The Project Gutenberg eBook of Panu: Näytelmä

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

Title: Panu: Näytelmä

Author: Juhani Aho

Release date: October 25, 2004 [eBook #13849]
Most recently updated: December 18, 2020

Language: Finnish

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PANU: NÄYTELMÄ ***

Produced by Tapio Riikonen

PANU

Nelinäytöksinen näytelmä

Kirj.

Juhani Aho

WSOY, Porvoo, 1903.

HENKILÖT:

PANU, tietäjä.
MARTINUS OLAI, pappi.
JORMA, vanha laulaja.
REITA.
JOUKO, Panun poika.
PANUN EMÄNTÄ.
ILPO.
ILPOTAR, Ilpon sisar.
VOUTI.
PAPIN ROUVA.
KAARINA, palvelija.
RAMPA-RIITAN ÄITI.
RIITTA, hänen tyttärensä.
KARI.
KARITAR, Karin äiti.
ANNIKKI, Reidan sisar, orjatar.
HELUNA, orjatar.
RAJALAINEN, |
KAITANEN, | Kontolaisia.
SAVOLAINEN, |
KAINULAINEN, |
Kontolaisia, Panulaisia, miehiä, naisia ja lapsia.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Kontojärven pappilan tupa. Perällä ovi. Oven vieressä iso sisään lämpiävä uuni, jonka takassa palaa pystyvalkea. Seinillä avattavia ja siirrettäviä luukkuja, luukuissa pieniä laseja ja toisissa kedellä tai hienoilla päreillä täytettyjä reikiä, joista valo heikosti tunkee sisään. Vasemmalla pitkä pöytä, yhdestä puusta halaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Pöydällä on paksuja, karkeakantisia kirjoja, ja kuvaraamattu auki telineen päällä. Yhdellä seinällä Kustaa Vaasan kuva, toisella Lutheruksen. Leveät penkit seiniä pitkin.

ROUVA (on ripustanut ryijyn uunin kylkeen. Käy levittämään valkoista
liinaa pöydälle)
Kaarina, tulehan jo, mitä sinä teet siellä ulkona?

KAARINA (tulee kopistellen lunta vaatteistaan) Terveisiä mess—Terveisiä kirkosta—tahtoo aina messuksi mennä—lakasin lunta, on taas pyry ajanut porstuan täyteen.

ROUVA Ei se lopu lakasemallakaan… Taivas pimeyttä täynnä, ilma lunta läkähtymäisillään.

KAARINA
Vielä siitä selviää ja valkenee.

ROUVA Valenneeko koskaan.—Levitämme, Kaarina, tämän liinan tähän pöydälle ja asetamme tämän raamatun tähän kastemaljan viereen—pane jo vettä siihen valmiiksi—nythän se on vähän niinkuin alttari.—

KAARINA Puhui taas niin mainiosti pastori kirkossa. Sydäntä oikein sykkyrälle veti. Ei ollut entinen tämän veronen.

ROUVA
Onko tullut paljon väkeä markkinoille?

KAARINA Koko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. On saksoja, on Venähen miehiä, on Sunkusta, Vienasta, Savosta… Tuli Korpivaaralainenkin miehineen. Vaan se oli vähän merkillinen tapaus: kun kirkkoon mentiin, niin laski alas kirkkoharjulta, vaan miten lie siinä latu riipaissut, vaikka sauvoillaan vastaan karusti, niin että vaan vähän mustaa päätä näkyi lumipilven sisästä … niin toi sen ihan kirkon rappujen eteen ja jos ei olisi pastori ennättänyt rappusille nousta, niin olisi alleen kaatanut, mutta nyt suistui itse suulleen hankeen. Kauheasti kirosi. »Elä kiroo!» huusi pastori ja kättään nosti. »Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!» huusi toinen. »Ei kirosi kirkonmieheen pysty!» huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panun kirot.

ROUVA
Panuko se oli?

KAARINA
Panupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena taioillaan paransi—

ROUVA
Kenen hän paransi?

KAARINA (vavahtaen)
Ei ketään … ilman vaan…

ROUVA
Kuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?

KAARINA
Näkyipähän voivan, voudin emännänkin.

ROUVA
Mikä häntä vaivasi?

KAARINA Heittäjä nakkeli välistä monta kertaa päivässä niin, että koko ruumis oli mustelmilla, eikä se siihen saanut apua parhailta Ruotsin tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti; niin kun tuli sieltä takaisin tänne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun ja kun se vei sen saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut. Vaan elkää sanoko, että minä olen sanonut.

ROUVA
Kuinkas Kaarina sen kaiken tietää?

KAARINA (katsoo ovesta, nähdäkseen, onko ketään kuulemassa) Ka, kun minä palvelin voudilla, niin pani Panu lämmittämään saunaa ja käski keräämään metsästä ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vettä purosta, joka kolmasti maan alatse juoksee eikä sitä tekemään kelvannut kuin semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia käynyt…

ROUVA
Eikö niitä ole Kaarinan luona käynyt?

KAARINA (huokaa) Ei ole käynyt.—Kielsi kiven kovaan, ettei saa tulla saunaan, kun hän kylvettää, muuten uhkasi minut menettävänsä; vaan minä menin luukun raosta tirkistämään ja siinä oli voudin emäntä selällään olkien päällä lattialla ja Panu huitoi ja hoki … kyllä se nyt laittaa suden tai karhun tai nostaa merestä Turson.—Pelkäisin pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana.

ROUVA
Saattoihan sen Jumalakin parantaa.

KAARINA
Ka, saattoi kai, eli Neitsyt Maaria emonen.—Jo tulee!

MARTINUS OLAI (tulee.)

ROUVA Eikös ole soma näin?—Kuules, tiedätkö, mitä tuo Kaarina minulle juuri kertoi…

OLAI Hän on nyt täällä, vihdoinkin! Oli ajaa minut kumoon kirkon rappujen edessä. Ne pelkäävät häntä kuin paholaista. Ei kukaan sanonut häntä tuntevansa, mutta se ei voinut olla kukaan muu kuin Panu.

ROUVA Hän se on, Kaarina tuntee hänet. Hän kertoi, että Panu toisilla markkinoilla oli täällä taioillaan sairaan parantanut.

OLAI
Parantanut?

ROUVA
Niin juuri, taioillaan terveeksi tehnyt.

OLAI
Kenen?

ROUVA
Voudin vaimon.

OLAI
Se ei voi olla totta.

ROUVA
Niin hän vakuutti.

KAARINA (tulee)
Ne ovat nyt täällä ne miehet, jotka pastori oli kutsunut.

ROUVA
Kaarina, kerro pastorille, miten näit Panun parantavan voudin emäntää.

KAARINA
Pyhä Maaria, onko rouva kuitenkin…!

OLAI
Miks'et ole sitä ennen kertonut?

KAARINA
Hyvä Jumala, nyt te sen Panullekin … enhän minä…

OLAI
Kerro kohta kaikki, mitä tiedät!

ROUVA Elä pelota häntä, Olai. Minä kerron sen sinulle sitten… Kaarina, mene noutamaan puita takkaan (KAARINA menee.) Hän on itse nähnyt sen ja ollut itse apuna. Noita on pakottanut häntä ja kieltänyt häntä puhumasta, siksi hän niin pelkää.

OLAI (terävästi) Voutikin turvaa taikureihin, kuninkaan vouti. No niin, kun virkamiehet niin, mitä sitten kansa. Täällä on minulla tekemistä enemmän kuin luulinkaan … täytyy…

ROUVA Elä vihoita voutia… Hän on niin hirmuinen mies … hän voisi tehdä sinulle mitä tahansa.

OLAI Ei kehenkään auta minun katsominen, ei ketään pelkääminen, ei ketään väistyminen. Olipa puu edessä kuinka korkea ja paksu tahansa, sen täytyy kaatua siinä, mistä Herra on tiensä viitottanut ja kirveensä puun juurelle pannut.—Niin, minä tiesin kyllä, että Fincke on hyvä ystävä tuon Panun kanssa. Reita on minulle kertonut, ett'ei hän suostunut antamaan apua hänen äidilleen, kun Panu oli hänen isänsä tappanut. Heidän täytyi paeta täältäkin.

ROUVA Se Reita—minusta aivan tuntuu kuin olisin hänet ennenkin jossain nähnyt, nuo kalpeat kasvot ja nuo palavat mustat silmät.

OLAI Se on se sama nuori mies, joka Turusta lähtiessämme kävi pyrkimässä mukaamme tänne, vielä pihalla vähää ennen lähtöämme. Jos hän silloin olisi puhunut siitä, mitä nyt on puhunut, olisin antanut hänen seurata. Hän voi olla minulle arvaamattomaksi avuksi heimolaistensa käännyttämisessä.—Käykää sisään miehet!

(SAVOLAINEN, KAINULAINEN, KAILANEN, RAJALAINEN y.m. miehiä tulee ja istuutuvat he peräkkäin penkille. SAVOLAINEN, KAINULAINEN ja KAILANEN ovat puetut leveihin ruskeanharmaihin sarkatakkeihin, joiden alta näkyy lyhyt lammasnahkaturkki ilman päällystä. Päässä on heillä koirankarvalakit, jalassa pieksut. RAJALAINEN on kuluneessa, vanhassa lammasnahkaturkissa, jossa susikaulus; päässä susilakki ja jalassa tallukat, pauloilla nilkkaan käytetyt. Olalla on hänellä viini nuolineen. Vähän jälkeenpäin ilmaantuu REITA sisään ja istuu uunin kylkeen; hän on rikkeimissä maankulkijan vaatteissa, mutta päässä on uusi lappalaislakki ja jalassa uudet lappalaiskengät.)

OLAI
Sanon teidät vielä kerran tervetulleiksi ja toivotan teille rauhaa
Herrassa Jumalassa ja Vapahtajassamme. Terve tuloa teille!

SAVOLAINEN
Jumala antakoon sitä samaa sinulle itsellesi ja koko sinun huoneellesi.

OLAI Vähän olen vielä ehtinyt seurakuntani kaukaisimpiin asukkaihin tutustua. Teitä on täällä siis kaikilta etäisimmiltäkin perukoilta.

SAVOLAINEN Pohjoisperukalta ei ole ketään. Se on sitä Korpivaaran kulmaa, sitä kastamatonta kansaa.

OLAI
Ovatkos sitten kaikki teidän seutujenne lapset kastetut?

KAINULAINEN Eivätpä ole. Ylen ovat taipaleet pitkät ja hankalat. Itse saavat poikaset itsensä kasteelle hiihtää. On niitä nytkin tänne kymmenkunta sitä varten saapunut.

OLAI
Tuotakoon heidät jo tänään luokseni tänne.

KAINULAINEN Paha sanoa, paha olla sanomatta, vaan ei jaksanut entinen pappi pitäjätä kulkea, niin on saanut heitä toisia kastamattakin kuolla.

OLAI
Miks'ei ole pantu hätäkasteeseen?

KAILANEN Ei ole osattu niitä lukuja niin sanalleen loihtia, niin on pelätty että minkä tekisi vielä rienan, minkä tartuttaisi taian.

OLAI
Taian?

KAILANEN
Että jos sana väärä singahtaisi sanojaansa.

OLAI
Mutta eihän kaste ole taika mikään! Sehän on sakramentti.

KAILANEN (viivytellen)
Eipä ei…

KAINULAINEN
Sakramenttipa tietenkin … kasteen sakramentti.

OLAI Hyvät ystävät, sanokaa minulle suoraan ja peittelemättä, uskotteko tekin vielä taikuuteen ja noituuteen … turvaatteko tietäjiin ja heiltä apua etsitte?

SAVOLAINEN
Ei ole heitä meillä käynyt eikä käytetty.

KAINULAINEN
On tiedetty heidän perkeleestä olevan ja poissa on heistä pysytelty.

OLAI
Tunnetteko Korpivaaran Panun?

SAVOLAINEN
Kuultu on hänestä puhuttavan, vaan ei ole nähty eikä puhuteltu.

KAINULAINEN
Nähty lie, vaan ei ole puhuteltu.

OLAI
Tiedättekö hänen täällä kirkolla taikojaan tehneen?

KAIKKI
Sitä ei tiedetä.—Ei siitä mitään tiedetä.—En ole kuullut.

OLAI Minä tahdon, että minulle totta puhutte, ettekä minulta mitään salaa, sillä se on kristityn velvollisuus antaa ilmi ja saattaa valkeuteen kaikki, jotka sellaista pakanallista menoa harjoittavat.

SAVOLAINEN
Aivan oikein on niinkuin pastori sanoo.

(Hetken äänettömyys.)

OLAI
Ette tarvitse hänen kostoaan pelätä, ei hän teille mitään mahda.
Sanokaa siis arastelematta, mitä hänestä tiedätte.

(Hetken äänettömyys.)

RAJALAINEN (nousee ylös.) Jos nyt puhutaan asiat niinkuin ne ovat … ja minä en häntä pelkää enkä mitään salaa, vaikk' on hän lähempänä minua kuin muita—tehköön mitä tahtoo, jos taitaa—mutta niin on, että Panuissa kuletaan ja Panuja kysytään ja pitkät matkat heidän jälessään juostaan. En ole itse käynyt Korpivaarassa enkä käy, vaikka on lähin naapurini ja tulet sieltä Rajavaaralle tuikkavan näkyy. Vaan on minuakin eksyksissä kulettanut ja silmät päästäni kääntänyt, pannut monet kerrat valejälkiä ajamaan: kun hirveä ampuvasi luulet, haarasarven saavuttaneesi, lahopökkäle päähäsi putoaa, ell'et ennätä Herran sanalla itseäsi siunata ja öylättiä suuhusi sukaista. Vaan onko sinulla aina ne varaukset valmiina? Eivätkä kaikin ajoin auta, vaikka olisivatkin.

OLAI Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa ja häneltä suojelusta anoo, sille eivät taikurit mitään mahda.

RAJALAINEN (kuulematta)
Siellä elävät kuin eri valtakunnassaan, eivät päästä tuolle puolen
Rajavaaran eivät kalaan, eivät lintuun, kaskeamisesta ei puhettakaan.

SAVOLAINEN
Ei ole pakko pyrkiäksesikään.

RAJALAINEN Hyvähän sinun järvenrantalaisen, luhtaniittyisen, lihavapeltoisen! Vaan meillä ylimaalaisilla ovat kohta lopussa lehdot eikä ole pian erämaita ensinkään. Kelmiä on se kansaa. Ei ole kuin yksi ainoa oikea mies koko heimossa—Jorma laulaja—se kun oli tietäjän toimessa—vaan tämä Panu on piru—sanon suoraan, tehköön mitä taitaa, eivät minuun panennaiset pysty—vaan olisit, uusi pappi, oiva mies, niin sodan nostaisit, vainot herättäisit, ajaisit heidät Korpivaarasta, niinkuin heidät ennen täältä Kontolasta karkotettiin.

SAVOLAINEN
Niin puhuu, vaan Panua hänkin pelkää.

KAILANEN
Elä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja!

KAINULAINEN Hyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen… Vaan jos polttaa talomme ukon tulella!

SAVOLAINEN
Hallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa!

KAILANEN
Käärmeet lehmiin loihtee!

OLAI
Käärmeet?

KAILANEN No ihan ilmi käärmeet … on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne pahat henkensä oikein paneekin.

OLAI
Oletko nähnyt?

SAVOLAINEN
On nähty … on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty.

KAINULAINEN Ei ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin elellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme?

RAJALAINEN
Kyllä tämä uusi pappi—!

SAVOLAINEN
Parempi olla papin vihoissa kuin Panun.

OLAI (on miesten riidellessä kävellyt edestakaisin lattialla, tempaa pöydältä paperin ja pysähtyy heidän eteensä) Hyvät miehet, minua surettaa syvästi se, mitä olen nyt kuullut. En olisi uskonut, että teissäkin, pitäjän parhaissa, vielä elää usko ja pelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Sillä tietäkää, että taikuus ja noituus on perkeleestä. Se on Herralle kauhistus ja se on kuoleman synti. Ken ei hänestä hyvällä luopune, sen olen minä siihen voimalla ja vallalla pakottava.

(Väkeä on tullut sisään, läheten lämmittelemään käsiänsä hiilloksessa, johon asettavat puita.)

Tulkaa vaan sisään sieltä, tämä on teitä kaikkia varten sanottu! Kuulkaa, mitä hänen ylhäisyytensä Turun piispa minulle kirjoittaa: »Teidän tulee ennen kaikkea visusti valvoman, että noidat ja taikurit ja velhot ja poppamiehet ankarasti pirullisia konstejansa harjoittamasta kielletään. Missä he liikkunevatkin ja missä heidän liikkuvan kuulette, menkää sinne heidän tekojansa tutkimaan ja paljastamaan. Jos eivät ota varoituksista ojentuakseen eivätkä vapaaehtoisesti lakkaa pimeyden töitänsä tekemästä, vaan osoittautuvat uppiniskaisiksi sanoillenne, on heidät kiinni pantava ja nuoriin sidottuina tänne tutkittavaksemme ja tuomittavaksemme tuotava, jossa kuninkaan käskystä vouti teille apuansa antakoon. Yhtäläinen olkoon menettelynne niiden kanssa, jotka uudistetuista varoituksista huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja heidän apuansa hakevat.»

PANU (on edellisen kestäessä astunut sisään ILPON, JOUKON ja muiden miesten seuraamana. PANU on puettu mustaan ketunnahkaan, päässä samasta nahkasta tehty lakki, josta riippuu valkopäinen häntä. Turkki on reunustettu punasella. Vyö leveä, nahkanen helavyö. Kädessä sauvakeihäs, jonka kärki on pistetty tuppeen. JOUKOLLA on kädessään valkonen jänis.) Ankaratpa on siinä mies sanat pannut!

OLAI
Kuka sinä olet?

PANU
Terve talohon! Etkö tunne Korpivaaran Panua?

OLAI
Mikä on asiasi?

(REITA tulee esiin ja asettuu PANUN taa.)

PANU Uutta lähdin kirkon herraa katsomaan ja tulin hänelle minäkin tulolahjojani tuomaan. Ota lahja, itseäsi varten ammuttu, kirkon omalla onnella osattu!—Anna, Jouko, papille jänis.

    (Väkijoukosta kuuluu pidätettyä naurua ja tirskunaa: »jänis!»,
    REITA tunkee esiin, yhä lähemmä PANUA.)

OLAI
Pidä lahjasi!

PANU Luulin papille ristisuun kelpaavan. Vaan kun vähyyttään katsonet, sano, tahdotko hiiren taljan vaiko turilaan turkin.

OLAI
Kuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani?

PANU Lienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras mielitietty, käynen toisehen talohon!

OLAI
Tulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet!

PANU
Ettehän minua pelänne.

SAVOLAINEN (papille)
Ajattelimme, että sanoit meille jo sanottavasi.

OLAI
Viipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. (Miehet jäävät seisomaan.—
PANULLE)—Kuulit, mitä luin. Se oli juuri sinua varten.

PANU
Mitäpä hän minuun kuulunee?

OLAI
Olet tietäjä.

PANU
Tietänen yhtä, toista taitanen, vaikk'en äijeä enemmän.

OLAI
Olet noita ja velho!—Lakki päästäsi!

PANU Ei ole Panu vielä kenenkään edessä lakkiaan riisunut—Kuka on minut sinulle noidaksi nimittänyt?

OLAI
Röyhkeytesi sen jo tekisi, ell'en sitä jo muutoin tietäisi.

PANU
Nämä miehetkö ne sen sinulle ovat sanoneet?

MIEHET Emme ole mitään sanoneet … emme niin mitään hänestä tiedä … emme tunne koko miestä.

OLAI Turha on pelkonne, ei hän teille mitään mahda.—Vaan on täällä toisia, jotka sinut tuntevatkin.—Reita!

PANU (säpsähtäen)
Reita?

OLAI
Astu esiin, Reita!—Tunnetteko toisenne?

REITA
Tunnenhan Panun pahanimisen.

OLAI
Tunnetkos, Panu, tämän nuoren miehen?

PANU
Mistäpä minä kaikki mieron koirat!

OLAI
Sano hänelle, Reita, ken olet.

REITA
Olen Reita Reidanpoika, jonka isän tuhosit epärehellisessä taistelussa.

PANU (taas varmistuen)
Lienet kuka lienetkin, Reita kaatui miesten ottelussa.

REITA Takaapäin nuolesi hänen hartioihinsa ammuit, talomme poltit, tavaramme anastit ja olisit tappanut äitini ja minutkin, jos ei olisi pakoon päästy. Salamurhaaja olet ja metsärosvo, vaikka sanot tietäjä olevasi. Ei ole sinulla ikinä tietäjän lahjoja ollut.

PANU (väijyen)
Sinullakos ne on?

REITA Ei minulla ole, vaan isälläni oli. Luulit saavasi hänen tietonsa, kun hänen henkensä sait; luulit hänen oppinsa anastaneesi, mutta mennessään hän ne vei.

PANU (epävarmasti)
Taikansa on tiedossani.

REITA Et osannut loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa tehdä, niinkuin isäni osasi. Puoskari olet!

PANU
Hammas suussa synnyin!

REITA
Siksi oletkin susi semmoinen.

OLAI
Joko nyt kehut sillä, minkä äsken kielsit?

PANU En kiellä, mikä tosi on. Tietäjä olen. Liikun väellä Väinämöisen, väellä kaiken kaikkivallan, ikiviisahan opilla.

REITA
Jo vainen valehtelitkin!

OLAI
Minä kiellän sinua millään väellä liikkumasta!

PANU
Ja minä kielloistasi viis'!

OLAI
Etkö luule esivallan käden sinua saavuttavan?

PANU
Pitkät pihdit, mutta huonot pitäjät!

OLAI Kuolema sinulle, jos sinut täällä noituudesta tavotan. Tiedä, että jo oman tunnustuksesikin nojalla voin sinut velhona vangituttaa ja Turkuun poltettavaksi lähettää.

PANU Vaan entäpä minä en pala! (ovella) Entäpä minä olen se mies, joka en pala tulessakaan!

OLAI (potkasee lattialle jääneen jäniksen hänen jälkeensä)
Ota omasi!

PANU (potkasee takaisin jäniksen)
Kun ei paistiksi papille, hänet ristihin ripusta, keitä rokka
Kiesukselles', uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle!

(Menee nauraen. Muut ovat edelliseen kestäessä hiipineet ulos.)

OLAI Reita, pyysit päästä palvelukseeni. Näytä nyt, mihin kelpaat. Pidä silmällä häntä, ja ilmoita minulle mitä saat nähdä.—Vai pelkäätkö häntä sinäkin?

REITA
Hän isäni tappoi, mutta minulle ei hän mitään mahda.

OLAI
Elä päästä häntä näkyvistäsi.

REITA
Seuraan kuin vainukoira jälkiään. (Menee.)

OLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA RIITAN ÄITI, joka on puettu vanhaan repaleiseen lammasnahkaturkkiin; huivi sidottu solmuun niskan taa.)

ROUVA Hän on taas täällä tuo vaimo eikä anna minulle rauhaa. Puhu sinä hänen kanssaan.

OLAI
Ei minulla ole aikaa sen hullun akan kanssa… (Menee.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (rouvalle, joka aikoo hänkin mennä) Elä mene, elä, hyvä rouva, mene, ethän minua paeta tarvitse, enhän minä sinulle mitään pahaa!

ROUVA
Miksi tulit taas, vaikka pastori on kieltänyt sinua ovea avaamasta!

RAMPA-RIITAN ÄITI Kieltänythän on, pois ajanut, mutta minä vaan tulen. Tulin taas sinua katsomaan, silmäini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana, solakka kuin karitsa ja hipiäsi on hieno ja valkea kuin yksi-öinen kerman riitta—anna kun kättäsi hivelen.

ROUVA (tuskastuneesti)
Mene pois!

RAMPA-RIITAN ÄITI Elähän suutu… Kaunis olet, mutta miksi lienee sydämmesi niin kova. Et tahdo auttaa, vaikka voisit.

ROUVA
Olenhan jo monta kertaa sanonut, ett'en sille asialle mitään mahda.

RAMPA-RIITAN ÄITI
Mahtaisit, jos tahtoisit. Kun oikein pyytäisit, niin rukoilisi hän
Riitan puolesta, panisi koko seurakunnan polvilleen ja minä Riitan
kuoriin kantaisin.

ROUVA Eivät auta toisten rukoukset. Jos Jumala tahtoo, voi hän parantaa hänet ilmankin.

RAMPA-RIITAN ÄITI Auttoihan ennen. Pyhä erakko, joka ensimmäisen kappelin Kontojärvelle perusti, niin kun pani kädet päälle ja rukoili koko seurakuntansa polvistuessa, niin avun saivat. (Itkee.) Kun ei raukka liikahtamaan pääse, ei osaa onneton edes tarpeitaan pyytää, suu vääränä itkee ja silmillään vaan apua anoo. Ei kärsi sydämmeni tuota nähdä. Ettekä tahdo kurjan puolesta edes rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi. Sydämmettömiä teitänne!

ROUVA
Puhu itselleen pastorille, en minä mitään voi.

RAMPA-RIITAN ÄITI (kavahtaa pystyyn) Puhu itselleen! Enkö ole puhunut! Enkö ole paljain polvin perässään ryöminyt. Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, käsipuolesta pihalle heittää. Kelvoton on, paha hänet periköön!

ROUVA (nousee mennäkseen.)

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä mene, elä vielä mene!

ROUVA
Jos sillä tavalla panettelet pastoria, saat heti mennä tiehesi.

RAMPA-RIITAN ÄITI (kuiskaa)
Ota tämä huivi!

ROUVA
Mitä minä sillä?

RAMPA-RIITAN ÄITI Tämä on Riitan ristihuivi, sen sisässä hänet kasteelle kannettiin… Se oli hänellä päässään, kun ripille meni. Ota se ja pistä salaa alttariliinan alle. Kun rippiviinaa siunaa, sitäkin samalla siunaa, kun luvut lukee, sillekin lukee, kun kädet liinalle laskee, tämänkin päälle laskee. Käärin sen sitten lämpimiltään Riitan ympärille siitä paranee ja nousee.

ROUVA
Hyi sinua, pyhän sakramentin saastuttaja, kirkon häpäsijä!

RAMPA-RIITAN ÄITI Hyi itseäsi, hyi pappiasi ja sen pappisi Jumalaa, joka ette mihinkään kykene! Maltahan, kun… Panu teihin taudit ajakoon, tuhot teille nostakoon! Sydämmetön olet! Ei ole lasta sinulla etkä saa … soisin saavasi ja sen käsiisi kuolevan … vaan jos ei kuolisi, niin älytönnä eläköön, vaivaisena vaeltakoon!

(Rouva pakenee.)

(PANU, VOUTI, JOUKO ja ILPO tulevat. ILPOLLA ja JOUKOLLA on nahkoja hartioilla. VOUTI on puettu suureen sudennahkaturkkiin, jota on sitomassa leveä nahkainen vyö, mistä riippuu miekka; hirvennahkahansikkaat; leveävarsiset keltaset saappaat. RIITTA.)

VOUTI
Tule vaan sisään. Tämä on pitäjän yhteinen pirtti.

PANU Poika se on … parraton nulikka, vaikka on pitkä. Uhkasi elävältä polttaa.

ILPO
Suorat sanoi sanat Panu… Voi miestä tätä, mitenkä sanoi!

VOUTI
Mitenkä sanoi?

ILPO Näin sanoi: »kun ei paistiksi papille … keitä rokka Kiesukselle, uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle» … itselleen sanoi … tässä kaikkien kuullen.

PANU
Luulin tuota kummemmaksikin … ei ole minkähän tekijätä.

VOUTI
No, ja mitä muuta kuuluu? Mitä nahoista tarjotaan?

PANU
Ei ole vielä mitänä tarjottu, kun ei ole kysyttykään.

VOUTI
Onko sinulla paljon nahkoja?

PANU
Tässä kaikki … ja pari ahkiota vielä lisäksi.

VOUTI
Sano kymmenen, vanha kettu.

PANU
Huonot taisi tulla markkinat, kun ei ostajiakaan näy.

VOUTI
Ja minä sanon, että tulee hyvät. Tulee kuninkaan ostaja.

PANU
Joka sille myydä saanee…?

VOUTI (kuiskaa jotain PANUN korvaan)

JOUKO (on mennyt pöydän luo, jossa RAMPA-RIITAN ÄITI kurkistelee
kastemaljaa, aikoen kastella huivin nurkkaa vedessä, kurkistaa
raamattua)
Mikä tämä on?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Sehän on raamattu.

JOUKO
Mikä se on se?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Se siitä lukee.

JOUKO
Loihtujaanko?

ILPO
Se on sen arpakannus, se sille tulevat asiat ilmaisee. Se siltä kysyy.
Siinä on sen tiedot.

JOUKO (osottaa Jumalan kuvaa)
Mikä mies se on tämä…?

RAMPA-RIITAN ÄITI Elä sinä, poika, papin kirjaa, anna sen olla… Ilpo, kuulehan (vetää hänet syrjään, puhuu hänelle kuiskuttaen, aina vähä väliä PANUUN vilkaisten.)

PANU
Tehdään sitten niin, niinkuin toissakin talvena.

VOUTI
Onko sinulla miehet varattu?

PANU
On minulla miehiä.

VOUTI Ehditte hyvinkin vielä ostaa kaikki edeltäkäsin. Ne eivät ole täällä ennen huomista aamua tällä kelillä. Täss' on rahat. Vaan nyt minä vaadin paremmat paritsat.

PANU
Ka, enhän paritsoitta. Sano, mitä halunnet?

VOUTI
Onko sinulla monta karhua kierroksessa?

PANU
Liehän noita pari kolme.

VOUTI Sano viisi. Tahdon kaikki viisi kierrosta. Tulen kohta kelin tultua ne ajamaan. Itsesi ja suksimiestesi tulee olla minulle apuna ajossa.

PANU
Niinhän toki, kuten vaan parahiten taidamme.

VOUTI Ja sitten—(RAMPA-RIITAN ÄIDILLE, joka on häntä lähennellyt.) Mitä sinä, akka, siinä suu auki töllistelet?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Enhän minä kuin tätä Panua … olisi asiata…

VOUTI
Ja sitten minä tahdon paremman saunottajan kuin sen viimevuotisen.

PANU
Eikö se hyvä, kylän pullehin nainen!

VOUTI
Saat pitää itse Ilpottaresi. En minä kenenkään tähteistä.

PANU
Eikö hyvin halannut? Luitten sen käsissä rutiseman piti.

VOUTI Minä tahdon sievän ja solakan, vienon ja viehkeän, tahdon pienen kuin peipon, vetreän kuin vesakon.

PANU Vai niihin nyt himosi vetää. Tekee vanhankin kissan mieli nuorta maitoa lakkia. On niitäkin, ottanet, kenen tahtonet.

VOUTI
Kenen hyvänsä? Lupaatko varmaan?

PANU
Luvatahan saanen.

VOUTI
Ehkä tulen jo piankin…

PANU
Vasta kevättalvellahan kontiot kaadetaan.

VOUTI
Kontiot, niin—

PANU (nauraa viekkaasti) Sinä vähät kontioista—(leveästi) vaan tule milloin tulet, aina olet tervetullut.—Vaan sanohan, autatko minua, jos alkaa tämä pappi ahdistella? Kovin jo manasi.

VOUTI
Sen manuista—manaa vastaan.

PANU
Kuulehan, saanko taas saunasi?

VOUTI (silmää siristäen)
Kylpeäksesikö?

PANU (samoin)
Löylyn lämpimän lyöäkseni.

VOUTI Saanethan tuon. Vaan toimi nopeasti, osta kaikki, mitä saat; jos ei rahat riitä, saat lisää. (Menee.)

ILPO (Rampa-Riitan äidille)
Se parantaa, sen saat uskoa.

RAMPA-RIITAN ÄITI (Panulle) Panu, kuulehan! Se on ollut siinä tuskassa taas monta päivää. Sitä vuoron heittää, vuoron hervotonna makuuttaa.

PANU Etkös sanonut viime talvena ennen kuolevasi kuin Korpivaaran noidalta apua etsiväsi. Etkö huutanut sitä jäällä kaikkein kuullen?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä tuota nyt muistele … mikä lienee mieleni riivannut.

PANU
Mene nyt sen pappisi luo, jota silloin odotit. Nythän se on tullut.

RAMPA-RIITAN ÄITI
Ei se mitään mahda…

PANU (itserakkaasti)
Mahdankos minä?

RAMPA-RIITAN ÄITI Sinä mahdat, voi, sinä mahdat. Se kuolee käsiini … annan vaikka ainoan lehmäni.

PANU
Vie hänet sitten voudin saunaan. Jos aikani antaa, tulen katsomaan.
(RAMPA-RIITAN ÄITI menee.)—Mitä sinä siinä, Jouko?

JOUKO
Siinä on tässä sen tiedot—sen salatiedot.

PANU (lyö kirjan kiinni) Ei salatiedot selällään edessäsi.—Ei sen tiedot Reitavainajan tietojen veroiset. Ne on käärmeenä sen kallossa … sen kun saisit sisääsi solahtamaan, silloin sinusta tietäjä tulisi.—Mutta nyt tarvitsen minä vaskirahan kolmen kuninkaan valtakunnasta, yhden kustakin, sairaan pesuveteen pantavaksi. Täss' on riksi, vaihda sillä yksi raha ryssän reestä, toinen saippuasaksalta, kolmas—kuuletko mitä sanon?

JOUKO
Kuulen.

PANU Pane ne vasempaan kainaloosi ja kierrä niillä ensin kirkko ja sitten sauna … kuulitko?

JOUKO
Kuulin.

PANU Mitä sanoin?—Et muista.—Tietäjä sinusta tuleman pitäisi, en tiedä, tulleeko koskaan. (Menevät.)

REITA (on jo edellisen kestäessä hiipinyt sisään ja asettunut takan eteen lämmittelemään, selin tupaan, niin ett'ei häntä ole huomattu. Hän aikoo luikahtaa Panun jälkeen, kun JOUKO tulee takaisin ja rientää pöydän luo, alkaen katsella raamatun kuvaa.)

JOUKO (huomaa REIDAN)
Osaatko sinä poika sanoa, mikä se on tämä parrakas mies?

REITA
Se on Jumala.

JOUKO
Mitä se siinä tekee?—käsiään levittelee?

REITA Ka, maailmaa luopi. (Hokee) »Alussa loi Jumala taivaan ja maan ja maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan henki liikkui vetten päällä ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus! ja valkeus tuli.» Se sitä siinä tekee.

JOUKO Ilmatarpahan maailman loi. (Hokee) »Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli, kussa pohjasi jalalla…» Vaan mitä on tämä kirjaus tässä?

REITA
Se on Jumalan sanaa.

JOUKO Mikä on tämä käärmeen kuva? jolla on marja suussa? Ja tämä pääkallo puun alla?

REITA »Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta ja kaikista eläimistä ja sinun pitää käymän vatsallas ja syömän maata kaiken elinaikas ja minä panen vainon sinun ja vaimon siemenen välille ja sen pitää rikki polkeman käärmeen pään.»

JOUKO
»Rikki polkeman käärmeen pään»… Oletko sinä … etkös sinä ole Reita
Reidan poika? (Uhaten.) Et sinä sitä meiltä milloinkaan saa … vaikka
kuinka loihtisit … ei se sinuun milloinkaan mene…

REITA
Mikä ei mene?

JOUKO Kyllä se siellä pysyy! On se semmoisten lukkojen takana. Ei sen tarvitse maata syömän—sitä meillä hyvin hoidetaan, joka onnen antaa— se syö maitoa, minä sitä ruokin.

REITA
Mikä? Mitä sinä noin minuun tuijotat? Kuka sinä olet?

JOUKO Et sinä meille mitään mahda. Et sinä eikä sinun pappisi minun isälleni mitään mahda!

REITA
Oletko sinä Panun poika? Pappi teidät kukistaa ja taattoni kostaa!

JOUKO Isäsi henki on hallussamme! Nauraa Panu papillesi! Omassa nurkkajuuressaan taikojaan tekee!

REITA
Missä?

JOUKO
Voudin saunassa nyt niinkuin ennenkin!

REITA
Voudin saunassa! (Rientää pois.)

JOUKO (muistellen)
Kolmesta kuninkaan valtakunnasta.

    (POIKIA tulee. Ovat liika suurissa aikamiesten vaatteissa:
    sarkatakeissa ja pieksuissa.)

1:N POIKA Mitähän tuo meille sanoo?

2:N POIKA Ota lakki päästäsi!

3:S POIKA Pelottaako sinua?

1:N POIKA Ei minua pelota, vaan en tiedä, osaako sen edessä olla.

2:N POIKA Ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu olevan hyvä lapsille ja antavan kirjat.

3:S POIKA Pitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa.

1:N POIKA Osaan minä Isämeidän ja Siunauksen, vaikk'ei kuulu tarvitsevan ennen kun ripille mennessä.

3:S POIKA Mene sinä eturintaan, kun osaat.

2:N POIKA Ei siinä muuta osaamista kuin vaan sanoo kolmasti: »uson», kun se kolmasti kysyy: »usotko?»

3:S POIKA Se ei muuten mitään vaikuta, jos ei kolmasti sano, siinä se on taika.

KAARINA (ovessa)
Vai tekö te nyt olette niitä kastettavia poikia. Pastori tulee kohta.
Olettepa te koko kapalovauvoja.—Käykää tänne! Entäs sinä, oletko
sinäkin kastettava?

JOUKO
E-en.

KAARINA
Oletko jo kastettu?

JOUKO
E-en!

KAARINA No, käy sitten sinäkin yhteen joukkoon, menee yhdellä tiellä (työntää hänet toisten riviin.) Tulkaa vaan sisään! (Kaarina avaa oven.) Tulkaa vaan sisään! (Väkeä alkaa tulla, naiset asettuen toiselle puolelle tupaa, miehet toiselle. Miehet ovat puetut samoinkuin Savolainen, toiset niinkuin Rajalainen; naisilla on pitkät suorat takit, päässä huivit, joiden alta näkyy vähän palmikon päätä.) Se tulee itsekin kohta. Siellä vaan vielä vähän niitä kirjojaan katselee.—Pitää panna tämä malja tähän latvalle. Tulkaa pojat sieltä likemmä. Teidän pitää kumartaa, kun se tulee sisään.—Pannaan vähän puita takkaan, että paremmin näkee. (Uusille tulijoille.) Elkää jääkö seisomaan tähän oven suuhun, että pääsee tulemaan. (Laittelee ja järjestelee. Väki on vaiti ja seuraa hartaana ja juhlallisen hänen toimiaan. Joku isä tai äiti tulee kuiskaamaan jotain pojalleen ja järjestämään tukkaa tai vaatteita. Silloin tällöin ryäistään. JOUKON kasvoissa on kummasteleva, pelonalainen ja samalla utelias ilme.) Markkinaväki siellä hälisee. (Avaa luukun, huurua tulvahtaa sisään.) Jää on nuotiotulia täynnä, niin ett' on kuin yhtenä helvetin palona … voi, voi … siellä tekin poikaparat olisitte kerran olleet, jos pääsitte (Joukon edessä) kastamatta kuolemaan … tulisessa pätsissä palaneet.—Kyll' on kauhea se Panu, vielä minkä tekee… Voudissa kai taas aletaan juoda ja mässätä.—Se lukee ensin ne kasteluvut, sitten se puhuu näille pojille ja sitten veisataan virsi. Pitää kumartaa ja notkistaa polviaan joka kerta kun se mainitsee Jeesuksen nimen. (Joku eukko notkistaa.) Nyt se tulee. (Asettuu seisomaan naisten puolelle heidän eteensä vähän matkaa muista.)

MARTINUS OLAI (tulee ROUVAN seuraamana. Hän on virkapuvussa. Asettuu
pöydän päähän. Viittaa pojat eteensä)
»Nimeen Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.—Rakkaat ystävät
Kristuksessa…» (Kuuluu melua ulkoa, voivotusta ja naisten huutoja.)

REITA (syöksee sisään) Se oli saunassa, teki taikojaan, … minä kuulin sen hokevan ja loihtivan ja näinikään ruumistaan vääntelevän ja käsiään huitovan … se paransi sen … se kävelee!

OLAI
Kenen? Kuka?

REITA
Panu! Sen sairaan tytön.

OLAI
Rampa-Riitan!

REITA
Ne tuovat sitä tänne. Tuossa se on!

    (Oveen ilmaantuu väkijoukon seuraamana RIITTA ja hänen äitinsä,
    joka tukee ja taluttaa tyttöään. Väkijoukossa näkyy paitse
    savolaisia myöskin lappalaisia, pohjalaisia ja joku venäläinenkin
    pitkähihaisessa turkissa ja korkeassa karvalakissa.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (huutaa riemuissaan)
Herra Jumala, pastori, se paransi sen!

RIITTA Minä olen terve! Minä osaan kävellä! Jalka ei ole enää kuolluksissa eikä käsikään … katsokaahan!

OLAI (aivan tyrmetyksissään)
Onko pimeyden ruhtinas sitten vielä kerran päässyt kahleistaan irti?

RIITTA Voi, voi, kuinka siinä pihisee kummasti! Se kun siveli ja viiletteli ja sitten manasi ja kiljasi ja käski nousta ihan kuin olisi joku ponnahuttanut … minnekkä se meni? Vai pastoriko se minut?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Eihän, vaan Panu!

RIITTA Ei kuin pastori (tahtoo halata hänen polviaan) … ja Jumala!—voi, itse Jumalahan minut paranti!

OLAI (riistäytyy irti) Perkele sinut paransi eikä Jumala! Kirous sinulle ja parantajallesi, pakana! (kohottaa kätensä.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (kirkasee) Elä kiroo häntä … elä kiroo! (tempaa alas hänen kätensä.) Elä säikäytä häneen tautia takaisin! Se kuolee! (käy kiinni jalkaan.)

OLAI (laahaa häntä jälessään) Parempi että kuolee kristillisesti kuin pakanakeinoilla paranee!—Pois perkele sinusta!

RAMPA-RIITAN ÄITI Elä koske häneen! Anna olla hänen, kun et, kykenemätön, itse kuitenkaan mitään mahtanut. Elä pelkää, Riitta, ei hän sinulle mitään voi! Tule pois, mennään kotiin! (Riitta vaipuu hervotonna hänen syliinsä ja kaatuu sopelle.) Se kuoli! Voi, se kuoli!

VOUTI (tulee, vähän humalassa. Samassa myös luukut aukeavat ja uteliaita päitä pistää esiin) Mikä meteli täällä on? Mitä varten koko markkinaväki tänne rientää?

OLAI
Tulitte kuin kutsuttu, tarvitsen apuanne.

VOUTI Kuninkaallisen majesteetin käskynhaltijana olen yhtä velvollinen kuin halullinenkin ojentamaan avuliasta kättä—onko markkinaväki rauhaanne häirinnyt?

OLAI Ei minun rauhaani, vaan kirkon, loukattu sen arvoa mitä röyhkeimmällä ja mitä häpeällisimmällä noituudella.

VOUTI
Vai noituudella! Elähän, vai noituudella! Ku-ku-kuka on noitunut?

OLAI Panu! Minun on onnistunut paljastaa rikoksen tekijä itse työssä, sairaita parantamassa.

VOUTI Vai Panu! Kas sitä! Noh, kah, osaahan se. Mutta mitä pahaa siinä on, jos paranti? Antaa tohtorin tehdä terveitä.

OLAI
Asia on liika totinen leikin laskuksi.

VOUTI
Mitä te sitten oikeastaan minulta tahdotte?

OLAI Minä vaadin, että heti paikalla panetatte hänet rautoihin ja toimitatte hänet Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi.

VOUTI
En tee kumpaakaan!

OLAI
Sallitteko minun kysyä, miks'ette?

VOUTI
En ole tullut tänne teidän ripitettäväksenne.

OLAI
Hyvä olisi, jos joskus senkin tekisitte.

VOUTI
Mitä?

OLAI Varotan teitä. Kirkon käsivarsi on tarpeeksi pitkä teihinkin ulottuakseen. En vielä ole teitä kirkossa nähnyt, herra Fincke.

VOUTI
Mitä se teihin kuuluu?

OLAI
Minä voin, jos tahdon, teidät siihen pakottaa!

VOUTI
Pakottaa—minut?

OLAI Ja sitäpaitse—te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä itsekin käytätte.

VOUTI
Kuka sen on sanonut?

OLAI
Eikö ole totta, että vaimovainajaanne parantaaksenne Panuun turvasitte?

VOUTI
Panu on mainio tohtori.

OLAI
Se on siis totta?

VOUTI
Ka, miks'ei totta olisi!

OLAI
Ette siis suostu vangitsemaan Panua?

VOUTI En. Panu on hyvä mies. Veronsa maksaa, mainion komennon Karjalassa pitää, parhaat nahkat kuninkaalle toimittaa.

OLAI Sitten minun täytyy valittaa piispalle ja jättää asia hänen edemmä ajettavakseen.

VOUTI
Valittakaa vaan minkä mielenne tekee!

OLAI Eräs toinenkin asia on minun silloin ilmiannettava. Olen kuullut teidän mitä väkivaltaisimmalla tavalla talonpojan naista kohtelevan, raiskaavan yksin vihille vietävätkin. Olette häpeämätön mies, jonka elämästä on tehtävä loppu!

VOUTI Ja kuka on se mies, joka estää minua elämästä niinkuin tahdon—omassa valtakunnassani?

OLAI
Minä olen se mies!

VOUTI
Pöh!—vai tämä tulokas rupee täällä pöyhisteleimään ja komentelemaan.
Minä sinulle näytän! (Huutaa ovesta) Panu, käy tänne mies! Tule
kuulemaan tuomiosi!

(PANU astuu sisään.)

OLAI
Elä astu yli minun kynnykseni! Elä tule minun silmieni eteen!

VOUTI
Tule vaan tänne, istu tähän viereeni, Panu!

OLAI
Ulos minun huoneestani molemmat!

VOUTI
Tämä on pitäjän yhteinen tupa!

OLAI Tehkää tietä siellä! Tarttukaa häneen ja heittäkää hänet ulos!—Pois näkyvistäni, murhamies!

PANU
Murhamies! Vaan tyttöhän parani!

VOUTI
Paraniko? Vai parani? Niin, no!

OLAI Minkä perkeleen avulla sinä ylös nostit, sen minä Herran voimalla maahan kaadoin.

PANU
Sinä?

REITA
Hän on suurempi tietäjä kuin sinä!

OLAI
Tuossa hän on—parantamasi!

VOUTI
Kuoliko se?

(PANU vavahtaa, siirtyy ovelle päin.)

OLAI (astuu uhkaavasti Panun jälkeen)
Kirottu ole sinä!

JOUKO (väliin juosten)
Elä kiroo isääni!

REITA (toisaalta samoin)
Kiroo! Kiroo!

OLAI
Kirottu ole sinä kolmiyhteisen Jumalan nimessä…!

PANU (ikäänkuin ennen ehtiäkseen, ikäänkuin jotain näkymätöntä iskua
torjuakseen)
Ole Kiesunen kirottu, manattu Maarian poika…

OLAI
Ijankaikkisessa helvetin tulessa…!

PANU
Kiveks' kirkkos' muuttukohon, kirkon risti kuusen latvaks'!

OLAI
Ijankaikkisen helvetin tulessa tuhaksi palamaan!

PANU
Kello kaheks' haljetkohon, palaset papille päähän!

(Syöksee ulos.)

VOUTI (mennessään)
Et saanut häntä kirotuksi—sanat suustasi vei!

JOUKO (kimeästi huutaen ulos)
Helvetin tulessa … ijankaikkisen helvetin tulessa!

OLAI Hän pakeni! Mutta minä ajan häntä takaa kuin sutta ja hänet oman luolansa suulla elävänä sidon. Enkä tarvitse minä enää apuanne, voudit ja te kaikki kurjat pelkurit! Yksin menen!

REITA
Minä tulen kanssasi!

OLAI Enkä tarvitse minä muuta asetta kuin sinun sanasi ja sinun henkesi voiman, Herra!

TOINEN NÄYTÖS.

Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia, keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä: haarikoita, visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu leijailee katossa hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa, jossa patoja ja kattiloita tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään. Karkeaan rohtimiseen pukuun puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA vääntävät jauhinkiveä.

ANNIKKI
Hohhoi!

HELUNA
Heretään jo!

ANNIKKI Ilpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden pohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.

HELUNA Et tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari ottaa sinut väkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista sinua! Vaan jos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.

ANNIKKI
Minnekkäpähän lähtenet.

HELUNA
Kontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.

ANNIKKI
Elä luule.

HELUNA Sinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä kuin Panu. Sen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu siellä enää sairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin tuima, ett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!

ANNIKKI
En usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.

HELUNA Kenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee? Ottanee kenen tahtonee.

ANNIKKI
Ei minua ota!

HELUNA
Minkäs taidat…

ANNIKKI
Minä taidan!

HELUNA
Panu käskee.

ANNIKKI
Entä Kari!

HELUNA Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen…»

ANNIKKI Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme toistemme mielen.

HELUNA
Miekkoista sinua!

(PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)

EMÄNTÄ Heretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan (kokoo jauhoja koppaan kiven ympäriltä.)—Käy, Annikki, pukusi muuta, ei tiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.

ANNIKKI Mitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata ja pilkkojaan panna.

EMÄNTÄ Eivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet ovat lunnaat, jo yli määränkin maksetut.

ANNIKKI
Ei anna minua Panu.

EMÄNTÄ Antaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss' on orrella morsiuspeitteesi.

ANNIKKI (ihastuen)
Voi, voi!

KARITAR
Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.

ANNIKKI
Silkkinauha—ja punanen!

KARITAR
Ota tuokin!

ANNIKKI
Hopeasolki!

EMÄNTÄ
Mene nyt! (Annikki pois,)

ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin
emäntä)
Annetaan pohjaan palaa.—No, miksi kivi pysähtyi?

EMÄNTÄ
Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.

ILPOTAR
Orjat!

EMÄNTÄ Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on pidetty.

ILPOTAR
Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.

EMÄNTÄ Ilpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä. Vaan en minä orjanikaan selkää katkase. (Menee.)

ILPOTAR Mitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi laittamaan tullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon. Eivät kuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren panemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan, ei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin tuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.

1:N TYTTÖ Liekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?

ILPOTAR
Rahalumot. Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt.
Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin
kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.

HELUNA
Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.

ILPOTAR
Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen.
Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen sammuu
Panujen suku—jos eivät mutkat muuttune.

2:N TYTTÖ Olihan Ilpottarellakin poika.

ILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.)
Suus kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!

(JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)

JORMA
On kontio kaadettu!

KARI
Missä hevon valjaat … siin' on luokki ja länget.

(Riipasee ne orrelta.)

EMÄNTÄ
Voi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!

ILPOTAR Juokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt menevät valjastamaan sill'aikaa.

JORMA Voudin ori kanssa … ei pääse hiihtämällä herra takkalassa kelissä, kovin oli uupunut ja ärtyisä… Sattui nolosti, ampui, ei osunut, itse suistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi eikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.

EMÄNTÄ (hätäissään)
Ei saanut kontio ketä iskeä?

JORMA
Yksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.

EMÄNTÄ
Jouko?

JORMA
Ei kuin Panu. Kari pelasti.

EMÄNTÄ
Kari!—Nyt, Annikki—!

JORMA
Jo nyt luulisi lunnaitten riittävän.

EMÄNTÄ
Haasta, haasta!

JORMA
Ehtinenkö…

KARI
Minä käyn valjastamaan.

(KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)

JORMA Ka, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos pesästään puhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän Karista jäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen, minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee, pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa Panuun päin.

ILPOTAR
Ei huolinut joukosta!

EMÄNTÄ (Joukolle)
Se varjeli!

JORMA Ei näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään, (matkii) vetää keihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy yhdeksän askelta, astuu yhdeksän askelta eteenpäin—sen pitäisi olla hyvin tehoisan taian. (Naurahtaa) »Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi!» hokee tietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan. »Hiien honka, elä mieheen koske!» huutaa taas ja kontio pysähtyy. Panu keihästään rintaan tarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu tammi. Suulleen suistuu Panu lumeen ja jo kohottaa kontio kämmenensä. Ei ole kaukana Karikaan, kohona kintereillä potkii, sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa varassa suoraan otson selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en enää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin sukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä taikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa; juotuaan) Panu partaansa riipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.) Sen sanon, minkä olen aina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei terone taioistana.

ILPOTAR
Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu.

JORMA Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu… Oliko taiottu isäsi keihäs?

JOUKO
En minä tiedä.

JORMA Koko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita taikoen. Kari ja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin tarkkaa työtä kuin osattiin.

JOUKO
Liehän tehty…

ILPOTAR
Lie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.

JOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen)
Ei tullut ereystä!

JORMA (katsoo luukusta)
Kari jo menee… Kas sitä veitikkata Annikkia … voudin reessä istuu.

ILPOTAR (toruen ulos luukusta)
Käytkö pois siitä…

JORMA Laittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan kuusen alla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön omalla opettamalla.

ILPOTAR
Kuka tytöistä esilaulajaksi?

JORMA
Panemme Annikin…

ILPOTAR
Ja miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?

JORMA
Panemme Annikin Karin mieliksi.

EMÄNTÄ
Olisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.

(JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)

EMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo)
Se varjeli! Se auttoi! Ei sinulle mitänä tullut … säästyit, säilyit.
(Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.) Elä ota, anna olla se aina
rinnallasi … näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä ristini. Mikä se on?
Näytä!

JOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin)
Isä menn'yönä antoi. Se auttaa kaikkia vihoja vastaan.

EMÄNTÄ
Mitä siinä on? Ukon taltta?

JOUKO
Se on ilman vihoja vastaan.

EMÄNTÄ
Hiiren pää…

JOUKO
Maahisen vihoja vastaan.

EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla)
Kiisken evä ja hauvin hammas.

JOUKO Ne on veden vihoja vastaan—ja se on palanen puuta Kontolan kirkon seinästä papin vihoja vastaan… Otin sen omin päini … mahdoinpa älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen taikakirjasta reväistä.

EMÄNTÄ
Voi pakanata, voi syntistä…

JOUKO
Anna pois … elä!

EMÄNTÄ Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi! (heittää lieteen.)

JOUKO (kauhistuen) Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä minua nyt vihoista varjelee?

EMÄNTÄ Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen paransi—

JOUKO (ihastuen)
Auttaako käärmeenkin vihoissa—Reidankin käärmeen?

EMÄNTÄ
Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.—Onko se siellä vielä?

JOUKO Siellä se on, taikamajassa, miehen kallossa … se on sen sinne vanginnut ja pani minun häntä vartioimaan … ja neuvoi taian millä hänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla uudelleen kysyä.

EMÄNTÄ
Et taikoja tarvitse, kun on tämä … et muuta tarvitse.

JOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen) »Taika on tiirikka, se avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven salaa aukaset ja jolla sen salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin teet, et ikinä ulos pääse; se on kuin pyydys pahan haltijan polulle pantu, loukku tiellä, rauta lumessa jälen alla—omaan jalkaasi tarttuu, jos et osaa oikein asettaa.»—Minä en milloinkaan osaa, en mitänä muista, vaikka yöt valvonen ja päivät päätäni punonen … paha minut perii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!

EMÄNTÄ Jouko, elä hätäile, elä sitä sure … voi, ei hän meille, ei meille mitänä mahda.

JOUKO Sisääni solahtaa jonakin yönä … unissa on jo uhannut … sydänalaani asettuu … ei lähde millään … sitä isä toivottaa.

EMÄNTÄ Menemme sinne metsään … sinne kuusen alle, pyhän kuvan edessä rukoilemme pois sinusta rienan.

JOUKO (vavisten)
Jos isä saisi tietää, meidät tappaisi.

EMÄNTÄ
Ei saa tietää … lähdemme täältä, pakenemme pois…

JOUKO (uteliaasti)
Minnekkä? Papinko luo?

EMÄNTÄ Ei sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello puupirtin katolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon lähdemme, satain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen, siellä kivestä temppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä riemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso Jumala asuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi tullaksesi.

JOUKO
Entäs sinä?

EMÄNTÄ Minä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat, lehdot vihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia vaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita—täällä jöröjä, kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras orteni alla komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli sua suurina pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt Maaria emosen eteen polvistun … en tarvitse enää metsän piilossa salaa…

JOUKO
Milloin lähdemme?

EMÄNTÄ Kun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja keväinen hanki lylyn jälettömän kantaa.

JOUKO
Lähdemme…

EMÄNTÄ
Jo tulevat … siinä ovat … (pois.)

JOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain) Täss' ovat, eivät palaneetkaan … olivat tulen vikoja vastaan varatut … panen yhteen nauhaan…

    (On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa,
    hunnut kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)

KARI (ulkopuolella laulaen)
Tule nyt tästä kuin tuletkin,
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen,
Tääll' on aitta ammoin tehty,
Hopeaisille jaloille,
Kultasille patsahille.

ANNIKKI (laulaa)
Jopa on kulta kulkemassa,
Hopea vaeltamassa,
Rahan armas astumassa,
Mesiänkö metsä antoi,
Ilveksen salon isäntä,
Koska laulaen tulette,
Hyreksien hiihtelette?

KARI
Sanomiks on saukko saatu,
Virsiksi Jumalan vilja,
Sillä laulaen tulemme,
Hyreksien hiihtelemme,
Eikä saukko ollekkana,
Eikä saukko eikä ilves,
Itse on kuulu kulkemassa,
Salon auvo astumassa,
Mies vanha vaeltamassa,
Verkanuttu vierimässä—
Kun lie suotu vierahamme,
Ovet auki paiskatkaatte!

    (Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m.
    tulevat sitä saattaen… Metsämiehillä on valkoset suipot
    päähineet, jotka ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)

ANNIKKI
Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille,
Kaunoisille kartanoille!

VOUTI
Hunnut pois tytöiltä!

PANU
Malta, elä vielä!

VOUTI
Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.

PANU
Vuota vähän, kohta saat!

VOUTI
Mitä varten?

PANU
Se on taika semmoinen!

VOUTI (matkien)
Taika semmoinen.

KARI
Minne vienen vierahani
Kulettanen kultaseni?
Tänne tuonenko tupahan,
Vaiko laittanen latohon,
Pannen pahnahuonehesen?

ANNIKKI
Et tupahan, et latohon,
Oma on tehtynä tupanen,
Oma kammari katettu,
Hopeaisista havuista,
Kultasista kaarnasista
Uinaella uupunehen,
Vieriä väsähtänehen.

KARI
Viemme sinne vierahamme,
Saatamme salojen sulhon.

KAIKKI
Viemme sinne vierahamme,
Saatamme salojen sulhon.

    (KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen.
    Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)

VOUTI
Joko on kyly valmis?

PANU
Jo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.

VOUTI
Kuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.

PANU
Annikinko?

VOUTI Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan … sen vetreän vesakon … tuo tänne hänet.

PANU
Elä häntä, ota joku muu—ota mikä muu tahansa.

VOUTI
En ketänä muuta!

PANU
Et saa Annikkia saunaan.

VOUTI
Enkö saa?

PANU
On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.

VOUTI
Kenelle on luvattu?

PANU
Karille.

VOUTI
Saa tyytyä tähteihini!

PANU
Ota joku toinen, saathan heitä.

VOUTI Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet»— sanoit ja kättä lyöden lupasit—Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin takaisin anteeksi annetutkin!

PANU
Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun
Annikkia tahtovan.

VOUTI
»Ottanet kenen tahtonet»—

PANU Eikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu. Alkavat miehet hintaa kysyä.

VOUTI
Mikä on hintansa?

PANU
Ylen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu … ei saa suuni sanotuksi.

VOUTI
Mikä on hintansa?

PANU Hintansako—? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot lahjoittanet—kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet ja muita kaikkia mitään myymästä kieltänet—kun luvannet omin apuineni torjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän ajoon tulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.

VOUTI
Ylen on hävytön hinta mokomasta.

PANU
En ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.

VOUTI
Katso, miten papista suoriut.

PANU
Ei ole minulle minkähän tekijätä.

VOUTI Reita syyttää sinua isänsä taposta. Vaaditaan sinua vangittavaksi ja on siitä jo kuninkaaseen syyte saatettu. Suoriunet heistä miten voinet. En pane sormea väliin. Aja orhini esiin!

(Saattue tulee takaisin.)

ANNIKKI
Sinne on saukko saatettuna,
Vietynä Jumalan vilja,
Havuisehen huonehesen,
Katoksehen kaarnesehen,
Nuku siellä salon-sulho,
Metsän oiva oikoellos.

PANU
Hunnut pois! (Naiset paljastavat kasvonsa.) Annikki, tarjoo tuliaiset
voudille! (Tuodaan esiin oluthaarikka, jonka Annikki tarjoo voudille.
Vouti heittää vielä alemma Annikin huntua.)

ANNIKKI
Ka, ota!

VOUTI Otanhan minä… Odota, elähän mene … tuoss' on haarikka!—Mikä olikaan nimesi?

ANNIKKI
Annikki.

VOUTI
Annikki—

PANU (on seurannut edellistä kohtausta) Kisat käymään! (voudille) Antanet mitä pyysin, niin saanet hänet ikiomaksesi.

VOUTI
Hänet saunaan toimita!

PANU En saunaan, en hinnasta mistään!—Malta!—(Puhuu jotain VOUDIN korvaan.) Niin on paras!—Takkala on suksen keli.—Te nuoret täällä kisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko ateria kohta valmis?

ILPOTAR
Valmis on!

PANU (Ilpottarelle)
Vouti ei kylvekään.

VOUTI
Minä viinat tarjoon!

PANU Vouti viinat tarjoo, Panula puolestaan ruuat ja oluet! Riemu tästä remahtakoon!

MIEHET
Vouti viinat tarjoo!

(PANU, VOUTI, ILPO y.m. menevät.)

NUORET
Kuka kisakuninkaaksi?

TOISET
Kari kisakuninkaaksi! Uljas metsästäjä!

KARI
Ruvetkoon joku toinen.

JORMA
Ketä tytöt tahtovat?

TYTÖT
Karia mekin! Karia!

KARI
Riviin tytöt! Pojat toiseen! Kukin omansa ottakoon!

(Kari ottaa ANNIKIN.)

ILPOTAR
Orjan otti!

JORMA
Entäpä orjastakin kerran kuningatar koitunee!

EMÄNTÄ
Etkö Joukokin joukkoon yhdy?

JOUKO
En. (Istuu pöydän takana erillään muista.)

KARI
Soitto soimaan, Jorma!

JORMA
Vieläkö vanhan sormet nuorten jalkoja juoksuttamaan. Te laulatte, minä
soitan. (Hyräilee)
Yks on ystävä minulla
Tämän ilman kannen alla.
Kas niin! Ala, Kari!

(Karkelo alkaa.)

KARI
Yks' on ystävä minulla
Tämän ilman kannen alla,
Yksi armas ainokainen
Koko kolmessa kylässä,
Muut ne mustaksi sanovat,
Kekäleeksi kelleävät,
Minun on silmästä simana,
Mesimarja mielestäni,
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ikävä.

MUUT (kertovat)
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ikävä.

KARI
Harvoin yhtehen yhymme
Saamme toinen toisihimme,
Vesi on virtanen välissä,
Mieron vihat virtaisemmat,
Vihat voitan, virrat kierrän,
Kannan kotihin omani.

MUUT
Vihat voitan, virrat kierrän,
Kannan kotihin omani.

ILPOTAR (Annikille ohimennen)
Keiku, mitä keikut—et siinä kauvan keiku.

ANNIKKI
Entäpä kerran keikkuisin minäkin!

KARI
Kun sa istuit, maa iloitsi,
Kun kävit, käki kukahti,
Kussa seisoit, seinä paistoi,
Kussa tanssit, tanhut keikkui,
Tuost' olet tullut, tuosta mennyt,
Tuossa istunut aholla,
Kivi on tullut kirjavaksi,
Paasi on toistansa parempi,
Korpi kuutta kukkeampi,
Lehto viittä lempeämpi.

JORMA (yhtyy ihastuen kerrontaan, kavahtaa seisoalleen)
Korpi on kuutta kukkeampi,
Lehto viittä lempeämpi.
On ihana kaunisten karkelo!
On suloista laulu ja soitto!
On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin!—
(PANULLE, joka tulee.) Anna, Panu, anna Karille Annikkinsa, anna nuoret
toisillensa! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme!

PANU
Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan.

JORMA
Naimakauppa kaupoista nopehin.

PANU
Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.

JORMA Olisipa ollut alku ihanan tarun, että sinä päivänä, kun Kari Panun hengen pelasti, Panu hänelle siitä palkkioksi immen ihanan omaksi antoi. Virren sinusta sepittäisin! Vanhat vihat sopisimme! Minäkin sinut silloin tietäjäksi tunnustaisin!

ÄÄNIÄ
Anna Annikki Karille!

PANU
Vouti lähtöään laittaa. Puhutaan siitä—hänen mentyään.

JORMA
Lähtöään? Yön selkään?

ILPO (on tullut, viinalekkeri mukanaan)
Kesken syöntinsä nousi.

JOUKO (luukusta ulos katsoen)
Ilpotar jo rekeen peittää … mitä se? … rekivaatetta huutaa!

PANU (repäsee ovelta ryijyn)
Vie, Annikki, jouduta!

EMÄNTÄ
Elä sitä, Karittaren Annikille kutomaa!

PANU
Vie kunhan on … joudu … riennä!

(ANNIKKI rientää ulos.)

JORMA
Mikä sillä semmoinen hoppu … ei kylpenytkään?

JOUKO (luukulla)
Vouti tempasi—!

ANNIKKI (ulkoa)
Auttakaa! Auttakaa!—Kari! Kari!

JOUKO
Vouti vei Annikin, rekeensä reutoi!

KARI (hyökkää ovelle. Se ei aukea. Syöksee luukulle ja siitä taas ovelle ja lennättää sen selälleen.)

LUUKULLA OLIJAT Ei saavuta Kari!—Jo sai reen perästä kiinni!—Nahka repesi käteen!—Jo on jäällä vouti—täyttä laukkaa!

NAISET
Annikin vei!—Naisen ryösti! Missä miehet?

PANU
Miehet voudin viinoja särpää! Pitää kokko minkä kynsiinsä sai!

JORMA
Möitkö tytön, Panu?

KARI (syöksee sisään)
Hevosesi anna, Panu, en häntä muuten saavuta!

PANU Hiihdä—olethan hyvä suksimies—ken karhun saavutti, saavuttanee hevosenkin.

KARI Et anna?—Sinunko olikin työtäsi tämä? (karkaa Panun kimppuun, vetää karhukirveen huotrastaan, vaan ennenkun ehtii iskeä, putoo hänen päähänsä Panun nyrkki ja Kari luuhahtaa lattialle).

PANU
Pysykää loitolla minusta!

JORMA
Henkesi pelastajaa löit!—Tuhoksesi tulkoon!—
Kari, odota minua!

(KARI nilkuttaa ulos. JORMA menee mukana.)

EMÄNTÄ (huojutellen ruumistaan)
Annoit Annikin hyvänimisen, annoit ainoan iloni.

KARITAR
Voi poikaani!—Voi miniätäni toivottua!

PANU (rivosti) Ja mikä hätänä? Ei vouti ijäksensä vienyt! Takaisin tuopi, vähän vaan lainana pitää.

NAISET
Voi kelvotonta mitä puhuu!

PANU
Eikö ole lämmin ollaksensa, omalla morsiusryijyllä maatessansa!

NAISET
Voi häpeämätöntä pilkan tekijätä.

PANU Pois täältä, akat, ulos ulisemaan! (ajaa ulos heidät). Häitä juomaan, miehet! Häitä kuninkaan pojan, joka köyhää kosihin tuli! Vieläkö siellä on viinaa lekkerissä?

(Miehiä on tullut toisesta tuvasta.)

ILPO
Viel' on viinaa?

MIEHET
Vielä on viinaa, makeata viinaa!

PANU
Kuulkaa, miehet…

ILPO
Kuulkaa, miehet, mitä Panu puhuu!

MIEHET
Kuullaan, kuullaan…

PANU Ei nyt tästä päivin puute panulaisia paina. Me ollaan kuninkaan metsästäjiä!

MIEHET
Kuninkaan metsästäjiä?

PANU
Suoraan kuninkaalle myymme me eikä kukaan muu. Kymmeneksi vuodeksi on
Panun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki,
jotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti!
Se oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu?

ILPO
Voi tekoja tietäjän!

PANU Ei nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin voudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä kanssansa saa.

ILPO
Siin' on mies!

PANU Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin.—

ILPO
Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait?

KARI
Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin!

MIEHET
Hih Panulle!

PANU Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi! Jos minä teidät oman onnenne nojaan heitin, Ruotsin orjia kohta olitte, Kiesuksen kumartajia!— Jouko, semmoinen on sinulla isä—maista viinaa eläkä noljota, että mies sinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin vielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella… Vaan vielä keinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme … kun ei vaan sen oma poika … ei se…—Ette nähneet, miten Kari kaatui?

MIEHET
Nähtiin.

PANU Vaipui kuin vaate kokoon! Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun kaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? (Miehet hohottavat.) Se Jorman kanssa minulle aina hammasta hioo. Vaan sen minä sanon, että ennen Väinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta tietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain haltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa kantaa!—tuokaa miehet! (JORMA tulee.) Juo sinäkin, Jorma! Kevennä mielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä!

JORMA (sysää haarikan luotaan)
Voi surkeutta! Voi kauhun päivää!

PANU
Mikä hätänä?

JORMA Voi surkeutta!—Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan—siinä naisen jälet lumessa—raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut—oli kaatunut ja aina noussut—jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt.

NAISIA (joita on tullut Jorman jälessä)
Koskeen syössyt!

JORMA Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa … huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru.

ILPO
Liekö ollut Annikki?

JORMA Kenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä löysin.

EMÄNTÄ
Annikin on otsanauha—

PANU
Välipä orjattarella! Reidan sikiöllä!

JORMA Ei ole orja enää Annikki. Vapaa on vainaja. Eivät ole henget hallituksesi alaiset; eivät ole milloinkaan olleet.—Kosken kivissä hento ruumis kolajaa, ei raukka haudan rauhaa löydä.

MUUAN MIES
Ei ollut hyvä teko tämä Panulta.

EMÄNTÄ Voi ainoiseni Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton sinuas;—hoidin, huolehdin äiditöntä, vaalin, varjella koetin;—veden alle valvattini, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni;— voi omani, voi iloni, sinua ikäni itken, elinikäni suren, huolin hoilaelen.

KARITAR Voi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, voi miniäni mielitiettyni,—toivoin liekun liikuttajaksi, kehtoisen keinuttajaksi, iloksi öitteni yksinäisten,—sinne katosit kaunoiseni, kainoiseni, suistuit surujen suuriin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä ilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme pahaisille, armas Annikki omani (menevät itkien. JORMA on heitä kanteleella säestänyt.)

(Äänettömyys.)

MIEHET
Voi, voi, ei olisi pitänyt.

ILPO
Kun ei vaan alkaisi kummitella haudaton henki. Uhrataksesi pitäisi,
Panu, kotihaltija lepyttääksesi, että tuon tulemasta estäisi.

MIEHET
Uhraa, Panu, lepytä, anna pitoherkuista parasta.

PANU Mitä mä sille suun tukkeeksi! Jouko, tule tänne! Pane ovi kiini, ett'ei kuulu akkain ulina!—Vie uhri kuolleen muistoksi saunakuusen juureen haltijalle.

JOUKO
Mitä ma vien?

PANU (etsien) Vie … vie… Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa tarpeensa—viinaa se on!

JOUKO
Viinaa!

PANU Ka, viinaa, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin on sen tavara lepytysuhriksikin omansa. Vie koko lekkeri!

PANU Vaan jos—? Mitä siinä vapiset? Tee sinä niinkuin minä käsken! Opi kerrankin tietäjän toimia tekemään! Annetaan äijälle viinaa, ei ole eläissään viinaa saanut, maitoa on kaiken ikänsä juonut—akkain elätti … jospa nyt vanha mies saisi kerran vähän karvaampaakin!

JOKU MIES
Elä häpäse kotihaltijaa—ei hyvä peri.

ILPO
Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu?

PANU
Aina minä yhden pikkuhaltijan … on niitä isompiakin!

ILPO
Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija?

PANU
Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma
nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi?—Sinun pitää oppia uhraamaan,
Jouko! Elä pelkää!—Annetaan äijälle viinaa!

MIEHET
Annetaan äijälle viinaa!

(JOUKO menee.)

JORMA (itsekseen) Pyhän haltijan karsikkokuusi häväistään, jonka alle ensimmäiset Panut majansa rakensivat, jonka juurella esi-isät lepäävät, jota on satoja vuosia vaalittu ja hoidettu ja hyvitetty … jossa haltija milloin käkenä kukkuu, milloin peippona pesii, milloin oravana kurakehtelee, milloin myyränä juuria kaivaa.

PANU
Minulla on paremmat haltijat! Pyhemmät puut!

JORMA (yhtäkkiä kimmastuen, ääni väristen) Paremmat haltijat! On sinulla epähaltijat! Omat tekemäsi ja omat näköisesi! Puujumalat, Lapista lainatut, variksen pelätit, uhreille ahnaat, veroille persot, koko heimon köyhdyttäjät. Ei Väinö semmoisia, ei Väinö puujumalia—

PANU (pilkallisesti)
Väinö, Väinö—

1:N MIES Totta on, mitä Jorma sanoo!

2:N MIES Loruja Jorman puheet!

(JOUKO tulee.)

PANU
No, mitä sanoi? Pitikö hyvänään? Joiko viinaa Jorman jumala?

(Toiset nauraa, toiset panee vastaan.)

JOUKO Tohisi ja kohisi … ritisi ja rusahteli … minä kaukaa … minä viskasin…

ILPOTAR (syöksyy sisään) Panu! Panu! Sinne tuli mies meille—suksilla hiihtäen—mustissa vaatteissa—sanoi olevansa Kontolan pappi!

PANU (hypähtäen)
Kontolan pappi?—Yksinkö tuli?

ILPOTAR
Oli toinenkin pieni mies mukanaan. Reita sanoi olevansa—Reita
Reidanpoika.

PANU
Reita!

JORMA
Annikin veli.

PANU
Elä päästä häntä sisään!

ILPOTAR
Tuli jo. Ei lupaa kysynyt. Sanoi kansaa kastamaan tulleensa ja huomenna
Panulassa saarnaavansa.

JORMA
Siinä se nyt on!

PANU
Mikä on?

ILPO
Minä tapan hänet, jos sallit!

ILPOTAR (kunnioituksen ja ihmettelyn ilme äänessään)
Se on niin pitkä, että kun oikasihe, niin lakki lakea hipoi.

KOLMAS NÄYTÖS.

Vanha ränstynyt tupa Panulassa. Orsilla on työkaluja, reen jalas puita, tekeillä oleva poronpulkka, suksipuita y.m. Vanha kiuvasuuni. Perällä ovi etehiseen. Samassa seinässä on luukku ja on sen ja oven välistä pari hirttä pois lahonut, niin että voi nähdä etehisen ja sen perällä olevan toisen tuvan oven. Toisesta tuvasta kuuluu MARTINUS OLAIN saarnaava ääni. Väkeä liikkuu etehisessä ja tunkeilee takimmaisen tuvan oven edessä, joka avautuu ja sulkeutuu.

(EMÄNTÄ, JOUKO, HELENA ja VAIMOJA.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI —hän on suuri ja voimakas Jumala—ei niinkuin teidän haltijanne— pahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä—antaa teille parhaan, mitä—antaa iankaikkisen elämän—

1:N VAIMO Kuule, mitä sanoo!—Menisikö tuota kuulemaan?

2:N VAIMO Onhan siellä jo muitakin—tupa täynnä—tule pois.

1:N VAIMO En minä…

2:N VAIMO Nyt tuon omin korvin kuulisi.

(Toinen ryhmä vaimoja tulee perältä.)

3:s VAIMO On sillä Jumala, jos lie semmoinen kuin sanoo.

4:S VAIMO Kun lupaa iankaikkisen elämän, niin ett'et kuole vaikka henkesikin heität—niin sanoi.

2:N VAIMO Kuule taas, mitä sanoo!

5:S VAIMO Ottaa luokseen se Jumala—taivahisin!

3:S VAIMO Etkä muuta tarvitse kuin että olet niinkuin se neuvoo—lupasi kädestä pitäen neuvoa.

4:S VAIMO Ollappa omat haltijat semmoiset!

5:S VAIMO Vaan jopa oli virtensä kaunis.

3:S VAIMO Kun pääsisi jostain lähempää kuulemaan.—Kun saisi itsensä nähdä…

EMÄNTÄ Menkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja näette.

3:S, 4:S JA 5:S VAIMO Onko se auki … sinne menemme! (Menevät.)

1:N JA 2:N VAIMO Mennään mekin! (Menevät.)

EMÄNTÄ Jo ovat houkkoja… Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin mitäkään—ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon pyhät miehet pogostahan tulivat.

HELUNA Elkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä—kuta huonompi olen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää,—kuta kurjempi ja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.

EMÄNTÄ
Vai niin?

HELUNA Sanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne sitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.

JOUKO
Käärmeen tappaneensa—?

EMÄNTÄ
Mitä isäsi teki taikamajalla menn' yönä?

JOUKO
Reidan henkeä minuun taas manasi…

EMÄNTÄ
Sen käärmettä sinuun manasi?

JOUKO
Minuun.

EMÄNTÄ
Tapa se käärme, ennenkun—

JOUKO
En minä uskalla…

EMÄNTÄ
Minä tapan!

JOUKO
Elä tapa … elä…

EMÄNTÄ
Minä tapan … tapan jo tänä päivänä!

HELUNA Kun on kaikki pahat haltijat sitonut, niin on senkin sitonut. Eivät ne nyt enää mitkään kenellekään mitään mahda!

EMÄNTÄ
Ollappa totta, mitä sanoi.

HELUNA Totta se on … se sanoi sen. Omasta suustaan kuulin. Vaan ei muuten osaa auttaa, jos et hänelle lupaudu, kasteelle käy. Minä kastatan, menen illalla Ilpolaan, sinne kutsui.

JOUKO
Minäkin menen!

EMÄNTÄ Elä sinä sinne mene … elä sinä sen kastettavaksi. Etkö muista, mitä puhuttiin?

HELUNA
Lähden häntä taas kuulemaan—ei täältä kuule—tulkaa emäntäkin.

(HELUNA ja EMÄNTÄ menevät.)

JOUKO Isä ruokkimaan käskee—äiti tappamaan—(tekee epäröiviä liikkeitä, menee.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI —ei häntä uhreilla lumota—eikä lahjoilla—eikä loihduilla—eikä taioilla—hän on taivaan ja maan herra—hallitsee ja vallitsee—»Minä olen Herra sinun Jumalasi—»

ILPOTAR (tulee toisten naisten kanssa)
Jo se minulle sen kaiken eilen haastoi. Kylyyn vein ja vastat haudoin.

1:N VAIMO Et pelännyt kylyn pilaantuvan, Ruotsin rienan tarttuvan?

ILPOTAR
Oli varaukset.

2:N VAIMO On ne Ilpottarella varaukset.

1:N VAIMO Sinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?

ILPOTAR Ei halannut; ei tämä—… Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee; kun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen riudutti.

1:N VAIMO Sitä on niin kumma kuunnella … ei tahdo saada henkeä vedetyksi … on niinkuin siihen paikkaansa painaisi.

2:N VAIMO Minua ikäänkuin nostaa … luokseen nostaa.

ILPOTAR Niin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa haastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä— vaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne on sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla, Reidan poika vaan turvanaan. »Etkö pelkää sutten syövän?» kysyin. Ei sanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan, joka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään heittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä ristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.

1:N VAIMO Käsiä nuolemaan, olipa se taika—vai kädet ristiin … mitenkä? näyttikö?

ILPOTAR
Näytti—näin, ei kuin näin, näin se oli.

2:N VAIMO Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle … tempun tietää, saa tuhotuksi.

ILPOTAR En näytä … en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt omina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä pelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee.

1:N VAIMO Vai pelkää Panu?

2:N VAIMO (kuiskaa) Minä häntä en surisi, jos pappi Panun voittaisikin.

3:S VAIMO (samoin) No, en totta minäkään—ei Panun tiedot tämän tietojen veroiset.

2:N VAIMO Panun tiedot—pyh!

ILPOTAR Sen Jumalalla on ollut poika, joka on ilmo-ihmisenä maan päällä vaeltanut … vaan olivat ottaneet sen kiinni pahat ihmiset ja naulinneet ristin puuhun ja siihen tappaneet Ristin-Kiesuksen.

1:N VAIMO Tapettuko se onkin—Ristin-Kiesus?

ILPOTAR Eikä—vaan tuo olikin noussut kuolleista ja mennyt takaisin taattonsa luo taivaaseen.

2:N VAIMO Vai kuolleista noussut? Semmoisia sinulle haastaa, ihmeitä kaikkia … mahdoinpa saada olla minäkin kuulemassa!

ILPOTAR Tulkaa meille—siellä häntä haastattelemme—sinne täältä palaa! Ei olisi tänne tullutkaan, jos oli isompi tupamme.

(Menevät.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI —tulkaa siis hänen luoksensa—tulkaa hänen huoneeseensa—en tahdo teitä väkivallalla pakottaa—en lain miekka kädessä—rauhan tuoksuva tuomen oksa—Jeesuksen Kristuksen nimeen—

(MIEHIÄ tulee.)

1:N MIES On maailma tietäjiä täynnä tähän aikaan. Olen nähnyt heitä jo kolmet neljät erilaiset eläessäni. Itsekukin omia haltijoitaan kehuu. Reitavainajan aikana oli se loveen lankeileminen ja tulevien tiedusteleminen sitä ylintä tietoa; Jorma alinomaa sitä Väinöään vatvoo, Panu taikoo ja temppujaan tekee eikä muu kelpaa; tällä papilla on Ristin-Kiesus—mikä sitten lienee se. Yhden haltija maassa mataa, toisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat pystyttää, toinen ne maahan kaataa—kaikki omiaan tyrkyttää, mene tiedä, mikä heistä paras.

2:N MIES Ei kysy uhreja tämä tietäjä—ei vaadi vuotuisia veroja—tulee omillaan toimeen.

3:S MIES Helppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija—

1:N MIES Panu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.

3:S MIES Eikä kuitenkaan enene riista metsissä, ei viljan saanti vesissä parane.

1:N MIES Vaan koommin kuin vähenee.

2:N MIES Mahtaisiko olla tästä Kiesuksesta metsämiehen haltijaksi? Osaisiko eräonnen antaa?

1:N MIES On Kontolaisille onni ollakseen—hyvin hyötyvät, ylen ävertyvät.

3:S MIES (mietittyään) Koettanut tuon tietäisi.

1:N MIES (mietittyään) Ettäkö jos antaisi vettä päähänsä valella?

3:S MIES Pois pudistaisi, jos ei hänestä apua. (Näkevät Panun tulevan.) Vaan salaa Panulta! Lähdemme, jo tuo kuultiin—ei ole uusista usoista, vierahista valtijaista.

(Menevät.)

    (PANU näkyy seinän aukossa tulevan ja pysähtyvän kuuntelemaan.
    On epäröivän näköinen. ILPO tulee tuvasta, mieli kuohuksissa.)

ILPO
Yhä se siellä puhuu, hörössä korvin kuuntelevat!

PANU
Niin, akat—

ILPO Miehet myös—loittonevat, aikovat lähteä—eivät malta—taas takaisin palaavat.

PANU
Mitä sanoo?

ILPO Sanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee. Reidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan.—Vai onko sinulla siinä mikä taika?

PANU Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu, pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on itsellään paremmat.

ILPO On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä ollut! Mahdoit antaa minun—

PANU
En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän.

ILPO
Ja tupa väkeä tulvillaan!

PANU
Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.—Eikä saanut
Ilpotarkaan sanojaan.

ILPO
Ei siihen sanoja tarvis.

PANU
On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat!

ILPO Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut sinuakin silmätyksi.

PANU
Silmätyksi?

ILPO
Sen on voima silmissään—ja sanainsa soinnussa.

PANU
Niissäkö—?

ILPO Mahdoit antaa minun menn'yönä.—Vaan kun vielä sallinet—vaikka oma henkeni menköön!

PANU
Koko Kontola siitä kimppuumme kävisi, sota syttyisi.

(Kuuluu veisuuta.)

ILPO Sota siitä syntyy sittenkin! Yksin nyt tuli, tulee toiste miehineen! Eivät nyt uskaltaneet, vielä Panua pelkäsivät. Näkevät, että tulee ja menee pahin vihamiehesi eikä naarmua nahkaansa saa … rauhan kello nyt Kiesuksen kaulassa kalkattaa, sodan torvea huomenna toitottaa. Niin kävi Kontolassa, niin käy täällä. Tuopi erämiehet, kaskimiehet, kalamiehet kutupaikoille, tunkevat meidät täältä niinkuin muinoin tunkivat taattomme sieltä. On tapettava valloittaja, ennenkun valtaan pääsee, on uuden uskon tuoja aina tuhottava—

PANU
On tuhottava,—vaan niin, ett'ei kukaan kuule eikä kukaan näe…

ILPO
Niinkuin Reita vainaja?

PANU
Juuri niin.

ILPO
Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! (kuuluu taas papin puhetta)—
Kastettavaksi kutsuu!—Ilpolaan!—meidän pirttiin!

PANU Elä päästä häntä sinne!—Salpaa ovet sisältä!—Vie sana toisiinkin taloihin!—Taipaleelle hänet yön selkään ajamme—

ILPO
Entäs sitten?

PANU
Eksyy—hankiin hukkuu—

ILPO
No niin, nyt on ennallaan—jo loi Panu lumonsa!

PANU
Joudu—riennä! (ILPO menee.)

    MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan
    sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti,
    melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EMÄNTÄ,
    JOUKO, ILPOTAR, HELUNA y.m. kansaa, joista osa tulee sisään,
    osa jää porstuaan.

OLAI
Et tullut minua kuulemaan, Panu.

PANU (istuu syrjin)
Tiesin loruiksi luotehesi. Nyt sen muutkin tietävät.

OLAI Jos tulit minua kuulemaan etkä puheitani piillyt, niin sait tietää, mitä heimollesi haastoin. Selitin heille, mikä on ero heidän haltijainsa ja minun Jumalani välillä. Eivät ole tähän saakka ainoasta oikeasta Jumalasta mitään tienneet. Nyt hänet jo tuntevat ja pian omaksensa ottavat.

PANU
Ei heistä kukaan sinun jumalaasi omista. Ovat omamme paremmat. Ei
Panujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi
soitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet.

OLAI
Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon
yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen,—kohta taas takaisin tullakseni.
On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan.

PANU
Kirkko?

OLAI Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee.

PANU
Uhrilehdon niemessä?

OLAI
Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme.

PANU Pyhän uhrivaaran!—Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä ajatan!

OLAI En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.—Käykää kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa.— Reita, kanna kirjani!—Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty,—jos vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna.—Seuratkaa minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. (Menee.)

    (Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät
    liikkeitä lähteäksensä.)

PANU (ivaten)
Seuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina
Kontolaan vie—yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!
Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän
uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte?
Suuttuu teihin uusi tietäjänne!

MIEHET
Emmehän me … emmehän me muuta kuin…

PANU (kuohahtaa) Ettehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen edessään seisotte!

1:N MIES Hattu oli mulla päässäni!

2:N MIES En avopäin seisonut.

3:S MIES Saanneehan tuota kuunnella.

PANU Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat kilvan virsiänsä vetelevät!

NAISET Emmehän me vaan kun se niin … kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä säesti.

PANU En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli. Mutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle ovensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla avustanee—

1:N MIES On oikeassa Panu—ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.)

2:N MIES En kai minä … (menee.)

3:S MIES Saa kai minun oveani kolkuttaa—vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja kuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.)

JORMA
Et kai häntä tuon pyryn selkään—yötä vasten.

ILPOTAR (ja jotkut muut)
Nouseeko pyry?—Mistä se nyt?—Äsken taivas vielä kirkkaana kajotti.

JORMA (luukkua raottaen)
Niin sakeana tupruaa, ettei pihan yli näe.

PANU (näkyy että hän keksii sen)
Nousee mikä nostettu on! (Menee.)

1:N NAINEN On pyry Panun nostama.

2:N NAINEN On ilma tietäjän tekemä.

3:S NAINEN Ei pidä Panua suututtaa. (Menevät.)

JORMA
Ei heitä hyvä peri. (Menee.)

ILPOTAR
Oli tyhjä konttinsa—nälkään nääntyvät. (Menee.)

(EMÄNTÄ ja JOUKO ovat jääneet.)

EMÄNTÄ Jouko, ota tämä mytty… Panulla on paha mielessä, aikoo tappaa nälällä ja vilulla erämaahan … en soisi Reidan pojan … hae käsiisi, hiihdä, kunnes saavutat, anna tämä…

JOUKO
Onko pyry isän nostama?

EMÄNTÄ
Olipa kenen tahansa … joudu, ennenkun jälki peittyy!

JOUKO
Vaan jos isä—(menee.)

JORMA (tulee)
Ei heitä hyvä peri … eksyvät tuiskuun… Ei eteensä näe.

EMÄNTÄ
Ehkä jossain suojaa saavat… Mitä sanoo Jorma, olitteko kuuntelemassa?

JORMA Kaikki kuulin. On totta toinen puoli, toinen touhua. Sanalla Väinökin vihat voitti, sanaan tämäkin turvaa. Ei pahaan neuvo, kun neuvoo hyvään ja rakkauteen. Niin tuntui tekevän. Sitä täällä tarvittaisiin, kun tapetaan, raiskataan… Vaan miksi vaatii sitä varten hyvät haltijat hylkäämään? Ei se heidän syynsä. Miksi tahtoo kirkkonsa uhriniemeen rakentaa ja miksi puut hyvältä vuorelta kaataa? Eikö paikkaa muualla, eikö muualla puita? Eikö mahdu rinnan elämään hyvät haltijat yhden niinkuin toisenkin? Väinön tiedän, Tapion tunnen, heitä hyvittelen, heille uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan. Ei ole minulle hänen Kiesuksestaan, mutta paremmaksi hänetkin arvaan kuin Panun puujumalan, jonka kuvatoksen pyhälle vuorelle pystytti. Siitä on tullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys, siitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet nostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin. Ei olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään mahtaisi. Nyt tulee—saattepa nähdä—omakseen ottaa. Vaan virtensä oli kaunis.

EMÄNTÄ (joka ei ole kuunnellut JORMAN puhetta, vaan levotonna ja hajamielisenä milloin ovea milloin luukkua raottanut) Kuulisitpa, taatto, kerran Valamolaisten veisuun, kuulisitpa monasterin kellojen helinän…

JOUKO (tulee hengästyneenä.)

EMÄNTÄ
Näitkö? Löysitkö missä?

JOUKO Olivat ensin Ilpolan tupaa kiertäneet, sitten saunaan yrittäneet … sieltä Kuismalan saunaan. Vaan kun eivät mihinkään päässeet, niin tuohon tulleet Reitalan vanhaan saunaan ja tulen virittäneet.

EMÄNTÄ
Siellä säilyvät, sinne ei Panu uskalla! Pelkää sitä paikkaa!

JORMA Paha oli ilme Panun silmässä … ei mitänä pelkää … lähden tarkastelemaan… (menee.)

JOUKO
Jos isä saa tietää…

EMÄNTÄ
Minne heitit mytyn? Eikö kukaan nähnyt?

JOUKO Oven eteen heitin … seinään kolahutin. Vaan oli suksen jälki ennen minua kiertänyt.

EMÄNTÄ
Jotain hankkivat—kuka siellä etehisessä haparoi—ripaan tarttuu—
(Reita tulee) Reita? Mistä tulit? Elä tule tänne, mene sinne, missä
olit. Tuleeko pappikin? Minne jäi?

REITA
Jäi saunaan lepäämään. Tulin siskoani tapaamaan.

EMÄNTÄ
Annikkiako?

REITA Annikkia tulin näkemään … täällä lienee … joku meille ruokaa toi … oli äitivainajan huiviin pantu.

EMÄNTÄ
Tunsit äitisi huivin?

REITA Tokihan tunsin, punaraitaisen, vinoristin kulmassa, keskellä viisikannan.

EMÄNTÄ
Annikin oli huivi. Voi armias auttajani! Veli tuli siskoaan tapaamaan.
Eilen vielä kukkana keikkui, morsiona mairehena—vouti rekeensä reutoi.

REITA
Voudille annoitte?

EMÄNTÄ
Panu antoi.

REITA
Panu?

EMÄNTÄ Koskeen tyttö juoksi, kuohuihin hukuttihe. Siskosi Panu tuhosi, isäsi tuhosi, sinutkin vielä tuhoo.

JOUKO
Henkesi käärmeeksi muuttaa, niinkuin isäsi—

REITA
Muuttiko käärmeeksi isäni hengen? (Pelko kohoo hänessä kohoomistaan.)

EMÄNTÄ Niin teki, sen hänen omaan pääkalloonsa sulki—siellä vankina kiduttaa —joudu täältä … heitäte suksillesi, hiihdä taaksesi katsomatta— soisin teidän täältä hengissä pääsevänne—olet Annikin veli—puhui niin kauniisti vaikk'ei virtensä valamolaisten veronen—(etehisessä alkaa tulen loimo punottaa seiniä) mikä tulen loimo se tuolla—mikä siellä palaa?

JOUKO (avaa luukun, jolloin loimo valasee tupaakin)
Reitalan saunahan siinä palaa!

EMÄNTÄ Reitalan sauna palaa! Hirmuja tekevät! Auta armias, hänet elävältä korventavat. Yhä yltyy!—Joudu, Reita, apuun—joudu, mene—minä menen (menee.)

REITA
Isäni tappoi—käärmeeksi muutti—Annikin tuhosi.—

EMÄNTÄ (juoksee takaisin)
Panu tulee—täältä mene…

REITA
Panu tulee!

    (Rientävät etehiseen eri haaroille. REITA on yhä kasvavan
    kauhun vallassa.)

(ILPO ja PANU tulevat.)

ILPO Pönkän panin—nukkuivat, eivät mitään kuulleet. Sytytin pistekodan, hulmahti kuin havukaski tuleen … siellä ovat molemmat … on se nyt niin lujassa, ett'ei sisästä aukea. (Nauraa sisäänpäin, äänettömästi.) Löysivät mitä lähtivät hakemaan. Panun polttaa uhkasi, Panu hänet itsensä poltti, loihti loukkuun menemään, sikeään uneen nukutti, kärvensi kuin metsähiiret kasken lahokantoon, paistoi kuin nauriit. Siinä palavat pappi ja Reidanpoika, Lapin viimeinen sikiö!

PANU Isänsä omassa saunassa! Että sen sittenkin siihen polttamatta jätin, kun kaikki muut Lapin saunat tuleen pistin! Mikä antoi minulle oiva haltija sen päähän piston! Vaan oli aika viimeinkin tuhota. Ties mikä olisi vastus noussut. Vanha Reita minua aina ivasi ja ilkkui! Aina halvensi ja häpäsi heimon kuullen! Ei minusta tietäjäksi, ei minusta uhripapiksi, ei minusta heimon haltijaksi! Hänellä yksin salatiedot, minulla kaiken mieron mahti, hän kettu kavala, minä vainuton kylän rakki, hän haukka taivaalla, hän kokko korkeudessa, minä siipisato lintu, joka maata pitkin räpyttää ja rääkyy. Aikansa ilkkua annoin, kun tuli oma aikani—

ILPO
Raudan rintaansa iskit!

PANU (rivosti) Nuolen selkäänsä upotin! Suulleen suohon suistui, rääkyi ja räpytti, potki polulla poikkiteloin. Kun viimeisiä henkiään haukotteli, eteensä hyppäsin, kahta kämmentä yhteen löin ja huusin: »henkesi minua iankaiken palvelkoon!» Sen kuuli ja vielä kirota ehti: »käärmeeksi henkeni, maan alle matelemaan, kantapäätäsi puremaan!»—ja sinne meni, kaikki haltijansa mukanaan vei, en luullut heitä ikinä haltuuni saavani.

ILPO
Vaan saithan ne?

PANU Käärmeenä henkensä kuleksi. Vuotta kolme kun oli kulunut, kallonsa maasta kaivoin ja tuonne saunaansa vein. Niin päivänä muutamana käärme kynnyksen alla loikoi, kaulaa koukisti, niskaa nosti, sähisten päätänsä kohotti. Minä pihdin niskaansa, omaan kalloonsa ajoin, sen taikamajaani vein ja sinne salpasin—siellä on. Hyvin menestyin, kaupat kävi, veteli viljan saanti.—Poikansa tänne lähetti, aikoi onnen ottaa, usutti papin päälleni—siellä savuna sakeaan ilmaan nousevat, siellä kärynä korkeuteen kohoovat!—Oli se uhri haltijalle, oli se uhri haltijalle, Jouko! On siinä uhria vielä sinunkin ijäksesi, Jouko! Tuhannen uhrihärän veroinen! Eilen Annikki veden väelle, tänään…

JORMA (tulee)
Sinäkö, Panu, Reitalan saunan sytytit!

PANU Ja entä jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa minutkin.

JORMA
Ei ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan
urhot nukkuvaa miestä saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet.
Ilmiotteluun vaativat, miekkojansa mittelivät ja vuorotellen iskivät.
Häpeän sukuani!

PANU
Aika aikaa kutakin!

JORMA
Etkä häntä sittenkään surmatuksi saanut. Pois pääsivät.

PANU
Pois…?

JORMA
Ei ollut pitänyt oven pönkkä.

ILPO
Pitämän piti!—ellei joku ulkoapäin avannut.

PANU
Sinäkö, Jorma?

JORMA En ehtinyt, ei tarvittu, oli toinen jo työni tehnyt.—Ei tehonut tulikaan.

PANU
Ei lie tuli tehonut, tehoo pyry ja pakkanen!

JORMA Et saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. On suurempien suojassa, sen näen. Lapin haltijat Reitaansa varjelevat, Ristin Kiesus pappiaan, ei ole Panulla heitä vastaan muuta panna kuin—puujumalansa.

PANU (yhä enemmän raivostuen) Ei siinä jumalia tarvita, missä käsi rautaan kykenee! Olen oma jumalani kuin tarvitaan, oma haltijani kuin haluan!

(Tarttuu kirveeseensä ja syöksee ovelle.)

REITA (tulee ovessa vastaan) Anna armoa, Panu! Elä minua tapa! Ystäväsi minä!—Saithan isäni, saithan sisareni, saithan papin! Elä minua enää! En olisi tullut, väkisin vaati! En enää Kiesusta kumarra … ei ollut auttajaksi!—Ei voi vihoista varjella… Sinua minä, säästä henkeni, ota orjaksesi!

PANU
Onko sinulla isäsi tiedot?

REITA Säästä henkeni! Ota orjaksesi?—Anna armoa Panu, suuri tietäjä! (lankee polvilleen) Neuvon sinulle Kiesuksen kirosanat! Opetan sulle taivahan taikatiedot!

MARTINUS OLAI (tulee)
Reita! Kurja lappalainen! (Tempaa hänet ylös Panun edestä.) Sinäkö?
Sinä petturi! Kirottu kavala käärme! Sinäkö minut saunaan salpasit?
(heittää hänet karsinaan menemään.)

REITA
En minä… Panu! (kaatuu.)

JORMA
Varo pappi!

OLAI (huomaa Panun, joka hyökkää kirveen kanssa takaapäin. Saa ranteesta kiinni—kirves putoo.) Pois pakana! Elä satuta kättäsi Herran voideltuun!

PANU (aikoo uudelleen hyökätä hänen päälleen kädessä puukko, kun)

REITA (lattialta vaikeroiden huutaa) Elä satuta, elä satuta! Kiesus auta! Auta meitä isä, poika ja pyhä henki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski kohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni haltija! Päästä minut käärmehen kiroista!—(Yhtäkkiä riemuiten nauraen.) Panu kaatuu! Panu kaatuu!

JORMA
Loveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa!—Herposi käsi Panulta.

PANU (seisoo kuin kivettyneenä, silmät harrallaan Reitaan tuijottaen)

OLAI
Reita, mikä sinun on? Nouse!

JORMA
Anna hänen puhua … elä henkiä häiritse!

REITA Sinun pitää rikki polkeman käärmeen pään ja Herra Jumala sanoi: kirottu ole…

EMÄNTÄ (etehisestä)
Sitä käärme kalvaa…

JORMA
Kuka, sano, kuka?

REITA
Kirottu ole … josta on kaikki paha maailmaan tullut.

JORMA
Kenestä?

REITA Panusta, Panusta! (vaikeroiden.) Ei armoa, ei armoa yhtään! Ei armoa … helvettiin, voi, helvettiin—kirottu, kavala käärme! Päätäni puree!

EMÄNTÄ
Sitä käärme kalvaa.

JOUKO (pidätetyllä riemulla)
Siihen meni isänsä käärme … nyt se meni siihen! Ei mennytkään minuun!

EMÄNTÄ
Tule pois, Jouko!

JOUKO
Ei mennytkään minuun!

EMÄNTÄ
Jouko, tule pois!

JOUKO
Anna minun, elä—siihen meni—siihen meni…

REITA (kimmahtaa ylös ja horjuu Panua vastaan)
Helvettiin! Helvettiin! Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi
heimollesi! Helvetti sun haudaksesi, tulipätsi poijallesi! Pappi
Panulle sijahan, kirkko talosi tanhualle! (PANU ja ILPO väistyvät pois.
REITA taas vaikeroiden.) Ei armoa … ei armoa…

JOUKO (kauhistuen)
Ei armoa…

JORMA
Murhattu isänsä hänen suunsa kautta puhuu.

OLAI
Jumala hänen suunsa kautta puhuu (tukee Reitaa.)

REITA Kiesukseen turvatkaa, Kiesus auttaa, Kiesus auttaa!—Urut soivat, kynttilät kuorissa kimmeltää.

OLAI
Hän on kirkossa.

REITA Enkelit katossa ja kerupiinit … harput ja kanteleet … ei kuolemaa, ei kipua!

OLAI
Hän on taivaassa…

JOUKO (riemuissaan)
Ei kuolemaa, ei kipua!

EMÄNTÄ (hädissään) Jorma, auta … ennenkun lumoo … Jouko, tule, Jouko! (Saa hänet viedyksi ulos.)

REITA (herää)
Eikö se polttanutkaan? Eikö tehnytkään mitään? Menikö se maan alle?

OLAI
Kuka?

REITA
Se, joka maan alta eteeni nousi.

OLAI
Meni, maan alle meni.

REITA
Eikö tapa?

OLAI (rauhoittaen)
Ei tapa … ei meille mitään voi!

REITA
Ei tapa, ei tapa—lähdemme täältä!

OLAI
Jaksatko lähteä?

REITA
Jaksan, jo jaksan.

ILPOTAR (joka on tullut edellisen kestäessä)
Mennette pian, ennenkun Panu tointuu…

JORMA Ei toinnu Panu siitä iskusta.—Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä opastan.

OLAI
Ken olet—oletko kristitty?

JORMA Kristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan.—Lähde täältä, elä koskaan takaisin tule.

OLAI Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra!

JORMA Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa haltijat, sitä elävät, sitä vainaat. Mikä lie tämä nykyinen maailma? Koirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri vierojen tähden vuotaa.—En tiedä, mustaksi mieleni käy.—Yhden tiedän, Tapion tunnen.—(Tekee lähtöä.)

ILPOTAR
Minnekkä aijot heidät viedä, Jorma?

JORMA Jos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon. Karin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme.—Vai kannelta?—Ei soi kannel enää Karin talossa—kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa suksillenne!

OLAI
Paloivat sukseni—

ILPOTAR
Saat minulta sijaan … ottakaa meiltä!

JORMA
Sinulta?

(OLAI, JORMA ja REITA menevät.)

PANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet epäjärjestyksessä ja lumisina) Ääni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin kuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja Kiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti. Toivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan, tuosta tietäjän tekevän…

ILPOTAR (ylenkatseellisesti)
Joukosta!

PANU (katkerasti) Käsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani jäi—kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa poveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan tapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan juoksee.

ILPOTAR (lohduttaen)
Panu!

PANU (sysää pois)
Et sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut—vanha olet—

ILPOTAR
Suotta minulle vihojasi viskelet.

PANU
Sinä hänet sisään päästit—sinä kansan häntä kuulemaan haalit.

ILPOTAR
Olisivat tulleet ilmankin.

PANU
Ette mihinkään kykene … ei teistä apua ainoasta—Ilpokin—!

EMÄNTÄ (tulee hädissään)
Panu! Panu!

PANU
Tuossa tuokin—mikä hätänä?

EMÄNTÄ
Joukoa heittää, kouristaa kuin Reitaa äsken!

PANU (riemastuen)
Joukotar!

EMÄNTÄ Käsiini kaatui! Sekavia haastaa, silmät nurin päässä pyörii, vaahto suusta … tule päästämään! Tule luomahan lumonsa! Hankeen pyörtyi…

PANU Se on tullut takaisin! Ei mennytkään Reidan poikaan isänsä henki! Meni minun poikaani! Minulla on poika, joka loveen lankee! Tuota kaiken ikäni toivoin! Tulee tietäjä isäänsä isompi! Nyt tulkoon Ruotsin pappi! Nyt ovat hänenkin henget hallussani! Ei minulle mitänä mahda!

EMÄNTÄ
Päästä hänet, vapauta! Voi, jos kuolee!

PANU
Ei kuole—vaan vaikka kuolkoonkin, isä poikansa perii!

EMÄNTÄ
Voi sinua, Panu!

ILPOTAR
Voi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai!

NELJÄS NÄYTÖS.

Uhrivaaran laella, jossa vanha kelohonka, ja sen edessä kivipaasi, jossa uhrilihoja ja uhrihalkoja. Hongan ympärillä istumakiviä. Siihen on kiinnitetty epäjumalan kuvia, lappalaisen näköinen, kädet ojona, toisessa malja; juurella lähde. Taka-alalla avara metsä- ja järvimaisema.—Mäen rinteessä alempana näkyy Panula.— Oikealla Panun taikamaja kalliossa, irvistelevine karhun- ja ketunkalloineen. Keväinen aamuyö.

(PANUN EMÄNTÄ ja HELUNA.)

PANUN EMÄNTÄ (hiipii taikamajan ympärillä, kuiskaa kaukaa, mutta ei uskalla tulla lähelle; on ilmeisen tuskan vallassa) Jouko!—Ei se kuule enkä uskalla minä huutaa. Ristiä suutele ja rintaan paina!—Koko yön on siellä vaikeroinut. Äsken kouristi enkä päässyt pitelemään. Se sitä aina helpottaisi, kun saisin pidellä. Voi meitä, voi! Voi minua, että käärmeen tapoin! En olisi tappanut, ei olisi Joukoon mennyt. Ei päästy pakenemaan.

HELUNA
Minä kohta pääsen; näiden uhrijuhlain jälestä lähden.

EMÄNTÄ Elä minua heitä … mitenkä minä, jos sinäkin. Odota, ehkä hänestä heittäjä lähtee … yhdessä pakenemme—

HELUNA
Ei lähde heittäjä, kenehen on kerran mennyt.

EMÄNTÄ
Voi, voi, et edes sinä niin sanoisi!

HELUNA
Tulkaa pois, emäntä … jos Panu tulee … minua pelottaa.

EMÄNTÄ En lähde, ennenkun se sen sieltä päästää … pyhä risti häntä suojelkoon!

HELUNA
Tullaan.

    (Juoksee pois, EMÄNTÄ piilottautuu majan taa.) (JORMA, KARI
    ja KARITAR nousevat polkua vasemmalta.)

JORMA (osoittaen epäjumalaa) Voi sinuas variksen pelätti, mikä olet! Voi sinuas narrikansan kuvatos, minkä tietäjäsi on siihen, esi-isäin pyhään puuhun kytkenyt, jonka juurella haltijan oma lähde kumpuaa! Mikä rähjä, mikä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä lappalainen—luulee hänessä suuren haltijan asuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija mieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen kylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle? Näettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen— omansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja saaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi itselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa ottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni!

KARITAR Kun ei ole sitä, joka hänet irvihampaan tuosta irti kiskoisi ja suulleen kallioon syöksisi.

JORMA Paikka on pyhä, joskin häntä häväistänee. Et saa pyhällä uhrivaaralla tehdä väkivaltaa pedollekaan, vaikka olisi karjaasi kaatanut. Itse haltija häpeänsä kostakoon—ja kerran kostaa!—Uskon aikain parempain kerran vielä koittavan. Vielä palaa Väinö, pyhät vuoret puhdistaa, vanhat haltijat entiseen valtaansa asettaa. Lahoo, ränstyy, mätänee käsin tehty kuva, sadat vuodet seisoo jumalain puu—ja jos kerran kaatuu, jo toiset juurestaan versoo. Sinulle uhraan, ainoani annan, viimeiset aarteeni eteesi kannan.

(Mene uhripuun luo ja toimittaa uhrin.)

Tapio talon isäntä,
Metsän ukko halliparta,
Mielikki metsän emäntä,
Metsän armas antimuori,
Tule jo kullat ottamahan,
Hopeat valitsemahan,
Ainoat omistamahan—
Ota soljet, sormukseni,
Vähät lahjat viimeiseni.

KARITAR
Ota multakin omani,
Ainokaiseni omista,
Vähät lahjat viimeiseni.

JORMA
Nouse koivun konkelolle,
Lepän lengolle ylene,
Onko mieleiset sanani,
Otolliset uhrityöni,
Lepy lehto, kostu korpi,
Ellös suuttuos Jumala,
Maanpitäjä pillastuko
Uhritöistä ilkiöitten,
Typeristä tyhmän kansan,
Lepy metsä miehillesi,
Lepy näillä leppösillä,
Lauhdu näillä laulelmilla—
Humahtele hongan latva,
Kohahda korea kuusi,
Jos on uhri otollinen,
Mieluiset minun sanani!

(Tuuli humahtaa puussa.)

Otollinen oli uhrini, ei ole haltija vielä meihin vihastunut.—Kari, kanna sinäkin uhrisi pyhälle puulle! Elä siinä synkkänä seiso!

KARI (katkerasti)
Minä kannan uhrini Panun puujumalalle.

JORMA
Mitä sanot?

KARI
Panun itsensä uhriksi kannan (näyttää vaatteesta tehtyä nukkea.)

JORMA
Panun oma kuva—kädet selän taa sidotut. Sitäkö aiot?

KARI Oman jumalansa kädestä tuomionsa saakoon! Nyt tietää: missä ikinä kulkenee, ansa jalan alla vaanii.

JORMA
Et saane satimeesi Panua sinä.

KARI Minä opastan, toiset tien käyvät; minä otuksen kierrän ja osoitan, toiset pyydystävät. On vielä ennen iltaa papin köysissä Panu ja minä köyden päästä pitelen.

JORMA Uhkasi asehin uudesti tulevansa, vaan en olisi tuota suonut, en suonut sinun häntä tänne opastavan, en itsenään uhripyhänä.

KARI
Olisi tullut tuomattani.

JORMA Kari! Lähde täältä kanssani! Teemme niinkuin teki Väinö, pois kaukenemme, kosket sauvomme, suvannot soudamme, selät suuret lehtipurjeessa viilettelemme, haemme hiljaisen poukaman, hiekkarantaisen, siihen kolmilaitamme kokastamme ja kuusen juureen majamme kyhäsemme—on siellä kalasia vesiä, on ansamaita, on koppelokankaita, on teerivaaroja—hyvät haltijat mukana seuraa, pahat tänne jääkööt!—Väinön tiedon turvaan viemme, soiton suuren suojaan saatamme, ett'ei sotkis vieras virttä, ruotsi rikkoisi säveltä.

KARITAR
Lähdemme, Kari…

KARI Ei saisi rintani rauhaa siellä, salot synkkinä seisoisivat, peikot puun juurilla jurottaisivat, kosket kostoa huutaisivat. Panun antama isku yöt päivät päälakeani pakottaa. (Menee.)

KARITAR Musta on mielensä, unettomat ovat yönsä, ei ole pyynnistään ei metsästyksestään, Kullervona kulkee hän kostoansa hautoen.

KARI (tulee takaisin)
Onko paljon saapunut uhrikansaa?

JORMA Ei puoltakaan entisestään. Yhä vähenevät; laumoittain heitä Kontolassa kulkee.

KARI
Onko aseita miehillä?

JORMA (hiukan moittien)
Ei aseellisina uhreihin tulla, senhän tiennet.

(Menevät.)

EMÄNTÄ (tulee)
Nyt sitä taas heittää.

(Vetäytyy pois, kun näkee PANUN ja ILPON tulevan.)

PANU (on täysissä noidan tamineissa, päässä huuhkajan höyhenistä tehty
takki, hihoissa ja harteilla kirjavia nauhoja, punanen paita, kädessä
taikarumpu.)
Vai nurisevat taas?

ILPO Uhriverojen paljoutta paheksuvat, huonoa riistavuotta valittavat. Sinun syyksesi sanovat. Ei ole muka taioistasi apua; Lappiin metsän riista vierii, Kontolan alavesiin veden vilja valuu.

PANU
Se on se vanha virsi. Sitä aina veisaavat, kun uhrata täytyy.

ILPO Eivät sano Kiesuksen uhreja kysyvän. Kehuvat jo muutamat juhannusjuhlille Kontolaan lähtevänsä.

PANU Sano heille, että kohta palaa riista moninkertaisena takaisin, niinkuin on aina ennenkin palannut, kun uhrit oikein toimitetaan. Tänä vuonna uusille haltijoille uhrataan ja uudet on uhraajat. Ei Panu enää yksin uhria toimita. On toverinaan oma poikansa, tietäjä kohta isäänsä isompi.

ILPO
Tule heille se itse selittämään.

PANU En jouda, aika on tärkeä, hetki on tullut. Järjestä juhlasaattue. Kun aurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi kuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon kanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. (Emäntä tulee) Mitä täällä teet? (Ilpolle) Mene, Ilpo, ja tee niinkuin sanoin. (Ilpo menee epäröiden) Mitä täällä teet? Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä kuleksii! Mene hoitamaan vieraita!—Etkö saa sanaa suustasi?

EMÄNTÄ (rukoillen) Elä hyvä Panu, elä häntä nyt enempi kiusaa. Päästä hänet pois … anna minun viedä hänet kotiin … elä lastasi menetä—se on sairas … sitä pelottaa … etkö kuule, kuinka valittaa…

PANU
Hän haltijata haastattelee … tietäjäksi valmistelekse.

EMÄNTÄ Eihän hänestä tietäjäksi … vasta vuoteelta nousi ja nyt tuonne telkitsit.

PANU
Mene tiehesi täältä!—Tulee tietäjä isäänsä isompi.—Tiehesi täältä.
Pois vaimo saastainen pyhästä toimituksesta (ajaa pois Emännän.)

PANU (avaa majan oven) Jouko!—Se on vielä haltijan lumoissa … silmät killuu kuin elukan silmät pimeässä—henki tulena palaa—palakoon!—pysyköön lovessa niin kauvan kun haltija pitää (aikoo hiljaa sulkea oven, mutta samassa)

JOUKO (hyppää ulos parahtaen niinkuin takaa-ajettu.)

PANU
Joko päästi?—Elä pelkää, Jouko…

JOUKO (sopottaen)
Helvettiin, helvettiin! Ei armoa, ei armoa!—

PANU
Ei ole vielä ihan päässyt.—Näitkö haltijan?

JOUKO (lyhyesti ja hätäisesti)
En nähnyt.

PANU
Etkö mitänä nähnyt?

JOUKO
Näin.

PANU
Mitä näit?

JOUKO
Näin papin.

PANU Ei tullut Reidan henki luoksesi lovessa?—Et häntä nähnyt?—Et mitään kuullut?—Elähän vapise!

JOUKO (surkeasti) Anna minun mennä kotiin, isä. On paha ollakseni … päätäni huimaa … sydäntä etoo.

PANU
Etooko? Se on käärme, Reidan henki.

JOUKO
Päästä minut siitä … loihde pois … se minut muuten tappaa.

PANU Ei tapa … elämän hengen antaa. Se sinussa aina pysyköön, elköön sinusta koskaan muuanne menkö. Niin kauvan kun käärme sisässäsi, niin kauvan sinussa Reidan henki, niin kauvan kun sinussa Reidan henki, niin kauvan Panujen suvussa tietäjäin taito.

JOUKO
A-anna minun mennä äidin luo.

PANU (On käynyt majassa ottamassa kontin, josta alkaa purkaa tavaraa.) Ei ole toista tietäjäksi niin valmista kuin sinä—äitisi kohdussa sinut siksi jo pyhitin. Nyt olet valmis tietäjän toimeen pyhitettäväksi ja hänen pukuunsa puettavaksi. Yhdessä uhrihärän teurastamme, kaksin kaikki toimitamme. Sinun kauttasi haltijat puhuvat, sinulle mielensä ilmoittavat, minä tahtonsa toimitan. Puemme päällesi tietäjän vaatteet —riisu pois virsu—täss' on Reidan poronkoivet—näetkö?

JOUKO
Näen.

PANU Hänet voitettuani ne hänen jalastaan riistin. Täss' on hänen patalakkinsa—(painaa sen Joukon päähän)—tässä hänen peskinsä ja paitansa—

JOUKO
Niin—

PANU Tässä taikarumpunsa—(ripustaa sen kaulaan.)—Tässä tämä kallonsa, jolla pyhästä lähteestä vettä päähäsi valelen. Siinä on vielä käärmeen vuodevillat. Se kuoli samana hetkenä kuin sinä loveen lankesit—ruumis kuoli, henki sinuun meni.

JOUKO
Ei se silloin kuollut?

PANU Eikö silloin? Milloinkas? Elä puhu joutavia! Silloin siitä henki lähti!—Riisu vaatteesi, päästä kaikki päältäsi! Päivä kohta valkenee. Ota pois ihokkaasikin.—Mikä nauha sinulla on kaulassasi? Taikapussi antamani. Se otetaan nyt pois, sijaan pannaan tämä helminauha, Reidan hampaista tehty—kilkkaa, kalkkaa!—Mikä on tämä—näytä—miksi pidät kiinni siitä? (repäsee esiin ristin, jota JOUKO on puristanut käteensä.)

JOUKO (parkaisten) Nyt se sen näki! Nyt se tappaa! Auta pappi! auta pappi! Auta Kiesus armias! Isä, Poika ja Pyhä Henki!—Äiti!

    (Riuhtasekse irti, heittää rummun kaulastaan, kaataa PANUN,
    kaatuu itse, nousee ylös ja syöksee ulos.)

EMÄNTÄ (tulee esiin ja juoksee JOUKON jälkeen)
Jouko!—Elä mene … elä mene sinne!

PANU (ei ole huomannut, minne Jouko meni. Seisoo tyrmetyksissään risti kädessä) Minne se meni? Haltijansako sen vei?—Mitä se huusi?—»Auta Kiesus armias»—»Pyhä Maar—»! Mikä tämä on?—Risti!—Joukon kaulassa?—Huusi Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää—Jouko? Jouko kristitty! Salakristitty?—Voi saastaista—! Kirottu sinä kelvoton, epäsikiö—isäsi häpäsijä—sukusi saasta!—Tuonne sinut manoan vuoren rautaisen rakohon—kahden kallion välihin—paru siellä painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä … et kenenkänä laskemalla, et sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! (On juoksennellut edestakaisin, särkenyt taikarummun, murskannut pääkallon kiveen.— Karkaa puujumalan kimppuun.) Annoit tapahtua—et auttaa osannut—omalla uhrivaarallasi, omana uhripäivänäsi—lahopökkelö olet—et jumala mikään— variksen pelätti—mikä sinulla on siinä? (huomaa Karin paneman nuken.) Oma kuvani?—Tuomittu!—Sinäkö minua uhkaat—pthyi hävytön—hyi hengetön! (sylkee silmille, lyö käden poikki, siinä oleva astia särkyy pudotessaan. Panu vavahtaa rämähdystä)—Mitä tein? Käden katkaisin, haltijan häpäsin—omalla uhrivaarallaan—omana uhripäivänään—elä minua tuhoa—.

ILPOTAR (tulee hengästyksissään) Panu, Panu! Se tuli aseellisten miesten kera, piiritti talon!—Mitä— mikä sillä?

PANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden) Poikani kirosin … umpilukkoon joukon kirosin!—Luulin Kiesuksen—oma haltijani hänet käsistäni vei—(juoksentelee, huutaa) Jouko, minne menit, tule pois, Jouko! Elä pelkää … tule pois!—Etsi, Ilpotar, tuo hänet tänne—koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan edessä)—uhraan kaikki, mitä on—vaikka oman vereni vaatinet.—Ei auta, umpilukkoon hänet kirosin—

ILPOTAR
Minkätähden? Mitä teki?

PANU
Mitä seisot? Riennä etsimään!

ILPOTAR Uhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti—eihän miehillä aseita—hinnan päästäsi lupasi—kohta on täällä!

PANU
Kuka?

ILPOTAR
Kontolan pappi!

(EMÄNTÄ tulee.)

EMÄNTÄ
Voi minkä teit!—Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!

PANU
Miks'et tuonut häntä tänne? Miksi päästit menemään?

EMÄNTÄ Miks'en tuonut? Ettäkö olisit vielä hengen vienyt, kun jären veit! Enkä saanut tulemaankaan. Käsistäni karkasi. »Auta, pappi,—auta, pappi!» huusi mennessänsä. Siellä on nyt Panun tietäjän poika Martti papilta apua hakemassa isänsä vihoja vastaan!

PANU
Pahat henget kimppuusi!

EMÄNTÄ (yhä enemmän kiihtyen) Ja minä viisi hengistäsi, haltijoistasi! Sinua ikäni kaiken vapisin, haltijoitasi en ikinä! Itselläni on suojeluspyhät paremmat! Niiden nimeen jos poikani pyhitin, ei olisi nyt sillä jälellä, onneton. Miks'en häntä kohta synnyttyään Valamoon vienyt, miks'en häntä alun pitäen omaan uskooni neuvonut!

PANU
Näitkö Joukoa?—Mihin uskoosi?

EMÄNTÄ (huutaa) Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! Kastettu Valamon monasterissa pyhän Maarian nimeen ja Marjaana on nimeni! Sinne menen ja sinne Joukon vien! Siellä parantavat, siellä kirosi peruutetaan!

PANU
Et ole kastettu, valehtelet.

EMÄNTÄ Vai valehtelen! katso tätä! (repäsee vaatteensa auki ja tempaa rinnaltaan ristin ja ojentaa sen Panun eteen.) En pelkää sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Käärmeesi tapoin! Pappiakin autoin, hänelle ruokaa lähetin, minä pönkän palavan saunan ovesta potkasin! Kiitä minua siitä, että hankkeesi myttyyn meni! Vai valehtelen minä! Vai olenko koskaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisiin uhreihisi koskaan osaa ottanut? Neitsyt Maarian nimeen ja kaikkein pyhimysten nimeen olen—heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut! (Panu riistää jumalankuvan hänen kädestään ja heittää hänet itsensä pitkin maata menemään. Kuin villitty kimpoaa emäntä sieltä ylös.) Tapa minut, tapa vaan niinkuin Annikin tapoit! Niinkuin Reidan tapoit! Niinkuin Joukon menetit! Tapa minut, niin tuon saat (osottaa Ilpotarta)—sitä vuottaa ja väijyy—häntä olet naisenasi pitänyt, minua orjanasi—väkisin minut veit, paljon saavasi luulit, et mitänä saanut, et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi, Valamon kirkon kelloissa myötäjäiseni kelluu! Ota sieltä, jos yletät!

PANU
Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! (Potkasee häntä
sydänalaan. Emäntä horjuu ja hoipertuu alas vaaran rinnettä.)—
Kuoliko se?

ILPOTAR
Räähkää, miten rääkyi!—Nyt siitä pääsit!

PANU
Itkisit, et ilkkuisi.

ILPOTAR Mahdoit minua uskoa—enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt poika toisen naisen…

PANU (raa'asti)
Eihän ollut eläjätä sinunkaan sikiössäsi!

ILPOTAR Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko syntymättä? Sano se, Panu!

PANU
En minä häntä tappanut.

ILPOTAR Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin!—Sanotaan, että tappoivat toivotuksetkin!—Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman.

PANU Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi!—Turhia toivot!

ILPOTAR Porton äpärästä!—Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit, vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät! On—! Vai porton äpärästä! Sekö palkka minulle, että taloasi hoidin, orjiasi opastin, että itseäsi kaikissa ahdingoissasi autoin! Kuka metsämiehet matkalla hoiti, kuka kylysi lämmitti, kun kylmästä tulit, kuka sinun tähtesi heimon parhaat miehet hylkäsi, kuka voudin viehätti, että sinulle hyvänä pysyisi ja hankkeesi menestyisi? Heitit, kun et enää tarvinnut! Vai äpärä poikani, ainoani, itkettyni!—Tulkoon pappi!—Siellä tulee!

(KARI, REITA, RAJALAINEN, SAVOLAINEN, KAINULAINEN y.m. aseellisia kontolaisia tulee ajaen edellään ILPOA, JORMAA y.m. aseettomia panulaisia. Kuuluu huutoja: »missä Panu?»)

ILPOTAR
Tääll' on Panu!

MARTINUS OLAI (tulee) Siinä hän on!—Tänne miehet!—Toiset palatkaa veräjälle niemen kannakseen! Elkää päästäkö ketään sisään eikä ketään ulos!

PANU
Mitä täällä teet? Mitä minusta tahdot?

OLAI Tietänet kysymättäsikin, mitä sinusta tahdon. Kuninkaan ja kirkon nimissä vangitsen sinut, murhamiehen ja velhon. Sitokaa hänet!

(Kari käy muiden miesten avustamana Panun kimppuun.)

PANU
Pois minusta!—Auttakaa, miehet!—Käykää päälle!—Tulkaa—tänne!—Ilpo!

OLAI
Pysykää siellä! Ken kätensä kohottanee, hänet keihäällä lävistän!

PANU
Ilpo!—Mitä seisotte?

ILPO
Emmehän mitä voi! Yllätti meidät aseettomat miehet!

PANU
Noutakaa aseenne! Rientäkää kylään!

OLAI
Pysykää aloillanne, olette saarretut!

ILPO
Emme pääse kylään … oli pannut vartijat kannakselle…

ILPOTAR (ilkkuen) Loihdi, Panu, aseet miehillesi! Tee temppusi, lue loitsusi, suuri tietäjä!

PANU
Murtakaa saarros! Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää!
Seipäillä lyökää!—Voi teitä raukkoja! (Koettaa riuhtaista itsensä
irti.)

OLAI
Elkää päästäkö häntä!

KARI
Kyllä pysyy, kun minä pitelen! (Kiristää kädet selän taa.)

PANU
Ilpo! Vie voudille sana—että apuuni rientää!

KARI
Voudille!

OLAI Sai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu selkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi.

PANU
Noidan nuoli?

KARI
Noidan nuoli—jousesta noitumattomasta ammuttu!

PANU
Sinunko?

OLAI Jumalatta eli, armotta kuoli—ei hänestä enää sinulle apua.—Tänne miehet! (astuu uhripuulle.)

JORMA (astuu väliin)
Elä iske pyhää puuta! Laske alas kirveesi!

OLAI
Alas epäjumalat!

JORMA
Jos Panun epähaltijan kuvan kaadatkin, säästä isiemme puu!

OLAI
Yhdessä kaatukoot yhteen kytketyt!

JORMA
Eivät ole meidän yhteen kytkemät!—Elä meiltä onneamme vie!

OLAI
Väisty vanhus! Onnen paremman sinulle sijaan annan.

JORMA
Ja minkä antanet?

OLAI
Annan ainoan oikean Jumalan.

JORMA En sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi haastoit, laupiaan, lempeän lupasit,—on koston, vihan ja vainon jumala jumalasi. Toivoin tulleesi rauhaa, rakkautta tuomaan, luulin hyvänä vieraana viipyväsi, herttaisia haastelevasi, uusia opettavasi—olisi katsottu, olisi kuunneltu, olisi otettu, mikä oikeaksi nähtiin. Laaja on taivahan laki, kaikki hyvät haltijat orttensa alle mahtuisi—jätä pystyhyn pyhä puumme!

NAISIA (puun ympärillä)
Jätä pystyyn pyhä puumme!

OLAI
Pois naiset!—(lyö puuta.) Laho on pyhä puunne! Ontosti kumahtaa!—
Iskekää miehet!

RAJALAINEN
Pidä keihästäni! On siinä kaskimetsää, on tasaista tanhuata!

JORMA
Sua opastin, sinut Panun pauloista pelastin!—Ei kuule!

SAVOLAINEN
Hakataan yhdellä tiellä koko lehto!—Pidä takkiani!

RAJALAINEN
Nyt uskallatte?

SAVOLAINEN
Ei nyt pelkoa Panusta.

KAINULAINEN
Katso kummitusta!—Mikä jumalalta käden vei? Menköön toinenkin!

SAVOLAINEN
Menköön pääkin!

RAJALAINEN (hakkaa puuta)
Siin' on verkkojen varastamasta!—Siinä pyydysten pilannasta!—

SAVOLAINEN
Siinä karjan kironnasta!

KAINULAINEN
Siinä hallan huounnasta!

HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA Pyhän puun kaatavat!—Voi, mitä tekevät!—Pyhän lähteen jalkoineen sotkevat!—Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin!

ILPOTAR
Uuden ja paremman pappi antaa!

NAISTEN HUUTOJA
Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta!—Sydäntäni vihloo!

PANU Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin! Hirvet hiihdin! kaupat kävin!—ei kohoa avuksi yksi ainoa käsi! (Puu kaatuu.) Tuli taivahan polttakoon!

JORMA
Voi, minkä teki!

OLAI Siinä hän makaa murskana maassa! Suulleen suistui jumalanne! Kukistettu on valtasi, Panu! Voimaton on vihasi, kärjettömät kirosi!—Voitettu olet!

REITA
Taattoni kuolemansa kosti!

KARI
Annikki kosti!

OLAI Vanhurskas Jumala kosti. Häntä pilkkasit ja uhmasit, Panu. Kirkon kirosit ja häpäsit, minut, Jumalan palvelijan, tappaa aioit. Siitä olet sidottu ja siitä olet palkkasi saapa!—Teille, jotka häntä sokeudessanne seurasitte, minä armon ja anteeksi annon julistan. Ken oikean uskon omistanee ja kasteen kohta paikalla ottanee, saakoon metsänsä pitää ja eränkäynti-oikeutensa. Uusi kuninkaan vouti kastetut kuninkaan metsästäjinä pitää, vaan kastamattomat pois karkoittaa. Haltijanne huoneen hävitin, mutta samalle sijalle rakennamme Herralle temppelin. Siinä te uutta Jumalaa palvelette.

ÄÄNIÄ
Ei osata—ei tiedetä…

OLAI Tulen teitä neuvomaan ja opastamaan. Olen hänestä teille jo kertonut ja julistanut. Yhä vielä lisää kerron ja julistan. Ett'ette koskaan ilman opastajaa olisi, jätän teille opastajaksi uuteen uskoon Reidan—

PANU
Reidan?

ILPOTAR
Reidan!

    (Seuraavan kestäessä lähentelee hän REITAA ilmeisellä
    mielenkiinnolla.)

OLAI Reidan, joka teille pyhiä kirjoja lukekoon ja lapsenne lukemaan opettakoon. Ei ole hän teille outoa heimoa eikä vierasta verta. Omaa sukuanne hän on, veljenne, jonka retket Jumala ihmeellisesti johti ja valasi, että teitäkin nyt valaista voisi. Viisaasti luuli Panu tehneensä, kun hänen taattonsa tuhosi ja talonsa poltti. Nyt ovat hänen hankkeensa häntä itseään vastaan kääntyneet. Panulan nyt Reita omaksensa saakoon ja siinä asukoon. Pappilaksi Panula muuttukoon. Opettajanne hän olkoon niinkuin isänsä ennen kuuluu olleen, mutta oikeaa tietoa hän teille jakakoon, opettakoon teitä tuntemaan ainoata oikeata Jumalaa, joka on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja hänen nimeensä nyt kastettavaksi käykää!

ÄÄNIÄ (hyväksyviä ja nurkuvia)
Isä, Poika ja Pyhä Henki!

PANU Et tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani noussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua auttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo Reidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran pelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot viriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa! Nousevat sauhuna ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan kukistaa—

OLAI
Käy—lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari.

KARI
Tuoss' on, taluta itse!—(heittää köyden kädestään.)

REITA (tarttuu köyteen)
Minä talutan!

OLAI
Etkö tule kanssani, Kari?

KARI En tule kanssasi enempi.—Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina.

PANU (alta kulmainsa väijyen) Yhtä sinulta kysyisin, enhän sinulle enää mitään mahda: sano suotta minulle salaiset sanasi, joilla minut voitit—et heitä enempi tarvitse…

REITA (hädissään)
Elä sano Panulle sanojasi! Elä sano sanojasi!

ILPO JA MUUT
Sano sanasi, sano!

ILPOTAR
Elä sano, elä ilmaise…

PANU
Etkö uskalla?

OLAI
Salaiset sananiko?—Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen—siinä sanani!

PANU (ylenkatseellisesti naurahtaa)
Ei ne oikeat sanasi!—et uskaltanut—vielä minua pelkäät!

(MARTINUS OLAI, PANU, REITA y.m. lähtevät.)

JORMA
Minne viet hänet?

OLAI Kaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan—Turkuun tuomittavaksi ja roviolla poltettavaksi. (Menee.)

JORMA Roviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin päätös—taisi tulla Karjalan kansallekin.

ILPOTAR Ei kansalle tuhoa tullut—Panu otettiin, Reita sijaan annettiin—on sukuamme, on omaa heimoamme, on pojalla isänsä muinaiset haltijat— rinnan heitä papin haltijain kanssa palvelemme, toista toisen vuoron— ei ole tarvis vaihtokauppoja katua.—Kastettavaksi kutsui pappi— käydään kaikki, kaste otetaan!

1:N MIES Lupasi pappi eläessä hyvän huolen pitää…

MUUAN VANHA VAIMO
Ja kuoltua sanoi avonaiset taivaat antavansa…

JORMA Valetietoa oli Panun tieto, pahoin teki kaikki, väärät haltijat toi, oikeat pois pelotti, tyhmät taiat neuvoi, pyhät paikat pilasi, hyvät haltijat häpäsi ja vihotti,—en olisi toki tuota loppua hänelle tulevaksi suonut.

4:S MIES Mitä teemme, miehet?

ILPOTAR
Teette min' sanoin!

4:S MIES En akalta neuvoa kysynyt. Sano mielesi, Jorma!

1:N MIES Sano, Jorma, käymmekö kastettavaksi?

JORMA Nytkö Jormalta neuvoa kysytään? Ei ennen hänen tietojaan tarvittu. Vaan kun mieltäni kysytte, niin mieleni sanon. Väinön tiedon hylkäsitte, ainoan oikean annoitte ylen. Sama teille luopioille, kenen jumalia palvelette. Ei vääristä tiedoista toinen toistansa parempi. Tehnette niinkuin vaatii voittajanne.

ILPO
Entäs sinä, Jorma?

JORMA Minä en Väinöä kenenkään Kiesukseen vaihda. En kärsi kuulla kellojen tältä vaaralta kumisevan, ei siedä silmäni nähdä kaskisavujen pyhän vuoren rinteiltä nousevan, mistä ennen uhrisavut ukon ilmoihin yleni. Pois lähden! Tuonne salojen siintävien siimekseen katoan!—Siellä Tapiolle uudet puut pyhitän. Tuosta taimen otan, vanhan puun maahan uuteen istutan.—Lähdemme Kari!

KARI
Lähdemme—hetipaikalla!

1:N MIES Ottakaa minutkin!

2:N MIES Minäkin tulen!

3:S MIES Minä myös!

1:N MIES Koko heimo lähtekäämme!

4:S MIES Jako heittäisimme talomme ja tavaramme Kontolaisten saaliiksi?

ILPOTAR
Laulajan loruja, ukko houkon hourehia!

4:S MIES Mieletöntä on Jorman puhe, päätöntä on koko heimon suotta pakotta lähteä nälkäkorpeen kuolemaan. En lähde, ennen vettä päähäni valatan. (menee.)

JORMA
Nälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. (Osoittaa metsiä,
jotka heloittavat nousseen päivän valossa.) Tahdotteko kuulla laulua
Jorman taivaasta?

KARI
Tahdomme kuulla—laula, lähtövirtesi viritä!

ILPOTAR
On tuo kuultu—(menee.)

    (Kaikki muut paitse JORMA, KARI, KARITAR ja joitakuita
    muita menevät.)

JORMA
Eivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta—pois menevät.

KARI Elä heistä—menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula, laula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa!

1:N NUORI MIES Niin minunkin!

2:N NUORI MIES Niin minunkin!

JORMA
Sanat tiedätte, sävelen tunnette?

KAIKKI
Tiedämme, tunnemme!

JORMA
Niinpä soikoon pyhältä uhrivaaralta vielä viimeinen uhrivirtemme:

    (JORMA nousee uhripaaelle, KARI ottaa Jormalta kanteleen
    ja säestää.)

JORMA
Lähin kurja kulkemahan,
Henki heikko heilumahan,
Parempihin pääsemähän.
Kulin päivän korpimaita,
Ahomaita toisen astuin,
Kolmannen keveitä maita,
Vuorten harjoja vaelsin.
Loin ma silmän luotehesen,
Poikki maiden pohjosehen,
Paistoi aurinko ahoilla,
Vaaroilla iki-isoilla,
Loisti linna, hohti huone,
Lehdot kulta kuumottivat,
Tiesin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.

MUUT
Tiesin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.

JORMA
Oli pihlaja pihalla,
Tuvan eessä tuuhut tammi,
Käki kukkui pihlajassa,
Toinen tammessa helisti.
Siin' on talo silloin tehty,
Kun oli taivaskin taottu,
Siell' on salo saalihinen,
Viljahinen vaaran rinne,
Aina runsas riistakorpi,
Erä tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi!

MUUT
Erä tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi!

JORMA
Siell' ei laske Luojan päivä,
Alene ei aurinkoinen,
Ain' on kesä kestämässä,
Aina armahin juhannus,
Lakastu ei lehti puusta,
Kummut kukkivat iäti,
Eik' ole huolta huomisesta,
Ei suruja syömmen alla,
Ilo mielessä asuvi,
Tyyni riemu rinnassamme,
Taaton suurilla saloilla,
Asunnoilla autuaitten.

MUUT
Taaton suurilla saloilla,
Asunnoilla autuaitten!

(Esirippu.)