virsikirjan lähteäkseen kirkkoon. Minulla oli ennen vissiä arveluitani, Moseksen ja Jesuksen vaikuttamia, periaatteitteni johdonmukaisessa sovittelussa. Olet vapauttanut minut epäilyistä. — Ja hän menee kirkkoon ja kuuntelee hurskauden ja respectability'n ilme kasvoillaan sanoja: "Mitä te olette tehneet yhdelle pienimmälle minun veljistäni, sen te teitte minulle".

Surullisen huvittavaa on, että tällä kansanvihollisella arkifilosofiialla on suuriäänisimmät julistajansa sosialistijohtajissa. Paljon tyhmyyttä olen vuosisatain pituisilla matkoillani tavannut ja vähän viisautta. Mutta tämä on suurin tyhmyys, mitä olen joutunut todistamaan maailmanhistoriassa. Pysyvän hyvän ja pysyvien väärinkäytösten puolustajilla on kummillakin syytä olla kiitollisia tälle tyhmyydelle. Jos pyrkimys ruumiillista työtä tekevän luokan vapauttamiseksi olisi nykyisessä kypsymättömässä, epäkriitillisessä, vallankumouksellisessa, mitä epäilyttävimmiltä näyttävien yhteiskuntalaitosten puolesta esiintyvässä sosialistisessa muodossaan kohottanut ristinmerkin, uskonnollisen sosialismin, s. o. kristillisyyden lipun, olisivat seuraukset tulleet arvaamattoman perinpohjaisiksi ja, niinkuin uskon, turmiota tuottaviksi. Toinen aika on tuleva, jolloin se tapahtuu. Silloin saa nähdä, millä vaikutuksella.

Tyhmyys on muuten selitettävissä. Vallitseva arkifilosofiiaa on sellainen, että sen täytyy tehdä väkivalta julkeammaksi ja heikot epätoivoisemmiksi. Sehän on tätä kuin sosialistijohtajat tahtovat. He toivovat, että jälkimmäiset epätoivostaan saavat voimaa taisteluun ja voittoon. Huonosti laskettu. Ihanteellisia voimia, uskonnollisia voimia vaaditaan pitämään koossa työväenjoukkoja. Siihen ei kelpaa itsekkäisyyden evankeliumi. Tuomita kaikkia sosialistijohtajia kuolemaan en kuitenkaan voi edes minä, Ahasverus, kylmä pessimisti. Laumalla oli vielä keskiajalla paimenia, jotka nojautuen nasarealaisen oppeihin ja mahtavan kirkon nimessä ryhtyivät sitä suojaamaan. Sääliväisten positivistien ja ateistien, jotka uskovat Utopiaan Jumalan sijasta, on sittemmin pitänyt ottaa suojelustoimi huolekseen ja ovat he välistä tehneet sen innolla, joka tuntuu näyttävän, että Hän, jonka olemassa oloon he eivät usko, on heidän sydämissään. Muistan tämän ohessa erään ranskalaisen tiedemiehen sanat näistä nos jours troublés, où Jesus n'a pas de plus autentiques continuateurs que ceux, qui semblent le répudier.[1]

[1] Sekavista päivistämme, jolloin Jesuksella ei ole todellisempia seuraajia kuin ne, jotka näyttävät hänet kieltävän.

Frode kuninkaan valtio on johdonmukaisesti rakennettu niiden periaatteiden pohjalle, joita mainittu arkifilosofiia saarnaa. Ne päätelmät, joiden julkeutta humanismin puoltajat ja kristillisyyden hämmästyvät, ovat siellä julkisia totuuksia. Tiedän yhtä vähän, voiko kristillinen vanhurskauden valtakunta toteutua, kuin voipiko valtiota rakentaa Marxin laskemille kulmakiville. Mutta minkä tiedän, on, että se ateistinen tie, jonka nykyajan sosialistijohtajat ovat valinneet Utopiaansa, ei johda sinne, vaan Frode kuninkaan Grottemyllyyn."

(Sitten kuin Frode kuningas oli läsnä ollut juhlallisessa Grottetanssissa, läksi hän seurueineen linnankirkkoon, kuulemaan kansleri-Mammonpapin juhlasaarnaa. Ahasverus on kirjoittanut muistiin ainoastaan osan siitä. Kansleri sairasti tilapäisesti hienoa bronchitista. Esitelmä oli senvuoksi, vaikkakin vilkas, hieman matala-ääninen ja jäi osittain vanhalta kuulijalta huomaamatta).

On totta, Grotten uhriks monta saa,
Alut kulttuurimmehan on uhrausta,
Ja Grotte kulttuuria edustaa.
Ja itse luontokin on uhrausta:
Saa kerran henkens' antaa joka mies,
Sen vaatii luonnon suuri uhrilies.
On liha heinä, sanotaan;
Ja elomme on kukan kuihtumusta,
Käy kuningaskin — anteeks! — kuolemaan.
Kun uhrielukoit' on kaikki niin,
Ja Froden elo — anteeksi — loppuu kerta,
Miks orj' ei kuolis eestä kulttuurin?
Ois varkaus jos Grottelt' ottais sen.
Saa orjaraiska kuolla vuotain verta,
Kuin sotur' urheana kilvellen.
Tuo tunnonpaise, usko Kristuksen,
Se säälinmyrkyn syämiin koitti valaa.
Tok' onneks yhteiskuntaan järki palaa!
Mut — hävettää kun vielä muistan vain —
Se idän sielunrutto siks sai alaa,
Ett' yksin miekin Kristuspapiks sain.
Yks lohdutus mull' oli virassan':
Näet nasareenin alttarilla voipi,
Kun kristin-uhritulta vartioipi,
Rinnassa alttar' olla Mammonan.
Näin minä tein, ja näin on tehnyt sata.
Käy laatuun, joskin epämukavata.
Näet: meidän evankeliumimme uus,
Kuin luonto myöntää, että kavaluus
Ja ulkokultaisuus kun voimaan yhtyy,
On turvana kun elon taistoon ryhtyy.
Nyt evankeliumimme lukekaahan:
"Tää elonnautinnoiden taistelo
On taiteilija, jonka valimo
Luo ylempiä malmiin alempahan;
Mi silmän valoa tuo sokeen tiellen
Ja ääntelemähän luo mykän kielen
Ja ketunvilpiks loihtii tyhmän mielen,
Suo voiton vahvalle ja kavalalle
Ja voiman nöyrtyä suo vilpin alle,
Luo väkivallan taa ja rikkauden
Viekkauden."

Fanfaari, maista maihin julki soi
Vapautusta Kristusjumalasta!
Mi hyvän kainoks, kainon hyväks loi —
Tuost' evolutsioonin sortajasta,
Mi pilkaks kaikkeuden laille ois:
Eläköön vahva, heikko kuolkoon pois!
Se tahtoi tyhmyydessään ylös saattaa
Sen huonouden, jonk' itse luonto kaataa.
Tekoimme terään tahraa tuonut on,
Ja väritys, jonk' olot siltä saivat,
On ihanteellinen ja luonnoton.
Se mehut iloist' imi nautinnon,
Toi huvin jälkiruuaks tunnonvaivat.
Se kaatui, ollen maailman kammona,
Kun lähettinsä pani Mammona,
Jotk' antoi voiman monen aatoksihin,
Joit' ennen sydämissä salattihin.
Fanfaari, riemukielin raikuos,
Vapahtajille sieluin kaikuos,
Ne ihmisluonnon oikeuteen autti,
Jot' ennen eläinkunta yksin nautti.
Se oikeus huvi on pohja moraalin,
Motiivi tekojen ja perus ainoo,
Vaikk' Kristus alennellen sitä vainoo
Etuudeks sikojen ja koirainkin.
Te jalot, joill' on ollut paljon huolta,
Lait kehityksen ettei hukkuis pois,
Ett' armoittelu heikon rikost' ois —
Täydellisyyden laiss' on käsky heikon kuolta.
Nyt Lasarus käy Grotten kääntöhirteen,
Ja kaatuu, juosten jaloin vertyvin,
Ei tuo hän häiriötä hyppyihin,
Ei sorasointua synny pöytävirteen.

Moraalin pohja on huvi pelkästään.
Mut — kuin käy yhteiskuntaoikeuden?
Laps kullast' isän, äidin murhaeli,
Ja veljen veli?
Tuo yksityinen oikeus on sen.
Mut huvill' yksityisnä, tietänemme,
On vastapaino meidän hyödyksemme:
Utiliteetti, mi murhan kieltää pois,
Ett' estämättä kukin nauttia vois.
Ei, nimess' oikeuden emme,
Jota turhaan maailmassa haeskelemme,
Ei, vaan omaksi hyödyksemme
Rankaisu kieltää murhan pois,
Ett' esteettä huvia nauttia vois.
Mut vastaan Mammonaa on rikos julkee,
Jos rikas, köyhä samoin rangaistaan,
Kun Mammon itse helmaans' suuret sulkee,
Mut pienet määrännyt on hukkumaan.

Käy huvin juurest' esiin itserakkaus,
Tuo ennen ilkuttu
Ja pilkattu;
On valtaava sen korkeus,
Ja latva tuuhee, suojass' sen
On valtiomme vakainen.
Ja itsekkyys se nostaa luokkajaon,
Mi parhain valtti politiikassa on,
Ja vallan terveys ja kukoistus.

Kun maailmass' oltiin vielä hullut,
Ja ihanteista silmät sokeeks tullut,
Oli Grotten kulku tukalaa:
Kuin kivireki ja louhu maa;
Ket nasareenia palvoivat,
Net orjan eduks valvoivat
Myös lepohetkeä, täyttä elatusta.
Nyt kun ei eloa annetakaan,
Mut iskuja vaan,
Te itse näette kulkuaan:
Nyt säilöt Froden tulvillaan
On vuoden kultakorjausta.
Niin, politiikkimme taidokas
On toivehikas ja kunniakas,
Ei loista Adonai, ei Oden, Zeus, ei Ammon
Niin kunniassa ja armossa kuin Mammon.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI GROTTELAULU ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Uusi Grottelaulu

UUSI GROTTELAULU

JOHDANTO.

I.

II.

III.

IV.

V.

VI.

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE